Consumer Behavior 10th Edition Solomon Solutions Manual

Consumer Behavior 10th Edition Solomon Solutions Manual
Consumer Behavior 10th Edition Solomon Solutions Manual
Consumer Behavior 10th Edition Solomon Solutions Manual

1. Consumer Behavior 10th Edition Solomon Solutions
Manual download pdf
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-10th-edition-solomon-
solutions-manual/
Visit testbankdeal.com today to download the complete set of
test banks or solution manuals!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.
Consumer Behavior 10th Edition Solomon Test Bank
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-10th-edition-
solomon-test-bank/
Consumer Behavior Buying Having and Being 11th Edition
Solomon Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-buying-having-and-
being-11th-edition-solomon-solutions-manual/
Consumer Behavior Buying Having and Being 12th Edition
Solomon Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/consumer-behavior-buying-having-and-
being-12th-edition-solomon-solutions-manual/
Community Oral Health Practice for the Dental Hygienis 3rd
Edition Geurink Test Bank
https://testbankdeal.com/product/community-oral-health-practice-for-
the-dental-hygienis-3rd-edition-geurink-test-bank/

3. Macroeconomics 2nd Edition Jones Test Bank
https://testbankdeal.com/product/macroeconomics-2nd-edition-jones-
test-bank/
Clinical Nursing Skills and Techniques 8th Edition Perry
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/clinical-nursing-skills-and-
techniques-8th-edition-perry-test-bank/
Strategic Management Theory and Cases An Integrated
Approach 11th Edition Hill Test Bank
https://testbankdeal.com/product/strategic-management-theory-and-
cases-an-integrated-approach-11th-edition-hill-test-bank/
Introduction to MATLAB 3rd Edition Etter Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-matlab-3rd-edition-
etter-solutions-manual/
Production of Reality Essays and Readings on Social
Interaction 6th Edition OBrien Test Bank
https://testbankdeal.com/product/production-of-reality-essays-and-
readings-on-social-interaction-6th-edition-obrien-test-bank/

4. Web Development and Design Foundations with HTML5 8th
Edition Felke-Morris Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/web-development-and-design-
foundations-with-html5-8th-edition-felke-morris-solutions-manual/

5. Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
1

Chapter 7: ATTITUDES AND PERSUASION


CHAPTER OBJECTIVES

When students have finished reading this chapter, they should understand why:

1. It is important for consumer researchers to understand the nature and power of attitudes.

2. Attitudes are more complex than they first appear.

3. We form attitudes in several ways.

4. A need to maintain consistency among all our attitudinal components motivates us to alter
one or more of them.

5. We use attitude models to identify specific components and combine them to predict a
consumer’s overall attitude toward a product or brand.

6. The communications model identifies several important components for marketers when they
try to change consumers’ attitudes toward products and services.

7. The consumer who processes a message is not necessarily the passive receiver of information
marketers once believed him to be.

8. Several factors influence the effectiveness of a message source.

9. The way a marketer structures his message determines how persuasive it will be.

10. Audience characteristics help to determine whether the nature of the source or the message
itself will be relatively more effective.


CHAPTER SUMMARY

It is important for consumer researchers to understand the nature and power of attitudes.
An attitude is a predisposition to evaluate an object or product positively or negatively. We form
attitudes toward products and services that often determine whether we will purchase them or
not.

Attitudes are more complex than they first appear.
Three components make up an attitude: beliefs, affect, and behavioral intentions.

6. Section 2: Consumers as Individuals
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
2
We form attitudes several ways.
Attitude researchers traditionally assumed that we learn attitudes in a fixed sequence: First, we
form beliefs (cognitions) about an attitude object, then we evaluate that object (affect), and then
we take some action (behavior). Depending on the consumer’s level of involvement and the
circumstances, though, his attitudes can result from other hierarchies of effects as well. A key to
attitude formation is the function the attitude holds for the consumer (e.g., is it utilitarian or ego
defensive?).

A need to maintain consistency among all of our attitudinal components motivates us to alter one
or more of them.
One organizing principle of attitude formation is the importance of consistency among attitudinal
components—that is, we alter some parts of an attitude to be in line with others. Such theoretical
approaches to attitudes as cognitive dissonance theory, self-perception theory, and balance
theory stress the vital role of our need for consistency.

We use attitude models to identify specific components and combine them to predict a
consumer’s overall attitude toward a product or brand.
Multi-attribute attitude models underscore the complexity of attitudes—they specify that we
identify and combine a set of beliefs and evaluations to predict an overall attitude. Researchers
integrate factors such as subjective norms and the specificity of attitude scales into attitude
measures to improve predictability.

The communications model identifies several important components for marketers when they try
to change consumers’ attitudes toward products and services.
Persuasion refers to an attempt to change consumers’ attitudes. The communications model
specifies the elements marketers need to transmit meaning. These include a source, a message, a
medium, a receiver, and feedback.

The consumer who processes a message is not necessarily the passive receiver of information
marketers once believed him or her to be.
The traditional view of communications regards the perceiver as a passive element in the
process. New developments in interactive communications highlight the need to consider the
active roles a consumer plays when he or she obtains product information and builds a
relationship with a company. Advocates of permission marketing argue that it is more effective
to send messages to consumers who have already indicated an interest in learning about a
product than trying to hit people “cold” with these solicitations.

Several factors influence the effectiveness of a message source.
Two important characteristics that determine the effectiveness of a source are its attractiveness
and credibility. Although celebrities often serve this purpose, their credibility is not always as
strong as marketers hope. Marketing messages that consumers perceive as buzz (those that are
authentic and consumer generated) tend to be more effective than those categorized as hype
(those that are inauthentic, biased, and company generated).

The way a marketer structures his or her message determines how persuasive it will be.
Some elements of a message that help to determine its effectiveness include the following: The

7. Chapter 7: Attitudes and Persuasion
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
3
marketer conveys the message in words or pictures; the message employs an emotional or a
rational appeal; how often it’s repeated; whether it draws a conclusion; whether it presents both
sides of the argument; and whether the message includes fear, humor, or sexual references.
Advertising messages often incorporate elements from art or literature, such as dramas, lectures,
metaphors, allegories, and resonance.

Audience characteristics help to determine whether the nature of the source or the message itself
will be relatively more effective.
The relative influence of the source versus the message depends on the receiver’s level of
involvement with the communication. The elaboration likelihood model (ELM) specifies that
source effects are more likely to sway a less-involved consumer, whereas a more-involved
consumer will be more likely to attend to and process components of the actual message.


CHAPTER OUTLINE

I. The Power of Attitudes

A. An attitude is a lasting, general evaluation of people (including oneself), objects,
advertisements, or issues.
1. Anything that one has an attitude toward is called an attitude object (Ao).
2. An attitude is lasting – it tends to endure over time and is general – it applies to more
than a momentary event.

Discussion Opportunity—Ask the class to brainstorm all the ways the term attitude is used in our
society. List them on the board.

3. The functional theory of attitudes was initially developed by psychologist Daniel
Katz to explain how attitudes facilitate social behavior. The following attitude
functions were identified by Katz:
a. Utilitarian function—based on reward and punishment; straightforward product
benefits.
b. Value-expressive function—goes to the consumer’s central values or self-
concept.
c. Ego-defensive function—protects the person from external threats or internal
feelings.
d. Knowledge function—the need for order, meaning, and structure.

Discussion Opportunity—Ask students to bring in advertisements that display each of the attitude
functions.

B. The ABC Model of Attitudes
1. An attitude has three components: affect, behavior, and cognition.
a. Affect refers to the way a consumer feels about an attitude object.

8. Section 2: Consumers as Individuals
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
4
b. Behavior involves the person’s intentions to do something with regard to an
attitude object (this intention always results in behavior).
c. Cognition refers to the beliefs a consumer has about an attitude object.
2. The ABC model emphasizes the interrelationships among knowing, feeling and
doing.

Discussion Opportunity—Construct an example to illustrate each of the components of the ABC
model of attitudes.

Discussion Opportunity—Ask: Which of the three components of the ABC model of attitudes do
you believe is the most common explanation of attitudes? Why?

C. Hierarchies of Effects
1. Attitude researchers have developed the concept of a hierarchy of effects to explain
the relative impact of the three components of attitudes.

Discussion Opportunity—Ask: As far as you are concerned, which of the ABCs (in the
hierarchy of effects model) do you believe has the strongest influence over you when you
want to buy a CD player? When you take a special friend out to lunch? When you take this
same friend out to dinner? When you buy a soft drink? When you turn on the radio and the
Rush Limbaugh or Howard Stern program is on? Explain your reasoning in each case.

2. The three hierarchies are:
• The standard learning hierarchy—Think→ Feel → Do: (CAB) this is a problem-
solving process, so it assumes the consumer is highly involved, motivated to seek
out information, weigh alternatives and come to a thoughtful decision.
• The low-involvement hierarchy—Do → Feel → Think: (BAC) consumer acts on
limited knowledge and forms an evaluation after she buys the product.
• The experiential hierarchy—Feel → Do → Think: (ABC) consumer acts based
on emotional reactions. (this is correct in the diagram right now but incorrect in
the text of the chapter, where it says Feel → Think → Do)

*****Use Figure 7.1 Here*****

Discussion Opportunity—Give an illustration of the three different hierarchy of effect models.
Ask students how each of them apply to consumer behavior?

Discussion Opportunity—Ask: How can the three different hierarchy of effects models be applied
to e-commerce and shopping on the Internet? Give illustrations of how marketers might use this
information to make better decisions.

II. How Do We Form Attitudes?

A. Attitudes can form through:
1. Classical conditioning—e.g. pairing an attitude object (brand name) with a jingle.

9. Chapter 7: Attitudes and Persuasion
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
5
2. Instrumental conditioning—use of the attitude object is reinforced.
3. Leaning through complex cognitive processes—e.g. one learns what to do in social
situations by modeling the behavior of friends and media endorsers.

Discussion Opportunity—Pick one area and demonstrate how you think you learned an attitude.
Give examples to illustrate. How could a marketer have influenced you?

B. All Attitudes Are Not Created Equal
1. Consumers vary in their commitment to an attitude; the degree of commitment is
related to their level of involvement with the attitude object.
2. There are three levels of commitment:
a. Compliance means that we form an attitude because it helps us to gain rewards or
avoid punishment; this type of commitment requires the lowest level of
involvement.
b. Identification occurs when we form an attitude to conform to another person or
group’s expectations (e.g. imitating the behavior or desirable models).
c. Internalization means that deep-seated attitudes have become part of our value
system.

Discussion Opportunity—Give an illustration of how attitudes were formed by you in each of the
three ways (levels of commitment). Which were the stronger attitudes? Which were eventually
replaced?

C. The Consistency Principle
1. According to the principle of cognitive consistency, consumers value harmony
among their thoughts, feelings, and behaviors, and they are motivated to maintain
uniformity among these elements. People will change thoughts, feelings or behaviors
to remain consistent with prior experiences.
2. The theory of cognitive dissonance states that when a person is confronted with
inconsistencies among attitudes or behaviors, he or she will take some action to
resolve this “dissonance,” perhaps by changing an attitude or modifying a behavior.
People seek to reduce dissonant behavior or feelings.
a. The theory focuses on situations in which two cognitive elements clash. A
cognitive element can be something a person believes about himself, a
behavior he performs, or an observation about his surroundings.
b. The magnitude of dissonance depends on the importance and number of
dissonant elements, so dissonance is more likely in high involvement
situations where there is more pressure to reduce inconsistencies.
c. Eliminating, adding, or changing elements can reduce dissonance.
d. Dissonance theory can help to explain why evaluations of a product tend to
increase after we buy the product (in response to post purchase dissonance).
e. Marketers can provide customers with additional reinforcement after they
purchase to help customers justify the decisions after the fact.

10. Section 2: Consumers as Individuals
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
6
*****Use Consumer Behavior Challenge Here *****
Apply #1

Discussion Opportunity—Ask students to demonstrate when the principle of cognitive
consistency has occurred in their purchase decisions. Repeat the question for the theory of
cognitive dissonance. Ask them if they ever catch themselves reading ads (e.g., for a car) for
products that they have already purchased?

Discussion Opportunity—Find an advertisement that illustrates the theory of cognitive
dissonance and the principle of cognitive consistency. Show them to the class and ask how the
advertisers use these theories in their ads. How effective is each ad?

D. Self-Perception Theory
1. Self-perception theory provides an alternative explanation of dissonance effects. It
assumes that people use observations of their own behavior to determine what their
attitudes are. We maintain consistency as we infer we have a positive attitude toward
an object if we bought/consumed it in the past.
2. Self-perception theory helps to explain the effectiveness of a strategy called the foot-
in-the-door technique. This technique explains that people are more likely to comply
with a big request if they agree to a smaller one.
3. Recent research suggests when consumers are asked to make a series of cognitively
demanding choices, they deplete resources needed to monitor behavior and opt for
easier decisions. This may result in a consumer saying yes to a salesperson instead of
looking for reasons to say no.

Discussion Opportunity—Ask: Think of an illustration when someone has used the foot-in-the-
door approach on you. Did you buy the product? Why or why not?

E. Social Judgment Theory
1. Social judgment theory stipulates that (like self-perception theory) people assimilate
information in light of what they know or feel. The initial attitude acts as a frame of
reference, and new information is categorized in terms of this existing standard.
2. People find information to be acceptable or unacceptable. They form latitudes of
acceptance and rejection around an attitude standard.
3. Messages that fall within the latitude of acceptance tend to be seen as more consistent
with one’s position than they actually are (the assimilation effect), and messages
within the latitude of rejection tend to be seen even farther from one’s own position
than they actually are (the contrast effect).

Discussion Opportunity—Create a demonstration that illustrates the latitudes of acceptance and
rejection for some product category as evidenced by your attitudes toward the object. Ask
students if they can think of marketing activities that illustrate the topic.

11. Chapter 7: Attitudes and Persuasion
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
7
Discussion Opportunity—Have students apply the concept of latitudes of acceptance and
rejection to shopping on the Internet. Have them explain what they did and why the concept
might apply.

F. Balance theory
1. Balance theory considers relations among elements a person might perceive as
belonging together. A person alters attitudes to ensure these relationships remain
consistent/balanced.
2. This perspective includes triads. Each contains:
a. A person and his or her perceptions.
b. An attitude object.
c. Some other person or object.
3. Elements are linked by a unit relation (we think the person is connected to an attitude
object; like a belief) or a sentiment relation (a person expresses liking or disliking for
an attitude object).
4. Perceptions (under balance theory) are either positive or negative. Perceptions are
altered to make them consistent. When we have balanced perceptions, attitudes are
stable.

*****Use Figure 7.2 Here*****

Discussion Opportunity—Ask students to think of a consumer behavior situation where balance
theory would seem to be operating.

III. Attitude Models

Attitude models specify and explore the different elements that affect attitudes.

A. Multi-attribute attitude models assume a consumer’s attitude toward an attitude object
depends on the beliefs she has about several of its attributes, which can be identified and
used to derive a measure of overall attitude.
1. Basic multi-attribute models specify attributes (characteristics of the Ao), beliefs
(cognitions about the specific Ao), and importance weights (the relative priority
of an attribute to the consumer).

Discussion Opportunity—Create a brief illustration of a basic multi-attribute model. Explain
your reasoning.

2. The Fishbein Model is the most influential multi -attribute model and measures three
components of attitude: salient beliefs (beliefs about the object a person considers
during evaluation); object-attribute linkages (probability that a particular object has
an important attribute); and evaluation of each of the important attributes. Attitudes
are equal to the sum of the beliefs about each attribute multiplied times the
importance of each attribute.

12. Section 2: Consumers as Individuals
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
8
*****Use Table 7.1 Here *****

3. Strategic applications of the multi-attribute model would include:
a. Capitalize on relative advantage.
b. Strengthen perceived product/attribute linkages.
c. Add a new attribute.
d. Influence competitors’ ratings.

*****Use Consumer Behavior Challenge Here *****
Apply #3

Discussion Opportunity—Create an illustration to apply to the Fishbein model. Then, using the
material and formula from the chapter, have the students work through this application.

B. Do Attitudes Predict Behavior?
A person’s attitude is not a very good predictor of behavior.
1. The Extended Fishbein model is called the theory of reasoned action. Additions
include:
a. Intentions versus behavior—strongly held attitudes are distinguished from weakly
held attitudes; past behavior is a better predictor of future behavior than
intentions.
b. Social pressure—others have a strong influence on behavior, including what we
think others would like us to do. Subjective norms account for the effects of
what we believe other people think we should do. They have two factors:
1. Intensity of normative belief that others believe we should take or not take
some action.
2. The motivation to comply with that belief (the degree to which the consumer
takes others’ anticipated reactions into account when she evaluates a
purchase).
c. Attitude toward buying—attitude toward the act of buying (Aact) focuses on
perceived consequences of purchase.

Discussion Opportunity—Ask: Who are some people who tend to have a strong influence on your
behavior? Can you think of anyone whose behavior you have influenced? What was the result?

Discussion Opportunity—Ask: Can you think of something you bought that you really did not
want to buy? Do you know why you bought it anyway?

2. There are certain obstacles to predicting behavior (the improved Fishbein model):
a. It was designed to deal with actual behavior—not outcomes of behavior.
b. Some outcomes are beyond the consumer’s control.
c. Behavior is not always intentional (impulsive actions; situation changes, novelty
seeking).

13. Chapter 7: Attitudes and Persuasion
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
9
d. Measures of attitudes do not always correspond with the behavior they are
supposed to predict. It is very important to match the level of specificity between
the attitude and the behavioral intention.
e. A problem can exist with respect to the time frame of the attitude measure.
f. Direct personal experience is stronger than indirect exposure (through an
advertisement). The problem of personal experiences versus receiving
information such as advertising (attitude accessibility perspective).
g. There are also cultural roadblocks, which limit the universality of the theory of
reasoned action.
1. Some acts are not voluntary, and the model predicts the performance of a
voluntary act.
2. The relative impact of subjective norms may vary across cultures.
3. The model presupposes consumers are thinking ahead, while not all cultures
subscribe to the linear perspective on time.
4. Some (more fatalistic) cultures do not believe the consumer controls his/her
actions.
C. Trying to Consume
1. The multiple pathway anchoring and adjustment model (MPAA) emphasizes
multiple pathways to attitude formation, including outside-in and inside-out
pathways.
2. There is another way of looking at consumers’ goals and trying to attain them. The
theory of trying states that the criterion of behavior is the reasoned action model that
should be replaced with trying to reach a goal. It recognizes barriers that might arise.

*****Use Figure 7.3 Here *****

IV. How Do Marketers Change Attitudes?

A. Persuasion involves an active attempt to change attitudes.
B. Some psychological principles that function in the persuasion process are:
1. Reciprocity – we are more likely to give if we receive.
2. Scarcity – items are more attractive when they are not available.
3. Authority – we believe authoritative sources more readily than non-authoritative
sources.
4. Consistency – people try not to contradict themselves in terms of what they say and
do about an issue.
5. Liking – we agree with those we like/admire.
6. Consensus - We consider what others do before we decide what to do.

Discussion Opportunity—Have the class think of an attitude that one or both of their parents
have. Ask them to think of a way that they could persuade them to change the attitude.
C. Tactical Communications Options - To craft persuasive messages that might change
attitudes, a number of questions must be answered:
1. Who is featured in the ad that seeks to change an attitude? Given the circumstances,
who would be best?
2. How should the message be constructed?

14. Section 2: Consumers as Individuals
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
10
3. What media should be used to transmit the message?
4. What characteristics of the target market might influence the ad’s acceptance?


D. The Elements of Communication
1. Marketers and advertisers have traditionally relied on the communications model to
understand how marketing messages can change consumers’ attitudes by thinking in
terms of the communications model that specifies that a number of elements are
necessary for communications to be achieved.
2. The basic model can be perceived as having five parts:
a. The source—where the communication originates.
b. This meaning must be put in the form of a message.
c. The message must be transmitted via a medium.
d. One or more receivers then decode the message.
e. Feedback must be received by the source.

*****Use Figure 7.4 Here; Use Consumer Behavior Challenge Here *****
Discuss #9

Discussion Opportunity—Provide an illustration of the communications model described in the
chapter. What are the strengths and weaknesses of this model? How can the source be a better
communicator?

E. An Updated View: Interactive Communications
1. In permission marketing, consumers agree to allow marketers to send them
promotional information.
2. The traditional broadcasting, where the information is transferred and then repeated
before the buyer buys, is outdated with the advent of narrowcasting (finely tuning
messages to suite very small groups of receivers).
3. Consumers are partners in the communications process.

*****Use Figure 7.5 Here *****

Discussion Opportunity—Ask students to think of examples of how they are passive and active in
information acquisition. Ask how they interact with the media to receive information.

Discussion Opportunity—Ask: How are you attempting to control your own Web or Internet
environment?

F. New Message Formats
1. M-commerce (mobile commerce) involves wireless devices including smartphones,
PDAs, iPods, and tablets such as iPads.
2. Social media applications include Facebook, Twitter and LinkedIn.
3. Blogging and vlogging (video blogging) is where people post messages to the Web in
diary form.

15. Chapter 7: Attitudes and Persuasion
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
11
4. Podcasting—You can create your own radio show that people can listen to either on
their computers or iPods.
5. Virtual worlds—Immersive 3-D digital environments (e.g., Second Life).
6. Twitter—Postings limited to 140 characters.
7. Widgets—Small programs that users can download onto their desktops, or embed in
their blogs or profile pages, that import some form of live content.
8. Transmedia formats – new platforms mix to allow consumers to express themselves
and participate in campaigns.
a. Transmedia storytelling includes blogs, websites, email, graffiti messages
b. Alternate reality games are one type of transmedia storytelling where
thousands of people participate in a fictional story or competition to solve a
mystery.

*****Use Consumer Behavior Challenge Here *****
Discuss #5

G. The Source
1. Regardless of how a message is received, the same words uttered or written by
different people can have very different effects, also known as source effects.
2. Under most conditions, the source of a message can have a big impact on the
likelihood the message will be accepted.
3. Two very important source characteristics are credibility and attractiveness.
4. A match between the needs of the recipient and the rewards the source offers
increases the recipient’s motivation to process the message (e.g. attractive source
effective for receiver who is sensitive about social acceptance).
5. Source credibility refers to a source’s perceived expertise, objectivity, or trust-
worthiness.
a. Sincerity is important when a company tries to publicize its corporate social
responsibility (CSR) activities that benefit the community.
b. Expert or celebrity endorsements can affect stock returns and can help
differentiate similar products.
c. Negative sources can also change attitudes because people forget the negative
source (sleeper effect).

*****Use Consumer Behavior Challenge Here *****
Discuss #7

Discussion Opportunity—Ask students to think of a specific illustration of the sleeper effect.

d. Credibility can be enhanced if the source’s qualifications are perceived as
somehow relevant to the product being endorsed.
e. A consumer’s beliefs about a product’s attributes will weaken if s/he perceives
that the source is biased.
i. Knowledge bias – source’s knowledge is not accurate

16. Section 2: Consumers as Individuals
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
12
ii. Reporting bias – source has the required knowledge but is not willing to
convey it accurately

Discussion Opportunity—Ask: What celebrity sources do you perceive as being most credible? Is
this in specific product or service categories or across the board?

6. Source attractiveness refers to the source’s perceived social value.
a. This quality can emanate from the person’s physical appearance, personality,
social status, or similarity to the receiver (we like to listen to people who are like
us).
b. A halo effect often occurs when persons of high rank on one dimension are
assumed to excel on others as well.

Discussion Opportunity—Ask students to give an example of the “halo effect.”

c. The social adaptation perspective assumes that the perceiver will more heavily
weight information seen to be instrumental in forming an attitude.
7. Star Power: Celebrities as Communications Sources
a. Celebrities embody cultural meanings (e.g. status, social class, gender, age,
personality) to the general society.
b. The advertiser chooses a celebrity who embodies the desired meaning the product
should convey so the meaning transfers from the manufacturer to the consumer
via the star.

Discussion Opportunity—Ask students to give an example of a celebrity that they perceive to be
an illustration of the match-up hypothesis.

Discussion Opportunity—As a means of contrasting credibility with attractiveness, ask students
to give examples of products where they would want to make sure their source is credible;
examples where their source is attractive.

8. Nonhuman Endorsers
a. At times, the image of celebrity endorsers can damage the image of a company or
brand. For this reason, companies may seek animated characters or fictitious
mascots as endorsers.
b. Spokescharacters (e.g. Pillsbury Doughboy, Chester the Cheetah) can boost
viewers’ recall of ad claims and increase brand attitudes.
c. A more current trend sees companies utilizing endorsers in the form of an avatar,
or cyber-character that can be changed in real time is cost effective, can handle
multiple customers at one time, and is not limited by geography.

Discussion Opportunity—Ask: Can you think of company spokespersons that fit the company or
the product image? Who do not fit? What should the company do about this? Give an example of
a celebrity whose image has really hurt a company’s marketing effort.

17. Chapter 7: Attitudes and Persuasion
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
13
Discussion Opportunity—Ask: Name an avatar that a company currently uses in association with
a product, service, or website.


H. The Message
1. The single most important feature of the message is whether the communication
stresses a unique attribute or benefit of the product.
2. Some messages are offensive or annoying, including those:
a. That show a sensitive product and emphasize its usage
b. With a contrived or over-dramatized situation
c. That put down a person in terms of appearance, knowledge or sophistication
d. That threaten an important relationship
e. That show physical discomfort
f. That create tension via an argument or antagonistic character
g. That portray an unattractive or unsympathetic character
h. That include a sexually suggestive scene
i. That have poor casting or execution
3. How the message is said is important as well as what is said.
4. When creating a message, marketers must address these questions:
a. Should she convey the message in words or pictures?
b. How often should she repeat the message?
c. Should it draw a conclusion or should this be left up to the listener?
d. Should it present both sides of an argument?
e. Should it explicitly compare the product to competitors?
f. Should it include a blatant sexual appeal?
g. Should it arouse negative emotions such as fear?
h. How concrete or vivid should the arguments and imagery be?
i. Should it be funny?

*****Use Table 7.2 Here *****

5. How do we send the message?
a. Advertisers often rely on vivid illustrations or photography because visuals are very
effective, especially at influencing emotional responses.
b. A picture is not always as effective as text when it communicates facts. Verbal ads
affect ratings on the utilitarian aspects of a product whereas the visual ads affect
aesthetic evaluations.
c. Verbal elements are more effective when an accompanying picture reinforces them,
especially if they frame the illustration (the message in the picture strongly relates to
the copy). Framing is easier with an accompanying image.
d. Visual images allow the receiver to chunk information at the time of encoding.
e. Verbal messages are best for high-involvement situations and visual messages for low
involvement.
f. Vivid images tend to activate mental imagery and strongly embed in memory;
abstract stimuli inhibit mental imagery.

18. Section 2: Consumers as Individuals
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
14
g. Concrete discussion of product attributes in ad copy influence the importance of the
attribute because it draws more attention.
h. Repetition can lead to liking because people like things that are more familiar to them
(mere exposure) or it can cause habituation such that the consumer no longer pays
attention to the stimulus because of fatigue or boredom.
i. The two-factory theory explains the fine line between boredom and familiarity. It
proposes that two separate psychological processes operate when we repeatedly show
an ad to a viewer. Figure 7.6 depicts the pattern. Overcome by:
1. Limiting exposure per repetition (15 second ads)
2. Varying content of ads over time (different versions of same theme)

*****Use Figure 7.6 Here *****

Discussion Opportunity—Ask students to think of examples when words, pictures, and both
would be the best suggestions for influencing attitudes.

6. How do we structure the argument?
a. The way the argument is presented is important.
b. The supportive argument is one sided and most often used.
c. Two-sided messages give positive and negative information. This seems most
effective when the audience is well educated.
d. Refutational arguments raise a negative issue and then dismiss it. They
enhance source credibility because of the reduced chance of reporting bias.
Skeptical people may be more receptive to a balanced argument.

Discussion Opportunity—Ask students to give an illustration of a supportive argument, a two-
sided argument, and a refutational argument. Find an example of each in a print media form.

e. Should the argument draw conclusions? The response to this depends on the
consumer’s motivation to process the ad and the complexity of the arguments.
f. Comparative advertising compares two specifically named products and
seems to be effective for products that have a positive brand image, but may
be lower in believability and stir up source derogation (consumer may doubt
the credibility of a biased presentation).

*****Use Consumer Behavior Challenge Here *****
Discuss #8

Discussion Opportunity—Ask: What do you think of comparative advertising? Are the arguments
more believable? Do you ever find yourself defending the “against product”?

I. Types of Message Appeals
1. Emotional appeals try to bond the consumer with the product.
2. The effectiveness of appeals to the head vs. heart depends on the nature of the
product and the type of relationship consumers have with it.

19. Chapter 7: Attitudes and Persuasion
Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. publishing as Prentice Hall
15
a. Recall of ad content tends to be better for thinking ads than feeling ads
b. Conventional measures of ad effectiveness may not be effective to
measure cumulative effects of emotional ads; feeling reactions are not as
easy to articulate as thinking reactions
3. Sex appeals include various levels of erotic suggestions.
a. Female nudity generates negative feelings and tension among female
consumers; it generates positive reactions among men. Men dislike nude
males; females respond well to undressed males that are not nude and like
sexual themes in the context of a committed relationship.
b. Erotic content draws attention but can be counterproductive, making
consumers less likely to buy the product or distracting attention from other
ad contents.
c. Sex appeals as an attention-getting device are more effective when the
product is related to sex.
4. Humorous appeals can get attention, but may not affect recall or product
attitudes.
a. Funny ads can provide a distraction.
b. Funny ads can inhibit counterarguing (where the consumer thinks about
reasons s/he disagrees).
c. Humor is more effective when the ad clearly identifies the brand and the
funny material does not overwhelm the message.
d. Subtle humor that does not make fun of the consumer and is appropriate to
the product image is best.
5. Fear appeals emphasize negative consequences that occur unless the
consumer changes a behavior or an attitude and are most effective when the
advertisers use only a moderate threat and when the ad presents a solution to
the problem.

*****Use Consumer Behavior Challenge Here *****
Discuss #4

Discussion Opportunity—Ask students to think of situations when a rational appeal works best
and when an emotional appeal works best. What is the effectiveness dependent on?

J. The Message as Art Form: Metaphors Be with You
1. Many ads take the form of an allegory (a story told about an abstract trait or concept
that has been personified as a person, animal, or vegetable).
2. A metaphor involves placing two dissimilar objects into a close relationship such
that “A is B,” whereas a simile compares two objects, “A is like B.” Metaphors allow
the marketer to activate meaningful images and apply them to everyday events.
3. Resonance is another literary device that is frequently used in advertising to form a
presentation that combines play on words with a relevant picture.

*****Use Table 7.3 Here; Use Consumer Behavior Challenge Here *****
Apply #10

20. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

24. The Project Gutenberg eBook of Pimeänpirtin
hävitys

25. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Pimeänpirtin hävitys
Author: Maila Talvio
Release date: April 18, 2018 [eBook #56994]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIMEÄNPIRTIN
HÄVITYS ***

26. E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
PIMEÄNPIRTIN HÄVITYS
Kirj.
MAILA TALVIO
Porvoossa, Werner Söderström, 1901.

27. I
Maantie, joka niillä seuduin kulki, ei ollut mikään valtatie. Vähäinen
oli siinä liike eikä siitä talvisin ajettu lumirekeä. Se oli rakennettu
köyhinä vuosina, jotta ihmiset saisivat leipää. Se johti kirkolta
sydänmaan kyliin. Mutta siitä oli vielä hyvän matkaa Kalle
Aukustinpojan torpalle Pimeänpirtin kankaalla.
Yksin oli torppa jäänyt keskelle korpea, vasta pitkien virstojen
päässä asuivat naapurit, ja he olivat alun pitäen vieroneet
Pimeänpirtin väkeä. Sillä Kalle Aukustinpojan vaimo ei ollut
heikäläisiä, hän oli Kankaanpään kartanon kasvatti ja mamsseli. Siitä
oli kyllä jo hyvä joukko toistakymmentä vuotta, kun hän korpeen
muutti, ja herraskiilto oli hänestä kulunut melkein jäljettömiin, mutta
huoneet hän aina piti kovin hienoina, aivan kuin alituisesti olisi
odottanut vieraita, kamarin ikkunoissa piti olla kartiinit ja nurkassa
oli sohva kuin herrasväissä. Paikkakunnan vaimoilla oli paljon
puhumista hänestä, ylpeä hän heidän mielestään oli ja sentähden
eivät he koskaan kotiutuneet Pimeässäpirtissä.
Kalle Aukunstinpoika itse oli perin kelpo mies, hyvänluontoinen ja
avulias. Mielellään hänen tykönsä olisi mennyt ilman asiaakin ja
viipynyt puhelemassa pirtin penkillä. Se oli iso pirtti ja sen ikkunoista

28. tuli valoa kuin kirkon ikkunoista. Eihän se vaimokaan, se Liena,
oikeastaan koskaan puhunut epäystävällistä sanaa, ja niinhän sen
vaatteet olivat kuin talonpoikaisen ihmisen ainakin, mutta sen
käytöksessä oli jotakin, joka piti ihmiset loitolla, se ei ollut vain
akkojen juoruja, sen myönsivät miehetkin. Lisäksi asui
Pimeässäpirtissä Kallen vanha isä, "Pimeänpirtin vaari", jota ihmiset
puoleksi leikillä, puoleksi tosissaan kutsuivat noidaksi. Hän oli kolkko
mies ja hänen vaimovainajallaan oli ollut pahat silmät, joilla hän oli
katsellut tauteja ihmisten lapsille ja elukoille. Vielä tänäkin päivänä,
kun kylän lapset olivat tottelemattomia, uhkasi äiti huutaa "Mörköä"
tai "Liikaa", ja jos lapset kysyivät, mimmoinen se Mörkö tai Liika on,
niin vastasi äiti: "Sellainen kuin Pimeänpirtin vaari".
Vaari ei liikkunut mihinkään Pimeästäpirtistä. Hän ei koskaan
käynyt kirkonkylässä eikä hän polvistunut noiden raihnaiden
joukossa, jotka lukukinkereillä etsivät yhteyttä Herran kanssa hänen
pyhässä ehtoollisessaan. Joka vaarin näki, näki hänet ruuhessa
järvellä tai metsässä kiskomassa pajunkuorta ja tuohia tai kutomassa
verkkoa pirtin pöydänpäässä. Pari kertaa vuodessa, joulun ja
juhannuksen edellä, kävi hän kauppamiehessä noutamassa nuuskaa
ja tupakkia. Ihmiset olivat tietävinään, että vaari on rikas, vaikka hän
käy niin risaisissa vaatteissa: hänellä on aarre metsässä.
Paimenet olivat helluntaiyönä nähneet sinertävän valkean palavan
Pimeänpirtin kankaalla, juuri sellaisen valkean, joka syttyy maan
pinnalla, kun povessa on kultaa ja hopeaa. Ja seuraavana yönä, juuri
ennen aamun koittoa, olivat he hiipineet kaivamaan sitä paikkaa,
missä ihmeellinen liekki oli värähdellyt, mutta ei sieltä löytynyt kuin
soraa ja santaa. Aarre ei noussut, kun eivät kaivajat osanneet
sanoja, joilla vaari sen oli manannut maahan.

29. Vähänpä nykyajan ihmiset oikeastaan vaarista tiesivät. Hänen
ikäisiänsä oli harvoja elossa eikä ketään täälläpäin. He kyllä olisivat
osanneet sanoa, miksi vaaria pelättiin: vaaria oli aikoinaan epäilty
nuoren siskonsa surmaamisesta, vaikkei asiaa ollut saatu näytetyksi
toteen. Noin viisikymmentä vuotta sitten oli hänestä kerrottu, ettei
hän koskaan uskalla ajaa partaansa, sillä hänen poskessaan on
veripilkku, joka ei lähde saippualla eikä lipeällä.
Vaari ei koskaan ollut yrittänyt poistaa epäluuloa, jolla häntä
katsottiin. Hän ei välittänyt ihmisistä ja hän soi mielellään, että he
pysyivät alallaan. Mutta ei hän kotiväelleen ollut paha, piti lapset
oikein hyvänä. Hän oli kuin uskollinen koira, joka vieraille murisee ja
antaa heidän pysyä siinä luulossa, että puree, mutta on valmis veriin
asti puolustamaan omiaan.
Ei tullut kysymykseenkään, että poika ja miniä olisivat kohdelleet
vaaria pahasti. Kalle oli hyvä poika, hän koetti ottaa varteen kaikki
isän neuvot. Liena taas täytti aran tottelevaisena vaarin tahdon. Hän
oli polttanut kirjansakin, rakkaat ruotsinkieliset kirjansa, jotka oli
saanut Kankaanpään vanhalta armolta, sillä vaari ei sietänyt sellaisia
herraskaluja. Pimeässäpirtissä ei saanut olla mitään maallisia
"renkutuksia", ainoastaan aapinen, postilla, katkismus, raamattu ja
virsikirja. Kuvien tähden oli Liena salaa säilyttänyt kertomuksen
Kenovievasta, mutta senkin vaari sai käsiinsä. Hän oli kerran
tavannut Pimeänpirtin lapset yhdessä paimenten kanssa metsässä,
katselemassa Kenovievaa, ja pikku Hanni, joka ymmärsi ruotsia ja
osasi lukea, oli itkusilmin kertonut heille liikuttavaa kertomusta. Äkkiä
oli vaarin katajainen keppi alkanut paukkua likeistä puunrunkoa
vastaan ja hänen äänensä oli jymissyt, jotta kangas kaikui. Mutta
peloissaan olivat lapset paenneet, eivätkä he enää sen päivän
perästä Kenovievaa nähneet.

30. Lasten kasvatuksesta yritti vaarin ja hänen miniänsä välille joskus
nousta riitaa. Vaari vaati niin mahdottomia. Lapset eivät saaneet
kutsua äitiä mammaksi eikä äiti olisi saanut puhua ruotsin sanaa
Hannille. Ja se oli Lienan suurimpia iloja. Muut lapset olivat niin
paksupäisiä, ettei se heidän kanssaan olisi saattanut tulla
kysymykseenkään, mutta Hanni…! Vaari ei olisi sallinut ommella
pienintäkään koristusta lasten vaatteisiin eikä opettaa poikia
kumartamaan, kuten äiti tahtoi. Ei hän myöskään sietänyt äidin
pientä vieraskamaria, jonka ikkunoissa oli uutimet, lattialla
punaraitaiset matot, nurkassa sohva ja seinällä Kankaanpään
herrasväen kuvat… Lienan sydämessä yritti katkeruus päästä
valloilleen. Eikö hän jo tarpeeksi ollut kärsinyt ja kieltäytynyt! Mutta
kun hän siitä tyyntyi ja meni omaan itseensä, niin jo kävi taas
hiljaiseksi ja nöyräksi.
Niitä syviä metsiä Pimeänpirtin ympärillä! Jos siellä aura kilahtaa
kaskimaan kiveen, niin on auran kurjessa Kalle Aukustinpojan käsi, ja
jos hongan tyveen iskee kirves, niin on sama käsi sitä kirvestä ollut
heiluttamassa. Ei ole täällä muita ihmiseläjiä. Puissa hyppivät oravat,
halmeitten laidassa seurustelevat jänikset, ja kettu ja sudet tulevat
aina torpan veräjälle asti tavoittelemaan saalista.
Parikymmentä vuotta sitten on kulo käynyt nuolemassa
Pimeänpirtin korpea. Sentähden makailee siellä ristiin rastiin
toistensa päällä kaatuneita honkia sammalten ja variksenvarpaitten
peitossa, latvapuoli lahonneena punertavaksi mullaksi. Entisen sijalle
on noussut uusi metsä, jonka kuori on karvainen ja oksissa riippuu
pitkää, harmaata naavaa.
Miten kumma elämä siellä kaukaisessa korvessa, kun kevät tekee
sinne tuloaan! Asutuilla mailla, missä ihmiskäsi korjaa pois talven

31. jätteitä, missä ihmissilmä seuraa lumen vallan pakoa, tulee kevät
kuin riemulla ja suurella ilolla. Purot kulkevat kuin leikkiä lyöden,
lehtisilmut rävähtävät auki iloisesti kuin lapsen silmä, joka herää
hyvästä unesta onnellisessa kodissa, kukkaset puhkeavat kuin juhliin.
Mutta sydänmaan yksinäisyydessä nousee heinä risujen ja
sammalten alta kuin arastellen. Ja vaikka aukeaakin koivuihin lehti ja
vaikka havupuut työntävätkin uusia kasvaimia, niin aina häämöttää
alta se pitkä, harmaa sammal, johon ei päivä koskaan ole päässyt
paistamaan ja joka on inunut ja pärissyt siinä kaikissa tuulissa
monena kesänä ja talvena. Ei nouse sydänmaan rinteille koreita
kukkia. Kalpea on kukoistus mustikanvarressa ja valkoinen on
metsäntähti. Kaatuneen hongan juuresta ylenee nuori pihlaja,
suitsuttaen vesoja ja kukkia ja lemua riemukkaammin kuin
sydänmaan muut puut. Sen huumaavassa tuoksussa seisovat
heinänhelpeet, sammaleet ja suopursut ikäänkuin outojen
aavistusten alaisina. On valoisa yö, kevät on tullut hiljaa, huulilla
surumielinen hymy ja hiuksissa seppel metsäntähdistä.
Entä sitten talvi kaukaisessa korvessa! Se on yksinäinen ja
hiljainen kirkonkylässä, kun tuiskut tukkivat tiet ja pakkanen
karkottaa ihmiset liki lieden kylkeä, mutta aukaiseehan siellä sentään
kruunun aura tiet ja tuleehan sinne sentään posti viesteineen
suuresta maailmasta, jos vähän myöhästyykin. Mutta sydänmailla,
missä pyryt viikkokausiksi katkaisevat yhteyden muuhun maailmaan,
siellä vasta on yksinäistä ja hiljaista! Kun ihminen hämärän
haihtuessa luo katseen ulos töllinsä ikkunasta, niin on kinoksia
ikkunan tasalla ja lunta sileänä kenttänä yltympärillä. Ei näy tietä
saunaan eikä talliin eikä navettaan. Tuskin erottaisi kaivoa, jollei olisi
tullut merkityksi seipäällä. Maa on yhtenä sileänä, eheänä pintana,
niinkuin meri pienoisen luodon ympärillä. Ei aukea porstuan ovikaan,

32. sillä jättiläisnietos on noussut sen eteen yön aikana. Niin on torppa
hankien keskellä kuin merenkulkijan hauta asumattomalla saarella.
Liena, Kankaanpään entinen "Leni mamsseli" on jo ehtinyt tähän
elämään tottua. Oi, kuinka hänen ensin oli ikävä, kuinka hän halasi
kuulla uutisia kirkonkylästä ja kuinka hänen kuitenkin täytyi niitä
pelätä! Nyt ei hän ikävöi eikä pelkääkään. Joitakuita kertoja hän
avioliittonsa ensi aikoina kävi entisessä kodissaan. Vaikeaa oli nähdä
tuttuja paikkoja eikä hän patruunan ja armon ystävällisiin sanoihin
osannut vastata muuta kuin itkemällä… Ei hän pitkiin aikoihin enää
ole päässytkään kirkolle, sillä lapset ovat kahlehtineet kätkyen
ääreen.
Täällä sydänmaassa on rauhaa ja työtä. Täällä muuttuu koneeksi,
joka aamusta iltaan tekee ruokaa, vaatetta, lapsia, eikä yölläkään
saa lepuuttaa rumentuneita jäseniään. Sillä yöllä pitää viihdytellä ja
kapaloida nuorinta lasta. Mutta vieressä kuorsaa aviomies, suu
selällään, vedellen häiritsemätöntä unta kuin hirsiä. Kuinka Liena
välistä tuntee vihaavansa häntä! Hän hänet tänne kuljetti, repi kuin
kasvitarhasta kukan ja vei suohon mätänemään. Hän mätänee täällä,
kuihtuu, kuolee, kun ei koskaan enää pääse ihmisten joukkoon,
joitten kanssa voisi puhella huolettomasti ja iloisesti kuten ennen…
Vai untako lieneekin, että hänkin kerran oli nuori, iloinen, sorja!…
Kuinka häntä iljettää tämä elämä, kuinka hän vihaa tuota miestä!
Ei, ei, ei! Anteeksi, armollinen Jumala! Ne sanat pääsivät suusta,
ei sydämestä, sillä onhan hän koko sielustaan ja mielestään
kiitollinen Kallelle. Hänhän hänet pelasti. Ilman häntä kiertelisi hän
ehkä vieläkin hylkynä maailmalla eikä olisi hänen lapsellaan, hänen
pikku Hannillaan isää… Liena pelästyy omia ajatuksiaan ja katselee

33. hätääntyneenä ympärilleen: eihän kukaan vain herännyt, eihän
kukaan vain unissaan nähnyt hänen ajatuksiaan!
Nämä asiat ovat niin salaisia, ettei niitä saisi ajatellakaan muuta
kuin kahdenkesken itsensä kanssa. Kukaan ei koskaan saa niitä
tietää, hänen täytyy viedä ne mukaansa hautaan. Omaksi lapsekseen
luulee Kalle Hannia ja Kallen ja Lienan lapsena on hän kirkonkirjoihin
merkitty. Sen täytyy niin olla, sille ei voi mitään — täytyihän hänen
hankkia lapselle isä!… Se oli rikosta, se oli petosta, mutta onhan hän
saanut kärsiä rikoksestaan! Ja nyt se on peitetty ja unohdettu, ei
kukaan aavista mitään. Kaikki ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Kalle
rakastaa Hannia — kuka ei Hannia rakastaisi! Onko nähty sen
suloisempaa lasta, kuka saattaa sillä lailla kietoa käsivarret kaulaan
ja katsella suurin syvin silmin! Vanha vaarikin, juro tervaskanto, joka
kaikille ärisee, pitää Hannia silmäteränään. Hän on torpan ilo,
Pimeänpirtin päivänpaiste!… Ne vanhat asiat ovat haudattavat… Niin,
kunhan voisivat unohtua Lienaltakin! Eivät tahdo haihtua, eivät antaa
rauhaa, vaikka hän on sanonut elämälle hyvästi ja hautautunut
korpeen.
Syksyillat ovat pahimmat. Kun Kalle viipyy kirkkoretkellään ja vaari
on pannut saunaan maata ja lapset kaikki nukkuvat, on Lienalla
tuska ja sielun ahdistus. Sataa, tuulee, pimeys on läpitunkematon
eikä unta tule silmiin — hänen täytyy muistaa erästä samanlaista
iltaa toistakymmentä vuotta sitten…
Hän oli kulkenut puutarhan takaportista, se parkaisi pahasti ja
hänen sydämensä seisahtui pelästyksestä, että koko talo heräisi.
Mutta ei sitä kukaan kuullut, sillä tuuli kovasti. Hänen hartioillaan oli
harmaa saali ja toisella kädellään piteli hän sen kulmia kiinni,
painaen niitä sydänalaansa vastaan. Sitä tuskaa, sitä epätoivoa…!

34. Maa oli liejuna, savi luisutti. Hän kiersi päärakennuksen kulman ja
pysähtyi kulmakamarin ikkunan alle, kuunteli, kuunteli. Hän pisti
saalinnurkkia hampaittensa väliin, jotta se pysyisi ympärillä, kapusi
kivijalalle, tarttui käsin ikkunalautaan ja nosti kasvonsa ikkunan
tasalle… Koputti ruutua… koputti vielä… ja vielä. Huoneen perän
sängystä nousi ihminen valkeissa yövaatteissa ja läheni ikkunaa.
Otto-herra, hänen rakkaansa… Se näytti nyrkkiään ja otti pöydältä
aseen, jolla uhkasi. Ei tyttö välittänyt siitä, piteli vaan itseään
riipuksissa ikkunanpielessä. Vihdoin aukeni ikkuna. Oi kuinka hän itki
ja rukoili! Mutta se oli kuin kivi, ei sulanut, hääti vaan pois ja lupasi
lyödä, jollei lähde. Liena ei lähtenyt, eihän hän voinut lähteä, hän
rukoili hartaammin kuin jos olisi henkensä edestä rukoillut. Äkkiä
tunsi hän sormiaan työnnettävän jollakin kovalla, silloin ne
lamaantuivat ja hän retkahti alas ja jäi pitkäksi aikaa voihkimaan
liejuiselle maalle. Kun hän vihdoin siitä heräsi, käsitti hän, että nyt
on kaikki lopussa ja hätä edessä.
Jospa se kaikki saisi jäädä hänen omaksi salaisuudekseen, niin
voisihan sen kantaa, voisipa ehkä iloitakin, mutta sen saa aikoinaan
maailma tietää, ja mihin hän, kurja, silloin joutuu! Ei ole ketään, jolle
voisi uskoutua ja jolta voisi etsiä turvaa ja neuvoa. Armo on sairaana
eikä se sitä ikinä uskoisi kummipojastaan, häntä, tyttöä syyttäisi
kaikesta ja ajaisi maantielle. Ja jos hänen sanojaan uskoisikin, niin ei
hän niitä ikinä saisi omalla äänellään lausutuiksi. Ne tarttuisivat
kurkkuun ja tukahuttaisivat, mutta maalle eivät tulisi…
Niitä kauheita öitä ja päiviä! Ei saanut itkeä ihmisten nähden, ei
valittaa eikä vaikeroida. Piti teeskennellä, valehdella, laskea ja
punnita. Satasen tuntia mietittyään hänen laskunsa olivatkin valmiit.
Minkä piti tapahtua, sen piti pian tapahtua!

35. Sateisena sunnuntai-iltapäivänä kahli hän liejuista maantietä
myöten pienelle punaiselle mökille hautausmaan takana. Siellä tapasi
hän puolijuopuneen miehen, sairaan lapsen ja hiljaisen vaimon,
jonka hän paikalla tunsi kosijansa Kalle Aukustinpojan sisareksi.
Hänelle hänen piti saada sanotuksi, että Kallelle lähetettäisiin tieto,
että… Kuinka hän lienee saanut asiansa puhutuksi, sitä ei hän
itsekään käsittänyt, mutta vaimo tuli niin iloiseksi, että oli kaulaan
kapsahtamaisillaan ja keitti kahvia, ja sitä Lenin täytyi juoda. Mutta
kun hän vihdoin pääsi näkemästä noita kasvoja, joissa oli samat
rehelliset, siniset silmät kuin Kallen kasvoissa ja sama valkoinen
tukka, niin hävetti ja inhotti siihen määrään, että olisi tehnyt mieli
heittäytyä ojaan, joka oli puolillaan rapakkoa. Siinä hänen oikea
paikkansa olisi ollut!
Kalle, uskollinen kosija, saapui raha-ansioiltaan kuin linnun siivillä.
Hän oli kuin sokea onnestaan, häntä oli helppo pettää. Sisaren
pientä epäilystä oli vaikeampi kumota, mutta Kalle välitti viis siitä
mitä maailma ajatteli ja vei morsiamensa ehdoitta ja kysymyksittä
pappilaan. Voi, Leni olisi suonut maan ratkeavan nielemään heitä
molempia kitaansa.
Kevään tultua muuttivat he Pimeänpirtin korpeen. Patruuna olisi
mielellään antanut torpanpaikan likempääkin, mutta Liena tahtoi
kauas. He saivat täydellisen verovapauden viideksi vuodeksi ja hyvät
myötäjäiset. Vähitellen he kotiutuivat torppaansa ja maailma unohti
heidät. Kunhan vain he itse olisivat voineet unohtaa! Tai lieneehän
muilla ollutkin rauha, muilla, joilla oli hyvä omatunto, mutta ei
perheen äidillä, Liena-raukalla.
Hauskalta näyttää pirtissä talvi-illoin, kun perhe on koolla ja valkea
loimottaa liedessä. Isä veistelee. Perunapata ja liimapannu

36. porottavat rinnan arinalla. Lastukasassa leikkivät lapset. Hanni on jo
auttavinaan vanhempia, hän hoitelee liimapannua ja kiikuttaa
kehtoa, mutta unohtuu hänkin kesken vakavinta puuhaansa
leikkimään. Hän kietaisee lastukiehkurat rannerenkaiksi ja
sormuksiksi, panee pään kallelleen ja ihailee siinä omia käsiään.
Isä veistää kaunista arkkua Isontalon rikkaalle isännälle, joka kuoli
alkuviikolla, ja lapset temmeltävät arkun pohjalla.
— Älkää, älkää hyppikö, lapset, varoittaa isä, — ettekö tiedä, että
tämä on ruumisarkku.
Mutta lapset eivät ole tottuneet isää tottelemaan ja jatkavat
kisaansa, ikäänkuin eivät olisi kuulleetkaan.
— Mitenkä se kuollut pannaan? kysäisee joku kimakalla
lapsenäänellään.
— Näin vaan makaamaan kuin sänkyyn.
— Oliko se isäntä näin iso mies?
— Mene pois, niin minä näytän.
— Ja sitten kansi päälle…
— Kyllä te vielä aikoinanne saatte sitäkin makuusijaa koettaa,
virkkaa vaari äreästi verkoltaan pöydän päästä ja luo leikkiviin
kalsean katseen silmälasiensa päällitse. Lapset vaikenevat paikalla ja
leikki lakkaa, sillä vaaria he pelkäävät, kun vaari tuollaisella äänellä
sanoo. Vaarin tarkoitus on oikeastaan katsahtaa Hannin mutkiin.
Mitäs peliä se oikeastaan niillä lastuilla pitää? Mistäs se on oppinut
noita kiehkuroita tuolla tavalla kiertämään käsiensä ympäri?

37. Liena seuraa lapsia rukkinsa äärestä. Hänenkin tarkoituksensa on
ollut lopettaa kolkko leikki ruumiskirstussa, mutta vaari on
ennättänyt ennen häntä.
Niin, niin. Tuossa ne lapsikullat nyt pyörivät, iloinen on heidän
mielensä ja omatunto puhdas, ei ole huolia, ei peloita pyörähdellä
ruumiskirstussa. Mutta kuinka kauan sitä kestää? Koska aukenevat
heidän silmänsä, koska näkevät he olevansa sydänmaassa, jonka
takana on kirkonkylä ja kaupunki hyvän- ja pahantiedon puineen? Jo
he tuon tuostakin kyselevät kirkonkylää ja kartanoa ja koulua.
Kuinka mielellään Liena soisi heidän pääsevän täältä sydänmaalta,
synkkäähän täällä on ja ilotonta. Mutta maailma peloittaa häntä.
Miten kävisi siellä hänen lastensa, miten hänen pikku Hanninsa?
Se on vaaleakutrinen, sinisilmäinen lapsi, kaunis kuin kuva, hento
ja taipuvainen, herkkä heruttamaan sekä hymyä että kyyneliä. Se on
viisas, juoksee äidin asioilla ja hoitelee Liisua, joka vielä kangertelee
kehdossa. Sitä se rakastaa, kantaa retuuttaa, tanssittelee ja
laulattaa. Ei ole kenenkään tarvinnut opettaa Hannia lukemaan.
Itsestään on oppinut ja lukea osaa mitä kirjaa hyvänsä. Kuinka se
Hanni illalla maata pannessa osaa rukoilla! "Että hyvä Jumala
suojelisi isää ja vaaria ja kaikkia siskoja ja Misseä ja Pikkua ja kukkoa
ja kanaa ja parantaisi Jussin sormen ja varjelisi pikku Hannia." Ja
kuinka se lapsi osaa laulaa! Helisemällä helisee sen ääni äidin äänen
rinnalla, kun on luettu Jumalan sanaa ja sitten veisataan virsi.
Tutummat virret se osaa ulkoa, veisaa kädet ristissä, poskilla puna ja
suuret silmät tähdättyinä taivasta kohti.
Hannia katsellessa käy äidin mieli niin helläksi, että kyynelet
nousevat silmiin. Hän ei itsekään tiedä, suruako tuntee vai iloako.
Ehkäpä enimmän pelkoa. Valtavana nousee hänen mieleensä

38. aavistus: sen lapsen ei käy hyvin! Jumala etsiskelee isäin pahat teot
lasten päälle, Hanni saa ehkä kantaa rangaistukset äidin rikoksista.
Hyvä Jumala, lähetä mitä muuta hyvänsä, kunhan ei sitä! Eihän toki
viatonta rupea rankaisemaan, onhan Hanni juuri niitä puhtoisia, joille
taivaan valtakunta kuuluu. Hän on oikeastaan liiankin hyvä tälle
maailmalle, ehkä Jumala sen tähden tahtoisikin korjata hänet
taivaaseensa… Paras se olisi, äiti tuntee sen sydämessään, jos Hanni
kuolisi. Silloin olisi hän korjuussa eikä äitiä kalvaisi tämä kauhea
pelko. Mutta tuskin on tunne päässyt äidin mielessä syntymään, kun
jo koko hänen luontonsa nousee sitä vastaan: hän ei voi elää ilman
Hannia! Älä ota, armollinen Jumala, rankaise jollakin toisella tavalla,
ota jotakin muuta, vaikkapa joku noista toisista lapsista!… Ajatus on
hirveä ja synnillinen, anna, armias Jumala, se anteeksi, mutta jätä
Hanni pimeään maailmaan, jätä hänet hymyllään lohduttamaan!
Äiti ei tahtoisi itselleenkään myöntää, että Hanni on hänen
sydäntään likempänä kuin muut lapset. Hän selittää sen sillä lailla,
että Hanni on vanhin ja viisain, että hänestä jo on paljon apua
kotiaskareissa, että hän niin hellästi osaa vaalia pieniä siskojaan…
Vaari käy lisäämässä saunan uunia ja kokoaa pirttiin tultuaan
lapset ympärilleen, alkaakseen kertoa heille tapauksia Jumalan
kansan historiasta. Hän kuvaa paratiisia, ensimmäistä ihmisparia ja
käärmettä. Hän johtuu puhumaan maailman turhuudesta ja
pahuudesta. Oi, jospa ihminen huomaisi, että jota loitompana hän
osaa pysyä maailmasta, sitä paremmin säilyy hänen omantuntonsa
rauha. Oi, jospa ihminen ymmärtäisi karttaa kiellettyä hedelmää,
ennenkuin hän huomaa olevansa alasti, ennenkuin on myöhäistä!
Hanni katsoo häneen suurin, sinisin silmin ja hypistelee
lastukiehkuraa ranteensa ympärillä.

39. — Vaari, virkkaa hän totisena, — kuinka se käärme tuli?
— Se ei madellut, kuten meidän päivinämme, se tuli kahdella
jalalla.
— Vaari, eikö se enää koskaan tule kahdella jalalla?
— Tulee, lapseni, kun se tulee ihmisen hahmossa, joka tahtoo
vietellä meitä syntiin.
— Onko se koskaan tullut Hannin luo?
— On ehkä jo tullut, sillä käärme on sama kuin paha henki ja
pahasta hengestä on jokainen paha ajatus, joka ihmisen sydämeen
tulee.
— Ei Hanni vielä ole nähnyt käärmettä, joka olisi kävellyt kahdella
jalalla.
— Hanni saa ehkä vielä nähdä, kun tulee suureksi.
— Mitä Hannin silloin pitää tehdä?
— Paeta, lapseni!
— Mutta jos ottaisi kepin ja löisi.
— Ei se auta, ei sitä käärmettä lyödä tavallisella kepillä, ihmisen
täytyy vyöttää itsensä Jumalan sanan kaksiteräisellä miekalla, ottaa
päällensä uskon kilpi ja kaikki taivaan sota-aseet, sillä…
Mutta vaari ei ennätä lopettaa lausettaan, sillä Hanni purskahtaa
itkuun ja pakenee äidin turviin.

40. — No lapseni, lapseni, lohduttaa Liena, — ei käärme pienten
lasten luo tulekaan.
— Äiti, Hanni ei tahdokaan tulla suureksi, Hanni tahtoo aina olla
lapsi.
Hanni itkee aivan nääntyäkseen, hän ei rauhoitu mistään
pyynnöistä eikä vakuutuksista. Äiti pelästyy hänen sairastuneen,
nostaa hänet käsivarsilleen ja kantaa sänkyyn. Yhä vielä Hanni itkee,
tuntuu niin hyvältä, kun he kaikki ovat ympärillä häntä vaalimassa ja
hoitamassa. Hän tuntee nyt aivan selvästi, että se suuri käärme, joka
kävelee kahdella jalalla, on pistänyt häntä käsivarteen. Voi kuinka
siihen koskee!
— Mikä tuli? kysyy äiti hätääntyneenä.
— Tuohon, mamma, käsivarteen se pisti!
— Mikä pisti, oma lapseni?
— Se suuri käärme!
— Eihän, eihän, lapseni!
Äiti lohduttelee, silittelee Hannin päätä ja kostuttaa ohimoja
kylmällä vedellä.
— Mitä ne lasta pelästyttävät! rauhoittaa hän suudellen Hannin
otsaa.
Mutta vuoteen jalkopohjissa seisoo vaari ankarana kuin se
Jumalan enkeli, joka ajoi Aatamin ja Eevan paratiisin yrttitarhasta.
Hän ei räpäytä silmiään, huulet ovat lujasti koossa ja katse tuijottaa

41. ankarasti Hanniin. Hänellä ei ole ainoaakaan lohdutuksen sanaa
sairaalle lapselle.
— Tyttö-raukka, pääsee häneltä vihdoin kolkosti, hiljaa kuin
unessa, — sinulla on perkele!
Hanni lakkaa paikalla itkemästä, kääntää pois kasvonsa ja
pidättelee nyyhkytyksiään. Hän ei pitkiin aikoihin uskalla katsoa ylös,
sillä hän kuvittelee vaarin yhä seisovan vuoteen ääressä. Vihdoin
tirkistää hän salaa sormiensa lomitse, joita on pitänyt silmillään, ja
kun huomaa äidin olevan yksin, kuiskaa:
— Mamma, se oli vaari, joka pisti!
— Eihän lapseni, hymyilee äiti, onnellisena siitä, että Hanni
tointuu, — ei kukaan ole pistänyt mamman omaa Hannia. Mamma
antaa Hannille sokeripalan. Hanni on nyt hiljaa siinä, kunnes mamma
palaa.
Hänen pitää jättää Hanni, sillä lehmät ovat lypsettävät.
Liena on erehtynyt luullessaan, että hän yksin kärsii sieluntuskia
Pimeänpirtin torpassa. Vaari on toinen, jonka mielestä rauha tuon
tuostakin pakenee.
Hän on kulkenut saunaan ja istuu lavitsalla, pää käsien varassa.
— Jumala, Jumala, ääntelee hän itsekseen, — kiivas Jumala, mistä
hän on oppinut lastukiehkuroita sillä lailla kiertelemään ranteittensa
ympäri? Mistä vikuroimaan päätä kallelle, mistä puhumaan silmillään,
mistä itkemään kuin hullu? Jumala, Jumala, sisareni henki elää siinä
lapsessa! Lapsi raukka, käärme on tuleva luoksesi moninaisissa
muodoissa!!

42. Saunassa on tikua, vaari huomaa, että täällä pyörtyy, jollei siirry
raikkaaseen ilmaan. Hän lähtee siis, kulkien seinää myöten, asettuu
kynnykselle, ottaa kouraansa lunta ja vie otsalleen. Tuulen kohina
kuuluu ikäänkuin etäältä. Hiillos riutuu, lunta sataa suurina
hiutaleina… Kirjava keto kesällä, ihmisikä kirjavampi!!
Hänkin oli nuori ja ajeli Alhon herran kanssa metsästysretkillä ja
pidoissa. Iloinen oli herra, hurja hevonen, välkkyvät valjaat ja rohkea
renki. Kun he riensivät kylän halki ja ihmisten korviin sattui heidän
kulkustensa kilinä, niin jo karkasi ovensuihin lapsia ja tyttöjä
ikkunoihin, mutta joka tiellä sattui olemaan, sai korjautua syrjään
minkä pääsi. Sillä herra saattoi olla sillä tuulella, että antoi mennä
vaikka ihmisten päällitse, jolleivät hankeen osanneet.
— Ann' mennä, Akku, ann' mennä! huusi herra, kun ei itse
halunnut olla ohjaksissa. — Saat hyvän ryypyn, jos tunnissa ollaan
perillä.
Tunnissa oltiin ja ryyppy saatiin, mutta ori oli vaahdossa eikä
moneen päivään kyennyt ajettavaksi…
Oli pakkanen ja tähdet tuikkivat. Oli jo kulunut tuntikausi siitä, kun
oli käsketty valjastamaan hevosia, mutta yhä kuului hoilotus ja
rähinä herrojen kamarista. Siellä laulettiin ja huudettiin ja lasit
kilisivät. Akustia paleli. Hän painiskeli Kankaanpään kuskin kanssa
lämpimäkseen. Toisia miehiä oli nukkunut rekiin. Vihdoin viimein ovet
avautuivat ja Alhon hevosta huudettiin portaiden eteen. Herra sieltä
tulla luhjusteli, piika talutti toiselta puolen, isäntä-patruuna toiselta.
He tepastelivat lumessa, ikäänkuin olisivat opettaneet lasta
kävelemään ja vihdoin retkauttivat "lapsen" Akustin rekeen. Se vain
mörisi sieltä, kun peitettiin vällyihin, ja antoi rauhallisesti viedä kotiin
asti.

43. Mutta kun se oli selvempänä, niin silloin ei ajettukaan kotiin vaan
ajettiin kestikievariin. Ja siellä palveli yhteen aikaan Akustin nuori
sisar, Milja.
Hiki nousee vanhan miehen otsalle, kun hän näitä muistelee.
Vuodet eivät ole saaneet mitään haihtumaan hänen mielestään. Yhtä
selvästi kuin kiukaan tuossa ja riutuvat hiilet ja lavitsan ja nokisen
hangon, jota pitelee käsissään, muistaa hän keltaiseksi maalatun
kestikievarirakennuksen, vinttikaivon maantien laidassa, peltitaulun,
jossa oli hevosenkuva ja kestikievarin nimi sekä virstamäärät
likikestikievareihin… Lasikuistilta tultiin saliin, pöydällä ovensuussa oli
päiväkirja ja mustepullo, ikkunoissa punaisesta paperista tehtyjä
kukkasia… Milja tulee saliin punaposkisena, rinnat korkeina. Herra
lähenee häntä, taputtaa poskea, tarttuu vyötäisiin. Akusti näkee
kaikki ikkunasta. Hänen verensä alkaa kiehua, häntä pyörryttää…
Ei hän enää tiedä mitä tekee…
— Äh siinä, vieläkös naurat, vieläkös heiluttelet itseäsi herrojen
edessä, vieläkös päästät kamariisi? Äh siinä, rukoiletkos, kadutkos…?
Jo, jo lakkasi liikkumasta, jo lähti henki, silmät nurin…
Jumalan kiitos, nyt se on pelastettu!
Vaari suistuu permannolle ja hänen ajatuksensa katkeavat…
Tuulee, koivu kaivon luona huojuu ja humisee. Lumi menee
valkeina kiehkuroina nurkkiin ja soliin. Tienpaikat tasaantuvat
tasaantumistaan, pellonaidan syrjälle on jo syntynyt harja, jonka pää
on kiertynyt koreaksi kaareksi kuin laine.

44. — Jokos sauna joutuu? kysyy Liena ovelta, mutta ei saa vastausta.
Hän luulee, ettei vaari ole saunassa, ja on jo astumaisillaan hänen
päälleen. Äkkiä hän huomaa vanhuksen permannolla ja alkaa
liikutella häntä, mutta kun ei saa henkiin, karkaa voivotellen ja
päivitellen talliin, jossa tietää Kallen olevan illastamassa hevosia.
— Tule, hyvä ihminen, auttamaan, hän huutaa jo oven takana, —
vaari on saanut häkää päähänsä.
Kallelta ei tule vastausta. Hän sekoittaa jauhoja ruuheen. Hangon
haarat koluuttavat ruuhen pohjaa, varsi keikkuu Kallen pään päällä ja
hänen kainalonsa alitse koettaa Pikku päästä nuolemaan jauhoja
silpuksien päältä. Leikillä nipistelee se isäntänsä hihaa ja isäntä
puhelee sille ystävällisesti kuin hyvälle toverille. Tallin seinät ovat
homeenkarvaiset, lyhty seisoo nurin käännetyn saavin pohjalla ja
talikynttilässä on pitkä karsi. Liena raottaa ovea ja uudistaa sanansa
kiivaasti.
— No vielähän tästä nyt ehtii, selittää Kalle vain ja juottaa vielä
hevosen, ennenkuin lähtee liikkeelle.
Lumihangessa saavat he vaarin tointumaan ja heidän
käsivarsiensa varassa astelee hän tupaan.
Siellä ovat lapset jo asettuneet aterialle. He kuorivat perunoita
kilpaa. Hannin edessä pöydän nurkalla on suuri, kellertävä kasa,
hänen poskensa hehkuvat ja innoissaan, huomaamatta mitään
ympärillään, vetelee hän kuorta yhä uusista perunoista.
— Minä voitin, minä voitin! huutaa hän ennen kuin viimeinen
peruna vielä on kuorittukaan.

45. — Niin, puolustautuu Jussi, vanhin pojista, nyrpeästi, — kun
minulta putosi puukko. Isä, kuulkaas, ottakaas minulta, minun
perunani ovat suuremmat, tuo Hanni tekee aina petosta, se ottaa
niin pieniä…
— Pikemminhän taas suuren kuorii kuin pienen, sanoo Hanni ja
kastaa jo perunaa suolakalakuppiin. — Äiti ottaa Hannilta.
Makeammat pienet ovat kuin suuret. Äiti ottaa nyt Hannilta.
— Entäs kuka antaa vaarille? kysyy isä vakavasti, — ettekös näe,
että vaari on sairaana.
Hanni heitältää niskaansa.
— Hanni vain ei anna! huudahtaa hän säihkyvin silmin ja hänen
kasvonsa käyvät veripunaisiksi.
— Aijai! Entä jos vaari kuolisi!
Silloin Hanni pyyhkäisee perunakasan pöydän kulmalta
esiliinaansa, sitaisee suutaan hihaansa ja karkaa vuoteen ääreen,
johon vaari on laitettu pitkäkseen.
— Ottakaa, vaari-kulta, ottakaa kaikki!
Vaari katsahtaa lapseen arasti, ikäänkuin olisi tehnyt sille väärin ja
laskee kätensä pellavankarvaiselle päälaelle.
Sinä iltana ei Hannia millään tahdo saada panemaan levolle. Heti
kylvystä ja illalliselta päästyä alkaa hän kiusata äitiä.
— Eikö äiti kertoisi sitä Hannin satua?
— Ei äiti ehdi. Nythän on yö ja kaikki panevat maata.

46. — Äiti, mamma! Hanni tahtoisi kuulla sen prinsessa Mirandan
laulun.
— Ei nyt! Ei äiti nyt ehdi.
Mutta Hanni on saanut päähänsä, että hänen juuri tänä iltana
pitää saada kuulla sekä satu että laulu, vieläpä nähdä tanssikin, jota
äiti osaa tanssia. Hän seuraa äitiä kaikkialle: hän kantaa pois ruokia
hänen kanssaan, valmistaa vuoteita hänen avukseen, riisuu pikku
siskoja sänkyyn. Vihdoin, kun hän ei enää ymmärrä, miten voisi
auttaa, istuutuu hän penkille ja seuraa siitä nyrpeänä äitiä, joka yhä
pesee patoja ja kulkee aitoissa. Isä jo panee levolle ja vaari on
saatettu saunaan. Hanni yhä kiikkuu penkillä. Vihdoin ottaa äiti vielä
luudan ja lakaisee lattian. Hannin on kovin uni, mutta hän ei tahdo
nukkua. Hän kimmahtaa ylös nurkastaan, käy äidin helmoihin ja
alkaa taaskin pyytää. Sillä tytöllä niitä on sanoja! Se se osaa
houkutella. Hän selittää, että vain tahtoisi nähdä unta Mirandasta, ja
eihän hän sitä voi, jollei mamma kerro, mamma-kulta!
— Hannilla ei ensinkään ole sydäntä, selittää äiti, — kun ei jätä
mammaa rauhaan. Mamma on väsyksissä.
Silloin Hanni laskee pienet kädet silmilleen, huokaa ja vaikenee.
Sen lapsen huokausta on mahdoton vastustaa.
— No, tule nyt sitten! sanoo äiti ja vetää hänet pimeän porstuan
läpi vieraskamariin.
Ensin siellä on ihan pimeä, mutta äidin taskussa on aina tulitikkuja
ja hän sytyttää lampun, joka seisoo pöydällä sohvan edessä. Hän
istuutuu nojatuoliin, hengittää syvään ja Hanni kapuaa hänen

47. syliinsä, hiljaa, ylen onnellisena, sydän täynnä lämpöä ja
hyväilemisen halua.
Huoneessa on vähän viileä, sillä eihän sitä lämmitetä kuin sen
verran, etteivät kukkaset kuole, mutta kaikki on järjestyksessä,
hienona ja juhlallisena. Mattojen punaiset raidat helkkyvät
maalaamattomalta permannolta, uutimet ovat puhtaat ja
läpikuultavat, sänky kohollaan valkeita, pitsitettyjä tyynynpäällyksiä.
Seinäpaperit ovat haaltuneet niinkuin kuvatkin, jotka riippuvat
seinillä, mutta Hannin mielestä on kaikki täällä niin äärettömän
kaunista. Hän on täällä niin ylen onnellinen. Mammakin on niin
kokonaan hänen omansa. Hän saa silittää poskia ja tukkaa ja
suudella silmiä ja suuta ja otsaa. Miksi mamman silmissä on
kyyneleitä? Onhan Hanni mamman luona! Hanni rakastaa mammaa!
— No, mamma, kerro nyt!… Saahan Hanni sanoa mammalle
"sinä". Se on niin hauskaa!
Liena katselee häntä kyyneltensä läpi ja pusertaa häntä rintaansa
vastaan. Hanni on sittenkin hänen ainoansa, hänen lohdutuksensa,
hänen elämänsä aurinko. Kun saisi hänelle puhua kaikki, uskoutua
hänelle kokonaan. Hän, äiti, on avuttomampi kuin lapsi hänen
polvellaan, hän tarvitsisi turvaa ja neuvonantajaa.
— Noo, mamma! kuiskaa Hanni ihan äidin korvan juuressa,
salaperäinen odotus silmissä.
Äiti silittää hänen hiuksiaan ja alkaa kertoa. Hän on
nuoruudessaan lukenut satunsa ja itse sepittänyt lisää. Hän kuvaa
linnaa, jonne johtaa pihlajakuja ja jonka päässä, portilla, kasvaa
kaksi korkeaa kuusta. Pihamaalla on punaisia, keltaisia ja valkeita
ruusuja ja ruusujen keskellä käyskelee prinsessa Miranda, hoitelee

48. niitä, katkoo kuivia oksia, sitoo ja suojaa tuoreita. Hän on kaunis
kuin päivä, hänellä on siniset silmät ja kullankarvainen tukka.
Tahtomattaan, ehkäpä tietämättäänkin antaa äiti hänelle omat
piirteensä. Hän kuvaa hänet sellaiseksi jollaisena itse nuorena oli,
pukee hänet omiin vaatteisiinsakin, vaikka luoden villasta silkkiä.
Kauas kuuluu maine Mirandan kauneudesta ja kosijoita tulee
hänelle kaikista maista. Tulee Itämaiden kuuluisa kuningas mustine
orjineen ja tuo kultia ja hopeita. Tulee Ahti, meren kuningas, ja
tarjoaa kaiken kunniansa. Tulee vihdoin ylpeä Vuorenpeikko, tarjoten
rikkautensa. Mutta kaikki hylkää Miranda.
Eräänä iltana on hänen isänsä linnassa kutsut ja paljon kansaa
koolla. Puettuna kultaan ja silkkiin loistaa Miranda itse tähtenä
muitten keskellä. Äkkiä tulee kansanjoukosta nuorukainen. Hänen
päässään ei ole kruunua eikä sormissa sormuksia, ei kukaan edes
tiedä, kuka hän on ja miten hän on linnaan päässyt. Hän astuu
Mirandan luo, pää pystyssä, keltainen tukka liehuen hartioilla, ja
pyytää häntä tanssiin. Ensin Miranda hämmästyy ja närkästyy, mutta
pojan katse on niin kirkas, ettei hän voi sitä vastustaa. He alkavat
tanssia…
— Mamma! keskeyttää Hanni loistavin silmin ja sävähtää maahan,
— näytä, tanssi!
— Ei, ei! kuiskaa äiti pelästyneenä. — Ei nyt, johan nyt on yö!
— Mamma, hyvä, kaunis mamma, näytä, tanssi! Hanni on
prinsessa, ole sinä nuorukainen…
Kun ei äiti liiku, niin tanssii Hanni yksin, kädet vyötäisillä, hiukset
liehahdellen, pää kallellaan, suu hymyssä…

49. — Näinkö, mamma? Onko tämä oikein?
Äiti tuntee, että tämä on mielettömyyttä, että tässä pitäisi torua,
kiireesti nousta ja palata todellisuuteen. Mutta ennenkuin hän ehtii
tehdä päätöstä, kapsahtaa Hanni hiestyneenä, joka jäsen
sävähdellen, takaisin hänen polvelleen, kietoo käsivarret kaulaan,
avaa suunsa ja peittää sillä koko äidin suun.
— Kuinka sitten, mamma?
— Nyt nukkumaan, heti paikalla!
— Entä loppu, mamma?
— No, siitä tuli häät, jotka kestivät kahdeksan päivää…
Hän irroittaa Hannin kädet kaulastaan, sammuttaa lampun ja vie
Hannin tupaan.
— Katso, kuinka kaikki nukkuvat, kuiskaa hän nuhdellen. — Hanni
joutuu nyt kanssa. Hanni on niin iso tyttö, että pitää osata itse
riisuutua!
Hetkisen vaikenee Hanni ikäänkuin mietteisiin vaipuneena.
— Luuleeko mamma, että Hanni tuntisi Mirandan linnan, jos joskus
näkisi? kysäisee hän äkkiä.
Liena säpsähtää. Sitä mahdollisuutta ei hän ikinä ole tullut
ajatelleeksi.
— Ei Hanni sitä voi nähdä, selittää hän, — eihän Mirandan linnaa
ole missään. Tämä on vain satua kaikki tyynni. Hanni panee nyt
kädet ristiin ja siunaa itsensä.

50. Hanni tottelee. Mutta päästyään Herran siunaukseen hän
keskeyttää äkkiä rukouksensa ja kysyy:
— Pitääkö rukoilla ainoastaan ihmisten edestä? Eikö eläintenkin
edestä?
— Kyllä. Kaikkien luotujen edestä. Ensin ihmisten, sitten eläinten.
— Miksi ensin ihmisten?
— Koska ihmisillä on sielu…
— Mutta miksei eläimillä ole sielua?
— Nuku nyt, lapseni, äläkä enää kysele. Kun sinä tulet suureksi,
niin sinä ymmärrät kaikki nämä asiat.
— Äiti, eikö tosiaankaan eläimillä ole sielua?
— Ei, lapseni.
Äiti korjaa ryijyä Hannin ympärille ja lähtee sulkemaan ovia.
Hetkiseksi pysähtyy hän portaille ja vetää henkeään. Ei mistään
kuulu elävän ääntä, hiljaa kuin hieno hiekka sihahtaa lumiryöppy
ajaessaan ohi, ja korvesta kuuluu kumea kohina, metsän surullinen
tuutilaulu nukkuvalle sydänmaalle.
Ei ole Hanni luotu tätä korpea varten. Haudassa hän on täällä.
Saleissa hän olisi omansa, silkkiin puettuna, hymyssä ja tanssissa…
Kuitenkin: varjele armollinen Jumala sinne joutumasta!
Liena kaapii luudantyvellä lumen porstuan oven välistä ja vetää
sen kiinni. Pistää sitten tuvan oven moppiin. Eihän sitä täällä
tarvitsisi, sillä ei täällä varkaita liiku… Tuvan pöydällä palaa kitupiikki,

51. ulottaen kuvan pienestä liekistään kattoon asti. Ikkunain alla seisoo
Kallen tekeillä oleva työ, ruumisarkku. Pesässä hehkuu hiillos,
pankolla torkkuu kissa mustan paidan vieressä. Leveässä sängyssä
makaa Kalle ja pienempiä sänkyjä on pitkin peräseinää. Liena kulkee
toiselta toiselle peittelemässä lapsia.
Noo! Hanni vain ei vielä nuku, lepää silmät selällään ja tuijottaa
kattoon.
— Mamma, kuiskaa hän, — Hanni luulee sittenkin, että eläimillä on
sielu. Hanni on katsellut Pikun silmiä ja huomannut, että Pikulla on
sielu. Kuinka Pikku muuten osaisi nimelleen hirnua? Ja kun Missekin
osaa erottaa Jussin Hannista. Mamma, eikö se ole sielua?
— Kyllähän Hannilla riittää kysymyksiä, sanoo äiti oikein ankarasti,
— mutta nyt pitää nukkua.
— Mamma, oliko prinsessa Miranda…
— Ei, tämä ei kelpaa…
Hanni vilkaisee äitiin ja huomaa, että äiti tarkoittaa totta. Silloin
hän asettuu huppuun ryijyn sisään ja kääntyy seinään päin.

52. II
Alhon ja Kankaanpään kartanot olivat parin virstan matkan päässä
toisistaan, saman järven rannalla. Alhon omistivat von Holtenit,
Kankaanpään Liljefeltit. Molemmat suvut, alkuaan kotoisin Ruotsista,
olivat jo vuosisadan hallinneet ja vallinneet kartanojaan, joihin kuului
suurin osa pitäjää. Väli perheiden kesken oli vuoroin huonompi,
vuoroin parempi. Aina niiden välillä vallitsi pieni kilpailu. Molempien
sukujen rouvia oli ammoisista ajoista kutsuttu "armoksi". Alholaiset
veivät voiton kankaanpääläisistä pitojen komeudessa ja
ylellisyydessä. Kankaanpääläiset elivät yksinkertaisemmin ja
aluskunta piti heitä hyvinä haltijoina. Alholaisia pelättiin ja pidettiin
kovina haltijoina.
Tapahtui sitten, että Alhon patruuna kerran, palatessaan yölliseltä
retkeltään, tavattiin kuolleena reestään. Murhamiehestä ei näkynyt
merkkiä, ehkä taivas itse oli määrännyt iskun varoitukseksi ja
hyvitykseksi patruunan ystäville ja koko pitäjälle. Kolkko
kuolemantapaus lopetti yhdellä lyönnillä iloisen elämän Alhosta.
Armo kääntyi sairaaksi eikä enää vastaanottanut vieraita. Patruuna-
vainajan kerrottiin kummittelevan suurissa suojissa sydänyöllä. Hän
nähtävästi haki armoaan, koska lakkasi käymästä, kun armo vuoden
perästä kuoli.

53. Nyt joutuivat Alhon alaikäiset lapset, Kustaa ja Otto, Kankaanpään
patruunan holhoukseen. Kustaa oli monta vuotta vanhempi Ottoa ja
sai pian haltuunsa perintötilansa. Otto pysyi vielä lastenkirjoissa.
Kustaa meni naimisiin ja joutui perheelliseksi mieheksi. Ottoa pitivät
Kankaanpään vanhat herrasväet miltei omana poikanaan. Eihän
heillä ollut perillistä, se oli aina ollut heidän suuri surunsa. Otto sitä
jossakin määrin lievensi, hänen hyväkseen he nyt työtä tekivät,
häneen kiinnittivät toiveensa.
Otto kävi koulua Helsingissä ja kun hän tuli lomalle kotiin, asui hän
tosin Alhossa, mutta häntä odotettiin jo heti seuraavana päivänä
Kankaanpäähän käymään ja hän viipyi usein pitempiäkin aikoja. Hän
saapui uusissa vaatteissaan, jotka oli saanut koulun päättäjäisiin, ja
joka kerta ihmeteltiin hänen kasvamistaan. Hyvänen aika, johan hän
oli Minette-tädin pituinen! Kävi sedän korkuiseksi, kasvoi ylitsekin!
— Mihinkä sinä, poika, oikein aiotkaan? huudahti patruuna,
taputtaen häntä olkapäälle. Sitten asetti hän päähänsä silmälasit ja
avasi kahisevan paperin, jonka lyseolainen oli antanut hänen
käteensä. Hänen sitä tutkiessaan vallitsi huoneessa hiljaisuus, vain
ruokasalista kuului kahvikuppien kalina. Patruuna ojensi Oton
todistuksen vaimolleen. Minette-rouvan silmät olivat heikot. Hän ei
saanut selvää mistään, mutta hän katseli kuitenkin tarkkaavaisesti
paperia. Sitten antoi hän sen takaisin Otolle, tarttui hänen käsiinsä,
veti hänet luokseen, syleili häntä lämpimästi ja suuteli otsalle. Oton
kasvot olivat tämän kestäessä tulipunaiset. Hän pelkäsi, hän oli
varma siitä, että se tyttö, se Leni, on jossakin ovenraossa
tirkistelemässä ja virnistelemässä.
Setä oli kadonnut työhuoneeseensa ja kun hän sieltä palasi, oli
hänen kädessään kultaraha. Sen sai Otto. Sitten tuli jo vapaampi ja

54. parempi olla. Ohjelman virallinen puoli oli ikäänkuin suoritettu ja
alettiin seurustella.
— No, Leni, tuotko meille jo enemmän kahvia? huusi täti. Ihan
tahallaan oli hän tänään määrännyt, että Leni tarjoaisi kahvia, jotta
nuorten suhde kävisi selväksi, että he käsittäisivät, että toinen on
palvelustyttö, toinen herra.
He olivat nimittäin aina näihin asti seurustelleet tovereina, koska
sattuivat olemaan yhdenikäiset. Nyt olivat he käyneet liian suuriksi
toisilleen.
Leni oli köyhien lapsi, nälkävuosina olivat Kankaanpään herrasväet
armahtaneet häntä ja ottaneet hänet taloonsa. Kuka hyvänsä olisi
kadehtinut hänen asemaansa, hän oli kerrassaan hyvillä päivillä.
Eihän hänellä ollut muuta tekemistä kuin järjestellä herrasväen
hienoissa huoneissa, kutoa kankaita, leipoa ja silloin tällöin lukea
ääneen armolle. Mutta se kiitämätön letukka ei ensinkään ollut
tyytyväinen kohtaloonsa. Se oli iloinen, kaunis tyttö, mutta se ei
saanut näyttää kauneuttaan salissa enempää kuin väentuvassakaan.
Herrasväen kanssa seurustelemaan oli hän liian huono ja renkien ja
piikojen joukossa nauramasta oli armo ankarasti kieltänyt, sillä siihen
oli hän liian hyvä. Hän oli siltä väliltä, ja se oli hirveän ikävää ja
yksitoikkoista.
Otto von Holtenin joulu- ja kesälomia oppi hän pitämään
rajapyykkeinä elämänsä tasaisella taipaleella. Otto-herraa odottaessa
kävivät työt talossa kuin tanssien. Puiston piti olla ihan
järjestyksessä, nurmikot lakaistuina, lavat kylvökunnossa,
hedelmäpuut ja pensaat mullitettuina, käytävät hiekoitettuina. Tai
piti joulusiivousten olla ohi, oluen pantuna ja leivosten leivottuina.

55. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com