Contracts In Trade And Transition Marin Dalia Schnitzer Monika

Contracts In Trade And Transition Marin Dalia
Schnitzer Monika download
https://ebookbell.com/product/contracts-in-trade-and-transition-
marin-dalia-schnitzer-monika-56388252
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
A Geography Of Trade Landscapes Of Competition And Longdistance
Contacts In Mesopotamia And Anatolia In The Old Assyrian Colony Period
Alessio Palmisano
https://ebookbell.com/product/a-geography-of-trade-landscapes-of-
competition-and-longdistance-contacts-in-mesopotamia-and-anatolia-in-
the-old-assyrian-colony-period-alessio-palmisano-51470978
Religion And Contract Law In Islam From Medieval Trade To Global
Finance 1st Edition Valentino Cattelan
https://ebookbell.com/product/religion-and-contract-law-in-islam-from-
medieval-trade-to-global-finance-1st-edition-valentino-
cattelan-50795772
Contact And Conflict In Frankish Greece And The Aegean 12041453
Crusade Religion And Trade Between Latins Greeks And Turks Carr
https://ebookbell.com/product/contact-and-conflict-in-frankish-greece-
and-the-aegean-12041453-crusade-religion-and-trade-between-latins-
greeks-and-turks-carr-7438638
Ancient German Identity In The Shadow Of The Roman Empire The Impact
Of Roman Trade And Contact Along The Middle Danube Frontier 10 Bcad
166 Eric Michael Vrba
https://ebookbell.com/product/ancient-german-identity-in-the-shadow-
of-the-roman-empire-the-impact-of-roman-trade-and-contact-along-the-
middle-danube-frontier-10-bcad-166-eric-michael-vrba-49986946

Cultures In Contact Central Asia As Focus Of Trade Cultural Exchange
And Knowledge Transmission Christoph Baumer
https://ebookbell.com/product/cultures-in-contact-central-asia-as-
focus-of-trade-cultural-exchange-and-knowledge-transmission-christoph-
baumer-52586846
Contracts In The Real World Stories Of Popular Contracts And Why They
Matter Lawrence A Cunningham
https://ebookbell.com/product/contracts-in-the-real-world-stories-of-
popular-contracts-and-why-they-matter-lawrence-a-cunningham-5230380
Contracts In Context 2nd Edition Nadelle Grossman Eric A Zacks
https://ebookbell.com/product/contracts-in-context-2nd-edition-
nadelle-grossman-eric-a-zacks-51020738
Contracts In Context Advance Edition Nadelle Grossman Eric A Zacks
https://ebookbell.com/product/contracts-in-context-advance-edition-
nadelle-grossman-eric-a-zacks-185447848
Fidic Contracts In Europe A Practical Guide To Application Donald
Charrett
https://ebookbell.com/product/fidic-contracts-in-europe-a-practical-
guide-to-application-donald-charrett-46246812

Contracts in Trade and
Transition

This page intentionally left blank

Contracts in Trade and
Transition
The Resurgence of Barter
Dalia Marin and
Monika Schnitzer
The MIT Press
Cambridge, Massachusetts
London, England

(2002 Massachusetts Institute of Technology
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form by any
electronic or mechanical means (including photocopying, recording, or information
storage and retrieval) without permission in writing from the publisher.
This book was set in Palatino in 3B2 by Asco Typesetters, Hong Kong.
Printed and bound in the United States of America.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Marin, Dalia.
Contracts in trade and transition : the resurgence of barter / Dalia Marin and
Monika Schnitzer.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 0-262-13399-7 (hc. : alk. paper)
1. Barter. 2. Countertrade. 3. BarterÐEurope, Eastern. 4. CountertradeÐEurope,
Eastern. 5. International trade. I. Schnitzer, Monika. II. Title.
HF1019 .M37 2002
332
0
.5Ðdc21
2001044323

to Martin
to Klaus, Klara, Hanna, and Laura

This page intentionally left blank

Contents
List of Tables ix
List of Figures xi
Preface xiii
1 Introduction 1
I Barter Contracts in International Trade
2 Puzzling Facts and Popular Explanations 17
3 Creating Collateral 35
4 The Export Pattern: Paying with Goods 61
5 The Import Pattern: Securing Technology Transfer 77
Appendixes to Part I 93
II Contract Enforcement in Transition Economies
6 Stylized Facts and Competing Explanations 103
7 Arrears and Barter: Extending Trade Credits 127
8 The Output Decline: The Lack of Trust and Liquidity 137
9 Confronting the Data 153
Appendixes to Part II 167

10 Contracts in Trade and Transition: An Outlook 173
Notes 185
References 193
Index 201
viii Contents

List of Tables
Table 1.1 Cross-country pattern of barter in transition
economies 4
Table 1.2 Estimates of countertrade in world trade 5
Table 2.1 Contract type and compensation ratio 20
Table 2.2 Pattern of trade with Eastern Europe in 1987 21
Table 2.3 Export promotion 24
Table 2.4 Contract type and region 27
Table 2.5 Market distortion and compensation ratio 28
Table 3.1 Value of collateral 58
Table 4.1 Ranking of commodity money 66
Table 4.2 Liquidity of commodity money 68
Table 4.3 Choosing collateral goods 70
Table 4.4 Creditworthiness and trade pattern 74
Table 5.1 Counterpurchase versus barter 88
Table 5.2 Determining the degree of tying 91
Table I-B De®nition of variables and sample statistics 97
Table 6.1 Barter in transition economies 105
Table 6.2 Barter and ®rm characteristics 107
Table 6.3 Commodity composition of barter deals 107
Table 6.4 Ownership, debt, and barter 110
Table 6.5 Barter, arrears, and ef®ciency 113
Table 6.6 Barter, arrears, and ef®ciency by ®rm size 114
Table 6.7 Terms of trade of the non-cash economy 115
Table 6.8 Pricing behavior of sectors 116

Table 6.9 Is Russia's economy virtual? 120
Table 6.10 Motives for barter 123
Table 7.1 Barter as credit 128
Table 7.2 Trade credit 129
Table 7.3 Barter and creditworthiness 130
Table 7.4 Barter, arrears, and liquidity squeeze 132
Table 7.5 Solving creditworthiness in cash deals 133
Table 7.6 Inverse U-curve 134
Table 8.1 Lock-in 138
Table 8.2 Close business ties 138
Table 9.1 Output decline in the former Soviet Union 156
Table 9.2 Terms of trade effects 160
Table II-B De®nition of variables and sample statistics 168
Table 10.1 Debt to GDP ratio in selected countries 174
Table 10.2 Growth of real GDP in transition economies, 1990 to
1997 176
Table 10.3 Institutional structure of East±West trade 178
Table 10.4 Macro- and microeconomic determinants of barter
181
x List of Tables

List of Figures
Figure 1.1 Time pattern of barter in Russia 3
Figure 3.1 Time structure 41
Figure 5.1 Time structure 82
Figure 6.1 Output decline in transition economies 104
Figure 6.2 Total arrears as percentage of annualized GDP in Russia
104
Figure 8.1 Time sequence at production step 1 142

This page intentionally left blank

Preface
Contracts are essential for many economic activities. Any economic
relationship that involves some quid pro quo needs to be supported
by some contractual arrangement to make sure that the parties
involved abide to their obligations. But contracts are worth only as
much as their enforcement can be relied upon.
Dif®culties in contract enforcement are an important impediment
to international transactions in the world economy and to domestic
transactions in transition economies. In international trade, national
sovereignty interferes with contract enforcement because national
borders demarcate national jurisdictions. Such demarcations segment
markets and impose severe transaction costs on exchanges across
national jurisdictions. The hazards involved in international trans-
actions are often disregarded, but they make headlines each time a
sovereign debtor threatens to stop servicing its debt, as it happened
in the international debt crisis in the 1980s or in the Russian ®nancial
crisis in 1998.
In transition countries, poorly developed legal and ®nancial insti-
tutions make contract enforcement unreliable and impose severe
transaction costs on any economic activity. These costs become pro-
hibitively large in times of historic change and revolution. Unstable
business partner relationships and rapidly changing social norms
limit the extent to which economic exchanges can be sustained by
reputation, by repeated interaction or by embedding them in social
networks.
This book is about how barter as an economic institution can help
deal with the problem of contract enforcement across national bor-
ders in international trade and within borders in transition econo-
mies. The book is the result of almost a decade of joint research. We
started this collaboration with the intention to write a short paper

addressing one rather speci®c question. But, in the process of writing
the paper, we touched an increasing number of issues that seemed
worth exploring in greater detail. So one paper led to many others.
Over time, a broader picture of how to interpret countertrade and
barter emerged from our work, and we felt it would be worthwhile
to put all these explanations in a broader perspective. So when Terry
Vaughn, who at that time was the economics editor at The MIT
Press, encouraged us to write a book on this subject, we were very
enthusiastic to pursue this idea.
From this ®rst idea of writing a book to actually ®nishing the
manuscript took much longer than we had originally planned. Mov-
ing places and new responsibilities, both professional and private,
delayed the project. Most important, however, in the wake of the
political and economic changes in Eastern Europe since 1989, do-
mestic barter trade became a dominant feature of the transition from
the plan to the market in many of the transition economies. This de-
velopment was quite puzzling to economic experts on transition. In
1996, when one of us was invited to a World Bank conference in Kiev
to consult on barter, we quickly realized that forces similar to those
driving barter in international trade are at work in transition econo-
mies. Several discussions with Daniel Kaufmann of the World Bank,
who at that time worked at the Harvard Institute for International
Development (HIID) in Cambridge, made us con®dent that we would
be able to provide new insights on barter in transition economies. We
conducted a joint survey with Daniel Kaufmann and with the help
of the local of®ce of HIID in Kiev and one of our students, Bogdan
Gorochowskij, to collect data on barter in transition economies. What
started as a project of writing a book on international countertrade
turned into a much larger project on contracts in trade and transition.
Over these years, we have been deeply in¯uenced by discussions
and collaborations with colleagues, coauthors, and friends. Dalia
Marin owes much of her knowledge in international trade to Elhanan
Helpman from whom she learned how exciting economics can be
when he visited the Institute for Advanced Studies in Vienna in the
mid-1980s to teach international trade. Since then, over the many
years she exposed the ideas of the book to Elhanan's critical and wise
judgment. Richard Caves initiated the research on countertrade
when he visited the Institute for Advanced Studies in Vienna in 1987.
Dalia Marin and Richard Caves started to work on countertrade and
xiv Preface

price discrimination. From this collaboration, and the joint work
with Erwin Amann on countertrade and risk sharing, it became
apparent that several of the stylized facts of international barter
remained unexplained. This is how contracts and incentives became
the major research agenda to which this book is devoted. Monika
Schnitzer is highly indebted to Klaus Schmidt and Georg NoÈldeke.
Innumerable discussions with them inspired her how to put contract
theory to use, and their untiring critical questions very much con-
tributed to making the analysis rigorous. She also bene®ted greatly
from the unique research environment she experienced while work-
ing at Urs Schweizer's Institute at Bonn University.
We are highly indebted to Daniel Kaufmann for inspiring discus-
sions and enjoyable joint research. His expertise in transition eco-
nomics in¯uenced the development of part II of the book. We are
especially grateful to him for letting us borrow from the joint re-
search with him in the writing of chapters 6 and 7. This book also
owes much to Rachel Kranton. Rachel gave very detailed and thought-
ful comments on the ®rst draft of our book which greatly helped to
improve the exposition of our ideas. Furthermore the numerous dis-
cussions with her in the faculty research seminar of the University of
Maryland or while walking in the beautiful forest in the Maryland
area helped to clarify many of the ideas developed in part II of the
book.
In the course of so many years on this project, we have incurred
debts to many other friends and colleagues. The research presented
in part I of this book bene®ted from discussions and comments from
Richard Baldwin, Avinash Dixit, Tore Ellingsen, Jonathan Eaton,
Raquel Fernandez, Harry Flam, Avner Greif, Elhanan Helpman,
Oliver Hart, Paul Krugman, Albert Ma, Georg NoÈldeke, Peter Neary,
Martin Rein, Michael Riordan, Dani Rodrik, Lars-Hendrik RoÈller,
Klaus Schmidt, and Urs Schweizer. The research presented in part II
bene®ted from discussions and comments from Philippe Aghion,
RuÈdiger Ahrend, Erik BergloÈf, Guillermo Calvo, Jiahua Che, Peter
Clark, Simon Commander, Theo Eicher, Horst EidenmuÈller, Tore
Ellingsen, Guido Friebel, Irena Grosfeld, Sergei Guriev, Elhanan
Helpman, Bengt HolmstroÈm, Haizhou Huang, Barry Ickes, Michael
Keren, Anna Meyendorff, Christian Mummsen, Peter Murrell, GeÂrard
Roland, Luis Sanchez, Mark Schankerman, Paul Seabright, Claudia
Senik-Leygonie, Judy Thornton, Ksenia Yudaeva, and Jeromin Zettel-
Preface xv

meyer. To this list, we should add the various anonymous reviewers
who read a previous draft of this book. We thank them for all their
comments and encouragement.
Our joint research was started when Dalia Marin visited Harvard
University and Monika Schnitzer visited Massachusetts Institute of
Technology and Boston University, and it bene®ted from further
research visits to Stanford University and the Science Center Berlin.
We are grateful for the hospitality and stimulating environment we
enjoyed at these places.
We also bene®ted from the support of our home institutions,
the Institute for Advanced Studies in Vienna, Humboldt University
Berlin, University of Bonn, and University of Munich, and from the
intellectual diversity of these institutions.
Our research was supported by the German Science Foundation
through Sonderforschungsbereich 303 at University of Bonn, and
through grants Ma 1823/2-1, Ma 1823/2-2, Schn 422/2-1, and Schn
422/2-2, and by a Erwin Schroedinger Grant of the Austrian Science
Foundation. The survey on international barter that was conducted
in Austria was supported by the JubilaÈumsfonds of the Austrian
National Bank. Angela KoÈppl, who at that time was a research
assistant at the Institute for Advanced Studies in Vienna, was im-
portant for the success of the survey. The survey on barter in tran-
sition economies was conducted in Ukraine and was supported by
the Harvard Institute for International Development. Special thanks
go to Januz Szyrmer of the Kiev of®ce of the Harvard Institute for
International Development and to Vira Nanivska of the International
Center for Policy Studies in Kiev for logistic support for the survey
among ®rms in Ukraine. The discussions with Luis Sanchez, who
at that time worked as a consultant to the World Bank in Ukraine,
helped us in adopting our ideas to the circumstances in Ukraine.
We also thank Daniel Bauchet, Bogdan Gorochowskij, Alexis Giesen,
andThomasMuÈller for valuable research assistance for part II of
the book.
We are grateful to Terry Vaughn for encouraging us to write this
book for The MIT Press and to Elizabeth Murry and her team from
The MIT Press for their support in realizing and completing the
book.
The greatest thanks go, of course, to our families, who make it all
worthwhile. To them we dedicate this book.
xvi Preface

Contracts in Trade and
Transition

1
Introduction
Barter trade has received much attention lately. But it is not a new
phenomenon. In the 1980s, in the aftermath of the international debt
crisis, barter became prevalent in international trade with develop-
ing countries and Eastern Europe. Since the 1990s, with the domestic
debt crisis in transition economies, barter has continued to be a
dominant phenomenon in domestic trade in these countries. What
explains the appearance of barter in international trade in the 1980s
and in domestic trade in transition countries in the 1990s? What
makes barter, or countertrade, as it is more generally called, prefer-
able to conventional forms of trade?
In this book we will argue that in both environments, in interna-
tional trade and in transition economies, contract enforcement is
problematic, and hence conventional contracts cannot be relied on
as the main mechanism to sustain economic exchange. As we will
show, barter and countertrade can be explained as an institutional
response to such contractual problems arising in imperfect capital
and goods markets.
Before we set out to explore these issues, we need to clarify the
terminology used throughout this book, since the terms used in
practice and in writings vary greatly. In particular, the term ``barter``
is used with different meanings, sometimes as a term that refers to
countertrade transactions in general, sometimes in a more speci®c
sense. In part I, in dealing with international trade, we will use the
term ``countertrade'' as the general term to denote transactions in
which a party from an industrialized country supplies goods, ser-
vices, or technology to a second party in an Eastern European or de-
veloping country, and in which, in return, the ®rst party purchases
from the second party an agreed amount of goods, services, or tech-
nology. Our terminology will take the point of view of the second

party, and so the ®rst transaction will be called ``import'' and the
second transaction ``export.''
A distinctive feature of countertrade is the existence of a link be-
tween the two transactions, the import and the subsequent export.
Countertrade transactions take a variety of forms. The three forms
we will distinguish throughout this book are ``barter,'' ``counter-
purchase,'' and ``buyback.'' Barter in the strict sense of the word
refers to an import that is paid entirely or partly with an export from
the latter country without using foreign exchange. Counterpurchase
refers to a transaction in which the import is paid with foreign ex-
change but the industrialized country commits to buy export goods
from the Eastern European or developing country in return. Buyback
is a transaction in which the ®rst party supplies a production facility
and the parties agree that the supplier of the facility will buy goods
produced with that production facility. All three forms of counter-
trade are frequently observed in international trade.
In part II, in dealing with domestic barter in transition economies,
we refer to transactions where the term barter is used in the strict
sense of the word. This means a bilateral exchange of goods and
services, without the use of money as a medium of exchange.
Under central planning, countertrade was especially observed in
international trade among CMEA (Council for Mutual Economic
Assistance) countries as well as in East±West trade. Before 1989 bar-
ter and countertrade accounted for up to 40 percent of total trade
between East and West.
1
After 1989, domestic barter in Russia exploded after macroeco-
nomic stabilization in 1994 from 5 percent of GDP to 60 percent in
1998. In Ukraine the share of barter in industrial sales is estimated
to have been 51 percent in 1997.
2
The survey of 200 ®rms by the
Russian Economic Barometer (1999) since 1992, in turn, suggests that
noncash payments rose steadily from 8 percent in 1992 to 54 percent
in mid-1998 (see ®gure 1.1). Since the ®nancial crisis in August 1998,
barter and the use of other money surrogates have started to decline,
accounting for 43 percent of sales of industrial ®rms in February
1999.
The importance of barter varies across transition economies.
Table 1.1 gives ®gures of the World Business Environment Survey
in twenty transition economies and shows that Croatia exhibits the
highest share of barter of 33 percent in 1999. Russia and Ukraine
show a barter share of about 24 percent and Central European
2 Introduction

Figure 1.1
Time pattern of barter in Russia. Source:Russian Economic Barometer, various years, Moscow.
Introduction 3

countries like Hungary, Poland, and the Czech Republic have barter
shares between 0.8 and 4.7 percent. It is also interesting to see that
some of these countries experienced an increase in the importance of
barter over time, like Croatia, and Ukraine, while barter declined in
Uzbekistan, Kazakhstan, and Moldova. In Uzbekistan, the fall of
barter was particularly pronounced.
3
In international trade a similar boost of countertrade was experi-
enced in the 1980s, when the international debt crisis led to a dra-
matic decline in private lending to developing and Eastern European
countries. Even though debtors hesitated to invoke total repudiation,
commercial banks were reluctant to provide new loans, skeptical
that they would ever be repaid in full.
4
As highly indebted countries
found it increasingly dif®cult to ®nance their imports, unconven-
tional forms of trade and trade ®nancing experienced a resurgence,
Table 1.1
Cross-country pattern of barter in transition economies (% of sales)
1996 1999 Percent change
Armenia 2.9 2.9 0.0
Azerbaijan 5.1 4.0 ÿ21.6
Belarus 13.1 13.9 6.1
Bulgaria 4.0 4.2 5.0
Croatia 21.7 32.8 51.2
Czech Republic 3.8 3.3 ÿ13.2
Estonia 5.5 4.1 ÿ25.5
Georgia 6.8 5.2 ÿ23.5
Hungary 1.7 0.8 ÿ52.9
Kazakhstan 20.7 17.9 ÿ13.5
Kyrgyzstan 16.5 17.4 5.5
Lithuania 3.1 2.8 ÿ9.7
Moldova 29.6 26.3 ÿ11.1
Poland 3.9 4.7 20.5
Romania 8.6 7.3 ÿ15.1
Russia 23.5 24.1 2.6
Slovakia 19.2 19.2 0.0
Slovenia 17.4 16.3 ÿ6.3
Ukraine 20.3 24.0 18.2
Uzbekistan 23.2 10.2 ÿ56.0
Total 12.5 12.1 ÿ3.2
Source: World Business Environment Survey, World Bank-EBRD 1999.
4 Introduction

including countertrade. Bussard (1987) reports that the number of
countries engaged in countertrade rose from 27 in 1979 to 88 in 1984.
Likewise the number of countertrade transactions that was reported
by a group of survey respondents increased on average by 50 percent
between 1980 and 1981, by 64 percent between 1981 and 1982, and
by 117 percent between 1982 and 1983.
5
Hammond (1990) observes
that precedents of this striking comovement of debt and countertrade
can be found in the late nineteenth century and in the depression of
the 1930s. Table 1.2 summarizes different estimates of countertrade
in world trade. It highlights the importance of countertrade in the
international trade of the 1980s. More recent estimates suggest that
international countertrade has not declined in East±West trade.
6
What explains these two waves of countertrade and barter in the
last two decades of the twentieth century, in international trade in
the 1980s and in domestic trade in transition economies in the 1990s?
What are the common themes of trade and transition that help us to
understand why ®rms turn in large numbers to unconventional trade
forms of notoriously ill repute? Why would parties in a fully mone-
tized economy want to pay in goods rather than money? Is it indeed,
as many experts have argued, a regression to bilateralism and reci-
procity, or can we ®nd ef®ciency reasons for this type of trade?
Our view is that we need to take an institutional approach in order
to explain barter and countertrade. Traditional trade theory does not
provide an answer to these questions. In this book we introduce
contracts and institutions into trade theory and explain barter and
countertrade as institutions that are designed to deal with contrac-
Table 1.2
Estimates of countertrade in world trade
Source Barter and countertrade
in percent of world trade
IMF (1980, 1984) 1±10
Business International (1983) 10
GATT (1984) 8
Economic Intelligence Unit (1984) 15±20
OECD (1985) 4±5
Group of Thirty (1985) 8±10
UNCTAD (1987/1988) 15±20
ifo Institut (1988) 10±12
Introduction 5

tual problems. Thus the answer we propose to the questions raised
above is that parties might want to pay in goods rather than cash or
link an import with an export as in countertrade if, by doing so, they
can solve incentive problems that otherwise would prevent any trade
from taking place. This institutional approach will help us see the
common themes of international trade and economic transition that
explain the emergence of barter and countertrade in the 1980s and
the 1990s.
In both environments, contract enforcement is problematic, and
hence conventional contracts cannot be relied on as the main mecha-
nism to sustain economic exchange. In international trade, the en-
forcement of contracts is in the hand of national authorities. If, for
whatever reason, these authorities fail to perform this function, trade
partners have no higher instance to which they can turn to enforce
the law due to the lack of supranational authorities. Similarly, in
transition economies, relying on contracts is problematic as long
as state authorities have not established a functioning legal system,
and hence contract enforcement through state authorities cannot be
counted on.
7
If contract enforcement through state authorities cannot be relied
on, trade partners have to seek other means of protecting their in-
terests in business transactions. One possible substitute for formal
contracts would be relying on reputation as an enforcement mecha-
nism. Trade partners voluntarily stick to the terms of the contract if
the risk of losing their reputation and of not being able to do busi-
ness in the future is a suf®ciently large punishment for misconduct.
However, the extent to which reputation can help as an enforcement
mechanism is limited. In the context of international trade, Bulow
and Rogoff (1989a) have shown that reputation may fail to induce
sovereign countries to repay their debt. And even if this reputation
mechanism sustains some international trade, ®rms may look for
means to overcome the limits set of this mechanism. In transition
economies the problem is even more conspicuous, since in times of
historic change the future is uncertain and business partners may not
know whether they or their partners will be in business in the future
for a variety of reasons. Thus, in both environments, trade partners
may look for alternative means to enforce contracts and to sustain
their economic activities.
If contract enforcement is weak, problems may arise on both ends
of a business transaction: the seller may fail to deliver the good, and
6 Introduction

the buyer may fail to pay for the goods. If buyers have no cash to
pay, and thus face liquidity constraints at the time of delivery, the
business transaction can take place only if the seller can trust the
buyer to pay in due course. On the other hand, the buyer is willing to
engage in a business transaction only if she can trust the seller to
deliver the right goods.
Both problems are prevalent in trade and transition. In each envi-
ronment, enforcing the payment of goods can pose serious problems.
In the aftermath of the debt crisis in the 1980s, highly indebted
countries were liquidity constrained and could not ®nance necessary
imports. Given their level of indebtedness, debt repayment could not
be relied on. The debtor country could create more liquidity by not
repaying its debt rather than receive a new loan. Similarly ®rms in
the former Soviet Union are highly indebted, vis-aÁ-vis each other,
vis-aÁ-vis the state and vis-aÁ-vis their workers. The phenomenon of
inter-®rm tax and wage arrears exploded in the 1990s, making it
more likely that these ®rms would repudiate on their payments.
As we will argue, in both environments, countertrade and barter
emerged as institutions to deal with the lack of creditworthiness of
countries and ®rms. Barter and countertrade introduce a deal-speci®c
collateral that serves to protect the interests of the creditor for one
particular business transaction. In this way barter and countertrade
can mitigate the contractual hazards associated with indebtedness.
There are also important problems arising on the seller's side. In
international trade, the most conspicuous example is the technology
transfer problem. It is often reported that explicit contracts cannot
be relied on to make sure that developing countries receive the
advanced technology as promised. These countries often complain
that ®rms from industrialized countries sell inferior technology to
them, a technology that is outdated and cannot be sold on Western
markets. In transition economies, the dominant problem for ®rms
seems to be to receive the inputs they need in order to produce.
Often they need to invest in ®nding the right input supplier and then
face the risk that the seller will exploit the fact that there are no other
sellers around from which the ®rm can buy. In market economies
long-term relationships and explicit contracts help to protect the
®rm's investment. But in transition economies these alternatives are
less reliable, as we have just argued.
As we will show, the very lack of liquidity that makes it dif®cult to
®nance imports and input purchases can actually help when it comes
Introduction 7

to dealing with problems on the supplier's side. We ®nd evidence for
this in both contexts, international trade and transition economies,
even though the actual mechanics are very different. This goes to
prove that in an imperfect world in which contract enforcement is
weak, like the former Soviet Union or imperfect capital markets,
something that seems to be worseÐthat contractual problems arise
on both sides of the business transaction rather than only on one
sideÐcan improve contract enforcement. In international trade, the
liquidity constraint helps to solve the technology transfer problem.
In transition countries, ®rms can take advantage of their lack of
liquidity to protect themselves against sellers who would cheat them
by not providing the correct input.
Our analysis of countertrade and barter proceeds on two fronts.
We ®rst develop a theoretical framework in order to explain barter
and countertrade as optimal institutional responses to contractual
hazards and incentive problems in international trade and economic
transition. Part I of the book deals with the problems of contract
enforcement in international trade, part II with the problems of con-
tract enforcement in transition economies.
Second, we confront these theoretical explanations with empirical
evidence. For this purpose we draw on two unique data sets. The
empirical analysis of part I examines a sample of 230 countertrade
contracts signed by ®rms from OECD countries and trade organi-
zations in Eastern Europe or developing countries in the period 1984
to 1988, when industrialized countries were struggling with the
consequences of the international debt crisis. In part II our empirical
study is based on a survey among ®rms in Ukraine in 1997, from
which we obtained information on 165 domestic barter deals. Both
data sets contain contract speci®c information that allows us to test
for the contractual hazards put forth in our theory.
The issues we deal with in this book have received relatively little
attention in the literature on international trade and in the reform
programs of transition countries.
In traditional trade theory, contracts and institutions as a deter-
minant of trade do not ®gure prominently. A notable exception is
Greif, Milgrom, and Weingast (1994) who analyze merchant guilds
in the middle ages as an ef®ciency enhancing institution to deal with
moral hazard problems in ``international'' trade.
8
The main reason
for this neglect seems to be that contract theory and international
tradetheorybelongtotwostrandsoftheliteraturewithseparate
8 Introduction

traditions. Traditional trade theory is based on general equilibrium
with perfect competition. In the last ®fteen years imperfect compe-
tition, product differentiation, and economies of scale have been
incorporated broadening the range of insights considerably. But the
treatment of the decision whether to organize an activity within the
®rm or via the market, which is relevant for such international busi-
ness activities as foreign direct investment, joint ventures, alliances,
barter, countertrade and other forms of international partnerships,
has remained limited.
The ``internalization question'' belongs to the domain of contract
theory, a theory that has made much progress in recent years (Hart
1995; HolmstroÈm and Tirole 1989; Tirole 1999). As we will show in
this book, much is to be gained by merging these two ®elds. Incen-
tives and economic institutions can play an important role in ex-
plaining international trade beyond the known determinants of trade
like factor endowment, productivity, preferences, imperfect compe-
tition, and economies of scale. Similar to the way the incomplete
contracts literature revolutionized our thinking about ``institutional
arrangements'' like ®rms, we expect it to revolutionize our under-
standing of ``institutional arrangements'' in international trade. As
we will see, this contractual approach is particularly relevant for the
explanation of international business activities such as barter and
countertrade. But it will also in¯uence the way we think about in-
ternational capital and goods ¯ows in general, and help us to un-
derstand why it takes particular forms like foreign direct investment,
portfolio investments, joint ventures, or international alliances.
In the reform programs of transition countries, contractual issues
have been thoroughly ignored. As Clement and Murrell (2000) note,
Leszek Balcerowicz's description of his early reform program in
Poland contains hardly any reference to legal and institutional re-
form (Balcerowicz 1994). Similarly small is the emphasis Vaclav
Klaus puts on the rule of law in his discussion of economic reforms
(Klaus 1997). And Yegor Gaidar in his description of Russian reform
does not mention institutional reform at all (Gaidar 1995). Ten years
after the fall of communism, it becomes apparent that one of the
biggest mistakes in the assessment of how to organize the transition
from the plan to the market was the strong emphasis on stabilization
policy, price, and trade liberalization and privatization, while the
importance of legal and institutional issues was underrated. Today
it seems that economic experts consulting on the transition reforms
Introduction 9

have underestimated the importance of microeconomic and institu-
tional issues relative to macroeconomic issues.
9
Contract enforce-
ment problems and nonfunctioning legal institutions have become
the key issue in explaining differences in the performance in transi-
tion countries. We will look at the differences in contract enforce-
ment problems that can explain why the economic performance in
Russia and the former Soviet Union was so much worse than that of
the early transition countries.
Outline of the Book
In part I we consider the problems of contract enforcement in in-
ternational trade. We start by presenting in chapter 2 what may be
called the ``stylized facts'' of countertrade and discuss some popular
explanations. The following chapter 3 studies the problem of enforc-
ing debt repayment if the importing country is liquidity and credit
constrained. In this chapter we show why it makes a difference if
trade partners promise a payment in goods rather than a payment in
cash. The basic idea is that goods can be used as a deal-speci®c col-
lateral for the ``credit'' granted for the original trade.
Chapter 3 also confronts the theoretical predictions with empirical
evidence on actual countertrade contracts. We show that the size of
the deal-speci®c collateral will be the larger the less creditworthy the
country and the less reputation can be relied on as an enforcement
mechanism.
Our argument that payments in kind may have advantages over
payments in cash contradicts the conventional wisdom in the theory
of money. The common view is that barter is inef®cient because
it does not overcome the double coincidence of wants problem as
money does. A seller may need to accept goods for which he has no
use himself. Moreover payments in goods are problematic, since it is
dif®cult to judge the quality of the goods offered as means of pay-
ment. In chapter 4 we rank goods with respect to their liquidity and
anonymity properties, and we show that these incentive problems
have natural implications for which type of goods qualify as means
of payment in international countertrade. This will explain the ex-
port pattern of countertrade. We ®nd evidence that in contrast to the
descriptive literature on countertrade, ``new'' goods may be chosen
as export goods in countertrade because these goods are speci®cally
equipped to mitigate contractual hazards.
10 Introduction

In chapter 5 we consider the import pattern of countertrade and
thus the problems that arise on the seller's side of a transaction. We
show that imports from industrialized countries are predominantly
technology goods. We argue that tying an import to an export in-
duces the technology seller in an industrialized country to deliver
high-quality technology, even though the original import and the
subsequent export are not technologically related. Interestingly we
®nd that the lack of creditworthiness of the technology-importing
country can help give the technology supplier the right incentives.
Introducing a second transaction in the form of an export to an
industrialized country can serve as a hostage that deters cheating on
the quality of the technology. This contractual arrangement makes
the technology supplier internalize the externality her technology
has on the Eastern European or developing country. Thus counter-
trade is a ®rst-best substitute for foreign direct investment when
these countries are reluctant to give access to foreign ownership in
their markets.
In part II of the book, we turn to contract enforcement in transition
economies and thus to the phenomenon of domestic barter. In chap-
ter 6 we start by reporting some ``stylized facts'' of transition econo-
mies that distinguish the development in the countries of the former
Soviet Union from that in the early transition economies. It seems
that the countries of the former Soviet Union have experienced a
more pronounced output decline, have larger inter-®rm debt, and
have more domestic barter trade than the early transition economies
in Central Europe. We ®rst trace the connections among the output
decline, arrears, and barter, discuss some competing explanations for
these phenomena, and confront them with data on bartering ®rms in
Ukraine.
In chapter 7 we turn to the question why ®rms are willing to give
loans to other ®rms in form of trade credits when the banking sector
is reluctant to provide capital. As we show in this chapter, the pos-
sibility of undertaking a business in form of barter trade becomes
important in this context. As in international trade, one special ad-
vantage barter trade offers in transition economies is that it can be
used to collateralize trade credits.
In chapter 8 we present a theoretical framework that explains the
output decline in the former Soviet Union with problems that arise
on both the seller's and the buyer's side. On the seller's side we dis-
cuss the ``lack of trust'' problem, or, to use the terminology of con-
Introduction 11

tract theory, the ``holdup problem.'' A ®rm that needs to invest in
®nding the right supplier in order to produce will potentially be
exploited by the input supplier when there are no or only a few al-
ternative suppliers. This problem has been discussed in the transition
literature under the heading of ``disorganization.'' Disorganization
arises when old relationships break down before new ones can be
established, as is the case in the former Soviet Union when the sys-
tem of centralized planning was abolished. In such a ``no future''
environment, ®rms cannot trust their input suppliers and cannot rely
on legal support to protect their interests. Output collapses due to an
input shortage.
On the buyer's side we discuss the ``liquidity problem.'' Firms are
liquidity constrained and banks in transition countries are reluctant
to provide capital. In order to alleviate the ®nancial squeeze, ®rms
turn to other ®rms for trade credits. This has led to the phenomenon
of inter-®rm arrears in transition economies. Interestingly we ®nd
that when both problems are present, the holdup problem on the
seller's side and the credit problem on the buyer's side, one can help
with the other, rather than making things worse. More speci®cally,
we ®nd that inter-®rm arrears can alleviate contract enforcement
problems in the economies of the former Soviet Union. When the in-
put buyer is short of cash, the fact that the input seller has to worry
about getting paid gives the input buyer bargaining power. This
bargaining power reduces the supplier's ability to exploit the input
buyer's need for the input. We also show that when the liquidity
problem gets very large and thus credit enforcement becomes too
costly for the supplier, barter can be used as a commitment device by
the buyer not to exploit his bargaining power. This way barter pro-
vides a mechanism to deal with disorganization when the problem of
credit enforcement becomes very large.
Chapter 9 confronts our theoretical predictions with data on bar-
tering ®rms in Ukraine. It summarizes the links between output de-
cline, inter-®rm arrears and barter and shows how our theory is able
to explain the cross country as well as the time pattern of arrears and
barter in transition countries.
Chapter 10 is the concluding chapter of our book in which we
speculate about the contracts that may arise in the future to deal with
the capital transfer and technology transfer problem. We establish
that for many countries creditworthiness has declined and income
gaps between poor and rich countries have widened in the last dec-
12 Introduction

ade, creating an even stronger demand for institutions to deal with
these problems than in the past. Based on our analysis of the 1980s,
we speculate that foreign investment is likely to replace counter-
trade as a contract in international trade. The perspective of foreign
investment as an institution to evolve has shifted since the fall of
communism. Under central planning foreign investment was rare
because of a political ownership constraint. Foreign ®rms were not
allowed to own assets in these countries. Today foreign investment is
increasing surprisingly slowly because of an uncertainty constraint.
Foreign ®rms are reluctant to invest in these countries because of
insecure property rights.
For transition economies we are less optimistic. We discuss the
long-term costs of barter in the danger of an institutional trap that
hinders the banking sector from developing. This might make it
more dif®cult to remonetize the economies of the former Soviet
Union. We also discuss the role of monetary and exchange rate policy
in a barter economy such as Russia's as well as policy lessons learned
from the ®nancial crisis in Russia.
Introduction 13

This page intentionally left blank

I
Barter Contracts in
International Trade

This page intentionally left blank

2
Puzzling Facts and
Popular Explanations
In this chapter we set the stage for our analysis of countertrade by
reporting what may be called the ``stylized facts.'' Further we review the
explanations offered in the literature of this reciprocal form of exchange.
In a countertrade transaction, an Eastern European or developing
country imports from an industrialized country and the industri-
alized country commits to buy export goods. The three main forms
of countertrade are barter, counterpurchase, and buyback. In barter
no foreign exchange is used. The import is paid for with the export.
In counterpurchase and buyback each ¯ow is paid for in foreign
exchange. With buyback there is also a technological relationship
between the original import and the subsequent export, one ¯ow
consisting of plants, technology, or machinery and the other of out-
put produced with this equipment.
Even though most experts agree that in the aftermath of the debt
crisis, countertrade accounted for a large and rapidly growing pro-
portion of international trade (according to most estimates between
10 and 20 percent of world trade, as reported in table 1.2), it is dif®-
cult to obtain reliable data on the exact volume and features of these
transactions. The problem is that countertrade does not ®gure in of-
®cial trade statistics. Furthermore governments have an incentive to
downplay the extent of countertrade because the use of it is regarded
as a potential trade barrier by GATT. In order to obtain data on the
speci®c features of countertrade arrangements, we carried out a sur-
vey among countertrading companies located in Austria (the majority
of which are trading companies or subsidiaries of multinationals).
2.1 The Data
We conducted a survey in Austria by personal interviews among
®rms or trading companies specializing in countertrade. In the 1980s,

before the fall of communism, about 40 percent of East±West trade
was conducted in the form of countertrade. Because of its large ex-
posure to the East, Austria has become a center with experience and
accumulated knowledge in countertrade.
The sample consists of 230 countertrade contracts signed by ®rms
from OECD countries and trade organizations in Eastern European
or developing countries in 1984 to 1988, and it contains detailed
information on each contract. The companies included are ®rms
producing in Austria, or subsidiaries of multinational enterprises
with their own in-house countertrade division located in Austria, or
other ®rms in OECD countries using an international trading ®rm in
Austria to carry out the barter transaction.
Each ®rm was asked for information on about 40 dimensions
of each countertrade contract. Among these dimensions are the
parties in the East and West involved in the deal, the goods
exchanged, the size of the deal, the competitive conditions for the
products exchanged, the existence of a futures market for the goods
exchanged, duration of the contract, ®x versus ¯ex price contracts,
quality and degree of differentiation of the goods exchanged, and
history and quality of the relationship between the trade partners
in East and West.
We obtained on average information on three deals. Very large
®rms provided us with information of up to ten deals. Thirty percent
of the sample are ®rms in the European Community, and 62.7 per-
cent in other industrialized countries including Austria, Sweden,
Japan, and the United States. The remaining 7.3 percent are coming
from another region outside the OECD.
The countertrade partner in Eastern Europe or developing country
was a state agency (85.2 percent of the cases), a state-owned enter-
prise (9.1 percent), or a private ®rm (5.7 percent). Because of Aus-
tria's proximity to Eastern Europe, East±West countertrade accounts
for 86.5 percent of all deals in the sample. More speci®cally, 14.8
percent of the transactions are with the former Soviet Union, 24.8
percent with the former Czechoslovakia, 14.3 percent with Hungary,
7 percent with Poland, 4.3 percent with Romania, 6.5 percent with
former East Germany, 6.5 percent with Bulgaria, 6.1 percent with the
former Yugoslavia, and 0.9 percent with Albania. Thus our sample
can be considered to be representative for East±West countertrade.
North±South countertrade, in contrast, is underrepresented in the
sample. Only 5.7 percent of the transactions took place with Africa, 3
18 Barter Contracts in International Trade

percent with Asia, 2.6 percent with South America, and 2.2 percent
with China.
The deals are mostly very large in size, ranging from U.S.$ 8,400 to
U.S.$ 635 million with a mean of U.S.$ 11.1 million. All statistics
presented in this book are based on the number of contracts, rather
than trade volume, as the unit of analysis.
As we show in the following sections our micro data set allows
us to test a much richer set of predictions than previous studies.
1
In particular, we can consider predictions of the optimal design
of countertrade contracts, using a comparatively large number of
observations.
2.2 Stylized Facts about Countertrade
The following observations on countertrade have been made by
many experts and can be found in most empirical studies on the
subject, including ours.
observation2.1 Countertrading countries tend to be highly
indebted.
The debt±GDP ratios of the countries engaged in countertrade
range from 4.5 percent (Iran) to 326 percent (Zambia), with an aver-
age debt±GDP ratio of 71.5 percent in 1987. A comparison with the
debt ratio of Poland (69.9 percent), the country whose debt problems
in 1981 anticipated the international debt crisis, suggests that this
number is rather large. The average debt±GDP ratio for all develop-
ing countries in 1987 was 39.6 percent.
2
Casson and Chukujama (1990) report evidence (based on 35 ob-
servations) that countries with higher debt ratios are more strongly
engaged in barter. Hennart (1989) examined the relationship be-
tween the extent to which countries used countertrade and their
debt±service ratio in 1983 for 40 countries, but could not ®nd a clear
relationship between indebtedness and countertrade. Hennart and
Anderson (1993) used different aggregate variables and found (on
the basis of 40 observations) that a country's creditworthiness, as
measured by a composite of ratings of international banks is posi-
tively correlated with its barter activities.
observation2.2 The degree of tying of the two trade ¯ows in
countertrade varies considerably.
Puzzling Facts and Popular Explanations 19

In countertrade an import is tied to an export. The degree by
which this tying takes place is called by the traders the ``compensa-
tion ratio.'' The compensation ratio is the value of the export of the
Eastern European or developing country as a percentage of the orig-
inal import value from the industrialized country. Thus a compen-
sation ratio of 100 percent means that the industrialized country
purchases export goods of equal value to the original import to the
developing or Eastern European country.
The compensation ratio varies between 2 and 400 percent, as
shown in table 2.1. In almost 50 percent of the contracts the parties
opted for less than complete tying of trade ¯ows by choosing a
compensation ratio below 100 percent. Buyback contracts tend to
have repurchase values that are equal or are higher than the original
import value (75 percent of all buyback agreements have a compen-
sation ratio of 100 percent or higher). Counterpurchase contracts
instead tend to have smaller repurchase values (59 percent of all
counterpurchase contracts have a compensation ratio below 100
percent).
observation2.3 The dominant form of countertrade is counter-
purchase.
Recall that counterpurchase is a form of countertrade in which the
import is paid with foreign exchange but the industrialized country
Table 2.1
Contract type and compensation ratio
Compensation
ratio Barter
Counter-
purchase Buyback Total
2±99% 2
[7.7]
104
[59.1]
7
[25.0]
113
[49.2]
100% 18
[69.2]
52
[29.5]
14
[50.0]
84
[36.5]
101±400% 6
[23.1]
20
[11.4]
7
[25.0]
33
[14.3]
Total 26
(11.3)
176
(76.5)
28
(12.2)
230
(100)
Source: Sample of 230 countertrade contracts.
Notes: The compensation ratio is the value of export of an Eastern European country,
or a developing country, as a percentage of the import value from the industrialized
country ®rm. Numbers without fences are absolute numbers of cases. Numbers in
brackets are column percentages; numbers in parentheses are row percentages. Chi-
square value33.82; marginal signi®cance level0.000.
20 Barter Contracts in International Trade

commits to buy export goods from the Eastern European or devel-
oping country in return. The prevalence of counterpurchase has been
reported by many studies (see OECD 1981, 1985; Bussard 1987; Hen-
nart 1990) and can also be seen in table 2.1. In our survey, counter-
purchase accounts for 76.5 percent of all countertrade contracts,
compared to 11.3 percent for barter and 12.2 percent for buyback
agreements.
3
observation2.4 The trade pattern in countertrade differs signi-
®cantly from that in untied trade.
As shown in table 2.2, in our sample around 68 percent of all
countertrade exports from developing and Eastern European coun-
tries are manufactured investment and consumption goods as com-
pared to only 34 percent in total trade. Similar numbers are reported
by Hennart (1989). On the import side, 70 percent of all countertrade
Table 2.2
Pattern of trade with Eastern Europe in 1987
Imports from OECD
countries (in %)
a
Exports to OECD
countries (in %)
a
Counter-
trade
(1)
Total
Trade
b
(2)
Counter-
trade
(3)
Total
Trade
b
(4)
Machinery and equipment 70.9 35.7 35.5 17.7
Consumer goods 8.8 8.2 31.9 16.4
Basic goods 3.6
d
43.7
c
18.4
d
47.9
c
Chemicals 8.8 8.2
Services 4.0 NA 6.0 NA
Foods and agricultural
products 10.4 10.9
Sources: Sample of 230 countertrade contracts; Comecon Data 1989; Vienna Institute
for Comparative Economic Studies, Vienna.
a. Percentages of columns 1 and 3 refer to the total of 230 countertrade contracts of the
sample. Percentages of columns 2 and 4 refer to total imports and exports of Eastern
Europe. Eastern Europe is here de®ned as Poland, Hungary, Czechoslovakia, and the
Soviet Union. These four countries cover more than 60 percent of the 230 countertrade
contracts of the sample. Their respective weights are 0.115, 0.235, 0.407, and 0.243.
These weights correspond to the importance of the respective country in the counter-
trade sample.
b. This column gives the CMEA classi®cation of commodity groups called CMEA
trade nomenclature (CTN): CTN1 machinery and equipment, CTN9 consumer goods,
CTN2±5 basic goods, and CTN6±8 food and agricultural products.
c. Includes chemical products.
d. Includes food and agricultural products.
Puzzling Facts and Popular Explanations 21

imports from ®rms from industrialized countries were technology
related and investment goods, as opposed to only 36 percent of total
trade. Similar evidence is found by Bussard (1987). Note that this
discrepancy between import patterns of countertrade and total trade
can also be found in country speci®c comparisons. As an example,
consider the former CSFR (57 of 230 cases in the sample) where 66.7
percent of all imports in countertrade were technology goods as
opposed to 42.7 percent in total trade of this country. Similarly, for
Hungary (33 of 230 cases), the respective percentages are 51.5 for
countertrade versus 33.7 for total trade, and for Poland (16 of 230
cases), 87.5 as compared to 31.8. The numbers for total trade are
taken from OECD trade statistics.
If we are to understand the economic motivation for international
barter and countertrade, we need explain these observations in a
consistent way. What is the reason that mainly highly indebted
countriesturntocountertrade?Whyisanimporttiedwithanexport
and what explains the extent to which the two trade ¯ows are tied?
What determines the trade pattern in countertrade, that is, the choice
of import and export goods?
A number of explanations have been put forth in the literature. We
report now four of the most popular explanations, and confront
them with the data on actual countertrade contracts. We ®nd some
explanations are borne out by the data while others are not.
4
Foreign Exchange Shortage
One of the most frequent explanations of countertrade is that it
allows countries to overcome the constraint on development im-
posed by a shortage of hard currency. Observation 2.1, that counter-
trading countries are highly indebted, is taken as evidence that these
countries face a shortage of foreign exchange and that their low
creditworthiness makes it impossible to ®nance imports with a sim-
ple loan from an international bank. Countertrade is interpreted as
an arrangement that allows an importing country to save on foreign
exchange (e.g., OECD 1981, 1985; Welt 1984).
This interpretation is not fully plausible for the following reasons.
First, countertrade uses export goods that otherwise could have been
used to generate foreign exchange to pay for future imports (Banks
1983, p. 165). Thus one can hardly argue that it actually relaxes the
foreign-exchange constraint. Furthermore, if the foreign-exchange
shortage were the main explanation of countertrade, we would ex-
22 Barter Contracts in International Trade

pect barter to be the main form of countertrade since it is the only
form of countertrade that does avoid the use of hard currency.
However, table 2.1 shows that barter accounts for only a small por-
tion of total countertrade. Finally, if saving on foreign exchange were
the main motivation behind countertrade, we should expect the ex-
port value to equal the original import value. Table 2.1, however,
states that the compensation ratio differs considerably and only 36.5
percent of the countertrade contracts have a compensation ratio of
100 percent.
Mirus and Yeung (1987) examine whether countries can use coun-
tertrade to ameliorate their hard currency position. They ®nd that
countertrade in the form of simple barter or counterpurchase does
not improve a country's foreign exchange position unless it improves
economic ef®ciency in the sense that it leads to an increase in
national income. Since countertrade in the form of buyback involves
the construction of capital goods it reduces a country's foreign ex-
change holdings in the short run but increases them in the longer
run. Mirus and Yeung interpret their results as evidence that if
countertrade is a response to foreign exchange shortages, then it is
only because it improves economic ef®ciency.
Export Promotion
Observation 2.4 on the trade pattern in countertrade serves as the
basis for the second popular explanation of countertrade. It is argued
that developing countries use countertrade transactions to promote
the export of ``new'' goods, goods they did not export to industri-
alized countries before, in order to gain access to new markets and to
diversify their exports (OECD 1981, 1985). How valid is this expla-
nation? Countertrade will promote exports when one of two condi-
tions are met: (1) Countertrade allows the countries to export goods
they could not otherwise export. (2) Countries can effectively seg-
ment the market to create a market in a new region for a product that
is sold already in other regions. Sales of the countertrade goods
could cause displacement of traditional exports when they are sold
at lower prices in the countertrade transaction than in traditional
trade, and when the contracts are not endorsed with destiny clauses
constraining or prohibiting the selling of the countertrade goods to
third markets and third parties.
Whether countertrade has been effective in stimulating the export
of nontraditional products is examined in table 2.3. In 40 percent of
Puzzling Facts and Popular Explanations 23

the transactions in our sample the Eastern European or developing
countries exported goods that they have not (or only occasionally)
sold in the respective export market before. The table provides evi-
dence also on the second prerequisite for additionality of exports.
In 10.6 percent of the contracts the countertrade goods have been
potentially competing with non-tied exports by being sold at a lower
price within countertrade. In order to avoid the displacement of tra-
ditional exports, the contracts have been furnished with destiny
clauses in 36.8 percent of all countertrade contracts.
The table also looks at whether regularly exported countertrade
goods are more often endorsed with resale restrictions than newly
Table 2.3
Export promotion
LDC/EE trade partner
Goods and contracts
characteristics
First time/
occasional
exporter
a
Regular
exporter
a
Restriction on sale
Yes 40.0 60.0
No 41.1 58.9
Marginal signi®cance 0.88
Chi-square value 0.024
Category of countertrade goods
Investment/technical goods 40.8 59.2
Chemicals 59.1 40.9
Consumption goods 35.1 64.9
Basic sector goods 33.3 66.7
Services 71.4 28.6
Marginal signi®cance 0.105
Chi-square value 7.66
Countertrade goods exported for the ®rst time or occasionally 40.2
b
Higher price in countertrade export 26.6
Lower price in countertrade export 10.6
Restriction on resale 36.8
Countertrade goods differentiated in design/quality
c
51.8
Source: Sample of 230 countertrade contracts.
a. Numbers are row percentages.
b. In percent of total countertrade.
c. Countertrade specialists' judgment of whether the countertrade goods are stan-
dardized or differentiated with respect to design and/or quality.
24 Barter Contracts in International Trade

exported goods. One would expect this to be the case since goods
that are exported for the ®rst time are not potentially competing with
non-tied exports. The null hypothesis of no association between status
of countertrade export and resale restriction, however, cannot be
rejected at conventional levels. Consumption and basic sector goods
have tended to be sold less often by countertrade when the Eastern
European or developing country trade partner is a ®rst-time exporter
than when it is a regular one, which is some indication of counter-
trade pushing nontraditional exports (the relationship is signi®cant
at about the 10 percent level).
Summing up, the empirical evidence presented gives some sup-
port for the view that countertrade has helped to stimulate and di-
versify exports. 51.8 percent of the transactions involved goods that
were differentiated in quality or design or both, 40.2 percent of the
countertrade goods have not or only occasionally been exported be-
fore, and in 36.8 percent of the cases countertrade has been used as
an attempt to create a new market.
5
Other studies con®rm that the goods exported by developing
countries through countertrade arrangements are often goods for
which export markets have yet to be established. Readily marketable
products, like raw materials, are usually not available for counter-
trade. It can also be observed that a country removes goods from the
countertrade shopping list once it has gained some experience with
exporting these particular goods (Banks 1983, p. 167).
However, opinions diverge how to interpret this phenomenon.
Some authors claim that developing countries use their purchasing
power to force undesirable goods on Western ®rms. One example is
McVey (1985, p. 10). But it seems rather questionable that developing
countries indeed have monopsony power on the world market. Even
if this were the case they could just as well use their bargaining
power to enforce lower import prices (Banks 1983, p. 169). Most im-
portant, the available evidence in our sample of 230 countertrade
contracts does not support the view that the countertrade goods
exported to industrialized countries are hard to market. Most Western
trading partners in the sample con®rmed that the goods they received
were of good quality, matching Western standards.
6
A second interpretation is that the goods sold through counter-
trade are of high quality, but developing countries cannot sell them
on their own because they lack the marketing expertise and have
dif®culties gaining access to Western markets. Even in this case,
Puzzling Facts and Popular Explanations 25

countertrade seems to be a rather inef®cient way to promote a coun-
try's exports, given that the Western ®rm involved is not necessarily
expert in marketing the goods. In fact most Western ®rms employ
the help of specialized trading companies to market the goods they
receive. This raises the question why developing countries do not
choose specialized trading companies as trading partners for their
exports in the ®rst place (Banks 1983).
Murrell (1982) argues that buyback arrangements can help Eastern
European enterprises to signal high-quality products by using capital
equipment made by a Western company. Furthermore, by making
itself dependent on Western technological updates and after-sales
service, the Eastern European ®rm gives a signal of the reliability of
its future conduct. Using data on countertrade contracts from Busi-
ness Eastern Europe, Murrell ®nds supportive evidence for the theory
that informational dif®culties and therefore market signals affect the
pattern of East±West buyback trade. But since only a small fraction
of countertrade are buyback agreements, as seen in table 2.1, this
cannot account for the trade pattern of countertrade as a whole.
Market Distortions
A third popular explanation given for countertrade is that it corrects
distortions in noncompetitive markets. To illustrate this, consider the
following two examples. Suppose that the countertrade partner is a
member of an international price agreement (like OPEC or an Inter-
national Commodity Agreement) that has surplus capacity. Under
these circumstances this country will want to undercut the cartel
price. One way of doing so without openly violating the collusive
agreement is to use barter. The developing country sells the coun-
tertrade goods at the of®cial price and takes an overpriced good from
the industrialized country ®rm. The lack of transparency in barter
makes it an effective route for chiseling. Circumventing collusive
agreements via countertrade might account for why the developing
countries use the barter form of countertrade more frequently than
the EE countries, as shown in table 2.4. 83.3 percent of the agree-
ments in which the countertrade partner is a member of a cartel are
signed with developing countries.
7
Another example in which barter becomes attractive is when the
market distortion is an industrialized country that price-discriminates,
selling to an Eastern European or developing country trade partner
(Caves 1974). As is well known, the price-discriminating monopolist
26 Barter Contracts in International Trade

can increase pro®ts by asking different prices from customers with
different levels of willingness to pay. Assuming that consumers in
Eastern European or developing countries have a lower willingness
to pay for Western products, and that the industrialized country ®rm
is constrained in the exercise of its monopoly power, barter allows
the monopolist to discriminate by obscuring the effective price from
disfavored customers. From the perspective of Eastern European or
developing countries, barter is a way to extract monopoly rents from
the industrialized country ®rm.
Magenheim and Murrell (1988) see barter as a vehicle for price
discrimination that allows to hide the effective terms from other
agents and thus to maintain a strong bargaining position vis-aÁ-vis
other customers. The authors examine when barter can be mutually
bene®cial to both trade partners and which ®rm characteristics are
likely to be correlated with barter activity. Caves and Marin (1992)
test for price discrimination in countertrade transactions and ®nd
supporting empirical evidence. In particular, they ®nd that indus-
trialized country ®rms possess ample market power to discriminate.
Better terms go to novice partners and others with presumed low
reservation prices, who should bene®t from discrimination.
8
If price distortion plays a role as a source for barter, we expect
to ®nd that the size of the compensation ratio will vary systemati-
cally with the industrialized country ®rm's market power and with
Table 2.4
Contract type and region
Eastern Europe
Developing
countries Total
Barter 18
[69.2]
(9.0)
8
[30.8]
(25.8)
26
(11.3)
Counterpurchase 158
[89.8]
(79.4)
18
[10.2]
(58.1)
176
(76.5)
Buyback 23
[82.1]
(11.6)
5
[17.9]
(16.1)
28
(12.2)
Total 199
[86.5]
31
[13.5]
230
[100]
Source: Sample of 230 countertrade contracts.
Notes: Numbers without fences are absolute numbers of cases. Numbers in paren-
theses are column percentages; numbers in brackets are row percentages.
Puzzling Facts and Popular Explanations 27

whether or not the Eastern European or developing country party is
a member of a cartel or a collusive agreement. In barter transactions
with no money involvement, the compensation ratio determines the
terms of trade of the transaction. A low repurchase value as a per-
centage of the import value means unfavorable terms of exchange for
the industrialized country ®rm and favorable ones for the Eastern
European or developing country party. Table 2.5 provides evidence
on the association between the compensation ratio, the industrialized
country ®rm's market position, and the status of the Eastern Euro-
pean or developing country party. Leading producers tend to have
contracts with compensation ratios below 100 percent (56.6 percent
of all contracts signed with ®rms from industrialized countries that
are leading producers have a compensation ratio between 2 and 99
percent), while the reverse is the case for ®rms from industrialized
countries with negligible market shares. The null hypothesis of in-
dependence between the compensation ratio and the industrialized
Table 2.5
Market distortion and compensation ratio
Compensation ratio
<100% 100% >100%
Countertrade 49.1 36.5 14.3
Industrialized country ®rm's market position
a
Leading producer (67.0) 56.6 32.9 10.5
Follower (9.3) 38.1 52.4 9.5
One among many (23.8) 35.2 37.0 27.8
Marginal signi®cance 0.005
Chi-square value 14.86
Status of party in Eastern Europe or developing country
Member of cartel
b
(2.6) 0.0 83.3 16.7
Administered price
c
(77.3) 53.1 32.8 14.1
None of above (20.1) 39.1 45.7 15.2
Marginal signi®cance 0.043
Chi-square value 9.83
Source: Sample of 230 countertrade contracts.
Notes: Numbers are row percentages; numbers in parentheses are column percentages.
a. Countertrade specialists' judgment of whether the industrialized country ®rm is a
leading producer in terms of market share and/or technology.
b. Oil cartel or commodity agreement.
c. Regulated prices in agriculture, and administered prices in planned economies.
28 Barter Contracts in International Trade

country ®rm's market position is rejected by the chi-square test. A
similar result is obtained for the industrialized country ®rms' com-
petitive conditions (not shown). If the Eastern European or develop-
ing country party is a member of a cartel the contract is more likely
to specify compensation ratios of 100 percent or above. The relation-
ship is signi®cant at the 5 percent level. The results given in table 2.5
provide some con®rmation of the hypothesis that barter is used as a
vehicle to change the terms of trade to allow price discrimination of
Western monopolists.
Technology Transfer
Why are countertrade imports predominantly technology goods?
Parsons (1985, 1987) reports that the sale of technology is particularly
prone to incentive problems. The value of a plant or some equipment
to the buyer is directly affected by actions of the seller that are dif®-
cult to specify in a contract, such as the level of care with which a
plant is set up and workers are trained, or the supply of after-sale
services and technological advances. Similarly the seller of a pro-
duction plant may have superior information regarding the quality
and/or future value of the commodity to be produced with the
plant, which leads to a problem of adverse selection.
One obvious solution to this kind of incentive problems is for the
seller to engage in foreign direct investment. But in many Eastern
European and developing countries this was not a feasible option,
due to political and ownership constraints. Thus alternative ways to
solve the technology transfer problem had to be found (Kogut 1986;
Hennart 1989). In theory, a contract could be written that would
stipulate that no payment be made until the facility works as in-
tended and that would obligate the technology seller to provide
continuous after-sales assistance. But in practice, contracts provide
only limited protection, as the example of turnkey contracts show
(Hennart 1989). These contracts were developed in the 1960s to sell
complete plants to Eastern Europe and have been used extensively
by other countries, that have discouraged incoming foreign direct
investment, like Algeria. Abdallah-Khodja (1984) who was Algeria's
minister of planning and one of the main forces behind Algeria's re-
liance on turnkey contracts, reports that turnkey contracts do not
seem to have effectively protected technology buyers against oppor-
tunism by the seller.
Puzzling Facts and Popular Explanations 29

Parsons (1985, 1987) proposes buyback contracts as a solution to
this moral hazard problem. A buyback contract gives the ®rm from
an industrialized country an incentive to spend more effort in setting
up the plant properly in order to improve the quality of the output
it is paid with. Similar arguments have been made by a number of
authors who emphasize the negative implications of the incentive
problems described above on international technology transfer. Mirus
and Yeung (1986, 1993) see countertrade as a rational economic re-
sponse to transaction costs and information asymmetries. Like Par-
sons, they argue that buyback contracts are incentive contracts that
ensure the transfer of desirable quality technology and postinstal-
lation service performance if standard forms of internalization, like
joint ventures or foreign direct investment, are not possible due to
political and ownership constraints. Hennart (1989) argues similarly
that buyback contracts give the buyer of technology a signal about
its quality, since a plant supplier would be unwilling to contract for
the product if he intends to sell obsolete equipment and thus knows
that the plant will yield substandard output. Forcing the seller to buy
back part of the plant's output at contracted prices also ensures that
the plant seller will make realistic estimates of the level of future
demand for the product. By agreeing to take some of the plant's
output, the supplier of the plant demonstrates his con®dence in his
forecasts of future demand.
This argument has been modeled formally by Chan and Hoy
(1991) and Choi and Maldoom (1992). Chan and Hoy (1991) consider
an environment in which the production of an output gives rise to a
double moral hazard problem when the output depends on inputs
provided by both the technology supplier and the host country. They
argue that a sharing rule for output or revenues, as in buyback con-
tracts, in conjunction with a set of minimum standards requirements
on some inputs can be used as complementary instruments to reduce
the ef®ciency loss due to the double moral hazard problem. Choi and
Maldoom (1992) study a similar double moral hazard environment
and show that a buyback arrangement can produce higher pro®ts for
the parties involved than one in which the good produced is sold in
various markets to maximize revenue. The reason is that under the
buyback contract the market allocation is ®xed, and so pro®ts are
more responsive to changes in quality than under a market allocated
contract that allows for adjustment. Thus buyback contracts provide
30 Barter Contracts in International Trade

a commitment to greater potential loss of pro®t in case of quality
shirking, and this has positive incentive effects ex ante.
All these suggestions see buyback as a potential solution to the
technology transfer problem if foreign direct investment is not an
option. For the argument to work, it is essential that there be a tech-
nological relation between the two goods to be traded. However, as
we saw above in table 2.1, buyback accounts for a surprisingly small
fraction of all countertrade transactions. Whereas more than 70 per-
cent of all countertrade imports are technology goods, only 12.2
percent of all countertrade contracts are buyback agreements. Thus,
even though this explanation is theoretically appealing, it cannot ex-
plain the great majority of technology imports that take place in form
of counterpurchase. The question thus is how the technology transfer
problem can be solved in counterpurchase as the dominant form of
countertrade, where there is no technological relation between the
import and export.
Other Explanations
There is a theoretical literature explaining barter in market econo-
mies that offers complementary reasons for nonmonetary trade but
does not explicitly address the stylized facts we have reported above.
Prendergast and Stole (1996) consider the chosen means of exchange
when both monetary and nonmonetary exchange mechanisms are
available. They illustrate three potential reasons for the emergence
of barter. First, a willingness to barter may reveal information that
cannot be revealed solely through monetary trade. Second, non-
monetary trade may constrain the ability of agents to engage in in-
ef®cient rent-seeking activities. Finally, barter improves the ability of
agents to impose trade sanctions on those who act dishonestly.
Prendergast and Stole (1999) consider nonmonetary forms of ex-
change in the context of ®rms and organizations. They ask why ®rms
often ban monetary exchange between their employees but encour-
age nonmonetary exchange. The additional reason they put forward
here is that the use of barter may affect the allocation of rents in
surplus-enhancing ways as agents respond strategically to the exis-
tence of these rents.
Ellingsen and Stole (1996) discuss mandated countertrade as a
policy to restrict unilateral imports. A country can use this policy
Puzzling Facts and Popular Explanations 31

to commit domestic ®rms not to purchase from a foreign trading
partner unless there are reciprocal sales. The authors argue that the
policy may be a rational response to fundamental contracting fail-
ures. The key assumption is that sellers are incompletely informed
about buyers' valuations. The analysis suggests that an optimal
mandated countertrade policy will target high markup imports and
low markup exports.
Ellingsen (1998) discusses barter as a screening device in case of
uncertain liquidity constraints. The key assumption in this paper is
that the debtor's liquidity is private information and that the debtor
can signal his ®nancial constraint by making part of the payment in
kind.
Amann and Marin (1994) argue that barter can serve as an insur-
ance mechanism against the risk from stochastic export revenues.
In principle, countries can eliminate the risk from their foreign
exchange earnings if they sell forward and thus have a guaranteed
price over the period for which the futures market is open. However,
futures contracts exist only for a narrow range of commodities, and
most of them expire in six months or less.
9
Barter allows forward
selling of commodities where no organized futures market exists. By
leading to more export stability, barter has arguably promoted
growth in the Eastern European and developing countries.
2.3 New Interpretation of the Evidence
In the following chapters 3 to 5 we develop an alternative explana-
tion of countertrade that is more consistent with the empirical obser-
vations and confront this theory with evidence from our data sample.
In chapter 3 we deal with observation 2.1 that countertrading coun-
tries typically are highly indebted. We show that countertrade helps
to solve the sovereign debt problem of developing countries and
Eastern Europe, not because it avoids the use of foreign exchange
altogether but because it helps the country to credits that otherwise
would not have been granted. The second transaction, the export
from the developing country, is used as a deal-speci®c collateral for
the credit granted for the original import. Rather than solving the
debt problem of the country overall, countertrade restores credit-
worthiness of highly indebted countries for one particular interna-
tional trade transaction. The important question we address in this
chapter is why it makes a difference if trade partners promise a pay-
32 Barter Contracts in International Trade

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

Samassa lehahti luokse jotakin sinervää, sieppasi pallon ja ampui
sen hänen ohitsensa. Se oli Cecily Corner, joka rinnan Teddyn kanssa
juoksi tuulen nopeudella kohti Raeburnia.
"Hei!" huusi mr Raeburn, edeten, kuten mr Direckistä tuntui,
sopimattomin ja uhkaavin elein kohti Cissiä.
Mutta ennenkuin mr Direck ehti sopeuttaa tajuntaansa tähän
asiain uuteen vaiheeseen, oli Cecily kulkenut jalosukuisen
gentlemannin ohi yhtä salaperäisen helposti kuin hän äsken oli
lehahtanut mr Direckin vieritse ja kuljetti palloa kohti sitä sekalaista
Landwehr-joukkoa, jonka piti toimia puolustajana mr Direckin
puolella.
"Senkin villikissa!" huusi mr Raeburn ja ryhtyi erinomaisen
vilkkaaseen takaa-ajoon liittäen käsivarsien ja jalkojen pituuteen
eräänlaisen keskitysvoiman, jota hänessä sitä ennen ei ollut voinut
havaita.
Mr Raeburnin avuksi juokseva Britlingin poika oli hänen soma
vastakohtansa. Aivankuin maamullero avustamassa meriankeriasta.
Mr Direckin edessä tanakka pikkumies oli vilkkaassa liikkeessä. Teddy
avusti hyökkäystä kentän keskipaikkeilla huutaen "keskelle!", ja mr
Britling, pyöreänä ja päättäväisenä, riensi uhattua maalia kohti.
Mutta mrs Teddy, joka juoksi yhtä vikkelästi kuin hänen sisarensa, oli
Teddyn ja pallon välissä. Läiskis! Pikkumiehen ja Cecilyn kepit
paukahtivat toisiinsa. Kepit ja jalat kasautuivat sekasortoiseksi
joukoksi, jossa pieni mies näytti yrittävän hakata poikki Cecilyä
niinkuin puita hakataan poikki. Cecily koetti lähettää palloa
puolueensa keskushyökkääjälle, mutta se oli myöhäistä — mrs Teddy
oli siepannut sen ja pyrähti nyt kiivasta vauhtia kohti mr Britlingin
maalia. Mr Direck katsoi olevansa velvollinen yhtymään

hyökkäykseen. Niin, hänen oli seurattava mrs Teddyä ja jos niin
sattui pelastettava pallo ja toimitettava se joko takaisin hänelle tai
kapteenille tai vasemmanpuolisille hyökkääjille, aina asianhaarojen
mukaan. Se oli päivänselvää.
Hänen hetkensä tulikin. Pieni, pelottaviin säärivarustuksiin puettu
rouva, joka edellisenä iltana oli ollut Dower Housessa päivällisillä,
ahdisti urheasti mrs Teddyä. Yhteentörmäyksen hämmingistä
selviydyttyään pallo lipui mr Direckin ulottuville. Mihin se oli lyötävä
ja miten? Tilanne vaati hetkisen harkintaa.
Mutta nyt alkoi Dower House-tyylisen hockeyn vapaa järjestys
ilmaista vaikutustaan. Mr Direck huomasi vihdoinkin pitkän
hindulaisen nuorukaisen, joka voimaa täynnä ja häviötä varoen oli
aluksi sijainnut jotenkin etäällä vastapuolueen oikealla siivellä.
Välittämättä pelin muodollisuuksista ja säännöllisestä menetelmästä
tämä nuori mies oli päättänyt viipymättä ja maksoi mitä maksoi iskeä
palloa kelpo tavalla. Hän syöksyi kuin aasialainen rajumyrsky yli
kentän huolimatta mr Britlingin kielloista ja puolueensa
strateegisesta asemasta. Mr Direck huomasi hänet vasta
välittömässä läheisyydessään. Tapahtui yhteentörmäys josta
selviydyttyä mr Direckistä tuntui, että toinen puoli hänen kasvojaan
oli ainaiseksi litistynyt. Hän päätti kuitenkin urheasti käydä verraten
unisen pallon kimppuun. Hänen ja horjuvan, mutta yhä päätteliään
hindulaisen kepit kalahtivat jälleen yhteen, ja mr Direck pääsi
voitolle. Kokenut hockeyn pelaaja ei olisi kyennyt taitavammin
lähettämään palloa kapteenille…
"Hyvin tehty!"
Suosionosoitus tuli varmaankin lontoolaisten vieraiden joukosta.

Olihan tämä sentään peliä!
Pallo liikkui muutamia kertoja nopeasti edestakaisin poikki kentän.
Tämä puoli ahdisteli ankarasti. Sekalaiset puolustajat ja muut
pyrkivät innokkaasti uhattua maalia kohti. Mr Britlingin puolue
menetti nopeasti järjestystänsä. Toinen sivuvaunussa saapuneista
naisista ja urhea hindulainen olivat siirtyneet toimimaan puolustajina,
ja heidän joukossaan eräs silmälaseilla varustettu herrasmies heilutti
keppiänsä melkoisesti korkeammalle kuin mitkään pelisäännöt
sallivat. Mr Direckin kapteeni ja molemmat Britlingin pojat riensivät
mukaan mylläkkään. Mr Britling, joka mr Direckin mielestä näytti liian
demagogiselta ollakseen kapteeni, juoksi hankin joukkonsa jäljessä
huutaen kaikin voimin.
Britlingin maalin edustalla tapahtuva kamppailu ei ollut enää peliä,
vaan jotakin tappelun ja kansankokouksen väliltä. Mr Britlingin
maalinvartijan kuultiin huutavan: "Minä en voi nähdä palloa!
Nostakaa jalkojanne!" Temmeltävä joukko liikkui kohti maalipylväitä.
"Minun sääreni!" huusi mr Manning. "Ei, älkää niin!"
Läiskis ja taas läiskis!
"Maali!" huusi moottoriherra. "Maali!" huusivat Britlingin pojat…
Mr Manning, maalinvartija, lähti hakemaan palloa, mutta toinen
Britlingin pojista ennätti kohteliaasti hänen edellensä.
Joukon jännitys laukesi, ja aljettiin vetäytyä takaisin pitkin kenttää.
"Ei ole hyvä parveutua maalin luo tuolla tavalla", selitti mr Britling
seuralaisilleen hiukan kiukkuisella äänellä. "Pitäisi pysyä erillään eikä
tunkea toistensa tielle."

Sitten hän meni tutunomaisesti nuoren hindulaisen luo tekemään
joitakin hänen liikehtimistään koskevia rajoittavia huomautuksia.
Mr Direck peräytyi Cecilyä kohti. Hän oli palavissaan ja hiukan
kolhiintunut, mutta, kuten tuntui, ei mitenkään häpeään joutunut.
Hänhän oli voittajain puolella.
"Ottakaa nuttu yltänne", sanoi Cecily. Se oli hyvä ajatus.
Moni oli jo tehnyt niin; rajaviivalla näkyi nopeasti riisuttuja takkeja
ja muita vaatekappaleita toinen toisensa vieressä. Automobiilitakkiin
puettu rouvashenkilö sitävastoin napitti nuttunsa leukaa myöten.
"Yksi maali tehtynä", sanoi pienempi Britlingin poika.
"Me emme ole vielä alkaneet, Sunny", virkkoi Cecily.
"Sonny! Se on amerikkalainen muoto", sanoi mr Direck.
"Ei. Me nimitämme häntä Sunny Jimiksi", sanoi Cecily. "Nyt siellä
aloitetaan uudelleen."
"Sunny Jim on myöskin amerikkalainen nimi", virkkoi mr Direck
palaten asemilleen.
Taistelu alkoi uudelleen. Ja pian selvisi, ettei ensimäisen maalin
saannissa ollut vielä tullut kysymykseenkään totinen ponnistelu.
Teddy ja Cecily muodostivat pelottavan tehokkaan yhdistelmän.
Heidän loistavia hyökkäyksiään vastaan, joita äkilliseen, mutta
vaikuttavaan tapaan tuki hindulainen heidän oikealla puolellaan sekä
johti valtavin huudoin mr Britling (keskustasta), mr Direck,
sivuvaununainen ja mr Raeburn taistelivat turhaan. Erään nopean
etenemisen pysähdytti vain automobiilitakki, jonka poimuissa pallo

säilyi, kunnes saapui apua; toisen ehkäisi mr Raeburnin pelottava
isku, joka sai pallon nuorimman Britlingin päätä hipoen viilettämään
kentän toiseen päähän; kolmas päättyi siten, että Cecily toimitti
pallon nopeasti oikealla puolella olevalle vanhemmalle Britlingin
pojalle, joka ampui sen nopeasti ja selvästi maaliin mr Lawrence
Carminen puolustavaan eleiden muodostaman ristikon läpi. Sitten sai
mr Britlingin puolue hyvin pian toisen maalin ja kohta kolmannenkin.
Nyt mr Britling kuulutti kovalla äänellä, että "puoli aikaa" oli
kulunut ja selitti mr Direckille, että toisen puolen saatua kolme
maalia katsottiin puolet ajasta kuluneeksi, pidettiin viiden minuutin
lepohetki ja vaihdettiin puolia. Kaikki olivat palavissaan ja tyytyväisiä
lukuunottamatta automobiilitakkiin puettua rouvashenkilöä, joka oli
täysin viileä. Kaikkien silmistä loisti taisteluhalu eikä mikään varjo
olisi sumentanut mr Direckin ehtoopäivän kirkkautta, ellei hän olisi
tuntenut jonkinlaista sanoin selittämätöntä levottomuutta mr
Raeburnin housujen vuoksi.
Huomattava on, ettei mr Direck ollut koskaan ennen nähnyt mr
Raeburnia eikä tiennyt mitään hänen housuistansa.
Ne näyttivät olevan putoamassa. Alunpitäen ne olivat olleet
verraten runsaat jalkain seutuvilla, ne oli käännetty, ja pelin
kestäessä kerääntyi toinen flanellipoimu toisensa jälkeen mr
Raeburnin nilkkoihin. Mikäli peli salli, käytti hän tavan takaa
hyväkseen tilaisuutta kiertääkseen taas kaksinkerroin kuusi tuumaa
tai enemmänkin tuota kasaantunutta kangasmäärää. Mr Direck
tietysti luuli tuon menettelyn päättyvän onnettomasti. Hän ei tiennyt,
että mr Raeburnin housut olivat kuin virta, että ne voivat olla
lakkaamatta putoamassa silti koskaan loppumatta…

Mr Direckin mieleen kuvautui, kuinka tuo onnellisen
tietämättömyyden tila yhtäkkiä häviää kamalan katastroofin
tapahtuessa…
Tätä huolta lukuunottamatta mr Direck oli yhtä tyytyväinen kuin
kuka muu hyvänsä.
Mainittu pelko kenties vaikutti haitallisesti hänen peliinsä. Ainakaan
hän ei toisen puolen ajan kuluessa tehnyt mitään, mikä olisi häntä
itseänsä tyydyttänyt. Cecily leijaili hänen yllään ja ympärillään, ja
kymmenen minuutin kuluessa oli hänen puolueensa voittanut kaksi
jälelläolevaa maalia. Tulos siis oli viisi yhtä vastaan, ja viisi maalia on
Matching's Easyn pelisääntöjen mukaan "game".
Aivan lyhyen loman jälkeen tämä väsymätön väki alkoi uudelleen.
Mr Direck pujahti tiehensä ja palasi puettuna valkoiseen silkkipaitaan
ja vyön kannattamiin tennishousuihin, Tällä kertaa hän ja Cecily
olivat samalla puolella, Cecily-Teddy yhdistelmä oli rikottu, ja hänen
näytti pitävän asettua pelottavan Teddyn sijaan vasemmalle siivelle.
Tällä kertaa puolueet olivat paremmin valikoidut ja pelasivat
pitkän, sitkeän ja tasaisen pelin. Yksi yhtä, yksi kahta, yksi kolmea
(puoli aikaa) kaksi kolmea, kolme kolmea, neljä kolmea, neljä neljää
vastaan…
Tähän mentäessä mr Direck alkoi täysin tajuta kysymyksessä
olevan urheilulajin yksinkertaista strategiaa. Hän alkoi myöskin tajuta
sitä tosiasiaa, että Cecily oli vikkelin, reippain ja väsymättömin
pelaaja koko kentällä. Mr Direck teki vartiopalvelusta ja toimitti
palloa hänelle. Hän kehitteli hiljaista yhteisymmärrystä heidän
välilleen. Suojelemisajatukset olivat haihtuneet kuin tuhka tuuleen.
Teddy, toinen moottorineideistä ja Raeburn apunaan, taisteli

huomattavalla taidolla ja menestyksellä heitä vastaan, Teddy oli
notkea kuin kissa. "Neljä kolmea vastaan" tuntui jo voiton enteeltä,
mutta kohta Teddy, pitkä hindulainen ja mrs Teddy tasoittivat pelin.
He olivat vähällä saada heti senjälkeen uuden maalin ja siis
voittamaisillaan, mutta mr Manning pelasti tilanteen lähettämällä
pallon mr Direckille pelottavalla vinoiskulla. Mr Direck kuljetti pallon
Raeburnin luo, väistyi äkkiä ja toimitti sen Cecilylle. Vasemmalla oli
vilkas ottelu; mr Raeburn löi pallon ulos, toinen nuorista Britlingeistä
saattoi sen sisään; hyökkääjät menettivät sen ja säärivarusteinen
rouva sai sen huostaansa. Jälleen hyökkääjille Nyt sen täytyy
tapahtua!
Vasemmalla oli Cecily vielä kerran päässyt mr Raeburnin ohi.
Teddy, joka huomasi tilanteen vakavuuden, peräytyi voidakseen
ryhtyä vastahyökkäykseen.
Mr Direck avusti tyynesti ja tarkkaavaisesti. "Keskelle!" huusi mr
Britling. "Keskelle!"
"Mr Direck!" kuului Cecilyn luottava ääni. (Sellaiset
silmänräpäykset luovat sankareita.) Pallo lensi hyökkäävän Teddyn
ohi. Käyttäen Britlingin vanhimmalta pojalta vast'ikään oppimaansa
temppua mr Direck pysähdytti sen jalallaan. Hän ei hidastellut eikä
liikoja kiirehtinyt. Hän oli puoliympyrän sisäpuolellapa maalin edessä
olivat esteenä vain viittanainen ja mr Lawrence Carmine. Hän oli
ampuvinaan mr Carminen vasemmalta puolelta, mutta iskikin sen
nopeasti ja jäntevästi hänen oikealle puolelleen.
Se onnistui! Mr Carminen keppi ja jalat olivat kyynärän päässä
pallosta.

Tätä hurjan voitonriemun silmänräpäystä seurasi jähmetyttävä
kauhistus. Kaikkeahan ei voi nähdä. Hänen katseensa seurasi pallon
kulku-uraa…
Suoraan sen suunnassa olivat lapsenvaunut. Ikäänkuin ihmeen
kautta pallo väisti jalonenäisen tädin jalkoja, iski lapsenvaunujen
pyörään ja singahti siitä hyrränä kukkalavan laitaan.
"Hyvä!" huusi Cecily. "Loistavasti ammuttu!" Hän oli ampunut
maaliin. Hän oli onnistunut. Lapsenvaunut eivät näyttäneet ketään
huolestuttavan. Vaikka pamahdus ilmeisesti oli herättänyt
lapsukaisen. Hän tuskin kuuli mr Britlingin huomautusta. "Täti, eihän
sinun tarvitsisi vaunuja juuri sinne lykätä."
"Minä arvelin", sanoi täti kääntäen kasvojaan maalipylväihin päin,
"että nuo paalut olisivat jonkinlaisena suojana… Mutta mitä vielä!"
Vahinkoa ei mitään.
"Siitä tuli game!" virkkoi toinen nuorista Britlingeistä erinomaisen
ihastelevin äänenpainoin mr Direckille, ja koko seurue, joka äkkiä
höltyi ja kutistui kuin alaslaskettu lippu, lähti pihamaalle teetä
juomaan.
5.
"Teenjuonnin jälkeen pelataan vielä vähäsen", sanoi Cecily. "Silloin
on viileämpää."
"Toden totta, minä alan pitää siitä", virkkoi mr Direck.
"Teistä tulee erittäin hyvä pelaaja", sanoi Cecily.

Ja sellainen taikavoima piilee pelissä, että mr Direck kaikessa
nöyryydessään oli ylpeä ja kiitollinen osakseen tulleesta ylistyksestä
ja asteli tuon nopsan ja päättäväisen olennon vierellä ylenmäärin
iloisena vain siitä, että sai astella hänen vierellänsä.
Kun oli päästy pitkällisestä teenjuonnista, jota vilkastuttivat mr
Raeburnin ihmeelliset ja kokonaan epätodenmukaiset äskeisestä
pelistä saadut muistumat, pelattiin jälleen, tällä kertaa paremmin
välttäen virheitä, taitavammin ja nopeammin, ja mr Direck teki niin
nopsia ja älykkäitä temppuja, että kaikki selittivät hänet
synnynnäiseksi hockeynpelaajaksi. Iltahämärä, joka teki pallon
aseman liian epämääräiseksi ja pelin lopettamisen välttämättömäksi,
saapui hänen mielestään aivan liian aikaisin. Hän oli pelannut kuusi
erää ja tiesi seuraavana päivänä olevansa jäykkä kuin puunukke.
Mutta hän oli hyvin, hyvin onnellinen.
Sunnuntai-illan jälelläoleva osa oli pääasiassa hockeypelin
jälkinäytöstä.
Mr Direck vetäytyi huoneeseensa, hieroi jäseniään jollakin mr
Britlingin erikoisen tarmokkaasti suosittelemalla voiteella ja tuli
takaisin puettuna mustaan takkiin ja leveään mustaan kaulaliinaan.
New Yorkista lähdettyään hän ei ollut tuntenut sellaista ruumiillista
hyvinvointia kuin nyt. Omituista oli, ettei tämä ruumiillisen
hyvinvoinnin tunne ollut aivan sama kuin se, mitä Amerikassa saattoi
kokea. Siellä tuntuu kirkkaalta ja terävältä ja hieman kuivalta, täällä
— kostealta. Hänen älynsä väreili tyynenä ja tyytyväisenä kuin järven
pinnalla auringon laskiessa seulova hyttysparvi — siinä ei ollut
mitään teräviä, kirkkaita salamoita — ja ruumis halusi vain istuskella.
Cecilyä häneen liittävä tutunomaisuuden tunne lisääntyi alinomaa.
Kun heidän katseensa kohtasivat toisensa, niin neito hymyili. Mr

Direck tunsi nyt päässeensä oikean menettelytavan perille: ei mitään
kohteliaisuuksia enää, vaan pysytellä hänen oppilaanaan hockeytä ja
badmintonia pelattaessa.
Illallisen jälkeen ehdotti mr Britling uudelleen automobiiliretkeä
maanantaiksi. "Teitä ei mikään pakota palaamaan Lontooseen",
sanoi mr Britling, "ja me voisimme varsin hyvin kierrellä näillä
seuduin pikku vaunussani ja katsella mitä te haluatte nähdä…"
Mr Direck ei empinyt montakaan sekuntia. Hänen mieleensä
kuvastui
Gladys; hänen mieleensä kuvastui miss Cecily Corner.
"Kiitos, miksei", hän vastasi, "ellei teillä ole mitään sitä vastaan,
ellen tuota minkäänlaista hankaluutta olemalla täällä vielä yli yön,
niin tosiaankin mielelläni käyttäisin hyväkseni tarjoutuvaa tilaisuutta
ja silmäilisin hiukan näitä vanhoja seutuja…"
6.
Sanomalehdet saapuivat seuraavana aamuna yhdeksän tienoissa
ja tiesivät melkein yksinomaan Sarajevon murhasta. Mr Direck sai
käsiinsä Daily Chroniclen ja keksi siinä otsakkeita, jotka olivat
harvinaisen eloisia esiintyäkseen englantilaisessa lehdessä.
"Kuka se sitten on, tuo arkkiherttua?" kysyi hän. "Ja missä tuo
Bosnia sijaitsee? Minä luulin sen olevan Turkin maakuntia."
"Se on Itävallassa", selitti Teddy.
"Se on keski-ajassa", sanoi mr Britling. "Omituinen, itsepintainen
historia se näyttää olleen. Ensin pommi, sitten toinen; vihdoin

pistoolilla varustettu mies. Meidän sill'aikaa kävellessä ruusutarhassa.
Sehän muistuttaa 'Zendan linnan vankia'."
"Miten niin?" virkkoi hra Heinrich.
Mr Britlingin ilme muuttui miettiväksi.
"Eikö tämä tule vaikuttamaan Euroopan politiikkaan?"
"En tiedä. Ehkä."
"Lehdessä kerrotaan Serbian lähettäneen nuo pommit
Sarajevoon."
"Se on kuin toista maailmaa", virkkoi mr Britling lehtensä takaa.
"Murha poliittisena menetelmänä. Voitteko ajatella mitään sellaista
nykyään tapahtuvaksi Adrianmeren länsipuolella? Ajatelkaahan, että
joku murhaisi Amerikan varapresidentin, ja pommit havaittaisiin
lähetetyiksi Toronton arsenaalista!… Täällä lännessä politiikka on
ikävystyttävämpää… Ettekö ota toista munaa, mr Direck?"
"Mitä arvelette, eikö tämä voi johtaa sotaan?"
"En sitä usko. Itävalta voi uhata Serbiaa, mutta se ei halunne
suotta ärsyttää Venäjää. Se olisi menemistä liian likelle ruutikellaria.
Mutta eriskummallinen asia se on joka tapauksessa."
"Mutta jos kävisi niin?" jatkoi hra Heinrich tiedusteluaan.
"Ei käy… Muutamia vuosia takaperin minä uskoin eurooppalaisen
sodan välttämättömyyteen", selitti mr Britling mr Direckille, "mutta
se on ollut uhkaamassa niin kauan, että olen lopulta lakannut
kokonaan siihen uskomasta. Suurvallat riitelevät ja uhkailevat. Ne

ovat liian varovaisia ja liian sivistyneitä laukaistakseen tykkejänsä.
Jos sota voisi syttyä, niin se olisi syttynyt kaksi vuotta sitten, kun
Balkanin liittoutuneet ahdistivat Turkkia. Tai kun Bulgaria hyökkäsi
Serbian kimppuun…"
Hra Heinrich mietti ja omaksui nuo päätelmät kunnioittavan ja
hartaan näköisenä.
"Minä olen tietysti peloissani", sanoi hän, "sillä olen ostanut
matkalipun Boulogneen, jossa lomani aikana kokoontuu
esperantokongressi."
7.
"On olemassa ainoastaan yksi tapa oppia automobiilia
ohjaamaan", sanoi mr Britling noustessaan pääoven edustalla
ohjaajan istuimelle, "ja se on siinä, että heti alunpitäen päättää olla
antautumatta vaaralle alttiiksi. Ajettakoon hitaasti, jos se on
välttämätöntä. Pysähdyttäköön harkitsemaan, milloin syntyy
epäilystä. Mutta älköön tehtäkö mitään hätäillen, älköön sallittako
mitään erehdyksiä."
Mr Direck, joka nousi isännän viereen, piti mainittuja periaatteita
erinomaisen hyvänä.
He ajoivat veräjästä erittäin varovasti, Kaksi kertaa he
pysähtyivätkin pyrkiessään kääntymään maantielle, ja kone oli
pantava aina uudelleen käyntiin.
"Te ehkä nauratte minulle", sanoi mr Britling, "mutta minä olen
päättänyt välttää virheitä tällä kertaa".

"En minä naura ensinkään", vastasi mr Direck. "Teette mielestäni
ihan oikein."
"Se on oikea tapa", sanoi mr Britling. "Varovaisuutta — oh,
perhana, nyt minä taas pysähdytin koneen. No, no — noin! —
Varovaisuutta, tahdoin sanoa, — ja tyyneyttä."
"Älkää missään tapauksessa luulko minun kiirehtivän", sanoi mr
Direck. "En minä…"
He ajoivat kylän läpi hiljaista, miellyttävää vauhtia, toitottaen
kuuluvasti joka käänteessä ja jokaisen jalankävijän varalta. Mr Direck
tuli ajatelleeksi, ettei hän vieläkään ollut esittänyt
luentosuunnitelmaa mr Britlingille. Oli tapahtunut niin paljon — —
Vaunu pysähtyi äkkiä ja kone lakkasi käymästä.
"Minä luulin tuon kirotun kanan aikovan tien poikki", sanoi mr
Britling. "Mutta se pujahtikin aidanraosta. Se kyllä katseli
tännepäin… Minä taidan olla hiukan turhantarkka tänään… Kyllä kai
tässä kohta päästään vähän parempaan vauhtiin."
"Liian varovainen tuskin voitte olla", sanoi mr Direck. "Näin ollen
ehtii nähdä maisematkin tarkemmin"…
Kylästä päästyä mr Britlingin itseluottamus näytti lisääntyvän.
Vauhti kävi kiivaammaksi. Mutta aina kun tuli näkyviin joku muu
ajopeli tai jotakin tienristeyksen tapaista, niin varovaisuus palasi. Mr
Britling kulki ikäänkuin salaa hiipimällä ohi tienviittain, hän ajoi koko
aamun ikäänkuin väijytyksiä vainuten. Ja kuitenkin piti
onnettomuuden häntä kohdata. Sillä jumala vaatii meiltä enempää
kuin pelkkää vanhurskautta.

Hän ajoi yli mäkien Market Saffroniin päin pitkin erästä kapeata
tietä, jota hän ei ollut ennen kulkenut. Aljettiin kulkea ylämäkeä. Hän
selitti mr Direckille kuinka oivallisesti hänen koneensa kykeni
nousemaan mäet suurimmalla välityksellä. He tulivat käänteeseen,
mäki kävi jyrkemmäksi, ja mr Britling avasi venttiiliä.
Kone alkoi käydä päristen ja vauhti hiljeni. Sitten tuli mr Britlingin
näkyviin pieni valkoinen ilmoitustaulu, jossa huomautettiin
vaarallisen käänteen olevan tulossa. Mr Britling arveli olevan parasta
heti ryhtyä toimenpiteisiin ja kävi kiinni jarruun. Kohta hän sai katua
toimenpidettään. Kolme kertaa ankarasti paukahdettuaan kone
seisahtui. Suonenvedontapaisesti pusertaen ohjauspyörää mr Britling
pani sähkösytyttäjän toimimaan, irroitti toisen jalkansa jarrusta
toisen turhaan etsiessä apua vauhdinlisääjästä. Mr Direck tunsi että
oltiin menossa taaksepäin, taaksepäin kaikista äänistä huolimatta.
Hän tarttui hätäjarruun. Onnettomuutta oli kuitenkin mahdoton enää
välttää. Ikäänkuin pehmeästi voihin vajoten automobiili painui
alaspäin pysähtyen vasta kun molemmat takapyörät olivat ojassa.
Mr Britling sanoi, että he olivat ojassa, sanoi sen aivan
tarpeettoman kiivaasti…
Tällä kertaa tarvittiin parihevoset ja viiden miehen voima, jotta
Gladys jälleen saatiin soveliaaseen asentoon…
Sitten he ajoivat Market Saffroniin, jonne saavuttiin lunchin aikaan,
ja aterian jälkeen mr Direck teki tutkimuksia kirkossa, kirkkomaalla ja
seurakunnan arkistossa…
Palattaessa mr Britling ajoi iloisemmin. Market Saffronista aina
Blandishiin, missä eräs haara erkaantuu Matching's Easya kohti, on
tie Lontoon ja Norwichin välistä valtatietä. Se polveutuu

roomalaisajalta ja on kunnioitettavan suorasuuntainen. Risteykset
näkyvät puolen peninkulman päähän eivätkä matalat
pensasaidatkaan jätä mitään sijaa yllätyksille. Sellainen tie ilahduttaa
ketä hyvänsä, sitä ajaa turvallisemmin ja nopeammin. Mr Britlingiä
se rohkaisi aivan erikoisesti; Gladys pääsi vähitellen vapautumaan
aamupäivän ankarasta hillinnästä. "Tällaisella tiellä ei voi sattua
mitään onnettomuutta", sanoi mr Britling.
"Ellei akseli katkea tai rengas puhkea", virkkoi mr Direck.
"Minulla on Matching's Easyssä mies, joka tarkastaa sen aina hyvin
huolellisesti", sanoi mr Britling painaen samassa vauhdinlisääjää, niin
että nopeus nousi neljästäkymmenestä neljäänkymmeneen viiteen.
"Hän tutki koko laitoksen aivan äskettäin. Eikähän se ole ollut vielä
kuukauttakaan käytännössä."
Sittenkin sattui onnettomuus.
Se sattui heidän kiitäessään Brandismeadin puiston suurten
vanhain puiden ja niitä reunustavan maalauksellisen muurin ohitse.
Syynä oli ainoastaan pieni etäisyyden määräämistä koskeva erehdys.
Heidän edellään, selvästi tien vasemmalla puolella, ajoi
postinkuljettaja polkupyörällään; suoraan heitä vastaan tuli
moottoripyöräilijä sillä omituisen vääjäämättömällä ja raivoisalla
vauhdilla, joka on moottoripyörille ominaista. Ensiksi mr Britling
ajatteli, ettei ollut hyvä yrittää ajaa niiden välitse. Sitten hän
kuitenkin päätti sen tehdä ja lisäsi vauhtia, sitten hän palasi
alkuperäiseen päätökseensä ja sitten tuntui vauhti hänestä niin
kovalta, että hänen ilmeisesti täytyisi ajaa postinkuljettajan yli.
Yrittäessään sitä välttää hän suuntasi vaunun suoraan
moottoripyörän tielle. "Herra Jumala!" huusi mr Britling — "herra

Jumala!" — väänsi ohjauspyörää ja polki kaikkia vipuja minkä
ennätti.
Hänellä oli epäselvä mielikuva, että pitäisi päästä moottoripyörän
alta kääntämällä poikki tien, ja samassa he jo kulkivat kapeata
ruohikkorinnettä alaspäin suoraan kohti muuria, yhä vieläkin hyvällä
vauhdilla. Moottoripyörä törmäsi johonkin ja pyöräilijä hävisi
näkyvistä. Muuri näytti syöksyvän heitä kohti ja sitten — räiskis!
Kauhea tärähdys. Mr Direck hapuili vanhaa tuttavaansa, hätäjarrua,
mutta ehti tuskin koskea siihen, kun hänen päänsä iski
lasisuojustimeen ja kaikki pimeni…
Avatessaan silmänsä hän näki vioittuneen muurin, kasaantuneen
moottoripyörän, ilmailijanlakkiin ja kaikkien moottoripyöräilijäin
ihailemiin hienoihin nahkavaatteihin puetun moottoripyöräilijän. Mr
Direck tuijotteli yrittäen sitten puolipyörtyneenä nousta jaloilleen.
Hän tunsi pistävää kipua.
"Älkää liikahtako", sanoi moottoripyöräilijä. "Olette loukannut
käsivartenne ja kylkenne aika pahoin, pelkään…"
8.
Lähinnä seuraavien kahdentoista tunnin kuluessa mr Direck joutui
tekemään huomion, joka oli paljoa harvinaisempi ennen sotaa kuin
nykyään. Hän havaitsi, että kipu ja vamma voivat olla erittäin
mielenkiintoisia ja edullisia.
Jos joku olisi hänelle ennakolta sanonut, että hän menee
tiedottomaksi viiden, kuuden minuutin ajaksi, että hän haavoittaa
otsansa ja poskensa ja nyrjähdyttää ranteensa, ja kaiken tämän

johdosta tuntee vilpitöntä iloa, niin hän olisi pitänyt ennustusta
naurettavana. Mutta nyt hän makasi jäykkänä seljällään ranne
siteissä sivullaan ja hymyili pimeässä vielä kirkkaammin kuin pari
päivää sitten Essexin maisemia ensi kertaa katsellessaan. Kipu
tietenkin ärsyttää ja vaivaa, mutta terverakenteista ihmistä se ei tee
onnettomaksi. Kivun odotus, vamman välttämättömyys voi tehdä
meidät sangen toivottomiksi, mutta todellisuus herättää meissä
vastustusvoimaa. Ei kukaan halaja säären katkeamista tai ranteen
nyrjähtämistä, mutta hyvin harvat ihmiset joutuvat kovin
alakuloisiksi, kun niin sattuu käymään. Paljoa alakuloisemmiksi he
saattavat tulla poltettuaan sata savuketta kolmessa päivässä tai
menetettyään yhden prosentin pääomaansa.
Kaikki olivat olleet erinomaisen sydämellisiä mr Direckiä kohtaan,
joka yksin oli onnettomuudessa vioittunut. Mr Britling, joka oli
puristautunut kiinni ohjauspyörään, ei ollut edes viskautunut ulos
vaunusta. "Ellen ole saanut sisäisiä vammoja", sanoi hän, "niin
minussa ei ole mitään vikaa. Maksa ehkä — hiukan tärskähtänyt…"
Gladys oli ollut jätettävä ojaan, ja eräs ohi kulkeva automobiili oli
ystävällisesti kuljettanut miehet kotiin. Cecily oli sattunut olemaan
Dower Housessa, kun he saapuivat. Hän oli nähnyt miten
amerikkalainen voi sietää tuskia. Myötätuntonsa ja avuliaisuutensa
viehätystä hän oli vielä lisännyt lausumalla julki ihailunsa.
"Hän on synnynnäinen sairaanhoitajatar", sanoi mr Direck ja lisäsi
sitten, ikäänkuin suuremman kuulijakunnan puoleen kääntyen:
"mutta tämäntapaiset seikat ne tuovatkin ilmi kaiken sen hyvyyden,
mikä naisessa piilee".
Mr Direck oli ollut aivan avomielinen kaikille ja erityisesti
hoitajattarelleen, kun ilmoitettiin, että hänen oli pysyttävä Dower

Housessa kunnes käsivarsi oli terve. Hän oli anoen katsonut noihin
soreihin silmiin ja sanonut:
"Jos tulen jäämään tänne pariksi, ehkäpä kolmeksikin viikoksi tuon
pienen tärähdyksen takia, ja te käytte juttelemassa kanssani silloin
tällöin, niin en tahdo nimittää tätä onnettomuudeksi. Se on silloin
kerrassaan hyvä onni…"
Siinä hän nyt makasi suorana kuin muumio, sielu täynnä hiljaista,
sädehtivää iloa. Kuukausia kestäneiden ikävyyksien ja
levottomuuksien jälkeen hän oli päässyt jälleen oikealle tolalle. Hän
oli keskellä valoisaa ja kaunista tositarinaa, ja olo tuntui hyvältä. Hän
tiesi tarkoin mitä tahtoi.
"Sittenkin", saneli hän, "se on totta. Ihanteita on olemassa. Hän
on ihanne. Häntä minä rakastin ennenkuin vielä olin Mamieta
nähnytkään. Minä rakastin häntä ennenkuin sain pitkät housut. Tuo
vanha valokuva, se viittoili kohtaloni tietä… Se on heimoustunnetta…
Se on luonnollista valintaa…
"Enhän minä vielä tiedä, mitä hän minusta ajattelee, mutta minä
tiedän varsin hyvin, mitä hänen tulevaisuudessa täytyy ajatella.
Hänen täytyy saada minusta erinomaisen hyvä käsitys, olkoonpa,
että minun sitä varten on murskattava itseni viimeistä luuta myöten.
"Minussa oli jonkinlainen tunne, että minun piti astua tuohon
automobiiliin.
"Sanottakoon mitä tahansa, kaitselmusta on sittenkin olemassa…"
Hän hymyili tutunomaisesti kohti pimeyttä, joka tuntui olevan
hänen uskottunsa.

NELJÄS LUKU.
Mr Britling puhelee itsekseen.
1.
Mr Direckin tyytyväisenä kestäessä kipujansa vallitsi hänen
haavoittumattomassa isännässään aivan toisenlainen mieliala.
Hänkin oli uneton, mutta innottomasti uneton. Päivä oli tuonut liian
paljon mukanaan; hänen aivonsa olivat uutterassa työssä.
Tarvitaan kokonainen luku tuon uutteran työn kuvailemiseen…
Mr Direck oli saanut sen vaikutelman, ettei mr Britlingin hilpeys
voinut koskaan ehtyä. Mutta aikoja oli, jolloin mr Britlingin täytyi
katkeran surun kertamaksulla suorittaa yleisen hilpeän
toimeliaisuutensa hinta. Oli öitä — etenkin poikkeuksellisen
kiihoittumisen ja hermojännityksen jälkeen — jolloin lasku oli
maksettava. Silloin mr Britling saattoi heittelehtiä vuoteellaan
onnettomuuden — rajattoman onnettomuuden — ukkosilman
alaisena, sanomattomasti kärsien.

Vilkasverisen mielenlaadun huolet ovat lyhytaikaisia, mutta rajuja.
Maailma sietää niistä tuskin mitään. Niitä ei maailman ole tarvis
ottaa huomioon. Ne eivät aiheuta yhtään itsemurhaa, harvoin
rikostakaan. Ne syöksyvät ohi iskien uhriansa mennessään. Kaikesta
huolimatta ne ovat todellista kurjuutta. Ollessaan näiden mielialojen
vallassa mr Britling tosin ei kokenut synkkämielisen henkilön
harmaata epätoivoa eikä kiivasluontoisen punaista kadotusta, mutta
hän näki maailman täynnä onnettomuutta ja erehdyksiä, myrkyllisiä
okaita, pauloja, pettäviä hetteitä ja korjaamattomia harha-askeleita.
Häntä saattoivat rasittaa kerrassaan sietämättömät
omantunnontuskat vain senvuoksi että hän oli mr Britling — ja
aiheita oli sadoittain…
Että hän oli moinen Britling!…
Miksi — tuhannen ja yhden onnettoman yön muistona tämä
kysymys jälleen palasi — miksi oli hän moinen mielipuoli?
Uhkarohkea narri? Miksi ei hän osannut olla vanullansa? Miksi pani
hän itsensä vaaroille alttiiksi? Miksi oli hän aina niin kärkäs
toimimaan siinä uskossa, että kaiken täytyy onnistua? (Yhtä hyvin
hän olisi voinut kysyä, miksi hänellä oli vilkkaat, ruskeat silmät.)
Miksi ei hän esimerkiksi ollut pysynyt varhain aamulla
tekemässään päätöksessä? Hän oli aloittanut erinomaisen varovasti…
Näiden mr Britlingin mielialojen luonteenomaisiin piirteihin kuului,
että ne aiheuttivat ruumiillista rauhattomuutta. Hän kääntelehti
kyljeltä toiselle, nousi istumaan ja paiskautui taas pitkäkseen, aivan
kuin marttyyri kidutettuna…
Tämä oli elinkautisen vaivan vereksin ilmaus. Onko milloinkaan
syntyvä miestä, joka ajattelee nopeasti ja toimii hitaasti? Hän olisi

todellakin pelottava olento. Mr Britlingin aatokset olivat nopeat ja
herkästi syttyvät ja hänen tekonsa olivat vieläkin äkkinäisemmät. Ja
nuorella iällä mr Britling oli havainnut toimintojensa syöksyvän
vilkkaiden mielikuvain edelle ja aiheuttavan nöyryytyksiä. Paljoa
aikaisemmin kuin syyt olivat selvillä, oli hän jo tehnyt päätöksensä.
Tuhat kertaa oli hän yrittänyt hillitä itseänsä. Hän oli koettanut
korjata luonteensa vikaa sijoittamalla kirjoitettuja mielilauselmia
makuusuojansa seiniin ja taskukellonsa sisäkuoreen. "Ole vakaa!"
luettiin eräässä kohden. "Pidä tehtäväsi selvillä!" toisessa paikassa.
Ja kolmannessa: "Toimi vakavasti, järjestelmällisesti,
johdonmukaisesti; ainoastaan täten saavutat päämääräsi." Jokaisen
virikkeen epäilemistä, jokaisen mielikuvan tarkkaa tutkimista piti hän
aivan välttämättömänä, jos mieli välttyä lukemattomilta yllättäviltä
onnettomuuksilta. Muussa tapauksessa hän joutui hyppelehtimään
pommien ja piikkilankojen sekaan.
Oli ollut aika, jolloin hän kykeni yllyttämään itsensä sellaiseen
perinpohjaiseen itsensähillintään ja ajoittain saattoi noudattaa
ankarimpiakin sääntöjä. Mutta aina hänet kumminkin kohtasi yllätys
aivan odottamattomalta kulmalta. Vihdoin hän lakkasi toivomasta
mitään täydellistä voittoa. Hän oli tyytynyt uskomaan, että viime
aikoina lisääntynyt ikä ja kasaantunut viisaus olivat jossakin määrin
hillinneet hänen äkkipikaisuuttaan, että hän oli, joskaan ei voittanut,
niin ainakin hiukan rajoittanut maltittomuuttaan. Mutta tämä
viimeinen hullutteluhan oli kaikkia edellisiä pahempi. Syöksyä läpi
tämän kärsivällisen maailman vaunussa, joka — niin, miten paljon se
mahtoikaan painaa? Ainakin tonnin, ehkä enemmänkin — ja yhtään
välittämättä vahingonvaarasta. Paitsi itseänsä hän oli saattanut
vaaralle alttiiksi vielä muitakin. Tuota ajatellessaan hän oli jälleen
tarttuvinaan ohjauspyörään. Hän näki jälleen uhatun polkupyöräilijän
köyristyneen seljän, hän pikemmin tunsi kuin näki jälleen

moottoripyörän vinhan tulon ja sitten hän loputtoman
silmänräpäyksen ajan suistui auttamattomasti kohti muuria…
Helvetti on luultavasti vain tuollainen tilanne, joka jatkuu
äärettömiin…
Mitä hyvänsä olisi voinut olla hänen tiellään. Ja aivan kuin hänen
ajatuksensa täytteeksi sukelsi tosiaankin unen maailmoista, jonne
hän itse ei päässyt pakenemaan, jotakin kimeästi kirkaisevaa…
"Hyvä Jumala!" huusi hän, "jos olisin ajanut lapsen yli! Minähän
olisin voinut hyvinkin ajaa lapsen yli!" Otaksuma iski hänen
mieleensä salamana, yritti hävitä, mutta ajatus vangitsi sen jälleen.
Oli luonteenomaista mr Britlingin öiselle kuvittelulle, että hänen piti
nähdä tuo lapsi aivan yksilöllisin, selvin piirtein: kalpeanlaisena ja
hintelänä olentona, jolla oli punerva tukka, tuijotteleva katse,
kylkiluut kamalasti murskaantuneet hänen litistyessään vasten
muuria, soran sekaan — se oli kauheata.
Mutta eihän tämä ollut oikein! Eihän hän ollut lasta loukannut! Hän
oli vain syöksyttänyt vaunusta mr Direckin ja aiheuttanut hänen
kätensä katkeamisen…
Hänen ansionsa ei kumminkaan ollut, ettei lapsi sattunut tielle!
Lapsi olisi voinut olla tiellä!
Pelkkä hyvä sattuma.
Hän makasi epätoivoissaan tuijotellen — niinkuin tahaton jumala
tuijottelee moneenkin kohtaan tässä ällistyttävässä
maailmankaikkeudessa — tuijotellen tuota pientä uhria, jonka hänen
mielikuvituksensa oli luonut vain sen heti hävittääkseen…

2.
Jos hän ei ollutkaan murskannut lasta, niin toiset sensijaan olivat
sen tehneet. Sellaista tapahtuu. Sijaistensa vuoksi hän oli joutunut
monen lapsen surmaan vikapääksi…
Miksi milloinkaan ajetaan lasten yli? Äkkiä tunsi mr Britling
kaikkien maailmassa sattuvien onnettomuuksien painon ja tuskan ja
soimauksen itsessään.
Hän ei enää kysellyt miksi hän itse oli sellainen mieletön, vaan
miksi me kaikki olemme sellaisia mielettömiä. Hän muuttui
sivistyksen automobiilia kuljettavaksi ihmiseksi, joka huimassa ja
kuitenkin tarkoituksettomassa ajossaan murskaa joka päivä
tuhansia…
Tämä oli eräs mr Britlingin mielessään tekemiä temppuja. Siinä
ilmeni taipumus ottaa oma itsensä lähtökohdaksi ja yleistää
yleistämistään. Nykyajan ihmisissä on tämä ilmiö sangen yleinen.
Hän ei ollut siinä määrin yksilöistynyt kuin yleensä edellytetään —
laissa, historiassa, moraalisissa arvostelmissa. Hän saattoi tuntea
edustavaa velvollisuutta. Omien tekojen aiheuttamista ankaroista
tunnonvaivoista hän voi johtua mitä syvimmin syyttämään itseänsä
automobiilinkuljettajana yleensä, tai koko Englannin, tai koko
ihmiskunnan edustajana. Syytettyään itseänsä vieraansa ja
automobiilinsa tärvelemisestä hän saattoi melkeinpä huomaamattaan
siirtyä syyttämään itseään jokaisesta automobiilinkuljettajan
aiheuttamasta onnettomuudesta siitä alkaen kun automobiili
keksittiin. Nolottelijain pitkä sarja muuttui mr Britlingiksi. Tai
pikemminkin mr Britling muuttui nolottelijain pitkäksi sarjaksi.

Tämä yksilöistymisen häälyväisyys teki mr Britlingin
arvoitukselliseksi olennoksi monelle, joka noudatteli vanhaa
persoonallisuuskäsitettä. Toisinaan hän tuntui olevan ilkeän itsekäs
hirviö, jota ei kukaan osannut miellyttää eikä tyydyttää, mutta kun
hän onnettomimmin ahdisteli rotunsa tai kansallisuutensa vikoja,
suuntasikin hän itse asiassa moitteiden kärjen omaa itseänsä
vastaan; kun hän taas tuntui itseensä syventyneeltä, itseänsä
huomioivalta ja keskittyneeltä, niin hän todellisuudessa tutki itseänsä
siinä toivossa, että keksisi vihjeitä ihmiskunnan voimaa ja
toivorikkautta hävittäväin sekavaan syiden selvittämiseen. Ja nyt,
yön miettehikkään murheen vallitessa olisi suojelusenkelillä ollut
paljon päänvaivaa, jos hänen olisi pitänyt vetää raja ja osoittaa
milloin mr Britling suri omaa häviötään ja omaa nöyryytystään ja
milloin hän sureskeli yleisiä inhimillisiä heikkouksia, joissa hän itse oli
runsain määrin osallisena.
Tämä hänen tajunnassaan sattuva valontaittuminen, joka sai
keskittyneen ja yksilöistyneen Britlingin näkymään laajemmin,
persoonattoman Britlingin pelkkänä edustajana, kahdensi samalla
hänen omaatuntoansa ja vastuullisuuttansa. Persoonalliselle
omalletunnolleen hän vastasi henkilökohtaisesta kunniastaan,
veloistaan, rakentamastaan talosta ja niin edespäin, mutta
persoonattomalle omalletunnolleen hän oli vastuussa koko
maailmasta. Jälkimäiseltä näkökannalta jokin salatajuinen mielijohde
kuvaili maailman munaksi, jonka hän oli muninut. Hänessä eli
salatajuinen epäilys, että muna oli päässyt kylmenemään ja
mädäntymään. Hän halusi ankarasti päästä sitä hautomaan. Hänen
monipuolinen ja intoisa puhelunsa johtui suureksi osaksi tuosta
kuvitelmasta, se oli alituista pyrkimystä levittämään henkistä
höyhenpeittoaan yli odottavain tehtäväin…

3.
Näiden monien selitysten jälkeen käy päinsä ryhtyä siihen
tehtävään, joka alkuansa oli mr Direckin matkan aiheena, tehtävään,
jonka massachusettsilainen seura oli hänelle uskonut, nimittäin mr
Britlingin henkisen paljastamisen toimeenpanoon. Mr Direck näki mr
Britlingin ainoastaan päivänvalossa ja tarkkaavaisuuden alinomaa
lipuessa miss Cecily Cornerin puoleen. Me voimme nähdä hänet
melkoista selvemmin pimeässä, eikä meitä häiritse muu kuin hänen
oma hajamielisyytensä.
Onnettomuus, jonka uhriksi Gladys oli joutunut, ei herättänyt
ainoastaan monia tapaturmaan suoranaisesti liittyviä soimauksia ja
omantunnontuskia, vaan siitä kirposi lisäksi laaja parvi seurauksellisia
mietteitä, jotka meluten ja kompuroiden kulkivat läpi mr Britlingin
mielen. Eräältä aivan toiselta näkökannaltakin oli automobiilin
särkyminen mitä kiusallisin asia. Se näet kumosi muutamia mr
Britlingin suunnitelmia, jotka johtivat ajatuksen kerrassaan pois
Dower Housesta, mihin mr Direck luuli hänen täysin juurtuneen. Oli
olemassa eräitä asioita, joista mr Britling mitä pontevimmin oli
pyrkinyt pääsemään eroon viikon lopulla. Nyt ei ollut enää mitään,
joka olisi voinut hänen ajatustaan kytkeä.
Mr Britling oli kietoutunut rakkauden pauloihin. Tarkoin laskien ja
jättäen pienemmät kiintymykset huomioonottamatta oli
kysymyksessä hänen kahdeksas rakkaussuhteensa. Ja uuden
automobiilin oli pitänyt kohta hänen opittuaan sitä ohjaamaan —
näytellä ratkaisevaa osaa eräissä tämän suhteen aiheuttamissa
vaikeuksissa.
Vilkkaalla kuvitteluvoimalla ja eloisilla virikkeillä varustettu mies
joutuu elämän läpi vaeltaessaan rakkaussuhteisiin aivan yhtä

luonnollisesti kun hän joutuu onnettomuuksiin automobiilia
ohjatessaan.
Mr Britlingin ja mrs Britlingin välinen omituinen suhde teki
pakostakin nämä rakkaussuhteet huolestuttaviksi, arvottomiksi ja
turhamaisiksi. Etenkin jos niitä katseli unettomuuden kannalta.
Mr Britlingin ensimäinen avioliitto oli ollut erittäin onnellinen.
Toinen oli siihen verraten haaleanvärinen. On monta seikkaa
puhumassa sen katolisen äärimäisyysteorian puolesta, joka ei tyydy
avioliiton elinkautisuuteen, vaan tahtoo tehdä sen iäti kestäväksi. Mr
Britling olisi varmaan ollut hienostuneempi, joskaan ei onnellisempi
olento, jos hänen tunneolemuksensa olisi kuollut hänen: ensimäisen
vaimonsa mennessä manalle tai jos se olisi säilynyt ainoastaan
heidän poikaansa kohdistuvana rakkautena. Hän oli mennyt naimisiin
nuoruuden hehkussa, oli elänyt kaksi puhtaan ja yksinkertaisen
lemmen, avuliaisuuden ja kiistailun vuotta ja nähnyt kaikkien kiistain
ratkeavan onnellisesti. Kaikkeen tuohon kului hänestä osa, jota ei
käynyt uudistaminen. Valtavan ensi surunsa aikana hän tuon tajusi
aivan hyvin — mutta myöhemmin se unohtui. Niin kauan kuin on
elämää, on kuvittelua, joka luo, unhottaa ja etenee.
Edithin hän kohtasi oloissa, jotka eivät ollenkaan muistuttaneet
hänelle menetettyä puolisoa. Hän tapasi hänet seurapiireissä. Mary
taas oli ollut newnhamilainen koulutyttö hänen ollessaan
Pembrokessa opettajana, ja heidän onnellisessa yhteenosumisessaan
oli jotakin satunnaista ja salamyhkäistä. Siinä oli ollut salamaa, siinä
oli ollut myrskyä. Edithin hän valitsi tarkastellen ja valloitti hitaasti
piirittäen. Siinä ei tapahtunut äkkinäistä syöksymistä toisten syliin;
siinä oli anelemista ja suostuntaa. Edith oli muun muassa suorittanut
kandidaatintutkinnon Lontoon yliopistossa, ja hänen leveän otsansa

ja runsaan, ruskean tukkansa alta katselivat maailmaa rauhalliset,
tarkkaavat silmät, joilla ei ollut mitään salattavaa — seikka, joka mr
Britlingistä oli niin uskomaton, että hän oli rakastunut ja mennyt
naimisiin suureksi osaksi juuri tuon salaperäisen avonaisuuden
vuoksi. Vielä pitkän aikaa naimisiinmenon jälkeen hän oli purjehtinut
noita ruskeita syvyyksiä innokkaasti niitä luodaten.
Hän ei tietenkään tehnyt Edithille selväksi aikaisempaa
intohimoista kiintymystään. Todellisuudessa ei hän ollut siitä enää
oikein itsekään selvillä Edithiä valloittaessaan. Hän sepitteli
parhaillaan johdantoa uuteen tunnedraamaan ja tietäen tai
tietämättään hän jätti huomiotta satoja muistumia, jotka pyrkivät
tähän uuteen kokemukseen sekaantumaan ja jotka olisivat tuoneet
siihen pelkkää epäsointua. Tahallisesti mitään päättämättä hän loi
itseänsä ja Edithiä yhdistävän ilmakehän, jossa Mary tuskin
ollenkaan saattoi tulla puheeksi ja jossa Hughin olemassaolo
hyväksyttiin sitä sen enempää selittelemättä. Hänen onnistui
uskotella itselleen, että Edith tajusi kaikenlaisia sanoin
ilmaisemattomia asioita. Hän sommitteli ihmeteltävän, sanattoman
yhteisymmärryksen, jolla ei ollut mitään pohjaa heidän
luonteissaan…
Shakkilaudan ääressä he ensiksi alkoivat huomata miten
erinomaisen vaikea heidän oli sulaa sopusointuun. Mr Britlingin
pelitavalle oli luonteenomaista pintapuolinen loistavuus, suuri aulius
ja erinomainen säännöttömyys. Hän siirsi heti vastustajan siirrettyä
— ja alkoi vasta sitten miettiä tilannetta. Hänen mietteensä olivat
yleensä verrattomasti viisaampia kuin hänen siirtonsa. Mrs Britling
näytti olevan puolisonsa luontainen vastakohta. Hän oli tyyni, toinen
oli hermostunut. Hän ei milloinkaan kiirehtinyt siirtoansa eikä
taipunut koskaan myönnytyksiin. Rauhallisesti, vakavasti,

varovaisuuden ja harkinnan avulla, ilman loistoa, ilman virheitä hän
oli voittanut miehensä shakkipelissä niin monesti, että tuloksena oli
ankara suuttuminen ja pelin lopettaminen. Jokaisen sellaisen
kohtauksen jälkeen mr Britling yritti parhaansa mukaan selittää
suuttuneensa yksinomaan itseensä. Siitä huolimatta hän tunsi,
joskaan ei itselleen myöntänyt — mrs Britling puolestaan ymmärsi
asian hänen kiivaista sanoistaan — etteivät vihanpurkaukset siten
tulleet tyydyttävästi selitetyiksi.
Vähitellen he tajusivat tuon selityksen onttouden. He olivat
mielenlaadultaan yhteensoveltumattomia.
He olivat syvästi erilaiset. Kaikissa asioissa pysytteli mrs Britling
puolustuskannalla. Hän ei tehnyt koskaan aloitetta; milloinkaan hän
ei ollut yllättänyt miestään tulemalla häntä vastaan puolitiehen.
Miehen oli mentävä yksin koko matka, koputettava ja soitettava, ja
silloin vastasi vaimo uskollisesti. Hän ei yllättänyt miestään
milloinkaan edes epäystävällisyydellään. Jos mies oli tehnyt haavan
sormeensa, niin hän sitoi sen varsin taitavasti ja tehokkaasti, mutta
ellei mies asiasta mitään maininnut, ei hän koskaan huomannut
haavoittumista. Mies puolestaan ihmetteli, ettei vaimo tiennyt asiasta
jo ennenkuin se oli tapahtunutkaan. Hän soitti, mutta vaimopa ei
tanssinutkaan. Tähän kaavaan sopivat kaikki hänen kärsimyksensä.
Monen onnettoman vuoden kuluessa vaimo aiheutti hänelle alituisia
pettymyksiä ja hän puolestaan vaimolle alinomaista, sanatonta ja
käsittämätöntä surua. Aluksi oli mr Britling ollut iloinen ja toimelias,
mutta nyt hän oli pirstoutunut. Toisinaan hän vielä saattoi olla hilpeä
ja miellyttävä kuten ennenkin, mutta sillä välin sattui
suuttumuksenpuuskia, kylmyyttä, melkeinpä ilkeyttäkin. Vain
vähitellen he oppivat tajuamaan suhteensa todellisen laidan ja
myöntämään itselleen, ettei heidän kaunis lemmennuppunsa

ollutkaan puhjennut kukaksi, ja vasta vuosien kuluttua heidän
onnistui sopia rajoista, missä he aikaisemmin olivat uneksineet
yhteyttä, ja tulla — liittolaisiksi. Jos he olisivat mitenkään voineet
erota ilman molemminpuolisia syytöksiä ja nöyryytyksiä, niin he
olisivat sen tehneet, mutta kaksi lasta oli heitä sitomassa, ja
vähitellen he saivat pyrkiä kohti laajaa keskinäistä suvaitsevaisuutta,
joka oli heidän myöhempää suhdettaan luonnehtiva piirre. Jos
heidän yhteiselämässään ei ollutkaan rakkautta eikä iloa, niin oli
tottumus sen sijaan luonut todellista kiintymystä ja
molemminpuolista avuliaisuutta. Mrs Britling oli ylpeä miehensä
menestyksestä, hän ylpeili jokaisesta hänen saavuttamastaan
tunnustuksesta. Hän ihaili ja kunnioitti miehensä teoksia, tajusi
hänessä olevan jonkinlaista loihtuisaa eloisuutta ja välittömyyttä,
joka oli arvokasta ja kadehdittavaa. Mikäli hän voi miestään auttaa,
hän auttoi. Mies puolestaan ihaili ja piti arvossa hänen
arvokkuuttaan ja vakavaa ylevyyttään, vaikka huomasikin, ettei alla
oikeastaan ollut juuri mitään muuta kuin kuvittelevaa
välinpitämättömyyttä. Hänen käytännöllinen kykynsä tuotti mr
Britlingille jatkuvaa tyydytystä. Talossa vallitseva hyvä järjestys,
rehevät kukkalavat, puutarhassa menestyvät jalot ruusut olivat
arvossa pidettäviä asioita. Mr Britlingin ei ollut milloinkaan
onnistunut pitää mitään järjestyksessä. Hän oppi yhä enemmän
luottamaan vaimoonsa. Kunnioitustaan hän osoitti tarkoin varomalla
vähintäkään loukkausta ja luottamustaan siten, että yhä ilmeisemmin
laiminlöi tunteenomaisen yhteiselämän. Koska vaimo lausui julki niin
vähän, onnistui miehen uskotella itselleen, ettei hänellä ollut paljoa
tunteitakaan, ja koska mitään ei ollut löytynyt noiden ruskeiden
silmien syvyyksistä, niin hän katsoi voivansa lopulta päättää, ettei
niissä pohjaa ollutkaan. Mr Britling noudatti harrastuksiaan
saavuttaen milloin mitäkin. Hän matkusteli. Mrs Britling otti

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Contracts In Trade And Transition Marin Dalia Schnitzer Monika

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Contracts In Trade And Transition Marin Dalia Schnitzer Monika

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79