Counseling Assessment and Evaluation 1st Edition Watson Test Bank

moraskogelfw 19 views 42 slides Feb 24, 2025
Slide 1
Slide 1 of 42
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42

About This Presentation

Counseling Assessment and Evaluation 1st Edition Watson Test Bank
Counseling Assessment and Evaluation 1st Edition Watson Test Bank
Counseling Assessment and Evaluation 1st Edition Watson Test Bank


Slide Content

Visit https://testbankfan.com to download the full version and
explore more testbank or solution manual
Counseling Assessment and Evaluation 1st Edition
Watson Test Bank
_____ Click the link below to download _____
https://testbankfan.com/product/counseling-assessment-
and-evaluation-1st-edition-watson-test-bank/
Explore and download more testbank at testbankfan.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download
Principles and Applications of Assessment in Counseling
4th Edition Whiston Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-and-applications-of-
assessment-in-counseling-4th-edition-whiston-test-bank/
Statistics for Human Service Evaluation 1st Edition York
Test Bank
https://testbankfan.com/product/statistics-for-human-service-
evaluation-1st-edition-york-test-bank/
Theory and Practice of Addiction Counseling 1st Edition
Lassiter Test Bank
https://testbankfan.com/product/theory-and-practice-of-addiction-
counseling-1st-edition-lassiter-test-bank/
College Algebra 12th Edition Lial Test Bank
https://testbankfan.com/product/college-algebra-12th-edition-lial-
test-bank/

Integrated Advertising Promotion and Marketing
Communications 6th Edition Clow Test Bank
https://testbankfan.com/product/integrated-advertising-promotion-and-
marketing-communications-6th-edition-clow-test-bank/
Engineers Guide To MATLAB 3rd Edition Magrab Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/engineers-guide-to-matlab-3rd-edition-
magrab-solutions-manual/
Managing Human Resources Productivity Quality of Work Life
Profits 10th Edition Cascio Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-productivity-
quality-of-work-life-profits-10th-edition-cascio-solutions-manual/
Microeconomics 11th Edition Slavin Test Bank
https://testbankfan.com/product/microeconomics-11th-edition-slavin-
test-bank/
International Economics 9th Edition Krugman Test Bank
https://testbankfan.com/product/international-economics-9th-edition-
krugman-test-bank/

Marketing Real People Real Choices Canadian 4th Edition
Solomon Test Bank
https://testbankfan.com/product/marketing-real-people-real-choices-
canadian-4th-edition-solomon-test-bank/

Watson & Flamez, Assessment and Evaluation: Fundamentals of Applied Practice Instructor Resource
Chapter 7

Multiple Choice

1. All definitions of intelligence reference at least one of three primary components. Which of
the following is not one of the primary components?
a. Structure
b. Function
*c. Aptitude
d. Origin

2. Binet, Wechsler, and Piaget’s theories are based on:
a. Information processing theories
*b. Interactionism theories
c. Genetic theories
d. Factor-analytic theories

3. Whose theory served as an original theory of intelligence?
a. Cattell
b. Gardner
c. Wechsler
*d. Spearman

4. Gc in Cattell’s original theory of intelligence referred to:
*a. Knowledge and skills acquired through formal learning and experiences
b. General ability factor
c. Problem-solving and information-processing abilities
d. Specific learned skills

5. In the CHC model, which stratum consists of the nine broad factors such as fluid reasoning
and processing speed?
a. Stratum I
*b. Stratum II
c. Stratum III
d. Stratum IV

6. Whose theory was viewed as “opposite of Spearman’s” theory of intelligence?
a. Cattell
b. Horn
*c. Thurstone
d. Gardner

7. Peter is taking an intelligence test that consists of multiple choice questions and measures
analytic, creative, and practical intelligence. What test was Peter administered?
a. Primary Mental Abilities Test
*b. Sternberg Triarchic Abilities Test

Watson & Flamez, Assessment and Evaluation: Fundamentals of Applied Practice Instructor Resource
c. Wechsler Intelligence Scale
d. Spearman Test of Intelligence

8. Piaget believed that children move through the stages of cognitive development as a result of:
a. Physical growth and enrichment activities
*b. Interaction of biological factors and learning
c. Heredity and secondary education
d. Problem-solving and information-processing abilities

9. Whose theory of intelligence would include intelligences such as logical-mathematical,
bodily-kinesthetic, and existential?
a. Sternberg
b. Vernon
*c. Gardner
d. Thurstone

10. The Kaufman Assessment Battery for Children-2
nd
Ed (KABC-II) requires ___________
information processing.
a. Complex
b. Simultaneous
c. Successive
*d. Simultaneous and successive

11. Also known as parallel processing, this type of processing is where an individual
simultaneously integrates information at one time.
*a. Simultaneous
b. Successive
c. Emotional
d. Biopsychological

12. The Luria-Nebraska Neuropsychological Battery is used by clinicians to assess:
a. Memory deficits
d. Academic achievement
c. Executive functioning
*d. Brain injury

13. What term is used to describe the highest level of intelligence an instrument measures?
a. Floor
*b. Ceiling
c. Attainment
d. Maximum

14. Suzanne is planning to administer a Wechsler intelligence scale for her client that is age 12
years and 4 months. Which Wechsler scale would be the most appropriate?
*a. WISC
b. WAIS

Watson & Flamez, Assessment and Evaluation: Fundamentals of Applied Practice Instructor Resource
c. WPPSI
d. W-BIT

15. The Wechsler Abbreviated Scale of Intelligence (WASI) is more efficient and was created to
replace longer Wechsler tests such as the WAIS and WISC.
a. True
*b. False

16. What is a unique aspect of the Kaufman Assessment Battery for Children – second edition,
compared to other intelligence tests?
a. It has high validity and reliability
*b. It is based on a dual theoretical foundation
c. It is considered a class B instrument
d. All of the above

17. Administration of the Universal Intelligence Test (UNIT) would be most useful for which of
the following clients?
a. 3-year old Melissa, who wears glasses
*b. 15-year-old Jordan, who speaks limited English
c. 10-year-old Michael, who is suspected to be gifted
d. 40-year-old Nicholas, who has a cognitive impairment

18. When did the group intelligence movement begin?
*a. During World War I
b. During the Great Depression
c. During World War II
d. After the enactment of the Individuals with Disabilities Education Act

19. Which of the following is not one of the advantages of group assessment?
a. It is more efficient
b. It is less resource intensive
c. Tests are easily scored
*d. Results are often more valid

20. Most intelligence tests have a standard score mean of ________.
a. 50
b. 75
*c. 100
d. 130

Short Answer

21. Spearman’s g factor referred to ________________ whereas s factors referred to
___________.
*General intelligence, specific learned skills

Watson & Flamez, Assessment and Evaluation: Fundamentals of Applied Practice Instructor Resource
22. According to Cattell’s original theory of intelligence, gf was acquired through _________,
whereas gc was acquired through _____________.
*Heredity, the environment

23. ____________ is credited as designing the first hierarchical model of intelligence.
*Vernon

24. According to Piaget, ______________ is the process of modifying existing schemas or
creating new ones to integrate new information, whereas ______________ is the process of
incorporating new objects into one’s present schema.
*Accommodation; assimilation

25. ________________ defined intelligence as “a biopsychological potential to process
information that can be activated in a cultural setting to solve problems or create products that
are of value in a culture.”
*Gardner

26. The WAIS is the acronym for _______________.
*Wechsler Adult Intelligence Scale

27. What is the KABC-II?
*Kaufman Assessment Battery for Children

28. Examples of __________ intelligence tests, also known as school ability tests, are Cognitive
Abilities Test, Form 7 and InView.
*Group

Essay

29. Discuss the progression of Cattell’s fluid and crystalized intelligence theory and how it
evolved to the current Cattell-Horn-Carroll (CHC) model.
*Raymond Cattell (1963) developed the initial fluid and crystallized intelligence theory. He
suggested that Spearman’s single g factor could be divided into fluid intelligence (gf) and
crystalized intelligence (gc). Cattell described gf as an inherited (innate) quality and referred to
problem-solving and information-processing ability. Gc was viewed as largely environmental
and referred to skills and knowledge acquired over the course of one’s lifetime and based on
formal learning and experiences. This knowledge did not decline.
*John Horn, a student of Cattell’s, expanded the Gf-Gc model, which led to the development of
the Cattell-Horn Gf-Gc Model. It consisted of nine broad abilities including: Crystallized
intelligence (Gc), Quantitative knowledge (Gq), Reading/writing (Grw), Fluid intelligence (Gf),
Visual-Spatial thinking (Gv), Auditory processing (Ga), Long-term retrieval (Glr), Short-term
retrieval (Gsm), and Processing speed (Gs).
*John Carroll developed the Three Stratum Theory and based it off of the elements of the g and
Gf-Gc models. This included: Stratum III (general level) which was single ability g, Stratum II
(broad level) which included eight factors similar to Horn’s , and Stratum I (specific level)
which are the skills and abilities depending on second-level stratum to which they are linked.

Watson & Flamez, Assessment and Evaluation: Fundamentals of Applied Practice Instructor Resource
*The Cattell-Horn-Carroll (CHC) model integrates Gf-Gc and Carroll’s three stratum theory:
-Stratum III – general ability (g)
-Stratum II – broad factors (9 total)
--Fluid reasoning (Gf)
--Comprehensive-knowledge (Gc)
--Short-term memory (Gsm)
--Visual processing (Gv)
--Auditory processing (Ga)
--Long-term retrieval (Glr)
--Processing speed (Gs)
--Decision/reaction time speed (Gt)
--Reading and writing (Grw)
--Quantitative knowledge (Gq)
-Stratum I – primary cognitive abilities (over 70)

30. Describe the stages of Jean Piaget’s theory of cognitive development.


Stage Age Characteristics of Thought
Sensorimotor Birth – 2 years Differentiates self from
objects, object permanence,
centered on immediate
physical environment
(grabbing, touching, smelling,
eating), reflexes important
Preoperational 2 – 6 years Language development,
egocentric though (difficulty
taking other’s point of view),
animism in play, centration
Concrete operation 7 – 12 years Performs logical operations,
can order objects, can count
mentally, understands
reversibility and conservation
Formal operations 12+ years Increased ability for abstract
thinking; can generate
hypotheses and test them,
evaluates own thought


31. Describe each of the Wechsler scales.
*The Wechsler scales are based on g factor of intelligence, with subtests representing fluid and
crystallized intelligence.
*Wechsler Adult Intelligence Scale – 4
th
edition (WAIS-IV) is administered to individual age 16
to 90 years and 11 months. It includes 10 core subtests and produces 4 index scores, FSIQ, and
GAI. One of the commonly administered adult intelligence tests.

Watson & Flamez, Assessment and Evaluation: Fundamentals of Applied Practice Instructor Resource
*Wechsler Intelligence Scale for Children – 4
th
edition (WISC-IV) is administered to individuals
age 6 through 16 years and 11 months. It includes 10 core subtests and produces 4 index scores
and FSIQ.
*Wechsler Preschool and Primary Scale of Intelligence 4
th
edition (WPPSI-IV) is administered
to individuals age 2 years and 6 months to 7 years and 7 months. The WPPSI has two age bands.
Five core subtests are administered to individuals in the 2 years and 6 months to 3 years and 11
months age band. Six core subtests are administered to individuals in the 4 years to 7 years and 7
months age band). The subtests produce FSIQ, Primary Index Scale, and Ancillary Index Skill
levels.
*Wechsler Abbreviated Scale of Intelligence (WASI) is a standardized brief measure of
intelligence for individuals between the ages of 6 to 89 years old. It has two forms, a four subtest
form or two subtest form. The WASI is not meant to be a substitute for the WISC and WAIS
*Wechsler scales are Class C instruments

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

VII.
Sisäasiainministeri istui huoneessaan pöydän ääressä, joka oli täynnä
asetuksia ja painettuja arkkeja; ne sisälsivät hänen
»lakiehdotuksensa». Commendatore Angelelli seisoi loisteliaasti
kumarrellen, kuten tavallista, hänen vieressään.
»Ja mitä tiedätte noista Rossin julistuksista?» kysyi paroni
asettaen silmälasit nenälleen.
»Olemme saaneet selville, kuka ne on painanut», sanoi Angelelli.
»Kun hänet oli vangittu, ilmoitti hän meille erään neidin nimen, joka
neiti oli tuonut hänelle käsikirjoituksen ja maksanut painattamisen.»
Paroni kumarsi ääneti.
»Se on eräs tunnettu neiti, teidän ylhäisyytenne», sanoi Angelelli
ohuella äänellään, »ja siitä syystä arvelin parhaaksi ensin odottaa
teidän käskyjänne.»
»Siinä teitte oikein, commendatore. Jättäkää tuo osa asiasta
minun huostaani. Entä Rossi — onko hän vielä Englannissa?»

»Hän meillä on kerrotaan on Ranskassa, teidän ylhäisyytenne,
mutta kirjeitä sekä Lontoosta että Pariisista, joissa hänen
toimistaan.»
»Hyvä.»
»Pääasiamiehemme kirjoittaa, että Rossi Lontoossa ollessaan asui
Sohossa ja hänen luonaan kävi melkein kaikkien
vallankumouksellisten seurojen edustajia. Nähtävästi hän sai
yhdistetyksi useita ennen riitaisia voimia, eivätkä ainoastaan
demokraattiset ja sosialistiset sekä työväen yhdistykset, vaan
myöskin radikaaliset seurat ja monet uskonnolliset liitot ja
yhdistykset ovat kokoontuneet hänen ympärilleen.»
Paroni teki kärsimättömän liikkeen. »Ne ovat kaikki samanlaisia.
Lontoo on aina ollut jos jonkin nimisen anarkian pääpesänä. Mutta
mitä lähettiläämme arvelee Rossin aikeista?»
»Hän arvelee, että Rossi aikoo lähettää kotiin italialaiset
maanpakolaiset ja hajoittaa ne rahoilla ja kirjoilla varustettuina
tyytymättömän kansan sekaan täällä kotona.»
»Mainiota!» huudahti paroni. »Pakanat raivoavat yhdessä, ja
kansa uneksii turhia unia.»
Angelelli nauroi ohutta nauruaan aivan kuin kana, joka kaakattaa
pesässään. Sitten hän lausui:
»Mutta Pariisin prefektillä on vakavampi luulo, teidän
ylhäisyytenne.»
»Mikä se on?»

»Että Rossi vehkeilee surmatakseen kuninkaan.»
Paroni työnsi pois lasit nenältään ja istahti suoraan.
»Nähtävästi Rossilla oli ensin huono onni Pariisissa, mutta kun
sanoma saapui Roccon jutusta…»
»Se oli onneton juttu, commendatore.»
»Sitten hän piti kokouksia kahviloissa välttääkseen poliisin
sekaantumista… Lyhyesti, vaikkei prefektillä ole mitään suoranaisia
todistuksia, neuvoo hän meitä lisäämään vahdin kaksinkertaiseksi
hänen majesteettinsa luona.»
Paroni nousi ja astui uunimaton yli. »Tämä on todellakin kaunis
vuosisata, sillä hulluja pidetään viisaina miehinä ja heikkojen on
hauska uhkailla penikulmien päässä… Commendatore, oletteko
puhunut tästä asiasta kenellekään?»
»En kenellekään, teidän ylhäisyytenne.»
»Älkää ajatelko sitä siis sen enempää. Se ei ole mitään. Yleisöä ei
saa säikähdyttää. Kiristäkää vain nuoria tuon miehen ympäri
Pariisissa. Hyvästi!»
Nyt tuli maakunnan prefekti paronin luo ja näytti juhlallisemmalta
ja soturimaisemmalta kuin koskaan.
»Senaattori», sanoi paroni, »lähetin kutsumaan teitä
ilmoittaakseni, että hallitus on päättänyt lopettaa piiritystilan».
Prefekti kumarsi juhlallisesti.

»Kapinahenki on kukistettu, kaupunki on rauhallinen, ja
sotilaskomento alkaa tuskastuttaa kansaa.»
Prefekti kumarsi taas myöntäen.
»Samoin on päätetty, hyvä senaattori, että valtakunta on viettävä
kuninkaan valtaistuimelle nousemisen vuosipäivää yleisin
riemujuhlin.»
»Se on erinomainen keksintö», sanoi prefekti. »On hyvin viisasta
poistaa yleisesti vallitseva alakuloisuus julkisella juhlalla. Mutta aika
on hyvin täpärällä.»
»Niin on. Vuosipäivä on pääsiäismaanantaina, s.o. viikon päästä
tästä päivästä. Teidän täytyy siis aivan heti ryhtyä toimiin.
Yksityisseikoista voimme puhua myöhemmin sekä järjestää ohjelmat
ja juhlakulkueet. Olen kirjoittanut julistuksen, jossa ilmoitan tuon
tapahtuman. Tässä se on. Voitte ottaa sen mukaanne.»
»Hyvä.»
»Kuningas julistaa samalla yleisen anteeksiannon kaikille viimeisiin
meteleihin osaaottaneille, elleivät he ole olleet jollakin lailla johtavina
henkilöinä. Sekin on jo kirjoitettu. Tässä se on. Mutta majesteetti ei
ole vielä kirjoittanut sen alle.»
Prefekti otti toisen paperin paronin kädestä, katseli sitä ja luki
muutamia lauseita. »'Koska me emme tällaisena ilon päivänä voi
nähdä mitään surun ilmauksia… olemme luoneet säälivän
katseemme kokemattomaan nuorisoon, joka on vedetty valtiollisen
hämmennyksen kuiluun… olemme julistaneet seuraavan säädöksen

kaikkien noudatettavaksi'… Voinkohan saada tämän vielä tänä
päivänä, teidän ylhäisyytenne?»
»Kyllä. Ja nyt puhumme teidän omista tehtävistänne tässä asiassa,
rakas senaattori. Teidän tulee käskeä kaupunkien pormestarit tänne
Roomaan sopimaan valmistuksista. Sitten on teidän puuhattava
juhlakulkue Kvirinaaliin, jolloin kansan tulee huutaa kuningas ulos
parvekkeelle ja laulaa kansallishymni. Myöskin on toimitettava
lippuja, joissa on sopivat lauselmat, esimerkiksi 'Kauan eläköön
kuningas', 'Hän johtakoon ja hallitkoon!', 'Kauan eläköön hallitus',
'Voittoisa lippumme' ja ehkä myöskin 'Armeija'. Teidän on
vastustettava tuollaisia liikkeitä kuin ateismi ja anarkia. Tärkeintä on,
että kansa juhlamenojen, laulun, musiikin ja juhlakulkueitten avulla
rupeaa ajattelemaan kuningasta pelastajanaan ja valtaistuinta
vahvana turvanaan, joille molemmille sen tulee kaikissa tilaisuuksissa
osoittaa kiitollisuuttaan. Ymmärrättehän?»
»Täydellisesti.»
»Älkää siis viivytelkö ollenkaan, senaattori… Vielä sananen.»
Prefekti oli noussut ja mennyt ovelle.
»Paras on tehdä kuninkaan vartiajoukko kaksinkertaiseksi ja
vaihtaa väkeä joka päivä, kunnes juhlamenot ovat ohi…»
»Se on helposti tehty. Mutta odottakaa. Vatikaanin poliisipäällikkö
on pyytänyt apua torstaina.»
»Antakaa sitä hänelle. Älkööt pyhän kollegion vaatimattomat sielut
saako syytä valittaa, että me pidämme parempaa huolta kuninkaasta
kuin paavista.»

Oikeusministeri saapui sitten paronia tapaamaan. Hän oli lyhyt
mies, hymyilevän näköinen, ja hänellä oli keltaiset hansikkaat.
»Kaikki käy hyvin», sanoi paroni nousten taas ja astuen
uunimatolla. »Kansan mieliala, hyvä virkaveli, on miekka, jota
meidän tulee käyttää hallituksen ja kuninkaan hyväksi tai seisoa
vieressä ja katsella, kuinka vihollisemme sitä käyttävät.»
»Rossin kaltaiset miehet ovat hyvin nopsia sitä käyttämään», sanoi
pieni ministeri.
»Pyh! En ajatellut Rossia nyt. Tarkoitan kirkkoa, jolla on rahaa ja
kansan usko. Siitä syystä tahdoin tehdä jotakin, joka laimentaisi
noita murheellisia mielenosoituksia, joita paavi tahtoo panna
toimeen.»
»Niin, tuo vanha Vatikaanin herra ymmärtää kansan vaiston ja
tahdon, eikö totta? Hän tietää, että kansa rakastaa loistavia
näytelmiä, ja höystää niitä mielellään uskonnolla.»
»Se on ruostunein ase paavin asekammiossa, hyvä virkaveljeni,
mutta hän voi vieläkin sitä käyttää, ellemme me tee mitään. Jos
kansalle uskotellaan, että paavi on sen ainoa ystävä, on se aika
loistava höyhen paavin hattutöyhdössä. Onneksi meidän kansamme
yhtä mielellään tanssii ja laulaa kuin itkee ja rukoilee. Meillä ei siis
vielä ole syytä heittää kirvestä kaivoon.»
Molemmat nauroivat ja pieni ministeri sanoi: »Paitsi sitä, on
helppo muuttaa uskonnollinen juhlakulkue valtiolliseksi. Ja Vatikaani
vetää aina yhtä köyttä kapinallisten puolueitten kanssa ja saarnaa
tottelevaisuutta ainoastaan paaville.»

Paronin saappaiden narina lakkasi, ja hän ojentautui suoraksi
virkatoverinsa eteen.
»Tarkastakaa ilmiöitä hyvin», sanoi hän, »ja jos huomaatte
ainoatakaan merkkiä siihen suuntaan, että Vatikaani vehkeilee
yhdessä Rossin kaltaisten henkilöiden kanssa taikka tietää mitään
hankkeista, jotka tarkoittavat vallankumousta tai kuninkaanmurhaa,
niin antakaa heti tieto siitä. Suojeluslait perustuslaillisessa maassa
voidaan muuttaa, ja silloin ehkä muutamat noista ylhäisistä ja
alhaisista herrasmiehistä, jotka koettavat elää valtakunnan
onnettomuuksista ja luulevat tarkoin tietävänsä Luojan tahdon ja
tarkoitukset, ehkä käsittävät, että heidän täytyy ryömiä polvillaan
Santa Scalaansa… ja tulla alas sieltä nurin niskoin.»
Paronin kasvot olivat äkkiä kalvenneet vihasta ja hänen pieni
virkaveljensä katsoi häneen huolestuneena. Samassa astui eräs
kirjuri sisään ja ojensi paronille nimikortin. Paroni työnsi
silmälasejaan ja luki:
       Monsignor Mario
          Camerier e Segreto Partecipante
             di Sua Santi tá Pio X.
    Vaticano.
* * * * *
»Pyhä Antonius! Enkeli taivaasta…» mutisi pieni ministeri.
»Tahdotteko ehkä…»
»Tietysti», sanoi pikku ministeri ja poistui huoneesta.
»Käskekää sisään monsignor», sanoi paroni.

VIII.
Monsignor oli nuori, solakka, melkein hento mies, jolla oli ohut
musta tukka ja suuret, älykkäät silmät. Astuttuaan sisään pitkässä
mustassa päällystakissaan, joka peitti hänen munkkiviittansa, hän
kumarsi ja katsoi hitaasti ympärilleen huoneessa. Hänen ilmeensä
sanoi, että hän oli kuin lammas, joka kulkee portista, missä koirat
ehkä vainuavat, ja hänen liikkeensä sanoivat, että hän oli pakeneva
heti, jos mitään vaaraa oli olemassa.
Paroni katsoi silmälasiansa yli hetkisen vierastaan. »Olkaa hyvä ja
istukaa», ja seuraavassa silmänräpäyksessä nuori monsignor ja
paroni istuivat vastakkain pöydän ääressä.
»Kunnianarvoisa ja ylhäinen henkilö on lähettänyt minut tänne…»
»Sanokaamme paavi», virkkoi paroni.
Nuori monsignor kumarsi ja jatkoi: »Lausumaan hänen puolestaan
varoituksen ja neuvon sanan.»
»Se on harvinainen ja suuri kunnia», virkkoi paroni. »Mutta ehkä
olisin voinut paremmin arvostella sitä, jos se olisi lausuttu hiukan
aikaisemmin — papistolle ja kansalle.»

Monsignor nosti katseensa ja odotti.
»Minä tarkoitan», sanoi paroni, »että ehkä olisi ollut hyvin
hyödyllistä näiden viimeisten onnettomuuksien aikana, jos papisto
olisi kiirehtinyt lausumaan rauhan ja sovinnon sanoja. Tähän saakka
se ei ole tehnyt yhtään mitään. Miksi ei? Ehkä siitä syystä, että sen
päämies itse on vaiennut.»
Nuori pappi kohottautui suoraksi ja sanoi arvokkaasti: »Te teette
vääryyttä Vatikaanin kunnianarvoisalle isälle, sillä hän paheksuu
enemmän kuin kukaan muu tuota uskonnon ja vapauden väärin-
ymmärtämistä, josta nuo surkuteltavat levottomuudet johtuivat.
Olkoonpa hänen mielipiteensä mikä tahansa niistä voimista, jotka
olivat syynä niihin, niin hän on koettanut herättää kristillistä
armeliaisuutta ja innostuttaa papistoa työskentelemään kansan
rauhoittamiseksi ja sen lisäksi hän on käskenyt tällä pyhällä
katumusajalla rukoilemaan niiden surullisten olojen puolesta, joissa
kansa tätä nykyä elää.»
Paroni väänsi viiksiään ja sanoi: »Olen kuullut siitä. Vatikaanin
kunnianarvoisa isä on epäilemättä viisas toimissaan. Kunnioitan
syvästi hänen järkeään ja mielipiteitään.»
Monsignor nosti katseensa levottomasti. »Tämänaamuinen asiani
on aivan ristiriidassa teidän ylhäisyytenne syytöksen kanssa.»
»Sanokaamme mielipiteen kanssa», sanoi paroni kohteliaasti.
»Minua on käsketty ilmoittamaan, että pyhällä isällä on syytä
uskoa, että vielä vaarallisempi kapina on odotettavissa, ja hän
neuvoo teitä ryhtymään tarpeellisiin varokeinoihin julkisen
järjestyksen turvaamiseksi ja verenvuodatuksen estämiseksi.»

Paronin kasvot eivät liikahtaneet vähääkään.
»Jos pyhällä isällä on erityisiä tietoja suunnitellusta kapinasta…»
»Ei erityisiä, ainoastaan yleisiä, mutta hän tietää kumminkin
tarpeeksi voidakseen varoittaa teitä olemaan varustettuina.»
»Kuinka kauan pyhä isä on tiennyt tuosta?»
»Ei kauan. Vasta eilisaamuna hän kuuli siitä», virkkoi monsignor ja
peläten sanoneensa likaa hän lisäsi. »Mainitsen tämän ainoastaan
osoittaakseni teille, että pyhä isä ei ole menettänyt yhtään aikaa.»
»Mutta jos pyhä isä tietää, että kapinaa on suunniteltu, voi hän
epäilemättä antaa meille tarkempia tietoja siitä.»
Monsignor pudisti päätään.
»Tarkoitatte, että hän ei tahdo.»
»En. Vaikka pyhällä isällä ei liene mitään syytä kiitollisuuteen
hänen majesteettinsa hallitusta kohtaan, surisi hänen isällinen
sydämensä, jos hän saisi kuulla, että hänen lapsensa, vaikkapa
kaikkein tylyinkin niistä, saisi kärsiä turhaan.»
Paroni hymyili jäistä hymyään. »Se on hyvin kaunista», sanoi hän,
»mutta ehkä hieman epäselvää, mitä itse ajatukseen tulee, eikö
niin?»
Nuori pappi alkoi tulistua. »Tuo mies koettaa suututtaa minua
saadakseen minut puhumaan», ajatteli hän, ja kristillinen laki, jonka
hän oli ottanut ohjeekseen, auttoi häntä tukahduttamaan vihansa.
»Olen sanonut asiani eikä minulla ole muuta lisättävää.»

»Tuleeko minun siis ymmärtää, että ilmoitus, jolla hänen
pyhyytensä on kunnioittanut minua, annettiin hänelle salaisuutena?»
»Niin. Se annettiin salaisuutena, ja siitä syystä en voi antautua
enempiin selityksiin.»
»Se oli siis rippisalaisuus?»
Monsignor nousi istuimeltaan. »Teidän ylhäisyytenne ei voine
täydellä todella luulla sellaista.»
»Tarkoitatte, että se ei ole rippisalaisuus?»
»Tietysti ei.»
»Siinä tapauksessa hän voi kertoa kaikki, jos hän vain tahtoo.»
Monsignor kiivastui. »Pyhä isä sai tietonsa siten, että sitä on
pidettävä melkein yhtä pyhänä ja loukkaamattomana kuin
rippisalaisuutta.»
»Mutta tottelevaisuus paavia kohtaan vapauttaa kaikesta muusta
vastuunalaisuudesta. Hänen pyhyytensä sanoo vain 'puhu', ja silloin
kaikkien uskollisten lasten täytyy totella.»
»Monsignor joutui hämilleen. Asian kertoja ei ole edes katolilainen,
eikä paavilla ole siis mitään oikeutta käskeä häntä.»
»Se on kai nainen», sanoi paroni, ja nuori pappi painoi alas
päänsä.
»Se on siis nainen, joka ei ole katolilainen ja joka kävi pyhän isän
luona eilisaamuna Vatikaanissa, eikö niin?» jatkoi paroni.

»En kiellä enkä myönnä.»
Paroni oli hetken puhumatta mitään, mutta hän katsoi tuikeasti
silmälasiensa yli punastuvia nuoria kasvoja, jotka olivat hänen
edessään. Sitten hän sanoi tyynesti:
»Monsignor, paavin ja hallituksen keskinäinen suhde on hyvin
arka, ja jos jotakin tapahtuisi, joka lisäisi ristiriitaa, voisi siitä olla
seurauksena kamala veljestaistelu.»
Monsignor koetti tyyntyä eikä virkkanut mitään.
»Mutta olkootpa nuo suhteet millaiset tahansa, pyhä isä
varmaankaan ei tahdo suojella järjestyksen rikkojia, jotka iskevät
kirveensä yhtä paljon kirkon kuin valtionkin sydänjuuriin.»
»Siitähän syystä minä nyt juuri olen täällä», sanoi monsignor.
»Monsignor», jatkoi paroni, »jos jotakin tapahtuisi — esimerkiksi
kuninkaan persoonaa vastaan, ei hänen pyhyytensä voine tahtoa,
että jonkun — minun esimerkiksi — on pakko parlamentissa ja
Euroopan hallituksien edessä sanoa: 'paavi tiesi kaikki edeltäpäin,
mutta koska hän ei tahtonut ilmaista hankkeen yksityiskohtia, on
Vatikaanin kunnianarvoisa isä ollut murhaajien apuna.’»
Nuori pappi kiihtyi yhä enemmän. »Paavi», sanoi hän, »ei tiedä
muuta kuin mitä olen teille kertonut».
»Monsignor, paavi tietää yhden seikan vielä. Hän tietää, kuka
hänelle kertoi. On välttämätöntä, että hallitus myöskin saa tietää sen
voidakseen itse arvostella, minkä laatuinen tuo salaliitto on ja miltä
taholta sitä on odotettava.»

Monsignor vapisi kuin vangittu lintu. »Minä olen sanonut asiani ja
lisään ainoastaan, että lähettämällä minut tänne hänen pyhyytensä
tahtoi estää rikosta eikä auttaa teitä keksimään rikoksellisia.»
Paronin silmälasit putosivat nenältä, ja hän puhui terävästi ja
pontevasti: »Hallituksen täytyy ainakin saada tietää, kuka se nainen
oli, joka kävi hänen pyhyytensä puheilla Vatikaanissa eilisaamuna ja
sai hänet uskomaan, että vaarallinen kapina on tekeillä.»
»Sitä teidän ylhäisyytenne ei koskaan saa tietää.»
»Siis tuo asia on non-possumus?»
Monsignor oli poistumaisillaan huoneesta, kun paronin sihteeri
avasi oven ja ilmoitti:
»Donna Roma, teidän ylhäisyytenne.»
Monsignor sävähti ja aikoi poistua.
»Pyytäkää häntä astumaan sisään», sanoi paroni. »Odottakaa
hetkinen, monsignor.»
»Olen sanonut kaikki, mitä saan sanoa, enkä voi virkkaa sen
enempää.»
»Älkää sanoko niin, monsignor. Kyllä aina voi sanoa… Ah, Donna
Roma!»
Roma oli astunut huoneeseen jäykkänä ja arvokkaana.
»Sallikaa, Donna Roma, että esittelen monsignor Marion
Vatikaanista», sanoi paroni.

»Se on tarpeetonta», sanoi Roma. »Tapasin monsignorin
eilisaamuna.»
Nuori pappi oli niin hämillään, ettei voinut sanoa sanaakaan.
»Kunnioittava tervehdykseni hänen pyhyydelleen», sanoi paroni
hymyillen, »ja pyydän teitä sanomaan hänelle, että hallitus on
tekevä velvollisuutensa valtakuntaa ja sivistynyttä maailmaa kohtaan
ja luottaa paavin avustukseen».
Monsignor Mario poistui huoneesta sanaakaan sanomatta.

IX.
Paroni työnsi nojatuolin Romalle ja oman tuolinsa sen eteen.
»Kuinka voit, lapseni?» kysyi hän.
»Täytyyhän elää», sanoi Roma ja huokasi.
Paroni kaipasi hänen hymyään — tuota aurinkoista hymyä, joka
näytti leviävän koko huoneeseen hänen edellään ja kirkastavan ilman
valoisaksi. Roman pyöreä, kaunis vartalo vaaleassa silkkipuserossa ei
ollut kadottanut vähääkään sulostaan, joka aina pani paronin suonet
tykyttämään, mutta hänen kasvonsa olivat tavallista kalpeammat, ja
niissä oli kärsimyksen jälkiä.
»Mikä sinua vaivaa, rakkaani? Olet sairas ia onneton.» J
Roma vältti vastata ja sanoi: »Te pyysitte minua tänne — mitä
tahdotte sanoa?»
Paroni ilmoitti hänelle asian. Kapinallisten julistusten painaja oli
vangittu, ja valmistavassa tutkinnossa hän oli maininnut sen henkilön
nimen, joka oli tuonut käsikirjoitukset hänelle ja maksanut niistä.

»Ymmärrät kai, rakkaani, että olet tehnyt itsesi syypääksi
rangaistukseen ja ettei mikään muu kuin voimakkaan ystävän apu
voi suojella sinua julkiselta tutkinnolta?»
Roma puristi huulensa kokoon, mutta ei vastannut mitään.
»Miten kiusallinen asema! Ministeri huomaa olevansa omien
tunteittensa orja ja siten heikentävänsä asemaansa omien
palvelijoittensa silmissä, joilla ei pitäisi olla mitään sanomista
esimiehestään.»
Roman kasvoissa välähti ivallinen vivahdus.
»Ehket täysin ymmärrä, millaisista ikävyyksistä on kysymys.
Poliisin olisi esimerkiksi pitänyt juuri nyt toimeenpanna kotitarkastus
sinun asunnossasi.»
Romalta pääsi tahtomatta heikko huudahdus, ja hän nousi
puoleksi istuimeltaan.
»Kirjeesi ja salaisimmat kirjoituksesi olisivat tällä hetkellä poliisin
katseltavina… Ei, ei, lapseni. Tyynny, istu rauhassa, minä olen kaiken
tuon estänyt.»
Roma katsoi paroniin, joka tällä hetkellä tuntui hänestä
inhoittavammalta kuin koskaan. Hänen hienoutensakin inhoitti
Romaa, ja hänen vaatteittensa tuoksu, hänen vahatut viiksensä,
hänen pyöristetyt kyntensä ja kaikki nuo pikkuseikat, jotka huomaa
sellaisessa miehessä, joka rakastaa itseään ja koettaa viehättää
naisia.
»Myönnäthän, armaani, että minulla on ollut tarpeeksi
nöyryytyksiä ilman tätä viimeistäkin koettelemusta. Sellainen

holhokki, joka itsepäisesti ylenkatsoo soveliaisuuden lakeja ja
antautuu kaikkien moitteen alaiseksi tavallisessa elämässäkin, on jo
aivan kyllin suuri koettelemus. Mutta se ei vielä riittänyt. Melkein heti
sen jälkeen, kun pääsit vapaaksi minun laillisen valvontani
alaisuudesta, lyöttäydyit yhteen niiden kanssa, jotka työskentelevät
minua vastaan.»
Roma oli yhä vielä synkän ja jäykän näköinen.
»Kuinka minun pitää puolustautua niitä nöyryytyksiä vastaan, joita
sinä kokoat minun osakseni omassa mielessäsi? Sinä et anna minulle
tilaisuutta puolustautua. En tiedä mitä muut lienevät kertoneet
sinulle. En tiedä muuta kuin mitä itse kerrot minulle, mutta se ei ole
mitään.»
Roma puri huultaan ja hengitti syvään.
»Kuinka minun pitää puolustaa itseäni nöyryytyksiä vastaan
yleisön silmissä? Ei ole muuta kuin yksi keino — se, että annat sen
uskoa, että kaikesta huolimatta yhä vieläkin näyttelet ja että lopulta
aiot rangaista tuota vihollista, joka julkisesti sinua solvasi.»
Roma koetti nauraa, mutta nyyhkytys tukahdutti naurun.
»Minun ei tarvitse muuta kuin kuiskata tuo asia, rakas ystävä, niin
yleisö tyytyy siihen selitykseen. Se tietää jo elämäsi pienimmätkin
yksityiskohdat, ja se uskoo, että kun luovuit kaikesta omaisuudesta
ja muutit asumaan tuon miehen huoneistoon, teit sen ainoastaan
näytelläksesi osaasi — sanoisinko tuota vanhaa raamatullista osaa —
tahdoit saada selville hänen sielunsa sisimmät salaisuudet.»

Tuo selvä, terävä kuiskaus, jolla paroni lausui nuo viimeiset sanat,
pisti Romaan kuin veitsi. Hän kohotti päätään ylpeästi.
»Uskokoot mitä tahansa», huudahti hän. »Jos hienosto suvaitsee
uskoa, että olen kääntänyt koko elämäni nurin ainoastaan vihan
tähden, niin uskokoon. Tulevaisuus on osoittava, että ei viha, vaan
rakkaus antaa voimia minulle kaiken tuon kestämiseen. Mutta mitäpä
siitä! Minun onneni on vain kärsimyksissä, enkä välitä kenenkään
ylenkatseesta enkä pyydä sääliä.»
Kun hän kuuli oman äänensä, tuli noihin loistaviin silmiin
kyyneleitä, ja paroni, jossa rakkaus ja mustasukkaisuus taistelivat
samalla hetkellä, sanoi hiljaa:
»Etkö sinä välitä ollenkaan minun kärsimyksistäni? Mies ei saa
näyttää mitä hän kärsii. Hänen ylpeytensä ja hänen sukupuolensa
estää sen. Ja minun asemassani on olemassa vielä muitakin syitä,
joiden tähden en saa virkkaa mitään, vaikka kärsin. Mutta vaikka
lannistan tunteeni ja peitän ne maailmalta ja sinultakin… ehkä ne
ovat yhtä katkerat kumminkin, vaikkei niitä kukaan sääli.»
Ensi kerran Roma kuuli paronin äänen värisevän liikutuksesta ja
hetken verran hän tunsi sääliä.
»Ah, sitä ei kestä kauan», sanoi hän huoahtaen.
»Ei, asiat eivät voi kestää kauan tällä lailla», vastasi paroni.
»Tunnen, että ne voivat loppua hyvinkin äkkiä, enkä surekaan
sitä.»
Paroni katsoi häneen kysyvästi ja alkoi: »Tarkoitatko, että…»

»Tarkoitan, että minä kuolen, ja silloin tuo kiusallinen taistelu
loppuu.»
Paroni hymyili ja siveli viiksiään. »Mikä päähänpisto! Kuolet! Rakas
lapsi, sitä en usko! Sinä elät — sanan täydessä merkityksessä. Et voi
sille mitään. Elinvoima virtaa suonissasi. Sinä olet niitä naisia, joita
on ollut jokaisella vuosisadalla ja joka maassa, niitä, jotka eivät tiedä
mistään esteistä, vaan kulkevat riemukulussa maailman läpi.
Semmoiset naiset taivuttavat kaikki edessään. Ei mikään masenna
heidän tahtoaan eikä saa sitä heikontumaan… Roma, jos — jos
luonnoton laki ei sitoisi minua — jos olisin vapaa…»
Paronin kirjuri keskeytti hänet avaamalla oven.
»Antaa heidän odottaa», sanoi paroni kärsimättömästi.
»Se on Nazzareno, teidän ylhäisyytenne», sanoi kirjuri.
»Ah, antaa hänen tulla», sanoi paroni. »Muistathan Nazzarenon,
Roma?
Hän on taloni hoitaja Albanossa.»
Vanhanpuoleinen mies, jolla oli ruskettuneet kasvot ja tuuheat
kulmakarvat, astui huoneeseen tuoden mukanaan ketojen ja
laitumien tuoksun.
»Astu sisään, Nazzareno! Ethän ole unohtanut Donna Romaa.
Muistatko, kun istutit ruusupensaan hänen ensimmäisenä
syntymäpäivänään Roomassa? Se on kai suuri puu nyt?»
»Niin on, teidän ylhäisyytenne», vastasi mies kumartaen ja
myhäillen.
»Ja se on melkein yhtä täydessä kukassa kuin neiti itsekin.»

»Ja mitä kuuluu Albanoon?»
Mies kertoi pitkän jutun maanviljelysparannuksista — koivujen
istutuksesta mäenrinteille ja eucalyptuspuiden istuttamisesta
laaksoihin, aitauksesta, ojituksesta ja kylvöstä.
»Entä… entä paronitar?» kysyi paroni katsahtaen muutamiin
papereihin.
»Ah, hänen armonsa on huonompi», sanoi vanha mies. »Hoitaja ja
tohtori arvelivat, että on paras kertoa teille suoraan, ja siitä syystä
minä tulinkin tänne.»
»Niinkö?» Paperit kahisivat paronin kädessä, kun hän järjesteli
niitä.
Mies kertoi toisen pitkän jutun. Hänen armonsa oli heikompi ja
väliin
aivan raivoisa. Ja miten muuttunut! Eilen tuskin saattoi tuntea häntä.
Nyt oli vain kysymys päivistä, ja kaikki palvelijat lukivat rukouksia
Maria Magdalenalle.
»Syö päivällistä alakerrassa ennenkuin palaat, Nazzareno», sanoi
paroni. »Ja kun tapaat tohtorin tänä iltana, voit sanoa, että koetan
tulla siellä käymään tällä viikolla, jos voin. Hyvästi!»
Roman sääli paronia kohtaan oli hävinnyt. Tuo mies oli hänelle
äärettömän vastenmielinen. Hänen liikutuksensa oli ollut vain oman
itsensä sääliä, jota itsekkäimmätkin olennot voivat tuntea.
Vastenmielisyys kiihtyi inhoksi Romassa, kun paroni heti oven
sulkeuduttua rupesi puhumaan hänelle hellästi.
»Katsos tätä, armas. Se on hänen majesteetiltaan.»

Roma ei katsonut kirjeeseen, jonka paroni työnsi hänen eteensä,
mutta paroni kertoi sen sisällyksen. Siinä hänelle tarjottiin
Annunziata-ritarimerkki, korkein italialainen kunniamerkki, joka antoi
hänelle kuninkaan serkun arvon.
Roma ei voinut hillitä itseään enää. »Kuulkaa, mitä minä nyt sanon
teille», sanoi hän, »jotta ymmärtäisitte, kuinka turhaa on puhua
minulle tuohon tapaan.»
Paroni katsoi häneen hymyillen myöntävästi.
»Minä olen naimisissa Davido Rossin kanssa», sanoi Roma.
»Se on mahdotonta. Siihen ei ollut aikaa.»
»Meidät vihittiin kirkollisesti seurakunnan kirkossa samana
aamuna, jona Rossi lähti Roomasta.»
Hymy muuttui ivalliseksi.
»Miksi hän siis jätti sinut tänne? Jos hän piti semmoista
avioliittona, miksi hän ei vienyt sinua mukanaan? Mutta ehkä hänellä
oli omat syynsä, ja ehkäpä tuon vankiraukan syytökset eivät
olleetkaan aivan kokonaan tuulesta temmattuja.»
»Se oli virallinen valhe, pelkurimainen valhe, jos tahdotte sen
tietää», sanoi Roma, ja hänen silmänsä säkenöivät vihaa.
»Oliko? Ehkä. Mutta minä olen juuri kuullut jotakin muuta Davido
Rossista, joka on epäilemättä totta. Olen kuullut Pariisin prefektiltä,
että hän valmistaa salaliittoa, jonka tarkoituksena on kuninkaan
surmaaminen.»

Pelon ilme, jota ei voinut peittää, levisi Roman kasvoille.
»Olen kuullut vielä enemmän ja vielä kummallisemman seikan,
että nimittäin paavi tietää jotakin tuosta liitosta.»
Roma tunsi kauhua ja hän kysyi soinnuttomalla äänellä. »Kuinka?
Mitä paavi on kertonut teille?»
»Ainoastaan sen, että kapina on odotettavissa. Hän näkyy
saaneen tietonsa joltakin naiselta… Kukahan se lienee?»
Roma tiesi, että hänen kasvonsa osoittivat pelkoa. Kun hän ennätti
ovelle, ojensi paroni hymyillen hänelle kätensä.
»Etkö tahdo antaa kättäsi minulle, Roma?» kysyi hän.
»Mitä se hyödyttäisi?» vastasi Roma. »Kun ihmiset lyövät kättä,
merkitsee se sitä, että he toivovat hyvää toisilleen. Te ette toivo
hyvää minulle. Te koetatte houkutella minua pettämään mieheni…
Mutta ennemmin kuolen», huudahti Roma ja kääntyi pois, silmät
täynnä kyyneliä.
Kun Roma oli mennyt, kirjoitti paroni kirjeen paaville.
»Teidän pyhyytenne! — Onnellinen sattuma, josta
kamariherranne kai on kertonut, on tehnyt Hänen Majesteettinsa
hallitukselle mahdolliseksi itse saada selville, mistä lähteestä Teidän
Pyhyytenne ammensi ne tiedot, joitten alkuperän Teidän
Pyhyytenne hienotunteisesti tahtoi peittää. Samaan aikaan Hänen
Majesteettinsa hallitus on virallista tietä saanut selville,
minkälaatuinen tuo salaliitto on, josta Teidän Pyhyytenne niin
isänmaallisesti varoitti. Tuolla salaliitolla ei ole sen vähempi
tarkoitus kuin kuninkaan surmaaminen, mutta koska on hyvin

tärkeätä saada selville yksityiskohtaisesti nuo kurjat aikeet meidän
jaloa hallitsijaamme vastaan, pyytää Hänen Majesteettinsa hallitus,
että soisitte pääministerille kunnian tulla tapaamaan Teidän
Pyhyyttänne yleistä turvallisuutta koskevassa asiassa. Toivon
saavani kuulla, koska Teidän Pyhyydellenne soveltuu, ja luottaen
siihen, että Teidän Pyhyytenne ei tee tyhjäksi niiden toiveita, jotka
vieläkin uneksivat näkevänsä kirkon ja valtion sovussa keskenään,
pysyn aina syvimmällä kunnioituksella Teidän Pyhyytenne
uskollisena poikana ja palvelijana.
Bonelli.»

X.
Roma meni kotiinsa epävarmuuden vallassa. Hänen päänsä tuntui
raskaalta aivan kuin ilman ollessa täynnä sähköä, ennen ukkosilmaa.
Hän ei voinut epäillä paavia, mutta hän pelkäsi olosuhteita, joita ei
kukaan voi hallita. Ja kaiken tuon takana oli kuin väijyvä synkkä,
öinen varjo — hän pelkäsi salassa itseään!
Astuttuaan makuuhuoneeseen hän istui heti ikkunoiden välissä
olevan pöydän ääreen ja kirjoitti hermostuneella kädellä kirjeen
Rossille.
»Rakkaani, Kirjeesi saapui minulle eilisiltana, ja vaikka en voi nyt
kirjoittaa kunnollista vastausta siihen, täytyy minun kumminkin
lähettää muutamia rivejä puolipäivän postissa, sillä minulla on
sanottavana pari kolme tärkeätä asiaa.
Ensimmäinen on, että kirjoitin sinulle hyvin tärkeän kirjeen
Lontooseen kaksitoista päivää sitten ja huomaan, että sinä et ole
sitä vielä saanut Sen sisällys oli hyvin vakavaa ja salaista laatua, ja
minä kuolisin, jos kenenkään muun kuin sinun silmäsi sen näkisivät.
Älä siis viivyttele hetkeäkään, vaan pyydä, että tuo kirje lähetetään
sinulle Pariisiin. Kirjoita Lontooseen ensi postissa, ja kun saat

kirjeen, sähkötä minulle siitä. »Saanut» riittää, mutta jos voit liittää
myöskin jonkun pienen sanan, joka ilmaisee tunteesi kirjeen
luettuasi — »anteeksianto» esimerkiksi — silloin olisin onnesta
vallan mieletön.
Sitten minun täytyy puhua kirjeistäsi. Tiedät, että ne ovat minulle
kalliimmat kuin sydänvereni eikä niissä ole riviäkään, jonka vuoksi
en uhraisi kuninkaankin kruunua. Mutta ne ovat niin täynnä
omituisia lauseita ja viittauksia vaarallisiin hankkeisiin, että pelkään
sinun puolestasi. Sinä olet niin hyvä, kun kerrot minulle aikeistasi ja
toimistasi, ja minä olen niin ylpeä Euroopan tunnetuimman miehen
luottamuksesta ja rakkaudesta, että sydämeeni koskee, kun minun
täytyy pyytää, ettet enää kerro minulle valtiollisista aikeistasi. Mutta
minun täytyy se tehdä. Ajatteles miten kävisi, jos poliisi panisi
toimeen kotitarkastuksen täällä. Ja ajattelepas mikä kamala ase
olisi vihollistesi kädessä, jos he saisivat tietää, kuinka paljon minä
tiedän, ja koettaisivat kiusata minua keinoin, joita en jaksaisi
vastustaa! Tietysti se on mahdotonta! Ennemmin kuolen! Mutta
kumminkin…
Viimeinen asiani, rakkaani…»
Siinä hänen kynänsä seisahtui. Kuinka hän sanoisi tämän
sanottavansa? Davido Rossi oli todellakin vaarassa —
kaksinkertaisessa vaarassa. Häntä uhkasi sekä sisällinen että
ulkonainen vaara. Hänen viimeinen kirjeensä osoitti selvään, että
hän oli sekaantunut hankkeeseen, jota hänen vastustajansa
sanoisivat salaliitoksi. Ajatellessaan mitä Rossi oli kirjoittanut
kuninkaanmurhan puolustukseksi Roma näki salaliiton jättiläisvarjon
kiihoittuneen mielikuvituksensa silmillä. Hän muisti isäänsä, joka
tuomittiin elinkautiseen maanpakolaisuuteen ja yksinäiseen

kuolemaan, ja hän kysyi itseltään eikö aina käy niin, että parannusta
puuhaava puolue parantaa oman aikakautensa, mutta joutuu
samalla itse osittain tuon saman aikakauden talutettavaksi.
Jos hän vain saisi Rossin vedetyksi pois seuroista, jotka aina
tuoksuivat vallankumoukselta! Jos hän saisi Rossin takaisin Roomaan
ennenkuin hän oli liian paljon sekaantunut noiden vehkeilijöiden
toimiin! Mutta kuinka Roma voisi sen aikaansaada? Olisi turhaa
sanoa Rossille, että hän oli syöksymäisillään suinpäin domicilio
coattoa kohti. Hänen täytyi keksiä jotakin. Äkkiä valo välähti hänen
aivoissaan, hänen silmänsä kiilsivät, ja hän alkoi taas kirjoittaa:
»Viimeinen asiani, rakas, on se, että alan käydä
mustasukkaiseksi! Se on aivan totta. En tiedä kenelle olen
mustasukkainen, mutta minä olen kumminkin, ja se tekee koko
elämäni raskaaksi. Tiedän, että rakastat minua, mutta siitä
huolimatta en voi unohtaa, että alituiseen tapaat naisia, jotka
tietysti ihailevat ja rakastavat sinua. Minä vapisen ajatellessani, että
ehkä olet onnellinen heidän parissaan. Toivon kyllä, että olet
onnellinen, mutta minusta tuntuu aivan kuin petokselta, jos olet
onnellinen ilman minua. Kuinka epäjohdonmukaista rakkaus on!
Mutta siellä, missä rakkaus on kuninkaana, siellä on aina
mustasukkaisuus pääministerinä. Etkö sinäkin voisi olla hiukan
mustasukkainen? Tiedän kyllä, että sielusi on liian suuri
tunteakseen tuommoista. Kumminkin se olisi minusta äärettömän
suloista. Joka tapauksessa sinun täytyy sääliä minua ja poistaaksesi
mustasukkaisuuteni sinun täytyy palata tänne heti…»
Kynä seisahtui taas. Tuo keino oli liian typerä, liian selvä, ja Rossi
huomaisi heti kaikki. Roma repi rikki sen lehden.

»Viimeinen asiani, armas, on, että pelkään sinun kokonaan
unohtavan minut työssäsi. Ajatellessasi eurooppalaista
vallankumoustasi sinä unohdat sen vallankumouksen, jonka jo olet
aikaansaanut tässä pienessä sydänparassa. Tietysti rakastan
loistavaa mainettasi enemmän kuin itseäni, mutta kumminkin
pelkään, että se vie sinut pois minulta ja että loppujen lopuksi
joudut kokonaan ulkopuolelle minun näköpiiriäni. Miksi en antanut
sinulle valokuvaani pantavaksi kellonkuoreesi, kun läksit pois? Älä
anna tämän hulluuteni suututtaa sinua, armas. Nainen on sellainen
hupakko, eikö niin? Mutta jos tahdot säästää minulta paljon
kärsimyksiä, kiiruhda ajoissa takaisin…»
Roma heitti pois kynän ja puhkesi itkuun. Eikö hän ollut luvannut
Rossille, että kävipä kuinka tahansa, ei hänen rakkautensa koskaan
saisi olla miehen esteenä? Kesken kyyneliä outo tykytys hänen
rinnassaan muistutti hänelle muuta, ja hän tarttui taas kynään.
»Viimeinen asiani, rakas, on että olen sairas ja kaipaan sinua
äärettömästi. Terveyteni on huonontunut huonontumistaan siitä
asti kun läksit Roomasta. Ehkä siihen on osittain syynä kaikenlaiset
huolet, mutta olen varma, että pääsyynä on sinun poissaolosi ja
ettei mikään lääkäri voi määrätä minulle lääkettä, joka olisi yhtä
hyvää kuin sinun käsiesi puristus. Tule siis takaisin ja tuo minulle
terveys ja onni! Tule, sitä pyydän. Anna toisten tehdä työsi siellä
ulkomailla. Tule heti, ennenkuin asiat ovat kehittyneet liian pitkälle,
tule, tule, tule!»
Hän epäröi ja aikoi jatkaa: »Minä en ole hyvin sairas…» tai: »Älä
tule, jos se tuottaa vaaraa sinulle itsellesi…» tai: »En koskaan antaisi
anteeksi itselleni, jos…» Mutta hän tukahdutti huolensa, sulki
kirjekuoren ja lähetti garibaldilaisen viemään sitä postiin.

Sitten hän kokosi kaikki Davido Rossin kirjeet, teki tulen uuniin ja
istuutui sen eteen polttamaan niitä. Oli välttämätöntä polttaa kaikki,
mitä saattoi käyttää todistuksena Rossia vastaan, jos täällä
toimitettaisiin kotitarkastus. Yksitellen hän heitti kirjeet uuniin ja luki
osia niistä. Muutamat lauseet tuntuivat hänestä kuin tulikirjaimilla
kirjoitetuilta. »Ystäväsi on varmaan tosi nainen… olit oikeassa
ollessasi hellä hänelle…» »Luen yhtä ja toista rivien välistä…»
»Koetatko teeskennellä onnea ylläpitääksesi minun rohkeuttani?…»
»Sinä olet taas hymyilevä ja tuleva onnelliseksi… Olen taas kuuleva
hopeanheleän naurusi, kuten tuona ihanana päivänä Campagnalla…»
»Se todistaa kuinka oikein arvostelin sielusi siveellistä ylevyyttä ja
kultaista sydäntäsi.»
Kirjeiden palaessa Romaa pyörrytti. Hänestä tuntui melkein kuin
hän olisi tehnyt itsemurhan.
Vanha Francesca tuli sisään kattamaan pöytää. Hän oli ollut
kuuntelemassa messua. »Olin Magdalenan kirkossa», sanoi hän.
»Menen aina sinne pääsiäismaanantaina kuulemaan tuota kaunista
kertomusta Mariasta ja Magdalenasta ja hyvästä voiteesta.
Tiedättekö miksi, signorina? Siksi, että olin mieletön kerran, ja
Magdalena pelasti minut.»
Vähän aikaa heidän avioliittonsa jälkeen hänen miehensä oli
mennyt sotaan. Oli syntynyt poika, iso, komea poika. Hän,
Francesca, oli yksin ja köyhä eikä ollut syönyt muuta kuin
granturcoa. Lapsi oli levoton, kun äidillä ei ollut tarpeeksi ravintoa
sille, sillä hän oli niin heikko.
»Eräänä päivänä kuulin niin kovaa huminaa päässäni, etten voinut
ollenkaan kuulla mitä minulle puhuttiin. Sitten poliisi tuli ja riisti
pojan pois rinnaltani sanoen, että tahdoin tappaa sen, vaikka

rakastin sitä enemmän kuin elämää. He veivät minut Santo Spiriton
hulluinhuoneeseen, mutta minä rukoilin Magdalenaa ja hän antoi
minulle takaisin poikani. Ah, Magdalena on hyvä naisille, joiden pää
ei ole selvä, siitä syystä että Hän» (osoittaen Kristuskuvaa) »oli hyvä
hänelle, kun hänessä oli seitsemän perkelettä. Pyhä Magdalena!
Santo Gesul» sanoi kuuro, vanha vaimo, ja mennen marmoripatsaan
luo hän polvistui sen eteen ja suuteli sitä.

XI.
Paavi oli alkanut päivänsä jakamalla sakramenttia maallikkojäsenille
ympäristössään, mutta kello kahdeksan hän oli kirjastossaan
aamuvastaanotossaan kamariherrojen, monsignorien ja lähettiläiden
ympäröimänä. Ensin tuli kardinaaliprefekti ilmoittamaan
seurakuntansa toimista. Sitten tuli Espanjan lähettiläs kertomaan,
kuinka uskonnollisia seuroja masennetaan. Vihdoin tuli majordomo
ilmoittamaan julkisten juhlamenojen ohjelmasta, jotka paavi oli
määrännyt pidettäviksi piinatorstaina.
Vaikka majordomo oli puettu kirkolliseen purppuraan, muistutti
hän aivan tanssimestaria. Hän luki yksitellen ohjelman numerot, ja
paavi, joka istui nojatuolissa pää painuneena, leikki hajamielisenä
valkoisen vyönsä kultatupsuilla ja lausui tuontuostakin »Bene»
(oikein).
»Teidän pyhyytenne toivon mukaan», sanoi majordomo, »tulee
paavillisten juhlamenojen piinatorstaina olla julkisia».
»Bene!» sanoi paavi.
»Paavillinen jumalanpalvelus, joka tavallisesti on pidetty Sistinessa
ja Gregorius XVI:n aikana Kvirinaalissa, on tänä vuonna pidettävä

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
testbankfan.com