December s Child A Book of Chumash Oral Narratives Thomas C. Blackburn (Editor)

Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookmeta.com
December s Child A Book of Chumash Oral Narratives
Thomas C. Blackburn (Editor)
https://ebookmeta.com/product/december-s-child-a-book-of-
chumash-oral-narratives-thomas-c-blackburn-editor/
OR CLICK HERE
DOWLOAD EBOOK
Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookmeta.com

December's Child

Child
A Book of Chumash
Oral Narratives
COLLECTED BY J. P. HARRINGTON
Edited, with an Analysis, by
Thomas C.Blackburn
UNIVERSITY OF CALIFORNIA PRESS
BERKELEY • LOS ANGELES • LONDON

UNIVERSITY OF CALIFORNIA PRESS
BERKELEY AND LOS ANGELES, CALIFORNIA
UNIVERSITY OF CALIFORNIA PRESS, LTD,
LONDON, ENGLAND
COPYRIGHT ® 1975 BY THE REGENTS OF
THE UNIVERSITY OF CALIFORNIA
FIRST PAPERBACK PRINTING 1980
ISBN 0-520-04088-0
LIBRARY OF CONGRESS CATALOG CARD
NUMBER: 74-27284
PRINTED IN THE UNITED STATES OF AMERICA
DESIGNED BY DAVE COMSTOCK
123456789

DEDICATION
To Fernando, María, Luisa, Lucrecia, Juan,
Simplicio, and so many others, who lived and
remembered a vanished way of life—and to
John P. Harrington, who did so much to
preserve it for us all—this book is
respectfully and affectionately dedicated.

Contents
Preface
Part I: THE ANALYSIS
1. Background of the
Study
Sources of Information
The Status of Chumash Culture
The Harrington Papers
The Informants
2. Descriptive Summary of the Collection
General Characteristics
Content
3. Structure and Content of the Narratives
Material Culture
Social Organization
Interpersonal Relationships
Male and Female
Parents and Children
Siblings
Siblings' Children and Parent's Siblings
Grandparents and Grandchildren
Affines and Other Kin
Sanctions, Postulates and World View
Assumption of a Personalized Universe
Assumption of the Kinship of Sentient
Beings
Assumption of the Existence and
Potentialities of Power
Assumption of Determinism
Assumption of
Negative-Positive
Integration
Assumption of a Dangerous Universe

viii CONTENTS
Assumption of Unpredictability 69
Assumption of Inevitable and Inherent
Inequality 70
Assumption of Affectability 70
Assumption of Entropy 70
Assumption of Mutability and Spatial
Proximity 71
Assumption of a Closed and Finite
Universe 72
Assumption of a Dynamic Equilibrium of
Oppositions 72
Assumption of Centricity 73
Knowledge 74
Age and
Seniority 74
Prudence 75
Self-Constraint 75
Moderation 75
Reciprocity 76
Honesty 76
Industriousness 77
Dependability and Responsibility 77
Self-Assertion and Self-Respect 78
Pragmatism 78
Etiquette 78
Language 79
Distortion, Inversion, and Fantasy 80
Part II: NARRATIVES 89
A. The Three Worlds 91
1. The Three Worlds 91
2. The Sky People 91
3. The NunaSiS 93
4. The Sea People 94
5. The Flood 94
6. The Making of Man 95
7. The Origin of Death 95
8. Elements 96
9. The Sun 96
10. The Soul 97
11. Reincarnation 98
12. The Soul's Journey to Similaqsa 98
13. Astrology 101
14. Animals 102
B. Old Woman Momoy 104
15. Six?usus and Sumiwowo (I) 104
16. Six?usus and Sumiwowo (II) 113
17. Six?usus and Sumiwowo (III) 115

CONTENTS iX
18. Momoy's Grandson (I) 126
19. Momoy's Grandson (II) 134
20. Momoy and the TupnekC 140
C. Coyote's Life and Times 156
21. Coyote and Lizard 156
22. Coyote's Color 164
23. Coyote and SloTw's Daughter 164
24. Coyote's Search 166
25. Coyote Visits SimilaqSa 172
26. Coyote Rescues Xelex 175
27. Coyote Visits the ?Elye?wun 190
28. The Island Girls 193
29. Coyote Visits the Sky 194
30. Coyote and Centipede 202
31. Coyote and his Sons 204
32. Coyote and Qaq 207
33. Coyote and Bat (I) 211
34. Coyote and Bat (II) 217
35. Coyote and Roadrunner 218
36. Coyote and the Children 220
37. Coyote and Po?xono 221
38. Coyote Goes to War 223
39. Coyote and the Sopo 223
40. Coyote and Buzzard 224
41. Coyote's Dream 225
42. Coyote and Qo?loy 225
43. Coyote's Song 226
44. Coyote at Ventura 227
45. Coyote and Toad 227
46. Coyote and Quail 228
47. Coyote and Lark 229
48. Coyote and QiSqiS 229
49. Coyote and Woodpecker 231
50. The Coyotes and the Beetle 231
D. Still More Myths 233
51. The Story of ?AxiwaliC 233
52. The Story of ?Anucwa 234
53. The Ciq?neq?S Myth 236
54. The Dog Girl 241
55. The Story of Siqneqs 242
56. The Abandoned Wife 244
57. The Boys Who Turned to Geese 245
58. Thunder Makes Zaca Lake 248
59. The Man Who Went to Similaqsa 249
60. The Slighted Princess 251
61. Gain Is All 253

X CONTENTS
62. The Boy and the Serpent 253
63. The Serpent Woman 254
64. The Sea Serpent 255
65. The Old Woman and the Lame Devil 255
66. Yowoyow and the Boy 257
E. Shamans and other Phenomena 258
67. Bear Shamans 258
68. Bear Doctors 261
69. Wiyaxamsu and his Brother 262
70. The Old Woman and the Bear 264
71. Silinaxuwit 265
72. The ?AtiSwtn of Juan Moynal 265
73. The Curing of Juan Moynal 266
74. Sapakay and Cosme 267
75. The Death of Sapakay 269
76. The Rejected Suitor 272
77. Stopping the Rain at Tejon
273
78. The Two Sorcerers at Tejon 273
79. The Great Famine 276
80. Enchanting Trees 276
81. A Pact with the Devil 277
82. Buzzard Eggs 277
83. Vulture Stones 278
84. A Test of Power 278
85. Joaquin Ayala's Daughter 280
86. The Little Girl in Zaca Lake 282
87. Vicenta's Sons 284
88. The Island Fisherman 286
89. Martina Sings People Home 287
90. Ramon Ayala 288
91. The Old Men in the Spring 289
92. The Italian Fisherman 289
93. The Two ?Antap 290
94. Tomas Meets the Devil 291
95. Tomas and the Old Woman 292
96. Meeting the Devil at Santa Ynez 292
97. The Coyote Imitates People 294
98. The Black Dog at Santa Ynez 295
99. Spirit Lights 297
100. Seeing People Who Aren't There 298
101. Two Men Fly at Santa Ynez 299
102. ?Iwhinmu?u
Mountain 299
103. Maria's Grandfather 300
104. Dog's Tears 300

CONTENTS
xi
F. Good Stories Retold 302
105. Coyote and Pinacate 302
106. Coyote and Fox 302
107. Coyote and Skunk 305
108. Rabbit and Coyote 311
109. Coyote's Stone Stew 315
110. Heron and Fox 315
111. The Story of a Cat 316
Appendix
Sources
and Comparative Notes 333
Glossary 339
Chumash Words and Phrases 341
Spanish Words
and Phrases 345
Bibliography 347

Preface
O
ne of the more intriguing aspects of anthropology's
development as an academic discipline (and one that
will doubtless engage the attention of some future
historian of the field) must be the curious fact that there seems
to have been the greatest lag in theoretical maturation in those
areas where one would expect it least—the interfaces between
anthropology and the other social sciences. Part of the reason
probably lies in
the fact that until recently the need for "two
skills in one skull," resulting from conflicting or divergent
paradigms, required a professional commitment of time and
energy that many scholars were reluctant to give. But what-
ever the reason, interdisciplinary methods and models have
tended to receive less attention from anthropologists than
those more closely identified with anthropology per se. This
has certainly been the case with folkloristic studies in anthro-
pology. Although many ethnographers have faithfully col-
lected myths and folktales along with more conventional data
on social, economic, or political behavior, only a few have

xiv PREFACE
utilized the materials they have obtained in any kind of
theoretical context (see Hallowell, 1947:544-546). Fewer still
have attempted to deal with the fundamental issue of the inter-
relationships between oral narratives and other aspects of
culture—with what might be termed the mythic problem par
excellence. How—and how well—do oral narratives relate to
other forms of social behavior, and what are their social func-
tions? How can the anthropologist best utilize these materials
to elucidate the problems that concern him, and how is he to
resolve apparent conflicts? Do oral narratives reflect significant
aspects of cultural behavior, and, if so, to
what extent and in
what fashion? As Bascom has pointed out,
the problem of the "cultural context" or the relationship be-
tween folklore and other aspects of culture . . . has two distinct
facets,
the first of which concerns the extent to which folklore,
like language, is a mirror of culture and incorporates descrip-
tions of the details of ceremonies, institutions and technology,
as well as the expression of beliefs and attitudes. . . . The sec-
ond aspect of the problem . . . has to do with the fact that char-
acters in folktales and myths may do things which are prohib-
ited or regarded as shocking in daily life. . . . The striking con-
trasts between folklore and actual conduct raise new problems
of wider theoretical significance concerning the relations be-
tween folklore and culture. Over many centuries folklorists and
other scholars have attempted to explain them, or to explain
them away. Most
of the earlier explanations are unacceptable
today, but the problem itself remains with us as one of the most
intriguing and basic of all the problems of folklore (1954:336-338).
The present book, a revised and somewhat condensed
version of my doctoral dissertation, addresses this basic issue
directly, and is intended to clarify some of the difficulties, as
well as potential rewards, awaiting anyone who ventures into
what all too often has been a theoretical no-man's-land. But I
should like to emphasize that I make no particular claim to
being either methodologically or theoretically innovative in
this study. I have simply returned, albeit with a different per-
spective, to an anthropological research tradition which I
believe is in danger of being buried under the obfuscating
verbiage of structuralist approaches to oral narratives. The
central focus of attention remains ethnographic—illuminating
previously obscure facets of the extinct, fascinating, and pos-

PREFACE XV
sibly unique culture of the Chumash Indians of southern Cal-
ifornia. Attaining this objective has necessarily entailed the
adoption of certain basic assumptions about the nature of oral
traditions and their interrelationships with other aspects of
cultural behavior, since research can never be pursued in a
theoretical vacuum. Such a procedure, of course, would ap-
pear to lead inevitably to the same kind of circularity that has
so often plagued other attempts to relate mythology to culture.
The scholar who believes that myths are constructed in terms
of philosophical oppositions, for example, will undoubtedly
find what he is looking for in the material he examines:
If I read a myth, select certain elements from it, and arrange
them in a pattern, that "structure" is bound to be in the material
unless I have misread the text or demonstrably misrendered it.
The fact of its being there does not, however,
indicate that my
arrangement is anything more than my personal whim. ... A
myth is therefore bound to have a
number of possible "struc-
tures" that are both in the material and in the eye of the be-
holder. The problem is to decide between them and to deter-
mine the significance of any of them (Maybury-Lewis, 1969:
118-119).
Fortunately, any "structure" or set of data derived from an
analysis of oral narratives can be at least partially evaluated in
terms of such criteria as internal consistency, consistency with
alternate data, applicability to specific needs and objectives,
and general explanatory usefulness. This in turn opens the
way for a judicious reexamination of the initial assumptions
upon which the original analysis was based, thus enabling the
researcher to avoid a logical snare of his own making. It is
imperative, therefore, that the fundamental assumptions
underlying a study such as this be made explicit, and expressed
as hypotheses to be tested in terms of their success in gener-
ating data capable of satisfying the criteria mentioned above.
Parenthetically, it should be noted that the basic approach
followed here represents something of a departure from that
normally pursued, in that oral narratives are being used to
obtain information on other aspects of culture, rather than the
reverse. Most previous anthropological studies concerned with
the interrelationships between mythology and culture have
been solidly based upon extensive ethnographic data, and
have focused on the extent to which the oral narratives faith-

xvi PREFACE
fully reflected these previously gathered data (e.g., Boas, 1935;
Benedict, 1935; Ehrlich, 1937; Opler, 1938; Spencer, 1957;
Herskovitz and Herskovitz, 1958; Berndt, 1966; and Lessa,
1966). While such
a procedure is certainly immune to many of
the criticisms often directed at folkloristic studies in general, it
might be suggested that it also fails to exploit fully the unique
potentialities for cultural insight inherent in the data, for the
researcher is always constrained by the ethnographic facts he
has previously gathered—and these facts must, in part at least,
predetermine his results by implicitly directing his attention
along certain lines. Thus the ethnographer who knows that
conflict arising out of matrilineal inheritance is of major con-
cern to his society will inevitably expect to find this reflected in
oral narratives to
some extent, and as a consequence he may
unconsciously overlook or overemphasize other data. Ideally,
of course, oral narratives should provide the anthropologist
with data that complement rather than supplement data from
other sources; that they have not normally done so may
explain some of the neglect of what often seems a "floating
segment of culture" (Hallowell, op. cit.). But by utilizing a pro-
cedure in which the narratives themselves constitute the
primary data, in turn suggesting potentially testable hypothe-
ses concerning the nature of Chumash culture, I hope that
some of the circularity and limitations of earlier attempts to
relate mythology and culture have been avoided, and that it
has now become possible to evaluate pragmatically certain
cherished assumptions about a fascinating but not easily
understood facet of human behavior.
As was previously mentioned, the analysis of Chumash
oral traditions, which comprises the bulk of Chapter Three, is
clearly an extension of an important research tradition to
which a number of prominent anthropologists have contrib-
uted over the years, and obviously it has depended heavily
upon—and profited greatly by—their pioneering explorations
and insights. Methodologically speaking, the present study is
patterned most closely after Katherine Spencer's seminal work
on Navaho mythology (1947; 1957). The theoretical assump-
tions underlying the analysis, on the other hand, are based to a
considerable extent on John Fischer's highly useful summary
of anthropological approaches to the study of folklore (1963).
These assumptions may be summarized as follows:

PREFACE xvii
1. Narratives are meaningful and reflect important as-
pects of culture.
2. Some types of narratives are more factual than others,
but where distortion exists it is non-random and sub-
ject to analysis.
3. Employing the largest and most diverse corpus of nar-
ratives possible will accentuate both consistencies and
inconsistencies—and inconsistencies are more apt to be
indicative of distortion.
4. Distortion will usually involve either exaggeration or
inversion.
5. Individual behavior involving social roles and expecta-
tions will tend to be most subject to distortion.
6. The presence of distortion or fantasy is an indication of
cultural stress or concern.
These, then,
are the initial assumptions which guided the
analysis that constitutes the major portion of Part I. Now we
must ask ourselves, in light of that analysis, how valid these
assumptions appear in retrospect, and what conclusions might
be drawn from this study of Chumash oral traditions that
could be of benefit to others pursuing similar lines of research
in the future.
To begin with, if this study can be seen as contributing in a
meaningful way to our understanding of Chumash culture, the
validity of the first two assumptions must be considered vir-
tually self-evident, even though that has never been seriously
at issue anyway. Oral narratives are meaningful and do reflect
varying facets of cultural belief and practice, some of which
complement rather than simply supplement data obtained
through more usual channels, and
any deviations from a strict
depiction of "reality" are culturally patterned and hence poten-
tially analyzable through proper methodological procedures.
The problem remains one of recognizing and interpreting such
deviations when they occur—although here again certain
kinds of narratives can be initially accepted at face value (just
as some statements by informants can be considered factual
observations in ethnographic contexts) and thus can serve as
points of reference in studying other types of narratives. The
third assumption is therefore of crucial importance to
the
present study, for it represents a suggested solution to the
problem—central to a number of previous anthropological

xviii PREFACE
analyses of folklore—of identifying and separating actual from
fictitious behavior or norms.
At first glance, the indiscriminate gathering together of
diverse narrative forms into a single heterogeneous conglom-
eration might seem a dangerous analytic procedure, and one
highly susceptible to criticism. All societies, after all, distin-
guish between sacred myths which relate vital events involv-
ing important supernatural beings, and whose truth is axio-
matic, and secular tales which are told primarily for entertain-
ment or instruction, and which are not necessarily regarded by
the members of the society as factual descriptions of real occur-
rences. Nevertheless, how can the fantastic adventures or
creative acts of powerful supernatural beings or of ancestors,
or the picaresque escapades of a character like Coyote, be of
help in elucidating the mundane behavior of real people in a
real world—people who themselves must have considered
such adventures or escapades extraordinary in the first place?
As the analysis in Chapter Three clearly shows, the dangers
inherent in a comparison of divergent narrative types are self-
correcting, for it is precisely through such a process of com-
parison and contrast that it becomes possible eventually to
distinguish between the ordinary and the extraordinary in
narrative action—and only then
can certain norms and stan-
dards be inferred.
The remaining assumptions are less easily dealt with, for
all involve the complex issue of distortion in one form or
another. As the extended discussion of this topic in Chapter
Three should demonstrate, the very use of terms such as "dis-
tortion" or "fantasy" is suspect, for it implies an implicit
acceptance of a specific philosophical paradigm that may well
be ethnocentric and culture-specific, and hence dangerously
obfuscating in a theoretical sense. However, the depiction of
unusual, infrequent, or seemingly improbable behavior or
reactions in oral narratives remains a very real difficulty in
utilizing folklore to answer anthropological questions, even if
one manages to avoid facile labeling. Once again, however, the
use of a corpus of narratives as the unit of study places such
forms of behavior in context, and facilitates the identification of
clear patterning in
what might otherwise be seen as exercises
in imagination or as the products of largely individual psychic
processes.

PREFACE xix
The regularities that emerge from this approach appear to
conform to certain general principles. First, much of the
unusual behavior that occurs in the narratives seems to be the
result of a dramatic requirement for conflict that disrupts the
status quo. This kind of "distortion" is easily identified in most
cases by the
way in which positive or negative sanctions are
subsequently brought into operation during plot development.
(It might be suggested that in the future one way of isolating
and characterizing these initial conflict situations more sys-
tematically than was attempted
in the present study would be
to utilize the kind of eidochronic analysis recently proposed by
Colby [1973]). Second, a great deal of the dramatic effect in oral
narratives, distinguishing them from more prosaic kinds of
ethnographic statements, results from the use of exaggeration
or inversion to highlight events and themes important in nar-
rative structure. Again, only a comparison of many different
narratives will enable the analyst to distinguish one form of
emphasis from another, although the distinction is obviously
one of crucial importance in properly interpreting any body of
myths or folktales. Third, a significant number of the
apparent
expressions of fantasy in narratives can more profitably
be con-
sidered symbolic representations of actual shamanic experi-
ences and beliefs than as products of psychological mecha-
nisms, so that the narratives themselves are perhaps best char-
acterized as shamanic allegories. Thus, while the fourth and
fifth assumptions seem well supported by the present study,
the sixth appears to require serious réévaluation.
For some thirty years, discrepancies between real and
depicted behavior in oral narratives have been generally ac-
cepted as revealing indications of tension or stress in the fabric
of social life, and therefore the conflicting conclusions outlined
above represent a considerable departure from earlier points of
view. While there has been an admitted bias in this study in
favor of cognitive or symbolic interpretations as opposed to
those of a more purely affective or "psychological" nature, the
results certainly appear to justify such a theoretical emphasis.
Whether or not similar conclusions would be derived from
studies of other bodies of folklore must remain a moot question
for the time being. But the considerable benefits of a cognitive
approach reinforce the belief that oral narratives have been left
for too long to the dubious mercy of psychoanalytic interpreta-

XX PREFACE
tions, and will doubtless prove to be of even greater value
when placed within the context of symbolic anthropology.
Of the many conclusions one might draw from a study
such as this, perhaps none is more obvious (or more trite) than
that oral narratives are richly complex, multivocal phenomena
capable of communicating a variety of information on several
levels simultaneously. Thus no single explanation or interpre-
tation of myths or folktales is necessarily either right or wrong.
As in the parable of the blind men and the elephant, wherein
each was possessed of a portion of the truth, we are often
unable to transcend our paradigms long enough to apprehend
the holistic nature of our subject matter. Narratives are reflec-
tions of culture, social charters, storehouses of adjustive re-
sponses, expressions of socially thwarted needs, reflections of
organizational pressures within a social structure, cultural
models for coping with subjective stress, and perhaps even
logical models for mediating unwelcome contradictions—but
they are many other things as well, and in choosing to empha-
size
one particular facet rather than another, we almost inevi-
tably sacrifice some of the potentially valuable insights into
major cultural processes afforded by oral narratives. In concen-
trating on a thread of a particular color, we lose sight of the
elaborate tapestry of which the thread is an integral and essen-
tial part. Only by means of many more eclectic studies of the
kind presented here will the rich potential of oral narratives for
anthropology be realized, for these narratives constitute a vir-
tually untapped resource of considerable theoretical promise.
One final point that seems worth emphasizing here is that
oral narratives form part of a structured cultural subsystem,
firmly linked to time and place, dynamically interacting with
other subsystems, and subject to the same processes of change
and adaptation as any other aspect of culture. Any specific nar-
rative, it might be suggested, is thus only fully meaningful (or
interpretable) in the context of the system as a whole, and the
attributes of the system are not predictable from the study of a
single narrative. Thus Lévi-Strauss's suggestion (1967:213) that
a myth actually consists of all its versions may contain a germ
of truth, in that no single narrative will codify more than a
small portion of the information contained in a corpus of narra-
tives. Additionally, one would expect a narrative to be trans-
mitted from one society to another only when it is congruent

PREFACE xxi
with the narrative subsystem as
a whole, although the nature
of the congruency (and hence the "meaning" of the narrative
to the members of the society) might be quite different in the
two cases. Structuralist studies of single myths, or folkloristic
studies of particular themes or types of stories, are therefore
handicapped from the start in their attempts to elucidate the
meaning of oral narratives or comprehend their role in the
complex web of social and spiritual life. The only approach that
seems to offer any hope of ultimately understanding the richly
varied tapestry of meanings that myths or folktales represent is
one that, like the present study, emphasizes the systemic and
synergetic nature of the subject matter, and views narratives as
rare opportunities for glimpses into the inner workings of
unique cultural universes.
A book such as this is seldom a product of the sole efforts
of one individual. I would therefore like to take this opportun-
ity to thank some of the many people who have contributed,
either directly or indirectly,
to my investigation of the Chu-
mash and their oral traditions. The members of my doctoral
committee—Drs. Johannes Wilbert, William Bright, James Hill,
Henry Nicholson, and Stanley Robe—provided wise counsel,
sound criticism, and expert guidance in the writing of my dis-
sertation, and I am most grateful for their perseverance in the
face of what occasionally became adverse circumstances. Dr.
Joan Greenway and David Lord, my colleagues at California
State Polytechnic University, Pomona, also read many por-
tions of the manuscript and discussed them with me, and con-
tributed
in innumerable other ways to the success of this
study. My fellow Californianist, Dr. Lowell Bean, first en-
couraged me
to reenter the lists against the academic windmill,
and I have since profited greatly from our many discussions on
the finer nuances of California ethnology. I have also learned a
great deal over the years from Chester King, archaeologist and
Chumash enthusiast extraordinaire, who first initiated me into
the rich and complex world of the Harrington notes. Margaret
Blaker, ex-archivist of the National Anthropological Archives,
and her staff were most helpful and supportive of my research,
and offered every assistance during my visits to the Smith-
sonian Institution. Dr. Mary Haas of the Department of Lin-
guistics, University of California, Berkeley, was also extremely
helpful in providing access to the Harrington material stored

xxii PREFACE
there. Dr. Richard Applegate provided me with translations of
several crucial Chumash texts, and Manuel Vizcaino clarified a
number of archaic and idiomatic Spanish phrases—I am grate-
ful to them both. Dr. Madison Beeler was kind enough to sup-
ply me with personal data on certain Harrington informants
which I could not otherwise have obtained. I also wish to
express my sincere appreciation to my typist, Pat Harrell, who
labored diligently and expertly over what must often have
seemed a refractory and most exotic text. Portions of my re-
search were supported by grants from the Smithsonian Institu-
tion, Washington, D.C., and the Archaeological Survey Office,
University of California, Los Angeles—I would like to acknowl-
edge my indebtedness to both for their very kind assistance,
and particularly thank the Smithsonian Institution for its per-
mission to publish this small portion of the incredibly rich
Harrington collection. Finally, I am very grateful to the follow-
ing individuals and institutions for generously providing
otherwise unobtainable illustrative materials: Travis Hudson of
the Santa Barbara Museum of Natural History; the Lompoc
Valley Historical Society; the Santa Vnez Valley News; Harry
Lawton of Malki Press; and John, Josephine and Angela Yee of
Goleta, the grandchildren of LucreciaGarcia. William Setzer of
the Brooks Institute did an exceptional job of copying photo-
graphs that were often badly faded by time, while James Piatt
very kindly utilized his cartographic skills on my behalf. I
extend my most heartfelt appreciation to them all.
T.C.B.

Part
i: The Analysis

Chapter One
Background of the Study
^m lthough the Chumash Indians seem to have engen-
dered greater interest and respect among early ex-
.Z JL plorers and missionaries than perhaps did any other
group in California, they remain to this day a people shrouded
in relative obscurity—an obscurity scarcely warranted by their
obvious technological sophistication and general level of cul-
tural complexity. Some forty-five years ago A. L. Kroeber
lamented the paucity of data available for a reconstruction of
Chumash culture, stating that "there is no group in the State
that once held the importance of the Chumash concerning
which we know so little" (Kroeber, 1953:550). In many ways
the situation has changed little since Kroeber's Handbook of the
Indians of California first appeared in 1925, at least in terms of
published data; fortunately, however, future analysis of the
wealth of information contained in the ethnographic and lin-
guistic notes compiled by John P. Harrington (from which the
narratives utilized for this study are derived) will surely result

2
THE ANALYSIS
in a remarkable expansion of our knowledge of many aborigi-
nal California societies, including that of the Chumash.
The brief sketch of Chumash culture presented in this
chapter does not, however, reflect the added insight afforded
by the data in the Harrington notes, although these will be
utilized to some extent in a later chapter to test the validity of
the analysis. Since a primary objective of this study is to
explore the feasibility of deriving important ethnographic data
from oral narratives without prior reference to more conven-
tional sources of information, I feel it best simply to present the
kind of cultural sketch possible with the data now available.
But since the purpose of this study is not a complete ethno-
graphic description of the Chumash, nor is it the sorely needed
analysis of all of Harrington's notes on the group, the cultural
sketch included here will perforce be brief and sparingly docu-
mented. The interested reader who wishes a detailed or exten-
sive treatment of the historic or standard ethnographic sources
should consult Kroeber (1953), or the more recent descriptions
of Landberg (1965) or Grant (1965), while Anderson's "A Bib-
liography of the Chumash and Their Predecessors" (1964) is
particularly valuable for bibliographic references.
SOURCES OF INFORMATION
Sources of information on Chumash culture fall generally
into four categories corresponding to major chronological
periods: (1) the period of Spanish exploration (1542-1770);
(2) the Mission period (1772-1834); (3) the period of initial eth-
nographic interest (1860-1900); and (4) the period of modern
anthropological research (1900-present). Unfortunately, while
these sources are voluminous, they are largely secondary—
and the primary sources are all too brief or superficial. Only
the future promise of Harrington's material brightens an other-
wise dismal situation.
The period of Spanish exploration opens with the voyage
of Juan Cabrillo in 1542 and
ends with the founding of the first
mission in Chumash territory some 230 years later. The Ca-
brillo expedition spent several months in the Santa Barbara
Channel area and presumably wintered on San Miguel Island,
where Cabrillo died and is thought to be buried. This initial
voyage was succeeded by those of Cermeño in 1595 and Viz-
caino in 1602, both of which passed through the Channel, but

BACKGROUND OF THE STUDY 3
neither of them contributed more than brief observations to the
sparse ethnographic data contained in the surviving records of
the Cabrillo expedition. The accounts of these voyages are
typical of most written by Spanish explorers and missionaries
in that
most of the information that can be derived from them
concerns material culture items such as dress, housing, boats
and utensils—in other words, those things most apparent to
the superficial observer. Seldom does one find in the diaries
any data on social organization, economic or political behavior,
or religious beliefs or practices, a circumstance perhaps not un-
expected in light of the fact that the Spanish as
a rule con-
sidered aboriginal cultures to be of little interest or significance
per se, and certainly unable to contribute substantively to
scientific knowledge. The diaries kept by various members of
the Portola expedition of 1769-70 and the Anza expedition of
1775 represent some improvement over earlier accounts in that
they are considerably more detailed, and are based on explora-
tions by land with the consequent opportunities for closer
observations of daily life, but there is still an ethnocentric bias
to the observations that results in fleeting or impressionistic
sketches of scenes recorded in passing, much like those one
might expect from a passenger in a train who takes a few
moments to jot down on paper the activities he can observe
from his window during a brief stop. Again there is the same
attention to material culture and the surface expression of daily
life, but there is little interest in the deeper meanings beneath
the surface.
With the establishment of the Franciscan missions of San
Luis Obispo (1772), San Buenaventura (1782), Santa Barbara
(1786), La Purisima (1787), and Santa Inés (1808), the Spanish
had an unparalleled opportunity to observe and record Chu-
mash culture as never before. Unfortunately, though, there
was neither a Boscana nor an Arroyo de la Cuesta among the
missionaries stationed in Chumash territory, and the accounts
of native life stemming from this period of massive accultura-
tion come primarily from sources external to the mission
system itself. The extraordinary botanist José Longinos Mar-
tinez passed through Santa Barbara in 1792 and wrote a fas-
cinating description of the local Indians, and the following year
another botanist, Archibald Menzies, also made ethnographic
observations while the Vancouver expedition was briefly

4 THE ANALYSIS
anchored at Santa Barbara. The only data from this period
recorded by the missionaries themselves (with the exception of
the mission books recording births, baptisms, marriages, and
so on) were in the form of brief answers to the Interragatorio of
1811, a questionnaire sent to each of the missions by the civil
authorities in Mexico, or in sparse comments in letters, or in
such rare documents as the confesionario of José Señán (Beeler,
1967).
The effects of missionization on the California Indians
have been amply documented (see Cook, 1943), and certainly
the effects on the Chumash were no exception to the rule. The
combination of repeated epidemics, deliberate abortion, and
destructive acculturation during
the Mission period, followed
by dispossession of their lands and a general exodus upon the
secularization of the missions in 1834, led to a massive de-
crease in population and a virtual end to Chumash
culture as a
living entity by the time scholars began to interest themselves
in the reconstruction of California's aboriginal past. Although
some vestiges of Chumash political and economic organization
may have survived as late as the 1860s (see Blackburn, 1974),
only a few scattered survivors were still available for question-
ing by the time competent ethnographers began investigating
aboriginal cultural patterns. The period of time between the
secularization of the missions in 1834 and the initiation of eth-
nographic research in the 1870s still represents a major unfilled
gap in our knowledge of Chumash acculturation and assimila-
tion.
The beginnings of ethnographic research in California are
clearly discernible in Alexander Taylor's famous collection of
journalistic miscellany, published between 1860
and 1863 as a
series of newspaper articles under the rubric of "The Indian-
ology of California," although a real flowering of interest in
aboriginal cultures does not occur for another decade. During
the 1870s anthropological research in California proliferated,
and much of it was centered upon the Chumash and their
neighbors. The Wheeler Survey, for example, collected archae-
ological, ethnographic, and linguistic data in the Santa Barbara
region, and men such as Paul Schumacher, Stephen Bowers,
and Léon de Cessac vied with one another in accumulating
vast quantities of archaeological materials. In addition, Cessac
also apparently recorded a considerable amount of ethno-

BACKGROUND OF THE STUDY 5
graphic data from informants like Rafael Solares. Unfortu-
nately, most of his ethnographic notes have been misplaced,
although the archaeological materials have recently been dis-
covered in Paris (see Reichler and Heizer, 1964). From 1880 to
1888 H. W. Henshaw collected linguistic and some ethno-
graphic data from surviving Indians for the Bureau of Ameri-
can Ethnology, and it is interesting to note that one of his
major Chumash informants was Juan Estevan Pico, a half-
breed who seems in turn to have obtained much of his data
from Fernando Librado, Harrington's most valuable Venturerio
informant. Between 1887 and 1896, Lorenzo Yates published a
series of articles on Chumash archaeological and ethnographic
materials, using data derived in some cases from living
informants.
Almost all of the data collected during this period of initial
ethnographic research are either archaeological or linguistic,
and are most useful in reconstructing aspects of Chumash
material culture. The ethnographic data, for the most part, are
sparse, isolated from context, and recorded by people whose
primary interest was not the explication of Chumash social
organization. Only the notes recorded by Cessac might have
differed in this respect, and they have yet to be recovered. Few
of the scholars who concerned themselves in one way or
another with Chumash culture at this time had either the train-
ing or the inclination to exploit systematically the knowledge
possessed by the elderly Indians still living who provided a
direct link with an aboriginal way of life. By the time such a
man did appear it was nearly too late.
John Peabody Harrington, ethnologist and linguist, was
born on April 29, 1884, and died on October 21, 1961, after a
career nearly as remarkable for eccentricity as for its productiv-
ity. After his death the Smithsonian Institution began the task
of locating and assembling his scattered field notes, which
were eventually to fill over 400 large boxes and provide signifi-
cant data on virtually every aboriginal linguistic group in
North America. Although this mass of material may very well
represent the greatest collection of linguistic and ethnographic
information about North American Indians ever compiled by
one man, Harrington's predilection for privacy and his com-
plete indifference to the rewards of scholarly recognition make
it difficult even now to provide more than the merest outline of

6 THE ANALYSIS
his career, especially as the bulk of his collection has not as yet
been adequately catalogued. It is to be hoped that a biography
of this extraordinary man will some day be published, but until
then Harrington's few published writings, the recollections of
others (see Stirling and Glemser, 1963), and the internal evi-
dence in his notes will have to suffice as sources of information
about his research.
Harrington seems to have begun his research with the
Chumash sometime in 1912. At first he worked with the aid of
an interpreter conversant with Spanish, but within a few
months he had become fluent enough to dispense with an
intermediary. He apparently spent almost all of his available
time during the next four years with the few elderly Chumash
still fluent in the language, and the data collected during this
period are perhaps the most valuable that he obtained. On
February 20, 1914, he formally joined the staff of the Smith-
sonian Institution (from which he had already received finan-
cial support) as Ethnologist, a position he was to hold until his
retirement in 1954. He continued his work in the field until
September, 1917, returning to his Chumash research from
August, 1918, until May, 1919, and
from July, 1921, until May,
1922. The deaths of key informants at this time may have dis-
couraged him temporarily, for he turned his attention to
archaeological research between 1923 and 1926, excavating a
number of sites in Chumash territory, including that of Burton
Mound or Syuxtun at Santa Barbara. The period from Septem-
ber, 1927, to March, 1928, was once again devoted to linguistic
and ethnographic research, apparently with Lucrecia García as
informant, although most of his energy went into rechecking
earlier transcriptions with his informants. Harrington does not
seem to have ever again worked with a primary Chumash
informant, although he did spend some time towards the end
of his life checking the accuracy of earlier transcriptions with
Lucrecia's daughter, and he also seems to have attempted the
monumental task of organizing his own material in order to
write a history and ethnography of the Chumash.
It would appear that no group in North America held a
greater fascination for Harrington than the Chumash, to whom
his prodigious energies were turned so often throughout his
life. Certainly no other group is represented as massively or as
consistently in his notes. However, with the exception of brief

BACKGROUND OF THE STUDY 7
notices of ongoing field work in the Bureau of American Eth-
nology Annual Rq>orts, Harrington's only ethnographic publi-
cation on the Chumash was the Culture Element Distributions
trait list (1942) that he filled out at the urging of Kroeber—
probably with reluctance and under duress, in the belief that
only in this way could he keep others from invading what he
apparently felt to be his own private ethnographic preserve.
Although the C.E.D. report is probably fairly accurate in most
respects, it must be used and evaluated with certain qualifica-
tions clearly in mind. First, it is far removed in spirit and style
from the research methodology that Harrington seems to have
found most congenial, and it is quite probable that he had little
real interest in the project from start to finish. Second, he was
using notes that he himself had probably not glanced at for
over twenty years, and there are occasional discrepancies
between the C.E.D. list and the notes, which indicate an
unfamiliarity with his own material that should come as no
surprise to anyone aware of the state of monumental
disorga-
nization in which the collection was found after his death.
Third, the necessity of fitting a great mass of often disjointed
data into the rather procrustean form of the C.E.D. trail list
occasionally seems to have resulted in an omission or distor-
tion of essential facts. This seems to be especially true in the
sensitive areas of social organization and religion. In sum, the
C.E.D. report can best be likened to a block of ice perched
upon the tip of the proverbial iceberg: far more exists than
meets the eye.
Since Harrington's death in 1961, improved access to his
notes has resulted in the appearance of several papers based
on some aspect or portion of the data that he collected on Chu-
mash culture. Craig (1966 and 1967) has published papers on
Ventureno basketry and related topics,
drawing heavily on
Harrington notes at Berkeley. Linda King (1969) has utilized
similar materials in her report on excavations at Medea Creek,
providing an ethnographic dimension to her archaeological
data. Heizer (1970b) has published a brief Harrington notebook
discovered among the Merriam papers, Chester King (1971)
has combined historic and ethnographic data with extracts
from the Harrington notes in order to describe Chumash eco-
nomic interaction, and Blackburn (1974) has used similar mate-
rials to discuss social integration throughout Southern Califor-

8 THE ANALYSIS
nia. Thus an increasing number of scholars are becoming
familiar with the potentialities inherent in Harrington's lin-
guistic and ethnographic notes, although what little has been
published so far gives but the barest indication of the wealth of
information available.
THE STATUS OF CHUMASH CULTURE
Aboriginally, of course, the Chumash were neither a cul-
tural nor a linguistic entity per se. Rather, theirs was a large and
probably diverse population occupying
numerous relatively
autonomous but contiguous settlements scattered irregularly
across a rich and ecologically varied habitat. They shared many
important cultural traits, and spoke a number of languages and
dialects belonging to a single branch of the Hokan language
family. The territory held by Chumashan peoples extended
along the California coast from Topanga Canyon in the south
to Estero Bay in the north, and included the three islands of
Santa Cruz, Santa Rosa and San Miguel. To the northeast it
ranged as far inland as the edge of the San Joaquin Valley.
Within this region of islands, coasts, foothills, valleys and
mountains lived a population variously estimated to
have
numbered anywhere from 8,000 to over 20,000, although a
figure of perhaps 15,000 seems most reasonable in view of the
evidence (Brown, 1967). The largest portion of this population
was clustered along the shores of the Santa Barbara Channel,
where the combination of exceptionally rich marine fauna and
a
relatively sheltered coastline favored maritime adaptation
and promoted a degree of cultural complexity which would be
of interest to anyone attempting to delineate evolutionary
mechanisms underlying indigenous cultural change.
The Chumashan languages have been relatively unstud-
ied compared to many other language families in California, at
least by modern standards. In 1925 Kroeber distinguished at
least eight Chumash "dialects": Obispeno, Purismeno, Inez-
eno, Barbareno, Ventureno, Island, Cuyama, and Emigdiano
(1953:552). Recent studies have demonstrated that most of
these were distinct languages rather than dialects, and that
each in turn had a number of dialectical subdivisions. Obis-
peno and the Island dialects seem to have been the most diver-
gent, while Barbareno and Inezeno were quite similar to one
another. Additional information from Harrington's unpub-

BACKGROUND OF THE STUDY 9
lished notes indicates that there were two major Barbareño
dialects (Dos Pueblos and Santa Barbara-Rincon), two island
dialects (Santa Cruz and Santa Rosa-San Miguel), and several
Ventureño dialects (Ventura, Mugu, Malibu, and Castaic Lake
or kastek). The dialect spoken at San Emigdio (corresponding to
Kroeber's Cuyama dialect) was said to be very similar to Bar-
bareño—what was spoken in the area labelled Emigdiano in
Plate I of Kroeber's Handbook was actually kastek Ventureño.
There may also have been an Ojai dialect of Ventureño, and
perhaps two major dialects of Inezeño, but a detailed analysis of
Harrington's linguistic material must be carried out before any
firm conclusions about the internal relationships of the Chu-
mashan languages can be drawn.
Chumash villages varied considerably in population. A
number of the pueblos or "towns" described by early explorers
may have contained as many as a thousand people, although
communities of one to two hundred were probably more
typical. Each village consisted of a number of hemispherical or
conical houses constructed of poles covered with thatching. In
some of the larger pueblos the houses seem to have been
arranged in orderly rows along streets, and there is some evi-
dence along the northwestern part of the Santa Barbara Chan-
nel of a bipartite division of communities perhaps indicative of
social institutions peculiar to that area (Brown, 1967:5). The
typical house was approximately twenty feet in diameter and
contained a
single family, although some reached a diameter of
over fifty feet and housed a number of apparently related
families. These latter houses almost certainly belonged to
chiefs or other distinguished men, and may have contained a
single extended family consisting of a man, his wives and
immature children, and his married sons and their families. In
addition to houses, each village also contained one or more
temescals or sweathouses, a gaming field for playing shinny or
hoop—and—pole, a stockaded cemetery, and a shrine contain-
ing an offertory pole where sacrifices of food or money were
made and ceremonies were held on ritual occasions.
The material culture of the Chumash, with the exception
of specific technological items
associated with a maritime
adaptation, differed little from that of their neighbors to the
north or east. Their most striking technological innovation, of
course, was the tomol or plank canoe that so
impressed the

10 THE ANALYSIS
Spanish explorers. This was
made of fitted planks sewn
together and then caulked with asphaltum. It was generally
about twenty feet in length, carried three to four men, and was
propelled by double-bladed paddles. The Chumash used the
tomol for hunting sea mammals, fishing, and trading back and
forth between the mainland and the islands. Sea mammals
were hunted with
tridents or harpoons, while fish were taken
in nets, or caught on hooks of three different kinds, or
speared. Hunting techniques on land were little different from
those used by most California Indians. Both the self-bow and
the sinew-backed bow were used, as well as a variety of traps,
but it is uncertain whether the atlatl or the curved throwing
stick were used, though it is possible. Freshwater fish were
caught in traps or speared.
Chumash basketry was diverse and finely made, though
not exceptionally so, and resembled that made by adjacent
Uto-Aztecan groups
(Dawson and Deetz, 1965). It was used for
collecting, carrying, and storing the wide variety of vegetable
foods utilized, and it was also used for the cooking, leaching,
or other preparation of such foods. Most personal belongings,
too, were stored in baskets. Exceptionally fine bowls and
plates were carved
from wood, and steatite from Santa Cata-
lina Island was obtained through trade and used to make such
objects as paint mortars, bowls, digging stick weights, comales,
pipes, beads, and effigies. Many of these items were probably
manufactured by full-time specialists, and were often traded as
far away as the San Joaquin Valley.
The Chumash economic system was complex and involved
intensive interaction over a
wide geographic area (Chester
King, 1971). Manufactured goods were produced primarily by
occupational specialists who belonged to "brotherhoods" or
gremios, sodality-like organizations that cross-cut localized
affiliations and had a kinship-based charter. Most manufac-
tured goods were produced on the islands (where resources
were scarcer) and exported to the mainland, while the main-
land exported food stuffs and goods manufactured from mate-
rials not present on the islands. Most exchange appears to
have been based upon an individual profit motivation, and
apparently operated according to the law of supply and
demand. A form of currency based upon shell beads was
widely used, and the Chumash appear to have been the pri-

BACKGROUND OF THE STUDY 11
mary source of currency for the southern half of the state.
There were standards of measurement for both money and
other goods, based either on length or on volume, and there
were also standard rates of exchange for trading purposes. The
Chumash thus had an essentially monetized market economy
in which food, manufactured goods, and some services were
exchanged or purchased. Fiestas and other ceremonial occa-
sions seem to have been important contexts for economic
exchange, and there is little doubt that there were significant
interrelationships between the economic system of the Chu-
mash and the political and religious hierarchy typified by the
?antap cult (Blackburn, 1974).
Perhaps the least understood facet of Chumash culture
involves their kinship and marriage patterns. In his C.E.D.
paper (1942) Harrington notes that the Chumash had three
types of kinship groups: (1) moieties, (2) nonlocalized "patri-
cians," and (3) patrilineages. But Harrington's own field notes
on the subject are brief, cryptic, and contradictory, and cer-
tainly open to differing interpretations. Practically all of the
data were supplied by a single informant, Maria Solares, who
had visited among the southern Yokuts and was partially of
Yokuts descent, a fact that must be kept in mind when evalu-
ating her information. The presence of moieties among most
Chumash groups is highly unlikely, although the bipartite
arrangement of villages along the northwest coast of the
channel, referred to earlier, may indicate the presence of some
kind of dichotomous organization in that area. The "clans,"
which were almost certainly Yokuts-like "totem groups" (see
Kunkel, 1962), may very well have been differentially ranked
either in terms of wealth and prestige or in terms of the pur-
ported power of the animal helper or totem, but there is good
reason to believe that the Chumash did not have a moiety sys-
tem in historic times such as those described for some other
California groups.
Chumash social organization seems to have most closely
resembled that of some of the Yokuts tribelets of the San
Joaquin Valley to the north. Harrington's "clans," as was men-
tioned above, were apparently composed of people sharing
common animal helpers, and both group and helper were
referred to as skaluks. An individual inherited the skaluks of
both father and mother, though that of the father was con-

12 THE ANALYSIS
sidered the stronger. The skaluks does not seem to have been
exogamous, and may not in fact have acted as a corporate
group. The lineages reported by Harrington were probably
equivalent to, or the basis for, virilocal extended families
similar to those that among the Yokuts occupied either multi-
family dwellings or nuclear family neighborhoods. Certainly,
the available data suggest such a pattern for the Chumash.
Most of the Chumash lived in houses suitable for nuclear
families only, but chiefs and other influential or wealthy
people apparently occupied houses large enough for six or
seven related families. Marriage was probably regulated most
by the general ban against marriage to a close relative of any
kind. There have been some suggestions that village endog-
amy may have been practiced among some of the Chumash
(see Landberg, 1965:29-33), but there is considerable evidence
of intermarriage between villages in the Santa Monica Moun-
tains in the mission records (Brown, 1967:7). The problem has
yet to be resolved. Apparently only chiefs were allowed more
than
a single spouse at a time, with a majority of marriages
being monogamous.
The political organization of the Chumash achieved a
complexity surprising even for California. Although a situation
involving multiple chiefs has been described by most authori-
ties, there is a strong possibility that this may be an erroneous
supposition resulting from attempts by the Spanish to explain
indigenous patterns in ethnocentric terms, and from a general
application of the word capitdn to anyone occupying a political
office. The primary political unit was the village, presided over
by the wot or chief, whose duties included caring for visitors
and the poor, furnishing ceremonial property and personnel
for fiestas, arranging for fiestas and other ceremonies, and
representing the village on such occasions. Chieftainship was
hereditary and usually involved primogeniture, although a
chief's younger son or a sister or daughter could be named to
succeed him if the community felt it best. The chief was assisted
by a paxa or ceremonial leader, and two ksen or messengers.
The paxa was the most important political figure in the village
after the wot. He made announcements and gave orations at
fiestas, collected offerings and fines, and presided over cere-
monies. He was probably also the major link between the

BACKGROUND OF THE STUDY 13
political hierarchy represented by the wot and the religious net-
work of the ?antap cult.
Chumash villages were linked in a number of loose
federations that might possibly have been coterminous with
the dialect groupings mentioned earlier. These federations
may have been based on kinship relationships between the
wots of the component villages, on membership in the ?antap
cult, or both. They seem to have been organized around a
principal village (Malibu, Mugu, Santa Barbara, Dos Pueblos,
etc.) whose wot was recognized as having some degree of
authority over the villages in the federation. There is historic
evidence that in some cases the son of the wot of the principal
village was himself wot of another (Brown, 1967:48). Interac-
tion also occurred in other contexts as well, and it is possible
that much of the political integration observed between Chu-
mash villages was based on mechanisms other than kinship:
Although the Chumash had the usual variety of herb and suck-
ing doctors, rattlesnake, bear and weather shamans, and many
individuals with limited powers derived from possession of an
?atisivin (a dreamhelper or talisman), there was also a formal
cult organization homologous to the Chingishnish cult as it
proba-
bly existed among the Gabrielino and Luiseno. Members of this
cult were referred to as ?antap, and their primary responsibility
seems to have been the performance of dances and other rituals
at large public ceremonies. Members were baptized into the cult
as children, and through a period of apprenticeship learned the
esoteric language, sacred songs and dances, and other aspects of
ritual that characterized it. The parents of chilren who became
members apparently had to pay a considerable sum of money
for the privilege; presumably, only high-status families could af-
ford this, and it is interesting to note that the chief and all mem-
bers of his family were required to belong. There were appar-
ently at least twelve ?atitap in every major village, many of
whom participated from time to time in ceremonies held in
widely-scattered locations; since the chiefs, other important offi-
cers, and shamans were all members of what essentially was a
ubiquitous, far-flung religious elitist society, the ?antap cult
acted as an important integrative mechanism throughout the
Chumash area (Blackburn, 1974:104-105).
In discussing Chumash religious beliefs and practices, it
may be useful to distinguish between those that were essen-

14 THE ANALYSIS
tially private and those involving the community as a whole.
Private ceremonies, primarily of interest to a few individuals or
families, were performed on such occasions as birth, giving a
child a name, adolescence, the taking of Datura, marriage, ill-
ness and recovery from illness, and wakes, while occasions
calling for public observance included a chief's birthday, the
appearance of rattlesnakes from hibernation, a mourning anni-
versary, completion of the summer harvest, and the summer
and winter solstices. Perhaps the most significant ceremony as
far as the individual was concerned was the drinking of Datura,
for it was during the subsequent coma and hallucinatory state
that the boy or girl established the special relationship with a
dream helper (represented by the ?atiswin or talisman) and
received prognostications concerning his or her future from
the alcuklas or administering official. The great public cere-
monies (the mourning anniversaries, the September harvest
fiesta, and the winter solstice ceremony) involved perform-
ances by dancers and singers associated with the ?antap cult,
shamans'
contests, the construction of a siliyik or sacred enclo-
sure, and sacrifices of money, food or down to the sun and the
earth (which is called either xutas or sup) at the sawil or shrines.
They also involved complex social, economic, and political
interaction between villages over a wide geographical area (see
Blackburn, 1974). Chumash religious beliefs have been sum-
marized as follows:
Chumash religious beliefs, and their more important public (as
opposed to private) rituals, revolved around the esoteric and
metaphorical worship of two sacred celestial "bodies," earth
and sun. The sun was regarded as perhaps supreme, a vivifying
male force or entity that was also vaguely threatening, a possible
bringer of death; the earth, on the other hand, was the generally
maternal provider of food and other necessities of life, to be
worshipped in her three aspects of wind, rain and fire. A fairly
precise twelve-month lunar calendar, semi-annually adjusted
by reference to the solar solstices, was employed in determining
the proper times to observe a variety of occasions; the impor-
tance of such astronomical cycles to the Chumash is demon-
strated by the fact that there was even a kind of astrologer called
an alcuklas whose duties included the naming of new-born
children according to their birth-month, the administering of
toloache, and the reporting of illnesses or other social problems
to the chief. When two of the most important ceremonial occa-

BACKGROUND OF THE STUDY 15
sions, the late September harvest fiesta and the Winter Solstice
ceremony, were held was directly determined by the phases of
earth and sun (Blackburn, 1974:104).
Chumash cosmography and mythology will not be discussed
here, since they are treated extensively elsewhere in this
study, but it should be pointed out that no other facets of Chu-
mash culture have been more shrouded in obscurity. Only two
Chumash narratives (collected by Yates) have ever been pub-
lished (Heizer, 1955b).
THE HARRINGTON PAPERS
As was previously mentioned, the Smithsonian Institution
began the task of locating, organizing and cataloging Harring-
ton's manuscripts and field notes shortly after his death, an
undertaking that has yet to be completed. Of the several
hundred boxes of materials now available, approximately sixty
or so contain notes on the Chumash Indians of southern Cali-
fornia. Unfortunately, somewhat less than half of these sixty
boxes are presently in the National Anthropological Archives
at the Smithsonian, or have even been catalogued; the re-
mainder are on loan to the Department of Linguistics, Univer-
sity of California, Berkeley. This has made the examination
and use of the Chumash materials exceptionally difficult and
has necessitated several trips to both Washington, D.C., and
Berkeley, although the great helpfulness of various staff per-
sonnel, access to a Xerox copier and small grants from both the
Smithsonian Institution and the UCLA Archaeological Survey
have ensured a successful conclusion to the research that has
culminated in this study.
Since Harrington carried out research on the Chumash
from time to time throughout his long career, his notes reflect
varying stages of organization, ranging from rambling notes
jotted down in pencil on odd scraps of paper to drafts of manu-
scripts that were never published. The original field notes were
usually written in pen or pencil on both sides of letter-sized
paper. These were then copied, either by hand or by type-
writer, sometimes verbatim and sometimes in the form of brief
extracts. Extracts were usually placed on small cards which
were then filed according to an elaborate system apparently
clear only to Harrington himself. The same data will thus
appear in a variety of places, and it is often difficult to deter-

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

Kello neljää lähestyessä Godfrey palasi Willin puulle. Jo sadan
askeleen päästä hän kuuli taskuviulun kimeää vingahtelua, ja pian
hän seisoi tanssinopettaja Tartelettin edessä, joka Vestan neitsyen
asennossa hartaasti vaali hänen huostaansa uskottua pyhää tulta.

XIV
Godfrey löytää rannalle ajautuneen matkalaukun, joka on hänelle ja
hänen toverilleen erinomaisen tervetullut.
Kärsiä mitä ei voi välttää, se on filosofinen periaate, joka, vaikkei
se johtanekaan suuriin saavutuksiin, on kieltämättä perin
käytännöllinen ohje. Tähän välttämättömyyteen oli siis Godfreykin
päättänyt kaikissa toimissaan vastedes alistua. Koska oli tällä saarella
elettävä, niin viisainta oli elää parhaansa mukaan, kunnes joskus
saisi tilaisuuden lähteä sieltä pois.
Enemmittä viivyttelyittä ryhdyttiin hiukan järjestämään Willin puun
sisustaa. Elämän mukavuuksien puutteessa kohdistettiin päähuomio
siisteyteen. Ruokovuoteet uusittiin usein. Ruoka-astioina oli tosin
pelkkiä simpukankuoria, mutta amerikkalaisen keittiön lautaset ja
vadit eivät olisi olleet huolellisemmin puhdistettuja. Opettaja
Tartelettin kiitokseksi on mainittava, että hän oli oivallinen astiain
pesijä. Veitsensä avulla onnistui Godfreyn leveästä tasoitetusta
kaarnankappaleesta ja neljästä maahan työnnetystä jalasta rakentaa
pöytä huoneen keskelle. Jakkaroina käytettiin rosoisia puunkantoja.

Ruokailijain ei enää tarvinnut syödä polvistuneina, milloin sää ei
sallinut heidän aterioida ulkoilmassa.
Oli vielä vaatetuskysymys, joka heitä kylläkin melkoisesti
huolestutti. He säästelivät siis pukimiansa niin paljon kuin
mahdollista. Tässä ilmanalassa ja tällä leveysasteella ei
puolialastomana oleskeleminen tuottanut mitään haittaa. Mutta
housut, pusero ja villainen paita kuluivat kuitenkin käytännöstä.
Kuinka ne voisi korvata? Pukeutuisivatko he näiden lampaiden ja
vuohien taljoihin? Saisivatko ne heidän ruumistansa ravittuaan sitä
vielä verhotakin? Epäilemättä kävisi se välttämättömäksi. Sillävälin
pesetti Godfrey usein niitä vähiä vaatteita, mitä heillä oli. Tämäkin
homma jäi pesijättäreksi muuttuneen Tartelettin tehtäväksi. Ja
yhteiseksi tyytyväisyydeksi hän sen suorittikin.
Godfrey itse puuhaili etupäässä muonavarastojen uusimisessa ja
talouden järjestämisessä. Hän oli muun muassa keittiön
hovihankkija. Syötäväin juurien ja manzanillahedelmäin poimiminen
vei häneltä päivittäin muutaman tunnin, samoin kalastuskin, jota hän
harjoitti vihvilöistä punotuilla rysillä, heittäen niitä joko puron
juoksevaan veteen tai luoteen kuiviksi jättämiin rantakallioiden
onkaloihin. Tämä pyydystystapa oli kyllä varsin alkuperäistä, mutta
tuon tuostakin hän hankki Willin puun pöydälle komean äyriäisen tai
mehevän kalan, simpukoista puhumattakaan, joita vaivatta poimittiin
käsin.
Mutta myönnämme, että pata — ja jokainen tunnustanee sen
kaikista keittiöesineistä tärkeimmäksi — aivan tavallinen malmi- tai
rautapata puuttui. Ja sen puutteen he tunsivat varsin kipeästi.
Godfrey ei tiennyt, millä korvata aivan yleisesti käytetyn,
jokapäiväisen kattilan. Koskaan ei saatu keitettyä lihaa vihannesten

kanssa, ei keitettyä kalaa, ei mitään muuta kuin paistettua ja
käristettyä. Koskaan ei aterian aluksi ollut lihalientä. Tartelett sen
johdosta toisinaan katkerasti valitteli, mutta milläpä sitä mies-
poloista saattoi tyydyttää!
Vielä muitakin hommia oli Godfreyllä ollut. Käydessään
tarkastamassa ryhmän eri puita hän oli löytänyt toisen kookkaan
mammutpetäjän, jonka ajan ontoksi kaluamassa tyvessä myöskin oli
kyllin iso onkalo.
Sinne hän laittoi kanakopin, johon siivekkäät pian asettuivatkin
asumaan. Kukko ja kanat kotiutuivat sinne helposti: munat hautuivat
kuivassa ruohossa, kananpoikasia alkoi vilistä. Ne suljettiin koppiinsa
joka ilta suojaan petolinnuilta, jotka korkeilta oksilta väijyivät näitä
helposti kaapattavia uhreja ja olisivat ajan pitkään hävittäneet kaikki
poikueet.
Mitä kaniineihin, vuohiin ja lampaisiin tuli, oli toistaiseksi
osoittautunut tarpeettomaksi etsiä niille yöpaikkaa tai tallia.
Myrskyisen vuodenajan tullessa kai jokin keino keksittäisiin. Nyt ne
kyllä vielä viihtyivät mainiosti ruohokentän rehoittavalla laitumella;
siellä kasvoi yllin kyllin nurmiapilaa ja paljon syötäviä juuria, jotka
maistuivat erinomaisilta porsaskaniineille. Muutamat vuohet olivat
saarelle tulonsa jälkeen poikineet, mutta niiden sallittiin pitää
melkein kaikki maitonsa, jotta voisivat ravita vohliansa.
Kaikesta tästä johtui, että Willin puussa ja sen tienoilla oli nykyisin
varsin vilkasta elämää. Hyvin ravitut kotieläimet saapuivat päivän
helteisinä hetkinä etsimään sen siimeksestä suojaa auringon
kuumuutta vastaan. Ei tarvinnut laisinkaan pelätä, että ne
kaikkoisivat liian kauas ja eksyisivät, eikä niille ollut

petoeläimistäkään mitään vaaraa, koska Phinan saarella ei näkynyt
olevan ainoatakaan vaarallista eläintä.
Näin sitä elettiin jokseenkin turvallisina nykyisyyden puolesta,
mutta tulevaisuuden yhä tehdessä mielet levottomiksi, kun sitten
eräänä päivänä sattui jotakin, mikä oli omansa tuntuvasti
parantamaan tilannetta.
Oli päästy heinäkuun 29 päivään.
Godfrey harhaili aamusella pitkin sen suuren lahdelman
hietarantaa, jolle hän oli antanut nimen Dream-lahti. Hän tutki sitä
nähdäkseen, oliko se yhtä rikas simpukoista kuin pohjoisrannikko.
Ehkäpä hän vielä toivoi löytävänsä sieltä joitakin meren ajamia
jätteitä, sillä niin kummalliselta hänestä tuntui, että tyrsky ei ollut
viskannut ainoatakaan laivansirpaletta rantaan.
Ja sinä päivänä hän oli etääntynyt pohjoiskärkeen asti, joka oli
aukean hiekkarannikon huippuna, kun hänen huomionsa kiintyi
kummallisen muotoiseen paateen, joka kohosi levien ja
merenajokkeiden viimeisen juovan tasalle.
Joku aavistus sai hänet jouduttamaan askeleitansa. Kuinka suuri
oli hänen kummastuksensa ja myös ilonsa havaitessaan, että se,
mitä hän oli luullut kiveksi, oli puoleksi hiekkaan hautaantunut
matkalaukku!
Kuuluiko se Dreamin tavaroihin? Oliko se virunut siinä
haaksirikosta asti? Tai eikö se pikemminkin ollut kaikki, mitä oli
jäljellä jostakin myöhäisemmästä onnettomuudesta? Sitä olisi ollut
vaikea sanoa. Mutta tulipa se mistä tahansa ja sisälsipä se mitä
hyvänsä, tuo matkalaukku oli varmaan hyvä saalis.

Godfrey tarkasti sitä päältä päin, näkemättä siinä mitään merkkiä
osoitteesta. Ei mitään nimeä, ei edes ohueen metallilaattaan lyötyjä
isoja alkukirjaimia, jotka koristavat amerikkalaisia matkalaukkuja.
Ehkä siellä sisällä oli jokin paperi, josta näkisi, mistä se oli kotoisin,
joka ilmoittaisi omistajan kansallisuuden ja nimen. Tiukasti suljettu
se ainakin oli, joten saattoi toivoa, ettei sen sisällys ollut
merivedessä uiskennellessa tärveltynyt. Se oli tosiaan aika vahva,
paksulla nahalla päällystetty puinen matkalaukku, kaikista kulmistaan
messinkiheloilla vahvistettu ja joka puolelta leveillä hihnoilla vyötetty.
Niin utelias kuin Godfrey olikin tutkimaan tuon matka-arkun
sisältöä, ei hän ajatellutkaan sitä särkeä, vaan avata sen vasta, kun
oli murtanut lukon. Dream-lahden pohjukasta Willin puun luo
kannettavaksi se oli liian raskas, sitä ei voinut ajatellakaan.
— No, — tuumi Godfrey, — me tyhjennämme sen itse paikalla ja
teemme niin monta retkeä kuin tarvitaan sen koko sisällön
kuljettamiseksi.
Matkan niemekkeen kärjestä mammutpetäjäin luo saattoi
arvostella noin neljäksi mailiksi. Homma vaati siis aikaa ja tuotti
melkoisesti vaivaakin. Mutta eihän aikaa puuttunut. Mitä taas
vaivannäköön tuli, niin ei tässä auttanut sitä surkeilla.
Mitähän tuossa matkalaukussa oli…? Ennen Willin puulle
palaamistaan
Godfrey tahtoi edes yrittää sen avaamista.
Hän alkoi siis päästellä hihnoja ja saatuaan ne irroitetuiksi hän
taitavasti poisti lukkoa peittävän vaskisuojuksen. Mutta miten sen
voisi murtaa?

Siinä oli vaikein tehtävä. Godfreyllä ei ollut vipua, jolla olisi voinut
sen vääntää auki, ja hän varoi käyttämästä siihen veistänsä peläten
sen terän taittuvan. Hän etsi siis raskaan mukulakiven, jolla yritti
murtaa pielirautaa.
Hietikolla oli runsaasti kaikenmuotoisia kovia piikiviä, joita voi
käyttää vasarana.
Godfrey valitsi niistä yhden, nyrkinkokoisen, ja iski sillä
voimakkaasti messinkilaattaan.
Hänen suurimmaksi kummastuksekseen kirposi lukonsalpa heti
sinkilästä.
Joko oli pielirauta iskusta särkynyt tai lukko ei ollut avaimella
suljettuna ollutkaan.
Godfreyn sydän pamppaili hurjasti hänen ryhtyessään nostamaan
laukun kantta!
Vihdoinkin se oli auki, ja jos se olisi tarvinnut särkeä, niin Godfrey
olisi siitä saanut aika paljon työtä.
Tämä laukku oli vahva kuin raudoitettu kassakirstu. Seinät olivat
sisäpuolelta sinkkilevyllä vuoratut, niin että merivesi ei voinut
tunkeutua sisälle. Siksipä täytyikin sen sisältämäin esineiden,
olivatpa ne kuinka arkoja tahansa, olla täydellisesti säilyneitä.
Ja mitä esineitä! Niitä esille purkaessaan Godfrey ei voinut
pidättää riemunhuudahduksia! Kaikesta päättäen oli tuo laukku
kuulunut perin käytännölliselle matkailijalle, joka luuli joutuvansa
sellaiseen maahan, missä olisi jätettynä kokonaan omien
apuneuvojensa varaan.

Ensiksikin liinavaatteita: paitoja, lautasliinoja, lakanoita, peitteitä;
sitten pukuja: villapuseroita, villa- ja puuvillasukkia, tukevia
hamppukankaisia ja samettihousuja, kudottuja liivejä, nuttuja
paksusta ja kestävästä kankaasta; sitten vielä kaksi paria
pitkävartisia saappaita sekä metsästyslapikkaita ja huopahattuja.
Toiseksi siellä oli keittiö- ja taloustarpeita: pata — tuo niin kipeästi
kaivattu pata! — kattila, kahvipannu, teekannu, muutamia lusikoita,
haarukoita ja veitsiä, pieni kuvastin, kaikenlaisia harjoja; ja lopuksi,
mikä ei suinkaan ollut halveksittavaa, kolme kenttäleiliä, jotka
sisälsivät noin kahdeksan litraa konjakkia ja sokeriviinaa, sekä useita
nauloja teetä ja kahvia.
Kolmanneksi oli muutamia työkaluja: kaira, käsipora, käsisaha,
lajitelma nauloja, naskaleita, y.m., lapion- ja kihvelinteriä,
kuokanterä, kirves, piilukirves, j.n.e.
Neljänneksi aseita: kaksi metsästyspuukkoa nahkatuppineen, yksi
karbiini ja kaksi haulikkoa, kolme kuusipanoksista revolveria,
kymmenkunta naulaa ruutia, usea tuhat nallihattua ja melkoinen
varasto lyijyä ja luoteja — kaikki nämä aseet ja ampumatarpeet
ilmeisesti englantilaista valmistetta; sitten vielä pieni taskuapteekki,
kaukoputki, kompassi ja koronometrikello.
Olipa vielä muutamia englanninkielisiä niteitä, useita kirjoja
valkoista paperia, lyijykyniä, teräskyniä ja mustetta, kalenteri, New
Yorkissa julkaistu raamattu ja "Täydellinen keittokirja".
Se oli tosiaan näissä olosuhteissa arvaamattoman tervetullut
varasto.

Senpävuoksi ei Godfrey voinutkaan hillitä riemuansa. Jos koko
tämä lajitelma olisi vartavasten tilattu hätään joutuneille
haaksirikkoisille, niin se ei olisi voinut olla täydellisempi.
Lahjasta ansaitsi kyllä kiittää kaitselmusta, ja kaitselmus saikin
hartaasta sydämestä kohonneet kiitokset.
Godfrey oli huvikseen levittänyt kaikki aarteensa hiekkarannalle.
Jokaista esinettä hän oli tarkastanut, mutta matkalaukusta ei
löytynyt mitään paperia, josta olisi käynyt selville sen alkuperä tai
mistä laivasta se oli joutunut aaltoihin.
Muuten ei meri ollut tuonut lähettyville mitään jäännöstä äskettäin
tapahtuneesta haaksirikosta. Ei näkynyt mitään rantakivillä, ei
mitään hietikolla. Varmaankin oli nousuvesi kuljettanut laukun tänne,
sittenkun se pitemmän tai lyhyemmän aikaa oli meressä
uiskennellut. Painoonsa verrattuna se oli kyllin kookas pysyäkseen
kellumassa.
Phinan saaren isännät näkivät siis aineellisen elämänsä tarpeet
joksikin aikaa turvatuiksi varsin runsaassa määrässä. Heillä oli
työkaluja, aseita, astioita, vaatteita, jotka erinomainen onnenpotkaus
oli heille lahjoittanut.
Oli itsestään selvää, että Godfrey ei voinut ajatella kaikkien näiden
esineiden kantamista Willin puulle. Niiden kuljettamiseen tarvittiin
useampia retkiä, mutta pahan sään pelosta oli kiirehdittävä.
Godfrey pani siis useimmat näistä erilaisista esineistä takaisin
matkalaukkuun. Yhden pyssyn, yhden revolverin, jonkun määrän
ruutia ja lyijyä, metsästyspuukon, kiikarin ja padan hän kuitenkin otti
heti mukaansa.

Sitten hän sulki huolellisesti laukun, kiinnitti hihnat jälleen soljilla
ja läksi nopeasti kulkemaan takaisin rannikolta.
Ah, kuinka hänet tuntia myöhemmin ottikaan vastaan Tartelett! Ja
kuinka mielissään olikaan opettaja, kun hänen oppilaansa oli hänelle
luetellut heidän uudet aarteensa! Pata, varsinkin pata, riemastutti
häntä niin suuresti, että hän ilmaisi ilonsa sarjalla hyppyaskeleita,
jotka päättyivät ylvääseen kuusikahdeksannes-tahtiin.
Oli vasta puolipäivä. Heti aamiaisen jälkeen mielikin Godfrey palata
Dream-lahdelle. Hän halusi kiireimmän kaupalla saada kaikki korjuun
Willin puuhun.
Tartelett ei osoittautunut vastahakoiseksi, vaan selitti olevansa
valmis lähtemään. Hänen ei enää tarvinnut edes vaalia loimuavaa
nuotiotulta. Ruudin avulla voi kaikkialla hankkia tulta. Mutta opettaja
tahtoi, että lihakeitto heidän poissaollessaan hiljalleen kiehuisi.
Tuokiossa oli purovedellä täytettyyn pataan paiskattu kaniinin
neljännes ja tusinan verta jam-juuria, jotka saisivat korvata
vihannekset, sekä lisäksi hyvä hyppysellinen rantakallioiden
onteloista löydettyä suolaa.
"Se kiehuu kyllä aivan yksikseen!" huudahti Tartelett, joka näkyi
olevan hyvin tyytyväinen työhönsä.
Ja niin he kevein askelin oikaisivat suorinta tietä Dream-lahtea
kohti.
Matka-arkku oli yhä paikallaan. Godfrey avasi sen varovaisesti, ja
Tartelettin ihastushuutojen kaikuessa ryhdyttiin lajittelemaan eri
esineitä.

Ensimmäisellä matkallaan kykenivät Godfrey ja hänen toverinsa
kuormajuhdiksi muuttuneina kuljettamaan Willin puulle aseet,
ampumavarat ja osan vaatteista.
Sitten molemmat lepäsivät vaivoistaan pöydän ääressä, jolla
höyrysi kaniiniliemi. He myönsivät sen maistavan oivalliselta. Mitä
lihaan tulee, olisi opettajan sanojen mukaan ollut vaikea kuvitella
mitään herkullisempaa! Oi, mikä ihmeellinen vaikutus puutteella
onkaan!
Seuraavana päivänä, heinäkuun 30:nä, lähtivät Godfrey ja
Tartelett aamunkoitteessa, ja vielä kolme matkaa tehtyään he olivat
tyhjentäneet ja kuljettaneet asuinpaikkaansa laukun koko sisällön.
Ennen iltaa olivat työkalut, aseet, astiat ja kaikki muut kojeet
kotona, järjestettyinä ja talteen pantuina Willin puun kammiossa.
Elokuun ensimmäisenä päivänä sitten itse matkalaukkukin, jota oli
melko työläästi laahattu hiekkarannikkoa pitkin, sijoitettiin
asumukseen, ja siitä tehtiin liinavaatekirstu.
Herkkä, kevytmielinen Tartelett näki nyt tulevaisuuden aivan
ruusunkarvaisena. Ei siis ihme, että hän sinä päivänä taskuviulu
kädessä saapui oppilaansa luo ja, aivan kuin olisivat olleet Kolderupin
upeassa salissa, kysyi häneltä ihan tosissaan:
"No, rakas Godfrey, eikö olisi aika jälleen aloittaa
tanssituntejamme?"

XV
Mitä välttämättömästi tapahtuu ainakin kerran jokaisen todellisen tai
kuvitellun Robinsonin elämässä.
Tulevaisuus viittoi siis vähemmän synkkänä. Mutta jos Tartelett
nykyisin ei nähnytkään näiden kojeiden, työkalujen ja aseiden
omistamisessa muuta kuin keinon tehdä heidän erakkoelämänsä
hiukan hauskemmaksi, niin Godfrey ajatteli jo mahdollisuutta poistua
Phinan saarelta. Eikö hän nyt voisi rakentaa kyllin tukevaa alusta,
jolla he voisivat saavuttaa jonkin naapurimaan tai heidän
näköpiiriinsä ilmestyvän, ohi kulkevan laivan?
Sillä välin Tartelett ajatteli vain nykyisyyttä ja kohdisti huomionsa
erikoisesti lähinnä seuraaviin viikkoihin.
Pian olikin Willin puun vaatevarasto järjestetty, mutta päätettiin
käyttää kaikkea järkevää säästäväisyyttä, minkä tulevaisuuden
epävarmuus teki välttämättömäksi. Käytettäisiin noita pukuja vain
tiukimman tarpeen mukaan. Se oli sääntö, johon opettajan täytyi
alistua.

"Mitä se hyödyttää?" virkkoi tämä noituen. "Liiallista
säästäväisyyttä, rakas Godfrey! Emmehän me, lempo soikoon, ole
villi-ihmisiä, jotka kulkisimme puolialastomina."
"Anteeksi, Tartelett", vastasi Godfrey; "me olemme villi-ihmisiä,
emmekä mitään muuta!"
"Kuten tahdotte, mutta saattepa nähdä, että olemme jättäneet
tämän saaren, ennenkuin kulutamme nuo vaatteet!"
"Siitä en tiedä mitään, Tartelett, ja parempi on säästää
vastaisuuden varalle, vaikkapa sitten jäisi ylitsekin, kuin kärsiä
puutetta."
"Tottahan edes sunnuntaisin saa itsensä hiukan somistella?"
"No kyllä sunnuntaisin ja myöskin juhlapäivinä", vastasi Godfrey,
joka ei vastaväitteillään tahtonut liian paljoa kiusoittaa kevytmielistä
toveriansa; "mutta kun tänään sattuu olemaan maanantai, on meillä
edessämme kokonainen viikko ennenkuin laitamme itsemme
koreiksi!"
On sanomattakin selvää, että Godfrey saarelle saapumisestaan asti
ei ollut laiminlyönyt merkitä jokaista kulunutta päivää. Ja
matkalaukusta löydetyn kalenterin avulla hän oli voinut todeta, että
tämä päivä todellakin oli maanantai.
He olivat sitten jakaneet jokapäiväiset tehtävät kummankin
kykyjen ja taipumusten mukaan. Enää ei ollut tarvis valvoa yöt
päivät tulen ääressä, sen uudestaan sytyttämiseen kun nyt oli
keinoja. Tartelett sai siis jättää, vaikka hän teki sen hiukan
kaihomielin, tuon toimen, joka hänelle niin hyvin soveltui. Hänen

huolekseen tuli nyt jam- ja kamajuurien hankkiminen — varsinkin
viimemainittujen, joista valmistettiin taloudessa tarvittava
jokapäiväinen leipä. Niinpä opettaja kävikin niitä joka päivä
poimimassa pensasriveillä asti, jotka reunustivat ruohikkoa Willin
puun takana. Sinne oli mailin, parin matka, mutta hän tottui
kävelyynsä. Väliajoin hän kävi myöskin poimimassa ostereja ja
äyriäisiä, joita syötiin suuret määrät.
Godfrey itse oli ottanut huolehtiakseen kotieläimistä ja
kanakarsinan asukkaista. Teurastajan ammatti ei ollut hänelle
hauska, mutta vihdoin hän voitti vastenmielisyytensä. Hänen
toimestaan ilmestyikin lihakeittoa usein pöytään jonkin paistinpalan
kera, joka tuotti ruokajärjestelmään varsin tervetullutta vaihtelua.
Riistaa taas vilisi Phinan saaren metsissä, ja Godfrey aikoi ryhtyä sitä
ampumaan niin pian kuin hänelle muilta, kiireemmiltä hommilta jäisi
siihen aikaa. Hän aikoi kyllä käyttää varastonsa tuliaseita, ruutia ja
lyijyä; mutta hän halusi ensin laittaa talouden täyteen kuntoon.
Työkalujensa avulla kävi hänelle mahdolliseksi valmistaa muutamia
penkkejä Willin puun sisään ja ulkopuolelle. Jakkarat veistettiin
kirveellä; sileämmäksi laitettu pöytä oli paremmin vatien, lautasien ja
muiden ruokakalujen arvoinen, joilla opettaja Tartelett sitä somisti.
Makuusijat pantiin puukehyksiin, ja niiden kuivista ruohoista laitetut
pehmikkeet kohenneltiin mukavammiksi. Jos vielä puuttuivatkin
jouhipatjat ja matrassit, niin olihan ainakin peitteitä. Erilaiset
keittiökalut eivät enää ajelehtineet permannolla, vaan niille oli
varattu paikka sisäseiniin kiinnitetyillä hyllyillä. Kapineet, liinavaatteet
ja puvut suljettiin visusti itse mammutpetäjän kuoreen
kaiverrettuihin komeroihin, jotta ne olisivat tomulta suojassa.
Tukeviin nauloihin ripustettiin aseet ja kalut, jotka sotisopain tapaan
somistivat seiniä.

Godfrey tahtoi myöskin sulkea asuntonsa, jotta kotieläimet eivät
tulisi öisin häiritsemään heidän untansa, vaikka muita nelijalkaisia ei
olisikaan. Koska hän ei ainoalla käsisahallaan, lehtisahalla, voinut
valmistaa lautoja, käytti hän taaskin leveitä ja paksuja
kaarnankappaleita, joita oli helppo leikellä. Täten hän laittoi kyllin
jykevän portin Willin puun oviaukon tukkimiseksi. Samalla hän
puhkaisi kaksi pientä ikkunaa toisiaan vastapäätä, niin että niistä
pääsi valoa ja ilmaa kammion sisälle. Yöksi voitiin ne sulkea
luukuilla; mutta aamusta iltaan ei ainakaan enää tarvinnut turvautua
pihkaisiin tuohuksiin, jotka savuttivat asunnon.
Mitä Godfrey myöhemmin keksisi pitkien talvi-iltain valaisemiseksi,
sitä hän ei vielä tiennyt. Onnistuisiko hänen valaa lampaantalista
muutamia kynttilöitä vai tyytyisikö hän huolellisemmin valmistettuihin
pihkapuikkoihin? Sen saisi sitten nähdä.
Vielä tuumittiin, miten voisi rakentaa Willin puun sisään
lämmitysuunin. Niin kauan kuin kaunista vuodenaikaa kesti, riitti
ulkopuolelle erään mammutpuun juurikoloon laadittu tulisija kaikkiin
keittiötarpeisiin; mutta kun rankat säät alkaisivat, kun sadetta tulisi
tulvimalla, kun oli taisteltava pakkasta vastaan, jonka tavatonta
ankaruutta oli muutamien viikkojen aikana syytä pelätä, silloin olisi
pakko keksiä keino tulen sytyttämiseksi asunnon sisäpuolelle ja
laittaa savulle riittävä räppänä. Tämä tärkeä kysymys oli aikoinaan
ratkaistava.
Hyvin hyödyllinen homma oli se, johon Godfrey ryhtyi
yhdistääkseen mammutpuu-ryhmän liepeillä lirisevän puron
molemmat rannat. Jokseenkin vaivaloisesti hän sai upotetuksi
paaluja joenuoman pohjaan ja asetti niiden päälle muutamia
metsästä hakkaamiansa puita sillaksi. Täten saattoi kulkea

pohjoiselle rannalle tarvitsematta ensin kävellä kaalamolle, mikä
aiheutti kahden mailin kierroksen myötävirtaan.
Mutta vaikka Godfrey ryhtyikin kaikkiin varokeinoihin tehdäkseen
oleskelun tällä Tyynenmeren autiolla saarella jokseenkin
siedettäväksi — siltä varalta, että hän tovereineen olisi tuomittu
elämään siellä kauan, jäämään sinne ehkä ainaiseksi! — ei hän
tahtonut kuitenkaan mitään laiminlyödä, joka voisi lisätä
pelastumismahdollisuuksia. Phinan saari ei ollut laivojen kulkuväyläin
varrella; se oli liiankin selvää. Sillä ei ollut niille mitään leposatamaa
tarjottavana, sieltä ei ollut mitään uusia muonavaroja hankittavissa.
Mikään ei voinut vietellä aluksia saareen tutustumaan. Mutta eihän
silti ollut mahdotonta, että joku sota- tai kauppalaiva saapuisi
näkyviin.
Oli siis keksittävä keino, jolla kiinnittäisi sellaisen huomiota ja
osoittaisi sille, että saari oli asuttu.
Siinä tarkoituksessa Godfrey katsoi velvollisuudekseen pystyttää
lipputangon mereen pistäytyvän pohjoisen niemenkärjen nenään, ja
sitä varten hän uhrasi puolikkaan yhdestä niistä lakanoista, jotka oli
matkalaukusta tavattu. Ja koska hän pelkäsi, ettei valkoinen väri
näkyisi kuin hyvin rajoitetulle alalle, koetti hän vielä värjätä lippuaan
erään hiekkasärkkäin juurella kasvavan pensaan marjojen mehulla.
Siten sai hän hyvinkin heleätä punaista, jota sitovan syövytysaineen
puutteessa ei voinut tehdä lähtemättömäksi, vaan se vika oli
korjattava värjäämällä kangas uudestaan, sitten kun tuuli tai sade oli
sen haalistuttanut.
Näihin erilaisiin hommiin kului hänen aikansa elokuun 15 päivään
asti. Viikkokausia oli taivas ollut melkein alituisesti kirkas,
lukuunottamatta paria, kolmea tavattoman rajua myrskyä; nämä

olivat syytäneet hyvin viljalti vettä, jonka maa oli ahnaasti imenyt
sisäänsä.
Näihin aikoihin Godfrey ryhtyi metsästysammattiinsa. Mutta jos
hän itse olikin kyllin taitava pyssymies, ei hän voinut luottaa
Tartelettiin, joka pamauttaisi vasta ensimmäisen laukauksensa.
Godfrey käytti siis useita päiviä viikosta metsän nelijalkaisen ja
siivekkään riistan ampumiseen, jota ei tosin ollut aivan yllin kyllin,
mutta kuitenkin siksi viljalti, että sitä riittäisi Willin puun asukkaille.
Muutamat peltopyyt, jotkut punapyyt ja joukko kurppia toivat
hauskaa vaihtelua tavalliseen ruokalistaan. Pari, kolme antilooppiakin
kaatui nuoren metsästäjän luodista, ja vaikkei opettaja laisinkaan
ollut avustanut niiden pyydystämisessä, otti hän ne yhtä suurella
mielihyvällä vastaan, kun ne esiintyivät reisipaistina ja kyljyksinä.
Mutta metsästäessään ei Godfrey laiminlyönyt tutustua
täydellisemmin saareensa. Hän tunkeutui noiden tiheiden metsien
sydämeen, jotka peittivät sen keskiosaa. Hän astui virran vartta sen
lähteelle asti, joka kukkulan länsirinteeltä saamallaan vedellään elätti
sen juoksua. Hän kiipesi uudelleen kartiokukkulan huipulle ja
laskeutui vastakkaisia rinteitä pitkin itärannikolle, jolla ei vielä ollut
käynyt.
— Kaikkien tutkimuksieni tuloksena, — toisteli Godfrey usein
itsekseen, — on tehtävä se johtopäätös, että Phinan saarella ei ole
tuho-eläimiä, ei petoja, ei käärmeitä eikä isoja sisiliskoja! En ole
huomannut ainoatakaan! Jos niitä olisi, niin laukaukseni olisivat ne
varmaan havahduttaneet! Se on onnellinen seikka! Jos olisi tarvinnut
turvata Willin puu niiden hyökkäyksiltä, en juuri tiedä, miten sen
olisimme voineet tehdä!

Sitten hän johtui toiseen aivan luonnolliseen mietelmään:
— Tästä täytyy myöskin päätellä — tuumi hän, — että saari ei ole
asuttu. Jo kauan sitten olisivat alkuasukkaat tai haaksirikkoiset
juosseet esille laukausten paukkeesta! Ei siis ole muuta kuin tuo
käsittämätön savu, jonka jo kahdesti luulen huomanneeni…!
Tositeossa ei Godfrey koskaan ollut tavannut jälkiä
minkäänlaisesta tulesta. Mitä kiehuviin lähteisiin tuli, joiden höyryksi
hän oli luullut voivansa havaintonsa selittää, ei Phinan saarella, joka
ei suinkaan ollut tuliperäinen, näkynyt sellaisia olevan. Hänen oli siis
täytynyt kahdesti joutua saman ilvehtivän harhakuvan uhriksi.
Sitäpaitsi ei tuota savua tai höyryä sitten ollut näkynytkään. Kun
Godfrey toistamiseen nousi keskuskukkulan huipulle ja myöskin
uudestaan kiipesi Willin puun latvaoksille, ei hän havainnut mitään,
joka olisi hänen huomiotaan kiinnittänyt. Lopuksi hän siis unohtikin
koko asian.
Useita viikkoja kului näihin erilaisiin taloushommiin ja
metsästysretkiin. Jokainen päivä toi mukanaan jonkun parannuksen
toverusten elämään.
Joka sunnuntai Tartelett pukeutui siroimpiin vaatteisiinsa, kuten oli
sovittu. Silloin hän ei ajatellut muuta kuin kävellä suurten puitten alla
taskuviuluansa soitellen. Hän sipsutteli tanssiaskelin, antaen
opetusta itselleen, koska hänen oppilaansa oli jyrkästi kieltäytynyt
kurssiansa jatkamasta.
"Mitä hyötyä siitä olisi?" vastusteli Godfrey opettajan kehoituksia.
"Kuvitteletteko, voitteko kuvitella Robinsonia ottamassa tanssin ja
plastiikan tunteja?"

"Ja miksikä ei?" väitti Tartelett tosissaan. "Minkätähden ei
Robinsonilta vaadittaisi hyvää ryhtiä? Siroja liikkeitä ja kaunista
käytöstä ei ole hankittava muiden, vaan itsensä vuoksi!"
Siihen ei Godfreyllä ollut mitään vastattavaa. Hän ei kuitenkaan
suostunut, ja opettaja sai "opettaa tyhjää ilmaa".
Syyskuun 13 päivä tuotti yhden suurimpia ja surullisimpia
pettymyksiä, mitä autiolle saarelle heitetyt haaksirikkoiset saattoivat
kokea.
Vaikka Godfrey ei enää koskaan ollut nähnyt missään saaren
kolkassa tuota selittämätöntä ja tavoittamatonta savua, niin tänä
päivänä kello kolmen tienoissa iltapuolella kiintyi hänen huomionsa
pitkään höyryjuovaan, jonka alkuperästä ei voinut erehtyä.
Hän meni kävelemään Lippuniemekkeelle asti — sen nimen hän oli
antanut maankärjelle, jolla kohosi hänen lipputankonsa. Ja silloin
hän kaukoputkellaan katsellessaan havaitsi taivaanrannalla savua,
jota länsituuli ajoi saarelle päin.
Godfreyn sydän sykähti rajusti.
— Laiva! — huudahti hän.
Mutta purjehtisiko tuo alus, tuo höyrylaiva, Phinan saaren
näkyvissä? Ja jos se niin tekisikin, tulisiko se kyllin lähelle, jotta
merkinannot voitaisiin sinne nähdä tai kuulla? Vai haihtuisiko tuo
tuskin havaittu savu laivan kanssa näköpiirin luoteis- tai
lounaisrantaan?
Kahden tunnin ajan kuohuttivat Godfreyn mieltä vaihtelevat toivon
ja pelon väliset tunteet, joita on helpompi kuvitella kuin kuvailla.

Vähitellen alkoikin savujuova tulla isommaksi. Se taajeni
höyrylaivan lisätessä tultaan, mutta heikkeni jälleen miltei
huomaamattomiin, kun hiililapiollinen oli palanut. Mutta sittenkin
lähestyi laiva silminnähtävästi. Kello neljän tienoissa näyttäytyi sen
runko taivaan ja meren yhtymäkohdassa.
Se oli iso höyrylaiva matkalla koilliseen, — sen Godfrey helposti
totesi. Jos se yhä pysyi sillä suunnalla, täytyi sen välttämättömästi
lähestyä Phinan saarta.
Godfrey oli aluksi aikonut juosta Willin puulle ilmoittaakseen
asiasta Tartelettille. Mutta mitäpä se olisi hyödyttänyt? Yhden ainoan
merkkejä antavan ihmisen näkeminen vaikutti yhtä paljon kuin
kahdenkin. Hän jäi siis paikalleen ja seisoi kiikari silmäin edessä,
tahtoen tarkoin seurata laivan jokaista liikettä.
Höyrylaiva läheni yhä rannikkoa, vaikkei se ollutkaan kääntänyt
keulaansa suoraan saarta kohti. Kellon viittä lähestyessä kohosi
taivaanranta jo sen runkoa korkeammalle ja sen kolme
kuunarinmastoa tuli näkyviin. Godfrey saattoi jo eroittaa sen
lipputangossa lepattavat värit.
Ne olivat Amerikan värit.
— Mutta, — mietti hän, — jos minä näen tuon lipun, ei ole
mahdollista, että laivalta ei huomattaisi omaani! Tuuli levittää sitä
niin, että kaukoputkella voidaan se helposti nähdä! Entä jos antaisin
merkkejä kohottamalla ja alentamalla sitä useita kertoja, paremmin
ilmaistakseni, että maalta käsin tahdotaan päästä yhteyteen laivan
kanssa. Niin, tässä ei ole silmänräpäystäkään hukattava!

Tuuma oli hyvä. Juosten Lippuniemekkeen äärimmäiseen kärkeen
Godfrey alkoi liikuttaa lippuansa niin kuin tehdään tervehtiessä.
Sitten hän jätti sen puolitankoon, — mikä meritapojen mukaan
merkitsee, että ollaan hädässä ja pyydetään apua.
Höyrylaiva lähestyi vielä, saapuen vähemmän kuin kolmen
meripenikulman päähän rannasta, mutta sen lippu pysyi yhä
liikkumattomana mesaanimaston sakarassa eikä vastannut
Lippuniemekkeeltä annettuun merkkiin.
Godfrey tunsi sydäntänsä ahdistavan. Kaiketikaan ei häntä oltu
nähty…! Kello oli puoli seitsemän, ja alkoi jo hämärtää!
Kohta ei höyrylaiva ollut enää kuin kahden penikulman päässä
niemekkeen kärjestä, jota kohti se porhalsi. Sillä hetkellä vaipui
aurinko taivaanrannan taakse. Yön ensimmäisten varjojen langetessa
täytyi hylätä kaikki toivo.
Godfrey alkoi uudestaan vuorottain nostaa ja laskea lippuansa,
mutta yhtä huonolla tuloksella… Hänelle ei vastattu.
Hän ampui sitten useita laukauksia, vaikka matka oli vielä pitkä
eikä tuuli puhaltanut siihen suuntaan…! Mitään pamausta ei kuulunut
laivan kannelta. Sillä välin tummeni ilta vähitellen yöksi; ennenpitkää
oli höyrylaivan runko häipynyt näkyvistä. Tunnin päästä se olisi
epäilemättä ehtinyt Phinan saaren ohi.
Tietämättä mitä tehdä, Godfrey päätti silloin sytyttää pihkaisen
puuryhmän, joka kasvoi Lippuniemekkeen takana. Hän viritti
nallihatun avulla kahmalollisen kuivia lehtiä ja pisti sitten tulen
mäntyryhmään, joka pian leimahti mahtavaksi soihduksi.

Mutta laivan tulet eivät vastanneet tähän maalla sytytettyyn
merkkivalkeaan, ja Godfrey palasi surumielin Willin puulle tuntien
itsensä ehkä hyljätymmäksi kuin oli tähän asti ollut!

XVI
Tapahtuu jotakin, mikä ei lukijaa kummustuttane.
Tämä oli kova isku Godfreylle. Tulisiko tuo häneltä livahtanut
tilaisuus enää koskaan takaisin? Saattoiko hän sitä toivoa? Ei! Tuon
laivan välinpitämättömyys sen purjehtiessa Phinan saaren ohitse
viitsimättä sitä edes tunnustella oli niin ilmeinen, että samoin
menettelisivät kaikki alukset, jotka uskaltautuisivat tälle
Tyynenmeren autiolle kohdalle. Miksipä toiset poikkeaisivat tänne
paremmin kuin tuo äskeinenkään laiva, koska saarella ei ollut mitään
suojasatamaa.
Godfrey vietti surullisen yön. Tuon tuostakin hän hätkähti hereille
ollen kuulevinansa tykinlaukauksen ulapalta. Hän kyseli itseltään
silloin, oliko laivasta ehkä vihdoinkin havaittu rannalla vielä loimuava
suuri nuotio ja yritettiinkö sieltä kenties laukauksella ilmoittaa, että
oltiin saapuvilla.
Godfrey kuunteli… Kaikki tuo ei ollut muuta kuin hänen liiaksi
kiihoittuneiden aivojensa luoma harhavaikukutelma. Kun päivä oli
valjennut, alkoi hän jo itselleen uskotella, ettei tuo laivan

ilmestyminen ollut muuta ollutkaan kuin unta, joka oli alkanut eilen
kello kolmen tienoissa iltapäivällä!
Mutta ei! Oli liiankin varmaa, että laiva oli näyttäytynyt Phinan
saaren edustalla, ehkä vähemmän kuin kahden penikulman päässä
siitä, ja yhtä totta oli, että se ei ollut sinne poikennut!
Tästä pettymyksestään Godfrey ei ollut hiiskunut sanaakaan
Tartelettille. Mitä olisi hyödyttänyt hänelle siitä jutella? Eikö tuo
kevytmielinen mies sitäpaitsi koskaan ajatellut neljääkolmatta tuntia
pitemmälle. Hän ei enää edes odotellutkaan tilaisuutta, joka voisi
heidät saarelta vapauttaa. Hän ei kuvitellut, että tulevaisuus koskaan
voisi hänelle tarjota mitään tähdellistä. San Francisco alkoi häipyä
hänen muististaan. Hänellä ei ollut odottelevaa kihlattua, ei Will-
enoa, jonka luokse mieli paloi. Jos hän tällä maankolkalla olisi voinut
järjestää tanssikurssit, olisivat hänen toiveensa olleet tyydytetyt —
vaikkapa ei olisi ollut enempää kuin yksi oppilas.
Mutta jos opettaja ei uskonut, että mikään välitön vaara voisi
uhata hänen turvallisuuttansa tällä saarella, jolla ei ollut petoja eikä
alkuasukkaita, niin hän oli väärässä. Vielä samana päivänä hänen
huoleton optimisminsa joutui kovalle koetukselle.
Kello neljän tienoilla iltapuolella Tartelett oli tapansa mukaan
mennyt poimimaan ostereita ja nilviäisiä Lippuniemekkeen takana
sijaitsevalta rannikon osalta, kun Godfrey näki hänen rientävän
juoksujalkaa Willin puulle. Hänen harvat hiuksensa törröttivät
ohimoilla. Hän näytti mieheltä, joka pakenee rohkenematta edes
taaksensa vilkaista.
"Mitä nyt?" huudahti Godfrey hiukan levottomana ja astui
toveriansa vastaan.

"Tuolla… tuolla…!" virkkoi Tartelett osoittaen sitä kohtaa merta,
josta näkyi kapea kaistale pohjoisessa Willin puun isojen naapurien
lomitse.
"Mitä siellä sitten on?" kysyi Godfrey juosten ensi työkseen
mammutpuu-metsikön reunaan.
"Kanootti!"
"Kanoottiko?"
"Niin…! Villi-ihmisiä…! Kokonainen venekunta… Pieni laivue
villejä… Kenties ihmissyöjiä…!"
Godfrey oli katsahtanut osoitettuun suuntaan.
Ei siellä venekuntaa ollut, kuten suunniltaan säikähtynyt Tartelett
oli sanonut, mutta opettaja oli erehtynyt vain määrään nähden. Siellä
oli tosiaan pieni vene lipumassa puolisen penikulman päässä
rannikosta merellä, joka tällä hetkellä oli varsin tyyni, ja suunnaten
kulkunsa niin, että se kiertäisi Lippuniemekkeen.
"Ja miksi ne olisivat ihmissyöjiä?" kysyi Godfrey kääntyen
opettajan puoleen.
"Siksi", vastasi Tartelett, "että Robinsonien saarille aina ennemmin
tai myöhemmin saapuu ihmissyöjiä!"
"Eikö se pikemmin ole jonkun kauppalaivan vene?"
"Laivanko…?"
"Niin… höyrylaivan, joka tästä eilen iltapäivällä purjehti saaremme
näkyvissä."

"Ettekä ole maininnut siitä minulle mitään!" huudahti Tartelett
kohottaen epätoivoisesti käsivartensa taivasta kohti.
"Mitäpä hyötyä siitä olisi ollut", vastasi Godfrey, "kun luulin, että
laiva oli lopullisesti purjehtinut tiehensä. Mutta tuo kanootti voi olla
sieltä! Saammepa nähdä…!"
Godfrey palasi nopeasti Willin puuhun, otti sieltä kaukoputkensa ja
asettui sitten metsikön reunalle.
Siinä seisoen hän saattoi tarkkaavaisuuttansa ponnistaen nähdä
veneen, josta välttämättömästi täytyi havaita niemekkeellä liehuva
lippu heikon tuulen levittämänä.
Kaukoputki putosi Godfreyn silmiltä.
"Villejä…! Niin, villejä ne kyllä ovat!" huudahti hän.
Tartelett tunsi sääriensä tutisevan, ja pelonväristys puistatti koko
hänen ruumistansa.
Siellä oli todella veneellinen villi-ihmisiä, jotka olivat saapumassa
saarta kohti.
Vene oli rakennettu polynesialaisten ruuhien tapaan, sillä oli iso
bamburuo'oista punottu purje, ja vasemman laidan yli työnnetty
liipotin piti sitä tasapainossa, estäen sitä liiaksi kallistumasta tuulen
alle.
Godfrey eroitti täydellisesti ruuhen muodon: se oli prao — ja siitä
päättäen ei Phinan saari voinut olla varsin kaukana malaijilaisesta
saaristosta. Mutta tuossa ruuhessa ei ollut malaijeja, vaan

puolialastomia neekereitä, joiden lukumäärän saattoi laskea
tusinaksi.
Oli siis varsin vaarallista, jos heidät nähtäisiin. Nyt sai Godfrey
katua, että oli kohottanut tuon lipun, jota laivasta ei oltu huomattu,
mutta jonka tuo joukkio varmaan näki. Sen alaslaskeminen oli jo liian
myöhäistä.
Se oli tosiaan perin ikävä seikka. Jos oli todennäköistä, että näiden
villien päämääränä joltakin naapurisaarelta lähtiessään oli ollut
saavuttaa tämä saari, niin he kenties luulivat sitä asumattomaksi,
kuten se ennen Dreamin haaksirikkoa todella oli ollutkin. Mutta lippu
oli siellä osoittamassa ihmisolentojen asettumista tälle rannikolle!
Miten heitä siis välttää, jos he laskisivat maihin?
Godfrey ei tiennyt mitä tehdä. Joka tapauksessa oli tarkattava,
astuisivatko alkuasukkaat saarelle; se oli toistaiseksi tärkeintä. Sitten
saisi nähdä.
Kaukoputki silmäin edessä hän siis seurasi ruuhen liikkeitä. Hän
näki sen kääntyvän niemekkeen kärjen kohdalla ja sitten kiertävän
sen. Sitten se laski rannikkoa pitkin ja saapui lopuksi maihin juuri sen
joen suulla, joka kahta penikulmaa ylempänä virtasi Willin puun ohi.
Jos noiden alkuasukkaiden päähän siis pistäisi nousta pitkin puron
vartta, saapuisivat ne varsin pian mammut-petäjämetsikköön, eikä
niitä voisi siitä estää.
Godfrey ja Tartelett palasivat nopeasti asuntoonsa. Oli ennen
kaikkea ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin sen turvaamiseksi
yllätykseltä ja ajoissa valmistauduttava sitä puolustamaan. Vain tätä

ajatteli Godfrey. Opettajan ajatukset taas suuntautuivat aivan
toisaalle.
— Ah, ah! — voivotteli hän itsekseen. — Onpa tämä kamalaa!
Näinkö on kohtalo määrännyt? Eikö sitä siis voi välttää? Eikö voi tulla
Robinsoniksi raakalaisten kanootin laskematta saarelle, kannibaalien
saapumatta sinne ennemmin tai myöhemmin? Olemme olleet täällä
vain kolme kuukautta ja tuolla ne jo tulevat! Ei herra Foe eikä herra
Wyss suinkaan ole liioitellut! Kylläpä kannattaa laittautua
Robinsoniksi, totisesti!
Tartelett hyvä, Robinsoniksi ei laittauduta, Robinsoniksi tullaan,
etkä sinä aavistanutkaan, kuinka oikeaan osasit verratessasi
asemaasi mainittujen kahden, englantilaisen ja sveitsiläisen, kertojan
sankarien kohtaloon.
Heti kun Godfrey oli palannut Willin puulle, ryhdyttiin seuraaviin
varokeinoihin: Mammutpetäjän juurikoloon sytytetty tuli
sammutettiin ja tuhka hajoitettiin tuuleen, jotta ei jäisi mitään jälkiä.
Kukot, kanat ja kananpojat olivat jo yöpyneet kanahuoneeseen, ja
täytyi tukkia sen aukko varvuilla salatakseen sen mahdollisimman
hyvin. Muut elukat — kaniinit, lampaat ja vuohet — ajettiin niitylle,
kun ei myöskin niitä, ikävä kyllä, voitu sulkea mihinkään talliin. Kaikki
vehkeet ja työkalut vietiin asuntoon, ulkopuolelle ei jätetty mitään
sellaista, mikä olisi osoittanut siellä olevan tai siellä käyneen
ihmisolentoja. Sitten suljettiin ovi tiukasti, kun Godfrey ja Tartelett
itsekin ensin olivat vetäytyneet Willin puun sisään. Tämä
mammutpetäjän kaarnasta leikattu ovi liittyi hyvin rungon kuoreen ja
jäisi villeiltä ehkä huomaamatta, jolleivät ne sitä kovin läheltä
tarkastaisi. Samoin oli kahden ikkunan laita, joiden eteen työnnettiin

luukut. Sitten sammutettiin kaikki tuli asunnosta, joka jäi pilkkosen
pimeäksi.
Kylläpä tämä yö tuntui pitkältä! Godfrey ja Tartelett kuuntelivat
pienimpiäkin rasahduksia ulkoa. Kuivan oksan naksahdus, tuulen
henkäys sai heidät säpsähtämään. He olivat kuulevinaan astuntaa
puiden alta. Heistä tuntui siltä kuin Willin puun ympärillä käveltäisiin.
Silloin Godfrey kohottaen itsensä toiseen ikkunoista raotti luukkua ja
tähysti levottomasti hämärään.
Ei vielä mitään.
Kuitenkin Godfrey kuuli pian askeleita tanterelta. Tällä kertaa eivät
hänen korvansa olleet voineet häntä pettää. Hän katseli vielä, mutta
ei nähnyt muuta kuin yhden vuohista, joka tuli etsimään suojaa
puiden alta.
Muuten oli Godfrey tehnyt päätöksensä siltä varalta, että jotkut
villeistä sattuisivat keksimään suunnattoman mammutpetäjän tyveen
kätketyn asunnon: Hän laahaisi Tartelettin mukanaan sisäkäytävää
pitkin ylös ja pakenisi latvaoksille asti, missä kykenisi paremmin
tekemään vastusta. Kun hänellä oli käytettävänään sekä pitkiä
pyssyjä että revolvereita ja ampumatarpeita yllin kyllin, olisi hänellä
ehkä mahdollisuutta saada voitto tusinasta metsäläisiä, joilla ei ollut
tuliaseita. Jos nämä, siinä tapauksessa, että olivat varustetut jousilla
ja nuolilla, hyökkäisivät alhaalta, ei ollut luultavaa, että he pitäisivät
puoliansa hyvin tähdättyjä pyssyjä vastaan ylhäältä päin. Jos ne taas
murtaisivat asunnon oven ja yrittäisivät sisäpuolelta nousta korkeille
oksille, kävisi se niille tukalaksi, koska oli kuljettava ahtaan aukon
kautta, jota piiritetyt voivat helposti puolustaa.

Tästä mahdollisuudesta ei Godfrey muuten virkkanut mitään
Tartelettille. Mies-poloinen oli jo kyllin säikähtynyt ruuhen tulosta.
Ajatus, että hänen ehkä täytyisi paeta puun latvaan kuin kotka
pesäänsä, ei olisi ollut hänelle rauhoittava. Jos se äärimmäisessä
tapauksessa kävisi välttämättömäksi, niin Godfrey raahaisi hänet
muassaan antamatta hänelle edes miettimisen aikaa.
Yö kului pelon ja toivon vaiheilla. Mitään välitöntä hyökkäystä ei
tapahtunut. Villit eivät olleet vielä saapuneet mammutpetäjä-
metsikköön asti. Ehkä ne odottivat päivän valkenemista lähteäkseen
seikkailemaan saaren halki.
"Sen ne luultavasti tekevät", virkkoi Godfrey, "koska lippumme
ilmoittaa niille, että saari on asuttu! Mutta niitä on vain tusina, ja
niiden täytyy ryhtyä joihinkin varokeinoihin! Kuinka ne aavistaisivat
joutuvansa tekemisiin ainoastaan kahden haaksirikkoisen kanssa? Ei,
ne eivät uskalla tulla ennen kirkasta päivää… elleivät ehkä jää…"
"Tai kenties ne päivän tultua astuvat jälleen alukseensa ja lähtevät
pois", vastasi Tartelett.
"Lähtisivätkö pois? Mutta mitä varten ne sitten olisivat tulleet
yhdeksi yöksi Phinan saarelle?"
"En minä tiedä…" vastasi opettaja, joka kauhunsa vallassa ei
voinut selittää näiden villien tuloa muuten kuin että ne halusivat
hotkia ihmislihaa.
"Olkoon miten tahansa", sanoi Godfrey, "mutta jolleivät nuo villit
huomenaamulla ole saapuneet Willin puulle, niin lähdemme
tiedustelemaan".

"Mekö…?"
"Niin, me!… Mikään ei olisi varomattomampaa kuin erota
toisistamme!
Ken tietää, vaikka meidän täytyisi paeta sisämetsiin ja lymytä
muutamia
päiviä… kunnes vene lähtee täältä! Niin, me pysymme yhdessä,
Tartelett!"
"Hst…?" hillitsi opettaja vapisevalla äänellä. "Minusta tuntuu kuin
kuulisin jotakin ulkoa…"
Godfrey kohottausi taas ikkunaan ja laskeutui melkein heti jälleen.
"Ei!" sanoi hän. "Vielä ei kuulu mitään epäilyttävää! Elukkamme
vain tulevat metsikköön."
"Ehkä niitä hätyytetään!" virkkoi Tartelett.
"Ne tuntuvat päinvastoin hyvin rauhallisilta", vastasi Godfrey.
"Minä luulen niiden pikemmin tulevan vain etsimään suojaa
aamukasteelta."
"Ah", voihkaisi Tartelett niin surkealla äänellä, että se vähemmän
vakavassa tilaisuudessa olisi Godfreytä naurattanut, "tällaista ei
meille sattuisi Kolderupin talossa Montgomery-kadun varrella!"
"Päivä valkenee ennen pitkää", virkkoi sitten Godfrey. "Jollei
alkuasukkaita ole tullut näkyville ennenkuin tunti on kulunut, niin
jätämme Willin puun ja lähdemme tiedusteluretkelle saaren
pohjoisosaan. — Osannettehan te pidellä pyssyä, Tartelett?"
"Pidellä!… No kyllä!…"

"Ja ampua johonkin määrättyyn suuntaan?"
"Minä en tiedä!… En ole koskaan yrittänyt, ja voitte olla varma,
Godfrey, että luotini ei osu…"
"Kuka tietää, vaikka pelkkä pamauskin riittäisi peloittamaan
villejä!"
Tuntia myöhemmin oli päivä kylliksi valjennut, jotta silmä voi
kantaa mammutpuu-metsikön tuolle puolen.
Godfrey avasi silloin vuoroittain, mutta varovaisesti molempain
ikkunain luukut. Siitä, joka oli etelään päin, ei näkynyt mitään
tavallisuudesta poikkeavaa. Kotieläimet käyskentelivät rauhallisesti
puitten alla eivätkä näyttäneet ollenkaan säikähtyneiltä.
Tarkastuksensa tehtyään Godfrey sulki sen ikkunan huolellisesti
jälleen. Pohjoisenpuolisesta ikkunanaukosta saattoi nähdä rannikolle
asti. Näköalaa riitti kahden mailin päässä olevaan Lippuniemekkeen
kärkeenkin; mutta joensuuta, sitä kohtaa, jossa villit olivat eilen
astuneet maihin, ei voinut eroittaa. Godfrey katseli ensin,
kaukoputkeansa käyttämättä, tarkatakseen Willin puun ympäristöä
siltä puolen. Kaikki oli täysin rauhallista.
Sitten hän, tarttuen kiikariinsa, tähysti kaartuvaa rantaa
Lippuniemekkeen kärkeen asti.
Kenties olivat alkuasukkaat, kuten Tartelett oli huomauttanut,
maalla vietetyn yön jälkeen purjehtineet takaisin, niin käsittämätöntä
kuin se olisi ollutkin, yrittämättä edes ottaa selvää, oliko saari asuttu.

XVII
Opettaja tekee pyssyllään vallan ihmeitä.
Mutta silloin pääsi Godfreyltä huudahdus, joka sai opettajan
säpsähtämään. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että villien täytyi
tietää saarella asuvan ihmisolentoja, koska olivat vieneet lipun, joka
tähän asti oli ollut niemen kärjessä kohotettuna, mutta joka ei enää
liehunutkaan Lippuniemekkeelle pystytetyn riu'un puolivälissä!
Laaditun suunnitelman toteuttamishetki oli siis tullut: oli
lähdettävä ottamaan selvää, olivatko villit vielä saarella ja mitä ne
siellä hommailivat.
"Lähtekäämme", virkkoi Godfrey toverilleen.
"Niin, mutta…" epäröi Tartelett.
"Tahdotteko mieluummin jäädä tänne?"
"Kyllä… teidän kanssanne, Godfrey."
"Ei, vaan yksiksenne?"

December s Child A Book of Chumash Oral Narratives Thomas C. Blackburn (Editor)

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

December s Child A Book of Chumash Oral Narratives Thomas C. Blackburn (Editor)

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk