Discovering the Universe 10th Edition Comins Test Bank

Discovering the Universe 10th Edition Comins Test Bank
Discovering the Universe 10th Edition Comins Test Bank
Discovering the Universe 10th Edition Comins Test Bank

1. Discovering the Universe 10th Edition Comins
Test Bank download
https://testbankdeal.com/product/discovering-the-universe-10th-
edition-comins-test-bank/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankdeal.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Discovering the Universe 10th Edition Comins Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/discovering-the-universe-10th-
edition-comins-solutions-manual/
Discovering the Essential Universe 6th Edition Comins Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/discovering-the-essential-
universe-6th-edition-comins-test-bank/
Discovering the Essential Universe 6th Edition Comins
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/discovering-the-essential-
universe-6th-edition-comins-solutions-manual/
Cost Accounting Foundations and Evolutions 9th Edition
Kinney Test Bank
https://testbankdeal.com/product/cost-accounting-foundations-and-
evolutions-9th-edition-kinney-test-bank/

3. Strategic Management Concepts and Cases Competitiveness
and Globalization 12th Edition Hitt Test Bank
https://testbankdeal.com/product/strategic-management-concepts-and-
cases-competitiveness-and-globalization-12th-edition-hitt-test-bank/
Management Accounting 6th Edition Atkinson Test Bank
https://testbankdeal.com/product/management-accounting-6th-edition-
atkinson-test-bank/
Psychology 4th Edition Ciccarelli Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/psychology-4th-edition-ciccarelli-
solutions-manual/
Public Finance 9th Edition Gayer Test Bank
https://testbankdeal.com/product/public-finance-9th-edition-gayer-
test-bank/
California Real Estate Practice 2nd Edition Herd Test Bank
https://testbankdeal.com/product/california-real-estate-practice-2nd-
edition-herd-test-bank/

4. Ethical Practice in the Human Services From Knowing to
Being 1st Edition Parsons Test Bank
https://testbankdeal.com/product/ethical-practice-in-the-human-
services-from-knowing-to-being-1st-edition-parsons-test-bank/

5. Page 1
1.Mercury can be seen easily from Earth only
A) during a lunar eclipse, when the sky is sufficiently dark near the Moon, because
Mercury is always close to the Moon in the sky.
B) at midnight, when it is high in the sky.
C) when Mercury is near the Sun, just after sunset or just before sunrise.
D) in the winter, when the ecliptic plane is high in the sky at night.
2.Mercury is best seen from Earth with the unaided eye at what time of the day?
A) near midday, when it is seen through the least amount of Earth's atmosphere
B) close to dawn or dusk, when Mercury is at positions of greatest east and west
elongation
C) at midnight, when Mercury is at opposition and highest in the sky
D) during the daytime, when Mercury is at superior conjunction
3.Why is Mercury difficult to observe from Earth?
A) Mercury remains close to the Sun in its orbit and is seen in a dark sky only at
sunrise or sunset, close to the horizon.
B) Mercury orbits the Sun very rapidly and moves across our sky very quickly.
C) The orbit of Mercury is very elliptical and tilted at a large angle to the ecliptic, and
any position on this orbit is visible only at midnight when Mercury is low in the
sky.
D) Mercury is a very small object that orbits a long way from the Sun, thereby
reflecting little light back to Earth.
4.Why is it relatively difficult to observe details on the surface of Mercury from Earth?
A) The surface of Mercury is always completely covered in clouds.
B) The surface of Mercury appears very bright from reflected ultraviolet sunlight and
emitted infrared radiation from its very hot surface.
C) Mercury is a small object that always appears close to the Sun in the sky.
D) Mercury's orbit always keeps it on the opposite side of the Sun from Earth.
5.Mercury has a very
A) dim magnitude when viewed in the sky.
B) low albedo.
C) large magnetic field.
D) thick atmosphere.

6. Page 2
6.The Mariner 10 spacecraft was placed in an elliptical orbit around the Sun, with the
period of its orbit twice that of the period of Mercury's orbit. What is the length of the
semimajor axis of Mariner 10's orbit? (Be careful with units, and review Kepler's laws,
Section 2-5, Discovering the Universe, 10th ed.)
A) 0.48 AU
B) 0.61 AU
C) 0.39 AU
D) 0.0125 AU
7.“This planet has a solid, cratered surface, which is alternately very hot and very cold,
and it has no atmosphere.” Which of the planets fits this description?
A) Venus
B) Mercury
C) Jupiter
D) Mars
8.“This planet has a large iron core, a heavily cratered surface, and no atmosphere.”
Which planet in our solar system fits this description?
A) Mars
B) Neptune
C) Mercury
D) Earth
9.Mercury's orbit has a semimajor axis of 0.387 AU. How large would the Sun appear to
be in the sky (in angular diameter) as seen by someone on Mercury, compared with its
angular diameter from Earth?
A) same size because it is the same Sun
B) about 1.5 times larger
C) about 6.25 times larger
D) about 2.5 times larger
10.Which planet most resembles the Moon in visible surface features and atmosphere?
A) Mars
B) Venus
C) Uranus
D) Mercury

7. Page 3
11.Approximately how many times in one Earth year does Mercury go completely around
the Sun, as viewed from the distant stars? (See Appendix E, Discovering the Universe,
10th ed.)
A) 4 times
B) 3 times
C) twice
D) once
12.Approximately how many times in one Earth year does Mercury appear at its point of
greatest eastern elongation (e.g., in the western sky at sunset) from Earth? (Review
synodic period, Section 2-3 and Figure 7-1, Discovering the Universe, 10th ed.)
A) twice
B) 4 times
C) once
D) 3 times
13.Suppose that on a certain day Mercury and Venus are both at greatest elongation in the
western sky at sunset. After 584 days have elapsed, Venus again is at greatest
elongation in the western sky at sunset. During this period, how many times has
Mercury appeared at greatest elongation in the western sky at sunset? (Review synodic
period in Section 2-3 and Appendix E, Discovering the Universe, 10th ed.)
A) once
B) twice
C) 3 times
D) 5 times
14.How long is one solar day (e.g., noon to noon) on Mercury in Earth days? (See Figure
7-1, Discovering the Universe, 10th ed.)
A) 88 days
B) 1 day
C) 58.7 days
D) 176 days
15.The albedo, or fraction of light reflected from the surface, of Mercury is
A) fairly high, about the same as that of Earth.
B) very low because of its dark rocky surface and absence of an atmosphere.
C) variable and relatively high because of variable cloud cover.
D) very high because of the light color of its surface.

8. Page 4
16.Mercury is always much closer to the Sun than Venus is, and yet it never appears
brighter than Venus, even at maximum brightness. Explain.
A) We never see more than a small fraction of Mercury's illuminated surface because
of its orbital path relative to that of Earth; hence it always appears dark.
B) Mercury has a thick atmosphere that impedes reflection from its surface and hence
appears dark.
C) Mercury has a high albedo, or reflectivity, but it is very small and hence appears
relatively dark.
D) Mercury is small, has a dark surface, and has no reflecting clouds.
17.Which of the following statements about the similarities of Mercury and our Moon is
not true?
A) Both Mercury and the Moon have heavily cratered surfaces.
B) Both Mercury and the Moon have very dark surfaces, or low reflectivity, or
albedos.
C) Both Mercury and the Moon have large, circular, and relatively flat basins, or
maria, on parts of their surfaces.
D) Mercury and the Moon have no atmospheres.
18.Which one of the following features is common to Mercury and the Moon?
A) craters associated with volcanic activity
B) large flat plains dotted with relatively small craters
C) maria filled with solidified basalt and marked with few craters
D) scarps formed when the body shrank
19.The best estimate for the time of production of most craters on both Mercury and the
Moon is
A) relatively recently, about 4 billion years after planet formation.
B) in the first 800 million years after planet formation.
C) about halfway through their lives, or about 2.3 billion years after planet formation.
D) at a relatively constant rate throughout their lives, up to and including the present
day.
20.What evidence does a planetary geologist use to identify a “young” crater on Mercury?
A) observation of few, if any, smaller overlapping craters within it or on its rim
B) infrared and photographic results showing evidence of water released recently from
the permafrost by the impact
C) observation of a lighter-colored central region; an older crater would have acquired
a layer of dark dust over time
D) observation of a sharper rim and central peak compared to older craters; old craters
would have suffered significant erosion by wind and dust

9. Page 5
21.Mercury, unlike the Moon, has extensive plains between craters. The reason is thought
to be that
A) the plains on Mercury are older than the maria on the Moon. Thus, more time has
elapsed during which cratering has erased evidence of earlier maria on Mercury.
B) older craters have been worn down and obliterated by the solar wind.
C) because of its large iron core, Mercury has a thinner mantle and therefore has fewer
craters produced by volcanoes.
D) Mercury is closer to the Sun and did not receive as many crater-forming impacts as
the Moon.
22.Mercury appears from spacecraft photographs to resemble the Moon in its surface
features but with one important difference
A) the presence of extensive plains between craters, in contrast to the surface of the
Moon.
B) the presence of retrograde direction of spin compared to most other planets and
moons.
C) evidence of active volcanoes on Mercury.
D) the presence of clouds and a measurable and significant atmosphere on Mercury.
23.How has the age of Mercury's intercrater plains been estimated?
A) from residual radioactivity within the plains compared to areas outside, as
measured by the Mariner 10 spacecraft
B) by comparing the albedo of the plains to areas outside because material becomes
lighter as it gets older, as it does on the Moon
C) from radioactive dating of rocks returned to Earth by the Mariner 10 spacecraft
D) by comparing the number of craters per unit area within the plains to areas outside
24.Craters on Mercury appear to have been produced by
A) impacts from objects from space early in the planet's history.
B) successive expansion and contraction of the planet's surface because of intense
heating by the Sun and severe cooling during rotation because the craters appear to
be in irregular lines across the surface.
C) volcanic eruptions early in the planet's history.
D) continuous impacts by objects from space throughout the planet's history, including
very recently in geological time.

10. Page 6
25.Where in the solar system would you find the Caloris impact basin?
A) on Jupiter's outer Galilean satellite, Callisto
B) on Mars
C) on Mercury
D) on the Moon
26.What is the Caloris Basin?
A) lunar mare, on the far side of the Moon
B) volcanic caldera on Mount Maxwell, on Venus
C) large, lowland area on Mars
D) multi-ringed impact basin on Mercury
27.The Caloris Basin, a huge circular region on Mercury surrounded by rings of mountains,
appears to have been produced by
A) the impact of a massive object in the early phases of the planet's formation, soon
after the initial cratering period.
B) successive expansion and contraction of the planet's surface by intense solar
heating and severe cooling as the planet rotated, causing buckling in a similar way
to the formation of the North American Rocky Mountains or the South American
Andes.
C) wind erosion from huge atmospheric storms, similar to enormous hurricanes on
Earth.
D) the eruption of a large and long-lived volcano that formed the mountains in a
similar manner to the formation of the Hawaiian Islands on Earth.
28.How do we know that the Caloris Basin on Mercury was formed late in the period of
intense bombardment?
A) Radioactive dating of rock samples has fixed the date of formation.
B) The basin contains very few craters.
C) The surface of the basin is much darker than the rest of the planet, suggesting that
the surface had not yet been churned over by meteoric impacts.
D) Mountain ranges in the basin are very high because they have not had time to
suffer significant erosion.

11. Page 7
29.The huge impact of an object that produced the circular Caloris Basin and its ring of
mountains on Mercury also produced
A) a very localized region of magnetic field, the only magnetic field possessed by
Mercury.
B) melting of permafrost, causing massive floods that produced deep valleys on
Mercury's surface.
C) a pattern of jumbled terrain diametrically opposite the basin, caused by the focused
seismic waves from the original impact.
D) a very thick, dusty atmosphere that still obscures the planet's surface.
30.A distinct area of unusually jumbled, hilly terrain has been found on Mercury. How is
this terrain believed to have been formed?
A) by an intense shower of meteoroids near the end of the heavy bombardment era
B) by upwelling of magma while Mercury was still hot enough for its mantle to be
tectonically active
C) by the impact of a large comet
D) by seismic waves generated by the Caloris impact
31.When were most of the existing lava plains formed on the surface of Mercury?
A) never—there is no evidence of lava flows on the surface of Mercury
B) when Mercury was first formed, about 4.5 billion years ago
C) at the end of the era of heavy bombardment, about 3.8 billion years ago
D) when the crust wrinkled to form the scarps
32.The Caloris Basin is an immense impact crater on Mercury, which is unusual in that the
opposite side of the planet shows jumbled terrain that resulted from shock waves created
by the impact. This combination has also been found
A) nowhere else in the solar system.
B) on the Moon.
C) on Earth.
D) on Saturn.
33.The impact that formed the Caloris Basin on Mercury also created intense seismic
waves that disrupted the surface of Mercury on the opposite side of the planet. Which
other solar system feature is known to have involved a major impact with a similar
result?
A) Mare Orientalis on the Moon
B) Hellas Basin on Mars
C) Great Rift Valley on Earth
D) Cleopatra Caldera on Venus

12. Page 8
34.What caused the long, meandering scarps (cliffs) that can be seen on Mercury?
A) volcanic eruptions along crustal faults over hot spots in the mantle
B) crustal movement similar to continental drift on Earth, where plates have pressed
against one another
C) shrinking and folding of the planet's surface as it cooled
D) large impacts near the end of the early period of heavy bombardment; the scarps
are eroded crater walls
35.The history of Mercury can be summarized as
A) mostly volcanic activity and crustal deformation; the only craters to survive were
formed within the last billion years.
B) thin crust forming at first, followed by extensive bombardment, the craters from
which were then covered by lava flows that produced extensive lava plains
between the remaining craters.
C) early cooling to form a thick crust, with no evidence of volcanism or lava flows at
any time.
D) rapid cooling to form a thick crust during the early bombardment, with a few
isolated lava flows and very dense cratering everywhere else.
36.Most of the information we have about Mercury's surface comes from
A) Earth-based telescopic observations.
B) Mariner 10.
C) Messenger.
D) landings by unmanned spacecraft.
37.What is the major difference between Mariner 10 and Messenger?
A) Mariner 10 flew past Mercury several times. Messenger went into orbit around
the planet.
B) Messenger made a soft landing on Mercury, but Mariner 10 only flew by.
C) The two spacecraft were essentially identical, except that Mariner 10 landed on the
daylight side of the planet and Messenger landed on the night side.
D) Mariner 10 was a failed mission. It crashed into Mercury. Messenger conducted
a successful flyby.
38.The Messenger spacecraft made the first discovery of
A) the Caloris Basin.
B) dormant volcanoes in Mercury.
C) scarps on Mercury's surface.
D) active volcanoes on Mercury.

13. Page 9
39.Earth's average density (5520 kg/m
3
) is slightly higher than that of Mercury (5430
kg/m
3
) because
A) Earth has a larger iron core in proportion to its size than Mercury has.
B) Earth is more massive than Mercury and has therefore become more compressed,
gravitationally.
C) Mercury's interior has expanded slightly because of radioactive heating, reducing
its density since its formation.
D) Earth has a denser atmosphere than Mercury has.
40.The planet with the highest overall density is
A) Mercury.
B) Venus.
C) Earth.
D) Mars.
41.Mercury can be characterized as having
A) a Moonlike surface and an Earthlike interior.
B) both a surface and an interior like that of our Moon.
C) an Earthlike surface and a Moonlike interior.
D) a surface and an interior significantly different from either the Moon or Earth.
42.Mercury's iron core takes up approximately what fraction of the volume of the planet?
A) about 17%, very similar to that of Earth
B) greater than 95%
C) about 65–70%
D) about 40%
43.The density of Mercury is about the same as that of Earth, but Mercury contains a larger
proportion of iron. How is this possible?
A) The iron in Mercury's core is accompanied by a very low-density crust. The
average density is thus comparable to the density of Earth.
B) The inner core of Mercury is hollow, thus reducing the overall density much below
that of iron.
C) Mercury has only 1/18 Earth's mass. Thus, it must be composed of heavier
materials (like iron) in order to match Earth's density.
D) Earth contains, proportionally, a smaller volume of iron, but because of Earth's
greater mass, Earth's iron has been compressed to a higher density than the iron on
Mercury.

14. Page 10
44.Mercury has a higher proportion of iron in its makeup than does Earth. So how does
Mercury's density compare to Earth's density?
A) Mercury must have the higher density.
B) Earth has the greater density because larger masses always have greater densities.
C) Mercury has the smaller density because the non-iron portion of its makeup is very
light, porous materials which more than compensate for the greater proportion of
iron.
D) Earth has the greater density because Earth's iron is more dense than Mercury's
iron, thanks to the greater pressure experienced at the core of Earth compared to
that at Mercury's core.
45.Mercury's average density and the fact that it has a (weak) magnetic field lead to the
conclusion that its central core is probably composed of
A) solid rocks of relatively low density.
B) solid and/or molten iron.
C) ices of water and methane.
D) molten rock.
46.Mercury is unique among the inner planets in having
A) one hemisphere with many craters and few volcanoes and the other hemisphere
with few craters and many volcanoes.
B) extensive volcanic activity and crustal deformation over most of its history but no
evidence of plate tectonics.
C) no evidence of an iron core.
D) an iron core that occupies almost half its volume.
47.We believe Mercury suffered a major collision early in the history of the solar system.
What was the result of this collision?
A) Mercury's original core, along with a relatively thin mantle, formed the present
Mercury. The remaining material was deflected out into the inner solar system.
B) The impactor, a large iron meteorite, was absorbed by Mercury, enhancing its iron
core.
C) Mercury's original core, plus a very thin mantle, formed the present Mercury. The
remaining material formed Vulcan, the small planet inside Mercury's orbit.
D) The result was dense Mercury and non-dense Venus.

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Page 11
48.The interior of Mercury contains
A) significant amounts of water as permafrost because occasional melting has
produced deep water-formed valleys that crisscross the planet's surface.
B) mostly ices and very low-density material because the planet's average density is
close to that of water.
C) an iron core that occupies a large fraction of the volume of the overall planet and
produces a magnetic field.
D) very little iron, in contrast to Earth, and so the planet has no magnetic field.
49.The internal structure of Mercury is a
A) dense iron core taking up almost half of the volume of the planet and a rocky
mantle surrounding the core.
B) rocky core with a liquid (or perhaps frozen) water mantle and icy surface.
C) thick rocky mantle taking up most of the volume of the planet, overlaying a small
but dense iron core.
D) rocky core surrounded by liquid metallic hydrogen and a hydrogen-helium
atmosphere.
50.There is no evidence of plate tectonics on Mercury. The most likely explanation is that
A) the planet cooled too slowly and the mantle remained too soft.
B) the planet cooled too rapidly and the mantle became too rigid.
C) Mercury has no iron core like Earth's.
D) plate tectonics can only occur on a body with continents separated by oceans.
51.Which physical feature of the planet Mercury causes the deflection of solar wind
particles away from its surface?
A) stream of ionized atoms, heated by the intense sunlight, that are emitted
continuously by the planet
B) dense, ionized atmosphere surrounding the planet
C) magnetic field that, like Earth's, produces a magnetosphere surrounding the planet
D) Mercury's gravitational field
52.When the solar wind (mostly protons and electrons, emitted continuously at relatively
high speeds by the Sun) approaches Mercury, it
A) is guided around the planet by the magnetic field.
B) is absorbed and stopped by the atmosphere of the planet.
C) hits the surface directly, causing heat and a continuous fluorescent glow.
D) is repelled by the high electrostatic charge on the planet.

17. Page 12
53.Compared with that of Earth, Mercury's magnetic field is
A) weak but clearly present.
B) below the limit of detection and therefore still needs confirmation.
C) similar in strength.
D) much more powerful.
54.Both Mercury and Earth have global magnetic fields. Compared to Earth, which feature
is Mercury known to lack that is thought necessary for generating such a field?
A) Mercury does not lack any such feature.
B) large iron core
C) rapid planetary rotation
D) molten iron core
55.The two conditions that appear to be necessary for the generation of a powerful
magnetic field in planets that are not present simultaneously on Mercury are
A) rapid rotation and a molten iron core.
B) a molten core and a significant atmosphere.
C) rapid rotation and a conducting atmosphere.
D) a solid surface and a significant iron content.
56.What is the observed feature that suggests that Mercury's iron core is at least partly
molten?
A) presence of a global magnetic field
B) background sloshing sound in radio transmissions sent back by the Mariner 10
spacecraft
C) irregularities in Mercury's rotation rate
D) extensive lava flows near the regions of greatest tidal stress, such as the Caloris
Basin
57.Mercury rotates once in 59 days with respect to the distant stars and has a sidereal
period of 88 days. If a star is seen to be overhead to an observer on Mercury at
midnight on a particular day, how many times will Mercury orbit the Sun before this
star is again above the observer's head in a nighttime sky? (See Figure 7-11,
Discovering the Universe, 10th ed.)
A) 3 times
B) twice
C) It will never again reach this specific position.
D) once

18. Page 13
58.How many times does Mercury rotate with respect to the Sun in one sidereal orbital
period? (See Figure 7-11 and the table accompanying Figure 7-1, Discovering the
Universe, 10th ed.)
A) many times because Mercury rotates rapidly
B) once
C) 1
1
2 times
D) twice
59.If you are on Mercury and the time is noon (Sun directly overhead), what time of day
will it be one Mercurian year later (after Mercury has orbited the Sun once)? (See
Figure 7-11, Discovering the Universe, 10th ed.)
A) just after sunset
B) any time because Mercury rotates independently of its revolution
C) noon
D) midnight
60.What is the relationship between Mercury's rotation about its axis (measured relative to
the distant stars) and its revolution around the Sun? (See Figure 7-11 and the table
accompanying Figure 7-1, Discovering the Universe, 10th ed.)
A) Mercury rotates once for every 3 revolutions around the Sun.
B) Mercury rotates exactly once during each revolution around the Sun.
C) Mercury rotates approximately 88 times during each revolution around the Sun.
D) Mercury rotates 3 times for every 2 revolutions around the Sun.
61.How many times does Mercury rotate around its axis with respect to the distant stars in
one orbit round the Sun? (See Figure 7-11 and the table accompanying Figure 7-1,
Discovering the Universe, 10th ed.)
A) 1
1
2 times
B) 3 times
C) 2/3 times
D) twice
62.In one orbit around the Sun, Mercury rotates around its axis how many times? (See
Figure 7-11 and the table accompanying Figure 7-1, Discovering the Universe, 10th ed.)
A) twice
B) 3 times
C) 1
1
2times
D) once, in a synchronous orbit

19. Page 14
63.How does Mercury rotate, relative to the Sun?
A) Mercury rotates relatively quickly, so that a solar day (from sunrise to the next
sunrise) on Mercury is just a bit shorter than on Earth.
B) Mercury rotates in a retrograde direction; consequently, the Sun rises in the west
each day and sets in the east.
C) Mercury turns the same side (Caloris Basin) toward the Sun at all times, much as
the Moon turns the same side toward Earth.
D) Mercury alternately turns one side (Caloris Basin) toward the Sun at one perihelion
and the opposite side toward the Sun at the next perihelion.
64.Why has Mercury become locked into a 3-to-2 spin orbit coupling instead of a 1-to-1
coupling like the Moon around Earth?
A) Mercury feels a stronger gravitational pull from the more massive Sun than the
Moon does from Earth, so its rotation became locked on the Sun before it had
slowed enough for a 1-to-1 lock.
B) Mercury's orbit is very eccentric, so its orbital speed varies while its rotation rate
remains constant, preventing a 1-to-1 lock.
C) Mercury's rotation rate is still slowing down, and the apparent 3-to-2 lock is
actually just coincidence.
D) Mercury's orbit is highly inclined (tipped up at an angle to the orbits of the other
planets), so the Sun sometimes pulls more on Mercury's North Pole and sometimes
more on its South Pole.
65.If you were watching the sunrise on Mercury when Mercury was near perihelion, what
would you see?
A) The Sun would rise slowly, gradually speed up over a period of a few days, then
slow down again.
B) The Sun would rise, cross the sky, and set again, all in a few days, then spend the
rest of Mercury's “year” below the horizon.
C) The Sun would rise, stop, turn back toward the east, stop, and then continue
westward.
D) The Sun would rise, slowly come to a standstill, then start rising again.
66.Suppose Mercury had oceans. What would be the length of time between successive
high tides?
A) Mercury does not have a moon, so it does not have tides.
B) 58.7 days
C) 88 days
D) 176 days

20. Page 15
67.Suppose Mercury had 5-to-3 spin-orbit coupling and that its sidereal period remained 88
days, as now. What would be the time from noon to noon on Mercury, in days?
A) 88
B) 147
C) 264
D) 440
68.Suppose Mercury had 5-to-3 spin-orbit coupling and that its sidereal period remained 88
days, as now. You observe the Sun directly overhead in the Mercurian sky and then
observe again from the same location 88 days later. Where will the Sun be in the sky?
(Mercury, like Earth, rotates toward the east.)
A) below the eastern horizon
B) below the western horizon
C) directly overhead again
D) directly on the opposite side of the planet
69.When Mariner 10 passed by Mercury, the Caloris Basin was crossed by the terminator
line. Which statement correctly evaluates this situation?
A) This is not surprising because the Caloris Basin is so large that the terminator line
always crosses part of it.
B) This is not surprising. Because of Mercury's synchronous rotation orbit, the
terminator line does not move across the face of the planet, and it lies perpetually
on the Caloris Basin.
C) Because of Mercury's 3-to-2 spin-orbit coupling the terminator line moves slowly
across the face of Mercury. When Mariner 10 flew by it happened to lie across
the Caloris Basin.
D) There is a direct correlation between the Caloris Basin and Mercury's unusual
rotation. This unusual rotation occurs because of the bulge on Mercury—and this
was caused by the impact that produced the Caloris Basin. So, it is not surprising
that the terminator line was found across the Caloris Basin.
70.Recent radar observations of Mercury have suggested that Mercury may
A) have one or more tectonic rift valleys.
B) have ice at its North and South Poles.
C) have geologically recent lava flows on the side that was not photographed by
Mariner 10.
D) not be precisely locked into its hypothesized 3-to-2 spin-orbit coupling.

21. Other documents randomly have
different content

22. Äiti oli tehnyt heikkoja yrityksiä säilyttääkseen Katinkan suhteen
sen ylemmyyden, jota hänellä ei ollut ei isään, ei veljiin eikä edes
palvelijoihin nähden. Hän oli jo kauan tuumiskellut Katinkan äksyyttä
ja rajuutta, kaikkea räiskähtelevää Katinkan olemuksessa, mikä täytti
hänet pelolla. Ja hän oli itsekseen oman tuumiskelunsa tuloksena ja
kaikkien kasvatusopillisten kirjojen tukemana, joita hän ahkerasti
lueskeli, johtunut päätökseen, että se oli murrettava, tavalla tai
toisella.
Tämä lapsi, hänen ainoansa, syntynyt nuoruuden kukoistuksen jo
mentyä, myöhäisen ja odottamattoman rakkauden hedelmänä,
peloitti häntä toisinaan. Hän istui ja katseli lasta, hän ei sitä
ymmärtänyt. Hän ei tietänyt, miten sitä kohdella. Kirjat käskivät
toista, sydän, heikko, altis sydän toista.
Lapsessa oli kuin monta eri luontoa. Katinka ei milloinkaan
valehdellut, hän oli tosi sormenpäihinsä asti, hänen
oikeudentajuntansa oli aivan erinomaisen herkkä. Oli hetkiä, jolloin
hän oli edessä niin läpikuultavan selkeänä, että olisi luullut
näkevänsä hänet yhdellä katseella pohjia myöten. Mutta samassa
tuokiossa oli kaikki selkeys sekaisin, kuohui esiin kuin mustia muria,
ja lapsen luonnossa nousi vastaan kuin seinä.
Äiti oli ymmällä. Kaikki viisaat kirjat, joista hän vuosikausia oli
etsinyt johdatusta, osoittautuivat tehottomiksi.
Sattui aivan vähäpätöinen tilaisuus, jokin turhanpäiväisyys, joutava
pikkuseikka, jota ei kumpainenkaan, ei äiti eikä Katinka jäljestäpäin
enää kyennyt muistamaan.
Mutta tällä kertaa paisui siitä koko näytelmä.

23. Äiti oli kaikesta lauhkeudestaan huolimatta äkkipikainen, kuten
ovat usein heikommuutensa tuntevat olennot: jostakin syystä hän
alkoi lyödä Katinkaa.
Ja lyötyään hän aina veti henkeä ja taas kysyi: "Totteletkos nyt —
totteletkos?"
Katinka ei kaikeksi onnettomuudeksi päästänyt ääntäkään. Siitä
äiti taas ärtyi ja löi edelleen; hän alkoi tuntea, että nyt oli tullut
hetki, jolloin oli nujerrettava se, mikä häntä peloitti Katinkassa.
Rangaistuksen ankaruus ei ollut enää missään suhteessa
rikkomukseen: kumpikin, sekä äiti että Katinka, näytti tyyten
unohtaneen, mistä alkujaan oli kysymys, vaikka äiti lyödessään sitä
koneellisesti hoki. Kysymys oli yksinomaan siitä, kuka lopullisesti oli
pääsevä voitolle, äiti vai Katinka.
Mutta silloin tapahtui jotain odottamatonta. Katinka, joka tähän
saakka oli kärsinyt äidin lyönnit tulipunaisena ja ääneti, sai yht'äkkiä
kuin raivokohtauksen. Hän löi äitiä! Hän löi häntä silmittömän raivon
vallassa!
Mitään sellaista ei äiti ikinä ollut nähnyt eikä pitänyt edes
mahdollisena. Koko hänen kiihkonsa hävisi, hän istuutui tuolille ja
katseli Katinkan metelöimistä, jossa kaikki pahat henget näyttivät
päässeen valloilleen. Hän ymmärsi, haavoittaneensa ylenmääräisellä
ankaruudellaan lapsen oikeustajuntaa, mutta kuitenkin… Oliko tuo
hänen lapsensa — store Gud, — store Gud — hänen lapsensa, jonka
hän itse oli maailmaan synnyttänyt, ja josta hän kuitenkin
todenteolla niin vähän tiesi, — tuoko raivoava pikku hirviö! Mitä hän
oli tehnyt, että Jumala näin häntä rankaisi… Hänen Katinkansa, — o
Herre Gud, — hjälp oss — dina svaga, fattiga barn!

24. Hän tiesi hyvin, että olisi ollut jatkettava kuritusta. Kuka muu
hyvänsä olisi sen tehnyt. Kaikki kirjat olisivat kuorossa sitä vaatineet.
Mutta Maria Rabe ei sitä tehnyt. Päinvastoin, tuolilla perin
voipuneena istuessaan hän teki itselleen lupauksen, ettei enää
milloinkaan löisi tätä lasta.
Niin ylenmäärin hän rakasti Katinkaa. Ja sitä paitsi, — hän pelkäsi
hänen tähtensä.
7.
Isää Katinka näki oikeastaan harvoin. Isä oli alituisesti poissa
kotoa tai istui työhuoneeseensa sulkeutuneena. Katinkalla oli jo
varhain vaistomainen tunto siitä, että isässä ja hänen suhteessaan
muihin, ulkopuolella oleviin ihmisiin, oli jotain erikoista. Oli olemassa
laji ihmisiä, jotka eivät olleet yksinomaan itsensä eivätkä perheensä
omia, vaan joihin suurella ja hyvin epämääräisellä kansa-nimisellä
ihmisyhtymällä oli eittämätön omistusoikeus. Niitä olivat olleet nuo
kolme, neljä parratonta ja parrakasta kipsiukkelia isän työhuoneen
kirjakaappien päällä. Ja samaan ihmisluokkaan kuului isäkin. Katinka
kuuli äidin alituisesti sanovan, että isä teki työtä kansan hyväksi.
Katinkalla oli hyvin hämärä käsitys siitä, mitä kansa oikeastaan oli:
hän ajatteli etupäässä vossikoita, rantajätkiä, Anttipohvin lapsia tai
sitten Hovin alustalaisia ja Ahokkaan kyläläisiä. Kävi ilmi, että kansa
yksitellen ajateltuna useimmiten merkitsi repaleisia, likaisia ja
raskasta työtä tekeviä olentoja, mutta kokonaisuudessaan oli jotain
erinomaisen korkeaa, ylevää ja juhlallista.

25. Kaikki isän oleskelut poissa kotoa, kokoukset, esitelmät, puheet ja
kirjoittelemiset, — ne olivat työtä kansan hyväksi.
Joskus, ehkä kerran, pari vuodessa, isä pukeutui univormuun. Sitä
säilytettiin erikoisessa kaapissa, raidin sisällä, kauluksen ja hihojen
kultaompeleet hienoon silkkipaperiin käärittyinä. Katinka ei aluksi
voinut ymmärtää, että isälläkin oli univormu. Univormuhan sai olla
vain setä Kolja Wrenskyllä. Isän univormu oli hienointa sinistä
verkaa, mikä hiveli kättä; hän oli siinä, miekka vyöllä, vielä
pitemmän näköinen kuin tavallisesti, ja hänen rabelainen
kurjenkaulansa, kultaompeleisen kauluksen puristuksessa, kannatti
päätä, joka aina oli hieman kallellaan toiselle sivulle, kuten kaikkien
Rabein.
Se oli juhla-isä, se, joka ei ollut Katinkan eikä äidin eikä veljien
oma, vaan kansan.
Katinkan oma oli sensijaan se isä, jonka hän, silmät ummistaessa,
parhaiten muisti aamuisessa asenteessa: kumartumassa pesumaljan
ylitse, kasvojaan hangaten. Tässä isässä ei ollut mitään juhlallista,
hänellä oli vain paita ja housut yllä, hän roiskutteli vettä ympärilleen,
saippuoi korvansa, parta ja kulmakarvat märkinä, ja kasvot
punoittaen kylmästä vedestä. Hän räpytteli lyhytnäköisiä silmiään,
joihin oli pirskahtanut saippuaa, ja ripset olivat täynnä vettä ja
yhteen liimaantuneet. Tämä isä oli veitikkamainen ja vallaton kuin
poika, hän lennätteli saippuavaahtoa Katinkan päälle, otti vettä
suuhunsa ja purskutteli sitä kuin suihkua: hän oli muka valaskala!
Tämä isä se myös osasi kukkua kuin käki, niin että kesäisin kukkui
käet metsästä puutarhan suureen kuuseen ja siinä niitä sitten
kukutteli, itse puun alla penkillä, käki puun latvassa, — kuin mitäkin
kaksinlaulua! Ja hän oli ollut peloittaa kuolemansairaaksi vanha

26. neitsy Caireniuksen, kukkumalla kerran huhtikuun iltana hänen
asuntonsa pihalla, niin että neitsy seuraavana aamuna tuttavilleen
huokaili jo kuolinhetkensä lähestyvän, kun käet huhtikuussa
kukkuvat!
Tämä isä se myös joka syksy kävi metsällä Pontun ja Dianan
kanssa ja palasi monipäiväisen retken jälkeen laukku täynnä verisiä
jäniksiä tai teeriä, jotka heitti keittiön pöydälle. Äiti silloin aina
kalpeni, ikäänkuin häntä äkkiä olisi kuvottanut. Hän seisoi ja tuijotti
pöytään, murtuneita silmiä, hyytynyttä, mustanpuhuvaa verta,
lintujen yhteensidottuja, nahkeita jalkoja, hän kärsi, olisi luullut
hänen siihen paikkaan pyörtyvän. Hän ei sietänyt nähdä verta.
Katinkan mielipaikkoja oli isän työhuone. Hän pääsi sinne tosin
vain, kun isä ei tehnyt työtä, vaan sohvalla istuen pani kahdella
korttipakalla pasianssia, tuntikausia. Isän oli tapana panna kahta
lajia, suurta laskupasianssia ja yhtätoista. Toinen onnistui aina,
mutta kesti kauan, toinen tuskin milloinkaan. Isä oli ottanut pois
silmälasinsa kirkkaan ruskeilta, lyhytnäköisiltä silmiltään; hän oli
hajamielinen, mietti omia ajatuksiaan eikä kuullut Katinkan
kysymyksiä. Mutta Katinka kykki sohvan nurkassa, hän katseli näitä
kuninkaita ja kuningattaria, joilla oli kullakin kaksi päätä ja neljä
kättä, mutta vain yksi vatsa eikä yhtään jalkaa!
Isän työhuoneen seinällä riippui äitivainajan kuva. Oli nimittäin
olemassa paitsi äitiä vielä äitivainajakin. Äitivainaja oli ollut aikoinaan
isän vaimo, aivankuin nyt vuorostaan äiti. Hän oli kuvassa nuori, suu
iso ja pehmeä, silmät rakastavat, hellät, pää raskaan tukan painosta
nuokuksissa. Katinka käsitti, että äitivainaja oli ollut hyvin kaunis,
äitiä monta vertaa kauniimpi. Hän oli ollut niin pieni, että oli
mahtunut kulkemaan isän ojennetun käsivarren alitse. Katinkan oli

27. ikäänkuin mahdotonta antaa äitivainajalle oikeata asemaa talossa.
Hän oli eroamattomasti siihen kuuluva, hän oli ennen ollut äidin
sijalla, oli Katinkan isojen veljien äiti. Mutta kuitenkaan ei hänellä
ollut mitään tekemistä tässä talossa. Ei ollut hänellä enää huonetta
eikä sänkyä. Hänen korunsa, hänen hiusketjunsa, sormuksensa ja
korallinsa oli lukittu isoon punaiseen rasiaan. Hän itse oli
hautuumaalla riippujalavan alla. Katinkalla ei ollut häneen mitään
suhdetta.
Niin tuli talvi, jolloin isä oli yksinomaan kotona, ei mennyt
kokouksiin, ei puheita pitämään eikä tehnyt työtä kansan hyväksi. Se
oli merkillinen ja murheellinen talvi. Isä ei pitkiin aikoihin tehnyt
ylipäänsä mitään, sillä työksi ei toki käynyt sanominen sitä, että hän
silloin tällöin otti jonkun kirjan hyllyltään, selaili ja pani taas
tuskastuneen näköisenä pois. Pasianssia hän pani nyt iltakaudet, yhä
vain samaa kahta lajia. Kuitenkaan hän ei näköjään ollut sairas,
vaikka hän nousi myöhään ja iltaisin käveli salissa menemättä
nukkumaan. Mutta hän oli perin ärtyinen, kaikkia muita paitsi
Katinkaa kohtaan, eikä kestänyt kuulla vähintäkään melua; hän
hyppäsi kohoksi ja raivostui, jos Anni sattui pudottamaan
puusylyksen lattialle, ja ovikello täytyi hänen tähtensä kietoa
puuvillaan.
Katinkaankin tarttui talossa vallitseva painostus. Hän istui isän
työhuoneen nurkassa, — isä nukkui ja usein söikin nyt siellä, — ja
katseli isää, tapansa mukaan tutkivasti: hän ei voinut käsittää, että
isä oli sairas. Isähän söi ja joi, oli ylhäällä, kävi kävelemässä ja oli
hyvä Katinkalle.
Isän ruskeat silmät, jotka olivat tottuneet silmälaseihin, näyttivät
ilman niitä unisilta ja punoittavilta. Kun isä ei luullut kenenkään

28. huomaavan, oli niissä äärimmäisen raukea ja kyllääntynyt ilme.
Pasianssiakin isä näytti panevan aivan koneellisesti. Hän lakaisi kortit
kokoon toisella kädellään ja sekoitti niitä tarpeettoman kauan. Jokin
raskas ja tuskallinen ajatus nähtävästi hautui hänen aivoissaan.
Kuitenkaan Katinka ei pelännyt isää. Isä oli päinvastoin tänä
talvena Katinkaa kohtaan aivan erikoisen hyvä ja lempeä. Niin, hän
näytti suorastaan hakevan Katinkan seuraa ja hylkivän aikuisia. Kun
he yhdessä Katinkan kanssa kulkivat kadulla, ja isä kaukaa näki
jonkun tutun sedän tulevan, niin hän kiireesti tarttui Katinkaa
kädestä ja kääntyi toisaalle.
He hakivat kävelyretkillään kaikkein hiljaisimmat ja yksinäisimmät
kadut. He tekivät retkiä hautuumaalle, he kiersivät satamaa ja
rantakatuja. He hakivat äitivainajan haudan ja pikku Blomien
seitsemän kiveä. Haudat olivat vielä täynnä luomatonta lunta, ja he
kahlasivat lumessa päästäkseen rautaristikkojen luo. Mutta uudelle
hautuumaalle mennessä he kerran pysähtyivät sammaltuneen kiven
eteen, joka oli ulkopuolella hautuumaan rajamuuria ja nähtävästi
hoidoton, koska se oli pahasti kallistunut. Siinä ei ollut nimeä eikä
vuosilukua, ainoastaan kulunut kirjoitus, jonka isä sanoi olevan
latinaa. Isä käänsi sen itselleen ja Katinkalle, ja se kuului näin:
"Jumalat ovat salanneet ihmiseltä, kuinka suloista kuolema on,
että he elää jaksaisivat!"
Ei muuta. Isän kasvoilla asusti tuska, ja hänen kätensä oli kostea
ja hikinen. He menivät pois, ja Katinka piteli isää lujasti kädestä, hän
oli taluttavinaan isää. He eivät koskaan enää palanneet tälle
yksinäiselle haudalle.

29. Toisen kerran he joutuivat rantakallioille; satama heidän sivullaan
oli täynnä jäätyneitä laivoja. Jää oli harmaata ja likaista. Isä pysähtyi
ja alkoi tuijottaa jäiselle ulapalle, hänen silmiinsä syttyi ikävöivä
siinto, hän ikäänkuin kokonaan unohti Katinkan. Katinka odotti, isä
yhä vain tuijotti. Katinkaa alkoi oudosti peloittaa, hän alkoi nykiä isää
käsipuolesta. "Isä, mitä sinä katsot, — isä?" — "Railoa, avovettä, —
tuolla kaukana", vastasi isä. Ja todella, saarien ja karien takana siinti
tummansininen juova, — se oli avovesi. Kun se kerran ulottuisi
rantaan asti, olisi kevät.
He eivät enää puhuneet sanaakaan, vaan katsoivat molemmat.
Kevät, avovesi, vapautus… He menivät yhtä äänettöminä kotiin,
välttäen vilkasliikkeisiä katuja, syrjäisten kaupunginosien halki, missä
vastaantulijat olivat vain työläisiä ja lapsia.
Mutta eräänä päivänä tuotiin isän huoneeseen kaikenlaisia perin
hupaisia vehkeitä, jommoisia Katinka ei vielä koskaan ollut nähnyt,
teräviä veitsiä, ruuveja ja puutelineitä, kirjavia papereita ja nahkaa.
Isän koko huone muuttui kuin työverstaaksi. Isä heitti nyt
päämäärättömät kävelynsä ja päättymättömät pasianssinsa ja alkoi
sitoa kirjoja. Hän nitoi nuoralla lehdet yhteen, leikkasi pahvia ja
liisteröi. Katinka asusti tästä lähtien tykkänään isän huoneessa, jossa
nyt oli miellyttävä nahan ja kuuman liisterin haju. Hänkin sitoi
kirjoja, kuten isä, parin tuuman mittaisia. Isä oli entistä iloisempi,
hän viheltelikin joskus ja puhalsi metsästystorveensa, jolloin koirat
keittiössä alkoivat hullunkurisesti huppelehtia ja pyrkiä ulos.
Ja niin tuli vähitellen uudelleen aika, jolloin isä taas taisi kirjoittaa
kirjoja eikä niitä vain sitoa.
Eräänä kevättalvena oli kaupunkiin saapunut muuan hyvin
kuuluisa mies, suuri ja iso kaikin puolin, sekä ruumiillisilta että muilta

30. mittasuhteiltaan. Katinka, äidin kanssa keskikaupungilla ollessaan,
näki hänen seisovan hotellin parvekkeella, jonne hän oli astunut
kiittääkseen tervehdykselle saapuvia ylioppilaita. Hän kuului siis
myös tuohon ihailtavaan ja suitsutettavaan ihmisluokkaan. Katinkan
lapsenkatse mittasi yhdessä tuokiossa tämän ilmestyksen
mahtavuuden, jossa kaikki, pystytukasta alkaen pyrki ylöspäin, kuten
hänen kotimaansa tunturit, ja joka seisoi parvekkeella, turkki
avoinna raa'assa kevätilmassa ja paljain päin. Kotona Katinka kuuli
isän ja äidin teettelevän menoa tämän ison ja kuulun miehen
puhetta kuuntelemaan. Katinka oli tottunut siihen, että isä oli iltasin
poissa, siinä ei ollut mitään tavatonta, hän pani sinä iltana aikaisin
maata ja oli juuri nukkumaisillaan, kun tapahtui jotain merkillistä.
Isä tuli yht'äkkiä yksin kotiin, ilman äitiä, aivan silminnähtävästi
kiihdyksissä. Hän kulki läpi kaikkien huoneitten riisumatta
päällysvaatteitaan. Vihdoin hän tuli keittiön viereiseen kapeaan
huoneeseen, missä Katinka makasi, sanoi pariin kertaan "— A — ah,
— a — ah", huomasi sitten Katinkan ja suuteli häntä. Hänen
silmissään oli ihmeellinen säteily ja kiihko, ne loistivat, iskivät
kipinöitä. Katinka katseli häntä ihmetellen.
Isä riisui päällystakkinsa ja joi vettä, suuret määrät. "Loppuiko
puhe?" kysyi Katinka. "Ei vielä", vastasi isä, silmissä yhä sama loiste.
"Eikö äiti tullut?", kysyi Katinka.
Samalla kävi etehisen ovi, nähtävästi tuli äiti. Isän kasvoissa
tapahtui samassa tuokiossa muutos, ne kovettuivat, valmiina
vastarintaan. Äiti tuli sisään, huojuvaa käyntiänsä, hän ei sanonut
muuta kuin hyvin hiljaisesti: "Voi, Wilhelm, — voi, Wilhelm!" Mutta
isä, ikäänkuin olisi vain sitä odottanut, ponnahti heti pystyyn ja
huusi, silmät säihkyen:

31. "Olisiko minun sitten pitänyt vaieta? Mitä? Ja antaa hänen häväistä
rauhassa. Ei koskaan. Go ahead, — päistikkaa, — se on minun
luontoni, Maria."
Äiti alkoi itkeä. He olivat poistuneet toiseen huoneeseen, mutta
Katinka kuuli joka sanan vuoteeseensa, sillä isä ei kiivauksissaan
koskaan malttanut hillitä ääntään; lapset, palvelijat, naapurit, kaikki
saivat aina olla hänen mielenpurkauksiensa todistajina. Katinka
makasi jännittyneenä, ymmärtämättä, mistä oli kysymys, mutta
pitäen sentään jo ennalta isän puolta, hyväksyen hänen tekonsa,
mikä se lie ollutkin. Hän ihaili tällä hetkellä isää, rakasti häntä
rajattomasti.
"Minä olisin tahtonut vajota maan alle, — en tiedä, miten kestin
loppuun saakka. Kaikki katselivat minua, kun jäin siihen yksin
paikoilleni, ja sinä menit."
Nyt vastasi isä, jo paljon leppoisammin:
"Maria, enhän voinut ajatella sinua sinä hetkenä. En ajatellut
ylipäänsä mitään, toimin vain. Veri syöksyi päähäni, kun kuulin nuo
sanat, minun täytyi. Sinä tietysti et kelpaa tällaisiin."
"Ja mitä tästä tulee", itki äiti.
"Ei mitään. Mitäpä siitä tulisi. Pikku ottelu lehdissä, mahdollisesti.
Mutta minä olen merkinnyt kantani, puolustanut sitä, mitä pidän
oikeana."
Seuraavana aamuna Katinka sai kuulla koko tapauksen. Kuuluisa,
iso mies oli koko mahtavien keuhkojensa voimalla huutanut: alas

32. papit! — ja silloin oli isä silmänräpäyksessä kimmahtanut pystyyn ja
poistunut läpi täpötäyden salin.
Eikä isä kuitenkaan ollut itse pappi.
Päistikkaa, sanoi isä. Niin oli isä. Sellainen, juuri sellainen oli isä…
Äiti sensijaan oli varova, kammoi pahennusta, tahtoi olla kuten
muut. Mutta Katinka, hän tunsi sisimmässään, — hän, myöskin hän,
voisi mennä, niinkuin isä, suin päin, päistikkaa, läpi seinän tai
kylmän, vihamielisen ihmismuurin.
8.
Nämä muistot olivat kaikki talvituntuja. Isä ja äitikin kuuluivat
niihin. Niitä oli vielä korkeat kiviportaat, kivetty pihamaa, ahtaat
huoneet, jääjäkälät ikkunaruuduissa ja, tosi kyllä, joulun odotus,
joka sitten, loppiaisen mentyä, vaihtui kesän odotukseksi. Talvelle ei
voinut mitään, se tuli, tahtoipa tai ei, aivan kuten hilpeät
kesäkärpäset yht'äkkiä herkesivät hyrräämästä ja päätään
kihnuttamasta, jääden kellettämään sisäikkunoiden väliin. Mutta
oikea elämä, se, minkä vuoksi maksoi vaivan elää, se kukki vain
kesäisin Hovissa, jasmiinien, ukonhattujen ja tulikukkien kanssa.
Talvella sairastettiin. Oli kaikenlaisia tauteja, jotka pitivät ajojahtia
lasten parissa, kunnes saivat saaliinsa: vesirokko, tuhkarokko, hinku,
tulirokko. Niitä riitti, ihmeellistä kyllä, joka talveksi.
Eikä milloinkaan ollut kesästä kauempana kuin herätessään yöllä
pimeässä, tuntemattomassa huoneessa, jossa ei muista ikinä

33. olleensa. Ei edes tunnusta omakseen kapeaa, narisevaa
puuvuodettaan. Kaikki on outoa ja vierasta, omat jäsenet, koko
ruumis. Rinnalla on kuin kivipaasi, jonka paino yhä vain kasvaa. Joku
nostaa sinne kiven toisensa jälestä, muurit kohoavat, — kokonaiset
kivimuurit, isoja, monikerroksisia taloja, kirkkoja torneineen, linnoja,
— kaikki tälle poloiselle, huohottavalle rinnalle. Ja nyt — nyt
ruvetaan rakentamaan kokonaisia kaupunkeja…
Vihdoin viimein pääsee kauan yrittämäänsä ääneen, kipeään
parahdukseen:
"Anni, Anni, — miksi ne rakentavat kaupunkeja minun päälleni?"
Läpi houreen, kaiken epätodellisen ja kauhistavan, kuuluu
samassa jotain tuiki todellista, — Annin turvallinen, soiva ääni:
"Kuules tuot' penskaa, — vai kaupuntiloit'!"
On siis vielä jotain tuttua olemassa oudossa maailmassa! Tuntee
sanomatonta huojennusta tämän tutun ja korkean äänen soinnusta,
joka ikäänkuin uhmaa kaikkia painajaisia. Muurisepät herkeävät
hetkeksi työstään. Tahtoisi tarttua tähän ääneen, ikäänkuin se olisi
käsin koskettava, kavuta sitä myöten kuin pitkin lujaa köyttä.
Mutta yht'äkkiä kadottaakin sen käsistään ja kuuluviltaan, se
hukkuu, kaikki himmenee, kuumat veriaallot ryntäävät päähän, rinta
vain huohottaa tiedottomassa kamppailussa. Ja sydän lyö. Taistelu
elämästä ja kuolemasta on alkanut.
Muurisepät ja kivimiehet saapuvat takaisin kantamuksineen, ne
rakentavat taas herkeämättä.

34. Ympärillä on kaikki sumua, sankkaa, läpipääsemätöntä usvaa,
josta vain hetkittäin sukeltaa jokin kuva, Annin turpeat, punakat
kasvot ja pienet, harmaat silmät, yölampun sininen, pyöreä kupu ja
tympeämakuinen riisivesi lasissa.
Kesken janoa kangastaa silmiin kokonainen meri punaista
karpalomehua, raikasta, hapahkoa mehua… Jokin pitelee kiinni, ei
pääse heittäytymään siihen… On kai yö… katulyhty palaa ikkunan
pielessä.
Anni istuu kiikkutuolissa, yönuttu ja alushame yllä, jalassa harmaat
villasukat, polven taipeessa kirjavat, kudotut sukkanauhat. Hänen
päänsä nuokkuu edestakaisin.
Sitten on kaikki taas vain usvaa…
Eräänä päivänä on tavallisen kyömynenäisen lääkärin lisäksi vielä
kaksi muuta, muuan yltä yleensä parroittunut, korvat ja sieraimetkin
täynnä harmahtavia karvatupsuja, ja kolmas aivan kalju, pyylevä,
isomahainen. Kaikki kolme koputtelevat vuorostaan Katinkaa,
kierittävät häntä joka kyljelle ja supattavat keskenään
käsittämättömiä, outoja sanoja.
Katinka katselee heitä raukein silmin, jotka näyttävät ihmettelevän
jotain. Niitten ihmetys yhä kasvaa. Mutta kertaakaan eivät huulet
taivu hymyyn, niitten totisuus on vankkumaton.
Karvatupsuinen koettaa saada Katinkaa nauramaan. Hän niiaa
Katinkalle kuten tyttölapset, länkäsäärin.
Se on hyvin hullunkurista, mutta Katinkaa ei kuitenkaan naurata.
Hyvin hämärästi hän on tuntevinaan, etteivät nuo niiaukset

35. ollenkaan sovi tähän. Ne ovat typeriä, vaikka tarkoittaisivatkin hyvää.
Hän on sairas, ja tuo iso, aikaihminen, karvainen lääkäri niiaa!
Lääkärien mentyä ilmestyy isä ovelle. Ja nyt tapahtui se, minkä
vuoksi Katinka milloin hyvänsä olisi ollut valmis uudelleen kärsimään
taudin vaivat.
Isällä on yllä lyhyt kotitakkinsa, parta tummanruskea, silmät
punoittavat, ja hän hieroo nenäliinallaan silmälasejaan.
Isä ei puhuttele Katinkaa, ei edes tule vuoteenkaan ääreen, seisoo
vain kynnyksellä ja viivyttelee. He ovat kahden huoneessa.
Tämä on koti-isä, Katinkan isä, ei tuo toinen, joka pitää puheita ja
kirjoittaa kirjoja ja kuuluu kaikelle kansalle. Katinka rakastaa tällä
hetkellä äärettömästi isää. Rakastaa niin että sydäntä pakahduttaa.
Tahtoisi silittää isän nukkavierua kotitakkiakin.
Yht'äkkiä Katinka näkee, että isällä on kyyneleet silmissä.
Isä itkee… Ja hänen, Katinkan, takia.
Katinka on aivan selvä, hän tahtoisi puhua, mutta ei
heikkoudeltaan saa sanaakaan sanotuksi. Ja kuitenkin, kummankin
vaitiolosta huolimatta, tapahtuu jotain tavatonta paraikaa isän ja
Katinkan välillä: Katinka lukee isän jok'ainoan ajatuksen, hän tietää,
että isä pelkää hänen kuolevan, tulevan kannetuksi pois pienessä,
valkeassa arkussa. Lääkärit ovat sen sanoneet isälle, tuokin
karvatupsuinen, joka muka koetti saada Katinkaa nauramaan
typerille niiauksilleen.
Katinkan mielestä on jotain perin uutta, että isä noin häntä
rakastaa. Hän ikäänkuin vaistoaa, ettei tämä tuokio ikinä kertaudu,

36. milloinkaan eivät isä ja hän yhdy näin lähelle toisiaan. Heidän
välillään voi tulla monta hellää hetkeä, mutta ei koskaan mitään
tämänkaltaista enää.
Kiihkeä kapina herää vähäisessä, kuumeen vaarallisesti
heikontamassa sydämessä. Varmuus, selkeä kuin päivä, että elämä
oli oleva hänen, ihmeellinen, kirjava elämä, joka karkeloi kuin
päiväperhoset. Kaikki, mitä vielä oli voimaa jäljellä taudin
näivettämässä ruumiissa, nousi kapinaan kuoleman ajatusta vastaan.
Ja Katinkan silmät kestivät rävähtämättä isän katseen.
Hänen täytyi puhua. Hänen täytyi saada sanotuksi se isälle.
Heikolla äänellä, mutta sitä vakuuttavammalla varmuudella Katinka
sanoi yhä oven suussa viivyskelevälle isälleen:
"Ne sanoivat, että minä kuolen, isä, — mutta kyllä näet, minä jään
eloon!"
Katinka oli oikeassa, hän jäi eloon. Hän saattoi häpeään kaikki
kolme lääkäriä, kyömynenän, karvatupsuisen ja kaljun, koko
lääketieteen. Elämän itu oli hänessä erinomaisen sitkeähenkistä
laatua. Eräänä päivänä oli kyömynenän todettava, että taudissa ei
ollutkaan tapahtunut kauan odotettu ja ennustettu krisis, vaan paljoa
lauhkeammalta kuulostava lysis, joka tosin oli harvinaisempi tapaus.
Hän sanoi sen kannoillaan pyörähdellen, oli ikäänkuin hieman arvoa
alentavaa tunnustaa erehtyneensä. Mutta Katinkan taudille antoi
tämä viimeinen, ennen kuulematon sana erikoisen juhlallisen ja
tärkeän ilmeen. Lääketieteen mukaan hänen olisi ollut kuoltava,
mutta hänellepä tapahtuikin lysis!

37. Katinka alkoi toipua, usva, joka viikkokausia oli eroittanut hänet
esineistä ja ihmisistä, hälveni, äänet, sanat ulottuivat uudelleen
hänen kuuluvilleen. Hän ikäänkuin syntyi vielä kerran, toistamiseen
näkyväiseen maailmaan.
Ompelija-Iida tuli häntä tervehtimään koneen äärestä, jossa hän
neuloi valkoisia leninkejä Katinkalle kesäksi. Katinka aikoi ojentaa
hänelle kätensä. Mutta suureksi ihmeekseen hän näki kätensä
lepäävän peitteellä kuten vieraan, hänelle kuulumattoman esineen;
se ei ottanut noustakseen! Hän oli antavinaan sille käskyn toisensa
jäljestä, mutta käsi ei totellut, vaan pysyi itsepäisesti peitteellä, —
niin heikoksi hän oli käynyt!
Mutta nyt hän sensijaan parani. Marraskesi irtautui pitkin hänen
ruumistaan, ohuina, valkeina hilseinä, hän ajoi nahkaa, kuten
keväällä käärmeet! Hiuksetkin lähtivät. Hän uudistui perinpohjin.
Uusi, hieno iho peitti hänen ruumiinsa, hän opetteli uudelleen
kävelemään, kuten vuoden vanhat lapset. Hänen pieni, laiha
ruumiinsa oli täpösen täynnä uudistavia, parantavia voimia.
Eräänä päivänä oli huoneissa kaikkialla kurkkua kutkuttava,
ellottava tulikiven ja karbolin haju. Se ennusti jo täydellistä
parantumista, veljien kotiinpaluuta ja elämän ennalleen asettumista.
9.
Niin tuli vihdoin talven jälkeen kesä. Kesän odotus alkoi räystäitten
tippuessa ja taivaan avartuessa korkeaksi ja kuulaaksi. Se alkoi

38. oikeastaan, kuten sanottu, heti joulun mentyä, mutta pääsiäisenä se
jo säteili vastaan jokaisesta vesilampareesta ja ruskeasta pälvestä.
Hovi ja kesä sensijaan olivat Katinkalle eroittamattomasti yhtä.
Hovi oli jotain ikuisesti olevaa, muodoissaan muuttumatonta, jotain,
mikä aina oli ollut ja aina oli oleva. Kaupunkiasunnot vaihtelivat, itse
kaupunkikin muutti ulkoasuaan, sen kivisolut lisääntyivät, se ahmi
metsää, vainioita, kallioita. Se oli nyt jo Katinkankin muistiin
mahtuvana aikana niellyt monta Ananias Blomin talon tapaista
pikkutaloa. Se oli toinen huomenna kuin tänään ja ylihuomenna
toinen kuin huomenna.
Hovi sensijaan oli aina paikoillaan. Niitten kahdeksan, yhdeksän
maanvuoden kuluessa, mitkä yhteensä muodostivat Katinkan
tähänastisen elämän, ei Hovissa ollut tapahtunut mitään
mainittavampaa muutosta. Elämä oli siellä ikäänkuin saavuttanut
eräänlaisen tasapainon ja täydellisyyden asteen; se lepäsi itsessään
kuten ympyrä. Olisi ollut rikos toivoa siihen jotain muutosta; sen
kauneus oli juuri tässä liikkumattomuudessa.
Kesti kauan aikaa, ennenkuin Katinka edes pystyi käsittämään,
että Hovi kaikesta huolimatta kuitenkin oli samojen luonnonlakien
alainen kuin muutkin kohdat näillä raukoilla maapallon rajoilla, että
sielläkin tuli syksy ja talvi, puitten, kukkien varjokuolema. Hän pysyi
itsepintaisesti uskossaan, että Hovi kuului lämpimiin maihin, joissa ei
milloinkaan ollut talvea. Hovi oli ikuisen kesän maa, kuten olivat
länsiafrikkalaiset saaret, kuten oli Honolulu!
Ja kun Hovin salaisuus lopulta hänelle oli selvinnyt, oli lohdullista
ajatella, että kesässä kuitenkin oli sata ja yksi päivää. Niinkuin
saduissa oli tuhat ja yksi yötä, niin oli Hovin kesässä sata ja yksi
päivää.

39. Varhaisimmat muistot Hovista olivat vain samanlaisia välähdyksiä
kuin kaupunkiasunnonkin ensimmäiset tajunnat, Katinkan ja hänen
peilikuvajaisensa kohtaus tai kiusaus kukkaruukun edessä. Mutta
sittenkin olisi niitä ollut tuiki mahdotonta sekoittaa noihin toisiin,
talvituntoihin. Ne olivat kaikki tyyni vihreitä ja lämpimiä.
On ajettu lähimmästä kaupungista Fataburin vanhoilla
umpivaunuilla, joita vetää kolme hevosta, Kuski-Heikin huojuessa
arvaamattomassa korkeudessa hevosten häntäin ja selkien
yläpuolella. Nämä vaunut ovat käytännössä vain kun lapsia tuodaan.
On kuin pikkuisessa, liikkuvassa huoneessa, kun silmänsä ummistaa,
on kuin vaunut yht'äkkiä kohoaisivat ilmaan ja jatkaisivat matkaansa
näkymättömiä raiteita pitkin. Mielessä väikkyy jokin keveän-raukea
tunto, — viheriän ja lämpimän odotus.
Kuski-Heikin piiska paukahtelee kuin leikkipyssyä laukaisten
sattuessaan lihavan ja laiskan Vasjkan selkään. Hänen naamansa
punoittaa kuten ympyriäiset hollantilaisjuustot.
Katinka mahtuu pitkin pituuttaan patjoille. On niin umpinaista ja
turvallista, hajuaa nahalle ja heinille. Pyrkii mieluisasti unettamaan.
Mutta yht'äkkiä Anni sanoo: "Itkevä Kallio".
Katinka ryntää ikkunaan, kahden puolen tietä on kaistale paljasta,
märkää kalliota, joka hetkeksi tulee näkyviin harmaitten ja
punertavain sammalten alta.
Se on Itkevä Kallio, joka ei kuivu kesän paahteessakaan, koska
sen täytyy aina itkeä. Itkevällä Kalliolla on kerran tapahtunut jotain
kauheata, rikos, murha, mutta siitä on pitkät ajat, kukaan ei tiedä
sitä enää tarkalleen. Vain kallio muistaa sen, se itkee, ouruaa vettä,
ikäänkuin sen pitäisi pestä kyyneleillään ihmisten pillat.

40. Vaunut vierivät pitkin itäsuomalaista maantietä, Fataburin korkeat
umpivaunut. On keltaisten kukkien aika, niityillä kukkivat leiniköt ja
pientareilla voikukat, ojissa rentukat. Anni sanoo yksitoikkoisesti:
"Suur' Merjok' — Pien' Merjok' — …" Silmät käyvät raukeiksi ohi
kulisevasta keltaisesta kullasta…
Yht'äkkiä Anni alkaa herätellä Katinkaa:
"Havassutko, senkin unkeko — Jo tullaan…"
Revonkiven laakea kalliolaatta vilahtaa Katinkan unenpöpperöisten
silmien ohitse, senjälkeen tie tekee Vainikan haarassa käänteen,
tulvii vastaan jokin tuttu tuoksu, — kievari, paja, riihi, vaahterakuja
nelistävät ohi, — Kuninkaan pihamaa.
Hovi! Kaikki lapsuuden riemut ja autuudet mahtuvat rinnan tähän
sanaan.
Siinä se on, kellahtavana, avosylisenä, leveäin, ystävällisten
portaitten yletessä kuutta valkoista pylvästä kohden. Se ilme on
juhlallisen rauhallinen, kuten aina; muodot puhtaat, pidätetyt,
selkeässä suuripiirteisyydessään. Leikkitykit ovat ojossa, mutta
portaat ja pylväät kutsuvat.
Katinka tuntee poskellaan Grosspapan kutittavan parran ja
niskassaan Mummulin suutelot. Hänen täytyy kiireesti vakuuttautua
siitä, että kaikki tuoksut ovat paikoillaan, että kellariholvi tulee
homeelle ja happamalle viinille, Grosspapa havannalle ja puisto
ihanalle, kuumalle sekoitukselle havu- ja lehtipuista, kukista, vedestä
ja liejusta, mudasta ja muurahaisista.

41. Sata ja yksi päivää! Se on iäisyys. Se on kaksituhatta neljäsataa
kaksikymmentäneljä tuntia, sataneljäkymmentäviisi tuhatta
kolmesataaneljäkymmentä minuuttia ja kahdeksan miljoonaa
seitsemänsataa kaksikymmentäkuusi tuhatta neljäsataa olemisen
onnesta väräjävää sekuntia — uudenuutukaisella rihvelitaululla
laskettuna! Se on jotain päättymätöntä, iät kaiket kestävää. Voi
huoleti panna maata ensimmäisenä iltana Hovissa. Huomenna on
vielä sata päivää jäljellä!
Kevyt kesäinen yö liukuu ohi kuin varjo. Valkenee päivä, yksi Hovin
kesän sadasta ja yhdestä. Katinka herää ristikkovuoteessaan ja potkii
yltään siniruskearaitaisen peitteen. Hän on myöhästynyt, aamukuoro
on jo alkanut. Paja, pyykkiranta, tarha, väentupa, puisto, kaikki
lähettävät tutut äänensä.
Katinka seisoo paitasillaan puutarhanpuoleisen ikkunan edessä. On
kuin nuo äänet laulaisivat hereille päivän. Kaikki laulaa, myöskin
mykkyys.
Alaverannalla isä puhaltaa vaskitorveen metsästysmarssia. Ja
Katinka seisoo, pitkä, rabelainen kaula ojossa, kuunnellen, hän kuin
kiirii tuon äänen mukana, joka tunkeutuu vaskitorven kiemuroista,
kiirii vesille, yli kaislikon, ulos salmista, ulapalle saakka…
Tänään on taas oleva seitsemän iloa. Viikossa on seitsemän
päivää, maailmassa seitsemän ihmettä, ja Katinka Rabella pitää olla
joka päivä seitsemän iloa!
Ne olivat hänen osuutensa, hän vaatisi ne auringolta, maalta ja
ihmisiltä!

42. 10.
On hyvin helteinen päivä. Yläkerran asfalttiparveke polttaa jalkaa
kuin tuli, Kataja- ja Koprasaaret kelluvat koitteesta alkaen korkealla
kuin hopealiuoksessa.
Lyönnilleen kello kymmenen lähtee Mummuli liikkeelle Hovin
kylkirakennuksesta, olisi voinut virittää kellonsa sen mukaan. Hän on
jo täysissä pukeissa, musta pitsiviitta harteilla, korvakiharat
järjestyksessä, askeleet lyhyet, sipsuttavat.
Katinka näkee hänen kääntyvän Rakokiven tielle. Tie on äsken,
vielä samana aamuna, kitketty ja haravoitu, Hamusen-Ieva kykkii
yhä vielä tien ohessa kauempana kuin harmaa pahka, iänikuisessa
sissisodassa rikkaruohoja vastaan, joitten teloittaja hän on, käyrine,
mullanruskeine sormineen.
Sekä Mummulin aamukävely että Hamusen-Ievan haravointi ovat
kertautuneet joka päivä jo kohta viitenäkymmenenä kesänä.
Mummuli viipyy Rakokivellä tasan neljännestunnin. Hänen
palatessaan on jo Grosspapakin ilmestynyt puutarhaan laputtavine
tohveleineen, yllään harmaa, punaveralla reunustettu aamunuttu.
Grosspapa suutelee Mummulia ensin kädelle, sitten molemmille
poskille ja sanoo "mein Kind!"
Sen jälkeen hän aloittaa jokapäiväisen vaelluksensa yhdeltä
puutarhasohvalta toiselle, aina auringon mukaan. Havannasikarin
haiku seuraa häntä uskollisesti kaikkialle. Hän istuskelee aluksi
rantakujan penkeillä ja viheltelee kuhankeittäjälle, sitten hän

43. muuttaa maantienpuolisille pylväsportaille, päässä musta patalakki ja
kädessä venäläinen tai saksalainen sanomalehti.
Mummuli on asettunut ruohopyörylän viereiselle sälesohvalle, hän
kutoo pitkillä, tylpillä puupuikoilla harmaata, hyvin pehmeää
villahuivia. Agnes-täti istuu likinäköisenä hänen vieressään ja
pidellen lankakerää kertoo jotain ranskaksi hiljaisella äänellä.
Mutta Fataburin vähäisen kreikkalaistemppelin portailla seisoivat
Lenzy ja Mirka sekä Katinka, kengät ja valkeat sukat riisuttuina,
odottaen Mummulin komennussanaa, helteestä punoittaen.
Mummuli laski työnsä syliinsä, taputti kolmasti käsiään ja komensi
saksaksi:
"Jetzt Kinder, — eins, zwei, drei…"
Samalla kaikki kolme kirmasivat juoksuun ympäri pyöreän
ruohokentän. He juoksivat peräkanaa, yllä valkeat leningit, siniset
nauharuusukkeet vyöllä, tavallisessa järjestyksessä, edellä Lenzy,
vehnäntähkänvärisine hiuksineen, sitten haavesilmäinen, ruskea
Mirka, ja viimeisenä Katinka, kaksi sileää, mustaa palmikkoa selässä.
Se ei näyttänyt kilpajuoksulta, kukaan ei pitänyt kiirettä. —
Suhonen, joka kuljetti leikkuukonettaan pitkin nurmikkoa, pysähtyi
hetkeksi. Ja puutarhan säleaidan taakse ilmestyi lampuodin
kaksitoistavuotias poika, Kuninkaan Aatu, pilkallisesti virnistellen ja
tarkastellen vuoroin ympyriäistä rataa kiertäviä tyttöjä, vuoroin
tuntijan silmin omia paljaita sääriään.
Ne kestivät kyllä tarkastuksen. Ne olivat ruskeat ja ahavoittuneet
kuin anturanahka, sierettyneet alituisesta vedessä kahlaamisesta ja

44. täynnä naarmuja ja arpia, kadehdittavan likaiset, miltei mustat. Niillä
olisi arastelematta voinut astua vaikka männynkävyille.
Mummuli sälesohvaltaan, missä hän istui kuin valtiatar, komensi
koko ajan:
"Helene, Marie, Catherine, — juoskaa, — nicht stehen bleiben,
Kinder, — hypätkää yli varjojen!"
Ja ranskaksi tyttärelleen, Agnes Wrenskylle:
"Mon Dieu, elles peuvent prendre froid."
"Eins, zwei, drei, — eins, zwei, drei…"
Tytöt kiersivät kehäänsä ympäri pyöreän, Suhosen sametinsileäksi
leikkaaman ruohokentän. Jasmiinit tuoksuivat, krassit liekehtivät.
Suhonen työnsi konettaan, joka sihisi kuin suuri heinäsirkka. Missä
sireeni- tai seljapensaan varjo lankesi yli tien, he ottivat vauhtia ja
hyppäsivät yli, etteivät vilustuisi.
Katinka juoksi, näkemättä muuta kuin Mirkan kastanjanruskeat,
valtoimet hiukset, jotka hulmusivat hänen edessään. Koko alkukesän
he olivat karttaneet ja rukoilleet tätä hetkeä, joka kangasti heille
suurimpana autuutena. Olla paljain jaloin, heittää sukat ja kengät,
astua kosteanukkaiselle nurmelle keskelle kukkia, tuntea ruohon
tunkeutuvan varpaitten väliin ja kuuman hiekan hyväilevän
jalkopohjia, vajottaa jalkansa meren lämpöiseen rantaliejuun. Kaikki
kiellettyjä, ihania nautintoja, joihin vain Kuninkaan Aatulla ja
Ahokkaan lapsilla oli oikeus. Hän, Katinka, vihasi sukkia ja kenkiä!
Ja nyt he juoksivat, — nyt he juoksivat! Paljain jaloin.

45. Katinkan silmät sattuivat Kuninkaan Aatuun, joka yhä virnisteli
tyytyväisenä, täynnä itsekylläistä halveksuntaa, mutta uskaltamatta
ääneen nauraa.
Yht'äkkiä Katinka jättäytyi jäljelle, — äkillinen, voimakas häpeän ja
pettymyksen tunne sydämessä. Kaikki tuntui äkkiä naurettavalta,
ympyriäinen ruohokenttä ja sitä kiertävä, kuumahiekkainen tie, jota
pitkin he kolme, valkoiset leningit yllä, hajalla hiuksin ja paljain jaloin
juoksivat, pensasten varjot, joitten yli he naurettavasti hyppäsivät,
etteivät saisi nuhaa ja yskää, — Mummulin saksankieliset
komennussanat, hänen tapansa nimittää heitä juhlallisesti täydellä
ristimänimellä. Alkoi sietämättömästi hävettää, vaikka ei tiennyt, ketä
häpesi, Kuninkaan Aatuako vai itseäänkö ehkä… Sen vain tiesi, että
tämä kaikki oli perin typerää, naurettavaa, niin juuri, surkean
naurettavaa!
"Ich will nicht mehr", sanoi Katinka yht'äkkiä tympeästi ja
heittäytyi puutarhasohvalle, pälyillen Kuninkaan Aatuun, joka
kuitenkin jo oli kadonnut.
"Ich will nicht, — ich will nicht!" hän kertasi, itku, uhma ja häpeä
kurkussa, ja tulipunaisena vetäen valkoisia sukkia jalkaansa.
Katinka pelastautui kreikkalaistemppeliin. Siellä oli viileätä ja
hämärää. Seiniltä katselivat Abraham Raben elämänahmattiudessaan
tyydytetyt ja Elisabeth Balzerin sunnuntaikasvot, jotka hän ikäänkuin
yht'aikaa hohtokiviensä ja turkkilaissaalinsa kanssa oli pukenut
ylleen.
Mutta sivuseiniltä hymyilivät Raben kuuden veljeksen ikuiset
nuorukaiskasvot. Heidän pitkät, kuin sorvatut kaulansa olivat
kallellaan, pieni, hekumallinen suu avoinna, otsalla sensijaan asusti

46. lempeä viileys. Grosspapalla oli kädessä avoin kirja, mutta nuorin
veljeksistä, isosetä Constantin, piteli valkoista kyyhkyä, hän, joka oli
matkustanut maailman ympäri ja nainut espanjalaisen Josefa Luisa
Ramona de la Santa Trinida de Roa y Morales'in eli lyhyesti täti
Pepan.
Katinkan yhdeksänvuotias pää oli täydessä kapinassa,
uhkarohkeita tuumia, toinen toistaan kapinallisempia risteili siinä.
Hän ajatteli ja ajatteli, kasvot lasiruutuun litteiksi painettuina. Hänen
täytyi tavalla tai toisella pestä pois tämä häpeä.
Ruutuja oli kolmenvärisiä: keltaisia, sinisiä ja punaisia. Ja puutarha
muutti muotoaan jokaisen ruudun mukaan.
Ensin tummankeltainen, tulikivenkarvainen puutarha, ikäänkuin
ilma olisi hehkunut keltaisessa palossa. Kaikki paloi, kului keltaisessa
liekissä. Hovi, saksankuusi, verannan sivulla hitaasti kypsyvät,
isomahaiset kurpitsat.
Sininen ruutu. Kaikki elävät värit ovat vaihtuneet siniseksi
kylmyydeksi, joka hohtaa kuin jää. Sinisistä, aavemaisista puista
näyttää paenneen kaikki mahla, puutarha on kuin kuollut
kuumaisema.
Mutta sitten tuli punainen ruutu. Jasmiinit loistivat kuin tummaan
vereen kastettuina, tiet punasoraisina, tammien ja vaahterain lehvät
tiukkuivat purppuraa puutarhassa, jota valaisivat vuorotellen kuin
etäisten kiertotähtien eriväriset auringot.
Ja ihmeellisintä, kaikki nämä eri värit tunsi verissään, — ikäänkuin
keltaisena, sinisenä ja punaisena väristyksenä!

47. Lenzy ja Mirka tulivat hetken kuluttua, sukat ja kengät kainalossa,
hikisinä, hengästyksissään.
Katinka silmäili heitä ylenkatseellisesti viheriän pöydän
korkeudesta, mille oli kiivennyt.
"Te olette typeriä, ihan typeriä! Sehän on naurettavaa… Sehän on
naurettavaa. Hypätä varjojen yli… Ja juosta ympäri ruohokentän,
aina vain ruohokentän. Minä en enää milloinkaan sitä tee. Sain siitä
kyllikseni. Ah, jos te vain uskaltaisitte…"
Toiset katsoivat häneen epäluuloisina, mutta uteliaina. Mitä heidän
pitäisi uskaltaa?
Mutta Katinka yhä myhäili salamyhkäisenä.
"Te ette kuitenkaan uskalla. Ette vainenkaan. Täytyy olla hyvin
rohkea, — mennä päistikkaa…"
Toiset rukoilivat: "Rakas, pikkuinen Katinka, — milushka,
milushka!"
Katinka nautti aikansa. Hän otti vastaan heidän uteliaisuutensa
kuin suitsutuksen. Sitten hän kuiskasi:
"Keksin sen nyt juuri. Istuin pöydälle ja heti juolahti mieleeni: näin
on tehtävä! Mennään yöllä Soldat-niitylle ja siellä riisutaan sukat ja
kengät. Oh, siellä on kukkia, sitä ei ole vielä niitetty."
"Siellä on käärmeitä", epäsi Mirka.
"Joutavia, käärmeitä on vain kivikoissa."

48. "Mutta minä olen nähnyt aidan raossa käärmeen", sanoi Mirka. "Ja
käärme odottaa aina sitä, jonka se kerran on nähnyt, se ei mene
ennen pois."
"Joutavia, luetaan sille käärmeen sanat."
"Mitä se on: käärmeen sanat?" kysyi Lenzy.
"Se on käärmeen luku. Käärme pelkää, kun sitä manataan."
Kaikki kolme katsoivat toisiinsa, huulet ja silmät palaen. Yöllä
Soldat-niitylle, kaikkien nukkuessa, — paljain jaloin yökasteessa!
"Mutta Grosspapa sulkee ovet iltaisin", sanoi Mirka.
"Mitä siitä! Me hypätään ikkunasta."
Tämä oli muuta kuin lentokokeet kolmikulmaiset huivit hartioilla.
Kolme pientä, kiihkeätä sydäntä tykki kilpaa.
"Mutta joka tästä sanankaan hiiskahtaa, sen täytyy mennä
viinikellariin ilman lyhtyä!"
Se oli rangaistuksista hirvittävin. Kaikki olivat täysin totisia.
Nyt se oli päätetty. Eikä kukaan saisi siitä koskaan tietää, ei edes
Kuninkaan Aatu.
11.
Päivä oli tänään päättymättömän pitkä. Grosspapa siirtyi toiselta
sälesohvalta toiselle, aina auringon mukaan, istui, torkahteli, veti

49. savuja havannastaan.
Katinka mittasi raivoissaan ruohopyöriön tien, — sitä oli tasan sata
askelta.
Ennen päivällistä he kitkivät hernelavansa. Tämä oli Mummulin
uusin kasvatusopillinen keksintö, talven kuluessa hän oli tullut
vakuutetuksi ruumiillisen työn tärkeydestä. Hänen lastenlastensa oli
kitkettävä tunti päivässä.
Mitään pelastusta ei ollut. Aurinko paahtoi suoraan selkään.
Etäämpänä painautui Sofia Ivanovna mansikkamaahan. Sofia
Ivanovna Biller oli jokin hyvin etäinen sukulainen ja marjoille perso.
"Sofia Ivanovna", kuului Mummulin ääni yläparvekkeelta, "joko
taas olette mansikoissa?"
Sofia Ivanovna yritti kyyristäytyä yhä syvemmä pensaitten
suojaan. Katinka, Lenzy ja Mirka kertoivat toisilleen
päätäpyörryttäviä ryövärikertomuksia, vuoronperään, lieventääkseen
kohtaloaan.
Vihdoin alkoi Kuninkaan ruokakello läpätä: "käy vellille, — käy
vellille!"
Päivällinen syödään alasalissa, — kaikki ovat pukeutuneet
uudelleen. Grosspapa on vaihtanut aamunuttunsa pitkään, mustaan
takkiin. Hänen edessään pöydässä on pari viinipulloa; hänen
lautasliinansa on kiinnitetty kaulaan ruusunpunaisella helmiketjulla,
jossa on hopeiset hakaset.
Pöydän yläpäässä käy keskustelu saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.
Mummuli vaihtaa yhtä suurella keveydellä kieltä kuin lautasia.

50. Alapäässä sensijaan vallitsee täydellinen hiljaisuus.
Ruokaa on niukalta. Mummuli on kerta kaikkiaan selittänyt, että
paljosta syönnistä käy typeräksi. Varsinkin lasten on oltava
vähäruokaisia.
Katinka katselee varkain Sofia Ivanovnaa. Hänen nenänpäänsä on
täynnä pienenpieniä reikiä kuin neulatyyny.
Pesun Ripaksen pojat, jotka eivät myöskään saa pöydässä
kyllikseen syödä, pistävät kurkkuja ja makkaroita puserojensa
vyötäisiin. Ja suolaa heillä on aina taskussa.
Kun jo tulisi ilta!
Päivällinen on päättynyt. Vaelletaan hanhenmarssissa pöydän
yläpäähän kiittämään Mummulia, suudellaan kädelle, jolloin
Mummuli kiusoittavalla tavalla vuorostaan suudella kurluttaa niskaan.
Iltapäivällä Mummuli lähti ajamaan pikku kaleskoilla Possulin
hoviin täti Agnes Wrenskyn kanssa.
Lenzy, Mirka ja Katinka yhä maleksivat. He päätyivät etehisen
ikkunalle suurta saksalaista kuvakirjaa katselemaan. Heidän hajalliset
hiuksensa sekaantuivat toisiinsa kuin kolme eri viljalyhdettä. He
kykkivät yläkerran portailla, jalat alleen vedettyinä.
Kolme silmäparia, harmaat, mustansiniset ja ruskeat, tuijottavat
herkeämättä muuatta kuvaa.
Se on merkillinen, käsittämätön olento, jolla on yökön siivet,
vuohen sarvet, pukin jalat ja ihmisen kasvot, suu ilkeässä irveessä.
Viittansa varjosta se kylvää kultarahoja yli suuren vieraan kaupungin,

51. jonka suipot tornit kurkoittuvat ilmaan. Se ikäänkuin munii
kultamunia, kuten jättiläislintu.
Sillä on sarvet, se on varmasti Piru itse. Se on Piru! Varmasti Piru!
Mutta sitä ei saa sanoa ääneen, se olisi hirmuinen rikos. Se on
ankarasti kiellettyä Hovin lakikirjassa. Ei saa lausua turhaan Jumalan
nimeä, jos tahtoo saada Hänen siunauksensa, mutta ei myöskään
saa nimittää tuttavallisesti Hänen suurta vastustajaansa, pimeyden
ruhtinasta. Siitä voi tulla kirot. Paitsi sitä voi se yht'äkkiä totella
kutsua ja ilmestyä. Tosin tämä kuvakirjan Piru, joka muni
kultarahoja, todennäköisesti oli hyvänahkaisimpia ja vaarattomimpia
pikku paholaisia. Mahdollisesti ei se edes ollut itse pääpöpö, jokin
renki vain!
Mutta kuitenkin oli epäilemättä viisainta olla varovainen.
Katinka keksi keinon:
"Se on Tutu… Sanotaan me Tutu… Kukaan ei tiedä, mitä se
merkitsee, ei edes se itsekään. Vain me tiedetään, että se onkin
samaa kuin Piru."
Kaikki kolme tunsivat merkillistä mielihyvää. Ah, kuinka sentään oli
sukkelaa puijata hieman noita aikuisia, joitten mielestä kaikki oli
kiellettyä! Paitsi sitä puijata itse… niin, itse sitä häijyläistä. Kun vain
ei oikeaa nimeä nimittäisi, ei se uskaltaisi tulla eikä käydä käsiksi.
He sanoisivat "Tutu", milloin vain mieli tekisi. He sanoisivat itse
Mummulin ja Grosspapan läsnäollessa: "Entäs Tutu, — näitkös
Tutua…?" ja tekisivät toisilleen salakähmäisiä merkkejä. Eikä kukaan

52. aavistaisi heidän salaisuuttaan. Heidän olisi mahdollista puhua itse
Pirusta kaikkien kuullen.
Vihdoin viimeinkin oli ilta käsissä. Katinka makasi puisessa
häkkivuoteessaan ja katseli seinäpaperin kuvia. Grosspapan
tohvelien laputus kuului käytävästä, hänen käydessään sulkemassa
ovia.
Katinka makasi hiljaa, sykkyrässä, peite korvilla, mutta sydän
tykkien. Grosspapan askeleet kaikkosivat toiselle puolen taloa,
käytävän isossa kaapissa rapisi, luultavasti hiiri, muuten oli kaikki
hiljaa. Yht'äkkiä lingottiin kimppu takiaisia ikkunaan. Katinka oli
silmänräpäyksessä jalkeilla, kiivetessään ikkunasta hän putosi
suoraan takiaispensaikkoon, ja suuria takiaisia tarttui hiuksiin.
"Missä olette?" hän kuiskasi.
Mutta samalla hän jo näkikin Lenzyn ja Mirkan, jotka odottivat
ikkunan alla. Ei ollut aikaa kyselyihin eikä pitkiin puheisiin.
"Hiljaa — hiljaa!" he varoittivat toisiaan.
Tällainen oli siis yö, niin tuiki toisenlainen kuin päivä. Pehmeitä,
suuria yöperhosia lenteli edestakaisin, ja isoja, näkymättömiä
paarmoja, jotka ikäänkuin sokaistuina umpimähkään ampaisivat ohi.
Ei ollut pimeä, vaan hämärä ja lämmin. Toiset kukat nukkuivat, toiset
sensijaan tuoksuivat oudolla tuoksulla, jota ei kukaan heistä
tuntenut.
Ah, kuinka Katinka rakasti sekä pelkäsi yötä! Ei koskaan saanut
nähdä yötä kasvoista kasvoihin, aina täytyi mennä nukkumaan
ennen. Ja yöllä oli kuitenkin omat kukkansa, omat tuoksunsa, omat

53. luontokappaleensa ja lapsensa, joista päivä ei mitään tiennyt. Sillä oli
kiiltomatoja, jotka syttyivät lehdille kuin vähäinen, viheriä tähti, sillä
oli hitaasti ja äänettömästi astelevat etanansa ja hyppelevät
rupisammakkonsa, yölepakkonsa, jotka suhahtivat ohi kuin
henkäys… Sillä oli kukkansa, jotka vain öisin aukenivat, kutsuen
yöhyönteisiä…
Mutta yö oli myös hirveä, kauhistava, — täynnä pääkallojen
kuolemantanssia ja virvatulia kätkettyjen aarteitten päällä… Yö oli
pimeys. Yö oli kuolema.
"Mennään", kuiskasi Mirka. Hän oli kaikista kolmesta vähimmän
rohkea ja näytti värisevän vilusta tai pelosta.
Voi olla, että toisetkin kaksi pelkäsivät, mutta ei kumpainenkaan
sitä näyttänyt. Toinen toisensa jäljestä he hiipivät puutarhan aitausta
pitkin, kunnes saapuivat veräjälle. Soldat-niitty oli edessä,
sumuisena, mereltä kohoavine usvineen, kuten aina, vielä
niittämättömänä, horsmanpunaisena. Tuoksuivat tervakukat,
koiranputket, leiniköt, valko-apila ja angervat.
"Täällä on hyvä", sanoi Lenzy.
Toiset nyökäyttivät myöntäen päätään.
Ja Lenzy istui maahan, ojan reunalle, riisuen sukat ja kengät
jalastaan. Mirka ja Katinka tekivät samoin, aivan vaiti. He tekivät sen
melkein hartaudella, ikäänkuin jonkun vertauskuvallisen ja tärkeän
toimituksen, ja jos rohkeutta olisi riittänyt, olisivat he kai mieluimmin
koonneet vihatut sukkansa ja kenkänsä rovioksi ja valmistaneet
otollisen polttouhrin vapaudelle ja suviyölle.

54. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com