Download full ebook of f instant download pdf

a

1. Get Full Test Bank Downloads on testbankbell.com
Test Bank for Information Technology Auditing, 3rd
Edition: Hall
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-information-
technology-auditing-3rd-edition-hall/
OR CLICK BUTTON
DOWLOAD EBOOK
Download more test bank from https://testbankbell.com

2. More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Solution Manual for Information Technology Auditing 3rd
Edition by Hall
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-information-
technology-auditing-3rd-edition-by-hall/
Solution manual for Core Concepts of Information
Technology Auditing Hunton Bryant Bagranoff
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-core-
concepts-of-information-technology-auditing-hunton-bryant-
bagranoff/
Test Bank for Health Information Technology 3rd Edition
by Davis
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-health-
information-technology-3rd-edition-by-davis/
Accounting Information Systems Hall 9th Edition Test
Bank
https://testbankbell.com/product/accounting-information-systems-
hall-9th-edition-test-bank/

3. Test Bank for Accounting Information Systems Hall 8th
Edition
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-accounting-
information-systems-hall-8th-edition/
Test Bank for Accounting Information Systems 10th
Edition James A. Hall
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-accounting-
information-systems-10th-edition-james-a-hall/
Test Bank for Managing Information Technology, 7th
Edition: Brown
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-managing-
information-technology-7th-edition-brown/
Test Bank for Information Technology Project
Management, 8th Edition
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-information-
technology-project-management-8th-edition/
Test Bank for Information Technology for Managers, 1st
Edition: Reynolds
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-information-
technology-for-managers-1st-edition-reynolds/

4. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.


Information Technology Auditing, 3
rd


Full chapter download at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-information-technology-
auditing-3rd-edition-hall/


Chapter 1—Auditing and Internal Control

TRUE/FALSE

1. Corporate management (including the CEO) must certify monthly and annually their organization’s
internal controls over financial reporting.

ANS: F PTS: 1

2. Both the SEC and the PCAOB require management to use the COBIT framework for assessing internal
control adequacy.

ANS: F PTS: 1

3. Both the SEC and the PCAOB require management to use the COSO framework for assessing internal
control adequacy.

ANS: F PTS: 1

4. A qualified opinion on management’s assessment of internal controls over the financial reporting system
necessitates a qualified opinion on the financial statements?

ANS: F PTS: 1

5. The same internal control objectives apply to manual and computer-based information systems.

ANS: T PTS: 1

6. The external auditor is responsible for establishing and maintaining the internal control system.

ANS: F PTS: 1

7. Segregation of duties is an example of an internal control procedure.

ANS: T PTS: 1

8. Preventive controls are passive techniques designed to reduce fraud.

ANS: T PTS: 1

5. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.


9. The Sarbanes-Oxley Act requires only that a firm keep good records.

ANS: F PTS: 1

10. A key modifying assumption in internal control is that the internal control system is the responsibility of
management.


ANS: T PTS: 1
11. While the Sarbanes-Oxley Act prohibits auditors from providing non-accounting services to their audit
clients, they are not prohibited from performing such services for non-audit clients or privately held
companies.

ANS: T PTS: 1

12. The Sarbanes-Oxley Act requires the audit committee to hire and oversee the external auditors.

ANS: T PTS: 1

13. Section 404 requires that corporate management (including the CEO) certify their organization’s internal
controls on a quarterly and annual basis.

ANS: F PTS: 1

14. Section 302 requires the management of public companies to assess and formally report on the
effectiveness of their organization’s internal controls.

ANS: F PTS: 1


15. Application controls apply to a wide range of exposures that threaten the integrity of all programs
processed within the computer environment.

ANS: F PTS: 1


16. IT auditing is a small part of most external and internal audits.

ANS: F PTS: 1

17. Advisory services is an emerging field that goes beyond the auditor’s traditional attestation function.

ANS: T PTS: 1

18. An IT auditor expresses an opinion on the fairness of the financial statements.

ANS: F PTS: 1

19. External auditing is an independent appraisal function established within an organization to examine and
evaluate its activities as a service to the organization.

ANS: F PTS: 1

6. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.


20. External auditors can cooperate with and use evidence gathered by internal audit departments that are
organizationally independent and that report to the Audit Committee of the Board of Directors.

ANS: T PTS: 1

21. Tests of controls determine whether the database contents fairly reflect the organization's transactions.

ANS: F PTS: 1

22. Audit risk is the probability that the auditor will render an unqualified opinion on financial statements that
are materially misstated.

ANS: T PTS: 1

23. A strong internal control system will reduce the amount of substantive testing that must be performed.

ANS: T PTS: 1

24. Substantive testing techniques provide information about the accuracy and completeness of an
application's processes.


ANS: F PTS: 1



MULTIPLE CHOICE

1. The concept of reasonable assurance suggests that
a. the cost of an internal control should be less than the benefit it provides
b. a well-designed system of internal controls will detect all fraudulent activity
c. the objectives achieved by an internal control system vary depending on the data
processing method
d. the effectiveness of internal controls is a function of the industry environment


ANS: A PTS: 1


2. Which of the following is not a limitation of the internal control system?
a. errors are made due to employee fatigue
b. fraud occurs because of collusion between two employees
c. the industry is inherently risky
d. management instructs the bookkeeper to make fraudulent journal entries


ANS: C PTS: 1

3. The most cost-effective type of internal control is
a. preventive control
b. accounting control
c. detective control
d. corrective control


ANS: A PTS: 1

7. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.



4. Which of the following is a preventive control?
a. credit check before approving a sale on account
b. bank reconciliation
c. physical inventory count
d. comparing the accounts receivable subsidiary ledger to the control account


ANS: A PTS: 1
5. A well-designed purchase order is an example of a
a. preventive control
b. detective control
c. corrective control
d. none of the above


ANS: A PTS: 1

6. A physical inventory count is an example of a
a. preventive control
b. detective control
c. corrective control
d. Feed-forward control


ANS: B PTS: 1

7. The bank reconciliation uncovered a transposition error in the books. This is an example of a
a. preventive control
b. detective control
c. corrective control
d. none of the above


ANS: B PTS: 1


8. Which of the following is not an element of the internal control environment?
a. management philosophy and operating style
b. organizational structure of the firm
c. well-designed documents and records
d. the functioning of the board of directors and the audit committee


ANS: C PTS: 1

9. Which of the following suggests a weakness in the internal control environment?
a. the firm has an up-to-date organizational chart
b. monthly reports comparing actual performance to budget are distributed to managers
c. performance evaluations are prepared every three years
d. the audit committee meets quarterly with the external auditors


ANS: C PTS: 1

10. Which of the following indicates a strong internal control environment?
a. the internal audit group reports to the audit committee of the board of directors
b. there is no segregation of duties between organization functions
c. there are questions about the integrity of management
d. adverse business conditions exist in the industry

8. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.



ANS: A PTS: 1






11. According to COSO, an effective accounting system performs all of the following except
a. identifies and records all valid financial transactions
b. records financial transactions in the appropriate accounting period
c. separates the duties of data entry and report generation
d. records all financial transactions promptly


ANS: C PTS: 1

12. Which of the following is the best reason to separate duties in a manual system?
a. to avoid collusion between the programmer and the computer operator
b. to ensure that supervision is not required
c. to prevent the record keeper from authorizing transactions
d. to enable the firm to function more efficiently


ANS: C PTS: 1

13. Which of the following is not an internal control procedure?
a. authorization
b. management’s operating style
c. independent verification
d. accounting records


ANS: B PTS: 1

14. The decision to extend credit beyond the normal credit limit is an example of
a. independent verification
b. authorization
c. segregation of functions
d. supervision


ANS: B PTS: 1

15. When duties cannot be segregated, the most important internal control procedure is
a. supervision
b. independent verification
c. access controls
d. accounting records


ANS: A PTS: 1

16. An accounting system that maintains an adequate audit trail is implementing which internal control
procedure?
a. access controls
=b. segregation of functions

9. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.


c. independent verification
d. accounting records


ANS: D PTS: 1


17. The importance to the accounting profession of the Sarbanes-Oxely Act is that
a. bribery will be eliminated
b. management will not override the company’s internal controls
c. management are required to certify their internal control system
d. firms will not be exposed to lawsuits


ANS: C PTS: 1

18. The board of directors consists entirely of personal friends of the chief executive officer. This indicates a
weakness in
a. the accounting system
b. the control environment
c. control procedures
d. this is not a weakness

ANS: B PTS: 1

19. The office manager forgot to record in the accounting records the daily bank deposit. Which control
procedure would most likely prevent or detect this error?
a. segregation of duties
b. independent verification
c. accounting records
d. supervision


ANS: B PTS: 1

20. Control activities under SAS 109/COSO include
a. IT Controls, preventative controls, and Corrective controls
b. physical controls, preventative controls, and corrective controls.
c. general controls, application controls, and physical controls.
d. transaction authorizations, segregation of duties, and risk assessment


ANS: C PTS: 1

21. Internal control system have limitations. These include all of the following except
a. possibility of honest error
b. circumvention
c. management override
d. stability of systems


ANS: D PTS: 1

10. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.


22. Management can expect various benefits to follow from implementing a system of strong internal control.
Which of the following benefits is least likely to occur?
a. reduced cost of an external audit.
b. prevents employee collusion to commit fraud.
c. availability of reliable data for decision-making purposes.
d. some assurance of compliance with the Foreign Corrupt Practices Act of 1977.
e. some assurance that important documents and records are protected.


ANS: B PTS: 1

23. Which of the following situations is not a segregation of duties violation?
a. The treasurer has the authority to sign checks but gives the signature block to the assistant
treasurer to run the check-signing machine.
b. The warehouse clerk, who has the custodial responsibility over inventory in the
warehouse, selects the vendor and authorizes purchases when inventories are low.
c. The sales manager has the responsibility to approve credit and the authority to write off
accounts.
d. The department time clerk is given the undistributed payroll checks to mail to absent
employees.
e. The accounting clerk who shares the record keeping responsibility for the accounts
receivable subsidiary ledger performs the monthly reconciliation of the subsidiary ledger
and the control account.


ANS: B PTS: 1

24. Which concept is not an integral part of an audit?
a. evaluating internal controls
b. preparing financial statements
c. expressing an opinion
d. analyzing financial data


ANS: B PTS: 1

25. Which statement is not true?
a. Auditors must maintain independence.
b. IT auditors attest to the integrity of the computer system.
c. IT auditing is independent of the general financial audit.
d. IT auditing can be performed by both external and internal auditors.


ANS: C PTS: 1

26. Typically, internal auditors perform all of the following tasks except
a. IT audits
b. evaluation of operational efficiency
c. review of compliance with legal obligations
d. internal auditors perform all of the above tasks


ANS: D PTS: 1

27. The fundamental difference between internal and external auditing is that
a. internal auditors represent the interests of the organization and external auditors represent
outsiders
b. internal auditors perform IT audits and external auditors perform financial statement audits

11. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.


c. internal auditors focus on financial statement audits and external auditors focus on
operational audits and financial statement audits
d. external auditors assist internal auditors but internal auditors cannot assist external
auditors


ANS: A PTS: 1



28. Internal auditors assist external auditors with financial audits to
a. reduce audit fees
b. ensure independence
c. represent the interests of management
d. the statement is not true; internal auditors are not permitted to assist external auditors with
financial audits


ANS: A PTS: 1

29. Which statement is not correct?
a. Auditors gather evidence using tests of controls and substantive tests.
b. The most important element in determining the level of materiality is the mathematical
formula.
c. Auditors express an opinion in their audit report.
d. Auditors compare evidence to established criteria.


ANS: B PTS: 1

30. All of the following are steps in an IT audit except
a. substantive testing
b. tests of controls
c. post-audit testing
d. audit planning


ANS: C PTS: 1

31. When planning the audit, information is gathered by all of the following methods except
a. completing questionnaires
b. interviewing management
c. observing activities
d. confirming accounts receivable


ANS: D PTS: 1

32. Substantive tests include
a. examining the safety deposit box for stock certificates
b. reviewing systems documentation
c. completing questionnaires
d. observation


ANS: A PTS: 1

33. Tests of controls include
a. confirming accounts receivable

12. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.


b. counting inventory
c. completing questionnaires
d. counting cash


ANS: C PTS: 1




34. All of the following are components of audit risk except
a. control risk
b. legal risk
c. detection risk
d. inherent risk


ANS: B PTS: 1

35. Control risk is
a. the probability that the auditor will render an unqualified opinion on financial statements
that are materially misstated
b. associated with the unique characteristics of the business or industry of the client
c. the likelihood that the control structure is flawed because controls are either absent or
inadequate to prevent or detect errors in the accounts
d. the risk that auditors are willing to take that errors not detected or prevented by the control
structure will also not be detected by the auditor


ANS: C PTS: 1


36. Which of the following is true?
a. In the CBIS environment, auditors gather evidence relating only to the contents of
databases, not the reliability of the computer system.
b. Conducting an audit is a systematic and logical process that applies to all forms of
information systems.
c. Substantive tests establish whether internal controls are functioning properly.
d. IT auditors prepare the audit report if the system is computerized.


ANS: B PTS: 1

37. Inherent risk
a. exists because all control structures are flawed in some ways.
b. is the likelihood that material misstatements exist in the financial statements of the firm.
c. is associated with the unique characteristics of the business or industry of the client.
d. is the likelihood that the auditor will not find material misstatements.


ANS: C PTS: 1

38. Attestation services require all of the following except
a. written assertions and a practitioner’s written report
b. the engagement is designed to conduct risk assessment of the client’s systems to verify
their degree of SOX compliance
c. the formal establishment of measurements criteria
d. the engagement is limited to examination, review, and application of agreed-upon
procedures

13. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.



ANS: B PTS: 1

14. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.



39. The financial statements of an organization reflect a set of management assertions about the financial
health of the business. All of the following describe types of assertions except
a. that all of the assets and equities on the balance sheet exist
b. that all employees are properly trained to carry out their assigned duties
c. that all transactions on the income statement actually occurred
d. that all allocated amounts such as depreciation are calculated on a systematic and rational
basis


ANS: B PTS: 1

40. Which of the following is NOT an implication of section 302 of the Sarbanes-Oxley Act?
a. Auditors must determine, whether changes in internal control has, or is likely to,
materially affect internal control over financial reporting.
b. Auditors must interview management regarding significant changes in the design or
operation of internal control that occurred since the last audit.
c. Corporate management (including the CEO) must certify monthly and annually their
organization’s internal controls over financial reporting.
d. Management must disclose any material changes in the company’s internal controls that
have occurred during the most recent fiscal quarter.


ANS: C PTS: 1


SHORT ANSWER

1. List the four broad objectives of the internal control system.

ANS:
safeguard assets,
ensure the accuracy and reliability of accounting records,
promote organizational efficiency,
comply with management’s policies and procedures

PTS: 1

2. Explain the purpose of the PCAOB

ANS:
The PCAOB is empowered to set auditing, quality control, and ethics standards; to inspect registered
accounting firms; to conduct investigations; and to take disciplinary actions.

PTS: 1

3. What are the five internal control components described in the COSO framework

ANS:
the control environment, risk assessment, information and communication, monitoring, and control
activities

PTS: 1

15. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.



4. What are management responsibilities under section 302 and 404?

ANS:
Section 302 requires that corporate management (including the CEO) certify their organization’s internal
controls on a quarterly and annual basis. Section 404 requires the management of public companies to
assess and formally report on the effectiveness of their organization’s internal controls.

PTS: 1

5. Indicate whether each procedure is a preventive or detective control.

a. authorizing a credit sale Preventive Detective
b. preparing a bank reconciliation Preventive Detective
c. locking the warehouse Preventive Detective
d. preparing a trial balance Preventive Detective
e. counting inventory Preventive Detective


ANS:
A. preventive; B. detective; C. preventive; D. detective; E. detective

PTS: 1


Use the internal control procedures listed below to complete statements 6 through 12.

segregation of duties specific authorization
general authorization accounting records
access controls independent verification
supervision



6. A clerk reorders 250 items when the inventory falls below 25 items. This is an example of
__________________________.

ANS:
general authorization

PTS: 1

7. The internal audit department recalculates payroll for several employees each pay period. This is an
example of __________________________.

ANS:
independent verification

PTS: 1

16. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.




8. Locking petty cash in a safe is an example of __________________________.

ANS:
access controls

PTS: 1

9. Approving a price reduction because goods are damaged is an example of
__________________________.

ANS:
specific authorization

PTS: 1

10. Using cameras to monitor the activities of cashiers is an example of __________________________.

ANS:
supervision

PTS: 1

11. Not permitting the computer programmer to enter the computer room is an example of
_______________________________.

ANS:
segregation of duties

PTS: 1

12. Sequentially numbering all sales invoices is an example of __________________________.

ANS:
accounting records

PTS: 1
13. Both the SEC and the PCAOB have expressed an opinion as which internal control framework an
organization should use to comply with SOX legislation. Explain.

ANS:
Both the SEC and PCAOB endorse the COSO framework but any framework can be used that
encompasses all of the COSO’s general themes


PTS: 1

17. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.




14. COSO identifies two broad groupings of information system controls. What are they?

ANS:
general; application

PTS: 1

15. The Sarbanes-Oxley Act contains many sections. Which sections are the focus of this chapter?

ANS:
The chapter concentrates on internal control and audit responsibilities pursuant to Sections 302 and 404.

PTS: 1


16. What are the objectives of application controls?

ANS:
The objectives of application controls are to ensure the validity, completeness, and accuracy financial
transactions.

PTS: 1

17. Define general controls.

ANS:
General controls apply to all systems. They are not application specific. General controls include controls
over IT governance, the IT infrastructure, security and access to operating systems and databases,
application acquisition and development, and program changes.

PTS: 1

18. Discuss the key features of Section 302 of the Sarbanes-Oxley Act.

ANS:
Section 302 requires corporate management (including the chief executive officer [CEO]) to certify
financial and other information contained in the organization’s quarterly and annual reports. The rule also
requires them to certify the internal controls over financial reporting. The certifying officers are required
to have designed internal controls, or to have caused such controls to be designed, and to provide
reasonable assurance as to the reliability of the financial reporting process. Furthermore, they must
disclose any material changes in the company’s internal controls that have occurred during the most
recent fiscal quarter.

PTS: 1

18. IT Auditing 3
rd
Ed—Test Bank, Chapter 1

© 2011 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted
to a publicly accessible website, in whole or in part.




19. Explain the relationship between internal controls and substantive testing.

ANS:
The stronger the internal controls, the less substantive testing must be performed.

PTS: 1


20. Distinguish between errors and irregularities. Which do you think concern the auditors the most?

ANS:
Errors are unintentional mistakes; while irregularities are intentional misrepresentations to perpetrate a
fraud or mislead the users of financial statements. Errors are a concern if they are numerous or sizable
enough to cause the financial statements to be materially misstated. Processes which involve human
actions will contain some amount of human error. Computer processes should only contain errors if the
programs are erroneous, or if systems operating procedures are not being closely and competently
followed. Errors are typically much easier to uncover than misrepresentations, thus auditors typically are
more concerned whether they have uncovered any and all irregularities.

PTS: 1

21. Distinguish between inherent risk and control risk. How do internal controls and detection risk fit in?

ANS:
Inherent risk is associated with the unique characteristics of the business or industry of the client. Firms in
declining industries are considered to have more inherent risk than firms in stable or thriving industries.
Control risk is the likelihood that the control structure is flawed because internal controls are either absent
or inadequate to prevent or detect errors in the accounts. Internal controls may be present in firms with
inherent risk, yet the financial statements may be materially misstated due to circumstances outside the
control of the firm, such as a customer with unpaid bills on the verge of bankruptcy. Detection risk is the
risk that auditors are willing to accept that errors are not detected or prevented by the control structure.
Typically, detection risk will be lower for firms with higher inherent risk and control risk.

PTS: 1

22. Contrast internal and external auditing.

ANS:
Internal auditing is an independent appraisal function established within an organization to examine and
evaluate its activities as a service to the organization. External auditing is often called "independent
auditing" because it is done by certified public accountants who are independent of the organization being
audited. This independence is necessary since the external auditors represent the interests of third-party
stakeholders such as shareholders, creditors, and government agencies.

PTS: 1

19. Another random document with
no related content on Scribd:

22. The Project Gutenberg eBook of Ryysyrannan
Jooseppi

23. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Ryysyrannan Jooseppi
Köyhälistökuvaus Suomesta
Author: Ilmari Kianto
Release date: June 20, 2024 [eBook #73881]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Otava, 1924
Credits: Juha Kiuru and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RYYSYRANNAN
JOOSEPPI ***

24. RYYSYRANNAN JOOSEPPI
Köyhälistötarina Suomesta
Kirj.
ILMARI KIANTO
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1924.
Elä värise, oi kärsivä ihminen, elämän kurjuutta, vaan jos jaksat
oman sielusi pohjattomassa murheessa, käy sisään Suomen kansan
majaan ja näe hänen köyhyytensä, viheliäisyytensä ja
saamattomuutensa! Arvostele, jos osaat, mutta älä päättele väärin,
moni vieras ennen sinua on tehnyt harhalaskelman ja jälkeesi tulee
tuhansia, jotka nenäänsä pidellen pakenevat ja tiuskaisevat: se on
hävytöntä, miten ihminen elää! ja samalla sen unhoittavat ja
palaavat parempiosaisten luo…
Kuinka syvään täytyneekään yhteiskunnan nöyrtyä, kuinka kovan
kurituksen alle koko kansan sortua ennenkuin sydämen suuri

25. viertotie on raivattu niiden kaikkien luo, jotka hukkuvat tuhansien
järviemme tuntemattomiin vesiin…!
Ah, me kuulemme heidän hätähuutonsa sumussa, tuolla kohoaa
käsivarsia ulapan pinnasta, mutta me suljemme korvamme ja
silmämme ja riennämme paadutetuin omintunnoin
elämännautintoihin, sillä mitäpä meihin muiden kuolemankamppailu
kuuluu — pelastakoon jokainen itsensä. Niin, herra kansalainen,
kapitalisti, niin, sinä hymyilevä, hyväosainen maailmanneiti,
rientäkää te vain omiin harrastuksiinne, hienosti nyrpistäen nenää —
ja jättäkää toiset huutamaan ja hukkumaan. Sillä sehän on maailman
meno…
1.
Ryysyranta on torpan nimi. Olisi liian juhlallista, jos sanoisimme
että se sijaitsee jossakin. Sellaiset mökinrähjät yleensä eivät sijaitse,
vaan niitä yksinkertaisesti on olemassa, ne kasvavat armaan
isänmaan kamarasta kuin rumat lehmänsienet. Sopikaamme siis siitä
että Ryysyranta ei sijaitse juuri missään, vaan että se tavataan siinä
suuressa korpipitäjässä, jonka yhteinen kansallinen nimi on
Rämsänranta. Petkelkylässä, Petkeljärven töyräällä — sieltä
Ryysyranta löytyy.
Tuollainen hyvin harmaja, pahanpäiväinen ihmispesä, jonka
jokainen seinähirsi todistaa ajan hammasta. Varsinkin vesikatto on
kodikas, sillä se on sen näköinen kuin olisi saanut kovasti
tukkapöyryä — huiskin häiskin siellä törröttävät malot, jotka
suvaitsevat liikkua myrskyllä vieläpä tekevät ruuhkankin kuin pienet

26. tukit koskessa. Mutta suuret tuohilevyt malkojen alla ovat
kasettuneita kuin vanhat kotiparkkisaappaat — ne eivät laske vettä
läpi ja se olisikin liikaa, sillä kyllä vedenlaskijoita tavataan
alempanakin, poutasäälläkin lorina kuuluu…
Astukaamme sisään Ryysyrannan »paraatikäytävästä». Portaita ei
ole, kuinka siis voisi puhua »havuista porrasten edessä»! Paljas
likainen maa ja kynnys — ja kansalainen astuu porstuaan, joka
oikeastaan ei ole porstuakaan, vaan välikkö. Oikealle jää nyt kehikko,
tuo ikuisesti tulipesää puuttuva kylmä kamari, taustassa törröttää
peräinen, pahansiivoinen, tunkkainen ruokatörkykomero, ikikylmine,
särkyneine kiukaineen, jonne emme vierasta neuvo kurkistamaan,
kyllin kärsivällisyyttä jo koettelee, kun astuu perhetupaan eli pirttiin.
Kenties saa hiukan kumartua, jotta ei lyö päätään kamanaan.
Huomasittekos ovea, hyvä vieras, se on tuollainen kevyt latuska kuin
heinäladossa, raoista kiiluu ilma. Siinä te nyt korkeana seisotte ja
voitte heti istuutua alaskin, jos löydätte sopivan pinta-alan
takapuolellenne. Vihdoin sen tietysti löydättekin ja kyykötätte siinä
hiukan käsienne varassa, sillä Ryysylän penkit ovat kapeat ja ette
varsin tahtoisi heittäytyä selkäkenoon seinää vasten — mustat
rakoniekat hirret kihisevät kuusijalkaisia, jotka ovat sangen kesyä
karjaa, saisitte pian ruskeatakkiset niskaanne. Niinpä siis istutte siinä
missä pinta-ala antautuu, ja hellävaroin hyväilee pirtin lämpö
poskianne. Pieni on Ryysyrannan pirtti, totisesti, mutta paljon siihen
mahtuu. Kuusituhatta russakkaa ja kuusi lasta, isäntä, emäntä ja
ämmä, kissa ja koira! Musta muurinmöhkäle, rukki ja kätkyt,
patapölkky ja suolahuhmar, pöytä ja lavitsa — siinäpä huonekalutkin
alkavat olla. Lattia on pahasti puhki, suureen koloon on mukava
lakaista törkyä silloin kun sitä kasautuu niin paljon että torpanväkeä
itseäänkin iljettää. Rääsyjä ja riekaleita ei koskaan lakaista kokoon,
niitä ajelehtii kaikkialla ja samoin paritonta kenkärajaa pidetään

27. ikäänkuin elämisen halun merkkinä, sitä retuuttaa konsa koira, konsa
kissa, milloin mökin pienin mukula. Kolme on akkunaa, mutta oi
niiden ruutuja, laskette pian yhdeksän päreillä ja rievuilla tukittua
kehystä. Huomaa, hyvä vieras, kuinka likainen on lattia, kuinka
rosoinen se on ja kuinka sille lakkaamatta syljetään, mutta kuinka
rakas ja kotoinen se silti on tuo pienen perhetuvan kova perustus,
sitä ei vaihdettaisi palatsien parkettiin — ken Ryysyrannan lattialle
kerran penskana pyörähti piehtaroimaan, hän piehtaroi siinä
elinkautisesti ja hänen hellä suhteensa tuohon pakarainsa suutelijaan
jatkuu hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen.
Olette liian äkkinäinen, jalo vieras, teitä kiusaa varmasti pienen
pirtin tukahduttavan lämmin sisäilma, puolialastomat lapset, rääsyt
ja russakat — voitte käydä vilvoittelemassa ulkona. Teette sielläkin
vastenmielisiä havaintoja — maahengenjohdot kiertävät pihavieriä,
jos olette riisuneet märät saappaanne, siis varokaa valkoisia
jalkojanne. Käymälää ette löydä, suojaton takatunkio työntää teidät
pellolle… Navettakuja ja hirsikota ovat niin pimeitä paikkoja että
tuskinpa viitsitte niihin ulottaa tutkivaa katsettanne. Tuossa piipottaa
pieni aitan röttelö, kepeästi kallellaan, rannempana retkottaa
heinälato, sekin vierimässä järveen — Ryysyrannan kaikki
rakennukset kekottavat kellellään. Missä on sauna? Missä riihi? Ahaa
— sauna ja riihi Ryysyrannassa ovat yksi ja sama asia: sauna ja riihi
näyttelevät vuoroin osaansa samalla lavalla — jumalanvilja ja
jumalankuva sivelevät samaa lattiaa, riihenuuni on löylykiuvas.
Viheliäinen muodoltaan on tämäkin saunariihi, sitä voisi yhtä hyvin
luulla sikoläätiksi, mutta nelijalkaista sikaa ei ilmoisna ikänä ole
nähty Ryysyrannalla. Eikä liioin hevosta; tallia ei tarvita; jos hevonen
ilmestyisi, niin se tukittaisiin navettaan. Poro on aniharvoin seisonut
taivasalla tanhualla, ei ole varaa pitää poroakaan. Kas, onpahan
talossa tuuliviiri — pitkän salon päässä vinkuu pieni, harmaa

28. viirikukko. Pitää olla tarkk’ampuja, jos mieli siihen luodikolla
napsauttaa. Silloin viirikukko kiekaisee, muuten se vain hissukseen
vikisee myrskyssä…
2.
Torpan isännän nimi on Jooseppi. Ryysyrannan Joosepin kyllä
kaikki tuntevatkin, jotka yleensä tuntevat rämsänrantalaisia ja
varsinkin petkelkyläläisiä, Ryysy-Jooseppi eli Jooseppi Kenkkunen on
tottapuhuen Petkelkylän keskeisin henkilö, hänet tietävät yhtähyvin
moukat kuin herrat. Ja hän ansaitseekin moisen laajan tuntemuksen
— sen arvoinen on mies korventaistelijana ja ihmisenä. Jo
ulkonaiselta olennoltaan hän herättää huomiota — kyttyräselkä,
ilmehikkäät kasvot, taiteellisesti roikkuvat ryysyt ja sukkela suu.
Hänen iloisen, intohimoisen äänensä erottaa jo puolen kilometrin
päästä järveltä tai kankaalta, kun hän milloin soutaa kieputtaa järven
selällä tai samoaa metsäpolkua kuin hilpeästi hölkyttävä karhu.
Hänen vaimoansa tunnetaan vain suppeammassa piirissä siitä syystä
ettei akkaihminen lapsiltaan pääse liikkeelle kuten ukkoihminen, mies
on luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartijaksi. On toinenkin valtava syy,
miksi ei Kaisa-Reeta pääse tikahtamaan mökiltään — hänellä ei ole
hametta eikä paitaa. Silloin kun lähtee kirkonkyliin, täytyy lainata
hame ja paita toisilta akoilta, mutta tämä ei ole niinkään helppo
tehtävä, sillä ei monella muullakaan akalla ole kirkkohametta eikä
ainoata paitaa tee mieli riisua päältään — ja sitäpaitsi asuvat ne akat
niin kaukana Ryysyrannalta ettei lainaamiseen aina ole tilaisuutta.

29. Ei oikein uskoisi että Jooseppi Kenkkusen akka on niin kurjassa
asemassa, että ei ole oikeata hametta eikä paitaa, mutta sellainen
on kansantapa Rämsänrannan Petkelkylällä. Kun ei ole, niin ei ole!
Sitä Kaisa-Reeta itsekkin ihmettelee, vieläpä suree syvästi. Onhan
hän pyhäkoulunopettaja Rautiais-vainaan tytär ja hänellä on veli
herra — kansakoulunopettaja Etelä-Suomessa — ja sisar (eli systeri
niinkuin Rämsänrannalla sanotaan) naituna Helsingin poliisille. Kaisa-
Reeta joutua juopsahti Jooseppi Kenkkusen kanssa mökkisille ja
sanoi ikuiset jäähyväiset herrastelulle — happane siihen
alushameinesi Ryysyrannalle ja lykkää lapsia Jooseppi juuttaalle,
mihinkäs pääset, ristitty vaimonen!
Ja kyllä hän on parastaan koettanutkin Kaisa-Reeta riepu —
yhdeksän lasta on jo lykännyt tulemaan tähän pahaan maailmaan ja
voi lykätä vielä toiset yhdeksän, jos ei masina seisahdu. Tosin on
Kaikkivaltias kaikkiviisaudessaan kutsunut kolme lapsista taivaalliseen
kotiinsa — ne raukat ovat siis päässeet vähän siistimpään lusseeriin
kuin Ryysyrannan russakkapirttiin, mutta vanhempain kunniaksi on
mainittava, että kovalle on ottanut ennenkuin Kaisa-Reeta äitinä ja
Jooseppi isänä ovat luovuttaneet luomuksensa kuoleman
kuninkaalle. Voi niitäkin tulisten pihtien nipistyshetkiä!
Puoli tusinaa on nyt vain lasta jälellä Ryysyrannan pienessä
pirtissä, tehkäämme luettelo. Ensiksi Aapeli Jooseppi, sitten Irmeli
Kaija-Riita, sitten Leena Kenoveeva, sitten Liisa Valapuri, sitten Einari
Jaakoppi ja lopuksi Kurli Kustaava — kauniita nimiä kaikki. Ämmän,
emännän äidin nimi on Retriika, koiran nimi Vekku ja kissan —
Mirkku. Navetan nimikot Vaihtelevat: Mansikki ja Marmelaati —
Rusina ja Heluna — Omena ja Äpyli. Joskus on ollut sonnikin nimeltä
Valpas (kirkonkyläläiset lisäävät leikillään korkonimen »Hänninen»)
tai vierailee naapurin punainen härkä Puplikaani. Pässin nimi on vain

30. Pässi ja paria lammasta, silloin kun mitään villavaa eläintä on
karsinassa, maanitellaan vain testepiioiksi, voimme siis nimittää:
Testepiika n:o 1 ja Testepiika n:o 2. Russakoille ja muille syöpäläisille
ei toki nimiä jakseta antaa.
3.
Kenkkusen veljeksiä siinä Petkeljärven rantamilla on tavattavissa
oikeastaan viisi kappaletta, mutta Ryysyrannan Jooseppi suvulle
värin antaa ja heimon karvat pystyssä pitää. Aatami, pitkä ja sala-
ärmäkkä mies, isännöi syntymätaloa Kenkkuvaaraa, Roope,
piskuinen pippurisilmä, heiluttaa kurikkaansa Lintuniemen matalassa
torpassa, Konsta, komea uros, köyhyydessäänkin koppava ja
leikinsietämätön kuin rakuunaluutnantti, hallitsee kuuluisaa Elettävän
savusaunaa, Kunnari veli uhmailee uloinna Ulkuniemessään ja
sekaantuu aniharvoin toisten touhuun. Ryysyrannan Jooseppi
kääpiöön suhtautuu velisarja miten milloinkin, saattaapa kantaa
kaunaa seitsemänkin vuotta hiihtämällä tai soutamalla ylpeästi
rannan alitse sivu, toisinaan taas tormataan maailmaa parantamaan
koko päiväksi ja yöksi — sattuu näet yhteistä haukuttavaa, ja
totisesti saa silloin maineensa kuulla tämä pahanpäiväinen
yhteiskunta, konsa Konsta ja Jooseppi tai vielä Roopekin
Ryysyrannan pienessä pirtissä lakia lukee.
Kenkkus-veljeksille yhteistä on näet kirottu köyhyys ja pahan
maailman pieksäminen suullaan, uteleva tiedonhalu sekä eräänlainen
syvä mietiskely ja kohtalon filosofoiminen. Kenkkuset ovat siis
ennenkaikkea ihmisiä, vieläpä hengellisesti virkkuja ihmisiä. He ovat

31. kaukana typerästä, he taistelevat taisteluansa sydän kurkussa, he
ovat hyvin herkkiä vaikutelmille, he pohtivat itseään elämää ja
seuraavat kiihkeästi ajan virtauksia. Kenkkuset ovat herrain
henkiystäviä ja samalla herrain verivihollisia aina asianhaarojen ja
hyötypolitiikan mukaan, ei ketkään niinkuin Kenkkuset osaa herroja
edessäpäin imarrella tai takanapäin haukkua — Kenkkuset eivät
luota herroihin, mutta käyttävät herroja hyväkseen, he haluaisivat
itsekkin herroiksi ja juuri sentähden he vihaavat herroja, koska
näkevät että herruus heihin nähden on supi saavuttamaton ihanne.
Heille ei siis jää muuta kuin ylpeillä siitä että eivät ole eivätkä voi olla
herroja. Kenkkuset ovat sitä Suomen kansan ryysyaatelistoa, jonka
jälkeläiset kaukaisessa tulevaisuudessa kerran ottavat vallan ja
herruuden käsiinsä tässä maassa ja verkavaatteissa komentelevat
puolestaan tulevaisuuden ryysyniekkoja, jos niitä nimittäin vielä
tulevaisuuden yhteiskunnassakin tavataan. Kenkkusten veressä siis
piilee suuri elinvoima ja isänmaan tärkeä elementti, Kenkkusia ei
ajattelevan ihmisen sovi ylenkatsoa eikä maahan polkea. Onneksi tai
onnettomuudeksi he eivät ole itsetietoisia suuresta merkityksestään,
sillä jos he sen tietäisivät, niin he itse korottaisivat äänensä
kaukokorvessa ja huutaisivat niin että rannat raikuisi: Eläkööt
Kenkkuset!
4.
Talvi on ja tuiskuttaa. Kinokset seinävierillä kohoavat
kohoamistaan. Järvenpuoleisesta akkunasta kurkistaa jo lumivuori
sisään. Koko Ryysyranta on valkean ryöpyn vallassa ja paha siivo
pihalta on tyystin kadonnut. Kaiken mustan on valkoiseksi sivellyt

32. nahturillaan Pohjolan taidemaalaritonttu, kaikki koleat, särmät ja
rosot, kuopat ja törrötykset on tämä Suomen ensimäinen arkkitehti
veistänyt sileiksi tai muovaillut kauniisiin kaarrelmiin. Kuinka soman
nietoksen onkaan lumitaiteilija sommitellut kujan viereen ja rakentaa
paraikaa pyramiidia tunkion päälle! Jospa mökin emäntä Kaisa-Reeta
sen vain ymmärtäisi eikä heittäisi lapiollaan mustaa törkyä ulos
luukusta! Lätskis. Suomen suurinta arkkitehtia tuo akan siivoton
väliintulo suututtaa, hän nostaa hirveän metakan ja huutaa
oppipojilleen: heittäkää hälle vasten kuonoa, peittäkää koko muija
lumeen!
— Sus siunatkoon, minkä pöläkän nosti! kuuluu navetasta
lehmänmölinän lomasta ja emäntä tuppaa olkitukon lantaluukun
aukkoon. Sitten hän kouraisee harmaata hamerepalettaan ja
kyykistyy tyhjään parteen. Lehmä töykkää emäntää turvallaan
intohimoisesti haluten lisää rehua. »Äpyli! Äpyli! eläkä siinä… ei ole
nurmia… jyrsi parkkia… eikö sulle haavankerppukaan kelpaa… kato
hylyky kun sotkoo jalakoihinsa… syö jäkälän moskaa… kun et
lypsäkkään…», puhelee Kaisa-Reeta häärien puolipimeässä,
pahanpäiväisessä navetassa.
— Äiti hoi, äiti, mammii!… huutaa pieni, repaleinen naskali Einari
Jaakoppi pirtin porstuan ovelta toinen jalka paljaana, toisessa
rikkinäinen aikaihmisen kenkäraja. Einari Jaakopin nokinen nenä
tursuaa räkää, mutta harmaat silmät ovat erinomaisen terävät.
— Eläkä tule! huutaa äiti vastaan. — Mää pirttiin! Kyllä äiti tuopi
lapselle mammia… Määtkö pirttiin ja rikeneen! Lumiryöppy pelmuaa
pihalla, hyökkää pellavapäisen lapsen päälle, tämä tillahtaa itkuun,
vanhin sisko tempaa poikasen takaapäin sisään, pirtin ovi paukahtaa
kiinni ja äiti navetan ovella puhella poruaa itsekseen:

33. — Nuo sikiöt! Voi hyvä Jumala… umpeen on menossa Äpylikin,
kolme kahvikupillista lypsää. Ei tullut mitään tästä elämästä… Hän
lähtee pyrkimään maitokiulunsa kanssa poikki pihan, mutta
lumitontut ovat olleet vahdissa emäntää nurkan takana, ne
hyökkäävät Kaisa-Reetan kimppuun, joka vyötäryksiään myöten
kahlaa lumessa, toisella kädellä kannatellen hamettaan, jonka alta
näkyy kalpeat, paljaat reidet… Sellaisen ryöpyn lähetti kaakon vihuri
suurelta Petkeleen selältä Ryysyrannan Kaisa-Reetan kimppuun, että
tämä tuuskahti silmälleen lumihankeen ja maitokiulun sisältö hulahti
suoraan vasempaan saappaaseen pitkin paljasta säärivartta… Ja
samalla silmänräpäyksellä kun siihen tuuskahti, tunsi pyörrytyksen
tapaista päässään ja elämä musteni sielussa: »vie, vie, kohtalon
piru, viimeinenkin tilkka lapsi-rievuilta!» Kaisa-Reeta karjasi elämän
tuskasta ja, sylkien suustaan lunta, kaahlasi porstuaan ja tarttui
luudan tynkään sillä ripsuen itseään lumesta, mutta samalla tyrskähti
itkemään.
— Sitä perkunastako se siellä poruaa! kivahtaa aviomies Jooseppi
töykäten oven auki, mutta nähdessään vaimonsa tuskasta
vääristyneet kasvot, lumiset säkkihameet, paljaat kintut ja tyhjän
lypsinkiulun täynnä lunta, peräytyy kuin iskun saanut ja vaikenee
kauhistuksesta — liian hyvin mies elämänsä kohtalotoverin
sielunheikkouden ymmärtää.
— Äiti mammii, sopertaa pikku Eino, raottaen ovea lumiseen
välikköön, mutta äiti ei tule suoraan pirttiin, vaan kopistelee
peräiseen ja palaa sieltä itkua tuhertaen pirttiin, kädessään
ruostunut läkkiastia, jossa on vain hapanta sintua. Sitä hän tarjoaa
maidonhimoiselle pojalle, joka ryypättyään kummastuneena
kirkaisee:

34. — Ei oo äpyli-mammii, kiljuu pikku naskali tehden kiivaita liikkeitä
käsillään.
— Äiti lankesi, kiulu kaatui — iltasella saa lapsi mammia, selittää
emäntä murheellisesti pyyhkäisten esiliinankulmalla kyynelpisarain
verestävistä silmistään.
Kissa Mirkkukin tahtoisi osansa nisälämpöisestä lypsystä ja onkin
ainoa, joka sitä nyt tilkkasen saa, kun emäntä kaataa märästä
saapaslötöstään lumen ja lian kanssa sotkettua maitoa
kissankuppiin.
Aapeli poikaa ja Irmeli tyttöä naurattaa makeasti se äidin
saapasmaito ja pikkutytöt Leena Kenoveeva ja Liisa-Valpuri utelevat
että:
— Minkätähen ei äiti lypsännä kiuluun? Minkätähen äiti lypsi
soappaaseen?
Ja vanha ämmäkin murisee nurkastaan:
— Täytinenkö hänet pani tärväämään ainoan lehmänannin — en
elläessäni vielä ouk kiulua koatanna.
— Elähän ämmä, arvostelee Jooseppi isäntä, vahinko ei tule kello
kaulassa. Katohhan ulos, minkälainen on hornanilima, ei siellä pysy
pystyssä miehinenkään mies. En lähe tänä päivänä halakomehtään
minäkään. — Veäntelehhän Aapeli tahkoa ja Liisukka vettä valele,
terotetaanhan kirves, hiiteenkö se hävisi paininpuu…
Ja Aapeli väänsi hikipäissään pieneksi kulunutta tahkoa ja Liisa
Valppu, isän lemmikki, holvasi vettä kivipyörän päälle, ja pikku Einari
Jaakoppi, jota oli pahasti petetty happamella piimällä, häksäili, siinä

35. ympärillä, ja hänestä oli mielenkiintoista katsella, kuinka Aapelin
paidanhihan repeytynyt riekale mukavasti liehahteli ympäri
veivinkammin kanssa.
— Anna minnäi veännän! pyytelivät lapset vuoronperään ja tietysti
jokaisen piti saada vääntää isälle, 2 1/2-vuotiaan Eino naskalinkin
hartiovoimalla…
Mutta kyssäselkäinen Jooseppi isäntä istui hajareisin ja jos
mahdollista entistäänkin kyyryisempänä tahkorahin päässä, silmät
kiinteästi tähdättyinä kirveen kiiluvaan terään, ja suu teki mukavia
mutruja sitä mukaa kuin kirveenterä silisi…
Ja russakat kihisivät seinissä ja moniaat juoksivat kiivaasti lasten
jalkojen lomitse yli rosoisen lattian, yksi tunnusteli tuntosarvillaan
Jooseppi isännän saappaan kärkeä: »uskaltaisikohan?… isäntähän
tämä on — hyvä mies — ei se potkaise…» Ja russakka kapusi
kodikkaasti pieksusaappaan päälle, nousi ylös paikkulaista
housunkuvetta ja heittäytyi isännän selkään, kiipesi, kiipesi — »se on
tuo isännän selkä niin mukava muhkura — monasti tässä yön aikoina
oli kommunistista kokousta pidetty… mitähän jos kurkistaisi ylemmäs
— sillä on molemmat käpälät kirveessä kiinni…» Mutta Jooseppi
isäntä hellitti yhtäkkiä kirveenpainantansa tahkoa vasten ja kopraa
toisella kädellä niskaansa:
— Hyi hävytön!
Ja hän paiskasi russakan lattiaan niin että läpsähti, ja tämä alkoi
pökerryksissään juosta kiekeroa, Jooseppi isännän katkerasti
sylkäistessä perään ja sanoi jarauttaessa:

36. — Ihan tuppaavat tukkaan nuo russakan ryökäleetkin, helekutti
ettei nykymaalimassa enää saa röönää, joka tappaisi.
Mutta Joosepin päähän ei olisi pälkähtänyt itse potkaista
kuusikoipista kuoliaaksi — ei, russakka koko Rämsänrannalla oli
rauhoitettu kotieläin, se sai elää ja sikiytyä vapaasti niin kauvan kuin
Suomen tasavalta ei tarjonnut talonpojalle oikeata vanhanaikuista
»keisariviheriää».
— Pitäisi heittää pirtti kylmilleen, sanoi tappurarukkinsa äärestä
vanha ämmä. — Niin tehtiin meillä ennen Runtilla Rautiais-vainaan
aikaan.
— Mitenkä sen heittää kylmilleen, kun ei ole toista pirttiä? tokasee
Aapeli poika ottaen sanat isänsä suusta.
— Osattiin tuota ennenvanhaan asuskella saunassakin
russakkatapon aikana, muistuttaa ämmä ja lisää heti perään: —
Vaan oli nuo ennen saunat ja riihetkin asuttavammat kuin tässä
talossa…
— Ka kun kehikkoon muurin laittanee Jooseppi, niin joutaa
kylmilleen, pirtti, sekaantuu nyt puheeseen emäntä Kaisa-Reetakin,
jonka ikuinen mielihaave on että vuodesta vuoteen jääkylmänä
kyyhöttävä kehikko valmistettaisiin lämmitettäväksi kamariksi.
Jooseppi isäntä ähkäsee pahasti, sylkeä tirskauttelee ympäri lattiaa
ja viimeistelee kirvestään. Ei huoli vastata akkojen huomautuksiin,
koska ne sattuvat hänellä kovin arkaan paikkaan.
Pienin lapsi, vuosikas Kurli Kustaava, alkaa kitistä kätkyessä ja
Kaisa-Reeta komentaa:

37. — Souvata, Irmeli, lasta, jotta äiti saa keittää pottuja.
Mutta Kurli kurluttaa kuin kurki likaisessa paidassaan, jonka alta
vilkkuvat palleroiset, ryvettyneet kintut potkien kätkyen rikkonaista
laitaa. Kuta kovemmin pikku tyttö huutaa, sitä kiivaammin, iso tyttö
soudattaa kätkyttä, joka lonksaa ja jyrisee kuin puimakone. On ihan
ihme ettei Kurli riepu lennä ulos lullustaan. Perunapadan äärestä
Kaisa-Reeta virkkaa:
— Nälkä tuolla taitaa olla!
— Anna tissiä! määrää isä Jooseppi kimakalla sydämellisellä ja
samalla tiukalla äänellään, nousee ylös ja menee ulos hänkin, Aapeli
perässä.
Toisille lapsille on nautinto katsoa, kuinka äiti imettää Kurlia, siinä
he seisovat kätkyen ympärillä ja tekevät huomautuksiaan:
— Katohhan kun on silimät pyöreinä kuin kissapököllä!
— Ketehhän kun tarraa kiinni ja lotkuttaa!
— Puroo piru! ilmoittaa Irmeli asiantuntevasti.
— Äiti antaa tittii! toimittaa pikku Einokin, jota itseään on syötetty
rinnalla puolentoista vuotiaaksi asti. Pikku mieheltä tuppaavat liian
suuret housut putoamaan, sillä henkselin tapainen kannatin on
rapsahtanut poikki.
Mutta Kaisa-Reeta syöttäessään nuorinta lastaan, ei sano halaistua
sanaa, huokaisee vain ja tuijottaa nääntynein katsein siihen
akkunaan, jonka takaa kinos kurkistaa sisään. Ja ääretön
alakuloisuus painaa häntä. Tämä elinkautinen kurjuus… tämä ahdas

38. asunto… ikuinen köyhyys… lapsiparvi ympärillä… tuollainen miehen
kampura…
Vihdoin hän sulkee röijynsepaluksensa, jonka alla ei ole paitaa, ja
nousee sumein silmin ylös toimiinsa. Kurli on tyytyväinen.
Lumiryöppy piiskaa seiniä…
5.
Pyryyttää, pyryyttää ihan koko päivän, seuraavankin päivän ja
vielä kolmannenkin päivän, ja Ryysyranta näyttää nyt niin ihmeen
puhtaalta, ei näy likapilkkua kerrassaan missään, nurkkien
tauksiltakin ovat pitkät rivit rumia läjiä aivankuin poispyyhkäistyt, ja
tunkiolle on »Suomen ensimäinen arkkitehti» todellakin saanut
rakennetuksi hauskan pyramiidin.
Mutta sisällä lämpöisessä pirtissä käy sama lasten kuhina ja
russakkain kihinä kuin ennenkin ja entistä pahempi siivo vallitsee.
Ryysy-Jooseppi ei kolmeen päivään ole lähtenyt halkometsään —
hänellä on melkoinen halkourakka kunnan kanssa — eipä ole
kehdannut hiihtää sinne hiidenkorpeen itseään rääkkäämään, siellä
on moisina päivinä ikävä olla, kastuu hyntteet ja vilustuu mies, eikä
ole oikeita eväitäkään, ja työmies tarvitsee ja työmies ansaitsee
vahvemmat hartsut, koska kerran kovaa työtä tekee, ja hänpä,
Ryysy-Jooseppi, on kaiken ikänsä mielestään niitä kovia töitä
tehnyt…

39. Isä Jooseppi maata pötköttää seljällään pirtin pöydän takana
seinuspenkillä, joka tuppaa olemaan liian kapea makuulavaksi, vaan
jossa sentään pysyy, kun seinää vasten likistyy, mutta siitä on paha
että russakat sipisevät suoraan silmille, se näet on
ruskeatakkistenkin mielipaikka tuo pöydän takainen pirtin seinä —
siinä ne jumalan luomat kiusankappaleet aina rokulia pitävät ja
rumineeraavat…
Isä Jooseppia kovasti mietityttää tänä päivänä syksyllä ottamansa
halkourakka kunnalle: että kannattaako se koko homma — neljättä
tuhatta markkaa on miekkonen jo kantanut ennakkoa ja taas on
rahat loppuneet ja tokko ne kunnanmiehet ennen kevättä antavat
lisää sitä ennakkoa, sitä riivatun vörskottia, jota rehellisen työmiehen
täällä Korpi-Kainuussa aina täytyy kerjätä, jotta ei »akka ja sikiöt
nälkään kuolisi». Niin että tokko ne enää antavat? Viimeinen
pikanellin pätkäkin hautuu suupielessä — thyi — isä Jooseppi
tirskauttaa niin että kolme kiiluvaista seinältä tipsahtaa vasten
naamaa — toistamiseen hän sylkäisee ja hipasee kasvojaan ja
miettii, harkitsee syvästi ja hartaasti, mitä tehdä? Oikein hikipäissään
mies siinä miettii, hunteeraa ja värteeraa, ja tirskuttelee väliin ja
kuuntelee puolella korvalla lastensa hälinää keskilattialla ja on juuri
saamaisillaan kiinni tunteensa tukikohdasta, kun samalla neljännellä
vuodella oleva Liisa-Vappu koskettaa häntä pienillä käsillään ja
pyytelee:
— Laula, isä, Pupu-Jussia!
Ryysy-Jooseppi hätkähtää — niin tässäpä vainkin hän pötköttää
oman perheensä keskellä, on se sentään koti köyhälläkin ja mukavat
ne on nuo mukulatkin, vaikka vaiva heitä on elättää…

40. — Laula! laula! komentaa pörröpäinen tytön typykkä takoen isänsä
saapasta.
— Vai Pupu-Jussia Liisa-Vapulle olla pitää! sanoo nyt Jooseppi isä
lauhkealla äänellä ja alkaa seljällään maaten kimakalla nuotilla
vedellä lastenlorua:
    Pupu-Jussi se metsässä
    nukkuu kuusen alla,
    mökkikin oma on Jussilla,
    polutkin korpehen tallaa.
    Hei liri lii!
    Hei luri luu!
    Jussi se tanssia taitaa!
    Pupu-Jussi on maahengen mies,
    veitikall' äijä on viljaa!
    Säkkiä kantaa hän myllylleen!
    Laihossa laukkaa se hiljaa!
    Hei liri lii!
    Hei luri luu!
    Kuperinkeikkaa ja pyllylleen!
    Kesällä kelteisillään hän käy,
    talvella hällä on turkki,
    Jussia huolet ei painavan näy,
    kuutamo-öinä se kurkkii!
    Hei liri lii!
    Hei luri luu!
    Liekköhän Jussilla paitaa!

41. Liisa-Vappu nauraa katketakseen ja niin tekevät muutkin lapset ja
puhkinaisella lattialla käy sellainen tanssin hurina ja jalkojen kapse
että ämmäkin loukossa pysäyttää tappura-rukkinsa ja tuijottaa suu
ammollaan pirpajoukkoon, ja Vekku koira hullautuu haukkumaan
tätä mökin meteliä niin että kissa Mirkku peljästyneenä kapsahtaa
muurin päälle pakoon. Aapeli kikahtelee, Irmeli pyörii tuulimyllyä,
Leena Kenoveeva matkii hyppelevää jänistä, mutta Liisa-Vappu ja
Eino Jaakoppi heittävät häränpyllyä piipittäen kilpaa:
    Hei liri lii!
    Hei luri luu!
    Kuperinkeikkaa ja pyllylleen!
— Olkaa vähemmällä! toruu äiti porstuasta tullen. — Ihan kaatavat
pöyvät ja huhmaret — no on se tuo isäkin koko iippana… tekisi
häntä vaikka pärevasua eikä joutilaana makoileisi ja sikiöitään
hypitteleisi… ei tässä olisi syytä mokomaan luritukseen…
Ja siihen se ilonpito sillä kertaa katkeaa, sillä Kaisa-Reetan
olennossa on jotakin, joka panee keveälle raskaan rajan. Isä-
Jooseppi kyllä riehahtaa tapansa mukaan:
— Kuulehhan tuota, Kaisa-Reeta, sinä ristillinen aviovaimo, elähän
nyt papata palturia. Se on sillä tavalla että lapset on lapsia ja laulut
lauluja. Se on lapsen mieli kuin linnun kieli ja jos sinusta on synti
että oma isä poruaa pienokaisilleen pupu-jussia tai kana-lassia, niin
paha pentele meijät kaikki periköön. Vai eikö sinusta köyhän kakara
saisikaan ilomieltänsä osoittaa — mitäh?
Kun ei vaimo vastaa, niin ei Jooseppikaan sen enempää itseään
puolusta. Ja kohta on hän taas vaipunut syvään mietiskelyyn, miten
saisi lisää ennakkoa siinä kunnan halkourakassa. Hänen pienet

42. silmänsä sihtaavat mustaan laipioon, jonka korpuneesta pinnasta
hänelle kuultaa aivankuin valkoisella liidulla piirretyt numerot: 3 3 4
5.
Mutta pöydän takaa karsinan puolelta miehelle kuumottaa
toinenkin luku: — nääntyneeltä näyttävä aviovaimo, jonka röijyn alus
pullistaa pystyyn… »Hyvä Jumala — se on sillä jo kymmenes…»
Tuskan hiki kohoaa isä Joosepin otsalle.
»Mitä varten on näin! Miksi köyhälle kansalle sikiää niin paljon
lapsia?»
Ryysyrannan Jooseppi on kaiken ikänsä miettinyt sitä ongelmaa.
»Miksi ei rikkaille porvareille sikiä lapsilaumaa? Moukan
typeryydestäkö Suomen salomaan akat tulevat siunattuun tilaan? Vai
Jumalako köyhää silläkin tavalla rankaisee!»
Jooseppi Kenkkusta kirvelee vieläkin muuan muisto. Hän oli kerran
hiihtänyt hätäapujen perässä ja vedonnut lastensa lukuun.
Hätäapuherra oli katsahtanut häneen tuimasti ja tokaissut: »Pakkoko
on laittaa niin paljon lapsia?»
»Pakkoko? Voi Pääpelin portti!» Jooseppi oli kivahtanut sille
hätäapuherralle ja tiuskaissut: »Mitenkä herra sanoi? Minä olen vain
tyhmä möykkyri, mutta haluaisin periaatteellisesti keskustella herran
kanssa siitä Suomen kansan lapsiluvusta.» Se herra oli silloin
naurahtanut ja taputtanut Kenkkusta olkapäälle — ja hätäapu oli
tullut niin että paukahti, mutta »periaatteellinen keskustelu» oli
jäänyt vaatimatta ja mies oli hiihtänyt säkki selässä tiehensä.
Jälestäpäin se hätäapuherran armollinen mielenmuutos ja kohtelias
hyvästely oli etonut hänen mieltään. Se oli jäänyt Jooseppi

43. Kenkkusen korviin soimaan aivankuin Ristuksen jäähyväinen
syntiselle vaimolle: »Mene eläkä silleen tee syntiä!» Se oli tuo Kaisa-
Reeta silloin ollut tiineenä kahdeksatta lastaan, joka sitten oli kuollut.
Mutta vielä senjälkeen oli Kurli Kustaava puikahtanut maailmaan —
ja nyt on akka taas kypsymässä… »Pakkoko on laittaa niin paljon
lapsia?» kaikuu vielä vuosien takaa sen hätäapuherran myrkyllinen
kysymys. Mitä siihen vastaat, oo Jooseppi Kenkkunen?
— Pakko!
Isä Jooseppi kääntyy selin seinään ja tirrailee silmillään pöydän
alitse. Hänen mietteensä pitävät omaa myllerrystään. »Se on yleinen
piirre herroissa että haukuskelevat köyhää kansaa liian paljoista
lapsista. Eivätkö herrat itse siis nai ja naiskentele? Se on emä-vale
että ei — väitän minä. Kyllä ne viljelevät… Mutta ovat niin turkasen
liipattuja — kaukaa viisaita. Me, köyhä kansa, olemme niin
lyhytkärsäistä väkeä… Me töykkäämme turpamme aina siihen
koloon, mikä on likinnä. Vaikka ei ristillisellä aviopuolisolla olisi
riekalettakaan reisiensä ympärillä, niin me… Ja juuri siksi! Juuri siksi
— jahah — siinäpä niksi. Tämä yhteinen alastomuus ja kovaosaisuus
puristaa yhteen kuin lemmon pihti…»
Hän ei kehtaa kehittää ajatustaan sen pitemmälle tällä kertaa.
Makaa ja tirskahuttelee. Näkee puolella silmällään, miten eukko
kattaa pöydän hänen nokkansa yläpuolella. Pahkakuppeja,
puulusikoita… mitähän se padasta lie ammentanut? Taas se lähenee
pöytää… maha pystyssä… maha pys…
— Nousehhan Joose riepu syömään! kuulee Kenkkunen eukkonsa
sanovan säälinsekaisella äänellä. »Juu, ei se Kaisa-Reeta ole
pahasisuinen akka niinkuin on tuolla Karihtaniemen Kustulla, ei tämä
äyski eikä mäiskäile, suurta suruaan vain on hermostunut… ei viljele

44. paljon tupakkaakaan niinkuin tuhannet tämän puolen akat… hyvän
akan on Jumala mulle antanut… ja häpeäkseni tunnustan että
minussa syy on, ettei Kaisa-Reeta raiskalla nykyään ole paitaa eikä
kirkkohametta…» Isä Jooseppi kohottautui istualleen penkille,
haukotteli ja tarttui pörröpäisenä leipämöykkyyn… Siihen pihahti
koko perekunta hänen ympärilleen, ämmäkin vääntäytyi loukostaan.
Ei ollut voin nokaretta Ryysyrannan päivällispöydässä, ei suolakalaa
eikä lihaa, ei piimätuoppia eikä muuta särvintä kuin kupilliset maitoa
parille pienemmistä aterioitsijoista. Pahkakupeissa höyrysi
haiskahtavaa, suurustettua pottunaurisvelliä. Sitkeätä oli leipäkin,
jota ämmä liotti suolavedessä.
Hampaat jyrsivät, kiverät puulusikat kalahtelivat, muuten vallitsi
mökin ruokapöydässä syvä äänettömyys. Tuon syvän äänettömyyden
katkaisi emäntä Kaisa-Reeta tekemällä seuraavan ilmiannon:
— Viimeiset leivät menossa. Häkkärässä kolme kiikkumassa.
Peräisessä jauhosäkki — tyhjä.
Silloin Jooseppi Kenkkusen pienet siansilmät iskivät tulta kuin
piikivitulukset, hän nuolasi hätäisesti puisen lusikkansa selkämystä ja
viskasi sen vihaisesti uuniloukkoon, ja kimmahtaen ylös russakoita
vilisevän pöydän takaa, harpaten karkealle keskilattialle, karjahti
kimakalla äänellään:
— Pois joutaa minun syöntini tässä elämässä. En nuole lusikkaani
puhtaaksi ennenkuin on uusi jauhosäkki peräisessä! Ja tästä tuleekin
kiva lähtö kirkonkylään…
Aivankuin kohtalo olisi tahtonut kärjistää jännittyneen mielialan
huippuunsa, kimahti pikku Kurli kätkyessä täyttä kurkkua huutamaan
samalla silmänräpäyksellä, kun Iumiryöppy ryöpsähti rapisten

45. päreriepu-ruutuja vasten ja viskasi seinää vasten nostetut sukset
maahan. Ja vielä lisäksi kantautui navetasta korviin surkea
lehmänmölinä…
6.
Ryysyrannan Jooseppi hiihtää talvi-illan jo hämärtyessä sakeassa
tuiskuntuprakassa pitkin Petkeljärven pitkää pohjukkaa, kyttyräisessä
seljässään nahkainen reppu ja rinnan ympärillä kolmikertainen naru,
johon liitetyn puujutkon hännässä sihisee köykäinen, pitkäjalaksinen,
hienorakenteinen kelkka, jota köyhä kansa sanoo veturiksi. Siihen
toivoo Jooseppi saavansa jauhosäkin kirkonkylästä. Rintamaiden
asukasten, niiden, jotka tuntevat junan, on hiukan vaikeata käsittää,
kuinka veturi näissä sydänmaissa ei vedä ihmistä, vaan päinvastoin
ihminen kiskoo »veturia» perässään. Hyvällä kelillä tämä mökkyrien
vehe ei paljon haittaa miehen matkaa, ei kuormitettunakaan, mutta
kun lipu on kehno, niin se tyhjiltäänkin rasittaa ruumista. Tyhjä oli
nyt Joosepin »perämoottori», mutta kovalle otti raahata sitä
suksiensa kannaksilla uppolumessa. Jäätäjäistuisku ja lisäksi
rasvaamattomat suksen pohjat. Siposileäksi oli kolmipäiväinen nöyrä
ilma pyyhkäissyt koko Petkeleen viittatien — ei tuntunut rekijalasten
jälkiä eikä suksenlatua, aivankuin Jooseppi Kenkkunen olisi ollut
ainokainen harhailija koko avaruudessa. Hän kirskutti hampaitaan ja
syljeksi lunta, mutta iskeskeli voimakkaasti sompansa lumeen,
potkiskeli sivakoitaan, jotka sukelsivat kärki hupussa, köykisti
muutenkin köykkyä selkäänsä nytkyttäen perässään veturia. »Sitä
saa tuo ihmisen raato täällä ajan laksossa olla sekä suitsena että

46. päitsenä ja kerta vesikeikkana», juohtui veturin vetäjälle mieleen
vanhojen rämsäläisten iänikuinen hokema.
Tuisku sakeni sakenemistaan ja pitkä järvenpoukama, jota jyrkät
törmät kahta puolta varjostivat, peittyi pimeyteen. Joosepin silmissä
siinnähti pieni Ilvessaari ja hän paineli edelleen. Jo loppui järvi ja
mies lähtee nousemaan törmää ylös Mullimäkeen, jonka alapuolella
pauhaa pieni Repokoski. »Pistäyn torpassa sukseni voitelemassa»,
ajattelee Ryysyrannan Jooseppi törmää ylös junnatessaan. Hän
säpsähtää, kun koira takaapäin hyppää pystyyn kinnasta nuolaisten
ja häntäänsä kieputtaen. »Kerkesitkös karvakerä perässä!» toruu
hyvällä tuulella Jooseppi koiraansa Vekkua, joka tahallaan oli jätetty
kotiin, mutta oli kai päässyt livahtamaan oven raosta ja haistoi
isäntänsä jäljet tuiskussakin. »On se tuo koira sentään parempi kuin
paha naapuri», arvelee Jooseppi ja työntyy sisään Mullimäen pirttiin,
jonka akkunalasista öljytuiju tuikuttaa.
— Kaikenkarvaista ilmaa sitä korven konnalle rahteerataan!
tokasee Ryysyrannan Jooseppi ensi sanoikseen lakaisten itseään
luudantyngällä ovisuussa.
Mullimäen Juuso, pikilankaa saappaan paikkaan vetäen, katsoo
altakulmainsa ikituttuun naapuriinsa ja vastaa leikillä leikkiin:
— Kerjuulleko lumiukko on kulussa?
— Ka se sattui kuin naulankantaan! ilvehtii Jooseppi: Suksenrasvaa
vailla on kerjäläisukko — löytyykö kynttilänpätkää?…
Korven halki sitten hiihtelee Ryysyrantalainen rasvatuin suksin,
veturi perässä, ja uhmaa luikkia läpipihan Varisautiosta, mutta
parahiksi suksenvarpaallinen rapsahtaa poikki, Jooseppi päästää

47. ärräpään ja työntyy mökkiin. Se on yhtä pieni ja köyhä hökkeli kuin
hänellä itselläänkin, siinä asustaa säyseä nuori aviomies Risto
Romppanen, jonka vaimo näyttää potevan samaa alakuloisuuden
tautia kuin hänenkin muijansa, vaikka ei vielä ole ehtinyt tehdä
enempi kolmea lasta. Risaiset ja puolialastomat ovat Ristonkin
perilliset ja tokko lienee hänenkään Sohvillaan paitaa ja
kylähametta?
— Kirkollekko hiihat?
— Sinne, varpaallinen rapsahti, anna narruo! toimittaa Jooseppi
asettaen lumisen suksensa lattialle.
— Keitettäis kahvi vieraalle, virkahtaa alakuloinen mökin vaimo, —
ei ole mistä keittää!
— Meillä ei ole juotu kahvia viitiseen viikkoon, ilmoittaa Ryysy-
Jooseppi hiukan liioitellen, sillä tottapuhuen hän itse harva se päivä
on kahvin ryypännyt halkometsässä kolutessaan ja antanut kotona-
olevillekin pari kertaa viime viikolla.
Jooseppi, varpaallisen korjattuaan, tekee taas lähtöä.
— Toisitko kauppiaasta varttikilon pööniä? pyytää Varisaution
emäntä hiljaisella äänellä.
— Ja mulle Väkevää Mattia, esittää isäntä.
— Antootten rahat!
— Rahaa sitä kyllä ei ole, hyvä ystävä…

48. »Sama juttu kuin itsekullakin», miettii Jooseppi painautuessaan
taipalelle. »Tupakkaa ja kahvia kaipaa köyhäkin — milläs ostat?
Herrat sanoo että joutaa olla ilman — ne on nautintoaineita: ne on
_nautinto_aineita! kirkuvat korvaan, mutta ovatkos itse ilman
nautintaa yhtä ainutta päivää?»
Jooseppi painautuu sysipimeän korpikannaksen halki toisen järven
rantaan, josta silmänsiintämätön tikkatie vetää jäitse kohti
keskuskylää. Tämä on jo sitä Isoa-Rämsää, jonka rantamilla koko
pitäjä sijaitsee. Aina neljänneksen tai puolen peninkulman päässä
ilmestyy taipalen varrelta ihmisasunto. Tuossa esimerkiksi seisoo
Kyyrylän musta mökki töyräällä. Sitä asuu Israeli Keikkanen,
siivonahkainen vanhankansan äijä kepuli, joka ei sekaannu maailman
asioihin. Ei ainakaan kaksin käsin, sillä Israeli on yksikätinen. Mutta
poika Apsalo sillä ukolla on kaksin koprin kiinni aikakauden
myllynrattaassa – — semmoinen herraskainen nuorukainen, joka
koluaa työväentalon tansseissa ja on viisaampi isäänsä, ainakin
omasta mielestään. Sivistynytkin se poika on ja tilaa »Nuorta
Työläistä». »Kommunisti juutas se on!» päättelee irvistäen Ryysy-
Jooseppi ja hiihtää ylpeästi sivu Kyyrylän, veturiaan nytkyttäen.
Vekku näyttää isännälleen tietä. Taas alkaa rantaviivalta tuiskun
seasta kiilua lampun tuli. »Olisikohan pistäytyä Tyynelässä? Tyynelän
ukko se on niitä tämän perukan napaukkoja. Vaikka vain torppari.
Tekee työtä kuin karhu ja lukee vanhaa raamattua. Rakentaa
kartanoaan, kengittää pirttiään — riihikin Tyyneläisellä on komeampi
kuin Ryysyrannan pirtti — ja pitkiä peltosarkojaan se viljelee kuin
jehu. Läpi vuoden pysyy kahvissa ja tupakassa, senkin juuraskanto!
Verkotkin sillä on ja nuotat — se syö suolakalaa läpi talvesta kuin
kalastajalappalainen. Eikä siinä mökissä ryysyissä ryvetä. Mutta eipä
olekkaan pieniä sikiöitä, jo ajasta ovat poijat ja tytöt niillä vanhuksilla
Amerikassa. Pari poikaa on vielä kotosalla — kuin ministerit nämäkin

49. puetut pyhäpäivinä ja ’Ukko Armiroa’ tuprutellaan kuin isnöörit. Ja
ollaan viisaita kuin hosmestarit. Kellon vitjat vain loistaa…»
Ryysyrannan Jooseppi oli tuntevinaan sieraimissaan poltetun
kahvin katkun aina avannolle asti ja miekkosen teki kovin mieli
poiketa torppaan, mutta samalla hyökkäsi Tyynelän pörhökarva koira
Mörökölli hänen Vekkunsa kimppuun, joka häntä koipien välissä
pakeni vinkuen viittatielle, ja niinpä Jooseppi, kynsien
korvantauksiaan siinä avannon vaiheilla, painelikin edelleen
menemään. »Vekku seh, tule pois!» Pisti vähän niinkuin kateeksi tuo
Tyynelän torpan parempiosaisuus, kun sitä näin tyhjän kelkan ääreltä
ja suolten kurinalta arvosteli…
»Meitä on talonpoikiakin niinkuin kaksi suurta puoluetta»,
mietiskelee
Ryysyrannan Jooseppi siinä hiihdellessään pilkkopimeää
järvenselkää.
»Toimeentulevaiset ja — toimeentulemattomat.»
Miestä alkaa jo uuvuttaa umpikeli ja hän päättää yöpyä
Karihtaniemeen, josta valo tuikuttaa hyvin kaukaa vasemmalta.
Jooseppi Kenkkusen aivoissa on elämänkuva lähestyvästä mökistä
seuraavankaltainen:
»Karihtaniemeen sitä aina saattaa mennä semmoinen kurjaliston
edustaja kuin mikä tässä minäkin lienen. Se on yhtä kelvoton
ihmisasunto kuin minulla itsellänikin, jos ei vielä kehnompi. Ikuisesti
siivoton pirtti, akkunat päreistä ja tuvan täysi sikiöitä, russakkaa,
lutikkaa, kirppua, täitä — joka lajia siellä löytyy. Ja juuri siksi vuoksi
että siinä pehertää niin kurja ihmisrotu, minä sinne menen — vaikka
kuningas minä niitten rinnalla olen ja oma akkani myös on
kuningatar Karihta-akan suhteen. Se Karihtaniemen Kusti on typerä