Download full ebook of l instant download pdf

xuerurammus 4 views 48 slides Oct 06, 2024
Slide 1
Slide 1 of 48
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42
Slide 43
43
Slide 44
44
Slide 45
45
Slide 46
46
Slide 47
47
Slide 48
48

About This Presentation

r


Slide Content

Get Full Test Bank Downloads on testbankbell.com
Solution Manual for Corporate Partnership Estate
and Gift Taxation 2013 7th Edition by Pratt
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-
corporate-partnership-estate-and-gift-taxation-2013-7th-
edition-by-pratt/
OR CLICK BUTTON
DOWLOAD EBOOK
Download more test bank from https://testbankbell.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Test Bank for Corporate Partnership Estate and Gift
Taxation 2013 7th Edition by Pratt
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-corporate-
partnership-estate-and-gift-taxation-2013-7th-edition-by-pratt/
Individual Taxation 2013 Pratt 7th Edition Solutions
Manual
https://testbankbell.com/product/individual-
taxation-2013-pratt-7th-edition-solutions-manual/
Federal Taxation 2013 Pratt 7th Edition Solutions
Manual
https://testbankbell.com/product/federal-taxation-2013-pratt-7th-
edition-solutions-manual/
Individual Taxation 2013 Pratt 7th Edition Test Bank
https://testbankbell.com/product/individual-
taxation-2013-pratt-7th-edition-test-bank/

CCH Federal Taxation Comprehensive Topics 2013
Harmelink Edition Solutions Manual
https://testbankbell.com/product/cch-federal-taxation-
comprehensive-topics-2013-harmelink-edition-solutions-manual/
Concepts in Federal Taxation 2013 Murphy 20th Edition
Solutions Manual
https://testbankbell.com/product/concepts-in-federal-
taxation-2013-murphy-20th-edition-solutions-manual/
Solution Manual (‘Individuals’ Section) for Prentice
Hall’s Federal Taxation 2013, 26/E 26th Edition :
0133040674
https://testbankbell.com/product/solution-manual-individuals-
section-for-prentice-halls-federal-taxation-2013-26-e-26th-
edition-0133040674/
South-Western Federal Taxation 2013 Comprehensive
Hoffman 36th Edition Solutions Manual
https://testbankbell.com/product/south-western-federal-
taxation-2013-comprehensive-hoffman-36th-edition-solutions-
manual/
Solution Manual for Wills, Trusts, and Estate
Administration, 8th Edition
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-wills-
trusts-and-estate-administration-8th-edition/

Solution Manual for Corporate Partnership Estate and
Gift Taxation 2013 7th Edition by Pratt
Download full chapter at: https://testbankbell.com/product/solution-manual-
for-corporate-partnership-estate-and-gift-taxation-2013-7th-edition-by-pratt/

1
An Overview of Federal Taxation
Solutions to Problem Materials
DISCUSSION QUESTIONS
1-1 A tax base is the amount upon which a tax is levied. The tax base for the Federal
income tax is called "taxable income" and is the taxpayer's total income less
exclusions, deductions, and exemptions that might be available to the taxpayer.
(See Exhibits 1.3, 1.4, and 1.5 and pp. 1-10 through 1-17.)
The tax base for the Federal estate tax is called "total taxable transfers" and is
computed as follows:
Gross Estate, less the sum of
• Expenses, indebtedness, and taxes;
• Losses;
• Charitable bequests; and
• Marital deduction
Equals: Taxable estate
Add: Taxable gifts made after December 31, 1976
Equals: Total taxable transfers.
The tax base for the Federal gift tax is called "taxable transfers to date" and is
computed as follows:
Fair market value of all gifts made in the current year, less the following:
• Annual exclusions ($13,000 per donee in 2012),
• Marital deduction, and
• Charitable deductions
Equals: Taxable gifts for the current year
Add: All taxable gifts made in prior years
Equals: Taxable transfers to date.
(See Exhibit 1.5 and pp. 1-13 through 1-17.)
Formatted: Centered
Formatted: Font: 14 pt, Not Bold

1-2 A proportional tax rate is one that is a constant percentage regardless of the size
of the tax base (i.e., as the base changes the rate remains the same). (See Example
4 and p. 1-6.) A progressive tax structure is one in which a higher percentage rate
is applied to increasing increments of the tax base [i.e., as the base increases
(decreases) the rate increases (decreases)]. (See Example 5 and pp. 1-6 and 1-7.)
A marginal tax rate of any rate structure is that percentage at which the next
dollar added to the tax base will be taxed. In a proportional tax rate structure, the
marginal tax rate remains the same through all levels of taxation. The tax impact
of an additional dollar of income remains the same through all levels of taxation.
In a progressive tax structure, the marginal tax rate increases as the level of
taxable income increases. The tax impact of an additional dollar of income or
deduction varies as the level of taxable income varies and thus the total tax rate is
determined by the level of income which is taxed. However, in both cases, the tax
impact of an additional dollar of income or an additional deduction can be
determined. (See Example 6 and p. 1-8.)
1-3 In the technical sense (i.e., in terms of the definitions of proportional and
regressive rate structures); the media have reached an erroneous conclusion.
However, when the nature of these taxes is considered relative to the taxpayer's
ability to pay, the media is correct.
According to the technical definition, a regressive tax rate structure is one
where the rate decreases (increases) as the base increases (decreases). In contrast,
in a proportional tax rate structure, the rate is a constant percentage of the base. In
the technical sense, both sales taxes and social security taxes are proportional
taxes because the rate is always the same regardless of the size of the base. This is
because the tax rates are defined in terms of the base on which they are levied.
Relative to the taxpayer's ability to pay, however, proportional taxes are
regressive. For example, as the taxpayer's ability to pay grows or his income rises,
the taxpayer's total sales taxes become a smaller percentage of income. Because
the rate becomes smaller as the criterion for paying increases, the tax is
regressive. (See pp. 1-6 and 1-7.)
1-4 A deduction is a reduction in the gross (total) amount that must be included in the
taxable base. A tax credit is a dollar for dollar offset against a tax liability. (See
Examples 3 and 10 and pp. 1-6 and 1-9.)
The value of a deduction is a function of the taxpayer's marginal tax rate. For
example, if a deduction equals $1,000 for a taxpayer in the 28 percent bracket, the
value of that deduction would be $1,000 × 28% or $280. The $280 is the amount
of tax that would be saved by using the $1,000 deduction. The value of a credit,
on the other hand, is the full value of the amount of the credit (e.g., a $1,000
credit will save the taxpayer $1,000). (See Examples 7 and 10 and pp. 1-8 and 1-
9.)
Accordingly, if the taxpayer is faced with a choice between a deduction and a
credit, he must use his marginal tax bracket to determine the relative worth of the
two amounts. If, for example, the taxpayer is choosing between a $1,000

deduction or a credit of 20 percent of the $1,000 expenditure, and assuming he is
in the 28 percent bracket, he would go through the following analysis:
Value of the credit: 20% × $1,000 = $200
Value of the deduction: 28% (marginal tax rate) × $1,000 = $280
In this case, the taxpayer would choose the $280 deduction over the $200 credit.
1-5 Significant differences between computing a corporation's taxable income and
computing an individual's taxable income include the following:
• Only individual taxpayers have deductions "for" adjusted gross income.
Corporations simply compute gross income and then reduce it with
allowable deductions to compute taxable income.
• Only individual taxpayers have a standard deduction or itemized
deductions.
• Only individual taxpayers have personal and dependency exemptions.
(Compare Exhibits 1.2 and 1.3, on p. 1-11.)
1-6 The principal reason that Congress continues the pay-as-you-go requirement is
that many individuals probably would not control their expenditures well enough
to have enough money left to pay their taxes at the end of the year. Such
individuals would spend their money and have none left with which to pay tax.
Additionally, this requirement smooths out the receipt of revenues to the Federal
government and allows it to plan for its own cash flow needs. (See p. 1-10.)
1-7 The marital deduction is the deduction allowed for gift and estate tax purposes for
amounts transferred by one spouse to the other spouse. The amount of the
deduction is unlimited. In other words, one spouse may transfer an unlimited
amount of property to the other spouse either by gift or, after death, through the
estate and pay no tax on the transferred amount. Of course, without further action,
the recipient spouse would pay gift or estate tax on a subsequent transfer. For
estate tax purposes, the marital deduction effectively postpones the tax until the
surviving spouse dies. (See p. 1-14.)
1-8 In 2012, the estate tax credit (the unified credit) is used to offset up to $1,772,800
of gift or estate taxes, the equivalent of $5.12 million in taxable gifts or a $5.12
million taxable estate. Note that any of the credit (i.e., exemption) used during life
to offset gift taxes is not available at death. Thus, in 2012, the total amount of
transfers-including both those made during life and at death-that can be sheltered
from gift and estate taxes is $5.12 million. (See Example 11 and pp. 1-13 and 1-
14.)
1-9 The annual exclusion for the Federal gift tax is $13,000 per donee in 2012. A
married individual may elect to join with his or her spouse in making gifts, and
thus, husband and wife together have a $26,000 annual exclusion per donee in
2012. (See Examples 14 and 15 and pp. 1-14 through 1-15.)
Excluding consideration of the unified credit, a widow interested in making
gifts to her daughter and seven grandchildren may make a $13,000 gift to each of

them tax-free. Thus, $104,000 of gifts (8 donees × $13,000) could be made
annually without a gift tax.
1-10 The gift-splitting election is a means whereby a husband and wife may elect to
treat V2 of the gifts made by one spouse as if made by the other spouse (i.e., split
gifts between them) even though the property donated is owned by only one of the
spouses. Through the gift-splitting election, the spouses may make use of two
annual exclusions and two lifetime applicable credit amounts in order to reduce
their gift tax liability. (See Example 15, p. 1-16.)
For many purposes, a married couple is considered to be one taxpaying unit.
For this reason, Congress allowed a married couple to file a joint income tax
return; through that they split their income regardless of which spouse actually
earned it. In this way, a higher-bracket spouse's income is split with a lower-
bracket spouse, and thus the marginal impact of the tax rates is reduced. Similarly,
with the gift-splitting election, the husband and wife are considered to be one
taxpaying unit and thus are able to share their gift giving. Note, however, that
there are no joint gift tax returns (like income tax returns).
1-11 An estate tax is a tax on the right to transfer property, whereas an inheritance tax
is a tax on the right to receive property at death. An estate tax is imposed upon the
decedent's estate, whereas an inheritance tax is imposed on the heirs on the receipt
of property from an estate. The major difference is that the estate tax rate is
applied to the entire estate, while inheritance tax rates are applied to the amounts
received by the heirs and such rates vary depending on the relationship between
the decedent and the heir. (See Example 17 and pp. 1-17 and 1-18.)
1-12 The FICA tax is imposed on both an employee and his employer if the employee
is eligible for Social Security benefits. The Federal unemployment tax, FUTA, is
imposed on employers who pay wages of $1,500 or more during any calendar
quarter in the calendar year, or who employ at least one individual on each of
some 20 days during the calendar year or previous year. The purpose of the FICA
tax is to fund the Social Security system. The purpose of the FUTA tax is to fund
unemployment benefit programs of the states.
With respect to FICA, both employees and the employer bear the burden of
the tax equally. With respect to FUTA, only the employer pays this tax. (See pp.
1-18 through 1-24.)
1-13 The maximum FUTA (federal unemployment tax) tax is 6.2% × $7,000, or $434
per employee, per year. If the employer has three employees, then his FUTA
payment is 3 × $434, or $1,302. The maximum FUTA tax credit allowed against
an employer's FUTA tax liability for any similar tax paid to a state is currently 5.4
percent of the covered wages or a maximum of $378 ($7,000 × 5.4%) per
employee. Hence, in this case, the credit for FUTA taxes paid to the state would
be a maximum of $378 × 3, or $1,134. Therefore, the amount of FUTA taxes paid
to the Federal government would be $168 ($1,302 — $1,134 = $168). (See pp. 1-
23 and 1-24.)
1-14 A sales tax is a tax imposed on the gross receipts from the retail sale of tangible

personal property and certain services. A use tax is a tax imposed on the use
within a state or local jurisdiction of tangible property on which a sales tax was
not paid. The tax rate of the use tax normally equals that of the taxing authority's
sales tax. (See p. 1-25.)
The purchaser might simply go to the neighboring state and purchase an auto
there. Thus, the purchaser would avoid state A's high sales tax. State A might
discourage this plan by enacting a use tax on the auto equal to the sales tax in
state A. Thus, there would be no advantage to traveling to state B to purchase the
car.
1-15
a. The term "tax expenditure" refers to the estimated amount of revenue lost for
failing to tax a particular item, for granting a certain deduction, or for allowing a
credit. In effect, the term refers to the amount that would have been spent had the
government subsidized or financed the activity through direct payments rather
than indirectly through a reduction of the taxpayer's tax liability. For example, the
purchase of business machinery, an activity which Congress has chosen to favor
because it is believed such expenditure results in growth in the national economy,
is rewarded through depreciation deductions. Almost always, tax incentives come
about because Congress is interested in favoring a particular type of activity and
has decided to reward those who engage in this activity with favorable tax
treatment. (See p. 1-27.)
b. Some have argued that tax incentives lead to waste, inefficiency, and inequity,
while proponents of tax incentives take the opposite view. A brief description and
discussion of some of the pros and cons of tax expenditures vis-a-vis direct
expenditures are presented below. [These were derived from Surrey's "Tax
Incentives as a Device for Implementing Government Policy: A Comparison with
Direct Government Expenditures," 83 Harvard Law Review 705 (1970). A more
complete discussion can be found in that article.]
• Tax incentives are often seen as clear-cut; they involve far less governmental
supervision and detail. Proponents argue that there is an existing system (i.e.,
the tax system) that enables easy implementation without the need to set up
additional bureaucracy. Surrey argues that this is not true.
• Tax incentives are often urged on the ground that the particular problem is
great, and that the government must assist in its solution by enlisting the
participation of the private business (e.g., enacting a jobs credit will enlist the
aid of business to solve the problem of unemployment). According to Surrey,
this in itself does not lead to the conclusion that tax incentives should be used
rather than a direct expenditure.
• Proponents of tax incentives believe that they promote private decision
making, rather than government-centered decision making, which inevitably
leads to greater success in achieving the government's objective.
• It is generally argued that tax incentives are inequitable, since they are worth
more to the high-income taxpayer than to the low-income taxpayer, and they

do not benefit those who are outside the tax system because their incomes are
low, they have losses, or they are exempt from tax. This criticism is often
valid as to the general type of tax incentives.
• One argument states that tax incentives, by dividing the consideration and
administration of government programs, confuse and complicate that
consideration in Congress, in Administration, and in the budget process.
• Opponents of tax incentives argue that incentives keep tax rates higher by
reducing the tax base and thus, lead to reduced revenues.
(Seep. 1-27.)
1-16
1. That the fairest tax is one that someone else must pay is obviously a facetious
statement, but no doubt some taxpayers adopt this maxim. The fairest tax
system is one that treats all persons who are in the same economic situation in
the same fashion. Accordingly, a tax system that fails to tax one individual
and taxes another who is in exactly the same economic situation is treating
both individuals unfairly. (See pp. 1-28 through 1-29.)
2. The benefits one obtains from paying taxes are difficult to trace or measure,
and to use such criteria to measure the tax rate of a particular individual would
introduce immense complication into the process. Generally speaking, one
pays taxes in order to support a system of government that works for the
public good and expends in order to promote the commonwealth. Although
certain individuals may benefit indirectly from these expenditures (e.g., a
motel owner by construction of a new highway), the expenditures as a whole
are used for a public good and not to serve private purposes. (See pp. 1-27
through 1-28.)
3. A head tax does not take into account the different economic circumstances in
which various individuals find themselves and thus would refuse to
differentiate among individuals based on their ability to pay. A canon of an
equitable tax system has always been that ability to pay should differentiate
among taxpayers so that those who could pay more would pay more.
Nevertheless, a head tax would meet the other criteria: it would be certain and
not arbitrary, low, and definitely difficult to avoid. (See pp. 1-28 through 1-
29.)
4. The use of the governmental printing press to finance operations has been
used in many countries and is still used in some countries. If done on a large
scale, the currency is rapidly depreciated and all money loses its value. All
savings would depreciate and only those assets that hold their value in
inflationary times (e.g., real property) would be worth having. Financial assets
would rapidly become worthless. (See pp. 1-26 through 1-27.)
PROBLEMS
1-17 A single person with a taxable income of $40,000 would be in the 25 percent tax
bracket. Assuming marginal rates are 25 percent in 2012 and 15 percent in 2013,

the value of a deduction is the dollar value of that deduction multiplied by the
taxpayer's marginal tax rate. In this case, the value of the $1,000 deduction in
2012 is $250 ($1,000 × 25%) and the value of the same deduction in 2013 is $150
($1,000 × 15%), so T could expect a tax savings of $100 ($250 — $150).
Whether it is possible to accelerate the deduction is a question pursued in later
chapters. (See Example 7 and p. 1-8.)
1-18
a. A "given dollar amount" is the cumulative sum of the taxes determined for
each previous bracket of income. The tax for each bracket amount of income
is determined by multiplying the marginal rate by the bracket amount of
income. The 2012 tax rate schedule for single taxpayers and the derivation of
the "given" amounts are shown below.
Taxable Income (Single Taxpayers)
Over But Not Over Pay + %on Excess Of the Amount Over
$ 0 $8,700 $ 0 10% $ 0
8,700 35,350 870 15% 8,700
35,350 85,650 4,868 25% 35,350
85,650 178,650 17,443 28% 85,650
178,650 388,350 43,483 33% 178,650
388,350 112,684 35% 388,350

Bracket Spread Rate Amount Cumulative
$ 0 $ 8,700 $ 8,700 10% $ 870 $ 870
8,700 35,350 26,650 15 3,998 4,868
35,350 85,650 50,300 25 12,575 17,443
85,650 176,650 91,000 28 25,480 42,923
176,650 388,350 211,700 33 69,861 112,784
388,350
b. The tax for a single taxpayer, using the 2012 rate schedule is $8,531 ($4,868 +
[25% × ($50,000 – $35,350 = $14,650) = $3,663]).
c. The marginal tax rate is 25 percent. (See Examples 8 and 9, pp. 1-8 and 1-9.)
d. The average tax rate is 17.06 percent (tax $8,531 -=- taxable income of
$50,000). (See Example 8, p. 1-8.)
e. The effective tax rate is 10.66 percent [tax $8,531 -=- economic income of
$80,000 ($50,000 taxable income + $30,000 tax-exempt income)]. (See
Example 9, p. 1-8.)

1-19
a. There are two concepts of tax equity to be used in evaluating the fairness of any
tax: vertical and horizontal equity. Horizontal equity is deemed to exist when
taxpayers in similar situations pay similar taxes. Vertical equity exists when
taxpayers with more ability to pay in fact pay relatively more tax than taxpayers
with less ability to pay. If a taxpayer's means to pay is adequately captured by his
or her taxable income, then one could easily conclude that this tax is fair, since
taxpayers in the same situation (here, the same taxable income) pay identical
taxes. Many would argue, however, that taxable income is not a good proxy for a
taxpayer's ability to pay, and no conclusion could be made concerning the fairness
of this tax. These persons might argue that the tax does not take into account the
cost of living, which might differ according to location, or a particular disability
that the taxpayer or his family may have.
No statements can be made with respect to vertical equity because no
information is provided regarding how taxpayers in different situations are
treated. (See pp. 1-28 and 1-29.)
b. As noted above, vertical equity implies that taxpayers with more ability to pay in
fact pay relatively more tax than those with less ability to pay. Although S pays
absolutely more tax in this case—$2,000 versus $1,000—he does not pay
relatively more. Both R and S pay tax equal to 5 percent of their taxable income.
Thus, most would argue that the tax is inequitable. Of course, this argument holds
true only to the extent that taxable income is a good surrogate for ability to pay.
(See pp. 1-28 and 1-29.)
1-20 Property taxes may be subject to the "fairness" argument on any number of
grounds. Most of the time commentators assert that fairness is a function of ability
to pay and property taxes may fail because they are not linked to ability to pay the
tax. In the context of property taxes, homeowners find that they may own less
property than a neighbor or have a less desirable house but nonetheless their
property is appraised at a higher value due to a variety of circumstances. Their
property may have been appraised more recently than others or different appraisal
boards may use different criteria with which to value the property. Others believe
that property taxes are inherently unfair because they do not relate to income or
wealth. A poorer family may pay much more of their disposable income for
property taxes than a wealthy family since property taxes do not relate to income.
If one makes the assumption that wealthier people should pay more taxes, clearly
property taxes cannot meet that standard of fairness.
1-21
a. False. The average tax rate is calculated by dividing the tax by the tax base.
The tax base includes only income amounts subject to tax. Accordingly, tax-
exempt income would have no impact on the taxpayer's average tax rate. (See
p. 1-8.)
b. False, the marginal tax rate of any rate structure is that percentage at which the
next dollar added to the tax base will be taxed. The tax base includes only

income amounts subject to tax. Accordingly, tax-exempt income would have
no impact on the taxpayer's marginal tax rate. (See p. 1-7.)
c. True. The taxpayer's effective tax rate is computed by dividing the tax by the
taxpayer's total economic income. Tax-exempt income would be included in
the taxpayer's economic income and accordingly would cause the taxpayer's
effective tax rate to decrease. (See pp. 1-8 and 1-9.)
1-22
a. False. Sales tax are not progressive since a progressive tax structure is one in
which an increasing percentage rate is applied to increasing increments of the
tax base. The sales tax percentage remains constant at all volumes of sales for
all income levels. (See p. 1-8.)
b. True. Sales taxes generally occupy a smaller percentage of total economic
income as total economic income rises. In this sense sales taxes are perceived
to be regressive. (See p. 1-8.)
c. False, see answer "b" above. (See p. 1-8.)
d. True. A regressive tax is one in which a decreasing percentage rate is applied
to increasing increments of the tax base. No tax is structured in this way. (See
p. 1-8.)
1-23 The decision must be made in light of the taxpayer's marginal tax rate.
Presumably H and W's marginal tax rate is 35% and L and W's marginal tax rate
is 15%. Given those assumptions, then it makes sense for H and W to buy the
Indiana bonds but it would be foolish for L and M to buy the Indiana bonds.
If H and W buy State of Indiana bonds, their interest income from the bonds is
$60 annually, all of which they keep since it is not subject to tax. If they buy
AT&T bonds their interest income would be $80, but they would pay federal tax
of 35% on the bonds (35% × $80 or $28) and keep only $52 of the $80 they
received. Hence they are better off by $8 if they buy State of Indiana bonds.
If L and W buy State of Indiana bonds they will earn $60 of interest and will
keep all of it. If they buy AT&T bonds they will earn $80 of interest and keep
$68. They pay tax of $12 (15% × $80). Hence they are better off by $8 ($68 —
$60) if they buy the taxable AT&T bonds since they are in the lowest marginal
tax bracket.
(See pp. 1-7 and 1-8.)
1-24 A tax expenditure is the estimated amount of revenue lost for failing to tax a
particular item. (See p. 1-27.)
a. Yes, this is a tax expenditure because Congress is subsidizing a small business
owner by allowing a tax deduction for fuel.
b. Yes, this is a tax expenditure since Congress is subsidizing charities by
making contributions to them deductible.
c. This would not be a tax expenditure since revenue is not lost, but merely

deferred for a period of time.
d. Yes, this is a tax expenditure since Congress is subsidizing owners of real
estate.
e. Yes, this is a tax expenditure since the credit effectively subsidizing a
particular kind of automobile.
f. Yes, this is a tax expenditure since the deduction is designed to subsidize
home ownership.
1-25 A tax expenditure is the estimated amount of revenue lost for failing to tax a
particular item. (See p. 1-27.)
a. Since administrative costs are less than through other forms of government
financial assistance, this tax expenditure would produce an advantage.
b. The fact that beneficiaries are readily identifiable would clearly be an
advantage.
c. Presumably the limiting of a particular expenditure to those entitled to receive
it would be the advantage Congress intended.
d. The ready assessment of costs and budgetary effects is an advantage.
e. It is not clear whether the rise and fall of benefits without direct approval is an
advantage or a disadvantage. If this is what Congress intended than
presumably it is an advantage.
f. Tax expenditures tend to be windfalls to all taxpayers even if some do not
deserve such windfalls. Consequently, a targeted needy group may not receive
the total benefits. Thus, this is a disadvantage.
g. Tax expenditures are made by specific tax law changes and as a result such
expenditures introduce a great deal of complexity into the tax system that
otherwise would not exist.
1-26
a. The amount of M's taxable gifts in 2012 is $74,000 computed as follows:
To Son: To Daughter:
Value of gift $50,000 $50,000 annual exclusion
(13,000) (13,000)
Taxable gift $37,000 $37,000
To Niece:
Value of gift $10,000
Annual exclusion (13,000)
Taxable gift $ 0 Total taxable gifts = $74,000
b. The amount of M and her husband's taxable gifts in 2012 is $48,000 computed
as follows:

To Son: To Daughter:
Value of gift $ 50,000 Value of gift $ 50,000
Annual exclusion (26,000) Annual exclusion
(26,000)
Taxable gift $ 24,000 Taxable gift $ 24,000
To Niece:
Value of gift $ 10,000
Annual exclusion (26,000)
Taxable gift $ 0 Total taxable gifts =
$48,000
(See Example 19 and p. 1-18.)
1-27
a. Post-1976 taxable gifts are added to the taxable estate in arriving at the unified
transfer tax at death.
b. Post-1976 gifts are added to the taxable estate and have the effect of
increasing the rate at which the unified transfer tax impacts upon the
decedent's taxable estate. This occurs because the addition of post-1976
taxable gifts to the decedent's taxable estate increases the amount of property
taxed and thus pushes the estate into a higher marginal tax bracket.
(See Exhibits 1.4 and 1.5 and pp. 1-13 and 1-17.)
1-28 The estate tax in 2012 is $2,187,500 as computed below.
Gross estate
Cash $10,000,000
Stocks and bonds 700,000
Residence 800,000
Interest in partnership 350,000
Personal property 25,000
Life insurance 200,000
Total gross estate $12,075,000
Less
Claims against the estate Mortgage (80,000)
Marital deduction Stocks and bonds transferred to wife (700,000)
Charitable deduction Cash to State University (50,000)
Taxable estate $11,245,000
Adjusted taxable gifts (taxable gifts made after 1976) Gift to daughter (split

gifts: $30,000 × 1/2 = $15,000) – $10,000 (1995) 5000
Total taxable transfers $ 11,250,000
Tentative tax on total transfers
$155,800 + $3,762,500 [35% ($11,250,000 – $500,000 = $10,750,000)]
$ 3,918,300
Unified credit (in 2012) (1,772,800)
Estate tax liability $ 2,145,500
The insurance proceeds are included in the gross estate at their value at death
because the taxpayer retained the incidents of ownership (e.g., ability to designate
the beneficiary).
Only the taxable portion of the gift to the daughter is added back to determine
total taxable transfers. It is added at its value as determined when originally
made—not at the date of death value. The rule requiring the addition of transfers
made within three years of death to the gross estate generally has been repealed
except for life insurance and certain retained interests as provided for in § 2035.
Part of the gift is added to total taxable transfers in determining the tax.
However, the whole unified credit is used against the tax. (See pp. 1-13 through
1-17 and the examples and exhibits contained therein.)
1-29 Answers to this question may differ depending on the particular law of the state
you use. (See p. 1- 17.)
a. False. Even though there is no Federal unified transfer tax due and owing,
there may be a state inheritance tax applicable on the transfer. Typically this is
the case in those states that have inheritance taxes.
b. False. Generally the state inheritance tax will vary depending upon who the
beneficiary is. Hence it is generally not true that the state inheritance tax is the
same regardless of whom he or she names as a beneficiary.
c. False. State law probably provides a complete exemption only to spousal
transfers. The federal unified transfer tax provides no special exemption for
transfers to children.
d. True. Through the use of the state estate tax credit, any inheritance tax paid by
Bob's estate may be used to reduce any Federal estate tax his estate owes.
State inheritance taxes are not deductions from the gross estate.
1-30
FICA taxes paid on first salary of $70,000 = $70,000 × 5.65% $3,995.50
FICA wages paid on second salary of $50,000 = $50,000 × 5.65% 2,825
Total FICA taxes withheld $6,820.50
Less amount owed by E: Social Security portion of tax limited to total wages
of $112,100 × 4.2% = $4,708,20

MHI portion of tax on all wages $120,000 × 1.45% = 1,740.00
= Total FICA due from E ($6,448.20)
Excess FICA taxes paid by E $ 372.30
(See Example 20 and pp. 1-19 and 1-20.)
In this case, excess FICA taxes have been paid since the total wages received
by E exceed the $112,100 cap on wages subject to the social security tax in 2012.
If excess FICA taxes are paid, the amount of E's refund or credit for the excess
FICA taxes would not be affected by whether he was a full-time employee of each
employer for different periods of the year or a full-time employee of X and a part-
time employee of Y for the entire year. The key factors are (1) the amount of
wages received for the year that are subject to the social security portion of the
FICA tax (a maximum of $112,100 in 2012) and (2) the amount subject to the
MHI portion (all wages). (See pp. 1-19 and 1-20.)
1-31 For 2012, the social security portion of the self-employment tax rate is 10.4
percent, and the MHI portion is 2.9 percent. The rate for the social security
portion of the self-employment tax—10.4%--is more than twice the 4.2% FICA
tax rate imposed on an employee's wages. In an effort to provide some relief from
this "doubling-up" effect, self-employed taxpayers are allowed (1) to reduce net
earnings from self-employment by one-half the combined 13.3 percent tax rate in
arriving at each component's tax base, and (2) an income tax deduction for one-
half the amount of self-employment taxes actually paid. As illustrated in Example
21 on pp. 1-21 and 1-22 of the text, however, not all taxpayers will benefit from
the first of these relief measures.
In this case, H's maximum earnings base subject to each component of the
self-employment tax is reduced by the wages earned as an employee. Thus, H's
self-employment tax is computed as follows:
Social Security
Maximum tax base (2012) $112,100
Less: Wages subject to FICA tax (78,000)
Reduced maximum tax base $ 34,100
Net earnings from self-employment $ 50,000
Subtract: 5.65% net earnings from self-employment ($2,825)
$47,175
Smaller of reduced maximum tax base $34,100
or amount determined above
Times: Social Security tax rate × 10.4%
Tax on Social Security component $ 3,546.40
Social Security tax $ 3,546.40

Plus: MHI tax ($47,175 × 2.9%) 1,368.08
Equals: T's self-employment tax $ 4,914.48
T will also have an income tax deduction of $2,457.24 (one-half of the $4,914.48
self-employment taxes paid). (See Example 22 and p. 1-22.)
1-32 Such a move entails nontax factors, which in most cases are more important than
tax considerations (e.g., promotion, additional income, chance for additional
responsibility, and chance for training not available elsewhere). The tax
environment of the move should be considered from both a Federal income tax
perspective and a state and local tax perspective.
• Is the taxpayer able to defer any gain on the sale of his current house by the
purchase of another house in the new state? Briefly touch on the basic
elements of §§ 1034 and 121. (See Chapter 15.)
• Is the taxpayer completely compensated in case he must sell his current
dwelling at a loss? Note that the Internal Revenue Code does not provide
authorization for a deductible loss in the case of an economic loss on the sale
of a domestic dwelling.
• Are the taxpayer's moving expenses covered by his employer? If not, are they
completely deductible? Stress that a deductible expense does not mean that
the taxpayer is made completely whole just because the expense is deductible.
• Does the employer have a cost of living adjustment that will make the
taxpayer whole in case the new state has additional taxes that the old state did
not have?
• The taxes that the taxpayer should look at in the new state include the state
income tax, local income tax, and such local taxes as real property taxes, sales
taxes, and personal property taxes.
• All other things being equal, you should make certain that the taxpayer is
advised of the real impact on his life of a 20 percent increase in salary. For
example, if the taxpayer is in the 28 percent bracket, then this increase will be
an effective raise of between 14 and 15 percent in compensation. This raise
will be even less if the new state has an income tax. Many taxpayers evaluate
an offer without taking into consideration the impact of taxes. All too often,
they find that what they initially believed to be a sufficient increase to justify
the move is insufficient after taxes. Ultimately the taxpayer himself must
determine whether the gains entailed in the move outweigh the additional tax
and nontax disadvantages.

Another random document with
no related content on Scribd:

The Project Gutenberg eBook of Merkillisiä
tapahtumia

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Merkillisiä tapahtumia
Kertomus
Author: Eino Into Parmanen
Release date: February 26, 2024 [eBook #73036]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Kustannusyhtiö Osmo, 1907
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MERKILLISIÄ
TAPAHTUMIA ***

MERKILLISIÄ TAPAHTUMIA
Kertomus
Kirj.
EINO I. PARMANEN
Helsingissä, Kustannusyhtiö Osmo, 1907.
Surya Me'elleni.
Seuraavat vaatimattomat rivit omistan kunnioituksella
ja rakkaudella tulevaisuuteni "Surya Me'elle".
Kristiinassa, tammikuussa v. 1907.
Tekijä.

Alkulause.
"Merkillisiä tapahtumia", josta syksyllä 1901 sain Pohjalaisen
Osakunnan kirjallisissa kilpailuissa kolmantena palkintona 75 Smk,
on tammikuussa 1903 ollut nurkkanovellina painettuna eräässä
pääkaupunkimme suurimmista suomenkielisistä sanomalehdistä. Nyt
kertomus ilmestyy hiukan muutettuna ja parannettuna.
Kesällä 1900 matkustaessani höyrylaiva Nordenella Kristiinasta
Vaasaan, jouduin keskusteluun erään englantilaisen matkailijan
kanssa. Tämä oli matkalla Aavasaksalle juhannusaurinkoa
ihailemaan. Niinkuin yleensä englantilaiset, tuntui hän mielestäni
luonteeltaan jäykältä, kylmän kohteliaalta. Kasvot olivat vaaleat ja
pitkulaiset, kädet kapeat, vartalo pitkä ja solakka. Hänen
katseessaan, jopa koko hänen ryhdissään oli kuitenkin muutakin kuin
vain pelkkää englantilaista ylpeyttä. Hetkisen hänen kanssansa
puheltuani sulikin jäykkyys, ja äsken vielä niin tuikea katse oli
muuttunut ystävälliseksi. Kylmä kohteliaisuuskin oli kokonansa
kadonnut. Sen sijaan hän hilpeällä sydämellisyydellä puhui
maassamme tekemistään havannoista. Luonto oli kaunista, kansa
ystävällistä. Imatralla hän oli käynyt, samoin Punkaharjulla.
Kangasalaa hän ei vielä ollut nähnyt, mutta oli aikeissa Aavasaksalta
palata sitäkin katsomaan. Matkalla hänellä oli mukana vaimonsa,
Surya Me, ja poikansa, pieni Darja. Molemmat olivat nyt alhaalla
hytissä, mutta tulisivat ehkä pian ylös.
— Surya Me, huomautin — sehän on hindulainen nimi.
— Niin on, samoin myös Darja, vastasi englantilainen. Indiassa
olenkin Surya Me'eheni tutustunut, ja hindu hän on syntyperältään,
hindu suvultaan.

Kasvoni kuvastivat mahdollisesti uteliaisuutta. Englantilainen
huomasi sen, ja nyt sain kuulla pitkän kertomuksen niin merkillisistä
tapahtumista ja monivaiheisista seikkailuista, että todellakin oli
vaikea niitä kaikkia tosiksi uskoa.
Kertomus kesti kauvan. Se loppui vasta laivan laskiessa
Vaskiluodon satamaan.
Samassa Surya Me'ekin Darjoineen ilmestyi kannelle.
Edellisen tumma iho, syvällisen mustat silmät ja pikimusta,
kiharainen tukka sanoivat hänen selvästi olevan syntyperältään
itämaalaisen. Katse oli haaveileva, lempeä, vartalo hento ja viehkeän
naisellinen. Englantilainen esitti minut puolisolleen. Entisen
hindulaistytön ääni oli pehmeä, mutta kuitenkin miellyttävä ja
soinnultaan kirkas kuin helähtelevä hopea. Ijältään hän oli arviolta
noin kolmisenkymmenen vanha, miestään ehkä kymmenkunta vuotta
nuorempi.
Darja, noin seitsemän, kahdeksan vuotias poika, oli perinyt äitinsä
kauniit silmät, mutta muuten hän oli isänsä täydellinen perikuva.
Vaskiluodon laiturilla sanoin hyvästi englantilaiselle perheelle, ja
pian se oli kadonnut näkyvistäni ihmistungokseen. Sen jälkeen en
ole sitä tavannut, mutta etenkin "Surya Me'etä", kaukaisen Indian
lasta ajatellessani on selvänä mielessäni kuulemani kertomus.
Vaatimattomasti ja koruttomasti, niinkuin se minulle esitettiin, olen
seuraavassa — mikäli muistini on riittänyt — koettanut englantilaisen
omilla sanoilla hänen siinä kertomiansa "merkillisiä tapahtumia"
kuvata. Viekööt ne meidät hetkiseksi keskelle huumaavaa,
itämaalaista ilmapiiriä ja keskelle sen väriloistoista, monien

salaperäisyyksien verhoamaa elämää! Ehkä hiukan onnistumme
kohottamaan verhoa? Hyvä näinkin, sillä matkamme ei ole vaaraton.
Niinpä näemme lasisilmäkäärmeen nostavan uhkaavana päätään ja
yön pimeästä kuulemme ympärillämme tiikerin hiipiviä, saalista
vainuvia askeleita.

ENSIMÄINEN LUKU.
Englannissa. Lähtö Kalkuttaan. Juhlakulkue Kalkutan kaduilla.
Odottamaton seikkailu. Tutustun Surya Me'ehen. Mumin Argad.
Lapsuudenkoti — näin aloitti englantilainen kertomuksensa — on
Kanaalin rantamalla, pienessä Brigthonissa. Isäni oli täällä
pormestarina ja mielellänsä hän olisi suonut minusta, ainoasta
pojastansa, myös tulevan juristin. Antauduin kuitenkin
lääketieteelliselle alalle, sillä siitä pidin enemmän. Teinkin työtä
ahkerasti ja valmistuin verrattain nuorena, noin viidenkolmatta
ikäisenä. Luulin nyt vaikeimman olevan voitettuna ja toivoin heti
saavani suuren potilasmäärän, mutta niin ei käynyt. Lontoossa,
jonne olin asettunut asumaan, oli ennestään tuhansittain
ammattitovereita, ja näistä monet jo hyvinkin tunnettuja miehiä.
Vasta-alkavan ja etenkin ventovieraan henkilön — niinkuin minäkin
kaikille suurkaupungissa olin — on tämmöisissä oloissa erittäin
vaikea menestyä, sillä kukapa hänen puoleensa kääntyisi, kun
vanhempia ja taatusti taitavia lääkäreitä on käytettävissä. Vähiin
supistuivat minunkin hoitolaiseni, ja kuukausi meni, samoin
toinenkin, mutta asemani ei sanottavasti parantunut. Tuloni tuskin
riittivät välttämättömimpiinkään elatustarpeisiin. Lopuksi kyllästyinkin

hankalaan asemaani ja päätin — mitä pikemmin, sitä parempi —
jättää Lontoon. Odotin tähän vain sopivaa tilaisuutta ja Times-
lehdestä huomasinkin vihdoin ilmoituksen, joka erityisesti miellytti
minua. Etu-Indiassa, eräässä siellä olevassa rykmentissämme, oli
sotilaslääkärin virka avoinna. Paikalla lähetin hakemuksen
hallitukselle, mutta saisinko toimen, sitä epäilin. Ehkä nytkin minulla
olisi paljon vaarallisia kilpailijoita. Pian luinkin lehdistä, että hakijoita
oli yli neljäkymmentä. Sitä kuitenkaan ei mainittu, josko
vanhempiakin oli joukossa, mutta se oli mielestäni luultavaa, joten
enää en mitään toivonut. Kuka näin ollen osaa kuvata riemuani, kun
eräänä päivänä — aivan odottamatta — minulle tuotiin ilmoitus
nimityksestäni. Pääsisin siis Indiaan. Lapsuudestani saakka se oli
ollut unelmieni esineenä, luulottelemanani seikkailujen maana. Tässä
mielikuvituksessani en ollutkaan niin väärässä, sillä todellakin
merkilliset olivat ne tapahtumat ja vaiherikas elämä, jotka
kaukaisessa, tarunomaisessa Indiassa tulivat minun, mahtavan
Albionin pojan osaksi.
Jätän lähemmin kertomatta monet matkavalmistukseni, samoin
matkan, mikä tapahtui tavallista tietä, Välimeren ja Sveitsin kanavan
kautta Punaiselle merelle ja sieltä Somalin niemimaan ja Sokotran
saaren ohitse Indian valtamerelle. Pistäydyttyämme Bombayssa ja
Ceylonin saarella lähdimme Bengalin lahtea, pitkin Etu-Indian
itärantaa Kalkutan kaupunkiin, pyhän Ganges-virran varsille, mikä
toistaiseksi oli lähin päämääräni.
[Kalkutta sijaitsee Huglin, Gangeksen suuhaaran varrella. Siinä on
kolme osaa, luja Fort William-linnoitus, komea eurooppalainen ja
miltei pelkästään bambu- ja savimajoista oleva hindulainen
kaupunginosa. Kalkutassa asuu varakuningas, siellä ovat yliopisto ja
korkeimmat hallintovirastot.]

Jo kauas merelle siinsi kaupunki silmiini keskitaivaalla olevan
auringon kirkkaassa, häikäisevässä valossa, ja maalta puhaltava,
vieno tuulenhenki toi sieltä ensimäiset tervehdykset.
Pian olimmekin perillä ja laiva seisahtui, mutta en ehtinyt jäädä
katsomaan rannalla olevaa vilkasta elämää — siellä alku-asukkaita oli
sadottain vastassamme — vaan riensin oikopäätä satamasta
varakuninkaan puheille ja sieltä kaupungissa olevaan suureen,
upeaan vierashotelliin. Aikomukseni oli vielä samana päivänä lähteä
kohden Radzimia, jonne rykmenttini oli sijoitettu.
Opas luvattiin kuitenkin vasta seuraavaksi päiväksi, joten olin siksi
pakoitettu lykkäämään matkani.
Päätin näin ollen mennä aikani kuluksi kaupunkia katsomaan.
Täällä vietettiin paraillaan jotakin uskonnollispakanallista juhlaa, ja
kadut sen johdosta olivat tulvillaan maan alkuasukkaita. He kulkivat
pitkässä riemusaatossa ja kuljettivat nuorista vetämällä suuren
suuria vankkureita. Näille — mikä eniten kiinnitti huomiotani — oli
asetettu tavattomasti kookas epäjumalankuva. Sen pää oli muuhun
vartaloon nähden luonnottoman iso ja käsivarret pitkät. Suu oli
ikenet irvissä ja kauheat hampaat yhteen puserrettuina, silmät olivat
mulkoilevan pyöreät ja veristäviksi maalatut. Molemmat kädet olivat
leveillä polvilla, ja koko ruumis, paksusta kaulasta alkaen, oli mitä
erilaatuisimpien koristusten verhoamana.
Lähinnä tätä kauhistuttavaa kuvaa oli vankkurien edessä
muutamia bramiineita. Hurjasti hyppien he leikkelivät puoli-alastonta
ruumistansa terävillä veitsillä tahi hutkivat sitä solmupäisillä,
karkeatekoisilla ruoskilla.

Hirmuista oli näytelmä, sillä veri tihkui isoina poreina pitkin
rääkättyjä ruumiita, silmät pyörivät raivoisina päässä, ja valkoinen
vaahto valui suupielistä, mutta tätäkin hirvittävämmäksi se oli
muuttuva. Äkkiä, näet, eräs bramiineista — hän oli luultavasti tullut
mielenvikaiseksi — heittäytyi jumalankuvan eteen. Kimeä, luihin ja
ytimiin tunkeutuva parahdus täytti ilman, tummanpunainen veri
roiskahti korkealle, ja rattaat olivat rusentaneet onnettoman.
Kauhistuneena käänsin katseeni toisaalle. "Oi", huokasin, "eikö
missään ole kristillismielisiä ihmisiä, jotka noillekin, pimeydessä
vaeltaville raukoille, ottaisivat valistusta jakaaksensa?" Vähänpä
tiesin kuinka paljon tuloksetonta työtä lähetyssaarnaajat jo olivat
heidän keskuudessaan tehneet.
Hetkiseksi hämmästyivät tapahtumasta juhlasaatossa olijatkin. He
pysähtyivät silmänräpäykseksi, ja jumalankuva huojui vankkureilla.
Mutta pian oli väkijoukko taasen liikkeellä, nuorat pingoittuivat, ja
raskaasti vyöryivät suuret vankkurin pyörät. Muodottomaksi
rusentunutta kuollutta kannettiin äkkipäätä hankituilla paareilla, ja
bramiinit raivosivat mahdollisesti askeistakin hurjemmin.
Kyllästyin kurjuuden katselemiseen ja kovin mielelläni olisin
palannut asuntooni vierashotellissa, mutta kansantungos oli niin
valtava, että vasten tahtoanikin jouduin sen mukana yhä
kauvemmaksi ja kauvemmaksi pyrkimästäni päämäärästä, etäälle
bambu- ja savimajaiseen hindulaiseen kaupunginosaan.
Lopuksi pääsin tungosta pakoon eräälle pienelle sivukadulle. Kuljin
sitä eteenpäin syviin mietelmiin vaipuneena. "On omituista",
ajattelin, "että järkiolennoiksi luodut ihmiset voivat noin alentua
käsin tehtyä epäjumalaa palvelemaan. Ymmärtämättömät raukat,

joilla ei ole tietoa ainoasta totisesta Jumalasta, Jumalasta, joka yksin
voi hädässä auttaa ja vaaroista vapahtaa".
Näistä mietteistäni herätti minut odottamatta tuskallinen
huudahdus aivan läheltä. Katsahdin hämmästyneenä ympärilleni ja
kummastuksekseni huomasin, ett'en enää ollut samalla kadulla.
Ajatuksiini syventyneenä olin poikennut jollekin äskeistäkin
pienemmälle syrjäkadulle, kulkenut sitä ehkä pitkänkin matkan ja nyt
minulla ei ollut vähintäkään aavistusta paikasta, missä olin. Mutta
mistä olin kuullut huudahduksen, sillä ketään en kadulla nähnyt.
Tuolta, erään vähäisen talon portin edustalta, olin kuitenkin
kuulevinani kiivasta ottelua ja raskaita, hätääntyneen huokauksia.
Juoksin kiireimmiten sinne.
Aivan oikein, siellä mies ja nuori, noin kuudentoista vuotias tyttö
olivat keskenään mitä tulisimmassa ottelussa. Molemmat olivat
nähtävästi hinduja, sillä heidän ihonvärinsä — joskin sekin oli tumma
— oli paljon vaaleampi kuin dravidain, jotka muodostavat Indian
varsinaisen alku-asutuksen. Edelliset, arjalaista syntyperää, ovat
maan ylimyssäätynä.
Mies — mikäli saatoin huomata — koetti väkivallalla raastaa tyttöä
portista sisään, mutta tämä puolestaan yritti epätoivoisen
rohkeudella tehdä vimmattua vastarintaa. Hänen ruumiinsa oli
notkea ja taipuisa kuin ruoko, kasvot olivat kauniit, silmät säihkyvät
ja sysimustat, tukka vahva ja kiharainen. Valtoimenaan se oli
levinnyt yli olkapäitten, ja suu joka oli tuskallisesti yhteen
puserrettuna, todisti mitä äärettömintä kauhua.
Oli mieskin pulska vartaloltaan, mutta hänen järkähtämätöntä
tahdonlujuutta ilmaisevat kasvonsa kuvastivat säälimätöntä
julmuutta, silmät kavaluutta ja hillitsemätöntä hurjuutta. Ohueissa

huulissakin ja niitten takaa välkkyvissä kirkkaissa hampaissa oli
jotakin tiikeriä muistuttavaa, mutta otsa oli korkea, kaunis, ja
kulmakarvat olivat jalosti kaareutuvat. Kuka oli hän ja kuka tyttö,
jota hän koetti mukanansa laahata?
Jo saikin hän oikean käsivartensa tämän vyötäisille ja nostaen
hänet syliinsä aikoi juosta portista sisään. Sydäntä vihlaisevasti silloin
nuori hindulaistyttö huusi apua ja löi molemmat kätensä
vastustajansa pitkään tukkaan.
Samalla olin minäkin ehtinyt paikalle ja äkkinäisellä tempauksella
pakoitin pedon irroittautumaan saaliistansa, heitin hänet rajusti
porttia vastaan, vedin tytön turviini ja asetuin puolustusasentoon.
Viimeisessä silmänräpäyksessä sen teinkin, sillä mies oli jälleen
pystyssä. Kauheasti karjuen ja kasvot vihasta vääntyneinä hän iso,
käyrävarsinen veitsi kädessään hyökkäsi kimppuuni, mutta olin
varuillani ja hänen juuri kohottaessansa asettaan kuolettavaan
iskuun potkaisin häntä voimakkaasti pallean ja kylkiluitten väliin. Se
riittikin. Vähääkään äännähtämättä hän vaipui tainnoksissa maahan
ja tuskin hän kymmeneen minuuttiin siitä nousisikaan.
Varovaisuuden vuoksi otin kuitenkin hänen veitsensä ja
kumartuessani huomasin samalla, että hänellä vasemmassa
kädessään ei laisinkaan ollut peukaloa. Se oli ikäänkuin terävällä
piilulla katkottu, ja musta luuntynkkä, jota liha sivuilta ympäröi, pisti
rumana ja hiukan kammottavana näkyviin.
Käännyin nyt hindulaistytöltä kysyäkseni syytä outoon taisteluun,
mutta hän sanaakaan vastaukseksi antamatta tarttui vapisten
käsivarteeni ja alkoi joutuisasti, jopa milt'ei juoksujalassa, kiskoa
minua temmellystantereelta. Seurasinkin häntä uteliaana, mutta
turhaan tiedustelin häneltä aihetta tavattomaan kiireeseemme.

Minulle vieraan nimen, "Mumin Argad", sen hän ainoastansa
kuiskasi, mutta senkin tuskin kuuluvin sanoin, ja yhä joutuisammaksi
tuli kulkumme, yhä enemmän pelonalaiseksi hänen ryhtinsä.
Vasta noin puolituntisen kiivaan kävelyn jälkeen hän vähäisen
rauhoittui. "Mumin Argad", hän selitti tällöin, "on sen konnan nimi,
jonka vallasta minut äsken pelastitte. Olen teille sanomattomasti
kiitollinen siitä, sillä jos ette olisi rientäneet avukseni, tuskinpa enää
olisin elävien joukossa. Sitäpaitse olen teidän kauttanne säästynyt
ehkä vieläkin kauheammasta kohtalosta — häpeästä."
Ihmeekseni hindulaistyttö puhutteli minua omalla äidinkielelläni ja
osasikin hän sitä sangen hyvin. Lapsellisella avomielisyydellä hän
kertoi minulle kodistaan, joka oli seudun varakkaimpia, mutta niinpä
hänen isänsä Darja, Mumin Argadin setä, olikin mahtavaa, perin
vanhaa ylimyssukua. Pienenä poikasena Mumin oli joutunut orvoksi.
Silloin Darja oli ottanut hänet kasvatikseen, mutta huonosti hän nyt
— täyteen miehen ikään ehdittyään — on maksanut osaksensa
tulleen hyvyyden ja kuitenkin hän nuorukaisena oli luonteeltaan ollut
erittäin miellyttävä, niin ovat kaikki tunnustaneet. "Muistelenpa
itsekin häntä näiltä ajoin sisarellisella rakkaudella", sanoi tyttö
vaatimattomasti. Tapasinkin kutsua häntä isoksi veljekseni, ja hän
puolestaan hypitteli minua polvillaan kertoen kauniita tarinoita
maamme menneisyydestä, suurista hallitsijoista ja merkillisistä
temppeliraunioista. Usein hän myös sanomattomalla lämmöllä puhui
minulle Betlehemin seimessä syntyneestä Jeesuksesta, lasten
hyvästä ystävästä.
Oikein surullista on ajatella, että hän, näin kunnon poika, on ajan
mittaan perin turmeltunut. Noin kahdeksantoista ikäisenä hän
vastustamattoman halun pakoittamana lähti merille ja viipyi täällä

yhteen jaksoon kuusi pitkää vuotta ja kun hän vihdoinkin —
kymmenen kuukautta sitten — palasi matkaltaan, oli hän
suruksemme kokonansa muuttunut. Ennen niin suora katse oli nyt
kavala ja harhaileva, ja lopussa olivat kertoilemiset Kristuksesta. Sen
sijaan olin toisinaan kuulevinani hänen huuliltaan Brahma'n nimen, ja
kerran hän aivan peittelemättä rukoili tuota kauheata epäjumalaa, ja
kuitenkin isäni on pannut suurta huolta kasvatukseemme. Niinpä
minäkin olen täällä Kalkutassa käynyt englanninkielisen naisväen
koulun. Kuinka usein meille onkaan Jumalan sanaa opetettu, kuinka
usein isäni onkaan kehoittanut meitä aina Kristukseen perustamaan
pyrkimyksemme? Itse hän oli jo nuorena kääntynyt kristinuskoon ja
— niinkuin hän tapasi sanoa — toivoi nyt vanhana sydämestään, että
me, hänen 'rakkaansa', pysyisimme luottamuksella samassa oikeassa
ja elävässä uskossa. Kaikista näistä neuvoista, kaikista varoituksista
huolimatta Mumin oli luopunut, vaipunut niin syvälle, että hän palveli
Brahma'a, tahi kenties olin erehtynyt, ehkä hän vain kiusoitteli
minua? Oli kuinka tahansa, enää en voinut kärsiä häntä. Jo ensi
hetkestä — kun vuosikausia kestäneen eron jälkeen tapasin hänet —
olin tuntenut sydämessäni outoa vastenmielisyyttä. Minkätähden? En
osannut sitä selittää. Nyt se tuli vielä entistä suuremmaksi. Koetin
voittaa sen, enhän ole oikeutettu, ajattelin, kammoksumaan
'veljeäni'. Turhaa oli yritykseni. Oli ikäänkuin joku sisällinen ääni olisi
varoittanut minua hänestä, ja jos hän joskus — entistä tapaansa
noudattaen — yritti ottaa minut syliinsä, riuhtaisin itseni irti ja
pakenin itkussa silmin huoneeseeni. Oliko pelkoni aiheeton? Siltä ei
ainakaan näyttänyt, sillä ennen pitkää hän hyvin arveluttavasti oli
sekoittunut useampaan murha- ja ryöväysjuttuun, vaikka häntä
näihin ei voitukaan syylliseksi todistaa, mutta oliko hän viaton?
Emme tienneet mitä ajatella, mutta — kun ei ollut varmuutta — ei
isäkään tahtonut häntä kovasti pelkkien epäluulojen nojalla kohdella,

vaan salli hänen yhä asua luonamme. Tällöin hän eräänä päivänä tuli
hyvin vakavan näköisenä huoneeseeni, seisahtui ensin ovensuuhun,
mutta astui sitten peremmälle ja katse nöyrästi lattiaan luotuna pyysi
minua vaimokseen. Hämmästyin, mitenkä hän rohkeni, ja annoin
hänelle jyrkästi kieltävän vastauksen. Hän säpsähti, mutta hillitsi
vielä itseään ja turvautuen rukoukseen toivoi minun peruuttavan
päätökseni. Pysyin järkähtämättömänä, enkä enää voinut salata
inhoani. Kuinka olisinkaan mennyt miehelle, jota kammoksuin ja
pelkäsin. Raivoissaan hän alkoi syytää suustaan uhkauksia ja olisi
ehkä käynyt käsiksi minuun, mutta isäni tuli huoneeseen.
Rauhalliseksi tekeytyen hän vetosi häneen, mutta isäni hyväksyi
täydellisesti tekoni ja määräsi samalla Mumin'in poistumaan talosta,
sillä taasen oli hänestä ikäviä uutisia kuulunut.
"Tästä hetkestä olemme saaneet elää kauheassa kuoleman
pelossa, sillä Mumin vannoen hirmuisen valan lupasi kostaa meille.
'Kuolema isällesi, kuolema sinulle', hän huusi, 'jos ei tänään, niin
huomenna, jos ei huomenna, niin ylihuomenna. Vaikka ijäisyyden
portaille vainoon teitä'."
Oliko todellakin tuo kurja olento entinen Mumin Argad? Vaikea oli
uskoa sitä, ja kuitenkin hän ulkomuodoltaan oli sama, joskin
miehistynyt, ja viimeisenkin epäilyksen oli omiansa poistamaan
hänen lapsuudesta saakka viallinen vasen kätensä. Ihan pienenä
poikasena hän on tapaturmaisesti kadottanut siitä peukalon, ja
poissa se nytkin on.
"Isäni ei alussa pannut mitään merkitystä Muminan uhkaukseen,
mutta toista arvasin minä, ja pian huomasimmekin hänen sillä täyttä
totta tarkoittaneen. Niin peittelemättä hän on pyrkinyt julmaa
valaansa toteuttamaan. Tuon tuosta on kotiimme saapunut

salaperäisiä uhkauksia jos missä muodossa, ja milloin hän itse on
äkki-arvaamatta näyttäytynyt meille terävä tikari kädessä, tahi
olemme nähneet outoja miehiä, jotka ilmeisesti pahoissa aikeissa
ovat hiiviskelleet talomme ympärillä. Turhaan olemme vedonneet
kaupungin poliisiviranomaisten apuun. Parhaimmat salapoliisit ovat
olleet liikkeellä, mutta nämät eivät ole saaneet vähintäkään vihiä
Mumin’ista ja taloamme väijyvistä miehistä, jotka hyvinkin luultavasti
ovat hänen käyttämiään kätyreitä. Kun poliisit lähenevät, silloin he
paikalla ovat kadonneet, mutta minne, siitä ei kenelläkään ole
aavistusta. Taitavasti Mumin on osannut salata asuntonsakin.
"Toista kuukautta jatkui tämmöistä kurjaa elämää, mutta sitten —
syystä tahi toisesta — ei kukaan nyt viikon päiviin ole rauhaamme
häirinnyt. Se houkuttelikin minut ulos. Kuulin erään köyhän vaimon,
jonka hyvin tunnen, pahasti sairastuneen, ja lähdin hänelle viemään
hiukan raha- ja ruoka-apua. Varomattomasti kyllä — tietysti isälle
siitä ilmoittamatta — lähdin ilman seuraa. Luulin, nähkää, kaduilla
tavallisuuden mukaan olevan paljon väkeä, mutta olin erehtynyt.
Niinpä kadulla, jonka varrella köyhä vaimoraukka asuu, en tavannut
ketään ihmistä. Se oudostutti minua, mutta samalla muistin aamulla
kuulleeni juhlakulkueesta, mikä päivemmällä pantaisiin toimeen. Se
selitti asian. Olin hindulaisessa kaupunginosassa. Siis useimmat sieltä
olivat saatossa mukana. Sanoin selittämätön kammo alkoi nyt vallata
mieleni ja katkerasti kaduin sitä, että yksinäni olin lähtenyt kotoa. En
kuitenkaan kääntynyt takaisin. Sairas vaimo oli avun tarpeessa.
Olisinko näin ollen menemättä hänen luokseen? Sydämetön silloin
olisin. Näin ajattelin, ja juoksujalassa riensin lopun matkasta, noin
parin kolmen kadunkulman mitan. Perille saavuin hengästyneenä,
jopa hiukan väsyneenä, mutta unohdin heti uupumukseni, kun
huomasin mitenkä tervetulleet antimeni olivat. Sairas oli todellakin
ollut kaiken puutteessa. Autoin häntä paraani mukaan ja sitten

lähdin, mutta pitkälle en ehtinyt, tuskin sataakaan askelta, kun
Mumin äkkiä syöksähti eteeni. Hän tuli parilla pitkällä
harppausaskeleella eräästä lähellä olevasta portista, samasta, jonka
edustalla taistelimme, ja hyökkäsi sanaa sanomatta kimppuuni. Jo
seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli voimakkain käsin tarttunut
vartalooni, ja turhaan ponnistelin vastaan."
Näin kertoi tyttö, ja viimeisestä tapahtumasta puhuessansa hänen
äänensä värisi liikutuksesta. Pelokkain silmin hän katseli ympärillensä
ja alkoi entistä enemmän kiirehtiä kulkuamme. Niin kauhistuttavasti
häneen oli vaikuttanut kokemansa vaara. Pian hän kuitenkin tyyntyi.
Saavuimmekin nyt eurooppalaiseen kaupunginosaan, ja siellä täällä
näkyi kaduilla ihmisiä, niinpä tuollakin poliisi-univormuinen mies ja
tuolla rauhallisena asteleva englantilainen merimies. Vähän
edempänä kulki pari dravidalaispoikaa. Vilkkaasti keskustellen he
tulivat vastaamme ja katosivat hetken kuluttua hindulaiseen
kaupunginosaan päin. Samalla merimieskin poikkesi eräästä
katukulmauksesta ja poliisi toisesta, ja vähitellen kadut muuttuivat
jälleen autioiksi. Päivä olikin jo laskenut, ja yö levitti verhoaan, mutta
taivas oli pilvettömän tähtikirkas, ja kuu valaisi himmeällä,
aavemaisella valollaan.
Milt'ei huomaamattamme hiljensimme askeleitamme, yö oli niin
lumoavan kaunis, ja nuori hindulaistyttö jatkoi äsken keskeytynyttä
puhettaan. Nyt sain kuulla hänen nimensäkin. Se oli "Surya Me".
— Surya Me, huomautin — sehän merkitsee aurinkoni.
— Niin merkitsee, neito vastasi. — Aivan pienenä lapsena kadotin
äitini, niin pienenä, että tuskin laisinkaan häntä muistan. Isäni antoi
silloin minulle nimeksi "Surya Me", ja tavallansa olenkin hänen

"aurinkonsa". Olen, nähkää, sitten äitini kuoleman, hänen ainoana
ilonaan ja lohdutuksenaan.
Näin sanoen Surya Me seisahtui ja osoitti minulle likellä olevaa,
erittäin upeanmuotoista, linnamaista rakennusta. Se oli kulmatalo,
kaunis- ja koristepäätyinen ja kaksitorninen. Palatsi oli hänen
kotinsa, ja ystävällisesti hän pyysi minun tekemään itselleen seuraa
ja lähtemään sinne. Siellä hänen isänsä luultavasti vielä valvoi ja
odotti levottomuudella tytärtänsä ja ihan varmaan hän tutustuisi
minuun kovin kernaasti, ainoan lapsensa pelastajaan. En siis saisi
kieltäytyä ja hänen vanhalle isälleen tuottaa mielipahaa. Tuskin
sitäpaitsi löytäisinkään yksinäni vierashotelliin. Sinne tosin ei ollut
enää kuin noin viidenkymmenen minuutin matka, mutta taivas oli
peittymäisillänsä pilviin. Se ennusti pimeätä, ja silloin voisin helposti
eksyä. Olinhan kaupungissa vieras, mutta heiltä hän toimittaisi
palvelijan oppaaksi.
Kiitin Surya Me'etä tarjoumuksesta ja lupasin noudattaa hänen
ystävällistä kutsuaan. Silloin hän iloisesti puhellen käveli rinnallani
kadun poikki ja avasi suuren, palatsiin vievän pääty-oven. Sitten hän
astui sisään, ja minä olin juuri aikeissa seurata hänen esimerkkiään,
kun äkkiä — sanomattomaksi kauhukseni — tunsin voimakkaiden
käsien tarttuvan takaapäin käsivarsiini ja rajusti vetävän minua
uudelleen ulko-ilmaan. Ponnistin vastaan, mutta hyökkääjiä oli
luultavasti monta, ja silmänräpäyksessä olin nurin porraspielessä,
kädet ja jalat vahvoissa köysissä. En ehtinyt edes Surya Me'etä
varoittaakseni huudahtaa. Suuni tukittiin niskan ympäri sidotulla
liinasella, ja silmäni peitettiin punaisella kaulahuivilla.
Yks' kaks' olin sitten ilmassa, ja näkymättömät kädet nostivat
minut leveille hartioille. Takaani kuului tukahdutettu huudahdus. Se

oli varmaankin Surya Me'en ääni. Entistä tulisemmin jännitin
jäseniäni. Suuret hikipisarat valuivat pitkin otsaani, ja jo, jo sain
peitteen silmiltäni, siteen suultani. "Surya Me", huusin, "odottakaa,
tulen avuksenne", ja tuimasti heitin ruumistani.
"Kirottu muukalainen", kuulin vierestäni äänen, joku ase heilahti
ilmassa, ja takaraivoani poltti. Isku oli sattunut siihen. Kadotin
tajuntani, mutta vain hetkiseksi. Kun avasin silmäni, huomasin
Mumin Argad'in. Hän seisoi edessäni peukaloton vasen kätensä
uhkaavasti kohotettuna.
"Roisto", koetin huutaa hänelle, mutta samalla silmäni jälleen
pimenivät, ja toistamiseen kadotin tajuntani. Olin kuitenkin
hämärästi tuntevinani, että minua kannettiin, mutta minne ja kuinka
kauvas, en tietänyt.

TOINEN LUKU.
Kallionulkonemalla. Luola kalliossa. Lasisilmäkäärme. Epätoivoinen
hyppäys.
Kun toinnuin tainnostilastani, oli ympärilläni pilkkoisen pimeä.
Olinko suljettuna johonkin valottomaan huoneeseen, vai oliko
pilvinen, sysimusta yö, siitä en heti ollut selvillä. Vielä olin yhä lujasti
siteissä, sen vain huomasin. Päätäni poltti, ja koko ruumistani kivisti.
Yritin irroittaa käteni — ne olivat seljän taakse sidotut — mutta
ponnistellessani köydet tunkeutuivat syvälle lihaan, ja vaivoin saatoin
pidättäytyä ankarasta tuskanhuudosta.
En kuitenkaan luopunut koetuksestani. Vielä kerran päätin
jännittää tarmoni tiestä kaikki voimani. Sen teinkin, mutta
katkeamatta olivat nytkin köydet, irtautumatta kädet. Silloin en
voinut enää hillitä raivoani. Karjuin voimattomassa kiukussani
ikäänkuin hullu ja vyörittelin tuskissani ruumistani.
Samassa — en osaa kuvata kauhuani sillä hetkellä — kuulin
ivallisen hohottavaa naurua jostakin yläpuoleltani. Miltei paikalla sen

jälkeen ilmestyi näkyviini tulisoihtua pitävä käsi, ja soihdun valossa
Mumin Argad'in, kirotusta naurusta vääntyneet kasvot.
Mumin Argad seisoi yläpuolellani korkealla, ulospistävällä
kallionkielekkeellä, ja nyt myös näin missä ja kuinka vaarallisessa
asemassa olin.
Makasin noin pari kolme syltä leveällä vuorenulkonemalla, allani
musta syvyys, ylhäällä pääsemättömän jyrkät kallioseinämät.
Olin luultavasti laskettu nuoralla ulkonemalle, sillä vieressäni kivi-
alustalla — toinen pää vyötäröilläni kiinni — oli pitkä köysi.
Vyörytellessäni itseäni olin joutunut aivan — pimeydessään
kammottavan kuilun partaalle. Vielä käännähdys, ja auttamattomasti
olisin ollut hukassa. Kiitos Jumalan, viholliseni oli viime hetkessä ja
ehkäpä tahtomattaan tullut pelastajakseni. Hänen soihtunsa oli
ilmaissut vaaran, ja nyt kiirehdin varovaisesti poikemmaksi paikasta.
"Ha, ha", jatkoi Argad pirullista nauruaan, "joko oli kuolema
likellä? Eipä olisi minun pitänyt tulla valkeani kanssa, mutta — tuskin
hyödyt mitään viivytyksestä, vai luuletko kenties voivasi välttää
käärmeittenkin puremaa. Opetan sinulle miltä tuntuu Mumin Argad'in
kosto, ja toisten, muukalaiskoira, et olekkaan toimiani estävä. Ha,
ha, ha, katsoppa auringon koittaessa tarkemmin vuoren seinämää!"
Näin sanoen Argad katosi tulisoihtuineen, ja taasen olin yksin
pimeässä. Kylmät väreet tunkivat pitkin selkäpiitäni ajatellessani
tietämätöntä kohtaloa, minkä Mumin oli minulle valmistanut. Monta
vertaa enemmän kammoksutti minua kuitenkin se, että Surya Me
mahdollisesti myös oli joutunut hänen käsiinsä ja jos hän toistaiseksi
olisikin vapaa, kuka menisi takaamaan, ett'ei Argad lopultakin

onnistuisi hankkeissaan. Pääsisin vain tavalla tahi toisella pulastani,
niin kyllä parastani panisin estääkseni Mumin Argad'ia hänen
kostonhimoisissa toimissaan, jopa — jos se kävisi päinsä —
ainaiseksi saattaakseni hänet lukkojen taakse. Mutta mitenkä
katkoisin lujat siteeni, ja jos ne poikki menisivätkin, olisinko silti
pelastettu? Kaukana siitä, jyrkkä vuorensivusta oli mahdoton
kiivettäväksi, ja kuinka laskeutua syvännettä alas? Joko nälkään
kuoleminen tahi kuoliaaksi syöksyminen tulisivat olemaan
valittavinani, sillä tuskinpa paikka, minne Argad oli kuljettanut minut,
oli niin likellä ihmisasutuksia, että joku olisi huutoni kutsumana
voinut rientää avukseni. Sitäpaitsi Mumin Argad oli puhunut
käärmeistä. Mitä hän sillä tarkoitti? Ehkä kohtaloni oli aijottu
kovemmaksi kuin mitä itse saatoin aavistaakkaan. Oli sen kuinka
tahansa, jälillä olevia hetkiä tuli minun paraani mukaan käyttää
edukseni.
Pyrin uudestansa syvänteen reunalle, en käännähtelemällä
ruumistani, vaan hitaasti vatsallani liukumalla. Lähemmäksi
päästyäni koetin asettua varovaisesti niin, että voisin katkoa siteeni
hankaamalla niitä kovaa kallioista pintaa vastaan. Mielihyväkseni
huomasinkin kallion syrjän jotakuinkin teräväsärmäiseksi. Toiveita oli
siis kokeiluni onnistumisesta.
Yritykseni oli kuitenkin vaikeampi ja vaarallisempi kuin alussa olin
pelastus-innossani luullut, sillä helppoa ei todellakaan ollut saada
ruumistansa tarvittavaan asentoon. Pieninkin varomaton liike olisi
ollut kylliksi syöksemään minut syvyyteen.
Päätin ensin koettaa irroittaa jalkojani kiinnittävät köydet ja
pyörähdin sentähden seljälleni. Ojensin sitten sääreni puoleksi
kalliosärmän yli ja aloin vetää niitä edestakaisin pitkin terävää syrjää.

Kipeältä tuntui, mutta minulla ei ollut aikaa valittamiseen, ja vihdoin
— noin parin tunnin jälkeen — katkesivat viimeisetkin säikeet.
Jalkani olivat siis vapaat, mutta kuinka irroittautua käsiköysistä,
siinä olikin toinen ja paljon suurempi pulma edessä.
Hätä keinon keksii. Sivuttain — ihan kuilun partaalla maaten —
olin pian taas ahkerassa työssä. Niin kaikin puolin hankala ja perin
uuvuttava oli kuitenkin tällä kertaa asentoni, että tuon tuostakin olin
pakoitettu hetkiseksi levähtämään. Olipa minun hullustikin käydä.
Olin kolme erää syöksymäisilläni kalliolta, mutta niinpä käteni
vapautuivat vähitellen nuorista, ja riemusta huudahtaen hypähdin
seisomaan ja syvin siemauksin ahmin sisääni raikasta yöilmaa.
Huoleni olivat nyt unohtuneet, mutta vain lyhyeksi aikaa, sillä
taasen johtui mieleeni ihana Surya Me, ja vastustamattomalla
voimalla valtasi minut pelko, että hänelle tapahtuisi jotakin pahaa.
Ei, minun ei tulisi aikailla, vaan mitä kiireimmin yrittää pelastautua
ja sitten rientää Surya Me'elle avuksi. Ehkä en vielä saapuisi liian
myöhään, ja Mumin Argad — sen vannoin itsekseni — katkerasti hän
on katuva tekemänsä ilkityöt.
Liian suuriksi luulin voimani. Pitkälliset ponnistukset olivat
äärimäisyyteen saakka rasittaneet niitä, ja kun innostuksestani olin
ehtinyt vähäsen lauhtua, vaivuin uupuneena kalliolle, ja jo kotvasen
kuluttua oli raukaiseva väsymys saattanut minut syvän unen
helmoihin.
* * * * *

Kun heräsin raskaasta unestani, oli kirkkaan kaunis päivä. Ihana
oli näkö-alakin, joka aukeni silmieni eteen, jopa mahtavuudessaan
kerrassaan lumoava katsoa. Suoraan allani — noin kahdeksan
yhdeksän metrin syvyydessä — oli rajusti mylleröivä meri. Aallot
nousivat korkealle, vyöryivät eteenpäin ja syöksyivät tulisen tuimalla
kiivaudella lujaa kallionseinämää vastaan. Vaahto pärskyi ilmaan,
aallot murtuivat, mutta kovapintainen kallio seisoi
järkähtämättömänä. Niin pitkälle kuin silmä kantoi, lainehti laaja
ulappa yhtä myrskyisenä, yhtä valkoharjuisena, ja tuolla, aaltojen
keskellä, kiisi liidellen kevytkulkuinen, höyhentamineissaan
siropukuinen merilintu, ja yli koko mahtavan maiseman kohosi
punakellertävänä säteilevä, kuumasti paahtava aurinko. Juhlallinen
oli vuorikin, millä olin. Pääsemättömän jyrkkänä sen seinä kohosi
takanani, ja kummasti, väriloistoisesti auringon säteet leikittelivät
sen harmaalla, tuulen pieksemällä pinnalla. Toista oli kuitenkin
silmäillä ulapalle, ja toistamiseen unohdin kalliolla huoleni.
Tunteitteni valtaamana nousin polvilleni. "Kuinka suurenmoiseksi
maailma onkaan luotu", ajattelin, "ja kuinka kaikki —
pienimmässäkin — todistaa Herrastansa ja luojastansa ja ylistää
yksin Hänen mahtavuuttaan?"
Olin niin mietteissäni — katse yhä luotuna ympäristöön, ja vinha
tuuli puistalti takinliepeitäni.
Äkkiä tuli raju vihuri, tarttui pyörölieriseen korkkihattuuni, heitti
sen päästäni ja kuljetti sitä kallioseinää vastaan.
Hypähdin pystyyn, mutta en saanut hattuani kiinni. Aivan
kallionkielekkeen tasalla ja pinta-alallaan ikäänkuin jatkona sille oli
vuoressa luola — ihme kyllä en ollut sitä ennemmin huomannut — ja
sinne korkkipäähineeni nyt katosi.

En valittanut vahinkoani. Luolan näkeminen muistutti mieleeni,
että suinkaan en tällä kertaa ollut vapaasta tahdostani luontoa
ihailemassa. Samassa heräsi minussa eloon myös uusi pelastuksen
toivo. Luolaa kulkien kenties pääsisin ihmisten ilmoille. Lähdin
yrittämään.
Luolaan vievä aukko oli siksi matala, että olin pakoitettu astumaan
siitä sisään kyyrysilläni. Pitkälle en ehtinyt. Tuskin, näet, olin ottanut
pari kolme askelta, kun korviini tunkeutui omituisen sihittävää
suhinaa. "Käärmeitä", huudahdin kauhistuneena ja vedin joutuin
jalkani takaisin.
Olin oikeassa. Ainoastansa kappaleen matkaa minusta mateli neljä
punaisen kellertävää, noin puolentoista metrin pituista käärmettä.
Taempana oli vielä useampia, mutta ne olivat väriltään
tuhkansiniseltä vivahtavia. Niin olin huomaavinani. Samalla yksi
minua lähinnä olevista käärmeistä nosti uhkaavana päätään, ja kaula
paisui kilven muotoiseksi. Silmänräpäykseksi näin niskankin. Siinä oli
kaksi mustaa pyörylää ja kummankin ympärillä pari vaaleampaa
rengasta. "Lasisilmäkäärme", johtui heti mieleeni, enkä olisi
voinutkaan erehtyä. Havaitsemani tuntomerkit olivat siksi selvät. Nyt
myös tiesin, että kaikki luolassa näkemäni käärmeet olivat samaa
lajia, sillä molemmat mainitsemani värit ovat lasisilmäkäärmeelle
ominaisia, ja johtui jälkimäinen luultavasti edempänä luolassa
olevasta himmeämmästä valosta.
Tuskin mitään käärmettä Indiassa niin peljätään kuin
lasisilmäkäärmettä. Sen purema onkin hyvin myrkyllinen, jopa
useimmiten kaikista vastakeinoistakin huolimatta varmasti
kuolettava, ja vielä peloittavammaksi tekee käärmeen sen ääretön
monilukuisuus. On laskettu sitä keskimäärin löytyvän noin neljäsataa

kappaletta kutakin neliökilometriä kohden, eikä se sanottavasti ota
vähentyäksensä, vaikka hallituksemme myöntää asukkaille runsaita
tapporahoja sen surmaamisesta. Hindut, näet, pitävät eläintä
pyhänä, eivätkä tahdo sitä vahingoittaa.
Tämän olin kirjoista lukenut jo aikoja ennen Indiaan tuloani ja
niistä myös olin oppinut käärmeen ulkomuodon tuntemaan. Kuin
salama välähti kaikki nyt mielessäni, ja kylmä hiki nousi pitkin
ruumistani. Yhdellä hyppäyksellä olin sitten ulkona, mutta minne
vetäytyisin? Jo näin käärmeen pään luolan aukolla ja tuolla toisen.
Käärmeet seurasivat liikkeestäni ärsytettyinä minua, ja niitten ontto
myrkkyhammas pistäytyi uhkaavana esiin.
Ei, enää ei ollut aikailemista, mereen ja paikalla, ehkä hyppäykseni
onnistuisi? "Mumin Argad", mumisin hampaitani kiristellen, "nyt
vasta oivallan pirulliset hankkeesi, mutta varo, ett'et sittenkin pety
laskelmissasi?" Viimeiset sanat huusin nyrkkiä puristaen.
Vielä silmänräpäys, ja vasen jalkani oli jo kuilun partaalla.
Voimakkaasti ponnahtaen potkaisin ulommaksi kalliosta. Ruumis
pystyssä asennossa, sääret yhdessä, käsivarret kupeilla halkaisin
huimaavaa vauhtia ilmaa.
KOLMAS LUKU.
Taistelua kovassa aallokossa. Uudelleen Kalkutassa. Hämmästyttäviä
asioita. Sairasvuoteen ääressä. Surya Me rakastaa.

Putosin suoraan suuren aallon harjalle, vesi räiskähti korkealle, ja
katosin nuolena vedenpinnan alle. Vaivuin syvälle, mutta verrattain
helposti pääsin kuitenkin jälleen pinnalle. Sitten olikin jo leikki
kaukana.
Nuorena poikasena olin viettänyt kesän Ajacciossa, Korsikassa.
Täällä erään italialaisen merimiehen johdolla sain huolellista
opastusta uimataidossa ja vähän myöhemmin — muistaakseni noin
parin vuoden kuluttua — kävin erityistä uimakoulua Brightonissa,
kotiseudullani.
Olin siis hyvä, jopa toisten sanojen mukaan erinomainenkin uimari
ja usein olin jo ollut tilaisuudessa kokemaan voimiani. Niinpä
kerrankin olin Kanaalissa, Ryde'n edustalla, uinut kuudetta kilometriä
pitkän matkan ja silloinkin jotensakin tuulisella säällä.
Toinen oli nyt kuitenkin asemani. Meri puskui väkivaltaisen rajuna,
ja jokainen aalto oli niellä minut leveänä ammottavaan syliinsä tahi
lyödä kovaa kallioista seinää vastaan. Olinkin sitä liiaksi likellä, mutta
minne uisin? Kaikkialla ranta näytti pääsemättömän jyrkältä, ja
vihaisina tyrskyt huuhtoivat sen sivuja.
Yritin pyrkiä ulommaksi, mutta eteneminen meressä ei ollut
niinkään helppoa. Kerta kerran perästä aallot kuljettivat minut
uudelleen kalliorantaa kohden.
Sukeltamalla ehkä kuitenkin pääsisin edemmäksi uhkaavasta
kiviseinästä. Päätin koettaa. Keino näyttikin tepsivän. Kun nousin
jälleen vedenpinnalle, olin jo muutama syli kauvempana rannasta.
Tein vielä pari samantapaista sukellusta ja silloin olin jo kylliksi
etäällä tyrskyisestä rantamasta, missä lisäksi myrskyn synnyttämä

virta oli ollut uintiani hankaluuttamassa. Ulommaksi ranta-äyräitä ei
virta ulotu, ja aallotkin ovat tasaisempia. Vaikeuksitta saatoinkin nyt
edetä.
Vaatteeni olivat kuitenkin esteeksi. Ne olivat läpimärjät ja tuntuivat
lyijyraskailta. Pitkälle en niissä jaksaisi. Vettä polkien riisuin takin ja
liivin päältäni. Sitten irroitin kauluksen ja kravatin, mutta paita ei
ottanut lähteäksensä. Silloin repäisin sen väkivaltaisesti halki ja
heitin kappaleet mereen. Vielä olivat kengät ja sukat riisumatta ja
samoin housut. Sukeltaen hetkiseksi veden alle irroitin kengät ja
kierin sukat jaloistani. Sitten heittäydyin seljälleni ja hiljalleen uiden
eteenpäin annoin housujen solua itsestään mereen.
Nyt olin siis vapaa vaatteistani ja silmänräpäykseksi hengähdin
kootakseni voimiani. Niitä tulisinkin luultavasti tarvitsemaan, sillä
missään en vieläkään nähnyt rantaa niin loivaa, että olisin voinut ylös
nousta.
Suuntasin katseeni myös ulapalle. Samalla huomasin
taivaanrannalta kohoavan pienen, valkoisen purjeen. Se kasvoi
kasvamistaan, ja jo eroitin laivankin. Iso, kolmimastoinen höyry-alus
siellä kiidätteli aallokossa. Suunnastaan päättäen se noin puolen
kilometrin päässä tulisi sivuuttamaan kalliot. Sinnepäin oli minun siis
uitava ja kiireimmän kaupalla. Ehkä minut huomattaisiin laivasta?
Käännyin vatsalleni ja rintauintia edeten olin milloin laineiden
harjalla, milloin niitten syvänteisissä laaksoissa, mutta nytpä vasta
ponnistusta vaadittiin. Tuuli, näet, oli ihan vastainen, ja aallot olivat
yltymässä. Monta kertaa olinkin sen johdosta kadottamaisillani
toivoni. "Jaksaisinko perille ja ehtisinkö sinne ajoissa", siinä
ajatukset, jotka salaman nopeudella kiertelivät aivoissani.