Toisintoja. v. 5, 6. Josko mennen joutavalle, I. joutava pitävi. v.11,
12. P. Kojo k., Seinän a.s. v. 13—15. kussa Kojo, siinä kihla, K.kihla,
s. otto. v. 20, 21. Nuorta neittä naiakseni, Wastakasvoista v.v, 25, P,
p, sialta, v. 54, A. kostitsoiksi. v. 75. Rekehensä reutoeli.v. 79, 80.
Noita Pohjan kankahia, Lapin synkkiä saloja. v. 82. Äiön orpanaa o.
v. 84. L. villaista hametta, v. 87. Yhen otran syämestä. v.88. N. t.
revon jälille. N. t. jänön jälille. v. 89. Nosti mutso päätä reistä. v. 96.
Revon reuhkajan reessä, Jänön jäätäjän jälillä, v. 98.K. tämän K. r.
k. Kojon pojan puolisona, v. 103, Weti (Sivalti) v. v.v. 115. H. uusilla
jäl. H. huutajan j. v. 116. A. askelilla. v. 141, 142. Elä huoli Hiien
(Hiitten) huora, Uota saat Kojosen määlle. v. 142. K. kosken
pyörtehesen. v. 143, 144. Weitsettä lihoa vuollat, K. verta k., Kun et
kuule miun sanoa. Syötsä (Weistät) v. l., Saat sa (Apat) v. k. v. 149—
155. Pani pään kosken kiveksi, Nänniset k. k. v. 162, 163. Akka on
vanha lattialla, Noin akka sanoiksi virkki. v. 162—165. Wävy noin
sanoiksi virkki: Äiän tieän sanomia, Jop' on kuoli tyttäresi (Hyvin
tyttösi elävi). v. 163. Kosotsikka karsinasta. v. 170. Tyttären l. v, 175-
177. Woi jos tietäisit, et söisi, v. 184 — Toisen syötän vaattiesta. v.
194 — Nousi tuosta kuolemasta, Itki päivän, itki toisen, Itkipä kohta
kolmannenki: Wieri kyynel, vieri toinen, Wierkäi vetrehet veteni jne
(k. Kalevala XXXI. 166 e.).
Jälkimaine. Tämä Wenäjän Karjalasta saatu runo on toisella
tavalla javaillinaisemmasti jo ennenki präntätty kirjassa: Sehröters
Finnisehe Runen, Kojoisen Poika. Myös luetaan yksiä paikkoja pian
samalla tavallaKalevalan runoissa, Lemminkäisen ja Ilmarisen
kosiomisista.
Osviittoja. v. 1. Sillanpäässä, huoneen ovelta pihalle käyvä silta, v.
6. Jouko, Joukas, Joukonen, Joukahainen, Joukamoinen,
Joukavainen. v. 16. Kolkko, kolkkasi, koppasi, kopisti, löi. v. 25.