Early Childhood Studies 1st Edition Liz Jones

Early Childhood Studies 1st Edition Liz Jones
Early Childhood Studies 1st Edition Liz Jones
Early Childhood Studies 1st Edition Liz Jones

1. Early Childhood Studies 1st Edition Liz Jones
download
https://ebookultra.com/download/early-childhood-studies-1st-
edition-liz-jones/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Forming Ethical Identities in Early Childhood Play
Contesting Early Childhood 1st Edition Brian Edmiston
https://ebookultra.com/download/forming-ethical-identities-in-early-
childhood-play-contesting-early-childhood-1st-edition-brian-edmiston/
Doing Foucault in Early Childhood Studies Applying Post
Structural Ideas 1st Edition Glenda Mac Naughton
https://ebookultra.com/download/doing-foucault-in-early-childhood-
studies-applying-post-structural-ideas-1st-edition-glenda-mac-
naughton/
Supporting Transitions in the Early Years Supporting Early
Learning 1st Edition Liz Brooker
https://ebookultra.com/download/supporting-transitions-in-the-early-
years-supporting-early-learning-1st-edition-liz-brooker/
Supervision in Early Childhood Education A Developmental
Perspective Third Edition Early Childhood Education Series
Joseph J. Caruso
https://ebookultra.com/download/supervision-in-early-childhood-
education-a-developmental-perspective-third-edition-early-childhood-
education-series-joseph-j-caruso/

3. Early Childhood Mathematics 3rd Edition Susan Sperry Smith
https://ebookultra.com/download/early-childhood-mathematics-3rd-
edition-susan-sperry-smith/
Early Childhood Experiences in Language Arts Early
Literacy Ninth Edition Jeanne M. Machado
https://ebookultra.com/download/early-childhood-experiences-in-
language-arts-early-literacy-ninth-edition-jeanne-m-machado/
Perspectives and Provocations in Early Childhood Education
1st Edition Vivian Vasquez
https://ebookultra.com/download/perspectives-and-provocations-in-
early-childhood-education-1st-edition-vivian-vasquez/
Early Childhood Education Teacher Certification Exam 2nd
Edition Sharon Wynne
https://ebookultra.com/download/early-childhood-education-teacher-
certification-exam-2nd-edition-sharon-wynne/
Childhood and Youth Studies Critical Issues 1st Edition
Derek Kassem
https://ebookultra.com/download/childhood-and-youth-studies-critical-
issues-1st-edition-derek-kassem/

5. Early Childhood Studies 1st Edition Liz Jones Digital
Instant Download
Author(s): Liz Jones, Rachel Holmes, John Powell
ISBN(s): 9780335225989, 0335225985
Edition: 1
File Details: PDF, 1.17 MB
Year: 2005
Language: english

6. early childhood
studies
Edited by
Liz Jones, Rachel Holmes and John Powell
a multiprofessional perspective
early childhood studies
Jones, Holmes and Powell
www.openup.co.uk
Cover design Hybert Design •www.hybertdesign.com
“A celebration of the tremendous strides made towards the achievement of a
multiprofessional early years workforce, and a challenge to those responsible
for training the next generation of professionals… Students and trainers,
policy makers and practitioners have a duty to be knowledgeable, to be able
to reflect on their beliefs and practice and to articulate concerns, share their
views, convey their enthusiasm and act as advocates for young children.
This book will help them do just that.”
LESLEYABBOTTOBE, MANCHESTERMETROPOLITANUNIVERSITY, UK
E
arly Childhood Studiescritically engages the reader in issues that
relate to young children and their lives from a multiprofessional
perspective. Whilst offering a theoretically rigorous treatment of
issues relating to early childhood studies, the book also provides practical
discussion of strategies that could inform multiprofessional practice. It
draws upon case studies to help the reader make practical sense of
theoretical ideas and develop a critical and reflective attitude. Hard and
pressing questions are asked so that beliefs, ideas, views and assumptions
about notions of the child and childhood are constantly critiqued and
reframed for the postmodern world.
The first part of the book explores the early years, power and politics by
looking at child rights, the politics of play, families, and working with
parents and carers. The second part explores facts and fantasies about
childhood experiences, such as anti-discriminatory practice, the law, child
protection, and health issues. The final section encourages the reader to
explore what childhood means from historical, ideological and cultural
perspectives, and looks at how popular assumptions arise.
This is a key critical text for early childhood students, academics and
researchers, as well as practitioners who want to develop their reflective
practice.
Liz Jonesis Senior Lecturer at Manchester Metropolitan University. Her
recent publications include Action Research and Post-Modernism:
Congruence and Critique (Open University Press, 2002).
Rachel Holmesis Senior Lecturer at Manchester Metropolitan University.
She was a member of the project team that developed Birth to Three
Matters: A Framework to Support Children in their Earliest Years.
John Powellis Senior Lecturer in Early Childhood Studies and
Multiprofessional coordinator at Manchester Metropolitan University. Prior
to this his career in social work spanned more than 20 years, providing him
with a rich set of experiences of direct work with families and young
children.

7. Early childhood
studies
A multiprofessional
perspective

8. For Sinéad and Jake

9. Early childhood
studies
A multiprofessional perspective
Liz Jones, Rachel Holmes and John Powell
Open University Press

10. Open University Press
McGraw-Hill Education
McGraw-Hill House
Shoppenhangers Road
Maidenhead
Berkshire
England
SL6 2QL
email: [email protected]
world wide web: www.openup.co.uk
and Two Penn Plaza, New York, NY 10121-2289, USA
First published 2005
© 2005 Liz Jones, Rachel Holmes and John Powell
All rights reserved. Except for the quotation of short passages for the purpose of
criticism and review, no part of this publication may be reproduced, stored in a
retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, electronic,
mechanical, photocopying, recording or otherwise, without the prior written
permission of the publisher or a licence from the Copyright Licensing Agency
Limited. Details of such licences (for reprographic reproduction) may be obtained
from the Copyright Licensing Agency Ltd of 90 Tottenham Court Road, London
W1T 4LP.
A catalogue record of this book is available from the British Library
ISBN-13 978 0335 214 853 (pb) 978 0335 214 860 (hb)
ISBN-10 0335 214 851 (pb) 0335 21486X (hb)
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
CIP data applied for
Typeset by RefineCatch Limited, Bungay, Suffolk
Printed in Poland by OZGraf. S.A.
www.polskabook.pl

11. Contents
List of contributors vii
Foreword xiii
Lesley Abbott OBE
Preface and acknowledgements xv
Liz Jones, Rachel Holmes and John Powell
Introduction 1
Liz Jones and Ian Barron
PART 1
Power, Politics and Childhood 13
1 Researching young children within a
multiprofessional perspective 15
Liz Jones, Karen Browne and Iris Keating
2 Exploring tensions within the interplay of rights, duties
and responsibilities 26
Rachel Holmes
3 The politics of play 40
Liz Jones, Elaine Hodson and Nell Napier
4 Exploring families 52
Sue Aitken and Liz Jones
5 Working with parents and carers 64
Liz Jones, Karen Browne, Sue Aitken, Iris Keating and Elaine Hodson
PART 2
Working Together: Facts, Frameworks and Fantasies 75
6 Multiprofessional perspectives 77
John Powell

12. 7 Anti-discriminatory practice 90
Russell Jones
8 Legal issues 102
Catherine Baxter
9 Child protection 114
John Powell
10 Integration, inclusion and diversity 126
Rosemary Boys
11 Health in childhood 139
Caroline Bradbury-Jones and Jane Bates
PART 3
Children’s Childhoods 149
12 Exploring representations of children and childhood in
history and film: silencing a voice that is already blue in
the face from shouting 151
Rachel Holmes and Ian Barron
13 Exploring representations of children and childhood in
photography and documentary: visualizing the silence 164
Rachel Holmes
14 International perspectives 182
Sue Aitken and John Powell
15 Understanding development in early childhood 194
Ian Barron
16 Concluding remarks 204
Liz Jones, Ian Barron, John Powell and Rachel Holmes
Index 215
viCONTENTS

13. List of contributors
Sue Aitken is a Senior Lecturer on a range of multiprofessional degree pro-
grammes at Manchester Metropolitan University. She gained both her first
degree and her MA with the Open University and has had a successful career in
a range of pre-school settings, as well as experience in Further Education.
Susan has undertaken research for Cheshire LEA, where she examined multi-
professional liaison between the LEA, Sure Start and Education Action Zone.
She has been involved in the evaluation of the DfES pilot arrangements for the
Foundation Degree in Early Years.
Ian Barron is Principal Lecturer in Early Childhood Studies at Manchester
Metropolitan University, where he is Leader of the Early Years and Childhood
Studies Centre. He is a committee member of the national Early Childhood
Studies Degrees Network. Ian has had a variety of experiences in the early
childhood field, including work in primary schools in inner London and Leeds
and the headship of a nursery school in Lancashire and of an infant school in
Calderdale. He was a member of the project team that developed Birth to Three
Matters: A Framework to Support Children in their Earliest Years. His research
interests and journal publications are in the areas of training of early child-
hood workers, constructions of childhood, critical approaches to child develop-
ment and the construction of ethnic identity in young children. These
include:
Barron, I. (2003) ‘Towards firmer foundations? An exploration of recent develop-
ments in early years education and care’, in K. Crawford (ed.) Contemporary
Issues in Education: An Introduction. London: Peter Francis Publishers.
Barron, I. and Calcutt, C. (2000) Early childhood: too important to get it wrong,
International Journal of Children’s Social and Economics Education, Vol. 4, No. 2.
Barron, I. and Holmes, R. (2004) ‘Aspects matter’, in L. Abbott and A. Langston
(eds) Birth to Three Matters: Supporting the Framework of Effective Practice.
Maidenhead: Open University Press.
Barron, I. and Powell, J. (2003) Story sacks, children’s narratives and social con-
struction of reality, Citizenship, Social and Economics Education: An International
Journal, 5(3): 129–137.
Jane Bates is a Senior Lecturer in Education at Manchester Metropolitan
University. Her first degree and MPhil are in Biology and she has taught

14. Biology and Health related topics at ‘A’ Level, on specialist courses at FE level
and at degree level. For many years she was Subject Leader for Life Science at
MMU Cheshire. More recently, in her role as Associate Leader of Multiprofes-
sional Programmes, she has been involved in curriculum developments within
the Childhood Studies degree programmes. She is currently involved in an
evaluation of the Time for Children project, run by Volunteer Reading Help for
the Who Cares? Trust, and the European Social Funded mentoring project
Fempowerment.
Catherine Baxter completed the Early Childhood Studies degree course at
Manchester Metropolitan University in June 2001, graduating with first class
honours. She developed an interest in the law as an undergraduate and com-
pleted the Postgraduate Diploma in Law in 2002, and the Postgraduate Dip-
loma in Legal Practice in 2004, to prepare her for working as a solicitor. Her
particular areas of interest are the relationship between children and the law
and the treatment of juveniles by the legal system in its broadest sense – police,
courts, probation service and legal professionals. During 2006 she hopes to
commence practice as a trainee solicitor.
Rosemary Boys is a Senior Lecturer in Education at Manchester Metropolitan
University. She presently coordinates the BA (Hons) Primary Education on the
Cheshire campus. She gained her Masters in Australia and has spent her career
working in both Australia and England. During this time she has worked in
mainstream schools and with children with special educational needs (SEN),
as a consultant and as an advisory teacher. Her areas of interest are in language
and literacy development, the pedagogy of teaching literacy and special
educational needs (SEN). She has also done consultancy work for Collins and
Heinemann. Her most recent publications have been:
Boys, R. (2002) ‘Language, literacy and communication’, in I. Keating (ed.) Teaching
the Foundation Stage: Achieving QTS. Exeter: Learning Matters.
Boys, R. (2003) Primary English: PGCE professional workbook. Exeter: Learning
Matters.
Caroline Bradbury-Jones is a lecturer in nursing at the University of Wales,
Bangor. Her professional background is in nursing, midwifery and health visit-
ing. Prior to her present post, Caroline was a Senior Lecturer within the
Department of Health Care Studies at Manchester Metropolitan University.
During this time she taught the health module of the BA (Hons) Early Child-
hood Studies. Caroline gained her first degree and her MA at Manchester
Metropolitan University. She is in the process of registering for a PhD and her
research interest is in empowerment within nursing.
viiiCONTRIBUTORS

15. Karen Browne is a Senior Lecturer in Education at Manchester Metropolitan
University. She has been a Lecturer in Childcare and Education in the FE sector
and a primary school teacher. She has worked as a behavioural therapist –
working with children with autism – and has spent time working with
adolescent offenders. Her research has included investigation into the
effectiveness of a behavioural modification programme for children within
the autistic spectrum. Currently, Karen is engaged in research that examines
the relationship between parents and carers of children with Attention Deficit
Hyperactivity Disorder and the schools which their children attend.
Elaine Hodson is a member of the Early Years Centre at Manchester Metro-
politan University. Previously a nursery school and primary school
headteacher, she now teaches on a range of early years courses and has a
particular interest in the development of literacy. As a Coordinator for Best
Practice Research Scholarships on the Cheshire campus, she is committed to
supporting teachers working in school-based research. The area of parental
involvement in literacy learning and teaching is one in which she has a keen
interest. Her recent publications include:
Keating, I., Hodson, E., Basford, J. and Harnett, A. (2002) Reception teachers
responses to the Foundation Stage, International Journal of Early Years Education,
Vol. 10, No. 3.
Rachel Holmes is a Senior Lecturer at Manchester Metropolitan University,
where she teaches on the BA (Hons) Early Childhood Studies and BA (Hons)
Primary Education courses. She has a background in teaching in early years, at
Key Stage 1 and in the FE sector and has developed an enthusiastic interest in
children’s creativity, inter-agency working and multiprofessional issues within
the early years. Her teaching areas within the university include children’s
rights, teaching studies and constructions of early childhood. She was a mem-
ber of the project team that developed Birth to Three Matters: A Framework to
Support Children in their Earliest Years and is currently involved in a number of
early years research projects within the arts. She has an MA Art and Design
Education and is currently doing a PhD, her research being focused around her
journey as a practitioner-researcher, struggling to find ways through the
interrogation of autobiographical narratives, to understand something of the
complexity of her teaching ‘self’, working with under-graduate students. Her
recent publications include:
Barron, I. and Holmes, R. (2004) ‘Aspects matter’, in L. Abbott and A. Langston
(eds) Birth to Three Matters: Supporting the Framework of Effective Practice.
Maidenhead: Open University Press.
Holmes, R. (2004) An Exploration of Early Years Pedagogy in the Art Gallery. Report to
Manchester Art Gallery and Manchester Sure Start.
CONTRIBUTORS ix

16. Liz Jones is a Senior Lecturer at the Manchester Metropolitan University. Her
teaching career spans over 20 years and includes experience in both main-
stream education and the special educational needs (SEN) sector. She has pub-
lished extensively including articles for international academic journals. Her
most recent book focused on practitioner research. Outside of the university,
Elizabeth has undertaken commissions for various bodies. Currently, for
example, she is working with other colleagues from MMU on the National
Evaluation of the Primary School/Primary Health Care Links Initiative, as well
as evaluating a neighbourhood Sure Start programme. Her recent publications
include:
Brown, T. and Jones, L. (2002) Action Research and Post-Modernism: congruence and
critique. London: Open University Press.
Jones, L. (2001) ‘Using videos to investigate speaking and listening’, in O.
McNamarra (ed.) Becoming an Evidence Based Practitioner. London: Routledge
and Falmer.
Jones, L. (2001) Trying to break with bad habits in practice by engaging with post
structuralist theories, Early Years, 21(1).
Jones, L. (2003) Derrida goes to nursery: deconstructing young children’s stories,
Contemporary Issues in Early Childhood Education, 6(4): 228–242.
Jones, L. (2004) ‘Observations from the Field’, in B. Somekh and C. Lewin (eds)
Research Methods in the Social Sciences. London: Sage.
Jones, L. and Brown, T. (2001) Reading the nursery classroom: a Foucauldian
perspective, Qualitative Studies in Education, 14(6): 714–725.
Jones, L. and McNamara, O. (2004) The possibilities and constraints of multi-
media as a basis for critical reflection, Cambridge Journal of Education, 34(33):
179–296.
Russell Jones is a Senior Lecturer and Programme Leader in Childhood Studies
at MMU with particular interests in equal opportunities, children’s rights, lit-
eracy issues and creative approaches to working with children and young
adults. Russell left a primary Deputy Headship to conduct full time PhD study
that resulted in the book Teaching Racism which was awarded ‘book of the
week’ in the Times Educational Supplement. He has completed consultancy work
for Dorling Kyndersley and Cheshire LEA and provided University level INSET
training on multicultural policies and practices. Russell’s recent publications
include:
Jones, R (2001) Learning how to ignore racism: A case study of one white beginning
teacher in ‘the white highlands’ and the two black boys in her care’. Published by
AERA in peer-reviewed online journal.
Jones, R (2004) ‘Children’s Literature’ (chapter) and ‘Multilingualism and Race’
(chapter) in Childhood Studies Wyse, D (Ed) Oxford, London.
x
CONTRIBUTORS

17. Jones, R and Wyse, D (2004) Creative Approaches to Primary Education London, David
Fulton.
Wyse, D and Jones R (2001) Teaching English, Language and Literacy London, Taylor
and Francis.
Wyse, D and Jones R (2002) Circular Arguments: Primary School Teachers’ Know-
ledge about Texts in Changing English (9)1.
Iris Keating is a Principal Lecturer at Manchester Metropolitan University and
a member of the Early Years Centre. At present, she is working with the
National College for School Leadership on their Bursar Development Pro-
gramme. For the three years prior to this she was the Professional Manager of
the DfES Best Practice Research Scholarship scheme. She worked for 12 years
in primary and nursery education and her interests continue to be in the early
years. She is committed to the involvement of families and community in
education and in particular to the impact that this involvement can have on
mothers. Her doctoral thesis was entitled ‘Mothers and their Children’s
Schools: for whose benefit? The impact on mothers of participation in their
children’s schools.’ Her forthcoming book, based on her research findings
about mothers’ involvement with their children’s schools, explores whether
this is a source of empowerment or a means of oppression. Her recent publica-
tions include:
Keating, I. (2001) The efficacy of CPD: its impact upon classroom practice,
Professional Development Today, 4(2).
Keating, I. (ed.) (2002) Teaching Foundation Stage: Achieving QTS. Exeter: Learning
Matters.
Keating, I. and Roberts, I. (2003) Teachers as researchers: working in higher educa-
tion partnerships, Professional Development Today, 6(3).
Keating, I., Hodson, E., Basford, J. and Harnett, A. (2002) Reception teachers
responses to the Foundation Stage, International Journal of Early Years Education,
10(3).
Nell Napier is Programme Leader for the Childhood Studies degree at
Manchester Metropolitan University. She has been a childcare worker in the
voluntary sector, working with children with disabilities, a nurse and a pri-
mary school teacher. Her research has included a comparison of nurse and
teacher education, perceptions of practitioners in an Early Excellence Centre
and the recruitment of under-represented groups into childhood courses. She
is currently engaged on an Ed Doc with a focus on multiprofessionalism. She is
an experienced external examiner for a Childhood Studies degree. Her publica-
tions include:
CONTRIBUTORS xi

18. Leather, N., Hawtin, A., Napier, N., Wyse, D. and Jones, R. (2000) ‘The developing
child’, in D. Wyse and A. Hawtin (eds) Children: A Multiprofessional Perspective.
London: Arnold.
Napier, N. (2002) ‘Roles and responsibilities of other professionals in the lives of
young children’ in I. Keating (ed.) Teaching Foundation Stage. Exeter: Learning
Matters.
Napier, N. (2004) ‘Overview of children’s education and care’, in D. Wyse (ed.)
Childhood Studies: An Introduction. London: Blackwell Publishing.
Napier, N. (2004) ‘Toys and games’, in D. Wyse (ed.) Childhood Studies: An Intro-
duction. London: Blackwell Publishing.
Napier, N. and Sharkey, A. (2004) ‘National curricula’, in D. Wyse (ed.) Childhood
Studies: An Introduction. London: Blackwell Publishing.
Napier, N. and Sharkey, A. (2004) ‘Play’, in D. Wyse (ed.) Childhood Studies: An
Introduction. London: Blackwell Publishing.
Napier, N., Banton, R. and Medforth, N. (2000) ‘Children and assessment’, in
D. Wyse and A. Hawtin (eds) Children: A Multiprofessional Perspective. London:
Arnold.
John Powell is a Senior Lecturer in Early Childhood Studies and Multiprofes-
sional Coordinator at Manchester Metropolitan University, with particular
interests in equal opportunities, children’s rights, multiprofessional issues,
professional development and research. John’s career in social work spanned
more than 20 years, providing him with a rich set of experiences of direct work
with families and young children. He has been involved in several areas of
research including teenage parents, multiprofessional practice and issues of
‘touch’. John has contributed to a number of publications and recent publica-
tions include:
Barron, I. and Powell, J. (2003) Story sacks, children’s narratives and the social
construction of reality, Citizenship, Social and Economics Education, 5(3).
Powell, J. (2004) ‘Anti-Discriminatory practice matters’, in L. Abbott and
A. Langston (eds) Birth to Three Matters: Supporting the Framework of Effective
Practice. Buckingham: Open University Press.
Powell, J. (2004) ‘Safety matters’, in L. Abbott and A. Langston (eds) Birth to Three
Matters: Supporting the Framework of Effective Practice. Buckingham: Open
University Press.
xii
CONTRIBUTORS

19. Foreword
I am delighted to write the Foreword to this book, which I believe to be both a
celebration of the tremendous strides made towards the achievement of a multi-
professional early years workforce and a challenge to those responsible for
training the next generation of professionals. Successful celebrations always
involve dedicated planning, and this is no less true in relation to this book,
which, although written in a relatively short time, is the result of a journey
which started more than a decade ago.
As a member of the ‘Rumbold Committee’, whose report Starting with
Quality (DES, 1990) acknowledged that ‘working with young children is a
demanding and complex task’, I, along with well respected names in the early
childhood field, argued that appropriate training for that task must be a pri-
ority. The kind of training we advocated at that time was one which would seek
to break down barriers between professions such as health, care, education and
social work; quite revolutionary some 15 years ago!
Whilst debate still continues about the relative merits of the term
‘multiprofessional’, the question remains as to whether what is needed are
multidisciplinary teams or multiprofessional people with the necessary range
of knowledge, skills, understanding and experience to meet the needs of
young children and families in the twenty-first century.
What was not disputed was the right of young children to highly trained
staff of the calibre advocated even further back than Rumbold, and referred to
by one of the ‘pioneers’ of nursery education as ‘the elite of an elite profession’
(Webb, 1972). The way forward was seen in the development of the Early
Childhood Studies degree, which would provide the kinds of opportunities
required by professionals training to work in a variety of settings and contexts.
I am proud to have been in at the beginning of what is now accepted as the
appropriate graduate training for those in positions of leadership in the early
childhood field.
This book is written by a team of people who have also been on a journey,
one which has involved much debate, discussion, sharing of ideas and, where
necessary, breaking down of barriers in order to ensure that the values and
principles which underpin the degree are those which are understood, sup-
ported and shared by each member of the teaching team irrespective of the
discipline they represent.
This is a challenging book and rightly so. Early years practitioners have
always been required to defend their practice and this requirement will not

20. diminish as the complexity of the early childhood field increases as new initia-
tives are introduced. Students and trainers, policy makers and practitioners
have a duty to be knowledgeable, to be able to reflect on their beliefs and
practice and to articulate concerns, share their views, convey their enthusiasm
and act as advocates for young children. This book will help them do just that.
Lesley Abbott OBE
Professor, Early Childhood Education
Manchester Metropolitan University
xivFOREWORD

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

25. The Project Gutenberg eBook of Kiljusen
Plättä

26. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Kiljusen Plättä
Author: Jalmari Finne
Release date: November 22, 2017 [eBook #56031]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN
PLÄTTÄ ***

27. Produced by Tapio Riikonen
KILJUSEN PLÄTTÄ
Kirj.
Jalmari Finne
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1917.

28. SISÄLLYS:
Plättä näyttää voimiaan
Mökö ja Luru Plätän hoitajina
Plätän tutti
Plättä ihmeolentona
Kiertue Plättä Kiljunen
Plättä näyttää voimiaan
Kun Kiljusen pojat, lihava ja mulkosilmäinen Mökö sekä laiha ja
terävänenäinen Luru, saapuivat joululomalle kotiin, oli isä heitä
asemalla vastassa. Hän rykäisi pojilleen pari kertaa ja sanoi sitten
niin juhlallisesti, kuin ainoastaan sellainen monissa merkillisissä
vaiheissa ollut mies kuin isä Kiljunen saattaa:
— Rakkaat poikani, minulla on teille molemmille ilmoitettavana
suuri uutinen! Teillä on nyt sisar.
Pojat päästivät sellaisen hurraahuudon, että pari asemalla
seisoskellutta koiraa lähti häntä koipien välissä kiireesti karkuun ja
veturinkuljettaja säikähdyksissään pani sellaisen höyryn veturiin, että
koko juna lähti niin äkkiä liikkeelle, jotta monet junassa seisoneet
putosivat istualleen.
Mökö ja Luru uskoivat, että he olivat saaneet sisaren, joka oli
aivan heidän ikäisensä. Kummalliselta se kuuluu, mutta ihan totta se
on, että Kiljusen pojat eivät koskaan olleet nähneet pikku lasta. Kyllä

29. tämän seikan ymmärtää, kun ajattelee, millaisia nämä pojat olivat.
Missä tahansa he liikkuivatkin, niin syntyi aina hirveä metakka ja
hälinä, ja arvaahan, että äidit aina kiireimmän kautta veivät juuri
pienet lapset turvaan, jotta ne eivät joutuisi metakassa tallattaviksi.
Luru nykäisi Mököä ja kuiskasi, jotta isä ei kuulisi, he olivat
nimittäin koulussa oppineet jo kuiskaamaankin:
— Tietysti me sitä vedämme palmikosta!
Kiljusen poikien mielestä oli palmikosta nykiminen tytöille jotain
hyvin hauskaa.
Arvaahan, kuinka pojat hämmästyivät nähdessään uuden
sisarensa.
Eiväthän he olleet kuvitelleetkaan, että se olisi sellainen.
— Eihän se ole mikään tyttö, huudahti Mökö. Sehän on lihakäärö.
— Oikea kretliininen lihaklöntti! sanoi Luru.
— Se on kaunis tyttö, sanoi äiti Kiljunen, ja sen nimi on Olga
Vilhelmiina.
Pojat eivät sanoneet mitään, vaan menivät pois.
— Ja tuollaista ne sitten sanovat tytöksi, arveli Mökö. Emme me
siitä huoli.
— Annetaan sen mennä sinne, mistä se on tuotukin, tuumi Luru.
Seuraavana päivänä he kuitenkin päättivät ottaa selkoa siitä, mikä
tuo uusi elävä oikeastaan oli. He hiipivät siihen huoneeseen, missä

30. sisarensa oli, ja kun ei ketään ollut läsnä, rupesivat katselemaan sitä.
Tyttö makasi vasussaan ja räpytteli silmiään.
— Osaa se ainakin silmää iskeä, sanoi Luru.
— Ehkä se puhuukin, tuumi Mökö.
Hän kumartui vauvan puoleen ja kysyi:
— Mikä sinun nimesi on?
Lapsi ei hiiskunut.
— Se taitaa olla mykkä, tuumi Mökö.
— Tai ehkä se on kuuro, arveli Luru.
Hän kumartui lapsen puoleen ja huusi niinkuin vain Kiljusen poika
osaa huutaa:
— Puhu nyt jotain! Halloo!
Eihän tyttö puhunut, mutta kyllä se äänen päästi, ja se olikin
sellainen ääni, että siitä jo huomasi sen kuuluvan Kiljusen sukuun.
Isä ja äiti ryntäsivät saapuville, ja pojat katsoivat viisaimmaksi
livistää pakoon.
Pikku sisareensa he lähemmin tutustuivat vasta kesäkuun alussa,
jolloin olivat palanneet koulusta kesälomalle. Kaupungissa he eivät
olleet juuri milloinkaan muistelleet vauvaa, sillä eihän siitä ollut
leikkitoveriksi ja eihän se osannut puhuakaan. Mutta kylläpä sisar
pian näytti, että hän osaa leikkiä ja leikkiä niin, että se tuntuu.

31. Tämä poikien lähempi tutustuminen sisareensa tapahtui
seuraavalla tavalla.
Kotiin tultuaan menivät pojat katsomaan sisartaan nähdäkseen
oliko se yhtään muuttunut. Siitä oli sininen väri kadonnut ja se jo
heilutti käsiään ja päästeli ääniä. Useimmin se sanoi: Plät, plät! Se oli
sitä merkillistä kieltä, jota lapset aina puhuvat ja jota vain äidit
ymmärtävät.
— Mikäs Plättä sinä olet? kysyi silloin Mökö.
— Plät, plät, vastasi vauva hymyillen, sillä se jo osasi hymyilläkin.
Ja tästä hetkestä alkaen rupesivat pojat kutsumaan sisartaan
Plätäksi, ja niin tekivät pian muutkin.
Kun Plättä ojenteli käsiään, kysyi Mökö, mitä se oikeastaan tahtoi,
ja silloin äiti selitti, että se halusi tarttua Mökön tukkaan kiinni. Mökö
ei ollut kaupungissa viitsinyt mennä parturille tukkaansa
leikkuuttamaan, vaan oli se haapparollaan sinne ja tänne.
— Kumarruhan alemmaksi, jotta se saa ottaa tukastasi kiinni,
sanoi äiti.
Ja Mökö kumartui.
Plättä päästi oikein ilohuudon ja samassa sen pienet kädet olivat
tarranneet veljensä tukkaan ja tarranneet oikein lujasti. Mökö
parkaisi. Totta kai hän parkaisi, kun Plättä kiskoi oikein vimmatusti.
Se oli perinpohjaista tukistamista.
Äiti nauroi ja Luru nauroi, mutta Mökö ei suinkaan nauranut, hän
vain parkui. Ja Plättä kiljui ilosta.

32. — Päästä irti, senkin krapu! huusi Mökö.
Plättä ei päästänyt.
Mökö oikaisi vartalonsa saadakseen siten Plätän lopettamaan
tukistamisen.
Mutta ei vaan Kiljusen Plättä sillä tavalla päästänyt otettaan. Se
piti kiinni, piti oikein lujasti. Ja kun Mökö oikaisi itsensä, niin seurasi
Plättä mukana. Siinä se nyt roikkui pitäen pienillä käsillään kiinni
veljensä tukasta.
Äiti koetti irroittaa sen käsiä. Plättä huusi kiukusta. Mökö koetti
ravistaa sitä irti, Plättä oikein vinkaisi suuttumuksesta. Ja se ei
hellittänyt. Eipä ollut Mökö eläissään vielä saanut sellaista
tukkapöllyä.
Koko perhe melusi. Isä ja äiti huusivat, Mökö kiljui tuskasta, Plättä
vinkui ja Luru nauroi, sillä hän ei mitenkään surrut sitä, että veljensä
sai tukkapöllyä.
Ei tiedä, kuinka kauan Plättä tässä olisi roikkunut, ellei äiti olisi
tarttunut Plätän jalkoihin ja kiskonut toisaanne, Mökön kiskoessa
toisaanne. Ja silloin oli Plätän viimein pakko hellittää. Mutta kyllä se
oli niin kiukkuinen, että kesti kauan, ennenkuin äiti sai sen
rauhoittumaan.
Nyt kihelmöitsi Mökön pää, kyllä sen arvaa, kun sillä tavalla oli
tukistettu. Hän meni kiiruimman kautta kaivolle ja antoi siellä Lurun
kaataa pari sangollista vettä päähänsä. Siitä tuska hiukan väheni.
— Se on ihan hengenvaarallinen, sanoi Mökö. Minä menen ja
leikkuutan tukkani.

33. — Niin minäkin teen, sanoi Luru.
Hän ymmärsi aivan hyvin, että muuten hänkin joutuu jonakin
hetkenä samaan kidutukseen.
Pojat tiesivät, että parin kilometrin päässä oli kauppiaalla
tukanleikkauskone. He menivät kiireimmän kautta tämän luo, ja
Mökö sanoi:
— Nyt pitää leikata tukka ihan nahkaa myöten!
Ja kyllä poikien tukka leikattiinkin niin tarkoin, että pää oli ihan
puli. Mökö muistutti nyt ihan isäänsä, jonka pää oli kalju.
Vahingoniloisina pojat tulivat kotiin ja menivät heti Plätän luo.
— Koetahan nyt, jos osaat ottaa kiinni, sanoi Mökö kumartuen
sisarensa puoleen.
Tämä ojensi heti kätensä, mutta ei saanut mistään kiinni. Ja koko
ajan se päästeli sellaisia pikkuisia kiukun vingahduksia.
— Annahan minunkin koettaa, sanoi Luru.
Hän kumartui puolestaan Plätän puoleen, ja tämä etsi käsillään
jotain tukkoa, josta olisi voinut pitää kiinni, mutta ei löytänyt, vaikka
kuinka olisi hakenut. Ja se oli kovasti pahalla tuulella.
Äkkiä se sieppasi Lurun nenästä kiinni. Lurullahan oli pitkä nenä,
aivan kuin äidillään. Mutta Plättä ei saanut varmasti kiinni, jonka
vuoksi Luru pelastui.
— Hyvä oli, ettei saanut kiinni, sanoi hän, sillä kyllä kai minä olisin
saanut oikein pitkän kärsän, kun se siitä olisi roikkunut ja riippunut.

34. — Tehdään sille kiusaa, sanoi Mökö. Rasvaa nenäsi ja anna sen
sitten koettaa ottaa siitä kiinni.
Tuuma oli Lurun mielestä aivan verraton. Hän meni kiireimmän
kautta keittiöön, otti sieltä voita ja sillä voiteli nenänsä.
— Koetahan nyt, sanoi hän tyytyväisenä ja kumartui Plätän
puoleen.
Plättä ojensi kätensä ja tarttui Lurun kovasti ulkonevaan nenään.
Se sieppasi siitä kiinni, mutta sormet liukuivat. Se ärähti pahasti,
yritti taas, mutta ei nytkään onnistunut.
— Koeta vain, et sinä siitä kiinni saa, lausui Luru hyvillään.
Samassa olikin Plättä löytänyt toiset kohdat, mihin voi tarttua
kiinni.
Ne olivat Lurun korvat.
Ja nyt se piti niistä kiinni aivan vimmatusti, piti koko voimallaan. Ja
varmuuden vuoksi se vielä koetti ottaa suuhunsa Lurun nenää.
Kyllähän jokainen huutaa, kun korvista revitään, ja Plättä ei
suinkaan hellästi pidellyt Lurun kuulolaitoksia.
Luru säikähtyi niin, että meni selälleen kumoon ja Plättä putosi
hänen päälleen. Ja siinä se nyt kiskoi veljeään korvista, kiskoi niin,
ettei kiukkuisin opettajakaan voi sen pahemmin tehdä.
Ja kun äiti koetti kiskoa sitä pois, niin se teki vain Lurun korviin
yhä kipeämpää. Ja kun kiskaistiin, niin huusi Luru tuskasta ja Plättä
kiukusta, sillä se ei olisi tahtonut päästää otettaan.

35. Eikä se päästänyt. Täytyi se jättää siihen, ja kun ei kukaan enää
vastustanut, niin päästi se viimein otteensa, jolloin Luru korvat aivan
tulipunaisina nousi ylös, äidin ottaessa lapsen syliinsä.
— Siitä taisi tulla oikein uusi Kullervo, sanoi Mökö.
— Kullervo repi ainoastaan kapalonsa rikki, sanoi Luru, mutta
tämä repii vielä kerran aivan varmasti meidät rikki.
— Plättä ei ole paha, se on oikein kiltti tyttö, sanoi äiti. Pankaahan
sormenne sen suuhun, niin näette, kuinka se sitä imee.
— Minä en anna sille sormiani, sanoi Mökö. Se puree.
— Ei sillä ole vielä hampaita, sanoi äiti.
Mökö uskoi äitiään ja pisti sormensa Plätän suuhun. Tämä rupesi
sitä imemään ja nukkui siihen.
— Taitaa siitä tulla kerran oikea ihminen, sanoi Luru.
Siinä hän oli oikeassa. Kyllä siitä tuli ihminen. Mutta millainen, sen
pojat pian saivat nähdä, kun joutuivat sen kanssa enemmän
tekemisiin.
Mökö ja Luru Plätän hoitajina
Eräänä kesäaamuna sanoi äiti Kiljunen pojilleen:
— Isän ja minun täytyy lähteä koko päiväksi pois.

36. — Menkää vain, sanoi Mökö.
— Te saatte sillä aikaa hoitaa Plättää, jatkoi äiti.
— Kyllä me hoidamme, sanoi Luru.
— Olettehan te hyvin viisaita poikia, sanoi isä Kiljunen, kyllä te
aina osaatte yhden päivän hoitaa niin kilttiä lasta, kuin Plättä on.
— Tottahan tuon osaa tehdä, sanoi Mökö. Antaa ruokaa sille, kun
se huutaa, ja panna se maata silloin, kun sen tulee uni.
— Se on vielä niin pieni, ettei sen kanssa tarvitse edes leikkiäkään,
lisäsi Luru.
— Jos jonnekin menette, niin sanokaa Miinalle, kyllä hän sillä aikaa
pitää Plätästä huolta.
Miina oli Kiljusen herrasväen palvelijatar.
Isä ja äiti Kiljunen läksivät tyytyväisinä pois, sillä he luottivat aivan
varmasti poikiinsa ja näiden suureen viisauteen.
He olivat jo täyttä touhua menneet hyvän matkaa, kun äiti äkkiä
muisti jotain.
— Isä, sanoi hän, jos Plätälle tulee vahinko, niin mitä sitten?
— Mikä vahinko? kysyi isä Kiljunen.
— Sellainen jokapäiväinen vahinko, kuin lapsille tapahtuu aina.
— Hoitakoot pojat senkin, lausui isä.

37. Mutta äiti kääntyi ympäri ja juoksi hirveällä touhulla kotiin.
— Pojat, pojat, sanoi hän, muistakaa pitää Plättä aina kuivana.
— Kyllä pidämme, sanoivat pojat.
Äiti kääntyi ympäri ja läksi menemään. Nyt hän oli aivan varma
siitä, että kaikki päättyy hyvin.
Vähän ajan päästä tuli Miina poikien luo.
— Minun täytyisi mennä asialle koko päiväksi, sanoi hän. Hoitakaa
sillä aikaa Plättää hyvin.
— Kyllä hoidamme, sanoi Luru.
— Miina saa mennä rauhassa, lausui Mökö.
— Pöydällä on teille ruokaa, sanoi Miina. Ja siellä on myös velliä
Plättää varten.
— Kyllä me osaamme syödä ja syötämme Plättääkin, sanoi Luru.
Ja Miina läksi omille matkoilleen varmana siitä, että pojat
suoriutuvat aivan erinomaisesti tehtävästään.
Pojat ottivat tehtävänsä aivan vakavasti. He istuivat Plätän kehdon
ääressä ja puhelivat sen kanssa. Se tietää, että pojat puhuivat ja
heidän sisarensa plättäili.
— Eihän tässä mitään vaivaa ole, sanoi Mökö. Lapsen hoitaminen
on hyvin helppoa tehtävää.

38. — En minäkään ymmärrä, miksi vanhat ihmiset aina pitävät
sellaista uhoa lasten hoitamisesta, sanoi Luru.
He eivät tienneet vielä, mikä oli tulossa.
Pojat puhuivat ja Plättä vastaili omalla tavallaan. Äkkiä se tuli
vakavaksi eikä sanonut mitään, katsoi vain eteensä.
— Mitähän se nyt ajattelee noin syvästi? sanoi Mökö.
— Varmaankin tämän elämän monimutkaisuutta, sanoi Luru.
Samassa Mökö huusi:
— Nyt minä tiedän, mitä se ajatteli. Katsohan tuonne.
Ja hän viittasi kehdon alle. Kehto oli juurikori, joka oli jalkojen
varassa. Luru katsoi sen alle.
— Se tippuu! sanoi hän.
— Niin, se tippuu!
Luru sieppasi sisarensa kehdosta ylös. Lapsi ja kehto olivat aivan
märät.
— Miksi sinä et sanonut sellaista hiukan aikaisemmin? lausui Mökö
Plätälle.
— Ehkä se tahtoo jatkaa, sanoi Luru.
Plättä vain plättäili.
— Kysytään, lausui Mökö.

39. Hän kumartui sisarensa puoleen ja sanoi:
— Tahdotko vielä mennä lilille?
Plättä, joka roikkui Lurun sylissä, nyökkäsi.
— Se tahtoo. Tuo tänne astia, lausui Luru.
He koettivat saada Plättää istumaan tarkoitusta varten tuodulle
astialle, mutta tyttö ei mitenkään osannut istua siinä, ja kun Luru
jätti hänet vähäksi aikaa pitelemättä, kaatui hän astioineen
päivineen.
— Kyllä se on niin taitamaton, ettei uskoisi kenenkään tekevän
tuolla tavalla! sanoi Mökö kiukuissaan.
Luru oli nostanut Plätän pystyyn. Tämä oli pojan hommista niin
ihmeissään, ettei edes itkenyt.
— Äiti sanoi, että meidän pitää pitää se kuivana, lausui Mökö.
— Kuivaa sinä, minä pitelen, vastasi Luru.
Ja Mökö haki pyyheliinan, jolla hän kuivasi Plätän. Luru tarkasti
sisartaan.
— Ei se ole vielä oikein kuiva. Tuo tänne palkeet, sanoi hän.
Talossa oli pienet käsipalkeet, joilla valkeata pesään tehtäessä
lietsottiin tulta. Mökö meni hakemaan palkeet. Plättä asetettiin
suulleen lattialle ja nyt pojat vuoron perään puhalsivat palkeilla
siihen ilmaa.
Plätästä oli tämä niin hauskaa, että se koko ajan nauraa kikatti.

40. Pojat ottivat märät vaatteet sisarensa yltä, tyhjensivät kehdon ja
veivät kaikki vaatteet pihalle auringonpaisteeseen kuivumaan. Mökö
otti päältään oman paitansa ja se pantiin Plätän ylle. Patjojen sijasta
otettiin äidin vuoteelta tyynyjä ja pantiin kehtoon.
Plättä näytti aivan tyytyväiseltä kaikkeen.
Poikien tuli nälkä. He menivät ruokasaliin syömään.
— Täällä on velliä Plätälle, sanoi Luru. Vie sinä lautanen sille.
Mökö otti lautasen ja lusikan, nosti Plätän kehdossaan istumaan,
pani lautasen sen syliin ja lusikan sen käteen lausuen:
— Syö nyt!
Ja Mökö jätti Plätän siihen palaten jatkamaan syömistään
ruokasaliin. Kun pojat sieltä tulivat katsomaan sisartaan, oli velli
kaatunut Plätän syliin ja se iloissaan pureskeli lusikkaa.
— No, nyt se taas on sotkettu, sanoi Luru.
He ottivat paidan Plätän päältä pois, tyhjensivät taas kehdon ja
veivät kaikki vaatteet pihalle kuivumaan. Lurun paita pantiin nyt
Plätän ylle ja kehtoon pantiin kaikki tyynyt isän vuoteesta. Mutta nyt
ei Plättä ollutkaan tyytyväinen, vaan huusi.
— Mitähän se nyt tahtoo? kysyi Luru.
— Mitä sinä tahdot? kysyi Mökö kumartuen Plätän puoleen.
— Puh, puh, vastasi Plättä.

41. — Ahaa, sanoi Luru, se tahtoo taas tulla kuivatuksi palkeilla.
Saamasi pitää.
Tyttöä alettiin jälleen kuivata palkeilla. Mökö katseli tätä toimitusta
ja sanoi:
— Eiköhän olisi ensin pitänyt pestä siitä velli pois, sanoi hän.
— Eihän äitikään pese Plättää muuta kuin kaksi kertaa viikossa,
sanoi
Luru. Ja eilen se pestiin. Antaa olla vain, kyllä velli kuivuu.
Ja velli kuivui kiinni Plätän ruumiiseen.
— Mutta pitää kai sille antaa ruokaa yhtä kaikki, sanoi Mökö.
— Annetaan vain, lausui Luru.
He noutivat ruokasalista ruokaa ja alkoivat syöttää Plättää. Mutta
kun ruokaa tippui Plätän rinnoille, keksivät pojat sen, että tyttö
nostettiin kehdon laidan nojaan sillä tavalla, jotta sen leuka oli
reunaa vasten. Mökö piteli sitä tässä asennossa, ja Luru pisteli
ruokaa suuhun.
— Syö nyt, jotta tulet vahvaksi, sanoi Luru ja ajoi ruokaa yhtä
mittaa
Plätän suuhun.
Ja Plättä söi niin, että oli viimein aivan sininen.
— Ei siihen kai nyt enää mahdu enempää, sanoi Mökö.
— Nyt se pitäisi nukuttaa, sanoi Mökö.

42. — Minä tiedän siihen keinon, lausui Luru.
He veivät kehdon pihalle, panivat sen molempiin päihin nuoran ja
näistä asettivat kehdon riippumaan tikapuiden pienasta. Tässä he
nyt heiluttivat sisartaan. Mutta Plättä ei vain nukkunut. Se plättäili
iloissaan kehdossaan.
— Emme me tässä koko päivää jouda heiluttamaan sitä, sanoi
Mökö.
Pullakin saa jotain tehdä.
Pulla tuotiin, sen kaulaan pantiin nuora ja nuora sidottiin kehtoon
kiinni. Pulla ei pitänyt laisinkaan tästä hommasta ja hyppeli
vimmatusti, jolloin kehto joutui kovaan liikkeeseen.
— Kyllä se nyt heiluu, sanoi Luru.
Ja tyytyväisinä läksivät pojat leikkimään.
Pulla haukkui vimmatusti ja tahtoi seurata heitä. Kun pojat olivat
kadonneet, jäi se istumaan kehdon alle.
Kylän koiria kulki ohitse, näkivät Pullan ja tulivat sitä tervehtimään.
Jostakin tuntemattomasta syystä syntyi silloin kova rähäkkä koirien
kanssa. Pulla koetti iskeä niihin hampaillaan, nämä hyökkäsivät
Pullan kimppuun, ja kohta olivat kaikki yhtenä keränä, jolloin kori
tietysti heilui aivan vimmatusti.
Pojat kuulivat tämän ja riensivät katsomaan. He saapuivat juuri
parahiksi näkemään, kuinka kehto kallistui aivan peloittavassa
määrässä ja Plättä alkoi painua sen toiselle laidalle. Samassa Pulla
nykäisi, ja pläiskis, putosi Plättä keskelle koiraparvea. Se moksahti

43. erään suuren villakoiran niskaan suulleen ja hädissään tarrasi sen
tuuheaan turkkiin kiinni.
Aijai, kuinka villakoira säikähtyi! Se oikein kiisi pakoon. Tietysti.
Plättä, jolla oli kovat kourat, piti kiinni koiran karvoista, jotta ei
putoaisi.
Ja koira meni eteenpäin ja Plättä sen selässä.
— No, nyt juoksuun! huusi Luru.
Molemmat pojat kiitämään jäljestä. Kyllä se oli huimaa menoa, kun
Kiljusen pojat kerrankin juoksivat oikein täyttä totta. Koira meni
ulvoen aivan kuin hullu eteenpäin, pojat menivät, niin että kintut
vilisivät jäljestä. Koira hyppäsi aidan yli ja Plätän paita vain hulmusi
kun se keikahti kauniisti mennessään koiran selässä myöskin aidan
yli.
Tätä menoa jatkui kauan aikaa. Viimein löytyi Plättä keskeltä
lantatunkiota, jonne se oli pudonnut koiran selästä. Täällä se
tyytyväisenä istui. Mutta pojat eivät olleet tyytyväisiä nähdessään
sisarensa. Arvaahan sen, minkä näköinen oli sen paita, oikeastaan
Lurun paita, joka oli sen yllä, ja millainen se oli itse.
— Ei se ole suinkaan kauniin näköinen, sanoi Luru ottaessaan
Plätän syliinsä.
— Eikä hyvän hajuinen, sanoi Mökö.
— Se ainakin on hyvä asia, sanoi Luru, ettei tässä tarvita palkeita.
Plättä on aivan kuiva.

44. He veivät sisarensa, josta ei enää voinut laisinkaan sanoa, minkä
värinen se oli, kehtoon. Varmuuden vuoksi he päästivät kehdon
tikapuista irti, sillä eihän tiennyt, mikä vaara voisi uhata sitä jälleen,
jos se siinä roikkuisi.
Plättä oli kaikesta tästä jo niin uupunut, että se nukkui aivan heti.
Väsyneitä olivat pojatkin juoksustaan ja menivät pitkälleen
pihamaalle ja nukkuivat. Pulla oli väsynyt sekin ja nukkui poikien
viereen.
Talossa oli kaikki aivan hiljaista. Ja se oli kaikista merkillisintä, sillä
Kiljusen herrasväen asunnolla ei juuri koskaan ollut hiljaista.
Mutta kylläpä oli poikien herääminen sen sijaan sitä meluisempi.
Oikein Kiljusen herrasväen tavalliseen malliin oleva metakka seurasi
tätä hiljaisuutta. Ja tämä johtui seuraavasta seikasta. Plättä heräsi
ensimmäiseksi. Se kaatoi kehtonsa ja putosi maahan. Mutta kun se
oli terve ja roteva lapsi, niin ei se sanonut yhtään mitään, kierieli
vain vähän aikaa maassa ja sitten alkoi kontata eteenpäin.
Pihamaa oli hiukan viettävä ja Plättä vuoroin ryömi, vuoroin kieri
sitä myöten, kunnes tuli sen toiseen laitaan. Täällä oli suuri
muurahaiskeko.
Plättä oli utelias olento. Se näki joukon tuollaisia pikku eläviä ja
koetti saada niitä käsiinsä. Kun ne pakenivat, meni Plättä niiden
jäljestä ja joutui viimein aivan muurahaiskeon lähelle.
Muurahaiset ryntäsivät kilvan tytön kimppuun ja koettivat purra,
mutta minne ne olisivat purreet, kun Plättä oli aivan yltä yleensä
liassa ja lannassa, jotta siinä ei ollut yhtään tyhjää paikkaa.

45. Pesän kohta tuntui pehmoiselta ja Plättä kapusi sen päälle ja nousi
istumaan ihan keskelle kekoa. Ja tässä se nyt komeili aivan
mustanaan muurahaisista, joita kulki pitkin sen ruumista. Pojat
heräsivät.
— Missä on Plättä? sanoi Luru.
He katsoivat kehtoa kohden, se oli kumossa ja lapsi poissa. Nyt
pojat päästivät oikein Kiljusen poikain huudon. Ja sitten he alkoivat
kiljua niin että seutu kaikui:
— Plättä! Plättä!
Kyllähän Plättä nimensä tunsi. Se nosti molemmat muurahaisista
aivan mustat kätensä ilmaan ja päästi hänkin puolestaan huudon.
— Voi Pöllösen pöröpömppeli! huusi Luru. Tuolla Plättä on,
keskellä muurahaispesää!
— Pian auttamaan, pian auttamaan! huusi Mökö.
Pojat ryntäsivät tulista vauhtia muurahaiskeon luo. Salaman
nopeudella he olivat ottaneet sisarensa sieltä pois ja Luru kantoi
häntä sylissään vähän matkaa.
Äkkiä hän huusi ja heitti Plätän Mökölle. Pian tämäkin huusi ja
heitti
Plätän maahan.
Mitä oli tapahtunut?
Tietysti muurahaiset olivat pysytelleet kiinni Plätässä ja nyt ne
olivat siirtyneet Mököön ja Luruun.

46. Plättä istui maassa ja oikein hirnui ilosta katsellessaan veljiään.
Hän saikin nähdä Kiljusen poikain tekevän sellaisia temppuja, ettei
kukaan muu ole niitä nähnyt. Mökö hyppi kuin hullu ilmaan, kierieli
maassa ja huitoi ympärilleen. Luru väänteli itseään niin moneen
mutkaan, ettei aina tiennyt, oliko hän enää oikein entiseen tapaan
pantu kokoon. He koettivat sillä tavalla saada muurahaisia
irtaantumaan itsestään. Mutta eihän se auttanut, sillä muurahaiset
olivat menneet vaatteiden sisään. Nyt he alkoivat pistellä käsiään
jokaisesta aukosta, mistä vain sopi, housunlahkeista, hihojen suista,
takin kauluksen välistä. Luru varsinkin oli tässä suhteessa aivan
erinomaisen taitava. Ja Plättä katseli suurella ihastuksella tätä. Hän
ei välittänyt muurahaisista mitään, vaikka nämä olivat ryhtyneet
rakentamaan uutta pesää itselleen Plätän päähän ja kiireimmän
kautta kuljettivat neulasia pitkin hänen ruumistaan sinne.
Kun Mökö ja Luru eivät mitenkään saaneet muurahaisia lähtemään
pois, oli heidän pakko riisua kaikki vaatteet yltään ja siinä he nyt
tanssivat Plätän edessä aivan ilkialasti.
Kun he tällä tavalla olivat päässeet vapaiksi vaivoistaan, ryhtyivät
he ajattelemaan, millä keinoin he sisarensa puhdistaisivat noista
pienistä mustista elukoista.
Eivät he voineet ruveta nyppimään muurahaisia pois, sillä sehän
olisi kestänyt kauhean kauan. Mutta kyllä Kiljusen pojat aina keksivät
pulassa keinoja.
He veivät Plätän hiekkakuopalle. Väärin on sanoa, että he veivät,
sillä eivät he uskaltaneet ottaa häntä syliinsä, oikeammin on sanoa,
että he roikottivat, koska Mökö kantoi jaloista ja Luru käsistä.

47. Hiekkakuopalla he alkoivat sisartaan heitellä hiekalla. Eihän Plättä
tällä tavalla suinkaan tullut puhtaammaksi, mutta se seuraus siitä oli,
että muurahaiset ainakin katosivat kokonaan.
— Kyllä sitä taitaa pitää varjella aivan yhtä päätä, sanoi Luru
veljelleen viedessään muurahaisista vapaan sisarensa kehtoon.
Ja he päättivät pitää tästälähin Plättää silmällä, jotta se ei pääsisi
minnekään karkaamaan.
Plättä istui vähän aikaa kehdossaan ja sitten se päästi oikein
hirveän äänen.
— Mikähän sille nyt tuli? kysyi Luru.
— Sen on kai taas nälkä, sanoi Mökö.
— Tahdotko sinä namnam? kysyi Luru.
— Plät, plät, vastasi Plättä.
— Koetetaan, vastasi Mökö.
Ja nyt he jälleen syöttivät sisartaan, joka ahmi oikein suurella
nautinnolla. Syötyään vatsansa täyteen se meni pitkälleen ja nukkui.
Pojat istuivat kehdon luona ja vartioivat. Mutta aika kävi kovin
pitkäksi heille, sillä hehän olivat nuoria poikia, joiden teki mieli
puuhata ja hommata.
— Ei meidän molempien tässä tarvitse olla, sanoi Luru. Istu sinä,
Mökö, ensin vähän aikaa täällä ja minä menen leikkimään yksinäni.
Ja Luru meni jättäen Mökön siihen.

48. Aika tuli kovin pitkäksi Mökölle. Hän nousi vähän ajan päästä
katsomaan, mitä veljensä teki. Hän piti samalla kuitenkin koko ajan
kehtoa silmällä.
Luru oli mennyt tallin luo veistämään itselleen tuulimyllyä. Mökö
kävi hänen luonaan ja vähän ajan päästä palasi kehdon luo. Plättä
nukkui.
Hän palasi taas Lurun luo, viipyi hiukan kauemmin ja palasi taas
katsomaan Plättää.
Tällä tavalla hän teki pitkän ajan ja kerta kerralta hän viipyi yhä
kauemmin. Kun Luru oli saanut tuulimyllynsä valmiiksi, ei Mökö enää
muistanut Plättää laisinkaan.
Tänä hetkenä Plättä heräsi ja katosi.
Katoaminen tapahtui tällä tavalla. Plättä heräsi ja sen teki mieli
päästä kehdostaan pois. Kun se jo kerran oli kaatanut sen, ymmärsi
se nytkin, ettei tarvinnut mitään muuta tehdä kuin kumartua toiselle
laidalle, niin pääsi kehdosta pois. Se seisoi siis laitaa vasten ja
heilutti. Vähän ajan päästä oli kehto kumossa ja Plättä maassa
rämpimässä.
Kehto oli lähellä talon seinää, siinä oli kellarin ikkuna ja se oli auki.
Plättä meni tätä kohden. Ulkona oli kuuma, ikkunasta tuli viileä ilma
vastaan. Plättä meni ikkuna-aukkoon, ryömi yhä pitemmälle ja putosi
kellariin. Kaikeksi onneksi oli kellarin lattia hyvin lähellä ja ikkunan
alla sattui olemaan vanhoja olkia, joiden päälle Plättä putosi. Se
ihmetteli vähän aikaa olinpaikkaansa, alkoi sitten ryömiä eteenpäin
ja joutui keskelle perunakasaa. Oli kesä ja perunat olivat jo itäneet.

49. Plätän oli jälleen nälkä, se alkoi nyppiä perunoista ituja ja maistella
niitä.
Kaiken sen lisäksi, mitä Plätän ruumiissa jo entisestään oli, tuli nyt
vielä multaa. Hän oli nyt niin likainen, kuin yleensä voi ajatella
lapsen olevan. Tuskin kenenkään muun kuin Kiljusen lapsi voisikaan
tulla niin likaiseksi.
Mökö tuli katsomaan sisartaan. Kehto oli taas kumossa. Hän huusi
Lurun saapuville. Molemmat menivät muurahaispesälle. Eihän Plättä
siellä ollut. He katselivat ympärilleen, kiipesivät koivuunkin, joka
kasvoi keskellä pihamaata, arvellen Plätän kiivenneen sinne. Eihän
Plättä sielläkään ollut. He huutelivat niin kovaa kuin suinkin jaksoivat,
huusivat siksi, kunnes olivat aivan sinisiä. Ei kuulunut mitään
vastausta. Pojat seisoivat vähän aikaa katsoen toisiinsa aivan
kauhuissaan.
— Tässä ei auta mikään muu kuin antaa Pullan etsiä, sanoi Luru.
Pulla tuotiin väkipakolla kehdon luo. Sen kuonon eteen pantiin
Plätän kehdossa olleita vaatteita. Hyi, kuinka Pulla aivasteli,
arvaahan sen kylläkin! Monen selityksen ja monen haistelemisen
jälkeen se kai viimein ymmärsi, mistä oli kysymys. Se haisteli maata
ja meni kellarin luukun kohdalle, kurkisti siitä sisään ja alkoi iloisesti
haukkua. Kellarista kuului Plätän kova kirkaisu.
Luru, joka oli laihempi, meni ikkunasta sisään, nosti sisarensa ylös,
ja Mökö vei hänet pihalle.
Ei tarvitse sanoakaan, että Plättä täältä tullessaan oli hyvin
likainen.

50. Pojat asettivat sen eteensä nurmelle istumaan ja katselivat vähän
aikaa aivan sanattomina sitä. Heidän oli vaikeaa käsittää, että lapsi
voi tulla näin likaiseksi.
— Ei kai äiti ota Plättää mielellään vastaan tällaisena, sanoi viimein
Luru.
— Ei kai, sanoi Mökö. Kai se olisi puhdistettava.
— Mutta millä me puhdistamme?
Niinkuin sellaista olisi tarvinnut laisinkaan kysyä. Kyllähän Kiljusen
pojat aina keksivät keinoja.
Ja keino oli tämä. He laahasivat esiin talon paloruiskun, kantoivat
sen vettä täyteen. Mökö pumppusi ja Luru suuntasi letkun pään
Plättää kohden. Jotta suihku ei liian kipeästi koskisi siihen, pani hän
peukalonsa sen eteen, jolloin vesisade levisi.
Osaksi oli Plättä tästä mielissään, osaksi vihoissaan. Vuoroin se
nauraa kikatti, vuoroin parkui kiukusta. Mutta pojat eivät välittäneet
mistään.
Kun ruisku kymmenennen kerran oli täytetty ja tyhjennetty Plätän
päälle suihkuna, voi sanoa, että tyttö oli puhtaan näköinen. Kun se
vielä oli pyyheliinalla kuivattu ja varmuuden vuoksi palkeillakin sen
päälle puhallettu, arvelivat pojat sen nyt olevan jälleen
ihmismäisessä kunnossa.
He katselivat sisartaan vähän aikaa pää kallellaan.
— Äiti panee aina kylvyn jälkeen perunajauhoja sen istuimen
kohdalle, sanoi Luru. Kai meidänkin pitää niin tehdä?

51. — Tietysti, sanoi Mökö.
Hän kävi etsimässä perunajauhoja, pani niitä lautaselle, asetti
Plätän istumaan sen päälle, nosti sisarensa jälleen ylös, istutti
uudelleen sen. Hän olisi kai tätä hommaa uusinut vaikka kuinka
monta kertaa, ellei lautanen olisi mennyt rikki. Omasta vuoteestaan
he etsivät puhtaat patjat kehtoon, koristivat sen reunat kukkasilla, ja
kun isä ja äiti Kiljunen illalla tulivat kotiin ja näkivät Plätän nukkuvan
puhtaana ja rauhallisena kehdossaan, löi äiti kätensä yhteen ja
sanoi:
— Kyllä minun poikieni huostaan voi aina lapset uskoa! Ei kukaan
hoida niin hyvin kuin he.
Ja kai se niin on.
Plätän tutti
Plätällä oli tutti, valkoinen räsynpalanen, jonka sisään oli pantu
sokeria ja sitten nuoralla sidottu räsy kiinni.
Tämä hävisi eräänä päivänä. Kun Kiljuset olivat kaikessa hyvin
perusteellisia ihmisiä, ryhtyivät he sitä innokkaasti etsimään.
Äiti Kiljunen huomasi tutin häviämisen ensiksi ja huusi:
— Onko kukaan nähnyt Plätän tuttia?
Kukaan ei ollut sitä nähnyt.

52. Sitä etsittiin joka paikasta huoneissa. Tuttia vain ei löydetty. Luru
huusi äkkiä:
— Pullan suussa on jotain, joka voi näyttää tutilta.
Ja sen suussa olikin todella jotain, joka näytti tutilta. Koko
herrasväki ryntäsi Pullan luo. Pullahan oli hyvin viisas koira, joka
tunsi kaikki herrasväkensä tavat. Kun se siis näki kaikkien tällä
tavalla yht'aikaa ryntäävän, ymmärsi se heti, että tässä oli
kysymyksessä jotain muuta kuin leikki. Se siis painoi häntänsä
koipiensa väliin ja livisti tiehensä.
Isä Kiljunen ja Mökö pomppoilivat eteenpäin, äiti Kiljunen ja Luru
loikkivat. Pulla piti tarpeettomana juosta pihamaalta pois, kyllä hän
sielläkin arveli voivansa välttää isäntäväkeään. Ensin se tietysti kiersi
pihamaan, mutta kun se huomasi, että herrasväki voi hänet piirittää
johonkin nurkkaan, läksi se kiertämään taloa. Tämä ei tietystikään
ollut viisasta, sillä herrasväki asettui nurkan taakse vahtimaan. Pulla
hiipi hiljaa lähelle, ja juuri kun herrasväki rynnisti eteenpäin, hyppäsi
se Lurun kinttujen välistä pakoon. Pulla oli viisas koira.
Nyt jakaantui Kiljusen herrasväki kahteen leiriin, toinen puoli,
pomppoilevat, ajoi Pullaa takaa talon ympäri, toinen puoli, loikkivat,
vahtasivat nurkan takana, Lurun pidellessä kärpäshaavia ja äiti
Kiljusen levittäessä esiliinansa pyydystääkseen siihen Pullan. Pulla
hyppäsi äiti Kiljusen yli. Tämä kuuluu mahdottomalta, mutta totta se
on, eikä se mahdotonta olekaan, kun ajattelee, että äiti Kiljunen oli
mennyt kyyryyn, ja laiha ihminen menee aina hyvin paljon kyyryyn.
Pulla oli siis taas päässyt pakoon. Isä Kiljunen keksi silloin keinon. —
Verkko! huusi hän.

53. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com