(Ebook) De-Convergence of Global Media Industries by Dal Yong Jin ISBN 9780415623438, 041562343X

(Ebook) De-Convergence of Global Media Industries by Dal Yong Jin ISBN 9780415623438, 041562343X
(Ebook) De-Convergence of Global Media Industries by Dal Yong Jin ISBN 9780415623438, 041562343X
(Ebook) De-Convergence of Global Media Industries by Dal Yong Jin ISBN 9780415623438, 041562343X

1. Visit ebooknice.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
(Ebook) De-Convergence of Global Media Industries
by Dal Yong Jin ISBN 9780415623438, 041562343X
_____ Click the link below to download _____
https://ebooknice.com/product/de-convergence-of-global-
media-industries-37132924
Explore and download more ebooks or textbooks at ebooknice.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
(Ebook) Transnational Convergence of East Asian Pop Culture by Seok-
Kyeong Hong, Dal Yong Jin ISBN 9780367648985, 0367648989
https://ebooknice.com/product/transnational-convergence-of-east-asian-
pop-culture-33349562
(Ebook) Globalization and Media in the Digital Platform Age by Dal
Yong Jin ISBN 9780367351465, 0367351463
https://ebooknice.com/product/globalization-and-media-in-the-digital-
platform-age-34803594
(Ebook) Transnational Korean Cinema: Cultural Politics, Film Genres,
and Digital Technologies by Dal Yong Jin ISBN 9781978807884,
1978807880
https://ebooknice.com/product/transnational-korean-cinema-cultural-
politics-film-genres-and-digital-technologies-38653372
(Ebook) Transnational Korean Cinema: Cultural Politics, Film Genres,
and Digital Technologies by Dal Yong Jin (author) ISBN 9781978807891,
9781978807884, 1978807899, 1978807880, 2019006595
https://ebooknice.com/product/transnational-korean-cinema-cultural-
politics-film-genres-and-digital-technologies-46774492

3. (Ebook) The Future of Digital Surveillance by Yong Jin Park ISBN
9780472074846, 0472074849
https://ebooknice.com/product/the-future-of-digital-
surveillance-36651404
(Ebook) De-Westernizing Media Studies by James Curran; Myung-Jin Park
ISBN 9780203981764, 0203981766
https://ebooknice.com/product/de-westernizing-media-studies-1863520
(Ebook) Miracles in Korea by Hong Manjong, Dal-Yong Kim (translator)
ISBN 9781433109652, 1433109654
https://ebooknice.com/product/miracles-in-korea-2627570
(Ebook) Marine Structural Design (Second Edition) by Wei-Liang Jin;
Yong Bai ISBN 9780080999975, 0080999972
https://ebooknice.com/product/marine-structural-design-second-
edition-37306272
(Ebook) Translation and Interpreting: Convergence, Contact and
Interaction (New Trends in Translation Studies) by Eugenia Dal Fovo,
Paola Gentile ISBN 9781787077508, 1787077500
https://ebooknice.com/product/translation-and-interpreting-
convergence-contact-and-interaction-new-trends-in-translation-
studies-43474380

6. Convergence has become a buzzword, referring on the one hand to the inte-
gration between computers, television, and mobile devices or between print,
broadcast, and online media, and on the other hand, to the ownership of
multiple content or distribution channels in media and communications. Yet
while convergence among communication companies has been the major
trend in the neoliberal era, the splintering of companies, de-convergence,
is now gaining momentum in the communication market As the first com-
prehensive attempt to analyze the wave of de-convergence of the global
media system in the context of globalization, this book makes sense of those
transitions by looking at global trends and how global media firms have
changed and developed their business paradigms from convergence to de-
convergence. Dal Yong Jin traces the complex relationship between media
industries, culture, and globalization by exploring it in a transitional yet
contextually grounded framework, employing a political-economic analysis
integrating empirical data analysis.
Dal Yong Jin is Associate Professor in the School of Communication at Simon
Fraser University, Canada.
De-convergence of Global Media
Industries

7. 11 Writers’ Houses and the Making
of Memory
Edited by Harald Hendrix
12 Autism and Representation
Edited by Mark Osteen
13 American Icons
The Genesis of a National Visual
Language
Benedikt Feldges
14 The Practice of Public Art
Edited by Cameron Cartiere and
Shelly Willis
15 Film and Television After DVD
Edited by James Bennett and Tom
Brown
16 The Places and Spaces of
Fashion, 1800–2007
Edited by John Potvin
17 Communicating in the Third
Space
Edited by Karin Ikas and Gerhard
Wagner
18 Deconstruction After 9/11
Martin McQuillan
19 The Contemporary Comic Book
Superhero
Edited by Angela Ndalianis
20 Mobile Technologies
From Telecommunications to
Media
Edited by Gerard Goggin and
Larissa Hjorth
21 Dynamics and Performativity of
Imagination
The Image Between the Visible and
the Invisible
Edited by Bernd Huppauf and
Christoph Wulf
22 Cities, Citizens, and
Technologies
Urban Life and Postmodernity
Paula Geyh
23 Trauma and Media
Theories, Histories, and Images
Allen Meek
24 Letters, Postcards, Email
Technologies of Presence
Esther Milne
25 International Journalism and
Democracy
Civic Engagement Models from
Around the World
Edited by Angela Romano
26 Aesthetic Practices and Politics
in Media, Music, and Art
Performing Migration
Edited by Rocío G. Davis,
Dorothea Fischer-Hornung, and
Johanna C. Kardux
27 Violence, Visual Culture, and the
Black Male Body
Cassandra Jackson
28 Cognitive Poetics and Cultural
Memory
Russian Literary Mnemonics
Mikhail Gronas
Routledge Research in Cultural and Media Studies
For a full list of titles in this series, please visit www.routledge.com

8. 29 Landscapes of Holocaust
Postmemory
Brett Ashley Kaplan
30 Emotion, Genre, and Justice in
Film and Television
E. Deidre Pribram
31 Audiobooks, Literature, and
Sound Studies
Matthew Rubery
32 The Adaptation Industry
The Cultural Economy of Literary
Adaptation
Simone Murray
33 Branding Post-Communist
Nations
Marketizing National Identities in
the “New” Europe
Edited by Nadia Kaneva
34 Science Fiction Film, Television,
and Adaptation
Across the Screens
Edited by J. P. Telotte and Gerald
Duchovnay
35 Art Platforms and Cultural
Production on the Internet
Olga Goriunova
36 Queer Representation, Visibility,
and Race in American Film and
Television
Melanie E. S. Kohnen
37 Artificial Culture
Identity, Technology, and Bodies
Tama Leaver
38 Global Perspectives on Tarzan
From King of the Jungle to
International Icon
Edited by Annette Wannamaker
and Michelle Ann Abate
39 Studying Mobile Media
Cultural Technologies, Mobile
Communication, and the iPhone
Edited by Larissa Hjorth, Jean
Burgess, and Ingrid Richardson
40 Sport Beyond Television
The Internet, Digital Media and
the Rise of Networked Media
Sport
Brett Hutchins and David Rowe
41 Cultural Technologies
The Shaping of Culture in Media
and Society
Edited by Göran Bolin
42 Violence and the Pornographic
Imaginary
The Politics of Sex, Gender,
and Aggression in Hardcore
Pornography
Natalie Purcell
43 Ambiguities of Activism
Alter-Globalism and the
Imperatives of Speed
Ingrid M. Hoofd
44 Generation X Goes Global
Mapping a Youth Culture in
Motion
Christine Henseler
45 Forensic Science in
Contemporary American
Popular Culture
Gender, Crime, and Science
Lindsay Steenberg
46 Moral Panics, Social Fears, and
the Media
Historical Perspectives
Edited by Siân Nicholas and Tom
O’Malley
47 De-convergence of Global Media
Industries
Dal Yong Jin

10. De-convergence of Global
Media Industries
Dal Yong Jin

11. First published 2013
by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
Simultaneously published in the UK
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group,
an informa business
© 2013 Taylor & Francis
The right of Dal Yong Jin to be identified as author of this work has been
asserted by him in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright,
Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or
utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in
any information storage or retrieval system, without permission in writing
from the publishers.
Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or
registered trademarks, and are used only for identification and explanation
without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging in Publication Data
Jin, Dal Yong, 1964–
De-convergence of global media industries / Dal Yong Jin.
pages cm. — (Routledge research in cultural and media studies ; 47)
Includes bibliographical references and index.
1. Mass media—Management. 2. Mass media and business. I. Title.
P96.M34J56 2013
302.23—dc23
2012039570
ISBN: 978-0-415-62343-8 (hbk)
ISBN: 978-0-203-58803-1 (ebk)
Typeset in Sabon
by Apex CoVantage, LLC

12. List of Figures ix
List of Tables xi
Preface xiii
1 Introduction 1
PART I
Convergence of the Global Media Industries
2 Media Convergence of the Global Media Industries 17
3 Transformation of the Global Broadcasting Industries 31
4 Transnationalization of the Advertising Industries 46
5 Convergence of the Movie Industries 62
PART II
De-convergence of the Global Information Systems and Culture
6 Restructuring of the Global Telecommunications System 79
7 De-convergence of the Internet and Software Industries 94
8 De-converging Convergence in the Global
Communication Industries 111
9 Convergence Versus De-convergence in News and Journalism 127
10 Conclusion 140
Notes 145
References 151
Index 165
Contents

14. 2.1 Convergence in the Communication Industries, 1982–2009
(billions of dollars) 22
2.2 Cross-border Deals in the Communication Industry 26
4.1 Cross-border Deals in the Advertising Industry 54
5.1 Horizontal Integration of the Global Film Industry, 1982–2009 66
5.2 U.S. Cross-border Deals in the Movie Industries 68
6.1 Growth of Telephone Lines, 2000–2011 (in millions) 81
6.2 Global M&As in the Telecommunications Industry, 1982–2009 85
6.3 Cross-border Deals by U.S. Telecommunications Corporations 87
7.1 M&As in the Internet Services and Software Industry 99
7.2 M&As of Game Corporations in Other Software 101
8.1 Mega Communication M&As Among the Top 100 Deals
Each Year 113
9.1 M&As in the Newspaper Industry, 1982–2009 (millions of
dollars) 133
Figures

16. 2.1 Global Entertainment and Media Market by Segment
(millions of dollars) 19
2.2 Trends in Media Convergence, 1982–2009 23
3.1 Top 15 Media Companies in the World in 2009 33
3.2 Mergers and Acquisitions of the Broadcast Industry 39
4.1 Top 10 Ad Markets in 2010 (millions of dollars) 48
4.2 Top 20 Global Ad Marketers in 2010 (billions of dollars) 50
4.3 M&As in the Advertising Industry (millions of dollars) 52
4.4 Major Foreign Ownership of Korean Advertising Agencies
in 2011 55
4.5 Top 20 Global Ad Agencies in 2010 57
8.1 Major Failed Media Corporations After M&As Occurred
Between 1998 and 2003 116
9.1 Top 10 Newspaper Markets (Paid Newspaper Circulation,
2004–2013, in thousands) 130
Tables

18. Convergence, referring not only to the consolidation of communication
corporations but also to the integration of different technologies and cul-
ture, has radically reshaped the communication landscape over the past two
decades. Global communication corporations, dealing both with media and
telecommunications, have actively pursued convergence in order to control
the whole media sector, from the production to the distribution of content
through digital operating systems. Because of synergy effects, economies
of scale, and the production and distribution of diverse cultural products,
corporations not only in new media industries, dealing with the Internet,
mobile, and cable, but also in old media and telecommunications industries,
including newspaper, telephony, network broadcasting, and computers, have
sought convergence. Media corporations believe that the synergized whole
is worth more than the sum of its constituent parts, so they have expanded
their scales in the digital era. The global communication system has indeed
undergone a process of transformation under neoliberal globalization since
the early 1980s when neoliberalism had just started as a major vehicle for
change in the media and telecommunications industries.
The communication industries, however, have been structurally altered
since the early 21st century, because major communication corporations
have adopted de-convergence, which focuses on a few core businesses while
splitting off/spinning off noncore sectors, in the midst of the failure of media
convergence. Through two major economic crises in the early 21st century,
from the dot-com bubble to the 2007–2008 financial downturn, global com-
munication giants headquartered in the U.S., the U.K., France, and Canada
have sold parts of their companies and split off and/or spun off their firms
rather than pursuing consolidation. While convergence among communi-
cation companies has been the major trend in the neoliberal era, the de-
convergence trend is gaining impetus.
In other words, over the last two decades, the global communication
system has fundamentally changed. The neoliberal communication policy
gained momentum in the U.S. and the U.K. in the 1980s and has become
a driving force for the consolidation and reform of the telecom industries
toward a market-oriented system around the world. Media and telecom
Preface

19. xiv Preface
companies, however, have begun to exhibit symptoms of what appears to
be the same life-threatening disease in recent years. From Western coun-
tries to developing countries, overcapacity and severe competition among
communication companies have led to bankruptcies and financial deficits.
Consequently, many media companies in several countries have sought
new survival strategies, such as spin-off and/or split-off strategies as well
as counter-deregulation, which is de-convergence in the early 21st century.
As the first comprehensive attempt to analyze the wave of de-convergence
of global media industries in the context of neoliberal globalization, I make
sense of these transitions by looking at global trends and how global media
firms have changed and developed their business paradigms from conver-
gence to de-convergence. I engage with the complex relationship between
media industries, culture, and globalization by exploring the changing
nature of global media industries in a transitional yet contextually grounded
framework. More specifically, I focus my attention on the change and con-
tinuity in the global communication system and culture by examining the
wave of de-convergence, and I chronicle political, economic, technologi-
cal, and cultural dimensions that have led to this dramatic change. I also
map out how some of the key features of the global communication system
have been reorganized and transnationalized since the early 1980s (i.e., how
the transformation of the global communication system can be understood
within the larger context of global political-economic shifts and accompany-
ing technological development).
I use the time period between 1982 and 2012 because this time span
includes three major historical events influencing the transformation of the
communication industries in relation to neoliberal globalization. First, two
countries, the U.K. and the U.S., began neoliberal transformation and glo-
balization in the early 1980s; second, I also need to analyze the impact of
the 1996 Telecommunications Act and the 1997 World Trade Organization
(WTO) agreements on the transnationalization of the global communica-
tion industry in the 21st century. Finally, I deal with the current financial
crisis, as a result of the failure of neoliberal globalization, which has greatly
influenced the transformation of the global media industries in recent years.
As a starting point of discussion, I first examine the history and practice
of convergence and de-convergence by examining mergers and acquisitions
(M&As) in the communication sector between 1982 and 2012. I examine
the role of transnational corporations (TNCs), mainly addressing how they
were involved in the reshaping of the global telecom system. I discuss the
relationship between national policies and institutions, on the one hand, and
international organizations, including the International Telecommunication
Union (ITU) and the WTO, on the other. Then, I attempt to clarify whether
the transformation of the global media system has influenced the crisis in the
communication sector in recent years, and I thereafter articulate how many
telecom companies around the world are trying to find new strategies and/or
new business models, differentiating them from neoliberal telecom restruc-

20. Preface xv
turing. In addition, I discuss why and how communication companies have
pursued de-convergence by employing split-off and spin-off strategies as
their business models after and/or with the failure of the mergers. I investi-
gate the macro-level trend of changing corporate strategies within the com-
munication industries based on whether they have achieved synergy effects,
such as increasing profits, revenues, and stock prices, or whether they have
not. This means that the primary focus of the book is the contextualization
of the changing corporate business trend by historically analyzing the rise
and fall of media convergence, and thereafter media de-convergence. These
discussions lead to the articulation of whether de-convergence could become
a solid new trend replacing convergence, or whether convergence will regain
its power in dominating the communication industry. Throughout the dis-
cussion, I hope to shed light on current developments and place them in
a perspective that has relevance for future communication policy/industry
directions.
Portions of Chapters 5 and 8 originally appeared as materials in the fol-
lowing journals: “The New-wave of De-convergence: A New Business Model
of the Communication Industry in the 21st Century,” Media, Culture and
Society 34(6): 761–772 (2012); “Transforming the Global Film Industries:
Horizontal Integration and Vertical Concentration Amid Neoliberal Glo-
balization,” International Communication Gazette 74(5): 405–422 (2012);
and “De-convergence: A Shifting Business Trend in the U.S. Digital Media
Industries,” Journal of Media Economics and Culture 7(1): 3–44 (2009).

22. The communication industries have been central to the development of con-
temporary societies, and the primary roles of the communication industries
have been crucial to the establishment of nation-states and the development
of the public sphere and democracy, as well as the rise of capitalist com-
mercial enterprises. Due to their pivotal roles in association with human
freedom and national identity, as well as in the formation of political cul-
ture, many governments in the world have utilized their media/telecommu-
nications policy as the principle means by which people are informed and
entertained (Flew, 2007).
Since the early 1980s, the global communication industries have under-
gone a process of structural transformation in order to effectively produce and
distribute their cultural products and services. Instead of emphasizing char-
acteristics of the public sphere, the communication industries have expanded
geographically in the midst of newly introduced neoliberal globalization.
Global communication corporations, dealing with both media (e.g., Viacom,
Time Warner, and Vivendi) and telecommunications (e.g., AT&T, Comcast,
NTT, and Bell Canada Enterprise), have actively pursued convergence as
a form of mergers and acquisitions (M&As) in order to control the whole
media sector, from the production to the distribution of content through
digital operating systems. Corporations in not only new media industries,
including the Internet, social media (such as YouTube, Facebook, and Twit-
ter), mobile, and cable, but also old media and telecommunications indus-
tries, such as newspaper, telephony, network broadcasting, and computers,
have sought convergence because of synergy effects, economies of scale, and
the production and distribution of diverse cultural products. Communication
corporations calculate that the synergized whole is worth more than the sum
of its constituent parts (Murray, 2003), so through vertical and horizontal
integration, they have expanded their scale in the digital era.
The communication industries have been structurally altered since
the early 21st century because major communication corporations have
adopted de-convergence in the midst of the failure of media convergence.
While M&As among communication firms have been the major trend in the
neoliberal era, mega transactions in the communication industries have not
Introduction1

23. 2 De-convergence of Global Media Industries
achieved intended/anticipated synergy effects, and many communication
corporations are now focusing on a few core businesses while splitting off/
spinning off noncore sectors, which are now gaining momentum in the global
market (Jin, 2009a; 2011a). Global communication giants headquartered in
the U.S., the U.K., France, and Canada have begun to sell parts of their com-
panies and split off and/or spin off their firms rather than consolidating their
corporations. Several mega communication giants, including CBS-Viacom,
NBC Universal, Vivendi, and AT&T have experienced severe setbacks after
their mergers, and they have strategically utilized de-convergence, result-
ing in the growth of the communication sector (Edge, 2010; Thornton and
Keith, 2009; Albarran and Gormly, 2004; Adams, 2002). As the first com-
prehensive attempt to analyze the wave of de-convergence within the global
communication system in the context of neoliberal globalization, in addi-
tion to significant convergence phenomena, this book makes sense of those
transitions by looking at global trends and how global communication firms
have changed and developed their business paradigms from convergence
to de-convergence. It engages with the complex relationship between com-
munication industries, culture, and globalization by exploring it in a transi-
tional yet contextually grounded framework.
NEOLIBERALISM, GLOBALIZATION, AND FINANCIALIZATION
IN THE COMMUNICATION INDUSTRIES
Changes in capitalism over the last several decades have been commonly
characterized using a trio of terms: neoliberalism, globalization, and finan-
cialization (Foster, 2007). These three terms are not mutually exclusive, and
sometimes they are used interchangeably in understanding contemporary
capitalism and society (Jin, 2010). The global communication industries
between the early 1980s and early 21st century have been an exemplary case
of neoliberal transformation theory. The restructuring of the communica-
tion sector has been conducted under the banner of deregulation and liber-
alization not only in Western countries where this trend is most pronounced,
but around the world, including the countries of the old socialist bloc as
well as Asian and Latin American countries (McChesney, 2008; 1999). Sev-
eral communication scholars, including Dan Schiller (1999b; 2007), Robert
McChesney (2008), and Terry Flew (2007) point out that the global com-
munication system has become increasingly transnational with the rise of
neoliberalism, referring to the policies that maximize the role of markets
and profit making and minimize the role of nonmarket institutions through
deregulation and privatization (Friedman, 1982). Across the world, the vast
majority of governments have introduced economic liberalization measures,
including a reduction in government intervention in product markets, open-
ing the domestic markets and privatizing the financial and public sectors,
such as telecommunications and broadcasting industries. Neoliberalism

24. Introduction 3
drives the restructuring of national economies and culture, and this has con-
sequences for communication industries. The communication industries in
Asia and Latin America, as well as in the U.S., have consequently undergone
a substantial transformation commonly referred to as neoliberal reform.
More specifically, over the last two decades, global communication indus-
tries have experienced dramatic neoliberal transnationalization. Critical
political economists argue that neoliberalism has expanded and enhanced
corporate profit making opportunities (Hart-Landsberg, 2006). Several the-
oreticians (McChesney, 2008; Flew, 2007; Bagdikian, 2004) also emphasize
that neoliberalism has resulted in the concentration of ownership within a
few mega media giants. As Robert McChesney argues (2001, p. 2), neoliber-
alism unleashed national and international politics maximally supportive of
business domination of all social affairs. As he correctly points out, “the cen-
terpiece of neoliberal policies is invariably a call for commercial communi-
cation markets to be deregulated.” As a result of deregulation, privatization,
and liberalization in the communication sector and other economic sectors,
for example, broadcasting industries have begun to continuously transform
themselves into the market-oriented communication system (McChesney,
2008; Jin, 2007). The aggressive promotion of the benefits of neoliberal
reform by the U.S. and the U.K. massively increases both the operating space
available to private corporations and the resources at their disposal (Mur-
dock, 2006). Furthermore, Grant and Wood argue (2004, p. 85) that the
global marketplaces of publishing, recorded music, film production, and
broadcasting have all come under the control of giant corporations, mainly
U.S. owned or U.S. based. As these scholars emphasize, neoliberalism engi-
neers the restructuring of national economies and boundaries, and this has
consequences for communication industries.
While the trend of acquiring multimedia and multifunctional networks
has expedited the integration process (Schiller, 2007), the high level of M&As
in the Internet services industries has also been expanded with the rapid
employment of neoliberal globalization—the integration of the global econ-
omy into the liberal capitalist market economy controlled by a few Western
countries. Neoliberal globalization is characterized by interlocking features,
including policies that promote liberalization, deregulation, privatization,
and capital investment (Lindio-McGovern, 2007). Neoliberal globalization
began in the early 1980s and continued throughout the 1990s and the early
21st century, although corporate integration started several decades ago.
The liberalization of controls on foreign direct investment and movements
of capital has fostered vertical and horizontal integration through M&As
(Kelsey, 2006, p. 196). The Telecommunications Act of 1996 in the U.S.
and the 1997 WTO agreement have especially expedited mega M&As in
the communication industries, because these two historical events alongside
transnational corporations (TNCs)—whose policies and practices serve the
interests of monopoly capital—are the major instruments of neoliberal glo-
balization (Lindio-McGovern, 2007, p. 2), and the Internet services industry

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

26. Hän oli pysähtynyt vanhan piilipuun alle ja nojaten sen
kyhmyiseen runkoon katseli hän järven vastaista rantaa, joka näytti
nousevan kirkkaudesta ja pyrkivän kirkkauteen. Se oli kuin käärittynä
salaperäisyyden verhoon. Mutta sen tummain latvain alta tuntuivat
rauhan ja lohdutuksen henget puhuvan hänelle äänetöntä kieltään ja
hän jäi kuulemaan niiden kuiskeita.
Hänelle muistui niin elävästi mieleen heidän enin rakastetun
opettajansa jäähyväispuhe tyttökoulusta erotessa.
— Jos teillä on suruja elämässä, oli hän sanonut — niin paetkaa
luontoon, siellä olette ikäänkuin lähempänä Jumalaa — —
Hänellä oli nyt suru, suuri suru. Ja kenties hänen juuri olisi pitänyt
päästä lähemmäksi Jumalaa saadakseen rauhan.
Kuu nousi vastaisen rannan metsän takaa. Kevätillan taivaalla oli
se kuin aave entisestään, mutta kuvastui kuitenkin pitkänä keltaisena
juovana järveen.
Siihen laski vene rantaan. Siitä nousi muutamia huviretkeilijöitä
salkut ja kopat kädessä. Rantaa lähetessään olivat he väitelleet
kiivaasti, mutta vaikenivat huomatessaan Eevan. Heidän kuljettuaan
ohitse kuuli hän matalan naisäänen kuiskaavan: — siinä hän oli.
Väittely oli siis koskenut häntä. Tavallisessa mielentilassa olisi se
käynyt häneen paljoa kiusallisemmin. Nyt herätti se vain heti
ohimenevän vastenmielisyyden tunteen. Hänen sydämmensä oli liian
täynnä surua ja ahdistusta ollakseen herkkä muille vaikutuksille.
Pieni poika juoksi pitkin rantaäyrästä ongenvapa toisessa
läkkikannu toisessa kädessä. Hän muutteli paikasta toiseen

27. koettaakseen kalaonneaan. Hänellä oli housun lahkeet käärittyinä
yläpuolelle polvea ja tuontuostakin hän kaalasi nousuveden poikki
päästäkseen kivelle, joka nosti rosoista päätään pinnan yli ikäänkuin
oudoksuen veden paljoutta.
Kaksi palvelustyttöä kulki hartaasti keskustellen vesisangot
kädessä pyykkilaituria kohti. Nyt pysähtyivät he kuuntelemaan
soittoa, joka hiljaisena hyminänä kuului niemen takaa varsinaisesta
rantapuistosta.
Koko kaupunki olikin siis siellä, ja sentähden oli tällä rannalla niin
hiljaista, niin yksinäistä.
Eeva näki kaikki mitä hänen ympärillään tapahtui kuin unessa. Hän
oli kuin ulkopuolella itseään, katseli kuin jostain muualta sitä nuorta
surevaa tyttöä, joka seisoi nojaten piilipuun runkoon, ja hänen kävi
häntä sääli. Sillä hän tunsi kuinka rajusti hänen sydämmensä löi ja
kuinka hän kärsi…
Ensin oli hän nauttinut yksinäisyydestä tai paremmin luonnon
rauhasta ympärillään, mutta sekin alkoi ankaraksi. Oli kuin sekin olisi
vaatinut häntä tilille.
— Niin, hänhän olikin matkalla Selman luo. Hän kyllä häntä
ymmärtäisi, hän kyllä voisi häntä lohduttaa. Kivenheitto vain, siellä
näkyi jo vanha rapistunut rakennus.
Hän kulki kiireisin askelin, mutta ennenkuin hän ennätti tohtori
Sommerin asunnolle, pysähtyi hän äkkiä kuin taikaiskun lyömänä
erään rantakadun varrella olevan matalahkon rakennuksen kohdalle.
Ikkuna oli auki ja huoneesta kuului sama vakava ja soinnukas

28. miehen ääni, jota hän laivassa oli kuunnellut. Hän joutui heti
omituisen tenhon valtaan. Hän kuuli selvästi joka sanan.
"Rauhani minä annan teille, en minä anna teille niinkuin maailma
antaa."
Rauhaa — niin sitäpä häneltä puuttui, muuta hän ei tarvinnutkaan.
"Tulkaa minun tyköni kaikki… minä tahdon teitä virvoittaa" — —
Kävelikö hän itse siihen huoneeseen vai veikö hänet joku toinen?
Omastako vai toisen tahdosta hän joutui sinne — sitä hän ei tiennyt
itsekkään.
Se vain oli varmaa, että hän siitä illasta kuului heihin.

29. XVI.
Varhain seuraavana aamuna oli Eeva taas menossa rantaan päin.
Hänellä oli kirje kädessä. Se oli vietävä laivan postilaatikkoon. Hän
kulki nopeasti ja kevein askelin. Hänen koko olennossaan oli sama
itsetietoinen, päättävä ryhti, joka oli hänelle ominainen, mutta joka
viime päivinä näytti luopuneen hänestä.
— Ei, hän ei katunut sanaakaan siitä mitä hän oli kirjoittanut.
Muulla tavalla hän ei voinut menetellä. Nyt hänellä ei saanut olla
siteitä, ei pauloja. Kaikki mikä sitoi hänet siihen, joka oli valhetta, oli
säälittä reväistävä rikki. Nyt, näkevänä, oli hänellä oikeus korjata
sokeana tekemänsä erehdykset.
Hän kulki nopeasti eteenpäin heiluttaen sitä tärkeätä kirjettä
kädessään. Mutta hänen kasvoissaan kuvastui voitonriemu ja rauha.
Hanna Heitman, joka palasi viemästä kirjettä pojalleen, tuli häntä
vastaan kadunkulmassa, mutta Eeva ei huomannut häntä.
Eevassa oli jotain, joka esti Hannaakin puhuttelemasta häntä.
Mutta ohi kuljettuaan pysähtyi hän ja katseli melkein säikähtyneenä
Eevan jälkeen.

30. — Olisiko hänkin? — sanoi hän puoliääneen.
— Ei, se ei voi olla mahdollista — mutta se tuli hänen silmissään ei
tiennyt hyvää. —
Eeva ennätti rantaan parahiksi laivan lähtöön. Kirje liukui sievästi
hänen kädestään laivan kyljessä olevaan postilaatikon aukkoon ja
synnytti pienen kolinan ennättäessään pohjaan.
— Nyt oli siis palauttamaton teko tehty, askel astuttu.
Ja kevein mielin lähti hän nousemaan loivasti kohoovaa
rantaäyrästä ylöspäin.
Se kirje rikkoi hänen kaksivuotisen sitoumuksensa.

31. XVII.
Lapsi, lapsi — nyyhkytti Alma Aarnio Eevan sohvan kulmassa — mitä
olet sinä tehnyt! tai mitä olet sinä aikeessa tehdä, sillä totena minä
todellakaan en vielä voi sitä pitää, niin kova sinä et voi olla meitä
kohtaan.
— Mutta sinähän et tiedäkkään kaikkea. Kun kaikki kuulet, olen
varma että taivut.
— Meitä on pidetty varakkaina, ja me olemme itsekkin tottuneet
siihen ajatukseen, että aineellinen asemamme olisi taattu. Mutta on
ollut asianhaaroja… emme ole voineet laskea kaikkea edeltäkäsin…
meillä on ehkä ollut kadehtijoitakin… ja — miksi en sanoisi sitä
suoraan? — emme ole tahtoneet kieltää mitään sinulta, ainoalta
lapseltamme. Sinulle on uhrattu kaikki, sinun tähtesi on tehty kaikki,
mitä tehty on. Tämä uusi rakennuskin, joka veti enemmän kuin ensin
oli arveltukaan. Oli niin helppo saada lainaa, kun oli niin valoisat
toiveet. Eeva, Eeva, sinun kädessäsi on meidän onnemme tai
perikatomme!
— Heti kun huhu sinun luopumisestasi levisi kaupungille, sanottiin
suurin sitoumus irti — me olemme hukassa! — Tämä rakennus

32. horjuu perustuksillaan. — Mutta ei, me emme ole hukassa! Eikö niin
Eeva? Hädän hetkenä panemme kaiken toivomme sinuun, sinä voit
meitä auttaa yhdellä ainoalla sanalla. Sinä teet meidät vielä rikkaiksi,
sinä annat meille takaisin, mitä olemme uhranneet, sinä et riko
sopimusta. Nyt on sinulla tilaisuus näyttää kuinka paljon rakastat
vanhempiasi… lapsi, lapsi!
Hän oli puhunut katkonaisesti, pidätellen nyyhkytystä ja jäi
hyväilemään Eevan kättä.
Ensimmäinen tunne, minkä äidin hyökkäys Eevassa herätti, oli
vastenmielisyys. Mutta jota kauvemmin hän katseli sitä surun
murtamaa naista, joka sielunahdistuksessa rukoili häntä, sitä
syvempi sääli heräsi hänessä häntä kohtaan.
— Äiti raukkani — sanoi hän istuutuen hänen viereensä — ja sitä
sinä suret niin syvästi! Niin, nehän ovat sinun tavaroitasi, ja "kussa
teidän tavaranne on, siellä on teidän sydämmenne." — Sinun
rakennuksesi horjuu — jatkoi hän lempeästi — sannalle sinä sen
perustit ja kun sade lankeaa ja virrat tulevat ja tuulet puhaltavat,
täytyy sen kukistua, kuinka voisi se muuta!
— Mutta ihmiselle on sanottu: "jos sinun oikea silmäs pahentaa
sinun, niin puhkaise se, ja jos sinun oikea kätes pahentaa sinun, niin
hakkaa se poikki ja heitä pois luotasi: sillä parempi on sinulle…"
— Äiti rakkaani, parempi on sinullekin, että sinun sannalle
rakennettu huoneesi kukistuu ja sinä rakennat uuden, avaramman ja
ihanamman ja perustat sen kalliolle!
Eevan koko olennosta henki toivo ja luottamus ja hänen katseensa
etsi äidin katsetta saadakseen antaa surevalle edes rahtusen omasta

33. onnestaan.
Mutta Alma Aarnio nousi kalveten.
— Sekö on ainoa lohdutus, mikä sinulla on antaa — vaikeroi hän.
— Se on ainoa ja parhain.
— Kiittämätön lapsi, minusta et olekkaan koskaan välittänyt, mutta
isän tähden toivon sinun vielä heltyvän. —
Äiti oli poistunut. Eeva istui pitkissä mietteissä. Uudet ajatukset
tulivat lentäen liitäen sitä vauhtia. Ensin ne häntä hämmästyttivät,
melkeinpä säikäyttivät, mutta seuraavassa tuokiossa hän jo rakasti
niitä. Sillä ne aukoivat hänen eteensä uudet alat, hänen sielulleen
mieluisat. Hän rakasti niitä kuin taivaan lähettiläitä, jotka tahtoivat
hänen parastaan.
— Äiti raukkani, totta sinä sanoit, vähän olen sinusta välittänyt,
mutta tästä lähtein saat nähdä kuinka paljon minä sinusta välitän.
— Ja isä, isä — nyt on hetki tullut, josta aina olen uneksinut, nyt
minä saan tehdä sinun puolestasi jotain ennen arvaamatonta. Mutta
että se tuli tässä muodossa!
— Nyt minä sinut vapautan vaikeasta taakasta. Oikaise jälleen
kumarat hartiasi ja ole oma itsesi! Sinuun se ei voi käydä niin
kipeästi, sinun halusi on aina ollut ylempiin. Minä kuulen jo sinun
vetävän helpotuksen henkäyksen.
— Sillä suuret ja raskaat ovat myllynkivet.
* * * * *

34. Eeva ei nähnyt isäänsä koko sinä päivänä. Hän oli sulkeutunut
huoneeseensa. Mutta illalla löysi hän pöydältään suljetun kirjeen,
johon hänen nimensä oli kirjoitettu isän käsialalla. Väristen onnesta
luki hän:
— Älä anna rukousten ja kyynelten horjuttaa itseäsi
vakaumuksestasi, niinkuin eräs teki ennen sinua. — Se surmaa
ihmisen. —
— Hän sitä siis ei pyydä. Ooh, kuinka hän on ylevä ja vapaa! Ja
vielä vapaammaksi pitää hänen päästä! — Se surmaa ihmisen. —
Itsestäänkö hän puhui? Kuinka olikaan hän kärsinyt! Mutta nyt
muuttuisi kaikki.
Nyt saisivat he nähdä kuinka paljon hän rakasti heitä. Nyt hän alati
palvelisi heitä eikä luopuisi heistä milloinkaan.
Ja hän antaisi itsensä kokonaan.

35. XVIII.
Oli kuin kaikki liike hetkeksi olisi lakannut siinä pienessä
kaupungissa. Aarnion kauppapuodin ovet, jotka muuten tavallisesti
näin kesäiseen aikaan aina olivat ystävällisesti levällään ja joissa
hiljaisempinakin aikoina sentään aina oli tulijaa, menijää, olivat nyt
tiukasti suljetut. Rautakisko kulki tylynä pielestä pieleen ja sen
toisessa päässä riippui suuri ulkolukko mykkänä ja paljon
merkitsevänä.
Laivasillalla oli niin oudon hiljaista. Missä olivat nyt jyryävät
käsirattaat, jauhoiset rengit ja pyylevät kahvisäkit?
Aarnion tavaramakasiini törötti siinä suljetuin ovin, sekin ikäänkuin
oudoksuen moista hiljaisuutta.
Koko kaupunki oli hämmästyksissään. Useimmille oli se tullut kuin
salaman isku, mutta toiset pitivät sitä liiallisen suurentelemisen
luonnollisena seurauksena ja sanoivat vain odottaneensa tätä
loppukohtausta. Toiset surkuttelivat, toiset tunsivat kenties
vahingoniloa, niinkuin maailmassa aina on tavallista.
Silkkimustat korskuivat Aarnion tallissa ja kiiltäväin vaunujen olisi
tehnyt mieli vieriskellä pitkin katuja ja puistoteitä ihmisten

36. ihailtavina. Se olisi toki ollut toista kuin torkkua pimeässä liiterissä
pölyn laskeutuessa peitteeksi koko niitten komeudelle.
Mutta ei kuulunut ajajaa.
Puutarhassa tekivät syksyllä istutetut saksankuuset nuorta telkkää
ja sen entiset asukkaat riippakoivu ja orapihlaja ihmettelivät, missä
viipyi vireä vaalija. Pitkät ruokakasvilavat olivat kuin odotuksissaan
nekin, muhisivat päivänpaisteessa ja työnsivät saviheinää jalompain
tainten puutteessa. Myyrä pilkisti uteliaana reiästään. Hänenkö
haltuunsa se valtakunta nyt heitettiinkin?
Missä viipyi siementen sirottaja, kussa kylväjä kotoinen? —
Alaslaskettujen uudinten takana, piilossa maailmalta,
masentuneena, murtuneena, toivotonna.
— Huomenna ei ole seinäin suojaa, ei kuhun päänsä kallistaa.
Vieras vie valtaistuimeni, outo ottaa kotini kauniin. Minne paeta
häpeätä ja maailman pilkkaa? Pitäisi toimia talon ainoan toimelijaan
— haaveilijoita ovat toiset — hankkia asuntoa, tehdä muuttoa.
Poissa on toimintakyky, saamatonna ja sairaana ennen vireä
emäntä.
Ovelle kolkutetaan.
— Kuinka kiusallista! Pitääkö vielä ottaa vastaan vieraitakin?
Tohtori Sommer matkapuvussa, hämillään:
— Anteeksi rouva, miehenne ei ole kotona ja minun täytyy siis
toimittaa asiani teille. Olen matkaan lähdössä, minua on kutsuttu

37. muualle, tulin ajatelleeksi… tekisitte minulle todellakin ilon, jos
tahtoisitte ottaa haltuunne nykyisen asuntoni. Huoneet ovat oikein
siistit, vaikka rakennus päältäpäin näyttääkin hiukan ränstyneeltä.
Enkä huoli ruveta viemään huonekalujakaan mukanani…
Hän heitti hyvästi ja poistui, ennenkuin Alma Aarnio ennätti
tointua hämmästyksestään.
— Että apu oli tuleva sieltäpäin! — Siitä hän ei olisi voinut
uneksiakkaan.
— Tämäkö nyt on se nöyryytys, joka joskus on vilahtanut
mielessäni? — ajatteli Alma Aarnio.
Mutta, kumma kyllä, ei se tuntunut niin suurelta nöyryytykseltä. Ei
ollut hituistakaan halveksimista, pilkkaa tai vahingoniloa sen miehen
kasvoissa. Päin vastoin oli niissä kuvastunut vilpitön ystävyys ja
osanotto.
Omantunnon ääni alkoi puhua Alma Aarnion povessa ankaraa
kieltään, mutta samalla oli kuin joku lempeästi olisi kuiskaillut
anteeksiantoa ja sovintoa. Siellä oli jotain kovaa ja jähmettynyttä,
joka alkoi sulaa kuin routa päivänpaisteessa. —
Tohtori Sommeria oli kutsuttu Helsinkiin — tieteen palvelukseen —
niinkuin kirjeessä oli ollut. — Meillä ei ole varaa jättää sellaista kykyä
maaseudulla maatumaan.
Muutaman päivän kuluttua asuivat Aarniolaiset rantakadulla. Alkoi
jo olla täysi kesä. Siinä oli vihannuutta ja laineläikkyä ikkunain alla,
päivänpaistetta yltäkyllin ulkopuolella ja sisällä.

38. Kauppaneuvos asui tohtorin entisessä työhuoneessa, jonne hän oli
pelastanut nuoruutensa aikuisen kirjaston. Naamarin oli hän
ainaiseksi riisunut kasvoiltaan. Ja istuessaan entisten rakkaitten
kirjainsa ääressä unohtaen menneisyyden ja tulevaisuuden, tuntui
hänestä joskus kuin elämä vasta olisi alkamaisillaan ja hänkin saisi
ottaa siihen osaa hengittäen vapaasti siinä ilmapiirissä, jossa hän oli
luotu elämään ja jossa hän tunsi itsensä onnelliseksi.
Alma Aarnio oli valinnut pihan puoleisen huoneen. Häntä, joka
ennen niin paljon oli rakastanut päivänpaistetta, tuntui se nyt vain
rasittavan. Ja kun se vielä tuli ulapalta päin, jossa hinaajalaivat
suitsuttivat savujaan ja tavara-alukset arvonsa tuntien halkoivat
vettä ja rannassa kyhesivät leveätä kylkeään laituriin! — —
Mutta hänen toimintahalunsa, joka ensi iskusta oli ollut kuin
lamauksisssa, alkoi vähitellen virota henkiin ja luoda itselleen uusia
aloja, vaikka ne vastaiseksi pääsivätkin toteutumaan vain
mielikuvituksen maailmassa.
Ja Eeva kulki heidän keskellään palvellen ja lohdutellen ja
hellempänä kuin milloinkaan ennen.

39. XIX.
Selma oli käymässä entisessä kotikaupungissaan kaksivuotisen
poissaolon jälkeen. He olivat Eevan kanssa matkalla Hietarannan
mökkiin. Käsikkäin niinkuin ennenkin laskivat he kapenevaa
maantietä laaksoon, jonka pohjassa pieni joki välkytteli vettään
pensaikkojen suojassa. Siinä sillalla oli niin usein seisottu nojaten
kaiteeseen ja kuunneltu joen kevätsolinaa — se oli jäänyt mieleen
sävelenä soimaan halki koko elämän.
He muistelivat molemmat samaa asiaa, vaikka olivat ääneti —
kolminaisliiton viimeistä kevätretkeä. Se tuntui olevan niin kaukana,
lapsuuden päivänpaisteisilla rinteillä, jonnekka ei enään palata. Ja
elämän todellisuus oli alkanut heille kummallekin niin varhain.
Kun he nousivat kanervaista vaaran kuvetta kukkulalle, josta näki
kauvas, tuli raitis tuulenhenki heitä vastaan lauleskellen ainaista
lauluaan — iloistako vai surullista — sen määräsi kunkin kuulijan
oma mielentila. Metsän tuoksuja oli sillä mukanaan, se heilutteli
kukkivan kanervan latvaa ja peitti kullankeltaisen haavanlehden
sinne alle — ei toki, ei toki vielä vanhuuden merkkiä, uhkuihan kaikki
vielä elämänintoa ja voimaa.

40. Kahden istuivat he luonnon laatimaan kalliosohvaan — kussa oli
kolmas?
— Kussa on kolmas? — kysyi tummanvehreä lepikko tiepuolessa.
— Kussa on kolmas? — suhisi saraheinä kallion kyljessä.
— Kussa on kolmas? — uteli tuuli löyhytellen Selman synkkää
suruharsoa.
— Kussa, kussa hän on? — kysyi ääni Eevan sisimmässä — niinkö
kaukana, niinkö korkealla ettei siivekkäinkään maallinen ajatus
voinut häntä saavuttaa, vai niinkö lähellä että hän saattoi tuntea
kuinka ihmissydän värähteli sanatonta suruaan tai huimaavaa
autuutta…
Eeva puhui taukoamatta, kertoi pikkuasioita, sivuseikkoja aivan
kuin peljäten että tultaisiin pääasiaan.
Hän kertoi olevansa täysin onnellinen. Ulkonaisetkin olosuhteet
olivat muodostuneet mitä parhaimmiksi. Työ tyttökoulun
laulunopettajattarena oli hänelle mieluista. Hän tiesi kyllä että
maailma häntä tuomitsi. Hän oli ollut uskoton asialleen, oli kaivanut
leiviskänsä maahan… Mutta maailman tuomio ei voinut häiritä hänen
onneaan. Ja hänen valtakuntansa oli niin laaja, siinä ei ollut ääriä
ensinkään, sillä se käsitti kaiken sen mikä eli ja hengitti…
— Kas sielläkin tulee minun joukkoani! — ja hän tempasi ryysyisen
tytön maantieltä helmaansa ja painoi hänet rintaansa vastaan
hehkuen rakkautta.
Selma katseli häntä tutkivasti: ulkomuodoltaan hän ei näyttänyt
lainkaan muuttuneen näitten vuosien kuluessa, sama hento vartalo,

41. samat henkevät kasvot, joissa yhtaikaa kuvastui lapsen herkkä mieli
ja luja päättäväisyys. Ja niinkuin ennen antautui hän nytkin koko
sielullaan sille asialle, jonka hän oli ottanut omakseen.
Selma ymmärsi hänet niin hyvin. Lapsuudesta asti luuli hän
tuntevansa miltei joka vivahduksen hänen luonteessaan. Joskus oli
hän kuitenkin jäänyt seisomaan aivan kuin ongelman eteen. Oli
vilahtanut esiin jotain aivan outoa, aivan selittämätöntä. Mutta
Selma, joka oli tottunut pitämään Eevaa paljoa ylempänä tavallisia
ihmisiä, siis itseäänkin, oli tyytynyt siihen selitykseen, ettei hän
kaikessa kyennyt kohoamaan Eevan kannalle.
Nytkin oli hän ongelman edessä. Kuinka jaksoi Eeva olla niin täysin
onnellinen juuri nyt? Eikö hän sitten tiennyt, että oli ollut olemassa
eräs, joka kenties oli kärsinyt paljon hänen tähtensä, joka ainakin oli
alati häntä ajatellut ja joka vastikään oli kuollut hänen nimensä
huulillaan.
Oliko hän sitten enempi kuin ihminen? Vai kylmäkö hän vain oli,
kova ja säälimätön? Ja ensikerran heräsi Selmassa jonkunlainen
katkeruudentunne Eevaa kohtaan. —
Hietarannassa vietiin heidät tupaan, jonka seinät olivat täynnä
muistoja kesäasukkaasta.
— Se on kuin unta vain, unta vain — sanoi ukko huojutellen
harmaata päätään — unta vain koko elämä.
— Hän heitti ne uuninloukkoon lähteissään — selitti mummo, kun
näki vierastensa silmäin seuraavan öljymaalausharjotelmia seinällä —
käski minun sytyttää niillä tulta takkaani. — Vai sytykkeiksikö minä
niitä! On niitä vielä tuohiakin ja tervaksia. Siinä on nyt suvi ollut

42. seinällämme kaiken talven. Pienimmätkin liuskat pelastin. Tähän näin
on yritetty ihmisen nivuksia, pehmeitä, laineisia. Letti siinä alempana
näyttää juuri lähteneen sirojen sormien lomista. Täällä taas on
palanen siniruutuista pumpulivaatetta, näkee selvästi että se on
pumpulia. Siinä vieressä se jo paneutuu poimuihin. Ja tuolla
kulmassa on leninginhiha. — Siihen kesken jäivät.
— Mutta sitten hän ne yhdisti — sanoi Selma hilliten
mielenliikutustaan — ja hän sai aikaan jotain aivan harvinaista.
Taiteilijat ovat käyneet sitä ihailemassa ja he vakuuttavat, että se
voisi kaunistaa mitä taulukokoelmaa tahansa. Se on nuori tyttö
luonnollisen suurena. Hän laulaa. Luulee kuulevansa sävelet. Hänellä
on kimppu metsäorvokkia kädessään. Tuntee niiden tuoksun. Se ei
ole maalattu kuva, se on elävä ihminen. Se ei ole liioitellun kaunis,
mutta siinä on sitä henkevyyttä, jota ainoastaan ne valitut voivat
vaatteelle kiinnittää silmin katseltavaksi.
Reunaan oli kirjoitettu:
— Tämän maailman turhuus viettäköön katoavaista riemuaan —
se ei liikuta häntä…
— Minä tavoittelin puhtautta, ja se pakeni minua, mutta minä
saavutan sen kuitenkin. —
Selma katsahti Eevaan, joka oli vetäytynyt sen pienen ikkunan luo,
jota vehreä varjostin puoleksi peitti. Hän ei saanut tietää, mitä hänen
kertomuksensa oli vaikuttanut, sillä Eeva painoi kasvojaan ruutuun ja
tuntui olevan saavuttamattoman kaukana…
Kun he vanhalle tavalle uskollisina, ennen lähtöä olivat yhdessä
laulaneet mummon säestykseen, toi mummo mustuneen

43. kanteleensa Eevan helmaan virkahtaen:
— Ei ole minussa enään sen soittajata, liian ovat jo sormeni
kangistuneet. Te sitä tästä lähtein helkytelkää notkein hyppysin,
soitelkaa suruja ja iloja, ja menneitten muistoja kertokoon kumiseva
koppa. Ei ole minulla muuta muistia antaa teille uskollisesta
ystävyydestänne meitä vanhoja kohtaan.
Hän hyväili sen kylkiä kurttuisella kädellään kuin jäähyväisiksi.
— Mummo, mummo — sanoi Eeva liikutettuna — ainoan
aarteenne te antaisitte. En henno ottaa sitä — en ainakaan vielä.
Kenties sitten kerran, aikaan, joka vielä olkoon kaukana…
Ja hän juoksutti sen tupaan entiselle paikalleen hirvensarven
haaraan unelmoimaan nuoruutensa sammuneesta loistosta,
aavistamatta että sillä vielä oli edessään uusi ajanjakso täynnä
nuoruusriemuja ja heleintä onnea…
— Kävitte niin kiireekseltänne — sanoi ukko saatettuaan heidät
järven poikki — emme ennättäneet käydä edes suomaallani. On sen
vähän sentään lähennyt toinen laita ja vanhimmissa saroissa versoo
nyt rukiinoras. On se olemassa se, joka muistaa meikäläistäkin ja
Hän elää, vaikka ihmiset kuolevat…

44. XX.
Syysilta peitti jo varjoillaan seudun, kun Selma ja Eeva astuivat
metsäpolkua kaupunkia kohden. Oli viileää ja tyyntä. Ei kuulunut
muuta kuin kuivain lehtien kahinaa, joita heidän jalkansa tallasivat.
Mansikka-ahon laidassa tuli yksinäinen vaeltaja heitä vastaan pyssy
olalla, ja syvällä petäjikössä takoi tikka puun kylkeä — ei
elonmerkkiä muuta.
Puiden latvojen ja runkojen välitse laittoi kuu säteensä
kirjailemaan maata. Kellastuneet mättäät välkähtelivät kummasti. He
eivät tunteneet metsäänsä siinä valaistuksessa. He kulkivat kuin
oudossa maassa, kumman kauniissa, jossa myrsky on viihtynyt
lepoon, tuulet tauvonneet, sota sammunut.
Eeva nojasi Selman käsivarteen ja Selma tunsi, että hetki oli tullut,
jolloin hän saattoi puhua.
— Muistatko Eeva sitä iltaa "muistojen majassa" — alkoi hän hiljaa
— kun lauha kevättuuli humahteli lehmusten latvoissa ja hän nojasi
päätään sammaleiseen runkoon, korkea otsa kokonaan varjotonna?
— Juuri sellaisena minä sitten näin hänet, vaikka vieläkin

45. kauniimpana. Ja minä ajattelin, että kuolema varmaankin oli ollut
hänelle armahtavaisempi kuin elämä…
— Vähää ennen kuin hän sairastui, oli hän saanut työnsä valmiiksi
ja silloin oli hän useita kertoja huudahtanut kuin haltioissaan:
— Nyt he saavat tulla… tulkoot vain kaikin… hänkin.
— Ankara kuumetauti liikkui paikkakunnalla. Se tarttui häneen. Isä
ja minä lähdimme heti matkaan tiedon saatuamme, mutta
myöhästyimme…
Selma tunsi Eevan käden värisevän omassaan, ja kesti kauvan,
ennenkuin hän vastasi:
— Enkö muistaisi sitä iltaa! Kirkonkellojen ääni oli lauhtunut
lempeäksi. Ne soivat lohdutusta ja sovintoa… Sisko, jos kyynel nyt
vierähtää silmästämme, olkoon se ilokyynel, sillä se puhtaus, johon
hän pyrki ja joka täällä pakeni häntä, sen on hän nyt saavuttanut…
— Oletko sinä varma siitä? — kysyi Selma kiihkeästi, seisahtuen
Eevan eteen — oi, jos minä vain tietäisin, että hän on onnellinen!
Mutta minä olen ollut sanomattomasti levoton. Mehän tiedämme,
että on olemassa vain yksi tie, ja minä pelkään, että hän ei ollut sitä
löytänyt.
Eeva ei vastannut heti. Hän kietasi käsivartensa Selman vyötäisille
ja he kulkivat hiljalleen eteenpäin. Kuuvalo oli käynyt yhä
kirkkaammaksi. Näytti siltä kuin se olisi pyrkinyt poistamaan kaiken,
mikä oli hämärätä, epäselvää ja synkeätä. Taivaankansi oli ikäänkuin
kohonnut ja tähti tähdeltä ilmestyi pilkkimään illan tyynessä.

46. Eeva katseli sinne siintäviin aivan kuin olisi hän tahtonut tähdistä
lukea utuisia ihmiskohtaloita. Ja aivan kuin hän olisi sieltä saanut
vastauksen, pysähtyi hän Selman eteen ja sanoi:
— Minäkin olen varma siitä… Minä olen ollut levoton. Mutta tänä
iltana tässä kävellessämme tähtitaivaan alla on se selvinnyt minulle
niin ihmeellisesti… Minä näen hänet edessäni niin elävänä nuoruuden
innossa koko sielullaan tavoittelemassa ihannetta, hartaampana kuin
kumpikaan meistä. Ja vaikka hän harhailikin ja ajoi unikuvia takaa
niinkuin me ihmistenlapset usein teemme, niin mikseikäs Hän, joka
pani kipinän polttamaan hänen poveensa, mikseikäs Hän voinut
selvittää hänelle kaikkea, ennenkuin otti hänet ijäisiin. Mikseikäs Hän
voinut näyttää hänelle iki-ihannetta. — Niin, sen hän teki
määrättömästä armostaan. —
Metsäpolku oli jäänyt heidän taakseen ja he olivat jo nousseet
maantietä kukkulalle, josta näki kauvas. Veet välkkyivät kuun
hopeassa, ja jyrkät rannat loivat vakaita varjojaan. Tähtein sarja oli
jo lukematon aivan, ja alhaalta sieltä pilkkivät valot
pikkukaupungista, ihmisten asunnoista…
Sieltä nousi joku vaaran kuvetta heitä vastaan. Hän ei kulkenut
ohitse, vaan kääntyi takaisin, päästyään heidän kohdalleen ja liittyi
sanaakaan sanomatta kolmanneksi heihin.
Se oli Hanna Heitman.
He olivat astuneet ääneti aina sinne asti, missä maantie rupesi
levenemään ja missä vanhat puut tiepuolessa ikäänkuin arvonsa
tuntien nostivat latvojansa ja ojentelivat oksiaan tuulten
tuuditeltaviksi. Mutta ei tuuditellut nyt tuuli latvaa eikä oksaa, ei
hentoista heinänkorttakaan. Kolme naista vain hiiviskeli hiljaa tietä

47. pitkin, ja kolme pitkää varjoa seurasi heitä tiepuolessa yhtä
äänetönnä kuin he itsekkin olivat.
Viimein puhkesi Hanna puhumaan:
— Kenties siellä sentään jossain, tähtitarhoissa tai niiden takana
on olemassa paikka, jonne ihmisen henki leijaa heitettyään nää
maalliset, ja jossa sekin, jonka elämäntyö näyttää kesken jääneeltä,
täydellisempään muotoon puettuna saa jatkaa kehitystään nousten
kirkkaudesta kirkkauteen… Ja kenties siellä on vastassa ikuinen
rakkaus, jonka edessä yksityinen ihminen merkitsee yhtä paljon kuin
ne lukemattomat maailmat, jotka ovat Hänen käsialojaan ja joita
Hänen henkensä kannattaa…
Tähtein välkettä silmissään katsoi Eeva häneen ja kysyi:
— Epäiletkö sinä sitä sitten?
— Minä olen sitä epäillyt, mutta nyt minä sen uskon.

48. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK EEVA AARNIO:
KERTOMUS NUORILLE ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S.
copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE

49. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebooknice.com