Economics 11th Edition Arnold Solutions Manual

Economics 11th Edition Arnold Solutions Manual
Economics 11th Edition Arnold Solutions Manual
Economics 11th Edition Arnold Solutions Manual

1. Economics 11th Edition Arnold Solutions Manual
download
https://testbankdeal.com/product/economics-11th-edition-arnold-
solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Economics 11th Edition Arnold Test Bank
https://testbankdeal.com/product/economics-11th-edition-arnold-test-
bank/
Economics 12th Edition Arnold Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/economics-12th-edition-arnold-
solutions-manual/
Macroeconomics 11th Edition Arnold Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/macroeconomics-11th-edition-arnold-
solutions-manual/
Essentials of Business Law 9th Edition Anthony Liuzzo
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-business-law-9th-
edition-anthony-liuzzo-solutions-manual/

3. Web Development and Design Foundations with HTML5 8th
Edition Felke-Morris Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/web-development-and-design-
foundations-with-html5-8th-edition-felke-morris-solutions-manual/
Essentials of Terrorism Concepts and Controversies 4th
Edition Martin Test Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-terrorism-concepts-and-
controversies-4th-edition-martin-test-bank/
Business Communication In Person In Print Online 9th
Edition Newman Test Bank
https://testbankdeal.com/product/business-communication-in-person-in-
print-online-9th-edition-newman-test-bank/
Enterprise Systems For Management 2nd Edition Motiwalla
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/enterprise-systems-for-
management-2nd-edition-motiwalla-test-bank/
Math in Our World 2nd Edition Sobecki Test Bank
https://testbankdeal.com/product/math-in-our-world-2nd-edition-
sobecki-test-bank/

4. Visual Basic 2012 How to Program 6th Edition Deitel
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/visual-basic-2012-how-to-program-6th-
edition-deitel-solutions-manual/

5. 155
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

CHAPTER 9
Classical Macroeconomics and the Self-Regulating
Economy
This chapter uses the aggregate demand-aggregate supply model developed in Chapter 8 to
describe the three possible states of an economy (recessionary gap, inflationary gap, and long-
run equilibrium), and analyzes the concept of the self-regulating economy, developed by the
classical economists and advocated by some modern economists.
◼ KEY IDEAS
1. Although classical economists lived and wrote many years ago, their ideas are often
employed by some modern economists.
2. There are three possible states of an economy (recessionary gap, inflationary gap, and
long-run equilibrium).
3. The concept of a self-regulating economy was developed by the classical economists
and is advocated by some modern economists.
4. Business-cycle and economic-growth macroeconomics compose two categories of
macroeconomics.
◼ CHAPTER OUTLINE
I. THE CLASSICAL VIEW

Although classical economists lived and wrote many years ago, their ideas are often
employed by some modern economists.

A. Classical Economists and Say’s Law

Classical economists believed that there could never be a general surplus of
goods and services in the economy because they believed in Say’s law. Say’s
law says that production creates demand sufficient to purchase all goods and
services produced. If Say’s law is valid, then people will spend enough to buy all
of the goods and services produced.

Even if people will save part of their income, interest rate flexibility will ensure
that the money saved by consumers will be spent on investment goods by firms.

II. CLASSICAL ECONOMISTS AND INTEREST RATE FLEXIBILITY

According to classical economists, Say’s law holds both in a barter economy and
in a money economy since interest rates will adjust to equate saving and
investment. Therefore, any fall in consumption (and consequent rise in saving)
will be matched by an equal rise in investment.

6. 156 Chapter 9
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

A. Classical Economists on Prices and Wages: Both are Flexible

Classical economists believed that most, if not all, markets are competitive, so
that wage rates and prices in the goods and services market will adjust quickly to
any surpluses or shortages and equilibrium will be quickly reestablished.

III. THREE STATES OF THE ECONOMY

This section provides background information essential to understanding the views of
economists who believe the economy is self-regulating.

A. Real GDP and Natural Real GDP: Three Possibilities

The three possible states of an economy are (1) Real GDP is less than Natural
Real GDP; (2) Real GDP is greater than Natural Real GDP; and (3) Real GDP is
equal to Natural Real GDP.

A recessionary gap occurs if Real GDP is less than Natural Real GDP. An
inflationary gap occurs if Real GDP is greater than Natural Real GDP. The
economy is in Long-Run Equilibrium if Real GDP is equal to Natural Real GDP.

B. The Labor Market and the Three States of the Economy

If the economy is in a recessionary gap, the unemployment rate is higher than
the natural unemployment rate and a surplus exists in the labor market. If the
economy is in an inflationary gap, the unemployment rate is lower than the
natural unemployment rate and a shortage exists in the labor market. If the
economy is in long-run equilibrium, the unemployment rate is equal to the natural
unemployment rate and the labor market is in equilibrium.

C. Common Misconceptions About the Unemployment Rate and the Natural
Unemployment Rate

The physical PPF shows the different output combinations that can be produced
given the physical constraints of finite resources and the current state of
technology, while the institutional PPF shows the different output combinations
that can be produced given the physical constraints of finite resources and the
current state of technology, and any institutional constraints.

The institutional PPF is associated with the natural unemployment rate. When
the economy is operating beyond its institutional PPF (but below its physical
PPF), the unemployment rate will be lower than the natural rate.

IV. THE SELF-REGULATING ECONOMY

The concept of a self-regulating economy was developed by the classical economists
and is advocated by some modern economists.

A. What Happens If a Self-Regulating Economy Is in a Recessionary Gap?

7. Classical Macroeconomics and the Self-Regulating Economy 157
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

If a recessionary gap exists, then the labor market will be in disequilibrium: at the
current wage rate there is a surplus of labor. This surplus will drive down wage
rates. At lower wage rates, firms will find it profitable to hire more workers and
produce more output. The SRAS curve shifts to the right, until the recessionary
gap is eliminated.

B. What Happens If the Economy Is in an Inflationary Gap?

If an inflationary gap exists, then the labor market will be in disequilibrium: at the
current wage rate there is a shortage of labor. This shortage will drive up wage
rates. At higher wage rates, firms will find it necessary to let go of some workers
and produce less output. The SRAS curve shifts to the left, until the inflationary
gap is eliminated.

C. The Self-Regulating Economy: A Recap

Flexible wage rates (and other resource prices) play a critical role in the self-
regulating economy.

D. Policy Implication of Believing the Economy is Self-Regulating

For economists who believe in a self-regulating economy, full employment is the
norm. This position on how the economy works has led these economists to
advocate a macroeconomic policy of laissez-faire, or noninterference.

E. Changes in a Self-Regulating Economy: Short Run and Long Run

If the economy is self-regulating, a change in aggregate demand can change the
price level and Real GDP in the short run, but in the long run the only effect is a
change in the price level.

F. A Recap of Classical Macroeconomics and a Self-Regulating Economy

This section recaps the arguments made above.

G. Business-Cycle Macroeconomics and Economic-Growth Macroeconomics

Business-cycle and economic-growth macroeconomics compose two categories
of macroeconomics. Business-cycle macroeconomics deals with changes in Real
GDP (up and down) around a fixed LRAS curve, while economic-growth
macroeconomics deals with increases in Real GDP due to a rightward-shifting
LRAS curve. Some upcoming chapters will deal with business-cycle
macroeconomics while others will deal with economic-growth macroeconomics.
◼ TEACHING ADVICE
1. Remind students of the importance of being in equilibrium at Natural Real GDP; that at
this level of output, there is no cyclical unemployment (although frictional and structural
unemployment still exist).

8. 158 Chapter 9
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

2. Recessionary gaps and inflationary gaps occur when spending doesn’t match
production. It is helpful to show students three graphs with identical LRAS and SRAS
curves. Add an AD curve to the first graph showing “too little” spending in the economy
and point out that this level of spending results in a recessionary gap. Add an AD curve
to the second graph showing “too much” spending in the economy and point out that this
level of spending results in an inflationary gap. Finally, add an AD curve to the third
graph showing “the perfect amount” of spending, and point out that the economy ends
up in long run equilibrium only when the perfect amount of spending occurs. You could
make this a quiz or a homework assignment.

3. Have students compare the U.S.’s actual Real GDP available here:
http://www.bea.gov/iTable/iTable.cfm?ReqID=9&step=1 (Table 1.1.6 under Section 1 -
Domestic Product And Income) with the U.S.’s natural, or potential, Real GDP (available
at http://research.stlouisfed.org/fred2/data/GDPPOT.txt) to determine whether the U.S. is
currently experiencing a recessionary gap, an inflationary gap, or long-run equilibrium.
◼ ASSIGNMENTS FOR MASTERING KEY IDEAS
Assignment 9.1
Key Idea: Although classical economists lived and wrote many years ago, their ideas are often
employed by some modern economists.
1. State Say’s law.
2. Explain why classical economists believed that there could never be a general surplus of
goods and services in the economy.
3. Explain why classical economists believed that Say’s law holds in a money economy.
4. Explain why classical economists believed that wage rates and prices in the goods and
services market adjust quickly.

Assignment 9.2
Key Idea: There are three possible states of an economy.
1. Describe the relationship between Real GDP and Natural Real GDP in the three states
of an economy.
2. Describe the relationship between the unemployment rate and the natural
unemployment rate in the three states of an economy.
3. Explain when labor market shortages and surpluses occur.
4. Explain how the unemployment rate can be less than the natural unemployment rate.

Assignment 9.3
Key Idea: The concept of a self-regulating economy was developed by the classical economists
and is advocated by some modern economists.
1. Describe how a self-regulating economy moves out of a recessionary gap.
2. Describe how a self-regulating economy moves out of an inflationary gap.
3. Describe the implication of believing the economy is self-regulating.

Assignment 9.4
Key Idea: Business-cycle and economic-growth macroeconomics compose two categories
of macroeconomics.
1. Which category of macroeconomics deals with changes around a fixed LRAS curve and
which category deals with a rightward-shifting LRAS curve?

9. Classical Macroeconomics and the Self-Regulating Economy 159
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

◼ ANSWERS TO ASSIGNMENTS FOR MASTERING KEY IDEAS
Assignment 9.1 Answers
1. Say’s law says supply creates its own demand.
2. Classical economists believed that there could never be a general surplus of goods and
services in the economy because production creates demand sufficient to purchase all
goods and services produced.
3. Classical economists believed that Say’s law holds in a money economy because
interest rate flexibility ensures that any fall in consumption will be matched by an equal
rise in investment.
4. Classical economists believed that wage rates and prices in the goods and services
market adjust quickly because they thought that most, if not all, markets are competitive.

Assignment 9.2 Answers
1. In a recessionary gap, Real GDP is less than Natural Real GDP. In an inflationary gap,
Real GDP is greater than Natural Real GDP. In long-run equilibrium, Real GDP is equal
to Natural Real GDP.
2. In a recessionary gap, the unemployment rate is higher than the natural unemployment
rate. In an inflationary gap, the unemployment rate is lower than the natural
unemployment rate. In long-run equilibrium, the unemployment rate is equal to the
natural unemployment rate.
3. Labor market shortages occur when the economy is in an inflationary gap. Labor market
surpluses occur when the economy is in a recessionary gap.
4. The unemployment rate can be less than the natural unemployment rate if the economy
is operating beyond its institutional PPF (which is associated with the natural rate of
unemployment).

Assignment 9.3 Answers
1. The surplus of labor that occurs during a recessionary gap drives down the wage rate,
shifting the SRAS curve rightward until the recessionary gap disappears.
2. The shortage of labor that occurs during an inflationary gap drives up the wage rate,
shifting the SRAS curve leftward until the inflationary gap disappears.
3. The implication of believing the economy is self-regulating is an advocacy of laissez faire
(noninterference) macroeconomic policy.

Assignment 9.4 Answers
1. Business-cycle macroeconomics deals with changes around a fixed LRAS curve, while
economic-growth macroeconomics deals with rightward-shifting LRAS curve.
◼ ANSWERS TO VIDEO QUESTIONS AND PROBLEMS
1. Explain and diagrammatically represent how a self-regulating economy removes
itself from a recessionary gap.

10. 160 Chapter 9
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.



The economy is in a recessionary gap at point 1. Since there is a surplus in the labor market,
wages fall and the SRAS curve shifts rightward. The economy is in equilibrium at the natural
level of Real GDP at point 2.

2. Explain and diagrammatically represent how a self-regulating economy removes
itself from an inflationary gap.


The economy is in an inflationary gap at point 1. Since there is a shortage in the labor market,
wages rise. The SRAS curve shifts to the left. The economy is in equilibrium at the natural level
of Real GDP at point 2.

3. Flexible wages play a critical role in removing an economy from a recessionary
gap. Do you agree or disagree? Explain your answer.
m,
LRAS
SRAS
1
AD
1
Q
1 Q
N Real GDP
Price Level
0
1
2
SRAS
2

11. Classical Macroeconomics and the Self-Regulating Economy 161
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.


In the above figure, the economy is in a recessionary gap at point 1. If there are flexible wages
in the economy, the labor surplus causes wages to decrease and the SRAS curve shifts to the
right. At point 2, the economy is in long-run equilibrium. If wages in the economy are not flexible,
the SRAS curve will not shift and the economy cannot remove itself from the recessionary gap.

4. If the economy is in an inflationary gap, where is it located with respect to both
the institutional PPF and the physical PPF?



At point D, above the institutional PPF.

5. Explain the classical view of the credit market.
m,
LRAS
SRAS
1
AD
1
Q
1 Q
N Real GDP
Price Level
0
1
2
SRAS
2

12. 162 Chapter 9
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.


In classical theory, the interest rate is flexible and adjusts so that saving equals investment. If
saving increases and the saving curve shifts rightward from S1 to S2 (arrow 1), the increase in
saving causes the interest rate to fall from i1 to i2 (arrow 2). A new equilibrium is established at
E2 (arrow 3), where the amount households save equals the amount firms invest.
◼ ANSWERS TO CHAPTER QUESTIONS AND PROBLEMS
1. What is the classical economics position with respect to (a) wages, (b) prices, and
(c) interest rates?

All three are considered by classical economics to be flexible both up and down, and to be
determined by the interaction of supply and demand in their respective markets, leading to a
position of equilibrium.

2. According to classical economists, does Say’s Law hold in a money economy?
Explain your answer.

The classical position is that Say’s law holds in a money economy, since interest rate flexibility
ensures that money saved will reappear in the spending stream as investment.

3. How do you explain why investment falls as the interest rate rises?

The interest rate is the cost of borrowing funds. The higher the cost of borrowing funds is, the
fewer funds firms will borrow and invest.

4. Explain why saving rises as the interest rate rises.

The higher the interest rate, the higher the reward for saving (or the higher the opportunity cost
of consuming), and therefore, fewer funds are allocated to consumption and the more funds are
saved.

13. Classical Macroeconomics and the Self-Regulating Economy 163
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.


5. According to classical economists, does an increase in saving shift the AD curve
to the left? Explain your answer.

No, because the increase in savings (and resulting decrease in consumption) will be exactly
offset by an increase in investment created when the additional savings forces interest rates
down.

6. What does it mean to say that the economy is in a recessionary gap? In an
inflationary gap? In long-run equilibrium?

In a recessionary gap, Real GDP < Natural Real GDP. In an inflationary gap, Real GDP >
Natural Real GDP. When Real GDP = Natural Real GDP, the economy is said to be in long-run
equilibrium.

7. What is the state of the labor market in (a) a recessionary gap, (b) an inflationary
gap, (c) long-run equilibrium?

(a) There is a labor market surplus.
(b) There is a labor market shortage.
(c) The labor market is in equilibrium.

8. Describe the relationship of the (actual) unemployment rate to the natural
unemployment rate in each of the following economic states: (a) a recessionary
gap, (b) an inflationary gap, and (c) long-run equilibrium.

In a recessionary gap, the actual unemployment rate is greater than the natural unemployment
rate; in an inflationary gap, the actual unemployment rate is less than the natural unemployment
rate; and in long-run equilibrium, the actual unemployment rate equals the natural
unemployment rate.

9. Diagrammatically represent an economy in (a) an inflationary gap, (b) a
recessionary gap, and (c) long-run equilibrium.

These three situations are illustrated in the text in Exhibit 3.

10. Explain how the economy can operate beyond its institutional PPF but not beyond
its physical PPF.

The institutional PPF includes institutionally/government-imposed restrictions on economic
activity, such as the minimum wage. Because the minimum wage reduces economic efficiency,
it could prevent the economy from operating on its physical PPF; however, inflation could
reduce the real minimum wage, allowing the economy to move closer to its physical PPF. Since
the physical PPF is determined by the nation’s resource endowment and technology, the
economy could not operate beyond the physical PPF.

11. According to economists who believe in a self-regulating economy, what
happens—step by step—when the economy is in a recessionary gap? What
happens when the economy is in an inflationary gap?

14. 164 Chapter 9
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

According to economists who believe in a self-regulating economy, if the economy is in a
recessionary gap, it will move back to its long-run equilibrium without any intervention by the
government. In a recessionary gap, excess unemployment exists. This will cause wages to fall,
and the SRAS curve will shift to the right, moving along the AD curve until the economy returns
to its long-run equilibrium. In an inflationary gap, unemployment is below its natural rate,
creating wage inflation. This shifts the SRAS curve to the left, moving along the AD curve until
the economy returns to its long-run equilibrium.

12. If wage rates are not flexible, can the economy be self-regulating? Explain your
answer.

Flexible wages are an essential assumption of the self-regulating economy. Without flexible
wages, the SRAS curve would not shift in response to an inflationary gap or a recessionary gap.
Without this flexibility, the economy could not move back to its long-run equilibrium, and the
economy would not be self-regulating.

13. Explain the importance of the real balance, interest rate, and international trade
effects to long-run (equilibrium) adjustment in the economy.

The real balance, interest rate, and international trade effects explain the downward slope of the
AD curve. Each reflects how aggregate demand responds to a change in prices. For example,
an increase in prices reduces the purchasing power of consumers’ bank accounts and other
cash-related assets. Consequently, an increase in prices would reduce aggregate demand.
When the SRAS curve shifts, the price level will adjust upward or downward, and to keep the
economy in equilibrium, the real balance, interest rate, and international trade effects allow the
economy to move along the AD curve to the new equilibrium.

14. Suppose the economy is self-regulating, the price level is 132, the quantity
demanded of Real GDP is $4 trillion, the quantity supplied of Real GDP in the
short run is $3.9 trillion, and that the quantity supplied of Real GDP in the long run
is $4.3 trillion. Is the economy in short-run equilibrium? Will the price level in
long-run equilibrium be greater than, less than, or equal to 132? Explain your
answers.

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Classical Macroeconomics and the Self-Regulating Economy 165
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

An economy is in short-run equilibrium when aggregate demand equals short-run aggregate
supply. In this example, aggregate demand ($4,000 billion) is greater than short-run aggregate
supply ($3,900 billion). The economy is not in short-run equilibrium. At the short run equilibrium
(point A), a recessionary gap exists. As labor surpluses at point A drive wage rates down, the
SRAS curve will shift rightward to SRAS’. In long-run equilibrium (at Point B), the price level
would be less than 132.

15. Suppose the economy is self-regulating, the price level is 110, the quantity
demanded of Real GDP is $4 trillion, the quantity supplied of Real GDP in the
short run is $4.9 trillion, and the quantity supplied of Real GDP in the long run is
$4.1 trillion. Is the economy in short-run equilibrium? Will the price level in long-
run equilibrium be greater than, less than, or equal to 110? Explain your answers.



As shown in the figure, in the short run, aggregate demand ($4 trillion) is less than short-run
aggregate supply ($4.9 trillion), so the economy is not in short-run equilibrium. At the short run
equilibrium (point A), an inflationary gap exists. As labor shortages at point A drive wage rates
up, the SRAS curve will shift rightward to SRAS’. In long-run equilibrium, the price level would
be less than 100.

16. Yvonne is telling her friend Wendy that wages are rising but that so is the
unemployment rate. She tells Wendy that she may be the next person to be fired
at her company and that she may have to move back in with her parents. What
does the economy have to do with Yvonne possibly having to move back in with
her parents?

When wages are rising and the unemployment rate is rising, too, the economy is self-regulating
and removing itself from an inflationary gap. Some people will become unemployed as the
economy stabilizes itself at the natural unemployment rate. If Yvonne is one of these people,
she may have to move back in with her parents for a while.

17. 166 Chapter 9
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

17. Jim says, “I think it’s a little like when you have a cold or the flu. You don’t need to
see a doctor. In time your body heals itself. That’s sort of the way the economy
works too. We don’t really need government coming to our rescue every time the
economy gets a cold.” According to Jim, how does the economy work?

Jim believes the economy is self-regulating and will heal itself. The economy will move itself out
of either an inflationary gap or a recessionary gap and will settle down (eventually) in long-run
equilibrium at the natural unemployment rate and Natural Real GDP.

18. Beginning in long-run equilibrium, explain what happens to the price level and
Real GDP in the short run and in the long run as a result of (a) a decline in AD, (b)
a rise in AD, (c) a decline in SRAS, (d) a rise in SRAS.

(a) The price level and Real GDP will fall in the short run; the price level will fall further in the
long run while Real GDP will rise to its initial level in the long run.
(b) The price level and Real GDP will rise in the short run; the price level will rise further in the
long run while Real GDP will fall to its initial level in the long run.
(c) The price level will rise and Real GDP will fall in the short run; the price level will be higher in
the long run but Real GDP will return to its initial level.
(d) The price level will fall and Real GDP will rise in the short run; the price level will be lower in
the long run but Real GDP will return to its initial level.
◼ ANSWERS TO PROBLEMS IN THE WORKING WITH NUMBERS AND
GRAPHS SECTION
1. In the following figure, which point is representative of: (a) the economy on its
LRAS curve, (b) the economy in a recessionary gap, and (c) the economy in an
inflationary gap?

(a) Point B
(b) Point D
(c) Point C

2. In the following figure, which of parts (a)-(c) is consistent with or representative
of: (a) the economy operating at the natural unemployment rate, (b) a surplus in
the labor market, (c) a recessionary gap, and (d) a cyclical unemployment rate of
zero.

(a) Part (c)
(b) Part (a)
(c) Part (a)
(d) Part (c)

3. Diagrammatically represent the following: (a) an economy in which AD increases
as it is self-regulating out of a recessionary gap, and (b) an economy in which AD
decreases as it is self-regulating out of an inflationary gap.

18. Classical Macroeconomics and the Self-Regulating Economy 167
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.



4. Economist Jones believes that there is always sufficient (aggregate) demand in
the economy to buy all the goods and services supplied at full employment.
Diagrammatically represent what the economy looks like for Jones.



The economy would always be at Natural Real GDP, where LRAS equals SRAS.

19. 168 Chapter 9
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated,
or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.

5. Diagrammatically show what happens when the institutional constraints in the
economy become less effective.


In the figure, the institutional PPF shifts outward toward the physical PPF, in this case from
PPF1 to PPF2.

6. Diagrammatically represent an economy in a recessionary gap. Next, identify
where the economy in a recessionary gap lies in terms of both the institutional
and physical PPFs.



(a) (b)
In figure (a), the economy is producing a level of Real GDP in the short run that is less than its
Natural Real GDP level. When the Real GDP that the economy is producing is less than its
Natural Real GDP, the economy is said to be in a recessionary gap. In figure (b), point A, below
the institutional PPF, represents an economy in a recessionary gap, where the economy is
producing less than Natural Real GDP, QN. LRAS
SRAS
AD
1
Q
1Q
N Real GDP
Price Level
0
RecessionaryGap
Real GDP
All Other Goods
0
Good X
Institutional PPF
PhysicalPPF
A

20. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

24. The Project Gutenberg eBook of Fromont
nuorempi ja Risler vanhempi: Parisin tapoja

25. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Fromont nuorempi ja Risler vanhempi: Parisin tapoja
Author: Alphonse Daudet
Translator: Martti Wuori
Release date: December 17, 2015 [eBook #50709]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK FROMONT
NUOREMPI JA RISLER VANHEMPI: PARISIN TAPOJA ***

26. E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
FROMONT NUOREMPI JA
RISLER VANHEMPI
Parisin tapoja
Kirj.
ALPHONSE DAUDET
Alkuteoksen kolmannesta viidettä painoksesta suomentanut
M. Wuori
Ranskan Akatemian palkitsema teos.
Pietarissa.
Anton Lindeberg'in kustannuksella.
Tampereella, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1885.

27. SISÄLLYS:
Esipuhe
Ensimmäinen kirja:
   I. Häät Vefour'in luona
  II. Pikku Chèben historia. — Kolme perhekuntaa yksillä portailla.
 III. Pikku Chèben historia. — Väärät helmet.
  IV. Pikku Chèben historia. — Savignyn kiiltomadot.
   V. Kuinka pikku Chèben historia loppui.
Toinen kirja:
   I. Vaimoni vastaanottopäivä.
  II. Oikea ja väärä helmi.
 III. Blondelkadun olutmyymälä.
  IV. Savignyssa.
   V. Sigmund Planus vapisee kassansa tähden.
  VI. Tili.
 VII. Kirje.
Kolmas kirja:
   I. Tuomari.
  II. Selitys.
 III. Pikku neiti Sisi rukka.
  IV. Odotussali.
   V. Sanomissa.
  VI. Hän lupasi olla sitä enää tekemättä.
Neljäs kirja:
   I. Tarina pienestä sini-miehestä.
  II. Havaintoja.
 III. Maksupäivä!…

28.   IV. Fromont'in huoneen uusi kauppapalvelija.
   V. Café chantant.
  VI. Sidonien kosto.

29. ESIPUHE.
Tämä teos, joka herätti Parisissa suurta ja ansaittua huomiota, on
kieltämättä uuden ranskalaisen kaunokirjallisuuden paraimpia
tuotteita. Kaikki Ranskan etevimmät sanomalehdet tervehtivät sitä
yleisellä suosiolla ja vähässä ajassa on sitä ilmestynyt kymmeniä
painoksia.
Vielä tärkeämpi huomio tuli tämän kirjan osaksi sen kautta, että
Ranskan akademia kokouksessaan 10 p, Kesäkuuta v. 1875
yksimielisesti päätti antaa sen tekijälle palkinnon, määrätyn
parhaimmasta vuoden kuluessa ilmestyneestä teoksesta, joka kuvaa
Parisin tapoja. Tämän palkinnon, joka silloin ensi kerran annettiin,
sai hra Alphonse Daudet romaanistaan nimellä "Fromont jeune et
Risler aîné."
Tämä romaani oivallisine luonteenkuvauksineen on varmaan
meilläkin voittava yleisön suosion.
Suomentaja.

30. ENSIMMÄINEN KIRJA.

31. I.
Häät Vefour'in luona.
— Rouva Chèbe!
— Poikani…
— Minä olen tyytyväinen…
Varmaankin kahdennen kymmenennen kerran sinä päivänä sanoi
kelpo Risler olevansa tyytyväinen, ja aina yhtä heltyneen ja
rauhaisan näköisenä, aina samalla harvalla, kumealla ja matalalla
äänellä, äänellä, joka ahdistaa mieltä, eikä tohdi puhua liian kovaa
pelosta puhkeavansa yht'äkkiä kyyneleisin.
Ei millään muotoa olisi Risler tahtonut silloin itkeä, — sopiiko,
näette, se sulhaselle keskellä hääateriaa? — Yhtä kaikki häntä itketti
kovin. Onnensa tukehdutti häntä, kuristi hänen kulkkuaan, esti
sanojen tulemasta esiin. Kaikki, mitä hän voi tehdä, oli kuiskata aika
ajoin hiukan värisevin huulin: "Minä olen tyytyväinen… Minä olen
tyytyväinen."
Siihen hänellä oli syytä todellakin.

32. Aamusta saakka luuli miesparka olevansa ihanan unen vallassa,
josta pelkää äkkiä havahtuvansa, häikäistynein silmin; mutta
hänenpä unestaan ei näkynyt koskaan tulevan loppua. Se oli alkanut
kello viideltä aamulla ja kymmeneen iltasella, kymmeneen hyvin
tarkalleen Vefour'in kellon mukaan, kesti sitä vielä…
Paljo oli tapahtunut sinä päivänä, josta pienimmätkin seikat
pysyivät hänen mielessään!
Aamu koitti, kun hän hyvillä mielin, vaikka hiukan kärsimättömänä
astuskeli huoneessaan, vanhana poikana, valmiiksi puettuna, parta
ajettuna, kaksi paria valkoisia hansikkaita taskussa… Mutta, kas
tuossa jo juhlavaunut, ja ensimmäisissä tuolla — joilla on valkoiset
hevoset, valkoiset ohjat ja sisältä ovat verhotut keltaisella damastilla
— näkyy kuni pilvenä, morsiamen hääpuku… Siitä sitte mennään
kirkkoon, astutaan kaksittain, aina tuo valkoinen pilvi etupäässä,
liehuen kepeänä, viehättävänä… Sitte urut, ovenvartija ja
kirkkoherran saarna, kynttelien valossa loistavat jalokivet, kevät
pu'ut… ja väentungos sakastissa, jossa pieni valkoinen pilvi
ikäänkuin katoaa upoksiin kaikkien sitä ympäröidessä ja suudellessa,
sillä välin kuin sulhanenkin jakelee kädenlyöntiä kaikelle Parisin
ylhäiselle kauppiasseuralle, joka on tullut häntä kunnioittamaan…
Sen jälkeen urkujen suuri loppusoitto, joka on sitä juhlallisempi, kun
kirkon selälleen avatut ovet sallivat koko kadun ottaa osaa perheen
juhlamenoihin. Hääkansaa seuraa esikartanossa humina,
katselijoiden puhelut; muun muassa eräs kiillottajatar, suuri esiliina
vyöllä, sanoo ihan kovaa: "Sulhanen ei ole kaunis, mutta morsian on
armottoman sievä…" Siitä sillä on sulhasella ylpeilemistä…
Sitte aamiaiset tehtaalla, seinäpapereilla ja kukilla kaunistetussa
työ-huoneessa, huvimatka Boulognen metsään, mieliksi anopille,

33. rouva Chèbelle, joka, ollen parisilainen pikkuporvaritar, ei olisi pitänyt
tytärtään morsiamenakaan ilman ajoa järven ympäri ja käyntiä
vedenputouksella. — Sen jälkeen tulo päivällisille, valkeita
sytytettäissä bulevaardeilla, jonne ihmisiä oli tullut katsomaan
häämatkaa, oikeita ylpeitä häitä, joita vuokrahevoset pitkässä
jonossa kuljettivat Vefourin portaille asti.
Sillä kohdalla hän oli unessaan.
Ikäänkuin turtuneena uupumuksesta ja mielihyvästä katseli kelpo
Risler epämääräisesti äärettömän suurta kahdeksalle kymmenelle
hengelle katettua, molemmista päistä hevosen kengän muotoista
pöytää, jonka ympäriltä kohosi hymyileviä, tuttuja kasvoja, ja niiden
kaikkien silmistä oli hän näkevinään oman onnensa kuvastavan.
Päivällinen oli loppumaisillaan. Haastelun huminaa aaltoili ympäri
pöytää. Siinä oli vastatusten kääntyneitä kasvoja vilkkaassa
keskustelussa, siinä näkyi mustia hihoja kukkien takaa, siinä nautti
lapsi ilomielin hedelmä-jäätelöään, ja isoja kasoja jälkiruokaa kohosi
kasvojen tasalle ylt'ympäri tuota iloista, kirjavaa ja valoisaa
hääpöytää.
Niinpä niinkin! Risler oli tyytyväinen.
Paitse hänen veljeään Franssia, olivat kaikki, joita hän rakasti,
läsnä. Ensin — vastapäätä häntä, Sidonie, eilen pikku Sidonie,
tänään hänen vaimonsa. Hän oli heittänyt pois huntunsa
päivälliseksi: hän oli astunut ulos pilvestään. Ihan valkeasta ja
sileästä silkkihameesta kohosivat nyt sievät tummanvalkoiset kasvot,
— joita tuon säännöllisesti sidotun morsiusruunun peittämät kauniit
hiukset seppelöivät. Ja niidenpäs kätkössä vasta mylleröi elämään
pyrkivä myrsky, valmiina tuossa paikassa, köykäisten, pienten

34. untuvain tavoin, pois lentämään, katoamaan… Mutta eihän avio-
miehet semmoisia asioita huomaa.
Sidonien ja Franssin jälkeen rakasti Risler kaikkein enin
maailmassa rouva Georges Fromont'ia, jota hän kutsui "rouva
Chorcheksi", osakkaansa vaimoa ja entisen isäntänsä ja herransa,
Fromont-vainajan tytärtä. Risler oli istuttanut hänen viereensä ja
puhutteli häntä aina lempeällä ja suopealla tavalla. Rouva Fromont
oli aivan nuori nainen, melkein Sidonien ikäinen, mutta kauneutensa
oli säännöllisempi, tyynempi. Hän jutteli vähän, ollen outona tuossa
sekalaisessa seurassa, vaan kaikin voimin kumminkin koetti olla
rakastettava.
Toisella puolen Risleriä istui rouva Chèbe, morsiamen äiti, joka
säteili ja loisti viheriän kiiltävässä satiinihameessaan. Aamusta
saakka oli hyvän naisen mieli ollut yhtä loistava, kuin hänen
merkkikuvallinen vaatteensa. Tavan takaa sanoi hän itsekseen:
"Tyttäreni menee naimisiin Fromont nuoremmalle ja Risler
vanhemmalle Vieilles Haudriettes'in kadun varrelta!"… Sillä
tyttärensä, muka, ei mennyt naimisiin ainoastaan Risler
vanhemmalle, vaan koko kauppahuoneelle, tuolle Parisin
kauppamailmassa kuuluisan toimi-nimen, ja joka kerta kuin rouva
Chèbe muisteli mainehikasta tapahtumaa suoristi hän itseään ja
silittää kahisteli väikkyvää hamettaan.
Aika vastakohtana hänelle oli hänen miehensä, herra Chèbe, joka
istui muutamaa tuolia etempänä. Avioliitossa, yleensä, matkaan
saattavat samat syyt kokonaan erilaisia seurauksia. Tuo
lyhytkasvuinen mies jyrkkine kuhmura-otsineen, joka kiilsi ja oli
ontto kuin puutarhan pallo, oli yhtä jörön näköinen, kuin hänen
vaimonsa säteilevä. Yhtä kaikki se ei muuttanut herra Chèbeä, sillä

35. hän vihoitteli pitkin koko vuotta. Sinä iltana ei hän kumminkaan ollut
niin kurjan ja kuihtuneen näköinen, kuin tavallisesti, kun hän oli
puettu leveään, liehuvaan päällystakkiinsa, jonka taskut aina olivat
pullollaan öljy- tai viini-, multasieni- tai etikka-näytteistä, sikäli kun
hän niissä piteli jotakin näistä kauppatavaroista. Hänen oiva, uusi,
musta pukunsa oli vastineena viheriäiselle hameelle, mutta kovaksi
onneksi olivat ajatuksensa hänen pukunsa väriset… Miks'ei, näet,
häntä oltu pantu istumaan morsiamen viereen, niinkuin hänen oli
oikeus?… Miksi oli hänen paikkansa annettu Fromont nuoremmalle…
Ja ukko Gardinois, Fromont'ilaisten isoisä, mitä hän teki Sidonien
rinnalla?… Aha! vai niin! Kaikki Fromont'ilaisille, eikä mitään
Chèbeläisille… Ja sitte vielä ihmetellään, että vallankumouksia
syntyy!
Onneksi sai vimmattu pikku mies purkaa sappensa naapurilleen ja
ystävälleen, vanhalle virasta eronneelle näyttelijälle, Delobellelle,
joka juhlallisena kuunteli häntä levollisesti ja majesteetillisesti.
Vaikkapa oltaisikin oltu poissa teaatterista viisitoista vuotta,
tirehtöörien häijyyden tähden vaan, niin kyllä sitä aina löytyy, kun
tarvitaan, näyttämö-asentoja kaikkia tapauksia varten. Niinikään oli
Delobelle sinä iltana häävieraana, kasvot puoleksi vakavina puoleksi
hymyilevinä, samalla luontevana ja juhlallisena, sekä, nouteliaana
alhaista kansaa kohtaan. Olisi luultu hänen, koko teaatterihuoneen
edessä, olevan mukana ensimmäisen näytöksen pidoissa
pahvilaatikoissa annettujen ruokien ääressä, ja vieläkin enemmän
näkyi tuo kummallinen Delobelle näyttelevän jotakin osaa, kun hän,
varmaan ajatellen, että hänen kykyänsä iltamassa käytetään, siitä
asti, kuin pöydässä oltiin, ajatuksissaan muistutteli kauneimpia
kappaleita näytelmistöstään. Senpätähden hänen kasvojensa
epämääräinen ja teeskennelty osoite kuvasi näyttelijää, joka muka

36. on tarkkaan kuulevinaan, mitä hänelle sanotaan, vaan koko ajalla ei
ajattele muuta kuin vastaustaan.
Omituista, että morsiamenkin kasvoissa oli hiukan samaa
osoitetta. Noissa nuorissa, sievissä piirteissä, joita onnellisuus
elähytti kirkastamatta niitä, näkyi salainen huoli; ja, hetkittäin,
ikäänkuin hän olisi itsekseen puhunut, vilahti hymyn väre hänen
suupielissään.
Sellaisella pienellä hymyllä vastasi hän oikealla puolellaan istuvan
isoisä Gasdinoisin hiukan kujeellisiin pilapuheisin:
— Sitä Sidoniea, yht' hyvin!… sanoi kunnon ukko nauraen… Kun
ajattelee, ett'ei ole kahta kuukautta siitä, kuin hän aikoi mennä
luostariin… Kyllä ne tunnetaan, tyttöjen luostarit!… Niin on kuin
meillä sanotaan: kahden virsut penkin alla, kahden kalsutkin
sopessa!…
Ja kaikki pöydän ääressä nauroivat luottoisasti vanhan berryläisen
maamiehen talonpoikamaisille ilveille. Suunnattoman rikkauden oli
elämä ukolle jakanut sydämen, hyvyyden ja kasvatuksen, vaan ei
älyn sijaan: sillä tätä tuolla ovelalla kyllä oli ja enemmänkin kuin
kaikilla noilla muilla porvareilla yhteensä. Niiden varsin harvojen
joukossa, jotka herättivät hänessä jonkinlaista myötätuntoisuutta,
miellytti häntä erittäinkin pikku Chèbe, jonka hän tunsi pienestä
tyttöhepakosta asti; ja tämä puolestaan, joka oli liian hiljan tullut
rikkaaksi ollakseen varallisuutta jumaloitsematta, puhui oikealla
istuvalle naapurilleen sangen kunnioittavalla ja veikistelevällä tavalla.
Sitä vastoin käyttäytyi hän hyvin varovasti vasempaa naapuriaan,
Georges Fromont'ia, miehensä osakaskumppania kohtaan. Heidän

37. puhelunsa rajoittui vaan kohteliaisuuksiin, jopa oli heidän kesken
ikäänkuin teeskenneltyä välinpitämättömyyttä.
Äkkiä kuului silkin kahinaa, tuolit kolisivat, puhelu lakkasi ja nauru
herkesi. Noustiin ruoalta. Tuossa puoli-äänettömyydessä sanoi rouva
Chèbe, joka oli käynyt puheliaammaksi, sangen kovaa eräälle
serkulle maaseudulta, joka oli ihastuksissaan nuoren, sillä hetkellä
herra Gardinois'in kanssa käsitysten seisovan morsiamen vakavasta
ja tyynestä käytöksestä.
— Näettehän, serkkuni, tuota lasta. — Ei kukaan olisi voinut
koskaan tietää, niitä hän ajatteli…
Kaikkien noustua mentiin suureen saliin.
Sill'aikaa kun tanssijaisiin kutsutut joukottain liittyivät
päivällisvierasten pariin, kun soittokunta valmistautui ja tanssijat,
pänsneet nenällä, pyörivät pienten, valkoisiin vaatteisin puettujen
malttamattomien neitosten ympärillä, oli sulhanen, tuota kaikkia
peläten, paennut ystävänsä Planuksen — Sigismund Planuksen
kanssa, joka kolmekymmentä vuotta oli ollut Fromont'in
kauppahuoneen rahaston hoitajana — turvaan tuohon pieneen
kukilla koristettuun kalteriin, jonka köynnöslehtoa kuvaavat
seinäpaperit olivat ikäänkuin vihantana perämönä Vefourin kullatuille
saleille. Siellä he ainakin olivat yksinään, siellä he voivat jutella:
— Sigismund, vanhus… minä olen tytyväinen…
Ja Sigismund oli myöskin tyytyväinen, mutta Risler ei antanut
hänelle suuvuoroa sanoa sitä. Nyt kun hän ei enää pelännyt itkeä
ihmisten nähden, tulvasi hänen sydämensä koko ilo esiin.

38. — Ajattelehan tok', ystäväni!… Eikö se ole tavatonta tykkänään,
että tuommoinen nuori tyttö huoli minusta. Sillä, suoraan sanoen,
enhän minä ole kaunis. Ja tiedänhän sen ilman että tuon
hävyttömän tarvitsi sitä minulle kirkossa sanoa. Sitte olen jo kahden
viidettä vanhakin… Hän taas, joka on niin suloinen!… Löytyihän niitä
paljo muitakin otettavana, paljo nuorempia ja rikkaampia
puhumattakaan Frans raukasta, joka häntä hyvin paljon rakasti…
Mutta kas ei! vanhan Rislerin hän tahtoi… Ja hullunkurisesti se kävi…
Kauan aikaa huomasin minä hänen olevan murheissaan, kokonaan
muuttuneen… Ja ajattelin kyllä, että rakkauden huolia siellä pohjalla
piilee… Me, äitinsä ja minä, urkimme ja mietimme päämme halki,
saadaksemme selkoa, ketä hän, näet, rakasti… Niinpä sitte eräänä
aamuna astuu rouva Chèbe huoneeseni ja itkee ja sanoo: "Teitä hän
rakastaa, ystävä kulta!"… Ja minua… minua rakasti hän… Kah! kuka
sitä olisi koskaan luullut?… Ja sekö vielä, että samana vuonna
kohtasi semmoinen onni!… Päästä osakkaaksi Fromont'in
kauppahuoneesen ja Sidonien sulhaseksi… Oi, tok!…
Silloin tuli, hurmaavan valssin soidessa, pari tanssijoita, ikäänkuin
tuuliaispäänä pieneen saliin. Ne olivat morsian ja Rislerin osakas,
Georges Fromont. Molemmat olivat yhtä nuoret, yhtä komeat, ja he
puhuivat puolikovaan, kietoen sanansa ahtaisin valssipiireihin.
— Te valehtelette… sanoi Sidonie vaaleahkona ja yhä vähän
hymyilevänä.
Toinen, vaaleampana häntä, vastasi:
— En valehtele. Enoni tahtoi minun naimaan. Hän oli
kuolemaisillaan… te olitte lähteneet pois… Minä en tohtinut kieltää…
Kaukaa ihaili heitä Risler:

39. — Kuinka hän on sievä! kuinka he tanssivat hyvin!…
Hänet huomattuaan valssijat erosivat, ja Sidonie tuli sukkelaan
Rislerin luo:
— Mitä? Oletteko täällä?… Mitä te täällä teette?… Teitä etsitään
joka paikasta. Miks'ette ole tuolla?…
Niin puhuessaan, korjasi hän somalla, kärsimättömällä liikkeellä
hänen kaulahuivinsa solmua. Ihastuneena hymyili Risler salavihkaa
Sigismundille, liian onnellisena tuntiessaan kaulallaan tuon pienen
hansikkakätösen kosketuksen, huomatakseen kaikkien hänen
sormiensakin vapisevan.
— Antakaa käsivartenne, sanoi Sidonie Rislerille, ja yhdessä
astuivat he saliin. Pitkän, valkolaahoksisen hameen rinnalla näytti
Rislerin musta, huonosti tehty ja huonosti puettu takki vieläkin
kömpelömmältä; mutta takkia ei korjata, niinkuin kaulahuivia: se oli
vaan pidettävä semmoisena, kuin se oli… Se oli Sidonielle ylpeyden
ja tyydytetyn turhamielisyyden hetki, kun, heidän ohikulkiessaan,
kaikki riensivät hymyllä vastaamaan heidän tervehdyksensä. Kovaksi
onneksi ei se vaan ollut kestäväinen. Salin nurkassa istui nuori,
kaunis nainen, jota ei kukaan kutsunut ja joka katseli tansseja
levollisena ja iloisena, vast'ikään ensi kerran äidiksi tultuaan. Heti
hänen huomattuaan meni Risler suoraan hänen luoksensa ja istutti
Sidonien hänen viereensä. Tarpeetonta on mainita, että se oli rouva
Chorche. Kenelle muulle olisi hän puhunut noin kunnioittavasti ja
lempeästi? Kenenkä muun, kuin hänen käteensä, olisi hän voinut
laskea pikku Sidoniensa käden sanomalla: "Rakastattehan häntä
paljo, eikö niin? Te olette oikein hyvä… Hän tarvitsee hyvin paljon
neuvojanne ja mailman kokemustanne"…

40. — Tokihan, hyvä Risler, vastasi rouva Georges, olemmehan me,
Sidonie ja minä, vanhoja ystäviä… Mistä syystä me emme vielä
rakastaisi toisiamme?…
Mutta turhaan etsi hänen rauhallinen ja suora katseensa vastausta
vanhan ystävänsä silmistä…
Täydellisesti naisia tuntematta ja kohdellessaan Sidoniea, kuin
lasta, jatkoi Risler samalla äänellä:
— Ota, näet, hänet, tyttiseni, esikuvaksesi… Ei ole kahta
semmoista mailmassa, kuin rouva Chorche… Hänellä on aivan isänsä
sydän… Oikea Fromont!…
Silmät maassa, kumarsi Sidonie, niitäkään vastaamatta. Tuskin
huomattava väristys juoksi hänen satiini kenkänsä kärjestä aina
seppeleen ylimpään pomeranssi korteen asti. Mutta kelpo Risler ei
nähnyt mitään. Hän oli kuin juovuksissa ja hulluna hälinästä,
tanssijaisista, soitosta, kaikista noista kukista ja tulista… Hän luuli
kaikkien muidenkin hengittävän tuota verrattoman onnellisuuden
ilmaa, joka häntä ympäröi. Hän ei huomannut vähäistä kaihoa ja
kateuden kilvoituksia, jotka parveilivat koristetuilla otsilla.
Hän ei nähnyt Delobellea, joka, nojaten kyynäspäällään takkaa
vasten ja väsyneenä ikuiseen asemaansa, toinen käsi povessa,
toinen puuskassa, hattu reidellä, odotti tuntikausia, ilman että
kukaan aikoikaan pyytää häntä käyttämään kykyään seuran huviksi.
Hän ei nähnyt herra Chèbeä, joka synkeänä seisoa jörötti kahden
oven välissä, enemmän kuin koskaan vihoitellen Fromont'ilaisille…
Voi niitä Fromont'ilaisia!… Heiliäpä oli etevä sija häissä. Vaimoineen,
lapsineen, ystävineen ja ystävien ystävineen olivat he kaikki läsnä…
Oli kuin joku heistä olisi häitä viettänyt… Kukapa siinä puhuikaan

41. jostakin Risleristä tai Chèbestä? Häntä, isää, ei oltu edes
esiteltykään!… Ja vieläkin enemmän lisäsi pienen miehen raivoa
rouva Chèben käytös ja tapa hymyillä kaikille äidillisesti.
Muutoin oli sielläkin, kuin melkein kaikissa häissä, kaksi tyystin
erilaista virtaa, jotka koskettivat toisiinsa, kuitenkaan yhteen
sekoittumatta. Fromont'ilaiset, jotka kovin suututtivat herra Chèbeä
ja olivat tanssijaisten ylimyksinä, kauppakamarin esimies, asian-
ajajain vanhin kuuluisa shokolaatikauppias, joka oli esimiehenä lakia
laativassa valiokunnassa ja miljonien omistaja ukko Gardinois, kaikki
he lähtivät pois kahdentoista jälkeen. Heidän perästä astui Georges
Fromont vaimoneen vaunuihinsa, eikä jäänyt enää jäljelle kuin
Rislerin ja Chèben puolet. Ja kohta muuttui juhla iloisemmaksi ja
pauhaavammaksi.
Kuuluisa Delobelle, joka jo oli väsynyt, kun ei häntä mihinkään
pyydetty, päätti itse pyytää itseään, ja, sill'aikaa kun vieraat
tungeskelivat shokolaati- ja punssi-pöytien ympärillä, kävi hän
lausumaan jyrisevällä äänellä monoloogia Ruy-Blasista: "Hyvää
ruokahalua, herrat!"…
Vuoroonsa pääsivät nyt köyhemmätkin esille näyttämään
säästeliäästi tehtyjä vaatteuksiaan, ja nuoret kauppalaiset, jotka
kauvan jo olivat himonneet ilvehtimään, uskalsivat hekin käydä
katrillia tanssimaan. Morsian oli jo kauvan tahtonut lähteä pois, ja
vihdoin hän katosikin Rislerin ja rouva Chèben kanssa. Mitä herra
Chèbehen tulee, joka jälleen oli päässyt entiseen arvoonsa, niin oli
mahdotonta saada häntä pois. Pitihän jonkun toimittaa isännän
virkaa, hitto vie!… Että pieni mies asiaan hyvin ryhtyi, sen minä
takaan!… Punaisena ja innostuneena hyöriä mellasti hän melkein
kuin kapinoitsija. Ja kuuluipa hän alahalla laskettelevan politikkiakin

42. Vefourin ravintolanhoitajan kanssa sekä julkeudesta puheita
pitävän…
… Pitkin katuja, Maraisiin päin, vierivät raskaasti häävaunut, joiden
humalan raskauttama ajuri tuskin jaksoi valkoisia ohjaksia käsissään
pitää.
Rouva Chèbe puheli paljon, luetellen muistettavan päivän kaikkia
komeuksia ja ihastuneena erittäinkin päivälliseen, jonka jotenkin
tavallinen ruokalista oli hänestä ylellisyyden korkeimpana osoitteena.
Sidonie haaveksi vaunujen suojassa ja Risler, istuen vastapäätä
häntä, ell'ei hän enää sanonut: "minä olen tyytyväinen…", ainakin
niin ajatteli itsekseen sydämen pohjasta. Kerran koetti hän tarttua
pieneen valkoiseen kätöseen, joka nojautui nostettuun ikkunaan,
mutta se vetäytyi pois niin pian, että hän jäi hievahtamatta
paikalleen vaipuen äänettömään ihaelemiseen.
Kuljettiin Halles'ien ja Rambuteau kadun kautta, joka oli täynnä
yrttitarhurien rattaita; sitte, Francs'-Bourgeoiskadun päässä
käännyttiin Arkistojen kulmasta Braque-kadulle. Siinä seisatuttiin
ensikerran ja rouva Chèbe astui alas porttinsa luona. Se oli liian
ahdas hänen komealle, viheriäiselle silkkihameelleen, jonka liepeet ja
reunukset kauhealla kohinalla katosivat käytävään… Muutaman
minuutin perästä aukeni selko selälleen jykeä portti Vielles-
Haudriettes-kadun varrella, päästääkseen juhlavaunut sisään.
Portilla, vanhan kartanon kilvessä, puoleksi kuluneen vaakunan alla,
oli kilpi, johon sinisillä kirjaimilla oli kirjoitettu: "Seinä-paperia."
Sillä kertaa morsian, joka oli siihen asti ollut liikkumattomana ja
ikäänkuin nukuksissaan, näkyi äkkiä havahtuvan, ja ell'eivät kaikki
tulet olisi olleet sammutetut suurista rakennuksista, työ- ja tavara-
huoneista, jotka seisoivat rivittäin pihalla, olisi Risler voinut nähdä

43. riemastushymyn yht'äkkiä kirkastavan nuo kauniit, ongelmoiset
kasvot. Pyörät hiljensivät ratinansa puutarhan hienolla hiekalla ja
seisattuivat kohta pienen kaksikerroksisen rakennuksen portaiden
eteen. Siinä asui Fromont'ilaisten nuori perhe ja Risler vanhempi
vaimoineen asettui asumaan heidän yläpuolelle. Asumus oli
suurenlainen, ja aution kadun etäisessä kaupungin osassa korvasi
kauppasäädyn varallisuus. Portaissa oli lattiapeitto ylös asti,
etehisessä oli kukkia ja kaikkialla loisti marmoria, heijasti kuvastimia
ja kiilsi vaskea.
Sill'aikaa kun Risler tyytyväisenä käveli uuden asuntonsa suojissa,
oli Sidonie yksin huoneessaan. Lakeen ripustetun pienen sinisen
lampun valossa loi hän ensin silmänsä kuvastimeen, jossa hän näki
itsensä päästä jalkoihin asti, sitte kaikkeen uuteen ja hänelle outoon
loistoisuuteen; ja sen sijaan, että hän sitte olisi mennyt maata,
aukaisikin hän ikkunan ja nojautui liikkumattomana balkongiin.
Yö oli valoisa ja lämmin. Selvään näki hän koko tehtaan
lukemattomine ikkunoineen, kiiltävine, korkeine lasineen, sen pitkän
savutorven, joka hälveni taivaan avaruuteen, ja lähempänä pienen
upean puutarhan, vanhan kartanon seinustalla. Ylt'ympäri oli ikäviä,
kurjia kattoja ja kolkkoja, kolkkoja katuja… Yht'äkkiä vavahti hän.
Tuolla, synkimmässä, rumimmassa kaikista noista ylisistä, jotka,
ikäänkuin viheliäisyyden painamina, likistyivät yhteen, toisiinsa
nojautuen, aukeni viidennessä kerroksessa selki selälleen kolkko
ikkuna. Hän tunsi sen oitis. Se oli porrasikkuna hänen vanhempainsa
asunnossa.
Porraslavan ikkuna!…
Kuinka paljo asioita tuo nimi yksistään muistutti hänelle! Kuinka
monta hetkeä, kuinka monta päivää hän siellä oli viettänyt,

44. kumarruksissa kosteaa ikkunalaitaa vasten, joka oli ilman rintanojaa,
ilman balkongia, katsellen tehtaasen päin…
Ja vielä nytkin oli hän näkevinään siellä ylähällä pikku Chèben
näppärät kasvot, ja tuon kurjan akkunan kehikossa aukeni hänen
silmiensä eteen koko hänen lapsuutensa elämä, Parisi-tytön
surullinen nuoruuden aika.

45. II.
Pikku Chèben historia. — Kolme perhekuntaa yksillä portailla.
Parisissa, liian pienissä asunnoissaan ahtaasti asuville köyhille
perheille on yhteinen porraslava ikäänkuin lisäsuojana, asunnon
suurennuksena. Sen kautta pääsee kesä-aikaan vähän ilmaa ulkoa,
siellä puhelevat naiset, siellä kirmaavat lapset.
Kun pikku, Chèbe piti kovin paljon melua kotona, sanoi hänelle
äitinsä: "Ole tuossa jo minua vaivaamatta… mene leikkimään
portaille." Ja lapsi juoksi sinne hyvin sukkelaan.
Tuo porraslava, vanhan talon viimeisessä kerroksessa, jossa maar'
ei oltu tilaa säästetty, muodosti ikäänkuin suuren, korkean käytävän,
portaiden puolelta rautaisten käsipuiden suojeleman ja leveän
ikkunan valaiseman, josta näkyi kattoja, kartanoita ja muita
ikkunoita, sekä kauempaa Fromont'in tehtaan puutarha, ikäänkuin
viheriäisenä nurkkana vanhojen jättiläisseinien välissä.
Kaikki tuo ei ollut mitään varsin hauskaa, mutta lapsi huvittelihe
siellä paljoa paremmin, kuin kotonaan. Kotielämä oli ikävää, olletikin
kun satoi, eikä Ferdinand lähtenyt ulos.

46. Ferdinand Chèbe, aivot aina höyryävinä uusista aatteista, jotka
kovaksi onneksi eivät koskaan koituneet, oli niitä laiskoja ja
suurihankkeisia porvareja, joita Parisissa löytyy hyvin kosolta.
Vaimonsa, jota hän alussa oli viehättänyt, oli kohta huomannut
hänen mitättömyytensä ja kärsi sitte malttavaisesti ja yhtä lailla sekä
hänen alituiset onnellisuuden unelmansa että vauriot, jotka niitä
välittömästi seurasivat.
Neljästä kolmatta tuhannesta franc'ista myötäjäisiä, jotka vaimo oli
tuonut ja miehensä tuhlannut hulluihin yrityksiin, ei heillä ollut
jäljellä muuta kuin pieni korko, joka vielä piti heitä arvossa naapurien
joukossa, sekä myöskin rouva Chèben, kaikista haaksirikoista
pelastettu, kashimirishaali, hänen hääkarikkansa ja kaksi sangen
pientä, vähäpätöistä briljanttinappia, joita Sidonie toisinaan pyysi
äitinsä näyttämään, piirongin laatikonpohjalla, vanhassa
valkosamettisessa lippaassa, josta kauppiaan, kolmekymmentä
vuotta sitte kultakirjaimilla kirjoitettu nimi, oli ihan kulumaisillaan. Se
oli tuon köyhän, kasvuillaan elävän perheen ainoa loistoisuus.
Kauan, hyvin kauan oli herra Chèbe hakenut paikkaa, josta riittäisi
vähän lisää heidän pieniin korkojäännöksiinsä. Mutta hän etsikin
vaan semmoista paikkaa, jota hän kutsui kaupaksi seisoallaan, sillä
hänen terveytensä, näet, oli kaikkia istuvia toimia vastaan.
Todellakin, avionsa ensi vuosina, silloin kuin hän oli suurissa
asioissa ja kun hänellä oli oma hevonen ja omat rattaat kauppa-
asioitaan varten, oli pieni mies kaatunut pahasti ja se kaatumus,
josta hän tuon tuostakin puheli, oli hänen laiskuutensa
puolustuksena.
Ei tarvinnut olla viittä minuuttia herra Chèben seurassa, ennenkuin
hän jo sanoi luottoisalla äänellä:

47. "Tunnettehan onnettomuuden, joka tapahtui Orleans'in
herttualle?…"
Ja taputtaen kämmenellään hapsitonta pääkalloaan, jatkoi hän:
"Sama tapahtui minullekin nuoruudessani."
Tuon kuuluisan kaatumuksen jälkeen pyörrytti häntä kaikenlainen
istuva toimi ja hän näki olevansa katalasti tuomittu kauppaan
seisoallaan. Niinpä oli hän vuoroon ollut asiamiehenä viini-, kirja-,
tryffeli-, kello- ja monessa muussa kaupassa. Kovaksi onneksi
kyllästytti häntä hyvin pian kaikki ja hän ei pitänyt koskaan
asemaansa riittävänä entiselle kauppamiehelle. Sillä tavoin,
katsomalla kaikkea tointa arvoansa alemmaksi, oli hän vähitellen
käynyt vanhaksi ja kykenemättömäksi, oikeaksi tyhjäntoimittajaksi,
vetelehtijäksi.
Paljo on soimattu taiteilijoita heidän eriskummallisuuksistaan,
luonnon oikuistaan, tuosta tavan omaisen kauhusta, joka heittää
heidät syrjäpoluille, mutta kukapa taitaa koskaan luetella kaikkia
naurettavia mielijohteita ja hulluja eksentrillisyyksiä, joilla joutilas
porvari tahtoo täyttää tyhjää elämätään? Niinpä piti herra Chèbe
erityisenä lakina kaikenlaiset matkat ja kävelyt. Koko ajan, kun
Sebastoopolin bulevardia rakennettiin, kävi hän kaksi kertaa päivässä
katsomassa, tokko se muka "edistyi."
Ei kukaan tuntenut paremmin kuin hän maineessa olevia
erityistavara-kauppoja; ja hyvin usein, kun rouva Chèbe, itse
toimeliaasti korjatessaan talon liina-vaatteita, tuskaantui näkemään
miehensä joutilaana katsoa töllistelevän ikkunasta, pääsi hän
hänestä erilleen sanomalla: "Etköhän… tuota… kävisi tuosta,

48. tiedäthän, kadun kulmasta, jossa hyviä leivoksia myödään, niitä jälki-
ruo'aksi päivälliseksi"…
Ja mies lähti, käveli bulevaardia pitkin, poikkesi puoteihin, odotteli
omnibusta ja vietti siten puolen päivää ulkona kahden kappaleen,
kolmen sou'n maksavan leivoksen tähden, joita hän juhlallisesti
kantoi kotia, pyyhkien otsaansa.
Etenkin ihaeli herra Chèbe kesää, pyhäpäiviä, pitkiä kävelyjä
Clamart'issa tai Romainville'ssa ja juhlia, joissa oli paljo kansaa ja
hälinää. Hän oli kanssa niitä, jotka kokonaista viikkoa ennen Elokuun
15 päivää kävivät tarkastamassa valmistuksia juhla-valaistukseen.
Eikä hänen vaimonsa ollut siitä pahoillaan ollenkaan. Ainakaan ei
silloin ollut hänen tuolinsa ympärillä päivät pitkään vetelehtimässä
tuo i'änikuinen ähkijä jättiläistuumineen ja yrityksineen, jotka
harkitessa, edeltäkäsin jo raukesivat tyhjään, sekä muistoineen
menneestä ajasta että raivossa siitä, ett'ei hän voinut ansaita rahaa.
Eikä hänkään, vaimo-raukka, sitä ansainnut, mutta hän osasi sitä
niin hyvin tallettaa ja hänen ihmeellinen säästeliäisyytensä täydensi
sillä tavoin kaikki, ett'ei kurjuus, tuon kovan puutteen naapuri, ollut
koskaan päässyt noihin kolmeen aina siistiin huoneesen hävittämään
huolellisesti korjattuja kapineita, vanhoja, verhonsa alle kätkettyjä
huonekaluja.
Vastapäätä Chèbeläisten ovea, jonka vaskiripa porvarillisesti loisti
portailla, oli kaksi muuta pienempää ovea.
Toiseen oli neljällä naulalla lyöty käymäkortti, jossa oli nimi "Risler,
tehtaan piirustaja." Toisella oli pieni sahviaani nahka-palanen ja siinä
kultakirjaimilla:

49. ROUVA DELOBELLE, lintuja ja kärpäsiä
kuoseiksi.
Delobelleläisten ovesta, joka usein oli auki, näkyi iso
neliskulmainen suoja, jossa kaksi naista, äiti ja tytär, vielä melkein
kuin lapsi, yhtä vaaleina, yhtä väsyneinä kumpikin, harjoittivat yhtä
noista tuhansista fanttasiia-ammateista, jotka käsittävät sen, mitä
kutsutaan Parisin-kaluiksi.
Siihen aikaan oli kuosi koristaa hattuja ja tanssivaatteita siroilla,
hohtokiven värisillä, Etelä-Ameriikan eläväisillä, ja niiden
valmistaminen oli juuri Delobellen naisten erityistoimi.
Eräs tukkukauppias, jolle lähetykset tulivat suorastaan Antilleista,
laittoi heille aukaisematta pitkiä, keveitä arkkuja, joissa, inhottavassa
arsenikki pölyssä loistivat kärpäset, ladottuina ja valmiiksi neuloille
pistettyinä, sekä linnut, toinen toisiinsa sullottuina, siivet hienossa
paperisiteessä. Tuo kaikki oli kuntoon pantava, kärpäset saatavat
hytisemään messinkilangan päähän, koliibrien höyhenet
pöyhisteltävät ja kiilloteltavat, taittuneet jalat silkkirihmalla
korjattavat, sammuneiden silmien sijaan pantava kiiltäviä helmiä ja
hyönteiset tai linnut tehtävät sieviksi ja elävän näköisiksi.
Äiti teki työtä tyttärensä johdolla; sillä Désiréellä, vaikka hän olikin
vielä ihan nuori, oli oiva aisti, tenhottaren kekseliäisyys, eikä kukaan
osannut niinkuin hän, asetella silmiä lintujen pikku päihin ja levittää
niiden kangistuneita siipiä.
Ontuva kun hän oli lapsuudestaan saakka, onnettoman tapauksen
tähden, joka ei kuitenkaan ollut laisinkaan vahingoittanut hänen
säännöllisten ja hienojen kasvojensa suloa, oli Désirée Delobelle'lla,
koska hänen siitä syystä oli melkein täytymys, paikaltaan liikkumatta,

50. alituisesti pysyä kotonaan, oikea ylimyksellinen iho ja erittäin
valkoiset kädet. Pitäen aina hiuksensa veikeästi kammattuina, vietti
hän päivänsä istuessaan upoksissa nojatuolissaan, kuosikuvilla ja
kaikenvärisillä linnuilla kukkuroidun pöytänsä ääressä, ikäänkuin
tuossa maailmallisen kauneuden oikullisessa ammatissa unhoittaen
oman onnettomuutensa ja siten korvaten epäsuosiollista elämätänsä.
Hän ajatteli, että kaikki nuo pienet siivet lähtivät lentoon hänen
liikkumattomalta pöydältään oikeille matkustuksille Parisin maailman
ympäri tuikkimaan juhlissa, ruunujen valossa; ja yksin hänen
tavastaan asetella kärpäsiään ja lintujaan olisi voinut arvata hänen
ajatustensa suunnan. Alakuloisuuden ja murheen päivinä,
kuroittuivat suipot nokat eteenpäin, siivet levisivät ihan auki,
ikäänkuin ottaakseen huiman vauhdin lentääkseen kauas, hyvin
kau'as pois viidennen kerroksen asunnoista, puutteen alaisuutta ja
kurjuutta pakoon. Vaan kun hän joskus taas oli tyytyväinen, niin
näyttivätpä hänen eläväisensäkin elämään ihastuneilta, olivatpa
oikein pienten oikullisten ja rajujen kuosilintujen näköisiä.
Onnellisena tai onnettomana teki Désirée työtä aina yhtä
innokkaasti. Aamupuhteesta aina myöhään yöhön saakka oli pöytä
täynnä työesineitä. Ja päivän viimeisen säteen sammuessa, kun
tehtaan kello kaikui ylt'ympäri lähipihoja, sytytti rouva Delobelle jo
lampun, ja heti, tuon varsin niukan aterian jälkeen, ryhdyttiin
uudelleen työhön.
Noilla molemmilla väsymättömillä naisilla oli maali tai luuletus,
joka esti heitä tuntemasta pakollisen valvomisen kuormaa. Se oli
kuuluisan Delobellen näyttelijäkunnia.
Siitä asti, näet, kun Delobelle oli jättänyt maaseudun teaatterit
tullakseen näyttelemään Parisiin, odotti hän vaan, että joku

51. ymmärtäväinen tirehtööri, kaitseleva ideaali-tirehtööri, joka keksii
nerot, tulisi tarjoamaan hänelle hänen mittaisen roolin. Kentiesi olisi
hän voinut, alussa etenkin, saada keskulaisen paikan jossakin
kolmannen luokan teaatterissa, vaan Delobelle'pa ei tahtonut
häväistä itseään.
Hänestä oli parempi odottaa, taistella, niinkuin hän sanoi!… Ja
nähkäähän, millä tavoin hän käsitti taistelun.
Aamuisin huoneessaan, vieläpä usein vuoteessaankin, kertoi hän
entisen repertoaarinsa rooleja; ja vavisten kuuli Delobelle'n naisväki
väliseinän takaa katkelmia Antoonio'sta ja Lasten lääkäristä
lausuttavan mahtipontisella, jyrisevällä äänellä, joka sekaantui
suuren parisilaisen työpesän pauhinaan. Sitte, aamiaisen jälkeen oli
hän poissa kotoa yöhön saakka: hän teki "bulevaardi-kävelynsä," se
on, astuskeli verkalleen Château d'Eau'n ja Madeleinen väliä,
hammaspuikko suupielessä, lakki hiukan toisella korvalla, hansikkaat
aina kädessä, harjattuna ja loistavana.
Tuo pukukysymys oli hänestä hyvin tärkeä. Sen piti hän
suurimpana onnistumisen toiveena, houkuttimena tirehtöörille —
tuolle mainiolle ymmärtäväiselle tirehtöörille, — jonka päähän ei olisi
koskaan juolahtanut ottaa palvelukseen kulunut, huonosti puettu
mies.
Myöskin Delobelle'n naisväki piti tarkan huolen siitä, ett'ei häneltä
mitään puuttunut; ja kyllä tarvittiinkin lintuja ja kärpäsiä tuollaisen
jyhkeän velikullan kaunistamiseksi! Näyttelijä piti sen vallan
luonnollisena.
Hänen mielestään vaimonsa ja tyttärensä ponnistukset ja puutteen
näkö eivät tarkoittaneet häntä nimen-omaan, vaan tuota salaperäistä

52. ja tuntematointa neroa, jonka ikäänkuin tallettajan hän arveli
olevansa. — Chèben ja Delobellen perheiden asemassa oli
jonkinlaista yhtäläisyyttä. Delobelleläisten vaan ei ollut niin ikävä.
Noista pienistä kasvuillaan eläjistä tuntui heidän ahdas elämänsä
valottomalta, aina yhdenlaiselta, kun taas näyttelijän perheelle toivo
ja mielenkuvitus kaikkialla avasi oivallisia näkö-aloja.
Chèbeläiset olivat ikäänkuin umpikujassa elävät ihmiset,
Delobelleläiset asuivat ikäänkuin pienen, likaisen, kolkon kadun
varrella ilman päivää ja ilmaa, vaan siitäpä oli piakkoin käypä iso
bulevaardi. Lisäksi ei rouva Chèbe enää luottanut mieheensä, kun
taas hänen naapurinsa, tuon ainoan taikasanan "taiteen" nojassa, ei
ollut koskaan epäillyt miehestään.
Ja sillä välin otti herra Delobelle, monta monituista vuotta, turhaan
vermuutti-naukkuja teaatteriasiamiesten kanssa, absinttia taputtajain
päämiesten kanssa ja bitteriä vaudeville'in kirjoittajien ja
näytelmöitsijäin sekä tuon useiden suurten kappalten kuuluisan
sepustajan kanssa. Tarjoomuksia yhä vaan ei tullut. Ja niin oli mies
parka, kertaakaan näyttelemättä, luisunut nuoresta rakastajasta
vanhempien rooliin, sitte raha-asioitsijaksi, sitte korkeasukuiseksi
isäksi, vihdoin ukkonahjukseksi…
Ja siinä hän pysyi!
Kahteen tai kolmeen toviin oli hänelle hankittu tilaisuus ansaita
elatuksensa, koettamalla asettaa hänet klubin tai kahvilan hoitajaksi
ja suurien makaasiinien, niinkuin Phares de la Bastille'n ja Colosse de
Rhodes'in, tarkastajaksi. Siihen oli hyvät käytöstavat tarpeeksi, eikä
niitä Delobelle'lta puuttunut, Jumala nähköön!… Vielä vai, suuri mies
hylkäsi kun hylkäsikin sankarimaisesti kaikki hänelle tehdyt
tarjoomukset.

53. — Minulla ei ole oikeutta luopua teaatterista!… sanoi hän.
Kuulla tuommoisia raukan suusta, joka vuosikausiin ei ollut
näyttämölle astunut, oli vastustamattoman koomillista. Mutta halua
ei ollut nauraa, kun näki hänen vaimonsa ja tyttärensä yöt päivät
nielevän arsenikki tomua ja kun kuuli heidän, taittaessaan neulojaan
pikkulintusten messinkilankaa vasten, totisina kertovan:
— Ei, ei! Herra Delobellellä ei ole oikeutta luopua teaatterista.
Onnellinen ihminen, jolle hänen mulkosilmänsä, aina suopea
hymynsä ja tapansa hallita näytelmissä, oli elinajaksi hankkinut tuon
"hemmoitellun" ja ihmetellyn kuninkaan pojan harvinaisen aseman!
Kun hän käveli ulkona, tervehtivät häntä Francs-Bourgeois-kadun
puotilaiset Parisilaisten tavanmukaisella kunnioituksella ja
ihastuksella kaikkea kohtaan, mikä vaan teaatteria koskee. Hän oli
aina hyvin puettu! Ja sitte niin hyvä, niin kohtelias!… Ihme sentään,
että hän, tuo Ruy-Blas, Antonio, Marmori-tyttöjen Rafaelia, Savannin
rosvojen Antreas, joka lauantai-ilta, modistikotelo kainalossa, kantoi
naistensa työtä Saint-Denis-kadun kukkamyymälään…
Entä sitte! Semmoistakin asiaa toimittaessaan oli tuossa mies-
vietävässä niin paljon jaloutta ja luonnollista arvollisuutta, että neiti,
jolla oli toimena tarkastaa Delobelle'n tiliä, oli pahemmassa kuin
pulassa antaessaan noin moitteettomalle herrasmiehelle vaivalloisesti
ansaitut vähäiset viikkorahat.
Vaan niinäpä iltoina, näette, ei näyttelijä tullut kotia päivälliselle, ja
sen naisväki tiesi jo edeltäkäsin. Hän muka tapasi aina bulevaardilla
jonkun vanhan toverin, kova-osaisen, niinkuin itsekin oli —
jommoisia kyllä löytyy tuossa pyhässä ammatissa — ja niitä hän
kestitsi ravintolassa tai kahvilassa. Sitte toi hän varsin uskollisesti, ja

54. siitä annettiin hänelle kiitokset, loppurahat kotiin, toisinaan
kukkakimpunkin vaimollensa, pikku lahjan Désiréelle, jotakin pientä,
joutavaa. Mitäs tehdä? Semmoista se tottumus teaatterissa on.
Melodraamassa voi kyllä pian heittää kultaa ikkunasta ja sanoa:
"Se, hupsu, tuoss' on kukkaro, meno sanomaan rouvalle, että
häntä odotan."
Huolimatta suuresta innostaan ja vaikkapa ammattinsa oli kyllin
tuottoisa, olivat Delobellen naiset usein pulassa, varsinkin Parisin
kauppalakon aikana.
Onneksi oli käsillä kelpo Risler, joka aina oli valmiit auttamaan
ystäviään.
Vilho Risler, kolmas asujain portailla, oli elänyt siinä noin viisitoista
vuotta nuoremman veljensä Franssin kanssa. Molemmat,
suurikasvuiset, rotevat, valkoveriset Schveitsiläiset olivat tuoneet
mukanaan himmeän työhuoneensa tukehduttavaan ilmaan maa-
elämän terveyden ja raittiuden. Vanhempi oli piirustaja Fromont'in
tehtaalla ja kustansi veljeään, joka kuunteli Chaptal'in luentoja
tullakseen Centralikouluun.
Tultuaan Parisiin ja tietämättä, miten järjestää pienen taloutensa,
oli Vilho saanut naapureiltaan, Chèben ja Delobellen naisilta neuvoja
ja opetusta, joka ehdottomasti oli suureksi avuksi tuolle
suoramieliselle, kainostelevalle, hiukan "jörölle" miehelle, jota sitä
paitsi hänen ulkomaalainen murteensa ja näkönsäkin vaivasi. Jonkun
aikaa naapureina oltuaan ja keskinäistä palvelusta osoitettuaan,
olivat veljekset Risler jo ikäänkuin jäseninä molemmissa perheissä.

55. Juhlapäivinä oli heidän syömäneuvonsa aina pantu esille
jommassa kummassa paikassa, ja molemmille isänmaastaan poissa-
oleville veljille oli hyvin mieluista tavata noissa köyhissä perheissä,
ehkä yksinkertaisia ja puutteenalaisia olivatkin, hellää ja perheellistä
kohtelua. Ammatissaan sangen taitavan piirustajan palkka salli
hänen auttaa Delobelleläisiä, kun vuokra oli maksettava, ja tulla
Chèbelään "setänä," tuoden aina mukanaan surpriissejä ja lahjoja,
niin että pikku-tyttö, hänet, nähtyään, heti juoksi hänen taskujaan
koettelemaan ja kiipesi hänen syliinsä.
Sunnuntaisin vei hän kaikki teaatteriin; ja melkein joka ilta kävi
hän herrojen Chèben ja Delobellen kanssa oluenpanimossa Blondelin
kadun varrella, jossa hän kestitsi heitä oluella ja prachtelilla. Olut ja
prachtel, ne ne olivat hänen heikkoutensa.
Hänestä ei ollut suurempaa onnea, kuin istua oluttuopin ääressä
molempain ystäväinsä kanssa ja kuunnella heidän juttelevan, itse
yhtymättä muuten kuin suurella naurulla tai pään pudistuksella
heidän puheluunsa, joka oli ylipäätään pitkä valitustulva yhteiskuntaa
vastaan.
Lapsimainen arkaluontoisuus ja saksalainen murre, joka
lakkaamattomasta työssä-olosta yhä oli säilynyt hänen kielessään,
vaivasivat häntä kovin hänen ajatuksiaan lausuessaan. Sitä paitsi
herättivät hänessä pelkoa hänen ystävänsäkin. Heillä oli häneen
verrattuna joutilaan ihmisen suunnaton etevyys työtä tekevän
rinnalla; ja herra Chèbe, joka ei ollut niin hienotunteinen, kuin
Delobelle, ei pitänyt minäkään huomauttaa häntä siitä. Herra Chèbe,
se katseli häneen hyvin korkealta! Hänestä, näet, oli mies, joka,
niinkuin Risler, teki työtä kymmenen tuntia päivässä, siitä päästyään,
kykenemätön niitäkään järkevää mielipidettä lausumaan. Toisinaan

56. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com