Employee Training and Development 7th Edition Noe Test Bank

Employee Training and Development 7th Edition Noe Test Bank
Employee Training and Development 7th Edition Noe Test Bank
Employee Training and Development 7th Edition Noe Test Bank

1. Visit https://testbankfan.com to download the full version and
explore more testbank or solutions manual
Employee Training and Development 7th Edition Noe
Test Bank
_____ Click the link below to download _____
https://testbankfan.com/product/employee-training-and-
development-7th-edition-noe-test-bank/
Explore and download more testbank or solutions manual at testbankfan.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Employee Training and Development 7th Edition Noe
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/employee-training-and-development-7th-
edition-noe-solutions-manual/
Employee Training And Development 5th Edition Noe Test
Bank
https://testbankfan.com/product/employee-training-and-development-5th-
edition-noe-test-bank/
Employee Training and Development 6th Edition Noe Test
Bank
https://testbankfan.com/product/employee-training-and-development-6th-
edition-noe-test-bank/
Employee Training and Development 6th Edition Noe
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/employee-training-and-development-6th-
edition-noe-solutions-manual/

3. Managing Performance through Training and Development 7th
Edition Saks Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/managing-performance-through-training-
and-development-7th-edition-saks-solutions-manual/
Training and Development Theories and Applications 1st
Edition Bhattacharyya Test Bank
https://testbankfan.com/product/training-and-development-theories-and-
applications-1st-edition-bhattacharyya-test-bank/
Training and Development Communicating for Success 2nd
Edition Beebe Test Bank
https://testbankfan.com/product/training-and-development-
communicating-for-success-2nd-edition-beebe-test-bank/
Managing Performance through Training and Development 6th
Edition Saks Test Bank
https://testbankfan.com/product/managing-performance-through-training-
and-development-6th-edition-saks-test-bank/
Managing Performance through Training and Development 6th
Edition Saks Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/managing-performance-through-training-
and-development-6th-edition-saks-solutions-manual/

5. Page 1
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.


Chapter Six
Training Evaluation



OBJECTIVES

1. Explain why evaluation is important.
2. Identify and choose outcomes to evaluate a training program.
3. Discuss the process used to plan and implement a good training evaluation.
4. Discuss the strengths and weaknesses of different evaluation designs.
5. Choose the appropriate evaluation design based on the characteristics of the company and the
importance and purpose of the training.
6. Conduct a cost-benefit analysis for a training program.
7. Explain the role of big data, workforce analytics, and dashboards in determining the value of training
practices.


MULTIPLE CHOICE

6.1. _____ refers to the process of collecting the outcomes needed to determine whether training is
effective.
a. Training evaluation
b. Program design
c. Performance appraisal
d. Needs assessment

Answer: a
Difficulty: easy
Learning objective: 1


6.2. Which of the following statements best differentiates formative evaluation from summative
evaluation?

6. Page 2
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

a. Formative evaluation mainly involves collecting quantitative data, whereas summative
evaluation involves collecting qualitative data.
b. Formative evaluation takes place on the completion of training, whereas summative evaluation
takes place during program design and development.
c. Formative evaluation focuses on how to make a training program better, whereas summative
evaluation helps to determine the extent to which trainees have changed after training.
d. Formative evaluation includes measuring the monetary benefits that a company receives from
a training program, whereas summative evaluation measures beliefs and opinions of the
trainees.

Answer: c
Difficulty: medium
Learning objective: 1

7. Page 3
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.


6.3. Formative evaluation involves collecting data about a training program from trainees mainly
through _____.
a. their opinions and feelings about the program
b. measures of performance such as volume of sales
c. tests and ratings of their behavior
d. return on investment (ROI)

Answer: a
Difficulty: medium
Learning objective: 1


6.4. The evaluation process ideally begins with _____.
a. developing outcome measures
b. choosing an evaluation strategy
c. developing measurable learning objectives
d. conducting a needs analysis

Answer: d
Difficulty: easy
Learning objective: 3


6.5. _____ relate to whether trainees are using training content back on the job.
a. Reactions
b. Learning
c. Cognitive outcomes
d. Behavior and skill-based outcomes

Answer: d
Difficulty: easy
Learning objective: 2


6.6. Which training outcome relates to trainees providing feedback about their satisfaction with a
trainer?

8. Page 4
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

a. Results
b. Cognitive
c. Reactions
d. Behavior and skill-based

Answer: c
Difficulty: easy
Learning objective: 2

9. Page 5
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.


6.7. _____ relate to trainees’ attitudes toward training content and motivation to transfer.
a. Reactions
b. Affective outcomes
c. Cognitive outcomes
d. Behavior and skill-based outcomes

Answer: b
Difficulty: easy
Learning objective: 2


6.8. Front-line supervisors are likely most concerned with which training outcomes?
a. Reactions
b. Return on expectations (ROE)
c. Cognitive outcomes
d. Behavior and skill-based outcomes

Answer: d
Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.9. Behavior and skill-based outcomes are best measured by _____.
a. surveys
b. interviews
c. focus groups
d. observations

Answer: d
Difficulty: easy
Learning objective: 2


6.10. Typically, _____ are used to assess cognitive outcomes.
a. attitude surveys
b. observations

10. Page 6
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

c. focus groups
d. pencil-and-paper tests

Answer: d
Difficulty: easy
Learning objective: 2


6.11. Which of the following is an affective learning outcome?
a. Learners’ satisfaction with training
b. Greater appreciation of diversity
c. Increased production
d. Reduced costs of production

Answer: b
Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.12. If a firm measures its sales volume before and after a training program, which training outcome is
it focused on?
a. Reactions
b. Return on expectations (ROE)
c. Return on investment (ROI)
d. Results

Answer: d
Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.13. _____ refers to the ease with which training outcomes can be collected.
a. Reliability
b. Practicality
c. Acceptability
d. Relevance

11. Page 7
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

Answer: b
Difficulty: easy
Learning objective: 4


6.14. Appropriate training outcomes need to discriminate. This means that _____.
a. tests given to employees before and after a training program should differ
b. trainees should be asked to take a reliable test that includes items for which the meaning or
interpretation change over time
c. trainees’ performance on the outcome should actually reflect true differences in performance
d. different employees should be given different tests for measuring their performance on the
same outcome

Answer: c
Difficulty: medium
Learning objective: 4


6.15. If trainers are interested in the generalizability of a study’s results to other groups of employees,
then they are said to be interested in the _____ of the study.
a. outcome practicality
b. criterion relevance
c. external validity
d. outcome believability

Answer: c
Difficulty: easy
Learning objective: 4

12. Page 8
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.


6.16. Which of the following statements is most true of comparison groups?
a. The use of a comparison group poses a threat to internal validity.
b. Comparison group consists of a group of employees who do not attend the training program.
c. Employees in a comparison group have personal characteristics that are different from other
trainees.
d. Use of a comparison group in training evaluation increases the possibility that changes found
in the outcome measures are due to factors other than training.

Answer: b
Difficulty: medium
Learning objective: 4


6.17. Which of the following statements is true of random assignment?
a. It assigns employees to a training program without considering their individual differences.
b. It results in an unequal distribution of individual characteristics such as age, gender, and
motivation.
c. It increases the effects of employees dropping out of the study.
d. It increases the differences between the training group and comparison group.

Answer: a
Difficulty: medium
Learning objective: 4


6.18. A firm that aims at improving readily observable outcomes such as productivity by collecting
related data at periodic intervals before and after training is typically applying the _____ evaluation
design.
a. Solomon four-group
b. pre-test/post-test
c. return on investment
d. time series

Answer: d
Difficulty: medium
Learning objective: 4

13. Page 9
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.



6.19. _____ is a time period in which participants no longer receive training intervention.
a. Regression
b. Mortality
c. Reversal
d. Maturation

Answer: c
Difficulty: easy
Learning objective: 4

14. Page 10
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.


6.20. Which of the following statements is true of Solomon four-group evaluation design?
a. It is mainly used by companies that are uncomfortable with excluding certain employees or
that intend to train only a small group of employees.
b. It is an evaluation design in which pre-training outcomes are completely ignored.
c. It combines both pre-test/post-test comparison group and post-test-only control group
design.
d. Relative to the other evaluation designs, it is more economical and takes less time to conduct.

Answer: c
Difficulty: medium
Learning objective: 4


6.21. Evaluation designs without pre-test or comparison groups are most appropriate when _____.
a. information regarding training effectiveness is not needed immediately
b. companies are interested in determining how much change has occurred
c. a company has a strong orientation toward evaluation
d. a company is only interested in whether trainees have achieved a certain proficiency level

Answer: d
Difficulty: medium
Learning objective: 4


6.22. Return on investment (ROI) analysis is best suited for training programs that are _____.
a. attended by few employees
b. inexpensive and have limited visibility
c. significant financial investments
d. one-time events

Answer: c
Difficulty: easy
Learning objective: 4/6

15. Page 11
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

6.23. _____ demonstrates to key business stakeholders, such as top-level managers, that their
expectations about training have been satisfied.
a. Reactions
b. Return on expectations (ROE)
c. Results
d. Return on investment (ROI)

Answer: b
Difficulty: easy
Learning objective: 4

16. Page 12
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.


6.24. _____ refers to concrete examples of the impact of training that show how learning has led to
results that a company finds worthwhile and credible.
a. Utility analysis
b. Success cases
c. Return on expectations (ROE)
d. Outcome practicality

Answer: b
Difficulty: easy
Learning objective: 4


6.25. In the context of big data, _____ refers to the huge amount of data that is being generated and the
speed with which it must be evaluated, captured, and made useful.
a. valence
b. volume
c. variety
d. velocity

Answer: d
Difficulty: easy
Learning objective: 7


6.26. In the context of big data, _____ refers to the large number of sources and types of data.
a. valence
b. volume
c. variety
d. velocity

Answer: c
Difficulty: easy
Learning objective: 7


TRUE-FALSE

17. Page 13
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.


6.27. Pilot testing refers to the process of previewing the training program with potential trainees and
managers.

Answer: true
Difficulty: easy
Learning objective: 1


6.28. Formative evaluation usually involves collecting quantitative data through tests or objective
measures of performance.

Answer: false
Difficulty: easy
Learning objective: 1

18. Page 14
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

6.29. Pilot testing is more useful for formative evaluation than summative evaluation.

Answer: true
Difficulty: medium
Learning objective: 1


6.30. Results are more frequently examined than reactions.

Answer: false
Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.31. Among all training outcomes, cognitive outcomes are most frequently assessed.

Answer: false
Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.32. Improved self-efficacy beliefs relate to an affective learning outcome.

Answer: true
Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.33. A pencil-and-paper test is the best means for measuring skill-based outcomes.

Answer: false
Difficulty: easy
Learning objective: 2


6.34. A reliable test includes items for which the meaning or interpretation does not change over time.

19. Page 15
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

Answer: true
Difficulty: easy
Learning objective: 4


6.35. Outcome measures are often perfectly related to each other.

Answer: false
Difficulty: easy
Learning objective: 2


6.36. Favorable trainee reactions are strongly connected with transfer.

Answer: false
Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.37. Cognitive outcomes generally do not help determine how much trainees use training content on
the job.

Answer: true
Difficulty: easy
Learning objective: 2


6.38. Negative transfer is evident when learning occurs, but on-the-job behavior is lower than pre-
training levels.

Answer: true
Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.39. The believability of study results refers to external validity.

20. Page 16
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

Answer: false
Difficulty: easy
Learning objective: 4


6.40. A comparison group refers to a group of employees who participate in the evaluation study but
do not attend the training program.

Answer: true
Difficulty: easy
Learning objective: 4


6.41. The Hawthorne effect refers to employees performing at a low level because of the attention they
receive.

Answer: false
Difficulty: medium
Learning objective: 4


6.42. Evaluation designs without pre-test or comparison groups are most appropriate when companies
are interested in determining how much change has occurred in trainees.

Answer: false
Difficulty: medium
Learning objective: 4


6.43. The Solomon four-group design combines the pre-test/post-test comparison group and the post-
test-only control group design.

Answer: true
Difficulty: easy
Learning objective: 4

21. Page 17
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

6.44. It is necessary to limit return on investment (ROI) analysis to certain training programs as it can be
costly.

Answer: true
Difficulty: easy
Learning objective: 5


6.45. It is important to conduct a return on investment (ROI) analysis for nearly all training programs.

Answer: false
Difficulty: easy
Learning objective: 5


6.46. Once the costs and benefits of the training program are determined, ROI is calculated by dividing
costs by benefits.

Answer: false
Difficulty: medium
Learning objective: 6


SHORT ANSWER-ESSAY

6.47. Describe the various reasons for evaluating the effectiveness of training programs.

There are multiple reasons to evaluate training effectiveness:
 To identify the program’s strengths and weaknesses, including whether the program is
meeting the learning objectives, the quality of the learning environment, and if transfer is
occurring.
 To assess whether the various features of the training context and content contribute to
learning and transfer.
 To identify which trainees benefited most or least from the program and why.
 To gather information, such as testimonials, to use for marketing training.
 To determine financial benefits and costs of the program.
 To compare the costs and benefits of training versus other HRM investments.

22. Page 18
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

 To compare the costs and benefits of various training programs in order to choose the
most effective programs.

Difficulty: medium
Learning objective: 1


6.48. Compare and contrast reaction and affective learning outcomes. Be sure to define each to
demonstrate your understanding of these concepts.

Both reactions and affective learning outcomes reflect trainee attitudes and feelings. However,
reactions relate to trainees’ perceptions of the training experience, and affective learning outcomes
relate to attitudes and motivation that are a focus of training. Reactions relate to the trainees’
perceptions of the content, facilities, trainer, and methods of delivery of the training experience.
Affective learning outcomes relate to attitudes toward specific training content areas, such as
diversity and teamwork, and individuals’ motivation to transfer skills upon completion of training.

Difficulty: medium
Learning objective: 2


6.49. Describe three ways to minimize threats to validity.

There are three ways to minimize threats to validity: the use of pre-tests and post-tests in
evaluation designs, control groups, and random assignment.
 Use pre-tests and post-tests to determine the extent to which trainees have changed from
pre-training to post-training measures. The pre-training measure essentially establishes a
baseline.
 Use a control group (i.e., a group that participates in the evaluation study, but does not
receive the training) to rule out factors other than training as the cause of changes in the
trainees.
 Random assignment of employees to control and training groups. Randomization helps to
ensure that members of the control group and training group are of similar makeup prior
to the training.

Difficulty: medium
Learning objective: 4

23. Page 19
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.



6.50. Identify the circumstances when a company should consider employing a more rigorous design for
evaluating a training program.

A more rigorous evaluation design should be considered when:
 The evaluation results can be used to change the program.
 The training is ongoing and has the potential to affect many employees.
 The training program involves multiple classes and a large number of trainees.
 Cost justification for training is based on numerical indicators.
 Trainers or others in the company have the expertise to evaluate.
 The cost of training creates a need to show that it works.
 There is sufficient time for conducting an evaluation.
 There is interest in measuring change from pre-training levels or in comparing two or
more different programs.

Difficulty: medium
Learning objective: 5


6.51. What are the characteristics of big data? Explain how big data could be used to show that learning
influences business outcomes.

Big data refers to complex datasets developed by compiling data across different organizational
systems, including marketing and sales, HR, finance, accounting, accounting customer service, and
operations. Three dimensions characterize big data: volume, variety, and velocity.
 Volume refers to the amount of available data.
 Variety includes the large number of sources and types of data.
 Velocity refers to the huge amount of data that is being generated and the speed with
which it must be evaluated, captured, and made useful.

Data can be used from different sources to demonstrate relationships between learning and
business outcomes, such as data from employee records, learning and performance management,
systems and customer relationship management systems. The goal is to merge the data from
these sources to show that employees who attended training had positive influence of different
metrics.

24. Page 20
Copyright © 2017 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

Difficulty: medium
Learning objective: 7

25. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

26. Hänen kristallinen äänensä vavahti vähän, kun hän johdatti
mieleensä tämän viimeisen muiston, ikäänkuin tuo: »Minä rakastan
teitä» olisi jälleen lehahtanut hänen kasvojaan vasten. Ja Félicien
kuunteli hurmaantuneena.
— Minä olin hyvin häijy, se on kyllä totta. Sitä on niin tyhmä, kun
ei tiedä! Tekee kaikenlaista, kun luulee sitä välttämättömäksi, pelkää
tekevänsä pahoin heti kun seuraa sydäntään. Mutta kuinka minun
tuntoni vaivasi minua jälkeenpäin, kuinka minä kärsin teidän
kärsimyksestänne!… Jos tahtoisin sitä selittää, en varmaankaan voisi.
Kun tulitte pyhän Agneksen piirustus mukananne, olin ihastunut
saadessani tehdä jotain teille, minä arvasin kyllä että tulisitte joka
päivä. Ja katsokaahan, minä tekeydyin välinpitämättömäksi, ihan
kuin olisin kaikin mokomin tahtonut karkottaa teidät koko talosta.
Lieneekö ihmisellä tarve tehdä itsensä onnettomaksi? Samalla kun
minä olisin tahtonut ottaa teidät vastaan avosylin, oli jossakin
olemukseni sopukassa toinen nainen, joka asettui vastustamaan,
joka pelkäsi ja epäili teitä, joka nautti kiduttaessaan teitä
epätietoisuudessa, ikäänkuin hämärästi muistaen jonkin
selvittämättömän vanhan riidan, jonka varsinainen aihe oli jo
unohtunut. Minä en ole aina hyvä, minun sisässäni liikkuu jotain,
josta en tiedä mitä se on… Ja kaikkein pahinta oli varmaan se, että
puhuin teille rahasta. Oh, minä joka en koskaan ole sitä ajatellut,
joka ottaisin sitä vastaan vaikka kuormittain ainoastaan iloitakseni
antaessani sen sataa ympärilleni! Mitä häijyä huvia minulla saattoi
olla tuollaisesta itseni mustaamisesta? Annatteko minulle anteeksi?
Félicien oli hänen jalkainsa juuressa. Hän oli kulkenut polvillaan
hänen eteensä. Tuo hyvyys oli toivomatonta ja määrätöntä.
Hän kuiski:

27. — Ah, armas, verraton, kaunis, hyvä sielu, jonka ihmeitätekevä
hyvyys on parantanut minut yhdellä henkäyksellä! En tiedä enää,
olenko kärsinytkään… Ja teidän on annettava anteeksi minulle, sillä
minun on tehtävä teille tunnustus, minun täytyy sanoa teille kuka
minä olen.
Hän tuli uudelleen kovin levottomaksi, ajatellessaan ettei hän enää
voinut salata itseään, kun Angélique osotti hänelle niin täyttä
luottamusta. Se olisi epärehellistä. Kuitenkin hän epäröi, peläten
kadottavansa rakastettunsa, jos tämä alkaisi huolehtia
tulevaisuudesta tullessaan vihdoinkin hänet tuntemaan. Ja Angélique
odotti että hän puhuisi, hiukan häijynä jälleen tahtomattaankin.
Félicien jatkoi hyvin matalalla äänellä:
— Minä olen valehdellut vanhemmillenne.
— Niin, minä tiedän sen, virkkoi Angélique hymyillen.
— Ei, te ette tiedä, te ette voi tietää, se on liian vaikea arvata…
Minä en ole lasimaalaaja muuten kuin huvikseni, teidän tulee tietää…
Silloin Angélique painoi nopeasti kätensä hänen suulleen,
pysäyttäen hänen tunnustuksensa.
— En tahdo tietää… Minä odotin teitä, ja te tulitte. Siinä on
kylliksi.
Félicien ei puhunut enää, tuo pieni käsi hänen huulillaan sai hänet
tukahtumaan onnesta.
— Saanhan sen tietää sitten vastedes, kun tulee aika… Ja uskokaa
minua, minä tiedän sen nytkin jo. Te ette voi olla muuta kuin

28. kaikkein kaunein, rikkain ja ylhäisin, sillä sellainen on minun
unelmani. Minä odotan hyvin tyynenä, minä olen varma siitä että se
toteutuu… Te olette se, jota minä olen toivonut, ja minä olen
teidän…
Toisen kerran hän keskeytti puheensa, vavahtaen lausumistaan
sanoista. Hän ei löytänyt niitä yksin, ne tulivat hänelle kauniista
yöstä, suurelta, vaalealta taivaalta, vanhoista puista ja kivistä, jotka
nukkuivat ulkona uneksien unelmiaan ääneen; ja niitä kuiskasi hänen
takanaan Legendan ystäväjoukko, joka täytti ilman hänen
ympärillään. Mutta yksi sana oli vielä sanomatta, se johon sulautui
kaikki, kaukainen odotus, lemmityn vähittäinen ilmestyminen
tyhjyydestä ja ensimmäisten kohtausten voimakkaaksi leimahtava
tunne. Se lehahti huoneen neitseelliseen valkeuteen kuin päivää
kohti kohoutuva valkoinen aamulintu:
— Minä rakastan teitä.
Angélique antoi itsensä, levittäen molemmat kätensä ja antaen
niitten sitten liukua polvilleen. Ja Félicien muisti illan, jolloin hän oli
juossut paljain jaloin ruohokossa niin hurmaavana, että hän oli
juossut hänen jälkeensä sopertaakseen hänen korvaansa: »Minä
rakastan teitä». Ja hän ymmärsi hyvin, että Angélique oli ainoastaan
vastannut hänelle samalla tunnustuksella: »Minä rakastan teitä»,
ikuisella tunnustuksella, joka vihdoinkin purkautui ilmi hänen
avautuneesta sydämestään.
— Minä rakastan teitä… Ottakaa minut, viekää minut mukananne,
minä olen teidän.
Hän antoi itsensä kokonaan, kaikkineen. Perinnäinen liekki oli
syttynyt hänessä. Hänen kätensä haparoivat tyhjää, liian raskas pää

29. vaipui hennon niskan varaan. Jos Félicien olisi avannut sylinsä, olisi
hän vaipunut siihen, tietämättömänä kaikesta, seuraten vain verensä
vetoa, haluten ainoastaan sulautua rakastettuunsa. Ja Félicien, joka
oli tullut ottaakseen hänet omakseen, vapisi nyt tämän hehkuvan
rakkauden viattomuuden edessä. Hän tarttui hellävaraisesti
pidättäen hänen käsiinsä, vei ne rinnalleen ja risti ne siihen. Sitten
hän katsoi häneen hetken, lankeamatta edes kiusaukseen suudella
hänen tukkaansa.
— Te rakastatte minua ja minä rakastan teitä… Ah, kuinka ihanaa
on tietää olevansa rakastettu!
Mutta hätkähtäen he heräsivät humauksestaan. Mitä se oli? He
näkivät toisensa selkeässä, kirkkaassa valkeudessa, heistä tuntui
kuin kuutamo olisi laajennut ja alkanut loistaa kuin auringonvalo. Se
oli aamunkajastus, piispankartanon jalavain yläpuolella alkoi pilvi
rusottaa. Mitä? Nytkö jo päivä! Se saattoi heidät hämmennyksiin, he
eivät voineet uskoa, että he jo tuntikausia olivat siinä puhelleet
toisilleen. Eihän Angélique ollut sanonut Félicienille vielä mitään, ja
Félicienillä olisi ollut niin paljon muuta vielä sanottavana!
— Hetkinen vain, yksi hetkinen!
Aamu valkeni hymyilevänä, lauhkeana, ennustaen lämmintä
kesäistä päivää. Tähdet sammuivat yksi toisensa jälkeen, ja niitten
mukana olivat poistuneet nuo harhailevat ilmestykset, näkymättömät
ystävät, nousten kuunsädettä myöten jälleen korkeuksiin. Nyt
päivänvalossa nähtynä oli huoneen valkeus vain sen seinien ja
kattopalkkien valkeutta, se tuntui tyhjältä tummine, vanhoine
tammihuonekaluineen. Näkyi epäjärjestyksessä oleva vuode, jonka
toinen alaspudonnut vaaleanpunertava verho puoleksi peitti.

30. — Hetkinen, hetkinen vielä!
Angélique oli noussut seisomaan kieltäen, kiirehtien Félicieniä
lähtemään. Päivän valkeneminen oli tehnyt hänet levottomaksi, ja
vuoteen näkeminen vaikutti ratkaisevasti. Hän oli kuullut oikealta
puoleltaan hiljaista kahinaa ja hänen hiuksensa olivat samalla
häilähtäneet, vaikkei tuulen henkäystäkään ollut tullut huoneeseen.
Eikö se ollut Agnes, joka poistui viimeisenä, auringonvalon
karkottamana?
— Ei, jättäkää minut, minä pyydän teitä… On niin valoisaa jo, minä
pelkään.
Silloin Félicien kuuliaisena lähti. Hän oli rakastettu, se meni yli
hänen toiveittensa. Ikkunan luona hän kuitenkin kääntyi ja katsoi
Angéliquea vielä pitkään, ikäänkuin olisi tahtonut viedä hänestä
jotakin mukanaan. Molemmat hymyilivät, sulkien toisensa pitkään,
hyväilevään katseeseen kirkastuvassa aamussa.
Vielä viimeisen kerran sanoi Félicien:
— Minä rakastan teitä.
Ja Angélique toisti:
— Minä rakastan teitä.
Muuta ei. Félicien oli jo notkeasti laskeutunut alas hirsiä myöten,
Angéliquen seuratessa häntä silmillään parvekkeen kaiteeseen
nojautuen. Angélique oli ottanut orvokkikimpun ja hengitti sen
tuoksua tyynnyttääkseen itseään. Ja kun Félicien Mariantarhan poikki
kulkiessaan kohotti päänsä, näki hän hänen suutelevan kukkia.

31. Félicien oli tuskin kadonnut salavien taakse, kun Angélique tuli
levottomaksi, kuullessaan talon ulko-oven alhaalla avautuvan. Kello
löi neljää, ja talossa herättiin tavallisesti vasta kahta tuntia
myöhemmin. Hän hämmästyi vielä enemmän tuntiessaan tulijan
Hubertineksi, sillä tavallisesti oli Hubert ensimmäisenä liikkeellä. Hän
näki hänen kävelevän hitaasti pienen puutarhan käytäviä pitkin,
rennoin käsivarsin, kasvot kalpeina aamuilmassa, ikäänkuin
tukahtumisen tunne kuuman, unettoman yön jälkeen olisi ajanut
hänet näin varhain huoneestaan. Hänellä oli yllään yksinkertainen
aamunuttu, ja tukka oli vain kiireeltään kokoon solmittu. Hän oli vielä
hyvin kaunis. Ja hän näytti hyvin väsyneeltä, onnelliselta ja
toivottomalta.

32. VIII.
Herättyään seuraavana aamuna kahdeksan tuntia kestäneestä,
suloisesta ja syvästä unesta, jollaisen suuri onni antaa, Angélique
juoksi ikkunaan. Taivas oli ihan selkeä, ilma oli yhä lämmin, vaikka
edellisenä iltana ollut kova ukonilma oli häntä huolestuttanut. Ja hän
huudahti iloisena Hubertille joka hänen alapuolellaan parhaallaan
avasi ikkunaluukkuja:
— Isä, isä! Päiväpaiste!… Oi, kuinka minä olen hyvilläni, kulkue
tulee olemaan kaunis!
Hän pukeutui kiiruusti, joutuakseen alas. Tänään, heinäkuun 28
päivänä, piti Ihmeen kulkueen kulkea pitkin Beaumontin katuja. Joka
vuosi oli koruompelijoilla sinä päivänä juhla. Neulaan ei
koskettukaan, vaan päivä käytettiin talon koristamiseen. Se oli vanha
tapa, jonka äidit neljänsadan vuoden aikana olivat jättäneet
perinnöksi tyttärilleen.
Angélique oli juonut kiiruusti kahvinsa ja huolehti jo
seinäverhoista.
— Äiti, niitä pitäisi tarkastaa, ovatko ne hyvässä kunnossa.

33. — Meillä on aikaa vielä, vastasi Hubertine tyvenellä äänellään. Me
emme ripusta niitä ennen puoltapäivää.
Keskustelu tarkotti kolmea erinomaisen kaunista vanhaa
koruompelukaistaa, joita Hubertit säilyttivät hartaalla huolella kuin
jotakin perhepyhyyttä ja jotka he ottivat esiin kerran vuodessa
Ihmeen kulkueen päivänä. Jo edellisenä päivänä oli juhlamenojen
ohjaaja, kunnon pastori Cornille, kulkenut ovelta ovelle ilmottamassa
asukkaille mitä teitä pyhän Agneksen kuva pyhää sakramenttia
kantavan monseigneurin saattamana tulisi kulkemaan. Jo yli
neljäsataa vuotta oli tämä matkasuunnitelma pysynyt samana:
lähdettiin pyhän Agneksen portista, kulkien pitkin Kultaseppäinkatua,
Isoakatua ja Alakatua; kun sitten oli tehty kierros uuden kaupungin
läpi, palattiin Kunniakadun ja Luostaritorin kautta ja tultiin kirkkoon
suuren julkisivun sisäänkäytävästä. Ja asukkaat kulkureitin varrella
kilpailivat innossa, liputtivat ikkunoita, ripustivat seinille komeimmat
kankaansa ja kylvivät kapealle katukivitykselle irtinyhdettyjä
ruusunkukkain lehtiä.
Angélique ei rauhottunut ennenkuin sai luvan ottaa esiin kirjaillut
vaatekappaleet laatikostaan, jossa ne nukkuivat vuoden läpeensä.
— Niihin ei ole tullut mitään, ei kerrassaan mitään, mumisi hän
ihastuneena.
Kun hän oli huolellisesti poistanut niitä suojelevat silkkipaperit,
ilmestyivät niitten koruompelukuvaelmat näkyviin. Ne olivat kaikki
kolme pyhitetyt Neitsyt Marialle: yksi esitti enkelin ilmestymistä
Marialle, toinen ristin juurella itkevää Mariaa ja kolmas Marian
taivaaseenastumista. Ne olivat peräisin viidenneltätoista
vuosisadalta, ommellut kultapohjalle varjostetulla silkillä ja ihmeen

34. hyvin säilyneet. Ja Hubertit, jotka eivät olleet niistä luopuneet,
vaikka heille oli tarjottu suuriakin summia, olivat niistä hyvin ylpeitä.
— Äiti, minä ripustan ne!
Oli puuhaa ja touhua. Hubertilla meni aamu talon vanhan
kadunpuoleisen ulkoseinän siistimisessä. Hän sitoi luudan pitkään
seipääseen ja harjasi sillä seinien tiilikehyksiset puupinnat aina
katonalushirsiin saakka. Sitten hän pesi sienellä kivijalan ja
porrastorniakin niin laajalta kuin ylettyi. Kolme koruompelukaistaa
voitiin silloin asettaa paikoilleen. Angélique ripusti ne renkaista
vuosisataisiin nauloihin, Marian ilmestymisen vasemmanpuoleisen
ikkunan alle ja taivaaseenastumisen oikeanpuoleisen ikkunan alle;
ristiinnaulitsemisella oli naulansa alakerran suuren ikkunan päällä, ja
Angéliquen täytyi tuoda ulos tikapuut saadakseen ripustetuksi sen
sinne vuorostaan. Hän oli jo reunustanut ikkunat kukilla, ja
koruompelusten säteillessä kirkkaan juhla-auringon paisteessa näytti
vanha talo palanneen kauas nuoruutensa aikoihin.
Aamiaisesta saakka oli koko Kultaseppäinkatu touhussa. Liian
kovan helteen välttämiseksi oli kulkueen lähtö tapahtuva vasta kello
viisi. Mutta puoleltapäivin alkoi kaupunki jo siistiytyä. Huberteja
vastapäätä asuva kultaseppä ripusti puotinsa seinälle taivaansinisiä,
hopearipsuilla reunustettuja verhoja. Vieressä oleva kynttilänvalaja
taas käytti alkooviverhojaan, joiden punainen puuvillakangas hohti
kirkkaassa päivänvalossa verenkarvaisena. Toisissa taloissa oli muita
värejä, ja kankaita kaikesta nimestä, mitä vain kullakin oli, aina
sänkymattoihin asti, liehui verkalleen helteisen päivän velttojen
tuulahdusten liikuttelemina. Ne pukivat koko kadun loistavan
iloiseksi, muuttaen sen avoimeksi juhlakäytäväksi. Siinä hääri koko
asujamisto, puhellen kovaäänisesti kuin kotonaan, mitkä kulkien syli

35. täynnä tavaroita, mitkä kiipeillen, naulaten, huudellen.
Puhumattakaan Isonkadun kulmaan laitettavasta levähdysalttarista,
joka pani naapuriston naiset sukkulana lentelemään, heidän
varustaessaan sitä maljakoilla ja kynttiläjaloilla.
Angélique riensi tarjoamaan kahta empire-kynttiläjalkaa, jotka
koristivat salin uuninreunusta. Hän ei ollut ollut yhdessä kohti sitten
aamun, eikä hän väsynytkään, häntä nostatti ja kannatti hänen suuri
sisäinen ilonsa. Ja kun hän palasi hiukset hulmuavina nyhtämään
ruusuja koriin, sanoi Hubert leikillisenä:
— Sinulla ei voisi olla enemmän puuhaa hääpäivänäsikään…
Taitaakin olla sinun hääsi?
— No, niinhän onkin! vastasi Angélique iloisesti.
Hubertine hymyili vuorostaan:
— Koska talo on nyt kaunistettu, olisi meidän odotellessamme
paras mennä pukeutumaan.
— Heti paikalla, äiti… Kas nyt on korini täysi.
Hän nyhti viimeiset lehdet ruusuistaan, jotka hän aikoi säästää
heittääkseen ne monseigneurin eteen. Terälehdet varisivat hänen
hennoista hyppysistään, kevyt, tuoksuva kasa täytti korin. Ja hän
hävisi kapeaan porraskäytävään, nauraen raikkaasti ja huudahtaen:
— Joutuin! Minä laitan itseni kauniiksi kuin tähti!
Iltapäivä kului verkalleen. Kirkko-Beaumontin kuumeinen hyörinä
oli nyt tyyntynyt. Kadut olivat vihdoinkin valmiit, niillä värähteli nyt
vain odotus ja hillittyjen äänten kuiskutus. Päivän kallistuessa

36. lounaaseen oli paahtava helle vähentynyt, likitysten ahdettujen
talojen väliin lankesi vaalealta taivaalta vain hieno, lämmin ja
leppoisa varjo. Ja kaikkialla oli syvä hartaus, ikäänkuin koko vanha
kaupunki olisi ollut vain tuomiokirkon jatkoa. Ainoastaan Ligneulin
rannalla olevasta uudesta kaupungista kuului ajoneuvojen räminää;
siellä oli paljon tehtaita, jotka osottivat ylenkatsettaan tälle vanhalle
uskonnolliselle juhlalle pitämättä sen johdosta edes vapaapäivää.
Jo kello neljältä alettiin soittaa pohjoistornin isoa kelloa, samaa,
jonka kumahdukset panivat Hubertien talon tärähtelemään. Ja
samalla hetkellä Angélique ja Hubertine ilmestyivät jälleen
pukeutuneina. Hubertinellä oli valkaisemattomasta pellavakankaasta
tehty puku, jota somisti vaatimaton pitsireunus, mutta hänen
voimakkaana pyöristyvä vartalonsa oli niin nuorekas, että häntä olisi
voinut luulla ottotyttärensä vanhemmaksi sisareksi. Angéliquella taas
oli yllään valkoinen silkkipukunsa ilman mitään koristuksia, ei helyä
korvissa, sormissa eikä ranteessa; ainoastaan hänen paljaat kätensä
ja paljas kaulansa silkinhienoine hipiöineen pistivät esiin kevyen
vaatteen alta kuin puhjenneet kukkaset. Kiireeltään pistetty
näkymätön kampa pidätti vaivoin hänen vaalean tukkansa
vallattomia kiharoita. Hän oli luonnollinen ja ylväs, avonaisen
yksinkertainen, kaunis kuin tähti.
— Ah, sanoi hän, — soitetaan, monseigneur on lähtenyt
piispankartanosta.
Kello kumahteli yhä edelleen voimakkaasti ja vakavasti selkeässä
ilmassa. Ja Hubertit asettuivat alakerran suureen, sepiselälleen
avattuun ikkunaan, naiset nojaten kyynärpäillään ikkunalautaan,
Hubert seisoen heidän takanaan. Tämä oli heidän totuttu paikkansa,
ja siitä olikin hyvin hyvä katsella, sillä he näkivät ensimmäisinä

37. kulkueen tulon kirkon ovesta eikä ainoatakaan vahakynttilää mennyt
heiltä siitä hukkaan.
— Missä minun korini on? kysyi Angélique.
Hubertin täytyi ojentaa hänelle ruusunlehtikori, jota hän sitten piti
sylissään rintaansa vasten.
— Oi, kuiskasi hän vielä, voisi melkein luulla että tue kello
keinuttaa meitä!
Koko pieni talo värähteli ja kaikui kellon kumahtelusta Ja tämä
väristys levisi kadulle ja yli koko kaupunginosan, joka seisoi
liikkumattomassa odotuksessa, seinille ripustettujen vaatteiden
lepattaessa raukeammin iltailmassa. Ruusujen tuoksu oli hyvin
suloinen.
Kului puoli tuntia. Silloin pyhän Agneksen portin molemmat
puoliskot yhtäkkiä avautuivat, näyttäen kirkon hämärän sisustan,
jossa palavat vahakynttilät tuikuttivat loistavina pilkkuina.
Ensimmäisenä astui ulos ristinkantaja, kaapuun puettu alidiakooni, ja
hänen sivuillaan kaksi kirkonpalvelijaa, kumpikin kantaen suurta,
sytytettyä kynttilää kädessään. Heidän perässään kiiruhti
juhlamenojen ohjaaja, kunnon pastori Cornille, joka, saatuaan
varmuuden siitä, että katu oli asianomaisessa kunnossa, pysähtyi
porttiholvin alle ja seurasi kulkueen lähtöä hetken aikaa, nähdäkseen
olivatko osanottajat asettuneet heille määrättyyn järjestykseen.
Etunenässä olivat maallikkoveljeskunnat, uskonnolliset yhdistykset,
koulut, iän mukaan järjestettyinä. Siinä oli aivan pieniä lapsiakin,
valkopukuisia tyttösiä, jotka olivat kuin morsiamia, ja avopäisiä,
käherrettyjä, juhla-asuisia poikasia, jotka ihastuksissaan jo etsivät
äitejänsä katseillaan. Muuan yhdeksänvuotias naskali asteli yksinään

38. keskellä Johannes Kastajaksi puettuna, lampaantalja paljailla,
hennoilla harteillaan. Neljä ruusunpunaisin nauhoin koristettua
tyttöstä kantoi musliinilippua, jossa oli kuvattuna tuleentunut
vehnälyhde. Sitten siinä oli isompia tyttöjä ryhmittyneinä Neitsyen
lipun ympärille, mustapukuisia naisia, joilla myöskin oli lippunsa,
pyhän Joosefin kuva tummanpunaisella silkillä, ja vielä monta, monta
muuta lippua, samettisia ja satiinisia, jotka heiluivat kullattujen
tankojensa nenässä. Miestenkään veljeskunnat eivät jääneet jälkeen
lukuisuudessa. Siinä oli kaiken värisiä katumuksentekijöitä,
erittäinkin harmaat katumuksentekijät, jotka olivat puetut
harmaanruskeaan palttinaan ja varustetut huppukauluksella, ja joilla
oli suurta huomiota herättävä vertauskuva, suuri risti ja siinä pyörä,
johon oli ripustettu Kristuksen kärsimyksen esineet.
Angélique huudahti hellyydestä, kun lapset tulivat näkyviin.
— Oi, noita pikku lemmikkejä! Katsokaa toki!
Muuan polvenkorkuinen, tuskin kolmivuotias pienokainen tepasteli
niin hullunkurisen itsetietoisena horjahtelevilla jaloillaan, että
Angélique kahmaisi kourallisen ruusunlehtiä koristaan ja heitti ne
hänen päälleen. Pienokainen asteli edelleen, ruusuja olkapäillään ja
tukassaan, ja hänen sydämellinen naurunsa sai kukkia satamaan
hänen päälleen joka ikkunasta. Ja kadulla vallitsevassa kohisevassa
äänettömyydessä ei kuulunut enää muuta kuin kulkueen kumea
töminä, ja katselijain heittelemät kukat lentelivät hiljaisin parvin
katukivitykselle. Pian oli siinä yhdenjaksoinen kukkasmatto.
Mutta tultuaan vakuutetuksi maallikkojen hyvästä järjestyksestä
tuli pastori Cornille levottomaksi, kun kulkue joksikin aikaa pysähtyi
liikkumattomaksi, ja hän kiiruhti etupäähän, hymyillen Huberteille
tervehdykseksi ohimennessään.

39. — Mikä niillä on, kun eivät mene eteenpäin? kyseli Angélique,
tullen rauhattomaksi, ikäänkuin hän olisi kulkueen loppupäässä
odottanut onneaan tulevaksi.
Hubertine vastasi tavallisella tyyneydellään:
— Ei heidän nyt juosta tarvitse.
— Siellä on arvattavasti jokin este, ehkä levähdysalttari, jota vielä
viimeistellään, selitti Hubert.
Neitsyen lippua kantavat tytöt olivat virittäneet virren ja heidän
heleät äänensä kiirivät avoimessa ilmassa kirkkaina kuin kristalli.
Vähitellen jono alkoi huojua. Lähdettiin jälleen liikkeelle.
Maallikkojen jälkeen alkoi nyt hengellinen sääty tulla ulos kirkosta,
alempiarvoiset ensimmäisinä. Kaikki olivat messupaidassa ja panivat
porttiholvin alla päähänsä litteän lakin. Kullakin oli sytytetty
vahakynttilä, oikeanpuolimaisilla oikeassa kädessä ja
vasemmanpuolimaisilla vasemmassa kädessä, rivin ulkopuolella. Ne
muodostivat siten kaksinkertaisen rivin lepattavia liekkejä, jotka
päivänvalossa himmenivät miltei näkymättömiin. Ensimmäisenä oli
pappisseminaari, maaseurakunnat ja suuremmat kirkot. Sitten tulivat
tuomiokirkon papit, ja heitä seurasivat kaniikit valkea vaippa
hartioillaan. Heidän keskellään olivat kirkkolaulajat punaisissa
silkkikaavuissa. Laulajat olivat täysin äänin alottaneet esilaulun,
johon koko papisto vastasi hillitymmin laulaen. Pange lingua hymni
kajahti heleänä ja puhtaana, katu oli täynnä messupaitojen
hulmuavien liepeitten juhlallista kahinaa, ja vahakynttiläin pienet
liekit tuikkivat vaaleina kultatähtinä.
— Oi, pyhä Agnes! kuiskasi Angélique.

40. Hän hymyili pyhimykselle, jota neljä pappia kantoi sinisellä
sametilla verhotulla, pitsein koristetulla kantotuolilla. Hän hämmästyi
joka vuosi nähdessään sen tällä tavoin poissa siitä hämärästä, jossa
se oli asunut monet vuosisadat. Kultaisine hiusverhoineen se näytti
aivan toisenlaiselta kirkkaassa päivänvalossa. Se oli niin vanha ja
kuitenkin niin nuori pienine käsineen, hentoine jalkoineen ja kapeine,
ajan mustuttamine tytönkasvoineen.
Mutta monseigneur oli sitä seuraava. Kirkon perältä kuului jo
lähenevää suitsutusmaljojen heiluntaa.
Ihmiset kuiskailivat, Angélique kertasi:
— Monseigneur… Monseigneur…
Ja katse kiinnitettynä ohikulkevaan pyhimykseen hän muisteli tällä
hetkellä vanhoja tarinoita. Ylhäiset Hautecoeurin markiisit, jotka
Agneksen avulla pelastivat Beaumontin rutosta, Jean V ja kaikki
hänen heimolaisensa tulivat hartaina polvistumaan hänen kuvansa
eteen, ja hän näki kaikkien noitten ihmeitätekevien ylimysten
kulkevan ohi yksi kerrallaan ruhtinaallisena sarjana.
Pyhimyksen jälkeen seurasi pitkä tyhjä väli. Sitten astui esiin
kappalainen, joka kantoi piispansauvaa, pitäen sitä edessään
pystyssä, käyrä osa itseänsä kohti. Hänen jälkeensä tuli kaksi
suitsutusmaljankantajaa, jotka kävelivät takaperin ja heiluttivat
lyhyessä tahdissa suitsutusmaljojaan, ja kumpaakin seurasi
kirkonpalvelija, kantaen laivanmuotoista astiaa, jossa oli
suitsutusainetta. Suuri, purppuranpunaisesta sametista tehty,
kultaripsuilla reunustettu kunniakatos ei tahtonut oikein hyvin
mahtua toisesta oviaukosta. Mutta pian oli kaikki taas järjestyksessä
ja asianomaiset henkilöt tarttuivat kannatustankoihin. Alla asteli

41. kunniadiakooniensa välissä monseigneur paljain päin. Hänen
olkapäitään peitti leveä valkoinen vyöhikkö, jonka päät verhosivat
hänen kätensä, joilla hän kantoi korkealle kohotettuna Pyhää
Sakramenttia, koskematta siihen.
Heti alkoivat suitsutusmaljankantajat astua eteenpäin, ja täyteen
heiluntaan lennähtäen suitsutusmaljat nousivat ja laskivat tahdissa,
ja niitten hopeaiset ketjut helähtelivät.
Missä ihmeessä Angélique oli nähnyt jonkun, joka muistutti
monseigneuriä näöltään? Kaikkien otsat taipuivat eteenpäin
muistutellen. Mutta Angélique katseli häntä pää puoleksi ulos
kurotettuna. Hänellä oli kookas, solakka, ylhäinen vartalo, joka
kuudenkymmenen vuoden ikään nähden oli erinomaisen nuorekas.
Hänen kotkansilmänsä säihkyivät, hiukan voimakkaasti muodostunut
nenä kohotti kasvojen ylhäisen käskevää ilmettä ja valkoinen,
tiheänä kihartuva tukka sitä taas lievensi. Ja Angéliquen huomio
kiintyi hänen ihonsa kalpeuteen, jossa hän luuli näkevänsä
tulvahtavan veren rusotuksen. Tai ehkä se olikin vain tuon suuren
kulta-auringon heijastusta, jota hän kantoi peitetyillä käsillään ja
joka heitti hänen ylleen salaperäisen valonhohteen.
Ihan varmaan hän oli jossakin nähnyt kasvot, jotka muistuttivat
näitä. Heti ensi askelilla oli monseigneur alottanut erään psalmin,
lausuen värsyjä matalalla äänellä diakooniensa kanssa vuorotellen.
Ja Angélique vavahti nähdessään hänen kääntävän silmänsä siihen
ikkunaan päin, missä hän oli, — niin ankaralta, jäätävän ylpeältä,
kaiken intohimon turhuutta tuomitsevalta hän hänestä näytti.
Monseigneurin katseet olivat osuneet noihin kolmeen vanhaan
koruompelukseen, Marian ilmestykseen, ristin juurella seisovaan
Mariaan ja Marian taivaaseenastumiseen. Niissä välähti mielihyvä.

42. Sitten ne laskeutuivat alemmaksi ja pysähtyivät Angéliqueen, eikä
Angélique hämmennyksissään voinut käsittää, kalpenivatko ne
ankaruudesta vai lempeydestä. Samassa ne olivat jälleen
suuntautuneet Pyhään Sakramenttiin, liikkumattomina ja loistavina
suuren kulta-auringon heijastuksessa. Suitsutusmaljat heilahtivat
ylös ja putosivat jälleen alas hopeisten ketjujen helähtäessä, ja pieni
pilvi suitsutussavua jäi liitelemään ilmaan.
Mutta Angéliquen sydän löi haletakseen. Kunniakatoksen takana
hän oli keksinyt hiipan, jossa oli kuvattuna pyhä Agnes taivaaseen
kohoavana kahden enkelin kannattamana. Se oli työ, joka lanka
langalta oli ommeltu hänen rakkaudestaan. Kappalainen kantoi sitä
hunnutetuin käsin kunnioittavasti kuin pyhää esinettä. Ja tuolla,
jäljessä tulevien maallikkojen joukossa, virkamiesten ja tuomarien
keskellä hän tunsi Félicienin, joka astui ensi rivissä solakkana ja
vaaleana, hännystakkiin puettuna. Hän tunsi hänen kiharaiset
hiuksensa, hänen suoran, hiukan voimakkaasti muodostuneen
nenänsä ja hänen mustat, ylhäisen lempeät silmänsä. Angélique
odotti häntä, hän ei hämmästynyt nähdessään hänen vihdoinkin
muuttuvan ruhtinaaksi. Félicien heitti häneen pelokkaan, valhettansa
anteeksi rukoilevan katseen, ja Angélique vastasi valoisalla
hymyilyllä.
— Katsohan! kuiskasi Hubertine ällistyneenä, eikö se ole se nuori
mies?
Hänkin oli tuntenut Félicienin, ja hän tuli levottomaksi kun hän
kääntyessään näki tyttärensä kasvot kirkastuneina.
— Hän on siis valehdellut meille?… Mitä varten? Tiedätkö sinä?…
Tiedätkö sinä, kuka tuo nuori mies on?

43. Kyllä, ehkä hän sen tiesi. Hänen sisässään oli ääni, joka vastasi
hänen äsken tekemiinsä kysymyksiin. Mutta hän ei tahtonut kysellä
itseltään enempää. Hän saisi kyllä varmuuden aikanaan. Hän tunsi
sen ajan jo lähenevän, ja hänen mielensä täytti paisuva ylpeys ja
hellyys.
— Mistä on kysymys? kysyi Hubert, kurottuen katsomaan
vaimonsa takaa.
Hän ei koskaan ehtinyt huomata mitä hänen ympärillään tapahtui.
Ja kun
Hubertine oli osottanut hänelle tuon nuoren miehen, epäili hän:
— Merkillinen ajatus! Ei se ole hän.
Silloin Hubertine oli myöntävinään erehtyneensä. Se oli viisainta,
hän ottaisi kyllä myöhemmin selon. Mutta kulkue, joka oli taaskin
pysähtynyt monseigneurin suitsuttaessa Pyhää Sakramenttia
vihannaksi kukitetulla levähdysalttarilla, alkoi lähteä jälleen liikkeelle.
Ja Angélique, jonka viimeisiä ruusunlehtiä pitelevä käsi oli unohtunut
korin pohjaan, teki suloisessa hämmingissään äkillisen liikkeen,
viskaten kukat ilmaan. Félicien lähti juuri liikkeelle. Kukat varisivat
alas, ja kaksi terälehteä liiteli hiljalleen keinuen ja pysähtyi hänen
hiuksilleen.
Kulkue oli lopussa. Kunniakatos oli kadonnut Isonkadun kulmaan,
saattueen jälkipää vieri hiljalleen pois, ja katu jäi tyhjäksi hartaaseen
liikkumattomuuteen, kuin haaveellisen uskon hurmaamana,
tallattujen ruusujen huokuessa hiukan kirpeää lemuaan. Ja etäältä
kuului vielä heikontumistaan heikontuen ketjujen hopeinen helähdys,
aina kun suitsutusmaljat heilahtivat ylhäältä alas.

44. — Oi, lähdetkö, äiti? huudahti Angélique. Mennään kirkkoon
katsomaan kun ne palaavat!
Ensi hetkessä Hubertine aikoi kieltää. Mutta sitten hän tunsi itsekin
niin suurta halua päästä varmuuteen, että hän suostui.
— Mennään vain, koska sinua haluttaa.
Mutta odottaminen kysyi malttia. Angélique, joka oli käynyt
ylhäällä panemassa hatun päähänsä, ei pysynyt hetkeäkään levossa.
Hän meni yhä uudelleen ikkunan ääreen, tähysteli kadun päähän ja
nostipa vielä silmänsä ylöskin, ikäänkuin tiedustaakseen itse
avaruudelta. Ja hän seurasi mielessään kulkuetta askel askeleelta,
puhuen ääneen.
— Ne laskeutuvat Alakatua… Ah, nyt ne varmaan tulevat torille
aliprefektuurin edustalle… Oh, noilla alakaupungin pitkillä kaduilla ei
ole loppuakaan. Ja niinkuin ne olisivat hyvinkin iloisia saadessaan
nähdä pyhän Agneksen, nuo vaatekauppiaat!
Taivaalla leijaili hieno, ruusunpunainen pilvenhattara. Itse
värähtämättömässä ilmassakin oli tunne siitä, että koko
arkipäiväinen elämä oli pysähdyksissä, että Jumala oli lähtenyt
asunnostaan ja itsekukin odotti sitä sinne palaavaksi, voidakseen
ryhtyä tavallisiin toimiinsa. Vastapäätä olevat kultasepän ja
kynttilänvalajan myymälät olivat yhä sulettuina, sinisten ja punaisten
verhojensa peittäminä. Kadut näyttivät nukkuvan. Niillä ei ollut
muuta liikettä kuin verkalleen etenevä kirkollinen kulkue, jonka
liikkeelläolon saattoi arvata jokaisesta kaupungin kulmasta.
— Äiti, äiti, minä olen varma, että ne ovat juuri Kunniakadun
alapäässä. Ne lähtevät nousemaan ylös rinnettä.

45. Se ei ollut totta, sillä kello oli vasta puoli seitsemän, eikä kulkue
milloinkaan palannut ennenkuin neljänneksen yli seitsemän. Hän
tiesi vallan hyvin, että kunniakatos eteni sillä hetkellä Ligneulin
laiturirantaa pitkin. Mutta hänellä oli niin kiire!
— Äiti, meidän pitää joutua, muuten emme saa paikkaa.
— No tule sitten! sanoi vihdoin Hubertine, hymyillen vasten
tahtoaankin.
— Minä jään kotiin, selitti Hubert. Otan koruompelukset alas
seinältä ja katan pöydän.
Kirkko tuntui tyhjältä, kun Jumala ei ollut enää siellä. Sen kaikki
ovet olivat auki kuin mullin mallin olevassa talossa, johon isäntää
odotetaan palaavaksi. Joitakin ihmisiä tuli sisään. Ainoastaan kirkon
perällä oleva pääalttari, yksinkertainen romaanilainen sarkofaagi,
hehkui palavien kynttilöittensä hohteessa. Muuten oli koko avara
laiva, sen matalat poikkiristit ja kappelit pimeän vallassa, sillä ilta
alkoi jo hämärtää.
Angélique ja Hubertine kävelivät hitaasti kirkon ympäri. Alhaalla oli
rakennus kuin raskaan painon rusentama, matalat pilarit kannattivat
sivulaivojen pyörökaaria. He kulkivat pimeitten kappelien vieritse,
jotka muodostivat kellarimaisia syvennyksiä. Kun he sitten menivät
urkulehterien alitse, pääoven editse toiselle puolelle, tunsivat he
vapauttavaa tunnetta nostaessaan silmänsä päälaivan korkeita
goottilais-ikkunoita kohti, jotka kohosivat raskaan romaanilaisen
kivikerroksen yläpuolella. Mutta he jatkoivat kulkuaan eteläisen
ristilaivan sivuitse, ja siinä alkoi taas painostus. Poikkilaivan
risteyksessä seisoi neljä valtavaa pylvästä neljässä kulmassa,
kannattaen korkealla kaartuvaa holvikattoa. Ja siinä vallitsi vielä