English Explorer 2 Wb Jane Bailey Helen Stephenson

English Explorer 2 Wb Jane Bailey Helen Stephenson
English Explorer 2 Wb Jane Bailey Helen Stephenson
English Explorer 2 Wb Jane Bailey Helen Stephenson

1. English Explorer 2 Wb Jane Bailey Helen
Stephenson download
https://ebookbell.com/product/english-explorer-2-wb-jane-bailey-
helen-stephenson-46600458
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
English Explorer 1 Students Book Helen Stephenson
https://ebookbell.com/product/english-explorer-1-students-book-helen-
stephenson-46600462
English Explorers In The East 17381745 The Travels Of Thomas Shaw
Charles Perry And Richard Pococke Rachel Finnegan
https://ebookbell.com/product/english-explorers-in-the-
east-17381745-the-travels-of-thomas-shaw-charles-perry-and-richard-
pococke-rachel-finnegan-35154142
Explorers Guide Maine 1 Seventeenth Edition English Nancytree
https://ebookbell.com/product/explorers-guide-maine-1-seventeenth-
edition-english-nancytree-11814064
Websters New Explorer Guide To English Usage Merriamwebster Editor
https://ebookbell.com/product/websters-new-explorer-guide-to-english-
usage-merriamwebster-editor-23773050

3. The Forty Years That Created America The Story Of The Explorers
Promoters Investors And Settlers Who Founded The First English
Colonies Lamont
https://ebookbell.com/product/the-forty-years-that-created-america-
the-story-of-the-explorers-promoters-investors-and-settlers-who-
founded-the-first-english-colonies-lamont-6651882
Explore Our World Student Book 1 Learn English Diane Pinkley
https://ebookbell.com/product/explore-our-world-student-book-1-learn-
english-diane-pinkley-7391090
Machine Learning For Finance Beginners Guide To Explore Machine
Learning In Banking And Finance English Edition Saurav Singla
https://ebookbell.com/product/machine-learning-for-finance-beginners-
guide-to-explore-machine-learning-in-banking-and-finance-english-
edition-saurav-singla-48750104
Practical Data Science With Jupyter Explore Data Cleaning
Preprocessing Data Wrangling Feature Engineering And Machine Learning
Using Python And Jupyter English Edition 2nd Edition Prateek Gupta
https://ebookbell.com/product/practical-data-science-with-jupyter-
explore-data-cleaning-preprocessing-data-wrangling-feature-
engineering-and-machine-learning-using-python-and-jupyter-english-
edition-2nd-edition-prateek-gupta-34713112
Redis Deep Dive Explore Redis Its Architecture Data Structures And
Modules Like Search Json Ai Graph Timeseries English Edition Suyog
Dilip Kale
https://ebookbell.com/product/redis-deep-dive-explore-redis-its-
architecture-data-structures-and-modules-like-search-json-ai-graph-
timeseries-english-edition-suyog-dilip-kale-34774608

5. CENGAGE
Lea rn i ng"
NATIONAL
CEOCRAPHIC .
LEARNING
I
wwffiww'w'
wffi,ffi,.w-
ffi&w'
x
x i*\E
*J
***rf
F! f E
_*el"!l
E*i$- #i
F'
r*iftt5E
icgEt@
-#+i* i. *
r.l af
a'dlE$f ti*
a:l:i::l r.!:ai:- aii:t: ::lt;ar.
taiil ii$:ar irr..: :ii::iit
ffi 6#;-j:: :r
'
:',.11 rlii:ill l.-'rl:'
i-t it--t.t : I
;#-i l-:. -: , ... - :
!m- n,'.
#

6. M
M*&
w*3*k e@
n|ffi[+h. I i', cENGAGE
lJLrAnNtruC
-
| rr
Learning
Australia . Brazil .
lapan
. l(orea . Mexico. Singapore. Spain . United Kingdom . United States

7. fl|flLol$t,. ,.L cENGAGE
lJ Lmnrulruc
-
I rr
Learning'
English Explorer Workbook 2
Jane Bailey with Helen Stephenson
Publisher: Jason Mann
Adaptations Manager: Alistair Baxter
Assistant Editor: Manuela Barros
Product and Marketing Manager: Ruth McAleavey
Senior Content Project Editor: Natalie Griffith
Senior Production Controller: Paul Herbert
National Geographic Liaison: Leila Hishmeh
Cover Designer: Natasa Arsenidou
Text Designer: eMC Design Ltd., UK and
PreMedia Global
Compositor: PreMedia Global
Audio: EFS Television Production Ltd.
Acknowledgments
The Publisher would like to thank the following
for their invaluable contribution: Nick Sheard,
Karen Spiller and Anna Cowper.
O 2012 National Geographic Learning, as part of Cengage Learning
ALL RIGHTS RESERVED. No part ofthis work covered by the copyright herein
may be reproduced, transmitted, stored, or used in any form or by any means
graphic, electronic, or mechanical, including but not limited to photocopying,
recording, scanning, digitizing, taping, Web distribution, information
networks, or information storage and retrieval systems, except as permitted
under Section l0T or 108 ofthe 1976 United States Copyright Act, without the
prior written permission of the publisher.
i for permission to use material from this text or product,
,
su bmit al I requests on line at www.cengage.com/permissions
Further permissions questions can be emailed to
[email protected]
ISBN: 978-'l-11'l-06268-2
National Geographic Learning
Cheriton House, North Way, Andovel Hampshire, SPl0 5BE
United Kingdom
Cengage Learning is a leading provider of customized learning solutions
with office locations around the globe, including Singapore, the United
Kingdom, Australia, Mexico, Brazil and Japan. Locate your local office at:
i nternational.cengage.com/region
Cengage Learning products are represented in Canada
by Nelson Education, Ltd.
Visit National Geographic Learning online at ngl.cengage.com
Visit our corporate website at www.cengage.com
Photo credits
The publishers would lil<e to thank the following sources for permission to reproduce their copyright protected photographs:
Cover photo: Alaska Stocl< lmages/National Geographic lmage Collection
pp 4 (blaneyphoto/iStockphoto.com), 5 (vm/iStockphoto.com),9 (BVDC - Fotolia.com), 10tl (Marion Wear - Fotolia.com), lOcl (kirzalistockphoto.
com),'10b1 (Jupiterimages/Thinkstock/Alamy),'13 (aabejon/istockphoto.com), 19 (mrva/istockphoto.com),22tr (shatteredlens/istockphoto.com),
22tl (ftwitty/i Stockphoto.com), 23a (emyerson/istockphoto.com), 23 b (pkruger/istocl<photo.com), 24 (l ra Block/N ationa I Geogra ph ic I mage
Collection), 301 (Clynt Garn ha m/Ala my), 3Or (jpmed ia inc/istockphoto.com), 32 | (jhorrocks/istocl<photo.com), 32r (G regory Wrona/Ala my),
33 (Charly - Fotolia.com),34 (lmage Source/Corbis),35 (Vitaliy Pal<hnyushchyy - Fotolia.com),40 (Horace Bristol/Corbis),411(thornthunder/
iStockphoto.com),41r (larslentz/iStockphoto.com),43 (Walt Disney/The Kobal Collection),45tc (lan West/PA Wire/Press Association lmages),
45tr (Jim Smeal/BEl/Rex Features),45br (Bettmann/Corbis),53 (kentoh. lmage from BigStockPhoto.com), 54 (Yui Mok/PA Archive/Press
Association I mages), 55a (Za kha rchenko/iStocl<photo.com), 55b (mou nta i n berryphoto/iStockphoto.com), 55c (Orch id poet *
Fotol ia.com),
55d (JoeGough/iStockphoto.com),55b1 (Galyna Andrushl<o - Fotolia.com),56 (Rafa lrusta - Fotolia.com),57 (Manxlad/istockphoto.com),
58 (Ludwig l(riegl - Fotolia.com), 60 (Lee/iStockphoto.comDaniels), 64a (Alaska Stock LLC/A amy), 64b (Razvan/istockphoto.com), 54c (funkd/
iStockphoto.com),65 (George Steinmetz/National Geographic lmage Collection),67 (erwinova - Fotoiia.com),78a (monkeybusinessimages.
I mage from BigStockPhoto.com), 78b (JSABBOTT/iStockphoto.com), 78c (choja/iStockphoto.com), 78d (ktaylorg/istockphoto.com), 85 (Oleander.
lmage from BigStockPhoto.com),86 (Khrizmo/istockphoto.com),86 (Lee Karen Stow/Alamy),86 (David Lyons/Alamy),87 (slobo/iStockphoto.
com), 89 (scanrail/iStockphoto.com), 90 (PaulCowani istocl(photo.com), 96bg (Romko_chuk/iStockphoto.com),96b1 (ConstanceMcGuire/
iStockphoto.com), 96br (Tatiana_Grozetsl<aya. lmage from BigStockPhoto.com), 97bg (yegorius - Fotolia.com), 97tr (Steve and Donna O'Meara/
National Geographic lmage Collection),97tc LluSh_/istockphoto.com),98t (Carsten Peter/National Geographic lmage Collection),
98b (Bill Curtsinger/National Geographic Image Collection), 99t (Carsten Peter/National Geographic lmage Collection), lOOtr (Roy Toft/
National Geographic lmage Collection), 1OOcr (Will Mcintyre/Science Photo Library), 101bg (Muriel LasureiShutterstock, lnc), 101 (Herbert
Kratl<y/Shutterstock, lnc),101tr (topnat/iStockphoto.com),102cr (Andrea Danti - Fotolia.com),102bc (kati1313/iStockphoto.com),1O2br (EML/
Shutterstock, lnc),103.'1 (Paul Chesley/Stone/Getty lmages),103.2 (The Gallery Collection/Corbis),103.3 (The Art Archive/Mus6e du Louvre Paris/
Gianni Dagli Orti), 103.4 (Sandro Vannini/Corbis), 103.5 (Kirsten Soderlind/Corbis),103bl (Juanmonino/iStockphoto.com),1O4bg (Paul Sutherland/
National Geographic lmage Collection), 1O4tr (DavidOrr/iStockphoto.com), 104c1 (Michael and Patricia Fogden/Minden Pictures/National
Geographic lmage Collection), 1O5tl (Chris Newbert/Minden Pictures/National Geographic lmage Collection), 1O5tr (Snowleopardl/istockphoto.
com), 1O5cr (qldian. lmage from BigStockPhoto.com), 105b (Ameng Wui123rf.com), 106 (Fred Mayer/Hulton Archive/Getty lmages), 107bg (James
L. Stanfield/National Geographic lmage Collection),107t1 (Natalia Pavlova - Fotolia.com),107c1 (YinYang/istockphoto.com),108 (Robb Kendrick/
National Geographic lmage Collection), 109bg (Royal Geographical Society 2005/Edmund Hillary), 109 (Tad Welch/National Geographic lmage
Collection), 109 (Tad Welch/National Geographic lmage Collection), 110 (ZukiiiStockphoto.com),'111 (Galyna Andrushl<o - Fotolia.com)
lllustrations by Nigel Dobbyn pp 3tr,8, l8tl,24cr/br,29,42tllbr,56l,74b,88,109; Celia Hart pp 3b,18tr,22,40,43,63,73c1,74t,94:
Tim Kahane pp 11, 13; Martin Sanders pp 18b, 54, 57,87, 100,111; Eric Smith pp 5,,19, 20, 21,241r,31,421r,51,62173b1,76; Simon Tegg p 30;
Mark Turner pp 34, 621, 68
Printed in Singapore by Seng Lee Press
45678910-t6t514

8. br*-*g*"^**"."-- *i,
reEBr HF*rr€Hff" d rasstr$*gIt #ffi9#{trs6 y 6 &dr
-d
t Complete the description of the classroom.
This is a picture of our classroom. ]t's a big room and there's a large
............ at the front of the ctass. There are a lot of
........... and chairs. 0n the wa[[ near the door, there's a
........... and a big
a.............
for the week. We've
atso got a
5.....................
.......... so we can
do listening exercises. We can see the sports field from a big
........... at the back of the ctass.
X Match the words (1-6) with their definitions (a-f).
t:;1;::,;t
rlllll'li.:il
rl::rrllllll]
.ti:t::t:tr:t,
liiti:till:i:
r:u:titi:l::
l:l::a::lll:l
t:il,ti:l]r:l
::riili:lr:il
1 playground
2 sports fleld
3 science laboratory
4 dining room
5 hall
6 gym
a
b
c
d
e
f
You play hockey or football here.
You do indoor activities here, like gymnastics or dance.
You go here when you have free time.
A big room where all the students and teachers meet.
A place where you can do experiments.
You eat here.
ffirmmnmmr: $amqre S** {m6&rrw*xt$wm mmd n*gativ*i
Complete the table.
[ong form Short form Short answers
l've got Yes,1...................... No,l.
You have got Yes, you have. No, you haven't.
He has got Yes,............... No,...
5he
It
We have got
They
Look at the pictures and write sentences. Say what the people in the classroom
hove or hoven't got. Use short forms.
Mr Benson l{n Benson's go* o dic+ionary and
a nate.baak bu* he kc.tsn't
Eot
a pencil.
%
2 Sally
3 Karim and Neil1 Linda
sraxrrx nrscHool 3

9. .:ir*rmmmr;
&m,*'m m*rf {q**stim* frprrv:*
*m# sfumr& mffis'qcrwrrii
Write the questions and give short answers.
your school / a playground?
Has yoxr sc&oo/ gat et yletygrot;m#? Yes, rf has.
1 you / an English dictionary?
2 your teacher / a red pen?
, yr", lr"r;;;;; ; r.i;r'
4 yoL: and your classmates / workbooks?
your school / a sports field?
the teachers / a dining room?
4i;r :glLii ' j. .i::,{": ),,.4,...""..
Read the clues and complete the crossword.
ACROSS
2 You paint and draw.
4 Tu parles frangais.
6 You study plants and the human body.
8 You learn about the past.
lO You do experiments in a laboratory.
12 You use a computer.
DOWN
1 You learn about numbers and how they work.
3 You use this book.
5 You study how things work.
7 Yott learn about countries.
9 You do sport.
l1 You sing and play instruments.
F*rtl! i rg.{
"1 ' { 3'r.,,6,
;
@5,1:.. Read and listen to Emily. Complete the
timetable.
Hi. I'm Emily and l'm in
Class 2, Year 9 at Longtown
High School. This term our
timetable's OK. On Monday
and Wednesday we've got art
and music in the morning.
After the break, we've got
maths and biology. ln the
afternoon, we've got double
English. On Tuesday, we do a
lot of science. ln the morning,
we've got chemistry and
physics, then we've got history
and biology after the break. ln
the afternoon, we've got French
and PE. On Thursday, we've got history and geography in
the morning and maths and chemistry after the break. ln
the afternoon, we've got French and lT. On Friday, we've got
double geography in the morning, then chemistry and lT
after the break. ln the afternoon we've got music and art.
I love music and art, so we've got a great start to the week
and a fantastic end to the week, too.
Answer the questions about the timetable. Write
full sentences.
When has Emily got double English?
S&e's gof double Sng/isl'r *n f$,anday emd
Wadnesday er{fern*an.
I When has Emily got PE?
She
2 Which days has she got music?
What time is morning break?
It....................
What time is lunch?
Have Class 2 got history on Thursday morning?
;;;; ;; ;;; ;;; ;; ;;;;;;;;;;,;;;;;

10. ' t"
!r Match the expressions (1-5) with the responses
(a-e).
1 Can I borrow your rubber? &
2 Can you help me?
3 What does'busy'mean?
4 How do you spell 'expression'?
5 Can I go to the toilet, please?
a No, I'm sorry. I'm busy at the moment.
b Yes, of course. Here you are.
c Can you wait until the break? It's only two
minutesl
d I don't know. Ask the teacher.
e I think it means 'happy'.
.::i, Look at the situations.
Write the expressions.
Use the words in
brackets.
(toilet)Cetnlgafa*ke
, .1 , I a
t9tt9t,l/teu39:
', ':: l, ;i..rr:'. t ; :
s i. ' irt",g.,., l. .".
Read about English Explorer Workbook 2.
Are the sentences true or false?
There is a Review after every
two units.
1 There are eight units.
2 There are two pages of Grammqr
Practice exercises after each unit.
3 There aren't any colour photographs.
4 There is a reading text in each unit.
5 There are word lists for each unit.
,:,1 Complete the grammar box f or there is / there
ore.
5ingular noun Plural noun
+ +
there is
lltr Write sentences about your classroom.
Use the words in the box.
wiffi board chairs clock timetable
CD player desks
lir nly classnoarn thera ctre {aur windaws.
Vtr
Ttr
trtr
trtr
trI
trtr
ff#
fle
3 lborrow.)
?
1 (spell)
(mean)
?
1
2
3
4
5
6
a (help).........
n
| ts'^r
LI-$J

11. {5raxnrya"xftay: r{$p?
S Look at the table. Write about Sally and Karim.
Karim / cook a meal
F Write questions and short answers with con.
i
ean Kctrim cook a mectl? Yas. he ccrn.
1 Sally / name three school subjects in French?
2 Karim / use a dictionary?
3 you / sing a song in English?
4 Sally and Karim / ride a bike?
5 Sally and Karim / drive a car?
6 you / cook a meal?
W*rk$mg w**fu wmrd$; ffi#&$ffis mmd vmrfus
Noun Verb
help
expresSt0n express
mean
practice
spell
tra nslate
writing / writer
2 You can flnd the ............................. of words in a
dictionary.
3 What does 'each' ............... ?
4 There is a ............................. of the words in each
unit in the word list.
5 English .. can be difflcult.
6 There is a ............................. exercise in each unit of
this book.
She " """"""" "'
s Complete the table.
Karim
hnyou.. Sally Karim You
I (ount to 1 00 in French?
2 cook a meal?
3 name three school subjects
in French?
4 drive a car?
5 sing a song in English?
6 ride a bike?
7 use a dictionary?
Yes
AJo
,VO
Tes
No
lVo
rvo
/Vo
Yes
tes
Yes
Sally
count / to tOO / in French
Sa/iy cern count ta 1.00 in Fre,nck.
L name / three school subjects / in French
She .................
2 cook/ameal
1 cook lameal
Karim
2 use/adictionary
He ...................
3 name / three school subjects / in French
He ...................
Karim and Sally
l ride/abike
Karim and Sally
2 sing a song / in English
two sentences with cont.
I csn coun* fo 100 in French
They """ """
*' Use the words in the table in Exercise 8 to
3 drive I a car
complete the sentences.
They """"""' ,Can
I go to the toilet, please?, is a useful
Now complete the table in Exercise 5 about
expression'
you. Then write two sentences with con and
1 Can you.'........................... me, please?
(an
1
2
can't
3
4

12. er#su8 s{e {:#
it @,,S;2,l Listen to the interview with Sasha talking
about her family. Tick the countries you hear.
Italy Wales Austria Scotland
Cermany Spain Poland
*i Listen again. Are the sentences true or false?
L Sasha's got three children.
2 Her son's got two sons.
3 Sasha's got three grandchildren.
4 Her favourite cousin lives
in Poland.
5 Gosia's favourite food is pasta.
' ,, .. }*
Write is or hos or possessive.
Gosia's favourite food is pasta.
1 My bag's brown.
2 Stephanie's got two children.
3 Albert's thirty.
4 There's a pen on the desk.
5 What's Karim got?
6 My sister's name is Ann.
1 Sei/y 3
ti Complete the descriptions. Use the words in
the box.
slim
jeans
fair sweatshirt jacket skirt
trainers shirt
Look at the picture in Exercise 1. Write the
names.
TF
trtr
trtr
trtr
trtr
uu
\ I
I
2 .....
!2055eS5tVe
Darren
Look at the form. Write the question for each
line of information.
Longtown Sports CIub
I Anna
2 Smith
3 2 | Green Lane, Longtown
LO9 7YG
4 0t 15448763t
5 15
6 sw rrrnrng, oaomintor, rJnn ng
7 | Bth, August I 995
1 lhqf's yaur nante?
,
3
4
5
6
7
He's got a school bag.
1 She's wearing earrings.
2 He's got a sports bag.
3 She's got a drink.
4 She's happy.
5 He's got a watch.
SaLLy is in the park with her friends. Sa[Ly has got
............. hair and Leticia has got very dark
hair. SaLty is taLL and she's wearing
a grey top and
3
.............. Leticia isn't very
tatt. She's wearing u
o
................... and a white
5
Darren and .Karim have got brown hair. Darren is very
ta[L and He's wearing school
trousers and a
7
........... Karim is wearing
jeans and u'...................
5i;il'r!.{ FR|ENDSnruOfnUtlY /

13. Y {, r,,,u ;,i,,-,,i *..' * "
i,,; ll*g fit ilt,g:t E* * l;i i I{t*$,
i :lr Match the words from column A with the
words from column B.
A
read
do
B
thehousework ..:::.::.::
TV
,,,,.r,,lt,tr,rrri,i:,lili,rir,],1::l]
cO.Ll1trl$gl:igai e:g:ll,l,t,t:,,ll.
6-66951,,1..,,11:1,:;:r.r':rt:i,,:,r:rtrt::rrrr:rrr.,r,r.ri.,ir,,i:rrr.
watch
do
6 The girls don't like
f,il s';r rrrmt*s r'; ps'tr:r#r$'g x,i *r p{*r
Complete the sentences with the present simple
form of the verbs in brackets.
Mia and Kate go to the same high school. (go)
1 They in the second year. (be)
2 1...................... my mother with the housework.
(hetp)
3 We........,.^........... art and music. (love)
4 Penny sport and maths. (not like)
5 Mia computer games after school.
(plav)
6 My brother a lot of books. (read)

14. 3
4
5
6
7
ffi rmsm rxrxxr: germs*m& s&rmp&e q w*x€6*ms
Complete the interview. Write the questions
and short answers.
Hello Sandra. you / go / high school? V)
Hella Sandra. Do you go ta high schaal?
Yes, I do.
1 you / like your school? ()
2 your brother / do his homework every night?
(x)
vwffiflffi.€Et$# &b;TFr tqf#r#s: -ds?# Td}flffi3s
Complete the sentences with the -ing form of
the verbs in brackets.
I love dcfmg sports. (do)
1 I like ... to music. (listen)
2 My parents don't like .. computer
games. (play)
3 My dog loves ... in the river. (swim)
4 Our cat hates ... a bath. (have)
5 I love ... emails to my friends. (write)
6 Do you like ............................. your bedroom? (tidy)
Write sentences and questions.
I / love I play / basketball I love ytlaying bcrske*ball.
1 My brother / hate / sing
2 We llike / watch TV
3 Our mum / not like / cycle
4 My friends / not like / help with the housework
5 you I like lgo to concerts?
6 Jack / Iike / cook?
Complete the paragraph about fack. Write the
present simple or the -ing f orm of the verbs in
the box.
be cook do help (x2) play
Jac< is 14, He goes to Redhi 1 Hlgh School in Lancaster:
in the north of England. H s favourite subjects
t-
science and soorts. After
school, he
2.................
his homework and
3
tennis.At the weekend, he
hrs mothen He hates
5
wth the houseworl<, but he
likes
6..............
you and your friends / meet after school? (r')
your sister / help with the housework? (x)
your parents / watch TV in the evening? (f)
they lplay computer games? v)
I i ask good questions?
Eve is asking Ruby about her spare time
activities. Complete the dialogue with the
words in the box.
do (x3) does doesn't go play sing
Do you ......de............... ... any sports, Ruby?
Yes, I
1
..............................I2
tennis and hockey.
Me tool I love tennis.
Evel
Ruby:
Ygah. It's great, isn't it? But hockey's
fantastic! I'm in the school team.
Wowl You're very sporty
you have any other interests?
Yes. I
a
... to dance classes.
And me and my friend
s
............................. in
a band. I'm the lead singer and she's the
drummer.
Really?l What's the name of your band?
Well. We're all girls,
so we're called
Girl Power.
Eve: That's a good name.
Ruby: Thanks.
Eve: ...... your
friend dance, too?
Ruby: No, she
....... She,s
a terrible dancer!
(x)
Eve:
Ruby:
Eve:
Ruby:
Eve:
Ruby:

15. trt
m#ffi{}em#
'i
Look at the photos of three young musicians.
Match them with the names and instruments.
Careth McBride: percussion
Mark Fontainebleau: trumpet
Sammy Li: violin
.ii. Read about Mark Fontainebleau. Choose the
best heading (a-d) for each paragraph
(1-3). There is one extra heading.
a Activities and interests c School and studies
b Favourite instruments d Music and family
Young Musician
of the Year
1. ......................
Mad< Fontainebleau plays the trumpet and is a flnalist
in the Young Musicion of theYear competition. He is
eighteen years old and rs a student at Sunningdale
High School in Wycombe, England, where he studies
music, physics and maths, Every weel< he travels to the
Guildhall School of l"lusic and Drama in London'
2 ......................
Mark plays in a symphony orchestra and n a
lazz
quartet wrth three frrends, He always practises hard'
When he is in a competition, he sometimes practises
lor six hours a day, He doesn't corne from a musical
family, He's got a brother who likes trying different
instruments but he never plays anything lor very long'
His parents don't play an instrument
ln hls free time, Mark lil<es doing puzzles and playtng
chess. He loves jazz music, of course, and often listens
to other famous iazz trumpeters, He doesn't usually
listen to modern pop music, Yarl< also lil<es watching
flJms and eating good food. He lil<es spending time
with his friends and wth his girlfriend And he loves
sleeping.
;::l Read the text again. Are the sentences true or
false?
TF
VtrMark goes to school in Wycombe.
L He studies music and drama at
school.
2 He travels to music school in
London every day.
He always practises for six hours
every day.
He often plays in a quartet with his
brother.
He doesn't like listening to pop
music.
trn
Ttr
Ttr
trtr
trT

16. tu{s**mEreg
@.,fil Listen to an interview with another
finalist from the Young Musicion of the Yeor
competition. Answer the questions.
1 Look at the photos in Exercise 1 on
page 10. Which young musician is it?
2 Look at the pictures. Put a tick (r') next
to the instruments they play.
plano
tr
orchestral
percussion
instruments
tr
Listen again and circle the correct option.
Sammy ptaysfrrefi*olid/ the piano.
1 She plays in an orchestra / a iazz band at
school.
She performs with a folk band at
festivals / at
school.
She's also in a rock group / an orchestra called
The Electric Symphony.
In her free time, she usually / sometimes
plays badminton.
She /lkes / doesn't /lke watching other bands
perform.
Vs:e,thu$afl y: per'$#dm*ng
Circle the odd word out.
Actors take part in / act /@in films.
1 Clowns wear a costume / make-up / an
instrument.
2 Do you act / sing / play in a band?
3 We take part in a show / a costume / a festival
every summer.
4 The Smith family perform in an instrument /
a circus / a show every weekend.
5 Can you do magic / a costume / your own
make-up?
6 What instrument do you act / like best / play?
piano accordion
tr
ffirmrexrmmrr ffi#w#rfu$ m$ $r*qw**mey
,i' Choose the correct adverb and put it in the
correct position in the sentence.
Mark practises for six hours every day.
(sometimes / always)
/4ar& sometirnas yaractises for six irours
eve,ry dcty.
1 Circus clowns wear a costume. (sometimes /
always)
Our band takes part in festivals in the
summer. It's great funl (never / often)
Madonna dances when she sings. (usually /
never)
Johnny Depp acts in adventure films. (never /
sometimes)
My favourite band only performs in the big
cities. They perform in my town. (never /
sometimes)
The people in the audience at a pop concert
sing. (never / often)
I don't like watching plays so I don't go to the
theatre. (often / sometimes)
My family loves watching fiIms. We watch a
"u'
:::n:
*:"u:"o:
111-:',: 1":":'l

17. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

18. Mutta tyynenä seisoi ahdistettu tarvaalaisten joukko, oikeuden
edessä, puolustajana ainoa oikea, ainoa lahjomaton asianajaja: oma
elämä, omat teot… Ja kun he näkivät Viikin väen vallan vahvistuvan,
muistivat he taas Moorankiven iskua ja pirtin pimeyttä, kun sen
akkunan oli punakukka tukennut. Vanha Tarvas kirkastui heille
kuninkaaksi, viisaaksi tietäjäksi, suureksi johtajaksi. He riensivät
hänen henkensä voiman lähteille kilvan. Heidän joukostansa kuului
suuri huuto:
— "Takaisin Vipuseen, suomen suureen tietäjään: Snellman'iin!"
Se huuto levisi, kuin nälkäisen susiparven ulvonta yli maan.
Tuhansissa ja tuhansissa kylissä tuulahti tavallista voimakkaampana
suomalaisuuden suuri, sitkeä sudenhenki: vallannälkä, vapaudenjano
ja oman kansallis-etuuden rakkaus. Tuhansissa kylissä kokoontui
kansa sen hengen vetämänä.
Mutta kaiken keskellä nosti myös Hornanluolan ihminen päätänsä
yhä korkeammalle ja asettui paikoillensa toisten joukko-ihmisten
rinnalle. Maailman kurjuus nousi maailman rikkauksien vierelle
nälkäisenä, rikkauden janoisena.
* * * * *
Harhama imi yleisen elämän utaria, kuin Romulus naaras-sutta.
Hän kulki taas kuplana sen virran pinnalla.
Olivat äsken kuvatut suurlakon päivät.
Tapauksien voimakas virta oli temmannut Harhaman mukaansa.
Vallankumouksen hohde punersi nyt taas hänelle kiehtovana. Se
kutsui häntä tuhansin kutsuin. Se nosti verivaippaansa ja näytti sen

19. takaa maailman köyhien kiitollisuuden, näytti maineen seppeleitä,
tarjoili marttyyrikruunuja, kuolemattomuutta, ihmisten muistosta
unohtumattomuutta.
Väliin taas heitti näkymätön käsi hänelle totuuden omenaksi ja
käski viedä sen voittoon, köyhien siunaukseksi, orjien vapaudeksi.
Kaksi tietä avautui hänelle silloin: rauhantie ja väkivallan polku.
Ja joku seisoi hänen edessänsä ja sanoi: "valitse rauhantie! Se on
varmin ja turvallisin".
Mutta taas nousi vallankumouksen verihaamu, nosti tutun
sormensa ja lausui:
— "Rauhantie on pitkä ja sinun elämäsi lyhyt. Katso! Minun tieni
on lyhyt ja seppele odottaa joka askeleella. Leikkaa vaan sen rihma
miekallasi, milloin haluat, ja seppelöi itsesi."
Ja Harhama hoippui. Hän yritteli valita, mutta silloin häipyivät tiet
sumuun. Hän yritteli jo matkalle lähtöä, mutta esteet nousivat tielle,
pyörät eivät pyörineet, eivät veturit viheltäneet…
Aika vieri, tiet sumenivat.
Kaukana Pohjan perillä, synkässä korvessa, missä miehuus ja
rehellisyys pesivät vielä paikoin rauhassa, kuin pääskyset räystään
alla, oli väki niinä päivinä koolla pimeässä pirtissä. Ainoastaan pieni,
käryävä talikynttilänpala valaisi huonetta. Pirtti ja eteinen olivat
pakaten väkeä, osa seisoi ulkonakin. Harhama oli paennut sinne
erämaahan ja oli nyt pyynnöstä saapunut väenkokoukseen, joka oli
kokoontunut keskustelemaan uuden aseman johdosta. Kokousta
johti vankka, harmaahapsinen, seitsemänkymmenen viiden vuoden

20. ikäinen tarvaalainen talonpoika Jukka Torvela. Hän teki lyhyesti
selkoa asioiden kulusta ja jatkoi sitten:
— "Miehet!
"Tiedättekö mistä on kysymys? Samana päivänä, jolloin Suomen
kansan pitäisi nousta omille jaloillensa suosta, johon vieras valta on
meidät polkenut, sinä samana päivänä nouseekin meidän
hartioillemme se sama vieras, joka on meitä suossa tallannut. Ja se
nousee meidän omien poikiemme nostamana. Mutta vielä
pitemmälle on laskettu kavalat kuteet: Johtajamme ovat pelastaneet
asiamme myrskyn aikana, estäneet sen joutumasta kokonaan
vieraan väen valtaan, joten pelastus nyt oli mahdollinen. Ja nyt aikoo
häikäilemätön vieras julistaa nämä johtajat ja koko heitä seuranneen
suuren kansan-osan ikuisiksi ajoiksi heittiöiksi, isänmaansa myyjiksi,
joiden jälkeläisetkin kulkisivat tässä maassa kamala Kainin merkki
otsassa, kansansa kirona, kirokansana, joka hengittäisi itsestänsä
katkeruutta ja vihaa, kuin räme hallaa. Se on kansamme verisen
murhamiehen juoni. Sen onnistuminen tietäisi kansamme hirvittävän
pitkän ja kalvavan kuolintaudin alkamista. Sitä tautia istuttavat
meihin petomaiset hallitsijamme."
Kuulijoiden silmät pöyristyivät. He näkivät jo vieraan vallottajan
seisovan edessänsä, kavalat juonet kädessä, valmiina heitä
sitomaan. He näkivät jo omia veljiänsä kirottuina kuleksimassa,
heidän jälkeläisensä mustalaisiksi julistettuina, halveksittuina,
katkerina kansallensa. He näkivät oman kansansa sen johdosta
laskeutuvan tautivuoteelle heikkona, taudin kolottaessa sen jäseniä.
He pöyristyivät sitä ajatellessa. Jukka Torvela jatkoi:
— "Miehet!… Tehkää se juoni tyhjäksi!"

21. — "Hyvä!… Me nousemme", — vastasi väki. Eräs Viikin väen
miehistä puhui sitten:
— "Eivät teidän johtajanne ole kansaa pelastaneet. He ovat olleet
sitä polkemassa. Kansa on meidän pelastama. Minä itse olin teidän
johtajianne petturityöstä suohon laulamassa."
Tarvaalainen väki murisee vihaisena ja Torvelan Jukka vastaa
edelliselle:
— "Ei suomalaisuuden johtajia laula suohon jokainen Joukahainen.
Ei niitä ole laulanut siihen idän hallakaan. Ne ovat Vipusesta alkaen
nostaneet kansaa suosta. Ne ovat nytkin hankkineet vakuuden siitä,
että suomalainen kansa saa lopultakin vallan."
— "Oikein!… Hyvä!… Hyvä!" — jyrisi väki puolipimeässä
huoneessa. Uusi puhuja alkaa puhua:
— "Eivät teidän johtajanne ole nostaneet meitä. Kansa on kaiken
nostanut ja se on hankkinut vallan itsellensä."
Jukka Torvela seisoi jäykkänä, kuin tammen kanto. Hän näytti
olevan maahan kiinni kasvanut. Harhama ihaili hänen voimaansa,
hänen korskeaa, korkeaa ääntänsä, hänen voimallista puhettansa.
Torvela jatkoi:
— "Me emme rupea täällä kiistelemään siitä, kuka on hankkinut
sen, jota meillä ei vielä ole. Sillä meillä ei ole valtaa senkään vertaa
kuin tässä pimeässä pirtissä on valoa. Mutta me saamme sen vallan.
Minä olen kaksitoistavuotisesta puristanut kuokan vartta ja te muut
samoin. Me olemme jaksaneet siitä kuokanvarresta puristaa tämän
maan rikkaudet, ja niin karaistuneilla käsillä jaksetaan vielä kerran

22. puristaa myös valta tämän maan herroilta." — Ja lyöden nyrkkinsä
pöytään, huusi vankka puhuja:
— "Tämän kansan täytyy saada valta käsiinsä!"
Tarvaalaiset riemastuivat. He näkivät jo vallan kultaomenan
kiiltävän, näkivät sen jalokivien välkkeen, sen hohteen.
— "Hyvä!… Hyvä!" — mörisi taas miehekäs karkea miesjoukko
yhtenä miehenä. Täällä korven kolossakin ilmeni jo se uuden ajan
joukko-ihminen. Kuulijoina ei ole enää joukko miehiä vaan
miesjoukko. Sadat olivat kahtena.
Sillä välin oli kynttilänpätkä palanut lähelle loppuansa. Pimeys
lisääntyi. Jäykät miehet näyttivät luolassa istuvilta aaveilta. Koko
pirtti oli kuin pimeä, mörisevä pirujen pesä. Torvelan Jukka jatkoi
voimakkaalla äänellä:
— "Ne kiistat, kuka on mitäkin tehnyt, ovat jo niitä sortajan
kylvämiä kiroja, sen sirottamia pirunjyviä. Mutta me olemme
jaksaneet kiskoa tervaskantoja irti jäisestä maankamarasta, kyllä me
silloin jaksamme ne kirojen kivet kiskoa mielistä pois. Meitä ei
kukisteta, sillä meillä on kaksi, joista riipumme kiinni, ja ne kaksi
ovat: isänmaankamara ja Jumala."
— "Oikein!… Hyvä!… Hyvä!" — mörisivät tarvaalaiset miehet
pimeästä. Harhaman tempasi Torvelan puhe ja miesjoukon
miehekkyys mukaansa. Joukkotunne sieppasi hänet siivillensä.
Valkamalassa ja historiasta saadut vaikutelmat ja lapsuudesta
kytenyt viha ja kademieli vieraskielistä herrasväkeä vastaan tulvivat
esille. Hän oli hetkessä niitä "toisia". Hänestä näytti tämä pimeässä
huoneessa istuva, työn känsistämä miesjoukko juuri semmoiselta,

23. jommoiseksi hän oli kuvitellut Suomen kansan nuoruudessansa,
Runebergin runoja lukiessansa. Se näytti miehekkyyden ja
rehellisyyden perikuvalta. Ja Torvela itse oli hänestä mies
semmoinen, kuin Nikolai, mies, joka uskalsi vetää viulunsa täyteen
vireeseen. Harhama innostui. Hän nousi, kuin vallankumouksen
huurteista, kapinanhenkenä, jolle oli sama, ketä vastaan kapinoida.
Lapsuuden aikainen katkeruus vieraskielistä herrasväkeä kohtaan
leimusi tulena, sairaloisen voimakkaana, kuten kaikki, mikä hänessä
oli henkistä. Se ryöpsähti taas ruttona. Hän näki Moorankiven
murskaamat vanhat suomalaiset polvillensa painettuina. Hän oli sitä
kuvaa ajatellut jo pikku poikana, nyrkkejänsä puristellen. Nyt tuntui,
kuin painaisi Rooland Viik häntä polvillensa, seisten itse kuninkaana,
Moorankivi kädessä. Hän ryöpsähti tarvaalaiseksi. Kynttilä oli jo
sammumaisillansa, kun hän nousi ja puhui:
— "Miehet! Meidän sortajamme perustaa valtansa siihen uskoon,
että Suomen susi syö oman sukunsa. Siinä uskossa on Viikin väki
noussut taas hartioillemme. Siitä ajasta lähtien, jolloin suomensuku
alkoi herrojensa edessä nostaa päätänsä hartioitansa ylemmä, on
viikinkipivollinen käyttänyt meitä vastaan yhtä ainoaa asetta: Se on
lyönyt paimenta, että lauma siten hajotettaisiin. Se on loannut
maankavaltajan ja petturin maineella kaikki meidän suurmiehemme
ja johtajamme, myrkyttänyt siten joukon mielet ja pannut Suomen
miehet potkimaan pois omia johtajiansa. Samalla pirun maidolla
juottaa se nytkin Suomen miehiä, nostaakseen ne nykyisiä
johtajiansa vastaan. Se uskoo, että suomalaisuuden susi syö
emänsä, kunhan vaan näkee siitä verta vuotavan, ja siksi iskee se
juuri emään, eikä pentuihin."
Pimeästä kiiluvat kuulijoiden silmät ahnaina. Tunteet kohoavat
aallonharjoina. Isänmaa, kansallistunne ja puoluemieli kohoavat

24. yhdeksi mainingiksi. Puhuja jatkaa:
— "Mutta kerrankin me osaamme tehdä siitä lopun. Kun yksityistä
solvataan yksityisenä, on hänen oma asiansa hakea hyvitystä. Mutta
jos Suomen miestä solvataan suomalaisena, silloin häviää yksityinen,
solvaus sattuu kansaan ja kansan väliin tulo on silloin kansan
kunnian-asia. Ja kun solvataan meidän johtajiamme, silloin meidän
on astuttava esiin ja sanottava: Seis!…"
— "Hyvä!… Hyvä!… Niin!" — ryöppyää yhteistunne.
— "Seis solvaaja ja lakki päästä! — on meidän sanottava…"
— "Hyvä!… Hyvä!… Oikein", — kohisevat virinneet mielet. Kuuluu
murinaa. Puhuja jatkaa:
— "Ja jos eivät sanat auta, niin meidän täytyy löytää muita
keinoja, joilla voimme antaa sanoillemme täyden pätevyyden. Keinot
me kyllä löydämme, jos kerran päätämme, että emme salli
johtajiamme solvattavan. Ja kysymykseen tulemmeko me enää sitä
solvausta sallimaan, te vastaatte, että…"
— "Ei!" — ryöpähtää mielissä vastaus, katkaisten puheen. Kynttilä
oli loppuun palanut. Harhama jatkoi pimeässä:
— "Aivan niin! Niin vastaa aina kansa. Me ja me yksin
tuomitsemme erehtyneetkin johtajamme ja semmoisillekin täytyy
vieraan tässä maassa suoda rauha ja osottaa kunnioitusta, sillä
kansan täytyy erehtyneillekin pojillensa turvata elämisen rauha
omassa maassansa. Kansa rankaisee erehtyneitänsä, vaan ei
solvaa…"

25. — "Oikein… Oikein", — huusi joukko-ihminen, enemmistönä oleva
tarvaalainen joukko.
Harhama jatkoi:
— "Suomalaisuuden oikea susi ei syö omaa sukuansa. Se kalvaa
kahleensa poikki ja syö lihan vieraan vallan ja kaikkien sortajiensa
luista. Se ei tyydy kahleensa yhden suortuvan katkeamiseen… Sen
tunnussana on: Koko kahle poikki!"
— "Oikein!… Oikein!… Oikein!" — kuului pimeästä. Miehet tunsivat
jo kahleiden heltyvän ranteistansa. Pimeä huone oli pakahtua
vallannälkäisen suden hengestä ja Suomen kansan vapaus tuntui
valkenevan ja leimahtavan loistavana revontulena.
Oli jo yömyöhä. Pimeästä peikkojen pesästä alkoivat miehet
purkautua syksyn pimeään ulko-ilmaan. Se hetki oli lopussa, jolloin
orjien kahleista katkesi yksi ainoa suortuva. Nokisen muinaisuuden
pimeiltä periltä juoksevat historian langat alkoivat keriytyä uusille
keränpohjallisille…
Pilkkosen pimeänä, sumuisena henkäili Pohjolan syys-yö, kun
Harhama ajoi kotiinsa. Hän ei taas ollut mistään selvillä, ei tiennyt,
mikä joukko on oikeastaan hänen joukkoansa. Puuska oli heitellyt
häntä, kuin kuivaa lehteä. Hän oli käpertynyt, kuin tuohi tulessa
yleiseen tunteiden paloon, joutunut tarvaalaisten joukkoon. Hänestä
tuntui, kuin olisi hänet elämä nyt oksentanut johonkin lätäkköön,
johon hän itse ei halunnut. Sitä miettiessä tuntui hänestä sumu
tavallista sakeammalta, kylmemmältä, ja häneltä pääsi, kuin
itsestänsä:
— "Kylläpä nyt on sumuista!"

26. Vanha kyytimies räppäsi ohjaksilla liinakkoansa ja lausui
myönnytellen:
— "Sumuista on, sumuista… Semmoistahan tuo on koko elämä…
Koko elämä on ainaista sumua ja petollista suurta humua… Kyllä se
sotkee ja eksyttää ihmisen niin, että ei näe kepinmittaa eteensä…"
Elämän suuri kysymys oli salamana loihdittu Harhaman eteen.
Sumu tuntui hänestä kylmemmältä ja sakeammalta. Kaikki hävisi
siihen. Hän aivan kyyristäytyi kokoon, näki koko elämän avautuvan
yhtenä äärettömänä sumupallona, joka täytti avaruuden rantoja
myöten. Sysimusta syys-yö henkäili raskaana, salaperäisenä, korpi
seisoi peikkona kahden puolen tietä. Ajaja oli vaipunut mietteisiinsä
ja liinakko hiljensi juoksunsa käynniksi. Harhama mietti yhä elämän
sumua.
Viimein alkoi ajaja puhua:
— "Elämässä on niin paljon hämärää ja selittämätöntä…"
Harhaman hermot värisivät. Hän tapaili sitä hämärää kiihkoisesti,
kuin saituri kultaa, kansa valtaa. Ajaja jatkoi:
— "Tulemme juuri Lammaskallion luo… Se on juuri tässä meidän
kohdalla…"
Harhama odotti vaistomaisesti jotain suurta, salaperäistä. Ajaja
jatkoi:
— "Sen kukkulalla on perkele nähty syömässä ihmisiltä
varastamiansa lampaita… Aamusilla on löydetty siitä luita, jotka eivät
ole kelvanneet…"

27. Kaikki maailman salaperäinen juoksi Harhaman olemuksen läpi.
Vallankumous ja koko elämän humu haihtui kuin usva ja hänelle
kirkastui henkimaailman ihanuus ja suuruus, ja sen aaveet ja peikot
kutsuivat häntä ikitanssiinsa…
— "Mitä?… Mitä?" — uteli hän kiihkeänä. Ajaja jatkoi:
— "Vielä äskettäin ovat vanhat miehet sen nähneet polvillaan
lammasta syömässä… Vanhempina aikoina se on syönyt siinä
ihmisiäkin…"
Harhaman hermot olivat jo tulikuumat. Mutta hän salasi kaiken ja
lausui halveksivasti:
— "Joutavia juttuja!…"
Ajaja räpsäytti liinakkoansa ohjaksilla ja Lammaskallio jäi jälelle,
aaveeksi keskelle korpea.
* * * * *
Valo välähti pimeydessä. Salaisuus huokasi. Kun Harhama oli
ajanut
Lammaskallion ohi, laskeusi Perkele tähdenlentona sen kukkulalle.
Kalliosta nousi silloin lieska, kuin palava pensas. Perkele seisoi
lieskassa ja kutsui palvelijoitansa.
Oitis kohahti synkkä korpi ja Perkeleen mustat palvelijat istahtivat
korppeina herransa ympärille kuusien oksille. Kuuset olivat niistä
mustina. Yö hohotti synkkänä, kuin syvyyden avattu kita. Kuolema
kyykötti joka kuusen juurella ja peikko joka lehtipuussa. Perkele
puhui lieskasta:

28. — "Palvelijani Harhama on polkenut jo isänmaapaulan polkimelle…
Vetäkää paula kovalle, että hän ei pääse enää harhautumaan
Jehovan väärille poluille!"
— "Me tottelemme. Me täytämme sinun tahtosi", — rääkyivät
korpit vastaukseksi. Peikot pilkistelivät oksien lomitse ja kuusien
juurilta kurkotteli kuolema päätänsä, kynien äänettömänä itseänsä.
Perkele mietti hetken. Sitten antoi hän merkin. Avaruuden
maanrako avautui ja siitä näkyi kaunis Runola-luola. Se on pikku
paratiisi. Siellä lorisee sata lähdettä… Siellä kuohuu kymmenen
koskea, kukkula jokaisella koskenkorvalla… Kuusi lampea läikkyy
siellä kuvastimina… Lammin rannat ovat runoa… selällä ui kaunis
sotka… laulaa korea alli… Lehto on siellä laulua… koskenkuohu
soittoa… puro on värivyö… polku heleä helminauha… Siellä on nurmi
kukkamaana… jokainen penger on runopenger, joka kivi
muistonkivi…
Kaikesta juoksevat kauniit runorihmat… valuu ihana sävel…
tuoksuaa suloinen tuoksu… heruu hempeä helle ja paistaa heleä
päivä…
Runoluolan keskellä on kaunis kalliokoroke. Sillä istuu kaunis
Uuratti-enkeli, jonka puku on taivaan sineä, helmet runohelmiä,
nauhat unelmanauhoja. Hiukset on heitetty hajalle hartioille. Otsalla
pitää niitä koossa vesikaaren-värinen kampa… Päälaella on kirkas
kuun kuva kauniina koristuksena lappeellansa, hieman taapäin
kallellansa, ja vyöllä riippuu auringon korea pyörä, heleänä…
hohtavana… somaan vyöhön solmittuna… Uuratti on ihmeistä
ihanimpia…

29. Runoluolassa istuu tuhat enkeliä, kuka koskenkorvalla, ken lähteen
reunalla, ken keinuen lammikolla, kauniilla lummelehdellä. Jokaisella
on edessä kultarukki. Sillä kehräävät he runorihmoja Runoluolan
kauneudesta. He vetävät siitä kuituja, kuin konsanaan kuontalosta…
He vetävät siitä laulua ja runoa… kauneutta ja ihanuutta… öiden
valoa… illan hämyä… auringon armaita säteitä… taivaan sineä…
koskenkuohua… metsän kauneutta… rannan runollisuutta… Siitä
syntyy kaunis lanka, jossa ei kuitu näy… ei kierre tunnu…
Tuhat siroa enkeliä kerii kehrätyn kerille ja vie kerät Uuratille.
Uuratti sitoo niistä seppeleitä, joilla koristaa isänmaan runolliseksi…
sen kuuset kukkaisiksi… nurmet perhoisiksi… rannat lauluisiksi…
järvenselät siintäviksi… ahot armastelumaiksi… laaksot
kuherreltaviksi… Hän koristaa niillä purot helmivöiksi… joet
värillisiksi… kukkulat kauneiksi kukiksi… näköalat morsiamiksi…
iltahämyt hääyön uniksi… aamupunan hän koristaa niillä seppeleillä
neidon huuliksi… yöt armaan syliksi… päivät armasteluajaksi… koko
maan kauniiksi tytöksi, jonka helmat heilahtelevat hämynä,
sukkanauhat onnenutuna…
Hän seppelöi isänmaan Jumalana palveltavaksi. Mustat korpit
kantavat öisin, valkeat päivin, iltaruskoiset illoin aamuin hänen
sitomiansa seppeleitä, sirotellen niillä isänmaan, koristaen niillä joka
oksan…
Perkele osotti näkyä ja lausui:
— "Enkelini, Uuratti, sitoo yöt päivät seppeleitä. Koristakaa niillä
isänmaan kaikki kuuset, että on ihmisille tavoteltavaa! Silloin ei hän
jouda juoksemaan Jehovan poluilla…"

30. — "Sinun tahtosi totteleminen syntyy meissä itsestänsä, kuin
lemmenkaipuu ihmisen povessa", — vakuuttivat korpit. Perkele jatkoi
lieskasta ylpeänä:
— "Jehova myös käyttää isänmaata paulanansa, mutta Hän on sen
virittänyt väärälle polulle… Hän on sen virittänyt ahtaalle polulle ja
kapealle tielle. Minun paulanani se on leveällä valtatiellä, jota koko
maailma kulkee…"
— "Se todistaa, että sinun tiesi on oikea", — lisäsivät palvelijat.
Perkele lisäsi karskina:
— "Jehova tarjoaa isänmaata vanhana ämmänä, jota pitäisi vaan
elättää… Minä tarjoan sitä Hiiden myllyn tyttönä…"
Korpit lauloivat herransa ylistystä, peikot ja kuolema kumarsivat
häntä. Perkele jatkoi:
— "Kaikki rukit täytyy panna kehräämään Harhamalle niitä
rihmoja, jotka hänet jo vetävät teostansa kirjoittamaan. Kaikki
isänmaankin helmat on pantava sitä varten heilumaan. Isänmaankin
täytyy häntä houkutella siihen työhön seppeleillänsä, kuin minun
Hiiden myllyn myllytyttöni helmoillansa ja sukkanauhoillansa…
Pitäkää huoli, ettei isänmaalta koruja puutu! Uuratti valmistaa ne."
— "Me koristamme sen saaret siroilla sukkanauhoilla, sen helmat
rimpsuilla ja sidomme seppeleen sen joka suortuvaan", — vannoivat
palvelijat.
Runoluola hävisi näkyvistä. Synkkä yö huokui pimeyttä, kuolema
kyykötti kuusenjuurella, peikot kyyristäytyivät piiloihinsa. Perkele
lopetti puheensa ylpeänä:

31. — "Harhama sanoi minun valtaani äsken joutavaksi jutuksi. Mutta
hän on tällä kalliolla polvistuva minun eteeni…"
Lieska leimahti korkeaksi roihuksi ja sammui sitten. Perkele hävisi
pimeydeksi.
Työn aatelia oppimassa.
Elämä on kova koulu…
Menemme pari päivää ajassa taakse.
Suuren Nälkäsuon silmänkantamat olivat karpaloista punaiset.
Komeat kurkiparvet kahlailivat ylpeinä sen karpalopunaisella ulapalla,
laulellen haikeaa lähtölauluansa. Sen rannikkona kohoavilla
punertavilla puolukka-ahoilla hymyili erämaan rauha. Sammal suri
suon povella, metso koivun oksalla kesän pois menoa, ja ruskea
kanervikko katseli kaihomielin auringon kulkeman kaaren
yhtämittaista lyhentymistä.
Nälkäsuon rannalla oli aho ja aholla Harhaman uusi asunto,
Harhamala, lepikon reunassa. Kaivonvintin päässä istui harakka ja
lepikon reunassa pujotti latvaansa taivaan kupua kohti ylpeä
Pohjolan metsien kuningas, sitkeä kuusi. Sen oksat olivat ruskeat
kävyistä. Se oli oravien kisakuusi. Sen oksilla, sen kävyissä kypsyi
talon onni.
Harhama oli sattumalta hakannut sen juurelta ensimäisen
pöydänjalkakoivun, tulonsa jälkeisenä päivänä. Kuusi oli herättänyt
hänen huomiotansa lujuudellaan ja sitkeydellään. Hienolla taika-

32. uskolla oli hän sen merkannut talon onnenkuuseksi, muistaen
vanhan pohjalaisnoidan sanat: "pakene häntä silloin, kun kuusi
kirveettä kaatuu!" Jo tulonsa jälkeisenä päivänä hautasi hän sen
juurelle tieltä löytämänsä hevosenkengän. Hän oli silloin itseksensä
lausunut:
— "Vasta kun tuo kuusi kirveettä kaatuu, kukistuu Harhamalan
talon onni."
Korpela — se oli paikan nimi — on Pohjolan sydänmaiden
synkimpiä perukoita, ikuisen talven rajamaita, hallan, kurkien ja
huuhkajien ja susien kotiperiä. Siellä alkaa jo revontulien ja kesäyön-
auringon kylmät maat. Se on ainaisen ankaran taistelun periä. Siellä
seisoo vastatusten erämaan ja viljelyksen suuri sotarintama.
Siellä, korven keskellä, Korpelassa, asui Suomen
kivenvääntäjäkansa, oikea muinaisuuden työn-aateli, kivimäen
työväki. Ahot olivat rakennetut vahvoista paasista, joiden välissä oli
vaan mullan täyttämiä kärpänkoloja. Miespolvet olivat vääntäneet
kiviä niistä mäistä ja latoneet niistä peltotilkkujensa ympärille monen
metrin levyisiä aitoja. Siinä työssä oli seisonut kova kovaa vastaan,
mies kivimäkeä vastaan. Siinä taistelussa oli kysytty miehen mieltä ja
miehen käsivartta.
Ja mies oli voittanut. Pohjolan kivimäki oli avautunut ja kirvoittanut
mehevän mullan, missä kypsyi keltainen vilja. Se oli ollut
suomensuvun suurta sivistystyötä. Sen suvun karhumaiset pojat
olivat anastaneet Korpelan kylmät perukat kahdesti. Muinaisina
aikoina olivat he ne valloittaneet verellänsä. Nyt valloittivat ne niitä
perukoita hiellänsä.

33. Raskasta on Suomen työn-aatelin elämä ja suuri sen suorittama
sivistystyö. Mutta se työ oli kasvattanut miehuutta tekijöittensä
mieliin ja voimaa niiden käsivarsiin. Sen kylän pojat olivat jo miehiä
ja miehet karhuja.
Yksi niistä louhikonraivaajista oli vanha Routalan Timo. Hän oli
jättiläinen mieheksi ja suuri ihmiseksi, jalo ja voimakas, kuin vanha
korven mesikämmen. Hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita ja
miehen käsi tuskin ylettyi hänen ranteensa ympäri. Tie tuntui
notkuvan hänen askelistansa. Hänestä tuli seudun muiden miesten
kanssa yksi Harhaman elämän suurimpia opettajia ja kasvattajia.
Routalan Timo oli nuorena tullut kivimäen reunaan uskollisen
Annikkinsa kanssa. Ainoan lehmän oli hän sitonut leppään ja itse
käynyt oitis kuokkaan käsiksi. Kohta kohosi torppa lepän juurelle.
Paadet väistyivät. Louhikosta nousi peltotilkku perunamaaksi ja
toinen tilkku ruispelloksi. Mutta Timo ei kylvänyt perunoita yksin
perunan, eikä ruista rukiin vuoksi. Hän tahtoi, että Annikin akkunan
alla kasvaisi perunankukka ja kaunis ruiskukka. Tämä vanha korven
honka, kun kertoi Harhamalle elämänsä suurta tarinaa, puhui vielä
nytkin "mettiäisistä kukassa" ja Pohjolan valoisasta kesäyöstä, "ei
ehdi puikahtaa päivän lämpimälle povelle, kun päivä jo nousee
aamuaskareillensa". Ruiskukat ja kukkiva perunamaa olivat Timon
elämän runoutta…
Kesä kesältä laajeni perunamaa. Jo kohosi talo torpan sijalle. Timo
itse väänsi karhuna louhikossa. Uskollinen Annikki vaali pirtin ja
kotilieden puhtautta, ja kantoi yhteistä taakkaa Timon apuna. Kun
Timo palasi iltasella väsyneenä työstä, odotti häntä vaimon puhdas,
lämmin syli ja hyväilevä sana. Annikki oli työn-aatelin vaimo. Timo eli
hänen hoivissaan, kuin "mettiäinen kukassa…"

34. Mutta kuuluisan Nälkäsuon mudassa on useampi hallanpesä, kuin
sen mättäillä on karpaloita. Ja jos paadet tottelivat Timoa, niin ei
halla häntä totellut. Se nousi ja pani perunan ja kylmi rukiin. Mutta
Timo suri perunankukkia ja kauniita ruiskukkia enemmän, kuin itse
ruista ja perunaa. Hän suri niitä Annikin ja mettiäisen tähden. "Mitä
ajattelee nyt Annikki, kun herää ja näkee, että kukka on kylmynyt
akkunan alta… ja mistä saa nyt mettiäinen mettä?" — oli Timo
ajatellut surullisena halla-aamuna. Mutta hän ei masentunut. Hän
tarttui kuokkaansa ja läksi äänetönnä louhikkoa raivaamaan. "Annikki
rukka!" — ajatteli hän mennessänsä.
Annikki heräsi ja hänen mielensä tuli murheelliseksi. "Timo rukka!"
— huokasi hän, lähti miehensä työmaalle ja istahti kuuraiselle kivelle.
Ääneti istui hän ja kyynel vierähti varkain poskelle. Mutta halla-
aamuna näkee puolison silmä salatunkin kyyneleen. Timon mieli kävi
raskaaksi Annikin tähden. Mutta miehen mieli ei siitä vielä
masentanut. Tyynenä lausui Timo Annikille:
— "Älä sure, Annikki, sitä, että halla vei kukat akkunan alta! Jäihän
meille vielä tämä louhikko… Ja jäämmehän me itse toisillemme…"
Silloin ei Annikki jaksanut puhua. Ääneti tarttui hän Timon käteen
ja vei hänet pirttiin, jossa he yhdessä kiittivät Herraa toisistansa…
Oikea rakkaus on suuri. Talven keskelle se luo kesän…
Sitten rynnisti Timo taas louhikkoa vastaan. Uusi peruna kukki
kohta Annikin akkunan alla ja talo nousi torpan sijalle. Timo itse oli
hirret hartioillansa kantanut. Uskollinen Annikki piti pirtin puhtaana,
pesi paidat ja lahjotti Timolle kaksitoista lasta, toiset suurella kivulla
ja tuskalla. Perhe vaati nyt osansa Timon hiestä ja Nälkäsuon halla
otti kysymättä oman veronsa siitä. Entistä kovemmin teki Timo työtä

35. perunamaalla ja uskollinen Annikki kantoi nurkumatta omaa osaansa
yhteisestä elämänkuormasta. Yhtä lapsista hän kantoi kohdussaan,
toista hän tuuditti ja kolmannelle opetti aakkosia. Ja kun Timo palasi
työstä, odotti häntä aina uskollisen vaimon syli ja sen rakastava käsi
pyyhki työnhien hänen korkealta otsaltansa.
Mutta leppymätön on Nälkäsuon halla ja kova on koettelemuksen
koura. Timo velkautui, talo oli menossa. Annikki suri salaa, hymyili
julki… Päivät kierivät… Jo oli maantie tulossa, vaan ei masentunut
miehen mieli… Tyynenä istahti Timo vaimonsa viereen ja lausui:
— "Hoida sinä, Annikki, taloa. Minä lähden Austraaliaan ja tuon
sieltä talon hinnan."
Kyynel vierähti silloin vaimon silmästä. "Kun ei ehtisi nähdä!" —
ajatteli Annikki ja kuivasi kyyneleen huivin kulmalla. Timo itse laski
polvillensa ja lausui:
— "Kiitos olkoon sinulle, Jumala, koettelemuksista, Annikista,
lapsista ja kaikista eletyistä vuosista!"
Mies, jonka hartioita eivät hirsikuormat olleet taivuttaneet, taipui
miehekkäänä Jumalansa edessä.
Kahdesti oli Timo tehnyt Austraalian matkan. Päivät hän teki työtä
vieraalla maalla ja yöt hän kaipasi Annikkia ja lapsia ja muisteli
Pohjolan valoisia kesäöitä, omaa kukkivaa perunamaatansa ja
"mettiäisiä kukissa". Ja Annikki kasvatti lapsia, hoiti taloa, vartioi
kotilieden puhtautta ja odotti puolisonsa kotia tuloa. Monet saunat
hän sitä tuloa varten lämmitti, monet havut sirotti pirtin laattialle ja
monet kyyneleet kuivasi huivin kulmalla. Talon velka vaati suuren
hinnan…

36. Vihdoin palasi Timo. Talo kohosi taas kaksikerroksisena. Perhe
varttui. Pojat olivat jo miehiä, tytöt morsiamia. Timo itse ja Annikki
seisovat lastensa edessä, kuin avatut raamatut elämän elävinä
esikuvina. Sitten hajosivat lapset maailmalle. Kukin heistä sai
hartioillensa työn-aatelin raskaan hirsitaakan. Timo ja Annikki jäivät
yksin.
Mutta eivät aivan yksin: Nälkäsuon halla kävi edelleenkin
uskollisesti heitä tervehtimässä…
Kun Harhama saapui Korpelaan, oli Timon talo taas menossa, tie
tulossa. Yksi lehmä oli enää jälellä. Jo tuli se päivä, jolloin talon
avaimet oli annettava uudelle isännälle. Annikki ei jaksanut enää
kyyneliänsä salata. Hän istahti vanhan miehensä viereen, sydän
raskaana ja lausui:
— "Timo!… Timo! Nyt on kaikki mennyttä! Maantien on Herra
meille valmistanut sinun suuren työsi ja kärsimyksiesi palkaksi. Joka
päivä on edessä uusi koettelemus."
Timo kuunteli tyynenä uskollisen vaimonsa vaikerrusta ja lausui
häntä lohdutellen:
— "Mutta joka aamu on myös uusi armo… Elämä on täynnä Hänen
armoansa, kuin kukkiva pihlaja kukkia. On Herra minulle antanut
muutakin, kuin maantien: Hän on palkinnut minut sinun
rakkaudellasi ja uskollisuudellasi, ja mitä pyytäisin minä muuta. Älä
sure, Annikki! Jälellä on vielä rakkautemme ja louhikko…"
Niin lausui Timo, otti kirjan ja luki siitä:

37. — "Joka aamu puhkeaa Jumalan armo uutena, kuin nurmen
kukka."
Ja sitten hän kiitti taas Jumalaa eletyistä päivistä, kärsimyksistä ja
vaimon rakkaudesta.
Nöyränä ja sortumatta oli tämä jättiläinen kantanut elämänsä
raskaan kuorman ja suurena alistui hän Jumalan tahdon alle. Hän
otti taas kuokan ja lähti uudelle kivimäelle. Kuokka jysähti
maaperään, jossa kasvava leppä odotti ainoaa leppää. Uskollinen
Annikki istui taas Timon työmaalla, kuivasi huivinkulmalla poskelle
varastautuneen kyyneleen ja siunasi Timon työn.
Suuri ja ylevä oli ollut Korpelan ja Annikin Timon elämä,
vaivaloinen heillä elämäntaival ja kivimäki kova.
* * * * *
Pimeyden ja valon, lämmön ja kylmän rajut taistelut riehuivat
Harhaman uudella olinpaikalla. Elämän ja kuoleman ottelu on
Pohjolan jäärajoilla ankarampi, kuin missään muualla.
Sen ikuisen suuren leikin keskellä alkoi Harhama taas elämänsä.
Hän tajusi oitis luonnon suuren tappelun elämästä ja kuolemasta ja
ihaili sitä ja aivan kuin heittäytyi sen karkeloon. Hän näki, kuinka
luonto piteli kaikkea kovin kourin, puristautui talven nyrkkipakkasiksi
ja iski sillä, käsivarsien voimana kaikki kylmän jänteet. Kesäisin se
huuhteli kaikki valolla, syksyisin synkällä pimeydellä ja talvisin se
roiskutteli veripunaisia revontulia.
Jo tulonsa jälkeisenä päivänä ryhtyi hän Timon tavoin perkaamaan
perunamaata Korpelan kuuluun louhikkoon. Se oli häneltä olevinansa

38. uuden elämän alkua, maailmankurjuuden jumalallisiin riveihin
astumista. Omin käsin valmisti hän lähes kaikki huonekalunsa rouva
Esempion tulon varaksi. Häneltä puuttui mielestänsä enää
kamelinkarvainen vaippa, sillä senkin hän olisi tahtonut. Leipäänsä
hän ansaitsi kirjoituksilla…
Semmoisena astui hän Pohjolan suuren luonnon keskelle, Korpelan
karaistun kansan joukkoon.
* * * * *
Kuoleman vaunut kulkivat elämänkäärmeen harjaa pitkin, edessä
mustat, valkoharjaiset hevoset. Kuolema ajeli omiansa kokoamassa…
Hartolan suuressa pirtissä, Korpelassa, oli hautajaisväkeä, minkä
istumaan mahtui. Talon vanha emäntä oli heittänyt talon avaimet
miniöillensä ja makasi nyt mustassa arkussa, odotellen kalman
vankkureja. Ijankaikkiset veriviholliset: elämä ja kuolema seisoivat
taas vastatusten, hampaat terävinä. Kuolema söi elämää säälimättä,
kuin nälkäinen, ilkeä rotta, ja elämä sikisi kuoleman suolissa, sen
syömästä ruuasta.
Takan nurkalla istui Korpelan jättiläinen, Routalan Timo, uskollisen
Annikkinsa vierellä, pientä piippunysää poltellen, suuret kädet sylissä
ja vartalo kumartuneena. Toiset hautajaisvieraat istuivat penkeillä,
naiset omana joukkonansa. Kaikkien miesten hartiat olivat
kumartuneet, kuin olisi niille nostettu elämän kivimäki, tai kuin
seisoisi niillä kuolema, valtikka kädessä.
Oli haudan hiljaisuus. Tuntui, kuin odottaisivat kaikki, mitä puhuu
avonainen kuoleman kita: avattu ruumis-arkku, jossa oli pala

39. ihmiselämää kuoleman hampaisiin menossa. Vanha Timo ajatteli ja
lausui:
— "Kyllä se kuolema on kuningasten kuningas ja herrojen herra…"
Yleinen äänettömyys myönsi, että Timo oli puhunut totta. Joku
naisista pyyhki kyyneleen silmästänsä. Harhama, joka oli kuullut
Timon puhuvan, näki jo kuoleman majesteetillisen haamun
valtikkaansa kohottamassa. Timo jatkoi puhettansa hitaasti, sanat
harvaan lausuen:
— "Muusta saa vielä ihminen urakan, kun kovalle panee, mutta
kuoleman kanssa on vaikea painia… Ei siinä voimakaan auta…"
Annikki kuivasi silmänsä, nyökytti surullisena ja lausui:
— "Kaikki näkyy suistuvan kuoleman suuhun…"
— "Kaikki suistuu sen suuhun", — vahvisti joku joukosta. "Ei se
edes valitse palaansa…"
Harhama oli omassa maailmassansa. Hän näki kuoleman seisovan
keskellä pirttiä, hampaissa pala elämää: mustassa arkussa makaava,
raihnainen vaimon ruumis. Hän hätäytyi itse, kuin olisi jo ollut
kuoleman suuhun suistumassa, ja teoksen tulet alkoivat taas
leimuta. Hän tarkasteli ruumiin kasvoja, etsi niistä jotain selitystä,
hän nuuhki, tunteaksensa kuoleman hajun, keksiäksensä siitä jotain,
mitä hyvänsä, joka heittäisi valoa kuoleman suureen, pimeään
salaisuuteen. Pitkä, raskas äänettömyys painosti.
— "Niin on… Niin on", — vahvistivat naiset.
— "Siinä on yksi taas päässyt matkansa päähän…"

40. Harhama huokasi. "Siihenkö se loppuu kaikki?" — ajatteli hän.
Vanha Timo kopisti porot piipustansa, pani käsivartensa ristiin
polvillensa ja lausui:
— "Elämä on kuoleman kukkanuppu… Kun se kukaksi puhkeaa,
niin loppuvat vaivat ja saa ihminen elää omassa kukassansa, kuin
mettiäinen puna-apilassa…"
Ja hiukan ajateltuansa lisäsi hän:
— "Kun sitä elämää niin ajattelee, niin ei ole nurkumisen syytä…
Sen palkka on niin suuri ja varma…"
Harhaman silmissä nousi Timo suureksi, ihmiskuninkaaksi,
jättiläiseksi, joka miehekkäänä astuu kuoleman kouriin, tunnustaen
sen valtaa ja voimaa rauhallisena, mieli tyynenä. Hän ihastui
jokaiseen, joka kykeni pitelemään elämän ja kuoleman kysymystä,
kuin seppä pihdeillä rautaa. Ainoastaan semmoisia piti hän
täydellisesti ihmisinä. Timo näytti hänestä yhdeltä niistä hyvin
harvoista valituista. Hän katseli jo Timon jättiläisvartalosta jotain
jumaluuden piirrettä, tai sen vivahdusta.
Kuolema seisoi yhä äsken puraisemansa elämän lihapala
hampaissa, ja väki kumartui sen edessä. Annikki pyyhki taas
silmäkulmansa ja lausui hiljaa:
— "Eihän se elämä vielä siihen lopu… Kun päästään 'sinne', niin
alkaa ijankaikkinen elämä…"
Kaikki ajattelivat hämärää ijankaikkista elämää. Harhama katseli
taas ruumista, sen kurttuisia kasvoja ja laihtuneita huulia, ja mietti,
että miten se kaikki on mahdollista, kun jo maanpäällä eletty

41. elämäkin on päättynyt niin kurjasti, kun se on raihnannut ja
raiskannut koko ihmisen. Arkku näytti hänestä elämän avatulta,
irvistelevältä kidalta. Vanha Timo jatkoi taas puhetta:
— "Niin se on… Kun ihminen pääsee kuoleman elämää elämään,
niin ei elämä lopu… Ei tule toinen kuolema tautinensa ja muine
koruinensa ja katkaise miehen päiviä…"
Harhama katseli Timoa, sovitteli hänen sanoihinsa filosofisia
mietelmiä ja mielikuvia, ja silloin alkoi Timo yhä enemmän kirkastua
joksikin suureksi, joka piteli elämän ja kuoleman kysymystä tottunein
käsin, kuin suuri mestari. Hän kuvitteli kuoleman, Timon sanojen
mukaan, kulkevan kylmänä, elottomana luurankona, koruina ja
helyinä rutto ja vanhuus ja taudit. Hän hapuili Timossa entistä
kiihkeämmin jotain salaperäistä, kuten tarujen jättiläisestä. Laurilan
Aapo jatkoi puhelua, lausuen:
— "Kyllähän kuolemalla elämää riittää, kun vaan jaksaisi
valmistua…"
Hautajaisväki mietti sitä valmistumista. Kuoleman silmät näyttivät
jo vilkahtelevan. Timon hartiat kumartuivat syvemmälle ja hän lausui
harvakseensa:
— "Kyllä se elämä pitää valmistamisesta huolen… Ei se päästä
ketään sinne ennen aikojansa… Se on semmoinen kukan kasvattaja,
että ei anna kuolemankukan puheta nupustaan liika aikaiseen…"
Kun kaikki taas vaikenivat, lopetti Timo hetken kuluttua:
— "Se ei halua viedä kuolemalle keskentekoista työtä…"

42. — "Kyllähän tuo elämä on sinuakin valmistanut ja muistanut
koettelemuksillansa", — huokasi Annikki.
Kaikki hartiat tuntuivat kumartuvan alemma. Jokainen muisti,
miten ankarilla kourilla elämä oli heitä valmistanut Korpelan
kivimäessä. Monesti oli usea tuntenut, että hän olisi valmis ja
halukas puhkeamaan kuolemankukaksi. Harhama tajusi ne ajatukset
ja värisi ja vapisi elämän ja kuoleman kysymyksen kynsissä.
— "Elämä on armossaan nähnyt hyväksi nostaa joskus kivimäen
ihmisen hartioille, ettei sen tekisi mieli jäädä tänne ijankaikkisesti
elämään ja että olisi mieluisempi lähtö", — lopetti Timo…
Kaikki maailman kalmat juoksivat Harhaman olemuksen läpi Timon
filosofiaa kuullessansa. Hän muisti paroonitar Lichtensteinin sanat
elämäntarkotuksesta ja huomasi ne samoiksi, kuin Timon lausumat.
Ja silloin leiskahti hänessä outo ajatus: Hän kuvitteli Timoa
maailmankurjuuden edustajaksi, jonka hartioille elämä on latonut
kivimäet, puristanut niillä hänestä pois huonon ja jalostanut hänet
suureksi jumalaihmiseksi. Salamannopeasti alkoi hän punoa siitä
teoksensa luonnokseen uutta lisäjuonta. Maailmankurjuuden
jumalallisuus räiskähti hänessä esille loistavana revontuliryöppynä.
Ja kuolema irvisteli yhä hänen silmiensä edessä, hampaissa pala
ihmis-elämää.
— "Mitäpä siinä on… Naulataan kansi kiini ja annetaan kuoleman
saada omansa", — lausui viimein Timo, asettaen ruumis-arkun
kannen paikoillensa, sulkien sillä kuoleman kidan.
Naiset kuivasivat silmänsä, miesten hartiat kumartuivat alemma ja
kuolema seisoi vaunuissansa, ajaen voitokkaana pitkin suuren

43. elämänkäärmeen harjaa.
Musta syys-yö ammotti, kuin avattu ruumis-arkku, kun Harhama
palasi kotiinsa. Kalman mustat liinat tuntuivat häilähtelevän kaikkialla
ja sen hallainen hengitys jäyti koko luontoa. Hän kyyristyi sen
valtikan painoa tuntien, kuin mato pihdissä. Hän hapuili pelastusta ja
sai käsiinsä ainaisen olenkortensa: teoksensa. Sen sivuilta
purskahtelivat taas revontulet ja niiden valossa hohtivat hänen
suunnittelemansa jumaluuden vertauskuvat ja sen kehittäjät: rouva
Esempio ihmishyveen edustaja, ja maailmankurjuus, se ainoa, jolle
tehty palvelus on Jumalalle tehty. Ja maailmankurjuuden kuninkaana
seisoi jo Korpelan jättiläinen, kovia kokenut Routalan Timo.
* * * * *
Pohjolan talvi lannisti kesän viimeisiä voimia. Öisin se jo tarttui
joskus viholliseensa kovin, rautaisin kourin. Timo väänsi yhä
kivimäessä ja Harhama kuokki ahoon perunamaata.
Kapan-ala perunamaata oli jo kaivettu louhikosta, takka valaistu ja
saunan kiuvas korjattu, kun Harhama sai rouva Esempiolta kutsun
tulla häntä noutamaan, ensin kesäasunnosta ja sitten majatalosta.
Rouva Esempion tulo oli kotiatulon päivä. Pihlaja oli pukeutunut
punasiin marjahelyihinsä, koivu koreili keltaisessa syyspuvussa.
Vanha haapa lepatteli keltaisissansa. Viheriän kotikuusen oksat
nuokkuivat kultaisen käpypainon alla, oravia tuuditellen. Saunasavu
kohosi rauhallisena koivun oksien alta ja vanha kaivonvintti katseli
totisena tulijaa. Kaikki on hiljaa. Nurmi kaipaa kukkiansa, lintu kesää.
Lehti ei liikahda, ei kuulu melu, vaan hymyilee erämaan suuri
kotiatulorauha. Jo lähestyvät rattaat Harhamalaa. Jo näkyy kodin
valkea pääty. Timo raataa louhikossansa, Annikki istuu työmaalla,

44. sukanneyle kädessä, ja parittain istuvat linnut varvuillansa,
keltalehtien seassa. Uutta kotia ympäröi kodin ja pesän, perheen ja
poikueen turva, luonnon suuri uskollisuus. Kaikki on puhdasta, kuin
neidon povi, johon ei ole vielä miehen käsi koskettanut. Kuusi antoi
tuoksunsa kuuselle, koivu koivulle ja kukin kukkanen omallensa.
Lintu ei eksynyt vieraan emon pesälle, ei vaimo vieraan viereen.
Jo ajoivat rattaat kujaa myöten, ohi pikkuisen mökin. Vaimo tuli
kotinsa hengeksi luonnon uskollisuuden ja puhtauden
koskemattomille maille, erämaahan, luonnon puhtaaseen pirttiin.
Jo kääntyivät rattaat kartanolle… Pirtin lämpö tervehti jo tulijaa.
Kaivonvintti narahti: Tervetuloa! Kotikuusi hymyili, näyttäen
käpyjänsä, talon onnen runsaana satona. Sekin lausui: Tervetuloa!
— "Kiitos tulemastasi ja menneestä keväästä ja talvesta!" — lausui
Harhama.
— "Kiitos noutamastasi!" — vastasi rouva Esempio, ja pirtin
puhtaita lattiapalkkeja katsellen lisäsi hän:
— "En minä sure, että täytyi nyt teatterista erota — sen tulevan
tähden — sillä meillä on täällä puhdas näyttämö. Me näyttelemme
täällä elämän näytelmän todellisuudessa… Täällä on niin puhdasta…"
— "Ja kun lähdemme milloin täältä pois, niin palkit jäävät vielä
puhtaammiksi, kuin ne nyt ovat, sillä ne jäävät sinun hoidostasi", —
lisäsi Harhama.
Rouva Esempio järjesteli tavaroitansa purkaen niitä matka-arkusta
ja Armiira kisaili juosten huoneesta huoneeseen. Puuhiensa lomassa
jatkoi rouva Esempio:

45. — "Se jää puhtaana, kuin kottaraisen pesä… Kiitos että tunnet
minut!"
Elämän näyttämön esirippu oli noussut Korpelassa ja alkoi elämän
suuri näytös. Molemmat puristivat toistensa käsiä, kuten ne, jotka
lähtevät sille taipaleelle, joka on kulettava elämän ja kuoleman
terävien hampaiden lomitse. Harhama oli sitonut rouva Esempion
teoksensa juoneen, koko elämänsä niideksi, ripustanut henkisen
elämänsä sen niiden varaan. Hänen sairaloiseksi kehittyneessä
mielessänsä kuvastuivat suurena kaikki semmoiset tapaukset, jotka
hiukankin koskivat hänen teostansa, hänen elämänsä viimeistä
suortuvaa, ja siksi tuntui hänestä, kuin lähtisi hän, kuin miekkailija
rouva Esempion kanssa areenalle, kuolemaan vihittynä, raivoavaa
petolaumaa, kuoleman karjaa vastaan, ratkaisemaan elämänsä ja
kuolemansa kysymystä.
Tavaroitansa järjestellessä katsahti rouva Esempio tyttöänsä,
silitteli sen kiharoita, muisti sen odotettua perintöä ja lausui
Harhamalle:
— "Laita nyt lapseni tähden niin, että ihmiset eivät saa
suhdettamme tietää!… Voithan sanoa, että hoidan talouttasi ja sinä
kasvatat lastani… Onhan se selitys oikeakin, koska olet luvannut
lapseni kasvattaa."
* * * * *
Palkeet puhalsivat ja vasarat heiluivat elämän työpajassa. Ihmis-
elämän suuren näkymättömän näytelmän tomuina pölisi
jokapäiväinen elämä näkyvine askareinensa, puuhinensa, huolinensa
ja tomuinensa.

46. Syksy löi jo routaan maankamaran, vaan vielä väänsi Timo
uudistorppansa kivimäessä, vastapäätä Harhamalaa, ja Harhama
perunamaalla. Mutta polvenkorkuiset paadet eivät tahtoneet totella
Harhaman käsivarsia. Ne istuivat paikoillansa, kuin kallio. Timo jätti
työnsä ja tuli naapuria auttamaan. Kivet kierivät palloina hänen
jättiläiskourissansa, joissa näytti riittävän voimaa pikku vuoria
vierittämään. Kerran hän, kieritettyänsä kiven Harhaman apuna,
istahti ja puheli, vanhoja asioita muistellen:
— "Kerran Austraaliassa minä satuin kulkemaan tekeillä olevaa
rautatietä. Viisitoista ranskalaista ja engelsmannia vieritti siellä kiveä
pois tieltä, mutta eihän se mitä lähtenyt, vaikka ne sen ympärillä
nahisivat, kuin muurahaiset… Minä katsoin vähän aikaa ja ajattelin:
'Pitää auttaa poikia'. 'Antakaas' — sanoin minä, otin kiven syliini ja
kannoin koreasti pois…"
Hän keskeytti, istui kivellä hartiat kumarassa ja muistellen
nuoruutensa voimia ja voimannäytettänsä lopetti reippaana:
— "Mutta kyllä englantilainen katsoi silloin, että mitähän
'natsuunaa' [kansallisuutta] tuo mies mahtaa olla…"
Harhama vaikeni. Hetken kuluttua lisäsi Timo:
— "Tämä minun kylkeni oli jo silloin auki, mutta ei se haitannut
vielä niinä aikoina… Riitti vielä voimaa toisellekin antaa…"
Timon sanoista huokui taas Harhamalle jotain suurta ja
jumalallista. Hän näki hänet kulkemassa vieraalla maalla leivän
haussa, repaleisena, kylessä ammottava haava, ja semmoisena hän
astui tuntematonta miesjoukkoa auttamaan. Timo jatkoi korutonta
elämänviisauttansa:

47. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com