Essentials of Understanding Psychology 11th Edition Feldman Solutions Manual

Essentials of Understanding Psychology 11th Edition Feldman Solutions Manual
Essentials of Understanding Psychology 11th Edition Feldman Solutions Manual
Essentials of Understanding Psychology 11th Edition Feldman Solutions Manual

1. Essentials of Understanding Psychology 11th
Edition Feldman Solutions Manual install
download
https://testbankfan.com/product/essentials-of-understanding-
psychology-11th-edition-feldman-solutions-manual/
Download more testbank from https://testbankfan.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!
Essentials of Understanding Psychology 11th Edition
Feldman Test Bank
https://testbankfan.com/product/essentials-of-understanding-
psychology-11th-edition-feldman-test-bank/
Essentials of Understanding Psychology 10th Edition
Feldman Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/essentials-of-understanding-
psychology-10th-edition-feldman-solutions-manual/
Understanding Psychology 11th Edition Feldman Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/understanding-psychology-11th-
edition-feldman-solutions-manual/
Essentials of Understanding Psychology 10th Edition
Feldman Test Bank
https://testbankfan.com/product/essentials-of-understanding-
psychology-10th-edition-feldman-test-bank/

3. Understanding Psychology 11th Edition Feldman Test Bank
https://testbankfan.com/product/understanding-psychology-11th-
edition-feldman-test-bank/
Essentials of Understanding Psychology Canadian 5th
Edition Feldman Test Bank
https://testbankfan.com/product/essentials-of-understanding-
psychology-canadian-5th-edition-feldman-test-bank/
Understanding Psychology 12th Edition Feldman Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/understanding-psychology-12th-
edition-feldman-solutions-manual/
Understanding Psychology 12th Edition Feldman Test Bank
https://testbankfan.com/product/understanding-psychology-12th-
edition-feldman-test-bank/
Understanding Psychology 11th Edition Morris Test Bank
https://testbankfan.com/product/understanding-psychology-11th-
edition-morris-test-bank/

4. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 1
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 7
Thinking, Language, and Intelligence

DO YOU KNOW ABOUT OUR DIGITAL OFFERINGS?
SMARTBOOK
Students study more effectively with Smartbook.
• Make It Effective. Powered by Learnsmart, SmartBook™ creates a personalized reading experience by highlighting the
most impactful concepts a student needs to learn at that moment in time. This ensures that every minute spent with
SmartBook™ is returned to the student as the most value-added minute possible.
• Make It Informed. Real-time reports quickly identify the concepts that require more attention from individual
students—or the entire class. SmartBook™ detects the content a student is most likely to forget and brings it back to
improve long-term knowledge retention. Students help inform the revision strategy.
• Make It Precise. Systematic and precise, a heat map tool collates data anonymously collected from thousands of
students who used Connect Psychology’s Learnsmart.
• Make It Accessible. The data is graphically represented in a heat map as “hot spots” showing specific concepts with
which students had the most difficulty. Revising these concepts, then, can make them more accessible for students.
CONNECT
• Make It Intuitive. You receive instant, at-a-glance views of student performance matched with student activity.
• Make It Dynamic. Connect Insight™ puts real-time analytics in your hands so you can take action early and keep
struggling students from falling behind.
• Make It Mobile. Connect Insight™ travels from offi ce to classroom, available on demand wherever and whenever it’s
needed.

OPENING THEMES
The topic of cognition includes thought processes and ways to reason. A particularly important concept
in this unit is that of mental set or functional fixedness. Students can benefit from learning about this
topic because it will help them to tackle real-life, everyday problems that they face. The topic of
language gives students an appreciation for the complexity of thought processes and is also entertaining
in its own right, given the importance of language in the arts. Another facet of language is nonverbal
communication. Students can learn how to use both linguistic and nonverbal aspects of language to
their advantage as a way to influence the impressions they make on other people.

5. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 2
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
The topic of intelligence represents an integration of topics covered thus far in the cognition unit—
learning, memory, and problem solving. It is a fascinating area and, like many in psychology, does not
have a generally accepted definition. Theories of intelligence differ according to the number and
organization of proposed abilities. Controversial areas in research on intelligence relate to questions of
whether intelligence should be defined in terms of academic abilities alone and whether intelligence
testing is biased against racial and ethnic minorities.
MODULE 21: THINKING AND REASONING
LEARNING OBJECTIVES
21–1: What is thinking?
21–2: What processes underlie reasoning and decision making?
21–3: How do people approach and solve problems?
21–4: What are the major obstacles to problem solving?
Psychologists define thinking as brain activity in which we purposefully manipulate mental
representations of information. A mental representation may take the form of a word, a visual image, a
sound, or data in any other sensory modality that is stored in memory.
MENTAL IMAGES: EXAMINING THE MIND’S EYE
Mental images are representations in the mind of an object or event. They are not just visual
representations; our ability to “hear” a tune in our heads also relies on a mental image. Research has
found that our mental images have many of the properties of the actual stimuli they represent.
CONCEPTS: CATEGORIZING THE WORLD
Concepts are mental groupings of similar objects, events, or people. Concepts enable us to organize
complex phenomena into simpler, and therefore more easily usable, cognitive categories. Concepts help
us classify newly encountered objects on the basis of our past experience. Ultimately, concepts
influence behavior.
When cognitive psychologists first studied concepts, they focused on those that were clearly defined by
a unique set of properties or features. Other concepts—often those with the most relevance to our
everyday lives—are more ambiguous and difficult to define. When we consider these more ambiguous
concepts, we usually think in terms of examples called prototypes. Prototypes are typical, highly
representative examples of a concept that correspond to our mental image or best example of the
concept.
REASONING: MAKING UP YOUR MIND

6. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 3
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Reasoning is the process by which information is used to draw conclusions and make decisions. It is only
relatively recently that cognitive psychologists have begun to investigate how people reason and make
decisions. Their efforts have contributed to our understanding of formal reasoning processes as well as
the cognitive shortcuts we routinely use—shortcuts that sometimes may lead our reasoning capabilities
astray.
SYLLOGISTIC REASONING: THE FORMAL RULES OF LOGIC
Syllogistic reasoning is a kind of formal reasoning in which a person draws a conclusion from a set of
assumptions. In using syllogistic reasoning, we begin with a general assumption that we believe is true
and then derive specific implications from that assumption. If the assumption is true, the conclusions
must also be true. A major technique for studying syllogistic reasoning involves asking people to
evaluate a series of statements that present two assumptions, or premises, that are used to derive a
conclusion. Syllogistic reasoning is only as accurate as the premises and the validity of the logic applied
to the premises.
ALGORITHMS AND HEURISTICS
An algorithm is a rule that, if applied appropriately, guarantees a solution to a problem. A heuristic is a
thinking strategy that may lead us to a solution to a problem or decision, but—unlike algorithms—may
sometimes lead to errors.
Heuristics increase the likelihood of success in coming to a solution, but, unlike algorithms, they cannot
ensure it. For example, we sometimes use the representativeness heuristic, a rule we apply when we
judge people by the degree to which they represent a certain category or group of people. The
availability heuristic involves judging the probability of an event on the basis of how easily the event can
be recalled from memory. According to this heuristic, we assume that events we remember easily are
likely to have occurred more frequently in the past—and are more likely to occur in the future—than
events that are harder to remember. We also make use of a familiarity heuristic, in which familiar items
are seen as superior to those that are unfamiliar.
COMPUTERS AND PROBLEM SOLVING: SEARCHING FOR ARTIFICIAL INTELLIGENCE
Computers are making significant inroads in terms of the ability to solve problems and carry out some
forms of intellectual activities. According to experts who study artificial intelligence, the field that
examines how to use technology to imitate the outcome of human thinking, problem solving, and
creative activities, computers can show rudiments of humanlike thinking because of their knowledge of
where to look—and where not to look—for an answer to a problem. They suggest that the capacity of
computer programs (such as those that play chess) to evaluate potential moves and to ignore
unimportant possibilities gives them thinking ability.
PREPARATION: UNDERSTANDING AND DIAGNOSING PROBLEMS
When approaching a problem, most people begin by trying to understand the problem thoroughly. If the
problem is a novel one, they probably will pay particular attention to any restrictions placed on coming

7. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 4
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
up with a solution. If, by contrast, the problem is a familiar one, they are apt to spend considerably less
time in this preparation stage. In a well-defined problem, both the nature of the problem itself and the
information needed to solve it are available and clear. With an ill-defined problem, not only may the
specific nature of the problem be unclear, the information required to solve the problem may be even
less obvious.
Kinds of Problems
Typically, a problem falls into one of three categories: arrangement, inducing structure, and
transformation. Arrangement problems require the problem solver to rearrange or recombine elements
in a way that will satisfy a certain criterion. In problems of inducing structure, a person must identify the
existing relationships among the elements presented and then construct a new relationship among
them. The third kind of problem—transformation problems—consist of an initial state, a goal state, and
a method for changing the initial state into the goal state. The preparation stage of understanding and
diagnosing is critical in problem solving because it allows us to develop our own cognitive representation
of the problem and to place it within a personal framework. Winnowing out nonessential information is
often a critical step in the preparation stage of problem solving.
Representing and Organizing the Problem
A crucial aspect of the initial encounter with a problem is the way in which we represent it to ourselves
and organize the information presented to us. Our ability to represent a problem—and the solution we
eventually come to—depends on the way a problem is phrased, or framed.
PRODUCTION: GENERATING SOLUTIONS
After preparation, the next stage in problem solving is the production of possible solutions. If a problem
is relatively simple, we may already have a direct solution stored in long-term memory, and all we need
to do is retrieve the appropriate information. If we cannot retrieve or do not know the solution, we
must generate possible solutions and compare them with information in long- and short-term memory.
At the most basic level, we can solve problems through trial and error.
In place of trial and error, complex problem solving often involves the use of heuristics, cognitive
shortcuts that can generate solutions. Probably the most frequently applied heuristic in problem solving
is a means-ends analysis, which involves repeated tests for differences between the desired outcome
and what currently exists. Although this approach is often effective, if the problem requires indirect
steps that temporarily increase the discrepancy between a current state and the solution, means-ends
analysis can be counterproductive. For other problems, the best approach is to work backward by
focusing on the goal, rather than the starting point, of the problem.
Forming Subgoals: Dividing Problems into their Parts

8. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 5
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Another heuristic commonly used to generate solutions is to divide a problem into intermediate steps,
or subgoals, and solve each of those steps. If solving a subgoal is a step toward the ultimate solution to a
problem, identifying subgoals is an appropriate strategy.
Insight: Sudden Awareness
In a classic study, the German psychologist Wolfgang Köhler examined learning and problem-solving
processes in chimpanzees. Köhler noticed the chimps exhibiting new behavior and called the cognitive
process underlying the behavior insight, which refers to a sudden awareness of the relationships among
various elements that had previously appeared to be independent of one another.
JUDGMENT: EVALUATING SOLUTIONS
The final stage in problem solving is judging the adequacy of a solution. Often this is a simple matter: If
the solution is clear, we will know immediately whether we have been successful. If the solution is less
concrete or if there is no single correct solution, evaluating solutions becomes more difficult. In such
instances, we must decide which alternative solution is best. Unfortunately, we often quite inaccurately
estimate the quality of our own ideas. Theoretically, if we rely on appropriate heuristics and valid
information to make decisions, we can make accurate choices among alternative solutions.
IMPEDIMENTS TO SOLUTIONS: WHY IS PROBLEM SOLVING SUCH A PROBLEM?
Significant obstacles to problem solving can exist at each of the three major stages. Although cognitive
approaches to problem solving suggest that thinking proceeds along fairly rational, logical lines as a
person confronts a problem and considers various solutions, several factors can hinder the development
of creative, appropriate, and accurate solutions.
Functional Fixedness and Mental Set
The difficulty most people experience with the candle problem is caused by functional fixedness, the
tendency to think of an object only in terms of its typical use. Functional fixedness is an example of a
broader phenomenon known as mental set, the tendency for old patterns of problem solving to persist.
Mental set can affect perceptions as well as patterns of problem solving. It can prevent you from seeing
beyond the apparent constraints of a problem.
Inaccurate Evaluation of Solutions
Confirmation bias is the tendency to seek out and weight more heavily information that supports one’s
initial hypothesis and to ignore contradictory information that supports alternative hypotheses or
solutions.
CREATIVITY AND PROBLEM SOLVING
Despite obstacles to problem solving, many people adeptly discover creative solutions to problems.
Creativity is the ability to generate original ideas or solve problems in novel ways. Several characteristics

9. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 6
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
are associated with creativity. For one thing, highly creative individuals show divergent thinking,
thinking that generates unusual, yet appropriate, responses to problems or questions. This type of
thinking contrasts with convergent thinking, which is thinking in which a problem is viewed as having a
single answer and which produces responses that are based primarily on knowledge and logic. Another
aspect of creativity is its cognitive complexity, or preference for elaborate, intricate, and complex stimuli
and thinking patterns. One factor that is not closely related to creativity is intelligence.
Becoming an Informed Consumer of Psychology
Thinking Critically and Creatively
Research suggests that critical and creative thinkers are made, not born. Consider, for instance, the
following suggestions for increasing critical thinking and creativity: Redefine problems, use subgoals,
adopt a critical perspective, consider the opposite, use analogies, think divergently, use heuristics, and
experiment with various solutions.

STUDENT ASSIGNMENTS:
CONNECT ASSIGNMENTS
There are Interactivity Assignments covering topics related to cognition and problem solving
COGNITIVE MAPS
Have students complete the following assignment (as an alternative to the Cognitive Map Lecture,
below):
Draw a map of your campus. Now compare it to the official campus map. Did your cognitive map reveal
one or both of the cognitive map heuristics? Show where the heuristic applied to your map by labeling
it.
Now think about your cognitive map of a well-known location. Choose one of these (such as the main
street of your hometown, the layout of a local shopping mall, or the map of a museum or gallery). Draw
this map.
Which areas were smallest on this map? Which were largest? Why do you think this is?
Ask a friend to draw a map of the same area. Compare your maps. Where and how did they differ? Why
do you think this is?
CONCEPTS AND PROTOTYPES
Have students complete Handout 8–1, Concepts and Prototypes.

10. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 7
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
EXAMPLES OF PROBLEM-SOLVING TERMS
Have students complete Handout 8–2, in which they provide examples from daily life of problem
solving.
STEPS IN PROBLEM-SOLVING
Have students complete Handout 8-3, in which they analyze a recent problem they have faced in terms
of the steps involved in solving problems.
CREATIVITY
Ask students the following questions:
What factors do you think lead to creativity? Why are these important?
Provide an example of a person who you think is highly creative along with a rationale for having chosen
this person.
What do you regard as your most creative accomplishment? Why?
LECTURE IDEAS:
CONCEPTS AND PROTOTYPES
Compare answers among students from Handout 8–1, Concepts and Prototypes. Use this in lecture to
point out which concepts have clear, and which do not have clear, prototypes.
SYLLOGISTIC REASONING
Below is a “refresher course” in the rules of logic:
In a valid syllogism, if both premises are true, then the conclusion is also true.
These are the conditions of a valid syllogism:
There are no more than three terms.
There is one term common to both premises.
The terms should not change their meaning or application during the course of the argument.

Here is an example of a syllogism in which the conclusion is wrong because one of the premises is
wrong:
All fungi are edible:

11. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 8
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
this is a fungus:
therefore, this is edible.

All fungi are NOT edible; therefore, although the form of the syllogism is correct, the conclusion is
incorrect.
In contrast, this syllogism is correct:
Some fungi are edible:
this is a fungus:
therefore, this may be edible.

Although not helpful in determining whether this fungus is safe to eat or not, the result is that caution is
induced.
In this case, both statements are true, but the conclusion does not follow from the premises:
Augustus was a Roman emperor:
Julius Caesar was a Roman general:
therefore, Julius Caesar was the uncle of Augustus.

This argument adds additional conditions and therefore violates the terms of a valid syllogism:
Loss of liberty makes men slaves:
I am denied the liberty of buying a glass of beer outside licensing hours:
therefore, I am a slave.
Finally, here is a common mistaken argument:
All successful diplomats are noted for their tact:
Lord S. is noted for his tact:
Therefore, Lord S. is a successful diplomat.
It follows this form:

12. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 9
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
All X’s are Y:
S is Y:
therefore, S is X.
The conclusion may be true, but it does not follow from the premises.
You can find many examples of illogical reasoning in politician’s speeches, advertisements, and
interpersonal judgments.
THE WASON SELECTION TASK
Although not discussed in the text, this classic logic problem is a fascinating one that has been analyzed
in a number of psychological studies on reasoning.
The gist of the task is as follows:
Four cards are presented as follows:



The cards are labeled “D” or “K” on one side and “3” or “7” on the other.
A rule says that “if a card is D on one side then it is 3 on the other side.”
Which cards need to be turned over to know whether this sample of cards is consistent with the rule?
The answer is “D” and “7.”
If there is a 3 on the other side of D, this proves the rule of those 2 cards. If there is a D on the other side
of 7, this violates the rule.

Researchers have found that people have a great deal more difficulty handling this rule when presented
in the abstract than when presented in concrete terms.
http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/socex/wason.htm

13. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 10
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
For instance, if these are tickets purchased at a party where underage drinkers are not allowed to drink
alcohol, the four cards showing would be:
D = Beer
K = Soda
3 = Age 21
7 = Under 21
Therefore, all Beer tickets should have Age 21 on the back and no Under 21 tickets should have Beer on
the back. This problem is easier to solve than the D-K-3-7 problem.
LOGICAL REASONING: WORD PUZZLES
Here are some good word puzzles that will test the logical powers of your students.
A murderer is condemned to death. He has to choose between three rooms. The first is full of raging
fires, the second is full of assassins with loaded guns, and the third is full of lions that have not eaten in
three years. Which room is safest for him?
ANSWER: The third. Lions that have not eaten in three years are dead.
A woman shoots her husband. Then she holds him under water for over 10 minutes. Finally, she hangs
him. But 5 minutes later they both go out together and enjoy a wonderful dinner together. How can this
be?
ANSWER: The woman was a photographer. She shot a picture of her husband, developed it, and hung it
up to dry.

There are two plastic jugs filled with water. How could you put all of this water into a barrel, without
using the jugs or any dividers, and still tell which water came from which jug?
ANSWER: Freeze them first. Take them out of the jugs and put the ice in the barrel. You will be able to
tell which water came from which jug.

What is black when you buy it, red when you use it, and gray when you throw it away?
ANSWER: Charcoal.

14. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 11
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Can you name three consecutive days without using the words Monday, Tuesday, Wednesday,
Thursday, Friday, Saturday, or Sunday?
ANSWER: Yesterday, Today, and Tomorrow.
ALGORITHMS VERSUS HEURISTICS
Define the difference between algorithms and heuristics. Algorithms are slow but always generate the
correct solution; heuristics are quicker but may lead to the wrong answer.
Examples:
1. Buying a rug for a dorm room.
Heuristic: Jared and his roommate Doug are trying to decide what size rug they need to buy to cover the
floor of their dorm room. Jared looks at the floor and says, “This is about the size of my room at home.
Let’s buy a 9’ × 12’ rug.”
Algorithm: Doug says, “I want to measure the area. Let’s find a yardstick so that I can find out its exact
size.”
2. Baking cookies.
Heuristic: Allison decides to bake chocolate chip cookies to take to her boyfriend’s house for dinner. She
calls her mother to find out the “family” recipe. Allison’s mother tells her to take about a cup of butter, a
bit of baking soda, two eggs, about a cup of brown sugar, and about the same amount of flour. Finally,
add some chocolate chips.
Algorithm: Allison is nervous about making the cookies without having more exact amounts. She looks
up a recipe in a cookbook and decides to use that one, which specifies how much to use of sugar, flour,
butter, baking soda, and chocolate chips. The recipe also says exactly what order to add the ingredients.
Lecture demonstration:
What word can you form from this anagram?
ERET
The answer is TREE. Ask students if they tried all possible combinations before they reached the answer.
This would be using an algorithm. It is possible to do this with a four-letter word.
Now show this:
LSSTNEUIAMYOUL
The answer is SIMULTANEOUSLY. Find out how many students tried all possible combinations. Chances
are they did not, as this would be a much slower solution. Therefore, they had to use a heuristic.

15. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 12
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
HELPFUL HINTS FOR STUDENTS
An algorithm is the same every time, like the rhythm of music. A heuristic is also a “rule of thumb,” and
heuristic starts with the letter “h” (as in thumb).
HEURISTICS IN COGNITIVE MAPS
Illustrate the operation of heuristics in cognitive maps, which are mental representations of geographic
spaces:
Two days before this lecture, ask students to draw a map of their campus. Specify which buildings or
areas to include. On the day before the cognition lecture, collect the maps.
Choose one that will illustrate these heuristics:
1. Rotation heuristic—the tendency to think of geographic locations as more vertical or horizontal than
they are in reality, especially effective when looking at North-to-South directions. The rotation heuristic
is responsible for the common error that people make in assuming that Reno, Nevada, is further east
than San Diego, California. (Also, people think that California is by definition further west than Nevada.)
You can show this with a map (below):



2. Alignment heuristic—the tendency to think of arrangements of locations such as buildings as being
more in alignment than they really are:

16. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 13
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Make a slide of the map that you choose to show. Lay it over the actual campus map, and these
cognitive map distortions will be clearly revealed.
STATISTICAL HEURISTICS
Give students these problems in class:
Availability Heuristic:
People judge events that they can remember easily as more common than events that they cannot
remember.
1. Which is more common—deaths from homicides or deaths from suicides?
ANSWER: Deaths from suicides. Newspapers place much more emphasis on deaths from homicides and
therefore people can remember these deaths more readily and hence judge them as more frequent.
Another similar example is deaths from drowning versus deaths from fires. Drowning deaths are more
frequent, but they do not get as much media attention.
2. Which is more common in the English language: Words that begin with the letter “r” or words that
have the letter “r” as the third letter?
ANSWER: Words that have the letter “r” as the third letter. People can remember words that begin with
a letter more readily than they can remember words that have an embedded letter.
Vividness and distinctiveness also play a role. You are more likely to believe a friend who tells you a
dramatic story about the problems he had with his Camry than all the positive ratings you read in
consumer reports. Similarly, people are more likely to buy flood insurance after reading about floods
than at any other time, even though the probability of a flood is no different than it was before the
flood.
Representativeness Heuristic:
People tend to ignore base rates, and fail to seek out base rates when base rate information is needed
to make reliable probabilistic judgments.
For example, people believe that coincidences are unlikely. Out of 30 people, there is a 70 percent
probability that two will share the same birthday, but people think it is a coincidence when that occurs.
People will also believe that a sequence of the same six numbers is less likely to win in a lottery than a
sequence of six different numbers even though they are equally likely.
1. When flipping coins, which is the most likely sequence?
HHHTTT

17. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 14
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
HHHHHH
TTTTTT
HTHTHT
HHTTHH
ANSWER: They are all equally probable; each coin toss is a separate event and each has a 50–50 chance
of occurring.
2. Imagine you just met a man named Steve. Steve is very shy and withdrawn, invariably helpful, but
with little interest in people or in the world of reality. A meek and tidy soul, he has a need for order and
structure, and a passion for detail. Is Steve more likely to be a librarian or a salesperson?
ANSWER: A salesperson. Statistically, there are far more salespeople than librarians in the workforce.
Therefore, although Steve may seem to have the attributes of a librarian, the odds are far more likely
that he is a salesperson.
Effect of Question Wording
This is not covered in the text, but it provides a fascinating classroom demonstration:
Tell the students that you know what they are going to say and have it written on the next slide. It will
be the number 7.
Guess the number I am thinking of.
Add
2+2
4+4
8+8
16+16

Pick a number between 12 and 5.
People who were doing the addition problems before the final question were induced into an addition
set. This led them, when later asked to pick a number between 5 and 12, to ADD 5+12 = 17. Then,
because 17 could not be chosen, they chose 7 as the most salient substitute.

18. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 15
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
When members of a class were asked to pick a number between 5 and 12 without the preamble, only 30
percent chose 7s compared to 67 percent who did when given the preamble.
WHAT’S MY HEURISTIC?
You can also demonstrate the above heuristics in a game show format called “What’s My Heuristic?”
Students have to get the right answer and state what type of heuristic it is.
APPROACHES TO SOLVING PROBLEMS:
Four ways to obtain solutions:

Trial and error—most primitive and time-consuming. For example, if you do not know how to use a
remote control, you push every button until what you want happens.
Means-ends analysis—most frequently used. Involves heuristics.
Example: Planning route to center of town around beltway.




Subgoals—divide problem into steps if possible—making a meal involves going through a set of
subroutines so that everything is finished on time.
Insight—burst of comprehension (“aha” experience). For some reason, the word “aha” always draws a
laugh.




Example: Kohler’s chimp, Sultan.
TYPES OF PROBLEMS:
Anagrams (Arrangement problem):

19. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 16
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Here are some humorous anagrams. For an “anagram maker” Web site, go to
http://www.wordsmith.org/anagram/
Listen = Silent
Dormitory = Dirty Room
Schoolmaster = The classroom
Elvis = Lives
Slot Machines = Cash Lost in ’em
Conversation = Voices Rant On
The Hilton = Hint: Hotel
Snooze Alarms = Alas! No More Z’s
Presbyterian = Best In Prayer
Eleven plus two = Twelve plus one
Debit card = Bad Credit
George Bush = He bugs Gore (maybe not this one!)
Psychology = Cop go shyly (not very funny, but relevant)
TRANSFORMATION PROBLEM
Go to this “Tower of Hanoi” Web site:
http://www.cut-the-knot.org/recurrence/hanoi.shtml
INDUCING STRUCTURE PROBLEM
Give students this puzzle:
This is an unusual paragraph. I am curious how quickly you can find out what is so unusual about it? It
looks so plain you would think nothing was wrong with it! In fact, nothing is wrong with it. Study it, and
think about it, but you still may not find anything odd. But if you work at it a bit, you might find out. Try
to do so without any coaching.
Write your answer here: _____
Answer: The letter “e,” which is the most common letter in the English language, does not appear even
once in the paragraph.

20. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 17
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
FUNCTIONAL FIXEDNESS
In addition to the Luchins’ water jars, which are an excellent example of functional fixedness or mental
set, present these examples:
A construction detour leads you to take the long way around to get to your psychology class. After the
construction is finished and the detour removed, you continue to go the long way around.
Overcoming functional fixedness can save your life: Jan Demczur, a window cleaner who was stuck on an
elevator in the World Trade Center attack, was able to rescue himself and a group of other people with
him on the elevator by using his “squeegee” to open a hole in the wall.
A failure in logic also was involved in the World Trade Center construction. Although explicitly designed
to withstand an airplane’s impact, the engineers had not taken into account the effect of a full load of
jet fuel.
CREATIVITY DEMONSTRATION: DIVERGENT THINKING
Guilford developed tests of creativity as part of his structure of intellect model. In the “Alternative Uses
Task,” the respondent answers questions such as “Name all the uses for a brick.” Scoring is based on
originality, fluency, flexibility, and elaboration. Ask students to provide answers to this question. Have
them share their answers either by switching papers or contributing their answers while you write them
down. Then have other students rate the uses along these four dimensions.
See this Web site:
http://www.indiana.edu/~bobweb/Handout/d1.uses.htm
CONVERGENT THINKING
Traditional problems that have one correct solution provide examples of convergent thinking. An
entertaining example of such a problem is: “I have two coins in my pocket that add up to $.30 in value.
One of the coins is not a nickel. What is the other coin?” The answer is—a nickel! One of the coins is not
a nickel, but the other one is.
IMPEDIMENTS TO PROBLEM -SOLVING
Mental set
A very silly example of this was suggested by my colleague, Tammy Rahhal. Have the class repeat after
you:
Coast
Coast
Coast

21. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 18
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Then say: What do you put in a toaster?
The class will all shout out “Toast!”
Of course, that is ridiculous because you would put bread in a toaster, not toast.
MEDIA PRESENTATION IDEAS:
POPULAR MOVIES OR TELEVISION SHOWS: PROBLEM SOLVING
Show a segment from a television sitcom in which a character struggles with solving an interpersonal
problem. Alternatively, show a segment from a movie or television crime drama in which the main
character must use logic to find or catch a criminal. You could also show a humorous example of this
from a Saturday Night Live segment of MacGruber (here is an example of the 2009 Pepsi commercial
that aired during the Super Bowl: http://www.youtube.com/watch?v=ejVs7I5y4QQ).
Show a scene from a movie such as Cast Away, in which Tom Hanks demonstrates the ability to avoid
functional fixedness in escaping from the island where his airplane crashed. Alternatively, show a scene
from Survivor, in which the contestants find novel ways to use familiar objects. The ABC show Lost also
involves similar situations, especially in Season 1 when the survivors were challenged to make use of
their crashed airplane to fashion living quarters for themselves.
POPULAR MOVIE: CREATIVITY
Provide an example from a movie in which a creative artist was featured. A good example is Amadeus.
Ask students what elements of creativity were shown in this movie.
MODULE 24: LANGUAGE
LEARNING OBJECTIVES
22–1: How do people use language?
22–2: How does language develop?
The use of language—the communication of information through symbols arranged according to
systematic rules—is a central cognitive ability, one that is indispensable for us to communicate with one
another.
GRAMMAR: LANGUAGE’S LANGUAGE
The basic structure of language rests on grammar, the system of rules that determine how our thoughts
can be expressed. Grammar deals with three major components of language: phonology, syntax, and
semantics. Phonology is the study of phonemes, the smallest basic units of speech that affect meaning,
and of the way we use those sounds to form words and produce meaning. For instance, the “a” sound in
fat and the “a” sound in fate represent two different phonemes in English. Syntax refers to the rules

22. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 19
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
that indicate how words and phrases can be combined to form sentences. Every language has intricate
rules that guide the order in which words may be strung together to communicate meaning. The third
major component of language is semantics, the meanings of words and sentences. Semantic rules allow
us to use words to convey the subtle nuances in meaning.
LANGUAGE DEVELOPMENT: DEVELOPING A WAY WITH WORDS
Babbling
Children babble—make speech-like but meaningless sounds—from around the age of 3 months through
1 year. An infant’s babbling increasingly reflects the specific language being spoken in the infant’s
environment, initially in terms of pitch and tone and eventually in terms of specific sounds.
Production of Language
By the time children are approximately 1 year old, they stop producing sounds that are not in the
language to which they have been exposed. It is then a short step to the production of actual words. In
English, these are typically short words that start with a consonant sound such as b, d, m, p, and t.
After the age of 1 year, children begin to learn more complicated forms of language. By age 2, the
average child has a vocabulary of more than 50 words. They produce two-word combinations, the
building blocks of sentences, and sharply increase the number of different words they are able to use.
Just 6 months later, that vocabulary has grown to several hundred words. At that time, children can
produce short sentences, although they use telegraphic speech—sentences that sound as if they were
part of a telegram, in which words not critical to the message are left out. Rather than saying, “I showed
you the book,” a child using telegraphic speech may say, “I show book.”
Overgeneralization is the phenomenon by which children apply language rules even when the
application results in an error.
Understanding Language Acquisition: Identifying the Roots of Language
Learning Theory Approaches: Language as a Learned Skill
The learning-theory approach suggests that language acquisition follows the principles of reinforcement
and conditioning discovered by psychologists who study learning. This view suggests that children first
learn to speak by being rewarded for making sounds that approximate speech.
Nativist Approaches: Language as an Innate Skill
The linguist Noam Chomsky argued that humans are born with an innate linguistic capability that
emerges primarily as a function of maturation. According to his nativist approach to language, all the
world’s languages share a common underlying structure that is pre-wired, biologically determined, and
universal. Chomsky suggested that the human brain has an inherited neural system that lets us
understand the structure language provides—a kind of universal grammar.

23. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 20
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Interactionist Approaches
The interactionist approach suggests that language development is produced through a combination of
genetically determined predispositions and environmental circumstances that help teach language.
THE INFLUENCE OF LANGUAGE ON THINKING: DO ESKIMOS HAVE MORE WORDS FOR
SNOW THAN TEXANS DO?
The contention that the Eskimo language is especially abundant in snow-related terms led to the
linguistic-relativity hypothesis , the notion that language shapes and, in fact, may determine the way
people in a specific culture perceive and understand the world. According to this view, language
provides us with categories that we use to construct our view of people and events in the world around
us.
Suppose that instead of language being the cause of certain ways of thinking, thought produces
language. The only reason to expect that Eskimo language might have more words for snow than English
does is that snow is considerably more relevant to Eskimos than it is to people in other cultures. Most
recent research refutes the linguistic-relativity hypothesis and suggests, instead, that thinking produces
language. New analyses of the Eskimo language suggest that Eskimos have no more words for snow than
English speakers. Still, the linguistic-relativity hypothesis has not been entirely discarded. A newer
version of the hypothesis suggests that speech patterns may influence certain aspects of thinking. In
short, although research does not support the linguistic-relativity hypothesis that language causes
thought, it is clear that language influences how we think. It certainly is the case that thought influences
language, suggesting that language and thinking interact in complex ways.
DO ANIMALS USE LANGUAGE?
One question that has long puzzled psychologists is whether language is uniquely human or if other
animals are able to acquire it as well. Many animals communicate with one another in rudimentary
forms. Researchers have yet to demonstrate conclusively that animals use true language, which is
characterized in part by the ability to produce and communicate new and unique meanings by following
a formal grammar.
Psychologists, however, have been able to teach chimps to communicate at surprisingly high levels.
Even more impressively, Kanzi, a pygmy chimpanzee, has linguistic skills that some psychologists claim
are close to those of a 2-year-old human being. Kanzi’s trainers suggest that he can create grammatically
sophisticated sentences and can even invent new rules of syntax. Despite the skills primates such as
Kanzi display, critics contend that the language such animals use still lacks the grammar and the complex
and novel constructions of human language. Instead, they maintain that the chimps are displaying a skill
no different from that of a dog that learns to lie down on command to get a reward.
Exploring Diversity
Teaching with Linguistic Variety: Bilingual Education

24. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 21
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
How to appropriately and effectively teach the increasing number of children who do not speak English
is not always clear. Many educators maintain that bilingual education is best. With a bilingual approach,
students learn some subjects in their native language while simultaneously learning English. In contrast,
other educators insist that all instruction ought to be in English from the moment students, including
those who speak no English at all, enroll in school. In immersion programs, students are immediately
plunged into English instruction in all subjects.
Although the controversial issue of bilingual education versus immersion has strong political
undercurrents, evidence shows that the ability to speak two languages provides significant cognitive
benefits over speaking only one language. They have more linguistic tools for thinking because of their
multiple-language abilities. In addition, the advantages of bilingualism start early: by the time bilingual
children are 3 or 4 years old, their cognitive development is superior to that of children who speak only
one language. Furthermore, speaking several languages changes the organization of the brain.
Related to questions about bilingual education is the matter of biculturalism—that is, being a member
of two cultures and its psychological impact. Some psychologists argue that society should promote an
alternation model of bicultural competence. Such a model supports members of a culture in their efforts
to maintain their original cultural identity as well as in their integration into the adopted culture. In this
view, a person can belong to two cultures and have two cultural identities without having to choose
between them.
STUDENT ASSIGNMENTS:
CONNECT ASSIGNMENTS
There is an Interactivity covering the topic of Lanuage available on Connect.
HUMOR IN LANGUAGE
Assign students the task of finding ambiguous headlines, humorous instructions, and quotes.
STYLISTIC FEATURES OF LANGUAGE
Have students complete Handout 8–4 on stylistic features of language.

LECTURE IDEAS:
Although language can be a very dry topic (unless you are a specialist in this area), there are many ways
to spice up this lecture by poking fun at our use of language through understanding ambiguities, puns,
“Freudian slips,” and the nonverbal aspects of communication, as in dialects. Here are some ideas to
incorporate into the lecture and, taken together, can easily occupy an entire class period. A very
thorough source to consult is Erard, M. (2007). Um: Slips, stumbles, and Verbal Blunders, and What They
Mean. New York: Pantheon.

25. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 22
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
GRAMMAR—AMBIGUOUS SENTENCES
An excellent way to teach surface versus deep structure is to point out the reasons that ambiguous
sentences are ambiguous.
First, introduce the idea of “Garden Path Sentences.” These are sentences that, strictly speaking, are
grammatical, but which sound as though they are not until their underlying structure is analyzed:
The horse raced past the barn fell.
When Fred eats food gets thrown.
Mary gave the child the dog bit a Band-Aid.
I convinced her children are noisy.
Helen is expecting tomorrow to be a bad day.
I know the words to that song don’t rhyme.
She told me a little white lie will come back to haunt me.
Until the police arrest the drug dealers control the street.
The dog that I had really loved bones.
That Jill is never here hurts.
The man who whistles tunes pianos.
The old man the boat.
They are called garden path sentences because they lead you “down the garden path” meaning that you
start thinking the sentence has one meaning but then it turns out to have another.
“The horse raced past the barn.”
“The horse raced past the barn fell.”
Both are sentences.
The second sentence is a garden path sentence because you think that the horse raced past the barn
(went beyond it). When you read the word “fell” you realize that the sentence had this meaning instead:
“The horse (that was) raced past the barn fell.”
Principle of minimal attachment:

26. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 23
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
We try to form the simplest interpretation of a sentence so that it has the least number of phrases, but
this may lead us down the garden path:
“The spy saw the cop with binoculars but the cop didn’t see him.”—Binoculars were used by the spy to
see the cop.
“The spy saw the cop with a revolver but the cop didn’t see him” is a garden path sentence. At first you
think that the spy used a revolver to see the cop, which is impossible!
“The spy couldn’t see the cop with a revolver”—This sentence more clearly means that the cop was
holding the revolver.
HUMOROUS INSTRUCTIONS
These “state the obvious,” so that although they are grammatically correct, they are semantically
“empty.” Students will readily come up with other examples of their own:
In Microsoft Word: To undo the last action, click the undo button.
On Sears hair dryer: Do not use while sleeping.
On a bag of Fritos: You could be a winner! No purchase necessary. Details inside.
On a bar of Dial soap: Directions: Use like regular soap.
On some Swanson frozen dinners: Serving suggestion: Defrost.
On a hotel-provided shower cap in a box: Fits one head.
On Tesco’s Tiramisu dessert: Do not turn upside down. (Printed on the bottom of the box.)
On Marks & Spencer’s Bread Pudding: Product will be hot after heating.
On packaging for a Rowenta Iron: Do not iron clothes on body.
On Boots Children’s Cough Medicine: Do not drive car or operate machinery.
On Nytol (a sleep aid): Warning: may cause drowsiness.
On a Korean kitchen knife: Warning: keep out of children.
On a string of Chinese-made Christmas lights: For indoor or outdoor use only.
On a Japanese food processor: Not to be used for the other use.
On Sainsbury’s Peanuts: Warning: contains nuts.
On an American Airlines packet of nuts: Instructions: open packet, eat nuts.

27. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 24
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
On a Swedish chainsaw: Do not attempt to stop chain with your hands.
On many promotional offers: Void where prohibited.
On Knorr soup mix packet: To prepare with low-fat milk. Prepare as directed above using low-fat milk.
STUPID SPORTS QUOTES
These are also “semantically empty.” They say nothing that is not patently obvious. Here is one of my
favorites from a coach at my university:
What are your thoughts about this weekend’s game with Rhode Island?
“We just have to keep playing the way we have. It’s nice to be home. We know it will be another tough
game. Rhode Island is a rival and a conference opponent. They’ve struggled a little and a win might turn
their year around.”
Others can be heard on sports commentaries:
General comments:
They didn’t have their game face on.
They didn’t come out to play.
We wanted it more.
You’ve got to play with emotion.
The game was closer than the score indicated.

Specific sports quotes are variants on these:
Doug Collins, sports commentator: “Any time Detroit scores more than 100 points and holds the other
team below 100 points, they almost always win.”
“Ninety percent of this game is half mental.” (Yogi Berra)
“I ain’t in no slump, I just ain’t hittin’.” (also Yogi Berra)
New Orleans Saints RB George Rogers when asked about the upcoming season: “I want to rush for 1,000
or 1,500 yards, whichever comes first.”
Football commentator and former player Joe Theismann: “Nobody in football should be called a genius.
A genius is a guy like Norman Einstein.”

28. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 25
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Shaquille O’Neal on whether he had visited the Parthenon during his visit to Greece: “I can’t really
remember the names of the clubs that we went to.”
Pat Williams, Orlando Magic general manager, on his team’s 7–27 record: “We can’t win at home. We
can’t win on the road. As general manager, I just can’t figure out where else to play” (1992).
GOOD POLITICAL QUOTES
Politicians are also able to devise their own special brand of language:
“All the partisanship is on their side.” Trent Lott (10/14/99)
“When I was coming up, it was a dangerous world and we knew exactly who the they were. It was us
versus them and it was clear who them was. Today, we’re not so sure who the they are, but we know
they’re there.” George W. Bush
Their most important job “is not to be Governor of First Lady, in my case.” George W. Bush, New York
Times, 1/23/00, p. 17.
“I’ve never professed to be anything but an average student.” Senator Dan Quayle during the VP debate
in Omaha, Nebraska (10/88).
“I think that is a position which is not consistent with the fact,” Mr. Romney said. “Actually, just look at
what Osam, uh, Barack Obama, said just yesterday.” Later, this was explained by a GOP spokesperson—
“Governor Romney simply misspoke.”
AMBIGUOUS OR OTHERWISE RIDICULOUS NEWSPAPER HEADLINES
There are many, many of these floating around on the Web. Here is a sampling:
JUVENILE COURT TO TRY SHOOTING DEFENDANT
RED TAPE HOLDS UP NEW BRIDGE
DEER KILL 17,000
CHEF THROWS HIS HEART INTO HELPING FEED NEEDY
ARSON SUSPECT IS HELD IN MASSACHUSETTS FIRE
LANSING RESIDENTS CAN DROP OFF TREES
PROSTITUTES APPEAL TO POPE
AIR HEAD FIRED
POLICE BEGIN CAMPAIGN TO RUN DOWN JAYWALKERS

29. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 26
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
SAFETY EXPERTS SAY SCHOOL BUS PASSENGERS SHOULD BE BELTED
FARMER BILL DIES IN HOUSE
IRAQI HEAD SEEKS ARMS
SHIPPING WORKERS NABBED WITH OSCARS
SOX FAN ACCUSED OF VERBALLY ABUSING HORSE WITH ANTI-YANKEE SLUR.
TIGHTER SEAT BELT RULE REJECTED
EYE DROPS OFF SHELF
TEACHER STRIKES IDLE KIDS
SQUAD HELPS DOG BITE VICTIM
ENRAGED COW INJURES FARMERS WITH AX
KILLER SENTENCED TO DIE FOR SECOND TIME IN 10 YEARS
MINERS REFUSE TO WORK AFTER DEATH
KIDS MAKE NUTRITIOUS SNACKS
LOCAL HIGH SCHOOL DROPOUTS CUT IN HALF
STEALS CLOCK, FACES TIME
TYPHOON RIPS THROUGH CEMETARY: HUNDREDS DEAD
TWO SISTERS REUNITED AFTER 18 YEARS IN THE CHECKOUT COUNTER
HOSPITALS ARE SUED BY 7 FOOT DOCTORS
SOME PIECES OF ROCK HUDSON SOLD AT AUCTION
INCLUDE YOUR CHILDREN WHILE BAKING COOKIES
SOMETHING WENT WRONG IN JET CRASH, EXPERT SAYS
PLANE TOO CLOSE TO GROUND, CRASH PROBE TOLD
WAR DIMS HOPE FOR PEACE
IF STRIKE ISN’T SETTLED QUICKLY, IT MAY LAST A WHILE
ENFIELD COUPLE SLAIN: POLICE SUSPECT HOMICIDE

30. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 27
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
PANDA MATING FAILS, VETERNARIAN TAKES OVER
SOVIET VIRGIN LANDS SHORT OF GOAL AGAIN
POSTAL SERVICE TO MAIL WARNING
POLICE ARREST SEVEN ARMED MEN
RIDICULOUS SIGNS:
DRIVE WITH CAUTION (as opposed to with reckless abandon?)
DRIVE SAFELY (same as above)
DUE TO RECENT PLUMBING CONCERNS, ONLY TOILET PAPER MAY BE FLUSHED DOWN TOILETS (in a
bathroom)
SIGNS POSTED ON THIS GLASS WILL BE REMOVED IMMEDIATELY (sign on a window in a building,
ironically next to a sign that says “Think”)
VOID WHERE PROHIBITED
FREUDIAN SLIPS
Mistakes in speaking are very common, estimated at one error for every 10 to 20 utterances. Although
Freud believed that our unconscious desires are reflected in slips of the tongue, linguistics experts
attribute these mistakes to such mundane processes as phonemic substitution.
For example, sounds may be rearranged between two or more separate words, such as “snow flurries”
becomes “flow snurries.”
Words may be rearranged, as in “passing the rusher” instead of “rushing the passer.”
Newspaper articles may also contain such errors:
“Yosef Burg, leader of the National Religious Party (in Israel), a Bedouin (instead of veteran) in Israeli
politics.” (New York Times, Sept. 13, 1984).
Misquote in a book review: “Your goal should be to help your daughter become a sexually active,
healthy adult” (instead of—I assume—“sexually healthy adult”) (New York Times, March 19, 2001).
At other times, though, a Freudian interpretation may hold some weight. At a meeting of a group of
women’s psychologists that I attended, the speaker stated, “We must work in condom” (rather than
“tandem”).

31. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 28
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Of course, the most famous “Freudian slips” were “Spoonerisms,” named after Reverend William A.
Spooner, Dean and Warden of New College, Oxford, who uttered such memorable lines as “queer old
dean” instead of “dear old queen” when referring to Queen Victoria.
DIALECTS
Students find it amusing to hear about dialects, especially their own! Below is a list of Boston dialects.
You can probably find some from your own part of the country as well:
WHEN WE SAY . . . WE MEAN . . .
bizah = odd
flahwiz = roses, etc.
hahpahst = 30 minutes after the hour
Hahwahya? = How are you?
khakis = what we staht the cah with
shewah = of course
wikkid = extremely
yiz = you (plural)
popcahn = popular snack
bubblah = water fountain
haht dahgs = hot dogs
INTONATIONS AND OTHER STYLISTIC IDIOSYNCRASIES
Point out that students often will end a statement with a question mark (more likely for women to do
this)—so when you ask where someone is from, the answer sounds as though the person is not sure, as
in “Shrewsbury?” Do you know where you from, or are you asking? In my campus, people from
Massachusetts are more likely to do this (because there are so many small towns) but people from the
New York area rarely do, such as “The Bronx.” No questions there!
Another stylistic idiosyncrasy is to use the word “like” as every other word in a sentence.
Gestures, eye contact, and facial expressions are also fun to examine, often reflecting cultural influences
(this types into the video segment below).
FOOT IN MOUTH AWARD

32. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 29
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
This Web site presents awards given in the United Kingdom for particularly bad use of language:
http://www.plainenglish.co.uk/awards/foot-in-mouth-award.html
MORPHEMES
One last point—based on my experience with the Psych GRE—students should learn what a
“morpheme” is, as it is not presented in the text. Morphemes are the smallest linguistic units that have
meaning. They can be free or bound.
Un = a bound morpheme because it is never presented alone.
Free = cat or even a longer word, such as “technique.”
MEDIA PRESENTATION IDEAS:
POPULAR TELEVISION SHOW: HUMOR IN LANGUAGE
To illustrate humorous headlines, show a “Headlines” segment from the Tonight Show.
SLIDES SHOWING AMBIGUITY OR RIDICULOUS INSTRUCTIONS
Here are some images you can use in lecture. The first one shows an ambiguous sentence. The second is
from the English Department at my university. The sign has been there for at least 10 years if not longer
(notice the “Think” sign right below it).





MODULE 23: INTELLIGENCE

33. Chapter 7 Thinking, Language, and Intelligence
Feldman: Essentials of Understanding Psychology, 11e IM-7 | 30
© 2015 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Learning Objectives
23–1 What are the different definitions and conceptions of intelligence?
23–2 What are the major approaches to measuring intelligence, and what do intelligence tests
measure?
23–3 How can the extremes of intelligence be characterized?
23–4 Are traditional IQ tests culturally biased?
23–5 To what degree is intelligence influenced by the environment and to what degree by heredity?
The term “intelligence” can take on many different meanings. People from different countries and
cultural backgrounds tend to have varied ideas about what intelligence is. That two such different sets
of behavior can exemplify the same psychological concept has long posed a challenge to psychologists.
For years they have grappled with the issue of devising a general definition of intelligence. Ironically,
laypersons have fairly clear ideas of what intelligence is, although the nature of their ideas is related to
their culture. Westerners view intelligence as the ability to establish categories and debate rationally. In
contrast, people in Eastern cultures and some African communities view intelligence more in terms of
understanding and relating to one another.
The definition of intelligence that psychologists employ contains some of the same elements found in
the layperson’s conception. To psychologists, intelligence is the capacity to understand the world, think
rationally, and use resources effectively when faced with challenges.
Individuals with deficits of intellectual abilities can lead full, rounded lives and in some cases perform
well in certain kinds of academic endeavors. Individuals with low IQs (people with mental retardation or
intellectual disabilities) as well as those with unusually high IQs (the intellectually gifted) require special
attention if they are to reach their full potential.
Although IQ tests do not include questions that are very clearly dependent on prior knowledge, the
background and experiences of test-takers do have the potential to affect results. In fact, the issue of
devising fair intelligence tests that measure knowledge unrelated to culture and family background and
experience is central to explaining an important and persistent finding: Members of certain racial and
cultural groups consistently score lower on traditional intelligence tests than do members of other
groups. There is good reason to believe that some standardized IQ tests contain elements that
discriminate against minority-group members whose experiences differ from those of the white
majority.
THEORIES OF INTELLIGENCE: ARE THERE DIFFERENT KINDS OF INTELLIGENCE?
Early psychologists interested in intelligence assumed that there was a single, general factor for mental
ability, which they called g, or the g-factor. This general intelligence factor was thought to underlie
performance in every aspect of intelligence, and it was the g -factor that was presumably being

34. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

35. emän koettaessa pelastaa molempia. Se päästi milloin yhden, milloin
toisen irti, hennomatta jättää kumpaakaan, raasti niitä hellävaroin
hampaillaan, kannatellen molempia vuorotellen, mutta ne uupuivat
pian, herkesivät liikkumattomaksi ja kelluivat vedessä kuin suuret
rotat.
Samassa tuokiossa avasi joku oven, ja me syöksyimme ulvahtaen
ulos. Tästä hetkestä saakka sekaantui kaikki mielessäni. Juoksin
joittenkuitten vieraitten Isäntien jäljessä ylöspäin, yrittäen pysyä
heidän kintereillään, ja yhtäkkiä tunsin meren hajun aivan lähellä.
Näky oli hyvin ihmeellinen. Meri, joka ennen oli ollut
koiranmittaamattomassa syvyydessä, oli nyt kohonnut
uskomattoman korkealle. Ikinä eläissäni en ole moista ahdistusta
tuntenut kuin tällä hetkellä. Kukaan ei minua hätyyttänyt, ja
kuitenkin olin henkihieveriin asti uupunut kuin alituisesta takaa-
ajosta. Säikähtelin ja vapisin kaikkein tutuimpia esineitä, samalla kun
ahdistus sisässäni yhä kasvoi. Juoksentelin edestakaisin Isäntäin
liikkumattomien jalkarivien lävitse, tuntematta mitään rauhoitusta
heidän läheisyydestään.
"Isäntä, Isäntä, missä olet?" haukahtelin.
Minusta tuntui, ikäänkuin vain yksi ainoa olisi minua kyennyt
auttamaan tässä hirveässä ja oudossa ahdingossa. Yksi ainoa oli
Kaikkivaltias, Väkevä ja Armollinen, ja minä halusin Hänen luokseen,
voidakseni turvallisesti hyyristyä hänen jalkoihinsa. Kauhu täytti
minut kuten vesi astian, enkä kuitenkaan hetkeäkään tiennyt, miksi
minun oli niin tuiki tuskallista olla.
Silloin kuulin yhtäkkiä tutun kutsun ja samassa silmänräpäyksessä
syleilin Isäntäni polvia. Hän sanoi "Bella"! yhä uudestaan, ja Hänen
äänensä värisytti minua mieluisasti kuten aina.

36. "Isäntä, Isäntä, missä olemme?" kysyin rukoilevin silmin.
Hän tajusi varmasti kysymykseni, sillä hän otti kaksin käsin
kuonostani kiinni, katsoi silmiini ja sanoi: "Bella parka!"
Silloin tunsin yhtäkkiä, kuinka etujalkani ikäänkuin irtautuivat
maasta, joka nousi pystyyn minulle käsittämättömällä tavalla, kun
samalla Isäntäni heittäytyi vasten maata pitkäkseen, ja lujalla
otteella, josta minun oli mahdoton vapautua, painoi minut
mukanaan. Ja minä tunsin, kuinka me kohosimme yhä
korkeammalle, yhä korkeammalle, kohti taivaan valoja, jotka
tuikkivat vastaamme, vilkkuen ja väristen.
Ja kauhu täytti sydämeni uudelleen reunojaan myöten. Ymmärsin
yhtäkkiä, että Isäntä, jota olin pitänyt Kaikkivaltiaana, ei voinut
tehdä mitään minua eikä itseään auttaakseen, vaan että hänen oli
kadottava yhdessä minun ja muitten keralla.
Minä ymmärsin, että Isäntä vapisi pelosta, että hän oli yhtä
avuton, kuin minä itsekin, ettei meidän välillämme ollutkaan niin
ehdotonta eroitusta. Olimme tuomitut tuhoutumaan aivan samalla
tavalla kumpikin, meri uhkasi meitä molempia ja oli hävittävä
meidät.
Ja Hän oli ollut tähän saakka minusta Kaikkivaltias, Erehtymätön,
Väkevä ja Armollinen.
Yhtäkkiä minä tiesin, että kaikki tämä oli katoava. Minun täytyi
kuolla, Isännän täytyi kuolla, Maan jalkojeni alla täytyi kuolla…
Ja minä ulvoin, ja kaikki luodut minun kerallani.

37. SEITSEMÄN.
Heitä oli seitsemän kumollaan ajelehtivan aallokkoveneen päällä, jota
he olivat yrittäneet kääntää, vaikka onnistumatta. Kesti kauan,
ennenkuin he pääsivät tietoisuuteen toisistaan. Joku heistä sanoi:
"Toverit, ilmoittakaa kukin nimenne!" ja silloin he tekivät sen kaikki,
paitsi muuatta miestä, joka vastasi vain: "Minun nimestäni ei ole
mitään hyötyä tällä hetkellä." Heitä oli, paitsi nimeään
ilmoittamatonta, kolme lämmittäjää, kokinapulainen ja kaksi
umpikielistä välikannen matkustajaa, jotka eivät osanneet edes
toistensa kieltä, ja he istuivat selkä selkää vasten, kolme toisella,
neljä toisella puolella, palellen läpimärjissä vaatteissaan.
Meri oli tyyni ja kylläinen, taivaalla tuhansittain tähtiä, mutta ei
kuutamoa. Heidän jalkansa olivat polvilumpioon saakka vedessä, ja
yrittäessä vetää niitä käppyrään, tuntuivat ne mahdottoman raskailta
ja vierailta kuin jäätöngät.
Yhtäkkiä sanoi kokinapulainen ääneen:
"Oi, Jumala, Jumala!"
Kukaan ei vastannut hänelle mitään. Hän jatkoi silloin
vaikerrustaan, aluksi aivan hiljaa, ja he ymmärsivät hänen

38. katkonaisista sanoistaan, että hänen oli vilu. Mutta koska he kaikki
palelivat yhtä ankarasti, ei kenenkään mieleen tullut lohduttaa häntä,
vaan he purivat hampaansa yhteen, etteivät itse valittaisi.
"Minä palellun!" hän äänsi yhä uudelleen. "Minun on niin vilu."
Ja hänen äänensä oli keskenkasvuisen pojan, ihmeellisen nuori,
heleä kuin naisen, toisinaan särkyvä kuin äänenmurroksessa olevan.
Muut kuuntelivat yhä ääneti hänen vaikerrustaan, joka pian
muuttui lapselliseksi nyyhkytykseksi.
"Onko sinun vilu?" kysyi vihdoin toinen lämmittäjistä.
Mutta vastaamatta suoraan kysymykseen, jatkoi kokkipoika yhä
valitustaan, kutsuen avukseen äitiään, sitten jumalaa, sitten taas
äitiään, lopulta vain hokien: "minä palellun, äiti, äiti!" niinkuin
lapsena hyyristyessään äitinsä lämpimän ruumiin suojaan.
Ja itsekukin tunsi kaikkein varhaisimman muistonsa, toisen
inhimillisen ruumiin lämmön, hetkeksi heräävän mielessään.
"Rukoillaan ääneen!" ehdotti eräs lämmittäjistä.
Silloin he rukoilivat kaikki yhtaikaa, välikannen matkustajat kukin
omalla kielellään, ja he jatkoivat rukousta joka kerta, kun vene
heilahti, rukoillen kukin omiaan, paitsi tuntematonta matkustajaa,
joka vaikeni, ja kokinapulaista, joka ei herjennyt huutamasta äitiään.
Senjälkeen he rupesivat aika-ajoin huutamaan yhteisesti,
päästäkseen ajattelemasta kylmyyttä, sillä he tiesivät aivan hyvin
huutonsa turhaksi. Mutta heistä oli turvallista kuunnella omaa
ääntään, niinkauan kuin se vyöryi seitsemän kurkun sinkoomana

39. tyynessä ilmassa, ja he olisivat tahtoneet pidättää sen ja kutsua
takaisin avaruuksista, joihin se hajautui miljooniksi ja taas miljooniksi
yhä heikkeneviksi ääniaalloiksi.
Huuto kävi paremmin kuin yhteinen rukous, ja he ottivat kaikki
siihen osaa, erikielisyydestään huolimatta. Mutta heidän huutonsa oli
vain ajanvietettä, sillä he tiesivät, ettei pelastusta ollut odotettavissa
ennen aamua.
"Joka kestää aamuun asti, se pelastuu", sanoi tuntematon
matkustaja.
Muut kuulivat hänen äänensä soinnusta, että hän oli aikonut
pelastua, ja kysyivät kukin itseltään: "pelastunko minä?" ja jotkut
heistä laskivat tähtiä taivaalla, ikäänkuin heidän yläpuolellaan olisi
ollut tummansiniselle taululle kultanastoilla kiinnitetty ijäti
ratkaisematon laskuarvoitus.
Kokinapulainen vaikersi edelleen, yhä hiljemmin:
"Minä palellun, — äiti, äiti!"
Yhtäkkiä alkoi hänen huutonsa tuntuvasti heiketä, ja vierustoveri
kannatti hänen herpoutuvaa ruumistaan toisella kädellään, sen
rauetessa ryhdittömäksi ja ikäänkuin luuttomaksi. Ja vähitellen se
alkoi luisua alaspäin, käyden kauhistuttavan raskaaksi, niin että se,
joka piteli siitä kiinni, päästi otteensa ja säikähtyneenä sieppasi
uudelleen kiinni, saaden kämmeniinsä vain kiharaa, märkää tukkaa.
Hetken aikaa hän kannatti veteen liukuvaa ruumista tukan varassa,
mutta oli itse kadottaa tasapainonsa, hellitti, ja ruumis lipui veneen
alle.

40. "Yksi!" sanoi silloin tuntematon matkustaja.
Hänen äänensä kalseus pani muut hätkähtämään, mutta kaikki
tunsivat helpoitusta, kun vaikerrusta ei enää kuulunut.
He istuivat nyt jonkun aikaa vaiti eivätkä edes rukoilleet. Tähdet
olivat korkeina ja kaukaisina heidän päänsä päällä, kaksi kertaa
eroittivat he tähdenlennon. Yö oli ihmeellisen tyyni ja ihana, täynnä
kylmyyttä ja kuolemaa. Tuskin tuntuva maininki kuljetti hiljalleen
heidän venettään, mihin suuntaan, eivät he tienneet.
Äkkiä sanoi toinen välikannen matkustajista jotain käsittämätöntä.
"Mitä sanot?" kysyi hänen vierustoverinsa.
Välikannen matkustaja yritti kääntää puheensa englanniksi,
sopersi pari murteellista sanaa, ja jatkoi käsittämätöntä puhettaan.
Ei yksikään ymmärtänyt häntä. He eivät tienneet, rukoiliko hän vai
saneliko viimeistä tahtoaan vai tekikö tunnustusta, kuulivat vain
kiihkon hänen äänessään, ja tämän inhimillisen äänen sointu, joka
sinkosi ilmaan käsittämättömiä sanoja, värisytti heitä, itsekutakin.
Ja hän puhui yhä, ypöyksin, ihmisille, jotka eivät tajunneet häntä
enempää kuin taivaan kuurot tähdetkään.
Yhtäkkiä hän alkoi irroittaa pelastusvyönsä nauhoja. Kiikkerän
veneen pohjalla kun istuivat, eivät he olisi voineet häntä estää,
vaikka olisivat tahtoneetkin. He aavistivat hänen aikomuksensa, ja
ne, jotka istuivat häntä lähinnä, näkivät niukassa valossa hänen
suuren ja raskaan päänsä ulkonevine poskipäineen. Hän oli keski-
ikäinen, parrakas mies, työläisen vaatteissa.

41. Irroitettuaan pelastusvyönsä nauhat kylmästä kankeilla sormillaan,
hän risti hetkiseksi käsivartensa eikä puhunut enää. Vierustoveri
nyhjäisi häntä, mutta hän ei hievahtanutkaan. Hän istui äärimäisenä
oikealla. Yhtäkkiä hän peitti kädellä silmänsä ja hyppäsi mereen,
johon heti katosi.
"Toinen!" sanoi tuntematon matkustaja tyynesti.
Ja he kertasivat kaikki tämän sanan, mutta hyvin hiljaa, vain
huulillaan, äänijänteitten värähtämättä.
Heitä oli nyt viisi miestä jäljellä, ja oli hiukan väljempi tila. Kylmyys
oli vihlova liikkumattomuudessaan. Oli yhä pimeä, ja aina parin
minuutin päästä kasteli lainehyöky heidät vyötäisiin saakka.
Yhtäkkiä sanoi yksi lämmittäjistä:
"Toverit, minulla ei ole enää jalkoja."
Toiset sanoivat hänelle:
"Nostele jalkojasi! Liikuta niitä, herran nimessä!"
Mutta hän vain yhä väitti, ettei hänellä ollut jalkoja, hän muka
tunsi ne vain polviin asti, siitä alaspäin olivat jalat kuin poikkileikatut.
Kuitenkin hän yritti totella tovereittensa neuvoja, ja hänestä
tuntui, ikäänkuin olisi liikutellut sääritynkiä. Hänen jalkansa eivät
enää palelleet, eikä hän tuntenut niissä mitään tuskaa.
Ja hetken päästä hän sanoi:
"Toverit, minun käteni kuolevat!"

42. Aivan samoin kuin äsken jalat, niin irtausivat nyt kädet muusta
ruumiista, lakaten olemasta hänen omansa.
"Sitokaa minut kiinni!" hän rukoili.
He yrittivät kietoa köydenpätkän hänen ympärilleen, mutta kun
hänen paleltuneet kätensä eivät olleet miksikään avuksi, lipesi köysi,
ja hän alkoi luistaa veteen.
Hän sanoi aivan selkeästi ja täydessä tajussaan: "Hyvästi, toverit,
kestäkää! Minä olisin tahtonut elää!" luisuessaan veteen. Hänen
ruumiinsa ei uponnut, vaan pelastusvyö pidätti sen pinnalla, ja he
näkivät sen kauan aikaa, tahtoivatpa tai ei, sen kolhaistessa
alituisesti veneen kylkeen, kunnes laineet vihdoin kuljettivat heidät
kauemmaksi.
"Kolmas!" sanoi tuntematon matkustaja.
He vihasivat ja kammosivat tätä taittumatonta ja kirkasta ääntä,
ilman pienintäkään säröä, joka laski heidän kohtalonsa lyönnit, itse
pelastuksestaan varmana. Ja heidän asentonsa oli nyt sellainen, että
hän yksin istui toisella puolen, ja muut jäljelle jääneet toisella puolen
venettä, selin häneen, ja heillä oli kummallinen varmuus siitä,
etteivät koskaan tulisi näkemään tuon miehen kasvoja. Heistä tuntui,
ikäänkuin hänen olisi täytynyt jollain lailla olla vikapää heidän
onnettomuuteensa, ja he vihasivat häntä, heikolla, voimattomalla
vihalla, koska hän yksin oli vahva heidän joukossaan.
Ja heidän vaiteliasta taisteluaan kylmyyttä vastaan kesti yhä. Joka
kerta, kun hyöky hyrskähti heidän ylitseen, pidättivät he henkeä ja
sulkivat tiukasti suunsa, heidän sydämensä tykytti heikosti. Mutta
vasta seuraavana hetkenä nousi kylmyys korkeimmilleen, he kuulivat

43. veden noruvan vaatteistaan, jotka kangistuivat jääksi heidän
ympärilleen, ja kylmä liikkumaton ilma imeytyi ihon joka huokoseen.
Kului aika, jonka pituutta he eivät osanneet määritellä. Kukaan
heistä ei halunnut antaa myöten hänelle, joka istui heihin selin ja
odotti, seuraava järjestysnumero huulillaan.
Silloin molemmista miehistä, jotka istuivat kummankin puolen
toista välikannen matkustajaa, alkoi yhtäkkiä tuntua, ikäänkuin
olisivat kannattaneet elotonta ruumista välissään. Mies heidän
keskellään istui jäykkänä ja suorana, ja he näkivät hänen
jäähuurteisen, harmaan partansa elottomana laskeutuvan
avonaiselle rinnalle.
He yrittivät varovasti häntä ravistella, ja hän heilahteli kahden
puolen kankeana ja raskaana kuin jäätönkkä, heidän kuullessaan
hänen jäätyneitten vaatteittensa ritinän.
Heidät valtasi sanaton kauhu, ja he kannattivat ikäänkuin
yhteisestä suostumuksesta tätä jäykkää ruumista, peljäten tunnustaa
hänet kuolleeksi. Niin kului neljännestunnin verran, jonka kuluessa ei
kukaan puhunut mitään.
Vihdoin hän kävi heille liian raskaaksi ja epämukavaksi, ja nuorin
lämmittäjistä, joka istui hänen vasemmalla puolellaan, sanoi heikolla
äänellä:
"Hän taitaa olla kuollut!"
Silloin he tarttuivat häneen kumpikin ja kylmästä kohmeisin käsin
työnsivät hänet mereen, jonne hän putosi, raskaasti ja molskahtaen,
kuin suuri, painava kivi.

44. "Neljäs!" sanoi tuntematon matkustaja järkkymättömän tyynesti.
Niinkuin jäinen touvinpää sattuivat sanat muihin, ei kukaan
kerrannut niitä.
Ja heitä oli nyt kolme kaikkiaan jäljellä. Vene oli entisestään koko
joukon kohommalla, kadotettuaan osan kuormastaan, ja he arvelivat
ajelehtineensa parin tunnin paikkeille. Suuri raukeus tuli heidän
ylitseen. He taistelivat unta vastaan, joka väkisin oli uuvuttaa heidät,
tietäen hyvin, että nukkuminen merkitsi varmaa kuolemaa.
Nuorin lämmittäjistä painoi päänsä toisen olkapäälle, alkaen nähdä
sekavia ja houreisia unia, ja kun toveri herätti hänet, sulki hän heti
uudelleen silmänsä.
Ei mikään voinut pysyttää häntä hereillä. Hän tahtoi nukkua.
Ihmeelliset unet, jollaisia hän ikinä ennen ei ollut nähnyt, kutoutuivat
hänen kylmästä kangistuvissa aivoissaan, hänen oli ihana olla. Ja
hän murisi äkäisesti: "Anna minun nukkua."
Hän heräsi hetkeksi tunteakseen jäistä, vihattavaa vilua, joka
kirpelöi hänen ruumiissaan, ja hän tahtoi päästä siitä, ummistaen
silmänsä.
Hän näki värejä, jotka säteilivät särmikkäästä jäästä, johon
aurinko paistoi, hänen kulkiessaan sateenkaarenkarvaisessa
jääholvissa, kylmyyttä tuntematta.
Yhtäkkiä hän huomasi, ettei valo virrannutkaan auringosta, vaan
koko kimaltavan jääkuoren takaa kuulsi valo, ikäänkuin joka puolella
olisi palanut leiskuva roihu, ja hän ihmetteli, ettei jää sulanut.

45. Kaikki nuo monet värit lämmittivät häntä, säteillen kukin häneen
eriväristä, eriasteista lämpöä, joka suloisesti sukelsi hänen suoniinsa;
hän oli täynnä punaista, vihreää, sinipunervaa ja keltaista lämpöä.
"Sininen lämpö, — sininen lämpö", hän oli sanovinaan.
Ja hän nukkui, yhä syvempää, yhä ihanampaa unta, samalla kun
kuolettava kylmyys kouristi hänen heikosti tykyttävää sydäntään.
Hänen toverinsa työnsi ruumiin veteen, ja hetken päästä sanoi
tuntematon matkustaja:
"Viides!"
"Herjetkää jo", sanoi viimeinen lämmittäjistä synkästi. "Jos te
kuolette ennen minua, niin on minun vuoroni sanoa: kuudes."
"Minä elän yli teidän", sanoi tuntematon matkustaja.
"Mistä te sen tiedätte?" sanoi lämmittäjä. Hän oli suuri, väkevä
mies, parhaassa ijässään.
Eivätkä he enää puhuneet keskenään. Tähdet alkoivat hiukan
vaaleta, mutta kylmyys ja pimeys pysyivät muuttumattomina. Jokin
kova esine kolhaisi heidän venettään, ja he tunsivat sen tuoliksi,
ajelehtien jonkun aikaa yhdessä, kunnes tuoli taas irtaantui, jääden
jälkeen. Oli alkanut heikosti tuulla.
Yhtäkkiä kuuli lämmittäjä heikon kulauksen matkustajan puolelta.
"Teillä on viinaa", hän sanoi herkistyen. "Laupiaan jumalan
nimessä, antakaa minullekin!"

46. "Minä juon itse viinani", sanoi matkustaja. "Mitä se hyödyttäisi,
kun sitä ei kuitenkaan ole kahdelle riittävästi?"
"Te olette oikeassa", mutisi lämmittäjä.
Hän koetti olla nojaamatta matkustajan selkää vasten, mutta tämä
painoi niin lujasti omalta puoleltaan, että hän oli pakoitettu
ponnistamaan vastaan, veteen vierähtämisen uhalla.
Ja hänestä tuntui, ikäänkuin olisi hän paininut kuoleman kanssa, ja
kuin selin häneen istuvasta miehestä olisi säteillyt väkevä tahto, joka
pakoitti hänet kuolemaan.
"Voisitteko pitää minusta kiinni", hän sanoi äkkiä heikosti. "Minusta
on, kuin alkaisin luisua."
"Minä tarvitsen itse voimani", sanoi matkustaja.
Lämmittäjä koperoi taskustaan puukon ja iski sen veneen pohjaan
kiinni. Hänen päätään aikoi huimata oudolla, ennen tuntemattomalla
tavalla. Hän tunsi tahtovansa sanoa jotain tärkeätä, jotain, mistä
riippui arvaamattoman paljon, mutta hänen suunsa ei totellut. Hän
kertasi ajatuksissaan: "minun täytyy pitää kiinni… pitää kiinni…" ja
luuli sanovansa sen ääneen.
Hänellä oli Southamptonissa vaimo ja lapsia, joista nuorin oli
syntymätön, ja joitten vuoksi hän halusi elää. Ja hän sanoi tämän
kaiken samalla äänettömällä tavalla, vaikka luuli huutavansa sen
suurella äänellä.
Yhtäkkiä hänestä alkoi selvästi tuntua, että mies hänen selkänsä
takana työnsi häntä. Hän huusi: "miksi sinä työnnät!" ja lipui
alemmaksi, täynnä voimatonta uhkaa.

47. Mutta samalla hän kuuli korvissaan: "Kuudes!" ja jaksamatta pitää
kiinni luisui veteen.
Vähää senjälkeen ilmestyi taivaanrannalle kaksi tulta: pelastuslaiva
oli saapunut.

48. FILEMON JA BAUKIS.
Tapahtui, alkaessamme täyttää neljättä pelastusvenettä, että
keksimme iäkkään avioparin laivan kannella seisovan, ja heidän
rauhallisuutensa hämmästytti meitä. Heillä ei ollut edes pelastusvöitä
ympärillään eikä muutenkaan mitään kiirettä minnekään, mutta he
puhelivat hiljaa keskenään, eivät kuitenkaan yhtämittaa. He olivat yli
seitsemänkymmenen molemmat, ja varmaankin melkein yhtä
vanhat; heidän pukunsa oli varakkaan keskisäädyn ja kuosiltaan
vanhanaikuinen. Mies oli vartaloltaan lyhyehkö ja tanakka, kuten
hengenahdistusta potevat, ja hän ryki usein; hänen otsansa oli laaja
ja levollista ajattelua säteilevä, sensijaan silmät pienet ja värittömät,
tuskin näkyvät. Hänen vanha vaimonsa oli siro ja kasvoiltaan
punakka, ja hänen vähän ulkonevat silmänsä olivat sinisen selkeät,
vanhuudesta huolimatta.
Molemmat vanhukset hymyilivät, ja juuri tämä hymy oli
hämmästyttävä: se oli lapsellinen ja kirkas eikä ollenkaan kotoisin
tästä maailmasta, jonka he näyttivät täydellisesti unohtaneen,
ikäänkuin heillä ei olisi ollut enää sen kanssa mitään tekemistä. He
näyttivät olevan olemassa vain toisiaan varten. Moni vilkaisi heihin
kummastuksella, ohi kulkiessaan; itse he eivät nähneet ketään, ja

49. heidän vanha hymynsä muodosti kuin valopiirin, jonka ulkopuolelle
jäi kaikki todellisuus.
Meillä oli käsky toimittaa kaikki naiset pelastusveneisiin ja tarpeen
tullen eroittaa heidät miehistään. Astuin vanhan avioparin luo,
kumarsin, ja he katsoivat minuun suopeasti kuin pitkäaikaiseen
tuttavaan, ilman epäluuloa; minusta oli, kuin olisin joutunut äkkiä
lauhkeaan vyöhykkeeseen, ja olin hämilläni, tietämättä miksi.
Huolellisuudessa, millä he olivat pukeutuneet hälyytyksen
hätäisyyteen katsomatta, oli jotain liikuttavaa; nähtävästi he olivat
täysin tietämättömiä tuhosta, joka meitä kaikkia yhteisesti uhkasi;
heidän tyyneytensä oli kadehdittava. Läheltä katsoessa ihmetytti
minua heidän kasvojensa sävyn suuri yhtäläisyys, piirteitten
täydellisestä eroavaisuudesta huolimatta; he olivat vain kuin saman
sisäisen voiman eri muotoja; luultavasti olivat he hyvin kauan
eläneet yhdessä. Tunsin heitä kohtaan heti kiintymystä ja olin utelias
kuulemaan heidän ääntään.
"Olkaa hyvä, astukaa pelastusveneeseen, rouvani!" sanoin.
Huolimatta sanojeni kohteliaisuudesta, oli niitten vaikutus
odottamattoman jyrkkä. Vanhan naisen hyväntahtoiset ja hymyilevät
kasvot jäykistyivät äkkiä ankariksi, ja hänen pieni, punakka leukansa
alkoi täristä. Tätä kesti kotvan aikaa, kunnes hän vihdoin sai
sanotuksi heikolla, tyttömäisellä äänellä:
"En halua lähteä, herra."
Hänen vanha miehensä ei pitänyt tarpeellisena mitään lisätä, vaan
vahvisti vain vaimonsa sanat parilla kuuluvalla rykäisyllä.

50. Päässäni vallitsi tällä hetkellä kaiken kylmän maltin ohella alituinen
kuolemantajunta ja suuri toivottomuus, ja ihmisten itsepintaisuus
ärsytti minua.
"Miksi ette, rouva?" kysyin lyhyesti.
"En tahdo erota miehestäni", hän vastasi suurella varmuudella.
"Siinä tapauksessa on minun velvollisuuteni eroittaa teidät",
sanoin.
"Sitä te ette tee", hän sanoi hymyillen.
"Emme me eroa, kyllä se niin on", sanoi mies yhtäkkiä, hitaalla,
lauhalla tavalla.
Sähkövalo heidän kohdallaan oli hyvin kirkas ja ympäröi heidän
vanhoja, aivan erikokoisia päitään, heleänharmaita molemmat;
heidän yhdennäköisyytensä oli taas silmiinpistävä, ja minun täytyi
keskittää koko tarmoni, etten antautuisi hiljaisen voiman alaiseksi,
mikä näistä kahdesta, kauan yhdessä eläneestä vanhuksesta virtasi.
En ollut yhä vieläkään päässyt selville, kuinka paljon he vaaran
suuruudesta todella tiesivät. Heidän järkkymätön tyyneytensä ja
tasapainonsa, niin vähän maallinen, niin vähän sopusoinnussa
ympäristön kanssa, kiihotti minua. Sanoin, heitä silmiin katsomatta:
"Se on vain pieni huvimatka… Aamulla voitte palata laivalle."
Silloin tunsin yhtäkkiä vanhan naisen tarttuvan käsivarteeni
hansikattomalla kädellään, jossa kimalsi langanohueksi kulunut sileä
kultasormus, ja hänen muuten vähän häilyvä katseensa muuttui
kiinteäksi ja paljonpuhuvaksi.

51. "Ei!" hän sanoi, pudistaen päätään. "Se ei ole totta! Te erehdytte!"
En voinut kestää tätä katsetta; kaikki virallisuuteni, kaikki
varovaisuuteni suli pois sen edessä; ensi kertaa tänä yönä tunsin
kuoleman koko taakan sekä itseni että satojen ihmisten puolesta.
"Antakaa anteeksi!" sanoin aivan hiljaa. "Te olette oikeassa, kaikki,
jotka jäävät laivalle, hukkuvat tänä yönä."
Hän sanoi, samoin kuiskaten: "Minä tiesin sen!" ja puristi
miehensä kättä.
Ja niin seisoimme vähän aikaa vaiti, Titanicin kannella. Yö oli
hievahtamattoman hiljainen, täynnä tähtihämärää ja valtameren
rannattomuutta, ympäröivästä melusta huolimatta. Niin, oli kuin
melu, ihmisten äänet ja askeleet, kaikki olisi ollut vain sivuseikka, ja
ainoa todella oleellinen laivaa ympäröivän meren kirkas ja kylmä
tyyneys.
"Ymmärrättekö nyt?" sanoi vanha nainen yhtäkkiä, uudestaan
hymyillen.
"Juuri sentähden en tahdo erota miehestäni. Me tahdomme kuolla
yhdessä.
Me olemme sitä aina toivoneet. Me olemme vanhoja, me emme
pelkää
kuolemaa, ainoastaan eroa toisistamme."
"Niin se on", vahvisti mies. "Me tahdomme kuolla yhdessä."
Ennenkuin ennätin estää, hän ehti jo tarttua käteeni, jota hän
puristi lujasti ja hellittämättä, yhä uudelleen pudistellen, ja lopuksi

52. peittäen sen vielä varmemmaksi vakuudeksi toisella kädellään,
samalla kun hänen pienet silmänsä yrittivät ilmaista suurta hyvyyttä.
Enkä minä voinut muuta, kuin jättää heidät siihen, missä seisoivat.
He sanoivat minulle aivan yhtaikaa ja yhdestä suusta: "Kiitoksia!
Voikaa hyvin!" aivankuin olisivat toivottaneet hyvää ja rauhallista
kuolemaa, enkä vieläkään tiedä, mistä he minua kiittivät. Mutta
hyvyys lie ollut heille yhtä helppoa kuin muille hengenveto, ja kesken
kaikkien kauhujen risti-aallokkoa, joka tänä yönä runteli sieluani joka
puolelta, palasivat ajatukseni yhtämittaa tähän vanhaan aviopariin,
kuin ystävällisesti tuikkivaan majakkaan.
Näin heidät vielä kerran, vähän ennen kuin laiva lopullisesti alkoi
kohota, veden tavoittaessa jo laivalyhtyä. He seisoivat yhä samalla
paikalla, enkä huomannut heidän asennoissaan mitään muutosta,
yhtä vähän kuin pelastusvöitä heidän ympärillään. Nyökäytin heille
jäähyväiset, ja he vastasivat, kasvoillaan sama kaunis hymy.

53. JUMALAN JALKA.
Astuessani pelastusveneeseen numero 15 jouduin istumaan erään
toisen naisen viereen, jonka nimeä en tiennyt, vaikka olin nähnyt
hänet matkan varrella. Hän oli avokaulaisessa, ohuessa
seurustelupuvussa, pitsihuivi hiuksilla, jonka tähden heti tarjosin
hänelle turkisviittaa. Hän kiitti kohteliaasti ja niin lyhyesti kuin
suinkin, kietoi viitan ympärilleen, mutta värisi yhä, vilusta tai pelosta.
Tunsin hänen polvensa herkeämättä tärähtelevän, mutta hän hillitsi
itsensä harvinaisesti. Hänen hiuksillaan oli luonnollinen ja mieluisa
tuoksu, ikäänkuin sekoitus erinlaisista maustimista.
Riipuimme yhä edelleen ylhäällä seitsemänkymmenen viiden jalan
korkeudessa yli merenpinnan, odotellen laskeutumiskäskyä. Silloin
muuan laivan upseereista, kaulassa kevyesti kääräisty villahuivi,
mutta purevasta kylmyydestä huolimatta ilman päällystakkia,
kumartui yli laivan partaan, juuri meidän kohdallamme, ja huusi:
"Minä tulen johtamaan venettä N:o 15." Nainen vieressäni vastasi
siihen vain: "Vai niin."
Upseeri viipyi yhä laivan partaalla. Sekä hän että nainen
vaikenivat, niinkuin heillä ei olisi ollut mitään tai päinvastoin liian

54. paljon sanomista toisilleen. Naisen kasvoilla oli ynseä, liikkumaton
ilme, ja mies odotti.
Samalla kuulimme kannelta komentokäskyn: "laskekaa!" jonka
miehet toistivat, köysien alkaessa yhtäkkiä kitistä väkipyörissä.
Upseeri päästi äkkiä kätensä irti ja huusi, kohoittaen lakkiaan:
"Näkemiin, — voikaa hyvin!" Nainen vastasi, aivan hiljaa, tuskin
huuliaan liikuttaen: "Näkemiin!"
Veneemme rupesi hitaasti ja tasaisesti laskeutumaan pitkin
Titanicin kylkeä. Koska ei ollut vähintäkään merenkäyntiä, ja laivan
runko sentakia aivan liikkumaton, emme tarvinneet kestää
minkäänlaisia kolhaisuja, vaan laskeutumisemme kävi tuskin
tuntuvasti. Olimme kaikki aivan vaiti, ajatellen yhteisen asemamme
eriskummaisuutta, luultavasti sitä sentään täysin tajuamatta. Se oli
liiaksi tavallisuudesta poikkeava, mahtuakseen heti tajuntapiiriimme.
Luulen tajunneemme vain aivan ulkopuoliset seikat, samalla kun
niitten oleellinen merkitys jäikin oivaltamattamme. Tiesimme myös
liian vähän, meiltä kun puuttui tarkemmat tiedot laivaa kohdanneen
tuhon suuruudesta ja pelastusvälineiden vajavaisuudesta. Mutta
vaikka olisimmekin olleet selvillä siitä, että Titanic vajaan
puolentoistatunnin kuluttua oli uppoava tuhannenviiden sadan
kanssamatkustajamme keralla, niin olisi mielialamme tuskin ollut
toisensävyinen, siksi kaikkea ajattelua lamaava oli asemamme
tavattomuus. Laskeuduimme alaspäin, ja niin varovasti kuin se
tapahtuikin, tunsimme sentään aika-ajoin hiukaisevan vihlauksen
sydänalassamme, tyhjyyden allamme huimatessa päätämme. En
tiedä, mitä olisimme sanoneet, jos köydet yhtäkkiä olisivat
katkenneet, tai vene mennyt kahtia kuudenkymmenen hengen
painosta; olisimme kai kuolleet hiiskahtamatta, ihmetyksestä ääneti,
liittäen vielä yhden ihmeellisen seikkailun tämän yön ihmeisiin. Mutta

55. kumpaakaan ei tapahtunut, köydet olivat uudet ja lujat, vene
samoin. Lipuessamme eri kansien ohi, näimme joukottain ihmisiä,
jotka turvallisesti odottivat pelastusvuoroaan, huutaen meille
tervehdyssanoja, ja pyörö-ikkunoista, jotka sivuutimme, loisti meille
vähentymättömässä ja kirkkaassa valaistuksessa vastaan suurien
salonkien ja loistohyttien uudenuutukainen upeus. Ainoa, mikä
jonkun verran häiritsi, oli alhaalta uhoova jääkylmä ilmanveto, jonka
varsinkin ulkolaidoilla istuvat tunsivat. Kysyin vieressäni istuvalta
naiselta: "Viluttaako teitä?"
Hän vastasi, polvet täristen:
"Ei, rouvani, kiitän teitä!" loitolla pidättävällä kohteliaisuudella,
kuten äsken oli vastannut upseerillekin, mutta hänen silmäteränsä
olivat mustat pelosta.
Sillä välin olimme laskeutuneet yhä alemmaksi, lähemmä veden
rajaa, kun joku kysyi: "Missä köysivaarna on?" Ymmärsimme, mistä
oli kysymys, toistimme kaikki saman kysymyksen ja haimme kukin
kohdaltamme, mutta kun emme uskaltaneet liikkua, oli hakeminen
ylen hankalaa. Haimme kuitenkin koko veneen, niin hyvin kuin
taisimme, löytämättä köysivaarnaa. Olimme jo joutuneet veteen, ja
lauhduttajakoneen suusta pauhaava ryöppy kuljetti meidät eteenpäin
pitkin laivan kylkeä, meidän yhä riippuessamme kiinni köysissä, joita
emme kyenneet irroittamaan. Haimme yhä köysivaarnaa, mutta yhtä
huonolla menestyksellä.
Silloin huusi joku, ja me kuulimme sen kaikki: "Numero 15
laskeutuu päällemme!"
Katsahdimme ylöspäin, heräten itsekukin horroksista, ja aivan
oikein: seuraava pelastusvene, kooltaan aivan omamme kaltainen,

56. riippui suoraan yläpuolellamme, noin neljänkymmenen jalan
korkeudessa meistä, laskeutuen hitaasti.
Me huusimme silloin, yhdestä suusta:
"Hoi! Pysähdyttäkää numero 15."
Seuraavassa veneessä olijat kuulivat varmasti huutomme, sillä
näimme heidän kurkoittuvan yli laidan ja vuorostaan huutavan
väkipyöriä käyttäville miehille, mutta siitä huolimatta laskeutui vene
yhä alemmaksi, sillä oli luultavasti melun takia mahdotonta kuulla
kannelle saakka.
Me kelluimme vedessä laivan jättiläisrungon vieressä, yhä kiinni
köysissä, joita emme osanneet irroittaa, yllämme vene, joka oli
musertava meidät, niinpian kuin meidät saavuttaisi. Tosiasia on, ettei
kukaan meistä edes kirkaissut, ja kuitenkin oli meistä yli puolet
naisia. Vaaran läheisyys herpaannutti huutomme, se hyytyi
äänettömyydeksi, kuten vesi jääksi; meidän ollessa yhtä avuttomina
veneen alla kuten kohtalon.
Se oli kuin suuri, raskas antura, joka oli murskaava meidät, kuin
maan matoset, itse julmistuneen jumalan jalka, joka oli tallaava
meidät tomuksi, — tulossa ylhäältä korkeudesta, kuten kohtalon
tuomio ja laskeutuva päällemme luonnonvoiman täsmällisyydellä ja
järkkymättömyydellä. Istuen ja seisoen täpötäyteen sullotussa
veneessä, jossa vallitseva tungos teki kaiken liikehtimisen
mahdottomaksi, ei meillä ollut mitään sitä vastaan asetettavana. Ja
meistä olisi mikä kuolintapa tahansa ollut toivottavampi, olisimme
mieluummin hukkuneet laivan keralla kuin rotat tai ajelehtineet
vuorokausia aavalla ulapalla leivättä ja särpimettä. Mutta oli
sietämätöntä ajatella, että kohtalomme olisi tulla kuoliaaksi

57. litistetyiksi, kuten vahingollinen syöpäläissikermä, nöyryyttävällä ja
ala-arvoisella tavalla.
Jotkut meistä yhä huikkasivat ylöspäin, kohti venettä, niin turhaa
kuin se olikin, luultavasti vain keventääkseen oman pelkonsa
painostusta. Eroitimme veneen numero 15 aivan selvästi laivan
hyttitulien tuikkeessa, ja se oli aivan oman veneemme kaltainen,
mutta näytti olevan vielä täydempi. Näimme sen reunan ahdinkoon
asti täynnä alaspäin kurkistelevia päitä ja kuulimme joka sanan,
minkä matkustajat ja miehistö meille sinkosivat.
He huusivat meille herkeämättä:
"Irroittakaa köydet! Nopeasti! Irroittakaa köydet!"
Tiesimme sen aivan hyvin itsekin ja yritimme vielä kerran hakea
köysivaarnaa, varmoina, että sen jossakin täytyi olla olemassa,
mutta yhtä tuloksettomasti. Kauhu kangisti sormemme ja teki
hakumme hapuiluksi. Sanoin naiselle vieressäni:
"Nouskaa, rouva, minä haen köysivaarnaa."
Hän nousi silloin, ja minä näin hänen taivuttavan päätään
taaksepäin, koettaen nähdä ylöspäin. Senjälkeen hän ei enää
istuutunut. Hänen kasvonpiirteissään oli tapahtunut muutos,
ikäänkuin hän olisi heittänyt liikkumattoman naamion yltään, ne
olivat pehmeät ja aivan inhimillisen pelokkaat.
"Kuolemmeko me?" hän kysyi minun puoleeni kääntyen.
"Siltä näyttää", vastasin.

58. Hän liikutteli hiljaa huuliaan, ja hänen kasvojensa väri kohosi
hehkeäksi.
Ja vene laskeutui yhä, yhtä hitaasti ja varmasti, kuten itse olimme
laskeutuneet neljännestuntia takaperin. En ymmärrä vieläkään, ettei
kukaan meistä hypännyt veteen, olimme kai siihen liian hervottomia.
Kuulimme selvästi köysien synnyttämän kihnutuksen ja arvioimme
meitä eroittavan välimatkan korkeintaan kymmeneksi jalaksi. Voi
olla, että jotkut meistä kuumeisesti koettivat keksiä pelastuskeinoa,
mutta varmaa on, että suurin osa meistä ei ajatellut juuri mitään, tai
sitten aivan kaukaisia, tähän tuiki kuulumattomia ja kangastuksen
kaltaisia asioita. Hetket venyivät hirvittävän, luonnottoman pitkiksi.
Aloimme lopulta äänettömästi rukoilla, että vene laskeutuisi
nopeammin ja tekisi lopun kärsimyksistämme. Samalla tunsimme
jollain lailla vaitiolomme luonnottomuuden, eikä olisi tarvittu muuta,
kuin että joku meistä olisi kirkaissut tai itkuun tyrskähtänyt, jotta
koko venekunta olisi siihen yhtynyt, mutta sitä ei tapahtunut.
Ja meidän sielumme ahtautui täyteen hiljaista, alistuvaa kauhua ja
varman kuoleman odotusta, ikäänkuin jonkin välttämättömyyden,
ylisinhimillisen pakon edessä. Me olimme kohtalon jaloissa, ja
kohtalomme oli tuo vaaksa vaaksalta vajoava vene.
Me kumarsimme jumalan jalan edessä, joka oli meidät ruhjoava.
Me rukoilimme, anelimme sitä, ikäänkuin se olisi ollut inhimillinen
korva eikä tunteeton, musertava jalka. Niinkuin tuhannet sukupolvet
ennen meitä, me palvoimme tätä julmaa jalkaa, maan matosia kun
olimme.
Joku nousi pystyyn, kurkoittaen kätensä, ylettyen sormenpäillään
veneen pohjaan, ja me tunsimme kaikki tuoreen värin ja tervan
hajun, ihmeellisen raikkaana ja elämää muistuttavana. Ojensimme

59. kaikki vaistomaisesti kätemme, ikäänkuin meidän olisi ollut
mahdollista ottaa olkapäillämme vastaan vene koko kuormineen ja
kannattaa sitä kattona päittemme päällä, kunnes pelastus saapuisi.
Paljoa ei puuttunut, ettei tällainen hupelo houre herännyt
aivoissamme.
Silloin tapahtui jotain, mikä hetkeksi katkaisi kuolemankauhumme.
Nainen, jolle olin antanut turkisviitan, seisoi yhä veneen ulkolaidalla,
ja hänen kasvoillaan kuvastui suuri kiihoitus, joka ei ollut
yksinomaan pelkoa. Yhtäkkiä hän kohosi varpailleen, ja tarttuen
toisella kädellään olkapäähäni, taivutti itsensä uskomattoman
kauaksi taaksepäin ja huusi yläpuolellamme riippuvaa venettä
kohden:
"Kuuletko minua! Minä tahdon sanoa totuuden! Minä olen aina
rakastanut sinua! Minä rakastan sinua nytkin, vaikka veneesi
murskaa minut!"
Hän huusi sanat äänellä, joka oli selvä ja raikas, me kuulimme sen
kaikki, niin hillitön antaumus helähti tästä inhimillisestä äänestä.
Hetkenä, jolloin varmasti uskoimme viheliäisen tuokion kuluttua
surkealla tavalla kuoliaaksi litistyvämme, soi näistä sanoista
vastaamme inhimillisen intohimon kaikkivaltius, ja me, jotka yhä
riipuimme kiinni kuolemaatuottavissa köysissä, olimme todistajina
toisien, lujempien köysien äkilliseen katkaisuun, kuin meidän omat,
hampusta kierretyt touvimme.
Me emme ehtineet vielä tointua hämmästyksestämme, ennenkuin
samassa silmänräpäyksessä, aivankuin näistä ilmaansingonneista
sanoista äkillisen välähdyksen saaden, muuan veneemme keulassa
istunut lämmittäjä syöksyi puukko kädessä köysien kimppuun.
Kuulimme hänen tahdissa huutavan: yksi! — kaksi! ja viiltävän

60. köydet poikki, kaiken tapahtuessa arvaamattoman lyhyessä ajassa.
Heti senjälkeen luisui veneemme eteenpäin pitkin laivan kylkeä,
numero 15 laskeutuessa täsmälleen samalle paikalle, missä me
äsken olimme köysien varassa kelluneet.
Olimme pelastuneet.

61. OLEMATTOMAN ODOTUS.
Kelluimme Queenstownista lähteneellä vähäisellä tenderilaivalla,
vallan Titanicin vieressä, kun äkkiä joku sanoi: "Katsokaappas
ylöspäin, herra!" Silloin näin yhdessä Titanicin neljästä savupiipusta,
jonka läpileikkaus oli kaksikymmentäneljä jalkaa, yltäyleensä nokiset
miehen kasvot, kuin pienen, pirullisen lintukotolaisen, kaulaansa
myöten uponneena ammottavaan kitaan. Venytettyään mitä
ihmeellisimpiin irvistyksiin kujeellista naamaansa, tämä kuvatus
katosi suunnattomaan kurimukseen, ja me odotimme hänen
seuraavassa tuokiossa savupilvenä tuprahtavan taivaalle temppujaan
jatkamaan. Sensijaan saimme kuulla, että luuloteltu savupiippu olikin
vain tyhjä ilmanvaihtoputki, jota muuan lämmittäjistä oli käyttänyt
yleisöä ylimääräisesti hauskuttaakseen.
Mutta pääsemättä tästä näystä, minusta tuntui alinomaa,
ikäänkuin olisi kaikkea, mitä tunsin ja ajattelin, seurannut ilkkuva
lintukotolaisirvistys, nauruntyrske kuulumattomasta korkeudesta, ja
kuin olisi joku huvitellut kustannuksellani jossain punaisen pilven
päällä.
Olin heti alkumatkasta saakka erityisen herkkä ja yhtaikaa
hajamielinen. Tällaisessa tilassa ollessani jää minulta säännöllisesti

62. suuri osa ympäristöäni kokonaan näköpiirini ulkopuolelle, kun
sensijaan taas toiset ilmiöt, usein syyttä, suotta, esiintyvät erittäin
selvässä ja rajoitetussa valaistuksessa, syöpyen muistooni
häviämättömästi.
Nyt kirjoittaessani tätä sairashuoneella, sillä taitoin vasemman
jalkani polvilumpion yläpuolelta, hypätessäni pelastusveneeseen
haaksirikko-yönä, — tuntuu kaikki, mitä sinä yönä elin, tuiki etäiseltä
ja epätodelliselta, ikäänkuin se olisi ollut olemassa yksinomaan ja
ainoastaan mielikuvituksessani. Eikä tämä koske ainoastaan sisäisiä
elämyksiäni, vaan myöskin kaikkia ulkonaisia tapahtumia, jotka jo
näin lyhyen ajan kuluttua ovat muuttuneet melkein kangastuksiksi.
Mutta itse asiassa ei tämä seikka vähennä elämykseni todellisuutta,
sillä kuka voi vetää rajan, missä uni alkaa ja todellinen elämä
loppuu? Kaikki on lopulta elävää elämää, unemmekin.
Palaan kertomukseeni. Olin kävellyt jonkun aikaa kannella, josta
ilman nopeasti yltyvä kylmyys minut karkoitti, ja näin ohimennessäni
veden lämpömäärää mitattavan, tämän näyn johtamatta ajatuksiani
jäävuorien mahdolliseen läheisyyteen. Oli sunnuntai-ilta, ja kello oli
yhdeksän paikkeilla, kun portaitten alapäässä, juuri menossa hyttiin
ja minuun selin kääntyneenä, näin naisen, jonka hyvin tunsin tai
luulin tuntevani.
Hän oli hoikka, olematta kapealanteinen, ja hänen päänsä oli
ruumiin kokoon ja kaulan täyteläisyyteen verraten melkein liian pieni.
Juuri tämä pään sirous ja sen vaivaton ryhti oli minulle tuiki tuttua.
Hänen hiuksensa olivat kammatut niin, että pään muoto pääsi täysiin
oikeuksiinsa, ja ne olivat kiiltävät kuin kehrättyä lasia.
Ennenkuin ehdin mitään sanoa tai edes tointua tapaamisen
odottamattomuudesta, oli hän avannut hytin oven ja taas sulkenut,