Establishing Quantum Physics In Munich Emergence Of Arnold Sommerfelds Quantum School Michael Eckert

Establishing Quantum Physics In Munich Emergence Of Arnold Sommerfelds Quantum School Michael Eckert
Establishing Quantum Physics In Munich Emergence Of Arnold Sommerfelds Quantum School Michael Eckert
Establishing Quantum Physics In Munich Emergence Of Arnold Sommerfelds Quantum School Michael Eckert

1. Establishing Quantum Physics In Munich Emergence
Of Arnold Sommerfelds Quantum School Michael
Eckert download
https://ebookbell.com/product/establishing-quantum-physics-in-
munich-emergence-of-arnold-sommerfelds-quantum-school-michael-
eckert-22042280
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Establishing Quantum Physics In Berlin Einstein And The Kaiser Wilhelm
Institute For Physics 19171922 Hubert Goenner
https://ebookbell.com/product/establishing-quantum-physics-in-berlin-
einstein-and-the-kaiser-wilhelm-institute-for-physics-19171922-hubert-
goenner-22852702
Establishing Quantum Physics In Gttingen David Hilbert Max Born And
Peter Debye In Context 19001926 1st Ed 2019 Arne Schirrmacher
https://ebookbell.com/product/establishing-quantum-physics-in-
gttingen-david-hilbert-max-born-and-peter-debye-in-
context-19001926-1st-ed-2019-arne-schirrmacher-10797722
Establishing Sre Foundations A Stepbystep Guide To Introducing Site
Reliability Engineering In Software Delivery Organizations 1st Edition
Vladyslav Ukis
https://ebookbell.com/product/establishing-sre-foundations-a-
stepbystep-guide-to-introducing-site-reliability-engineering-in-
software-delivery-organizations-1st-edition-vladyslav-ukis-46412452
Establishing Familyschool Partnerships In School Psychology Critical
Skills S Andrew Garbacz
https://ebookbell.com/product/establishing-familyschool-partnerships-
in-school-psychology-critical-skills-s-andrew-garbacz-48744200

3. Establishing A Performance Index For Construction Project Managers
Virendra Kumar Paul
https://ebookbell.com/product/establishing-a-performance-index-for-
construction-project-managers-virendra-kumar-paul-48980234
Establishing Value Weight Measures In Early Mesopotamia Vitali Bartash
https://ebookbell.com/product/establishing-value-weight-measures-in-
early-mesopotamia-vitali-bartash-50923864
Establishing Congress The Removal To Washington Dc And The Election Of
1800 1st Edition Kenneth R Bowling Donald R Kennon
https://ebookbell.com/product/establishing-congress-the-removal-to-
washington-dc-and-the-election-of-1800-1st-edition-kenneth-r-bowling-
donald-r-kennon-51369864
Establishing The Familyfriendly Campus Models For Effective Practice
1st Edition Jaime Lester Margaret W Sallee
https://ebookbell.com/product/establishing-the-familyfriendly-campus-
models-for-effective-practice-1st-edition-jaime-lester-margaret-w-
sallee-51560554
Establishing Private Health Care Facilities In Developing Countries A
Guide For Medical Entrepreneurs 1st Edition Seunghee Nah Egbe
Osifodawodu
https://ebookbell.com/product/establishing-private-health-care-
facilities-in-developing-countries-a-guide-for-medical-
entrepreneurs-1st-edition-seunghee-nah-egbe-osifodawodu-51574198

5. 123
SPRINGER BRIEFS IN HISTORY OF SCIENCE
AND TECHNOLOGY
Michael Eckert
Establishing
Quantum Physics in
Munich
Emergence of Arnold
Sommerfeld’s
Quantum School

6. SpringerBriefs in History of Science
and Technology
Series Editors
Gerard Alberts, University of Amsterdam, Amsterdam, The Netherlands
Theodore Arabatzis, University of Athens, Athens, Greece
Bretislav Friedrich, Fritz Haber Institut der Max Planck Gesellschaft, Berlin,
Germany
Ulf Hashagen, Deutsches Museum, Munich, Germany
Dieter Hoffmann, Max-Planck-Institute for the History of Science, Berlin, Germany
Simon Mitton, University of Cambridge, Cambridge, UK
David Pantalony, University of Ottawa, Ottawa, ON, Canada
Matteo Valleriani, Max-Planck-Institute for the History of Science, Berlin,
Germany

7. More information about this series athttp://www.springer.com/series/10085

8. Michael Eckert
EstablishingQuantum
PhysicsinMunich
Emergence of Arnold Sommerfeld’s Quantum
School
123

9. Michael Eckert
Deutsches Museum
München, Germany
ISSN 2211-4564 ISSN 2211-4572 (electronic)
SpringerBriefs in History of Science and Technology
ISBN 978-3-030-62033-2 ISBN 978-3-030-62034-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-62034-9
©The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard
to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland

10. Foreword
The Quantum Network
The quantum revolution emerged from a series of crises of the classical mechanical
worldview from the late nineteenth century to the early 1930s. This major trans-
formation of physical knowledge was the subject of a research project funded by the
Max Planck Society and pursued jointly by the Max Planck Institute for the History
of Science and the Fritz Haber Institute (2006–2012).
The project focused on the long-term history of this process of knowledge
restructuration, stressing the continuity of practices and structures. The develop-
ment of quantum physics was a communal effort whose nature cannot be captured
by a biographical approach focusing on just a few centralfigures: careful attention
had to be paid to the broader community of researchers and to the network that
enabled them to achieve what no single researcher could do alone. This challenge
necessitated a large-scale collaborative research project. The work drew upon
extensive archival records of correspondence, manuscripts, and notebooks. From its
inception, the project undertook extensive efforts at establishing an international
network of historians, philosophers, and physicists working on the history of
quantum physics. The research results of the project have been published in various
venues (see further readings below).
The emergence of quantum physics was triggered in part by conflicts between
theoretical expectations and experimental results, but also importantly by the dif-
ficulty in integrating the major new physical theories of the nineteenth century—
electrodynamics and thermodynamics—into the mechanical worldview. The
paradigmatic example is blackbody radiation, which dealt with the thermodynamic
properties of radiation enclosed in a container of mechanical atoms. A central role
in this process of transformation was played by a small number of mental models,
such as the quantum oscillator, the Bohr atom, or the light quantum. These mental
models served a dual role of bundling a large and growing amount of empirical
knowledge and posing the challenge tofind a consistent theoretical description for
this empirical knowledge, which would otherwise have been unrelated.
v

11. Central to this process of reorganization of knowledge was not only a large body
of knowledge, ranging from the periodic system of elements to the thermal prop-
erties of matter and radiation, but also the persistence of certain theoretical struc-
tures and methods. Theoretical physicists were, therefore, confronted with critical
decisions about which concepts and theoretical structures could be maintained in
the emerging theory and could thus serve as a guide for the development of the
theory.
One central research result of the project is the insight that the quantum revo-
lution, even though it implied one of the most momentous transformations of
classical physics since its beginnings, cannot be understood as a wholesale
replacement of one conceptual system by another. Rather, quantum mechanics was
the reinterpretation (Heisenberg’s German term wasUmdeutung) of the concepts of
classical physics within a new framework, which left intact not only most of the
established empirical knowledge, but also major parts of the formal structure of this
conceptual framework.
In the quantum revolution some of these high-level and abstract structures
survived, but it was frequently controversial how they were to be interpreted in their
new context. Famous dissenters, such as Einstein and Schrödinger, while accepting
the new theoretical structure, disagreed about its meaning and its connection to the
traditional mechanical worldview. These disagreements have persisted up to this
day, even though quantum mechanics by all counts is a highly successful predictive
theory.
This process of transformation and reinterpretation involved a considerable
number of physicists, chemists, and mathematicians from several countries. And
unlike the case of the contemporaneous development of general relativity, a large
number of these researchers made essential contributions to the development of the
theory. The work of the eventual creators of quantum mechanics in itsfinal form
would not have been possible without the numerous previous achievements that
their work was based on. What was the reason for this striking contrast in the
trajectories of relativity and quantum theory?
It can hardly be argued that the resulting theories, whether mathematical or
conceptual, were fundamentally different in their complexity. While the rise of
quantum physics was based on a much larger amount of empirical data, it is not the
case that the numbers of the involved scientists were required for experimental
work. The major part of the empirical evidence that was relevant for the devel-
opment already existed in the subdisciplines that prepared quantum theory. Central
to the theoretical endeavor was rather a reorganization of the existing knowledge.
Why then was a large number of scientists necessary for the creation of the new
theory?
The hypothesis standing behind this series of books is that a multitude of per-
spectives and theoretical insights, dispersed over differentfields of physics, math-
ematics, and chemistry, was necessary for the theoretical development. This process
required the establishment of a network of researchers refocusing their work on
quantum problems and actively engaging in a multi-centric debate about the
emerging theory. In a relatively short time span following thefirst Solvay
vi Foreword

12. Conference in 1911, a discernible subdiscipline of physics emerged: quantum
theory. The small group of physicists that gathered in Brussels in 1911 shared an
interest in the theoretical potential of the quantum of action, which had been pro-
posed by Max Planck in 1900 and was quickly applied to a variety of physical
phenomena. Yet, this concept was still controversial, and most participants saw it as
little more than a specific theoretical tool within the confines of statistical
mechanics and thermodynamics. By 1918,five years after Bohr had published his
first papers on the quantum theory of the atom, it was widely accepted that quantum
theory was not only the essential theoretical ingredient for atomic physics, but also
that it offered hope for a new theoretical framework for the physics of matter and
possibly also radiation.
This series of Springer Briefs, which opened with Arne Schirrmacher’s
Establishing Quantum Physics in Göttingen: David Hilbert, Max Born, and Peter
Debye in Context, 1900–1926(2019), elucidates the institutional preconditions and
constraints on the emergence of this network of quantum physicists, and on the role
that this new research focus played in the transformation of existing institutions and
the formation of new ones. This includes the effect of contemporary scientists’
recognition of quantum problems, specifically the shifting of their research foci,
reallocation of their resources, and reorganization of research structures and poli-
cies. While the emergence of new theoretical concepts and new experimental results
have been extensively studied by historians of science, the interaction between
institutional and intellectual developments still requires further study. The volumes
in this series thus aim to bridge the gap between work on individual physicists’
paths of discovery and research on the institutional history of science. Each volume
deals with one of the major sites of exploration of quantum theory, where some
of the most powerful and successful physicists and organizers of the work toward
the elucidation of quantum problems lived: Göttingen, Berlin, Copenhagen, and, in
this volume, Munich. The four books present very different institutional situations
and research policies that formed the context for the shift of the research focus
toward quantum physics.
The book you are now holding in your hands is a study on Arnold Sommerfeld’s
famous“nursery of theoretical physics”at the University of Munich. Here, Michael
Eckert shows the importance of the personal and institutional networks for the
emergence of quantum theory. Sommerfeld, originally a mathematician with little
interest in theoretical physics, was a somewhat unlikely choice for a chair of the-
oretical physics when he was appointed in 1906. However, he quickly reoriented
his research focus toward physics, including a keen interest in experimental
research. By 1911, he had already become one of the earliest proponents of
quantum theory, participating in thefirst Solvay conference and working on a
quantum theory of X-rays. Through his elaboration of Bohr’s quantum theory of the
atom into a general theoretical framework and his standard work on atomic theory
Atombau und Spektrallinien, which he frequently revised to reflect the fast devel-
opment of atomic physics, he became one of the leading theorists of quantum
physics. Possibly even more important for the development of quantum theory in
the coming years was his exceptional talent as a charismatic teacher and prolific
Foreword vii

13. networker, which made Munich into a central hub in the fast-growing network of
quantum physicists in the 1920s. It is no coincidence that the two most talented
“child prodigies”of 1920s quantum physics, Wolfgang Pauli and Werner
Heisenberg, were his students, nor that by the end of the decade“about a dozen of
Sommerfeld’s former disciples held chairs in theoretical physics,”as Eckert writes
in this volume.
In the case of Berlin, one is dealing in principle with a far more complex
research landscape, which included the University, the Charlottenburg Polytechnic,
Prussian Academy of Sciences, Imperial Physical Technical Institute, and the
Kaiser Wilhelm Institute for Physics, explicitly founded for research in quantum
physics. The book by Giuseppe Castagnetti and Hubert Goenner,Establishing
Quantum Physics in Berlin: Einstein and the Kaiser Wilhelm Institute for Physics
(1917–1922), focuses on the Kaiser Wilhelm Institute, as it represented an early
attempt to establish a dedicated research institute for the development of quantum
physics within the wider academic landscape of Berlin. In their book, Castagnetti
and Goenner show that the foundation of an institute under Einstein’s directorship,
promoted by an influential group of Berlin physicists, administrators, and indus-
trialists, was a reaction to the increased differentiation within physics and to the
increasingly important role of Planck’s quantum as a germ of crystallization of a
growingfield of knowledge. The creation of the institute was a concrete reaction to
this situation, which attempted to take advantage of Einstein’s ability concerning
conceptual integration for the organization of research. It turned out, however, that
this attempt was essentially a failure. The integration of the knowledge from
physics and chemistry that was required for the formulation of the later quantum
mechanics could, it appears, neither be achieved by the intellectual work of a single
outstanding individual such as Einstein nor by traditional types of intellectual
cooperation. In particular, the failure of the Kaiser Wilhelm Institute to promote
regular and lasting collaboration among scientists on a set of challenging research
problems, across traditional disciplinary specializations, can be interpreted as a
failure of the“academy model”of research policy and funding.
Alexei Kojevnikov’s book on the history of Niels Bohr’s research policies from
1913 to the advent of quantum mechanics in 1925 is based on extensive archival
research in the Niels Bohr Archive in Copenhagen and in other archives. It not only
shows that the political circumstances of the time provided a neutral country like
Denmark with a special opportunity to play a new and more important role on the
international scene. It also makes it clear that these circumstances, in particular after
the First World War, weakened traditional scientific institutions and, at the same
time, the traditional professional and intellectual loyalties fostered by them. As a
consequence, the relatively small Bohr institute could create new, transnational
bonds between scientists that were moreflexible than the established ones. These
new, less rigid connections also allowed for the integration of a variety of local
scientific traditions, which were then brought to bear on specific problems of the
emerging quantum theory. This development is exemplified by several case studies
treated within the study. In the period covered by the study, Bohr’s intellectual
agenda evidently played an important role in the identification of research
viii Foreword

14. problems. But similar to the case of Sommerfeld in Munich, his organizational
abilities as“a great politician, diplomat, fundraiser, and organizer of science”were
at least as important in making Copenhagen a center of quantum physics. A central
factor in this development was the emergence of a new professional stage for young
researchers: the postdoctoral student. It was postdoctoral fellows on Rockefeller
Foundation stipends that constituted a major and vital part of Bohr’s institute, and
that contributed in decisive ways to the development of quantum physics.
In the case of Göttingen,finally, studied by Arne Schirrmacher in thefirst book
of this series, the institutional context is strikingly different from the other cases.
After the Prussian takeover in 1866, Göttingen had become just another provincial
university in the rather centralistic Prussian education system, and its relatively
small physics faculty had to struggle with a shortage of resources and the disinterest
of the Prussian ministry of education. Its mathematics department on the other hand
was acknowledged as one of the, if not the, most important centers for mathematical
research in Germany since the days of Carl Friedrich Gauss. By 1900, with Felix
Klein and David Hilbert, it had even raised its profile and become internationally so
important that even the Prussian bureaucracy could not ignore its demands. Hence,
it is not surprising that the shift of the research focus to quantum physics in the
years from 1914 to 1921, and the hiring of Peter Debye, Max Born, and James
Franck in these years, happened not because of support from the existing physics
faculty but mainly because of the interest of David Hilbert in the development of
quantum physics. Schirrmacher shows how Hilbert reallocated resources toward
quantum research by looking at his lectures, assistants, and use of funds. When
Born was called to Göttingen in 1921, he already had established a successful
research group on quantum physics in Frankfurt. Together with Franck, he quickly
transformed Göttingen into a center of quantum physics, not only through their own
work but also, again, through Born’s network-building efforts, whereby he espe-
cially pursued the exchange with Sommerfeld in Munich and Bohr in Copenhagen.
He was therefore able, for example, to have both Pauli and Heisenberg do their
postdoctoral work in Göttingen, and also contribute greatly to the work of his
institute during these years.
Let us mention, in closing, one striking common thread of the four books: in all
cases, the success or failure of the program depended on the integration of the local
institution into a network of quantum research. Munich, Copenhagen, and
Göttingen could only be as successful as they were as research centers through their
intensive exchanges. Berlin on the other hand, may have failed to develop as
impressively exactly because of a more conservative and self-sufficient approach to
research. This also may explain the relative lack of progress made in the
well-established centers of research outside of central Europe, which were much
less affected by the turmoil of the aftermath of World War I, since also collabo-
ration and networking there could be seen as less of a necessity. This proposal
would offer a striking alternative to Paul Forman’s claim that it was the cultural
climate of the Weimar Republic that pushed quantum physics to the fore. Taken
together, the four volumes in this series present scientific institutions and their
interconnections as the historical locus where the cultural climate of the times and
Foreword ix

15. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

16. vakinaiseksi lukkariksi Oulunsaloon 1861 sekä kotipitäjäänsä
Ylivieskaan 1868. On sittemmin ollut monessa luottamustoimessa
m.m. edusmiehenä kaikissa kirkolliskokouksissa vuodesta 1876 ja
valtiopäivillä vuodesta 1882 vuoteen 1891.
Päivärinnassa kyti jo varhain vastustamaton lukuhalu, jota hän koetti
tyydyttää hankkimalla itselleen niitä vähiä kirjateoksia ja aikakautisia
julkaisuja, joita siihen aikaan suomeksi ilmestyi. Alavieskassa
ollessaan hän ensiksi rupesi kirjoittelemaan sanomalehtiin.
Oulunsalossa kesäkyntöä tehdessään heräsi hänessä ajatus yrittää
panna kokoon kansan muistelmia eräästä Isonvihan aikuisesta
tositapauksesta nimellä Seurakunnan-kosto, joka painettiin Oulussa
1867. Varsinaisen kirjailijauransa aloitti hän kuitenkin vasta v. 1876.
Silloin oli hän taittuneen jalan tähden vuoteen-omana ryhtynyt
kyhäämään kertomusta Elämäni, ottaakseen osaa Kansanvalistus-
seuran julistamaan palkintokilpailuun paraimmasta talonpoikaisen
kansan kotielämää kuvaavasta teoksesta. Tällä hän ei tosin
saavuttanut täyttä palkintoa, mutta sai kuitenkin vähemmän palkkion
sekä lisäksi tekijänpalkan, kun se seuraavana vuonna painettiin.
Sen jälkeen on Päivärinta julkaissut: Elämän havainnoita, ensin
Suomen Kuvalehdessä 1879-80, sitten eri sarjana viisi vihkoa, vv.
1880-84;
[225] historiallisen jutelman Pentti ja Inka Kansanvalistus-
seuran kalenterissa 1882; kuvaelmat kansan-elämästä Naimisen
juoruja 1882, Tintta-Jaakko ja Torpanpoika 1883, Kylään tullessa
1884 sekä Minä ja muut, Sakeus Pyöriän kertomuksia 1885.
[226]
Pietari Päivärinta on, niinkuin sanottu, itse kansan mies; mitä hän
kansan elämästä tuo esiin, sen on hän omin silmin nähnyt ja kuullut.
Milloin hän tämän rajan yli menee, niinkuin jutelmassa Pentti ja Inka,
ei hänen enää onnistu kuvaileminen. Enimmiten hän kertoo matkoilla
tavanneensa lukijalle esitettävät henkilöt. Tekijän oma persoona
tulee siten alati näkyviin, josta on kertomukselle sekä etua että
haittaa. Päivärinnan tapa kuvata on yksinkertainen, luonnollinen,
vaatimaton. Juoni ei ole mutkikas eikä erittäin kekseliäs, mutta sen
sijaan on hänellä tarkka silmä ja terävä huomio sekä kyky luoda

17. hyvin esiin pääkohdat. Kieli on raikasta ja mehevää;
lauserakennuksessa on vieno sointu.
Päivärinta on syvästi perehtynyt kansan oloihin ja käsitystapoihin. Me
näemme silmiemme edessä Pohjolan kansan pinnaltaan karkeana,
vaan sisällisesti jalona. Me näemme sen taistelun kovaa ja
antimistaan niukkaa luontoa vastaan; etenkin kiinnittävät
huomiotamme uudistalollisen ponnistukset oman huoneen
saamiseksi ja omantakeisen toimeentulon hankkimiseksi. Me
näemme vielä sen raakuuden ja taikauskoisuuden rehoittavana,
mutta myös siinä heräävän pyrkimyksen sivistykseen ja valistukseen
ja lopuksi kansallisen hengen valveutumisen. Päivärinnan teosten
saattaa siis yleensä sanoa kuvastavan Suomen kansan sisällistä
kehitystä tällä vuosisadalla. Samoin kuin Kiven Seitsemällä
veljeksellä, on niillä, paitsi kaunokirjallista merkitystä, lisäksi tämä
sivistyshistoriallinen arvo.
Enin osa Päivärinnan kertomuksia on pieniä, tilapäisiä situatsiooni-
kuvia, joissa ulkopiirteet ovat hyvin selviä, keskustelut ja niissä
ilmenevät luonteet omituisia. Varsinkin on kansannaisen sieluelämä
syvällä ja hienolla käsityksellä kuvattuna, esim. Vaimoni, jonka
vertaista tuskin uskoisi siinä säädyssä löytyvän. Pitemmissä
kertomuksissa pistävät viat ja vaillinaisuudet enemmän silmään.
Niissä haittaavat toiminnan yhtäjaksoisuutta monet ja laveat
sivutapahtumat ja syrjämietteet ynnä yleensä esteettisen
suhtaisuuden puute.
Päivärinta on kansamme kaikista tunnetuin ja suosituin
kaunokirjailija. Hänen kirjallisen toimensa vaikutus maassamme
kohoovaan valistukseen ei ole siitä syystä vähäksi arvattava. Myös
ulkopuolella maamme rajoja on se ensinnä kääntänyt huomion
suomalaisen proosakirjallisuuden, samoin kuin aikoinaan Kalevala
runoutemme, olemassa oloon.

18. Viimeisinä vuosikymmeninä on suomenkielinen kirjallisuutemme
alkanut varttua siksi, mitä omantakeinen kansalliskirjallisuus muissa
maissa on. Myös suhteellisesti — maassamme ilmestyvään
ruotsinkieliseen verraten, latinankielisestä ei ole enää puhettakaan —
on se kasvanut ja yhä kasvamassa. Eikä toisin voi olla; sillä se, mikä
niin aavistamattoman korkealle kohotti ruotsinkielisen kirjallisuuden
vuosisatamme keskivaiheilla — mainittakoon ainoasti Runeberg'in
Fänrik Ståls sägner (Vänrikki Stoolin tarinat) 1848 ja 1860 sekä
Topelius'en Fältskärns berättelser (Välskärin kertomukset) 1853-67
— oli suomalaisen kansallisuuden aate. Mutta kun mainittu
kirjallisuus isänmaallisuuden elähyttämänä aikansa on vaikuttanut
maamme sivistyneihin, luoden heihin suomenmielisyyttä, on aivan
luonnollista, että tämä aate ulkomuotonsa, kielensäkin puolesta
suomalaistuu. Mitä uusiin kirjallisiin tuotteihin tulee, on painopiste jo
siirtynyt suomalaiselle puolelle.

19. Nimien luettelo.
Teetetty käytännöllistä tarvetta varten. Sisältää milt'ei yksin omaan
kotimaisia nimiä. Niistäkin on joitakuita tarpeettomia karsittu, sekä
yleensä ainoasti asiallisempiin kohtiin viitattu.
A.
Aboicus, kts. Tammelinus.
Achrenius, Abraham 69, 132-4.
Achrenius, Antti 134.
Achrenius, Henrik 150.
Achrenius, Simo 130-2.
Aejmelaeus, Niilo 242.
Agricola, Mikael 20-1, 25-6, 28-38, 39, 53.
Ahlholm, Juhana 278.
Ahlqvist, August Engelbrekt 311, 315-6, 342, 366-74, 375, 378, 383.
Ahlqvist, Fredrik Juhana 210.
Aho, Juhani 462-8.
Akiander, Mattias 358.
Almberg, Antti Fredrik 379.
Aminoff, Torsten Kustaa 393.
Appelgren, Simo Vilho 276.
Arckenholz, Juhana 78.
Arvidsson, Aadolf Iivar 186, 190, 235, 237, 244, 316, 328.
Aschan, Pekka 358.
Aschelinus, Anterus 137.
Asp, Kaarle Henrik 108.
Aspegren, Anterus 93.
Aspelin, Eliel 426.
Aspelin, Juhana Reinhold 405.
Avellan, Edvin 394-5.
Avellan, Kustaa Aadolf 394.

20. B.
Becker, Reinhold von 194-5, 196, 247, 273-5, 280, 295.
Berg, Olli 412-3.
Bergbom, Fredrik 183.
Bergbom, Kaarlo Juhana 373, 398, 445-8, 458.
Bergh, Samuli Kustaa 234.
Berndtson, Fredrik 231, 341, 395.
Berner, Emanuel 244 (vrt. Viite n:o 182.)
Bisi, Eerik 265.
Bjelke, Tuure Pietarinpoika 22, 55.
Björkqvist, Antti 157.
Blom, Eerik Juhana 447.
Blomstedt, August Frithiof Oskar 393-4.
Borenius, Aksel August 403.
Borenius, Aleksanteri Ferdinand 342.
Borg, Kaarle Kustaa 283.
Brahe, Pietari 162, 167-8.
Brakel, G. A. 303, 305.
Brenner, Elias 80, 135.
Brofeldt, kts. Aho.
Buraeus, Andreas 24.
Budde, Jöns 27.
Bång, Pietari 96.
Bäckvall, Juhana 414-5.
C.
Cajan kts. Kajaani.
Cajander, Paavo Eemil 399, 415.
Cajander, Sakari 258, 262, 341.
Cajanus, Eerik 77, 96, 126-8.
Cajanus, Juhana 128, 248.
Calamnius, Gabriel Gabrielinpoika 148.
Calamnius, Gabriel Joosepinpoika 141-3, 148.

21. Calamnius, Juhana Viktor 400, 452.
Calonius, Mattias 170.
Cannelin, Kustaa 171, 358.
Canth, Minna 452-7.
Carlbohm, Juhana Arvid 171.
Carstenius, Henrik 146.
Castrén, Kaarle Alfred 405-6.
Castrén, Mattias Aleksanteri 202, 285, 312, 316, 339, 349-55.
Cederberg, Juhana Antero 28, 42, 52, 137.
Choraeus, Mikael 72.
Chrons, Eerik Antero 244.
Churberg, Valdemar 348.
Cleve, Sakari Joakim 374-5.
Collan, Fabian 313, 340.
Collin, Fredrik 78.
Corander, Aksel Gabriel 12-3, 357.
Corander, Henrik Konstantin 356-7.
Costiander, Malakias 421-2.
Creutz, Kustaa Filip 72.
Crugerus, Henrik 75.
Cygnaeus, Fredrik 255, 329, 333-4, 341, 424, 427, 450.
D.
Dahlberg, Thure Juhana 421.
Danielson, Juhana Richard 399.
Donner, Otto 77, 402-4.
Durchman, Frans Oskar 271.
E.
Eerikinpoika, Juhana 154.
Ehrström, Eerik Kustaa 186-9.
Eklöf, Juhana Henrik 342.
Elimaeus, Olavi 46.
Elmgren, Sven Gabriel 52, 361.

22. Emlekyl, kts. Nervander.
Enlund, Juhana 450.
Erkko, Juhana Henrik 416-20.
Ervast, Iisak 157.
Escholin, Israel 143.
Eurén, Kustaa Eerik 322, 357-9.
Europaeus, Pietari Aadolf 380.
Europaeus, Taavetti Emanuel Taneli 314-7, 375, 380-1.
F.
Favorinus, Gregorius 53, 75.
Finno, kts. Suomalainen.
Fleming, Klaus Hermanninpoika 59.
Floman, Vilhelm 358.
Florinus, Henrik 71, 98.
Fogel, Martin 81.
Forseen, Samuli 169-170.
Forsius, Sigfrid Aronus 59.
Forsman, August Valdemar 113, 117.
Forsman, Jaakko Oskar 390, 398-9, 400-1.
Forsström, Kaarlo Ferdinand 347, 386-7.
Fortell, Frans Iisak 243.
Franzén, Frans Mikael 72, 110-1, 152, 179, 206, 245, 329, 447, 449.
Frese, Jaakko 72.
Frosterus, Abraham 134.
Frosterus, Jaakko 134.
Frosterus, Juhana Abrahaminpoika 150-2.
Frosterus, Juhana Eerikinpoika 268.
G.
Gadd, Pietari 106-7.
Ganander, Kristfrid 113-9.
Geitlin, Juhana Gabriel 358.
Genetz, Arvi Oskar Kustaa 413-4.

23. Gezelius, Juhana vanhempi 126, 157.
Gezelius, Juhana nuorempi 87, 89, 126.
Giers, Kaarle Robert 106-7.
Godenhjelm, Bernhard Fredrik 398-9, 401-2, 412, 426.
Gottlund, Kaarle Aksel 108, 195, 217-34, 298.
Granlund, Juhana Fredrik 238-9.
Grotenfelt, Kustaa 56, 58, 60, 70, 129, 130, 148, 258.
Gummerus, Kaarle Jaakko 458-9.
H.
Hagman, August 458.
Hahnsson, Juhana Adrian 459.
Hahnsson, Sofia Theodolinda 459-60.
Hallenius, Gregorius 96.
Hallenius, Mattias 80, 96.
Hallsten, Aleksanteri Kustaa Julius 239, 342.
Hannikainen, Pietari 362-6, 378, 383, 408-9.
Hannikainen, Pietari Juhani 420-1.
Hausen, Reinhold 27.
Hedman, Klaus 94.
Heickell, Jaakko 276.
Heikel, Henrik 342.
Heikel, Iivar August 100.
Helenius, Kaarle 198, 267-8.
Helsingius, Markus 52.
Hemminki 27, 46-9.
Hertzberg, Rafael 97.
Hirvonen, Pentti 264.
Hjelt, August 93, 103, 105.
Hoffman, Henrik 53.
Hoppius, Juhana Henrik 136.
Hordell, Pärttyli 126.
Hultin, Tekla 112.
I.

24. Idman, Niilo 72, 79.
Ignatius, Kaarlo Ferdinand 404.
Ignatius, Pentti Jaakko 267.
Ihalainen, Juhana 256.
Ikalensis, Abraham 156.
Ilmoni, Immanuel 240, 281.
Ingenpoika, Hannu 60-1.
Ingman, Antero Vilhelm 270-3, 279, 339.
Ingman, Eerik Aleksanteri 239-40, 280, 300, 338.
J.
Jaakonpoika, Henrik 164.
Jahnsson, Aadolf Valdemar 348.
Jahnsson, Evald Ferdinand 451-2.
Junnila, Juhana Juhananpoika 154.
Juslenius, Taneli 73, 77-81, 83-100, 121-2, 168.
Justander, Eerik 146-7, 166-7.
Juteini, Jaakko 108, 174, 182, 185, 190, 193, 198, 202-17, 218, 277.
Juusten, Paavali 27, 39-41, 59, 102.
Juvelius, Eerik 171.
Jännes, kts. Genetz.
K.
Kajaani, Juhana Fredrik 277, 309.
Kallio, kts. Bergh.
Kallio, Aukusti Herman 459.
Karjalainen, Olli 264.
Keckman, Kaarle Niilo 247, 275, 279, 281-3.
Keiser, Henrik 70.
Kellgren, Abraham Herman August 340, 377, 383, 386.
Kemell, Klaus Juhana 270, 276.
Kiljander, Kaarle Martti 342-3, 347, 356.
Kilpinen, kts. Schildt.

25. Kivi, Aleksis 422-445.
Kollanius, Abraham 163-6.
Koplijni, Jöran 116.
Korhonen, Anna Reeta 256.
Korhonen, Paavo 155, 216, 253-6, 265, 296, 316, 338.
Kramsu, Kaarlo Robert 421.
Kreunpoika, Antti 154.
Kroell, Samuli 60.
Krohn, Julius Leopold Fredrik 1-15.
Kukkonen. Alpertti 257.
Kurikka, Matti 445.
Kurki eli Kurck, Juhana 22, 161, 163-5.
Kymäläinen, Olli 258-9, 261.
L.
Lagervall, Jaakko Fredrik 195, 240-2.
Lagus, Elias 198.
Lagus, Wilhelm Gabriel 58, 161.
Laitinen, Vilho 264.
Lauraeus, Gabriel 134.
Leinberg, Kaarle Gabriel 31, 60, 75.
Lencqvist, Eerik 104.
Lencqvist, Kristian Eerik 104.
Lilius, Aukusti 371.
Lilius, Henrik 147.
Lillienstedt, Juhana 66-7, 72.
Lind, Abraham 117.
Lindfors, Juhana Martti 279, 280, 283.
Linsén, Juhana Gabriel 183, 280, 328.
Lithovius, Iisak 157.
Lithovius, Sakari 138-9.
Livon, Antreas 154.
Lizelius, Antti 158-9.
Lyytinen, Opatti 257.
Lyytinen, Pentti 257, 296.

26. Löfgren, Niilo Viktor Alfred 379.
Lönnrot, Elias 107, 115, 195, 216, 229, 231, 249, 258, 264, 269,
276-9, 283-5, 286-327, 343, 375.
M.
Makkonen, Pietari 258, 259-61.
Malmberg, kts. Mela.
Manninen, Antti 378, 387-8.
Mansikka, Pietari 407-8.
Martinius, Mattias 76, 121.
Martti, herra 55-6, 58.
Maxenius, Gabriel 96.
Mela, Aukusti Juhana 399.
Melander, Kurt Reinhold 52, 163.
Melartin, Eerik Gabriel 280.
Melartopaeus, Pietari 47, 52.
Mennander, Kaarlo Fredrik 103.
Meurman, Agathon 316, 390, 395-6, 399.
Meurman, Otto 316.
Moller, Arvid 80.
Mollerus, Kaarle Fredrik 147-8.
Munster, Sebastian 25.
Murman, Juhana Vilhelm 358.
Myréen, Taneli 185.
Mähönen, Lassi 264.
N.
Nervander, Eemil Fredrik 379, 425.
Nervander, Juhana Jaakko 280, 425.
Niemi, August Robert 107, 141, 248, 327.
Nordström, Juhana Jaakko 59, 280.
Nylander, Abraham 385.
O.

27. Oksanen, kts. Ahlqvist.
Oppman, Romulus Mauno 358.
P.
Paasonen, Heikki 459.
Pachalenius, Antti 146, 165.
Pakkala, Teuvo Oskar 489.
Paleen, Eerik Juhana 170.
Palmén, Ernst Kustaa 399.
Palmén, Juhana Philip 321.
Paulinus, kts. Lillienstedt.
Pazelius, Mattias 157.
Perander, Juhana Julius Frithiof 398, 401, 427.
Petraeus, Aeschillus 44, 53, 74-6, 121, 168.
Pietikäinen, Iisakki 264-5.
Pipping, Fredrik Vilhelm 282.
Pohto, Matti 282.
Polén, Fredrik 315, 348, 375, 377-9, 384-5, 398.
Polon, Eerik Juhana 171.
Poppius, Abraham 220, 234-7.
Porthan, Henrik Gabriel 71, 99, 100-13, 114-6, 122-5, 179, 281.
Procopaeus, Kristian 156.
Puhakka, Antti 258, 261-5.
Päivärinta, Pietari 469-72.
Pärttylinpoika, Kristian 52.
R.
Raa, Hedvig Charlotta 447.
Ragvaldinpoika, Tuomas 153.
Rahkonen, Aleksanteri 410-1.
Rajalenius, Tuomas 84, 156.
Rask, Erasmus 183, 197-200.
Raumannus, Jaakko 157.

28. Raumannus, Joonas Mattiaanpoika 125.
Reijonen, Juho 462.
Rein, Gabriel 100, 191-2, 198, 280, 346.
Rein, Kaarle 144.
Rein, Kaarle Gabriel Thiodolf 338, 360, 399, 404-5.
Reinholm, Henrik August 315.
Remes, Matti 154.
Remes, Simo 154.
Renqvist, Henrik 408.
Renvall, Kustaa 116, 191, 193, 196, 198, 322.
Rindell, Edvard 377.
Roos, Samuli 343.
Roschier, Jaakko 269.
Rosenbom, Fredrik Juhana 105.
Rothman, Albin 392.
Rothovius, Iisak 53, 65.
Rothsten, Frans Vilhelm 348.
Rudbeck, Eero 392-3.
Rudbeck, Olavi vanhempi 80.
Rudbeck, Olavi nuorempi 78, 81.
Rühs, Friedrich 220-1, 328.
Runeberg, Juhana Ludvig 238, 243, 259, 280, 293, 323, 329, 338,
340, 343, 367, 370, 372-3, 383, 395, 413-5, 422, 447, 449, 473.
Räty, Antti, 408-9.
S.
Saarinen, J. 356.
Salamnius, Mattias 128-130.
Salmelainen, kts. Rudbeck.
Salonius, Yrjö 170.
Santala, kts. Slöör.
Sarelius, Johannes 110.
Savolainen, Taavetti 264.
Saxa, Kaarle 243, 276.
Schiefner, Anton 318, 353.

29. Schildt, Volmari Styrbjörn 339, 355.
Schroderus, Eerik 61.
Schrove, Uno Otto Gabriel von 420.
Schröder, Konstantin 407.
Schröter, H. R. von 235.
Seppänen, Benjamin 265.
Setälä, Eemil Nestor 33, 39, 46, 75, 80-1, 96, 100, 148, 399, 400.
Sigfridinpoika, Johannes 59.
Simonanpoika, Kaarle, kts. Helenius.
Simonpoika, Kirri, kts. Helenius.
Simontytär, Maria 126.
Sirelius, Sakari 315.
Sjögren, Juhana Antti 197, 199-202.
Sjöström, Aksel Gabriel 328.
Slöör, Kaarlo Aleksanteri 7, 10, 367, 393, 410, 461.
Snellman, Juhana Vilhelm 192, 293, 327, 334-8, 343, 347-8, 359-62,
364, 368, 395, 480
Sorolainen, Eerik Eerikinpoika 50-4.
Speitz, Hartikka 161-3.
Stenbäck, Lauri Jaakko 271, 329, 341.
Stenbäck, Tuomas 157.
Stenvall, kts. Kivi.
Stiernhjelm, Georg 81.
Stiernkors, Maunu 25.
Stodius, Martti 53, 75.
Strahlenberg, Philip Johann von 81.
Stråhlman, Juhana 197.
Sundergelt, Olavi 75.
Suomalainen, Jaakko 22, 42-5, 53.
Suomalainen, Kaarle Kustaa Samuli 399, 460-2.
Suomalainen, Olavi Yrjönpoika 60.
Suonio, kts, Krohn.
Svenonius, Enevald 77.
Szinnyei, Joszef 379.
T.

30. Tammelin, Lauri 158.
Tammelinus, Gabriel 98, 156.
Tammelinus, Lauri Pietarinpoika 98, 137, 144, 156.
Tandefelt, Otto 268.
Tapaninpoika, Mikael 33.
Tarvanen, kts. Tandefelt.
Teitti, Gregorius 52.
Tengström, Jaakko 110, 268-9.
Tengström, Juhana Jaakko 189.
Tengström, Juhana Robert 340.
Thuronius, Antti 66.
Ticklén, Eero 238.
Ticklén, Kustaa 278.
Ticklén, Pietari 237, 276.
Tigerstedt, Kaarle Konstantin 340.
Tikkanen, Paavo 340, 342, 375, 378, 382-4, 387.
Tolpo, Niilo Maunu 344.
Topelius, Sakari vanhempi 105, 243, 245-9, 297, 301.
Topelius, Sakari nuorempi 329, 340, 415, 450, 461, 473.
Toppelius, Frans Mikael 247.
Toppelius, Kustaa 247, 276.
Toppelius, Oskar 446.
Trapp, Robert 343.
Tröster, J. 81.
Tudeer, Eemil Oskar 399.
Tuderus, Gabriel 96, 135.
Tulindberg, Eerik 112.
Tuokko, kts. Törneroos.
Tuomaanpoika, Ljungi 56-8.
Tuomaanpoika, Valentinus 60.
Tuoriniemi, Elias 265.
Tuovinen, Paavo 264.
Törneroos, Antti 449-51.
V.

31. Vallenius, Iivar 185.
Vallin, Juhana Fredrik 278.
Vanaeus, Juhana 93.
Varelius, Antero 343, 375, 381-2.
Vasenius, Kustaa Valfrid 60, 135.
Vasström, Niilo 72.
Vechter, Esaias 173.
Vecksell, Josef Julius 415.
Vegelius, Juhana 157.
Velin, Juhana 81.
Vernan, Kaarle Kustaa 148-150.
Vesth, Mattias Johannis 39.
Vexionius, Mikael 48, 66.
Vhaël, Pärttyli 81-3, 94-5, 139
Vichman, Yrjö 394.
Vidman, Jaakko Mardell 143.
Virenius, Vilho Kustaa 276.
Vuorinen, kts. Berg.
Väänänen, Heikki 155.
Väänänen, Pietari 154-5.
Y.
Yrjänänpoika, Tuomas 46.
Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari 14, 60, 233, 346-8, 378 ,388-92, 399,
470.
Z.
Zidén, Jaakko 144.

32. Viiteselitykset:
[1] Nimitettiin ylimääräiseksi professoriksi suomen kielessä ja
kirjallisuudessa v. 1885. Hoiti vv. 1884-8 varsinaisen professorin
virkaa vielä seitsemän lukukautta.
[2] Kolmas painos: Suonion kootut runoelmat ja kertoelmat
ilmestyi 1882.
[3] Seitsemäs v. 1895.
[4] Kansantajuisiin kirjoituksiin on lisättävä Suomen suku 1887.
[5] Mainittava on myös historiallinen monografia Maksimilian
Aukusti Myhrberg'istä, joka ilmestyi Suomen Kuvalehdessä 1875 ja
eri kirjana 1881 (Mainioita miehiä n:o 2).
[6] Lisättävä: Lappalaisia tekstejä sanakirjan kanssa 1885.
[7] Oli silloin jo valmiiksi painettu, mutta tuli kirjakauppaan vasta
1883.
[8] Myöhemmin myös Die Gelehrte ehstnische Gesellschaft'in
kutsumana.
[9] Uusi suomalaisen virsikirjan ehdoitus hyväksyttiin kuitenkin
1886:n vuoden kirkolliskokouksessa vähäisillä muutoksilla.
[10] Vuoteen 1883.
[11] Myöhemmissä painoksissa on painovirheitten luku suuresti
lisääntynyt.
[12] Kts R. Hausen. Bidrag till Finlands Historia I. s. 70 ja 117.
Viimeksimainitulla sivulla tavataan myös verbinmuoto: ymberi
käypi.
[13] Painetuksi ne tulivat vasta lopulla 16:tta vuosisataa (1582)
nimellä: Piae Cantiones ecclesiasticae & scholasticae veterum
episcoporum in inclyto regno Sueciae passim usurpatae; toisessa
(1625 vuoden) painoksessa on passim sanan sijalla: praesertim
Magno Ducatu Finlandiae.
[14] Toinen Manuale Aboense, ilman painopaikkaa vuodelta 1522,
on kirkkoherra J.A. Cederbergin toimesta tullut uudestaan
painetuksi v. 1891.

33. [15] Täydellisen kopion siitä on julkaissut professori K.G. Leinberg
v. 1884.
[16] Vrt. muistutusta Juusten'in katkismukseen.
[17] Suomenkielisinä mainittakoon Satehixi peijuen sappi, Poudixi
Cuum kehä ja Pyhe Clemet Taluen too, Petarin Stoli Keueen szoo,
Vrbanus Kesen ensin alka, Sykysyn Bertholmeus palka, joista
edellinen (päällekirjoituksella Judicium finnonum) on nähtävästi
kansanomainen sananlasku.
[18] Uudestaan painettuna ne löytyvät E.N. Setälän ja K.B.
Wiklund'in julkaisemassa ensimmäisessä osassa Suomen kielen
muistomerkkejä.
[19] Samallaisia t-päätteisiä monikon akkusatiivin muotoja
tavataan kuitenkin myös West'illä ja Finnolla, josta voisi päättää,
että niitä Lounais-Suomessakin siihen aikaan käytettiin.
[20] Kts. E.N. Setälän esipuhetta ennenmainittuun kokoelmaan
Suomen kielen muistomerkkejä I.
[21] "Suomenkieleen tulkittu" tai "suomenkielen tulkitus".
Jälkimmäisessä tapauksessa sana "uudistettu" selvästi tarkoittaisi
käännöstyötä ja viittaisi aikaisempaan (Agricolan?)
suomennokseen. Kirjan nimi ei ole alkuperäisessä
oikeinkirjoituksessaan säilynyt.
[22] Löytäjä oli kirjoittaja itse. Sittemmin on löytynyt Suomalaisen
alkuperäinen (?) käsikirjoitus, joka talletetaan yliopistomme
kirjastossa. Se on virsien puolesta täydellinen, mutta esipuhetta
vailla. Upsalan kappaleen on uudestaan painattanut J.A.
Cederberg v. 1893.
[23] Muita suomen lounaismurteen omituisuuksia Suomalaisen
kirjoissa mainittakoon esim. illatiivimuodot laupiutten, wärytten ja
kielteinen taivutus verbein imperatiivissa älkän rijdelkän, älkän
olcon.
[24] Ensimmäistä painosta on kauan pidetty kadonneena, kunnes
sen E. N. Setälä löysi Upsalan kirjastossa v. 1893. Samalla
matkallaan tapasi hän Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa
kolmannenkin, tähän asti kateissa olleen virsikirjan-laitoksen, joka
ilmestyi v. 1621 Wiburin Pispan M. Olonin Elimaeuxen tiedhost ia
soosiost. Sama Elimaeus on myös julkaissut suomalaisen
evankeliumi- ja epistola-kirjan v. 1618. Niinkuin hänen nimensä
osoittaa, oli hän luultavasti Elimäen pitäjästä itäiseltä
Uudeltamaalta kotoisin ja siis syntyänsä suomalainen. V. 1609

34. tiedetään hänen tulleen Tukholmaan koulun-rehtoriksi, v. 1612
päässeen kirkkoherraksi saman kaupungin Isoonkirkkoon sekä
nimitetyn v. 1618 Viipurin piispaksi, jossa virassa hän kuoli v.
1629. Hänen painattamansa kirjat ovat kielen puolesta
huomattavat, sillä tahtoen suomea kirjoitettavaksi tavalla, ioca ey
ainoastans lässä Turkua asuillen, mutta mös Hämäläisillen,
Savolaisillen, Carijalaisillen, ia Pohialaisillen yhteinen ia hyvin
ymmärdettävä ombi, on hän kieleensä ottanut joitakuita
itäsuomalaisuuksia. Hänen apumiehensäkin julkaisutyössä,
Tuomas Yrjänänpoika, Tukholman seurakunnan kappalainen, oli
itäsuomalainen (Suomal. Kirjall. Seuran Keskustelemukset 7/11
1894).
[25] Pietari Henrikinpoika Melartopaeus oli syntynyt Turussa, eli
kirkkoherrana Kemiössä vv. 1558-85, toimitti sitten koulunrehtorin
virkaa Strengnäs'issä Ruotsinmaalla. Määrättiin piispa Erik
Sorolaisen pyynnöstä tuomioprovastiksi Turkuun v. 1594, vaan
muutti v. 1605 jälleen Ruotsiin, jossa hänelle tuli superintendentin
paikka tarjoksi Mariestad'issa. Siellä hän kuolikin v. 1610.
[26] Erityisyytenä Hemmingin kielessä on myös potentsiaalin
käyttäminen, jota aikaisempain kirjailijain kielessä aniharvoin
tapaa. Tämä verbin-muoto ilmaantuu sekä aktiivisena että
passiivisena, vieläpä konditsionaali- ja optatiivi-muotoihin
yhdistyneenä, esim. lieneis, cantaneos, älvös hyljäne.
[27] Kts. Historiallinen Arkisto X. s. 118 (K.E. Melander) ja XII. s.
32 (S.G. Elmgren) sekä Finland 1889 n:o 254 (J.A. Cederberg).
[28] Vrt. suomenkielisten sanojen ja lauseitten kirjoittamista
keskiaikaisissa asiakirjoissa sekä herra Martin ja Ljungi
Tuomaanpojan heti alempana mainittavissa lainsuomennoksissa.
[29] Edellinen on kuitenkin 1685 vuoden Raamatun painoksesta
melkein kokonaan hävinnyt, säilyen ainoasti kahden u:n välissä
esim. sugun. — Eroitus vanhan ja uuden oikeinkirjoituksen välillä
on vielä siinä, että kahdella kirjaimella merkittyjä pitkiä vokaaleja
esiintyy enimmäkseen ainoasti sanan ensitavuussa; etempänä
kuitenkin yleisesti nominien illatiivi-sijassa. Tässä kohden on
Agricola paljoa vapaammalla kannalla. Syy on nähtävästi
kielellinen, valtaan päässeen lounaismurteen vaikuttama.
[30] Kielellisen näytteen herra Martin maanlain-suomennoksesta
on tohtori K. Grotenfelt julkaissut Virittäjässä (II. s. 21) v. 1886.
[31] Ruotsinkielellä, jolla esipuhe on kirjoitettu: hauer ingen
wissheet med sig, ty hon är af allahanda finsko saman hemtat.

35. [32] K. Grotenfelt'in huomauttama edellämainitussa julkaisussa.
[33] Samaa todistaa eräässä Kaarle IX:n aikuisessa
lakiehdoituksessa oleva määräys Suomessa asuvain aatelisten
suomenkielen taidosta. Och äger en Frälsisman thesse tungemål
medh rätta kunna skrifwa och lääsa: Swenska och Finska, ther i
han fadder är, Latin och Tydska (aatelismiehen tulee oikein osata
lukea ja kirjoittaa seuraavia kieliä: ruotsia ja suomea, missä hän
on syntynyt, latinaa ja saksaa). Huomattava on, että tämän lain-
ehdoituksen toimittamiseen otti osaa kolme suomalaista
aatelismiestä. Toisessa ehdoituksessa Ruotsin valtakunnan laiksi,
joka samaan aikaan oli tekeillä, vaan jonka valmistamisessa yksin-
omaan ruotsalaiset miehet olivat osallisena, ei tavata vastaavaa
määräystä (J.J. Nordström, Handlingar rörande Sveriges historia
II. 1. s. 46; vrt. Uusi Suometar 25/2 1894).
[34] Tekijän elämästä tiedetään, että hän v. 1580 kirjoittautui
oppilaaksi Braunsberg'in Jesuiitta-kolleegioon ja sieltä lähetettiin
Vilnan akatemiaan v. 1587, josta myöhemmin pääsi
kaunopuhujaksi Puolan kuninkaan hoviin. Paitsi mainittua
suomenkielistä runoa on hänen opintoajaltaan myös muutamia
latinan- ja kreikankielisiä säilynyt (K.G. Leinberg, Historiallinen
Arkisto XI. s. 177).
[35] Grotenfelt, Historiallinen Arkisto XII, s. 2-7.
[36] V. Vasenius, Historiallinen Arkisto IX, s. 290.
[37] Yrjö Koskinen, Historiallinen Arkisto I. s. 94.
[38] Samaa todistavat ne lentokirjaset, joita oli liikkeillä Turun
piispan vaalissa v. 1756 ja joissa yhtä ehdokkaista nimen-omaan
sillä puolustettiin, että hän oli Suomalainen. Ne näkyvät
herättäneen Ruotsin hallituksenkin huomiota, koska niiden
johdosta tuli sekä tuomiokapitulille että yliopistolle kuninkaallinen
kirje, jossa käsketään poistamaan kaikki kansallisen
tyytymättömyyden syyt ja samalla ankarasti kielletään tekemästä
eroitusta ruotsalaisen ja suomalaisen kansallisuuden välillä.
Mainituissa käskykirjeissä lausutaan myös ilmi se huoli, että
nämät aatteet juurtuisivat yliopiston nuorisoon, jossa oli oireita
siihen suuntaan näkynyt, ja että ne nuorten virkamiesten mukana
kulkeutuisivat maaseuduille sekä siellä yhä laajemmalle leviäisivät
ja menisivät perintönä lapsillekin. (A.H. Snellman, Pohjalaisen
osakunnan historia II. s. 202-9).
[39] Kts. K. Grotenfelt, Historiallinen Arkisto XII. s. 9.

36. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com