Experience Human Development 13th Edition Papalia Solutions Manual

Experience Human Development 13th Edition Papalia Solutions Manual
Experience Human Development 13th Edition Papalia Solutions Manual
Experience Human Development 13th Edition Papalia Solutions Manual

1. Experience Human Development 13th Edition
Papalia Solutions Manual download
https://testbankdeal.com/product/experience-human-
development-13th-edition-papalia-solutions-manual/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankdeal.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Experience Human Development 13th Edition Papalia Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/experience-human-development-13th-
edition-papalia-test-bank/
Experience Human Development 12th Edition Papalia Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/experience-human-development-12th-
edition-papalia-test-bank/
Human Biology 13th Edition Mader Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/human-biology-13th-edition-mader-
solutions-manual/
Business Law with UCC Applications 13th Edition Brown
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/business-law-with-ucc-
applications-13th-edition-brown-solutions-manual/

3. Chemistry Structure and Properties 2nd Edition Tro
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/chemistry-structure-and-
properties-2nd-edition-tro-solutions-manual/
Statistics for the Behavioral Sciences 3rd Edition
Privitera Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/statistics-for-the-behavioral-
sciences-3rd-edition-privitera-solutions-manual/
Aging and the Life Course An Introduction to Social
Gerontology 7th Edition Quadagno Test Bank
https://testbankdeal.com/product/aging-and-the-life-course-an-
introduction-to-social-gerontology-7th-edition-quadagno-test-bank/
Human Sexuality Today 8th Edition King Test Bank
https://testbankdeal.com/product/human-sexuality-today-8th-edition-
king-test-bank/
Elementary Algebra 4th Edition Carson Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/elementary-algebra-4th-edition-
carson-solutions-manual/

4. Introductory Chemistry 4th Edition Russo Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introductory-chemistry-4th-edition-
russo-test-bank/

5. © 2015 McGraw-Hill Education 226

Chapter 8: Psychosocial Development in
Early Childhood

Introduction

Chapter 8 begins with discussion of the development of self-concept, self-definition, and
self-esteem. Cultural and developmental influences on these concepts are detailed.
Understanding emotion is another important aspect of psychosocial development during
the 3–6 year age span. Erikson suggests that the crucial developmental task during this time
period is initiative vs. guilt and that this is directly linked to how children acquire self-esteem.
Another critical task for children during the 3–6 year age range is formation of gender
identity. The authors explore five theoretical perspectives on gender development:
• biological approaches
• evolutionary development approaches
• psychoanalytic approaches
• socialization learning approaches
• cognitive approaches
The section on gender is concluded with a discussion of family, peer, and cultural influences.
The authors then examine play behaviors of children, including different types of play,
cognitive levels of play, social dimensions of play, imaginary playmates, gender, and culture
influences on play behaviors.
In the section of the chapter that addresses parenting, the authors make a distinction
between reinforcement and punishment forms of discipline. The authors then introduce Diana
Baumrind’s typology on parenting styles, which includes the following four styles:
• authoritarian
• permissive
• authoritative
• neglectful or uninvolved
Support and criticism for this model is also addressed, and the authors discuss cultural variance
in parenting styles. Several other important topics are highlighted in this section including
altruism, aggression, and fearfulness.
The chapter is concluded with a discussion on siblings, with special attention placed on
only children, as well as the importance of playmates and friends during early childhood.


Learning Objectives

1. Discuss emotional and personality development in early childhood.

2. Discuss gender development in early childhood.

6. © 2015 McGraw-Hill Education 227
3. Describe play in early childhood.

4. Explain how parenting practices influence development.

5. Evaluate young children’s relationships with siblings and peers.


The Total Teaching Package Outline: Chapter 8
Psychosocial Development in Early Childhood
Heading Resources
Research in Action: Does Play
Have an Evolutionary Basis?

The Developing Self
Learning Objective 8.1
Activity: 8.4, 8.5
The Self-Concept and Cognitive
Development
Essay Question: 8.2
Checkpoint: 8-1, 8-2
Critical Thinking Exercise: 8.4
Self-Esteem Checkpoint: 8-3
Understanding and Regulating Emotions Learning Objective 8.1
Checkpoint: 8-4
Critical Thinking Exercise: 8.2
Erikson: Initiative Vs. Guilt Checkpoint: 8-5
Gender Learning Objective 8.2
Checkpoint: 8-6, 8-7
Lecture Opener: 8.2
Activity: 8.1, 8.6
Gender Differences Checkpoint: 8-8,
Lecture Opener: 8.3
Activity: 8.7
Critical Thinking Exercise: 8.1
Essay Question: 8.1
Perspectives on Gender Development Checkpoint: 8-9
Lecture Opener: 8.4, 8.5
Video: Lack of Gender Constancy at Age 3
Video: Understanding of Gender at Age 3
Video: Gender Identity Development
Video: Gender Stereotypes at Age 6
Play: The Business of Early
Childhood
Learning Objective 8.3

Cognitive Levels of Play Checkpoint: 8-10
Essay Question: 8.3
Imaginary Companions Lecture Opener: 8.1
The Social Dimension of Play Checkpoint: 8-11
Video: Parallel Play in the Sandbox

7. © 2015 McGraw-Hill Education 228
How Gender Influences Play Checkpoint: 8-12
How Culture Influences Play Checkpoint: 8-12
Parenting Learning Objective 8.4
Critical Thinking Exercise: 8.3
Forms of Discipline Checkpoint: 8-13
Parenting Styles Checkpoint: 8-14, 14-15, 14-16
Special Behavioral Concerns Checkpoint: 8-17
Lecture Opener: 8.5
Activity: 8.2, 8.3
Relationships with Other Children Learning Objective 8.5
Siblings Relationships Checkpoint 8-18, 8-19
Video: Siblings at Play
Video: Sibling Differential Treatment
The Only Child Checkpoint: 8-20
Playmates and Friends Checkpoint: 8-21



Detailed Chapter Outline with Key Terms

Chapter 8: Psychosocial Development in Early Childhood

THE DEVELOPING SELF

The Self-Concept and Cognitive Development

• Self-concept: Sense of self; descriptive and evaluative mental picture of one’s abilities
and traits.
• Cognitive construction: A system of descriptive and evaluative representations about the
self.

Changes in Self-Definition: The 5 to 7 Shift

• Self-definition: Cluster of characteristics used to describe oneself.
• Single representations: In neo-Piagetian terminology, first stage in development of self-
definition, in which children describe themselves in terms of individual, unconnected
characteristics and in all-or-nothing terms.
• Real self: The self one actually is.
• Ideal self: The self one would like to be.
• Representational mappings: In neo-Piagetian terminology, second stage in
development of self-definition, in which a child makes logical connections between
aspects of the self but still sees these characteristics in all-or-nothing terms.

8. © 2015 McGraw-Hill Education 229
• Representational systems: In neo-Piagetian terminology, third stage in development of
self-definition, in which a child begins to integrate specific features of the self into a
general, multidimensional concept and to articulate a sense of self-worth.

Self-Esteem

• Self-esteem: The judgment a person makes about his or her self-worth.

Developmental Changes in Self-Esteem

Contingent Self-Esteem: The “Helpless” Pattern

Understanding and Regulating Emotions

Understanding Conflicting Emotions

Understanding Emotions Directed Toward the Self

Erikson: Initiative Vs. Guilt

• Initiative versus guilt: Erikson’s third crisis in psychosocial development, in which
children balance the urge to pursue goals with moral reservations that may prevent
carrying them out.
• Purpose: In Erikson’s third crisis, the courage to envision and pursue goals without being
unduly inhibited by guilt or fear of punishment.

GENDER

• Gender identity: Awareness, developed in early childhood, that one is male or female.

Gender Differences

• Gender differences: Psychological or behavioral differences between males and females.
• Gender similarities hypothesis: Hypothesis that boys and girls on the average remain
more alike than different.

Perspectives on Gender Development

• Gender roles: Behaviors, interests, attitudes, skills, and traits that a culture considers
appropriate for males or for females.
• Gender-typing: Socialization process whereby children, at an early age, learn
appropriate gender roles.
• Gender stereotypes: Preconceived generalizations about male or female role behavior.
• Biological approach: Perspective on gender development that looks at the biological
bases of gender.

9. © 2015 McGraw-Hill Education 230
• Evolutionary developmental approach: Perspective on gender development that sees
gendered behavior as biologically-based with a purpose.
• Psychoanalytic approach: Perspective on gender development that looks at gender from
a Freudian viewpoint.
• Cognitive approach: Perspective on gender development that focuses on thought
processes and active construction of gender concepts.
• Socialization-based approach: Perspective on gender development that emphasizes the
influence of socialization and observational learning on forming gender concepts.

Biological Approaches

• Corpus callosum: The band of tissue joining the right and left cortical hemispheres.
• Congenital adrenal hyperplasia (CAH): A female disorder in which females have high
prenatal levels of androgens resulting in ambiguous genitalia and other masculine
characteristics.
• Androgens: Male sex hormones.
• Estrogens: Female sex hormones.

Evolutionary Developmental Approach

• Theory of sexual selection: Darwin's theory that the selection of sexual partners is a
response to the differing reproductive pressures that early men and women confronted in
the struggle for survival of the species.

Psychoanalytic Approaches

• Identification: In Freudian theory, the process by which a young child adopts
characteristics, beliefs, attitudes, values, and behaviors of the parent of the same sex.


Cognitive Approaches

Kohlberg's Cognitive-Developmental Theory

• Gender constancy: Awareness that one will always be male or female. Also called sex-
category constancy. This appears to develop in three stages:
• Gender identity: Awareness of one's own gender and that of others.
• Gender stability: Realization that gender remains the same with age.
• Gender consistency: Realization that gender remains constant even if outward
appearances, like hairstyle or apparel, are altered.

Gender-Schema Theory

10. © 2015 McGraw-Hill Education 231
• Gender-schema theory: Theory, proposed by Bem, that children socialize themselves in
their gender roles by developing a mentally organized network of information about what
it means to be male or female in a particular culture.
• Schema: A mentally organized network of information that influences a particular
category of behavior.

Social Learning Approach

• Social learning theory: Walter Mischel and Albert Bandura’s expansion of social
learning theory; holds that children learn gender roles through socialization.

Family Influences

Peer Influences

Cultural Influences

PLAY: THE BUSINESS OF EARLY CHILDHOOD

• Rough and tumble play: Wrestling, kicking, and sometimes chasing.
• Cognitive complexity: Types of play change as children's cognitive abilities become more
complex.
• Social dimension: Whether children play alone or with others.

Cognitive Levels of Play

• Functional play: In Piaget’s and Smilansky’s terminology, the lowest cognitive level of
play, involving repetitive muscular movements.
• Constructive play: In Piaget’s and Smilansky’s terminology, the second cognitive level
of play, involving use of objects or materials to make something.
• Dramatic play: In Piaget’s and Smilansky’s terminology, the third cognitive level of
play, involving imaginary people or situations; also called fantasy play, pretend play, or
imaginative play.
• Formal games with rules: In Piaget’s and Smilansky’s terminology, the fourth cognitive
level of play, involving organized games with known procedures and penalties, such as
hopscotch and marbles.

The Social Dimension of Play

• Parallel constructive play: Playing near another child, but not directly interacting with
them.
• Reticent play: A combination of Parten's onlooker and unoccupied categories of play;
often seen as a manifestation of shyness or a prelude to joining in others’ play.

How Gender Influences Play

11. © 2015 McGraw-Hill Education 232
• Gender segregation: The tendency to select playmates of one’s own gender.

How Culture Influences Play

PARENTING

Forms of Discipline

• Discipline: Methods of molding children’s character and of teaching them to exercise
self-control and engage in acceptable behavior.

Reinforcement and Punishment

• External reinforcements: Rewards for behavior that come from outside the child, such as
candy or praise.
• Internal reward: A sense of pleasure or accomplishment.
• Corporal punishment: Use of physical force with the intention of causing pain, but not
injury, to correct or control behavior.
• Psychological aggression: Aggression aimed at damaging or interfering with another
person's relationships, reputation, or psychological well-being; also called indirect,
covert, or relational aggression.

Inductive Reasoning, Power Assertion, and Withdrawal of Love

• Inductive techniques: Disciplinary techniques designed to induce desirable behavior by
appealing to a child’s sense of reason and fairness.
• Power assertion: Disciplinary strategy designed to discourage undesirable behavior
through physical or verbal enforcement of parental control.
• Withdrawal of love: Disciplinary strategy that may involve ignoring, isolating, or
showing dislike for a child.

Parenting Styles

Diana Baumrind and the Effectiveness of Authoritative Parenting

• Authoritarian: In Baumrind’s terminology, parenting style emphasizing control and
obedience.
• Permissive: In Baumrind’s terminology, parenting style emphasizing self-expression and
self-regulation.
• Authoritative: In Baumrind’s terminology, parenting style blending respect for a child’s
individuality with an effort to instill social values.
• Neglectful, or uninvolved: Parenting style in which parents focus on their own needs
rather than those of the child, sometimes because of stress or depression.

Support and Criticism of Baumrind's Model

12. © 2015 McGraw-Hill Education 233
Cultural Differences in Parenting Styles

Special Behavioral Concerns

Prosocial Behavior

• Altruism: Behavior intended to help others out of inner concern and without expectation
of external reward; may involve self-denial or self-sacrifice.
• Prosocial behavior: Any voluntary behavior intended to help others.

Aggression

• Instrumental aggression: Aggressive behavior used as a means of achieving a goal.

Gender Differences in Aggression

• Overt aggression: Aggression that is openly directed at its target.
• Relational or social aggression: Aggression aimed at damaging or interfering with
another person’s relationships, reputation, or psychological well-being; also called covert,
indirect, or psychological aggression.

Influences on Aggression

Fearfulness

RELATIONSHIPS WITH OTHER CHILDREN

Sibling Relationships

The Only Child

Playmates and Friends

13. © 2015 McGraw-Hill Education 234
Suggested Lecture Openers


8.1 Imaginary Companions and Theory-of-Mind

Objective: To help students apply theory-of-mind concepts to their own experiences.

Time necessary: 15–30 minutes

Directions: Begin by asking the class, either as a whole or in small groups, how many of them
had an imaginary companion or “secret friend” when they were younger. If no one is willing to
disclose personal information, you might ask them to speculate on why they think some children
create imaginary companions. If they do disclose personal information, ask them to share more
details about the type of imaginary friend they had, how old they were when the friend appeared,
and any other details they feel comfortable sharing. Lead the class in a discussion of the function
of imaginary friends and any positive or negative reactions they have to this phenomenon.

Wrap-Up: Often students will see this behavior as an indication that children are
“psychologically disturbed,” at which point information from studies such Taylor, M., Carlson,
S. M., et al. (2004), can be presented to help students understand more fully the variables
involved in creating imaginary friends. A discussion of myths about imaginary friends is a good
way to conclude the session.

Reference:
Taylor, M., Carlson, S. M., et al.. (2004). The characteristics and correlates of fantasy in school-
age children: Imaginary companions, impersonation, and social understanding.
Developmental Psychology, 40, 1173–1187.


8.2 Gender Stereotypes in Early Childhood

Objective: To help students identify young children's gender stereotypes and knowledge.

Time necessary: 15–30 minutes (can be done in small groups)

Directions: Show the following film clip from Connect: Gender stereotype beliefs at age 6.
After watching this film clip, have the class break into small groups.

The task for each group is to devise a list of questions that could be asked to children between
the ages of 3 and 6 to demonstrate their knowledge and beliefs about gender stereotypes. Have
each group generate a list of at least ten questions that the group thinks would best get the
children to reveal these beliefs and thoughts.

14. © 2015 McGraw-Hill Education 235
Wrap-Up: Eliminate any duplicates and compile a list using questions from all the groups.
Devise a questionnaire using questions from the compiled list. If you want to take the exercise
further, use this questionnaire in Activity 8.6.


8.3 Doesn’t Behavior Vary by Gender?

Objective: To begin a lecture on gender identity development and to address preconceived ideas
students may have about gender.

Time necessary: 15–30 minutes (can be done in small groups)

Directions: Information taken from Ann Rinzler’s book Why Eve Doesn't Have an Adam's
Apple: A Dictionary of Sex Differences makes for an interesting awareness lesson on gender.
Rinzler notes that men and women are not always the same, although they are equal. Ask
students some of the following questions, or refer to Rinzler’s work for more gender-related
questions.

1. Q: Whose hands are warmer? A: Usually a man’s, because at room temperature, healthy
men have a larger flow of blood to their fingers than do healthy women. When a woman
warms up, however, the flow of blood to her hands will exceed a man’s, because her
blood vessels are more expandable. Thus, a woman’s body can accept 40 percent more
blood during pregnancy, often with no increase in blood pressure.

2. Q: Whose armpits are smellier? A: A woman’s. Men perspire most heavily on the upper
chest from glands secreting only salts and water. Women sweat most heavily under the
arms from glands that secrete fatty substances in addition to salts and water. Bacteria
digest the fatty substances, and their by-products make this sweat smellier.

3. Q: Whose nose knows this rose from that rose? A: Probably a woman’s. The ability to
smell, taste, and hear is influenced by a variety of hormones, especially the adrenal
hormones. At almost every point in the cycle, a woman’s sense of smell is more acute.
Her senses become even sharper as the monthly production of estrogen increases,
peaking at ovulation.

4. Q: Who’s gasping for air in the bedroom? A: Probably a man. Men below age 55 are 10
to 15 times more likely to suffer from sleep apnea. After age 55, women catch up.

5. Q: Whose heart will still be beating when it’s 78 years old? A: Odds are, a woman’s. As
of 2003, life expectancy was about 80 for women, 74.3 for men.

Reference:
Rinzler, C. A. (1996). Why Eve doesn't have an Adam's apple: A dictionary of sex differences.
New York, NY: Facts on File.

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. © 2015 McGraw-Hill Education 236
8.4 Parental Influences on Gender Role Development

Objective: To begin a lecture on gender identity development and to address preconceived ideas
that students may have about gender.

Time necessary: 15–30 minutes (can be done in small groups)

Directions: Social learning theory suggests that parental modeling of gender roles may play a
critical part in gender role identity development. Have students reflect on what kinds of
messages or models their own families demonstrated about gender. Because some students were
likely raised by single parents, make the questions more generic by asking students to include
their memories of close relatives or close friends. You may also want to include answers from
students in married or long-term relationships concerning their current arrangements. Sample
questions might include the following:
• Who most often drove the car?
• Who was in charge of buying presents for relatives?
• Who did the laundry?
• Who waters or mows the lawn?

Wrap-Up: Have students create a list of common household tasks and delineate them by gender.
This exercise is more interesting if students of different ages participate.

8.5 Cartoons and Sex Stereotypes

Objective: To examine how sex-role stereotypes may be depicted in cartoons that are watched
by young children.

Time necessary: 20–30 minutes.

Directions: Record a popular children’s television cartoon. Show the recording in class. Have
the students keep notes on the following factors as they view the show, and then discuss them at
the conclusion of the viewing.
• What are the numbers of male and female characters?
• How are the male and female characters dressed?
• What are the jobs of the male and female characters?
• Which character cares for children, protects others, shows nurturing behaviors?
• Which character displays aggression?

Wrap-Up: At the end of the session, total the information that was collected and discuss how
male and female role models are depicted. How might a boy or girl feel about this cartoon? How
might a child’s self-esteem be increased or diminished after watching this show?

17. © 2015 McGraw-Hill Education 237
Critical Thinking Exercises

8.1 Cultural Influences on Gender Role Development

Objective: To have students apply gender-related developmental concepts for preschool-age
children.

Type/Length of activity: Small group discussions

Time to complete: 30–45 minutes in small groups

Directions: This exercise is designed to help students think about gender-role messages acquired
through the socialization process. Have students generate as many clichés as they can about
appropriate behavior for girls and boys. Examples might include the following:
• “Big boys don’t cry.”
• “Take it like a man.”
• “Boys will be boys.”
• “Girls can’t do math.”
• “Sugar and spice and everything nice.”
• “Nice girls know how to keep their mouths shut.”

Once they have accumulated a list of phrases, have students discuss the validity of each cliché
and how such clichés might be useful and/or harmful.

A variation of this exercise is to take popular music and look for these gender-role messages.
Have each student bring an example of gender role development from a song. You can then pick
several of these and play the songs. Have the students discuss how music and music videos are a
major source of socialization for children and adults.


8.2 Childhood Fears

Objective: To have students discuss and develop a better understanding of common childhood
fears and effective/ineffective methods of dealing with them.

Type/Length of activity: Class discussion

Time to complete: 15–20 minutes

Directions: A good introduction to this topic is the short film Monsters in the Closet:
Childhood Fears, available from Films Media Group. Following the film, ask students who are
willing to share about their childhood fears. List the fears on the board and notice common
themes and unusual fears. It is interesting to examine the fears to see if there are gender
differences or generational differences if you have students of a wide variety of ages in the
classroom.

18. © 2015 McGraw-Hill Education 238
A variation on this exercise is to have students form small groups and develop a list
within their own group of their most common fears and the ages at which they emerged.
A good way to end the discussion is to have the entire class examine some of the
effective and ineffective ways of managing fears in children presented in the book or from the
DVD.

Reference:
Monsters in the closet: Childhood fears. (Films Media Group, 1997, 17 min.).


8.3 Should There Be Competency Testing for Parents?

Objective: To debate the pros and cons of mandatory parenting education.

Type/Length of activity: Class debate or discussion

Time to complete: 30–45 minutes

Directions: Is it possible to improve the lives of children by improving the quality of parenting?
Students might debate the following proposal:

Considering the major genetic and environmental influence a parent has on a
child, people should be required to demonstrate a proven level of genetic viability
and social competence before being allowed to be a parent.

Pro: A person must prove a minimal degree of competency to qualify to drive a car, graduate
from school, or practice a profession. It should not be assumed that individuals will be good
parents just because they are human. There are many controllable factors that can be used as
screening criteria to prevent the birth of impaired children and to eliminate detrimental home
environments. Genetic counseling, parenting classes, medical examinations, and husband-wife
planning are now common practices of concerned prospective parents. Licensing parents makes
just as much sense as licensing doctors, teachers, or electricians!

Con: The goal of making children healthy and happy is indeed an admirable one. However, this
goal cannot be used as an excuse to implement a pernicious, licensing bureaucracy that would
sanctify elitism by denying disfavored individuals the right to reproduce. There is no way to
establish what minimal competencies should be, let alone enforce the standards. Licensing would
not prevent poor parenting any more than licensing prevents poor driving. There are too many
other factors to consider. Individuals have the right to decide about their own parenting!

The following points give arguments that might be advanced to support each side of the debate.

Pro: License Parents

19. © 2015 McGraw-Hill Education 239
1. Children have the right to have good physical bodies and adequate parents.
2. Genetic counseling will prevent transmitting of fatal and handicapping genetic
conditions.
3. Prenatal care and a healthy mother can be required to prevent handicapped infants—that
is, to avoid teratogens.
4. Some states already require tests for syphilis and the mandatory sterilization of certain
institutionalized retarded individuals.
5. Adoption agencies already require extensive parenting skills and economic levels.
6. The cost of the necessary bureaucratic mechanism of control is insignificant compared to
the gains to be derived by society in the areas of both mental and physical health.

Con: The Right to Parent

1. Parents have the right to choose parenthood and bear its consequences.
2. The minimal standards could be changed capriciously or maliciously to include height,
weight, nearsightedness, skin color, education, income, and so on.
3. Who would make the decisions granting or denying permission for parenthood?
4. Scientists are not certain what a good parent is or whether a child has to have a competent
parent in order to be emotionally and physically healthy.
5. Some of the world's most competent, creative, and constructive individuals emerged from
handicapping conditions.
6. Birth-control methods are not always effective or practiced. What happens when an
"unlicensed pregnancy" is discovered?

References:
American Psychologist. Special issue. Psychology and children: Current research and practice.
1979 (Oct.), 34, See articles by Sroufe, Bronfenbrenner, David & Baldwin, Starr,
Schwarz, Kagan, and Shore.
Chamberlin, R., Szumowski, E., & Zastowny, T. An evaluation of efforts to educate mothers
about child development in pediatric office practices. American Journal of Public Health,
1979, 69, 875–886.

Students can be asked to vote anonymously for the debate winner or asked to write down what
they learned that they did not know before about parenting education.

8.4 Understanding the 5 to 7 Shift

Objective: To understand the concepts of the 5 to 7 shift in self-defining abilities.

Type/Length of activity: Class discussion

Time to complete: 10–15 minutes

20. © 2015 McGraw-Hill Education 240
Directions: According to the text, young children have a shift in self-defining abilities between
the ages of 5 and 7, which takes them from being unable to see more than one dimension of
themselves at a time to being able to integrate specific features of the self into a general,
multidimensional concept. During these stages, all-or-nothing thinking declines and their self-
descriptions become more balanced.
Examine some childhood crises and discuss how a child's stage of self-definition might influence
his or her ability to cope with the following:
• Divorce of parents
• Emotional or sexual abuse
• Death of a parent or sibling or other close family member
• Failing kindergarten

21. Other documents randomly have
different content

22. "Ehdottomasti; mutta kenties peloitin hänetkin."
"Kuinka niin?"
"No, hyvä Jumala, olin vielä hulluna tuosta äsken kertomastani,
niin että hän ei tietenkään ole ymmärtänyt puheestani mitään, vaan
on pahasti säikähtänyt."
"Oh, älä ole huolissasi, veikkonen", rauhoitti Bragelonne. "Hän on
hyväsydäminen ja antaa anteeksi, ja älykkäänä hän on kyllä
oivaltanut tilasi."
"Niin, kunhan hän ei vain olisi oivaltanut liiankin hyvin! Hän voisi
kertoa muille."
"Ei, sinä et tunne Louisea, kreivi", vakuutti Raoul; "Louisella on
kaikki avut eikä ainoatakaan vikaa."
Nuoret miehet astelivat ohitse, ja heidän äänensä haipuivat.
"Mitä ihmettä, la Vallière!" kummeksui neiti de Tonnay-Charente;
"herra varakreivi de Bragelonne mainitsi sinua Louisena! Mistä se
johtuu?"
"Me olemme kasvaneet yhdessä", vastasi neiti de la Vallière;
"olemme tunteneet toisemme varhaisesta lapsuudesta asti."
"Ja onhan herra de Bragelonne sulhasesi, kuten kaikki tietävät",
huomautti Montalais.
"Kas, en minä sitä tiennyt", sanoi toinen ystävätär. "Onko se totta,
la
Vallière?"

23. "Kyllähän", selitti Louise punastuen, "kyllähän herra de Bragelonne
on osoittanut minulle sen kunnian, että on pyytänyt kättäni…
mutta…"
"Mutta mitä?"
"Mutta kuningas ei kuulu näkevän hyväksi antaa suostumustaan
liitollemme."
"Mitä kummaa! Ja miksi kuningas sekaantuu sellaiseen ollenkaan?"
huudahti Aure vihaisesti. "Mitä tekemistä politiikalla on rakkauden
kanssa? Jos siis sinä rakastat Bragelonnea ja hän sinua, niin ottakaa
te vain toisenne! Minä annan teille suostumukseni."
Athénais remahti nauruun.
"Puhun tosissani", vakuutti Montalais, "ja minun mielipiteeni on
toki tässä tapauksessa yhtä pätevä kuin kuninkaankin. Eikö olekin,
Louise?"
"No niin, nuo herrat ovat nyt poissa", vastasi la Vallière vain;
"käyttäkäämme yksinäisyyttä, rientääksemme ruohikon yli metsään."
"Ja sitä pikemmin", yhtyi Athénais, "kun tuolla näkyy valoja
lähenevän linnasta ja teatterista päin arvattavasti jonkun ylhäisen
seurueen opasteluna."
"Juoskaamme", virkahtivat kaikki kolme yhteen suuhun, ja soreasti
kohottaen pitkiä silkkilaahuksiaan Montalais ja Athénais kirmasivat
aukion yli, joka eroitti puiston varjoisimman osan lammikosta —
edellinen kiitäen nopsana kuin kauris ja jälkimäinen rynnäten
kiivaana kuin nuori susi, niin että joku kurkisteleva Aktaion[57] olisi
toisinaan voinut nähdä hämyssä siron, valkoisen säären vilahtavan

24. atlashameen sankasta varjosta. Herkempänä ja häveliäämpänä la
Vallière antoi hameensa liehua vapaana, ja kun hän oli hennompi
jalaltaankin, täytyi hänen pian pyytää ystävättäriänsä hiljentämään
vauhtia. Taammaksi jääneenä hän pakottikin edelliset odottamaan.
Samassa joku pajunvesojen täyttämään kaivantoon lymynnyt mies
kapusi vikkelästi ojanteen reunalle ja läksi kiirehtimään linnalle päin.
Neitoset saapuivat laidelehtoihin, joiden kaikki käytävät olivat
heille tuttuja. Tuuheita, kukkivia puistokujia kohosi kaivantojen
partailla; alaslasketut sulkupuomit suojelivat toiselta puolen
kävelijöitä hevosten ja vaunujen tungettelulta. Etäältä jo kuuluikin
kuningatarten ja Madamen kaleesien jytyä valtatien kovalta
kamaralta. Lukuisat ratsumiehet seurasivat niitä niin säännöllisellä
tömistelyllä kuin Vergiliuksen kuusimittaiset säkeet lausuttuina
etenevät poljennossaan. Hälyyn sekautui etäisen soiton säveliä,
joiden vaiettua ylpeä satakieli tunsi asiakseen tervehtiä laulualueensa
hämyyn pistäytynyttä seuruetta peräti monisointuisella, suloisella ja
puhtaasti esitetyllä sävelistöllään. Laulajan ympärillä hohtelivat isojen
puiden tummalla taustalla muutamien kissapöllöjen silmäparit, ja
muutenkin näkyi tämä hovijuhlan ylimääräinen numero samalla
saaneen metsikköjen salaperäiset asukkaat kuulijoikseen, sillä hirvi
ilmeisesti tuudittausi noilla sävelillä vesaikossaan, fasaani oksallaan
ja kettu luolassaan. Tämän yöllisen ja näkymättömän elämän
merkkinä häilähteli ja rasahteli tuon tuostakin lehvissä ja tiheiköissä.
Silloin metsän luonnottaret hiukan kirahtivat, mutta rauhoittuivat
samassa, tyrskähtivät nauruun ja samosivat edelleen. Siten he tulivat
Kuninkaan tammen luo.
Tämä kunnianarvoinen metsän vanhus oli nuoruudessaan kuullut
Henrik II:n huokauksia kauniin Poitiersin Dianan tähden ja
myöhemmin Henrik IV:n samaten ilmaisevan tunteitaan Gabrielle

25. d'Estréesin vuoksi. Puutarhurit olivat tammen tyven ympäri luoneet
ruohopenkin, jonka sammalmättäillä kuningaskin saattoi tavata
väsyneille raajoilleen mukavamman levon kuin samettipieluksilla.
Puun runko oli selkänojaksi rosoinen, mutta kyllin leveä kaihtamaan
neljääkin henkilöä, ja oksat kaareusivat holviksi, jonka lehvistöön
puhujain äänet haipuivat noustessaan taivasta kohti.
115.
Mitä Kuninkaan tammen alla haasteltiin.
Ilman lenseydessä, lehvien liikkumattomuudessa oli äänetön
kehoitus näille nuorille naisille vaihtamaan äkkiä lepertelynsä
vakavammaksi keskusteluksi. Ja juuri hilpeäluontoisin joukosta,
Montalais, taipui siihen ensimmäisenä. Häneltä pääsi raskas
huokaus.
"Mikä ilo", huudahti hän, "tuntea itsemme täällä vapaiksi, saada
olla yksinämme ja avomielisiä, eritoten itseämme kohtaan!"

26. "Niin", myönsi neiti de Tonnay-Charente; "sillä kaikessa
loistossaankin hovi aina kätkee valhetta sametin poimuihin ja
timanttien hohteeseen."
"Minä", huomautti la Vallière, "en koskaan valehtele; ellen voi
sanoa totuutta, niin olen vaiti."
"Et sillä keinoin pysy pitkää aikaa suosiossa, kultaseni", arveli
Montalais; "täällä ei olla kuten Bloisissa, missä kerroimme vanhalle
Madamelle kaikki kiusamme ja mielitekomme. Madamella oli hetkiä,
jolloin hän muisti kerran olleensa nuori. Ken vain niinä päivinä puheli
Madamen kanssa, hän tapasi vilpittömän ystävän. Madame kertoi
meille rakkaudesta puolisoonsa, ja me juttelimme hänelle tämän
rakkausseikkailuista muiden kanssa, tai ainakin huhuista, joita hänen
armastelustaan levitettiin. Herttuatarparka, kaikessa
viattomuudessaan hän nauroi niille, ja me myöskin. Mitenkähän
hänen laitansa nyt lienee?"
"Kas, Montalais, naurunhaluinen Montalais", huudahti la Vallière,
"johan sinä huokaat toistamiseen! Metsä herättää sinussa
syvällisyyttä, ja tänä iltana olet melkein järkevä."
"Hyvät neidit", sanoi Athénais, "teidän ei sovi sillä tavoin kaivata
Bloisin linnaa, ikäänkuin ette viihtyisi täällä. Hovi on paikka, jonne
keräytyy miehiä ja naisia puhumaan äitien ja holhoojien sekä
varsinkin rippi-isien ankarasti kieltämistä asioista. Hovissa
haastellaan niistä kuninkaan ja kuningattarien oikeutuksella; eikö se
ole hauskaa?"
"Voi, Athénais!" virkahti Louise punastuen.

27. "Athénais on tänä iltana avomielinen", sanoi Montalais.
"käyttäkäämme sitä hyväksemme."
"Niin, se käy laatuun, sillä tänä iltana voisi sydämestäni saada
heltiämään syvimmätkin salaisuudet."
"Olisipa siis nyt markiisi de Montespan saapuvilla!" virkkoi
Montalais.
"Luuletko, että rakastan herra de Montespania?" jupisi kaunis
neitonen.
"Onhan hän toki komea mies?"
"On, ja se ei ole pieni etu minun silmissäni."
"Siinäpä se."
"Sanon enemmänkin, — hän on kaikista täkäläisistä
aatelismiehistä pulskin ja…"
"Mitä tuolta kuuluu?" havahtui la Vallière huomauttamaan,
hätkähtäen sammalpenkillä.
"Peura varmaankin pakenemassa oksien alle."
"Minä pelkään vain miehiä", sanoi Athénais.
"Kun ne eivät ole herra de Montespanin kaltaisia?"
"Lopeta jo se naljailu… Herra de Montespan osoittaa minua
kohtaan huomaavaisuutta, mutta se ei mitään merkitse. Samoinhan
herra de Guiche esiintyy Madamea kohtaan."

28. "Kreiviparka!" surkutteli la Vallière.
"Miksi parka?… Onhan Madame kaiketi kyllin kaunis ja ylhäinen
nainen."
La Vallière pudisti surumielisesti päätänsä. "Rakastaessa", sanoi
hän, "ei tule kysymykseen kauneus eikä ylhäisyys, hyvät
ystävättäret: rakastaessa saavat merkitystä vain rakastetun sydän ja
silmät."
Montalais remahti nauramaan. "Sydän, silmät, — voi siirappia!"
ivasi hän.
"Puhun omasta puolestani", vastasi la Vallière.
"Yleviä mielipiteitä!" myönsi Athénais suojelevasti, mutta
kylmäkiskoisesti.
"Etkö sinä ajattele samoin?" kysyi Louise.
"Kyllähän, — mutta miten voi surkutella miestä, joka mielistelee
sellaista naista kuin Madamea? Jos tuossa on olemassa epäsuhdetta,
niin se jää kreivin eduksi."
"Oi, eipä suinkaan", väitti la Vallière, "vaan Madamen."
"Millä tavoin?"
"Sen selitän. Madame ei edes halua tietää, mitä rakkaus on. Hän
leikkii sillä tunteella kuin lapsi ilotulitustarpeilla, joista yksi ainoa
kipinä sytyttäisi palatsin. Tuli hohtaa, se häntä viehättää. Kas, riemu
ja rakkaus ovat ne loimet, joilla hän tahtoo kutoa elämänsä. Herra

29. de Guiche rakastuu tähän korkeasäätyiseen naiseen, mutta tämän
syytä ei ole, että kreivi ei voi herättää vastarakkautta."
Athénais puhkesi ylimieliseen nauruun. "Niinkö vainkin?" sanoi
hän. "Missä nyt ovat äskeiset ylevät mielipiteesi? Eikö naisen
hyveenä ole urhoollisesti torjua kaikkea lähentelyä, josta voisi koitua
vakavia seurauksia? Järkevän ja hyväsydämisen naisen tulee katsella
miehiä, antaa heidän rakastaa ja ihaillakin etäämmältä, ja sanoa
itselleen korkeintaan kerran elämässään: 'Kas, ellen olisi ollut se
mikä olen, niin olisin ehkä vähemmän inhonnut tuota miestä kuin
muita.'"
"Tuollaista tulevaisuuttako", huudahti la Vallière liittäen kätensä
ristiin, "sinä siis ajatteletkin herra de Montespanille?"
"Niin tietysti, hänelle kuten muillekin! Olenhan jo sanonut, että
tunnustan hänelle jonkunlaisen etusijan; eikö se riitä? Kas,
naisinahan me olemme kuningattaria kaiken sen ajan, minkä luonto
sallii meidän pitää tätä valtiutta hallussamme, viidestätoista
viidenteenneljättä ikävuoteen asti. Kyllä ehdimme sydämelle sitten
suoda sijaa, kun meillä ei enää muuta olekaan."
"Voi, voi!" hymähti la Vallière.
"Juuri niin!" huudahti Montalais; "siinäpä hallitseva nainen! Sinä
pääset pitkälle maailmassa, Athénais."
"Etkö olekin tässä samaa mieltä kanssani?"
"Oi, joka jäsenestäni!" vastasi ilvehtijä.
"Laskenet leikkiä, Aure?" virkkoi Louise.

30. "Ei, ei, minä hyväksyn kaikki, mitä Athénais puhui. Mutta…"
"Mutta mitä?"
"No, minä en voi sitä teossa toteuttaa. Minulla on mitä
täydellisimmät periaatteet; teen päätöksiä, joihin verrattuina
Alankomaiden käskynhaltijan ja Espanjan kuninkaan säännökset ovat
vain lasten leikkiä, — mutta kun koittaa täytäntöönpanon aika, niin
siitä ei tulekaan mitään."
"Tunnet itsesi silloin heikoksi?" sanoi Athénais ylenkatseellisesti.
"Ihan surkeasti."
"Onneton luonne", arvosteli Athénais. "Mutta ainakin teet jonkun
valinnan?"
"En toden totta! Kohtalo suvaitsee vastustaa minua kaikessa:
unelmoitsen keisareista ja tapaan vain…"
"Aure, Aure!" huudahti la Vallière, "älä pikku sukkeluuden hyväksi
halvenna niitä, jotka rakastavat sinua niin hellän hartaasti!"
"Oh, enpä pidä sillä väliä: ne, jotka rakastavat minua, tuntevat
itsensä jo kyllin onnellisiksi, kun en heitä aja tiehensä, kultaseni. Sitä
pahempi minulle, jos olen heikko; mutta sitä pahempi heille, jos sen
heille kostan. Ja totisesti minä kostan!"
"Aure!"
"Olet oikeassa", virkkoi Athénais, "ja ehkä pääset siten samaan
päämäärään kuin minäkin. Sitä, nähkääs, sanotaan keimailuksi;
miehet, jotka ovat niin monessa suhteessa typeriä, osoittavat

31. ymmärtämättömyyttään varsinkin siinä, että he keimailu-sanaan
sisällyttävät naisen ylpeyden yhtä hyvin kuin hänen
oikullisuutensakin. Minä olen ylpeä, tarkoitan valloittamaton;
kohtelen tylysti tavoittelijoitani, ollenkaan yrittämättä pysyttää heitä
lähelläni. Mutta miehet syyttävät minua keimailijattareksi, kun
itserakkaudessaan luulottelevat, että kaipaan heitä. Toiset naiset,
kuten Montalais, ovat antaneet mielistelyn vaikuttaa itseensä, ja he
joutuisivat turmioon ilman vaistonsa onnellista kimmoisuutta; tämä
pakottaa heidät äkkiä muuttamaan mielensä ja rankaisemaan sitä,
jonka ihailun he vastikään ovat ottaneet vastaan."
"Oppinutta esitelmöimistä!" sanoi Montalais nautiskelevan
herkuttelijan äänensävyyn.
"Inhoittavaa!" jupisi Louise.
"Tällaisen keimailun ansiosta, sillä se on todellista keimailua",
pitkitti neiti de Tonnay-Charente, "äskeinen ylpeydestä pöyhistynyt
rakastaja surkastuu tuossa tuokiossa, paisuneen itserakkautensa
tyhjentyessä. Äsken hän jo röyhisteli voittajana, nyt hän perääntyy;
hän aikoi meitä suojella, mutta heittäytyykin jälleen jalkoihimme.
Seurauksena on, että mustasukkaisen, kiusallisen, omapäisen
aviopuolison sijasta meillä on aina vapiseva, aina hehkuva, aina
alistuvainen rakastaja, ja vain siitä syystä, että hän tapaa
rakastajattaren, joka aina on uusi. Kas, se hyöty on keimailusta,
hyvät neidit, ja sen saatte uskoa. Sen avulla pysyy kuningattarena
naisten joukossa, vaikkei olekaan saanut Jumalalta sydämensä ja
mielensä hillitsemisen kallisarvoista lahjaa."
"Oi, kuinka sinä olet älykäs!" kiitti Montalais; "ja hyvinpä sinä
käsität naisten velvollisuuden!"

32. "Siten hankin itselleni erityistä onnea", sanoi Athénais kainosti;
"minä pelastaudun, kuten kaikki heikot rakastavaiset, väkevämpäin
sorrolta."
"La Vallière vain ei hiisku mitään."
"Eikö hän laisinkaan hyväksy puhettamme?"
"Minä en sitä edes käsitä", lausui Louise. "Tehän puhutte kuin
olennot, jotka eivät ollenkaan ole kutsutut tämän maan päälle
asumaan."
"Sinun maailmasi onkin sitten ihan erikoinen!" sanoi Montalais.
"Maailma", tokaisi Athénais, "jossa mies suitsuttaa naiselle,
saadakseen hänet huumaantuneena sortumaan, ja sitten häpäisee
langennutta!"
"Kuka tässä puhuu lankeemisesta?" kysyi Louise.
"Ah, siinäpä uusi väitelmä, neitiseni! Suvaitsehan ilmoittaa minulle
keinosi, miten voi välttää voitetuksi joutumista, jos antautuu
rakkauden valtaan?"
"Oi!" huudahti nuori tyttö kohottaen kauniit, kosteat silmänsä
tummalle taivaalle; "oi, jos tietäisit, mitä sydän on, niin selittäisin
sinulle ja saisin sinut uskomaan; rakastavainen sydän on kaikkea
keimailuanne voimallisempi ja vaikuttaa enemmän kuin teidän
ylpeytenne. Naista ei luullakseni koskaan rakasteta, niin totta kuin
Jumala minua kuulee, mies ei koskaan elähdy palvomaan oikealla
rakkaudella, ellei hän tunne itseään rakastetuksi. Jättäkää
vanhuksille se ilveily, että luulevat keimailijain heitä ihailevan. Nuori
mies tuntee vaistomaisesti, häntä ei johdeta harhaan; siitä

33. huolimatta saattaa keimailija hänessä herättää halua, kuumeista
kiihkoa, raivoisaa intohimoa, — sitä, nähkääs, en tahdo kieltää.
Sanalla sanoen keimailija voi saada hänet päästään pyörälle, mutta
ei koskaan rakastumaan. Rakkaus, nähkääs, on minun käsittääkseni
alituista, ehdotonta, täydellistä uhrausta; mutta se ei ole uhrausta
vain jommankumman asianomaisen puolelta. Se on kahden sielun
täydellistä itsekieltäytymystä, näiden tahtoessa sulautua yhdeksi
ainoaksi. Jos koskaan rakastan, niin pyydän rakastajaani jättämään
minut vapaaksi ja puhtaaksi; minä sanon hänelle, ja hän kyllä
ymmärtää sen, että sieluni tulee revityksi, kun epään häneltä jotakin.
Ja hän, joka minua rakastaa ja tuntee uhrini surullisen suuruuden,
uhrautuu silloin puolestaan kuten minäkin. Hän kunnioittaa minua,
hän ei koeta saada minua lankeamaan, loukatakseen minua niinkuin
sinä äsken sanoit ivatessasi rakkautta sellaisena kuin minä sen
käsitän. Kas sillä tavoin minä rakastan. Sanokaa minulle vain, että
rakastajani johtuu halveksimaan minua; minä uhmaan sitä ajatusta,
ellei hän ole miehistä kehnoin, ja sydämeni on minulle takeena,
etten sellaista henkilöä valitse. Katseeni korvaa hänelle hänen
uhrauksensa tai manaa häntä hyveisiin, joita hän ei ole koskaan
luullut omistavansa."
"Mutta, Louise", huudahti Montalais, "sinä vain sanot niin etkä sitä
käytännössä toteuta!"
"Mitä sillä tarkoitat?"
"Raoul de Bragelonne jumaloitsee sinua, hän vaipuu polvilleen
eteesi. Poikaparka on vielä onnettomampi sinun hyveesi uhrina kuin
hän olisi minun keimailuni tai Athénaisin ylpeyden pauloissa."
"Tuo on aivan yksinkertaisesti vain keimailun muoto sekin", säesti
Athénais; "minun nähdäkseni la Vallière on itse aavistamattaan

34. ryhtynyt keimailuun."
"Oh!" huudahti la Vallière.
"Niin, sitä voi sanoa vaistoksi: tavaton herkkyys, tunteiden hiottu
hienous, alituinen intohimoisten ailahdusten esittäminen, joka ei
koskaan johda mihinkään. Todella näppärää ja tehokasta sekin! Kun
sitä nyt ajattelen, olisin taistelussa miehiä vastaan itsekin pitänyt
tätä menettelyä parempana kuin ylpeyttäni, etenkin kun se tarjoo
sen edun, että se voi saada toisinaan uskomaan vakaumukseenkin.
Mutta joskaan en kokonaan tuomitse omaa tapaani, minä tästedes
asetan Louisen menetelmän Montalaisin arkipäiväistä keimailua
ylemmäksi."
Molemmat nuoret tytöt alkoivat nauraa. Ainoastaan La Vallière
pysyi ääneti, pudistaen päätänsä. Tovin kuluttua hän sitten virkkoi:
"Jos sanoisitte minulle jonkun miehen kuulleen neljänneksenkään
siitä, mitä olette tässä puhuneet, tai jos edes uskoisin, että todella
ajattelette siten, niin kuolisin tähän paikkaan häpeästä ja
murheesta."
"No, kuolehan siis, sinä hienosieluinen pienokainen", vastasi neiti
de Tonnay-Charente, "sillä vaikka täällä ei olekaan miehiä, onhan
ainakin kaksi naista, ystävätärtäsi, jotka vakuuttavat, että sinut on
nyt todistettu syypääksi vaistomaiseen keimailuun, luonnolliseksi
keimailijaksi, joka on lajiaan vaarallisin, mitä maailmassa tapaa."
"Voi, mesdemoiselles!" äännähti la Vallière punastuen ja
kyyneltymäisillään.
Molemmat toverit saivat uuden aiheen helähtävän nauruun.

35. "No, pyydänpä tietoja Bragelonnelta."
"Bragelonnelta?" tokaisi Athénais.
"Niin, siltä suurelta pojalta, joka on urhoollinen kuin Caesar ja
terävä ja nerokas kuin herra Fouquet, — poikaparalta, joka on
tuntenut sinut jo kaksitoista vuotta, rakastaa sinua, eikä kuitenkaan
— jos saamme sinua uskoa — ole koskaan edes sormenpäitäsi
suudellut."
"Selitä meille se julmuus helläsydämisen naisen taholta!" sanoi
Athénais la Vallièrelle.
"Selitän yhdellä ainoalla sanalla: hyve. Kiellätkö hyveen?"
"Kuulehan, Louise, älä nyt valehtele", virkkoi Aure tarttuen hänen
käteensä.
"Mutta mitä minun oikein pitäisikään sanoa?" huudahti la Vallière.
"Sanoa voit mitä hyvänsä, mutta mielipidettäni sinusta en muuta.
Olet vaistomainen keimailija eli siis vaarallisin kaikista keimailijoista,
sitä vakuutan vieläkin."
"Oi, ei, Herran tähden! Älkää uskoko sellaista!"
"Mitä! Kaksitoista vuotta ehdotonta ankaruutta!"
"Oh, kaksitoista vuotta sitten olin viiden vanha. Lapsen
antaumusta ei sovi lukea nuoren tytön viaksi."
"No niin, nyt olet seitsemäntoista täyttänyt: sanokaamme siis, että
nykyiselläsi olet vastuussa kolmesta vuodesta. Nämä kolme vuotta
olet siis muka ollut herkeämättömän ja hellittämättömän julma?

36. Mutta sinua vastaan haastavat Bloisin mykät siimekset, sovitut
kahdenkeskiset kohtaukset, jolloin lasketaan tähtiä, öiset haaveilut
plataanien alla, hänen kaksikymmentä vuottansa sinun neljäntoista
vuotesi rinnalla, hänen silmiensä tuli puhumassa suoraan sieluusi."
"Vaikka vain, mutta niin on asia!"
"Joutavia, — sehän on mahdotonta!"
"Miksi, hyvä Jumala, se olisi mahdotonta?"
"Kerro meille uskottavia asioita, ystäväiseni, niin uskomme sinua."
"Mutta edellyttäkääpä eräs seikka."
"Mikä? Anna kuulla."
"Puhu, tai muutoin edellytämme paljon enemmän kuin
tahdotkaan."
"Edellyttäkäämme siis, edellyttäkäämme, että vain luulen
rakastavani enkä rakastakaan."
"Mitä, etkö muka rakasta häntä?"
"Minkäpä sille voi! Jos olen ollut toisenlainen kuin muut ovat
rakastaessaan, niin se kaiketi merkitsee, että minä en rakasta, —
että hetkeni ei ole vielä tullut."
"Louise, Louise", virkahti Montalais, "ole varuillasi, minä viskaan
sinulle takaisin äskeiset sanasi. Raoul ei ole saapuvilla, älä ole paha
poissaolevalle. Ole sääliväinen, ja jos hyvin tarkkaan asiaa
miettiessäsi ajattelet, että sinä et rakasta häntä, niin sano se hänelle
itselleen. Poikarukka!" Ja hän alkoi nauraa.

37. "La Vallière surkutteli juuri äsken herra de Guichea", sanoi
Athénais: "eiköhän voisi löytää selitystä tähän välinpitämättömyyteen
toista kohtaan siitä säälistä, jota toinen hänessä herättää?"
"Murjokaa minua, mesdemoiselles", huokasi la Vallière, "runnelkaa
vain sydäntäni, kun ette minua ymmärrä."
"Oi, oi!" vastasi Montalais, "pahastusta, murhetta, kyyneleitä!
Mehän laskemme leikkiä, Louise, ja vakuutan sinulle, ettemme
sentään ole sellaisia hirviöitä kuin luulet. Katso Athénais ylpeätä,
joksi häntä nimitetään; hän ei tosin rakasta herra de Montespania,
mutta hän joutuisi epätoivoon, jos herra de Montespan ei rakastaisi
häntä… Katso minua, joka leikittelen herra Malicornen kanssa, ja
kuitenkin tuo pilkkaamani Malicorne-poloinen tietää hyvin, milloin
hänen sopii nostaa käteni huulilleen. Eikähän vanhin meistä ole vielä
kahtakymmentä täyttänyt… millainen tulevaisuus meitä
odottaakaan!"
"Hupsuja, hupsujahan te olette!" jupisi Louise.
"Totta kyllä", sanoi Montalais, "ja sinä yksin olet puhunut viisauden
sanoja."
"Varmasti!"
"Myönnetään", lausui Athénais. "Onko siis ihan totta, että sinä et
rakasta herra de Bragelonne-parkaa?"
"Kenties Louise ei vielä ole asiasta oikein varma", arveli Montalais.
"Mutta kuulehan kumminkin, Athénais: jos herra de Bragelonne tulee
vapaaksi, niin annan sinulle ystävättären neuvon."
"Minkälaisen?"

38. "Että katsoisit hyvin eteesi, ennen kuin päätät herra de
Montespanin suhteen."
"Oo, jos siitä puhut, ystäväiseni, niin herra de Bragelonne ei ole
ainoa, jota voisi mielikseen katsella. Esimerkiksi herra de Guiche on
hyvinkin katseltava mies."
"Hän ei ole loistanut tänä iltana", huomautti Montalais, "ja tiedän
varmasta lähteestä, että hän kävi Madamelle vastenmieliseksi."
"Mutta herra de Saint-Aignan ainakin on loistanut, ja olen varma,
että useampi kuin yksi niistä naisista, jotka ovat nähneet hänen
tanssivan, eivät häntä varsin pian unohda. Eikö totta, la Vallière?"
"Miksi minulta sitä kysyt? Minä en ole häntä nähnyt, en häntä edes
tunne."
"Etkö ole nähnyt herra de Saint-Aignania? Etkö häntä tunne?"
"En."
"No, no, älä huoli teeskennellä tuimempaa hyveellisyyttä kuin
meidän ylpeytemme on. Onhan sinulla silmät päässä?"
"Ja näenkin niillä hyvin."
"Niinpä olet nähnyt kaikki täniltaiset tanssijamme?"
"Kyllä jokseenkin."
"Onpa tuo 'jokseenkin' hieman halveksivaa heitä kohtaan."
"En osaa muutakaan sanoa."

39. "No niin, ketä noista kaikista herrasmiehistä, jotka olet jokseenkin
nähnyt, pidät miellyttävimpänä?"
"Niin", tokaisi Montalais, "niin, herra de Saint-Aignaniako, herra de
Guichea, herra…?"
"En anna etusijaa kenellekään, mesdemoiselles; minusta ne ovat
kaikki yhtäläisiä."
"Koko tuosta loistavasta seurueesta tässä maailman upeimmassa
hovissa ei siis kukaan ole sinua miellyttänyt?"
"Sitä en ole sanonut."
"Mutta puhu siis. Anna meidän toki tietää ihanteesi."
"Se ei ole ihanne."
"Se on siis sittenkin olemassa?"
"En tosiaankaan ymmärrä tästä kaikesta mitään, mesdemoiselles",
huudahti de la Vallière umpikujaan ahdistettuna. "Mitä! Teillä on
sydän kuten minulla, silmät kuten minulla, ja te puhutte herra de
Guichesta, herra de Saint-Aignanista, herra… kuka se nyt olisikaan?
— vaikka kuningaskin oli siellä."
Nämä hämmentyneellä, kiihkeällä äänellä äkkiä lausutut sanat
aiheuttivat silmänräpäyksessä nuoren tytön kummallakin puolella
huudahduksen, joka säikähdytti häntä.
"Kuningas!" kajahti samalla kertaa sekä Montalaisin että
Athénaisin suusta.
La Vallière antoi päänsä vaipua käsiensä varaan.

40. "Oi, niin, kuningas, kuningas!" mutisi hän; "oletteko sitten koskaan
nähneet ketään kuninkaaseemme verrattavaa?"
"Olit oikeassa äsken sanoessasi, että sinä näet silmillä hyvin,
Louise, sillä sinä katsotkin kauas, liian kauas. Ei kuningas ei ole niitä,
joihin me rohkenemme luoda vaivaiset silmämme!"
"Oi, se on totta, se on totta!" huudahti de la Vallière; "kaikki silmät
eivät kykene suoraan tähystämään aurinkoa; mutta minä teen sen,
minä, vaikka näköni menettäisin."
Ikäänkuin innostuneelta immeltä kirvonneiden sanojen
aiheuttamana kuului samassa kahinaa lähimmän pensaan takaa.
Nuoret tytöt kavahtivat pelästyneinä ja näkivät selvästi lehvien
liikkuvan, mutta eivät voineet havaita, mistä se johtui.
"Hui! Susi tai metsäkarju!" parkaisi Montalais. "Paetkaamme,
mesdemoiselles, paetkaamme!"
Ja kaikki kolme tyttöä nousivat sanomattoman säikyn vallassa,
pakenivat ensimmäistä eteensä avautuvaa lehtokujaa pitkin ja
pysähtyivät vasta metsän laidassa. Siellä he, hengästyneinä nojaten
toisiinsa ja tuntien toistensa sydänten tykytyksen, koettivat
rauhoittua, mutta onnistuivat siinä vasta muutaman minuutin päästä.
Silloin he huomasivat valoja linnan puolelta ja päättivät rientää niitä
kohti.
La Vallière oli menehtymäisillään uupumuksesta. Aure ja Athénais
kannattelivat häntä.
"No, pääsimmehän sentään sievästi siitä pälkäästä!" huudahti
Montalais.

41. "Mesdemoiselles, mesdemoiselles", valitti la Vallière, "pelkään sen
olleen pahempaakin kuin susi! Vilpittömästi lausuen ajatukseni olisin
mieluummin joutunut siihen vaaraan, että joku peto olisi saattanut
syödä minut elävältä, kuin että joku olisi väijynyt siellä
kuuntelemassa. Oi, mikä hupsu, mikä hupsu olinkaan! Miten olen
saattanut ajatella, miten puhua sellaista!"
Ja samassa hänen otsansa painui alas kuin kaislan latva; hän tunsi
polviensa notkuvan, ja menettäen kaikki voimansa hän luisui melkein
tajuttomana toveriensa käsivarsista puistokujan ruohoiselle
pyörtänölle.
116.
Kuningas on huolissaan.
Jättäkäämme la Vallière-rukka puolittain pyörtyneenä kahden
ystävättärensä hoivaan ja palatkaamme Kuninkaan tammen
ympäristöön.
Nuo kolme nuorta tyttöä olivat pakoretkellään loitonneet tuskin
kahtakymmentä askelta, kun lehvistössä lisääntyi se kahina, joka oli
heitä kauhistuttanut. Siirtäessään oksia syrjään kuvastui sillä taholla
selvemmin haamu, joka sitten astui esiin pensastosta ja puhkesi
nauruun, kun näki tammen ympäristön tyhjäksi. On tarpeetonta
sanoakaan, että tämä ilmestys oli nuori ja kaunis aatelismies, ja hän
antoi merkin toiselle, joka niinikään pistäysi näkyviin.

42. "No, sire", virkkoi jälkimmäinen arasti lähestyessään, "onko teidän
majesteettinne ajanut nuoret rakastuneet immet pakosalle?"
"Kas, hyvä Jumala, niin tässä kävi", vastasi kuningas; "tule esille
vain, Saint-Aignan."
"Mutta olkaa varuillanne, sire, ettei teitä tunneta."
"Sanonhan sinulle, että he ovat tipotiessään."
"Sepä oli muuten onnellinen kohtaus, sire, ja jos rohkenen antaa
teidän majesteetillenne neuvon, meidän pitäisi ajaa heitä takaa."
"He ovat jo kaukana."
"Oh, heidät olisi helppo tavoittaa, varsinkin kun he sitten näkisivät,
kutka heidän kintereillään kiirehtivät."
"Kuinka niin, sinä pöyhkyri?"
"Dame, kuuluihan niistä yksi olevan mieltymässä minuun, ja toinen
vertasi teitä aurinkoon."
"Sitä suurempi syy meidän pysyä piilossa, Saint-Aignan. Aurinko ei
näyttäydy yöllä."
"Teidän majesteettinne ei totta tosiaan ole utelias! Minä teidän
sijassanne toki tahtoisin saada tietää, keitä nuo kaksi luonnotarta,
sinipiikaa, hamadryadia olivat, joilla oli niin suotuisa mielipide
meistä."
"Kyllä kykenen tuntemaan heidät muutoinkin, perässä
juoksematta."

43. "Millä tavoin?"
"Parbleu, äänestä. He kuuluvat hoviin, ja sillä immellä joka puhui
minusta, oli hurmaava ääni."
"Kas, teidän majesteettinne antaa imartelun vaikuttaa
käsitykseenne."
"Ei voi sanoa, että sinä käytät sitä keinoa minun suhteeni."
"Voi, suokaa anteeksi, sire, minä olen tomppeli."
"No, tulehan, ja etsikäämme edelleen."
"Se viehättyminen, jonka minulle äsken uskoitte, sire, — eikö se
siis olekaan unohtunut?"
"Oh, ei suinkaan! Miten voisinkaan unohtaa niin kaunista
silmäparia kuin neiti de la Vallièren!"
"Onhan toisella niin lumoava ääni!"
"Kellä toisella?"
"Aurinkoon rakastuneella."
"Saint-Aignan!"
"Anteeksi, sire!"
"No, enpä sentään olekaan pahoillani, vaikka uskot, että pidän
suloisesta äänestä yhtä paljon kuin tenhoavista silmistäkin. Tunnen
sinut, sinä olet kamala lörppö, ja huomenna saan maksaa
luottamuksesta, jota olen sinulle osoittanut."

44. "Kuinka!"
"Huomenna koko maailma jo tietää, että minulla on aatoksia pikku
la Vallièren suhteen; mutta pidähän varasi, Saint-Aignan, — minä
olen uskonut salaisuuteni ainoastaan sinulle, ja jos yksikään henkilö
huomauttaa minulle siitä, niin tiedän, kuka sen on antanut ilmi."
"Voi, kuinka tärkeältä kannalta teidän majesteettinne ottaa tämän
asian!"
"En laisinkaan, mutta minä en vain tahdo toimittaa ujoa
tyttöparkaa puhuttavaksi."
"Saatte olla huoletta, sire."
"Sinä lupaat?"
"Annan kunniasanani, sire."
— Hyvä! — ajatteli kuningas hymyillen itsekseen; — sitä
varmemmin nyt huomenna supistaan, että minä olen tänä yönä
juossut la Vallièren perässä. Tunnustellen sitten katseillaan
ympäristöä hän virkkoi: "Kas, me olemmekin eksyneet."
"No, emme pahastikaan."
"Minne tästä veräjästä pääsee?"
"Teiden risteykseen, sire."
"Jonne olimme menossa, kun eroitimme naisääniä?"
"Niin, sire, ja kuulimme lopun tuosta keskustelusta, jossa minulla
oli kunnia kuulla lausuttavan omaa nimeäni teidän majesteettinne

45. nimen rinnalla."
"Palaat kovin usein siihen, Saint-Aignan."
"Suokoon teidän majesteettinne anteeksi, mutta minua
riemastuttaa tieto, että minua ajattelee tuntematon nainen, vaikka
en ole tehnyt mitään sen huomaavaisuuden saavuttamiseksi. Teidän
majesteettinne ei käsitä tällaista tyytyväisyyttä, kun arvonne ja
ansionne vetävät ehdottomasti puoleensa huomion ja rakkauden."
"No, ei niinkään, Saint-Aignan", vastasi kuningas nojaten
tuttavallisesti Saint-Aignanin käsivarteen ja kääntyen sille tielle, jonka
luuli johtavan linnalle; "usko minua tai älä, mutta tuo yksinkertainen
luottavaisuus, tuo aivan epäitsekäs kiintymys naisen taholta, joka ei
kenties koskaan saa omakseen katsettani… sanalla sanoen, tämän
seikkailun salaperäisyys elähdyttää minuakin, ja totisesti, ellen olisi
niin viehättynyt la Vallièreen…"
"Oh, älköön se estäkö teidän majesteettianne, — teillä on vielä
yltäkyllin aikaa muuhun."
"Kuinka niin?"
"Sanotaanhan, että hän on hyvin lähellepääsemätön."
"Sinä kannustat minua, Saint-Aignan, tahdon tavata hänet
piammiten.
Kiirehtikäämme."
Sisällisesti ei kuningas tuntenut mitään kiirettä tällä asiallaan,
mutta hänen oli näyteltävä osaansa, ja hän alkoi samota vinhasti
eteenpäin. Saint-Aignan seurasi häntä lyhyen välimatkan päässä.
Äkkiä kuningas pysähtyi, ja hovimies noudatti esimerkkiä.

46. "Etkö kuule voihketta, Saint-Aignan?" kysyi hän.
"Voihketta?"
"Niin, kuuntele."
"Tosiaankin, ja kuulostaa kirahduksiltakin."
"Ääni tulee tuolta suunnalta", sanoi kuningas viitaten kädellään.
"Tuntuu kuin naisen nyyhkytykseltä", arveli Saint-Aignan.
"Rientäkäämme!"
Ja poiketen syrjäpolulle kuningas ja suosikki juoksivat nurmikon
yli. Lähestyessään he kuulivat selviä huutoja. "Auttakaa! Auttakaa!"
hätäili kaksi ääntä. Tulijat lisäsivät vauhtiaan, kunnes äkkiä erään
kaivannon reunalla tuuhean halavan suojassa huomasivat naisen
polvillaan kannattelevan toista, joka oli tainnuksissa. Muutaman
askeleen päässä seisoi kolmas keskellä tietä huutamassa apua, ja
noita kahta aatelismiestä tuntematta tämä heidät havaitessaan
korotti ääntänsä.
Kuningas kiirehti kumppaninsa edelle, hyppäsi kaivannon yli ja
ilmestyi ryhmän keskelle juuri silloin kun linnan taholta lähestyi
puistokujan mutkasta kymmenkunta henkilöä samojen huutojen
hälyttäminä.
"Mitä on tapahtunut, mesdemoiselles?" kysyi Ludvig.
"Kuningas!" huudahti neiti de Montalais, hämmästyksissään
antaen ystävättärensä pään valahtaa nurmelle.

47. "Niin, kuningas. Mutta se ei sovi syyksi toverinne jättämiseen
avuttomaksi. Kuka hän on?"
"Neiti de la Vallière, sire."
"Neiti de la Vallière!"
"Hän pyörtyi…"
"Voi, hyvä Jumala", surkutteli kuningas; "lapsiparka! Pian, pian
lääkäri!"
Mutta vaikka kuningas puhuikin hiukan kiihkeästi, hän ei
kuitenkaan muistanut pitää kyllin hyvää huolta sävystään, niin että
sekä sanat että niitä tehostanut ele tuntuivat hiukan kylmäkiskoisilta
herra de Saint-Aignanista, jolle kuningas oli uskonut muka äkillisesti
puhjenneen suuren intohimonsa.
"Saint-Aignan", jatkoi kuningas, "pitäkää te huolta neiti de la
Vallièresta, minä pyydän. Kutsukaa lääkäri. Minä riennän
ilmoittamaan
Madamelle tästä hänen seuralaistansa kohdanneesta
pahoinvoinnista."
Ja herra de Saint-Aignanin huolehtiessa neiti de la Vallièren
siirtämisestä linnaan kuningas kiirehti pois paikalta, mielissään siitä,
että sai erityisellä tekosyyllä mennä puhuttelemaan Madamea.
Parahiksi sattuivat vaunut kulkemaan ohi; ajomies sai pysähtyä, ja
kun vaunuissa istuneet henkilöt kuulivat tapauksen, luovuttivat he
auliisti sijansa pyörtyneelle. Nopean vauhdin nostattama viima
toinnutti tämän piankin. Linnalle tultaessa hän hyvin heikkonakin
kykeni astumaan alas vaunuista ja kahden ystävättärensä avulla

48. ponnistautumaan sisälle. Hänet vietiin istumaan alakerran salien
viereiseen kamariin.
Sillaikaa oli kuningas tavannut Madamen eräässä pikku
puutarhassa; hän oli istuutunut lähelle ja tapaili hellästi jalallaan
prinsessan jalkaa hänen istuimensa alla.
"Varokaa, sire", sanoi Henriette hiljaa, "te ette esiinny
välinpitämättömänä miehenä."
"Voi, minäpä pelkäänkin, että olemme tehneet ylivoimaisen
sopimuksen!" vastasi kuningas samaan tapaan. Äänekkäämmin hän
sitten lisäsi: "Oletteko kuullut onnettomuudesta?"
"Mistä onnettomuudesta?"
"Oh, hyväinen aika, teidät nähdessäni unohdin, että vartavasten
läksin kertomaan siitä teille. Se vaikutti minuun kuitenkin
murheellisesti; muuan seuralaisenne, la Vallière-parka, sai
pyörtymiskohtauksen."
"Vai niin! Lapsipoloinen", virkkoi prinsessa tyynesti. "Mistä se
lienee johtunut?"
Mutta hiljaa hän lisäsi:
"Mutta nyt ette ollenkaan ajattele asemaanne, sire: teidän olisi
uskoteltava kiintyneenne tuohon tyttöön, ja nyt viivyttekin täällä,
olematta hänen voinnistaan millännekään."
"Ah, madame, madame", huokasi kuningas, "kuinka paljon
etevämpi te olettekaan osassanne kuin minä! Te ajattelette kaikkea!"

49. Ja hän nousi.
"Madame", lausui hän niin kovalla äänellä, että kaikki lähelläolevat
saattoivat sen kuulla, "sallikaa minun jättää teidät, olen kovin
huolissani ja tahdon itse varmistautua, onko kreivitär saanut
mahdollisimman soveliasta hoitoa."
Ja kuninkaan lähtiessä uudestaan la Vallièren luo koko ympäristö
ryhtyi pohtimaan kuninkaan huomautusta: "olen kovin huolissani."
117.
Kuninkaan salaisuus.
Tiellä Ludvig kohtasi kreivi de Saint-Aignanin. "No, Saint-Aignan",
kysyi hän teeskennellen, "miten sairaamme jaksaa?"
"Ah, sire", änkytti Saint-Aignan, "häpeäkseni minun täytyy
tunnustaa, etten tiedä."
"Mitä! Et tiedä?" virkahti kuningas ollen ottavinaan vakavasti
tämän penseyden mielitiettyään kohtaan.
"Anteeksi, sire, mutta tapasin juuri erään kolmesta
jutustajattarestamme, ja se tosiaan sai minut hajamieliseksi."
"Kah, vai tapasit?" innostui kuningas.
"Niin, — hänet, joka suvaitsi puhua niin edullisesti minusta, ja
löydettyäni omani olin juuri tavoittamassa teidän ihailijatartanne,

50. sire, kun minulla olikin onni kohdata teidän majesteettinne."
"Hyvä on; mutta ennen kaikkea neiti de la Vallière", sanoi
kuningas uskollisena osalleen.
"Oh, kyllähän hän on mielenkiintoinen kaunotar", nurkui Saint-
Aignan, "mutta liikanaista oli hänen pyörtyä, koskapa hän jo
ennenkin niin suuresti herätti teidän majesteettinne huomiota."
"Ja mikä on oman kaunokaisesi nimi, Saint-Aignan, vai onko se
salaisuus?"
"Sire, sen pitäisi olla salaisuus, vieläpä hyvin suuri salaisuus; mutta
teidän majesteettinne tietää hyvin, että teille ei ole salaisuuksia."
"Hänen nimensä siis?"
"Hän on neiti de Tonnay-Charente."
"Onko hän kaunis?"
"Sitä ennen kaikkea, sire, ja minä tunsin äänen, joka niin hellästi
lausui nimeäni. Silloin astuin hänen luokseen, kyselin sen verran kuin
siellä joukossa kävi päinsä, ja mitään aavistamatta hän ilmoitti
minulle, että hän juuri äsken oli kahden ystävättären kanssa ollut
suuren tammen alla, kun suden tai rosvon ilmestyminen oli heidät
peloittanut pakoon."
"Mutta", kysyi kuningas kiihkeänä, "noiden kahden ystävättären
nimet?"
"Sire", surkeili Saint-Aignan, "lähettäköön teidän majesteettinne
minut

51. Bastiljiin."
"Minkätähden?"
"Siksi että olen itsekäs ja tyhmä. Ihmetykseni sellaisesta
valloituksesta ja onnellisesta keksinnöstä oli niin suuri, että
pysähdyin siihen. Sitäpaitsi en luullut, että teidän majesteettinne,
joka oli niin ihastunut neiti de la Vallièreen, tämänkään vertaa
välittäisi kuulemastanne. Sitten neiti de Tonnay-Charente äkkiä jätti
minut, palatakseen neiti de la Vallièren luo."
"Lähtekäämme! Toivoakseni minua onnistaa yhtä hyvin kuin
sinuakin.
Tule, Saint-Aignan."
"Kuninkaallani näkyy olevan kunnianhimoa, — hän ei tahdo sallia
minkään voiton luisua käsistään. Hyvä, minä lupaan tunnollisesti
etsiä, ja sitäpaitsi tuon yhden sulottaren kautta saa tietää molempain
muiden nimet, ja nimien avulla salaisuuden."
"Oh", huudahti kuningas, "minunkaan ei tarvitse muuta kuin kuulla
hänen äänensä, tunteakseni hänet. Mutta rientäkäämme nyt ensin la
Vallière-paran luo."
— Haa, — ajatteli Saint-Aignan, — mutta onpa se todellakin
voimakas intohimo, ja omituista on sellainen kiintymys tuohon
tyttöseen; en olisi sitä koskaan uskonut.
Näissä mietteissään hän oli näyttänyt kuninkaalle kamarin, johon
sairas oli viety, ja kuningas oli astunut sisään. Saint-Aignan seurasi
häntä.

52. Matalassa huoneessa lepäili la Vallière asetettuna tilavaan
nojatuoliin ison, kukkapenkereille antavan ikkunan ääreen. Hän
hengitti täysin vedoin hyvältä tuoksuvaa yöilmaa. Puku oli avattu
hakasistaan poven kohdalta, ja rypistyneet pitsit sekaantuivat
kauneihin, vaaleihin kutreihin, jotka olivat hajallisina valahtaneet
hartioille. Raukeat silmät, joiden hohto ei ollut kokonaan sammunut,
kylpivät kyynelissä; hän eli enää vain kuin unelmiemme kauniit
kuvat, jotka aivan kalpeina ja runollisina liitelevät nukkujan
suljettujen silmien ohi, avaten hiukan siipiään niitä liikuttamatta,
raottaen huuliaan äänettöminä.
Tällä la Vallièren helmiäiskalpeudella oli kuvaamaton tenho;
sielullinen ja ruumiillinen kärsimys olivat antaneet hänen hempeille
kasvoilleen ylevän murheen rauhallisuuden. Käsivarsien ja vartalon
täydellinen hervottomuus muistutti enemmän kuollutta kuin elävää;
hän ei näkynyt kuulevan toveriensa supattelua eikä etäisemmän
ympäristön sorinaa. Hän oli vaipunut omaan itseensä, ja hänen
kauniit, pitkät ja hoikat kätensä vavahtelivat tuon tuostakin kuin
näkymättömistä kosketuksista. Kuninkaan tuloakaan hän ei
huomannut, — niin syventynyt hän oli unelmiinsa.
Ludvig näki kaukaa nämä viehkeät kasvot, joille kirkas kuu valoi
hopeasäteittensä puhdasta hohdetta.
"Hyvä Jumala!" huudahti hän ehdottomasti pelästyen; "hän on
kuollut!"
"Ei, ei, sire", selitti Montalais hiljaa. "Hän voi päin vastoin
paremmin. Eikö totta, Louise, voithan sinä paremmin?"
La Vallière ei vastannut mitään.

53. "Louise", jatkoi Montalais, "kuningas suvaitsee olla levoton
terveydestäsi."
"Kuningas!" huudahti Louise kohoutuen äkkiä ikäänkuin liekehtivä
valo olisi pulpahtanut hänen sydämensä pohjukasta. "Kuningas kysyy
minun vointiani?"
"Niin", vastasi Montalais.
"Kuningas on siis täällä?" virkkoi la Vallière rohkenematta katsoa
ympärilleen.
"Tuo ääni, tuo ääni!" kuiskasi Ludvig vilkkaasti Saint-Aignanin
korvaan.
"Kah, tosiaankin", myönsi Saint-Aignan, "teidän majesteettinne on
oikeassa, siinä on auringon ihastelijatar."
"Sh!" varoitti kuningas. Sitten hän lähestyi la Vallièrea. "Te voitte
pahoin, mademoiselle? Äsken puistossa näin teidät ihan tainnuksissa.
Miten se sattui?"
"Sire", änkytti tyttöparka vapisten ja kalpeana, "sitä en
tosiaankaan osaa sanoa."
"Olitte kai kävelyllä liiaksi", arveli kuningas, "ja kenties väsymys…"
"Ei, sire", ehätti Montalais selittämään ystävättärensä puolesta,
"väsymyksestä se ei voinut johtua, sillä me olimme viettäneet osan
iltakautta istuen Kuninkaan tammen alla."
"Kuninkaan tammen alla?" toisti hallitsija säpsähtäen, ja
merkitsevästi iskien silmää kreiville hän kuiskasi: "En siis erehtynyt."

54. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com