Facilitation Skills Accompanying Communication Processes In Groups In A Goaloriented Way Stefan Gro

Facilitation Skills Accompanying Communication Processes In Groups In A Goaloriented Way Stefan Gro
Facilitation Skills Accompanying Communication Processes In Groups In A Goaloriented Way Stefan Gro
Facilitation Skills Accompanying Communication Processes In Groups In A Goaloriented Way Stefan Gro

1. Facilitation Skills Accompanying Communication
Processes In Groups In A Goaloriented Way Stefan
Gro download
https://ebookbell.com/product/facilitation-skills-accompanying-
communication-processes-in-groups-in-a-goaloriented-way-stefan-
gro-48002210
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Project Meeting Facilitator Facilitation Skills To Make The Most
Of Project Meetings 1st Edition Tammy Adams
https://ebookbell.com/product/the-project-meeting-facilitator-
facilitation-skills-to-make-the-most-of-project-meetings-1st-edition-
tammy-adams-2137080
Helping Skills Facilitating Exploration Insight And Action 4th Edition
Clara E Hill
https://ebookbell.com/product/helping-skills-facilitating-exploration-
insight-and-action-4th-edition-clara-e-hill-5710868
Helping Skills Facilitating Exploration Insight And Action Third
Edition Hill
https://ebookbell.com/product/helping-skills-facilitating-exploration-
insight-and-action-third-edition-hill-11417684
Vocational Teacher Education In Central Asia Developing Skills And
Facilitating Success 1st Edition Jens Drummer
https://ebookbell.com/product/vocational-teacher-education-in-central-
asia-developing-skills-and-facilitating-success-1st-edition-jens-
drummer-6989644

3. Facilitating The Project Lifecycle The Skills Tools To Accelerate
Progress For Project Managers Facilitators And Six Sigma Project Teams
Jossey Bass Business And Management Series Janet A Means
https://ebookbell.com/product/facilitating-the-project-lifecycle-the-
skills-tools-to-accelerate-progress-for-project-managers-facilitators-
and-six-sigma-project-teams-jossey-bass-business-and-management-
series-janet-a-means-1842610
Facilitating With Ease Core Skills For Facilitators Team Leaders And
Members Managers Consultants And Trainers Paperback Ingrid Bens
https://ebookbell.com/product/facilitating-with-ease-core-skills-for-
facilitators-team-leaders-and-members-managers-consultants-and-
trainers-paperback-ingrid-bens-10009702
The Fast Facilitator 76 Facilitator Activities And Interventions
Covering Essential Skills Group Process And Creative Techniques 1st
Edition Anthony Landale Mica Douglas
https://ebookbell.com/product/the-fast-facilitator-76-facilitator-
activities-and-interventions-covering-essential-skills-group-process-
and-creative-techniques-1st-edition-anthony-landale-mica-
douglas-2197486
The Graphic Facilitators Guide How To Use Your Listening Thinking And
Drawing Skills To Make Meaning Brandy Agerbeck
https://ebookbell.com/product/the-graphic-facilitators-guide-how-to-
use-your-listening-thinking-and-drawing-skills-to-make-meaning-brandy-
agerbeck-35975766
Facilitation Techniques In Therapeutic Recreation 3rd Edition John
Dattilo
https://ebookbell.com/product/facilitation-techniques-in-therapeutic-
recreation-3rd-edition-john-dattilo-45969686

5. Stefan Gross
Facilitation
Skills
Accompanying Communication
Processes in Groups in a
Goal-Oriented Way

6. Facilitation Skills

7. Stefan Gross
Facilitation Skills
Focused Communication Processes
in Groups

8. Stefan Gross
Fulda, Germany
ISBN 978-3-658-40014-9    ISBN 978-3-658-40015-6 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-658-40015-6
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Fachmedien
Wiesbaden GmbH, part of Springer Nature 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher,
whether the whole or part of the material is concerned, specically the rights of translation,
reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microlms or in any
other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation,
computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specic statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with
regard to jurisdictional claims in published maps and institutional afliations.
This Springer Gabler imprint is published by the registered company Springer Fachmedien
Wiesbaden GmbH, part of Springer Nature.
The registered company address is: Abraham-Lincoln-Str. 46, 65189 Wiesbaden, Germany

9. v
Foreword
Systems, such as companies or organizations, strive for stabilization and efciency
optimization of their immanent processes. Stabilization leads to complex and often
hierarchical structures with an increasing static that easily becomes rigidity. Rigid
systems, however, are no longer adaptable. Systems must be able to change their
patterns in order to survive. Instability leads to critical phases that allow the transi-
tion to new patterns. This oscillation, as a basic evolutionary prerequisite for the
viability of systems, has been mastered particularly effectively by cooperative, dy-
namic systems with a high communication ridge.
Only state-forming insect populations and human societies have succeeded in
sustainably occupying almost any habitat. Adaptability and creativity can thus be
described as social processes of cooperative groups.
The complex demands on organization, cooperation and communication within
a group are constantly growing and can only be inadequately absorbed by the pos-
sibilities of digital networking, since this accelerates communicative processes but
cannot reduce their complexity. In fact, it is the other way around: in digital com-
munication, the dynamics, even the language itself, adapts to the requirements of
the digital machinery. Often a group even loses the ability to exchange, because
interpersonal communication no longer feels “interpersonal”. Anyone who com-
municates frequently via email or with standardized templates will know how
many misunderstandings can be contained in a single message, no matter how
well-intentioned.
Communication skills seem to be a fundamental prerequisite for facing dy-
namic challenges. Dynamics requires and generates movement. Movement is also
the basic prerequisite of any perceptual function of our sensory cells. Be it that the
perceived object moves, or we move, or the tremor of our eyeballs, relative to the

10. vi
object. It is thus only possible for us to perceive differences. Where and how much,
but not what. A statement about quality is not transmitted by our sensory cells. The
“what”, that is, reality, can thus only be a constructional achievement of our brains.
Fortunately, such a construction does not lead to solipsism, since we match con-
structed realities with our experiential values and especially with those of other
people as well as their constructions. Thus, in order to create realities, at least two
people, or better a group of people, are needed to exchange their respective experi-
ences. To recognize such aligned experience values, the so-called eigenvalues, is
extremely important in order to be able to understand and guide a group. If the
group is in a rather anxious state, for example, due to daily overload or structural
constraints, the common construction will also be rather anxious. This reduction of
valuation and the hierarchical classication associated with it is indispensable for
the development of an understanding of complex structures and the discovery of
patterns, as is necessary, for example, in map work or other forms of visualization.
In dealing with the dynamic challenges or disturbances of the system, therefore,
the wise insight of Herbert Br?n applies: ?The denition of a problem, as well as
the actions taken to solve it, depends largely on the perspective in which the indi-
viduals or groups who have discovered the problem conceive of the system with
which the problem is related” (Brün 1971. 24th “Annual Conference on World
Affairs”, University of Colorado). This statement implies two things. One is the
group’s preoccupation with its own attitude or approach to the challenge, and the
other is the implicit introduction of the “target group” as recipients or users.
The introduction, or rediscovery, of the target group as an elementary compo-
nent of communication and production processes has led to many effective solution
processes in recent years, such as design thinking. However, it seems equally im-
portant to me to take a closer look at the construction processes within groups, not
least because these processes undoubtedly pose extraordinary challenges to facili-
tation. Facilitation becomes a complex undertaking. It cannot be reduced to the
professional use of methods. For successful process facilitation, it needs a whole
range of competencies, including from systemics and neurology, in order to under-
stand the phenomena of the construction process in groups and to be able to steer
them naturally.
It is a central task of facilitation, especially in innovation processes, to nd and
name these orders and patterns in dynamic systems together with the group. Heinz
von Foerster suggested using the length of the mathematical formula needed to
describe the system as a value for the disorder or entropy within a system. The bet-
ter facilitation is at shortening this formula by setting up systems of order and tak-
ing them as given, the more information it takes out of the system. However, the
goal, and unfortunately also the imposition for the facilitation and the group, is to
Foreword

11. vii
leave as much information as possible in the system for as long as possible in order
to understand it from all perspectives, contexts and logics. And this especially from
the uncomfortable perspectives of the disruptors, from the difcult thought con-
structions of the lateral thinkers and of course again and again from the usage
contexts of the target groups. Trivializing dynamic complexity too early leads to
quick and seemingly efcient solutions but denies the polycontextural logic and
recursivity of dynamic human processes and systems.
In order to ensure the connectivity of such an approach, Stefan Gross proposes
here, as pragmatically as elegantly, to introduce a distinction between the method-
ologies for the facilitation space, the innovation space and the organizational space.
In his book, Stefan Gross has excellently elaborated the complexity of modern
facilitation processes. His theoretically reected practical book offers a contempo-
rary handbook for the numerous challenges that dynamic facilitation must face in
the twenty-rst century.
University of Applied Sciences Mannheim Kai Beiderwellen
Mannheim, Germany
Foreword

12. ix
The facilitation of groups is still complex, dynamic and challenging. So it is all the
nicer that the publisher has given me the opportunity to publish the second edition
of my book in English, too. At the same time, the translation brings to the surface
a basic difculty that I thought I had already solved in Chapter 8.1. While the term
moderation has been established in German usage since the 1960s for the guidance
of communication processes in groups, it is hardly used in the international con-
text. Moderation, from its Latin roots, refers to ? balancing?, ?nding the middle?,
“equalizing”. This applies both to the self-image of the moderator and to his or her
interventions. Those looking for a moderator hope for a neutral, non-partisan per-
son who takes professional responsibility for the process until the common goal is
reached. The international term facilitation, on the other hand, emphasizes “easi-
ness”, “ enabling” that comes along with the process management. The group is led
to a point that it would probably not have reached on its own. In this process, “self-
organisation of the group” and “empowerment” up to “self-facilitation” resonate.
Development takes place in the eld of tension between task and relationship. Both
terms emphasize different things, although in practice the transitions are uid and
sometimes indistinguishable. Aware of these differences, which are only hinted at
here, we have decided to use the term facilitation consistently in the English edi-
tion. This is to ensure connectivity with both, established practice and international
theoretical discourse. Nevertheless, I hope that this publication will contribute to a
broader understanding on each level.
Preface to the English edition

13. x
In retrospect, writing the rst German-language edition in 2018 was above all
an invitation to specify one’s own thoughts on the practical craft of facilitation and
to give them a concrete form. At the same time, this set the jumping-off point for
further loops of thought. The next step followed with the additions on virtual fa-
cilitation and collaborative learning in the second German language edition in
2021. This English edition in 2022 now opens up additional spaces for sharing
knowledge in order to further improve everyday communication processes in
groups in a focused way.
Fulda, Germany Stefan Gross
May 2022
Preface to the English edition

14. xi
Contents
1 Why Facilitation?�������������������������������������������������������������������������������������  1
References�������������������������������������������������������������������������������������������������  6
2 What Characterizes Good Facilitation?�������������������������������������������������  9
2.1 Knowledge and Skills����������������������������������������������������������������������� 17
2.2 Perception and Action����������������������������������������������������������������������� 19
2.3 The Fields of Competence��������������������������������������������������������������� 24
References������������������������������������������������������������������������������������������������� 29
3 Using Methods Correctly������������������������������������������������������������������������� 33
3.1 Choosing the Right Method������������������������������������������������������������� 41
3.2 Professional Craft����������������������������������������������������������������������������� 45
References������������������������������������������������������������������������������������������������� 48
4 Managing Group Processes��������������������������������������������������������������������� 49
4.1 Facilitating Along Process Flows����������������������������������������������������� 53
4.2 Settings Have Effects����������������������������������������������������������������������� 56
4.3 Structuring and Organizing Topics��������������������������������������������������� 60
4.4 Rules and Levers for Communication Processes����������������������������� 65
References������������������������������������������������������������������������������������������������� 71
5 Distinguishing Tasks and Causes����������������������������������������������������������� 75
5.1 Solving Problems����������������������������������������������������������������������������� 77
5.2 Making Good Decisions������������������������������������������������������������������� 82
5.3 Clarifying Conicts��������������������������������������������������������������������������� 91

15. xii
5.4 Facilitating Innovation Processes����������������������������������������������������� 98
5.5 Learning Together�����������������������������������������������������������������������������107
References�������������������������������������������������������������������������������������������������114
6 Including Organization and Context�����������������������������������������������������119
6.1 Identifying Inuencing Factors���������������������������������������������������������123
6.2 Ensuring Transfer and Connectivity�������������������������������������������������126
References�������������������������������������������������������������������������������������������������129
7 Establishing Relationship and Contact�������������������������������������������������131
7.1 The Triangular Relationship Between the Actors�����������������������������132
7.2 Proximity and Distance���������������������������������������������������������������������136
References�������������������������������������������������������������������������������������������������138
8 Developing Role Clarity and Self-­ Image�����������������������������������������������139
8.1 With Balance and Ease���������������������������������������������������������������������143
8.2 The Expert Status of the Facilitator�������������������������������������������������145
8.3 Process Design, Information Control and Interaction Support���������146
References�������������������������������������������������������������������������������������������������149
9 Using Visualization Effectively���������������������������������������������������������������151
9.1 Visual Intervention Tools�����������������������������������������������������������������152
9.2 Control Components�������������������������������������������������������������������������156
References�������������������������������������������������������������������������������������������������159
10 Virtual Facilitation�����������������������������������������������������������������������������������161
References�������������������������������������������������������������������������������������������������172
11 Learning to Facilitate�������������������������������������������������������������������������������173
11.1 Entering Learning and Transfer Spaces�����������������������������������������175
11.2 Outlook�������������������������������������������������������������������������������������������183
References�������������������������������������������������������������������������������������������������184
Further Reading�����������������������������������������������������������������������������������������������187
Contents

16. 1
1
Why Facilitation?
In organizations, complexity has become an everyday experience. Simple instruc-
tions from the top or unambiguous rules that simply have to be followed are no
longer suf cient in many places to organize work well. Hierarchical organizational
structures seem to be in crisis (cf. Frei 2016). Routines and standard procedures are
taking hold in fewer and fewer cases. Things are getting into ux. A new form of
uncertainty is emerging. Project groups override established power structures and
leadership relationships and necessitate a new culture of togetherness (cf. Wimmer
2008, p. 36). Being superior or subordinated plays less and less of a role. Instead of
vertically, new models of cooperation are being experimented horizontally and di-
agonally. Where tasks used to be simply dissected and passed down from top to
bottom, people are now looking for other ways to manage them together in the best
possible way. This can only be achieved with an increased communication effort.
However, a relapse into old patterns as soon as the  rst dif culties threaten can by
no means be ruled out (cf. Baecker 1994, p. 24).
Which path is matching with which task must be reconsidered and negotiated in
many places. Old approaches to solutions are only partially effective. Even deci-
sions with high impact are increasingly being made outside the hierarchical order.
With projects and networks, new forms of crossfunctional organizations are emerg-
ing from the hierarchical crisis. These seem better suited to mastering the complex
I am. We are. That’s enough. Now we have to begin. (Bloch 1964, p. 11)
© The Author(s), under exclusive license to Springer Fachmedien
Wiesbaden GmbH, part of Springer Nature 2023
S. Gross, Facilitation Skills, https://doi.org/10.1007/978-3-658-40015-6_1

17. 2
challenges (cf. Heintel and Krainz 2015). Digital networking possibilities play
their part in this. At the same time, dealing with complexity is also an imposition
for individuals, for teams and for organizations. New questions arise regarding
self-organization, cooperation and leadership. Which task has which priority for
me, for my team, for the entire organization? Who is actually responsible and ac-
countable for what? Who all has to be involved in which topic and in which order?
Who provides the appropriate framework conditions so that the new forms of coop-
eration are supported in the best possible way? How does one organize oneself in
a team? Coordination and exchange of information become the central challenge
for managing the tasks. The daily burden of cooperation increases noticeably (cf.
Bolte et al. 2008). Meetings and workshops are the institutionalized place where
the corresponding phenomena become visible (cf. Rief 2015, p. 23 ff.).
Complexity as a Challenge
As complexity increases, so does acceleration. Everything is becoming more dy-
namic, faster and more agile. More and more activities are to be completed in even
shorter time units, preferably in real time. Work is thus becoming increasingly
condensed (cf. Rosa 2005). At the same time, the tasks to be completed are becom-
ing more demanding and complex. One person alone can hardly cope with this. So
the dependence on others is also increasing. Crossfunctional cooperation no longer
seems to be a question of willingness, but is increasingly becoming without alter-
native.
Complex problems require complex solutions and new ways of dealing at eye
level. The overall intelligence of an organization is not located at the top (cf. Simon
2013, p. 14 ff.). It is distributed across its entire breadth and depth. Information,
decision-making and feedback processes have to be thought out and established
anew for each project. In times of “post-heroic management”, systemic interaction
becomes the relevant factor for organizational success (cf. Baecker 1994).
It is an art to remain capable of acting in the face of all these interconnections,
overlaps and interactions, even without a master plan. Often, unnecessary coordi-
nation and security loops are being made. Out of reex, people are invited to a
meeting even before it is clear what it is actually about. The motive behind this is
often the fear of making a mistake and going over someone’s responsibility. Or it
is motivated by the belief that this is the way to get all the relevant information at
once. The density of meetings is inexorably increasing. The small reects the big.
Meetings and organizations are “collections of solutions looking for problems, a
jumble of issues and feelings looking for decision situations in which to express
them, and a more or less structured bunch of decision makers looking for work,
inuence, and self-fulllment? (Baecker 1994, p. 93).
1 Why Facilitation?

18. 3
The forum, which should actually be a central part of the solution, itself be-
comes a problem. Sixty nine percent of such meetings are experienced as unpro-
ductive (cf. Rief 2015, p. 24). Yet many managers now spend a large part of their
working time in meeting rooms. Some no longer even get to the actual work due to
the sheer number of coordination meetings (cf. Dueck 2015, p. 8). If these meet-
ings and workshops then also run aimlessly and unproductively, it becomes doubly
dif cult to clear away the mountain of tasks that has piled up.
Participation in Response
Thinking and understanding together can pay off in many ways. For this to happen,
however, it must be possible to organize the exchange in such a way that the ideas,
arguments and contributions of the participants are linked together in such a way
that a meaningful whole emerges; not a collection of solitaries, but a group that
interacts as a unity. Information, experiences, but also concerns and criticisms are
shared openly. In this way, existing knowledge is made useful to all. Each perspec-
tive makes its contribution, the more heterogeneous, the more versatile. New things
emerge. Together, a multi-layered view of current challenges, problems, conicts
or decision alternatives emerges. In this way, it is possible to see beyond one’s own
limited horizons. Where this kind of communication actually succeeds, different
preferences, priorities and risk perceptions lead to differentiated assessments and
robust decisions. Participation overcomes “local rationality” (Schnelle 2006,
p. 17). Distributed knowledge from different areas or disciplines is pooled. Step by
step, existing non-knowledge is reduced. Knowing what one does not know is al-
ready considered a “constitutive moment of knowledge” (Schmale et  al. 2009,
p. 10). Communicative exchange not only deepens factual knowledge. It also re-
veals existing gaps, which can then in turn be closed. In the process, in addition to
a shared understanding of the subject matter, a sense of belonging in the group also
emerges.
If there is a common basis, the workload can also be distributed across several
shoulders in a resource-oriented manner. Specialists and generalists work hand in
hand. Collective transparency helps to gain a regular overview by puzzling to-
gether. Documentation plays an essential role in this. Consistent visualization
makes it possible to make information and tasks accessible to third parties. This
creates additional spaces and opportunities for co-design that extend beyond the
core group of participants.
This idea of organizing cooperation is, of course, not new. Already in the 1960s,
in the early days of the Moderation method, the aim was to develop new formats
for participation. “Participation, that means: developing interest, thinking for one-
self, taking responsibility, being able to contribute” (Klebert et al. 2002, p. 16).
1 Why Facilitation?

19. 4
Creating spaces for this was not only meant in a gurative sense, but actually phys-
ical and real. Pinboards, ipcharts and circles of chairs were not just accompani-
ments, but supporting pillars for the “space-time arrangement” of facilitation (cf.
Zirkler and Raschèr 2014, p. 100). Since then, the goal has been to make successful
communication and collaboration likely by creating the most advantageous frame-
work conditions possible. This requires places where people in a group can ap-
proach an issue openly, constructively and in a focused manner. Learning spaces
for adults are created in which not only success stories are discussed. Dealing con-
structively with mistakes and conicts helps to build up equally useful ?negative
knowledge”. It is precisely in the wrong where necessary points of support become
visible (cf. Oser and Spychiger 2005, p. 36).
The Challenges of Everyday Meetings
In meetings or workshops, we manage seemingly effortlessly to mix personal sto-
ries, views and opinions, task and relationship issues until a viscous “interpersonal
mush” emerges (Bushe 2006). Amazingly, we even manage to do this without ma-
licious intent. At the beginning, everyone resolves to discuss exclusively factual
and focused this time. Everyone wants to conne themselves to the essentials and
stick to the agreed rules. Everyone wants to be empathic. Together all are interested
in a good result for everyone. All are convinced that it will work this time.
Nevertheless, we get lost again surprisingly quickly in endless discussion loops
beyond what was originally intended. Despite the pressure to make decisions, im-
portant topics are quickly discussed before it is understood exactly what they are
about. Agreement fails to materialize. Unfavorable communication patterns, be-
haviors and mechanisms take hold, as if controlled by an invisible hand. Reproaches
are placed, dissatisfaction is expressed, old familiar alliances block an open coop-
eration. Through active involvement or passive omission, everyone contributes to
this development in different ways. The actual task fades into the background. The
loud ones dominate the events, the quiet ones withdraw.
With a little experience, it quickly becomes clear how the rest of the discussion
will go. One after the other is dropping out of the conversation. Only those who
cannot nd a good reason to leave early stay. Important information is withheld in
a wait-and-see manner. Instead, there are discussions of principle about the right
course of action. Topics of varying degrees of relevance stand openly side by side,
but none of them is properly claried or prioritized. The result is sobering. The
time spent together in meetings becomes a waste of time. Instead of a hoped-for
added value in the form of synergy and co-creativity, only “swarm stupidity” can
be diagnosed (Dueck 2015).
1 Why Facilitation?

20. 5
One of the main reasons why meetings regularly fail is due to the fact that the
complexity of communication in the group situation is underestimated. Everyone
focuses on the content discussion and believes that the process and structure will
work themselves out. After all, the issue is clear. Yet talking in a group is highly
challenging in different ways. Anyone who, as part of the discussion group and
acting actor, is jointly responsible for the communication chaos that has been cre-
ated cannot also ensure that order is maintained. Those who provide the structure
and framework nd it difcult to also get involved in the details. Both roles de-
mand profoundly different things, from oneself and from the other participants.
Playing and cleaning up at the same time only works well in exceptional cases.
Where this insight prevails, the call for facilitation is consequently heard. The
hope is that a facilitator with a mandate to lead the discussion will intervene from
the sidelines, as it were, whenever something does not go according to plan. The
substantive debate continues to take place between the participants. While some
can let off steam in the discussion, the facilitator keeps the peace and the structur-
ing overview. As a creator of order with methodical skills, he ensures with disci-
plinary strictness that the group also achieves the jointly set goal. Facilitation
should ensure that ego-oriented and competitive behaviour is transformed into co-
operative interaction.
The Contribution of Facilitation
The support of a facilitator ensures focused, effective and efcient communication
processes in groups. In principle, facilitation is always an open process. The scope
and limits are negotiated in advance and continuously explored in the joint process.
Some stages of the process only emerge while walking, others are already rela-
tively clearly predened. Structures provide interim points of orientation along the
way. Complexity is not ignored, but made visible and workable. Again and again,
joint decisions are made which help to move forward step by step. The tasks to be
claried are supported up to implementation issues. This does not always mean
that the pace has to be increased for reasons of efciency. Decelerating, pausing,
collecting, condensing and re-prioritizing also represent effective interventions that
can be guided from the outside. “It is the end that determines which means are ap-
propriate, not the other way around” (Herzog 2013, p. 82).
In the event of conict, the task is to mediate between conicting perspectives
and positions. The goal is to promote mutual understanding. Visualizations that
arise live in the process can contribute signicantly to this. Facilitation creates
resonance spaces in a variety of ways, in which the participants come into contact
with each other and with their task (cf. Rosa 2016). Instead of quick answers, this
requires good questions that lead to new insights.
1 Why Facilitation?

21. 6
Thus, facilitation itself is a complex undertaking. It cannot be reduced to the
professional use of methods or the pinning of cards. Instead, successful process
support requires a whole range of competencies. These become apparent “when it
is possible to act appropriately when situational requirements coincide with the
individually available potential of knowledge, skills, etc.” (Gnahs 2010, p. 19).
With explicit facilitation, fundamentally different topics are not addressed in a
discussion than in conversations without it. However, according to the thesis, the
tasks and questions are discussed differently with facilitation. In return, facilitation
sets creative impulses. It reduces complexity at some points in order to increase it
again at other points for the process quality. Good questions inuence the course of
the process. Helpful structures and methods support the content-related processing.
Facilitation offers all participants space to contribute and to stay in contact with the
others. In this way, it provides content-focused, social and process-related orienta-
tion.
Working Material for Download
Scan this QR code for tried and tested structural aids, templates, checklists and
project outlines. Or go directly to https://www.stefangross.org/werkzeuge/

◄
References
Baecker, D. 1994. Postheroisches Management. Ein Vademecum. Berlin: Merve.
Bloch, E. 1964. Geist der Utopie. Bearbeitete Neuauage der zweiten Fassung von 1923.
Frankfurt aM Main: Suhrkamp.
Bolte, A., et al. 2008. Die alltägliche Last der Kooperation. Abstimmung als Arbeit und das
Ende der Meeting-Euphorie. Berlin: Edition Sigma.
Bushe, G. 2006. Sense Making and the problems of learning from experience. Barriers and
requirements for creating cultures of collaboration. In Creating a culture of collabora-
tion. The international association of facilitators handbook, Hrsg. S. Schuman, 151–172.
San Francisco: Jossey-Bass.
1 Why Facilitation?

22. 7
Dueck, G. 2015. Schwarmdumm. So blöd sind wir nur gemeinsam. Frankfurt aM Main:
Campus.
Frei, F. 2016. Hierarchie. Das Ende eines Erfolgsrezepts. Lengerich: Pabst Science
Publishers.
Gnahs, D. 2010. Kompetenzen – Erwerb, Erfassung, Instrumente. Bielefeld: Bertelsmann.
Heintel, P., and E.  Krainz. 2015. Projektmanagement. Hierarchiekrise, Systemabwehr,
Komplexitätsbewältigung. Wiesbaden: Springer Gabler.
Herzog, W. 2013. Bildungsstandards. Eine kritische Einführung. Stuttgart: Kohlhammer.
Klebert, K., et al. 2002. Moderations-Methode. Das Standardwerk. Hamburg: Windmühle.
Oser, F., and M. Spychiger. 2005. Lernen ist schmerzhaft. Zur Theorie des Negativen Wissens
und zur Praxis der Fehlerkultur. Weinheim: Beltz.
Rief, S. 2015. Methode zur Analyse des Besprechungsgeschehens und zur Konzeption optim-
ierter räumlich-technischer Infrastrukturen für Besprechungen. Stuttgart: Frauenhofer.
Rosa, H. 2005. Beschleunigung. Die Veränderung der Zeitstrukturen in der Moderne.
Frankfurt aM Main: Suhrkamp.
———. 2016. Resonanz. Eine Soziologie der Weltbeziehung. Berlin: Suhrkamp.
Schmale, H. et al., Hrsg. 2009. Wissen/Nichtwissen. München: Wilhelm Fink.
Schnelle, W. 2006. Diskursive Organisations- und Strategieberatung. Norderstedt: BoD.
Simon, F. 2013. Gemeinsam sind wir blöd!? Die Intelligenz von Unternehmen, Managern
und Märkten. Heidelberg: Carl Auer.
Wimmer, R. 2008. Das besondere Lernpotenzial der gruppendynamischen Trainingsgruppe.
Seine Bedeutung für die Steuerung des Kommunikationsgeschehens in komplexen
Organisationen. In betrifft: TEAM. Dynamische Prozesse in Gruppen, Hrsg. P. Heintel,
36–52. Wiesbaden: VS Verlag.
Zirkler, M., und A.  Raschèr. 2014. Zur Ordnungsstruktur von Moderationsprozessen:
Funktionen, Rollen und Koniktpotentiale. In Handbuch Moderation. Konzepte,
Anwendungen und Entwicklungen, Hrsg. J. Freimuth und T. Barth, 99–120. Göttingen:
Hogrefe.
References

23. 9
2
What Characterizes Good Facilitation?
People spend a lot of time cleaning stuff up, but they never seem to take time to mess it up.
Everything just kind of seems to get messed up on its own. And then people have to clean
up again. (Bateson 1981, p. 32)
Facilitation supports people in their efforts to create or maintain order in a discus-
sion. Normally, communication situations in groups quickly become disorderly.
Different interests, goals and expectations clash openly or unspokenly. Rarely is a
structure recognizable at  rst glance. There may be a common occasion or an of-
 cial topic for which people have come together in one place. But all the rest re-
mains diffuse and unclear (cf. Stahl 2002, p. 15 ff.). Appreciative communication
and a result-oriented self-organization of the group can succeed under such condi-
tions, but it does not have to. The consistent use of facilitation, on the other hand,
promises to regularly sort out the communicative confusion in different ways and
at different points. The participants systematically enter into conversation with
each other. Supported by appropriate discussion control, they remain focused even
when the discussion falters or deviates from the original plan. Facilitation guaran-
tees order. This does not prevent new disorder from arising in the meantime.
However, with consistent clari cation, sorting and clearing away, it is possible,
under expert guidance and with united forces, to avoid the really big communica-
tion chaos. Together we reach the goal we have set for ourselves.
© The Author(s), under exclusive license to Springer Fachmedien
Wiesbaden GmbH, part of Springer Nature 2023
S. Gross, Facilitation Skills, https://doi.org/10.1007/978-3-658-40015-6_2

24. 10
In the Field of Tension Between Task and Relationship
In order to be able to create order for others, one needs orientation oneself. Two
dimensions play a special role for every facilitation: the task to be done and the
relationship to and between the participants (Fig. 2.1). Both poles act as a source of
tension in the  eld of facilitation. They create a dynamic complexity that quickly
turns the facilitative task into a non-trivial challenge.
In socio-emotional terms, relationship issues arise with regard to a functioning
conversation culture. What does it take to be able to work well together? What al-
ready characterizes the interaction in an existing group? Does a long leash or de-
liberate constriction help? How is it possible to avoid known stumbling blocks in
the interpersonal sphere? Should con icts be avoided preventively or better
brought to explosion in a controlled way?
Relationships not only bear, they can also become a burden. This does not even
have to lead to open conicts. Groups that know each other well can easily get into
unproductive waters. Then the only thing that helps is coordinating guidelines to
avoid getting caught up in the usual patterns. Since every group is different, it
needs a special form of support. The ability to connect becomes a key competence
of facilitation.
Working on the task level is also not a matter of course. Only those who delib-
erately question the self-evident create spaces in which something new can emerge.
Unresolved issues must be addressed so that a productive discussion can take
place. If the aspects critical to success are not clear, it is easy to talk past each other.
With the usual standard discussions, one is only in familiar territory in terms of
content. Arguments repeat themselves. Discussions revolve in familiar circles.
Fig. 2.1 In the  eld of
tension between task
and relationship
2 What Characterizes Good Facilitation?

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

29. The Project Gutenberg eBook of Kasakat:
Kaukasialainen kertomus

30. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Kasakat: Kaukasialainen kertomus
Author: graf Leo Tolstoy
Translator: Jalo Lahja Kalima
Release date: October 10, 2015 [eBook #50172]
Language: Finnish
Credits: Produced by Juha Kiuru
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KASAKAT:
KAUKASIALAINEN KERTOMUS ***

31. Produced by Juha Kiuru
KASAKAT
Kaukasialainen kertomus
Kirj.
LEO TOLSTOI
Suomentanut Jalo Kalima
Otava, Helsinki, 1907.

32. I.
Moskovassa on kaikki vaiennut. Silloin tällöin kuuluu jossain
rattaiden vikinää talvisilta kaduilta. Ikkunoista ei näy enää valoa, ja
lyhdyt ovat sammuneet. Kirkoista kumajavat kellojen äänet ja
vyöryen nukkuvan kaupungin yli ennustavat aamua. Kadut ovat
tyhjät. Väliin jossain öinen ajuri kapeajalaksisella reellään sekoittaa
hiekkaa lumeen ja jouduttuaan toisen kadun kulmaukseen nukahtaa,
odottaen kyydittävää. Vanha eukko menee kirkkoon, jossa
vahakynttilät, pyhäin kuvain kultakehyksiin kuvastuen, palavat jo
epätasaisina ja harvassa. Työväki jo nousee pitkän talviyön jälkeen ja
menee työhön.
Mutta herroilla on vielä ilta.
Yhdestä Chevalier'n ikkunasta, sulettujen luukkujen alta,
laittomasti pilkistelee tuli. Rappujen luona on vaunuja, rekiä ja
ajureja, ajopelien perät kiinni toisissaan. Kolmivaljakkoiset
kyytirattaat ovat siinä myös. Talonmies turkkiinsa kääriytyneenä ja
käpristyneenä ikäänkuin piiloitteleikse talon nurkan takana.
"Ja miksi ne lörpöttelevät kaikkea joutavaa? — miettii lakeija,
istuen kasvot tyhmistyneinä eteisessä. — Ja aina kun on minun
vuoroni!" Vieressä olevasta pienestä valoisasta kamarista kuuluu
illallispöydästä kolmen nuoren miehen ääni. He istuvat kamarissa
pöydän ympärillä, jolla on illallisen ja viinin tähteitä. Eräs heistä,
pieni, siistinnäköinen, laiha ja ruma mies istuu ja katsoo matkalle
lähtevää hyväntahtoisin, väsynein silmin. Toinen, pitkäkasvuinen,
makaa tyhjien pullojen vallassa olevan pöydän vieressä ja leikkii
kellonsa avaimella, kolmas, jolla on päällään uuden uutukainen lyhyt

33. turkki, kävelee pitkin huonetta ja seisahtuen tuon tuostakin
naksauttelee rikki manteleja jotenkin paksuilla ja väkevillä,
puhdaskynsisillä sormillaan ja koko ajan hymyilee jollekin; hänen
silmänsä ja kasvonsa hehkuvat. Hän puhuu innostuneena tehden
liikkeitä käsillään; mutta saattaa huomata, ett'ei hän löydä sanoja, ja
kaikki sanat, jotka hänelle tulevat suuhun, tuntuvat riittämättömiltä
ilmaisemaan kaikkea sitä, mikä hänen mieltään kuohuttaa. Hän
hymyilee lakkaamatta.
— Nyt voin sanoa kaikki suoraan! — sanoo lähtöä tekevä. — Minä
en suinkaan tahdo tehdä itseäni syyttömäksi, mutta minä toivoisin,
että ainakin sinä ymmärtäisit minua sillä tavoin kuin itse ymmärrän
itseäni eikä niin kuin kaikellainen arkiväki tätä asiata katsoo. Sinä
sanot, että minä olen tehnyt väärin hänelle — kääntyy hän sen
puoleen, joka hyväluontoisin silmin katselee häntä.
— Niin oletkin — vastaa pieni ja ruma mies, ja vielä enemmän
hyväntahtoisuutta ja väsymystä kuvastuu hänen katseestaan.
— Minäpä tiedän miksi sinä niin sanot — jatkaa matkalle lähtevä.
— Rakastettuna oleminen on sinusta yhtä suuri onni kuin
rakastaminen ja sitä onnea riittää koko elämän ajaksi, jos kerran on
siihen päässyt.
— Riittää hyvinkin, rakas veli! Paremmin kuin tarvitsisikaan, —
vakuuttaa pieni ja ruma mies, avaten ja ummistaen silmänsä.
— Mutta miksi en itsekkin rakastaisi? — sanoo matkalle lähtevä,
vaipuu ajatuksiinsa ja ikäänkuin säälien katsoo ystäväänsä. — Miksi
en rakasta? En osaa rakastua… Ei, olla jonkun rakastama on
onnettomuus, — onnettomuus, sillä tunnet olevasi syyllinen kun et
anna takaisin yhtä paljon etkä voi antaa. Oi, Jumalani! — hän

34. heilautti kättään: — jospa se kävisikin järkevästi, mutta se kun
menee kaikki päin honkiin, ei niinkuin tahtoisi vaan omalla laillaan.
Minähän tavallani olin varastanut sen tunteen. Sitä mieltä olet
sinäkin; älä väitä vastaan — sinun täytyy olla sitä mieltä. Mutta
uskotko, että kaikista tyhmyyksistä ja sikamaisuuksista, joita olen
paljon ehtinyt tehdä elämässäni, on tämä ainoa, jota en kadu enkä
voi katua. En alussa enemmän kuin jälkeenkään päin ole valehdellut
enemmän itselleni kuin hänellekään. Minä luulin, että nyt olin
viimeinkin rakastunut, mutta sittemmin huomasin tahtomattani
valehdelleeni, tunsin, että niin oli mahdoton rakastaa enkä voinut
mennä edemmäksi; mutta hän meni… Onko se minun syyni, ett'en
voinut? Mitä minä sille voin?
— No, nytpähän se on sitten lopussa! — sanoi hänen ystävänsä
sytyttäen sikarin karkoittaakseen uneliaisuuttaan. — Sen vain sanon:
sinä et ole vielä rakastanut etkä tiedä mitä rakastaminen on.
Lyhytturkkinen tahtoi taaskin sanoa jotain ja tarttui päähänsä.
Mutta ei saanut ilmi sitä, mitä olisi tahtonut.
— En ole rakastanut!… Se on totta, ett'en ole rakastanut. Mutta
minussa on halu rakastaa, niin voimakas halu, ett'ei sen
voimakkaampaa voi olla! Ja toiseksi, onko oikeata rakkautta? Kaikki
jää niin kesken! Ja mitä siitä puhuukaan! Paljon olen minä sotkenut
elämässäni! Mutta nyt on kaikki lopussa, se on tosi. Ja minä tunnen,
että alkaa uusi elämä.
— Jossa sinä sotket samalla lailla, — sanoi se, joka makasi
sohvalla ja leikitteli kellonsa avaimella. Mutta matkalle lähtevä ei
kuullut häntä.

35. — Minun on sekä ikävä että hauska lähteä, — jatkoi hän. —-
Minkä tähden ikävä en tiedä itsekkään.
Ja lähtöä tekevä alkoi puhua vain itsestään, huomaamatta, ettei se
toisia voinut huvittaa niinkuin häntä. Ihminen ei ole koskaan niin
itsekäs kuin sisäisen riemun hetkenä. Hänestä tuntuu, ettei
maailmassa sinä hetkenä ole mitään ihanampaa ja intressantimpaa
kuin hän itse.
— Dmitrij Andrejevitsh, kuski ei rupea odottamaan! — sanoi
huoneeseen astunut, turkkiin vyötetty nuori palvelija. —
Kahdennellatoista tunnilla tulivat hevoset ja nyt on kello neljä.
Dmitrij Andrejevitsh katsoi Vanjushaansa. Tämän turkin ympäri
kiedotussa vyössä, huopasaappaissa ja unisissa silmissä hän kuuli
äänen toisenlaisesta elämästä, joka kutsui häntä, — vaivojen,
puutteiden ja toiminnan elämästä.
— Niinpä tosiaankin, suo anteeksi! — sanoi hän katsoen, olisiko
mikään hakanen jäänyt auki.
Vaikka toverit kehoittivat antamaan vielä juomarahaa
kyytimiehelle, hän pani lakin päähänsä ja asettui keskelle huonetta.
He suutelivat toisiaan kauan yhteen mittaan, sitten uudestaan,
pysähtyivät, ja vielä kolmannen kerran suutelivat. Lyhytturkkinen
meni pöydän luo, joi pohjaan maljan, joka oli pöydällä, tarttui pienen
ja rumannäköisen miehen käteen ja punastui.
— Ei, sanon sen sittenkin… Sinun kanssasi pitää ja voikin olla
avomielinen, sillä pidän sinusta. Sinähän rakastat häntä, — niin olen
aina luullut, — eikö niin?

36. — Rakastan, — vastasi hänen ystävänsä vielä lempeämmin
hymyillen.
— Ja kentiesi…
— Tehkää hyvin, käskettiin sammuttaa kynttilät! — sanoi uninen
lakeija, joka oli kuunnellut viimeistä keskustelua ja mietiskellyt, miksi
herrat aina puhuvat yhtä ja samaa. — Kenelle käskette
merkitsemään laskun, teillekö? — hän lisäsi kääntyen pitkän herran
puoleen, tietäen edeltäpäin kenen puoleen on käännyttävä.
— Minulle, — sanoi pitkä mies. — Paljonko se tekee?
— Kaksikymmentä kuusi ruplaa.
Pitkä mies mietti hetkisen, mutta ei sanonut mitään ja pani laskun
taskuunsa.
Mutta toisilla oli vielä omat keskustelunsa.
— Hyvästi, sinä kunnon poika! — sanoi pieni, rumannäköinen ja
lempeäsilmäinen herra.
Kyyneleet nousivat kummankin silmiin. He menivät rappusille.
— Ai, niin! — sanoi lähtevä punastuen ja kääntyen pitkän miehen
puoleen: — Chevalier'n laskun sinä suoritat ja kirjoitat sitten minulle.
— Hyvä, hyvä, — sanoi pitkä mies vetäen hansikkaita käsiinsä. —
Miten sinua kadehdin! — lisäsi hän aivan odottamatta, kun he olivat
tulleet rappusille.
Lähtevä istuutui rekeen, kääri turkin ylleen ja sanoi: "no niin,
ajetaan!" ja siirtihe antaakseen reessä sijaa sille, joka oli sanonut

37. häntä kadehtivansa; hänen äänensä värisi.
Saattamaan lähtenyt sanoi: "Hyvästi, Mitja, suokoon Jumala…"
Hän toivoi ainoastaan, että toinen olisi mitä pikemmin lähtenyt eikä
sentähden saanut sanotuksi loppuun mitä oli aikonut sanoa.
He vaikenivat. Vielä kerran joku sanoi "hyvästi".
Joku sanoi "aja!" — ja kuski lähti ajamaan.
— Jelizar, tänne hevonen! — huusi yksi saattajista.
Ajurit ja kuski alkoivat liikkua, hoputtivat hevosiaan ja vetivät
ohjaksista. Kohmeiset vaunut narisivat lumessa.
— Kunnon poika tuo Olenin! — sanoi yksi saattajista. — Mutta
mikä ihmeen halu Kaukasiaan ja vielä junkkariksi? Minä en mistään
hinnasta… Tuletko huomenna klubiin päivälliselle?
— Tulen.
Ja saattajat hajaantuivat.
Matkustavasta tuntui lämpimältä, kuumalta turkissaan. Hän
istuutui reen pohjalle, avasi turkkinsa levälleen ja takkuiset
kyytihevoset kolmivaljakossa juosta hölköttivät pimeältä kadulta
toiselle, talojen ohi, joita hän ei ollut ennen nähnyt. Oleninistä
tuntui, että vain ne, jotka matkustavat pois, ajavat näitä katuja.
Ympärillä oli pimeää, äänetöntä, alakuloista, mutta sydän oli niin
täynnä muistoja, rakkautta, sääliä ja suloisia, ahdistavia kyyneleitä…

38. II.
"Rakastan! Rakastan niin! Erinomaisia! Kuinka hyvältä tuntuu!" —
toisti hän ja hänen teki mieli itkeä. Mutta miksi hänen teki mieli
itkeä? Ketkä olivat erinomaisia? Ketä hän niin rakasti? — Hän ei sitä
oikein tiennyt. Väliin hän jäi tarkastelemaan jotain taloa ja oli
ihmeissään miksi se oli niin kummallisesti rakennettu; väliin hän
ihmetteli, miksi kuski ja Vanjusha, jotka olivat hänelle niin vieraita,
olivat niin lähellä häntä ja hänen kanssan tärisivät ja heilahtelivat
jäätyneistä vetohihnoista kiinnitettyjen sivuhevosten riuhtomisista, ja
uudelleen sanoi: "erinomaisia, rakastan", vieläpä myös: "jos riittää,
niin on se mainiota!" ja itsekkin ihmetteli miksi näin puhui ja kysyi
itseltään: "olenkohan minä juovuksissa?" Tosin hän oli osaltaan
juonut pari pulloa viiniä, mutta ei viini yksin ollut saanut aikaan tätä
vaikutusta Oleniniin. Hänelle muistuivat mieleen kaikki ne ystävyyden
sanat, jotka olivat tuntuneet niin sydämellisiltä ja joita oli kainosti,
ikäänkuin erehdyksestä lausuttu hänelle ennen lähtöä. Muistuivat
mieleen kädenpuristukset, katseet, äänettömyydet, äänen sävy, joka
oli sanoissa "hyvästi Mitja!" — kun hän jo istui reessä. Muistui
mieleen oma epäröimätön avomielisyys. Ja kaikki tuo oli omiaan
liikuttamaan häntä. Lähdön edellä olivat kaikki, ei vain ystävät ja
sukulaiset, vaan myös välinpitämättömät, vieläpä epäsympatiset ja
pahansuovatkin ihmiset ikäänkuin liittoutuneet häntä enemmän

39. rakastamaan ja anteeksiantamaan hänelle, kuten
synnintunnustuksen tai kuoleman edellä. "Kenties en minä koskaan
palaakkaan Kaukasiasta", ajatteli hän. Ja hänestä tuntui, että hän
rakasti ystäviään sekä vielä jotakuta muutakin. Ja hänen oli surku
itseään. Mutta ei rakkaus ystäviin ollut saanut hänen sieluaan niin
heltymään ja nousemaan, ett'ei hän voinut estää noita tahtomattaan
kielelle tulevia järjettömiä sanoja, eikä myöskään rakkaus naiseen
(hän ei vielä koskaan ollut rakastanut) ollut saattanut häntä
tällaiseen tilaan. Rakkaus omaan itseensä, hehkuva, täynnä toiveita
oleva nuori rakkaus kaikkeen hyvään, mitä hänen sielussaan oli (ja
hänestä näytti nyt siinä olevan pelkkää hyvää), pani hänet itkemään
ja sopertamaan yhteyttä vailla olevia sanoja.
Olenin oli nuorukainen, joka ei ollut missään päättänyt kurssia eikä
palvellut (hän oli ainoastaan ollut jonkin viraston kirjoissa), joka oli
tuhlannut puolen omaisuuttaan eikä kahdenkymmenen neljän
vuoden ikään saakka ollut vielä valinnut itselleen mitään virka-uraa
eikä koskaan mitään tehnyt. Hän oli niitä, joita moskovalaisessa
seurassa kutsutaan nimellä "nuori mies".
Kahdeksantoistavuotiaana Olenin oli niin vapaa kuin yksin
venäläiset neljäkymmenluvun rikkaat, jo varhain vanhemmistaan
jääneet nuoret miehet ovat olleet. Hän ei tiennyt mistään
ruumiillisista eikä siveellisistä siteistä; hän saattoi tehdä mitä
hyvänsä eikä tarvinnut mitään, eikä mikään häntä sitonut. Hänellä ei
ollut perhettä, ei isänmaata, ei uskoa eikä mistään puutetta. Hän ei
uskonut mihinkään eikä tunnustanut mitään. Mutta vaikka hän ei
mitään tunnustanut, ei hän ollut synkkä, ikävystynyt ja järkeilevä
nuorukainen vaan päinvastoin alinomaa syttyvä. Hän väitti, ett'ei
rakkautta ole, mutta nuoren ja kauniin naisen läsnäolo pani joka
kerta hänen sydämensä seisahtumaan. Hän oli jo aikoja tiennyt, että

40. kunnianosoitukset ja arvonimet ovat hulluutta, mutta hän tunsi
väkisinkin mielihyvää, kun tanssiaisissa ruhtinas Sergej tuli hänen
luokseen ja puhui herttaisesti. Kaikesta innostui hän vain sen verran,
ett'ei se päässyt kahlehtimaan häntä. Kun hän oli antautunut jotain
harrastamaan ja alkoi vain vähänkin tuntea työn ja taistelun,
arkipäiväisen elämäntaistelun lähenevän, niin hän heti vaistomaisesti
kiiruhti riistäytymään irti siitä tunteesta tai työstä saadakseen
takaisin entisen vapautensa. Niin hän oli aloittanut hienon
seuraelämän, viran, talouspuuhat, musikin, jolle hän yhteen aikaan
aikoi pyhittää elämänsä, vieläpä rakkauden naisiinkin, johon hän ei
uskonut. Hän mietiskeli sinne tänne, mihin kohdistaisi kaiken sen
nuoruuden voiman, joka on ihmisessä vain kerran: taiteeseenko,
tieteeseen, naisen rakastamiseen, — vai käytännölliseen
toimintaanko, järjen, sydämen, sivistyksen palvelukseen, — tuon
innon, joka ei enää toistu, vain kerraksi ihmiselle annetun vallan
tehdä itsestään kaikkea, mitä vain tahtoo ja parhaana pitää, ja koko
maailmasta, mitä haluaa. Tosin on ihmisiä, joilta tuo hengen levoton
pyrkimys puuttuu, jotka astuessaan elämään heti kohta panevat
kaulaansa ne länget, jotka ensinnä sattuvat käsiin, ja työskentelevät
niissä uskollisesti elämänsä loppuun. Mutta Olenin tunsi itsessään
liian selvästi tuon kaikkivaltiaan nuoruuden jumalan läsnäolon, kyvyn
muuttua yhdeksi ainoaksi haluksi, yhdeksi ainoaksi ajatukseksi, —
kyvyn tahtoa jotain ja tehdä jotain, heittäytyä suinpäin pohjattomaan
kuiluun tietämättä miksi. Hän oli siitä tietoinen ja samalla ylpeä ja oli
onnellinen siitä, itse sitä tietämättään. Tähän saakka hän oli
rakastanut vain itseään eikä ollut voinut olla rakastamatta, siksi että
odotti itseltään vain hyvää eikä vielä ollut ehtinyt pettyä itseensä
nähden. Lähtiessään matkalle Moskovasta hän oli siinä onnellisessa
nuorekkaassa mielialassa, jolloin nähdessään entiset vikansa
nuorukainen yhtäkkiä sanoo itselleen, että kaikki on ollut erehdystä,

41. että kaikki tähänastinen on ollut satunnaista ja mitätöntä, ett'ei hän
ennen ollut tahtonutkaan elää oikein hyvin, mutta että nyt
Moskovasta päästyä alkaa uusi elämä, jossa ei enää ole niitä vikoja
eikä katumusta vaan jossa varmaan on pelkkää onnea.
Pitkillä matkoilla on aina niin, että kahdella-kolmella ensi
kyytivälillä mielikuvitus pysyy siinä paikassa, josta olet lähtenyt,
mutta ensimäisen matkalla viettämäsi aamun tullen se yhtäkkiä
siirtyy matkan määräpaikkaan ja rakentelee jo sinne tulevaisuuden
tuulentupia. Niin kävi Olenininkin.
Kun hän oli päässyt kaupungin ulkopuolelle ja näki lumisia kenttiä
niin hän ilostui siitä, että oli yksin keskellä noita kenttiä, kääriytyi
turkkiinsa, laskeutui reen pohjalle, mieli tuli levolliseksi, ja hän vaipui
uinailuun. Ystävien jäähyväiset liikuttivat häntä ja hänelle alkoi tulla
muistoon koko viime talvi, jonka oli viettänyt Moskovassa, ja
hämärien ajatusten ja soimausten keskeyttäminä alkoivat
kutsumattomat kuvat tuosta kuluneesta ajasta tulla hänen
mielikuvitukseensa.
Hänen mieleensä muistui häntä saattamassa ollut ystävänsä ja
hänen suhteensa tyttöön, josta he olivat puhuneet. Tuo tyttö oli
rikas. "Miten hän saattoi rakastaa tyttöä kun tämä rakasti minua? —
mietti hän, ja ilkeitä epäilyksiä tuli hänen mieleensä. — Taitaa olla
ihmisissä paljon epärehellisyyttä. Mutta miksi minä en todellakaan
ole sitten vielä rakastanut? — tuli hänen eteensä kysymys. — Kaikki
sanovat minulle, ett'en minä ole rakastanut. Olenko minä todellakin
siveellinen epäsikiö?" Ja hän alkoi muistella huvittelujaan. Hän muisti
ensi ajat hienossa maailmassa ja erään ystävänsä sisaren, jonka
kanssa hän silloin vietti illat ja pöydällä oleva lamppu valaisi tytön
hienot sormet, jotka olivat kiinni työssä, ja alaosan hänen kauniita

42. hienoja kasvojaan; muistui mieleen kaikki nuo keskustelut, jotka
olivat venyneet sanomattoman hitaasti, ja yleensä liika juhlallisuus ja
kankeus ja alituinen kiusallinen tunne tuon pingoitetun aseman
vuoksi. Jokin ääni sanoi koko ajan: ei näin, ei näin! — ja niinpä se
todellakaan ei päättynyt hyvin. Sitten hänen mieleensä tuli
tanssiaiset ja masurkka kauniin D:n kanssa. "Miten olin rakastunut
sinä yönä, miten olin onnellinen! Ja miten minuun koski ja miten
minua harmitti, kun seuraavana aamuna herätessäni tunsin olevani
vapaa! Miksi ei se rakkaus sitten tule ja köytä minua ihan käsistä ja
jaloista? — ajatteli hän. — Ei, ei ole rakkautta! Naapurin rouva, joka
minulle, Dubrovinille ja johtajalle kertoi kaikille samalla tavalla, että
rakasti tähtiä, ei myöskään ollut oikea." Ja nyt johtuu hänen
mieleensä omat taloudelliset toimensa maalla eikä taaskaan näissä
muisteloissa ole mitään mihin mielellään pysähtyisi. "Puhuvatkohan
nuo kauan minun lähdöstäni?" — pälkähtää hänen päähänsä. Mutta
ketä ne nuo ovat, ei hän tiedä, ja kohta sen perästä tulee mieleen
asia, joka panee hänen otsansa ryppyyn ja antaa hänen lausua
epäselviä äänteitä: muisto monsieur Cappellesta ja 678:sta ruplasta,
jotka hän oli jäänyt velkaa räätälille, ja hän muistaa sanat, joilla oli
pyytänyt räätäliä odottamaan vielä vuoden ja hämmennyksen ja
kohtaloonsa alistumisen ilmeen, joka oli kuvastunut räätälin
kasvoilla. "Voi Jumalani, Jumalani!" — toistaa hän rypistäen otsaansa
ja koettaen karkoittaa tuota kiusallista ajatusta. "Siitä huolimatta hän
kuitenkin rakasti minua, — ajattelee hän tyttöä, josta oli puhe
hyvästiä jättäessä. — Niin, jos olisin mennyt hänen kanssaan
naimisiin, ei minulla olisi velkoja, mutta nyt jäin velkaa Vasiljeville".
Ja hänen mieleensä muistuu viimeinen peli-ilta herra Vasiljevin
kanssa klubissa, jonne hän oli mennyt suoraan tuon naisen luota, ja
tulevat mieleen omat alentavan nöyrät pyynnöt jatkamaan peliä ja
tämän kylmät kiellot. "Vuosi säästävyyttä ja kaikki se on maksettu ja

43. vieköön heidät sitten vaikka piru!…" Mutta tästä varmuudesta
huolimatta hän alkaa uudelleen laskea jälelle jääneitä velkojaan,
niiden määräaikoja ja otaksumiaan maksupäiviä. "Mutta minähän
jäin vielä velkaa Morellillekin enkä vain Chevalier'ille", muistui hänen
mieleensä; ja hänen eteensä tulee koko se yö, jona oli niin suuresti
velkaantunut. Oli vietetty juominkeja mustalaisten kanssa ja ne oli
toimeenpannut Sashka B., sivus-adjutantti, ja ruhtinas D., ja tuo
hyvinarvoisa herra… Ja miksi ne ovat niin tyytyväisiä itseensä nuo
herrat, — ajatteli hän, — ja millä perustuksella he muodostavat
oman piirinsä, johon kuuluminen muka on muille hyvin suuri kunnia?
Senkö vuoksi, että ovat sivus-adjutantteja? Onhan ihan kauheata,
miten tyhminä ja kurjina he pitävät muita Minä sitä vastoin näytin
heille, ett'en ollenkaan halua heitä lähennellä. Luulen kumminkin,
että työnjohtaja Andrej olisi hyvin ihmeissään jos kuulisi, että olen
sinä sellaisen herran kanssa kuin Sashka B:n, joka on eversti ja
sivus-adjutantti. Niin, eikä kukaan juonut enemmän kuin minä sinä
iltana; minä opetin mustalaisille uuden laulun ja kaikki kuuntelivat.
"Tosin olen tehnyt paljon tyhmyyksiä, mutta sittenkin olen hyvin
hyvä nuori mies", ajattelee hän.
Aamu valkeni kun Olenin oli ehtinyt kolmanteen
pysähdyspaikkaan. Hän joi teetä, asetti uudestaan sälyt ja kapsäkit
paikoilleen ja istuutui niiden keskeen järkevänä, suorana ja
huolellisena, selvillä siitä missä mikin on: missä on rahat ja paljonko
niitä on, missä passi ja matkakuitti — ja kaikki tuntui hänestä niin
käytännöllisesti järjestetyltä, että hän tuli hyvälle tuulelle, ja
kaukainen matka tuntui vain jonkunmoiselta kestävältä
kävelyretkeltä.
Aamun ja keskipäivän hän vietti kokonaan aritmetisiin laskuihin
vaipuneena: montako virstaa oli kulkenut, paljonko vielä oli

44. lähimmälle pysäkille, paljonko lähimpään kaupunkiin, paljonko
päivälliseen, teen juontiin, Stavropoliin, ja monesko osa koko
matkasta oli jo kuljettu. Samalla hän myös laski: paljonko on rahaa,
paljonko jää jälelle, paljonko menee kaikkien velkojen maksamiseen
ja kuinka suuren osan kaikista tuloista hän on kuluttava
kuukaudessa. Illalla juotuaan teensä hän laski, että Stavropoliin oli
seitsemän yhdettätoista osaa koko matkasta, velkoja oli jälellä
kaikkiaan seitsemää säästäväisesti elettyä kuukautta kohti ja yksi
kahdeksas osa koko omaisuudesta, — ja rauhoittuen hän kääri turkin
ylleen, heittäytyi rekeen ja vaipui taas uinailuun. Hänen
mielikuvituksensa oli nyt jo tulevaisuudessa, Kaukasiassa. Kaikkiin
vastaisiin unelmiin liittyi kuvia Amalat-bekeistä, tsherkessitytöistä,
vuorista, jyrkänteistä, kauheista putouksista ja vaaroista. Se kaikki
esiintyy himmeänä, epäselvänä, mutta kunnia houkutuksineen ja
kuolema varoittavana herättävät mielenkiintoa tuohon
tulevaisuuteen. Väliin hän harvinaisen urheasti ja voimalla, jota
kaikki hämmästyvät, surmaa ja kukistaa lukemattomia vuorelaisia;
väliin on hän itse vuorelainen ja heidän kanssaan puolustaa
riippumattomuuttaan venäläisiä vastaan. Milloin yksityisseikatkin
tulevat näkyviin on noissa yksityisseikoissa aina osallisina entisiä
Moskovan henkilöitä. Sashka B. tuossa joko venäläisten tai
vuorelaisten kanssa taistelee häntä vastaan. Ottaapa, käsittämätöntä
miten, räätäli monsieur Cappelle'kin osaa voittajien riemuun. Jos
siinä samalla muistellaan entisiä solvauksia, heikkouksia, erehdyksiä,
on niiden muistelemisesta vain huvia. On selvää, ett'ei nuo
erehdykset voi enää uudistua siellä vuorien, putousten,
tsherkessiläistyttöjen ja ainaisten vaarain keskellä. Kun on kerran
tehnyt niistä synnintunnustuksen itselleen, niin on niistä päässyt. On
vielä yksi haave, kaikkein kallein, joka tunkeutui kaikkiin nuoren
miehen tulevaisuuden ajatuksiin: se oli unelma naisesta. Ja siellä,

45. vuorten keskessä, se esiintyy mielikuvitukselle tsherkessiläis-
orjattaren muodossa, solakkavartaloisena, pitkäpalmikkoisena,
nöyrä- ja syväsilmäisenä. Hän näkee edessään vuorilla yksinäisen
majan ja sen kynnyksellä on nainen odottamassa miestä, joka palaa
hänen luokseen väsyneenä, pölyisenä, veren ja maineen peittämänä,
ja hän on tuntevinaan tuon naisen suudelmat, hänen hartiansa,
viehättävän äänensä ja kuuliaisuutensa. Nainen on ihana, mutta
sivistymätön, hurja, raaka. Hän rupeaa kasvattamaan häntä pitkinä
talvi-iltoina. Hän on viisas, älykäs ja lahjakas ja nopeasti omistaa
kaikki välttämättömät tiedot. Miksi ei voisi? — hän voi hyvin helposti
oppia kieliä, lukea teoksia ranskalaisesta kirjallisuudesta, ymmärtää
niitä… Notre Dame de Paris esimerkiksi on varmaan hänen
mieleensä. Hän osaa puhuakkin ranskaa. Salongissa hänellä saattaa
olla enemmän synnynnäistä arvokkuutta kuin kaikkein hienoimmalla
maailmannaisella. Hän osaa laulaa koruttomasti, voimakkaasti,
intohimoisesti: "Uh, mitä hullua!" sanoo Olenin itselleen. Ja nyt he
olivat tulleet johonkin pysähdyspaikkaan ja piti siirtyä reestä toiseen
ja antaa juomarahaa. Mutta hän etsii uudestaan mielikuvituksellaan
sitä hullua, jonka oli hylännyt ja hänen eteensä tulevat taas
tsherkessiläistytöt, maine, paluu Venäjälle, sivus-adjutantin arvo,
ihana vaimo. "Mutta rakkauttahan ei ole, — hän sanoo itselleen, —
arvonimet ovat roskaa. Mutta kuusisataa seitsemänkymmentä
kahdeksan ruplaa?… Entä valloitettu maa, joka on antanut minulle
enemmän rikkautta kuin tarvitsen koko elämäkseni? Muuten ei ole
hyvä yksin käyttää hyväkseen sitä rikkautta. Se on jaettava. Mutta
kenelle? — Kuusisataa seitsemänkymmentä kahdeksan ruplaa
Cappelle'lle, ja sittenpähän näkee…" Ja nyt laskeutuvat jo aivan
epäselvät näyt tajuntaan ja vain Vanjushan ääni ja tunne liikkumisen
pysähtymisestä keskeyttävät tervettä, raikasta unta, ja itse

46. muistamattaan sitä hän siirtyy toiseen rekeen uudella pysäkillä ja
matkustaa eteenpäin.
Toisena aamuna tapahtuu aivan sama: samallaiset asemat, tee,
hevosten liikkuvat lautaset, lyhyt sananvaihto Vanjushan kanssa,
samat epäselvät unelmat ja horroksiin vaipuminen iltaisin ja raskas,
terve, tuores uni yön kestäessä.

47. III.
Mitä kauemmas Olenin tuli Venäjän keskustasta, sitä kaukaisemmilta
tuntuivat hänestä kaikki omat muistonsa; ja kuta lähemmäksi
Kaukasiaa hän saapui sitä hilpeämmäksi kävi hänen mielensä. "Entä
jos matkustaisi kokonaan pois eikä koskaan palaisi eikä ilmaantuisi
enää ihmisten ilmoille", tuli joskus hänen päähänsä. Mutta ne
ihmiset, joita minä näen täällä, eivät ole ihmisiä; ei yksikään niistä
tunne minua, eikä koskaan kukaan heistä saata olla Moskovassa
siinä seurapiirissä, jossa minä olen ollut, ja kuulla minun
entisyydestäni. Ja aivan uusi kaikesta entisestä vapautumisen tunne
valtasi hänet noiden karkeiden olentojen parissa, joita hän tapasi
matkalla ja joita hän ei tunnustanut moskovalaisten tuttavainsa
vertaisiksi ihmisiksi. Mitä karkeampaa kansa oli, mitä vähemmin
näkyi sivistyksen merkkejä, sitä vapaammaksi hän tunsi itsensä.
Stavropol, jonka läpi hänen oli matkustaminen, ärsytti häntä.
Nimikilvet — niitä oli päällisiksi ranskankielisiäkin — vaunuissa istuvat
naiset, ajurit torilla, bulevardi ja sinelliin ja hattuun puettu
herrasmies, joka käyskenteli bulevardilla tarkastellen ohikulkevia, —
vaikuttivat häneen sairaasti. "Kenties nuo ihmiset tuntevat jonkun
tuttavistani?" — ja hän muisti taas klubin, räätälin, kortit,
hienoston… Stavropolista lähtien oli sen sijaan taas kaikki
tyydyttävää: jylhää ja sen lisäksi kaunista ja sotaista. Ja Olenin

48. ilostui ilostumistaan. Kaikki, kuten kasakat, kuskit,
majatalontarkastajat, olivat hänestä vääristämättömiä olentoja,
joiden kanssa hänen kävi suoraan laskeminen leikkiä ja puhuminen,
miettimättä mikä arvo-aste kullakin on. Kaikki kuuluivat ihmissukuun,
joka oli kokonaan itsetiedottomasti ystävällinen Olenille, ja kaikki
suhtautuivat häneen suosiollisesti.
Vasta Donin joukkojen maassa vaihdettiin reki rattaihin, ja
Stavropolin tuolla puolen tuli ilma jo niin lämpimäksi, että Olenin ajoi
ilman turkkia. Oli jo kevät — odottamaton, iloinen kevät Oleninille.
Öisin ei enää laskettu lähtemään kasakkakylistä ja iltaisin sanottiin,
että on vaarallista kulkea. Vanjushaa alkoi silloin tällöin peloittaa ja
pyssy oli ladattuna mukana rattailla. Oleninin ilo kasvoi. Eräässä
majapaikassa tarkastusmies kertoi äskettäin matkalla tapahtuneesta
kauheasta murhasta. Vastaan tulijat alkoivat olla aseilla varustettuja.
"Vai tässä se alkaa!" — sanoi Olenin itselleen ja alati odotti milloin
näkyisivät lumipeitteiset vuoret, joista oli niin paljon hänelle puhuttu.
Kerran iltapuolella päivää nogajilainen kyytimies piiskallaan viittasi
pilvien takaisiin vuoriin. Olenin alkoi ahneesti tähystellä mutta oli
pilvinen päivä ja pilvet puoleksi verhosivat taakseen vuoret. Oleninin
silmiin siinsi jotain harmaata, valkeata, kutrista, ja kuinka olisi
koettanutkin, hän ei voinut huomata mitään kaunista vuorien näyssä,
vaikka oli niistä niin paljon lukenut ja kuullut. Hän arveli, että vuoret
ja pilvet näyttävät aivan samanlaisilta ja että tuo hänelle uskoteltu
lumivuorten erityinen kauneus on samanlainen keksintö kuin Bachin
musikki ja rakkaus naiseen, joihin hän ei uskonut. Ja hän herkesi
odottamasta vuoria. Mutta seuraavana päivänä varhain aamulla hän
rattaillaan heräsi viileydestä ja välinpitämättömästi katsahti oikealle.
Aamu oli aivan kirkas. Yhtäkkiä hän näki, noin kahdenkymmenen
askeleen päässä itsestään, kuten hän luuli ensi näkemällä, puhtaan
valkoisia röykkiöitä hienon hienoine rajapiirteineen ja kangastuksen

49. tapaisen, selvän eetterimäisen viivan niiden harjain ja kaukaisen
taivaan välillä. Ja kun hän tajusi koko etäisyyden itsensä ja vuorten
sekä taivaan välillä ja vuorten koko mahtavuuden ja kun hän alkoi
tuntea että tuota kauneutta oli koko loppumattomuus, niin hän
pelästyi, että se onkin näkyä, unta. Hän ravistelihe herätäkseen.
Vuoret vaan pysyivät samoina.
— Mitä se tuo on? Mitä ihmettä tuo on? — kysyi hän
kyytimieheltä.
— Vuoria vaan, — vastasi nogajilainen välinpitämättömästi.
— Minäkin olen niitä pitkän aikaa katsellut, — sanoi Vanjusha: —
onpa se kaunista! Kotona eivät uskoisi.
Hevosten nopeasti kulkiessa tasaista tietä näyttivät vuoret
juoksevan pitkin taivaanrantaa, välkkyen ruusunhohteisin huipuin
nousevan auringon valossa. Aluksi vuoret vain ihmetyttivät Oleninia,
sitten riemastuttivat; mutta sitten yhä enemmän ja enemmän
vaipuessaan tuon suoraan arosta eikä toisista mustista vuorista
nousevan ja pakenevan lumipeitteisen vuorijonon tarkasteluun, hän
alkoi vähitellen käsittää tuota kauneutta ja tuntemalla tuntea noita
vuoria. Siitä hetkestä kaikki, mitä hyvänsä hän näki, kaikki mitä hän
ajatteli, kaikki mitä hän tunsi, sai häneen nähden uuden ankaran
majestetisen vuorten luonteen. Kaikki Moskovan muistot, häpeä ja
katumus, kaikki halpamaiset haaveet Kaukasiasta kokonaan katosivat
eivätkä palanneet enää. Oli kuin jokin juhlallinen ääni olisi sanonut
hänelle: "nyt se on alkanut". Ja tie ja kaukana siintävä Terekin viiru
ja kylät ja ihmiset — kaikki tuo ei tuntunut enää miltään leikiltä. Hän
katsahtaa taivaalle — ja muistuu vuoret. Katsahtaa itseensä,
Vanjushaan — ja taas vuoret. Tuossa ratsastaa kaksi kasakkaa, ja
koteloihin pistetyt pyssyt tasaisesti heilahtelevat heidän selässään ja

50. hevosten tummanruskeat ja harmaat jalat hämmentyvät toisiinsa,
mutta vuoret… Terekin takaa näkyy savua kylästä, mutta vuoret…
Aurinko nousee ja väikkyy kaislikon takaa siintävässä Terekissä,
mutta vuoret… Kylästä ajetaan rattailla, naisia kulkee jalkaisin,
kauniita naisia, nuoria, mutta vuoret… "Abrekit mellastavat arolla,
minä ajan, en pelkää niitä — minulla on pyssy ja voimaa ja
nuoruutta", mutta vuoret…

51. IV.
Koko se Tersk'in jakson osa, jota pitkin sijaitsevat grebeniläis- (s.o.
harjanteilla olevat) kasakkakylät, on melkein 80 virstan pituudelta
pinnanmuodostuksen ja asutuksen puolesta samannäköistä. Terek,
joka eroittaa kasakat vuorelaisista, virtaa sekaisena ja vuolaana,
mutta jo leveänä ja levollisena, lakkaamatta kulettaen harmahtavaa
hiekkaa matalalle, kaislaa kasvavalle oikeanpuoleiselle rannalle, ja
syöden jyrkkää, joskaan ei korkeata, vasenta rantaa ja sen
satavuotisten tammien, mätänevien platanien ja nuorten vesojen
juuria. Oikealla rannalla ovat tosin nyt jo rauhassa mutta vieläkin
levottomina elävät paimentolaiskylät; pitkin vasenta rantaa, puolen
virstan etäisyydessä vedestä, seitsemän ja kahdeksan virstan päässä
toisistaan, ovat kasakkaosastojen kylät eli stanitsat. Ennen aikaan
suurin osa noita stanitsoja oli aivan rannalla, mutta Terek vuosi
vuodelta siirtyen pohjoiseen päin vuorista huuhtoi ne ja nyt saattaa
nähdä vain tiheään kasvettuneita vanhojen kaupunkien jäännöksiä,
puutarhoja, päärynäpuita, yrttejä ja pyramidipoppeleja, joiden
ympärille sinivattupensaat ja villinä kasvavat viiniköynnökset ovat
kietoutuneet. Ei kukaan asu enää siellä, ja hiekassa näkyy vain
paikkaan mieltyneiden hirvien, susien, jänisten ja fasanien jälkiä.
Stanitsasta toiseen kulkee tie, joka on hakattu metsään tykin
kantaman pituiseksi. Tien varrella on vartiopaikkoja, joissa kasakat

52. palvelevat; vartiopaikkojen välillä on vahtitorneja, joissa on vartioita.
Vain kapea, noin kolmensadan sylen levyinen kaistale metsäistä
hedelmällistä maata on kasakkain aluetta. Pohjoiseen heistä alkaa
Nogaiskin tai Mozdokskin aron aaltomainen hiekka-aavikko, joka
ulottuu kauas pohjoiseen Truhmenin, Astrakanin ja Kirgiz-Kaisakin
aroihin. Terekin takana etelässä on Iso-Tshetshnja, Kotshkalosovin
harjanne, Mustat vuoret, vielä jokin harjanne ja vihdoin lumivuoret,
jotka vain näkyvät mutta joilla ei kukaan koskaan vielä ole käynyt.
Tällä hedelmällisellä, metsäisellä ja kasvillisuudesta rikkaalla
kaistaleella asuu ikimuistoisista ajoista sotaisa, kaunis ja rikas
vanhauskoinen venäläinen väestö, jota kutsutaan
grebeniläiskasakoiksi.
Hyvin, hyvin kauan sitte heidän vanhauskoiset esi-isänsä pakenivat
Venäjältä ja asettuivat Terekin taakse tshetshenien pariin Grebenillä,
joka on ensimäinen harjanne Ison Tshetshnjan metsäisillä vuorilla.
Tshetshenien parissa asuen kasakat sekoittuivat näihin ja omistivat
vuorelaisten tavat, elämän muodot ja luonteen; mutta he säilyttivät
täälläkin täydessä puhtaudessaan venäjän kielen ja
vanhauskoisuuden. Taru, joka vielä tänäkin päivänä elää tuoreena
kasakoilla, kertoo, että tsaari Iivana julma teki matkoja Terekille,
kutsui Grebeniltä eteensä ukkoja, lahjoitti heille maan tällä puolen
jokea, kehoitti elämään sovussa ja lupasi olla pakoittamatta heitä
alamaisuuteen ja vaatimatta heiltä uskonsa muuttamista. Vielä
tänäkin päivänä kasakkasuvut selittävät heimolaisuuttaan
tshetsheniläissukujen kanssa, ja vapauden rakkaus, mieltymys
toimettomuuteen, ryöstöön ja sotaan ovat heidän luonteensa
pääpiirteitä. Venäjän vaikutus ilmenee vain epäedulliselta puolelta —
vaalien häiritsemisessä, kirkonkellojen poisottamisessa ja
sotajoukoissa, joita pidetään siellä ja kuljetaan maan läpi. Kasakka
vaistomaisesti tuntee vähemmin vihaavansa vuorelais-dzhigittiä,[1]

53. joka on tappanut häneltä veljen, kuin sotamiestä, joka majailee
hänen luonaan puolustaakseen hänen stanitsaansa mutta joka
tupruuttaa hänen majansa täyteen tupakan savua. Hän kunnioittaa
vuorelais-vihollistaan, mutta halveksii vennon vierasta sortajaansa ja
häiritsijäänsä sotamiestä. Oikeastaan venäläinen talonpoika on
kasakalle outo, eriskummallinen ja halveksittu olento, josta hän on
saanut nähdä kuvan vain kiertelevissä kaupustelijoissa ja
vähävenäläisissä siirtolaisissa, joita kasakat ylenkatseellisesti
kutsuvat shapovaleiksi. Keikailla koetetaan matkimalla tsherkessiä
puvussa. Paras ase saadaan vuorelaiselta, parhaat hevoset ostetaan
tai varastetaan myös heiltä. Oikea kasakka ylpeilee tatarin kielen
taidollaan ja remutessaan hän iloisella päällä puhuu oman
veljensäkin kanssa tataria. Siitä huolimatta tämä pieni, maailman
kolkkaan heitetty kristitty kansa, puolivillien muhamettiläis-heimojen
ja sotamiesten parissa, luulee olevansa korkealla kehitysasteella ja
tunnustaa ihmiseksi vain kasakan, kaikkea muuta se katsoo
halveksivasti. Enimmän aikansa kasakka viettää vartiopaikalla,
sotaretkillä, metsällä ja kalalla. Hän ei juuri koskaan ole kotitöissä.
Hänen viipymisensä stanitsassa on poikkeus säännöstä ja silloin hän
hurjailee. Kaikilla kasakoilla on oma viininsä ja juoppoutta ei voi
sanoa niin kaikkien yhteiseksi taipumukseksi kuin tavaksi, jonka
laiminlyömistä pidettäisiin luopioisuutena. Naista kasakka pitää
välikappaleena varallisuuteensa; vain neitosen sallii hän huvitella,
vaimonsa sitävastoin antaa nuoruudesta kauas vanhuuteen saakka
tehdä työtä itseään varten ja itämaalaiseen tapaan vaatii naiselta
nöyryyttä ja työtä. Tämän katsantokannan vuoksi nainen,
voimakkaasti kehittyen sekä ruumiillisesti että henkisesti, vaikkakin
ollen ulkonaisessa alamaisuudessa, saa koti-elämässä, kuten yleensä
itämailla, verrattomasti suuremman vaikutuksen ja tärkeyden kuin
lännessä. Hänen vetäytymisensä yhteiskunnallisesta elämästä ja

54. tottumuksensa miesten raskaisiin töihin antavat hänelle sitä
suuremman painon ja vallan koti-oloissa. Kasakka, joka syrjäisten
läsnäollessa pitää sopimattomana ystävällisesti taikka muuten suotta
puhella vaimonsa kanssa, tuntee tahtomattaankin tämän
etevämmyyden, kun jää hänen kanssaan kahden. Koko koti, kaikki
omaisuus, koko talous on vaimon hankkimaa ja pysyy pystyssä vain
hänen vaivoillaan ja huolenpidollaan. Vaikka miehellä on se varma
usko, että työ on kasakalle häpeä ja sopii vain nogajilaiselle rengille
sekä vaimoväelle, tuntee hän kuitenkin itsessään hämärästi, että
kaikki mistä hän elää ja mitä omakseen kutsuu on saman työn
tuotetta ja että naisen, äidin tai orjattarenaan pitämänsä vaimon,
vallassa on viedä häneltä kaikki mitä hänellä on. Sitä paitsi alituiset
naisten huoleksi jätetyt raskaat miestentyöt ja heille annetut toimet
ovat luoneet grebeniläisnaiseen erikoisesti itsenäisen, miehekkään
luonteen ja ovat ihmetyttävässä määrässä kehittäneet hänen
ruumiillista voimaansa, tervettä järkeään, päättäväisyyttään ja
luonteensa kestävyyttä. Ylipäänsä ovat naiset sekä voimakkaampia,
viisaampia, kehittyneempiä että kauniimpia kuin kasakkamiehet.
Grebeniläisnaisen kauneudessa erityisesti ihmetyttää mitä
puhtaimman tsherkessiläiskasvotyypin yhtyminen pohjoismaalaisen
naisen leveään ja voimakkaaseen vartaloon. Kasakkanaiset käyttävät
tsherkessiläistä pukua: tatarilaista paitaa, beshmettiä[2] ja kenkiä,
mutta liinansa he sitovat venäläiseen tapaan. Koreilu, puhtaus ja
sirous puvussaan ja tupiensa sievistämisessä kuuluvat tapaan ja ovat
elämän välttämättömyytenä. Suhteissaan miehiin naiset, etenkin
tytöt, ovat täysin vapaita. Novomlinin stanitsaa on pidetty
grebeniläiskasakkain kehtona. Siellä on paremmin kuin muualla
säilynyt vanhain grebeniläisten luonne ja sen stanitsan naiset ovat jo
ammoisista ajoista olleet kauneudestaan kuuluja yli koko Kaukasian.
Kasakkain tulolähteinä ovat viini- ja hedelmätarhat, arbuseja ja

55. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com