Fiber Optics Sensors 2nd Edition Francis T.S. Yu

Fiber Optics Sensors 2nd Edition Francis T.S. Yu
Fiber Optics Sensors 2nd Edition Francis T.S. Yu
Fiber Optics Sensors 2nd Edition Francis T.S. Yu

1. Download the full version and explore a variety of ebooks
or textbooks at https://ebookultra.com
Fiber Optics Sensors 2nd Edition Francis T.S. Yu
_____ Tap the link below to start your download _____
https://ebookultra.com/download/fiber-optics-sensors-2nd-
edition-francis-t-s-yu/
Find ebooks or textbooks at ebookultra.com today!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Introduction to Information Optics 1st Edition Francis
T.S. Yu
https://ebookultra.com/download/introduction-to-information-
optics-1st-edition-francis-t-s-yu/
Fiber Optics Technican s Manual 2nd Edition Jim Hayes
https://ebookultra.com/download/fiber-optics-technican-s-manual-2nd-
edition-jim-hayes/
Origin of Temporal t 0 Universe Connecting with Relativity
Entropy Communication and Quantum Mechanics 1st Edition
Francis T.S. Yu (Author)
https://ebookultra.com/download/origin-of-temporal-t-0-universe-
connecting-with-relativity-entropy-communication-and-quantum-
mechanics-1st-edition-francis-t-s-yu-author/
Understanding Fiber Optics 5th Edition Jeff Hecht
https://ebookultra.com/download/understanding-fiber-optics-5th-
edition-jeff-hecht/

3. Field guide to fiber optic sensors First Edition Spillman
https://ebookultra.com/download/field-guide-to-fiber-optic-sensors-
first-edition-spillman/
Fiber Optics Illustrated Dictionary 1st Edition J.K.
Petersen
https://ebookultra.com/download/fiber-optics-illustrated-
dictionary-1st-edition-j-k-petersen/
Optics and photonics an introduction 2nd ed Edition
Francis Graham-Smith
https://ebookultra.com/download/optics-and-photonics-an-
introduction-2nd-ed-edition-francis-graham-smith/
Fiber Optics Principles and Practices 1st Edition Abdul
Al-Azzawi
https://ebookultra.com/download/fiber-optics-principles-and-
practices-1st-edition-abdul-al-azzawi/
Fiber Optic Sensors An Introduction for Engineers and
Scientists Second Edition Eric Udd
https://ebookultra.com/download/fiber-optic-sensors-an-introduction-
for-engineers-and-scientists-second-edition-eric-udd/

5. Fiber Optics Sensors 2nd Edition Francis T.S. Yu Digital
Instant Download
Author(s): Francis T.S. Yu, Shizhuo Yin, Paul B. Ruffin
ISBN(s): 9781420053661, 1420053663
Edition: 2
File Details: PDF, 11.33 MB
Year: 2008
Language: english

7. Fiber Optic
Sensors
Second Edition
53655.indb 1 2/13/08 9:50:03 AM

8. OPTICAL SCIENCE AND ENGINEERING
Founding Editor
Brian J. Thompson
University of Rochester
Rochester, New York
1. Electron and Ion Microscopy and Microanalysis: Principles
and Applications,
Lawrence E. Murr
2. Acousto-Optic Signal Processing: Theory and Implementation,
edited by Norman J. Berg and John N. Lee
3. Electro-Optic and Acousto-Optic Scanning and Deflection,
Milton Gottlieb, Clive L. M. Ireland, and John Martin Ley
4. Single-Mode Fiber Optics: Principles and Applications,
Luc B. Jeunhomme
5. Pulse Code Formats for Fiber Optical Data Communication:
Basic Principles and Applications,
David J. Morris
6. Optical Materials: An Introduction to Selection
and Application,
Solomon Musikant
7. Infrared Methods for Gaseous Measurements: Theory
and Practice,
edited by Joda Wormhoudt
8. Laser Beam Scanning: Opto-Mechanical Devices, Systems,
and Data Storage Optics,
edited by Gerald F. Marshall
9. Opto-Mechanical Systems Design, Paul R. Yoder, Jr.
10. Optical Fiber Splices and Connectors: Theory and Methods,
Calvin M. Miller with Stephen C. Mettler and Ian A. White
11. Laser Spectroscopy and Its Applications, edited by
Leon J. Radziemski, Richard W. Solarz, and Jeffrey A. Paisner
12. Infrared Optoelectronics: Devices and Applications,
William Nunley and J. Scott Bechtel
13. Integrated Optical Circuits and Components: Design
and Applications,
edited by Lynn D. Hutcheson
14. Handbook of Molecular Lasers, edited by Peter K. Cheo
15. Handbook of Optical Fibers and Cables, Hiroshi Murata
16. Acousto-Optics, Adrian Korpel
17. Procedures in Applied Optics, John Strong
18. Handbook of Solid-State Lasers, edited by Peter K. Cheo
19. Optical Computing: Digital and Symbolic, edited by
Raymond Arrathoon
20. Laser Applications in Physical Chemistry, edited by D. K. Evans
21. Laser-Induced Plasmas and Applications, edited by
Leon J. Radziemski and David A. Cremers
53655.indb 2 2/13/08 9:50:04 AM

9. 22. Infrared Technology Fundamentals, Irving J. Spiro
and Monroe Schlessinger
23. Single-Mode Fiber Optics: Principles and Applications,
Second Edition, Revised and Expanded,
Luc B. Jeunhomme
24. Image Analysis Applications, edited by Rangachar Kasturi
and Mohan M. Trivedi
25. Photoconductivity: Art, Science, and Technology, N. V. Joshi
26. Principles of Optical Circuit Engineering, Mark A. Mentzer
27. Lens Design, Milton Laikin
28. Optical Components, Systems, and Measurement Techniques,
Rajpal S. Sirohi and M. P. Kothiyal
29. Electron and Ion Microscopy and Microanalysis: Principles
and Applications, Second Edition, Revised and Expanded,
Lawrence E. Murr
30. Handbook of Infrared Optical Materials, edited by Paul Klocek
31. Optical Scanning, edited by Gerald F. Marshall
32. Polymers for Lightwave and Integrated Optics: Technology
and Applications,
edited by Lawrence A. Hornak
33. Electro-Optical Displays, edited by Mohammad A. Karim
34. Mathematical Morphology in Image Processing, edited by
Edward R. Dougherty
35. Opto-Mechanical Systems Design: Second Edition,
Revised and Expanded,
Paul R. Yoder, Jr.
36. Polarized Light: Fundamentals and Applications, Edward Collett
37. Rare Earth Doped Fiber Lasers and Amplifiers, edited by
Michel J. F. Digonnet
38. Speckle Metrology, edited by Rajpal S. Sirohi
39. Organic Photoreceptors for Imaging Systems,
Paul M. Borsenberger and David S. Weiss
40. Photonic Switching and Interconnects, edited by
Abdellatif Marrakchi
41. Design and Fabrication of Acousto-Optic Devices, edited by
Akis P. Goutzoulis and Dennis R. Pape
42. Digital Image Processing Methods, edited by
Edward R. Dougherty
43. Visual Science and Engineering: Models and Applications,
edited by D. H. Kelly
44. Handbook of Lens Design, Daniel Malacara
and Zacarias Malacara
45. Photonic Devices and Systems, edited by
Robert G. Hunsberger
46. Infrared Technology Fundamentals: Second Edition,
Revised and Expanded,
edited by Monroe Schlessinger
47. Spatial Light Modulator Technology: Materials, Devices,
and Applications,
edited by Uzi Efron
48. Lens Design: Second Edition, Revised and Expanded,
Milton Laikin
49. Thin Films for Optical Systems, edited by Francoise R. Flory
50. Tunable Laser Applications, edited by F. J. Duarte
51. Acousto-Optic Signal Processing: Theory and Implementation,
Second Edition,
edited by Norman J. Berg
and John M. Pellegrino
53655.indb 3 2/13/08 9:50:04 AM

10. 52. Handbook of Nonlinear Optics, Richard L. Sutherland
53. Handbook of Optical Fibers and Cables: Second Edition,
Hiroshi Murata
54. Optical Storage and Retrieval: Memory, Neural Networks,
and Fractals,
edited by Francis T. S. Yu and Suganda Jutamulia
55. Devices for Optoelectronics, Wallace B. Leigh
56. Practical Design and Production of Optical Thin Films,
Ronald R. Willey
57. Acousto-Optics: Second Edition, Adrian Korpel
58. Diffraction Gratings and Applications, Erwin G. Loewen
and Evgeny Popov
59. Organic Photoreceptors for Xerography, Paul M. Borsenberger
and David S. Weiss
60. Characterization Techniques and Tabulations for Organic
Nonlinear Optical Materials,
edited by Mark G. Kuzyk
and Carl W. Dirk
61. Interferogram Analysis for Optical Testing, Daniel Malacara,
Manuel Servin, and Zacarias Malacara
62. Computational Modeling of Vision: The Role of Combination,
William R. Uttal, Ramakrishna Kakarala, Spiram Dayanand,
Thomas Shepherd, Jagadeesh Kalki, Charles F. Lunskis, Jr.,
and Ning Liu
63. Microoptics Technology: Fabrication and Applications of Lens
Arrays and Devices,
Nicholas Borrelli
64. Visual Information Representation, Communication,
and Image Processing,
edited by Chang Wen Chen
and Ya-Qin Zhang
65. Optical Methods of Measurement, Rajpal S. Sirohi
and F. S. Chau
66. Integrated Optical Circuits and Components: Design
and Applications,
edited by Edmond J. Murphy
67. Adaptive Optics Engineering Handbook, edited by
Robert K. Tyson
68. Entropy and Information Optics, Francis T. S. Yu
69. Computational Methods for Electromagnetic and Optical
Systems,
John M. Jarem and Partha P. Banerjee
70. Laser Beam Shaping,Fred M. Dickey and Scott C. Holswade
71. Rare-Earth-Doped Fiber Lasers and Amplifiers: Second Edition,
Revised and Expanded,
edited by Michel J. F. Digonnet
72. Lens Design: Third Edition, Revised and Expanded, Milton Laikin
73. Handbook of Optical Engineering,edited by Daniel Malacara
and Brian J. Thompson
74. Handbook of Imaging Materials: Second Edition, Revised
and Expanded,
edited by Arthur S. Diamond and David S. Weiss
75. Handbook of Image Quality: Characterization and Prediction,
Brian W. Keelan
76. Fiber Optic Sensors,edited by Francis T. S. Yu and Shizhuo Yin
77. Optical Switching/Networking and Computing for Multimedia
Systems,
edited by Mohsen Guizani and Abdella Battou
78. Image Recognition and Classification: Algorithms, Systems,
and Applications,
edited by Bahram Javidi
53655.indb 4 2/13/08 9:50:04 AM

11. 79. Practical Design and Production of Optical Thin Films:
Second Edition, Revised and Expanded,
Ronald R. Willey
80. Ultrafast Lasers: Technology and Applications,edited by
Martin E. Fermann, Almantas Galvanauskas, and Gregg Sucha
81. Light Propagation in Periodic Media: Differential Theory
and Design,
Michel Nevière and Evgeny Popov
82. Handbook of Nonlinear Optics, Second Edition, Revised
and Expanded,
Richard L. Sutherland
83. Polarized Light: Second Edition, Revised and Expanded,
Dennis Goldstein
84. Optical Remote Sensing: Science and Technology, Walter Egan
85. Handbook of Optical Design: Second Edition, Daniel Malacara
and Zacarias Malacara
86. Nonlinear Optics: Theory, Numerical Modeling,
and Applications,
Partha P. Banerjee
87. Semiconductor and Metal Nanocrystals: Synthesis and
Electronic and Optical Properties, edited by
Victor I. Klimov
88. High-Performance Backbone Network Technology, edited by
Naoaki Yamanaka
89. Semiconductor Laser Fundamentals, Toshiaki Suhara
90. Handbook of Optical and Laser Scanning, edited by
Gerald F. Marshall
91. Organic Light-Emitting Diodes: Principles, Characteristics,
and Processes,
Jan Kalinowski
92. Micro-Optomechatronics, Hiroshi Hosaka, Yoshitada Katagiri,
Terunao Hirota, and Kiyoshi Itao
93. Microoptics Technology: Second Edition,Nicholas F. Borrelli
94. Organic Electroluminescence, edited by Zakya Kafafi
95. Engineering Thin Films and Nanostructures with Ion Beams,
Emile Knystautas
96. Interferogram Analysis for Optical Testing, Second Edition,
Daniel Malacara, Manuel Sercin, and Zacarias Malacara
97. Laser Remote Sensing, edited by Takashi Fujii
and Tetsuo Fukuchi
98. Passive Micro-Optical Alignment Methods,edited by
Robert A. Boudreau and Sharon M. Boudreau
99. Organic Photovoltaics: Mechanism, Materials, and Devices,
edited by Sam-Shajing Sun and Niyazi Serdar Saracftci
100. Handbook of Optical Interconnects, edited by Shigeru Kawai
101. GMPLS Technologies: Broadband Backbone Networks and
Systems,
Naoaki Yamanaka, Kohei Shiomoto, and Eiji Oki
102. Laser Beam Shaping Applications,edited by Fred M. Dickey,
Scott C. Holswade and David L. Shealy
103. Electromagnetic Theory and Applications for Photonic Crystals,
Kiyotoshi Yasumoto
104. Physics of Optoelectronics, Michael A. Parker
105. Opto-Mechanical Systems Design: Third Edition,
Paul R. Yoder, Jr.
106. Color Desktop Printer Technology, edited by Mitchell Rosen
and Noboru Ohta
107. Laser Safety Management, Ken Barat
53655.indb 5 2/13/08 9:50:04 AM

12. 108. Optics in Magnetic Multilayers and Nanostructures, 
Sˇtefan Viˇsˇnovsky’
109. Optical Inspection of Microsystems, edited by Wolfgang Osten
110. Applied Microphotonics, edited by Wes R. Jamroz, 
Roman Kruzelecky, and Emile I. Haddad
111. Organic Light-Emitting Materials and Devices, edited by 
Zhigang Li and Hong Meng
112. Silicon Nanoelectronics, edited by Shunri Oda and David Ferry
113. Image Sensors and Signal Processor for Digital Still Cameras, 
Junichi Nakamura
114. Encyclopedic Handbook of Integrated Circuits, edited by 
Kenichi Iga and Yasuo Kokubun
115. Quantum Communications and Cryptography, edited by 
Alexander V. Sergienko
116. Optical Code Division Multiple Access: Fundamentals 
and Applications, 
edited by Paul R. Prucnal
117. Polymer Fiber Optics: Materials, Physics, and Applications, 
Mark G. Kuzyk
118. Smart Biosensor Technology, edited by George K. Knopf 
and Amarjeet S. Bassi
119. Solid-State Lasers and Applications, edited by 
Alphan Sennaroglu
120. Optical Waveguides: From Theory to Applied Technologies, 
edited by Maria L. Calvo and Vasudevan Lakshiminarayanan
121. Gas Lasers, edited by Masamori Endo and Robert F. Walker
122. Lens Design, Fourth Edition, Milton Laikin
123. Photonics: Principles and Practices, Abdul Al-Azzawi
124. Microwave Photonics, edited by Chi H. Lee
125. Physical Properties and Data of Optical Materials,
Moriaki Wakaki, Keiei Kudo, and Takehisa Shibuya
126. Microlithography: Science and Technology, Second Edition,
edited by Kazuaki Suzuki and Bruce W. Smith
127. Coarse Wavelength Division Multiplexing: Technologies
and Applications,
edited by Hans Joerg Thiele 
and Marcus Nebeling
128. Organic Field-Effect Transistors,Zhenan Bao and Jason Locklin
129. Smart CMOS Image Sensors and Applications,Jun Ohta
130. Photonic Signal Processing: Techniques and Applications,
Le Nguyen Binh
131. Terahertz Spectroscopy: Principles and Applications,edited by
Susan L. Dexheimer
132. Fiber Optic Sensors, Second Edition,edited by Shizhuo Yin, 
Paul B. Ruffin, and Francis T. S. Yu 
53655.indb 6 2/13/08 9:50:04 AM

13. Fiber Optic
Sensors
Second Edition
Edited by
Shizhuo Yin
Paul B. Ruffin
Francis T. S. Yu
CRC Press is an imprint of the
Taylor & Francis Group, an informa business
Boca Raton London New York
53655.indb 7 2/13/08 9:50:04 AM

14. CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742
© 2008 by Taylor & Francis Group, LLC
CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business
No claim to original U.S. Government works
Printed in the United States of America on acid-free paper
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
International Standard Book Number-13: 978-1-4200-5365-4 (Hardcover)
This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources Reason-
able efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher
cannot assume responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The
Authors and Publishers have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced
in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this form has not
been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so
we may rectify in any future reprint
Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced,
transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or
hereafter invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information
storage or retrieval system, without written permission from the publishers.
For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.
copyright.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC)
222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that
provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that have been granted a
photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.
Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and
are used only for identification and explanation without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Fiber optic sensors / Shizhuo Yin, Paul B. Ruffin, Francis T.S. Yu, eds. -- 2nd ed.
p. cm. -- (Optical science and engineering)
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-1-4200-5365-4 (hardback : alk. paper) 1. Optical fiber detectors. I.
Yin, Shizhuo, 1963- II. Ruffin, Paul B. III. Yu, Francis T. S., 1932-
TA1815.F527 2008
681’.25--dc22 2007049892
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com
53655.indb 8 2/13/08 9:50:04 AM

15. ix
Contents
Preface. ..........................................................................................................xi
Contributors. ..............................................................................................xiii
1.Overview of Fiber Optic Sensors. .....................................................1
Eric Udd
2.Fiber Optic Sensors Based upon the Fabry–Perot
Interferometer....................................................................................35
Henry F. Taylor
3.Polarimetric Optical Fiber Sensors. ................................................65
Craig Michie
4.In-Fiber Grating Optic Sensors. ....................................................109
Lin Zhang, W. Zhang, and I. Bennion
5.Femtosecond Laser-Inscribed Harsh Environment Fiber
Bragg Grating Sensors. ...................................................................163
Shizhuo Yin, Chun Zhan, and Paul B. Ruffin
6.Fiber Specklegram Sensors. ...........................................................201
Francis T. S. Yu
7.Interrogation Techniques for Fiber Grating Sensors and the
Theory of Fiber Gratings. ...............................................................253
Byoungho Lee and Yoonchan Jeong
8.Fiber Optic Gyroscope Sensors. ....................................................333
Paul B. Ruffin
9.Optical Fiber Hydrophone Systems. .............................................367
G. D. Peng and P. L. Chu
10.Applications of Fiber Optic Sensors. ............................................397
Y. J. Rao and Shanglian Huang
11.Fiber Optic Bio and Chemical Sensors. ........................................435
Shizhuo Yin, Chun Zhan, and Paul B. Ruffin
Index...........................................................................................................459
53655.indb 9 2/13/08 9:50:05 AM

16. 53655.indb 10 2/13/08 9:50:05 AM

17. xi
Preface
In recent years, fiber optic sensors have developed from the laboratory
research and development stage to practical applications. The market for
fiber optic sensor technology may be divided into two broad categories
of sensors: intrinsic and extrinsic. Intrinsic sensors are used in medicine,
defense, and aerospace applications, and they can be used to measure tem-
perature, pressure, humidity, acceleration, and strain. Extrinsic sensors are
used in telecommunications to monitor the status and performance of the
optical fibers within a network.
The purpose of this updated book is to provide a tutorial overview on fiber
optic sensor principles and applications. In particular, the updated and new
chapters reflect both the recent advances in fiber optic sensor technology
itself (such as the application of photonic crystal fibers to fiber optic gyro-
scopes and fiber optic grating inscription by femtosecond laser illumination)
and new application opportunities that have great potential (e.g., fiber optic
sensors provide for medical treatment that is minimally invasive).
This text covers a wide range of topics in fiber optic sensors, although it is
by no means complete. All chapters are written by experts in the field. Nine
chapters were included in the previous version of the book, but have been
updated. Chapter 5 and Chapter 11 are newly added chapters. Chapter 5
(harsh environment fiber optic grating sensors inscribed by femtosecond
laser illumination) introduces state-of-the-art fiber optic grating sensor tech-
nology and Chapter 11 (fiber optic chemical/biological sensors) reviews the
recent advances in this fast growing application sector.
Chapter 1 gives an overview of fiber optic sensors that includes the basic
concepts, historical development, and some of the classic applications. This
overview provides the essential background material needed to facilitate the
objectives of later chapters.
Chapter 2 deals with fiber optic sensors based on Fabry–Perot interferome-
ters. The major merits of this type of sensor include high sensitivity, compact
size, and no need for fiber couplers. The high sensitivity and multiplexing
capabilities of this type of fiber optic sensor make it particularly well suited
for smart structure monitoring applications.
Chapter 3 introduces a polarimetric fiber optic sensor. The polarization
state of light that propagates in an optical fiber can be changed through exter-
nal perturbation. By employing polarization-maintaining fiber, the effect of
polarization changes induced by external perturbation can be exploited for
sensing applications. One of the major features of this type of sensor is that
it offers an excellent trade-off between sensitivity and robustness.
Chapter 4 reviews fiber-grating-based fiber optic sensors. Fiber grating
technology (Bragg and long-period gratings) is a very powerful tool for high-
sensitivity, quasi-distributed sensing.
53655.indb 11 2/13/08 9:50:05 AM

18. xii Preface
Chapter 5 is a newly added chapter (replacing the original Chapter 5 on
distributed fiber optic sensors) that introduces a new type of fiber grating
inscribed by femtosecond laser irradiation. This type of fiber grating sensor
offers the advantage of harsh environment sensing because the gratings are
not erased at high temperatures. Additionally, the fibers do not need to be
doped with Ge as they are when a grating is written using UV. As a result,
these new gratings can be produced as almost any type of fiber (such as pho-
tonic crystal fibers and sapphire fibers), which greatly increases the number
of applications to which they can be applied.
Chapter 6 discusses fiber optic specklegram sensors. A fiber speckle-
gram is formed by the interference between different modes that propagate
in multimode optical fibers. Since the specklegram is formed by common-
mode interference, it can have a very high sensitivity to some environmental
factors (such as bending) and less sensitivity to others (such as temperature
fluctuations). Thus, it is a very unique type of fiber optic sensor.
Chapter 7 introduces interrogation techniques for fiber optic sensors. This
chapter emphasizes the physical effects in optic fibers when a fiber is sub-
jected to external perturbations.
Chapter 8 focuses on fiber gyroscope sensors. First, the basic concepts are
introduced. Fiber gyroscope sensors are based on the interference between two
light beams that propagate in opposite directions in a fiber loop. Since a large
number of turns are used, a very high sensitivity can be realized. Second, prac-
tical issues related to fiber optic gyroscopes, such as modulation and winding
techniques, are reviewed. The content of this chapter has been substantially
updated in this new version to include (1) polarization analysis of a fiber optic
gyroscope (FOG) sensor coil and (2) recent advances in winding technology.
Chapter 9 introduces a fiber optic hydrophone system. This chapter deals
with several key issues, such as interferometer configuration, interrogation/
demodulation schemes, multiplexing architecture, polarization fading miti-
gation, and system integration. It also includes discussions on related tech-
nologies, such as fiber optic amplifiers, wavelength division multiplexing
components, optical isolators, and circulators.
Chapter 10 discusses the applications of fiber optic sensor technology to
structural health monitoring, including bridges, dams, the electric power
industry, etc.
Chapter 11 is a newly added chapter that provides a review on fiber optic
chemical and biomedical sensors, which represent a fast growing market for
fiber optic sensing technology.
This text will be a useful reference for researchers and technical staffs
engaged in the field of fiber optic sensors. The book can also serve as a viable
text or reference book for engineering students and professors who are inter-
ested in fiber optic sensors.
Stuart (Shizhuo) Yin
Paul Ruffin
Francis T. S. Yu
53655.indb 12 2/13/08 9:50:05 AM

19. xiii
Contributors
I. Bennion  Aston University, Birmingham, England
P. L. Chu  City University of Hong Kong, Kowloon, Hong Kong
Shanglian Huang  Chongqing University, Chongqing, China
Yoonchan Jeong  Seoul National University, Seoul, Korea
Byoungho Lee  Seoul National University, Seoul, Korea
Craig Michie  University of Strathclyde, Glasgow, Scotland
G. D. Peng  The University of New South Wales, Sydney, Australia
Y. J. Rao  Chongqing University, Chongqing, China
Paul B. Ruffin  U.S. Army Research, Development, and Engineering Com-
mand, Redstone Arsenal, Alabama
Henry F. Taylor  Texas A&M University, College Station, Texas
Eric Udd  Blue Road Research, Fairview, Oregon
Shizhuo Yin  The Pennsylvania State University, University Park,
Pennsylvania
Francis T. S. Yu  The Pennsylvania State University, University Park,
Pennsylvania
Chun Zhan  The Pennsylvania State University, University Park,
Pennsylvania
Lin Zhang  Aston University, Birmingham, England
W. Zhang  Aston University, Birmingham, England
53655.indb 13 2/13/08 9:50:05 AM

20. 53655.indb 14 2/13/08 9:50:05 AM

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

22. Jaakkola ei voinut olla katsahtamatta taakseen ja ennätti parhaiksi
huomata jännityksen taas ikäänkuin laukeavan omituisen herran
kasvoilta ja hänen jatkavan matkaansa polviaan hieman notkutellen,
hyräillen jotain ja vasemmalla kädellään salaa tahtia lyöden.
— Kuka hän oli? kysyi Jaakkola.
— Tehtailija Takkulan poika. Isä kuoli, jättäen jälkeensä suuren
omaisuuden, lähes puoli miljoonaa. Poika muutti heti kaikki rahaksi
ja lähti Parisiin. Kahdeksaan vuoteen ei hänestä kuulunut muuta kuin
joskus kaukaista humua. Sitten hän ilmestyi kerran kotimaahansa
pennitönnä ja tuollaisena kuin hänet näit. Sukulaiset pitävät hänestä
nyt huolta. Mitä kaikkea hänelle lienee Parisissa tapahtunut, sitä ei
kukaan tiedä, mutta rahoistaan hän siellä ainakin pääsi — ja vähästä
järjestään.
— Hänet olisi hirtettävä! sanoi Jaakkola.

23. VI
Kaupungissamme ja tässä kertomuksessamme "Arkun" nimellä
tunnetun talon pihamaalla telmivät lapset hernemaassa, ja
jarrumiehen leski ilmestyi huoneistonsa ovelle, kiljuen:
— Pääsettekö pois, kakarat, sieltä hernemaasta! Sotkevat riettaat
nuo muutamat vaivaiset herneenvarret… ei annettaisi köyhälle edes
niistäkään iloa!
Nahka-Paapa kömpi pihan poikki keppinsä varassa ja itsekseen
mutisten.
— Menkää, Paapa kulta, ajamaan pois nuo hävyttömät pennut
tuolta hernemaasta, rukoili jarrumiehen leski mairitellen Nahka-
Paapaa. — Menkää nyt, Paapa kulta, kun teillä on noin vahva
keppikin. Eivätkö liene jo sotkeneet Paapankin herneitä viimeistä
vartta myöten! lisäsi hän sitten viekkaasti, saadakseen Nahka-
Paapan omasta kohdastaankin innostumaan asiaan.
Nahka-Paapa vihasi pihanperäläisten lapsia sammumattomalla
vihalla, joten jarrumiehen lesken ehdottama tehtävä ei ollut hänelle
suinkaan vastenmielinen. Keppi pystyssä hän hyökkäsi hernemaahan

24. nopeudella, jollaista ei olisi odottanut hänen ravistuneilta
liikuntovälineiltään.
Puoli tusinaa likaisia, resuisia lapsia, jotka kuuluivat pihan perällä
asustavan Sikasen huonekuntaan, pakeni parkuen hernemaasta,
josta näkyi Nahka-Paapan harmaa, lahoa kantoa muistuttava pää ja
sen yläpuolella heilahteleva ryhmysauva.
Lasten huuto ja kiljunta kutsui näyttämölle Sikasen akan. Hän
ilmestyi eräälle ovelle siinä hökkelirivissä, joka käsitti ulkohuoneet ja
pihanperäläisten asunnot.
— Mitä se Nahka-Paapa lapsiraukkoja ajelee! huusi Sikasen akka
vihaisella äänellä ja nyrkkiään heristellen.
— Pitäkää kurissa pentunne älkääkä päästäkö niitä hernemaahan
pahojaan tekemään! neuvoi jarrumiehen leski. — Ei ole kohta yhtään
herneenvartta pystyssä, kun nuo teidän elävät siellä kaiket päivät
sotkevat!
— Kuka siellä on sotkenut! huusi Sikasen eukko. — Katsokaa nyt
itse, mitä jälkeä tuo teidän Nahka-Paapanne tekee! Syytetään sitten
köyhän lapsia, kun ensin usutetaan tuo ukonrähjä hävityksen
tekoon!
Sikasen eukko oli tavallaan oikeassa, sillä Nahka-Paapa teki
tosiaankin ikävää jälkeä hernemaassa, kompuroidessaan pitkin
penkkejä ja kompastuessaan niihin vähän väliä.
— Tulkaa jo pois, Paapa kulta! huusi jarrumiehen leski.
Ukko Saksman oli ilmestynyt portailleen ja näytti suuresti
nauttivan tapahtumasta ja siihen liittyvästä ajatustenvaihdosta.

25. Nahka-Paapa kömpi esiin hernevarsikosta kuin mikäkin tonttu,
mutisten ja mutisten.
— Aina ne vain vainoovat lapsiraukkoja… ei se köyhän lapsi saisi
leikkiäkään… tulkaa sisään lapsikullat! mankui Sikasen eukko. —
Älkää itkekö, lapsiraukat, tulkaa sisään niin saatte äidiltä voileipää!
— Kuka heitä tässä on vainonnut, mutta mitäs ette ensinkään pidä
kurissa puoskianne! huusi jarrumiehen leski.
— Väy väy väy! huusivat lapsiraukat.
— Tuolla tavalla näet vänkyttävät vanhemmille ihmisille vasten
silmiä! vetosi jarrumiehen leski ukko Saksmaniin, mutta
viimemainittu nauroi vain täyttä kurkkua.
— No nythän se kuuluu sen entisen Jaakopsonninkin poika tulleen
takaisin Amerikasta? tiedusteli jarrumiehen leski ukko Saksmanilta.
— Tulihan se, myönsi ukko, pyyhkien naurunkyyneleitä poskiltaan.
— Tuo Hilda Laine kertoi, että oli se amerikkalainen jo teilläkin
käynyt?
— Kävihän se, sanoi ukko, sytytellen sikariaan ja istuutuen
portaille päivää paistattamaan.
— Hölyävät näet kaupungilla, että sillä olisi viisi miljoonaa…
tietääkö herra Saksman, onko siinä mitään perää?
— Valetta se on! sanoi ukko.
— No sitähän minäkin sanoin, innostui leskiakka. — Mistä ne
semmoiset rikkaudet yhdelle ihmiselle tulisivat! Eihän sillä Takkula-

26. vainajallakaan kuulu olleen niin paljoa, vaikka oli semmoinen
pohatta?
— Niin, valetta se on, toisti ukko Saksman rauhallisesti, pöllytellen
paksuja savuja. — Saatte sanoa minun vastuullani kenelle tahansa,
joka niistä Jaakkolan miljoonista puhuu, ettei hänellä ole päälle
kahden miljoonan.
— Vai ei ole kuin kaksi… no sitähän minäkin. Mutta onpa sitä
siinäkin… on maar sitä siinäkin yhdelle miehelle, niin… kun ei näet
kuulu rouvaakaan olevan.
— Eihän sillä ole rouvaa eikä perillisiä, todisti ukko Saksman.
— Voi, voi, vai ei ole perillisiäkään! Sitähän ne akat nyt puhuvat
tuolla pyykkihuoneella, että kenenkähän se ottaa… totta kai se nyt
rouvan ottaa, kun kerran on tänne tullut?
— Se on tietty, sanoi ukko. — Mitäs varten hän sitten olisi tänne
tullut!
— No ihan niin justiinsa, ihan niin justiinsa, aivan kuin minun
suustani! Mitäs varten hän sitten olisi tänne tullut — niin — ei ole
ihmisen hyvä yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka on hänelle
sopiva, sanotaan sanassakin. Ei ole ihmisen hyvä yksinänsä olla —
niin — ja yksinänsä on ihminen, vaikka hän olisi miljooniensakin
parissa… ei ole rahalla sielua — niin — ja kuka sitten perii kaiken
sen, mitä hän vieraalla maalla on koonnut? Tuntemattomille ihmisille
menee, kun hänestä kerran aika jättää — niin — ja kuolla täytyy
hänenkin, ei auta — ei auta meitä rikkaus eikä miljaardit eikä
biljaardit, kuolla pitää vain, ja sitten: mihinkä jää sult' rikkaus,

27. maailman paha prameus, kun mato silmääs' kaivaa, ja perkel'
sieluus' vaivaa? — niin…
Jarrumiehen leski pysähtyi vetämään henkeä ja kuivaamaan
silmiään esiliinan nurkkaan, ja tätä pysähdystä käytti ukko Saksman
hyväkseen kysyäkseen:
— Onkos siitä kuulunut, ketä ne arvelevat sille Jaakkolalle
rouvaksi?
Akka oli taas heti asiassa kiinni:
— Onhan sitä kuulunut ja onhan sitä puhuttu ja tuumattu monelta
kantilta — niin — ja sitähän ne kuuluvat useimmat arvelevan
rakennusmestari Relanterin leskeä, kun se on niin rikas ja muutenkin
vielä näyttävä ihminen ja säätyläisen tytär — niin — "immeiset
immeisii naipi, rengit, piiat toisiaan", sanottiin minun kotipuolessani
ennen vanhaan, ja kyllä se tavallisesti paikkansa pitää… Ja olisihan
se sitten se apteekkarin leski, vaan huolineeko tuo semmoinen
miljuneeri hänestä, kun sillä on, sillä apteekkarin leskellä,
semmoinen pahannäköinen näppylä nenässä, ja ihminen näkee sen
kuin silmäin edessä on — niin — ja eivätkö liene senkin apteekkarin
lesken sadattuhannet huvenneet lapsia kouluuttaessaan — paikattuja
paitoja ja muita alusvaatteita kuuluu pyykissäkin olevan, ja näinhän
minä sen itsekin, kun heidän vaatekoriaan tuolla pyykkihuoneella
vähän kaivelin — ja joka toinen sukka oli parsittu — niin — antaisivat
köyhille, jos kerran semmoisia rikkaita ovat kuin miltä tahtovat
näyttää… eiväthän ne ennen ole tämän kaupungin rikkaat ja
mahtavat parsituissa kulkeneet — niin — ja varsinkin se semmoinen
näppylä nenässä, kun on kuin mikä karpalo. Minä sanoin että ei, ei
tule se tapahtumaan! Olisihan niitä sitten muitakin rakennusmestarin
leskiä, mutta eihän se niistä, entisistä piioista ja mökkiläisen

28. tyttäristä, kun on kerran miljuneeri ja oli herra jo ennen Amerikkaan
lähtöään. Vaan tämä nyt olisi ainoa tämä Relanterin leski, kun on
satatuhatta pankissa ja talo ja on rovastin tytär ja äiti kuuluu olleen
oikein Ruotsinmaasta eikä ollut kunnolleen suomea oppinut
eläissään, vaikka oli koko ikänsä semmoisessa pitäjässä Savossa,
jossa ei ruotsinkieltä osannut kukaan muu kuin vallesmannin rouva.
Ei ollut näet itse vallesmannikaan osannut kuin hyvin huonosti
ruotsia, semmoinen suomalainen tollisko oli ollut! Niin että kyllä
tämä Relanterin leski on syntyjään parempien ihmisten lapsia, vaikka
miten lienee mennyt tavalliselle turpeenpuskijalle, niinkuin se
Relanterikin oli ollut ennen tänne kaupunkiin muuttoaan ja
rakennusmestariksi tuloaan…
Nyt täytyi jarrumiehen lesken taas pysähtyä henkeä vetämään.
Ukko Saksman odotteli rauhallisesti jatkoa, katsellen, miten
pääskyset härnäsivät käräjäkirjurien kissaa. Kissa, suuri, harmaa
otus, monen linnun surma, makasi raukeana kuumassa
auringonpaisteessa nurmikolla, silloin tällöin vähän käpäliään
nuoleskellen, ja pääskyset sinkoilivat oikein parvena sen yläpuolella,
kovasti virskuttaen ja laskeutuen välistä niin matalalle, että siivet
melkein kissan selkää sipaisivat. Kissapa ei kuitenkaan ollut tästä
tietääkseenkään, mutta mitä suunnitelmia se kiusanhenkiensä
tulevaisuuteen nähden rakenteli, sitä ei voi kenkään tietää.
Pitkään ei puhelias leskivaimo kuitenkaan joutanut lepäämään.
— Olisivat sitten vielä ne Svebeliuksen neidit, Antti-ryökkynä ja
Matti-ryökkynä… nehän ovat ylhäistä sukua ja varakkaitakin. Taitavat
olla lapsuuden tuttaviakin sen Amerikan miljuneerin kanssa, mutta
niihin älä hyvä Luoja salli miljuneerin takertua…
— No, miksikäs niin? kysyi ukko Saksman, ottaen sikarin suustaan.

29. — Nehän ovat ihan erottamattomia… jos hän toisen ottaa, niin
pitäisi ottaa toinen myöskin, eikähän me olla täällä Turkin uskossa!
Ja siksi toiseksi minä luulen, että niistä yhdestäkin saisi enemmän
kuin tarpeekseen…
— Mutta onhan Fanny-neiti sitäpaitsi… jos hän ottaisikin sen?
— Mitä? Pastorinniemen ryökkynän! huusi leskiakka ihmeissään,
läiskäyttäen kätensä yhteen. — Mitenkä hän sitä ottaisi, joka on
päästään vialla!
— Turhia loruja! sanoi ukko Saksman. — Fanny-neiti on yhtä viisas
kuin mekin.
— No, no — niin, no — jos herra Saksman sen paremmin tietää
kuin minä, niin en minä tahdo sitten siihen mitään sanoa. Mutta
Lehikoisen Amanta, joka on palvellut Pastorinniemessä, on kyllä
kertonut minulle sellaista Fanny-ryökkynästä, etten ainakaan minä
uskaltaisi yötäni nukkua saman katon alla kuin hän. Kun näet kuuluu
hansikkaita pitävän sellaisissakin paikoissa, ettei minun sovi sitä
tässä sanoa, ja jos paljain käsin on sattunut oven ripaan
koskettamaan, niin lysooliveden kanssa on heti kädet pestävä!
Ovatko nämä viisaan ihmisen kujeita?
On vaikea sanoa, kuinka kauan tätä vilkasta ja mieltäkiinnittävää
keskustelua olisi ylläpidetty, ellei samassa portille olisi ilmestynyt
rakennusmestari Retunen, joka ähkien ja puhkien ja ankarasti
hikoillen haastoi ja manasi ukko Saksmanin oluenjuontiin
seurahuoneelle, jonne hänen ilmoituksensa mukaan oli jo ehtinyt
kertyä rakennusmestarikunnan valiojoukko.

30. Ukko Saksman oli sitäkin esteettömämpi lähtemään heti, kun
hänellä sattui olemaan lakkikin valmiiksi päässä.
Pihalla oli taas hiljaista, ainoastaan joku auki jätetty liiterinovi
narahteli hiljaisessa tuulenhengessä. Ei missään näkynyt sieluakaan.
Käräjäkirjurin kissakin oli, kyllästyttyään pääskysten kiusantekoon,
tassutellut isäntäväkensä luo. Sikasen lapset olivat tainneet lähteä
uimaan.
Vähän ajan kuluttua poikkesi portista sisään nuorehko, mutta siitä
huolimatta hiukan kumarassa kävelevä mies, jolla oli yllään
ainoastaan vaalea, karkea piikkopaita, hihaton päälle päätteeksi, ja
samasta aineesta tehdyt housut. Päässä ei ollut muuta kuin pitkä,
olkapäille valuva, rohtimenkaltainen tukka, jaloissa oli tuohivirsut,
selässä tuohikontti ja kädessä pitkä, koivuinen sauva.
Kontinkantaja oli luonnollisten elämäntapojen apostoli, entinen
satulaseppä Matti Muikkunen, joka oli muuttanut nimensä samalla
kuin entiset elämäntapansakin ja oli nyt nimeltään Matti Luonto. Hän
kulki talosta taloon, kylästä kylään, myyskennellen kontissaan olevia,
luonnollisia elämäntapoja neuvovia kirjasia ja saarnaten koko
olemuksellaan voimakkaasti järkiperäisten elintapojen puolesta.
Oman ilmoituksensa mukaan hän söi ainoastaan kasvisruokia, ollen
siis siinä suhteessa Johannes Kastajaakin etevämpi, jonka ruokana,
kuten tunnettua, olivat m.m. heinäsirkat. Keskiviikkoisin hän ei
syönyt mitään, ja paastosi sitäpaitsi joka kesä yhteen kyytiin kolme
tai neljä viikkoa. Hänellä oli vetisenharmaat, ymmyrkäiset ja totiset
silmät ja hänen leukaansa peitti pitkä, vaaleanruskea parransänki.
Ihmiset olivat jo aikoja sitten tottuneet häneen, ja vain harvoin
pysähtyi kadulla joku maalainen katsomaan hänen jälkeensä. Ainoat,
joiden näytti olevan mahdoton tottua häneen, olivat koirat. Nämä

31. aina valppaat luontokappaleet nostivat hänen lähestyessään
tavallisesti hirmuisen äläkän ja ilmaisivat peittelemättömän
toivomuksensa olevan saada iskeä vahvat hampaansa hänen
laihoihin sääriinsä. Tämän johdosta vallitsi hänen ja koirien välillä
ainainen sotatila, josta luonnonihminen kuitenkin pitkän sauvansa
avulla poikkeuksetta selvisi voittajana.
Hän ei mielellään mennyt huoneisiin, vaan hoiti
kirjakauppaansakin talojen portailla. Istuttuaan jonkin aikaa portailla
keräytyi hänen ympärilleen ihmisiä, ja silloin hän otti kontistaan
kirjasia, otti yhden kerrallaan käteensä ja piti sitä jonkin aikaa
ylhäällä peukalonsa ja etusormensa välissä, niin että katsojat voivat
lukea kirjan nimen. Jollei kukaan halunnut kirjaa ostaa, pisti hän sen
mitään puhumatta konttiinsa ja otti esille toisen. Kauppojen jälkeen,
tai jos ei niitä syntynyt, hän nosti kontin selkäänsä ja käveli ulos
portista yhtä vaiteliaana kuin oli tullutkin. Harvoin hän ketään edes
silmiin katsoi.
Lauri Saksman oli ainoa, jonka kanssa hän ryhtyi pitempiin
puheisiin, selitellen hänelle matalalla äänellä maailmankatsomustaan
ja suunnitelmiaan. Miten juuri Lauri Saksman oli tullut
saavuttaneeksi hänen luottamuksensa, sitä on vähän vaikea
syrjäisen sanoa, mutta nähtävästi oli rakennusmestarien vallan
kruununperillisessä jotain, mikä veti luonnonihmistä puoleensa.
Matti Luonto oli tuskin astunut portista sisään, ennenkuin äsken
vielä typötyhjälle näyttämölle ilmestyi takkuinen, roistomaisen
näköinen koira. Mistä se lieneekään siihen ehtinyt? Ehkäpä se oli
nukkunut hernemaassa taikka halkoliiterin oven takana. Joka
tapauksessa se alkoi haukkua ja rähistä vimmatusti, pysytellen

32. kuitenkin turvallisen välimatkan päässä luonnonihmisen pitkästä
sauvasta.
Martta Saksman, joka tapansa mukaan puuhaili punakkana
keittiössä, katsahti ulos ikkunasta kuullessaan koiran metelöimisen ja
huusi kamarissa leposohvalla loikovalle veljelleen:
— Lauri, ystäväsi on tullut taas!
— Kuka?
— Matti Luonto.
Kruununperillinen laski kirjan kädestään pöydälle, mutta piti
kärpäslätkän kädessään ja käveli paitahihasillaan portaille. Aurinko
oli nyt kiertänyt rakennuksen taakse, niin että portailla voi
avopäinkin istua.
Luonnonihminen oli istahtanut toiselle portaalle — useampia niitä
ei ollutkaan — hellittänyt kontin selästään ja katseli nyt miettiväisenä
lahonnutta kaidepuuta. Lauri Saksman istuutui hänen viereensä ja
tavoitteli lätkällään kärpäsiä lennosta.
Oltiin ääneti pitkän aikaa. Aidan takaa kuului ajuri Tiihonen
riitelevän renkinsä kanssa ja ärähtävän jotain hevoselleen.
— Kuuluuko mitä? kysäisi Lauri Saksman vihdoin lyhyesti.
— Ka… mitäpä tässä… paitsi tuota kuumuutta, vastasi toinen
hitaasti.
— Oletko myynyt kirjoja?

33. — Eihän noita ole juuri saanut myydyksi tähän aikaan…
kaupunkilaiset eivät osta paljon muutenkaan, ja mailla ovat ihmiset
heinätöissä.
Koira pakkasi yhä ärhentelemään piikkopukuiselle, jolloin Lauri
Saksman kumartui ikäänkuin ottaakseen kiven maasta. Koira juoksi
silloin ulos portista.
Luonnonihminen katseli virsujensa kärkiä. Toinen jalkineista oli
kulunut, niin että varvas pisti esiin.
Sitten hän jatkoi, puhellen kuin itsekseen:
— Mutta minä aloitinkin viime viikolla kuukauden pituisen paaston,
niin etten minä mitään tarvitse, paitsi vettä… ja sitä saa ilmaiseksi.
— Sinä tulet hyvin vähällä toimeen, sanoi Lauri Saksman.
— Tuleehan sitä näin kesällä, myönsi luonnonihminen. — Mutta
talvella on suuremmat kulungit.
— Hm.
— Sitä ajattelin sinulta kysyä, uskaltaisinko minä asettua tuonne
Kelovuorelle asumaan? sanoi luonnonihminen äkkiä, luoden nopean
syrjäsilmäyksen Lauriin.
Lauri huomasi luonnonihmisen silmissä omituisen kiillon, jota ei
niissä ennen ollut näkynyt.
— Kelovuorelleko? Miksi sinne? kysyi hän vähän kummissaan.
Luonnonihminen vilkaisi ympärilleen ja kuiskasi sitten:

34. — Henki sanoi minulle: Mene Kelovuorelle ja tee itsellesi pesä
puuhun, asuaksesi siellä vapaana ja luonnollisena…
Saksman nuorempi, joka oli pitänyt tarkoin silmällä
lähestymisyrityksiä tehnyttä paarmaa, rusensi sen äkkiä läiskällään ja
sanoi sitten:
— Mistä tiedät, että se oli henki?
— Kyllä sen tuntee! vakuutti luonnonihminen innokkaasti.
Lauri Saksman oli hetken aikaa vaiti ja sanoi sitten:
— Kissan jalka sinulle puhuu, vaan ei mikään henki! Minä luulen,
että sinä paastoat aivan liiaksi ja tulet lopulta kaistapäiseksi.
Luonnonihminen ikäänkuin vaipui kokoon kuullessaan tällaista
puhetta ainoan uskottunsa suusta. Toiselle alkoi tämä käydä vähän
sääliksi, jonka johdosta hän hetken kuluttua virkkoi:
— Niin, tiedäthän sen ennestään, etten minä oikein usko niihin
sinun henkiisi. Mutta jos päähäsi on pälkähtänyt mennä asumaan
puuhun rakentamaasi pesään, niin mitäpäs siinä. Saattaisi siellä olla
hauskakin näin kesällä. Vaan jos olet aikonut siellä myöskin talvella
asua, niin kyllä silloin on parasta, että menet ensin Repolaan karhuja
ampumaan ja sisustat sen sitten karhunnahoilla.
— Enpä minä vielä talvesta tiedä… kunhan nyt kesänkin ensin,
sanoi luonnonihminen hiljaa.
— Asu sinä vain Kelovuorella kaikessa rauhassa, kunhan et tulta
pitele. Jos kuka sinua hätyyttäisi, niin tule sanomaan minulle.

35. — En minä muuta pelkää, vaan jos tuo kaupungin metsänvartija
Tolonen kieltää…
— Ole huoleti, kyllä minä Tolosen aisoissa pidän. Minua pelkäävät
Svebeliuksen neiditkin, sillä minä osaan tarvittaessa päästää
heistäkin liikkeelle sellaisia juoruja, että kuolleet hevoset nousevat
seisaalleen. Ja Tolosen pikkusyntejä minulla on tiedossa enemmän
kuin hänellä on varpaissa kynsiä. Niin että ole sinä vain rauhassa ja
rakenna itsellesi pesä korkeimman kuusen latvaan.
Matti Luonto asetti kontin selkäänsä ja lähti syvästi kiitollisena
rakentamaan itselleen asuinsijaa puuhun kaupungin ulkopuolella
olevalle Kelovuorelle. Saksman nuorempi katseli hänen lähtöään
tuuheita viiksiään liikutellen ja palasi sitten kamariin lukemaan
rosvoromaaniaan ja pitämään sohvaltaan silmällä, mitä kadulla
tapahtui.

36. VII
Jos luulemme, että kirjailija Kauno Tuulonen olisi jäänyt
pitemmäksikin aikaa seurahuoneelle rakennusmestarien henkevästä
seurasta ja heidän ilmaisesta kestityksestään nauttimaan, niin silloin
tunnemme perin huonosti tätä lupaavaa nuorukaista.
Hra Tuulonen osasi kyllä iloita iloitsevaisten kanssa ja koukisti
kätensä siinä, missä joku toinenkin, varsinkin silloin, kun se ei
hänelle mitään maksanut — ja rakennusmestareillemme on totuuden
ja kohtuuden nimessä annettava tinkimättä se tunnustus, että he
aina ilmaiseksi, vieläpä mitä suurimmalla mielihyvällä syöttivät ja
varsinkin juottivat niitä hengen ylimyksiä, pääasiassa kesämatkoilla
olevia aloittelevia taidemaalareita ja kiertelevien teatteriseurueiden
jäseniä, jotka olivat suvainneet laskeutua korkeuksistaan nopeasti
kiitäväksi iltahetkiseksi tavallisten pikkukaupunkirakennusmestarien
kieltämättä kylläkin hyvinvarustettuun pöytään.
Mutta herra Tuulonen ymmärsi myöskin vallan erinomaisesti
yhdistää huvin ja hyödyn. Saapuessaan tähän pikkukaupunkiin, jota
hän sivumennen sanoen tietysti sydämensä pohjasta halveksi, oli
hänellä ollut määrätty tarkoitus ja päämäärä, jonka hän aikoi
toteuttaa järkähtämättömästi kuin Napoleon. Hän oli sattumalta

37. joutunut nuoren, kauppakorkeakoulunsa juuri päättäneen Yrjö
Kurosen seuraan, tämän ollessa matkalla Turun kautta Englantiin, ja
Samppalinnan kauniissa ravintolassa iltaa istuttaessa oli nuori
Kuronen hyvän soiton ja vielä paremman punssin vaikutuksesta niin
lämmennyt, että oli tarjonnut kirjailijalle vapaan asunnon koko
kesäkaudeksi kotonaan hiljaisessa maaseutukaupungissa, jossa hän
saisi rauhassa päättää aloittamansa suuren romaanin. Seuraavana
aamuna hän oli kyllä, muistettuaan hieman epäselvästi edellisen illan
tapahtumat, syvästi katunut tuota lupaustaan, mutta kun kirjailija,
joka seuraavana aamuna ilmestyi hotelliin noutamaan häntä
silliaamiaiselle, kysyi, vieläkö hän pysyi lupauksessaan, ei hän ollut
kehdannut peruutua siitä, vaan oli vielä ennen lähtöään kirjoittanut
kotiinsa kirjeen, jossa hän suositteli hra Tuulosta kotiväelleen niin
hyvin kuin osasi, ja kiiruhti sitten laivaan häveten tekoaan. Siihen
hänellä olikin täysi syy, sillä aamulla ei hra Tuulonen ollut tuntunut
läheskään niin miellyttävältä kuin edellisenä iltana, ja hän aavisti,
etteivät hänen vanhempansa suinkaan tulisi tuntemaan erikoista
kiitollisuutta ainoata poikaansa kohtaan siitä seurasta, jonka hän oli
heille toimittanut.
Kirjailija Tuulosella sitä vastoin ei mielestään ollut mitään syytä
katua kauppaansa. Hän oli kyllä ollut tarpeeksi terävänäköinen
huomatakseen sen mielenmuutoksen, jonka yhden yön uni oli hänen
uudessa ystävässään vaikuttanut, mutta hän ei ollut sitä
huomaavinaankaan.
Hän oli näet onkinut tietoonsa, että kauppias Kuronen oli sangen
varakas, ja että hänellä, paitsi poikaansa, oli vain yksi lapsi,
miellyttävä ja hyvän kasvatuksen saanut tytär. Silloin se tuuma
kypsyi kirjailija Tuulosen aivoissa.

38. — Kukapa tietää! ajatteli hän, pakatessaan pientä
matkalaukkuaan. —
Kukapa tietää…!
— Kukapa tietää! ajatteli hän vihellellen Turun asemasillalla,
odottaessaan junan lähtöä. Ja sama iloinen ajatus askarteli alituiseen
hänen aivoissaan, kun hän lopuksi laivalla lähestyi matkansa
päämäärää.
Rakennusmestarien seurassa ollessaan hän käytti aikansa
hankkiakseen laulujen lomassa itselleen tarpeellisimmat tiedot
Kurosen perheen tavoista ja jäsenistä, ja kuulemansa oli vain omiaan
vahvistamaan häntä päätöksessään.
Erotessaan myöhään illalla rakennusmestariensa seurasta hän oli
juonut veljenmaljat koko pöytäseuran kanssa, lukuunottamatta
valkopartaista ukko Saksmania, joka oli kohdellut häntä melkoisen
kylmästi, melkeinpä kuin ei häntä olisi pöydässä ollutkaan. Mutta
ukko oli onneksi eronnut seurasta ennen päivällistä, suureksi suruksi
rakennusmestareille ja suureksi iloksi hra Tuuloselle, jota ukon
tutkiva ja ilmeisesti epäluuloinen katse oli koko ajan vaivannut.
Rakennusmestarit sitävastoin olivat kerrassaan mieltyneet kirjailijaan
hänen hauskojen juttujensa vuoksi, jotka olivat jo kolme vuotta
sitten olleet ikivanhoja Turussa, mutta jotka täällä herättivät
hämmästystä uutuudellaan ja pirteydellään, ja ennenkaikkea hänen
suuren ja repäisevän lauluvarastonsa takia. Kun sitten illan suussa oli
siirrytty pianohuoneeseen ja hra Tuulonen oli pariinkymmeneen
kertaan rämpyttänyt pianolla ne kaksi pientä harjoituskappaletta,
jotka hän osasi, oli hän ehdottomasti aseman herra, ja yksinpä
rakennusmestari Kopparikin, joka muuten syvästi halveksi tieteitä ja

39. taiteita, mutta varsinkin niiden edustajia, tunnusti empimättä hänet
etevimmäksi ja ensimmäiseksi tässä seurassa.
Rakennusmestarien kaipaus oli syvä ja vilpitön, mutta sitä oli
omiaan jonkinverran lieventämään hra Tuulosen lupaus pistäytyä
silloin tällöin seurahuoneella ilahduttamassa uusia tuttaviaan. Ja
verotettuaan uusia ystäviään useilla kymmenillä markoilla pienten
tilapäisten lainojen muodossa olisi hän ollut valmis myöntämään,
että noissa rakennusmestareissakin oli joitakuita valoisia puolia, niin
suuria nautoja kuin he hänen mielestään muuten olivatkin.
Ja seuraavana päivänä muutti kirjailija puolenpäivän tienoissa
kauppias
Kuroselle.
Vastaanotto olisi voinut olla hullumpikin. Ukko Kuronen,
vanhanpuoleinen, ilmeisesti koko lailla hermostunut ja kärtyinen
mies, koetti silminnähtävästi olla niin kohtelias kuin osasi, ja rouva
Kuronen, lihavahko, hieman yksinkertaisen, mutta ylipäänsä
hyvänsuovan näköinen porvariemäntä, oli pelkkää päivänpaistetta.
Hän saattoi hra Tuulosen Yrjön huoneeseen ja pyysi häntä olemaan
kuin kotonaan, ja kirjailija puolestaan vakuutti vilpittömästi
tekevänsä parhaansa siinä suhteessa.
Huone oli suuri ja valoisa, kolmi-ikkunainen kulmahuone. Muusta,
vanhanaikaisesta, mutta mukavasta huonekalustosta erosi
silmiinpistävästi suuri, uuden uutukainen kirjoituspöytä siihen
kuuluvine varustuksineen ja pronssisine, kreikkalaista kiekonheittäjää
esittävine pystykuvineen. Yksi ikkunoista oli kadullepäin, eikä siitä
avautuva näköala ollut omiaan ilahduttamaan mieltä, mutta pihalle
päin olevista ikkunoista näkyi joukko vanhoja puita sekä niiden
välissä pari riippumattoa ja niiden alla houkutteleva, siisti nurmikko.

40. Pöydällä oli hyvässä järjestyksessä puolen korttelin korkuinen
pakka suuria, valkeita kirjoituspaperiarkkeja, virallista paperia nro 2.
Kaikesta päättäen olivat ne siihen asetetut varta vasten kirjailijan
käytettäväksi. Hra Tuulonen hymyili, mutta tunsi samalla jostain
syystä hieman punastuvansa. Hänellä oli laukussaan suuren, tekeillä
olevan romaaninsa käsikirjoitusta kymmenkunta arkinpuolikasta,
jotka hän kerran neljä vuotta takaperin pyhän innostuksen vallassa
oli kirjoittanut, mutta joihin ei sen jälkeen ollut tullut riviäkään lisää.
Hieman epäröityään hän asetti käsikirjoituksen keskelle pöytää,
sytytti sitten savukkeen, heittäytyi mukavaan asentoon suureen
keinutuoliin ja vaipui mietteisiinsä.
Jonkin ajan kuluttua hän muisti, ettei hän ollut nähnyt tärkeintä,
nimittäin talon tytärtä, Anni-neitiä.
Hra Tuulonen nousi, vilkaisi peiliin ja astui eteiseen. Laajasta ja
aina hämärästä eteisestä johti eri huoneisiin neljä ovea, jotka kaikki
olivat auki, mutta yhdessäkään huoneessa ei näkynyt ketään.
Pantuaan merkille, että sali, jossa oli m.m. suuri palmu ja piano, teki
hienon ja arvokkaan vaikutuksen, asetti hra Tuulonen pyöreän,
matalan olkihatun päähänsä, otti kepin käteensä ja lähti ulos
pihamaalle.
Sielläkin vallitsi sama hiljaisuus ja autius. Kivillä lasketun
kauppapihan asuinrakennuksen pihasta erottavien tuuheiden puiden
lomitse näki kirjailija vain vilauksen makasiinirengin jauhoisesta
selästä.
Hra Tuulonen tunsi olonsa hieman yksinäiseksi. Päätäkin tuntui
kivistävän. Hänen mielestään ei talonväen puolelta ollut ollenkaan
kohteliasta jättää vieraansa heti tällätavoin yksikseen.

41. Samassa ilmestyi rakennuksen siitä päästä, jossa puotihuoneisto
oli, näkösälle solakka, veikeä, valkopukuinen neitonen, päässään
leveä, kukilla runsaasti koristettu hattu, jonka alla liehahteli
vallattomasti pari irtainta, vaaleaa kiharaa. Tyttö otti pari
tanssiaskelta, mutta huomasi samassa hra Tuulosen ja loi punehtuen
silmänsä alas.
Hra Tuulosen sydän, joka hänen omakätisesti allekirjoittamiensa,
useissa joululehdissä ja muissa tilapäisjulkaisuissa tuon tuostakin
runopukuisessa muodossa antamiensa vakuutusten mukaan oli niin
usein voimakkaasti sykähdellyt ilosta, taikka surusta, jonkun kerran
vihasta, mutta paljon useammin rajattomasta, palavasta ja yli-
inhimillisestä, vaikkakin todennäköisesti toivottomasta rakkaudesta,
tykytti tällä hetkellä ankarammin kuin koskaan ennen.
Niin voimakkaasti vaikutti tämä ilmestys häneen.
Tyttö loi häneen puoleksi aran, puoleksi — ah! — veitikkamaisen
katseen, kiiruhtaessaan hänen ohitseen. Katseen, joka kesti vain
silmänräpäyksen, mutta jonka vaikutus oli suuri.
Kynämme on valitettavasti liian harjaantumaton ja kömpelö
voidaksemme kuvata sitä riemun, onnen, toivon, rakkauden ja
rajattoman ihastuksen hyökyaaltoa, joka tässä silmänräpäyksessä
huuhteli hra Tuulosen runollista sydäntä. Jonkinlaisella vahingonilolla
tahdomme senvuoksi mainita, että tuo samainen hyökyaalto teki hra
Tuulosenkin niin kömpelöksi ja saamattomaksi, ettei hän ehtinyt
tervehtiä, ei edes nousta seisomaan tuon taivaallisen ilmiön
vilahtaessa hänen ohitseen.
Hra Tuulonen oli varustautunut vaikeaan tehtävään. Hän oli
alkanut vaistomaisesti saada sen käsityksen, että neiti Kuronen olisi

42. mahdollisesti hänen otettavakseen joltisenkin korkealla oksalla, ja
hän oli pannut koko luottamuksensa aitosuomalaiseen sitkeyteensä.
Varovasti urkkimalla kaikilta mahdollisilta tahoilta hän oli saanut
kuulla Anni Kurosesta asioita, jotka ennustivat melkoisia vaikeuksia
hänen yritykselleen.
Mutta tämä heilakka! Hra Tuulonen hymyili jo etukäteen. Mikäli hra
Tuulonen kokemuksestaan tunsi tällaisia asioita — ja meidän täytyy
tunnustaa, että hra Tuulosella, kuten muuten hänen runonsakin
todistavat, on todellakin jonkinverran kokemusta näissä asioissa —
oli hän varma siitä, että hän kesyttäisi tuon tytönheiskaleen yhdessä
viikossa. Tuskinpa vaatisi tuo tehtävä niinkään pitkää aikaa.
Mutta näin selvästi, järkevästi ja käytännöllisesti kykeni hra
Tuulonen ajattelemaan vasta noin parin minuutin kuluttua, kun
äskenmainittu hyökyaalto oli vähän laskeutunut.
Tyttö oli mennyt sisään paraatiportaista. Hra Tuulonen oli vielä
kahdenvaiheilla, mennäkö perässä ja esitellä itsensä vai odottaako
paikoillaan hänen palaamistaan, kun tyttö taas ilmestyi portaille,
luoden häneen jälleen tuollaisen salamannopean, puoleksi aran,
puoleksi veitikkamaisen silmäyksen, joka äsken oli aiheuttanut hra
Tuulosen sydämessä sellaisen tunteiden kuohun.
Tällä kertaa oli runoilijamme kuitenkin jo päässyt tunteittensa
herraksi. Hän nousi seisomaan ja varustautui ensimmäiseen
hyökkäykseen, mutta huomasi samassa, että tyttö oikaisi pihan
poikki suoraan kadulle, vilkaisten kuitenkin portista mennessään
taakseen.
Hra Tuulonen oli hyvin tyytymätön siihen, että tyttö oli lähtenyt
kaupungille, mutta mielissään ja hyvillään siitä, että tämä vielä

43. portilla vilkaisi taakseen.
— Alku on varsin lupaava! totesi hra Tuulonen ja läksi kadun
kautta
Kurosen puotiin, tutustuakseen siihenkin osaan uutta
asuinpaikkaansa.
Puodissa oli vain Kalle Kannas. Ostajia ei ollut yhtään.
Hra Tuulonen esitteli itsensä kauppa-apulaiselle ja syventyi sitten
tarkastamaan pientä, siroa valokuvauskonetta, jonka toinen kertoi
juuri äsken ostaneensa.
Kirjailija antoi koneesta hyväntahtoisen ja alentuvaisen
tunnustuksensa, mutta pitkää aikaa ei hän viihtynyt Kalle Kannaksen
seurassa. Häntä hieman loukkasi se, ettei tuo vähäpätöinen
puotilainen kohdellut häntä kirjailijalle ja sivistyskeskuksista
saapuneelle miehelle kuuluvalla kunnioituksella, vaan puhutteli häntä
huolettomasti ja kevyesti, melkeinpä kuin vertaistaan.
Kalle Kannas taas ei ehtinyt vieraan lähdettyä ruveta itselleen
selvittelemään, minkä vaikutuksen talon uusi asukas oli tehnyt
häneen, sillä samassa tuli ostajia, ja hänen oli ryhdyttävä hoitamaan
tehtäviään. Ensin hän kuitenkin kääri uuden koneensa huolellisesti
samoihin papereihin, jotka hän äsken oli sen ympäriltä purkanut.
Hra Tuulonen lähti melkoisen ikävystyneenä kävelemään
kaupungille, mutta huomasi joka paikassa niin naurettavia ja
pikkukaupunkimaisia ilmiöitä, että tuli jälleen hyvälle tuulelle.
Hänen palatessaan takaisin oli talo yhtä autio kuin ennenkin.

44. — Nämäpä vasta merkillisiä ihmisiä?! ajatteli hra Tuulonen. —
Missähän ne oikein piileskelevät?
Paremman puutteessa hän meni huoneeseensa, heittäytyi
selälleen sohvalle ja kuorsasi minuutin kuluttua ankarasti.
Hän heräsi vasta siihen, että palvelustyttö tuli pyytämään häntä
päivälliselle.
Ruokasalissa oli pöytä katettu vain kolmelle hengelle, ja hra
Tuulonen sai pöytätovereikseen herra ja rouva Kurosen.
— Pyydämme anteeksi, sanoi rva Kuronen, että herra Tuulonen on
saanut olla niin kovin yksin ensimmäisenä päivänään, jolloin herra
Tuulonen ei kai vielä työhön ryhtyne, mutta miehelläni ja minulla on
ollut niin paljon puuhaa uuden huvilamme kuntoonlaittamisessa,
ettemme ole parhaalla tahdollammekaan ehtineet…
Hra Tuulonen kiiruhti tietysti heti vakuuttamaan, että hänen
päivänsä oli kulunut erinomaisen hupaisesti. Hän oli kävellyt
kaupungillakin… täällä oli niin kovin paljon mieltäkiinnittävää
katselemista j.n.e.
Hra Kuronen vilkaisi hieman epäluuloisesti puhujaan, mutta ei
huomannut hänen kasvoissaan mitään ivallista vivahdusta. Hetken
kuluttua kysyi kauppias:
— Oletteko jo kauankin ollut meidän Yrjön tuttava?
— Hm, jaa — oikeastaan tutustuin häneen vasta nyt, Turussa…
— Sen arvasinkin, sanoi kauppias, — sillä Yrjö tavallisesti puhuu
kaikista tuttavistaan, mutta teistä hän ei ole mitään maininnut…

45. Tämän huomautuksen johdosta syntymäisillään olleen kiusallisen
hiljaisuuden kiiruhti hra Tuulonen taitavasti katkaisemaan
puhkeamalla oikeaan ylistysvirteen Yrjö Kurosen miellyttävistä,
oivallisista ja miehekkäistä ominaisuuksista. Harva isä voi pysyä
aivan kylmänä, kun saa kuulla kehumisia ainoasta pojastaan, ja
päivällisen loppupuolella oli ukko Kurosen mielialassa selvästi
havaittavissa muutos vieraansa eduksi.
— Mutta… muistelen kuulleeni, että herrasväellä on toinenkin
lapsi, sanoi hra Tuulonen vihdoin, ikäänkuin olisi tämä asia äkkiä
juolahtanut hänen mieleensä.
Taas vilkaisi Kuronen vieraaseen, mutta tämän viaton naama ei
antanut mitään aihetta epäluuloihin.
— On tytär, sanoi kauppias lyhyesti.
— Anni lähti jo eilen huvilallemme, selitti rouva Kuronen. Hänellä
on siellä niin kovin paljon järjestämistä.
— Eilenkö! huudahti hra Tuulonen hyvin hämmästyneenä. Näin
tänään pihamaalla erään neidin ja arvelin häntä neiti Kuroseksi.
— Se on varmaankin ollut neiti Leijanen, selitti rouva Kuronen.
— Meidän konttoristimme, täydensi ukko Kuronen selitystä.

46. VIII
Vaskiseppä Grönberg oli tällä välin ehtinyt saada aikaan kaikenlaista.
Ajuri Jehkoselta lainaamillaan viikatteilla oli hän vaimoineen niittänyt
heinäpeltonsa, olipa jo korjannut heinät latoonkin. Sitten hän oli
lupauksensa mukaan niittänyt myöskin Jehkosen perunapellon
pientareet.
Välillä oli hän ennättänyt hoitaa liikkeensäkin asioita. Maikin ikävä
velvollisuus oli ollut ilmoittaa, että heidän sällinsä Jeremias Kuitu oli
mestarinsa ruvettua heinäntekoon ratkennut juomaan ja juonut
kolme päivää yhteen kyytiin.
Ukko Grönberg oli ollut hakemassa kotoaan uutta kovasinta
katkenneen sijaan ja kuullut tällöin mainitun uutisen apulaisensa
valitettavasta hairahduksesta, jonka tytär kyllä koetti esittää kiivaalle
isälleen niin varovaisin sanoin kuin mahdollista, mutta joka kuitenkin
oli vaikuttanut tähän vilkasveriseen ja toimintatarmoiseen
vanhukseen jokseenkin samalla tavalla kuin ruutitynnyriin pistetty
tulikekäle.
Ukko oli istahtanut tuolille hikeä pyyhkimään, mutta hypähti heti
pystyyn, kuin olisi raketti alkanut räiskiä hänen allaan, ja huusi:

47. — Onko se lurjus nyt pajassa?
— Älkää nyt, isäkulta, nostako siitä melua, ennenkuin heinänteko
on lopussa! pyysi tyttö hartaasti, vastaamatta suoraan kysymykseen.
— Jos sattuisi vielä tulemaan joku kiireellinen tilaus sillä aikaa…
— Pidä sinä vain huoli omista asioistasi, kyllä minä omani hoidan!
kivahti Grönberg, ollen hirveän kiihtymyksen vallassa. — Mitä apua
ja hyötyä sinä luulet minulla olevan apulaisesta, joka juo ja
relluttelee heti kun isännän silmä välttää. Kadulle minä semmoiset
miehet heitän!
Ja ukko Grönberg, joka ei koskaan siekaillut päätöksiensä
toimeenpanossa, painoi hatun lujasti päähänsä ja hyökkäsi pihan
poikki pajansa ovelle.
— Jeremias! huusi hän, ääni vihasta täristen.
— No nyt tulee vihuri! ajatteli kohmeloinen Jeremias, hyvin
käsittäen, mistä oli kysymys. Ääneen hän vastasi:
— Täällä on!
— Ulos sieltä, heti! karjaisi Grönberg.
Jeremias kolisteli joitakin vaskenromuja eikä tuntunut pitävän
erikoisempaa kiirettä.
— Pitääkö sinua tulla auttamaan, vai?! huusi hänen pelättävä
isäntänsä.
Jeremias ilmestyi vähitellen hitaasti pajan ovelle, nenä noessa ja
silmät veristävinä.

48. — Kävele suoraan yhtä kyytiä kadulle portista, äläkä koskaan pistä
päätäsi minun ovieni sisäpuolelle! julisti Grönberg.
— Mistä syystä? kysyi Jeremias viattoman ja hämmästyneen
näköisenä.
— Syystäkö? huusi ukko Grönberg aivan tyrmistyneenä moisesta
julkeudesta. — Vai kysyt sinä vielä syytä, senkin juopporatti!
— Neljäntoista päivän irtisanominen! väitti Jeremias
uhkamielisesti.
— Jaa, että irtisanominen! kiljaisi ukko. — Sen sinä, peijakas
vieköön, saat pikemmin kuin luuletkaan!
Ja ennenkuin ällistynyt kisälli oli kerinnyt koota ajatuksensa, oli
Grönberg karannut hänen niskaansa kuin kanahaukka sorsan
kimppuun ja potkinut hänet portille asti. Siinä keräsi ukko kaikki
voimansa juhlalliseen lähtöpotkuun, ja kisälliparka lensi sen voimasta
keskelle katua. Hattu putosi portille, sen potkaisi ukko omistajansa
perässä.
Jeremias otti hattunsa maasta, pudisteli siitä pölyn pois ja painoi
sen jälleen päähänsä. Sitten hän kääntyi katsomaan ympärilleen,
olisiko lähistölle sattunut näkijöitä, voidakseen vaatia entistä
isäntäänsä edesvastuuseen pahoinpitelystä ja väkivallasta, mutta
huomasi ikäväkseen, ettei ketään todistajia ollut saapuvilla.
— Tämä tulee teille vielä kalliiksi! huusi Jeremias, heristäen
nyrkkiään Grönbergille.
Ukko seisoi portilla hajasäärin, yhä edelleen uhkaavana ja
tarmokkaana.

49. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com