johtaneet heitä omaa tietään eikä Jumalan osottamaa tietä. Hän
sanoo: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen
kadonneiden lammasten tykö". Israelin huoneeseen oli niinmuodoin
hänen virkansa rajotettu; mikä pitää edellisen kanssa yhtä ja
osottaa, että juutalaiset hänen aikanaan olivat ainoat hyväksytyt
"Israelin huoneen" edustajat, niinkuin lauseet "koko Israel",
"kaksitoista sukukuntaamme Jumalaa herkeämättä palvellen" ja
toiset samanlaiset Herramme ja apostolien lausunnot osottavat. Ja
muistettanee, että Herramme tämän yhteydessä lausui, että hänen
virkansa oli Israelia varten, kieltäen opetuslapsiaan menemästä
muiden kuin Palestiinan juutalaisten tykö. — Matt. 10: 5, 6; 15: 24.
Huomaa myöskin, kuinka apostolit käyttivät sanaa "Israel" eikä
"Juuda" kun he puhuivat niistä, jotka sinä aikana asuivat
Palestiinassa (Apt. 2: 22; 3 12; 5: 35; 13: 16; 21: 28), ja kuinka he
sovittavat Jesajan sanat mikäli ne koskevat Israelin jäännöstä noihin
verrattain harvoihin, jotka ottivat vastaan evankeliumin (Room. 9: 4,
27, 29, 31—33; 10: 1—4; 11: 1, 7—14, 25, 26, 31) ja puhuvat
kaikista toisista loukkautuvina ja sokeutuvina. Siis, vaikkakin
saatettaisiin todistaa, että anglo-saksilaiset kansat olisivat osa noista
kymmenestä kadonneesta sukukunnasta, näemme selvästi, ettei
mitään suosiota saattanut tulla heidän osakseen sen perustuksella
tästä liitosta; sillä he hylkäsivät israelilaisen liiton ja heistä tuli
epäjumalan palvelijoita, uskottomia ja oikeastaan pakanoita.
Sitäpaitsi tulivat, niinkuin jo on huomautettu [II Osa, 7 luku], kaikki
ne, jotka tunnustettiin Aabrahamin luonnolliseksi siemeneksi, joka
edelleen tulisi hylkäämään Kristuksenkin, syöstyiksi kaikesta
suosiosta Kristuksen kuoleman ajasta alkain vuoteen 1878 asti,
jolloin oli tullut aika Jumalan suosion palaamiselle heille, ja heidän
sokeutensa alkoi poistua. Niinmuodoin ei se etevyys, joka anglo-
sakseille menneinä vuosisatoina muihin nähden on ollut, ole missään