"Niin, tietysti. Luuletko voivan olla mahdollista, että
moottoripyöräilijä heitti sen sattumalta neiti Rigerin puutarhaan?"
"En", Olle hymähti, "ja minua ihmetyttää, että ylimalkaan voit
sellaista kysyä. Käärö oli tietenkin tarkoitettu neiti Rigerille, ja
hänelle se heitettiin. Luuletko, että joku kallisarvoinen käärö
kuletettaisiin ensin lentokoneessa tänne ja sitten viskattaisiin
moottoripyörästä, ilman mitään syytä, aivan vieraan henkilön huvilan
puutarhaan. Ja käärö heitettiin neiti Rigerin puutarhaan, sen
ehdimme nähdä molemmat. Nyt on meidän selvitettävä, mikä osuus
hänellä on tässä hauskassa jutussa."
"Niinhän se on", myönsi Kivinenkin, "mutta minä en oikein
uskoisi…"
… "että neiti Riger olisi sekaantunut, ja tällaisella tavalla, tähän
ensiluokkaiseen salakuljetusjuttuun." Olle nauroi hiukan
kiusoittavasti. "Niin se käy, kun pihkaantuu. Ei uskoisi mitään
epäedullista, vaikka mitkään järkisyyt eivät estäisikään. Sinäkin
tunnet niin perin vähän neiti Rigeriä, olet vasta pari viikkoa ollut
hänen kanssaan tekemisissä, et tiedä mitään hänen entisyydestään
etkä nykyisyydestäkään. Mutta tunne on tietysti voimakkaampi. Ei
niin, että minäkään luulisin mitään pahaa, mutta nykyajan naisista
en mene mitään edeltäpäin vannomaan. Voihan olla, että neiti Riger
vaikka huvittelee salakuljetusurheilulla. Tämä peräti uudenaikainen
ja hieno muoto, lentokone, voi viitata sellaiseen."
"Hm, mitä huvitteluun tulee, niin olen varma siitä, ettei tässä voi
olla kysymystäkään mistään sellaisesta. Minä näet tunsin
moottoripyöräilijän, vaikka sinun onkin pidettävä tämä tieto täytenä
salaisuutena. Et saa missään tapauksessa virkkaa siitä mitään
poliisille etkä lehdellesi, vielä vähemmin tietenkin neiti Rigerille."