Fundamentals Nursing Active Learning 1st Edition Yoost Crawford Test Bank

Fundamentals Nursing Active Learning 1st Edition Yoost Crawford Test Bank
Fundamentals Nursing Active Learning 1st Edition Yoost Crawford Test Bank
Fundamentals Nursing Active Learning 1st Edition Yoost Crawford Test Bank

1. Fundamentals Nursing Active Learning 1st Edition
Yoost Crawford Test Bank download
http://testbankbell.com/product/fundamentals-nursing-active-
learning-1st-edition-yoost-crawford-test-bank/
Download more testbank from https://testbankbell.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Test Bank for Fundamentals of Nursing Active Learning
for Collaborative Practice 2nd by Yoost
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-fundamentals-of-
nursing-active-learning-for-collaborative-practice-2nd-by-yoost/
Test Bank for Fundamentals of Nursing 2nd Edition by
Yoost
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-fundamentals-of-
nursing-2nd-edition-by-yoost/
Test Bank for Learning and Behavior Active Learning 6th
Edition by Chance
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-learning-and-
behavior-active-learning-6th-edition-by-chance/
Solution Manual for Learning and Behavior Active
Learning 6th Edition by Chance
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-learning-
and-behavior-active-learning-6th-edition-by-chance/

3. Educational Psychology Active Learning Edition Woolfolk
12th Edition Test Bank
https://testbankbell.com/product/educational-psychology-active-
learning-edition-woolfolk-12th-edition-test-bank/
Test Bank for The Principles of Learning and Behavior
Active Learning Edition, 6th Edition: Domjan
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-the-principles-of-
learning-and-behavior-active-learning-edition-6th-edition-domjan/
Test Bank for The Principles of Learning and Behavior
Active Learning Edition 7th Edition by Domjan
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-the-principles-of-
learning-and-behavior-active-learning-edition-7th-edition-by-
domjan/
Test Bank for Introductory Chemistry An Active Learning
Approach, 6th Edition
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-introductory-
chemistry-an-active-learning-approach-6th-edition/
Introductory Chemistry An Active Learning Approach 5th
Edition Cracolice Test Bank
https://testbankbell.com/product/introductory-chemistry-an-
active-learning-approach-5th-edition-cracolice-test-bank/

4. Fundamentals Nursing Active Learning 1st
Edition Yoost Crawford Test Bank

Full download chapter at:
https://testbankbell.com/product/fundamentals-nursing-active-learning-
1st-edition-yoost-crawford-test-bank/

5. Chapter 02: Values, Beliefs, and Caring
MULTIPLE CHOICE
1. Enduring ideas about what a person considers is desirable or has worth in
life is known as a:
a. value.
b. first-order belief
c. higher order belief
d. stereotype
ANS: A
Values are enduring ideas about what a person considers is the good, the best,
and the “right” thing to do and their opposites—the bad, worst, and wrong
things to do—and about what is desirable or has worth in life. First-order
beliefs serve as the foundation or the basis of an individual’s belief system.
Higher-order beliefs are ideas derived from a person’s first-order beliefs,
inductive, or syllogistic reasoning. A stereotype is a belief about a person, a
group, or an event that is thought to be typical of all others in that category.
DIF: Remembering REF: pp. 22-23 OBJ: 2.1
TOP: Assessment
MSC: NCLEX Client Needs Category: Safe and Effective Care Environment:
Management of Care
NOT: Concepts: Professionalism
2. A group of students are discussing the history of nursing. A student states,
“Yea, nurses used to be called the doctor’s handmaiden.” This type of comment
is known as a:
a. prejudice.
b. generalization.
c. stereotype.
d. belief.
ANS: C
A stereotype is a belief about a person, a group, or an event that is thought to
be typical of all others in that category. A prejudice is a preformed opinion,
usually an unfavorable one, about an entire group of people that is based on
insufficient knowledge, irrational feelings, or inaccurate stereotypes. In the
process of learning, people form generalizations (general statements or ideas

6. about people or things) to relate new information to what is already known
and to categorize the new information, making it easier to remember or
understand. A belief is a mental representation of reality or a person’s
perceptions about what is right (correct), true, or real, or what the person
expects to happen in a given situation.
DIF: Understanding REF: pp. 22-23 OBJ: 2.2
TOP: Evaluation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Safe and Effective Care Environment:
Management of Care
NOT: Concepts: Professionalism
3. A values system is a set of somewhat consistent values and measures that
are organized hierarchically into a belief system on a continuum of relative
importance. A value system is also:
a. culturally based.
b. unique to each individual.
c. a poor basis for making decisions.
d. rigid and uniform within a culture.
ANS: A
Anthropologists and social scientists have noted that in every culture, a
particular value system prevails and consists of culturally defined moral and
ethical principles and rules that are learned in childhood. Each individual
possesses a relatively small number of values and may share the same values
with others, but to different degrees. A value system helps the person choose
between alternatives, resolve values conflicts, and make decisions. Within
every culture, however, values vary widely among subcultural groups and even
between individuals on the basis of the person’s gender, personal experiences,
personality, education, and many other variables.
DIF: Remembering REF: pp. 23-24 OBJ: 2.1
TOP: Assessment MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity
NOT: Concepts: Professionalism
4. The nurse is caring for a patient who is under arrest for murder. She is
attempting to perform her duties while, at the same time, feeling a sense of
repugnance toward the patient. The nurse is undergoing:
a. value clarification
b. value conflict

7. c. first-order beliefs
d. higher-order beliefs
ANS: B
A values conflict occurs when a person’s values are inconsistent with his or her
behaviors or when the person’s values are not consistent with the choices that
are available. Providing care for a convicted murderer may elicit troubling
feelings for a nurse, resulting in a values conflict between the nurse’s
commitment to care for all people and a personal repugnance for the act of
murder. First-order beliefs serve as the foundation or the basis of an
individual’s belief system. Higher-order beliefs are ideas derived from a
person’s first-order beliefs, inductive, or syllogistic reasoning.
DIF: Understanding REF: pp. 22-24 OBJ: 2.2
TOP: Diagnosis MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity
NOT: Concepts: Professionalism
5. While helping patients with values clarification and care decisions, nurses
should:
a. convince the patient to do what the nurse believes is best.
b. give advice about what the nurse would do.
c. tell the patient what the right thing to do is.
d. provide information so that the patient can make informed decisions.
ANS: D
While helping patients with values clarification and care decisions, nurses must
be aware of the potential influence of their professional nursing role on patient
decision making. Nurses should be careful to assist patients to clarify their own
values in reaching informed decisions. Providing information to patients so that
they can make informed decisions is a critical nursing role. Giving advice or
telling patients what to do in difficult circumstances is both unethical and ill-
advised.
DIF: Applying REF: p. 25 OBJ: 2.2 TOP: Implementation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity NOT: Concepts:
Professionalism
6. A patient with terminal cancer says to the nurse, “I just don’t know if I
should allow CPR in the event I quit breathing. What do you think?” Which
statement by the nurse would be most beneficial to the patient?

8. a. “If it were me, I would want to live no matter what.”
b. “Don’t worry. You have plenty of time to decide that later on.”
c. “It’s totally up to you. Have you discussed this with your family?”
d. “Let’s talk about what CPR means to you.”
ANS: D
The use of the value clarification process is helpful when assisting patients in
making health care decisions regarding end-of-life care. Giving advice or telling
patients what to do is unethical and not recommended. Ignoring a patient
concern or changing the subject is inappropriate. Patients should be given
factual information in order for them to make their own decisions.
DIF: Applying REF: pp. 24-25 OBJ: 2.3 TOP: Implementation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity NOT: Concepts:
Professionalism
7. The nurse is observed sitting at the bedside of a patient discussing the
nursing care plan for the shift. Which theory or model most accurately reflects
this nurse–patient relationship?
a. Swanson’s Theory of Caring
b. Travelbee’s Human-to-Human Relationship Model
c. Watson’s Theory of Caring
d. Leininger Cultural Care Theory
ANS: A
Swanson’s five caring processes include being with and enabling. Sitting at the
bedside and sharing information are activities that exemplify these behaviors.
Travelbee’s model describes steps toward compassionate and empathetic care.
Watson’s theory of caring impacts both the person and the universe and is
built upon 10 carative factors. Leininger describes patient care and its
relationship to cultural diversity.
DIF: Understanding REF: pp. 27-28 OBJ: 2.5
TOP: Diagnosis MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity
NOT: Concepts: Professionalism
8. The student nurse is planning care for a patient who believes that Western
medicine is effective but not always accurate. Nursing theory would best
explain the patient’s health practices?
a. Nursing: Human Science and Human Care

9. b. Cultural Care Theory
c. Human-to-Human Relationship Model
d. Five Caring Processes
ANS: B
Leininger describes patient care and its relationship to cultural diversity.
Swanson’s five caring processes include maintaining belief, knowing, being
with, doing for, and enabling. Travelbee’s Human-to-Human Relationship
Model describes steps toward compassionate and empathetic care. Watson’s
theory of Human Science and Human Care impacts both the person and the
universe and is built upon 10 carative factors.
DIF: Understanding REF: pp. 27-28 OBJ: 2.5
TOP: Diagnosis MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity
NOT: Concepts: Professionalism
9. Which nursing theorist describes the nurse–patient relationship as
interpersonal with a focus on compassion and empathy?
a. Kristen Swanson
b. Jean Watson
c. Madeleine Leininger
d. Joyce Travelbee
ANS: D
Travelbee’s Human-to-Human Relationship Model describes steps toward
compassionate and empathetic care. Leininger describes patient care and its
relationship to cultural diversity. Swanson’s five caring processes include
maintaining belief, knowing, being with, doing for, and enabling. Watson’s
theory of Human Science and Human Care impacts both the person and the
universe and is built upon 10 carative factors.
DIF: Remembering REF: pp. 27-28 OBJ: 2.5
TOP: Assessment MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity
NOT: Concepts: Professionalism
10. The nurse on a busy medical–surgical floor contacts a social worker
requesting a home care referral prior to a patient’s discharge. This action is
best illustrated by which of Swanson’s Five Caring Processes?
a. Enabling
b. Knowing

10. c. Doing For
d. Being with
e. Maintaining Belief
ANS: A
Advocating for a patient’s post-hospitalization care is an enabling process.
Enabling also includes informing, anticipating, and preparing for the future.
Swanson’s Five Caring Processes also include maintaining belief, knowing,
being with, and doing for.
DIF: Remembering REF: p. 28 OBJ: 2.5
TOP: Assessment MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity
NOT: Concepts: Professionalism
11. Which action observed by a nurse manager may be indicative of
codependency behavior?
a. A staff nurse orders extra desserts for a patient diagnosed with morbid
obesity.
b. A medication nurse administers scheduled pain medication to patients as
ordered.
c. A respiratory therapist teaches a patient’s wife how to adjust an oxygen
mask.
d. A nursing assistant encourages a patient to assist with the morning bath.
ANS: A
Codependency is a dysfunctional relationship in which the person who wants
to help acts in a manner that enables harmful behavior by another person. The
staff nurse who is providing additional calories and sugar to an extremely
overweight patient may be exhibiting codependency behaviors. Many authors,
theorists, and professional groups have identified qualities and behaviors that
demonstrate caring in nursing practice. Several of the most important concepts
include the simple fact of the nurse’s presence, consistency and predictability,
the use of touch, and the importance of listening in the nurse–patient
relationship. Giving medication to patients as ordered demonstrates the nurse
providing consistency and predictability. Teaching how to adjust an oxygen
mask and encouraging self-independence demonstrate presence.
DIF: Evaluating REF: p. 29 OBJ: 2.7 TOP: Evaluation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Physiological Integrity: Basic Care and

11. Comfort
NOT: Concepts: Caregiving
12. When developing a nursing practice, it is important for the nurse to:
a. be exposed to negative as well as positive role models.
b. avoid negative role models as much as possible.
c. understand that caring and compassion are taught in class.
d. consider another profession if he/she is not naturally compassionate.
ANS: A
Lohri-Posey evaluated how nursing students learned to be caring, The
surprising finding was that the negative role models inspired the students to
not be like those people and motivated the students just as much as the
positive role models. In her study, Lohri-Posey concluded that caring and
compassion depended on personal qualities within the individual student, or on
experiences that shaped the student’s values, rather than on something that
was taught in class.
DIF: Applying REF: pp. 28-29 OBJ: 2.6 TOP: Implementation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Safe and Effective Care Environment:
Management of Care
NOT: Concepts: Caregiving
13. The nurse is discussing the use of a values clarification tool with a patient.
The patient asks, “What is the goal of the values clarification tool?” Which is
the best response by the nurse?
a. “The tool will help change your value system so that you can make the right
decision.”
b. “The tool will dispel your current beliefs and formulate brand new ones.”
c. “The tool will assist you in prioritizing your value preferences and help you
make decisions.”
d. “The tool allows you to make decisions without the need of self-awareness.”
ANS: C
Values clarification is a process used to help people reflect on, clarify, and
prioritize personal values to increase self-awareness or to make decisions.
Nurses can use values clarification to help patients identify the nature of a
conflict and reach a decision based on their values.

12. DIF: Understanding REF: pp. 24-25 OBJ: 2.3
TOP: Evaluation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Safe and Effective Care Environment:
Management of Care
NOT: Concepts: Caregiving
14. The nurse is preparing to perform a health history interview with a non-
English speaking patient. An interpreter has been assigned to assist in the
translation. Which action by the nurse indicates understanding the guidelines
for working with an interpreter?
a. Use short sentences and allow time for translation.
b. Ask the interpreter to use third person.
c. Look at the interpreter during the interview.
d. Suggest the use of paraphrasing whenever possible.
ANS: A
The use of short sentences and stopping frequently for the interpretation are
effective means of communicating. Additional guidelines for working with an
interpreter include speaking to the patient in first person (not the third person),
looking at the patient (not the interpreter), translating exactly what the patient
says (not paraphrasing), and asking for clarification whenever necessary.
DIF: Understanding REF: p. 27 OBJ: 2.4
TOP: Assessment
MSC: NCLEX Client Needs Category: Safe and Effective Care Environment:
Management of Care
NOT: Concepts: Caregiving
15. Patients who enter the health care system have two reasonable
expectations. The first is not to be harmed, and the second is that the nurses
providing care will be both competent and compassionate. Provision of care
that is consistent and delivered in a predictable way can make the experience
less intimidating for the patient. The nurse provides predictable care by:
a. Explaining what is going to take place beforehand.
b. Never making promises to patients.
c. Assuring the patient that his/her requests will get done eventually.
d. Protect the patient from knowing why things are happening.
ANS: A
Patients who enter the health care system have two reasonable expectations.

13. The first is not to be harmed, and the second is that the nurses providing care
will be both competent and compassionate. Provision of care that is consistent
and is delivered in a predictable way can make the experience less intimidating
for the patient. The nurse provides predictable care by explaining what is going
to take place beforehand or why things are happening, and by following
through with the promised care in a timely fashion. Setting up a schedule with
the patient and adhering to it can greatly reduce the anxiety the patient
experiences and create a supportive environment that provides a sense of
security. When nurses are consistent in providing competent care that is
delivered on time and matches the patient’s expectations, the patient is
reassured that nursing care will be predictable and delivered as prescribed
(Bartzak, 2010).
DIF: Applying REF: p. 30 OBJ: 2.6 TOP: Implementation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Safe and Effective Care Environment:
Management of Care
NOT: Concepts: Caregiving
16. The nurse is planning to change a dressing on an anxious patient. The best
approach for the nurse is to:
a. ask another staff member to perform the task.
b. tell the patient the dressing change will take 30 minutes.
c. schedule a time in collaboration with the patient.
d. review the physician’s order prior to the procedure.
ANS: C
Setting up a schedule to perform tasks helps to relieve patient anxiety and
promotes a sense of security. Explaining the procedure and reviewing
physician orders should be completed after establishing a schedule. Asking
another staff member to change the dressing may increase patient anxiety.
DIF: Applying REF: p. 30 OBJ: 2.6 TOP: Implementation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity NOT: Concepts:
Caregiving
17. Nurses must collaborate effectively with patients to find treatment
methods that are congruent with the patients’ belief systems and that promote
healthy outcomes. This approach requires:
a. focusing on patient values only and disregard family desires in setting goals.
b. relying more and more on their scientific background.

14. c. listening carefully to how the patient’s beliefs impact their health beliefs.
d. Understanding that the nurse’s beliefs are the most important.
ANS: C
Nurses must collaborate effectively with patients to find treatment methods
that are congruent with the patients’ belief systems and that promote healthy
outcomes. This approach requires excellent assessment skills and a willingness
to listen carefully to determine how patients’ personal beliefs impact their
health beliefs. Incorporating patient values and beliefs into a plan of care
requires that patients and their families or primary caregivers be actively
involved in establishing goals and outcome criteria. As nurses learn about their
discipline, their paradigm (or worldview) gradually changes to one based on a
body of knowledge that focuses on scientific principles and dismisses as
superstition other explanations for the presence of disease or illness. Research
shows that the beliefs of nurses and other health care workers are equally
important factors in determining how patients are treated.
DIF: Applying REF: pp. 25-26 OBJ: 2.3 TOP: Implementation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Safe and Effective Care Environment:
Management of Care
NOT: Concepts: Caregiving
18. The nurse is caring for a patient scheduled for heart surgery. Which
statement made by the patient requires further discussion?
a. “My friend died on the operating table several months ago.”
b. “The surgeon has a great reputation in the community.”
c. “I believe that this surgery is going to make me better.”
d. “Yesterday I asked my pastor to visit me after the procedure.”
ANS: A
Personal beliefs are one of the most important factors in determining how a
person responds to a health problem and its treatment. The patient has a
concern about the possibility of dying during the surgery based on prior
experiences. The nurse should further explore the concern and determine the
patient’s true meaning of the statement. Belief in the surgeon’s reputation, the
success of the surgery, and the patient’s ability to visit after the surgery
indicates a positive belief.

15. DIF: Analyzing REF: p. 25 OBJ: 2.3 TOP: Analysis
MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity NOT: Concepts:
Coping
19. A vital aspect of providing effective and appropriate nursing care is being
able to actively listen to a patient. This requires the nurse to:
a. pay attention as if in a social conversation with the patient.
b. practice and develop this skill over many years.
c. focus on what the patient is saying.
d. passively listen with the ears.
ANS: B
A vital aspect of providing effective and appropriate nursing care is being able
to actively listen to a patient in a way that conveys understanding, sensitivity,
and compassion. Caring involves interpersonal relationships and
communication skills that require paying more attention to the details of
communication than would be necessary in a social conversation. This type of
listening is a highly developed skill that usually takes a great deal of time and
many years of experience to acquire. It can be learned with practice and
enhanced with sensitivity and attention to the feedback that is received during
each interaction. In a caring nurse–patient relationship, the nurse takes
responsibility for establishing trust, making sure that the lines of
communication are open and that the nurse accurately understands not only
what the patient is saying, but also that the nurse is clearly understood. Active
listening means paying careful attention and using all of the senses to listen
rather than just passively listening with the ears. It requires energy and
concentration and involves hearing the entire message—what the patient
means as well as what the patient says. This type of listening focuses solely on
the patient and conveys respect and interest.
DIF: Applying REF: p. 31 OBJ: 2.6 TOP: Implementation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Safe and Effective Care Environment:
Management of Care
NOT: Concepts: Caregiving
20. The nurse is caring for a patient with lung disease. The patient tells the
nurse that the most important thing to do during the shift is to walk down to
the nurses’ station and back without having shortness of breath. The patient’s
request is an example of which nursing theory?
a. Leininger’s Cultural Care Theory

16. b. Travelbee’s Human-to-Human Relationship Model
c. Swanson’s Theory of Caring
d. Watson’s Human Science and Human Care Theory
ANS: C
Swanson’s Theory of Caring is composed of five interrelated caring processes:
having faith in the ability of others to have meaningful lives; striving to
understand the meaning of events in other’s lives; being emotionally present to
the other person; doing for others what they would do if possible, and
facilitating or enabling the capacity of others to help themselves and their
families. The patient’s goal to walk without breathing problems is an example
of the enabling process. Leininger’s Cultural Care Theory centers on cultural
practices that influence patient care. Travelbee’s model describes steps toward
compassionate and empathetic nursing care. Watson’s theory describes
holistic care and focuses on carative factors such as instilling faith and hope,
promoting and accepting positive and negative feelings, and developing a
helping-trust relationship.
DIF: Remembering REF: pp. 27-28 OBJ: 2.4
TOP: Assessment
MSC: NCLEX Client Needs Category: Physiological Integrity: Physiological
Adaptation
NOT: Concepts: Caregiving
21. In dealing with beliefs and values, the type that is based in the unconscious
are:
a. zero-order beliefs.
b. first-order beliefs.
c. higher-order beliefs.
d. prejudices.
ANS: A
Three types of beliefs are recognized: zero-order beliefs, most of which are
unconscious, such as object permanence; first-order beliefs, which are
conscious, typically based on direct experiences; and higher-order beliefs,
which are generalizations or ideas that are derived from first-order beliefs and
reasoning. A prejudice is a preformed opinion, usually an unfavorable one,
about an entire group of people that is based on insufficient knowledge,
irrational feelings, or inaccurate stereotypes.

17. DIF: Remembering REF: pp. 22-23 OBJ: 2.1
TOP: Assessment MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity
NOT: Concepts: Cognition
MULTIPLE RESPONSE
1. A nurse working in a dermatology clinic observes that a patient of Mexican-
American descent typically arrives 10 to 15 minutes late to every appointment.
Based on an understanding of first-order beliefs, the nurse determines that:
(Select all that apply.)
a. first-order beliefs serve as the basis of a person’s belief system.
b. first-order beliefs begin to develop in early adolescence.
c. first-order beliefs are completely formed in childhood.
d. people seldom question their first-order beliefs.
e. challenging a patient’s first-order beliefs may cause cognitive upset.
ANS: A, D, E
First-order beliefs serve as the foundation or the basis of an individual’s belief
system. People begin developing first-order beliefs about what is correct, real,
and true in early childhood directly through experiences and indirectly from
information shared by authority figures such as parents or teachers. People
continue to develop first-order beliefs into adulthood through both direct
experiences and the acquisition of knowledge from a vast number of sources
with various degrees of expertise and levels of influence. People seldom
question their first-order beliefs and rarely replace one, because to do so
would require a great deal of rethinking about both that belief and similar or
closely associated beliefs. Remember that presenting information to patients
that challenges their first-order beliefs may cause a great deal of emotional or
cognitive upset.
DIF: Remembering REF: pp. 22-23 OBJ: 2.2
TOP: Assessment MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity
NOT: Concepts: Professionalism
2. The most effective approach for dealing with a values conflict in which
substance abuse or an addiction is involved is to begin with an assessment
interview, during which the nurse should: (Select all that apply.)
a. listen for subtle signs of denial.
b. directly confront the patient about his drug abuse.
c. use a matter-of-fact approach to inform the patient.

18. d. provide straightforward information.
e. avoid direct confrontation.
ANS: A, C, D, E
The most effective approach for dealing with a values conflict in which
substance abuse or an addiction is involved is to begin with an assessment
interview, during which the nurse should: Listen for the subtle signs of denial,
avoid direct confrontation, use a matter-of-fact approach to inform the patient
of the reality of the consequences of the harmful behavior, and provide
straightforward information about the effects of the substance abuse.
DIF: Applying REF: p. 25 OBJ: 2.3 TOP: Implementation
MSC: NCLEX Client Needs Category: Psychosocial Integrity NOT: Concepts:
Professionalism
3. Caring, according to the American Nurses Association (ANA) Code of Ethics
(2001), is having concern or regard for that which affects the welfare of
another. As a profession, nursing can trace its earliest beginnings to the types
of nurturing activities that demonstrate care, such as: (Select all that apply.)
a. active listening.
b. advocating for the vulnerable.
c. valuing all individuals.
d. separating healing from spirit.
e. attempting to relieve pain.
ANS: A, B, C, E
Caring, according to the American Nurses Association (ANA) Code of Ethics, is
having concern or regard for that which affects the welfare of another. As a
profession, nursing can trace its earliest beginnings to the types of nurturing
activities that demonstrate care, such as taking time to be with a suffering
person, actively listening, advocating for the vulnerable, valuing and respecting
all individuals, attempting to relieve pain, and making the healing process an
act of the body, mind, and spirit.
DIF: Remembering REF: p. 26 OBJ: 2.6
TOP: Assessment
MSC: NCLEX Client Needs Category: Physiological Integrity: Basic Care and
Comfort
NOT: Concepts: Caregiving

19. 4. Touch is the intentional physical contact between two or more people. It
occurs so often in patient care situations that it has been deemed to be an
essential and universal component of nursing care. Task-oriented touch occurs
when the nurse: (Select all that apply.)
a. holds the patient’s hand during a painful procedure.
b. gives the patient an injection to treat discomfort.
c. starts an intravenous (IV) line for fluid administration.
d. inserts a nasogastric tube to decompress the patient’s stomach.
e. shakes the patient’s hand in order to establish rapport.
ANS: B, C, D
Task-oriented touch includes performing nursing interventions such as giving
treatments, changing dressings, suctioning an endotracheal tube, giving an
injection, starting an IV line, or inserting an NG tube. Task-oriented touch
should be done gently, skillfully, and in a way that conveys competence.
Patients become alarmed when they detect that their nurse is unfamiliar with a
procedure. It is best to seek assistance with any procedure or skill that the
nurse cannot safely accomplish alone. Every task-oriented procedure should
be explained to a patient, followed by feedback indicating patient
understanding, before care is initiated.
Caring touch is considered by most people to be a valuable means of
nonverbal communication. In today’s highly technical world of nursing, caring
touch is an essential aspect of patient-centered care. Caring touch can be used
to soothe, comfort, establish rapport, and create a bond between the nurse
and the patient. Care may be conveyed by holding the hand of a patient during
a painful or frightening procedure or when delivering bad news. This is an
important way nurses let patients know that they are not alone and that
another human being cares.

20. Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics

24. The Project Gutenberg eBook of Haaveilija

25. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Haaveilija
Author: Knut Hamsun
Translator: Eino Cederberg
Release date: November 4, 2016 [eBook #53444]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAVEILIJA ***

26. Produced by Tapio Riikonen
HAAVEILIJA
Kirj.
Knut Hamsun
Suom. Eino Cederberg
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1919.

27. I.
Pappilan talousneitsyt, Marie van Loos, on keittiön ikkunan ääressä
ja katselee kauvas tielle. Hän tuntee portin luona seisovat. Toinen on
selvästi sähköttäjä Rolandsen, hänen oma sulhasensa, ja toinen on
lukkarin tytär Olga. Jo toisen kerran tapaa hän heidät yhdessä tänä
keväänä; mitähän se merkinnee? Jollei neitsyt van Loosilla juuri tällä
hetkellä olisi ollut perin paljon muuta tehtävää, olisi hän aivan
suoraan mennyt vaatimaan heiltä selitystä.
Mutta nyt ei hänellä ollut aikaa. Koko suuren pappilan väki oli
touhuissaan, sillä uuden papin perhe saattoi tulla millä hetkellä
tahansa. Pikku Ferdinand on lähetetty tähystämään ullakon luukusta
meren lahdelle ja ilmoittamaan vieraiden tulon, niin että heti
voitaisiin tarjota lämmintä kahvia. Se saattoi olla heille hyvinkin
tarpeen, he kun tulivat veneellä Rosengårdista, höyrylaivasatamasta
asti, jonne oli penikulman matka.
Maata verhoaa vielä paikoin lumi ja jää, mutta on parhaillaan
toukokuu ja ihana ilma, ja Pohjolan valoisat pitkät päivät ovat
alkaneet. Harakat ja varikset ovat jo ehtineet pitkälle pesänlaitossa
ja lumesta vapaat mättäät alkavat nostaa vihreätä ruohoa.

28. Puutarhassa aukoivat liljat nuppujaan, vaikka niiden juuria vielä
verhosi lumi.
Nyt oli kysymys vain siitä, minkälainen mies uusi pappi oli. Koko
pitäjä oli jännityksissään. Tosin kuului hän olevan vain varapappi ja
määrätty vain niin kauvaksi aikaa, kunnes nimitettäisiin vakinainen,
mutta varapapit jäävät usein pitkäksi aikaa tähän köyhään
kalastajaseurakuntaan, jossa joka neljäs sunnuntai oli tehtävä
vaivaloinen matka kappeliseurakuntaan. Sentähden ei tätä papin
paikkaa suinkaan kilvan haettu.
Huhuttiin, että uusi papinperhe oli varakasta väkeä, joka ei pitänyt
lukua joka pennistä. Jo etukäteen olivat he pestanneet talousneidin
ja kaksi palvelijatarta, eivätkä he olleet sen säästävämmin
hankkineet maanviljelykseen tarvittavia voimiakaan, sillä he olivat
pestanneet kaksi renkiä ja lisäksi pikku Ferdinandin, jonka oli oltava
virkku ja valpas ja juostava kaikkien asioita.
Teki hyvän vaikutuksen seurakuntalaisiin, että heidän pappinsa
muka oli niin varakas. Siinä tapauksessa hän ei luultavasti pitäisi niin
tarkkaa lukua kymmenyksistään ja oikeuksistaan, vaan saattaisi
päinvastoin hiukan lahjoittaa köyhille. Oltiin suuressa jännityksessä.
Kirkonisäntiä ja muita kalastajia oli tullut ottamaan vieraita vastaan;
he kävelivät venevajojen edustalla suurissa saappaissaan, purivat
tupakkaa, sylkivät ja juttelivat.
Nyt tuli pitkä Rolandsen vihdoinkin tietä myöten, hän oli eronnut
Olgasta ja neitsyt van Loos poistui keittiön akkunan äärestä. Hän
aikoi pitää tämän tapahtuman mielessään — hänen täytyi kovin
usein vaatia Ove Rolandseniltä selitystä. Hän oli syntyjään
hollannitar, puhui Bergenin murretta ja sitä niin liukkaasti, että
hänen oman sulhasensa oli täytynyt antaa hänelle liikanimen "neitsyt

29. Fan los." [Suomeksi: piru irti.] Ylipäätänsä oli pitkä Rolandsen
jokseenkin sukkela ja hävytön mies.
Mihinkähän hän nyt aikoi? Tuumikohan hän mennä
vastaanottamaan papinperhettä? Hän ei kait ollut nytkään tavallista
selvempi, hän tuli komeillen liljankukka napinlävessä ja hattu
kallellaan; niinkö aikoi hän ottaa vastaan vieraat! Sillalla kävelevät
kirkonisännät olisivat mieluummin nähneet, ettei hän olisi ensinkään
tullut näin tärkeällä hetkellä.
Ja sopiko yleensä ensinkään olla sen näköinen, kuin hän oli?
Hänen nenänsä oli aivan suhteettoman suuri verraten hänen pieneen
yhteiskunnalliseen asemaansa, ja lisäksi oli hän antanut tukkansa
kasvaa koko talven, niin että hänen päänsä muuttui yhä
taiteellisemmaksi. Kostaakseen sanoi hänen morsiamensa, että hän
oli aivan kuin taiteilija, josta lopuksi tuli valokuvaaja. Hän oli 34-
vuotias, ylioppilas ja vanhapoika, soitti kitaraa, lauloi
talonpoikaislauluja bassoäänellä, ja nauroi silmänsä kyyneliin, kun ne
olivat liikuttavia. Hän oli mielellään niin suurenmoinen. Hän oli
sähkölennätinlaitoksen hoitaja ja oli hoitanut virkaansa jo kymmenen
vuotta. Rolandsen oli pitkä ja vahvarakenteinen, eikä kieltäytynyt
tappelusta kun tilaisuus tarjoutui.
Pikku Ferdinand hätkähtää. Hän näkee kauppamies Mackin
valkean laivan etukeulan vilahtavan niemen takaa; silmänräpäystä
myöhemmin on hän kolmella askeleella loikannut portaita alas ja
huutanut keittiöön: "Nyt ne tulevat!"
"Jestas, joko ne nyt tulevat!" huutavat palvelijattaret
säikähtyneinä. Mutta talousneitsyt ei menetä malttiaan, hän on ollut
tässä talossa jo entisen papin aikana ja tietää tehtävänsä, reipas ja
käytännöllinen kun on. "Kahvi tulelle!" huutaa hän vain.

30. Pikku Ferdinand kiidättää uutisensa edelleen rengeille. He
viskaavat pois sen, mitä heillä on käsissään, sukasevat
kiireenkaupalla ylleen pyhänutun ja rientävät sillalle auttamaan.
Kaikkiaan kymmenen miestä oli nyt vieraita vastaanottamassa.
"Hyvää päivää," sanoo pappi laivan perältä, hymyilee hieman ja
ottaa päästään pehmeän hattunsa.
Ja kaikki miehet maalla paljastavat kunnioittavasti päänsä ja
kirkonisännät kumartavat, niin että pitkä tukka hulmahtaa silmille.
Pitkä Rolandsen kumartaa muita vähemmän, on itse melkein
suorana, mutta laskee hatun syvään.
Papilla, nuorenpuoleisella miehellä on punertava poskiparta ja
kesakoita; nenäreijät ovat ikäänkuin vaaleiden viiksien peitossa.
Rouva on väsyneenä merisairaana laivan kajuutassa.
"Nyt olemme perillä", sanoo pappi kajuuttaan ja auttaa rouvansa
ulos sieltä. Molemmat ovat puetut omituisen vanhoihin, paksuihin
vaatteisiin, jotka eivät ole ensinkään komeat. Ne ovat arvattavasti
vain matkaa varten lainattuja vaatteita, joiden alla on oikea puku.
Rouvan hattu on takaraivolla, ja kalpeat kasvot suurine silmineen
tuijottavat miehiin. Kirkonisäntä Levion kahlaa veteen ja kantaa
rouvan maihin, pappi selviytyy itse.
"Nimeni on Rolandsen, sähköttäjä", sanoo pitkä Rolandsen ja
astuu esiin. Hän oli kutakuinkin päissään ja jäykkä silmiltään, mutta
kun hän oli paljon kokenut mies, oli hänen esiintymisensä aina
varma. Niin, ei kukaan ollut nähnyt tuon pirullisen Rolandsenin kyvyn
pettävän, kun oli seurusteltava mahtavien miesten kanssa ja
esitettävä loistavia puheenparsia. "Jos nyt vain aivan varmaan
tietäisin", jatkoi hän kääntyen papin puoleen, "niin esittäisin Teille

31. kaikki nämä. Luulen noiden kahden olevan kirkonisäntiä. Nämä kaksi
ovat Teidän renkejänne. Ja tämä on Ferdinand."
Ja pappi ja hänen rouvansa nyökäyttävät kaikille hyvää päivää; he
tulisivat kyllä pian tuntemaan toisensa. Nythän pitäisi matkatavarat
saada maihin.
Mutta kirkonisäntä Levion katsahtaa laivaan ja on aikeissa taas
kahlata sen luo.
"Eikö ole lapsia?" kysyy hän.
Ei kukaan vastaa, kaikki katsahtavat pappiin ja hänen rouvaansa.
"Niin, että eikö ole lapsia?" jatkaa kirkonisäntä.
"Ei", vastaa laivan perämies.
Rouva on punastunut. Pappi sanoo:
"Ei meitä ole useampia… Tulkaa nyt, hyvät ihmiset, tekemään tiliä
vaivastanne."
Luonnollisesti hän oli rikas. Siinä oli mies, joka ei kieltänyt köyhältä
palkkaa; entinen pappi ei koskaan pyytänyt tilille, hän sanoi vain
"kiitoksia toistaiseksi."
Poistuttiin rannalta ja Rolandsen näytti tietä. Hän kulki tien syrjää
lumessa, antaakseen muille tilaa; hänellä oli turhamaisen pienet
kengät jalassa, mutta se ei haitannut, sillä hänen puseronsakin oli
auki kylmässä toukokuun tuulessa.
"Tuossa on siis kirkko!" sanoo pappi.

32. "Se näyttää vanhalta. Siinä kai ei ole uunia?" kysyy rouva.
"En voi sanoa", vastaa Rolandsen, "mutta en luule."
Pappi säpsähti. Hänen vierellään ei nähtävästi kävellyt mikään
uuttera kirkkomies, vaan henkilö, joka ei paljonkaan huomannut
pyhän ja arkipäivän eroa. Ja pappi alkoi hiukan varovammin kohdella
tätä vierasta miestä.
Talousneitsyt vartoi portailla ja Rolandsen esitteli taasen. Ja tämän
tehtyään tervehti hän, aikoen poistua. "Odotahan hiukan, Ove!"
kuiskasi neitsyt van Loos. Rolandsen ei odottanut, vaan tervehti
uudelleen ja laskeutui takaperin portaita. Papin mielestä hän oli perin
ihmeellinen olento.
Rouva oli jo astunut sisään. Hän oli jo päässyt meritaudistaan ja
rupesi katselemaan huoneita. Hän pyysi, että valoisin ja kaunein
huone tehtäisiin papin virkahuoneeksi ja itselleen pidätti hän sen
huoneen, jossa neitsyt van Loos ennen oli asunut.

33. II.
Ei, Rolandsen ei odottanut, hän tunsi neitsyt van Loosin ja tiesi mitä
oli odotettavissa. Ja harvoinpa hän tekikään muuta, kuin mikä häntä
itseään huvitti.
Tiellä tapasi hän kalastajan, joka ei ollut ehtinyt vastaanottamaan
pappia. Se oli Enok, herännyt ja hiljainen mies, joka aina painoi
silmänsä maahan ja jonka pää oli korvapakotuksen takia kiedottu
kaulahuiviin.
"Sinä olet myöhästynyt", sanoi Rolandsen ohimennessään.
"Joko pastori on tullut?"
"Jo. Annoin itse kättä hänelle." Rolandsen huusi vielä olkapäänsä
yli:
"Huomaa sanojani, Enok: Kadehdin papilta hänen rouvaansa!"
Olipa koko älykästä lausua niin julkeita ja kevytmielisiä sanoja.
Enok oli varmasti levittävä ne laajalle.
Rolandsen kulki kulkemistaan metsää ja tuli joen partaalle. Siinä
oli kauppias Mackin kalanliimatehdas, muutamia tyttöjä oli siellä

34. työssä ja Rolandsen laski aina ohikäydessään mielellään hiukan
leikkiä heidän kanssaan. Siinä suhteessa oli hän koko naisten mies,
sitä ei kukaan voinut kieltää. Hän oli sitäpaitsi hyvällä tuulella ja
pysähtyi siihen kauemmaksi aikaa. Tytöt huomasivat heti, että hän
oli vallaton ja päissään.
"No, Ragna, minkä takia luulet minun niin usein tulevan tänne?"
"En tiedä", vastasi Ragna.
"Luulet tietysti, että vanha Laabani ajaa minua."
Tytöt naurahtivat:
"Hän sanoo Laabani, vaikka tarkoittaa Aatamia."
"Tahdon pelastaa sinut", sanoi Rolandsen. "Varo tämän seudun
kalastajapoikia, sillä ne ovat kovia viettelijöitä."
"Ei kukaan ole sen pahempi viettelemään kuin Te itse", sanoo
toinen tyttö. "Teillähän on kaksi lasta. Teidän pitäisi hävetä!"
"Sinäkö, Nikoline, tässä puhut? Sinähän olet aina ollut
sydämenpolttoni ja katkera kuolemani, senhän sinä varsin hyvin
tiedät. Mutta sinut, Ragna, minä säälittä pelastan."
"Voittehan mennä neiti van Loosin luo!" sanoo Ragna.
"Miten tyhmä sinä oletkaan", jatkaa Rolandsen. "Miten monta
tuntia sinä esimerkiksi keität kalanpäitä, ennenkuin suljet ilma-
aukon?"
"Kaksi tuntia", vastaa Ragna.

35. Ja Rolandsen nyökäyttää päätänsä. Niin oli hän itsekin edeltäkäsin
ajatellut. Oh, tämä naisritari Rolandsen tiesi tarkasti, minkätähden
hän joka päivä käveli tehtaalle ja tiedusteli ja kyseli tytöiltä kaikkia.
"Elä nosta sitä kantta, Pernille", huusi hän. "Oletko järjiltäsi?"
Pernille punastui. "Fredrik on sanonut, että pataa on
hämmennettävä", väitti hän.
"Joka kerta kun nostat kantta, haihtuu lämpöä", sanoo Rolandsen.
Mutta kun Fredrik Mack, kauppamiehen poika, kohta sen jälkeen
tuli paikalle, käänsi Rolandsen taas puheensa leikilliseksi:
"Sinähän, Pernille, palvelit nimismiehellä yhden vuoden? Olit niin
vihanen ja tulinen, että löit rikki kaiken muun, paitsi sängyn patjat."
Kaikki nauroivat. Pernille oli näet päinvastoin maailman sävyisin
olento. Sairas oli hän myös ja lisäksi urkujenpolkijan tytär, niin että
hänessä oli hiukan jumalista leimaa.
Tultuaan tielle, näki Rolandsen uudelleen lukkarin Olgan. Olga oli
arvattavasti käynyt puodissa. Hän käveli kaikin voimin; päästäkseen
pakoon, sillä olihan häpeä, jos Rolandsen luuli, että tyttö oli
odottanut häntä. Mutta Rolandsen ei ajatellut mitään sen suuntaista,
hän tiesi vallan hyvin, että jolleivät he sattuneet joutumaan juuri
kasvot vasten kasvoja, niin nuori tyttö väisti häntä ja pakeni. Eikä
Rolandsenillakaan ollut mitään erityistä halua tavata tyttöä, ei
ensinkään. Eihän Olga ollut hänen ajatustensa esine.
Rolandsen tulee kotiinsa lennätinasemalle. Hän tekeytyy juhlallisen
näköiseksi, ettei tarvitsisi antautua puheisiin suulaan
apulaissähköttäjän kanssa; Rolandsen ei ollut näihin aikoihin

36. ensinkään miellyttävä virkatoveri. Hän sulkeutuu syrjäiseen
huoneeseensa, johon eivät pääse muut, kuin hän itse ja vanha
siistijävaimo. Siellä hän elää ja siellä hän nukkuu.
Tämä huone on Rolandsenin maailma. Rolandsen ei ole pelkkää
kevytmielisyyttä ja paloviinaa, vaan myös suuri ajattelija ja keksijä.
Hänen huoneensa tuoksuaa hapoilta, nesteiltä ja lääkkeiltä, niiden
haju tunkeutui aina käytävään asti, niin että jokainen tunsi sen.
Rolandsen ei ensinkään salannut, että kaikkien näiden lääkkeiden
tarkoitus oli vain olla vastapainona kaiken sen paloviinan hajulle, jota
hän käytti. Mutta siinä hän valehteli, verhoutuen siten hämärän
salaperäisyyden vaippaan.
Kaikkia laseissa ja pulloissa olevia nesteitä käytti hän päinvastoin
kokeilujaan varten. Hän oli kemian avulla keksinyt uuden keinon
valmistaa kalanliimaa, ja sen kautta tulisi hän täydellisesti lyömään
kauppamies Mackin valmistustavan laudalta. Mackin tehdas oli
perustettu jotakuinkin suurin kustannuksin, hänen kuljetustapansa
oli epämukava ja hän sai raaka-aineita vain kala-aikana; sitäpaitsi
hoiti koko liikettä hänen poikansa Fredrik, joka ei ollut ammattimies.
Rolandsen osasi valmistaa kalanliimaa muustakin kuin kalanpäistä,
vieläpä kaikesta siitäkin, jonka Mack viskasi pois. Ja juuri
poisviskatusta saattoi valmistaa erinomaista väriainetta.
Ellei sähköttäjä Rolandsenin esteenä vain olisi ollut hänen suuri
köyhyytensä ja avuttomuutensa, olisi keksinnöstä tullut täysi tosi.
Mutta tällä paikkakunnalla saattoi hankkia itselleen rahoja vain
kauppamies Mackin välityksellä, ja hänen puoleensa ei Rolandsen
voinut luonnollisista syistä kääntyä. Hän oli eräänä päivänä
uskaltanut huomauttaa, että tehdas tuli kosken luona liian kalliiksi,
mutta Mack oli, niinkuin sellaisen suuren ja lihavan miehen sopikin,

37. vain heilauttanut kättään ja sanonut, että tehdas oli kultakaivoksen
arvoinen. Rolandsen halusi kiihkeästi saada näyttää kokeilujensa
tuloksia. Hän oli lähettänyt liimaansa sekä ulko- että kotimaisille
kemisteille ja nämä olivat väittäneet alkua hyväksi. Mutta sen
kauvemmaksi hän ei päässyt. Nyt olisi vain pitänyt esittää maailmalle
puhdas, kirkas liimaneste ja hankkia sille patentti kaikissa maissa.
Eipä ollut Rolandsen tänäänkään vain huvin vuoksi tullut
laivasillalle pappia vastaanottamaan. Rolandsen lurjus aikoi senkin
kautta ajaa omaa asiaansa. Jos pappi nimittäin oli rikas, panisi hän
kenties jonkun verran rahaa suureen ja varmaan yritykseen.
"Jolleivät muut sitä tee, niin minä ainakin!" sanoisi pappi. Rolandsen
oli hyvässä toivossa.
Niin, Rolandsen oli suuri optimisti, tarvittiin perin vähän hänen
innostuttamisekseen. Mutta hän kantoi myös miehuullisesti
vastoinkäymiset, kukaan ei voinut sitä kieltää; hän oli kopea,
jäykkäniskainen eikä lannistunut. Ei Mackin tytär Elisekään ollut
saanut häntä lannistumaan. Elise oli suuri ja kaunis, ruskeaihoinen ja
punahuulinen, kaksikymmenkolmivuotias. Huhuttiin, että
rannikkolaivan kapteeni Henriksen ihasteli häntä salaa; mutta vuodet
kuluivat toisensa jälkeen, eikä asiasta mitään tullut. Mikähän sen
vaikutti? Jo kolme vuotta sitten, kun Elise Mack oli vasta
kaksikymmenvuotias, oli Rolandsen alentunut täydeksi narriksi hänen
takiansa ja viskannut sydämensä hänen jalkojensa juureen. Tyttö oli
tekeytynyt niin rakastettavaksi, ettei ollut ymmärtänyt Rolandsenin
tarkoitusta. Silloin Rolandsenin olisi luonnollisesti pitänyt pysähtyä ja
vetäytyä takaisin, mutta hän astui yhä etemmäksi, ja viime vuonna
oli hän käynyt suoraan käsiksi asiaan. Tytön oli täytynyt nauraa
itserakasta sähköttäjää vasten kasvoja, saadakseen tämän
ymmärtämään heidän välisensä erotuksen. Olihan hän antanut itse

38. kapteeni Henriksenin vuosikausia odottaa vastausta. Silloin lähti
Rolandsen suoraan tiehensä ja meni kihloihin neitsyt van Loosin
kanssa. Hän aikoi näyttää, ettei hän vielä kuollut, vaikka hänet olikin
karkoitettu korkeimmasta paikasta.
Mutta nyt oli taas kevät. Suuri ja lämmin sydän saattoi vain vaivoin
kestää sitä. Äärimmilleen ahdisti se ihmiskurjaa ja tuoksuavilla
tuulillaan täytti se viattoman ihmisen nenän.

39. III.
Kevätsilli alkaa liukua mereltäpäin. Nuottakunnat lojuvat veneissään
ja tähystävät kaukoputkillaan merta koko pitkän päivän. Missä
lintuparvi lentää ja silloin tällöin syöksähtää vedenkalvoon siinä on
silliä ja syvällä vedellä käy sitä jo pyydystäminen siimoilla. Mutta nyt
on kysymys siitä, aikooko silli kohota matalammille vesille, lahtiin ja
vuonoihin, joihin sen voi nuotalla sulkea. Silloin näet vasta
ilmaantuvat valaat ja silloin vasta syntyy eloa ja liikettä ja
kovaäänisiä huutoja, kun talonpojat ja kauppalaivat keräytyvät
yhteen paikkaan. Ja markkoja ansaitsee helposti, kuin hiekkaa
meren rannalta.
Kalastaja leikittelee. Hän heittää veteen koukkunsa ja siimansa ja
odottaa kalan vetoa, hän viskaa nuotan ja jättää kaiken kohtalon
haltuun. Usein saa hän vain tappiota toisensa jälkeen, hänen
kalastusvehkeensä ajautuvat kadoksiin, hukkuvat tai joutuvat
myrskyn tuhottaviksi, mutta hän hankkii uudet neuvot ja kokee taas.
Toisinaan kulkee hän pitkät matkat seuduilla, joissa toisten kerrotaan
onnistuneen, kitkuttaa ja soutaa viikkokausia raskaita taipaleita — ja
saapuu viimein perille liian myöhään — kutu on lopussa. Mutta
toisinaan voi taas voitto hymyillä hänelle matkalla, pysähdyttää kulun

40. ja täyttää veneen kiiltävillä taalereilla. Kukaan ei tiedä, ketä onni
suosii, kaikilla on yhtä paljon toivomisen syytä.
Kauppamies Mack oli valmistautunut, hänen nuottansa oli jo
veneessä ja hänen nuottakuntansa ei hetkeksikään ottanut
kaukoputkea silmiltänsä. Lahdella kiikkui valmiina kaljaasi ja kaksi
purjevenettä, äskettäin tyhjennettyinä ja uudelleen maalattuina
Lofotin matkan jälkeen; nyt aikoi hän täyttää ne sillillä, jos kerran
silliä rupesi kuulumaan; hänen ranta-aittansa oli täynnä tyhjiä
tynnyreitä. Lisäksi aikoi hän ostaa kaiken sillin, jonka saisi; sen takia
oli hän varustautunut käteisellä rahalla, ryhtyäkseen asiaan ennen
hintojen kohoamista.
Toukokuun puolivälissä teki Mackin nuottaväki ensi yrityksen.
Saalis ei ollut suuri, vain puolisen sataa tynnyriä, mutta tapahtuman
maine levisi, ja jonkun päivän kuluttua oli samalla paikalla toinen
nuottajoukkue.. Oli suuria menestyksen mahdollisuuksia.
Silloin tapahtui eräänä yönä murtovarkaus; Mackin tehtaan
konttoriin. Rikos oli perin uskallettu, yöt olivat valoisan kirkkaat
illasta aamuun ja pitkältäkin matkalta näki kaikki mitä tapahtui.
Varas oli murtanut kaksi ovea ja vienyt kaksisataa taaleria.
Tämä oli seudulla ennenkuulumaton tapaus ja aivan käsittämätön.
Murtovarkaudesta itse Mackin taloon eivät vanhatkaan ihmiset olleet
koskaan kuulleet puhuttavan. Tapahtuihan tosin pitäjässä
olosuhteiden mukaan pieniä näpistelyjä ja muita pikkusyntejä, mutta
todelliseen, laskettuun varkauteen he eivät koskaan olisi kyenneet.
Senpätähden heti epäiltiin ja kuulusteltiin vierasta nuottaseuruetta.
Mutta vieras nuottaseurue saattoi näyttää toteen, että se oli
viettänyt varkausyön ulkosaaristossa täysilukuisena, tähyillen merelle

41. päin sillin tuloa, peninkulman päässä tehtaalta.
Silloin suuttui kauppamies Mack suunnattomasti. Joku seudun
asukkaista oli niinmuodoin tehnyt varkauden.
Kauppamies Mack ei välittänyt paljoakaan itse rahoista ja hän
sanoi suoraan, että varas oli ollut tyhmä, kun se ei ollut ottanut
enempää. Mutta että joku seudun asukas oli varastanut häneltä,
mahtavalta herralta ja kaikkien suojelijalta, se loukkasi häntä.
Häneltä, joka eri liikkeistään maksoi veroa yhtäpaljon, kuin kaikki
muut pitäjäläiset yhteensä. Oliko ketään tositarvitsevaa koskaan
auttamatta käännytetty hänen konttoristaan?
Mack määräsi palkinnon, saadakseen varkauden selville. Melkein
joka päivä tuli näet uusia nuottaseurueita paikalle, ja kaikki nämä
ihmisethän saisivat perin ihmeellisen käsityksen herra Mackin
suhteesta omaan väkeensä, kun se varasti hänen rahojaan. Koska
hän oli kuulu kauppakuningas, määräsi hän palkinnon neljäksisadaksi
taaleriksi. Koko maailman tuli nähdä, ettei tällainen pyöreä summa
merkinnyt hänen asioissaan mitään.
Uusi pappi sai kuulla varkaudesta, ja kolminaisuuden sunnuntaina,
jonka teksti käsitteli Nikodemuksen tuloa Jeesuksen luo yöllä, käytti
hän tilaisuutta ahdistaakseen varasta. "He tulevat luoksemme yöllä",
sanoi hän, "ovien estämättä ja varastavat rahamme. Nikodemus ei
kiusannut ketään, hän oli pelokas mies ja kulki mielellään yöllä;
mutta hän kulki sielunasioissa. Entäs nykyään? Ah, maailman
röyhkeys on kasvanut, yötä käytetään rosvoamiseen ja syntiin.
Rangaistakoon syyllinen, rikollinen esiin!"
Uusi pappi osoittautui taistelunhaluiseksi. Kolmannen kerran hän
nyt saarnasi ja hän oli jo pakottanut monta pitäjän syntistä

42. parannukseen. Seisoessaan saarnatuolissa oli hän niin kalpea ja
kummallinen, että hän näytti hullulta. Monet saivat hänestä
kylläkseen jo ensimäisenä sunnuntaina, eivätkä viitsineet sen jälkeen
kirkossa käydä. Niin, itse neitsyt van Loosia järkyttivät papin puheet,
tätä talousneitsyttä, joka tähän asti oli elänyt koko elämänsä
kärkäsnä ja ärtyisenä. Hänen komentonsa alaiset palvelijattaret
totesivat ilolla muutoksen.
Kaikellaista kalastajakansaa oli nyt kokoontunut lahdelle. Toiset
heistä soivat mielellään kauppamies Mackille tämän onnettomuuden.
Mack paisui aivan liian mahtavaksi suuren kauppansa takia kahdella
paikkakunnalla, sekä nuottansa, tehtaansa ja monien laivojensa
vuoksi; ulkopitäjäläisillä oli kylliksi omissa kauppiaissaan, jotka olivat
alentuvaisia, eivätkä käyttäneet valkeita kauluksia ja
hirvennahkakäsineitä, kuten Mack. Varkaus oli sopiva rangaistus
hänen ylpeydelleen. Eikä Mackin ollut sitäpaitsi hyvä luvata liian
monta sataa taaleria eri tahoille, ehkäpä hän tarvitsi käteiset rahansa
sillin ostamiseen, jos silliä kerran ruvettiin saamaan. Eikä
Mackillakaan mahtanut olla rahoja yhtäpaljon kuin tähtiä oli taivaalla.
Ehkäpä Mack tai hänen poikansa Fredrik olivat itse panneet toimeen
varkauden, näyttääkseen miten hän saattoi hukata rahaa kuin
heinää, vaikka hän itse asiassa oli rahapulassa. Kaikenlaista juteltiin
mailla ja vesillä.
Mack ymmärsi, että hänen nyt oli toimittava. Viiden pitäjän
kalastajathan aikoivat pian palata vaikutelmineen kotiin perheittensä
ja kauppiaittensa luo. Laajalle oli leviävä tieto, minkälainen mies
Rosengårdin Mack oikeastaan oli.
Kun hän lähti tehtaalle ensikerran varkauden jälkeen, vuokrasi hän
höyrylaivan matkaa varten. Sinne oli peninkulman matka ja se

43. maksoi hyvät rahat, mutta Mack ei säälinyt rahoja. Herätti tavatonta
huomiota lahdella, kun laiva kohisten laski rantaan, tuoden
mukanaan Mackin ja hänen tyttärensä Elisen. Hän oli melkein kuin
laivan päällikkö ja hän seisoi kannella puettuna turkkiinsa, jota
kiinnitti mahtava punainen vyö, vaikka oli kesäpäivä. Kun isä ja tytär
olivat nousseet maihin, lähti laiva heti palautumaan; kukin näki
silloin, minkätakia se oli tullut. Ja silloin alistui moni vieraskin
kalastaja Mackin valtaan.
Mutta Mack ei tyytynyt tähän. Hän ei voinut unohtaa
murtovarkauden aiheuttamaa loukkausta. Sentakia julkaisi hän
uuden kuulutuksen ja lupasi vaikka itse varkaalle palkinnoksi ne 400
taaleria, kunhan hän vain ilmoittautuisi. Tällainen ritarillinen
suurenmoisuus oli ennen kuulumaton. Nythän täytyi kunkin
huomata, ettei Mack vain aikonut saada takaisin noita kurjia rahoja.
Mutta kuiskailu ei kuitenkaan häipynyt kaikkien huulilta: "Jos rosvo
on se, jota epäilen, niin eipä hän taida nytkään ilmoittautua. Mutta
elkää kertoko minun sanojani muille."
Suuri Mack oli aivan sietämättömässä asemassa. Hänen arvonsa
alkoi horjua. Hän oli ollut suuri Mack nyt kahdenkymmenen vuoden
ajan, ja kaikki olivat kunnioittavasti väistyneet hänen tieltään, mutta
nyt näytti hänestä siltä, ettei häntä enää tervehditty yhtä nöyrästi
kuin ennen. Ja kuitenkin oli hän kaiken lisäksi kuninkaallisen
ritarikunnan jäsen. Miten mahtava herra hän olikaan ollut! Hän oli
kunnan puheenjohtaja, kalastajat jumaloivat häntä, ulkosaariston
pikkukauppiaat matkivat häntä. Mackia vaivasi vatsatauti, joka
arvattavasti johtui hänen ruhtinaallisista elämäntavoistaan, ja sen
takia piti hän vatsallaan leveää punaista vyötä, kun oli hiukankin
kylmempi ilma. Nyt alkoivat ulkosaariston kauppiaatkin käyttää
punaista liinaa, nämä pienet nousukkaat, joiden Mack armosta antoi

44. elää. Hekin tahtoivat näyttää suurilta herroilta, jotka söivät niin
hienoja ja runsaita ruokia, että saivat vatsataudin. Mack tuli kirkkoon
narisevin kengin ja kulki kirkon lattiata ylpeän äänekkäästi, mutta
hänpä juuri opetti muutkin käyttämään narisevia kenkiä. Monet
kastoivat kenkänsä vedessä ja kuivattivat ne rutikuiviksi sunnuntaihin
mennessä, että ne oikein narisisivat kirkon permannolla. Mack oli
ollut kaikessa suurena esikuvana.

45. IV.
Rolandsen työskentelee huoneessaan. Hän näkee ikkunastaan, että
erään määrätyn puun määrätty oksa liikkuu metsässä edestakaisin.
Joku arvattavasti heiluttaa puuta, mutta lehtiverho on jo siksi tiheä,
ettei hän voi nähdä heiluttajaa. Rolandsen työskentelee edelleen.
Mutta työ ei tänään ota oikein sujuakseen. Hän kokeilee kitaralla
ja laulaa iloisia surulauluja, mutta ei sekään nyt oikein maistu. Kevät
on tullut, Rolandsenissa on kuohua.
Elise Mack on tullut, Rolandsen kohtasi hänet eilen illalla. Hän,
Rolandsen, oli ylpeä ja ponteva ja osasi käyttäytyä; oli kuin tyttö olisi
hänen ilokseen aikonut puhua muutamia ystävällisiä sanoja, mutta
hän ei ottanut niitä vastaan.
"Tuon terveiset Rosengårdin sähköttäjiltä", sanoi tyttö.
Rolandsen ei ollut missään ystävyyssuhteissa sähköttäjien kanssa,
hän ei ollut mikään oikea virkaveli. Tyttö halusi kai nytkin vain
teroittaa itsensä ja Rolandsenin välistä eroa, — hohhoo, sen aikoi
hän maksaa takaisin korkojen kanssa.

46. "Teidän täytyy jonkun kerran opettaa minua soittamaan hiukan
kitaraa", sanoi tyttö.
"Kernaasti. Milloin hyvänsä. Saatte minun kitarani."
Kas, niin kohteli hän tyttöä. Niinkuin ei olisi ollut kysymys Elise
Mackista, tytöstä, joka omisti vaikka kymmenentuhatta kitaraa.
"Ei kiitos", vastasi tyttö. "Mutta emmekö voi hiukan yhdessä
harjoitella?"
"Te saatte sen."
Silloin heitti Elise ylpeästi niskaansa ja sanoi:
"En halua sitä ensinkään, suokaa anteeksi."
Hänen jyrkkyytensä oli koskenut tyttöön hyvinkin tuntuvasti. Hän
lopetti kostohyökkäyksensä ja mutisi:
"Aijoin vain antaa teille ainoan, minkä omistan."
Hän kumarsi syvään ja poistui.
Hän meni lukkarin luo. Olgaa halusi hän tavata. Nyt oli kevät,
Rolandsenilla täytyi olla joku sydämenystävä, ei ollut niinkään helppo
hillitä suurta sydäntä. Mutta olipa hänellä erikoinen syykin ruveta
mielistelemään Olgaa. Huhuttiin, että Fredrik Mack oli ruvennut
ajattelemaan lukkarin tytärtä, ja Rolandsen aikoi lyödä hänet
laudalta. Fredrik oli Elisen veli, ja rukkaset tekisivät hyvää sille
perheelle. Saattoihan Olgaa sitäpaitsi tavoitella hänen itsensä takia.
Rolandsen oli tuntenut hänet ihan pikkutytöstä alkaen; hänen
kotinsa oli hyvin köyhä, niin että hänen aina täytyi kuluttaa

47. vaatteensa ihan viimeisilleen, ennenkuin sai uudet, mutta hän oli
terve ja sievä ja hänen kainoutensa oli ihastuttava.
Rolandsen oli kohdannut hänet kahtena päivänä peräkkäin. Ainoa
keino oli mennä suoraan kotiin hänen luokseen ja lainata hänen
isälleen joka päivä uusi kirja. Hänen täytyi tyrkyttää lukkarille näitä
kirjoja, joita tämä vanha mies ei ollut pyytänyt, ja joita hän ei
ymmärtänyt. Rolandsenin täytyi näyttää olevansa perin innostunut
kirjoihin. "Nämä ovat maailman hyödyllisimpiä kirjoja", sanoi hän,
"tahdon levittää niitä, panna ne kiertämään; olkaa niin hyvä!"
Hän kysyi lukkarilta, eikö tämä leikannut hiuksia. Mutta lukkari ei
ollut koskaan leikannut hiuksia, Olga päinvastoin leikkasi talon
asukkaiden hiukset. Silloin rukoili Rolandsen kiihkeästi Olgaa
leikkaamaan hänen tukkansa. Olga punastui ja piiloutui; "enhän
minä osaa", sanoi hän. Mutta Rolandsen löysi hänet piilopaikastaan,
ja puhui niin paljon kauniita asioita, että Olgan täytyi myöntyä.
"Miten Te haluatte sen leikattavaksi?" kysyi hän.
"Niinkuin Te tahdotte", vastasi Rolandsen. "Kuinka muu tulisi
kysymykseenkään?"
Hän kääntyi lukkarin puoleen, kuumensi hänen korviaan sekaisilla
kysymyksillä ja väsytti hänet kokonaan. Ennen pitkää vetäytyi vanha
mies keittiöön.
Rolandsen tekeytyi suurenmoiseksi ja oli korkealentoinen. Hän
sanoi:
"Kun Te talvi-iltaisin olette ulkona pimeässä ja tulette valaistuun
huoneeseen, niin virtailee valo joka puolelta Teidän kasvoihinne."

48. Olga ei ymmärtänyt, mitä Rolandsen tällä tarkoitti, mutta hän
sanoi:
"Niin."
"Niin", sanoi Rolandsen. "Ja samoin käy minun, kun minä tulen
Teidän luoksenne."
"Nyt en kai saa enää leikata tästä kohdasta?" kysyi Olga.
"Tottahan toki, leikatkaa lisää vain. Tehkää niin, kuin Te itse
haluatte. Katsokaahan, Te luulottelitte äsken voivanne vain mennä ja
piiloutua… mutta siitähän en minä olisi vähääkään hyötynyt. Aivan
sama seikka, kuin jos salama sammuttaisi kipinän."
Rolandsen oli nähtävästi aivan hullu.
"Jos Te pitäisitte päänne hiljaa, niin voisin helpommin leikata",
sanoi tyttö.
"Minä en siis saa nähdä Teitä. Kuulkaahan nyt, Olga, oletteko Te
kihloissa?"
Mutta tätä kysymystä vastaan ei Olga ollut varustautunut. Eikä
hän sitäpaitsi ollut niin hirveän vanha ja kokenut, ettei mikään
kykenisi saattamaan häntä hämilleen.
"Minäkö? En", vastasi hän vain. "Luulen, että sen nyt pitäisi olla
suunnilleen oikein leikattu. Kunhan nyt vain saan sen tasaiseksi."
Olga päätti puhua muutamia ystävällisiä sanoja Rolandsenille, sillä
hän epäili, että tämä oli päissänsä.
Mutta Rolandsen ei ollut päissänsä, vaan aivan selvä. Hän oli viime
aikoina tehnyt kovasti työtä, sillä monet vieraat nuottaseurat olivat

49. antaneet sähkölennätinlaitokselle paljon tekemistä.
"Ei, älkää vain lopettako", pyysi hän; "leikatkaa koko pää
ympäriinsä vielä kerran tai kaksi niin olette kiltti."
Silloin hymyili Olga:
"Eihän siinä olisi mitään järkeä."
"Oh, Teidän silmänne loistavat kuin tähtipari", sanoi Rolandsen.
"Ja
Teidän hymynne valaisee minut, kuin kirkkain auringonpaiste."
Olga otti päällysvaatteen hänen yltään ja harjasi hänet ja keräsi
hiukset lattialta. Rolandsen laskeutui myös lattialle auttamaan,
heidän kätensä yhtyivät. Olga oli nuori tyttö, Rolandsen tunsi
kasvoillaan hänen hengityksensä, ja lämmin virta kohisi hänen
ruumiissaan, Hän tarttui tytön käteen. Hän huomasi, että tämän
puseroa kiinnitti kaulan kohdalla vain yksi tavallinen nuppineula. Se
näytti hyvin köyhältä.
"Elkää nyt — miksi Te noin?" sanoi Olga sammaltaen.
"Eipä juuri minkään takia. Tai, oikeastaan haluan kiittää teitä
työstänne. Ellen olisi varmasti ja pysyvästi kihloissa, niin rakastuisin
Teihin."
Olga nousi seisomaan leikatut hiukset käsissään, mutta Rolandsen
jäi yhä lattialle.
"Vaatteenne tomuuttuvat nyt", sanoi tyttö poistuessaan
huoneesta.

50. Kun lukkari tuli huoneeseen, täytyi Rolandsenin jälleen olla hilpeä,
hän ojenteli lyhyeksi leikattua päätänsä ja veti hatun korville,
näyttääkseen miten suureksi se oli käynyt. Äkkiä katsahti hän
kelloon, sanoi, että nyt oli lähdettävä konttoriin, ja poistui.
Hän meni kauppapuotiin. Hän pyysi nähtäväkseen rintaneuloja ja
kaulakoristeita, mutta kaikkein kalleimpia. Hän valitsi väärennetyn
kameen ja pyysi pidennettyä maksuaikaa. Sitä ei myönnetty, hän oli
jo ennestään liian paljon velkaa. Silloin otti hän halvan, agatin
näköisen lasineulan, jonka hän maksoi pikkurahoillaan. Ja Rolandsen
jatkoi aarteineen matkaa.
Tämä tapahtui eilen illalla…
Nyt istuu Rolandsen huoneessaan, voimatta työskennellä. Hän
tarttuu hattuunsa ja menee katselemaan kuka huojuttaa puuta
metsässä. Hän kulkee suoraan jalopeuran kitaan: neitsyt van Loos
on antanut hänelle tämän merkin ja seisoo nyt odottaen häntä.
Rolandsenin olisi pitänyt hillitä uteliaisuuttaan.
"Hyvää päivää", sanoo neitsyt van Loos. "Mihin merkilliseen
kuntoon sinä olet laittanut tukkasi?"
"Leikkautan tukkani aina keväisin", vastaa Rolandsen.
"Minä leikkasin sen viime keväänä. Tänä vuonna minä en enää
kelpaa."
"En halua riidellä kanssasi."
"Etkö?"

51. "En. Eikä sinun sovi seistä tässä, heiluttamassa koko metsää
juurineen maasta, niin että koko maailma näkee sinut."
"Eläkä sinä seisoskele siinä tekemässä minusta pilaa."
"Sinun tulee päinvastoin seistä alhaalla tiellä ja viitata minulle
rauhan oliivioksalla", jatkoi Rolandsen.
"Oletko itse leikannut tukkasi?"
"Olga leikkasi minut."
Olga, josta kenties kerran oli tuleva Fredrik Mackin puoliso, oli
leikannut hänen tukkansa. Hän ei aikonut sitä salata, vaan
päinvastoin toitottaa sitä koko maailmalle.
"Olga, sanot sinä?"
"Entä sitten? Hänen isänsä ei osannut leikata."
"Sinä menet niin pitkälle, että meidän välimme jonakin kauniina
päivänä rikkoutuvat", sanoo neitsyt van Loos.
Rolandsen tuumiskeli hetkisen.
"Se onkin kenties parasta", vastasi hän.
Silloin huusi neitsyt:
"Mitä sinä sanot?"
"Mitäkö minä sanon? Sinä olet keväisin aivan sekaisin, sanon minä.
Katsohan minua, näytänkö minä keväisin pienintäkään
levottomuuden merkkiä?"

52. "Sinähän oletkin mies", vastasi morsian. "Mutta minä en aijo
tyytyä tähän kuherteluun Olgan kanssa."
"Onko pappi rikas?" kysyi Rolandsen.
Neitsyt van Loos verhosi silmänsä käsillään, muuttuen taas
käytännölliseksi ja tuimaksi.
"Rikas? Luulen että hän on rutiköyhä."
Toivo petti Rolandsenin.
"Näkisitpä hänen vaatteitaan", jatkoi neitsyt. "Ja rouvan vaatteita.
Muutamat liinavaatteet ovat kuin… Mutta hän on mainio pappi.
Oletko kuullut hänen saarnaavan?"
"En."
"Hän on kaikkein harvinaisimpia pappeja, joita olen kuullut", sanoo
neitsyt van Loos Bergenin murteella.
"Oletko varma, ettei hän ole rikas?"
"Joka tapauksessa on hän käynyt hankkimassa itselleen luottoa
kauppapuodista."
Maailma synkkeni hetkiseksi Rolandsenin silmissä, ja hän aikoi
lähteä.
"Joko sinä lähdet?" kysyi morsian.
"Jo, mitä sinä oikeastaan haluat minusta?"

53. "Vai niin!" Neitsyt van Loos oli uuden papin vaikutuksesta puoleksi
"herännyt" ja oli opetellut suureen kärsivällisyyteen, mutta vanha
luonto sai taas vallan.
"Sanon sinulle erään asian", virkkoi hän, "sinä menet liian
pitkälle."
"Hyvä", sanoi Rolandsen.
"Teet minulle veristä vääryyttä."
"No, olkoonpa vaikka niinkin", jatkoi Rolandsen.
"Minä en siedä sitä, minä lopetan meidän välimme."
Rolandsen mietti asiaa. Hän sanoi:
"Luulin kerran, että liitostamme tulisi jotakin. Ja toiselta puolen:
enhän minä ole mikään Jumala, että voisin sitä asiata säätää. Tee
kuten tahdot."
"Olkoon se sanottu", vastasi morsian kiivaasti.
"Kun olimme ensimäisen kerran täällä metsässä, et ollut niin
välinpitämätön. Suutelin sinua, enkä kuullut muuta, kuin pienen
surkean kirkunasi."
"Minä en kirkunut", väitti morsian vastaan.
"Ja minä rakastin sinua koko sydämestäni ja ajattelin saavani
sinusta avun ja lohdun itselleni. Niin, niin!"
"Ole vain välittämättä minusta", sanoi neitsyt van Loos katkerana,
"mutta miten käy itsesi?"

54. "Minunko? En tiedä. En enää välitä itsestäni."
"Sillä ei sinun pidä kuvitellakaan, että sinun ja Olgan väleistä totta
tulee. Hänen täytyy saada Fredrik Mack."
"Vai niin", ajatteli Rolandsen, "koko maailma tiesi sen." Hän alkoi
ajatuksissaan kulkea eteenpäin, ja neitsyt van Loos seurasi jäljessä.
"Leikattu tukka kaunistaa sinua", sanoi hän. "Mutta se on leikattu
huonosti, oikein epätasaisesti."
"Voitko lainata minulle kolmesataa taaleria?" kysyi Rolandsen.
"Kolmesataa taaleria?"
"Kuudeksi kuukaudeksi."
"En lainaisi sinulle missään tapauksessa. Meidän välimme ovat
loppuneet."
Rolandsen nyökkäsi vain päätänsä ja sanoi; "Olkoon sanottu."
Mutta kun he olivat tulleet pappilan portille, josta Rolandsenin oli
kääntyminen kotiinsa, sanoi neitsyt van Loos: "Ikävä kyllä minulla ei
ole kolmeasataa taaleria antaa sinulle." Hän ojensi Rolandsenille
kätensä ja sanoi: "En voi seistä tässä pitkää aikaa — näkemiin."
Kuljettuaan muutamia askeleita, kääntyi hän ympäri ja kysyi: "Eikö
enää puutu nimeä mistään vaatteistasi, jotta saisin ommella sen
siihen?"
"Mitäpä sellaisia vaatteita minulla olisi?" vastasi Rolandsen. "En ole
saanut uusia vaatteita senjälkeen kuin sain viimeksi."

55. Neitsyt van Loos lähti, Rolandsen tunsi helpotusta ja ajatteli:
"Kunpa tämä olisi viimeinen kerta!"
Portin pylväässä oli ilmoitus ja Rolandsen luki sen; kauppamies
Mack kuuluutti siinä murtovarkaudesta: Tiedonannosta maksetaan
neljäsataa spesietaaleria. Vieläpä itse varas saisi palkinnon, jos hän
vain tuli ilmoittautumaan.
"Neljäsataa spesietaaleria!" ajatteli Rolandsen.