Fundamentals of Canadian Nursing Concepts Process and Practice Canadian 3rd Edition Kozier Solutions Manual

Fundamentals of Canadian Nursing Concepts Process and Practice Canadian 3rd Edition Kozier Solutions Manual
Fundamentals of Canadian Nursing Concepts Process and Practice Canadian 3rd Edition Kozier Solutions Manual
Fundamentals of Canadian Nursing Concepts Process and Practice Canadian 3rd Edition Kozier Solutions Manual

1. Fundamentals of Canadian Nursing Concepts
Process and Practice Canadian 3rd Edition Kozier
Solutions Manual download
https://testbankfan.com/product/fundamentals-of-canadian-nursing-
concepts-process-and-practice-canadian-3rd-edition-kozier-
solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankfan.com today!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankfan.com
for more options!.
Fundamentals of Canadian Nursing Concepts Process and
Practice Canadian 3rd Edition Kozier Test Bank
https://testbankfan.com/product/fundamentals-of-canadian-nursing-
concepts-process-and-practice-canadian-3rd-edition-kozier-test-bank/
Kozier and Erbs Fundamentals of Nursing 9th Edition
Process Test Bank
https://testbankfan.com/product/kozier-and-erbs-fundamentals-of-
nursing-9th-edition-process-test-bank/
Kozier and Erbs Fundamentals of Nursing 10th Edition
Berman Test Bank
https://testbankfan.com/product/kozier-and-erbs-fundamentals-of-
nursing-10th-edition-berman-test-bank/
Auditing and Assurance Services Understanding the
Integrated Audit 1st Edition Hooks Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/auditing-and-assurance-services-
understanding-the-integrated-audit-1st-edition-hooks-solutions-manual/

3. Topics in Contemporary Mathematics 10th Edition Bello Test
Bank
https://testbankfan.com/product/topics-in-contemporary-
mathematics-10th-edition-bello-test-bank/
Essential Theatre Enhanced 10th Edition Brockett Test Bank
https://testbankfan.com/product/essential-theatre-enhanced-10th-
edition-brockett-test-bank/
In Conflict and Order Understanding Society 14th Edition
Eitzen Test Bank
https://testbankfan.com/product/in-conflict-and-order-understanding-
society-14th-edition-eitzen-test-bank/
Biochemistry 4th Edition Voet Test Bank
https://testbankfan.com/product/biochemistry-4th-edition-voet-test-
bank/
Fundamentals of Biochemistry Life at the Molecular Level
4th Edition Voet Test Bank
https://testbankfan.com/product/fundamentals-of-biochemistry-life-at-
the-molecular-level-4th-edition-voet-test-bank/

4. Methods in Psychological Research 3rd Edition Evans Test
Bank
https://testbankfan.com/product/methods-in-psychological-research-3rd-
edition-evans-test-bank/

5. Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-1
Chapter 37
SENSORY PERCEPTION

O
VERVIEW
This chapter discusses the anatomy and physiology of the sensory-perception process. Factors that affect a
client’s sensory functioning are identified, as well the essential components required for assessing a client’s
sensory-perception function. This chapter outlines the clinical signs and symptoms of sensory overload and
deprivation and discusses nursing diagnoses and outcome criteria for clients with impaired sensory
function. This chapter also explains nursing interventions to promote and maintain sensory function, the
characteristics of delirium and dementia, and nursing strategies for the client who is disoriented.

L
EARNING OUTCOME 1
Discuss anatomical and physiological components of the sensory-perceptual process (p.1099-1100).

C
ONCEPTS FOR LECTURE
1. The sensory process involves two components: (a) sensory reception, the process of receiving stimuli
or data, externally or internally and (b) sensory perception, the conscious organization and translation
of the data or stimuli into meaningful information.

2. Four aspects of the sensory process must be present: a stimulus, a receptor, impulse conduction, and
perception. The stimulus is an agent or act that stimulates a nerve receptor. A receptor is a nerve cell
that acts as a receptor by converting the stimulus to a nerve impulse. Impulse conduction travels along
nerve pathways to the spinal cored or directly to the brain (Figure 37.1). Perception, or awareness and
interpretation of stimuli, takes place in the brain, where specialized brain cells interpret the nature and
the quality of the sensory stimuli. The level of consciousness affects the perception of the stimuli. The
cerebral cortex interprets the meaning of sound and initiates the appropriate response.
3. For the person to receive and interpret stimuli, the brain must be alert. The reticular activating system
(RAS) in the brain stem acts to mediate the arousal mechanism. There are two components of the
RAS: the reticular excitatory area (REA) and the reticular inhibitory area (RIA). The REA is
responsible for stimulus arousal and wakefulness, and the RIA has the opposite function. Sensoristasis
is used to describe optimum arousal for an individual. Awareness is the ability to perceive
environmental stimuli and body reactions and to respond appropriately through thought and action.
Table 37.1 reviews the States of Awareness (p.1100).


S
UGGESTIONS FOR CLASSROOM ACTIVITIES
• Obtain models of eyes, ears, nose, skin, and brain and identify anatomical locations involved in
sensory perception.

SUGGESTIONS FOR CLINICAL ACTIVITIES
• Ask students to review their assigned clients’ histories and identify factors that might interfere with
sensory function.


L
EARNING OUTCOME 2
Describe three factors that affect a client’s sensory functioning (p.1101-1102).
CONCEPTS FOR LECTURE

6. Instructor’s Manual for Fundamentals of Canadian Nursing, Third Canadian Edition
Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-2
1. A number of factors affect the amount and quality of sensory stimulation, including a person’s
developmental stage, culture, level of stress, medications and illness, and lifestyle and personality.
2. Perception of sensation is crucial to the intellectual, social, and physical development of infants and
children. Newborns are screened for hearing deficits before being discharged from the hospital. Infants
recognize the face of mothers or caregiver and establish bonding essential to later emotional
development. Young children respond to music and singing. Children interpret auditory and visual
signs. Adults have many learned responses to sensory cues. The sudden loss or impairment of any
sense has a profound effect on both the child and adult. Normal physiological changes in older adults
put them at higher risk for altered sensory function.
3. An individual’s culture often determines the amount of stimulation that a person considers usual or
normal. The normal amount of stimulation associated with ethnic origin, religious affiliation, and
income level also affects the amount of stimulation an individual desires and believes to be
meaningful. A sudden change in cultural surroundings may also result in sensory overload or cultural
shock.
4. During times of increased stress, people may find their senses already overloaded and thus seek to
decrease sensory stimulation. On the other hand, clients may seek sensory stimulation during times of
low stress.
5. Certain medications can alter an individual’s awareness of environmental stimuli; some decrease
awareness or alter perceptions of stimuli. Anyone taking several medications concurrently may show
alterations in sensory function. Elders are especially at risk and need to be monitored carefully. Some
medications, if taken over a long period, become toxic. Certain diseases and trauma affect sensory
reception or perception. Atherosclerosis restricts blood flow to the receptor organs and the brain,
decreasing awareness and slowing responses. Uncontrolled diabetes mellitus can impair vision and is a
leading cause of blindness. Glaucoma (Figure 37.2) and cataracts causes visual changes. Recurrent ear
infections can cause hearing loss. Some central nervous system diseases, such as multiple sclerosis,
cause varying degrees of paralysis and sensory loss.
6. Lifestyle and personality influence the quality and quantity of stimulation to which an individual is
accustomed. People’s personalities differ in terms of the stimuli with which they are comfortable.


SUGGESTIONS FOR CLASSROOM ACTIVITIES
• Have the students experience alterations in sensation by being blindfolded, having ears plugged,
wearing glasses that simulate visual disturbances, and wearing gloves. Assign the students to perform
simple activities and report their feelings related to how the sensory alteration interfered with the
activities.

SUGGESTIONS FOR CLINICAL ACTIVITIES
• Have the students review their assigned clients’ histories and identify factors that might interfere with
sensory function.

LEARNING OUTCOME 3
Outline six essential components in assessing a client’s sensory-perceptual function (p.1103-1105).

CONCEPTS FOR LECTURE
1. Nursing assessment of sensory-perceptual functioning includes six components: (a) nursing history,
(b) mental status examination, (c) physical examination, (d) identification of clients at risk, (e) an
evaluation of the client’s environment, and (f) an assessment of the social support network.
2. When conducting the nursing history, the nurse assesses present sensory perceptions, usual
functioning, sensory deficits, and potential problems. In some instances, significant others can provide
data the client cannot. Assessment: Interview: Sensory-Perceptual Functioning (p.1103) lists questions
to ask to assess visual, auditory, gustatory, olfactory, tactile, and kinesthetic function.
3. To evaluate mental status, the nurse assesses level of consciousness, orientation, memory, and
attention span. It is important to note that sensory alterations can cause changes in cognitive function,
and vise versa.

7. Chapter 37: Sensory Perception
Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-3
4. During the physical examination, the nurse assesses vision and hearing, and the olfactory, gustatory,
tactile, and kinesthetic senses. Specific sensory tests include visual acuity (Snellen chart or other
reading materials) and visual fields; hearing acuity (response to conversation, whisper, Weber and
Rinne); olfactory sense (identification of aromas); gustatory sense (identification of three tastes); and
tactile tests (light touch, sharp and dull sensations, two-point discrimination, hot and cold sensation,
vibration sense, position
sense, and stereognosis). The various tests are described in Chapter 28.
5. The nurse identifies clients at risk for sensory-perceptual alterations need to be identified to ensure
preventative measures are initiated. Box 37.1 describes clients at risk for sensory alterations.
6. The nurse assesses the client’s environment for quantity, quality, and type of stimuli. For example, the
nurse would look for the presence of a radio or other auditory device, television, clock or calendar,
reading material, number and compatibility of roommates, and number of visitors. In the client’s
home, the nurse notes the presence of a video/DVD player, pets, bright colours, and adequate lighting.
To assess a health-care environment for excessive stimuli, the nurse would consider factors such as
bright lights, noise, therapeutic measures, and frequency of assessments and procedures. Box 37.1
reviews Clients at Risk of Sensory Deprivation and Overload (p.1104).
7. In evaluating the client’s social support network, the nurse assesses whether the client lives alone, who
visits and when, and any signs indicating social deprivation, such as withdrawal from contact with
others to avoid embarrassment or dependence on others, negative self-image, reports of lack of
meaningful communication with others, and absence of opportunities to discuss fears or concerns that
facilitate coping mechanisms.


S
UGGESTIONS FOR CLASSROOM ACTIVITIES
• Ask students to select partners and practice special physical assessments related to sensory function
(e.g., Snellen vision screening, visual fields, Weber and Rinne tests).

S
UGGESTIONS FOR CLINICAL ACTIVITIES
• Have the students perform a sensory assessment on assigned clients and report findings in clinical
conference.

L
EARNING OUTCOME 4
Identify the clinical signs and symptoms of sensory overload and sensory deprivation (p.1100-1101).

C
ONCEPTS FOR LECTURE
1. Sensory overload generally occurs when a person is unable to process or manage the amount or
intensity of sensory stimuli. Clinical manifestations of sensory overload include complaints of fatigue
and sleeplessness; irritability, anxiety, and restlessness; periodic or general disorientation; reduced
problem-solving ability and task performance; increased muscle tension; and scattered attention and
racing thoughts. Review Clinical Manifestations box Sensory Overload (p.1101).

2. Sensory deprivation is thought of as a decrease in or lack of meaningful stimuli. Clinical
manifestations of sensory deprivation include excessive yawning, drowsiness, and sleeping; decreased
attention span, difficulty concentrating, and decreased problem solving; impaired memory; periodic
disorientation, general confusion, or nocturnal confusion; preoccupation with somatic complaints, such
as palpitations; hallucinations or delusions; crying, annoyance over small matters, and depression; and
apathy and emotional liability. Review Clinical Manifestation box Sensory Deprivation (p.1100).



S
UGGESTIONS FOR CLASSROOM ACTIVITIES
• Invite a panel of nurses who practice in critical care and in nursing home settings to discuss
interventions used to prevent or reduce sensory overload or deprivation in their settings.
• Create case studies and ask students to identify if the case is sensory deprivation or overload. Discuss
nursing interventions to prevent or decrease the risks of sensory deprivation or overload.

8. Instructor’s Manual for Fundamentals of Canadian Nursing, Third Canadian Edition
Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-4
SUGGESTIONS FOR CLINICAL ACTIVITIES
• Arrange for students to have an observational experience in critical care settings and in nursing
homes. Have students note the situations that could create sensory overload or deprivation and
interventions employed in these areas to prevent these from occurring.

L
EARNING OUTCOME 5
Develop nursing diagnoses and outcome criteria for clients with impaired sensory function (p.1105).

C
ONCEPTS FOR LECTURE
1. Nursing diagnoses for sensory perception alterations include those elated specifically to the sensory
change(s), whereas others relate to the impact of the alteration(s) on quality of life and self‐care
abilities. Possible diagnoses include the following: altered visual sensory perception; anxiety, distress,
fear, or social isolation related to sensory perception; acute confusion related to experiencing
overwhelming sensory stimuli; at risk for nutritional deficits related to reduced olfactory and / or
gustatory senses; at risk for injury related to impaired sensory perception.
2. The overall outcome criteria for clients with sensory-perception alterations are to prevent injury,
maintain or improve the function of existing senses, maintain or improve effective communication,
prevent sensory overload or deprivation, reduce social isolation, and perform activities of daily living
independently and safely.
SUGGESTIONS FOR CLASSROOM ACTIVITIES
• Provide the students with a case study and ask them to identify nursing diagnoses related to impaired
sensory function.

S
UGGESTIONS FOR CLINICAL ACTIVITIES
• Have the students identify appropriate nursing diagnoses related to impaired sensory function in
assigned clients and discuss the etiology or risk factors for these diagnoses.

L
EARNING OUTCOME 6
Discuss nursing interventions to promote and maintain sensory function (p.1105-1110).

C
ONCEPTS FOR LECTURE
1. Nurses can assist clients with sensory alterations by promoting healthy sensory function, by adjusting
environmental stimuli, and by helping clients to manage acute sensory deficits.
2. Nursing activities may include interventions, such as cognitive stimulation; enhancing coping with
hearing, visual, olfactory, gustatory, kinesthetic, or auditory losses by promoting the use of resources
(e.g., visual aids) and use of strategies to minimize losses (e.g., turn head left to right so as to scan in
the case of reduced visual fields); providing emotional and/or instrumental support; implementing a
fall prevention program; supporting or enhancing cognitive reframing to help the person see the
strengths in the situation.
3. Healthy sensory function can be promoted with environmental stimuli that produce appropriate sensory
input. Sensory input should vary and be neither too excessive nor too limited. As many senses as
possible should be stimulated using various colours, sounds, textures, smells, and body positions.
Nurses should teach clients at risk for sensory loss how to prevent the lass and should discuss
preventive health measures, such as obtaining regular health and vision examinations; seeking medical
attention if signs or symptoms suggest visual impairment; controlling chronic diseases; obtaining
proper immunizations (rubella, measles, and mumps) to prevent hearing loss; learning age-appropriate
safety measures and use of dark glasses to protect eyes from UV rays. Nurses must implement safety
precautions for clients with sensory deficits. See Teaching Wellness box on Preventing Sensory
Impairments (p.1106).

9. Chapter 37: Sensory Perception
Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-5
4. Clients function best when the environment is somewhat similar to that of individuals’ ordinary
lifestyle. Sometimes nurses need to take steps to adjust clients’ environment to prevent either sensory
overload or sensory deprivation.
5. Measures to prevent sensory overload include: minimize unnecessary light, noise or distraction; control
pain; introduce self and call client by name; provide orienting cues; provide a private room; limit
visitors; plan care to provide uninterrupted rest or sleep; use a regular schedule for care; speak in low
tones and in an unhurried manner; provide new information gradually; describe tests and procedures;
decrease noxious odours; take time to discuss client’s problems and correct misunderstandings; and
assist client with stress-reducing techniques. Review Box 37.2 on Preventing Sensory Overload
(p.1107)
6. Measures to prevent sensory deprivation include: encourage use of eyeglasses or hearing aids; address
by name and touch client if culturally appropriate; communicate frequently and meaningfully with
client; provide telephone, TV, radio, clock, and calendar; provide murals, pictures, wall hangings and
sculpture; have family and friends bring in flowers and plants; consider a resident pet with regular
visits; include different tactile stimuli through objects or physical care measures; encourage social
interaction, use of puzzles, or games to stimulate mental function; encourage environmental changes
through walks or changes of sitting locations; encourage self-stimulation such as singing or humming.
Review Box 37.3 on Preventing Sensory Deprivation (p.1107)
7. When assisting clients who have sensory deficits, the nurse needs to (a) encourage use of sensory aids
to support residual sensory function, (b) promote use of other senses, (c) communicate effectively, and
(d) ensure client safety. See the Reflect on Primary Health Care box (p.1107).
Sensory aids for visual deficits include: eyeglasses with appropriate prescription; adequate
lighting, protection against glare; bright, contrasting colours in the environment; magnifying glasses; a
phone with large numbers; clock and wristwatch with large numbers; colour coding of appliances;
dishes with coloured or raised rims; large-print reading materials; Braille or recorded books; and
seeing-eye dogs.
Sensory aids for hearing deficits include: hearing aids in good repair; lip reading; sign language;
amplified telephone ringers and doorbells; telecommunication devices for the deaf (TDD); and flashing
alarm clocks and smoke detectors. Review Box 37.4 on Sensory Aids for Visual and Hearing Deficits
(p.1108).
Promotion of the use of other senses is similar to that provided to prevent sensory deprivation;
however, these methods are adapted to the client’s specific deficit.
Communicating effectively with a person who has a visual deficit includes: announcing your
presence; staying in the person’s visual field; speaking in a warm and pleasant tone of voice; explaining
what you are about to do prior to doing it; explaining sounds in the environment; and indicating when
the conversation has come to an end and you are leaving the room. When communicating with a person
who has a hearing deficit the nurse should move into the person’s line of vision; decrease background
noise; talk at a moderate rate and in a normal tone of voice; address the person directly; avoid talking
with something in your mouth or hands covering your mouth; keep tone of voice at same volume
throughout the sentence; speak clearly and accurately but not “overarticulating”; use longer phrases;
pronounce the names with care and provide a frame of reference for each name; and change the subject
slowly. Review Box 37.5 Communicating with Clients who have Impaired Vision or Hearing (p.1108).
Nurses should implement safety precautions and teach special precautions to ensure client safety
at home. For clients with vision impairments orient the person to the arrangement of room furnishings,
maintain an uncluttered environment, keep pathways clear, do not rearrange furniture with orienting
client, organize self care articles, keep call light within reach and assist with ambulation. For clients
with hearing impairments, educate client about visual sense to identify potential issues (IV, ECG),
obtain devices that amplify sounds, adjust rate of speech and pronunciation of words. For people with
impaired sense of smell, educate about dangers of cleaning chemicals, food poisoning, and installing
smoke detectors. For people with impaired sense of touch, educate about testing water with
thermometer before bathing, avoid heating pads, avoid hot water bottles, and to change positions
frequently.

10. Instructor’s Manual for Fundamentals of Canadian Nursing, Third Canadian Edition
Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-6
SUGGESTIONS FOR CLASSROOM ACTIVITIES
• Using the nursing diagnoses, ask students to develop a list of nursing activities to assist clients who
have various sensory impairments (e.g., problems with hearing or vision).

SUGGESTIONS FOR CLINICAL ACTIVITIES
• Invite a representative from the clinical unit to discuss modifications made for clients who are hard of
hearing, deaf, or blind.

LEARNING OUTCOME 7
Contrast the characteristics of delirium with the characteristics of dementia (p.1109-1111).

CONCEPTS FOR LECTURE
1. Confusion often presents with subtle symptoms, but it is important for the nurse to differentiate
between acute confusion (delirium) and chronic confusion (dementia).
2. Acute confusion or delirium is a temporary state of mental confusion and fluctuating consciousness that
has an abrupt onset and a cause that, when treated, reverses the confusion.
3. Dementia, often called chronic confusion, has symptoms that are gradual and irreversible, such as in
Alzheimer’s disease of infarcts of the brain.
4. Review Table 37.2 on how to differentiate between delirium and dementia (p.1111).
5. Review Evidence-Informed Practice box: Who is at risk for developing subsyndromal delirium
(p.1110).

SUGGESTIONS FOR CLASSROOM ACTIVITIES
• Invite a nurse who practices in a rehabilitation facility to discuss delirium and dementia.
• Create various case studies and ask students to determine if the characteristics of the client are related
to delirium or dementia.


SUGGESTIONS FOR CLINICAL ACTIVITIES
• If possible, assign students to care for clients who have delirium or dementia. Have the students
develop care plans for the clients, including interventions for confused clients. In post conference,
discuss the effectiveness of the plans and any modifications needed.
• Ask students to determine the standardized tools for identifying acute confusional states the unit may
use on clients, such as CAM, NMSE, Di, and NEECHAM Confusion scale.

LEARNING OUTCOME 8
Describe nursing strategies to promote and maintain orientation to person, place, time, and situation for
the client who is disoriented (p.1110-1112).

CONCEPTS FOR LECTURE
1. The following strategies can be used by the nurse to promote a therapeutic environment for the client
with acute confusion or delirium: wear a readable name tag; address the person by name and introduce
yourself frequently; identify time and place as indicated; ask the client “Where are you?” and orient the
client to place if indicated; place a calendar and clock in the client’s room and mark holidays with
ribbons, pins, or other means; speak clearly and calmly, allowing time for your words to be processed
and for the client to respond; encourage family to visit frequently except if this causes the client to
become hyperactive; provide clear, concise explanations of each treatment, procedure, or task;
eliminate unnecessary noise; reinforce reality by interpreting unfamiliar sounds, sights, and smells and
correct any misconceptions; schedule activities at the same time each day and provide the same
caregiver if possible; provide adequate sleep; keep glasses and hearing aids within reach; ensure
adequate pain management; keep familiar items in client’s environment and keep the environment
uncluttered; and keep the room well lit during waking hours.

11. Chapter 37: Sensory Perception
Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-7
2. Review Box 37.6 on promoting a therapeutic environment for persons with acute confusion (p.1111).


S
UGGESTIONS FOR CLASSROOM ACTIVITIES
Create case studies and ask students which nursing strategies could be incorporated to promote and
maintain the client’s orientation to person, place, time, and situation. Inform students to refer to Box 37.6
for guidance.

S
UGGESTIONS FOR CLINICAL ACTIVITIES
• Assign several students to tour a nursing home with a unit for clients who have dementia. Ask the
students to make identify interventions used to orient clients who are disoriented.




KEY TERMS

acute confusion, p.1109
awareness, p.1100
blindness, p.1101
deafness, p.1101
delirium, p.1109
dementia, p.1109
external stimuli, p. 1099
impulse conduction, p. 1099
internal stimuli, p. 1099
kinaesthetic, p. 1099
perception, p. 1099
receptor, p. 1099
reticular activating system
(RAS), p. 1099
sensoristasis, p. 1099
sensory deficit, p. 1101
sensory deprivation, p. 1100
sensory overload, p. 1100
sensory perception, p. 1099
sensory reception, p. 1099
stereognosis, p. 1099
stimulus, p. 1099
subsyndromal delirium, p.
1110
visceral, p. 1099




ANSWERS AND EXPLANATIONS FOR
A
SSESS YOUR LEARNING QUESTIONS

1. Answer: c. Approaching Mr. Jackman from the unaffected side.
Explanation: Approaching from the unaffected side prevents the person from being startled. It also
provides Mr. Jackman with an opportunity to compensate for his sensory-perceptual loss in the immediate
period after a cerebrovascular accident. Option (a) is not going to help Mr. Jackman adapt to the sensory-
perceptual difficulties he is experiencing. It is more important to identify current strengths. Option (b): a
speech deficit has not been identified in the given information, and it is not common with a right-sided
cerebrovascular accident. Option (d): this specific type of deficit has not been identified.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Health and Wellness
Question Type: Application

2. Answer: d. An 80-year-old client admitted for emergency surgery
Explanation: A sudden, unexpected admission for surgery can involve many experiences (e.g., lab work,
X-rays, signing of forms) while the client is in pain or some form of discomfort.
The time for orientation is thus lessened. After surgery, the client may be in pain and possibly in a critical
care setting. The people in options (a) and (b) are at greater risk for sensory deprivation Option (c) is a
normal activity for a teenager.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Alterations in Health
Question Type: Application

12. Instructor’s Manual for Fundamentals of Canadian Nursing, Third Canadian Edition
Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-8
3. Answer: c. Disturbed sensory perception
Explanation: The transfer to a new setting can change the amount or patterning of incoming stimuli,
accompanied by a diminished, exaggerated, distorted, or impaired response to such stimuli. Options (a) and
(b): there is no evidence of long-standing or progressive deterioration of intellect and personality. Option
(d): Disturbed Thought Processes is applied when cognitive abilities (e.g., dementia) interfere with the
ability to accurately interpret stimuli.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Alterations in Health
Question Type: Application

4. Answer: b. One who uses a wheelchair because of paraplegia
Explanation: Because of the paraplegia (paralysis of lower body), the client is unable to feel discomfort.
The client will be taught to lift himself or herself by using the chair arms every 10 minutes if possible.
Option (a) is an actual problem, not a potential problem. Option (c): the client wears glasses that help
correct the poor vision. Option (d) is more of a Risk for Injury diagnosis.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Alterations in Health
Question Type: Application

5. Answer: b. “I can’t hear the doorbell.”
Explanation: This client could use an assistive device that flashes a light when the doorbell rings. Option
(a) relates to safety of the environment rather than sensory alteration. Options (c) and (d) are ways the
client adapts to the sensory alteration.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Health and Wellness
Question Type: Knowledge

6. Answer: d. “It may seem like a train station sometimes, but this is Valley Hospital.”
Explanation: Option (d) is the only response that helps orient the client and treats the client with respect.
Options (a) and (b) will further confuse the client. Option (c) demeans the client.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Alterations in Health
Question Type: Application

7. Answer: a. Identify yourself by name.
Explanation: A client has a right to know who is caring for him or her. Identifying yourself by name does
this. Option (b) is not helpful for vision-impaired or hearing-impaired clients. Option (c): the client can
likely identify the sounds and will ask you if he or she needs help. Option (d): the level of your voice does
not affect the visually impaired client.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Health and Wellness
Question Type: Application

8. Answer: c. Keep the room organized and clean.
Explanation: A disorganized, cluttered environment increases confusion. Option (a): keeping the room
well lit during waking hours promotes adequate sleep at night. Option (b): it is important to eliminate
unnecessary noise. Option (d): the client does not meet the standard criteria for restraint application.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Alterations in Health
Question Type: Application

9. Answer: d. Crying
Explanation: Crying can be a sign of sensory deprivation. Options (a), (b), and (c) are clinical signs of
sensory overload.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Health and Wellness
Question Type: Knowledge

10. Answer: a. Obtaining an amplified telephone

13. Chapter 37: Sensory Perception
Copyright © 2014 Pearson Canada Inc.
37-9
Explanation: The amplified telephone helps with hearing and provides a means for communicating with
others. Option (b) refers to a tactile impairment. Option (c) relates to a visual impairment, and Option (d)
relates an olfactory impairment.
Nursing Competency Category: Nursing Practice: Alterations in Health
Question Type: Application



ANSWERS TO CASE STUDY 37

1. Identify factors that place Mrs. Donais at risk for the development of sensory deprivation or
overload.
Mrs. Donais is at increased risk for sensory overload because of her environment (the critical care
unit). She is being bombarded by the noise of her monitors and ventilator, which may be distorted and
meaningless because of the sedation she is receiving. Her pain and inability to communicate also
contribute to her sensory overload and to feelings of being overwhelmed and out of control.

2. What assessment findings would suggest that Mrs. Donais is experiencing sensory overload as
opposed to sensory deprivation?
Signs of sensory overload include, but are not limited to, restlessness, agitation, confusion,
disorientation, hallucinations, and the inability to sleep or rest. Signs of sensory deprivation include
apathy, emotional detachment, depression, and so on. Many times, the signs of sensory deprivation
and overload are similar; consequently, the nurse should assess the client for factors that contribute to
one problem over the other.

3. How can you intervene to reduce Mrs. Donais’s risk for disturbed sensory perception during this
stressful event?
Interventions include, but are not limited to, lowering lights; decreasing noise as much as possible
(closing doors or curtains); providing comfort measures; explaining procedures; orienting her to
person, place, and time; speaking in a soft, unhurried manner; limiting the number of visitors; and
reducing interruptions.

4. How might the care of a client in the home setting differ from the care of a client, such as Mrs.
Donais, who is receiving care in a critical care unit?
Clients cared for at home may experience either sensory deprivation or overload, depending on the
environment. If it is a busy, active environment with several family members, clients may experience
overload. If clients live alone, have few supportive family members, experience high noise levels, or
are seldom contacted, they are more likely to experience social isolation, become withdrawn or
uncommunicative, and lose interest in their usual activities. Interventions for home care or critical care
unit clients are similar and adapted to the specific needs of the client, regardless of setting.

14. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

15. — Mutta onko nyt maailma mennyt mullin mallin, huudahdin
epäilyksissä.
— Niinpä tarvitaankin vankkaa horjumatonta tukea, joka ei ole
tästä maailmasta, vastasi kirkkoherra hartaasti nostaen hattuaan ja
vaipuen ajatuksiin, Hetken kuluttua virkkoi hän: — Asian laita on nyt
kuitenkin näin. Kuulin Doury'ltä että aateli parhaallaan kokoutuu
Cahorsiin luultavasti teidän ehdotuksenne mukaan kansaa
kukistamaan. Mutta se on tietysti turha koetus ja siitä voi seurata
jotakin pahempaakin, sillä se voi johtaa juuri niihin
väkivaltaisuuksiin, joita he tahtovat estää.
— Cahors'issako?
— Ei, vaan maalla. Buton ei puhunut suotta. Hän itse on hyvä ja
kunnon mies, mutta hän tuntee paljon senlaisia, jotka eivät sitä ole.
Ja Quercy'ssä on paljon yksinäisiä linnoja ja hienoja naisia, joita
eivät karkeat kädet koskaan ole liikuttaneet ja — ja lapsia.
— Mutta, hyvä Jumala, huudahdin kauhistuneena, — pelkäättekö
sitten "jaquerien" kauhun aikojen uudistumista?
— Jumala tietää, vastasi hän juhlallisesti. — Isät ovat syöneet
happamia viinirypäleitä, niin että lasten hampaat ovat turmeltuneet.
Onhan Versailles'ssa niin monena vuonna kiskottu talonpojilta kaikki
luihin ja ytimiin asti — niin että sen kerran saavat maksaa omalla
nahkallaan. Sen estäköön kuitenkin armollinen Jumala. Mutta jos se
hetki milloinkaan tulee — niin se on nyt tullut.
* * * * *

16. Kirkkoherran mentyä olin kuumeentapaisesti kiihoitetussa tilassa.
Hänen sanansa olivat minussa eleille herättäneet vakaisia mietteitä.
Mitä kaikkea voikaan tapahtua minun täällä toimettomana ollessa? Ja
tyydyttääkseni uutisia ikävöivää mieltäni nousin hevosen selkään ja
ratsastin Cahors'iin päin vievää tietä. Päivä oli kuuma eikä aika
suinkaan ollut ratsastukselle sopiva, mutta liikkuminen teki minulle
kuitenkin hyvää. Aloin tointua siitä ajatusten kuohusta, jonka
kirkkoherran pelko ja Butonin varoitukset olivat minussa herättäneet.
Hetken aikaa olin heidän silmillään asioita katsellut, olin antautunut
heidän mielikuvituksensa johdettavaksi, ja ajatus että joukko
postiljooneja, ravintoloitsijoita ja talonpoikia hallitseisi Ranskaa tuntui
minusta nyt kun rauhassa sain asiaa ajatella vielä
hullunkurisemmalta. Vähää ennen sekään ei ollut minusta mikään
mahdottomuus että aateli säikähtyneitten jänisten tavalla pakenisi
talonpoikia.
Tarkemman harkinnan perästä alkoivat asiat näyttäytyä
luonnollisessa valossaan, ja nimitin itseäni houkkioksi, kun olin
voinut antaa kahden innottelijan vetää itseäni nenästä. "Jaquerien"
uudistuminen! Olihan enemmän kuin kolme vuosisataa jo kulunut
siitä kauhun ajasta. Eihän kutkaan muut kuin lapset yöllisissä
unissaan tahi joku romantillinen nuori tyttö vuorilinnassaan voisi
haaveksia moisia mahdollisuuksia. Olinhan tosin ratsastaissani St.
Alais'n ohi, joka sijaitsee hiukan syrjässä tieltä, kylän edustalla
nähnyt joukon ihmisiä, jotka olivat synkän ja uhkaavan näköisiä ja
hehkuvin poskin ja silmät säihkyvinä rypistetyn otsan alla nähtävästi
odottivat — Jumala ties mitä. Mutta minä olin ennenkin nähnyt
samanlaisia kansankokouksia huonoina aikoina, kun elot loppuivat
tahi kun epäilys arentilaisten väkivaltaisuuksista pakoitti kansan
lähtemään työstään ristissä käsin seisomaan. Mutta näistä
kapinanyrityksistä ei ollut milloinkaan mitään seurauksia, paitsi

17. kenties eräitä hirttämisrangaistuksia. Minkätähden siis nyt uskoisin
sen paremmin onnistuvan ja pelkäsin että joku tulenkipinä Pariisista
täälläkin tulen sytyttäisi?
Entinen rauhallisuuteni oli melkein palannut takaisin ja nauroin
herkkäuskoisuuttani. Kirkkoherra oli antautunut pelkonsa valtaan ja
Buton'in tietämättömyys ja herkkäuskoisuus olivat lopullisen
vaikutuksen tehneet. Mikä oli sen hullumpaa kuin se otaksuminen,
että Ranska, joka oli etevin, konservatiivisin ja sivistynein valtio
Euroopassa, ja jossa parin vuosisadan kuluessa ei kukaan ollut
uskaltanut tehdä vastarintaa kuningasvaltaa vastaan, nyt
silmänräpäyksessä muuttuisi hurjain vallattomuuksien tantereeksi!
Tähän saakka olin päässyt mietteissäni, kun niitä äkkiä häiritsi
kuomuvaunujen tulo edessäni olevan harjun yli. Parin minuutin ajan
kuvastuivat kömpelöt vaunut selvästi taivaan rantaa vastaan, — näin
selvästi ajajan, joka istui korkealla istuimellaan ja kaksi lakeijaa,
jotka seisoivat vaunun takana. Sitten vaunut alkoivat hiljalleen vieriä
alas minua kohti. Lakeijat hyppäsivät alas kiinnittämään pyöriä,
raskaat vaunut pyörivät naristen alaspäin promsseilta pidätettyinä ja
hevoset liikuttivat levottomasti päätään. Puolen penikulman verran
kulkee tie suoraan alaspäin, sen varsilla kasvaa molemmin puolin
korkeat haavat ja läpi selkeän kesäisen ilman kuuli selvästi rattaitten
ratinan ja valjaiden kolinan.
Vihdoin eroitin niiden olevan rouva de St. Alais'n vaunut, ja minua
halutti suuresti kääntyä takaisin etten kohtaisi niitä. Mutta
seuraavassa silmänräpäyksessä tuli ylpeys minulle avuksi; kannustin
hevoseni ja ratsastin niitä vastaan.
Tapausten perästä Cahors'issa en ollut tavannut juuri ketään
ihmistä paitsi isä Benoit'ta, ja veri syöksi kasvoihini ajatellessani

18. odottavaa kohtausta. Siitä syystä minusta tuntui että vaunut
lähestyivät erinomaisen hitaasti, mutta vihdoin ne kuitenkin olivat
minun kohdallani, ratsastin hevosien ohitse, otin hatun päästäni ja
katsoin sisälle vaunuihin, peljäten näkeväni rouva de St. Alais'n ja
toivoen näkeväni Louis'ta mutta kaikessa tapauksessa päätin
tervehtiä. Sen ainakin vaati kohteliaisuus.
Mutta kunniasijalla istuikin pieni, hento olento. Minut nähdessään
lensivät hänen kalpeat, ihmettelevät kasvonsa tulipunaisiksi, silmät
ammottivat seljällään pelvosta ja huulet vapisivat liikutuksesta. Se oli
neiti de St. Alais.
Jos sekuntiakaan ennemmin olisin tiennyt hänen istuvan yksin
vaunuissa, olisin sanan sanomatta ratsastanut ohi, joka varmaan olisi
ollut viisaimmin tehty sen perästä mitä oli tapahtunut. Viimeisenähän
toki minun piti tunkeilla hänen läheisyyteensä. Mutta ajaja, joka
luultavasti salaa nauroi kohtausta — sillä se tapa millä rouva de St.
Alais oli minua kohdellut, oli luultavasti koko talonväellä puheaineena
— pysäytti hevoset, ja vaistomaisesti minäkin pidätin hevostani. Ja
siten tapahtui että me, ennenkuin ennätin huomatakaan, että hän oli
yksin lukuunottamatta kahta kamarineitsyttä, jotka istuivat selin
hevoseen, tuijotimme toisiimme kuin hullut.
— Neiti! sanoin.
— Herra, vastasi hän melkein koneellisesti.
Minulla ei olisi ollut oikeutta sanoa sen enempää ja minun
velvollisuuteni olisi ollut ratsastaa eteenpäin, mutta joku
salaperäinen voima pakoitti minut sanomaan:
— Neiti on matkalla St. Alais'iin?

19. Hänen huulensa liikkuivat mutta hän ei saanut sanaakaan
sanotuksi. Ikään kuin lumottuna hän tuijotti minuun. Mutta
vanhempi kamarineitsyistä vastasi hänen puolestaan iloisesti:
— On, herra.
— Ja rouva de St. Alais?
— Hän jää Cahors'iin markiisin kera, jonka täytyy olla siellä.
Nyt ainakin olisi ollut aika lähteä, mutta tuon nuoren tytön
näkeminen, joka istui siinä äänetönnä ja punastuen ja ajatus että
hän yksin ja suojatta tulisi St, Alais'iin, jossa muistin nähneeni nuo
uhkaavat kasvot, vaikutti sen, että pysähdyin ja vihdoin sanoin mitä
ajattelin.
— Neiti, puhkesin sanomaan, välittämättä hänen seuralaisistaan,
— jos huolitte minun neuvostani, niin käännytte takaisin.
Toinen kamarineitsyistä mutisi: — Kunniani kautta! ja toinen heitti
nenäkkäästi päätään taaksepäin ja kysyi — Minkätähden? Mutta nyt
neitikin sai takaisin puhelahjansa.
— Minkätähden, herra? kysyi hän kirkkaalla miellyttävällä
äänellään, ja hänen silmissään kuvastui hämmästys, joka hetkeksi
voitti hänen ujoutensa.
— Sentähden, vastasin vastahakoisesti, kun jo kaduin että olin
ruvennut puheisille, — että yleinen tila maassa on senlainen —
tarkoitan ettei rouva markiisitar luultavasti ymmärrä että — että —
— Mitä, herra? kysyi hän kankeasti.

20. — Että St. Alais'ssa on hyvin levotonta ja että —
— St. Alais'ssako? kysyi hän,
— Minun olisi ehkä pitänyt sanoa sen seutuvilla, vastasin
neuvottomasti. — Ja — ja, sanalla sanoen, minun arveluni mukaan
olisi parasta, että neiti kääntyisi takaisin —
— Ja seuraisi hra kreiviä kenties? virkahti toinen kamarineitsyistä
pilkallisesti nauraen.
Neiti katsahti tuota uhkarohkeaa leimuavin silmin, niin että oikein
hämmästyin. Ja sanoi sitten väräjävällä äänellä:
— Aja eteenpäin!
Ja taaskin käyttäydyin typerästi.
— Pyydän tuhatkertaa anteeksi neiti, mutta —
— Aja eteenpäin! sanoi hän uudestaan äänellä, joka ei sietänyt
vastaansanomista vaikka se vielä olikin kirkas ja vieno. Se
kamarineitsyistä, joka ei ollut nenäkäs — toinen oli jotenkin nolon
näköinen — kertoi käskyn, vaunut lähtivät liikkeelle, ja seuraavassa
silmänräpäyksessä olin yksin tiellä hattu kädessä tuijottaen nolona
vaunujen perään.
Muistan vielä aivan selvästi suoran tien korkeine puuriveineen,
hitaasti poisvierivät vaunut ja lakeijain vahingoniloiset kasvot, kun ne
pölyn läpi kääntyivät minua katsomaan. Muististani on monta
tärkeämpää ja merkillisempää kuvaa hälvennyt, vain tuo kuva on
säilynyt niin erinomaisen selvänä ja kirkkaana.

21. Vereni kiehui, olin suutuksissa itseeni ja täysin tietoinen siitä, että
olin käyttäytynyt sopimattomasti ja hyvin ansainnut saamani
nenästyksen. Mutta kaikkeen tähän sekaantui aivan uusi tunne.
Neitosen kasvot ja hänen vuoroin ihmettelevä ja ylenkatseellinen
katseensa olivat alinomaa silmissäni. Ratsastaissani eteenpäin
ajattelin yksinomaan häntä, enkä Doury'tä tahi Buton'ia, en
valiokuntaa tahi kirkkoherraa, en kuumuutta tahi pölyistä maantietä.
Unhotin kaiken muun paitsi talonpoikaiskapinan mahdollisuutta.
Yhtäkkiä se näytti aivan uudelta ja kamalalta ja se tuntui sekä
mahdolliselta että uhkaavaltakin. Nuo lapselliset kasvot olivat
Buton'in varoituksille antaneet senlaisen todellisuuden, jota eivät
kaikki kirkkoherran viittaukset olleet voineet niille antaa.
Tämä ajatus kiusasi minua niin, että minä, päästäkseni siitä,
kannustin hevostani ja ratsastin eteenpäin Gil'en ja André'n
seuraamana, jotka epäilemättä ihmettelivät etten palannut takaisin.
Sepän sanain vaikuttamat kamalat näyt täyttivät ajatukseni niin,
etten huomannut ajan kulkua; kun vihdoin niistä heräsin, olin jo
puolitiessä Cahors'iin, joka on puolentoista peninkulman päässä
Saux'sta. Silloin pysäytin hevoseni keskelle tietä epätietoisena mitä
tekisin. Jos ratsastaisin eteenpäin, olisin tunnin kuluessa rouva de St.
Alais'n portilla, ja silloin en tarvitseisi mitään katua. Mutta toisekseen
tarvitseisin saman verran aikaa ollakseni turvassa kotonani.
Mitä nyt valitseisin? Se oli päättävä hetki, vaikk'en sitä silloin
tiennyt. Neidin suloiset kasvot, hänen kauneutensa, viattomuutensa
ja avuton tilansa ikäänkuin vetosivat parempaan itseeni ja
houkuttelivat minua Cahors'iin — varoittamaan. Toisaalta taas
ylpeyteni houkutteli minua kääntymään takaisin välttääkseni
senlaista vastaanottaa, jota syystä odotin.

22. Lopulta ratsastin kumminkin eteenpäin; ja vähemmässä kuin
tunnissa olin ehtinyt Valandré-sillalle.
En kumminkaan tehnyt päätöstäni ilman epäilystä enkä jatkanut
matkaani ilman levottomuutta. Elävästi muistin rouva de St. Alais'n
ivalliset sanat ja herjaavat syytökset, niin että ylpeys monta kertaa
oli pakoittaa minut palaamaan. Mutta aina minua estivät nuo tylyt
kasvot ja julmat silmät, jotka olin nähnyt St. Alais'n kylän edustalla,
muistin miten vihattu Gargouf, St. Alais'n vouti oli kaikilta
alustalaisilta; mieleni kuvaili kaikkia hirmunäkyjä, jotka voivat
tapahtua ennenkuin apua ehti saapua, ja se esti minua palaamasta.
Mutta yhtäkaikki olin niin kiintynyt ajattelemaan vastenmielistä ja
ivallista vastaanottoa, etten aluksi huomannut Cahors'in kaduilla
vallitsevaa hälinää ja levottomuutta. Kaikkialla oli ihmisryhmiä, jotka
innokkaasti keskustelivat, ja parissa paikassa oli eräitä miehiä
noussut tuoleille — joka oli minulle jotakin aivan uutta — ja puhuivat
kansalle. Eräät puodit olivat suljetut, toisia sotamiehet vartioivat ja
kaikki leipuripuodit olivat tarkkaan vartioidut. Monella oli kädessä
sanomalehtiä ja lentokirjoja ja ne puhuivat äänekkäämmin kuin
muut. Muutamin paikoin huomattiin minun tuloni, mutta se huomio
oli hyvin epäilyttävää laatua; eräät kunnioittavasti tervehtivät minua,
mutta useimmat tuijottivat minuun äänetönnä. Kysyivätpä muutamat
sivumennen uutisiakin minulta, vaan kun en mitään tiennyt,
nolostuivat he. Parissa paikassa kansa vihelsi ja huusi minulle.
Se suuresti suututti minua, mutta eräs ihmeteltävä seikka saattoi
minun kohta unhoittamaan sen. Siinä ratsastaissani kuulin jonkun
huutavan minua nimeltä, kääntyessäni näin herra de Gontaut'n
kiiruhtavan jälessäni niin pian kuin hänen arvokkaisuutensa ja
huonot jalkansa sallivat. Tavallisuuden mukaan hän nojautui

23. palvelijansa käsivarteen, toisessa kädessä piteli hän nuuskarasiaa ja
keppiä; kaksi voimakasta lakeijaa seurasi häntä. Minulla ei ollut syytä
luulla hänen välittävän tekemästäni palveluksesta tahi luulla häntä
kiitollisemmaksi kuin viimein tavatessamme; sitä suurempi oli
hämmästykseni, kun hän tuli luokseni vanhat, ryppyiset kasvot mitä
miellyttävimmässä hymyssä.
— Eipä kaukaisin aikoin ole minulle mitään niin hauskaa
tapahtunut, kuin tämä kohtaus, herra kreivi, sanoi hän tervehtien
minua miellyttävän ystävällisesti. — Kunniani kautta, herra kreivi, te
olette vienyt voiton meiltä kaikilta! Mikä vastaanotto teitä odottaa!
Tunnette kai tuon lauseen, jatkoi hän käheällä naurulla, — taivaassa
on suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, kuin —
haa, haa, haa! No niin, emme saa kadehtia teitä. Te olette
läksyttänyt heitä, ja me olemme taas yhdistetyt.
— Mutta, herra parooni, huudahdin aivan hämilläni, hänen
pyynnöstään laskettuani hevoseni astumaan, ja hänen siinä rinnalla
liikatessa, — enhän ensinkään ymmärrä teitä!
— Ettekö?
— En.
— Ahaa, ette kai luullut että me niin pian saisimme asiasta tiedon,
sanoi hän salaperäisesti nyökäyttäen harmajaa päätään. — Mutta
voin vakuuttaa teille, että meillä on varmat tiedot. Sota on alkanut,
eikä vakoomista ole laimiinlyöty. Meiltä jäävät harvat asiat
huomaamatta ja kohta nuo katalat opetamme. Totta puhuen niin se
oli tuo kirottu Doury lurjus, joka asiasta kertoi. Olen kuullut että te
olette puhunut heille katkeraa totuutta. Valiokunta, aina toimessa
oleva valiokunta — ne häpeemättömät lurjukset! Ja aivan meidän

24. nenämme edessä! Mutta kuulin teidän, herra kreivi, antaneen heille
oivallisen läksyn. Jos heihin olisitte yhtynyt, niin silloin —
Hän seisattui äkkiä. Eräs mies, joka kulki kadun poikki, oli
kovanlaisesti sysäissyt häntä. Vanhus suuttui ja nosti kiroten
keppiään, mies vetäytyi syrjään mutisten kohteliaan
anteeksipyynnön. Mutta herra de Gontaut ei niin vähällä ollut
hyvitetty. — Katala! huusi hän vihasta vapisevalla äänellä, — tahdot
kai taas viskata minut kumoon. Mutta odotas, kyllä me vähitellen
opetamme teitä tuntemaan paikkanne. Sen teemme, totta jumaliste.
Minun nuoruuteni aikana —
— Mutta, herra parooni, sanoin kääntääkseni hänen huomiotaan
toisaalle, sillä näin muutamain lähellä seisovain uhkaavasti
katselevan meitä, ja huomasin, ettei paljoa tarvittaisi riidan
puhkeamiseksi, — oletteko varsin varma siitä, että voimme pitää
heitä aisoissa?
Vanhus vapisi vielä, mutta yhtä kaikki hän oikasihe liikuttavan
ylpeästi. — Saammepa nähdä! huudahti hän. — Kun leikistä tosi
tulee, niin saamme nähdä, herra kreivi. Mutta nyt olemme perillä, ja
tuolla balkongilla seisoo rouva de St. Alais muutamien seuralaistensa
kanssa. Hän pysähtyi ja suuteli mielistelevästi sormeaan. —
Kiiruhtakaa tuonne ylös, herra kreivi, niin, saamme nähdä miten teitä
vastaanotetaan, jatkoi hän. — Ja minä — minäkin olen varmaan
tervetullut vieras, kun tuon teidät mukanani.
Kaikki tuntui minusta enemmän unelta kuin todellisuudelta.
Neljätoista päivää sitten oli minut törkeillä solvauksilla ajettu ulos
tästä talosta ja kielletty koskaan sen kynnyksen yli astumasta. Ja nyt
minua balkongilta, joka oli täpösen täynnä kauniita naisia ja komeita
kavaljeereja, tervehdittiin huiskutuksilla ja hymyilemisillä. Rappusten

25. juurella, jossa joukko palvelijoita ja lakeijoja vastaanotti alinomaa
tulevia ja meneviä, tervehdittiin minua mieltymyksen osoituksilla.
Kaikkialla näkyi kiiltäviä nuuskarasioita ja kultapäisiä keppiä, ja
säihkyvät silmät viuhkojen takana loistivat kilvan peilien ja
kristalliruunujen kera. Kun astuin sisään, aukeni minulle leveä tie;
ovessa tuli Louis minulle vastaan, ja ensimäisessä salongissa tuli
rouva de St. Alais jo lattian puolitiessä vastaan minulle. Se oli
voittoriemua — voittoriemua, joka minusta oli perin
ymmärtämätöntä ja arvoituksentapaista, kunnes sain tietää että
lähetystölle antamaani vastausta kymmeniä ja satoja kertoja oli
liioiteltu, kunnes se oli kiivaimpienkin vaatimusten mukainen.
Rauhallisemmat ja ajattelevammat luulivat mielipiteitteni
muutoksessa näkevänsä sen taantumisen todistuksia, jota kuninkaan
puoluelaiset levottomuuksien alusta asti olivat toivoneet.
Eipä siis ihme, että ensimäinen hämmästys ja huumaus sai minut
valtoihinsa. Olisi vaadittu suurta rohkeutta, että tässä seurassa ja
emännän erinomaista kohteliaisuutta kuunnellen tunnustaa, etten
ollut tullut heihin yhtyäkseni, että asiani oli kokonaan toinen ja että,
vaikka olinkin evännyt lähetystön, niin en kuitenkaan aikonut sen
tarkoituksia vastustaa. Sitäpaitsi olivat asianhaarat lähetystön
käydessä, Doury'n suuriluuloisuus ja Buton'in viittaukset,
puhumattakaan pariisilaisen alhaison vallattomuuksista, tehneet
minuun hyvin epäsuotuisan vaikutuksen. Tuhansien tavalla, jotka
ovat olleet valmiit parannuksia ilolla tervehtimään, peräydyin kun
huomasin minkä laajuuden ne alkoivat saada. Ja vaikka en mitään
sen vähemmin ajatellut ratsastaissani Cahors'iin, kuin St. Alais'n
puolueesen yhtymistä, niin oli minulle kumminkin peräti mahdotonta
sillä hetkellä irtautua heistä selittämättä käyntini oikeaa tarkoitusta.

26. Sanalla sanoen minä olin asianhaarojen vallassa, silloin heikko,
kun olisi tullut olla luja ja itsepäinen kun olisi tullut olla perään-
antavainen, ollen vuoroin poikamaisen itsepäinen vuoroin
poikamaisen oikullinen — ensin välikappale ja sitten pelkuri raukka.
Niin, siltä se ainakin näytti ja olihan se osaksi tottakin. Mutta se aika
oli koetuksen aika, enkä minä suinkaan ollut ainoa tahi vanhin joka
näinä päivinä mielipiteitä muutin, viikon päästä taas hyväksyäkseni
entiset, tahi ainoa, jonka oli vaikea valita makunsa mukainen kokardi
— punainen, valkonenko, tahi musta eli kolmivärinen.
Sitä paitsi imarteleminen miellyttää; olin nuori ja mielessäni oli
tuon nuoren naisen kuva — ja rouva de Alais'n kohteliaisuus voitti
kaikki. Luulen että hän arvoitti minua viimeisen vastustukseni jälkeen
ja ylpeili minusta kääntymiseni jälkeen yhä enemmän sen
vastustusvoiman suhteen, jota olin osoittanut omaavani.
— Kuta vähemmän puhun sen parempi, sanoi hän,
arvokkaisuudella, joka oli yhtä paljon minulle kuin hänellekin
kunniaksi. — Paljon on tapahtunut sitten kun viimeksi näin teitä, eikä
kumpainenkaan meistä ole täydellisesti pysynyt mielipiteissään.
Suokaa minulle anteeksi! Naisen sanat ja miehen miekka eivät
häpeätä tuota.
Kumarsin ilosta punastuen. Oltuani pari viikkoa yksinäisyydessä,
vaikutti tämä loistava ihmisjoukko, jotka hymyilivät ja kuiskuttelivat
keskenään ja joilla kaikilla oli vain yksi mielipide ja yksi päämäärä,
suunnattomasti minuun. Viehätyin tahtomattanikin ja annoin rouva
de St. Alais'n tehdä minut uskotukseen.
— Kuningas — hän puhui aina kuninkaasta — kai kohdakkoin
osoittaa valtansa. Tähän asti on hän sallinut huonoin neuvonantajain
pettää itseään, mutta sillä on oleva loppunsa. Sillä aikaa tulee

27. kuitenkin meidän asettua oikeille paikoillemme. Meidän pitää antaa
aseita palvelijoillemme ja alustalaisillemme, tukehduttaa
levottomuuksia ja kukistaa kaikki koetukset anastaa etujamme.
— Mutta valiokunta, hyvä rouva?
Hän kosketti minua viuhkallaan ja vastasi hymyillen:
— Sitä kohtelemme samoin kuin tekin.
— Luuletteko olevanne kyllin voimakkaat?
— Me kai tarkoitatte?
— Niin me, vastasin punastuen.
— Miksi emme olisi? Olisiko muu mahdollistakaan, vastasi hän
ylpeästi silmäillen ympärilleen. — Voitteko epäillä sitä tämän seuran
läsnäollessa, herra kreivi?
— Mutta Ranska? kysyin.
— Me olemme Ranska, vastasi hän ylpeällä liikkeellä. Ja tuo
loistava seura, joka täytti hänen huoneensa, oli hänen puheelleen
puolustukseksi. Ne olivat komeita miehiä ja kauniita naisia, ja
semmoista seuraa olen sittemmin vaan pari kertaa sen jälkeen
nähnyt. Pinnan alla voi kyllä piillä paljon turhamielisyyttä,
kevytmielisyyttä, kateutta, eripuraisuutta ja välinpitämättömyyttä,
mutta tukkajauho ja ihomaali ja silkkikankaat saattoivat nämä
ikivanhain tapain edustajat näyttämään voimakkailta ja melkeinpä
arvokkailta. Jos eivät kaikki olleetkaan sotilaita, niin oli kumminkin
useimmilla miekat, ja ne ymmärsivät niitä käyttääkin. Silloin oli vielä
todistamaton se tosiasia, että tuo lyhkänen miekka, joka

28. kaksintaistelussa oli niin tehoisa, oli peräti hyödytön kansanjoukkoa
vastaan, joka oli varustettu kivillä ja keihäillä. Ei mikään näyttänyt
sen helpommalta kuin että pari sataa aseilla varustettua
aatelismiestä voisi maakuntaa hallita.
Kaikessa tapauksessa minä en tässä tuumassa huomannut mitään
mahdottomuutta, ja vaikka en millään erinomaisella innostuksella
rintaani kiinnittänyt valkoista kokardia, niin ei se tapahtunut
vastenmielisestikään. Työntäen syrjään kaikki parannuspuuhat
tulevaisuuteen yhdyin siihen mielipiteesen, että maa ensi aluksi
kipeimmästi kaipasi järjestystä.
Tämä tuuma oli kaikille yhteinen, ja kaikki luulivat sen helposti
toteuttavansa. Kuulin kyllä eräiden lausuvan epäilemistä ja
levottomuutta, mutta enimmäkseen vain kerskailtiin, ja se joka ei
vähimmän kehaillut huonoudestaan huolimatta, oli hra de Gontaut.
Ei kukaan virkkanut sanaakaan levottomuudesta maakunnassa tahi
talonpoikain kapinasta. Ja seisoessani tämän loistavan seuran
keskellä, alkoi vaara minunkin silmissäni näyttää niin vähäpätöiseltä,
että hienotuntoisuus ja pelko näyttää naurettavalta, saivat minun
vaikenemaan. Neidistä en voinut puhua joutumatta hämille ja
varoitus, jota varten olin tullut, jäi lausumatta. Tiesin että minulle
naurettaisiin, luulottelin että olin erehtynyt ja — vaikenin.
Vasta poislähtiessäni, luvattuani tulla takaisin seuraavana päivänä,
puhuttelin Louis'ta. Hetkisen olimme kahden kesken, ja minä kysyin
hiukan empien luuliko hän sisartaan St. Alais'ssa turvatuksi.
— Miksi ei? kysyi hän välinpitämättömästi, pannen kätensä
olkapäälleni.

29. — Levottomuudet eivät rajoitu yksistään kaupunkiin, vastasin —
vaan ovat maaseudulla ehkä vieläkin pahemmat.
— Annat asialle aivan liiallisen arvon, ystäväni, vastasi hän
kohauttaen olkapäitään. — Usko minua, nyt kun olemme sovinnossa,
on kaikki vaara ohitse.
Ja tämä tapahtui samana iltana elokuun neljäntenä päivänä, kun
Kansalliskokous Pariisissa yhden ainoan istunnon kestäessä lakkautti
kaikki erikoisoikeudet, verovapautukset ja etuoikeudet, talonpoikain
päivätyövelvollisuuden, kymmenykset ja suolaveron! Yhden ainoan
istunnon kestäessä ja kuitenkin luuli Louis levottomuuksien
loppuneen!
Kuudes luku.
Kapina.
Siihen aikaan olivat tavallisesti vain tuliastia torilla ja kolme neljä
lyhtyä katujen kolkissa valaisemassa kaupunkien katuja. Kun nyt
pysähdyin sen harjun rinteellä, joka kohoaa Valandré-sillan toisella
puolen, katsahtaakseni takaisin Cahors'iin, oli edessäni vain synkkä
pimeys, jota vain siellä täällä keltainen tulipilkku valaisi, se kertoi
salaperäisesti valaisten jotakuta muuria tahi katonräystästä
nukkuvasta kaupungista.
Joki, jonka heikosti kimeltelevä pinta hiukan häämöitti pimeydestä,
kierteli sen ympäri. Ylhäällä ilmassa ajelehtivat pilvet ja tuuli, joka

30. vuodenaikaan tahi ainakin päivän kuumuuteen nähden oli kolkko,
jäähdytti vertani ja täytti mieleni yöllisellä juhlallisuudella.
Siinä seisoessani kuunnellen hevosten läähätystä, alkoi se
kiihoitus, jonka vallassa neljän viimeisen tunnin kuluessa olin ollut,
vähitellen haihtua, jättäen minut ihmettelemään — ihmettelemään ja
vähän katumaankin. Päästyäni kiihoitetusta mielentilastani, näytti
minusta seura, josta tulin, vähemmin miellyttävältä, ehkäpä
pahemmaltakin. Yöllisessä hiljaisuudessa kuulin soraääniä tuossa
kyynillisessä, kehuvassa puheessa ja missä ylen itsekkäissä
tuumissa, joita olin ollut pakoitettu tuntikaudet kuuntelemaan. Rouva
de St. Alais'n sanat: 'Me olemme Ranska', jotka kyllä kuuluivat
kauniilta salongin säteilevässä valossa, pitsien, kaluunain ja
punaisten hännystakkien seassa, tuntuivat minusta nyt mielettömiltä
katsoessani ulos äärettömään yöhön, jonka takana oli
kaksikymmentäviisi miljoonaa ranskalaista.
Mutta, mikä tehty, se tehty. Valkoinen kokardi oli rinnallani; olin
sitoutunut kuulumaan yhteen puolueesen — ja omaan puolueeseeni.
Ja se olikin kenties parasta. Mutta ajatus karkoitti innostuksen; sen
kadottua ja kun seuralla, jossa ikään olin ollut, ei enää ollut valtaa
ylitseni, sai taas asia, joka vei minut Cahors'iin, mielessäni entisen
merkityksensä. Kuta enemmän rouva de St. Alais'n vaikutus heikkoni,
sitä selvemmin muistin neitiä, miten hän yksin ja peljästyneenä istui
vaunuissa, kunnes vihdoin suuttuneena käänsin hevoseni ja
kiirehtimällä sitä juoksemaan koetin irtautua ajatuksistani.
Mutta yöllä ei niin helposti kuin päivällä voi itseään paeta. Tuulen
humina pähkinäpuissa, ajelehtavat pilvet, hevosen kavioiden kopina
maata vasten, kaikki tämä melkein kuin väkisin asetti vereni ja
suonten tykytyksen. Miehet, takanani joko puhelivat uneliaasti tahi

31. ratsastivat ääneti. Kaupunki oli jo melkoisen matkan päässä
takanamme. Niin kauas kuin silmä ylti ei näkynyt ainoankaan tulen
välkettä. Olimme ainoat olennot siinä yöllisessä maailmassa, jonka
läpi ratsastimme, ja se näytti olevan täynnä mustia salaperäisiä
joukkoja, jotka äkkiä kohosivat kohti harmajaa taivasta tuota pikaa
taas alas vaipuakseen.
Vihdoin ehdimme kunnaalle, joka on St. Alais'n yläpuolella, ja minä
tirkistin kiihkeästi alas laaksoon nähdäkseni tulen valoa
ajattelematta, että kun kohta oli puolenyön aika, kyläläiset luultavasti
jo useampia tunteja sitten olivat menneet levolle. Pettymys ja
viivytys — meidän kun täytyi rinteen jyrkkyyden takia ratsastaa
käyden — suututti minua; ja kun samassa takanani kuulin äänen,
jonka aivan hyvin tunsin, suutuin silmittömästi.
— Seis, hölmö! — huusin pidättäen hevostani ja kääntyen
satulassa. — Onhan tamma taaskin taittanut kenkänsä, ja sinä vain
ratsastat kuin piru itse olisi kintereilläsi! Astu alas katsomaan.
Luuletko minun —
— Antakaa anteeksi, herra, — änkytti Gil. Hän oli nukkunut
satulaan.
Hän kompuroi alas. Se oli kaunis ja kallis tammahevonen, jolla hän
ratsasti, ja sillä oli erityinen taipumus taittaa kenkä toisesta
takajalasta, ja se alkoi sitten aina liikata. Buton oli koettanut kaikki
keinonsa kuitenkaan onnistumatta. Kumarruin alas kun Gil nosti
hevosen jalkaa. Korvani ei ollut pettänyt; kenkä oli kun olikin
katkennut. Gil koetti reväistä pois rautapalaista, joka vielä riippui
kaviossa, mutta hevonen kun oli vikuri, niin hän ei onnistunut.
— Se ei voi sillä keinon astua kotia, — sanoin suuttuneena.

32. Miehet hetken aikaa äänetönnä tuijottivat hevoseen. Vihdoin Gil
ehdoitti:
— St. Alais'n paja ei ole täältä kolmensadan kyynärän päässä, —
sanoi hän, — ja tie on tuossa lähellä. Voimmehan kolkuttaa Petit
Jean'in ovelle ja pyytää häntä hohtimineen tulemaan tänne. Mutta —
— Mitä? — kysyin ärtyisesti.
— Niin, herra, minä satuin riitautumaan hänen kanssaan Cahors'in
markkinoilla, — vastasi Gil typerästi, — ehkei hän siitä syystä
tahtone auttaa meitä. —
— Siis menen itse, — sanoin tuikeasti. — Olkaa te täällä ja
koettakaa rauhoittaa hevosta. —
André piti jalustinta minulle, noustakseni satulaan. Paja, joka oli
kylän ensimäinen mökki, oli kotvan matkan päässä, ja minun olisi
pitänyt ratsastaa sinne; mutta suuttumukseni vallassa olin
taipuvainen tekemään kaikki nurin päin, niinpä äreästi kieltäydyin
hänen avustaan ja läksin jalan matkalle. Syrjätie oli noin
viidenkymmenen askeleen päässä, hetken päästä ehdin kylän
kujosille, enkä sitten enää kuullut palveliaini ääniä enkä suitsien
helinää.
Molemmin puolin tietä kasvoi korkeita haapoja, niin että se oli
pimeä kuin hauta, ja hapuillen vaan pääsin eteenpäin. Päälle
päätteeksi kompastuin useita kertoja, josta suuttumukseni yhä yltyi,
niin että kaikesta sydämestä kirosin syviä rattaankuoppia tiellä ja
kuuta, joka oli nähnyt hyväksi liian aikasin laskeutua. Lakkaamaton
humina haapojen latvoissa koko ajan vaivasi minua ja kiusasi
selittämättömällä tavalla. Taas kompastuin, kirosin Gil'eä ja

33. pysähdyin sitten kuuntelemaan, Olinhan jo kaukana
pysäyspaikastamme, ja kumminkin kuulin taas suitsien kolinaa,
ikäänkuin hevoset olisivat seuranneet minua.
Suuttuneena kuuntelin luullen etteivät miehet olleet totelleet
käskyäni. Silloin huomasinkin äänen kuuluvan edestäpäin ja että se
oli siksi kovaa ettei se voinut johtua suitsista ja jalustamista. Hiukan
ihmeissäni tästä kompuroin vielä eteenpäin ja punertava valo, joka
äkkiä tunki pimeyden läpi ja valaisi haavat, ilmoitti minulle sen
kummallisen vaan mieluisen asian että pajassa oltiin työssä.
Juuri päästyäni selville siitä, tuli paja erään nurkan takaa
näköisälle; pysähdyin aivan ällistyneenä. Täyttä vauhtia
työskenneltiin pajassa. Toimessa oli vähintään kaksi vasaraa, näin
niiden kohoavan ja laskeutuvan, ja vaikka näytti siltä kuin ne äänen
heikontamiseksi olisivat olleet jollakin käärityt, kuului kuitenkin
tasainen, heläjävä kalke kun ne sattuivat alasimeen. Punertava valo
valui tielle, valaisi vastakkaiset puut ja loi taivaalle pitkät, pimeät
varjot.
Tämä näky täytti minut kummastuksella, sillä olihan nyt puolenyön
aika. Pian huomasin vielä jotakin muuta, mikä vielä enemmän
hämmästytti minua ja joka onneksi sai minut seisattumaan. Pajan
edustalla liikkui näet puoleksi alastomia miehiä, käsivarret olivat
paljaat, tukka takkuinen ja kasvot mustapintaiset, olisi ollut
mahdoton laskea niitä, ne kun liikkuivat niin nopeasti. Siinä oli
minulle kyllä, että huomasin useimmalla heistä olevan ruoskia ja
heinätaikkoja käsissä ja että eräs mies näytti jakavan heitä ryhmiin
ja antavan heille käskyjä, sekä että heidän liikkeissään, vasarain
kalkkeesta huolimatta, oli jotakin salaperäistä.

34. Hetken aikaa seisoin kuin naulattuna. Sitten hiivin vaistomaisesti
puiden alle ja katsoin sieltä kummallista näkyä. Eräs mies, joka
näytti olevan joukon johtaja, kantoi olallaan kirvestä, jonka leveä
terä punertavassa valossa oli kuin veressä kastettu. Tuo mies ei
hetkeäkään ollut rauhassa. Hän kiiruhti ryhmästä ryhmään, ojenteli
käsiään, jakeli käskyjä ja rohkaisi. Väliin kiskasi hän yhdestä
ryhmästä jonkun miehen ja tuuppasi hänet kiivaasti toiseen, väliin
piti hän pienen puheen, josta en kumminkaan kuullut sanaakaan,
kun seisoin noin sadan askeleen päässä, väliin meni hän pajaan,
jossa hänen tanakka vartalonsa hetkeksi varjosti tulen. Se oli Petit
Jean, seppä.
Kun hän taas pistäytyi pajaan, hiivin hetkellisen pimeyden
vallitessa lähemmä, sillä nyt tiesin mitä kaikki tämä merkitsi. Tiesin
että se merkitsi — verta, tulta, väkivaltaa; tiesin että saataisiin nähdä
liekkien kohoavan kohti taivasta, että saataisiin kuulla hirmuhuutojen
tunkevan läpi yön. Mutta minun täytyi tietää vieläkin enemmän.
Menin lähemmä, ryömin haapojen suojassa kunnes olin heistä vaan
kahdentoista kyynärän päässä. Pysähdyin juuri kuin Petit Jean astui
ulos pajasta lisää aseita jakamaan joukolle, joka silmänräpäyksessä
likaisine käsineen tarttui niihin. Nyt kuulin heidän puheensakin ja
kauhistuin. Gargoufin nimi oli jokaisen suussa. Voudille uhattiin
kostaa tekemänsä vanhat synnit ja kauheat väkivaltaisuudet, joita
nyt vasta ensi kerran mainittiin ja joita nyt piti sovittaa kauhealla
kidutuksella, hirmuisilla kuoleman tuskilla!
Vihdoin huusi eräs mies: — Linnaan! Linnaan! — ja
silmänräpäyksessä muuttuivat tunteeni pelvoksi ja kauhistukseksi.
Astuin askeleen eteenpäin. Mielin mennä heidän eteensä
rukoilemaan, uhkaamaan, sanalla sanoen koettamaan saada heitä
peruuttamaan päätöksensä. Mutta samassa huomasin semmoisen

35. teon toivottomuuden. Nuo miehet tuolla eivät enää olleet
tylsistyneitä, kärsivällisiä talonpoikaisnahjuksia, ne olivat
hurjistuneita petoja; se ilmeni heidän liikkeistään ja uhkaavasta
äänestään. Heille näyttäytyminen olisi ollut vain itsensä uhraamista;
ja sentähden ryömin takaisin synkkään siimekseen, käännyin ja
kiiruhdin takaisin samaa tietä, jota olin tullutkin. Pimeys ja syvät
kuopat eivät minulle enää esteenä olleet. Jos kompastuinkin, niin en
sitä huomannut. Jos lankesin, niin ei se mitään merkinnyt.
Muutaman minuutin kuluttua saavuin palveliaini luo ja koetin kiireesti
selvittää heille mitä meidän tulisi tehdä.
— Koko kylä on kapinassa — sanoin läähättäen. — Ne aikovat
sytyttää linnan tuleen ja neiti de St. Alais on siellä! Gil, ratsasta
täyttä karkua Cahors'iin markiisille sanomaan, että hän kiirehtisi
tänne niin monen miehen kanssa kuin voipi saada kokoon. Ja sinä
André ratsasta Saux'iin, kertomaan kaikesta isä Benoit'lle. Pyydä
häntä kaikki voitavansa tekemään — kokoomaan niin monta kuin
suinkin voi.
Vastaukseksi he avosuin tuijottivat minuun.
— Entäs hevonen, herra kreivi? — kysyi vihdoin hitaasti toinen
heistä.
— Älä välitä siitä, tollo! huusin. — Mitä hevosesta! Ymmärrätkö!
Linna on — —
— Ja te itse, herra?
— Minä riennän linnaan puutarharakennuksen kautta. Ja miehet,
matkaan nyt, — jatkoin, — sata livreä saatte kukin jos linna
pelastuu.

36. Sanoin linna kun en uskaltanut lausua sisintä ajatustani, kun en
uskaltanut ajatella nuorta, turvatonta tyttöä noitten petojen käsissä.
Se se kuitenkin kiihoitti minua, se antoi minulle voimia tunkeutua
pensaikon läpi, niinkuin se olisi vain hämähäkin verkkoa ollut.
Päästyäni sen läpi riensin sen takana olevan kentän yli ja sitten
toisen kedon poikki, joka oli kylän alla, ja suunnitin kulkuni kohti
puutarhoja, jotka rajoittuivat itäiseen linnarakennukseen. Nämä
puutarhat tunsin hyvin; niiden ulkoreuna, joka oli etäimmällä linnasta
ja johon pääsy oli huokein, oli jonkunlaisena erämaana, jossa usein
lapsena olin leikkinyt. Sitä ympäröi ainoastaan puinen säleaita, joka
eroitti sen muusta hoidetusta puutarhasta, josta pienen oven kautta
pääsi käytävään, joka johti linnan suureen etehiseen. Linnassa, joka
oli markiisin isän rakentama pitkäläntä, säännöllinen rakennus, oli,
paitsi päärakennusta, vielä kaksi sivurakennusta. Linnan etupuoli oli
kylän kadun päähän päin, josta sen eroitti noin sadan askeleen
pituinen, pölyinen ja huonosti hoidettu lehtokujanne, joka
rautaportilta, mikä aina oli avoin, johti ylös linnan pääovelle.
Kapinallisilla oli siis vain aivan lyhyt tie kuljettavana, eikä mitään
estettä ollut olemassa heidän ja linnan välillä; ja sinne päästyään oli
heillä vastuksena vain tavalliset ovet ja ikkunaluukut, jos nämä
nimittäin sattuivat olemaan suljetut. Kauhistuin ajatellessani linnan
avutonta tilaa ja miten pian roistot särkisivät ovet, täyttäisivät
komeat huoneet ja ryntäisivät ylös leveitä rappusia myöten.
Tuo ajatus kiiruhti askeleitani. Minulla oli pitempi matka kuin
kapinallisilla, sitä paitsi oli tielläni pensaikkoja ja aitoja, mutta
ennenkuin heidän läheneväin askeleittensa kolina kuului linnaan, olin
minä jo mainitussa erämaassa, jonka läpi minä pölyisenä ja hiestä
märkänä ryntäsin eteenpäin kompastuen puun juuriin ja pensaisiin,
tuon tuostaan kaaduinkin. Mutta ei mikään voinut minua pidättää.

37. Vihdoin tulin oikeaan puutarhaan, varjoisine käytävineen,
luonnottarineen ja eläinkuvineen ja katsahdin kylälle päin.
Lehtokujan puiden välistä vilahteli punertava valo ja äänten jyminä
kuului etäältä. He tulivat siis! En viivähtänyt enempää vaan juoksin
käytävää myöten patsaiden sivu; silmänräpäyksen päästä olinkin
siimeksessä linnan edessä ja ovella. Painoin kovasti olallani ovea
vasten, vaan se ei auennut. Joka hetki oli kallis. Nyt muurin ulkoneva
kolkka esti lähenevän tulen näkymästä ja kapinallisten ääntä
kuulumasta, mutta mieleni kuvaili elävästi heidän jo olevan
pääsisäänkäytävälläkin.
Koputin ovea nyrkilläni, sitten hapuilin säppiä ja löysinkin sen, se
kohosi, mutta sittenkin ovi pysyi suljettuna. Aloin ravistaa sitä ja
lopulta ravistin oikein rajusti; vihdoin unhoittaen kaiken
varovaisuuden huusin yhä kovemmalla äänellä. Hetken päästä, joka
tuntui minusta äärettömän pitkältä, kuulin liikkuvia askeleita
käytävässä ja huomasin valosäteen, joka suureni ja loisti rakojen läpi
ovessa. Vapiseva ääni kysyi:
— Ken siellä?
— Saux'n kreivi, vastasin kärsimättömästi. Aukaiskaa ovi.
Kuuletteko, aukaiskaa ovi! Ja vihanvimmassa löin vielä kerran oveen
nyrkilläni.
— Herra, kysyi ääni yhä enemmän vavisten. Mitä nyt on
tapahtunut?
— Mitäkö on tapahtunut? He aikovat sytyttää linnan tuleen,
hölmö! huusin. Avaa, avaa, ellette tahdo palaa vuoteissanne!

38. Silmänräpäyksen ajan luulin miehen vielä epäröivän. Sitten avasi
hän. Tulin ahtaasen käytävään, jonka seinät olivat likaiset ja
tahratut. Vastassani oli vanha, vapiseva ukko, talon vanha palvelija,
jonka usein olin nähnyt vierashuoneessa jotakin työtä toimittamassa,
hänellä oli kädessä rautainen kynttelijalka. Kyntteli vapisi hänen
kädessään ja leuka vaipui alas kun hän katseli minua. Näin ettei
häneltä osannut apua odottaa, sieppasin rautasalvan hänen
kädestään ja panin sen paikoilleen oven sisäpuolelle. Sitten otin
kynttelin.
— Pian! sanoin kärsimättömästi. Ylös, emäntänne luo!
— Mutta, Herra?
— Ylös, ylös!
Hän näytti aikovan sanoa jotakin, mutta minä en jäänyt sitä
kuuntelemaan. Kun tunsin tien ja minulla oli kyntteli kädessä jätin
hänet ja kiiruhdin käytävän läpi. Kompastuin lattialla oleviin
palvelijain makuuvaatteisiin ja jouduin vihdoin etehiseen. Kädessäni
oleva pieni vahakyntteli näytti vain pieneltä valopilkulta tässä yöllisen
pimeässä holvissa, mutta sen valossa näin kuitenkin että ulko-oven
päällä oli salpa ja käännyin porraskäytävään. Laskiessani jalkani
ensimäiselle portaalle kuulin miten tuo vanha palvelija, joka seurasi
minua niin kiireesti kuin hänen vapisevat jalkansa sallivat, kompastui
muutamaan rukkiin, joka seisoi etehisessä. Se kaatui kolisten ja
seuraavassa silmänräpäyksessä kuului ylhäältä meteliä ja kovia
huutoja. Juoksin kiireesti portaita ylös ja löysin ylhäällä etehisessä
pelästyneen joukon, jonka hämmästys ja levottomuus oli selvästi
huomattavana, vaikka lattialla paloikin vaan yksi ainoa talikyntteli.
Minua lähinnä seisoi eräs vanha palvelija ja poika; heidän
kauhistuneet katseensa kohtasivat minua kun ennätin viimeiselle

39. portaalle. Heidän takanaan kyyristyneinä matoilla päällystetylle
penkille oli kolme, neljä naista, jotka kirkuen ja peljästyneinä
kätkivät kasvonsa toistensa vaatteisiin. Ne eivät välittäneet katsoa
minuun ja kirkuivat vain yhä.
Vanha palvelija koetti vapisevalla äänellään rauhottaa heitä.
— Missä Gargouf on? kysyin häneltä.
— Hän meni sulkemaan takaovet, herra, vastasi hän.
— Entä neiti?
— Hän on tuolla.
Hän kääntyi puhuessaan, hänen takanaan oli etehisen paksun
esiripun peittämä ulkoneva ikkuna. Kun katsahdin sinne liikkuivat
uutimet ja neiti astui ulos. Hänen pienet lapselliset kasvonsa olivat
kalpeat, vaan muutoin näytti hän kummallisen rauhalliselta. Hänellä
oli vaalea, väljä puku, johon hän kiireellä näytti pukeutuneen, ja
tukka oli levällään hartioilla. Vallitsevassa hämärässä hän ei aluksi
näyttänyt minua huomaavan.
— Onko Gargouf jo palannut, hän kysyi.
— Ei ole, neiti, mutta — Mies aikoi mainita jotakin minusta, mutta
neiti keskeytti häntä vihastuneena.
— Koettakaa saattaa nuo raukat vaikenemaan! Koettakaa saattaa
nuo raukat vaikenemaan! Enhän voi kuulla omaa ääntänikään.
Lähettäkää joku kutsumaan Gargoufia! Eikö täällä ole ketään, joka
johonkin kykenisi?

40. Yksi vanhoista palvelijoista liikkasi hänen käskyään täyttämään;
sillä aikaa seisoi hän kalpeana ja vakavana peljästyneen joukon
keskellä, koettaen kaikin voimin voittaa peljästystään. Hänen
vartalonsa ja kasvonsa kuvastui selvästi tummaa esirippua vasten,
mutta tällä hetkellä ei ollut mielessäni tilaa ihailulle.
— Neiti, — sanoin — teidän pitää paeta puutarha-oven kautta.
Hän vavahti ja tuijotti minuun silmät seljällään.
— Herra kreivi, virkkoi hän vihdoin hiljaa. Oletteko te täällä? En
oikein käsitä — luulin —
— Koko kylä on kapinassa, — sanoin. — Silmänräpäyksessä he
ovat täällä.
— Ne ovat jo täällä, sanoi hän heikolla äänellä.
Hän tarkoitti vaan ikkunasta nähneensä niiden tulevan; mutta tällä
hetkellä ulkoa kuuluva kumea ääni, joka tunki muurien läpi ja kuului
yhä uhkaavammalta ja turmiota tuottavalta, näytti hänen sanoilleen
antavan toisen merkityksen. Naiset kuuntelivat kalman kalpeina ja
alkoivat uudelleen kirkua. Joku kaatoi varomattomalla liikkeellä
toisen kynttilän. Vanha mies, joka minut laski sisään, alkoi
vaikeroida.
— Hyvä Jumala! — huusin. — Eikö kukaan voi rauhoittaa noita
pelkureita raukkoja? Ne kun melusivat niin, että kadotin kaiken
ajatuskykyni, jota nyt parhaimmin kuin milloinkaan tarvitsin. Olkaa
hiljaa, katalat, eihän kukaan tahdo teitä vahingoittaa. Tahdotteko te,
neiti, seurata minua? Ei kannata hetkeäkään hukata. Puutarha, jonka
läpi tulin —

41. Hänen katseensa sai minut vaikenemaan.
— Onko tarpeellista lähteä täältä? kysyi hän epäillen. Eikö ole
muuta keinoa, herra kreivi?
Meteli kiihtyi ulkona.
— Montako miestä täällä on? Kysyin.
— Tuolla tulee Gargouf, sanoi hän pikaisesti. Hän voi sanoa sen
teille.
Käännyin rappusiin päin, josta voudin tuikeat ja tylyt kasvot
näkyivät rintavarustuksen yli. Hänellä oli yhdessä kädessä kynttilä ja
toisessa pistooli; hänen kasvonsa olivat juron vihaiset ja hänet
nähdessään naiset alkoivat uudestaan kirkua. Mutta minä olin
iloinen, sillä hän ei ainakaan näyttänyt tuntevan pelkoa. Kysyin
montako miestä hänellä oli.
— Tässä näette ne, vastasi hän, hämmästymättä minun
läsnäoloani.
— Nämäkö vain?
— Oli niitä vielä kolme, sanoi hän. — Mutta ovet olivat seljällään ja
miehet kadonneet. Minulla on tämä, lisäsi hän hurjasti katsoen
pistooliin, yhdelle heistä.
— Neidin pitää pois täältä, sanoin.
Hän kohautti olkapäitään välinpitämättömyydellä, joka raivostutti
minua. — Millä tavalla? kysyi hän.
— Puutarhaoven kautta.

42. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankfan.com