Ghantmakher Electrons and Disorder in Solids OUP V. F. Gantmakher

Ghantmakher Electrons and Disorder in Solids OUP V. F. Gantmakher
Ghantmakher Electrons and Disorder in Solids OUP V. F. Gantmakher
Ghantmakher Electrons and Disorder in Solids OUP V. F. Gantmakher

1. Download the full version and explore a variety of ebooks
or textbooks at https://ebookultra.com
Ghantmakher Electrons and Disorder in Solids OUP
V. F. Gantmakher
_____ Follow the link below to get your download now _____
https://ebookultra.com/download/ghantmakher-electrons-and-
disorder-in-solids-oup-v-f-gantmakher/
Access ebookultra.com now to download high-quality
ebooks or textbooks

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
Nuclear Tracks in Solids Principles and Applications
Robert L. Fleischer
https://ebookultra.com/download/nuclear-tracks-in-solids-principles-
and-applications-robert-l-fleischer/
Civilization 2nd printing, Reprint 2019 Edition V. F.
Lenzen
https://ebookultra.com/download/civilization-2nd-printing-
reprint-2019-edition-v-f-lenzen/
Structural Analysis with the Finite Element Method Linear
Statics Volume 1 Basis and Solids Lecture Notes on
Numerical Methods in Engineering and Sciences v 1 1st
Edition Eugenio Onate https://ebookultra.com/download/structural-analysis-with-the-finite-
element-method-linear-statics-volume-1-basis-and-solids-lecture-notes-
on-numerical-methods-in-engineering-and-sciences-v-1-1st-edition-
eugenio-onate/
Correlated Electrons from Models to Materials 1st Edition
Eva Pavarini
https://ebookultra.com/download/correlated-electrons-from-models-to-
materials-1st-edition-eva-pavarini/

3. Fokker Aircraft of WWI Volume 4 V 1 V 8 F I Dr I 1st
Edition Jack Herris
https://ebookultra.com/download/fokker-aircraft-of-wwi-
volume-4-v-1-v-8-f-i-dr-i-1st-edition-jack-herris/
Eating Disorder in Males 1st Edition Renata Strumia
https://ebookultra.com/download/eating-disorder-in-males-1st-edition-
renata-strumia/
Engineering mechanics of solids 2nd Edition Popov
https://ebookultra.com/download/engineering-mechanics-of-solids-2nd-
edition-popov/
Optical properties of solids 1st Edition Mark Fox
https://ebookultra.com/download/optical-properties-of-solids-1st-
edition-mark-fox/
Fundamentals of Amorphous Solids Structure and Properties
1st Edition Zbigniew H. Stachurski
https://ebookultra.com/download/fundamentals-of-amorphous-solids-
structure-and-properties-1st-edition-zbigniew-h-stachurski/

5. Ghantmakher Electrons and Disorder in Solids OUP V.
F. Gantmakher Digital Instant Download
Author(s): V. F. Gantmakher, Lucia I. Man
ISBN(s): 9780198567561, 0198567561
Edition: illustrated edition
File Details: PDF, 5.28 MB
Year: 2005
Language: english

7. THE
INTERNATIONAL SERIES
OF
MONOGRAPHS ON PHYSICS
SERIES EDITORS
J. BIRMAN City University of New York
S.F. EDWARDS University of Cambridge
R. FRIEND University of Cambridge
M. REES University of Cambridge
D. SHERRINGTON University of Oxford
G. VENEZIANO CERN, Geneva

8. International Series of Monographs on Physics
130. V. Gantmakher:Electrons and disorder in solids
129. W. Barford:Electronic and optical properties of conjugated polymers
128. R.E. Raab, O.L. de Lange:Multipole theory in electromagnetism
127. A. Larkin, A. Varlamov:Theory of fluctuations in superconductors
126. P. Goldbart, N. Goldenfeld, D. Sherrington:Stealing the gold
125. S. Atzeni, J. Meyer-ter-Vehn:The physics of inertial fusion
124. C. Kiefer:Quantum gravity
123. T. Fujimoto:Plasma spectroscopy
122. K. Fujikawa, H. Suzuki:Path integrals and quantum anomalies
121. T. Giamarchi:Quantum physics in one dimension
120. M. Warner, E. Terentjev:Liquid crystal elastomers
119. L. Jacak, P. Sitko, K. Wieczorek, A. Wojs:Quantum Hall systems
118. J. Wesson:Tokamaks, Third edition
117. G. Volovik:The Universe in a helium droplet
116. L. Pitaevskii, S. Stringari:Bose-Einstein condensation
115. G. Dissertori, I.G. Knowles, M. Schmelling:Quantum chromodynamics
114. B. DeWitt:The global approach to quantum field theory
113. J. Zinn-Justin:Quantum field theory and critical phenomena, Fourth edition
112. R.M. Mazo:Brownian motion – fluctuations, dynamics, and applications
111. H. Nishimori:Statistical physics of spin glasses and information processing – an
introduction
110. N.B. Kopnin:Theory of nonequilibrium superconductivity
109. A. Aharoni:Introduction to the theory of ferromagnetism, Second edition
108. R. Dobbs:Helium three
107. R. Wigmans:Calorimetry
106. J. K¨ubler:Theory of itinerant electron magnetism
105. Y. Kuramoto, Y. Kitaoka:Dynamics of heavy electrons
104. D. Bardin, G. Passarino:The Standard Model in the making
103. G.C. Branco, L. Lavoura, J.P. Silva:CP Violation
102. T.C. Choy:Effective medium theory
101. H. Araki:Mathematical theory of quantum fields
100. L.M. Pismen:Vortices in nonlinear fields
99. L. Mestel:Stellar magnetism
98. K.H. Bennemann:Nonlinear optics in metals
97. D. Salzmann:Atomic physics in hot plasmas
96. M. Brambilla:Kinetic theory of plasma waves
95. S. Wakatani:Stellarator and heliotron devices
94. S. Chikazumi:Physics of ferromagnetism
91. R.A. Bertlmann:Anomalies in quantum field theory
90. P.K. Gosh:Ion traps
88. S.L. Adler:Quaternionic quantum mechanics and quantum fields
87. P.S. Joshi:Global aspects in gravitation and cosmology
86. E.R. Pike, S. Sarkar:The quantum theory of radiation
83. P.G. de Gennes, J. Prost:The physics of liquid crystals
82. B.H. Bransden, M. R. C. McDowell:Charge exchange and the theory of ion-atom
collision
81. J. Jensen, A. R. Mackintosh:Rare earth magnetism
80. R. Gastmans, T. T. Wu:The ubiquitous photon
79. P. Luchini, H. Motz:Undulators and free-electron lasers
78. P. Weinberger:Electron scattering theory
76. H. Aoki, H. Kamimura:
The physics of interacting electrons in disordered systems
75. J.D. Lawson:The physics of charged particle beams
73. M. Doi, S.F. Edwards:The theory of polymer dynamics
71. E.L. Wolf:Principles of electron tunneling spectroscopy
70. H.K. Henisch:Semiconductor contacts
69. S. Chandrasekhar:The mathematical theory of blank holes
68. G.R. Satchler:Direct nuclear reactions
51. C. Møller:The theory of relativity
46. H.E. Stanley:Introduction to phase transitions and critical phenomena
32. A. Abragam:Principles of nuclear magnetism
27. P.A.M. Dirac:Principles of quantum mechanics
23. R.E. Peierls:Quantum theory of solids

9. Electrons and Disorder
in Solids
V.F. GANTMAKHER
Institute of Solid State Physics,
Russian Academy of Sciences,
Chernogolovka, 142432 Russia
Translated by
Lucia I. Man
CLARENDON PRESS
·OXFORD
2005

10. 3
Great Clarendon Street, Oxford OX2 6DP
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide in
Oxford New York
Auckland Cape Town Dar es Salaam Hong Kong Karachi
Kuala Lumpur Madrid Melbourne Mexico City Nairobi
New Delhi Shanghai Taipei Toronto
With offices in
Argentina Austria Brazil Chile Czech Republic France Greece
Guatemala Hungary Italy Japan Poland Portugal Singapore
South Korea Switzerland Thailand Turkey Ukraine Vietnam
Oxford is a registered trade mark of Oxford University Press
in the UK and in certain other countries
Published in the United States
by Oxford University Press Inc., New York
cffiOxford University Press 2005
The moral rights of the authors have been asserted
Database right Oxford University Press (maker)
First published 2005
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
without the prior permission in writing of Oxford University Press,
or as expressly permitted by law, or under terms agreed with the appropriate
reprographics rights organization. Enquiries concerning reproduction
outside the scope of the above should be sent to the Rights Department,
Oxford University Press, at the address above
You must not circulate this book in any other binding or cover
and you must impose the same condition on any acquirer
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Cataloging in Publication Data
Data available
Typeset by Newgen Imaging Systems (P) Ltd., Chennai, India
Printed in Great Britain
on acid-free paper by
Biddles Ltd., King’s Lynn
ISBN 0–19–856756–1 (Hbk.) 978–0–19–856756–1
10987654321

11. PREFACE
What you hold in your hands is not a textbook but rather a guide. A guide
cannot replace the trip itself. Nevertheless, it can give you a hint about the path
to choose, where to turn or to stay, what is worth looking at and thinking about.
If you do not know the local language, a guide may also be used as a phrase-book
telling you how to ask the way or understand the legend on a direction sign.
Usually, a guide-book begins with a large-scale map. Its role in our book
about the country of electrons and disorder in solids is played by a schematic list
of contents (see the back endpaper) explaining the logic of the “administrative
and territorial division of the country”, the specification of its eleven chapters –
provinces and links between them. Nine provinces depicted by white rectangles
are well-known natural topics. The two remaining grey rectangles are specified
by the form and the methods used in the appendices. The section entitled
Percolation Theory summarizes the main concepts underlying this branch of
mathematics. It is present in this book as a comparatively new discipline,
nowadays widely used in physics, which has not been included into standard
university courses for physicists. The section entitled TunnelIVCharacterist-
ics describes experiments which are closely related simultaneously to several
different phenomena such as, e.g., interelectron interference, the Coulomb gap,
hopping conductivity, metal–insulator transitions, etc. By considering this topic
in a individual section, we have tried to avoid unnecessary repetition. We hope
that the reader, once acquainted with this section, would then repeatedly return
to it when reading different topics in the book. Special symbols with a readily
understood meaning indicate the chapters in which the material considered in
the appendices is used.
As a rule, a large-scale map also indicates some contiguous territories indicated
by grey ellipses in our schematic. We also indicate how to reach them: a list of
necessary references and the most important review articles is given at the end
of this preface. The reader is assumed to be well acquainted with such topics as
electrons in an ideal lattice, transport in theτ-approximation, and scattering,
or, at least, to be able to recollect these topics. In fact, no perfect knowledge of
superconductivity or charge-densitywaves isnecessary.
The suggested schematic represents not only a specific list of contents, but
itself contains some unique information. However, one should keep in mind that
since the country on the map is virtual, the map, as the ancient geographic maps,
is far from being objective: its appearance depends on the author’s knowledge and
taste. However, the large contiguous territory named “Interacting Electrons” is
not depicted on our map because, in fact, it is a country of tomorrow. Numerous
discoveries in this land, its development, and road-building are all the deeds of

12. vi PREFACE
a not too distant future. Superconductivity with Cooper pairs and the Josephson
effect and the fractional quantum Hall effect with composite fermions are the
two peripheral provinces of this embryonic country. To fix the frontier, the book
could have also been entitled “Noninteracting Electrons”. However, this title
would not have been quite correct either. It imposes a somewhat too strong
constraint, because the Coulomb interaction between electrons is discussed in
great detail when considering the Coulomb gap, Peierls and Mott transitions,
and some other topics indicated by dotted arrows on the map. However, the
problems of electron interaction are not reduced to Coulomb interactions alone.
Thus, the book is only a starting beachhead for performing such studies.
However, the beachhead itself is far from being well developed. You are a tour-
ist in a comparatively young still developing country. Some places have already
acquired their final structure and the scenery has hardly changed. And you may
also come across a building yard or a place which would change considerably to
get updated, so that in a couple of years everything would look quite different
in such places.
I do not know any other textbook covering similar topics altogether. There-
fore, some chapters and even some sections are preceded by references, in which
the respective topics are treated in detail and, at the same time, in an available
form. These are books, reviews, and even original articles (of course, their choice
is also somewhat subjective). As a whole, the system of references is not meant
to reflect the priorities. Each figure of the book that deals with experimental
results is supplied with references to the respective original paper, which would
allow one to elucidate the details of the experiment. However, the experiments
considered in the book were selected according to their eye-catching characterist-
ics irrespective of the time of the study. Some pioneering theoretical papers often
turn out to be unsuitable for primordial studies because of their too complicated
mathematical apparatus. Such papers are not included in the lists of references.
At the same time, there are some references to papers presenting vivid simple
models, which were abandoned in later publications.
Now, have a nice trip! It is better to move following the thick arrows. Two-
sided solid arrows indicate contacts with the outside world, whereas dashed and
dotted arrows show inner ties. Remember that there exists no canonical universal
route. So let everyone find his or her best path.
V. Gantmakher
Chernogolovka
1.06.2005

13. ACKNOWLEDGEMENTS
This book was written based on the course delivered for several years by the
author at the Moscow Physico-Technical Institute and Moscow State University.
All the students actively participated in its “optimization” by asking questions
in the course of lectures and by answering my questions in the subsequent exams.
I am grateful to V. Dolgopolov, Yu. Galperin, E. Rashba, and S. Studenikin for
valuable comments on my manuscript. Special thanks go to D. Khmel’nitskii, the
discussions with whom resulted in more rigorous formulations and the writing
of some new sections. In the chapter on the integer quantum Hall effect, I also
used valuable pieces of advice given by V. Dolgopolov and S. Murzin.

14. PRELIMINARY AND ADDITIONAL READING
on topics of metal physics not considered in this book
Electrons in an ideal lattice
A.A. Abrikosov. Fundamentals of the Theory of Metals. North-Holland, 1988.
N.W. Ashcroft and N.D. Mermin, Solid State Physics. Holt, Rinehart and Winston,
1969.
The Physics of Metals 1. Electrons (ed. J. Ziman). Cambridge University Press, 1969.
Transport in theτ-approximation and scattering
V.F. Gantmakher and Y.B. Levinson. Carrier Scattering in Metals and Semiconductors.
North-Holland, 1987.
Spin and charge densitywaves
R.M. White and T.H. Geballe. Long-Range Order in Solids. Academic Press, 1979.
G. Gr¨uner, Density Waves. Perseus Books, 2000.
G. Gr¨uner, Rev. Mod. Phys.60, 1129 (1988);66, 1 (1994).
Superconductivity
A.A. Abrikosov. Fundamentals of the Theory of Metals. North-Holland, 1988.
V.V. Schmidt, The Physics of Superconductors. Springer, 1997.
Two-dimensional electron gas and fractional quantum Hall effect
T. Ando, A. Fowler, and F. Stern, Rev. Mod. Phys.54, #2 (1982).
Physics of Low-Dimensional Structures (ed. B. Butcher, N.H. March, M.P. Tosi)
Plenum Press, 1993.

15. CONTENTS
1. Metals with strong disorder 1
1.1. Diffraction theory of electron transport in liquid metals 2
1.2. The Mooji rule 7
1.3. Saturation of resistivity 9
1.4. The Ioffe–Regel limit at high electron density 13
References 15
2. Quantum corrections to conductivity 16
2.1. Weak localization 17
2.2. Effect of magnetic field on weak localization 25
2.3. Antilocalization 28
2.4. Interelectron interference (Aronov–Altshuler effect) 35
References 41
3. Effect of the Coulomb interaction on the electron
energy spectrum 43
3.1. The Peierls transition 43
3.2. Structure of the impurity band in the case of low doping 45
3.3. The Coulomb gap 52
References 57
4. Hopping conductivity 58
4.1. Localized states and transitions between these states 58
4.2. Nearest-neighbor hopping 61
4.3. Variable-range hopping 64
4.4. Experimental observation of hopping conductivity 67
References 73
5. Metal–Insulator transitions 74
5.1. The Anderson transition 75
5.2. The Landauer formula for one-dimensional (1D) systems 78
5.3. Localization and role of correlations in 1D systems 82
5.4. Microwave modelling 88
5.5. Model of structural disorder 91
5.6. The Mott transition 94
5.7. The minimum metal conductivity? 99
References 100
6. Scaling hypothesis 102
6.1. Foundations and formulation of the scaling hypothesis 102
6.2. Three-dimensional (3D) systems 107

16. x CONTENTS
6.3. Two-dimensional (2D) systems 114
6.4. Scaling and spin–orbit interaction 120
References 122
7. Chemical localization 123
7.1. Intermetallic compounds in two-component melts 124
7.2. Quasicrystals 130
7.3. Metal–insulator transition in systems with high
electron density 136
References 138
8. Granular metals 139
8.1. Morphology and classification 139
8.2. Coulomb blockade and metal–insulator transition 144
8.3. Fractal granular metals 151
References 155
9. Integer quantum Hall effect 156
9.1. Spectrum and dynamics of two-dimensional electrons
in strong magnetic fields 157
9.2. Experimental observation of integer quantum Hall effect 164
9.3. Mechanism of plateau formation 169
9.4. Edge channels 175
9.5. Density of states of 2D electron gas in a magnetic field 180
9.6. Chains of phase transitions 183
9.7. Two-parametric scaling 189
References 195
APPENDICES 197
A. Elements of percolation theory 199
A.1. Approximation of effective medium 199
A.2. Percolation thresholds 202
A.3. Region close to the percolation transition 206
A.4. Example: Electrical conductivity of a strongly
inhomogeneous medium 208
References 211
B. Tunneling characteristics 212
Materials Index 223
Subject Index 224

17. 1
METALS WITH STRONG DISORDER
The motion of itinerant electrons in crystals is determined by the long-range
order. It is the long-range order that gives rise to the interference of electron
wavesscattered by individual atoms in a crystal, completely compensates elec-
tron scattering, and provides the stationary propagation of electronwaveswith
practically arbitrarywave vectorskexcept for thewaveswith thewave vectors
satisfying the condition
k
2
=(k−K m)
2
, (1.1)
whereK
mis an arbitrary reciprocal-lattice vector. Scattering of electrons with
wave vectors (1.1) is of a resonance nature so that the respective electronwaves
cannot propagate in a crystal at all. All the other electrons are scattered only
from the objects that break the crystal periodicity, which is taken into account
by the mean free pathl. In this context, the quantitylhas the sense of a distance
passed by an electron between two successive independent scattering events. Of
course, in order to keep the lengthlno shorter than the electronwavelength
λff2π/k
Fsatisfying the condition
k
Fl>1, (1.2)
the scattering events should not occur too frequently. Herek
Fis the radius of
the Fermi sphere
k
F=(3π
2
n)
1/3
, (1.3)
which is defined in terms of the free-carrier concentrationn. The limitation
imposed on the mean free path from below,lff1/k
F, is called the Ioffe–Regel
limit. In classical physics, inequality (1.2) may be described in the following way:
a sinusoidal segment shorter than thewavelength cannot be considered as a sinus-
oid. The analogous quantum-mechanical argument is based on the uncertainty
relation ∆k∆x∼1. Since ∆kshould be much less thank
F, the minimum pos-
sible uncertainty of the electron trajectory is ∆xff1/k
F. It is natural that the
distancelbetween the trajectory points where two successive scattering events
take place should exceed the minimum uncertainty.
In this chapter, we consider “real metals” in which the concentrationnis
such that the mean intercarrier distance is of the order of the mean interatomic
distancea,
n
−1/3
∆a≈3˚A,nffn
∗
≈4·10
22
cm
−3
. (1.4)

18. 2 1. METALS WITH STRONG DISORDER
In what follows, metals withnffn
∗
are calledstandard. The Fermi surfaces
of materials with such a high electron density and long-range order have rather
complicated shapes. However, all the necessary estimates can be made based on
the model of a Fermi sphere described by eqn (1.3).
The mean free pathlcan be evaluated from the value of the conductivityσ.
Substituting the Fermi radius given by eqn (1.3) into the expression forσ,we
arrive at the Drude equation
σ=
ne
2
l
ffkF
=(3π
2
)
−2/3
e
2
ff
n
1/3
(kFl). (1.5)
In accordance with inequality (1.2), the minimum value of the dimensionless
parameterk
Flequals unity. Then, it follows from eqn (1.5) that the resistivity
cannot exceedρ
∗
ff10(ff/e
2
)a. Of course, the numerical value of this quantity
following from eqn (1.5),ρ
∗
≈1000µΩ·cm, is only approximate and should
be refined experimentally. The experiments discussed below yield the following
ρ
∗
value for a standard metal, which will be used in what follows:
ρ
∗
≈(200–300)µΩ·cm. (1.6)
The existence of the limitingρ
∗
value allows us to formulate two questions:
1. What are the transport properties of a strongly disordered standard metal
with a highρvalue obeying, nevertheless, the inequalityρ<ρ
∗
?
2. Is it possible to overcome the limitρ
∗
and consider a standard metal with
ρ>ρ
∗
?
In terms of the simplest model described by eqn (1.5), the existence of such a
metal would mean thatl<a, i.e., that an electron is blocked within one unit
cell or is located in the vicinity of a single atom so that the metal is transformed
into an insulator. The metal–insulator transition induced by disorder is called
the Anderson transition; it is always observed in systems with electron density
considerably less than the value given in eqn (1.4). Thus, we can reformulate the
second question in this way:Is an Anderson transition possible in systems with
a high electron density?
Below, we give the answer to the first question and also start discussing the
second question and continue it in Chapter 7.
1.1. Diffraction theory of electron transport in liquid metals
The material of this paragraph is also discussed in the books by Faber (1969) and
Ziman (1979).
If static defects in a periodic lattice are located far from one another, they scatter
electrons independently. With a gradual increase in the defect concentration, the
corresponding scattering potentials start overlapping. This makes it difficult to
single out the space regions free from the scattering fields and unambiguously
determine which of the static defects is really responsible for the scattering event.

19. 1.1. ELECTRON TRANSPORT IN LIQUID METALS 3
A stronger disorder requires the development of a new approach to considering
its possible consequences. This approach was suggested by Ziman in his theory
of liquid metals.
It is well known that liquids possess only short-range order so that the nearest
environment of each atom is almost the same as in a crystal. However, this
“almost the same” gives rise to an uncertainty in the location of the atom with
respect to the initial atom, which increases with the distance from the initial atom
and, finally, leads to disappearance of the long-range order. It might seem that
the absence of the long-range order (so that each atom scatters independently)
should lead tok
Fl≈1 instead of the condition (1.2). However, in many instances
this is not the case, and, in particular, in elemental liquid metals. This is seen
from the resistivity valuesρ=1/σ. In order to estimateρ, we express the carrier
concentrationnin eqn (1.5) in terms of the valenceZ(i.e., the number of free
electrons per atom) and the atomic concentrationN=1/a
3
determined from the
specific weight of the melt,n=Z/a
3
. The values ofnand conductivity allow
us to determine the ratiol/a. In most of the elemental liquid metals, this ratio
exceeds 5, whereas in alkali metals it exceeds 100 (the only exception is Li for
whichl/a≈13). This signifies that the cross-section of scattering from individual
atoms is not too high (several times less thana
2
). A decrease in scattering is
explained by a high electron density and resulting pronounced screening. Each
electron “feels” not a true ion potential but only its small renormalized part
preserved after screening by other electrons, the so-called pseudopotential. For
the sake of brevity, we omit in this section the prefix “pseudo” and refer to a
pseudopotential as simply a potential.
The theory stated here describes the electron scattering from a weak but
rather extended random potential. In fact, the scattering is induced by the poten-
tialV(r) extended over the whole sample volume. It is assumed that the energy
spectrum is isotropic and that the electron energy depends only on the mod-
ulus of itswave vector,ε=ε(k), whereas thewavefunctions have the form of
unmodulated planewavesexp(ikr). The matrix element of the transition of the
electron with suchwavefunctions,
ϕ
ψ
∗
2
V(r)ψ 1dr=
ϕ
e
i(k1−k2)r
V(r)dr=V(q), (1.7)
is the Fourier component of the scattering potential with argument equal to the
wave-vector transfer during scattering,q=k
1−k2. The potentialV(r)isasum
of the potentialsv(r−R
i) of individual atoms located at the pointsR i,
V(r)=
ff
Ri
v(r−R i). (1.8)
Therefore, the Fourier component of the potentialV(r) is expressed in terms of
the Fourier components of the potentialsv(q) of individual atoms,
V(q)=
ff
Ri
ϕ
e
iqr
v(r−R i)dr=
ff
Ri
e
iqR
i
ϕ
e
iqr
v(r)dr=v(q)
ff
Ri
e
iqR
i.(1.9)

20. 4 1. METALS WITH STRONG DISORDER
Note: Equation (1.8), which describes the potentialV(r), is derived under the
assumption that the ions overlap only slightly, in other words, that there are no ions
separated by too shortR
i−R jdistances.
Compare: Formally the same potential is also used in the model of the structural dis-
order discussed in Chapter 5 dedicated to Anderson transitions. In Chapter 5, we
consider real and not pseudopotentials; the wellsv(r−R
i) are supposed to be rather
deep, so that, in principle, each electron may be located in its own well.
Since the scattering probability is expressed in terms of a squared matrix
element, one has to calculate the squared Fourier componentV
2
(q). Let the
volume occupied by a liquid metal be unity and the ion concentration beN.
Then,
|V(q)|
2
=|v(q)|
2
∼
Ri,Rj
e
iq(R i−Rj)
=|v(q)|
2
⎛
⎝N+
∼
Ri,Rj,i≈=j
e
iq(R i−Rj)
⎞
⎠.
(1.10)
The latter equality is valid because all theNdiagonal elements withi=jof the
double sum are equal to unity. Now, fix a certain ionj=j
0, translate the origin
of the coordinate system to the pointR
j0, and average the sum
∼
Ri
e
iq(R i−Rj0)
≡
∼
Ri
e
iqR
ϕ
i
,R
≡
i
=R i−Rj0,
over all the possible{R
i}configurations. Then, the summation overR jcan be
changed to multiplication byN. Denoting averaging by a bar above the symbol,
we obtain
|V(q)|
2
=|v(q)|
2
N
∝
1+
∼
Ri
e
iqR
i
ω
=|v(q)|
2
NS(q). (1.11)
The expression in brackets denoted asS(q) is called a structure factor. To
rearrangeS(q) and clarify its physical meaning, we introduce the probability
NP(r)d
3
rto find an ion in the volumed
3
runder the condition that another ion
is located at the originr= 0. The integral

P(r)d
3
rtaken over the unit volume
equals unity. If the positions of all the ions are statistically independent, then
P(r)≡1. The short-range order determines thePvalues at therdistances of the
order ofa, whereas asr→∞, the functionPalways tends to unity,P(r)→1,
so that the integral

P(r)d
3
rdiverges. Therefore, the Fourier transformP(q)of
the functionP(r) has a singularity in the form of delta function at the origin
q=0:P(q)=Q(q)+δ(q). The functionQ(q) serves as the Fourier transform
of the pair-correlation functionQ(r)=P(r)−1 related toP(r) and tending to
zero at larger. The functionQ(q) is regular at the pointq=0.
Now, replace the sumaveragedover all the atomic positionsR
iin the defini-
tion (1.11) of the structure factorS(q) by the integral overd
3
rwhere the
probabilityP(r) is a weighting factor. Ignoring the delta function (the difference

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

22. Kaikeksi kummakseen hän kuuli kohta miehensä äänen.
"Kumma kyllä, kun sinä soitit", sanoi Bob. "Minä olisin juuri
soittanut sinulle."
Annan sydän lakkasi ilosta hetkeksi sykkimästä. Hän oli ajatellut
samaa! Hän odotti henkeään pidättäen.
Sitten tuli jatkoa. Hän ei voinut tulla kotia päivälliselle. Kokonaisia
selityksiä, joita Anna ei kuullut.
"Oletko sinä pahoillasi? Miks'et sinä vastaa?"
"Ikävissäni! Eipä ensinkään! Hyvin tyytyväinen."
Koko elämä näytti Anna rouvasta tyhjältä ja sisällyksettömältä, kun
hän jälleen ripusti kuulotorven paikalleen ja tuntui melkein kuin Bob
kädenkäänteessä olisi pois pyyhkäisty hänen tunne-elämästään ja
mailmastaan. Hän meni verkalleen paikalleen vierashuoneen pöydän
viereen, kohoutti pikku Georgin vaatteita, jotka odottivat
korjaamista. Poika itse istui matolla ja leikki pienillä vaunuillaan.
Aurinko heitti akkunasta säteitään hyväillen hänen
valkoisenkellertävää, pehmeää tukkaansa, mutta Anna ei tuntenut
vähintäkään iloa siinä häntä katsellessaan. Hän tunsi epämääräistä
vihaa sielussa, suuttumusta kaikkeen ja kaikkiin sekä ennen muita
Bobiin. Näistä tunteista sukeltautui hänen mieleensä omituinen
kiusaava ajatus, että hänen omassa elämässään oli jotain epäselvää.
Kuinka hän on juuri tähän kotiin tullut vaimoksi ja äidiksi, kuinka se
on tapahtunut. Hän muisteli niitä aikoja, jolloin hän vielä oli nuori
tyttö ja vapaa; hän toivoi voivansa nähdä mailmaa samassa
puoliselvässä, hyväilevässä päivänpaisteessa kuin silloinkin. Mitä
varten tuo kaikki on poissa? ajatteli hän. Ja samassa juolahti hänen

23. mieleensä kysymys: Mikä siihen on syynä, että minä juuri nyt sitä
ajattelen?
Samassa hän säpsähti, kun telefoni soi jälleen. Hän luuli sitä
Bobiksi, joka olisi katunut ja päättänytkin tulla kotia päivälliselle. Se
olisi niin hänen tapaistaan. Anna rouva tunsi, jos hän nyt tulisi kotia,
olisi se ollut hänelle vielä suurempi pettymys kuin jos hän todellakin
olisi poissa. Hän meni vastenmielisesti telefoniin ja sanoi "halloo"
sellaisella välinpitämättömällä äänellä, jota hän itsekin ihmetteli.
Hän säikähti kuullessaan iloisen äänen kysyvän: "Onko pikku rouva
huonolla tuulella?" Gösta Wickner sieltä puhuikin ja silloin tunsi Anna
itsensä oikeen iloiseksi. "Eikös mitä, ei hän ole huonolla tuulella. Vain
vähän hermostunut." "Vai niin. Hermostunut vaan." "Voisinko minä
saada tulla päivälliselle?" "Kas kuinka kiusallista, ettei Bob ole
kotona." Gösta ei ollut kiihkeä, hän kertoi vaan tulevansa jonain
toisena päivänä.
Mutta Anna rouva oli saanut päähänpiston, joka näytti antavan
hänelle lujuutta. Hän pyysi Göstaa tulemaan päivälliselle, vaikkei Bob
ollutkaan kotona. Hän pyysi häntä laverrellen kuinka se olisi
hauskaa, jos hän tulisi.
Gösta Wickneriä ei ollut niin vaikeakaan siihen houkutella. Mutta
kun Anna rouva nyt ripusti kuulotorvea paikoilleen, niin hänen
sydämensä sykki ilosta.
Hän aikoi näyttää Bobille…
X.

24. Itse asiassa ei ollut vähintäkään ihmeellistä, että Gösta Wickner tuli
herra ja rouva Flodinin luo päivälliselle, vaikka talon isäntä oli poissa.
Olihan se tapahtunut jonkun kerran ennenkin, eikä siinä ollut
talonväki paremmin kuin vieraskaan huomannut mitään
ihmeteltävää.
Viime aikoina oli sitäpaitsi tapahtunut se kumma, että Anna ja Bob
tunsivat itsensä mitä iloisimmiksi niinä päivinä, joina he saivat tavata
Gösta Wickneria. Hänen läsnäolonsa näytti karkoittavan ne
sairaloiset mielikuvitukset, jotka koskivat heitä itseään ja
aviopuolisoiden välit olivat niinä päivinä ennallaan. He muuttuivat
luonnollisiksi, sopusointuisiksi ja helliksi toisilleen niinkuin ennenkin.
Niin, jopa eräänä iltana kestailtuaan ravintolassa Göstan kanssa Bob
pysähytti Annan keskellä katua suudellakseen häntä ja jatkoi
senjälkeen matkaansa sanoen samassa sydämellisen iloisena:
"Eihän se mitään ole, Anna. Eihän se ole kerrassaan mitään."
Myöskin vaikutti siihen se seikka, että Gösta Wickner puolestaan
oli melkein unohtanut kaikki, mitä hän oli Bobille salaisuutena
kertonut nuoruutensa tunteista Anna rouvaan. Sitäkin selvempää oli,
ettei Göstalla ollut eikä voinut olla vähintäkään aavistusta ystäviensä
murtuneista väleistä. Kerran hän oli sitä seuraavalla viikolla tavannut
Bobin yksinään ja silloin hän oli sanonut: "Sinähän muistanet, mitä
olet luvannut, etkä kerro vaimollesi?" "Mitä?" sanoi Bob hänelle
tavattoman oudolla maltillisuudella. "Niin, luonnollisesti sitä, jonka
minä kerroin sinulle jouluna." "En sanaakaan! Minähän olen
luvannut", vastasi Bob häikäilemättä. Tämän hetken perästä
rauhoittui Gösta Wickner. Sillä kun muuten totuutta rakastava henkilö
joskus on pakoitettu valehtelemaan, tekee hän sen niin
vakuuttavasti, että ei kukaan voi epäillä.

25. Senvuoksi Gösta Wickner tunsi itsensä hyvin rauhalliseksi
lähtiessään päivälliselle kahden kesken Anna rouvan kanssa ja Anna
taas puolestaan olisi mitä vakuuttavimmin kieltänyt, että siinä olisi
ollut mitään erityistä, jos sitä olisi kysynyt häneltä. Juuri tänään hän
kuitenkin huomasi erikoisen merkitsevää siinä salaisuudessa. Hän
tunsi viekoittelevaa ajatuksessa saada vieraita omin päinsä, joista
Bob ei tietänyt. Hän nautti vapaudestaan, mitävarten hän ei sitten
nauttisi omasta vapaudestaan ja käyttäisi sitä hyväkseen? Anna
rouva tunsi aivan erikoisen vapauden halun virtailevan tänään
itsessään ja hän nautti täysin siemauksin siitä, että hän oli nyt vain
itse oma neuvojansa. Sitäpaitsi ei hän ennen päivällistä ehtinyt juuri
ajatella muuta. Ensin oli Georg laitettava siistiksi ja sitten pöytä
katettava hienoimmilla pöytäliinoilla ja kauneimmilla astioilla. Ja
lopuksi oli Annan laitettava itsensä hienoksi.
Siihen tarvittiin enimmän aikaa. Sillä hän pukeutui itse uuteen,
harmajaan, hyvin istuvaan kävelypukuun ja liiviin, jossa oli suuret ja
uhkeat napit. Anna rouva ei koskaan nauttinut mielestään muusta
niin paljon, kuin uusista puvuistaan. Hän tunsi itsensä niin hienoksi
ja yhtä nuoreksi kuin hänen uusi, käyttämätön pukunsakin oli. Kaikki
vanha, ikävä ja vähäpätöinen heitettiin pois kuin vanha pukukin, ja
hän itse oli kerrassaan nuori ja iloinen, ja hän tunsi elämän
hymyilevän itselleen. Hän tunsi ikäänkuin muuttaneensa takaisin
omiin neitsyyspäiviinsä, kun hän käveleskeli uneksien ja vuotteli
jotain erikoista tapahtuvaksi. Hän sitoi mustalla samettinauhalla
metaljongin kaulaansa. Kapea musta samettinauha, joka upposi
hieman kuulakan valkeaan ihoon. Metaljongissa oli Bobin valokuva ja
Anna rouva oli niin riemastuksissaan, että hän suuteli koristetta
ennekuin hän sitoi sen kaulaansa.

26. Kepein, joustavin askelin meni hän saliin ja siellä seisoi jo Gösta
Wickner myhäillen hänelle.
Anna rouva tunsi kasvojensa punehtuvan vain siitä yllätyksestä,
että hän niin äkkiarvaamatta sai nähdä vieraansa. Hän kiiruhti
pudistamaan hänen kättään.
"Oletteko jo tullut?"
Hän katsoi mielihyvällä järjestelyjä ympärillään.
"Täällähän on juhla. Ja miten hieno te itse olette!"
Gösta Wickner oli miettinyt syytä siihen kylmään äänen sävyyn,
jonka hän kuuli huutavan halloota telefonissa. Hän oli valmistautunut
näkemään epäjärjestystä ja sensijaan hän tapasikin täydellisen
vastakohtaista. Seuraus siitä oli, että hän itsekin tuli kirkkaalle
mielelle kaikesta siitä päivänpaisteesta, joka oli täällä häntä
vastassa.
"Minä tahdon olla iloinen tänään", sanoi Anna rouva.
"Olkaa hyvä."
Hän otti vierastaan käsikoukusta ja vei pöydän luo. He nauroivat
molemmat, puhuivat pari sanaa Bobista ja istuutuivat.
Siitä tuli iloinen päivällinen, pullo viiniäkin tuotiin pöytään. Kynttilät
paloivat kruunussa ja akkunaverhot vedettiin alas. Kun päivällinen
loppui, siirtyivät he Bobin huoneeseen, paperossit sytytettiin ja he
lavertelivat kuin kaksi iloista lasta.

27. Kuten sanottu, olivat he ennenkin kahden kesken päivällisellä
olleet, joten tapaus ei ollut uusi. Mutta Anna rouva ei ollut koskaan
ennen tuntenut olleensa niin hyvällä tuulella kuin tänään. Hän
huomasi Bobin häviävän ajatuksistaan sitä enemmän mitä
kauvemmin päivällinen kesti ja hänen sydämensä yhä keventyi, kun
hän sen huomasi. Ihmeellisesti, ei ensinkään tuskaisesti hän luisui
pois hänen sydämeltään ja se sai hänet ajattelemaan, että Gösta ja
hän istuivat kodissaan. Se oli heidän kotinsa ja kaikki mitä oli ollut,
oli poissa ja unohdettu. Sitä ei ollut koskaan tapahtunut. Koko elämä
oli heille ollut vain unta ja nyt he olivat valveilla. Kaikki tuntui
hänestä niin keveältä ja ihmeelliseltä, melkein kuin uusi, virkistävä
ruumiinlämpö olisi alkanut virtailla koko hänen olennossaan. Hän
riemastui tuntiessaan itsensä niin keveäksi ja vapaaksi ja koko hänen
pieni olentonsa säteili nuoruutta.
Kun he yhdessä menivät Bobin huoneeseen, oli kaikki tuo niin
lumoavasti kutoutunut hänen mielikuviinsa, että Anna rouvan täytyi
nauraa ääneensä omille ajatuksilleen.
"Mitä te nauratte", kysyi Gösta Wickner.
Anna oli ajatellut ja ajatuksensa niin kietonut mielikuviinsa, että
hän olisi pitänyt aivan asiaan kuuluvana, jos Gösta silloin olisi
laskenut kätensä hänen vyötäisilleen ja suudellut häntä kiitokseksi
ruuasta. Sitä hän ei luonnollisesti voinut sanoa. Ja senvuoksi hänen
silmänsä välkähtelivät monin verroin hilpeämmin, kun hän vastasi:
"Niin, tiedättekös, kun minä katsoin teitä selän takaa, niin te
näytitte minusta niin naineelta mieheltä."
Anna rouva tunsi silmänräpäyksen joutuneensa lasiliukkaalle jäälle.
Mutta hän sai samassa kykyä ohjata liikkeitään, joka yllätti hänet

28. itsensäkin, ja äkkinäisellä käänteellä hän muuttui vakavaksi, taputteli
Göstaa olkapäälle ja sanoi:
"Olipa oikeen hyvä, kun tulitte. Minä olin koko päivän niin
seuransairas."
Hän hymyili ystävällisesti ja rauhallisesti, mieliala oli jälleen valoisa
ja iloinen, joka oli tuskin silmänräpäykseksi äsken häiriytynyt. Gösta
Wickner oli mitä paraimmalla tuulella ja alkoi kertoa. Hän kertoi
kerrassaan erinomaisesti, ja hänellä oli koko varasto leikillisiä kaskuja
ihmisten suhteista muistissaan ja ne vaikuttivat Annaan hyvää. Hän
tunsi koko ajan siitä asti levänneensä, kun Gösta tuli. Syy tähän oli
aivan yksinkertaisesti siinä, että Gösta Wickner oli kerrassaan Bobin
vastakkainen luonne. Täällä ei ollut mitään hermoheikkoutta, ei sitä
hentoa hellyyttä, joka aina kerjäsi vastausta. Ei mitään ärtyisää,
kiusallisen arkaa, eikä vähintäkään tyytymättömyyttä, joka Bobissa
alinomaan väijyi, niin usein kuin hän oli saanut jotain mietittävää.
Gösta Wickner sai toisinaan olentoonsa eriskummallista luottamusta
herättävää arvokkaisuutta, joka melkein voi vaikuttaa lämmittävästi,
vaikka hänen ymmärryksensä oli sitä vähemmin nukuksissa. Voi
sanoa, hän oli vahti itselleen. Hän voi olla ystävällinen, jopa osottaa
hyvyyttäkin ystävilleen, mutta juuri niin harkiten, että hän tiesi,
kuinka paljon hän sanoi ja miten pitkälle hän tahtoi mennä.
Alinomaan sai hänestä sen käsityksen, että hän määräsi itse
itsestään ja omista suhteistaan. Tämä ehkä alusta alkaen kaikkein
enimmän vaikutti sekä kunnioitusta herättävästi että
puoleensavetävästi Bobiinkin, ja nyt sai myöskin se Anna rouvan
tuntemaan itsensä huvitetuksi hänen seurassaan. Hän tunsi
ikäänkuin juovansa voimaa ja sielunrauhaa puhellessaan tuon
miehen kanssa, joka oli niin varma itsestään ja jonka tasapainoa ei
mikään voinut häiritä.

29. Ennenkuin Anna rouva huomasi sanojaan, olikin hän alkanut
puhua Bobista Göstalle. Se tuli aivan ajattelematta ja hän melkein
pelästyi, kun hän oli alkanut. Sillä sellaista ei koskaan ennen tullut
kysymykseenkään hänen ja Bobin ystävän kesken. Ylipäätään ei
Anna rouva ollut koskaan kenellekään puhunut miehestään tai
tunteistaan häneen. Mutta Anna oli nyt tänä iltana sellaisella tuulella,
jolloin tuntuu kaikki luonnolliselta ja senvuoksi hän puhui edelleen
Bobista juuri senvuoksi, että Gösta hyvin hyvästi tiesi, kuinka paljon
hän piti hänestä. Hän varoi taitavasti sellaista, josta olisi voinut
huomata, mitä oikeastaan viime aikoina oli heidän välillään
tapahtunut. Mutta hän puhui kuitenkin keventääkseen sydäntään
uskomalla salaisuutensa Göstalle. Hän kertoi kuinka Bob oli
herkkäluonteinen, ja helläsydäminen ja kadotti niin helposti
tasapainonsa. Hän kiihtyi pienimmästäkin ja kun hän kerran jostakin
tuli kuohuksiin, joutui hän pian pois suunniltaan.
Anna rouva kuvaili yksityisseikkoja. Hän kertoi ne iloisella tavallaan
ja lisäsi:
"Ymmärrättehän, miten se voi tulla väsyttäväksi, kun kerran pitää
ihmisestä?"
Anna rouva huomasi tätä kertoessaan juuri sanat sanottuaan niin
merkillisesti vieläkin enemmän sydämensä kevenevän. Ja mitä
iloisemmaksi hän tuli, sitä eloisammasti hän tunsi pitävänsä hänen ja
Bobin yhteisestä ystävästä. Hän oli sydämellisesti kiitollinen ja tunsi
Göstan ansioksi, että niin paljon painostavaa oli ikäänkuin solunut
pois hänen näköpiiristään. Hän näki kaikki niin selvästi tänä iltana.
Niin ihmeellisen kirkkaana.
Ja ensi kerran hän tuli selvästi ja rohkeasti ajatelleeksi:

30. "Miksei hän silloin ymmärtänyt enempi, kun Bob ensi kerran tuli
hänen mailmaansa ja melkein heti otti vain hänen sydämensä?"
Anna rouvasta tuntui ihmeelliseltä, ettei hän silloin ollut mitään
nähnyt. Joutuin, kirkkaana ja melkein koko mailma seuralaisenaan
liukui tuo ajatus hänen aivojensa läpi. Se hävisi päiväpaisteisen ja
pilvettömän hymyn viemänä yhtä helposti kuin se oli tullutkin.
Kun Gösta nousi mennäkseen, tuntui Annasta, ettei hän pitkän
pitkiin aikoihin ole ollut niin onnellinen, ja nauroi sanoessaan:
"Ajatelkaahan, minä olen Georgin unohtanut kokonaan. Nyt hän
on saanut nukkua yksin."
Gösta Wickner meni ja Anna rouva istuutui pianon ääreen. Hän
soitti vanhoja kappaleita, joita hän oli silloin soittanut, kun hän vielä
oli nuorena tyttönä ja koko elämä hymyillen vietteli häntä. Sävelet
olivat saaneet uuden soinnun, jota hän mielestään ei ollut koskaan
ennen kuullut. Hän toivoi oppivansa laulamaan, hänestä tuntui, että
häneen sittenkin kätkeytyi hitusen lauluääntä, vaikka hän ei koskaan
ennen ole sitä aavistanutkaan.
Silloin kuuli Anna rouva miehensä askeleita eteisestä ja lopetti
äkkiä soiton nousten pianon äärestä. Tuskaisin tuntein hän
ihmetellen huomasi Bobin läsnäolon häiritsevän hänen iloaan.
XI.
Kun mies jättää iloisen seuransa ennen illallista mennäkseen kotiinsa
aivan yksinomaan senvuoksi, ettei vaimon tarvitse yksinäisyydessä
ikävöiden viettää iltaansa, niin on hänellä oikeus toivoa edes hieman
lämpöistä vastaanottoa, ja jos hän ei sitä saa, niin hän

31. katkeroituneena syvästi sydämessään katuu kaunista tekoaan ja
liikanaista jalomielisyyttään. Sillä ei mikään ole nolaavampaa kuin
osoittaa tietämättään ystävyyttä, jota ei ensinkään ole kaivattu.
Toinen seikka, jos itse on sekä herättänyt ystävällisyyttä että
kohdellut hyvyydellä eikä sitten kunnioita mitä on kuitenkin
vastaanottanut. Nainen tuskin voi halpamaisemmaksi tulla. Se on
melkein ruminta, mitä ihminen voi tehdä, ja sellainen herättää
suoranaista ivaa ja halveksumista, jota on synti kehittää
paremmassa ihmissielussa.
Tällaista ja paljon muuta samantapaista kierteli Bobin aivoissa,
kun hän tänä iltana kotiin saavuttuaan tervehti vaimoaan. Iloisena ja
kevein mielin hän tuli, kun oli tavannut Göstan tiellä ja saanut tietää,
ettei hänen vaimonsa ollut ollutkaan yksin. Tämä oli heittänyt yhden
kiven Bobin sydämeltä. Sillä hän oli varmasti kuullut telefonissa
vaimonsa äänessä jotain raskasta ja katkeraa ja toivoi mielipahan nyt
olevan ohi.
Bob tuli sisään tyytyväisyyttä ja mielihyvää uhkuvin mielin. Hänellä
oli niin paljon hauskaa, jota hän ikävöi saada kertoa vaimolleen. Hän
oli jo edeltäpäin nauttinut ajatuksesta saada kuulla hänen nauruaan.
Anna otti hänet ystävällisesti vastaan, mutta Bob oli odottanut hänen
riemastuvan, kun hän tuli niin aikasin. Senvuoksi hän kylmeni äkkiä
ja kun Bob kylmeni, niin ei ollut suuttumuskaan kaukana.
"Enkö minä olekaan tervetullut?" sanoi hän koettaen laskea leikkiä,
joka ei kuitenkaan näyttänyt onnistuneen. Sillä lepyttävää hymyä,
jota hän odotti, ei ilmennytkään hänen vaimonsa huulille. Hän
vastasi vaan välinpitämättömästi: "Kyllä, varmastihan sinä olet
tervetullut", mutta kun Bob oli toivonut olevansa ikävöity, niin
vastaus ei tuntunut hänestä vähääkään tyydyttävältä.

32. Hän ilmaisi sen myöskin ja tällä kertaa hänen äänensä ei ollut
enää leikillinen, vaan masentunut ja soimaava. Tämä teki Anna
rouvan, joka hetki sitten oli tuntenut sydämensä niin keveäksi ja
mielensä iloiseksi, jälleen tuskaiseksi ja hän sanoi senvuoksi
onnistumattomasti hillityllä äänellä.
"Minä en olisi koskaan uskonut, että sinä tulisit kotia. Sinä olisit
voinut hyvin kernaasti olla poissa, jos se sinua paremmin miellytti."
Tästä Bob ärtyi kylliksi ja hän ei voinut olla huomauttamatta, että
hän oli tullut juuri vaimonsa vuoksi ja sellainen teko vaatii
tunnustusta.
Bob ei voinut ymmärtää, miksi Anna rouva olisi pitänyt hänen
viipymistä parempana, kun hän sanoo tulleensa ainoastaan hänen
itsensä vuoksi, ja senvuoksi hän suuttui kovin, kun hänen vaimonsa
aivan kylmäverisesti vastasi:
"Enhän minä ole koskaan sinulta sitä pyytänyt."
Bobista tuntui tuo tulleen sydämettömästä rinnasta eikä hän
hetkeen kiukusta hämmenneenä saanut sanaakaan sanotuksi
puolustuksekseen. Hän oli siinä määrin loukattu, ettei hän edes
kyennyt puolustautumaan ja senvuoksi hän ei löytänyt muuta keinoa
kuin antaa vaan sokeasti takaisin.
"Oletko sinä ollut yhtä herttainen Göstallekin", vastasi hän, "silloin
minä en onnittele häntä."
Anna rouva kuohui sekä vihasta että sanoissa piilevästä ivasta.
"Eikö minulla ole oikeus tavata ystäviäni, kun sinulla kerran on
oikeus käydä ystäviesi luona?" sanoi hän.

33. "Sitä minä en ole sanonutkaan", vastasi Bob rauhallisemmin.
"Et, mutta sitä sinä tarkoitit. Sen kuuli sinun äänestäsikin. Onko
minulla oikeutta tai ei?"
Molemmat huomasivat menneensä liian pitkälle ja juuri se kiihoitti
heidän vihaansa. Nämä sanat olivat vain alkua näytelmään, jossa
sitten kaikkein kummallisimmat syytökset seurasivat toisiaan ja jossa
toinen asiallinen vahti toisen hengenvetoa saadakseen tilaisuuden
purkaa kaikki vihansa, joka vitkalleen oli hänessä itsessään sanoiksi
muodostunut.
Tätä purkausta seurasi pitkä ja kiusallinen hiljaisuus, jolloin
molemmat tunsivat elämässään tapahtuneen aivan uuden
käännöksen. He istuivat siinä vierekkäin lähellä toisiaan, hikisinä
huohottaen ja raivosta kalpeina. He tuijottivat kumpikin ihmetellen
toisiinsa ja molemmat olivat näkevinään oudot kasvot, jotka
tuntuivat heistä niin vierailta ja jotka he nyt vasta ensi kerran
näkivät.
Anna rouva purskahti itkuun, suorana hän istui, antaen
kyynelvirran vieriä poskilta rinnoille ja helmaan eikä kohottanut
kättään kuivatakseen kyyneleitään. Mutta Bobin sydän oli kova tällä
kertaa. Liikahtamatta hän nauttien kuunteli vaan hänen itkuansa.
Anna rouva nousi sitten mennäkseen huoneeseensa. Mutta
ennenkuin hän meni, katsoi hän Bobiin ja sanoi.
"Sinä luulet, että minä voin hyvin helposti unohtaa sinut toisen
vuoksi. Sinä olet sen sanonut ja sitä minä en koskaan unohda."

34. Siihen Anna rouva jätti hänet. Ja Bob istui siinä murtuneena
ajatellen iloisen päivänsä surullista loppua.
XII.
Seuraavana päivänä kulkivat Bob ja Anna kierrellen toisiaan kuin
kaksi pahantekijää, jotka tietävät saman rikoksen ja molemmin
puolin syyttävät toisiaan sen alkuunpanijaksi. He olivat molemmat
väsyneet ja kyllästyneet itseensä ja koko mailmaan, ja he tunsivat
ikäänkuin tulevaisuuden näköpiiri olisi kutistunut yhteen heidän
ympärilleen.
Aamiaispöydässä katkaisi Anna rouva äkkiä hiljaisuuden ja sanoi:
"Tällaistako olisi tapahtunut meille! Että sinä ja minä olisimme
voineet sanoa toisillemme sellaista! Kaikki muut, mutta emme vaan
me."
Hän ei sanonut tätä vastausta siihen odottaakseen. Hän sanoi sen
vaan vastauksena omille ajatuksilleen ja hänen katseensa solui Bobin
ohi hänen taakseen huoneeseen.
Bob puolestaan ymmärsi kyllä ajatuksen sanoissa. Hän itse oli
ajatellut samaa. Mutta hän oli niin kipeästi katkeroitunut, ettei hän
voinut yhtyä niihin.
"Miksei meille niin hyvin kun muillekin?" sanoi hän sensiaan.
Pikku Georg istui heidän keskellään tähystellen vanhempiaan
suurilla silmillään ja ihmetteli kovin, miksi he näyttivät niin
ikävystyneiltä eikä pappa suudellut mammaa lähtiessään.

35. Vaikka Bob olisi kuinkakin tarkkaan sielustaan haeskellut, tuskin
hän kumminkaan olisi ajatuksissaan löytänyt mitään niin vierasta
kuin hän noissa sanoissaan lausui, jotka hän juuri oli päästänyt
suustaan. Sillä se juuri nykyään lakkaamatta yhtenään kiinnitti hänen
ajatuksiaan.
Että tämä oli tapahtunut juuri heille! Tämä oli Bobista niin
käsittämätöntä, koko elämä alkoi tuntua hänestä suurelta ja
ratkaisemattomalta arvoitukselta. Ennen oli kaikki näyttänyt hänestä
niin yksinkertaiselta ja selvältä. Kaikki mikä koski häntä itseään,
hänen vaimoaan, lastaan ja kotiaan, kaikkea sitä oli hän tuskin
ajatellut toisin kuin lintu, joka laulaa kesällä, ajattelee
auringonpaistetta ja tuoretta vihantaa, jotka viekoittelevat hänet
visertelemään. Nyt hän sai niin paljon enemmän aihetta
ajattelemiseen, hän tunsi ihmeellistä aavistusta tulleensa jollain
kummallisella tavalla petetyksi. Hän ei tarkoittanut ensinkään, että
hänen vaimonsa olisi hänelle uskoton edes ajatuksissaankaan. Bob
voi jotain suutuksissaan sanoa sinne päin, mutta ajatella vakavasti
sellaista — ei, sitä hän ei voinut. Kun Bob sanoi itselleen olevansa
petetty, niin silloin siinä oli kokonaan toinen tarkoitus. Oli jotain, jota
hän oli toivonut saavansa aina omistaa, joka nyt oli huomaamatta
alkanut luisua hänen käsistään. Jotain lämpöistä ja jaloa hän oli
vaalinut omaisuutenaan ja joka nyt päivä päivältä oli muuttunut yhä
kylmemmäksi ja arvottomammaksi. Bob ei voinut koskaan sitä
itsekseen lausua. Hän etsi etsimällä sanoja, jotka voisivat selittää
sitä, mitä hän tarkoitti, mutta hän ei löytänyt. Hän tunsi vaan, että
kaikista, joita hän yritti yhdistellä, puuttui sisällystä.
"Rakastaako hän minua?" ajatteli hän itsekseen virkahuoneessaan
kirjojensa ääreen kumartuneena.

36. "Onko se mahdollista, että hän olisi kyllästynyt minuun?" Tätä
ajatusta seurasi yhtäkkiä toinen:
"Rakastanko minä todella häntä?" Bob ei voinut vastata tähänkään
kysymykseen ja hän koetti päästä siitä, koskei hän tohtinut
ajatuksissaan muodostaa sellaista vastausta, joka häntä pelotti. Hän
ei voinut elää ilman vaimoaan, siinä oli kaikki mitä hän tiesi ja tunsi,
ja muuta vastausta hän ei myöskään voinut itselleen antaa.
Mutta niin paljon Bob tiesi, että hän ja Anna olivat alkaneet kulkea
omia teitään ja että he olivat herjenneet kysymästä, mitenkä toinen
eli toinen aikaansa vietti ja mihinkä hän sen kulutti. Anna rouva oli
saanut omista oikeuksistaan sellaisen käsityksen, jota hänellä ei ollut
koskaan ennen ollut, hän vaati vapautta itselleen, tarvitsematta
selittää, mihin hän sitä käytti. Bob ei voinut hänen vaatimustaan
kumota ja hänellä oli niin hyvä syy, että hänen oli vaikea vastustaa
häntä. Samalla jätti Anna rouva hänelle yhtäläisen vapauden, jota
hän ei koskaan ollut pyytänytkään eikä tiennyt mihinkä hän sitä
käyttäisi. Hän tiesi yhtä vähän mihinkä hänen vaimonsa käytti
vapautensa. Hän tiesi ainoastaan, että jos hän telefonoi
aamupäivällä kotiin, niin hän varmasti sai odottaa vastaukseksi, että
rouva oli mennyt ulos, ja jos hän iltapäiväksi esitti jotain huveja, niin
oli hänen vaimonsa edeltäpäin jo kiinni työssään tai oli hänellä
kaupungilla muita puuhia, jotka estivät häntä.
Bob kummeksi kaikkea tätä, mutta ei tohtinut epäillä eikä
uskaltanut edes kysyä. Hänellä oli vain hämäränä käsityksenä, että
kaikki oli murtunut pirstaleiksi ja toisinaan voi hän vaan ihmetellen
odottaa jotain tapahtuvan. Sillä jotain täytyy tapahtua, joka lopettaa
tällaisen elämän, siitä hän oli varma. Mutta mitä oikeastaan voisi
tapahtua? Bob ei löytänyt vastausta siihen eikä voinut rauhoittaa

37. itseään silläkään, että tuo levottomuus, joka häntä yötä päivää
kidutti, oli vain luulottelua.
Bob istui eräänä iltana yksin kotona. Anna rouva oli mennyt
vierailulle erään ystävättärensä luo ja Bobin piti työskennellä. Mutta
työ ei tahtonut ottaa oikeen sujuakseen. Bob tunsi itsensä
rauhattomaksi ikäänkuin hän olisi pelännyt onnettomuuden millä
minuutilla tahansa voivan hiipiä ovesta sisään.
Ovi avautui ja pikku Georg pistäytyi sisään. Hän hiipi hiljaa, jottei
häiritsisi isää, jolle hän tahtoi sanoa vaan hyvää yötä.
Bob nosti poikansa polvilleen ja alkoi jutella hänen kanssaan. Ja
Georg alkoi kertoa vieraasta koirasta, jonka kanssa hän oli leikkinyt
Humlepuistossa.
Bob istui hiljaa hyväillen poikansa hiuksia ja sillä välin sekavat
ajatukset heräsivät ja hävisivät hänen aivoissaan. Mutta poika
huomasi isän olevan hajamielisenä ja kysyi harmistuneena:
"Mikset sinä vastaa?"
"Mitäs minä vastaisin?" kysyi Bob ja koetti näyttää leikilliseltä.
"Ajattele vain hupaisesti", sanoi poika.
Bob tunsi tuon vastauksen omituisella tavalla koskevan kipeästi
itseensä. Hän tunsi aina unohtaneen poikansa, tuskin tunsi häntä, ja
lapsi nyt avoimella tavallaan soimasi häntä siitä.
Mutta Georg oli jo ruvennut ajattelemaan muuta.
"Miksei äiti nyt ole koskaan kotona?" kysyi hän.

38. Kysymys vaikutti Bobiin kuin ankara korvapuusti. Hän suuteli lasta
kätkeäkseen tältä kyyneleitään, jotka pulpahtivat hänen silmiinsä,
pisti pojan ovesta sisään ja pyysi hänen mennä nukkumaan.
Senjälkeen hän nousi ylös ja sulki oven kahteen lukkoon, jottei
kukaan voisi päästä näkemään kuinka kuohuksissa hänen mielensä
oli.
Hänet valtasi uusi ajatus. Hänen vaimonsa alkaa unohtaa lastaan.
Hän ei leiki enää pojan kanssa kuten ennen, hän tuli niin pian
kärsimättömäksi kuin tämä pyysi hänen apuaan ja lähetti hänet aina
lastenkamariin.
Oliko todellakin aina ollut niin, myöskin silloin kun hän toisinaan
leikki pojan kanssa, hemmotteli häntä ja oli iloinen häntä hienosti
vaatettaessaan?
Heidän keskinäinen rakkautensa, vieraat ystävyyssuhteet, huvit,
henkiset harrastukset — kaikki tuo oli täyttänyt heidän elämänsä
niin, ettei siellä ollut sijaa heidän omalle lapselleen, joka sai kasvaa
palvelijain seurassa.
Siinä on syy heidän onnettomaan elämäänsä, ajatteli Bob ja päätti
tarmokkaasti puhua siitä Annan kanssa. Kaikki muuttuisi toisin,
ajatteli hän. Täytyy — — —
Bob puhui myöskin Annalle asiasta. Mutta se ei tullut kumminkaan
paremmaksi. Hänen vaimonsa selitti niin jyrkästi kaikki, mitä hän
esitti, tyhjiksi houreiksi ja luulotteluiksi, että Bobin täytyi lopulta
myöntää Annan olevan oikeassa ja hänen itsensä väärässä.
Rauhallisemmaksi hän ei tullut kumminkaan. Vaimonsa sanoissa
hän oli tuntenut hänen kylmyytensä.

39. XIII.
Pari päivää sen jälkeen istui Bob eräänä sunnuntaina aamupäivällä
Gösta Wicknerin luona Arsenalikadun varrella. Herrojen välissä oli
pelipöytä ja Bob oli juuri voittanut pelin.
Se tapasi muutoin aina saada hänen hyvälle tuulelle. Mutta tällä
kertaa näytti siltä kuin hän olisi voittanut tietämättään. Ja kun peli
loppui, nousi hän pöydästä, ikäänkuin hän olisi vain odottanut pelin
keskeyttämistä voidakseen saada tilaisuuden itse puhua.
Hän alkoi kertoa ystävälleen omista suhteistaan. Sitä Bob ei ollut
koskaan ennen tehnyt. Hänelle ei ollut koskaan johtunut
mieleenkään ilmaista edes sanallakaan kellekään elävälle ihmiselle,
ettei kaikki ollut niin kuin piti hänen ja vaimonsa välillä. Senvuoksi
olikin Bob äärimmäisyyteen asti kiihtyneellä mielellä, hän tuskin näki
sitä, jolle hän puhui.
Olisipa Bob nähnyt, niin hän ei olisi mitenkään voinut olla
huomaamatta sitä harmillista asemaa, johon Gösta Wickner huomasi
joutuneensa. Hän, joka muuten oli tottunut hallitsemaan ilmeitään
kaikissa olosuhteissa, sai polttavan punan koko kasvoihinsa. Nyt
Gösta kumminkin kuului niihin, jotka tietävät voivansa tahdon
ponnistuksella punastuksestansa päästä. Hän käytti myöskin tätä
taitoaan ja kun Bob puhui kauvan, sai hän hyvää aikaa voittaakseen
kasvojensa ilmeet jälleen valtoihinsa.
Kun Bob lopetti ja nosti katseensa, niin oli Gösta jo aivan
rauhallinen. Vieläpä Bob luuli lukeneensa selvää osanottoa ystävänsä
ilmeissä. Oli hetken hiljaisuus, jolloin Bob odotti saavansa kuulla,
mitä ystävällä oli sanottavaa. Hän odotti Göstalta neuvoa, neuvoa,
joka kenties tekisi kaikki hyväksi. Jonkunlaisella epätoivoisella

40. tarmolla hän oli takertunut tähän ajatukseen, pelaaminen oli vain
ollut tyhmä tekosyy, jota hän käytti puhelimessa ilmoittaessaan
tulostaan ja hän oli koko ajan katunut, että hän oli ottanutkaan sitä
suojakseen.
Gösta Wickner luonnollisesti ymmärsi nyt hyvin hyvästi kaikki ja
itse asiassa hänen todellakin vilpittömästi tuli sääli Bobia. Se sopi
niin mainiosti tuohon hänen teoriaansa, että kaikissa avioliitoissa
ilmenee sairaloisuutta, onnellisimmassa tapauksessa käännekohta —
mahdollisesti myös käännetapauksia. Hän kehitti aivan luonnollisesti
tämän käsityksensä Bobille ja sanoi, että hänen mielipiteensä
mukaan luultavasti ovat kaikki avioliitossaolevat elämässään
kokeneet samanlaista.
Mutta Bob pudisti päätään. "Miten se voi olla mahdollista?" sanoi
hän.
"Voiko rakkaus huonota vihaksi?"
"Kyllä", vastasi Gösta. "Minähän en kyllä ole ollut naimisissa, mutta
niin Relling sanoo. Niin, minähän en voi kokemuksesta sitä tietää.
Mutta kun kaksi ihmistä menee naimisiin yksinomaan rakkaudesta,
niin tuntuu se minusta aivan luonnolliselta. Mutta järjellinen avioliitto
— se on kerrassaan toista. Silloin yhtyy kaksi ihmistä senvuoksi, että
he ovat huomanneet sopivansa toisilleen, ja kumpikaan ei vaadi
enempää kuin toinen voi antaa."
"Mutta jos luonto herää eloon ja vaatii osaansa", sanoi Bob, joka
ei nyt kärsinyt minkäänlaisia hyökkäilyjä rakkauden kimppuun.
"Se tapahtuu verrattain harvoin", vastasi Gösta. "Mutta kun
rakkaus yhdistää kaksi ihmistä — se on samaa kuin luottaa häilyvään
luonnonvoimaan. Toisena päivänä se on hyvä ja toisena paha.

41. Toisena päivänä se hyväilee ja toisena puree. Onneksi olemme
kehittyneet jossain määrin lannistamaan luonnonvoimia. Tässä se
merkitsee niin paljon, että kun luonnonvoimat ovat raivonneet
aikansa, niin asettuvat ne rauhaan ja silloin palaa onnikin takaisin."
"Niinkö luulet?" kysyi Bob.
"Aivan varmasti", oli vastaus. "Tehän olette olleet naimisissa jo
yksitoista vuotta? Silloin olette ehtineet kyllästyä rakkauteenne. Ja
sitten tulee reaktioni. Se on kerrassaan luonnollista. Kun se on ohi, ei
kumpikaan teistä ymmärrä sitten, mistä te olette oikeastaan
riidelleet."
Bob istui ja kuunteli ystävänsä sanoja ja ihmeekseen huomasi
niitten rauhoittavan häntä. Hän tunsi ihmeellistä helpoitusta,
ikäänkuin olisi saanut heittää raskaan kuorman sydämeltään ja hän
tahtoi saada kiitokseksi siitä puristaa sydämellisesti ystävänsä kättä.
Gösta Wickner ei ollut huomaavinaan sitä, vaan istui muka
ajatuksissaan. Muutamista syistä hän oli viime aikoina saanut
hieman epäluuloa, jonka hän tahtoi mielellään varmentaa eli päästä
vapaaksi siitä.
Hänellä oli senvuoksi vakava aikomus saavuttaa uutta luottamusta,
kun hän kysyi:
"Sinä et tiedä mitään erikoista syytä apeamielisyyteenne ja teidän
välisiin rettelöihinne?"
Nyt tuli Bobin vuoro punastua ja hän tunsi tarvetta saada tehdä
kaikki selväksi, olla täydellisesti rehellinen ja päästä kaikesta, joka
painoi häntä, ja hän sanoi:

42. "Minä todellakin olen ollut kerran epärehellinen sinua kohtaan.
Muistatko, kun sinä minulta kysyit, olenko minä pitänyt sanani ja
ollut vaiti Annalle siitä, jonka sinä kerroit itsestäsi minulle?"
Gösta Wickner nyökäytti päällään ja hänen silmänsä saivat kiivaan
läpitunkevan ilmeen.
"Minä en voinut vaieta", sanoi Bob häveten, "minä kerroin
todellakin Annalle, mitä sinä olit uskonut minulle. Sinä ymmärrät, se
tuli aivan itsestään. Ja minä muuten uskon, että häiriöt meidän
välillä ei ole missään yhteydessä sen kanssa. Kuinka se voisi olla
mahdollistakaan?"
Eriskummallinen ilme välähti Göstan kasvoille, ilme, joka yhtä
hyvin saattoi olla hymy kuin irvistyskin. Mutta hänen katseensa
muuttui samassa läpipääsemättömäksi ja solui syrjään, ennenkuin
Bob ehti sitä tavata.
"Se kumminkin oli kirotun tyhmästi", sanoi hän.
"Kyllä, mutta miksi?" kysyi Bob.
"Niin", sanoi hän rauhallisesti. "Muuten olisin minä ehken voinut
puhua asiasta vaimosi kanssa. Ja se olisi mahdollisesti ollut hyvä
teille molemmille. Nythän se ei ole enää ajateltavissakaan."
Bobin täytyi myöntää Göstan olevan siinä aivan oikeassa. Mutta
lähtiessään hän ei tuntenut itseään vähääkään rauhallisemmaksi kuin
tullessaankaan ja hänen rauhattomuuteensa sekottui hämärää
epäilystä.
XIV.

43. Gösta Wicknerillä oli tähän aikaan paljon liikeasioita. Hän kulki kuin
kuumeessa, aivot täynnä liikesuunnitelmia. Ensi kerran elämässään
hänelle oli juolahtanut mieleen ajatuksia, jotka todellakin näyttivät
voivan tehdä rahaa. Eräänä päivänä tuli nimittäin Gösta Wicknerin
luo muuan mies, jonka hän oli jo kauvan tuntenut kiinnittämättä
erikoisesti sen parempaa huomiota häneen kuin että eräässä
kahvilan nurkassa tehdyn pikaisen tuttavuuden jälkeen olivat vaan
satunnaisesti muutamia kertoja ulkona toisiaan tavanneet. Tämä
mies kääntyi Gösta Wicknerin puoleen, jolla hän tiesi olevan
vaikutusvaltaa liikemailmassa ja tarjosi hänelle patenttia ostettavaksi.
Gösta Wickner otti ehdotuksen vastaan hyvin välinpitämättömästi,
koska hän tiesi patentteja olevan kyllä paljon, mutta rahapohatoita
harvassa. Mutta mitä enemmän hän tutustui siihen ja mitä
kauvemmas hän laskuissaan ehti, sitä enemmän hän mieltyi siihen.
Hän pyysi patentin huostaansa kahdeksaksi päiväksi, jolloin hän ei
ehtinyt muuta ajattelemaan ja lopuksi hänelle selvenikin, että tässä
oli kysymys miljoonista. Siinä oli Fenix lintu kätkeytyneenä patentin
äärettömyyteen, jonka eteen todellakin ansaitsi työskennellä. Tämä
ajatus muutti Gösta Wicknerin mailmankatsomuksen kokonaan ja
antoi hänelle sellaista elämänhalua, jota hän ei ennen ollut tuntenut.
Kuinka olikaan hänen mielikuvituksensa työskennellyt, kuinka olikaan
hän taistellut itsensä kanssa sietääkseen sellaista elämää, jota hän
oli tähän saakka elänyt? Työskennellä muitten hyväksi! Rikastuttaa
pankkia! Omasta puolestaan aina tyytyä vähäpätöiseen
palkankorotustoiveeseen ja ehkä saada täytettyään viisikymmentä
vuotta juhlapäivällisen johtokunnalta ja mitätön kunnialahja! Mitä
merkitsee kaikki tuo? Juomarahoja hienommassa muodossa.
Gösta Wickner seisoi rannalla katsellen miljoonien vyöryvän
ohitsensa, mutta ei voinut ryhtyä niihin käsiksi ja täyttää niillä omia

44. taskujaan. Hän oli oppinut arvostelemaan virran suuntaa,
mittaamaan sen voimaa ja tarkastelemaan, ett'ei vaan järkevänä
miehenä sokeasti heittäytyisi tuohon virtaan, joka vaatii häneltä
pyörteisiinsä paljon kovia kolikoita.
Nyt huomasi hän vasta hetken tulleen käydä asiaan käsiksi.
Hillityllä kiihkolla, joka vain on mahdollista niille ihmisille, joilla on
niin voimakas arvostelukyky, että se voi hillitä liiallisen
mielikuvituksenkin, antautui Gösta Wickner nyt tarmokkaasti työhön,
joka tarvittiin tuon suuren suunnitelman toteuttamiseen. Hän ei ollut
koskaan tähän asti käyttänyt hyödykseen niitä monia
ystävyyssuhteitaan, joita hän oli vuosien kuluessa koonnut, vaan oli
hän kuten pelaaja säästänyt hyvät korttinsa oikealle hetkelle, jolloin
niitä tarvitaan. Gösta Wickner ymmärsi tämän hyödyn ja tiesi
myöskin, että kun hän, joka ei ollut koskaan käyttänyt vuoroaan
ennen kuin sillä silmänräpäyksellä, jolloin hän oli varma voitostaan,
koetti koota osakkaita taloudelliseen yritykseen, olisi hänellä oleva
sellainen salaperäinen loiste, joka on siinä, että kaikki mainitsevat
miestä kelpoisena voimana senvuoksi, ett'ei tuo ihminen ole aikaan
saanut kaikkein katkerinta. "Suuri on se, joka ei liiku, vaan suuresti
vaikuttaa", sanoi Gösta Wickner Hamletin sanoilla, hymyillen
itselleen. Ja tämä järkevä mies, jonka ajatuksissa mitä
aineellisempien ponnistusten keskellä oli sijaa Shakspearen
runollisille lauseille, antautui nyt koko tarmollaan voittamaan suurta
voittoa elämän arpajaisissa.
Koko taito oli siinä, koota rahaa niin, että ne, jotka rahojaan
luovuttivat siihen, uskoisivat ansaitsevansa ne takaisin
moninkertaisine korkoineen, vaikka hän itse todellisuudessa jättäisi
heille ainoastaan välttämättömimmästi liikenevät osat suuresta

45. voitostaan. Saavuttaakseen tämän päämaalinsa teki Gösta Wickner
asiansa ja itsensä mitä luotettavimmaksi kullekin yhtiömiehelle. Hän
sai heidät puolelleen näyttelemällä alinomaan selviä papereita
tehden samalla lyhyitä ja vaikuttavia suullisia lisäyksiä, joissa ei
tuntunut jälkeäkään liiotellusta mielikuvituksesta ja senvuoksi hän
voittikin kaikkien luottamuksen. Mutta itselleen hän alinomaa säilytti
niin paljon kuin hän tahtoi säilyttää. Ja se mitä hän säilytti, oli juuri
hänen oma salaisuutensa, joka antoi hänelle joustavuutta ja
sanomatonta onnea.
Tällaista onnea voi vain kokea erään luonteiset miehet, mutta se
on lähellä sitä hallitsijailoa, joka on tehnyt onnettomuuksia
historiassa. Tämä onni antoi Gösta Wicknerille paitsi loistavan
tulevaisuuden mahdollisuutta myöskin nuoruutta, ikäänkuin hän olisi
ollut rakastunut. Onnistumisen varmuus valoi hänen vereensä
nuorteaa virkeyttä ja hän kulki pirteänä iloiten ikäänkuin hänen
elämänsä vasta nyt täytettyään kolmekymmentäkahdeksan vuotta
olisi oikeastaan alkanut.
Tätä eriskummallista nuorteaa virkeyttä, jonka tuo kerrassaan
kylmäverisesti edeltäpäin laskettu menestys alussa sai, ei Anna rouva
ensin oikein sietänyt, se herätti hänessä omituista kateuden tapaista
myötätuntoisuutta. Siitä pienestä kahden kesken vietetystä
päivälliskestistä saakka, jolloin Anna rouva oli puhunut Göstalle
miehestään, oli Göstan ja hänen välillään solmittu sellainen suhde,
joka syntyy salaisuuksien uskomisesta toisilleen. Kun nuo kolme
ystävystä tapasivat yhdessä toisensa, voi tapahtua, että Bobin
sanoessa jotain tai muistellessa menneitä tapahtumia, Anna rouva ja
Gösta salaa, ymmärtäen toisiaan vaihtoivat silmäyksen, joka sai
veren kuumana syöksymään heidän suonissaan. Ja jos Bob jätti
heidät silmänräpäykseksikään kahden kesken, niin alkoi aivan kuin

46. itsestään keskustelu heidän välillään, joka, jos Bobin askeleet
kuuluivat viereisestä huoneesta, keskeytettiin tai vaihdettiin
kerrassaan toiseen, kuin mitä se oikeastaan oli koskenut.
Gösta Wickner kyllä huomasi siinä piilevän vaaran. Ja tavallisien
suhteiden vallitessa olisi hän luultavasti vetäytynyt takaisin ja ajoissa
pelastanut itsensä vaarasta. Ei suinkaan Bobin vuoksi. Göstalla oli
tähän aikaan niin paljon omia suunnitelmiaan, ett'ei hänen
ajatuksissaan ollut tilaa toisen arkaluontoisille asioille. Gösta Wickner
eli tähän aikaan suuresti kohoutuneena. Hän kulki päivästä päivään
voitonriemuisena, kaikki näytti niin keveältä, mahdolliselta ja
kaikkien vaikeuksien yläpuolelle kohoutuneena niin helpolta
toteuttaa. Uhkuen elämänhalua, jota hän oli saanut hillitä,
odottaessaan omaa loistavaa tulevaisuuttaan, ja vain antaen
laskeutua kuluneitten intohimojensa vuon, kohosi koko hänen
olentoonsa ikäänkuin uutta nuorteaa voimaa, joka teki hänet
rohkeaksi, seikkailuhaluiseksi ja nuoreksi. Hänen tietämättään, miten
se tapahtui, alkoi Annan solakka olento ja hienot kehittyneet kasvot
sukeltautua esiin hänen unelmistaan ja seurata häntä, kun hän istui
seurassa tai oli kiintynyt niihin pitkiin ja jännittäviin keskusteluihin,
jotka veivät häntä päämääräänsä kohti. Kasvot eivät olleet enää
nuoren tytön kasvot eikä ruumis ollut enää nuori, niin hento ja norea
kuin ennen. Tuntui vain kuin tuo nuori nainen, juuri sillä aikaa, kun
hän oli ollut kadoksissa Göstan ajatuksista, olisi muuttuessaan
neidosta naiseksi seurannut häntä itseään siinä määrässä kuin
hänkin oli muuttunut toiseksi. Aika oli talutellut häntä käsipuolesta ja
muuttanut häntä niiden vuosien vieriessä, jolloin he olivat olleet
eronneina, juuri niin, että hän vielä vanhoja tunteita jälleen eloon
herätti. Ja juuri silloin tuli hän häntä vastaan, kohtasi juuri kun taivas
valkeni hänelle ja hän näki itsensä voittavana hallitsijana liukuvan

47. eteenpäin ja valloittavan ihmisiä, jotka eivät aavistaneetkaan
olevansa hänen vallassaan.
Niin kovassa jännityksessä Gösta Wickner tähän aikaan eli, että
hän tuskin tunsi vähääkään painostavan tuon uuden uhkapelinsä,
jonka hän oli salaisesti alkanut, ennenkuin hän vielä oli itselleen
tunnustanutkaan tahtovansa voittaa takaisin sen naisen, jonka elämä
oli kerran häneltä riistänyt.
Hän tuli kokouksesta eräänä iltana ja tapasi sattumalta Anna
rouvan kadulla. Hän tuli juuri kuin odotettuna ja Gösta tunsi
riemusta sydämensä soivan.
Hän lähestyi Annaa ja kysyi Bobia.
Anna rouva näytti olevan tyytymätön kysymykseen ja Gösta vaihtoi
samassa keskusteluaineen. He kulkivat aina Annan kotia saakka.
Mutta Anna rouva ei pysähtynyt ja he eivät olleet huomaavinaankaan
olevansa perillä, vaan kävelivät vaieten molemmat ohi ja menivät
Valhallantielle saakka. Oli valoisa kevätilta ja ilma oli niin hyväilevän
lämpöinen.
Ajattelemattaan he jatkoivat vain kävelyään ja Gösta Wicknerilla
oli polttava halu kysyä häneltä mitävarten he seurasivat toisiaan
eivätkä menneet kumpikin kotiinsa. Hän tahtoi hymyillen kysyä sitä,
sanoa leikillään muutamia sanoja ja nähdä hänen punastuvan,
nauttia siitä tunnustuksesta, joka ilmenisi tuossa poskien
punehduksessa. Mutta hän ei saanut sanoja suustaan. He seurasivat
vain toisiaan ja molemmat tunsivat toistensa läsnäolosta saavansa
lepoa. Gösta Wickner oli iloinen kuin itse nuoruus ja koko hänen
olennostaan henkäili jonkunlaista aistillista onnea, joka seurasi häntä
ikäänkuin ilmakehänä. He olivat molemmat kauvan vaiti, se oli

48. sellaista hiljaisuutta, joka punoo ihmisiä lujempiin siteisiin kuin sanat
voivatkaan.
"Miksi te olette niin muuttunut?" kysyi Anna äkkiä.
Gösta Wickner säpsähti.
"Olenko minä?" kysyi hän.
"Kyllä varmasti", sanoi Anna. "Tehän olette kuin nuortunut. Te
näytätte ikäänkuin kulkevan onni kädessä."
Itse asiassa Gösta eli siksi kovassa jännityksessä, ettei hän
huomannut tuota muuttumistaan. Mutta Annan sanoessa huomasi
hän totuuden tuossa hänen huomautuksessaan ja oli samalla kertaa
iloinen siitä, että Anna oli sen huomannut. Hänen aivojensa läpi lensi
ajatus siitä, miten äärentön nautinto olisikaan voida kertoa kaikki
Annalle. Tehdä tutuksi hänelle kaikki suunnittelunsa samoin kuin hän
oli häntä tutustuttanut kaikkiin suhteisiinsa. Runoilijan lailla kertoa
rakastamalleen naiselle niiden syntymättömien runojen sisällyksestä,
jotka täyttävät hänen rintansa ja verkalleen muodostuvat runoiksi,
niin kertoisi hän hänelle tuon suuren, järkevästi muovaillun runon,
jossa hän itse näinä päivinä oli näytellyt sankarin osaa. Hän näkisi
hänen silmänsä ihailusta loistavan, kuulisi hänen kummastuksesta
lyhyeen hengittävän, tuntisi hänen myötätuntoisuutensa lämpymän
laineen lailla vierivän koko sen onnen unelmansa yli, jonka hän oli
niin hyvin kätkenyt, varmasti tietäen, ettei hänellä ole yhtään
sellaista tuttavaa, jolle hän sen voisi uskoa.
Hetken kiusasi häntä tuo ajatus niin voimakkaasti, että hän oli
melkein alkaa kertoa siitä. Mutta viime silmänräpäyksellä hän hillitsi
itsensä. Hieman taikauskoisesi ajatellen, joka ei ole tavatonta järjen

49. hillitsemille haaveilijoille, tunsi Gösta Wickner äkkiä, että sellaisen
luottamuksen antaminen voisi vain aiheuttaa hänelle onnettomuutta.
Hän hillitsi itsensä hymyllä, jonka hän käänsi ulospäin suojaavaksi
kilveksi; ainoa, jota hän ei voinut tukahduttaa, oli riemuitseva
pohjasävy hänen äänessään, kun hän vastasi:
"Nuortuuhan sitä aina hieman keväisin. Jos te voisitte nähdä
itsenne peilissä, näkisitte samaa itsestännekin."
Anna rouva hymyili. Ja vähän myöhemmin he erosivat.
Kun Anna rouva oli jo sanonut hyvästi, kääntyi hän takasin ja
huusi Gösta Wicknerin takaisin. Hän tuli uudestaan Anna rouvan
luokse ja heidän katseensa yhtyivät.
"Minä tahtoisin vaan sanoa teille", sanoi Anna rouva, "että minä
hyvin hyvästi tiedän, että te ette puhunut äsken oikein totta."
Gösta Wickner teki äkkinäisen liikkeen, mutta Anna rouva keskeytti
hänet:
"Älkää vaivatko itseänne", sanoi hän. "Minä tiedän oikeen hyvin,
ettei aina voi totta puhua. Minä en vaan pidä siitä, että te luulette
minua tyhmäksi."
Silloin nyökäytti Anna rouva päätään ja hävisi hämärään eteiseen.
XV.
Anna rouva oli ruvennut makaamaan pitkään aamusilla, jonka vuoksi
Bob sai nykyään usein syödä aamiaisen yksinään. Tämä tapahtui
osittain senvuoksi, ettei mikään enää houkutellut Anna rouvaa

50. nousemaan aikasin ylös, osittain myöskin senvuoksi, että hän tahtoi
mieluummin lyhentää niitä tunteja, jolloin hänen täytyi olla kahden
miehensä kanssa.
Kun hän jäi yksin ja päivä kultasi hänen ympärillään olevia
esineitä, loikoili Anna rouva katsellen uutimia, joissa auringonsäteet
leikkivät.
Kuinka olikaan kaikki näin muuttunut? Tuota hyödytöntä ajatusta
hän voi kääntää ja vääntää, kunnes kerrassaan toinen tunne sai
hänet sen unohtamaan ja se oli niin voimakas nurjamielisyyden
tunne Bobia kohtaan, että se tunkeutui hänen tapojensa
pienimpiinkin ominaisuuksiin ja hänen viattomimpiinkin
pikkupiirteisiinsä. Juuri se mitä hän ennen oli hyväilevällä hellyydellä
ajatellut, oli hänelle nyt kaikkein enimmän vastenmielistä. Hän
saattoi maata ummessa silmin ja olla nukkuvinaan päästäkseen
hänen suuteloistaan, kun hän meni. "Tämä on sitten elämää",
ajatteli Anna rouva. Ja mieliharmilla lisäsi hän itsekseen: "Minähän
olen vielä nuori."
Anna rouva oli pahoillaan, että hänen elämänsä oli tyhjä ja ikävä
— itse hän tapasi sitä ajatuksissaan kutsua sisällyksettömäksi —
mutta hän ei tuntenut enää vähääkään tuskaa siitä, että hänen
tunteensa Bobiin oli muuttunut vastenmielisyydeksi. Hän näki hänen
menevän ja tulevan, niin, vieläpä hän näki hänen kärsivänkin,
tuntematta itse sen suhteen muuta kuin velttoa mielipahaa. Anna
rouva oli muuttunut kovasydämiseksi ja kotinsa hänestä tuntui
vankilalta, jota hän vihasi monin verroin senvuoksi, ettei hän luullut
koskaan sen ovien avautuvan hänen omalle vapaudelleen.
Velttoina ja epäselvinä soluivat hänen ajatuksensa edelleen ja nyt
niinkuin usein ennenkin tapailivat ne Gösta Wickneria. Hän ei

51. tuntenut mitään iloa häntä ajatellessaan, mutta hänen ajatuksensa
vastustamattomasti vetäytyivät aina häneen ikään kuin Anna rouva
olisi ollut noiduttu. Kuka hänet oli kiinnittänyt häneen? Mikä häntä oli
kiinnittänyt?
Anna rouva koetti vakuuttaa itseään, ettei hän tuntenut Göstassa
muuta kuin tavallisen ihmisen, joka oli herättänyt hänessä
mieltymystä ja toisinaan häntä hieman huvittanut. Hän huomasi
ajattelevansa häntä enimmän senvuoksi, että hän kadehti häntä.
Hänen silmissään oli Gösta Wickner onnellisin ihminen maailmassa.
Tämä tuli siitä, että Anna rouva oli viime aikoina huomannut itse
olevansa sietämättömästi sidottu. Mikä ennen oli ollut hänen
onneaan, josta hän oli arvelematta nauttinut, oli nyt muuttunut
hänelle sietämättömäksi velvollisuudeksi. Hän toivoi voivansa
muuttua mieheksi, jolla hän kuvaili olevan juuri sellaisen vapauden,
jota hän himoitsi. Ja tätä tietä palasivat hänen ajatuksensa jälleen
Göstaan. Hänellä oli kaikki, mitä hän voi toivoa itselleen. Hän oli
vapaa kuin lintu, voi tehdä ja jättää tekemättä ja elää juuri niinkuin
halusi. Eivät mitkään siteet painaneet häntä, ei mitään
velvollisuuksia. Hän voi mennä minne halusi. Ajatellapas sitä! Ei
mitään velvollisuuksia ketään kohtaan ja täydellisesti vapaa.
Niin kokonaan oli Anna rouvan mailmankatsomus hänen itsensä
tietämättä, miten se oli tapahtunut, muuttunut, ettei hän voinut
löytää mitään parempaa kuin mitä hän itse himoitsi. Jos hän olisi
sensijaan joutunut naimisiin Gösta Wicknerin kanssa silloin, kun hän
oli mennyt Bobin kanssa naimisiin! Anna rouva hymyili nyt tätä
ajatellessaan. Hän koetti ajatella sellaista näytelmää Gösta Wicknerin
kanssa, jollaisia hänellä ja Bobilla oli ollut niin monta. Hän kuvitteli
näkevänsä Göstan edessään sellaisessa tilaisuudessa ja kun hän
ajatteli sitä, niin tapahtui se kumma, että Anna rouva pelästyi.

52. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com