Handbook of Infra red Detection Technologies 1st Edition Mohamed Henini And Manijeh Razeghi (Eds.)

Handbook of Infra red Detection Technologies 1st Edition Mohamed Henini And Manijeh Razeghi (Eds.)
Handbook of Infra red Detection Technologies 1st Edition Mohamed Henini And Manijeh Razeghi (Eds.)
Handbook of Infra red Detection Technologies 1st Edition Mohamed Henini And Manijeh Razeghi (Eds.)

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Handbook of Infra red Detection Technologies 1st
Edition Mohamed Henini And Manijeh Razeghi (Eds.)
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-infra-red-
detection-technologies-1st-edition-mohamed-henini-and-
manijeh-razeghi-eds/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Optoelectronic Devices III Nitrides 1st Edition Mohamed
Henini
https://ebookfinal.com/download/optoelectronic-devices-iii-
nitrides-1st-edition-mohamed-henini/
Tsunamis Detection Monitoring and Early Warning
Technologies 1st Edition Antony Dr. Joseph
https://ebookfinal.com/download/tsunamis-detection-monitoring-and-
early-warning-technologies-1st-edition-antony-dr-joseph/
Detection and Prevention of Adverse Drug Events
Information Technologies and Human Factors 1st Edition R.
Beuscart
https://ebookfinal.com/download/detection-and-prevention-of-adverse-
drug-events-information-technologies-and-human-factors-1st-edition-r-
beuscart/
The MEMS Handbook 1st Edition Mohamed Gad-El-Hak
https://ebookfinal.com/download/the-mems-handbook-1st-edition-mohamed-
gad-el-hak/

3. Handbook of RF and Wireless Technologies 1st Edition Farid
Dowla
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-rf-and-wireless-
technologies-1st-edition-farid-dowla/
Handbook of Statistics_29B Volume 29 Sample Surveys
Inference and Analysis 1° Edition Danny Pfeffermann
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-
statistics_29b-volume-29-sample-surveys-inference-and-
analysis-1-edition-danny-pfeffermann/
Vagabond Vol 29 29 Inoue
https://ebookfinal.com/download/vagabond-vol-29-29-inoue/
Handbook of Alternative Fuel Technologies 1st Edition
Sunggyu Lee
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-alternative-fuel-
technologies-1st-edition-sunggyu-lee/
Surveillance Technologies and Early Warning Systems Data
Mining Applications for Risk Detection 1st Edition Ali
Serhan Koyuncugil
https://ebookfinal.com/download/surveillance-technologies-and-early-
warning-systems-data-mining-applications-for-risk-detection-1st-
edition-ali-serhan-koyuncugil/

5. Handbook of Infra red Detection Technologies 1st Edition
Mohamed Henini And Manijeh Razeghi (Eds.) Digital
Instant Download
Author(s): Mohamed Henini and Manijeh Razeghi (Eds.)
ISBN(s): 9781856173889, 1856173887
Edition: 1
File Details: PDF, 24.29 MB
Year: 2002
Language: english

6. List of Contributors
Ian M. BAKER, BAE Systems Infrared Ltd., P.O. Box 217, Southampton,
Hampshire SO 15 0EG, UK
S. V. BANDARA, Jet Propulsion Laboratory, California Institute of Technology,
Pasadena, CA 91 \] 09, USA
L. BURKLE, Fraunhofer Institut f/ir Angewandte Festk6rperphysik, Tullastrasse
72, D-79108 Freiburg, Germany
Henri-Jean DROUHIN, Laboratoire de Physique de la Mati~re Condens~e (UMR
7643-CNRS), Ecole Polytechnique, 9 \] 128 Palaiseau cedex, France
F. FUCHS, Fraunhofer Institut fiir Angewandte Festk6rperphysik, Tullastrasse
72, D-79108 Freiburg, Germany
S.D. GUNAPALA, Jet Propulsion Laboratory, California Institute of Technology,
Pasadena, CA 91109, USA
M. HENINI, Department of Physics and Astronomy, University of Nottingham,
Nottingham, UK
Chris van HOOF, IMEC Kapeldreef 75, B-30()1 Haverlee, Belgium and ESAT-
INSYS Department, University of Leuven, Belgium
J. E. JENSEN, HRL Laboratories, 3011 Malibu Canyon Road, Malibu, CA 90265.
USA
J. JIANG, Center for Quantum Devices, Electrical and Computer Engineering
Department, Northwestern University, Evanston, Illinois 60208, USA

7. xiv Handbook of Infrared Detection Technolo,qies
Masafumi KIMATA, Senior Technology Department, Advanced Technology,
R&D Center, Mitsubishi Electric Corporation, 8-1-1, Tsukaguchi-Honmachi,
Amagasaki, Hyogo 661-8661. Japan
Randolph E. LONGSHORE, Raytheon Missile Systems, P.O. Box 1137, MS 840/7
Tuscon, AZ 85734, USA
Terry de LYON, HRL Laboratories. 3Oll Malibu Canyon Road, Malibu, CA
90265, USA
H. MOHSENI, Center for Quantum Devices. Electrical and Computer Engineering
Department, Northwestern University. Evanston. Illinois 60208. USA
Piet de MOOR, IMEC, Kapeldreef 7 5. B- 3()() 1 Heverlee, Belgium
Hartmut PRESTING, DaimlerChrysler Research (REM/C), Dep. FT2/H, Wilhelm-
Runge Strasse 11, D-89081 ULM, Germany
R. D. RAJAVEL, HRL Laboratories, 3011 Malibu Canyon Road. Malibu, CA
90265, USA
Manijeh RAZEGHI, Center for Quantum Devices. Electrical and Computer
Engineering Department, Northwestern University. Evanston. Illinois 6()2()8,
USA
Antoni ROGALSKI, Institute of Applied Physics, Military University of
Technology, 2 Kaliskiego Str.. ()()-908 Warsaw. Poland
J. A. ROTH, HRL Laboratories, 3011 Malibu Canyon Road, Malibu, CA 90265.
USA

8. Chapter 1
Introduction
M. Razeghi and M. Henini
Nature has provided numerous examples of efficient detection systems. Almost
all types of life, from bacteria, to plants, to human beings, have evolved some
type of optoelectronic detection system for perceiving the world around them.
These systems have had millions of years to develop, and demonstrate a seamless
integration of optoelectronics with biological systems.
The jewel beetle
(Melanophila acuminata) thrives on the remnants of forest fires.
Its larva feed on the dead wood, which gives evolutionary incentive for the beetle
to find dead wood before other species. Towards this end, the beetles have
developed an infrared detection system which allows them to sense a 10 hectare
forest fire from up to 12 km away. As shown in Figure 1.1, a pit organ, called a
sensilla, is located on either side of the beetle's thorax, which allows both
intensity and directional information to be obtained. Absorption of infrared
(2.4-4 lxm wavelength) light triggers a mechanical expansion which triggers
nerve impulses. Obviously, this system must be small and easy to use. Further, as
Figure 1.1 The jewel beetle and its infrared sensor.

9. 2 Handbook of Infrared Detection Technologies
a beetle does not have a large built-in power supply or cryogen, the system must
be power efficient and be uncooled.
Our eyes are also excellent examples. Nature has provided a multi-spectral
detection system based on microscopic variation in detector design. These
differentiated detector cells add another dimension to the versatility of the eye.
With a broadband detector, there is no way to differentiate between the intensity
of a source and its emissivity at different wavelengths. This is akin to trying to
pick out a matching wardrobe with a black and white camera. Multispectral
systems allow separate waveband analysis of objects, which allows faster and
more accurate identification to be made. On an evolutionary perspective, this
ability allows more efficient target identification, allowing faster response to a
potentially hazardous situation.
The goal of science is to enhance our senses and better understand the
universe around us. Infrared detectors broaden our vision into the realm of heat,
allowing remote sensing of an object's temperature. This has had a dramatic
impact on how we perceive our environment, and has led to many types of
thermal imaging, including night vision, infrared astronomy, medical
diagnostics, and failure analysis. These newfound abilities have spurred the
development of many new systems, as shown in Figure 1.2.
Infrared detectors have seen a remarkable surge in interest over the past
several decades. This is thanks in part to the successful development of high-
performance devices which have become the core of all the infrared systems
listed above. The natural progression of these systems is a multispectral,
uncooled, infrared camera, which can, by itself, address most of these
applications. As in nature, a good system should be flexible, power efficient,
lightweight, and easy to use. While we cannot expect to match the sophistication
of natural systems, we can be inspired by them.
Figure 1.2 Examples of mainstream thermal imaging systems.

10. Introdl~ction 3
One inspiration involves the exploitation of quantum size effects for higher
efficiency and added functionality. Most infrared photon detectors have a limited
photocarrier lifetime and peak detection wavelength that is fixed by the bandgap
of the material. Without changing the chemical composition of the material,
patterning on an atomic scale can allow an increase in carrier lifetime and
tuning of the peak detection wavelength. This type of effect has already been
demonstrated in the form of the type-II InAs/GaSb semiconductor detector. Used
in another way, similar to the eye, microscopic alterations can be made to the
lateral size of individual detectors to demonstrate multispectral sensitivity in a
single focal plane array.
The purpose of this book is to present current methods and future directions in
infrared detection. By bringing together experts in physics, material science,
fabrication technology, and application, we will develop a well-rounded view of
how far we have progressed towards the goal of an integrated, versatile, infrared
detection system.

11. Chapter 2
Comparison of photon and thermal
detector performance
A. Rogalski
2.1 Introduction
At present, HgCdTe is the most widely used variable gap semiconductor for
infrared (IR) photodetectors. Over the last forty years it has successfully fought
off major challenges from extrinsic silicon and lead-tin telluride devices, but
despite that it has more competitors today than ever before. These include
Schottky barriers on silicon, SiGe heterojunctions, A1GaAs multiple quantum
wells, GaInSb strain layer superlattices, high temperature superconductors and
especially two types of thermal detectors: pyroelectric detectors and silicon
bolometers. It is interesting, however, that none of these competitors can
compete in terms of fundamental properties. They may promise to be more
manufacturable, but never to provide higher performance or, with the exception
of thermal detectors, to operate at higher or even comparable temperatures.
The main motivations to replace HgCdTe, are technological problems of this
material. One of them is a weak Hg-Te bond, which results in bulk, surface and
interface instabilities. Uniformity and yield are still issues. The slow progress in
the development of large photovoltaic HgCdTe infrared imaging arrays and the
rapid achievements of novel semiconductor heterostructure systems have made
it more difficult to predict what types of arrays will be readily available for future
systems applications. For spaceborne surveillance systems, low background IR
seeker/tracker systems, reliable and affordable sensors with long life are needed
which can function effectively at temperatures higher than the 20-30K
currently required by bulk photon detectors. The only alternative to HgCdTe that
had been available so far was extrinsic Si, which operates at much lower
temperatures where a problematic three-stage cryocooler would be required.
Improvement in surveillance sensors and interceptor seekers requires large area
size, highly uniform and multicolour (or multispectral) IR focal plane arrays
(FPAs) involving long wavelength IR (LWIR) and very long wavelength IR

12. 6 Handbook of Infrared Detection Technologies
(VLWIR) regions. Among the competing technologies are the quantum well
infrared photoconductors (QWIPs) based on lattice matched GaAs/A1GaAs and
strained layer InGaAs/A1GaAs material systems.
In comparison with photon detectors, thermal detectors have been
considerably less exploited in commercial and military systems. The reason for
this disparity is that thermal detectors were popularly believed to be rather slow
and insensitive in comparison with photon detectors. As a result, the world-wide
effort to develop thermal detectors has been extremely small relative to that of
photon detectors. In the last ten years, however, it has been shown that
extremely good imagery can be obtained from large thermal detector arrays
operating uncooled at TV frame rates. The speed of thermal detectors is quite
adequate for non-scanned imagers with two-dimensional detectors. At present,
uncooled, monolithic FPAs fabricated from thermal detectors, revolutionise the
development of low cost thermal imagers.
In this paper, we discuss the performance of photon detectors as compared to
thermal detectors. In comparative studies, more attention is paid to a wide family
of photon detectors, especially to HgCdTe photodiodes and QWIPs. The potential
performance of different materials used for photon detectors is examined utilizing
the o~/G ratio, where cz is the absorption coefficient and G is the thermal
generation. Different types of detectors operated as single element devices, are
considered. Also such FPA issues as array size, uniformity, operability,
multicolour capability and cost of systems, are discussed.
2.2 Fundamental limits to infrared detector performance
Spectral detectivity curves for a number of available IR detectors are shown in
Figure 2.1. Interest has centered mainly on the wavelengths of the two
atmospheric windows 3-5 ~m \[middle wavelength IR (MWIR)\] and 8-14 pm
(LWIR region) (atmospheric transmission is the highest in these bands and the
emissivity maximum of the objects at T,~3()()K is at the wavelength ;.~10
micron), though in recent years there has been increasing interest in longer
wavelengths stimulated by space applications.
Depending on the detection mechanism, nature of interaction and material
properties, the various types of detectors have their own characteristics. These
characteristics result in advantages and disadvantages when the detectors are
used in field applications 1-4. Table 2.1 shows a comparison of various IR
detectors.
Progress in IR detector technology is connected with semiconductor IR
detectors, which are included in the class of photon detectors. In this class of
detectors the radiation is absorbed within the material by interaction with
electrons either bound to lattice atoms or to impurity atoms or with free
electrons. The observed electrical output signal results from the changed
electronic energy distribution. The photon detectors show a selective
wavelength dependence of response per unit incident radiation power. They
exhibit both perfect signal-to-noise performance and a very fast response. But to

13. Comparison of photon and thermal detectors performance 7
o
"D
1012
101,
10'~
109
108
1 1.5 2 3 4 5 6 7 8 9 10 15 20 30 40
Wavelength (lum)
Figure 2.1 Comparison of the D* of various infrared detectors when operated at tile indicated temperature.
Chopping frequency is 1000 Hz.for all detectors except the thermopile (10 Hz), thermocouple (10 Hz),
thermistor bolometer (10 Hz), Golay cell (10 Hz) and p!lroelectric detector (10 Hz). Each detector is
assumed to view a hemispherical surround at a temperature of 300 K. Theoretical curves for the background-
limited D'for ideal photovoltaic and photoconductive detectors and thermal detectors are also shown.
achieve this, the photon detectors require cryogenic cooling. Photon detectors
having long-wavelength limits above about 3 pm are generally cooled. This is
necessary to prevent the thermal generation of charge carriers. The thermal
transitions compete with the optical ones, making non-cooled devices very
noisy. Cooling requirements are the main obstacle to the more widespread use of
IR systems based on semiconductor photodetectors, making them bulky, heavy,
expensive and inconvenient to use.
Depending on the nature of the interaction, the class of photon detectors is
further sub-divided into different types as shown in Table 2.1. The most
important are: intrinsic detectors, extrinsic detectors, photoemissive detectors
(PtSi Schottky barriers), and quantum well detectors. Depending on how the
electric or magnetic fields are developed, there are various modes such as
photoconductive, photovoltaic, photoelectromagnetic (PEM), and photoemissive
ones. Each material system can be used for different modes of operation. In this
paper we focus on photodiodes. Photodiodes with their very low power
dissipation, easy multiplexing on focal plane silicon chip and less stringent noise
requirements for the readout devices and circuits, can be assembled in two-
dimensional (2D) arrays containing a very large number of elements, limited
only by existing technologies.
Current cooled IR detector systems use material such as HgCdTe, InSb, PtSi,
and doped Si. OWIP is a relatively new technology for IR applications. Among
these cooled IR detector systems, PtSi FPAs are highly uniform and

14. 8 Handbook of Infrared Detection Technologies
~
E
eq
k.,
0
:~o ~ ~.~ =~
.~ Z. ~
9
--~ ~ ~ "V_. ,~ " ~ -3 ~'-
L
......
~
9
L
<:
,..,.,
r-. .~
::>~ .2.' ~ .2.'
,,... N
~
8.
...,
~
.o
~
L
"0
"0
K
t_
t.
t.
,,>
""0
"7_. ,-~
~8
.,...,
~-, V.
2~
,...,,

15. Comparison of photon and thermal detectors performance 9
manufacturable, but have very low quantum efficiency and can only operate in
the MWIR range. The InSb FPA technology is mature with very high sensitivity,
but it also can operate in the MWIR spectral range. Doped Si has a wide spectral
range from 0.8 to 30 pm and it can only operate at very low temperatures. PtSi,
InSb, and doped Si detectors do not have wavelength tunability or multicolour
capabilities. Both QWIPs and HgCdTe offer high sensitivity with wavelength
flexibility in the MWIR, LWIR and VLWIR regions, as well as multicolour
capabilities. HgCdTe can also operate in the short wavelength IR (SWIR) region,
while QWIP has to go to a direct band-to-band scheme for SWIR operation.
The second class of IR detectors is composed of thermal detectors. In a thermal
detector the incident radiation is absorbed to change the temperature of the
material, and the resultant change in some physical property is used to generate
an electrical output. The detector is suspended on lags, which are connected to
the heat sink. The signal does not depend upon the photonic nature of the
incident radiation. Thus, thermal effects are generally wavelength independent;
the signal depends upon the radiant power (or its rate of change) but not upon its
spectral content. This assumes that the mechanism responsible for the
absorption of the radiation is itself wavelength independent, which is not strictly
true in most instances. Attention is directed toward three approaches which
have found the greatest utility in infrared technology; namely, bolometers,
pyroelectric and thermoelectric effects. In pyroelectric detectors a change in the
internal electrical polarization is measured, whereas in the case of thermistor
bolometers a change in the electrical resistance is measured. In contrast to
photon detectors, the thermal detectors are typically operated at room
temperature. They are usually characterized by modest sensitivity and slow
response (because heating and cooling of a detector element is a relatively
slow process), but they are cheap and easy to use. They have found widespread
use in low cost applications, which do not require high performance and speed.
Being unselective, they are frequently used in IR spectrometers. Uncooled FPAs
fabricated currently from thermal detectors revolutionize the development of
thermal imagers s'6.
2.2.1 Photon detectors
The photodetector is a slab of homogeneous semiconductor with the actual
'electrical' area, A e, that is coupled to a beam of infrared radiation by its optical
area, Ao (Figure 2.2). Usually, the optical and electrical areas of the device are the
same or close. The use of optical concentrators can increase the Ao/Ae ratio.
The current responsivity of the photodetector is determined by the quantum
efficiency, r/, and by the photoelectric gain, g. The quantum efficiency value
describes how well the detector is coupled to the radiation to be detected. It is
usually defined as the number of electron-hole pairs generated per incident
photon. The idea of photoconductive gain, g, was put forth by Rose 7 as a
simplifying concept for the understanding of photoconductive phenomena and is
now widely used in the field. The photoelectric gain is the number of carriers
passing contacts per one generated pair. This value shows how well the

16. 10 Handbook of Infrared Detection Technologies
Figure 2.2 Model of a photodetector.
generated electron-hole pairs are used to generate the current response of a
photodetector. Both values are assumed here as constant over the volume of the
device.
The spectral current responsivity is equal to
R i - -~cc q g (1)
where 2 is the wavelength, h is Planck's constant, c is the light velocity, and q is
the electron charge. Assuming that the current gains for photocurrent and noise
current are the same, the current noise due to generation and recombination
processes is 7
12 - 2(G +
R)AetAfq2g 2 (2)
where G and R are the generation and recombination rates, Af is the frequency
band and t is the thickness of the detector.
Detectivity D* is the main parameter characterizing normalized signal-to-
noise performance of detectors and can be defined as
R,(AoAf) 1/2
D* -- (3)
I,
According to eqs ( 1 )-(3)s
D* 2(A~ 1/2
-- hc Aee ~[2(G+ R)t] -1/2 (4)

17. Comparison of photon and thermal detectors performance 11
For a given wavelength and operating temperature, the highest performance
can be obtained by maximizing q/\[t(G+R)\] 1/2 which corresponds to the
condition of the highest ratio of the sheet optical generation to the square root of
sheet thermal generation-recombination. This means that high quantum
efficiency must be obtained with a thin device. For a given wavelength and
operating temperature, the performance can be optimized by reducing the total
number of generation and recombination acts, which is (G + R)(Aet).
In further considerations we put that Ao/Ae = 1. Assuming a single pass of
the radiation and negligible frontside and backside reflection coefficients, the
quantum efficiency and detectivity are
r/= 1 - exp(-c~t) (5)
D* "~ e-at) - 1
- hcc (1 - \[2(G + R)t\] /2
(6)
where a is the absorption coefficient.
The highest detectivity can be obtained for t=l.26/a for which (1-eat)t -1/2
achieves a maximum value of 0.62a 1/2. This thickness is the best compromise
between the requirements of high quantum efficiency and low thermal
generation. In this optimum case 17 = O. 716 and detectivity is equal 8
) 1/2
2 ot
D* - 0.4S C+R (7)
To achieve a high performance, the thermal generation must be suppressed to
possibly the lowest level. This is usually done by cryogenic cooling of the
detector. For practical purposes, the ideal situation occurs when the thermal
generation is reduced below the optical generation.
At equilibrium, the generation and recombination rates are equal, and we have
d. (or) 1/2
D* - 0.31~c ~ (8)
Considerations carried out in ref. 8 indicate that, for a double pass of radiation,
the detectivity of an optimized photodetector, leads to the following expression
~ (~)1/2
D* -- 0"31~cck
(9)
where 1 ~< k E 2 is dependent on the contribution of recombination and backside
reflection.
The ratio of absorption coefficient to the thermal generation rate, ot/Gth, is the
fundamental figure of merit of any material for infrared photodetectors, which
directly determines the detectivity limits of the devices. Any potential material
should be compared on this basis.

18. 12 Handbook of Infrared Detection Technologies
10 ~
300 K
77K
~10 4 "'-.., --.
"'C ....
PbSe
~1. As~!Te~ i
In ~// t J Hg I Cd \[ e
L i I Hgc,,Cdo,-Te
101~ I I', I: : 1 !
1 2 3 4 5
10-'
l E
t
4 10~
r
1101"~
.g_
102 &
6 7 8 9 10 11 12 13 ,14,03t
Wavelength (lxm)
Figure 2.3 Absorption coe f~cientfor various photodetector materials in spectral range 1-14 lzm.
Figure 2.3 shows the measured intrinsic absorption coefficients for various
narrow gap photodetector materials. The absorption coefficient and
corresponding penetration depth vary among the semiconductor materials. It is
well known that the absorption curve for direct transitions between parabolic
bands at photon energy greater than energy gap, E q, obeys a square-root law
~(hlJ) - ~(hl)- Eg) 1/2 (ao)
where/~ is a constant. As can be readily seen in Figure 2.3, in the MWIR spectral
region, the absorption edge value changes between 2xl()3cm -1 and
3 x 103 cm- 1. in the LWIR region it is about 10 ~ cm- 1.
Since cz is a strong function of the wavelength, for a given semiconductor the
wavelength range in which an appreciable photocurrent can be generated, is
limited. Near the material's band gap, there is tremendous variation causing a
third order of magnitude variation in absorption. In the region of the material's
maximum usable wavelength, the absorption efficiency drops dramatically. For
wavelengths longer than the cut-off wavelength, the values of a are too small to
give appreciable absorption.
Figure 2.4 shows the infrared absorption spectra for different n-doped, 50
period GaAs/Al OWIP structures measured at room temperature using
a 45 ~ multipass waveguide geometry. The spectra of the bound-to-bound
continuum (B-C) QWIP (samples A, B, and C) are much broader than the bound-
to-bound (B-B) (sample E) or bound-to-quasibound (B-QB) OWIP (sample F).
Correspondingly, the value of the absorption coefficient for the B-C OWIP is
significantly lower than that of the B-B OWIP, due to conservation of oscillator
strength. The values of the absorption coefficient at 77 K, peak wavelength ).p,
cut-off wavelength 2c (long wavelength for which c~ drops to half C~p), and spectral

19. Comparison of photon and thermal detectors performance 13
700
E600
Z" 500
c-
._o
E- 400
.~ 300
g
o 200
100
6 16 8
1 /~1 I I r '
/ /B ~ T = 300 K
10 12 14
Wavelen9th (gin)
1600
1200E
g
800
g
400
Figure 2.4 Absorption coefficient spectra measured at T= JO0 K for different QWIP samples described in
Table 2.2 (after ref. 9).
width A2 (full width at half etp) are given in Table 2.2. It appears that the low-
temperature absorption coefficient ~p(77 K)~l.3C~p(300 K) and %(A2/).)/ND is a
constant (ND is the well's doping). 9 A typical value of the absorption coefficient in
77 K in the LWIR region is between 600 and 800 cm -\]. Comparing the last two
figures (Figures 2.3 and 2.4) we can notice that the absorption coefficients for
direct band-to-band absorption is higher than that for intersub-band transitions.
The ot/Gth ratio versus temperature for different types of tunable materials with
hypothetical energy gap equal 0.25 eV (2 - 5 ~tm) and 0.124 eV (2 - 10 ~m) is
shown in Figures 2.5 and 2.6. Procedures used in calculations of Gth for different
materials are given in Appendix A1-A4. It is apparent that the HgCdTe is by far
the most efficient detector of IR radiation" it is characterized by high absorption
coefficient and relatively low thermal generation rate. We can also notice that
OWIP is better material than extrinsic silicon. The above two figures are
completed by Figure 2.7, where the ol/Gth ratio of dependence on wavelength is
presented for different materials at 77 K.
An optimized photodetector should consist of \] ():
9 A lightly doped active (base) region, which acts as an absorber of IR
radiation. Its band gap E,, doping and geometry should be selected.
9 Electric contacts to the base region, which sense optically generated
charge carriers and which should not contribute to the dark current of the
device.
9 Surfaces of the absorber regions which must be insulated from the ambient
by a material, which also does not contribute to the generation of carriers;
in addition the carriers, which are optically generated in the absorber,

20. 14 Handbook of Infrared Detection Technologies
i.
~L
I.
m+
3.
v.
t~
t~
t~ B
+__.+
<~
B
B
9 ~ ~-~
~ k
c-"
....+
+-
B
,-- ,-- ,-~ t,.~ 1 ,_,
,-- ~ t~ ~1 l'..
,....,
if', if',
~ ~ tJ~ 3 --
I I I I I
~ ~r, ~ tr,
I1 ~ I1~ ~ ""
._.._. ~=. ~.. ._.
I1 ~ I1 =, I I ~ I I ~ I1~

21. Comparison of photon and thermal detectors performance 15
100 ~ Xc= 5 lam
10 "- ~ ~- HgCdTe
.... QWlP
Si
d~ 10 -8-
E _ ".. ".
r 0_12 ".
C0
10 -~6-
..
"..... ~ -..........
10_~o _ ........ -- _.
'"... .... ..
......
...............
10 .24
50 100 150 200
Temperature (K)
Figure 2.5 o~/Gth ratio versus temperature for MWIR (,;.r 5/lm) photon detectors.
0-11-
_
~- 10 '~-
E
o
10 '~-
1 0 -23
1 0 -27
50
Xc = 101am
---- HgCdTe
..... QWlP
"'.. ~
9
'""......... "" ~ ~ ~ ~ ..~ ...~ .~....~
--.-........
'""....................
......................
' 5 ' 100 1 0 200
Temperature (K)
Figure 2.6 c~/Gth ratio versus temperature for L WIR ( ~.~.= 10 Ilm ) photon detectors.
should be kept away from surfaces where recombination can reduce the
quantum efficiency.
A backside mirror for double pass of IR radiation.

22. 16 Handbook of Infrared Detection Technologies
10 ~
10 3
10 -3
oo
E
0 10 -~
CO
10 -~5
10
-2~
1 0 -27
T-77K
HgCdTe
QWIP
9 ',nS0
'"\i \~
"".
9 .
.
9 . ~
'-. "~ .~.
9 -.... "-~ ---..... ~..
............................ ..-.:
0 5 10 15 20 25
Wavelength (~um)
Figure 2.7 ot/Gth ratio versus cut-off u,aveh'ngth for different t!lpes of photon detectors operated at 77 K.
The above conditions can be fulfilled using heterojunctions like N+-p-p + and
P+-n-n + with heavily doped contact regions (symbol '+' denotes strong doping,
capital letter- wider gap). Homojunction devices (like n-p, n+-p, p+-n) suffer
from surface problems: excess thermal generation results in increased dark
current and recombination, which reduces the photocurrent.
To achieve a high performance, the thermal generation must be suppressed to
possibly the lowest level. This is usually done by cryogenic cooling of the
detector. For practical purposes, the ideal situation occurs when the thermal
generation is reduced below the optical generation. The requirements for the
thermal generation rate can be highly reduced in heterodyne systems, in which
optical excitation by the local oscillator can dominate the generation, even for
high thermal generation.
The total generation rate is a sum of the optical and thermal generation
G - Gth + Got, ( 1 O)
The optical generation may be due to the signal or background radiation. For
infrared detectors, usually background radiation is higher than the signal
radiation. If the thermal generation is reduced much below the background
level, the performance of the device is determined by the background radiation
(BLIP conditions for Background Limited Infrared Photodetector). This condition
can be described as
qOPB T
> nrl, (11)
t

23. Comparison of photon and thermal detectors performance 1 7
where nth is the density of thermal carriers at temperature T, and r is the carrier
lifetime, and ~R is the total background photon flux density (unit cm -2 s -1)
reaching the detector. Rearranging we have, for the BLIP requirements,
17 r B tlth
> - G., (12)
G~ = t r
i.e., the photon generation rate per unit volume needs to be greater than the
thermal generation rate per unit volume. The carriers can be either majority or
minority in nature.
The direct bandgap semiconductor photodiode is a minority carrier device and
in thermal equilibrium
(13)
t/rain --
tlmaj
where ni is the intrinsic carrier concentration, and n,,,,,j is the majority carrier
concentration. The ultimate limit on carrier lifetime in a direct gap
semiconductor is given by band-to-band recombination, by either radiative or
Auger processes. Humphreys indicated 11 that the van Roosbroeck and Shockley
theory of radiative recombination underestimates the radiative lifetime due to
noiseless photon re-absorption. As a result, Auger recombination is the
dominant process in narrow gap semiconductors like, e.g., HgCdTe ternary
alloy. The extrinsic semiconductor photoconductor is strictly a majority carrier
device. The background limited detectivity, or so-called 'photovoltaic' BLIP
detectivity, is given by 12'13
DRuP = hc
(14)
D'BLIP for photoconductors is v~ times lower than for photodiodes. This
is attributable to the recombination process in photoconductors, which is
uncorrelated with the generation process, which contributes to the detector
noise. The background photon flux density received by the detector depends on
its angular field of view (FOV) of the background and on its ability to respond to
the wavelengths contained in this source. Plots of D*~LIp as a function of
wavelength for TR/.ip = 300 K and for full 2x FOV are shown in Figure 2.1
BLIP temperature is defined when the device is operating at a temperature at
which the dark current is equal to the background photocurrent, given an FOV,
and a background temperature. In Figure 2.8. plots of the calculated
temperature required for background limited (BLIP) operation in 30 ~ FOV are
shown as a function of cut-off wavelength. We can see that the operating
temperature of 'bulk' intrinsic IR detectors (HgCdTe and PbSnTe) is higher than
for other types of photon detectors. HgCdTe detectors with background limited
performance operate with thermoelectric coolers in the MWIR range. However,
the LWIR detectors (8~<)., ~< 12 lam) operate at ~1()()K. HgCdTe photodiodes

24. 18 Handbook of Infrared Detection Technologies
,,z'
v
._1
m
I-
"~ FOV = 30 ~ Scene temperature = 300 K
- ",~.. ~ p-on-n HgCdTe Auger limited photodiodes
',,~..\.~ N~= 5x10 TM cm~, t = 10 ~m
',',,-.k--
",,~..~ ~ n*-on-p HgCdTe Auger limited photodiodes
200 ',,~,.",~j/... N. = 5x10 '5 cm 3, t= 10 lum
I "*.X,. ~ HgCdTe Auger limited photoconductors
x .. X 14 -3
"',~~ ....... N,=3xl0 cm ,t=10pm
"', "".":b<.~,.. n'-on-p PbSnTe Auger limited photodiodes
', "'~~' N~ = 10" cm3, t = 10 pm
",,, "--f. ......
100
Schott
Q = 10 ~~
\[__L i i \] L__ L . ~ L ........ 1 ......
00 5 10 15 20
Cutoff wavelength (lum)
Figure 2.8 Estimation of the temperature required for background limited operation of different types of
photon detectors. In the calculations FOV= 3() ~ and TB- 300 K are assumed (after ref. 14).
exhibit higher operating temperatures compared to extrinsic detectors, silicide
Schottky barriers and QWIPs. However, the cooling requirements for QWIPs
with cut-off wavelengths below 10 l.tm are less stringent in comparison with
extrinsic detectors and Schottky barrier devices.
2.2.2 Thermal detectors
Thermal detectors operate on a simple principle, that when heated by incoming
IR radiation their temperature increases and the temperature changes are
measured by any temperature-dependent mechanism, such as thermoelectric
voltage, resistance, pyroelectric voltage. The simplest representation of the
thermal detector is shown in Figure 2.9. The detector is represented by a thermal
capacitance Cth coupled via a thermal conductance Gth to a heat sink at a
constant temperature T. In the absence of a radiation input, the average
temperature of the detector will also be T, although it will exhibit a fluctuation
about this value. When a radiation input is received by the detector, the rise in
temperature is found by solving the heat balance equation. Assuming the
radiant power to be a periodic function, the change in temperature of any
thermal detector due to incident radiative flux is 12.1 s
AT-- (15)

25. Comparison of photon and thermal detectors performance 1 9
Figure 2.9 Thermal detector mounted via lags to heat sink.
Equation (15) illustrates several features of the thermal detector. Clearly it is
advantageous to make AT as large as possible. To do this, the thermal capacity of
the detector (Cth) and its thermal coupling to its surroundings
(Gth) must be as
small as possible. The interaction of the thermal detector with the incident
radiation should be optimized while reducing as far as possible all other thermal
contacts with its surroundings. This means that a small detector mass and fine
connecting wires to the heat sink are desirable.
A characteristic thermal response time for the detector can therefore be
defined as
Cth
-- ~ -- CthRth
(1 6)
75th Gth
where Rth--1/Gth is the thermal resistance.
The value of the thermal time constant is in the millisecond range. This is
much longer than the typical time of a photon detector. There is a trade-off
between sensitivity, AT, and frequency response. If one wants a high sensitivity,
then a low frequency response is forced upon the detector.
For further discussion we introduce the coefficient
K=AV/AT, which reflects
how good the temperature change translates into the electrical output voltage of
the detector.
The voltage responsivity Rv of the detector is the ratio of the output signal
voltage A V to the input radiation power and is given by

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

27. X.
Vanja ei ollut käynyt Annin luona kokonaiseen viikkoon, eikä tyttö
käsittänyt syytä hänen poissa oloonsa.
Joskus kuvittelee hän Vanjushkan makaavan sairaana kasarmilla.
Hän itse tahtoisi olla vierellä, auttaa ja hoivata, hän hänet hoitaisi
paremmin kuin kukaan.
— Kuinka hän siellä kaipaakaan omaa Annushkaansa! — — Voi,
tulisinhan luoksesi, tulisin tokikin, jos tietäisin, missä olet. —
Laittaisit sanan, panisit pienen kirjelipun! — puheli hän ajatuksissaan
kaivatulleen.
"Joko Vanja on mennyt? — On niillä nyt lupa palata
kotomaahansa" — oli
Sanni tässä hiljan tavattaessa sanonut.
— Olisiko kenties? — ei, mahdotonta! eihän hän sillä lailla lähde.
— Hän tulee, tulee varmasti, kun joutuu — ja tyttö päätti olla
rauhallinen ja vielä odottaa.
Mutta kun ilta joutui, tuli taaskin niin paha ja levoton olla. Hän
puki päälleen ja lähti asemalle.

28. Oli iltajunan lähtöaika.
Joitakin upseereja ja sotilaita näkyi lähtöpuuhissa. Heillä oli
runsaasti saattajia, soittokunta ja joukko kyynelsilmäisiä tyttöjä.
Asemasillalla seisoi mustatukkainen, solakkavartinen sotilas
vilkkain elein keskustellen tummahapsisen tytön kanssa, joka itki
lohduttomasti.
Hän lähestyi heitä hiukan, mutta pysähtyi äkkiä kuin salaman
lyömänä. —
Uneksikohan hän? Saattoiko tämä olla mahdollista!
Tyttö vaikeroi nyyhkyttäen:
— Voi. Vanja. — Älä jätä! Ota mukaasi, vaikka minne veisit.
Vanhusteni luo en tohdi mennä, enkä tiedä minne joudun. Tahtoisin
kuolla luonasi, sillä elää sinun mentyäsi en voi. — Etkö sääli minua
nyt, olithan ennen niin hyvä ja hellä.
Anni olisi tahtonut rientää pois, juosta tiehensä tätä kuulemasta,
mutta hän oli kuin paikalleen kivettynyt.
Mies teki kärsimättömän liikkeen, puhui hiljaa ja nopeasti. Hänen
sanojaan ei Anni kuullut, mutta näki, miten hän katseli sivuilleen
kuin peläten heidän tulevan huomion esineeksi, mutta nainen näytti
unohtaneen kaiken muun, koko ympäristönsä, ja hänen kuvaamaton
tuskansa herätti Annissa syvää myötätuntoa.
— Oh, älä itke, tuhma tyttö! Minkä minä sille mahdan, että niin on,
kuin on? Et sinä ole ainoa, jonka niin on käynyt, teitä on paljon!

29. Hän kääntyi hänestä pois, huoraasi samassa Annin, ilostui ja tuli
käsi ojossa tervehtimään. Mutta Anni ei liikahtanut, eikä ottanut
vastaan ojennettua kättä.
— Matruusin morsian — sanoi Vanja viitaten äsken
puhuttelemaansa naista. — Se lähti eilen, tyttö kovin itkee, koetin
lohduttaa.
— Sinä, Anni, olet hyvä tyttö, parempi kuin muut. Sinä et itke,
vaikka
Vanjushka lähtee. Mitä siinä on suremista. — Sinulla oli hauskaa,
minulla oli hauskaa. Minä menen kotimaahani, sinä jäät kotimaahasi.
Molempien on hyvä, niinhän, Anni.
Hän koetti ottaa tytön käden omaansa, mutta tämä säikähti hänen
kosketustaan ja inhoten veti kätensä taakseen.
Juna teki lähtöä. Ihmiset kiiruhtivat vaunuihin ja junailian pillistä
puhaltui pitkä, kimakka vihellys.
— Hyvästi Anni ja kiitos — olit minulle rakkaampi kuin kukaan
muu.
Torvista kajahti tuttu "Moskovan marssi", vaunut kolahtelivat,
pyörät liikahtivat ja juna oli liikkeellä.
Tummahapsinen tyttö päästi sydäntäsärkevän huudon ja nosti
molemmat kätensä vaunua kohti, jonka sillalla seisoi Ivana
Ivanovitsh huulillaan hiukan ivallinen hymy.
Mutta ihmiset säikähtivät hätähuutoa luullen jonkun joutuneen
pyörien alle.

30. Juna oli häipynyt näkyvistä ja viimeinen huminakin laannut
kuulumasta. Anni ei huomannut miten soitto taukosi ja asemasilta
tyhjeni. Hän nojasi pylvääseen ja katseli mustaan etäisyyteen, jonne
juna oli kadonnut näkyvistä, ja hänen silmissään oli outo kiilto.
— Saatte poistua täältä, ovet suljetaan ja valot sammutetaan —
kuuli hän jonkun sanovan, ja hetkistä myöhemmin kuljeksi hän pitkin
autioita katuja aikoen asuntoonsa.
Hän käveli katuja ristiin rastiin, kulki yhtä ylös, toista alas,
saamatta lopuksi selvää, missä oli. Hän seisahti ja koetti miettiä ja
tunnustella paikkaa, mutta aivoissa ei tuntunut olevan yhtä ainoata
selvää ajatusta. Otsaa poltti ja suuta kuivasi. Hän otti katuvierustalta
lunta, jolla hieroi polttavaa otsaansa ja kostutti kuivaa suutaan.
— Nytkö se sitten tulee, jota olen pelännyt? Hyvä Jumala! Pitääkö
minun menettää järkeni? Kunhan vaan löytäisin asuntooni!

31. XI.
Kun Anni heräsi huoneessaan, oli jo valoisa päivä. Mutta hän ei
tahtonut palata todellisuuteen, vaan käänsi selkänsä akkunaan päin,
nukkui taaskin — ja kun hän jonkun ajan perästä avasi silmänsä, oli
jo iltahämärä.
Seuraavana aamuna luuli hän jo jaksavansa työhön, mutta
katseltuaan kadulle huomasi hän, että olikin pyhäpäivä.
Annin oli siis pysyttävä kotona ja pakostakin selviteltävä
ajatustensa sekava vyyhti.
Hän vetäisi sormuksen sormestaan ja naurahti katkerasti. — Siellä
sisällä oli kaiverrettuna Vanjan nimikirjaimet ja aika.
Muistui niin elävästi mieleen ilta, jolloin hän oli sen sormeensa
ottanut, miten Vanjushka itkien hänen eteensä polvistuneena oli
häntä omakseen pyydellyt ja kuinka hän tuon vakavan lupauksen
antoi — lupauksen, joka hänen mielestään oli sitova ja pyhä.
— Eikä toinen muuta kuin ilveili! — Samat temput tehtiin kenties
aivan samoina päivinä toiselle, samat kyyneleet vuodatettiin sille
toiselle, ehkäpä vielä kolmannellekin — ja minä uskoin!

32. — Ryssähän se oli, mikäs muu, olisihan se pitänyt tietää!
"Et sinä ole ainoa, jonka niin on käynyt; teitä on paljon".
— Onko se sillä sen helpompaa?
Entä tästälähin? — Pitääkö minun nyt jatkaa tästä eteenpäin,
mennä aamulla tehtaaseen, palata illalla, karttaa ihmisten katseita ja
kantaa ainaista häpeää.
Ei vaikka…
Siitä täytyy tulla loppu, vaikka millä tavalla. Semmoista elämää en
saata elää, se ei ole elämisen arvoista.
Eihän kukaan kaipaa, jos poistun, tuskin omaisetkaan itkevät, kun
kuolleeksi kuulevat; häpeää heille vaan minusta on.
Synkät ajatukset tulivat kuin mustat turman linnut tuhoa
ennustaen, mutta hän melkein hekkumoi niiden kaameudessa.
— Sen täytyy tapahtua! — sen täytyy — sanoi hän puoliääneen
itselleen. Se rauhoitti ja tyynnytti hiukan. Mutta hänen sydämensä oli
musta kuin yö. — Ei muuta lohdutusta kuin kaiken loppu ja
pysähdys, ikuinen, syvä hiljaisuus.
— Ja sitte? — Niin, sitä ei saattanut ajatella. Onko siellä mitään?
—
Toiset sanovat on, toiset ei, — mistä minä tiedän.
— Joka tapauksessa minun täytyy. Inhoan itseäni.
Ja epätoivo ja ahdistus valtasivat hänen sielunsa kuin suuri
tuhotulva. Hän tunsi sen tulevan, kuuli korvissaan sen uhkaavan

33. kohinan, eikä löytänyt pelastuksen tietä. Hätä ja kauhistus kasvoivat
ja hän kätki päänsä pielukseen kuin piiloutuakseen surmaa
uhkaavalta hirviöltä.
— Onko kuolema näin kauhea? — —
* * * * *
Ovelle koputettiin, ensin hiljaa, sitten kovemmin ja, kun vastausta
ei kuulunut, lennähti se auki ja sisään astui pitkä, vaaleaverinen
nuorukainen, yllään tummanharmaa sinellintapainen sarkatakki,
kaulassa pehmeä villahuivi ja jaloissa sirotekoiset saappaat.
Mies oli huoneen haltijattarelle vanha tuttu.
Ryhti oli hänellä uljas ja liikkeet ripeät. Niihin oli tullut joustavuutta
ja notkeutta. Kasvot olivat laihtuneet, mutta piirteet miehistyneet.
Vain silmissä näkyi tuo entinen, melkein lapsellisen avomielinen,
hyväntahtoinen ilme, joka oli hänelle ominainen.
Anni purskahti itkuun ja riensi kaivatun veljensä syliin.

34. XII.
Kauvan hän itki; ja kyynelten virratessa hänen tuskansa lievenivät.
Hän ymmärsi, että veli oli tullut auttajana, pelastajana, että hän ei
jätä häntä yksin tähän suureen, ahdistavaan pimeyteen.
Jouko silitti hellästi sisarensa kellertävää tukkaa ja antoi hänen
häiritsemättä purkaa sydämensä tuskan, jonka olemassa olon hän
aavisti, vaan jonka syytä ei tuntenut.
Siinä he sitte istuivat, iltahämyssä, vuoteen reunalla, käsikädessä,
aivan kuin lapsina ennen, jolloin Annia pimeässä peloitti.
— En olisi sinua tuntenut vaikka vastaani olisit tullut, niin olet
laihtunut ja muuttunut.
— Samoin sinä.
— Mutta minä olen reipas ja voimakas ja niin iloinen nyt, tänne
kotipuolelle päästyäni. Tahtoisin nähdä miltä näytät, kun hymyilet,
lienet sen taidon jo unohtanut. Mutta anna minulle jotain syötävää,
jos sattuu olemaan.

35. Läikähti se aina toisinaan tytön mieleen: entä jos hän saa sen
tietää? — Minun pitää se vielä kerran tunnustaa — niin kerran, mutta
ei vielä, muuten hän jättää minut, ja silloin en jaksa.
— Kerrohan nyt matkastasi jotakin — hän sanoi haihduttaakseen
äskeisiä ajatuksiaan.
— Paljon sitä onkin kerrottavaa, mutta ne säästämme toiseen
kertaan. Ei nyt ole aikaa tarinoimiseen, meitä odottavat täällä tärkeät
tehtävät, kuten tietänet. Vähän on minulla aikaa olla kanssasi, mutta
pistäydyn kumminkin niin usein kuin voin.
— Sampalta kuulin vähäsen niistä asioista, hän kävi täällä
hiljattain, sanoi sinun piakkoin kotia palaavan.
— Vai kävi Samppa. Teillä ovat siis entiset ystävälliset välinne, ja
minä kun pelkäsin joskus, kun kuulin kerrottavan Suomen naisten
häpeästä, että jos sinäkin niihin ryssiin sekaannut, ajattelin, että
kunpa se ainut sisareni sentään säilyisi.
Anni sytytteli tulta uuniin ja oli selin veljeensä, mutta hänen
kätensä vapisivat ja tulitikku toisensa perästä sammui, mutta hän
pakoitti äänensä tyyneeksi ja sanoi:
— Eikö sinulla ollut ikävä kotiin, etkö koskaan katunut sinne
lähtöäsi?
En olisi lähtenytkään, ellen olisi ollut vakuutettu siitä, että meidän
täytyi, että se oli minunkin velvollisuuteni. Tuntui kyllä vaikealta
jättää isä yksin vanhoilla päivillään töitten ääreen, joissa meille
kahdellekin oli ennen ollut kylliksi, mutta kumminkin minä tunsin,
että olin menetellyt sittenkin oikein.

36. Ei siellä muuten ollut aikaakaan ikävöimiseen. Eikä siellä miestä
hemmoteltu. Kuri oli ankara ja työ rasittavaa, mutta me pidimme
aina reipasta mieltä. Oli meillä laulun pätkä, jota hyräiltiin, kun koti
liiaksi mieleen muistui.
"Suuret herrat Pietarissa näkee pahaa unta, ett' Venäjä on
rajamaa ja Suomi valtakunta."
Se muistutti päämäärää, jota olimme lähteneet tavoittamaan,
jonka saavuttamiseksi kannatti jotain kestää. — Eikö niin, Anni?
Tyttö oli noussut. Hänen silmänsä loistivat ja äsken kalpeilla
poskilla heloitti puna. Hän loi veljeensä katseen, jossa paloi
ihmeellinen, hurja innostus.
— Kannattipa kyllä! — Minäkin tahdon tehdä jotakin, — minun
täytyy.
Kuule, älä kiellä! Anna minulle tehtävä!
Hänen muotonsa sekä sanojensa kiihkeys ensin ihmetytti Joukoa.
Mistä se tuli näin yht’äkkiä — mutta hän muisti omaa ensimmäistä
innostustaan, jolloin hän ikäänkuin sisästäpäin kuuli sen hiljaisen
kutsun, joka hänen sielussaan sytytti sellaisen palon, että ei mikään
maailman mahti olisi häntä estänyt nousemasta suksille määrättynä
yönä. — Ehkäpä se Annikin tunsi nyt samoin.
— Hyvä on — sanoi hän, tarvitaan sinuakin, osaat keittää ja
ommella.
Työtä tulee kylliksi naisillekin.
— En minä sellaista tarkoittanut. Tahdon olla kuumimpana hetkenä
siellä missä sinäkin, kenties voit käyttää minua johonkin — minä,

37. näetkös, en ollenkaan pelkää kuolla.
Ihmetyksellä ja ihastuksella katseli jääkäri sorjaa sisartaan. — Eikö
sinusta olisi sentään sääli jättää elämää noin nuorena?
— Ei ollenkaan, jos pikkuisenkaan voin hyödyttää asiaa, jonka
tähden muutkin henkensä uskaltavat, muut, joilla kenties on
elämässä enemmän iloja kuin minulla. — Oli hyvä kun tulit. - Täällä
minä juuri istuin ja mietin sitä alennusta ja häpeää mihin me täällä
olemme viime vuosien aikana joutuneet. — Nyt käsitän selvästi, että
meidän täytyy se poistaa, ennenkuin kaikki on hukassa.
— Sinä siis uskot että se jaksetaan.
— Ell'ei jakseta, niin kuollaan sitte.
— Mutta minä vakuutan sinulle, että se tapahtuu, vaikka se
vaatiikin uhrinsa.
— Uhrinsa se vaatii tämäkin, sanoo tyttö synkästi huoahtaen.
— Mutta me emme nyt kysele sitä, mikä on mennyt ja mitä on
vielä menevä. Me karkoitamme ryssät sinne, mistä ovat tulleetkin ja
varoitamme ankarasti heitä vasta astumasta tämän maan rajojen
sisäpuolelle.
— Ja niille, jotka elävät jälkeemme, koittavat onnellisemmat päivät
kuin meille.
— Kenties meillekin.
Anni kääntyi pois. Ei hänellä, koskaan enää ollut onnea
odotettavissa. Se mikä oli ollut, ei enää olemattomaksi voinut

38. muuttua. Mielellään hän nostaisi kuoleman arvan, kunhan ei
tarvinnut tyhjänpäiten ketään hyödyttämättä elämästä luopua,
paetakseen entisyyden häpeää.
— Otathan minut mukaasi — sanoi hän taas katsoen niin
pyytävästi
Joukoon.
— Ihanko sinä tappeluun tarkoitat?
— Niin.
— Mutta kuinka sinä, tyttö, sinne, eihän se ole leikkiä,
ymmärrätkö?
— On semmoista ennenkin tapahtunut, että naiset miehen
puvussa ovat mukana taistelussa. Sinun täytyy opettaa minua
vähäsen.
— Mitä luulisit vanhusten sanovan minulle, jos kaatuisit. Siitä
syyttäisivät he minua, en tahdo kuolemaasi vastuulleni.
— Sano heille, että ellet sinä olisi ottanut, olisin mennyt sinne
kumminkin ja tullut ammutuksi. Sano heille terveiset, että minä
sinne tahdoin päästä, ja että teen minkä tahdon, sen he kyllä
muistavat.
— Sinä siis pysyt siinä.
— Olen sen päättänyt.
— Onpa siinä vaan tyttöä — ajatteli veli, mutta Anni arvasi hänen
ajatuksensa ja huokasi: — Kunpa saisin olla suora ja kertoa kaiken,

39. mutta ei, ei vielä!
— Entä nuo sinun palmikkosi?
— Poikki juuresta. Antaa niiden mennä!
— Pane talteen, saa joskus muistella mitä varten ne leikattiin.
— Voit tallettaa ne, jos tahdot. Muuta perintöä ei minulla olekkaan
jättää veljelleni.
— Puhut, kuin kuuluisit johonkin kuoleman pataljoonaan.
— Niin minä kuulunkin, ajatteli tyttö.
— Minä muistelin tässä, — alotti Jouko hetken vaitiolon jälkeen —
miten me lapsina viskelimme kiviä aitan luukusta sisälle. Sinä heitit
hyvin, kätesi oli tarkka ja heittosi osui. - Ajattelin, että jos me nyt
heittäisimme toisenlaisia kiviä kasarmin ikkunoista sisälle.
Ampumaan on sinun vaikeampi oppia näin äkkiä, eikä ole tilaisuutta
minkäänlaiseen harjoitteluun. Tutustutan sinut käsikranaatin
käyttöön, ja sitte saat näyttää mihin kykenet. Toimitan kyllä sinut
suojaan, ett’et vahingoitu, jos alat kauhistua outoa musiikkia.
— Sittepähän näet, pakenenko.
— Älä uhmaile, totiseksi se vetää ensi kerralla, mutta siihenkin
tottuu ja lopuksi viehättyy niin, että ihanalle kuulostaa surman soitto,
ei välitä, vaikka aina kuuntelisi. Elämä tasoittaa kaikki, niin että
äärimmäisessä tuskassakin on jonkunlaista nautintoa ja
kauheimmassakin tilanteessa saattaa joskus olla suurikin viehätys.

40. Niin puheli mietteissään nuori sotilas ja sisar ajatuksissaan jatkoi:
—
Ja suurin riemu tuo tullessaan suurimman tuskan.

41. XIII.
Anni pitää tavallisia iltaharjoituksiaan tyhjän käsikranaatin varrella
lukitun oven takana, tehden määrätyt liikkeet ja laskien veljen
opettamat saksankieliset laskusanat.
Ovelle koputettiin.
Anni kätki oudon lelunsa nopeasti vuoteeseensa patjan alle.
Tulija olikin Jouko ja Anni näki jo hänen kasvoistaan, että jotakin
oli nyt tulossa.
— Ole valmiina ensi yönä, niin että merkin saatuasi olet heti
kadulla.
Ei minulla ole silloin aikaa minuuttiakaan varrota. — Ymmärräthän?
— Kyllä, — vihjauksen saatuani olen heti vierelläsi.
— Vielä yksi asia. — En ole sinulle silloin lähempi kuin muillekaan.
Et saa lausua ainuttakaan sanaa, et kysyä, etkä epäillä, vaan teet
täsmällisesti mitä käsken ja tottelet ehdottomasti.
— Kyllä, herra upseeri! — sanoi Anni kunniaa tehden.

42. — Veitikka! — Pojaksi sinun olisi pitänyt syntyä, koska omaat
tuommoisen sota-innon. — Mutta, eipä tiedä sitä vielä kehua, ehkä
se sittenkin laimenee, kun tosi tulee.
— Sittepä nähdään.
Anni näytti iloiselta ja virkeältä. Jouko huomasi hänen viime
aikoina päivä päivältä toipuneen, aivan kuin lähenevien tapausten
tieto olisi puhaltanut häneen uutta elämää.
Kiireellä antoi hän sisarelleen vielä viimeiset ohjeet, jätti hänelle
hankkimansa puvun ja valkean nauhan, joka tämän tuli kiinnittää
vasemman käsivartensa ympäri. — Sitte lähti hän tulisella kiireellä
muihin toimiinsa.
Anni katsoi kelloon. Vielä oli aikaa useita tunteja puoleenyöhön
mennessä, joten hyvin ehtii myöhemmälläkin tehdä pienet
valmistelut. Nyt olivat lapset hyvästeltävät.
* * * * *
Taas nousi hän tuttuja rappusia kolmanteen kerrokseen, kerraten
mielessään tapahtumat, jotka sillä välin olivat aiheuttaneet hänen
elämässään niin suuret muutokset. — Voi, kunpa olisi, niinkuin oli
puoli vuotta takaperin!
Palvelia aukaisi keittiön oven.
— Joko lapset nukkuvat?
— Taimi nukkuu, toiset vielä valvovat vuoteissaan.
— Anna minun niitä pikimältään nähdä.

43. Iso oli lapsilla ilo, kun Anni taas istui heidän pikku vuoteittensa
välissä.
— Sinun on tultava meille takaisin, emme tahdo Elliä, tahdomme
sinut, joka olet meidän oma — sanoi Osmo.
— Tulekkin jo huomenna, heti aamulla ja tuo korisikin tuohon
nurkkaan, missä se oli, en minä enää nouse sen kannelle, että ei
säry, — puheli hänen kättään hyväillen Maija.
Ja se se oli heille ainoa, Nanni takaisin kotiin, siinä oli kaikki, mitä
heidän mieliinsä mahtui, ja he katsoivat häneen unenraukeilla
silmillään ja pyytelemistään pyytelivät, kunnes hän heitä
rauhoittaakseen lupasi tulla takaisin.
Ovet olivat auki ja ruokailuhuoneesta kuului rouva Vuorelan ja
jonkun toisen naishenkilön keskustelu.
— Vai niin, että häntä nyt odotetaan kotia palaavaksi. Minä
melkein saattaisin vaikka kadehtia sinua. Sellainen poika!
Anni ei olisi tahtonut kuunnella, mutta aihe, josta he puhelivat, oli
tällä hetkellä vastustamattoman mielenkiintoinen.
— Mutta et varmaankaan silloin olisi kadehtinut, kun hän täältä
lähti. — En koskaan silloin tavannut ihmistä, joka olisi siinä
uhrautumisessa nähnyt mitään hyvää. — Sinne meni, sanottiin —
eikö silläkään nyt ollut parempaa tehtävää? Siinä olet yksin saanut
ponnistella, suuren perheen elättäjänä, ja nyt kun vanhimmasta
vähäsen jo avun toivoa, niin sinne meni, opintonsa keskeytti ja sille
tielleen varmaan jää, Kuka sen tietää, palaako koskaan — sanottiin.

44. Tämä sentään oli vielä suopeampaa puhetta, siinä vivahti vähäsen
osanottoakin, mutta entä kun sanottiin: — Että sinunkin pojastasi piti
tulla isänmaan petturi ja kavaltaja! — Etpä usko, miten se sentään
minun sydäntäni leikkasi.
— Voi sentään, tietäähän sen.
— Ja ajatteles niitä tunteita sinä talviaamuna, jolloin me yhdessä
ajoimme niihin hiihtokilpailuihin I:n saarelle.
— Mitenkäs se taas olikaan? Nehän vetivät ryssiä nenästä.
— Niin, siellä pantiin toimeen hiihtokilpailut, kuten tavallista. Kylän
väki oli kerääntynyt tilaisuuteen, johon osanottajia oli tullut sekä
kaupungista, että maaseudulta. Ryssätkin olivat saapuneet paikalle,
kai omaksi huvikseen, jollei ehkä varmemmaksi vakuudeksi, että ei
mitään "laitonta" tapahtuisi. — Olin mukana jäällä, enkä unohda sitä
syvää vakavuutta, joka asui suksilla seisovien nuorukaisten kasvoilla,
näytti kuin jokainen heistä olisi täydelleen käsittänyt, miten suuri ja
pyhä oli se tehtävä, jota varten he olivat pitkälle matkalle
varustautuneet. — Reino loi minuun vielä kerran rohkaisevan
katseen, ja minä näin nyt hänessä varttuneen miehen, tuossa
poikasessa, jota olin vielä puoleksi lapsena pitänyt.
Merkki annettiin, sukset pakkaslumessa ulvahtivat ja hurjaa
vauhtia syöksyivät pojat eteenpäin lumen paksuna ryöppynä
kiirisiskellessä heidän kintereillään. — Sinne painuivat, kohti
kaukaista länttä, yhä edeten ja pieneten katsojain silmissä. Ryssät
nostivat jo kiikarinsa ihmetellen sitä nopeaa etenemistä.
Matka oli määrätty tavallista pitemmäksi, en muista moneksiko
kilometriksi. — Me seisoimme rannalla odotellen palaavia, ja

45. kyläläiset salaa jo toisilleen myhäilivät. Minua puistatti vilu, olin kuin
puoleksi kuumeessa. Sopertelin hiljaa rukousta, toistin mielessäni
lakkaamatta ajatusta: He menivät nostaakseen, vapauttaakseen
tämän kansan orjuudesta ja alennuksen tilasta — mutta nämä sanat,
joista ennen olin lämmennyt, tuntuivat nyt voimattomille tänä
vaikeana eronhetkenä. Minua jäyti kylmä, joka tuntui tunkeutuvan
sieluuni saakka; minun täytyi pistäytyä lämmittelemään lähimpään
mökkiin. Lopputapahtumista sitte kuulin, kerrottiin, miten pitkien
aikojen perästä tuli takaisin ensimmäinen, toinen ja vihdoin kolmas
ja neljäskin, miten rannalla olijat yhä odottelivat myöhäiseen
iltahämärään ja miten ryssät lopuksi yskän ymmärsivät, vaikkakin
liian myöhään. Saaristolaiset laskettelivat sukkeluuksia ja
naureskelivat ryssäin vahingolle, mutta raskain mielin palasin minä
kaupunkiin tyhjälle tuntuvaan kotiini. En. kumminkaan kertaakaan
katunut, että hän meni, vaikka ero olikin ylen raskas.
* * * * *
Lapset nukkuivat jo sikeästi. Pikku Maijan käsi lepäsi vieläkin Annin
kädessä, jota hänen vieno hengityksensä hyväili.
Keskustelu sisällä alkoi uudelleen.
— Nyt on sensijaan ilosi moninkertainen.
— Olisihan se, kunhan nyt vaan sen päivän näkisi.
— Saatko edes valkoista leipää leivotuksi kaukaiselle vieraallesi?
— Kyselin tässä juuri vehnäjauhoja, ja minut neuvottiin kulashin
luo, — mutta arvaatko mitä ne maksavat, — kokonaista seitsemän
markkaa kilo!

46. — Hirveätä! — Kuulehan, ajattelin tässä juuri, kun minulla on pieni
pussillinen piiloon pantuna sitte kesästä. Saat siitä osan nyt sinäkin.
— Älä toki! Sinullahan on pikkulapsia.
— Niille jää sitte vielä. — Ei meidän sankareita liian
suuremmoisesti vastaan oteta, ei heille liikoja uhrata. Vähitellen
heistä yksi ja toinen kotiseudulleen ilmestyy, salaa, ympäristön
tietämättä, samalla tapaa kuten sieltä ennen hävisivätkin ja ikävöivät
omaiset puristavat kyynelsilmin tulijan kättä ja tulojuhlat vietetään
lukittujen ovien takana, jossa vainolaisen silmä ei näe. —
Huoneesta kuului nyyhkytystä, mutta rouva Vuorela jatkoi.
— Minusta tuntuu niin kummalliselle tänä iltana, on aivankuin
juhlanaatto, on kuin jotain suurta tänä yönä tapahtuisi.
* * * * *
Anni hypähti ylös. — Se on totta! — sanoi hän ajatuksissaan. —
Tänä iltana on tosiaankin juhlanaatto!
Hän hyväili pikku Taimen pyöreätä poskea, silitti silkinhienoja
valkokutreja ja suuteli kevyesti valkeata otsaa.
Pienokainen käännähti, hymyili unissaan ja soperteli.
— Nannin — moma — Tuttu.
Kyyneleet vierivät Annin silmistä kostuttaen pienen, valkean
pieluksen.

47. XIV.
Hiljainen naputus kadun tasalla olevaan ikkunaan ja nuoren jääkärin
rinnalle lennähti kaunis poikanen, jonka syvään painetun hatun alta
pistää esiin kultaiset suortuvat ja kalpeista kasvoista loistavat
kirkkaat silmät.
Hymy levisi veljen äsken niin totisille kasvoille: — Hyvä olet,
mainio!
Täysikuu valaisee kirkkaasti taivaalta ja äänettömänä matkaavat
vakavat miehet kuulumattomin askelin läpi aution kaupungin, yli
jäätyneen salmen, vallatakseen saarelta ensimmäisen kasarmin. He
kulkivat kuin mustat haamut ja heidän pitkät varjonsa hiiviskelivät
aavemaisina heidän vierellään hangella.
— Annin sielun täytti suuri, juhlallinen vakavuus.
"Kun kansa kuoloon käy" — soivat korvissa sanat. Kuinka moni
heistä matkaa kuoloon tänä yönä? — Jumala, ole heidän kanssaan!
— huokasi hän, katsellen tätä ihmeellistä armeijaa, joka oli
kokoonpantu mitä erilaisimmista aineksista. Tuolla muuan tuomari,
rinnallaan hylkeennahkapieksuinen saaristolaisukko, roteva
maalaisisäntä ja suuren tukkuliikkeen johtaja astelivat vierekkäin. Oli

48. siinä koulupoika rinnan arvoisan lehtorinsa kanssa ja
harmaahapsinen sotilas, luutnanttina entisessä Suomen sotaväessä
palvellut, kulki yhdessä nuoren konttoriapulaisen kanssa.
Mutta heidän kaikkien kasvot puhuivat samaa kieltä, heidän
sydämensä sykkivät samaan tahtiin ja heidän vasenta käsivarttaan
ympäröi valkea nauha.
Annin vierellä kulki hinteläkasvuinen saaristolaispoika, kantaen
suurta, vanhaa hyljepyssyä, tyttö kuiskasi hänelle tilaisuuden
sattuessa:
— Eikö se ole sinulle liian raskas?
— Luuletko että olen sen kanssa ensi kertaa matkassa? — Ei! Moni
norppa jo heitti henkensä lähettämästäni luodista. — Se on
isävainajani ainoa perintö, ja uskollinen se on ystävä ollut minulle.
Anni ei jatkanut keskustelua, mutta poika alkuun päästyään
edelleen puheli.
— Tämä hetki on paras, mitä milloinkaan olen elänyt, tätä olen
toivonut jo kaksi vuotta ja jo pelkäsin, että sitä ei tulekkaan.
— Sinä halusit taisteluun ryssien kanssa?
— Kostaa minä tahdon niille! Isäni puolesta minä sen teen, se oli
hänen viimeinen pyyntönsä, kun he hänet kotoa vangikseen
raahasivat.
— Mistä syystä?

49. — Luultavasti jonkun ilmiannosta. En vieläkään tiedä mitä pahaa
hän olisi tehnyt. Santarmit tulivat vaan ja vangitsivat, mukanaan
veivät ja me kuulimme häntä nälässä kidutetun, kunnes menetti
järkensä ja lopuksi koppiinsa hirttäytyi. — Mutta äidilleni, joka kerran
hänen vankeusaikanaan pääsi hänen luokseen, oli isä sanonut:
"Muistakoon Oskari poikani sen, että kostaa kuolemani ryssille, eikä
unohda myöskään Johannaa."
— Kuka oli Johanna?
— Isäni sisar, joka samaan aikaan, kun äitini kymmenen alaikäisen
lapsensa kanssa näki kurjuutta ja nälkää, vietti irstaisia ilojaan
ryssän varavaimona.
Anni oli vaiti ja mietti, mutta poika jatkoi vielä hiljemmin
kuiskaten.
— Minusta on kuin kulkisivat vainajatkin maanpäällä tänä yönä,
tuntuu kuin kulkisi vierelläni isävainajan kelmeä haamu.
Hänen silmänsä paloivat kuin hurmahengen ja hänen laihat, luiset
sormensa puristuivat tiukasti isän kalliin perinnön ympärille.
Annia ihan puistatti. — Kostaa, oliko hän ehkä itsekkin halunnut
lähteä maksamaan vääryyttä, jota oli kärsinyt, sitä suurta alennusta,
johon niin monet olivat ryssien tähden vajonneet? — — Ei, hän ei
tahtonut mennä kuolemaan vihan uhka sydämmessään. Hän tahtoi
mennä vaan siksi, että se paha, mikä oli ollut, loppuisi, että muiden
olisi senjälkeen parempi.
Samassa hän tunsi veljen käden pitävän omaansa.
— Pikku Anni! — Peloittaako sinua?

50. Ja tyttö vastasi hänen käden puristukseensa lujasti ja lämpimästi.
— Olen iloinen, kun saan olla kanssasi nyt. Veli siirtyi taas toisten
luo, joille hänen oli viimeiset ohjeet kuiskailtava, mutta Annin
kasvoilla lepäsi onnellinen hymy.
"Pikku Anni" — se oli parasta mitä veli hänelle lausui silloinkin,
lapsina ollessa. Hän sanoi sen vaan silloin, kun oli parhaimmillaan.
Noihin sanoihin sisältyi niin paljon rakkautta ja isonveljen huolehtivaa
hellyyttä. Ainoastaan he kaksi tunsivat noiden sanojen pohjimmaisen
merkityksen.
— Se lämmitti ja hiveli hyväilevästi hänen sydäntään. — Sitä se ei
ollut vuosikausiin sanonut, — ihme, että se sen vielä muisti!
* * * * *
Mustat, varjomaiset olennot hiipivät kasarmin ympärille ja
kätkeytyivät nopeasti puiden ja kivien taakse. Joukon viittauksesta
heittäytyi Annikin pitkälleen äskeisen saaristolaispojan viereen,
suuren kivilohkareen suojaan.
Ryssät pitivät öisiä ilojaan juopotellen ja irstaillen, tietämättä
mitään ympärillä liikkuvista varjoista.
Kun joka mies oli paikallaan, annettiin mauserpistooleilla
yhteislaukaus.
Siellä sisällä nousi hälinä. Eräs juopunut matruusi aukasi ikkunan
ja huusi:
— Mitä tämä?

51. Joku piirittäjistä venäjäksi vastasi?
— Luovuttakaa aseenne ja antautukaa vangeiksemme.
Matruusi kirosi ja vastasi suomeksi:
— Me ammumme teidät viimeiseen mieheen! Mutta hän sai tuskin
viimeisen sanansa sanotuksi, kun putosi jo suinpäin ikkunasta alas.
Nuoren saaristolaisen hyljepyssystä lensi kuolettava luoti läpi
hänen kohmeloisen päänsä.
— Hyvin osasit, kuiskasi vierustoveri.
— Niin on norppaakin aina tähdättävä silmien väliin. Jos se
haavoittuu muuanne, et sitä koskaan saa käsiisi, sinne sukeltaa
veden alle ja jäiden sekaan piiloutuu.
Anni vapisi niin, että hampaat suussa tahtoivat kalista, hän ei ollut
vielä tätä ennen nähnyt kenenkään kuolevan.
Ryssät toivat ikkunoille kuularuiskunsa, joiden inhoittava rätinä
synnytti kumman, oudon, kamalan tunteen. Kuulia satoi kuin rakeita.
Niitä vinkui yli pään, rapsahteli puihin ja ympärillä olevien
rakennusten seiniin ja katoille.
Jo lauloi Joukonkin konekivääri, jota hyljepyssyjen ja
mauserpistoolien yhtämittaiset laukaukset säestivät.
Ei kuulunut enää muuta kuin hurja, keskeymätön räiske ja ristituli
niin hirmuinen, että se jo puunnutti pelonkin tunteen.
Anni ei enää ollenkaan muistanut omaa olemassaoloaan, hän
seurasi vaan tuskaisin katsein, vieläkö ryssäin kuulat lentelevät

52. hänen rakkaan veljensä pään ylitse, vai joko ne alkavat osua
maaliinsa.
Hän alkoi nyt vasta oikein käsittää, miten tärkeitä olivat hetket,
miten täpärällä voiton mahdollisuus.
Matruusien luku kymmenkertainen, heillä hyvät aseet ja runsaat
ampumavarat, suojanaan vielä kiviset seinätkin. Piirittäjiä pieni
joukko, enimmäkseen harjaantumatonta sotatoimiin ja asevarat ylen
niukat.
— Kunpa saisi tehdä jotakin! — Kauvan se Jouko antaa minun
odottaa!
Lasien helinää kuului yhtämittaa, koko kasarmilla ei ollut enää
ainuttakaan ehjää ikkunaa, ja ryssien korkealla lentelevät kuulat
särkivät laseja lähitaloista.
Henkeä pidätellen piti Anni katseensa Joukoon kiinnitettynä
odottaen merkkiä. Minuutit tuntuivat loppumattoman pitkille.
— Kunpa nyt saisi koettaa!
— Vihdoinkin. — Anni veti kranaatin vyönsä alta, ponnahti pystyyn
ja teki kuten oli opetettu.
Hän ei huomannut miten kymmenet kiväärit ikkunoilta tähtäsivät
häntä, ei kuunnellut ympärillään lentelevien kuulien surinaa, vaan
laski täsmällisesti veljen opettamat laskusanat.
Nyt se jo lensi sinne ja räjähti. — Ei yksikään kivääri lauennut,
kuularuiskukin vaikeni.

53. — Pihan puolelta toinen! — kuului Joukon määräys.
Salamannopeudella lennähti aivoissa ajatus: - Minä siis kykenin,
minäkin saatan jotain toimittaa! Melkein hurja ilo läikähti mielessä.
Ryssät olivat taas säikähdyksestä selvinneet ja laskettivat runsaan
lyijyannoksen piirittäjiinsä. Annin tuli nyt juosta kokonaisen
ikkunarivin ohi ja vinkuen lensivät taas ryssäin ampiaiset, surahtaen
joskus aivan korvan juuresta ohitse, yhdenkään koskematta.
Anni pujahti pihalle ja sai täällä häiritsemättä toimittaa laskunsa.
Hurjalla räiskeellä se räjähti siellä sisällä ja innostunut "sotilas" aikoi
jo varustella matkaan kolmatta, kun hurraahuudot kuuluivat
kadunpuolelta. — Jo antautuivat!
Anni juoksi takaisin sinne ja näki muutaman matruusin pitävän
valkoista riepua pistimen käressä.

54. XV.
Rouva Vuorela istuu ompelukoneensa ääressä aikaisesta aamusta
myöhään iltaan, tehden vaatteita sotilaille. Kuumeisella kiireellä hän
laskettaa valmiiksi kappaleen toisensa jälkeen, tehden työtä
herkeämättä, kuin luulisi hän koko isänmaan pelastuksen riippuvan
siitä, montako tusinaa hän viikossa valmistaa.
Mutta tuo kiire on vaan sisällisen levottomuuden tyynnyttäjänä.
Hän vilkaisee välillä lattialla leikkiviin pienokaisiin, katsahtaa poikaan,
jonka käsivarteen on kiinnitetty valkea nauha.
— On siinä vankka poika, mutta vielä leikkivä lapsi. — Köyhä minä
olen, ei minulla mitään uhrata suuren asian hyväksi, miehenikin
tappoi tauti. Olisipa hänkin saanut sankarikuoleman Suomen
vapaustaistelussa. Mutta elämä ei kysy, miten me itse haluaisimme.
Taas valmistui pehmeä, lämmin paita. Hän taittoi sen kokoon ja
laski tänään valmistamansa kappaleet.
— Yksi… kaksi… kolme… neljä, tässä viides. Viisi paitaa valmista!
— Ei, se ei ole suuri saavutus, toista olisi, jos… niin, kyllä me naiset
sentään saamme vähän aikaan, tai ainakin tuntuvat tämmöiset pikku
näpertelyt mitättömille silloin, kun on suuret tehtävät suoritettavana.

55. — Siellä on Annin veli, tahtoo tavata rouvaa — ilmoitti palvelia.
Rouva Vuorela kiiruhti saliin.
— Olen iloinen nähdessäni teidät, urhea poika. Sankariksi tekee
mieleni kutsua.
Hän puristi lämpimästi Joukon kättä, ja hänen silmistään loisti
kiitollisuus, kun hän jatkoi.
— Olen kuullut kerrottavan teidän pelottomasta, muita
rohkaisevasta esiintymisestänne ja taitavasta ohjauksestanne
kaupunkimme valloituksessa. Kiitän teitä!
— Ei mitään mainitsemisen arvoista. Tein velvollisuuteni kuten
kunnon sotilas aina.
— Velvollisuutensakin voi tehdä monella tavalla.
— Kukin kykynsä mukaisesti. — Mutta minä tarvitsisin nyt
apuanne, rouva, tahtoisitteko auttaa minua.
— Koetan sen tehdä.
— Minut on määrätty täältä muutaman päivän kestävälle matkalle.
Sisareni on hyvin sairas ja kovassa kuumeessa. Minun pitäisi
toimittaa hänelle hoitoa, mutta matka on kiireellinen. Tahtoisitteko
huolehtia hänestä?
Joku varjo näkyi rouva Vuorelan kasvoilla, mutta se haihtui heti ja
vastaus tuli empimättä:
— Minä haen hänet nyt takaisin kotiin.

56. — Olen kiitollinen avustanne. Tulen palattuani heti häntä
katsomaan.
Hyvästi siksi!
Samassa oli hän poissa.
Annin vuode oli nyt vierashuoneessa, jossa saattoi rauhassa levätä
lasten leikistä häiriintymättä.
Lääkäri, joka totesi keuhkokuumeen alkaneen, pudisti epäilevästi
päätään. — Ankara vilustuminen ja ruumiinvoimat jo ennestään
perin heikontuneet.
Mutta rouva Vuorela päätti tehdä voitavansa ja toivoi voivansa
hänet huolellisella hoidolla pelastaa.
Lapset hiipivät joskus sairashuoneen ovelle ja ihmettelivät, miksi
Nanni niin paljon nukkuu, miksi ei hän heille mitään puhu, ei edes
katsokkaan.
Sairas ei jaksanut aukaista silmiään, mutta joskus nousivat raskaat
luomet ja suurina, kirkkaina loistivat silmäterät. Katse tähyili kauvas,
eikä näyttänyt näkevän ympäristöään.
Rouva Vuorela istui alati hänen luonaan, mutta sairas puhutteli
häntä milloin äitinään, milloin veljenään.
Kylmä kääre oli juuri uudistettu ja sairas näytti hetkeksi hiukan
rauhoittuneen.
Kuinka säälittävän näköisenä hän siinä lepäsi, pienenä,
surkastuneena, lyhyesti ja vaikeasti hengittäen. Kaikki entinen

57. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com