History Of India As It Happened Gautier Francois

History Of India As It Happened Gautier Francois
download
https://ebookbell.com/product/history-of-india-as-it-happened-
gautier-francois-38293172
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Studies In Indomuslim History By Sh Hodivala Volume I A Critical
Commentary On Elliot And Dowsons History Of India As Told By Its Own
Historians Vols Iiv Yule And Burnells Hobsonjobson 1st Edition Sanjay
Garg Editor
https://ebookbell.com/product/studies-in-indomuslim-history-by-sh-
hodivala-volume-i-a-critical-commentary-on-elliot-and-dowsons-history-
of-india-as-told-by-its-own-historians-vols-iiv-yule-and-burnells-
hobsonjobson-1st-edition-sanjay-garg-editor-36653596
Studies In Indomuslim History By Sh Hodivala Volume Ii A Critical
Commentary On Elliot And Dowsons History Of India As Told By Its Own
Historians Vols Vviii Yule And Burnells Hobsonjobson 1st Edition
Sanjay Garg Editor
https://ebookbell.com/product/studies-in-indomuslim-history-by-sh-
hodivala-volume-ii-a-critical-commentary-on-elliot-and-dowsons-
history-of-india-as-told-by-its-own-historians-vols-vviii-yule-and-
burnells-hobsonjobson-1st-edition-sanjay-garg-editor-36653600
Monetary History Of Mughal India As Reflected In Silver Coin Hoards
Jaroslav Strnad
https://ebookbell.com/product/monetary-history-of-mughal-india-as-
reflected-in-silver-coin-hoards-jaroslav-strnad-2395850
The History Of India As Told By Its Own Historians By Sir Henry Miers
Elliot John Dowson 18671877 Henry Miers Elliot
https://ebookbell.com/product/the-history-of-india-as-told-by-its-own-
historians-by-sir-henry-miers-elliot-john-dowson-18671877-henry-miers-
elliot-46864420

The History Of India As Told By Its Own Historians The Muhammadan
Period Volume 1 Henry Miers Elliot John Dowson
https://ebookbell.com/product/the-history-of-india-as-told-by-its-own-
historians-the-muhammadan-period-volume-1-henry-miers-elliot-john-
dowson-22045118
History Of India In Nine Volumes Vol V The Mohammedan Period As
Described By Its Own Historians Henry Miers Elliot Av Williams Jackson
https://ebookbell.com/product/history-of-india-in-nine-volumes-vol-v-
the-mohammedan-period-as-described-by-its-own-historians-henry-miers-
elliot-av-williams-jackson-22045122
The History Of India As Told By Its Own Historians The Muhammadan
Period Volume Vi Primary Sources Historical Collections Henry Miers
Elliot Ts Wentworth
https://ebookbell.com/product/the-history-of-india-as-told-by-its-own-
historians-the-muhammadan-period-volume-vi-primary-sources-historical-
collections-henry-miers-elliot-ts-wentworth-22045128
The History Of India As Told By Its Own Historians Vol 8 The
Muhammadan Period Classic Reprint Henry Miers Elliot
https://ebookbell.com/product/the-history-of-india-as-told-by-its-own-
historians-vol-8-the-muhammadan-period-classic-reprint-henry-miers-
elliot-22045130
The History Of India Vol 2 As Told By Its Own Historians The
Muhammadan Period Classic Reprint Henry Miers Elliot
https://ebookbell.com/product/the-history-of-india-vol-2-as-told-by-
its-own-historians-the-muhammadan-period-classic-reprint-henry-miers-
elliot-22045120

A HISTORY OF INDIA
AS IT HAPPENED
not as it has been written
François GautierFrançois Gautier

A History of India
as it Happened
not as it has been written

BY THE SAME AUTHOR
Arise Again, Ô India!
A Western Journalist on India: The Ferengi’s Columns
A New History of India
In Defence of a Billion Hindus
Hindu Power in the 21st Century

François Gautier
HAR-ANAND
PUBLICATIONS PVT LTD
A History of India
as it Happened
not as it has been written

HAR-ANAND PUBLICA TIONS PVT LTD
E-49/3, Okhla Industrial Area, Phase-II, New Delhi-110020
Tel.: 41603490
E-mail: [email protected]/[email protected]
Shop online at:
Copyright ©
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted in any form or
by any means, electronic, mechanical photocopying, recording or
otherwise, without the prior written permission of the publishers.
Published by Ashok Gosain and Ashish Gosain for
Har-Anand Publications Pvt Ltd
www.haranandbooks.com
François Gautier, 2013
Reprint, 2020

To
Mother India,
who took me in Her arms

We see more and more today that Indian History has to be
rewritten according to the latest linguistic and archaeological
discoveries, if Indian children are to understand who they are and
where they come from. We know now that not only the history of
India's beginnings were written by European colonizers, with an
intention to downsize, downgrade and postdate Indian
civilization, but that, unfortunately, generation after generation of
Marxist Indian historians, for their own selfish purposes, endorsed
and perpetuated these wrong theories, such as the Aryan invasion,
which divided India like nothing else, pitting South against North,
Aryan against Dravidian, and Untouchables against Brahmins.
Not only that, but British and Marxist historians, eager to give
prominence to the Congress party, which was in the first place a
British institution, robbed of their true places in history giants,
such as Sri Aurobindo, who, apart from being the avatar of the
‘supramental’ age, was the early prophet of Indian independence,
when all Congress wanted was a few crumbs from the British. As a
result, very few Indian children know about Sri Aurobindo today.
If you go and visit the new Museum of Indian History, situated
in the Lok Sabha annexe in Delhi, which was conceived by
Somnath Chatterjee, Speaker of the Parliament till 2008, you will
be extremely surprised to see that for the communists, Indian
history starts with Ashoka, a politically correct king, because he
was supposed to be Buddhist. It then passes on to Akbar, another
acceptable figure to Marxists and Muslims, as he was an
Prologue
Why Should Indian History be Rewritten?

‘enlightened’ emperor (but pretty ruthless in his early reign), then
practically jumps to Subash Chandra Bose, Mahatma Gandhi and
Nehru, who are given prime importance in this museum. Not a
word about Sri Aurobindo, Tilak or Bipin Chandra Pal, the real
revolutionaries of the Indian Independence Movement.
The sad thing is that this beautiful museum, with state-of-the-
art facilities, such as the re-enacting of Nehru’s ‘Tryst of Destiny’
speech, with animated wax figures, is seen by so many Indian
school children and college students. Hence, the need for this
book, which we hope will set the record straight.
8 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

1.Indus 11
2.The Secret of the Vedas 21
3.The Influence of Indu India on the Western World26
4.The Wonder that « was » India 34
5.Islam and the Muslim Invasions 49
6.Negationism and the Muslim Conquests 56
7.The European Invasions 68
8.The Three Great Disinformations on India 80
9.The Independence Movement 91
10.1947: Independence 107
11.20th Century India: A Self-Denial 117
12.The Bharatiya Janata Party Years 131
13.The Threats from Within 139
14.The Threats from Without 158
15.« The Horror that Is India » 177
16.India Outside: True Federalism 189
17.India: Spiritual Leader of the World 195
18.The Final Dream 211
Epilogue: Shivaji Maharaj 224
Bibliography 235
Contents

If one has to write a new history of India, one has to start with the
right foundations and set the record straight. Thus, the first task is
to demystify the word ‘Hindu’ about which there is so much
misunderstanding …
Let’s say it right away: there are no Hindus…. This word was
invented by European colonizers to designate a people which lived
in the valley of the Indus. The exact appellation should be Indu, a
term which was actually used for centuries by outsiders, to name
all India’s inhabitants, be they Muslims, Christians, Buddhists or
Hindus. But when Indus became Hindus at the hands of western
colonizers, it grew to be a source of confusion and had catastrophic
consequences for Indian history: it brought indirectly the terrible
partition of the subcontinent and is partly responsible today for
the inter-religious strife in India.
Who are the Hindus then—or shall we say Indus? Western (and
unfortunately also Indian) historians have often reduced
Hinduism to a code of moral conduct and a set of rites and rituals,
or have even negated Hinduism by associating it only with the
hated system of castes, forgetting that Hinduism was not only a
wonderful system of thought, which influenced many of the
philosophical systems of our planet, but that it was—and
hopefully still is today, even if it has lost some of its early purity—a
unique spirituality, which went beyond all religions in the true
spirit of Induity. It may be necessary then—even for Indians, who
CHAPTER 1
Indus

often seem to have very little idea of the greatness of their
culture—to remind the readers of a few of the lasting principles of
Hinduism.
In the beginning for the Hindus, the world was only the Being
without duality: Sat. Certain sects of Hinduism even said that
before man, before any living organism, there was only Non-Being:
a-sat. But how could the Being emerge from Non-Being? In the
beginning then, this world must have been Pure Being, unique,
without past, present or future:
“It was the hour before the Gods awake.
Across the path of the divine Event
The huge foreboding mind of Night, alone
In her unlit temple of eternity,
Lay stretched immobile upon Silence’s marge …”
(Sri Aurobindo, Savitri, 1)
And then, « something » happened:
“ Then Something in the inscrutable darkness stirred;
A nameless movement, an unthought Idea,
Insistent, dissatisfied, without an aim,
Something that wished but knew not how to be,
Teased the Inconscient to wake Ignorance …”
(Idem, 2)
Human evolution had started; the Non-Manifest had
descended into Matter. And all the forms of life as we know them,
were going to blossom during the millions of years which followed,
until the homo sapiens of today.
And for the Hindus, the symbol, the unalterable proof of this
descent of the Non-Manifest on our earth is jiva, the soul, a spark
of the Infinite which is hidden in everything. It is through jiva that
12 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

the flower finds its infinite exquisiteness; it is because of jiva that
the animal moves with such beauty, it is by the grace of jiva that
man always aspires higher. “As tiny as an atom, as vast as the
universe, jiva is unfathomable and cannot be seized; eternal, jiva
cannot be destroyed; without attachments, free, nothing can
touch it,” says the Taittirîya Upanishad.
Hinduism has always maintained that jiva reincarnates itself
from life to life, thus perfecting itself throughout the ages.
Everything is valuable for jiva and there is nothing that it neglects,
as each experience enriches the soul: sufferings and joys, honors
and disgrace, king in this life, untouchable in the next, criminal
yesterday, saint today…. When we die, the physical body goes
back to the universal Earth, the intellect dissolves itself in the
larger universal Mind, and the vital, or Life Force, which is the
mass of the impulsions and desires which we have formed in the
course of a lifetime, return to the universal Vital. And then jiva is
reborn, again and again, until we become fully conscious of the
Supreme Being from which we all emanate: “Old and feeble, he
becomes young again and again,” says the Rig Veda.
This concept of reincarnation, without which it is difficult to
understand the why of our often painful lives, or accept the
inevitability (and immense cruelty) of death, has been lost in the
West and most other parts of the world and religions, whereas it
was prevalent nearly everywhere during Antiquity. “Which sadist
God has decreed that we would have only one life to realize
ourselves and through which colossal ignorance Islam and
Christianity have decided that we shall go to Heaven, or to Hell,
according to the deeds, bad or good, which we have committed in a
single life?” asks French writer Satprem.
The ancient Hindus were intensely secular in spirit, as their
spirituality was absolutely non-sectarian—and still is today in a
lesser measure. Nine thousand years ago, Vedic sages, to define the
Universal Law which they had experienced within themselves on
13INDUS

an occult and supra-spiritual plane, had invented the word
dharma. In a nutshell, dharma is all that which helps you to become
more and more aware of jiva inside yourself. In fact, dharma defines
good and bad: what helps you on the path of spiritual discovery
can be considered good = dharmic; and what impedes you can be
taken as bad = a-dharmic. And to help the seeker progress in his
sadhana, the sages of ore had codified a series of systems called
yogas. There is hatha-yoga, or the yoga of the body, the only Indian
spiritual discipline which the West knows about and which has
been copied by all the gymnastics and aerobics systems of the
world; karma-yoga, or yoga of work; jnana-yoga, that of knowledge;
bhakti yoga, the path of devotion … and so on. The Masters had
also discovered that the personality of each human being is
composed of three main “psychological” elements, or gunas: tamas,
which is the principle of inertia, of heaviness and indolence; rajas,
the more dynamic energy of our desires and impulsions; and
sattwa, the most spiritualized and refined element in us. All yogas
have thus attempted to promote sattwa, while taming rajas and
uplifting tamas.
Karma is another very important tenet of Hinduism which has
been perverted in modern times, not only because of its
fashionable misuse in the West, but also in India itself where,
because of influences during three centuries by missionaries and
secular thought, it is often mixed up in varying degrees with the
Christian concept of sin and virtue. Hindus (and Buddhists) have
always maintained that all actions, good or bad, which we perform
during a lifetime, carry automatically consequences for the next
lives to come. But there is absolutely no moral implication, no
notion of Good or Evil, as for Hinduism there is a mathematical
and immutable logic in our actions: “Whatever the seed you
planted, you will harvest its fruit sooner or later,” says the Buddha.
Consequently, there is never any absolute injustice: suffering in
this life could be the consequence of a “bad” karma sown in
another life; and today’s happiness might result from a “good”
14 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

karma performed in another body. With this knowledge, one can
understand a little better the sufferings of humanity, even though
many of them still look so unjust; but true compassion is always
accompanied by right knowledge.
The concept of the avatar is also indispensable to the
understanding of true dharma. Hindus have always believed that
the Infinite, the Immanent, the Supreme, or whatever name you
want to give to That which is beyond us, has manifested Himself
throughout the ages in human bodies—particularly at crucial
stages during the history of humanity. Christ, Krishna, Buddha,
Confucius, Mohamed, are all avatars in the eyes of Hindus. Each
of these “sons of God” explained and developed their messages in
the terms and with the images of their times, which fitted into the
understanding and culture of the country where they had
incarnated themselves. None of them, except maybe Mohamed,
ever said that he was “the only” son of God and that his religion
was the only true one; it is their disciples and followers who later
perverted their messages and converted what was essentially
spiritual teachings into fixed religions with their intolerant and
exclusive credos. It is these followers who today refuse to adapt
their religions to modern times.
Finally, it is difficult to understand Hinduism if you do not grasp
the concept of shakti, the divine feminine energy. Because of the
influence of British thought, it is nowadays fashionable in India to
always to highlight the downtrodden condition of Indian women
and its underprivileged place in Indian society. As a result, Western
correspondents are always keen to do stories on female infanticides
in Bihar, child marriages, or sati cases in Rajasthan. But who knows
that no country in the world has granted such an important place to
women in its spirituality and social ethos? “Without Him I exist
not, without Her I am unmanifest,” says a great Indian yogi. Thus
in India—and it is true that it is often a paradox, as women, because
of later Muslim influences, have often been relegated to the
background—the feminine concept is a symbol of dynamic
15INDUS

realization. She is the eternal Mother, who is all Wisdom, all
Compassion, all Force, Beauty and Perfection. It is in this way that
since the dawn of times, Hindus have venerated the feminine
element under its different manifestations: Makalaxmi, Mahakali,
Mahasaraswati, Maheshwari—and even India is feminine: “Mother
India.” She is the consciousness transcending all things, she is the
emptiness beyond all emptiness, the smile beyond all smiles, the
divine beauty beyond all earthly beauties. India has had many great
female figures, whether warriors such as the Rani of Jhansi, or saints
like Anandamai. And even today, behind all appearances—
arranged marriages, submission to men, preference of male
children in some rural areas (but girls are loved in India like
nowhere in the world)—the role of women in India is essential and
it can be safely said that very often, from the poorest to the richest
classes, they control—even if behind the scenes—a lot of the family
affairs: the education of their children (men in India are often
“mama’s boys”), monetary concerns, and men often refer to them
for important decisions. Countries such as France or the United
States, who are often preaching India on “women’s rights”, never
had a woman as their top leader, whereas India had Indira Gandhi
ruling with an iron hand for nearly twenty years; and
proportionately they have less MPs than India, which is
considering earmarking 33 per cent of seats in Parliament for
women, a revolution in human history! And finally this shakti
concept is so rooted in the subcontinent, that you have had women
Prime Ministers, such as Benazir Bhutto or Khaleda Zia, in Islamic
countries (Pakistan and Bangladesh) which are predominantly
male-controlled in a much stricter way than India.
1.1 THE MYTH OF POLYTHEISM
The second great stumbling stock for western (and unfortunately
many Indian) historians when they write Indian history is the
myth of polytheism.
16 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

Throughout its long history, the concept of dharma, or the
universal Law, gave such a freedom to Indians that all kind of
branches and sects developed within Hinduism, which sometimes
even went against each other. Indeed, Hinduism was never static,
it never barred its followers from experimenting new techniques
and spiritual paths: everything that helps you on the way is
dharmic. It is this fundamental principle which allowed India to
survive all over the ages with a prodigious continuity, whereas
other civilizations saw their cultures and their religions
systematically destroyed. Unfortunately, this enormous tolerance
of Hinduism—or Induism, if you prefer—is not recognized in the
world today, or even acknowledged by Indians themselves, for two
reasons. The first one is the Muslim invasion and the second the
European colonization. It is the immense shock between these two
great monotheist religions and Hindu polytheism, which has
completely perverted our perception of India.
Yet, Hinduism, whether you want to call it a religion or a
spiritual system, is without doubt the most monotheist religion in
the world, because it always recognized that the Supreme can only
be diverse and that he incarnates Himself in many forms—hence
the millions of gods in the Hindu pantheon. Vedic sages had
understood that man has to be given a multiplicity of different
approaches, if you want him to fathom the Unfathomable. And
truly, for the Hindus, the Divine cannot be “this” or “that”, neti,
neti; in its essence He cannot be several—or even one—and thus
can never be perfectly seized by the human mind. Indeed, Hindus,
who were once upon a time the best dialecticians in the world (and
this is maybe why they are today the best software programmers of
this planet), were able to come up with this kind of equation:
(a) God is in the world; (b) the world is in God; (c) the world is
God; (d) God and the world are distinct; (e) God is distinct from
the world, but the world is not distinct from God; (f) it is
impossible to discern if the world is distinct from God or not….
17INDUS

Never has the unique nature of Hindu polytheism been better
defined.
Hindus have also always recognized the divinity of other
religions, as their concept of the avatar helped them to accept the
reality of other prophets, masters or gurus. It is, for instance,
perfectly acceptable for an ordinary Hindu to have on his wall the
image of Krishna, alongside the one of Buddha, one of the Christ,
with a few photos of the Mecca or even John Fitzgerald Kennedy!
And Hindus have always worshipped at non-Hindu places, such as
Velangani, the Christian place of pilgrimage of South India, or
some Sufi shrine in Kashmir or Rajasthan. Not only that, but
Hindus never tried to convert others to their own religion, not
even by peaceful means, as the Buddhists did all over Asia; and
their armies never set to conquer other nations to impose their
own culture and religion. Yet, for the Muslims and later European
invaders, who were both persuaded that their God was the only
true one, Hinduism with its myriad of Gods, represented the
Infidel, the Kafir par excellence. Not only did they set upon, by
violence, coercion, or devious means, to convert Hindus to their
own “true” religion, but they also propagated in the world the
image of the “Pagan” Hindus, which has survived even up to today
in many ways, subtle—and not so subtle.
1.2. EUROPEAN CARTESIANISM AND HINDUISM
“Only believe what you experience on yourself,” said the Buddha
2,500 years ago. Indian philosophy and spiritual thought was thus
always very down to earth and attempted to define scientifically
and logically the different means and ways to reach the goal: “If
you do this, this is what will happen; if you breathe in this way, this
is what may result; if you practice this particular posture, these are
the results you will gain….”
Yet, the West is today wary of anything which has a Hindu
flavor and is quick to label as “sects” everything that does not
18 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

spring from the larger conventional family of Christianity. It is true
that gurus teaching in the West can be a mixed lot, and some of
them might have brought a bad name to Hinduism, but the
ordinary Indian meditating every morning, or doing his pujas,
practicing his asanas, chanting bhajans, or doing pranayama, does
not feel he is doing anything out of the ordinary. There is no
sectarism here, no fake mysticism, no pagan obscure rites.
To understand India and Hinduism, one then has to go beyond
the clichés of paganism and the accusations of sects that have been
applied to Hindus, particularly after the coming of Christian
missionaries to India who had a vested motive to show Hinduism
in a bad light. It is true that Hindus adore Gods made out of stone
or cast in brass. But is it less rational or Cartesian to think, as the
Catholics do, that Mary conceived a child while remaining a
virgin, or that Christ came back from the dead and ascended
physically to heaven (and not in his subtle body, which is more
likely)? Muslim invaders were also immensely shocked by this
worshipping of images and gods and set upon destroying hundreds
of thousands of temples and idols. But Alexandra David-Neel, the
remarkable French explorer, writer and mystic, had remarked that
the role that Gods play in India is remarkable “because the images
or statues are like a battery which is charged over the ages by the
adoration of the devotees, who in turn can draw energy,
inspiration, or grace from these statues.” She goes on: “As a
battery, the energy in the statue will not get discharged, as long as
the faithful continue to worship it by their cult and adoration.”
And she concludes: “Gods are thus created by the energy given out
by the faith in their existence.”
At any rate, Hindus are great rationalists: they have discovered
for instance that the sound Aum, “Amen” for the Christians,
possesses very strong vibrations which take you to the deepest
level and that the Creator is the Original Verb: Shabda Brahman;
that the ragas, these few notes of music on which one can improve
19INDUS

indefinitely, have also a strong inner power; or that the breath is
the physical conduit to the Divine, which they have codified into
pranayama, the Indian science of breathing. But nothing, without
any doubt, is more scientific, more logical, more Cartesian, more
noble and prophetic than the Vedas, the most ancient and sacred
scriptures of Hinduism, which are nearly totally ignored in the
West and misunderstood in India.
20 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

A third ‘wrong foundation’ when writing Indian history is the
interpretation of the Vedas by most western Indologists.
“One finds two theorems in modern science which have a
profound spiritual echo,” wrote Sri Aurobindo in 1926, “India’s
avatar of the Modern Age: first that atoms are masses of swirling
structures, like the solar system; and then that all the atoms are
constituted of the same elements. If one considered these two
theorems under their true light, they could lead science to new
discoveries which are today unfathomable and in comparison of
which the present realisations would look very primitive.”
And Sri Aurobindo to add: “Our ancient vedic rishis knew of a
triple fire, which they had named agni: the ordinary fire—jada
agni; the electric fire—vaidyuta agni; and the solar fire—saura agni.
Modern science knows only these first two fires and the fact that
the atom is like a solar system could lead them to the third
discovery.” This prophecy, of course, came to be fulfilled when the
Americans exploded their first nuclear device in the Nevada desert
in 1944. But how could Sri Aurobindo have guessed twenty years
before this momentous event, that solar heat is the result of a
nuclear fusion and that nuclear power is locked in the atoms?
Because nine thousand years ago, the Vedic rishis had
experienced within themselves the different subtle properties of
agni, the inner fire, which becomes solar, saura-agni, when one
reaches the supra-mental levels of consciousness and of which
CHAPTER 2
The Secret of the Vedas

nuclear energy is only the most material manifestation. “It is
through agni that man can reach superior states of being and come
into contact with the Gods: agni is the mouth of the Gods and it is
through this mouth that they breathe,” says the Shatapâ-
brâhmana. Who then were these “sages” who may have already
pierced the secrets of our universe many thousands of years ago?
“I seek not science, not religion, not Theosophy, but Veda—the
truth about Brahman, not only about His essentiality, but also
about His manifestation, not a lamp on the way to the forest, but a
light and a guide to joy and action in the world, the truth which is
beyond opinion, the knowledge which all thought strives after—
‘yasmin vijnate sarvam vijnatam’ (which being known, all is
known). I believe that Veda be the foundation of the Sanatana
Dharma; I believe it to be the concealed divinity within Hinduism,
—but a veil has to be drawn aside, a curtain has to be lifted. I
believe it to be knowable and discoverable. I believe the future of
India and the world depends on its discovery and on its
application, not to the renunciation of life, but to life in the world
and among men” (India’s rebirth, 90).
Sri Aurobindo contended that Europeans have seen in the
Vedas “only the rude chants of an antique and pastoral race sung
in honor of the forces of nature and succeeded in imposing them
on the Indian intellect.” But he insisted that a time must come
“when the Indian mind will shake off the darkness that has fallen
upon it, cease to think or hold opinions at second and third hand
and reassert its right to judge and enquire in perfect freedom into
the meaning of its own scriptures.” He argued that the Veda
remains the foundation of Indian culture: “the Veda was the
beginning of our spiritual knowledge, the Veda will remain its end.
The recovery of the perfect truth of the Veda is therefore not
merely a desideratum for our modern intellectual curiosity, but a
practical necessity for the future of the human race. For I firmly
believe that the secret concealed in the Veda, when entirely
22 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

discovered, will be found to formulate perfectly that knowledge
and practice of divine life to which the march of humanity, after
long wanderings in the satisfaction of the intellect and senses,
must inevitably return” (India’s rebirth, 94).
What is the Secret of the Vedas? First we have to discard the
ridiculously early dates given by historians and bring it back to at
least 7,000 BC. Why did historians show such an eagerness in
post-dating the Vedas and making of them just a mumble-jumble
of pagan superstition? Because it would have destroyed the West’s
idea of its own supremacy: primitive barbarism could not possibly
have risen to such high conceptions so early, particularly when the
Westerners have started our era after the birth of Christ and
decreed that the world began on 23rd October 4004 BC...!
Secondly, the Vedic seers, who had attained the ultimate truth,
had clothed their oral findings in symbols and images, so that only the
initiated would understand the true meaning of their aphorisms. For the
more ordinary souls, “those who were not yet twice born,” it
meant only an outer worship which was fit for their level of
spiritual evolution. The Vedic rituals have lost their profound
meaning to us. Therefore, as Sri Aurobindo elucidates, when we
read: “Sarama by the path of the Truth discovers the herds,” the
mind is stopped and baffled by an unfamiliar language. It has to be
translated to us ... into a plainer and less figured thought:
“Intuitions by the way of Truth arrive at the hidden illuminations”
(India’s rebirth, 109). Lacking the clues, we only see in the Vedas a
series of meaningless mouthings about the herds or the Sun. Sri
Aurobindo remarks that the Vedic rishis “may not have yoked the
lighting to their chariots, nor weighed sun and star, nor
materialized all the destructive forces of Nature to aid them in
massacre and domination, but they had measured and fathomed
all the heavens and earth within us, they had cast their plummet
into the inconscient and the subconscient and the supraconscient;
they had read the riddle of death and found the secret of
23THE SECRET OF THE VEDAS

immortality; they had sought for and discovered the One and
known and worshipped Him in the glories of His light and purity
and wisdom and power” (India’s rebirth, 116).
Ah, these are the two secrets of the Vedas, then, the reason why
they have remained so obscure and lost their original meaning.
Firstly, the Vedic rishis had realized that God is One, but He takes
many faces in His manifestation; this is the very foundation of
Hinduism. And, secondly, the Vedic rishis had gone down in their
minds and their bodies all the way to the roots of Death, to that
eternal question which haunts humanity since the beginning of
times: why death? What is the purpose of living if one has always
to die? Why the inevitable decay and oblivion? And there, in their
own bodies, at the bottom rock of the Inconscient, they had
discovered the secret of immortality, which Sri Aurobindo called
later the Supramental and which he said was the next step in
humanity’s evolution.... “Not some mysterious elixir of youth, but
the point, the spring where All is One and death disappears in the
face of the Supreme Knowledge and Ananda.” (India’s rebirth, 95)
Is this then the work of a few uncivilized sheperds, who had
colonized the poor Dravidians? No wonder the West cannot
recognize the Vedas for what they are; the whole foundation of
their moral domination would then collapse.
All the subsequent scriptures of Hinduism derive from the
Vedas, even though some of them lost sight of the original Vedic
sense. The Vedas are the foundations of Indian culture; the
greatest power of the Vedic teaching, that which made it the source
of all later Indian philosophies, religions, systems of yoga, lay in its
application to the inner life of man. Man lives in the physical
cosmos, subject to death and the falsehood of mortal existence. To
rise beyond death, to become one of the immortals, he has to turn
from the falsehood to the Truth; he has to turn onto the Light, to
battle with and conquer the powers of Darkness. This he does by
communion with the Divine Powers and their aid; the way to call
24 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

down these aids was the secret of the vedic mystics. “The symbols of the
outer sacrifice are given for this purpose in the manner of the
Mysteries all over the world an inner meaning; they represent a
calling of the Gods into the human being, a connecting sacrifice,
an intimate interchange, a mutual aid, a communion.”
(Foundations of Indian Culture, 145). Sri Aurobindo also emphasizes
that the work that was done in this period became the firm
bedrock of India’s spirituality in later ages and from it “gush still
the life-giving waters of perennial never failing inspiration.”
David Frawley, who is today the best Vedic specialist in the
West, could not agree more: O Indians, your spiritual tradition, as
it is encoded in the Vedas, represents the most precious treasure of
the human race. Cherish it, support it, and above all share it with
the entire world. For the Vedas are like a sun: in them you will find
the key of all light, all life, all love and there is no individual or
collective problem which cannot be solved by them (Arise Arjuna,
221).
25THE SECRET OF THE VEDAS

Once you get these foundations right, then one can proceed to
look at India a new and with a fresh perception.
It was always thought that India was a melting pot of different
influences coming from the West, either by trade or through
invasions, and that she owes many of her achievements—her
sciences, philosophy, or religion—to outside influences, whether it
is by the way of the Aryan invasions for the Vedas, or via the Greek
incursions, which are supposed to have influenced her architecture
and philosophies. But more and more discoveries, both
archeological and linguistic, are pointing to exactly the opposite
direction: In the millenniums before Christ, it is Indian
civilization which went gradually westwards (we shall not speak of
its march eastwards, as there is hardly any controversy about it)
and influenced the religions, the sciences and the philosophies of
many of the civilizations which are considered today by the West
as the cradle of its culture and thought.
3.1 THE INFLUENCE OF THE HINDUS ON EGYPT,
THE GREEKS AND PALESTINE
American mathematician A. Seindenberg has demonstrated that
the Sulbasutras, the ancient Vedic mathematics, have inspired all
the mathematic sciences of the antique world from Babylonia to
CHAPTER 3
The Influence of Indu India on
the Western World

Egypt and Greece. “Arithmetic equations from the Sulbatras were
used in the observation of the triangle by the Babylonians and the
theory of contraries and of inexactitude in arithmetic methods,
discovered by Hindus, inspired Pythagorean mathematics,” writes
Seindenberg. In astronomy, too, Indus were precursors: XVIIth
century French astronomer Jean-Claude Bailly had already noticed
that “the Hindu astronomic systems were much more ancient than
those of the Greeks or even the Egyptians and the movement of
stars, which was calculated by the Hindus 4500 years ago, does not
differ from those used today by even one minute.” American Vedic
specialist David Frawley has also demonstrated that the methods
utilized in the building of Egyptian pyramids were also borrowed
from the Hindus. “The funeral altars, for instance, he writes, which
are also in the shape of pyramids, were known in the Vedic world
under the name of smasana-cit.”
What about philosophy? Hindu Shivaism seems to have had a
tremendous influence in the Indo-Mediterranean world and
reincarnated itself under different names, at different places,
during Antiquity. French historian Alain Danielou noted as early
as 1947 that “the Egyptian myth of Osiris seemed directly inspired
from a Shivaïte story of the Puranas and that at any rate,
Egyptians of those times considered that Osiris had originally
come from India mounted on a bull (nandi), the traditional
transport of Shiva.” But it is mainly Greece that was most
influenced by the myth of Shiva: many historians have noted that
the cult of Dionysus (later known as Bacchus in the Roman world)
definitely looks like an offshoot of Shivaism. Danielou thus
remarks that “the Greeks were always speaking of India as the
sacred territory of Dionysus and historians working under
Alexander the Great clearly mention chronicles of the Puranas as
sources of the myth of Dionysus.”
There is also no doubt that the impact of the Vedas and
subsequent Hindu scriptures, such as the Vedanta and Upanishads,
27THE INFLUENCE OF INDU INDIA ON THE WESTERN WORLD

was tremendous on the different philosophical sects which
flourished at different times in Greece, such as the eleatic, orphic,
platonician, stoic, gnostic or neoplatonician movements. We
know that the Greek Demetrios Galianos had translated the
Bhagavad-Gita and French philosopher and historian Roger-Pol
Droit writes in his classic L’oubli de l'Inde (India forgotten) “that there
is absolutely not a shadow of a doubt that the Greeks knew all
about Indian philosophy.” Alain Danielou quotes Clement of
Alexandria who admitted that “we the Greeks have stolen to the
Barbarians their philosophy.” And even William Jones, the
XVIIIth century linguist of British India, noted that “the
analogies between Greek Pythagorean philosophy and the
Sankhya school are very obvious.” German philosopher Shroeder
had also remarked in his book Pythagoras und die Inder that nearly
all the philosophical and mathematical doctrines attributed to
Pythagoras are derived from India, particularly the Sankhya
school.
It also seems very clear that Hinduism played an immense role
in the making of Christianity, particularly the writings of the
Gospel. Alain Danielou point outs that “quite a few events
surrounding the birth of Christ as they are related in the Gospels,
are strangely similar to Buddhist and Krishnaite legends.” And it is
true that the resemblances existing between Buddhism and
Christianity cannot be simple coincidences. Buddhism was
flourishing in northern and north-east India during the times of
Christ and there are many legends that he came to India to be
enlightened (and supposedly died in Srinagar). Even if we
discount these stories, there is no doubt that many Buddhist and
Hindu teachers travelled to Palestine in the beginning of our era.
Alain Danielou thus notes that the structure of the Christian
church resembles that of the Buddhist Chaitya, that the rigorous
asceticism of certain early Christian sects reminds one of jaïna
practices, that the veneration of relics, or the usage of rosaries are
all Hindu customs.” Sri Sri Ravi Shankar, the founder of the Art of
28 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

Living, which is practiced in more than 140 countries, also
remarks that Jesus sometimes wore an orange robe, the Hindu
symbol of renunciation in the world, which was not a usual
practice in Judaism. “In the same way, he continues, the
worshipping of the Virgin Mary in Catholicism is probably
borrowed from the Hindu cult of Devi.” Bells too, which cannot be
found today in synagogues, the temples of Judaism, are used in
churches and we all know their importance in Buddhism and
Hinduism for thousands of years. There are many other
similarities between Hinduism and Christianity: incense, sacred
bread (Prasadam), the different altars around churches (which
recall the manifold deities in their niches inside Hindu temples);
reciting the rosary (japamala), the Christian Trinity (the ancient
Sanatana Dharma: Brahma, Vishnu and Mahesh), Christian
processions, the sign of the cross (Anganyasa), etc…
This Buddhist and Hindu influences started worrying later
Christians: Saint Hyppolitus is known to have called Brahmans
“heretics” and later, Saint Gregory himself even destroyed some of
the pagan Gods of a colony of Hindus who had settled on the river
Tigris.
3.2. THE SECRET LINKS BETWEEN HINDUS AND CELTS
India often exercises a fascination on French people, which is
strange, as not only huge distances separate both countries, but
also their cultures are utterly dissimilar. Yet, points out Guy
Deleury, a French historian specialist of India, there is no doubt
that quite a few Hindu tribes (the Gypsies being the remnants of
one of them), emigrated westwards, about two millennium before
Christ, through Iran, Greece and Eastern Europe, to finally reach
western Europe and the Celtic domains of Gaul and Ireland.
“There was a time, which cannot be yet exactly determined with
precision, writes Deleury, when Celtic and Vedic tribes lived
together and blended their customs.”
29THE INFLUENCE OF INDU INDIA ON THE WESTERN WORLD

And it is true that the similarities between the two cultures are
striking: both Celts and Gauls utilized the same chariots and both
described them in the same poetic terms, as the chariot to them
was not only an instrument of war, but also an occult symbol of
spiritual progress:
The four directions of the earth are the four horses of the Gods
Earth and sky the two flanks of the horse;
The seasons, the reins; the intermediary space, the harness;
The year is the chariot; the cycle is the caisson of the chariot.
Indra is the warrior, the moon the charioteer … (Atharva Veda)
Compare this to an old Celtic ballad:
As the spokes of a chariot’s wheel,
Everything is in the Breath:
Hymns and melodies, rituals,
The power of the priests and the force of the warrior …
Deleury also notes that in Sanskrit the chariot of war is called
Ratha, while the Gallic name is Reda, which is found in the name
of a famous Gallic tribe, the Redones, and survives today in the
name of Rennes, a French town which used to be the capital of
Bretagne, where Celtic culture flourished in the first millennium
before Christ. The prefix red is also found in the Latin name for
the horse: paraveredus, palefroi in French, pferd in German, or in the
name of a famous Gallic chieftain who fought cesar: Eporedorix.
We also know that the name Ann is an ancient Shivaite name and
that the Celtic legends of Saint Ann seem derived from Shivaite
stories. British Professor Calvert Watkins has also shown that
ancient Celtic versification, such as the one used in the Ballad of
the four sons of Cu'Shorbb, has the same metric rhythm of that of
Vedic poetry. “All French history books, concludes Deleury,
should quote some of the Vedic chants of which we know many
30 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

thousands and which bear an important part in the making of the
Gallic ethos of today.”
3.3 HINDU INFLUENCE ON WESTERN CIVILIZATION
Western philosophy and culture trace their sources to ancient
Greece … which in turn was greatly influenced by Hinduism.
Famous Indianist Jean Herbert reminds us that “many centuries
before us, India had devised most of the philosophical systems
which Europe experienced with later. They contained, at least in its
essence, the philosophy of the Greeks, the Alexandrine mystique,
the religious speculation of the Middle Ages, the rationalism of the
XIXth century and even the most recent incarnations of modern
pantheism.” In 1782, already, French philosopher Pierre Sonnerat
had written: “Ancient India gave to the world its religions and
philosophies: Egypt and Greece owe India their wisdom and it is
known that Pythagoras went to India to study under Brahmins,
who were the most enlightened of human beings.”
But it is in XIXth century Europe that an open admiration for
ancient India’s culture flourished best, particularly in Germany,
where philosophers, such as Frederich Shlegel, said that “there is
no language in the world, even Greek, which has the clarity and
the philosophical precision of Sanskrit,” adding “that India is not
only at the origin of everything, she is superior in everything,
intellectually, religiously or politically—and even the Greek
heritage seems pale in comparison.…” The great Shopenhauer
agrees with him and writes in the preface of his The World as a Will
and as a Representation: “According to me, the influence of Sanskrit
literature on our time will not be lesser than what was in the XVIth
century Greece’s influence on Renaissance. One day, India’s
wisdom will flow again on Europe and will totally transform our
knowledge and thought.” And Nietzsche himself had read the
Vedas, which he admired profoundly, could quote from the Law of
Manu and thought that “Buddhism and Brahmanism are a
hundred times deeper and more objective than Christianity.”
31THE INFLUENCE OF INDU INDIA ON THE WESTERN WORLD

France itself had in the XIXth century a great India tradition.
Anquetil-Duperron had translated the Upanishads in 1801, Eugene
Burnouf published in 1844 an Introduction to Indian Buddhism and it
is in Paris that was created the first Chair of Sanskrit in Europe.
Schools and universities were teaching Indian philosophy and
famous writers and philosophers, such as Edgar Quinet, Ernest
Renan, Hippolyte Taine, or Charles Renouvier, were devoting pages
and pages to India. One of the last great French Romantics, the
remarkable historian Michelet, wrote: “From India comes to us a
torrent of light, a river of Right and Reason.…”
3.4. THE FORGETTING OF INDIA
When Nietzsche collapses in January 1889, the India of
philosophy, of the Vedas and spirituality, seems to disappear with
him from the consciousness of Europeans and the references to
Indian culture disappear gradually from all schools and
universities. Since then, Europe (and the United States) practice
what French philosopher and journalist Roger-Pol Droit calls
“helleno-centrism” (Greece-centered) education, which means
that the West believes that all philosophical systems started with
Greece and that there was nothing worth the name before them. In
his remarkable book mentioned earlier, L'oubli de l’Inde (the
forgetting of India), Droit explains the reasons of this “intellectual
amnesia.” Firstly, he says, the great responsible for this forgetting
of India is German philosopher Hegel. “Hegel, he writes, did not
discover the Greeks; he created them and made up for them a
destiny and thoughts which they did not always have.” And it is
true that it is Hegel who immortalized the myth that the Spirit of
Europe, her philosophy and her history are eternally rooted in
Greece. But Hegel had much more words for India: “As to the
Indians, he wrote, their life and thoughts are solely an opium of
foolish superstitions, which explain their utterly lethargic and
dazed appearance….”
32 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

But the two main culprits for this forgetting of India in Europe
are British colonizers and Christian missionaries. How could the
English, they who had come to civilize the Barbarians, admit that
their very culture was derived from these very savages? And how
could the missionaries, they who had come to bring the True God
to the Pagans, admit that their own religion was influenced by
these very heathens? And it is this neo-colonialist spirit which
makes Max Mueller, the so-called Sankritist of the late XIXth
century, say that “The Vedas are just a mixture of jumble-
mumble,” or Barthelemy de Saint Hilaire, the Education Minister
of the French Government of 1883, declare “that the Hindu
system of thought is hideous, without any intellectual rigor and
coherence and cannot be compared with those of ancient Greece
or modern Europe.” Thus, even today, one can hardly find a single
reference to Indian philosophy in modern text books. “For
instance, writes Roger-Pol Droit, one cannot come across a single
mention, in the Dictionary of Philosophers, of the Buddhist
philosopher Asanga, whose works are probably as important as
those of Aristotle, nor his books can be found in libraries, while
some letters that Nietzsche wrote to his mother when he was six
years old, are treated as intellectual marvels.”
American Indianist David Fawley considers that this breaking
away between the West and the East is totally artificial and was
created by Europe to prove its material and intellectual
superiority. “Everything that then came from the East, he writes,
took an inferior, or pagan value.” And yet, we know that the
European scientific spirit found its roots in Greece, whose religion
was also definitely pagan and was inspired by Hindu practices.
Thus, he concludes: “If only the West knew that the philosophical
and religious framework from which emerged later European
science, partakes much more with eastern religions such as
Hinduism and Buddhism, than with the Judeo-Christian
tradition, they would look at India differently.”
33THE INFLUENCE OF INDU INDIA ON THE WESTERN WORLD

Let us now take a fresh look at the foundations of Indian society
which have been wrongly interpreted by most historians.
Most Westerners such as A.L. Basham, the author of the classic
The Wonder that Was India, have often seen at best in India an
exalted civilisation of « religious » and artistic achievements. But
India’s greatness encompassed ALL aspects of life, from the
highest to the most material, from the most mundane to the
supremely spiritualised. As Sri Aurobindo emphasises: “The
tendency of the West is to live from below upward and from out
inward.... The inner existence is thus formed and governed by
external powers. India’s constant aim has been, on the contrary, to
find a basis of living in the higher spiritual truth and to live from
the inner spirit outwards.” (India’s rebirth, 109). The old Vedic
seers said the same thing in a different form: “Their divine
foundation was above even while they stood below. Let its rays be
settled deep within us.”
The foundations of the Indian society were thus unique,
because all the aspects of life were turned towards the spiritual.
The original social system was divided in four “varnas”, or four
castes, which corresponded to each one’s inner capacities. In turn,
the life of a man was separated in four ashramas. That of the
student, the householder, the recluse and the yogi. The elders
taught the student that “the true aim of life is to find your soul.”
The teaching was always on the guru-chelas principle, and the
CHAPTER 4
The Wonder that «was» India

teacher being considered as a representative of God, he got
profound respect and obedience from his pupils. Everything was
taught to the students: art, literature, polity, the science of war, the
development of the body—all this far away from the cities, in an
environment of nature, conducive to inner growth, which was
ecological, long before it became imperative and fashionable.
Indian society of that time was neither dry nor ascetic: it
satisfied the urges, desires and needs of its ordinary people,
particularly of the husband and wife—the beauty and comfort of
Mohenjo-Daro is testimony to that fact. It taught them that
perfection could be attained in all spheres of life, even in the art of
physical love, where Indians excelled, as vouched so powerfully
and artistically by Khajuraho and the Kamasutra. And when man
had satisfied his external being, when he had paid his debt to
society and grown into wisdom, it was time to discover the spirit
and roam the width and breadth of India, which at that period was
covered by forests. In time he would become a yogi, young
disciples would gather around him and he would begin imparting
all the knowledge, worldly and inner, gathered in a lifetime—and
the cycle would thus start again. That the great majority did not go
beyond the first two stages is no matter; this is the very reason why
Indian society provided the system of castes, so that each one
fitted in the mould his inner development warranted.
“It is on this firm and noble basis that Indian civilisation grew
to maturity and became rich and splendid and unique, writes Sri
Aurobindo. It lived with a noble, ample and vigorous order and
freedom; it developed a great literature, sciences, arts, crafts,
industries; it rose to the highest possible ideals of knowledge and
culture, of arduous greatness and heroism, of kindness,
philanthropy and human sympathy and oneness. It laid the
inspired basis of wonderful spiritual philosophies; it examined the
secret of external nature and discovered and lived the boundless
and miraculous truths of the inner being; it fathomed self and
35THE WONDER THAT «WAS» INDIA

understood and possessed the world ...” (Foundations of Indian
Culture, 116-117). How far we are from A.L. Basham’s vision of a
militant Hinduism and evil Aryans, however brilliant the social
and artistic civilisation he describes! For not only did the Hindus
(not the Indians, but the Hindus) demonstrate their greatness in
all fields of life, social, artistic, spiritual, but they had also
developed a wonderful political system.
4.1 THE GENIUS OF INDIAN POLITICS
Another of these great prejudices with which Indians had to battle
for centuries, is that whatever the spiritual, cultural, artistic, even
social greatness of India, it always was disunited, except under
Ashoka and some of the Mughal emperors—just a bunch of
barbarian rulers, constantly fighting themselves—and that it was
thanks to the Mughals and the British, that India was finally
politically united. This is doing again a grave injustice to India.
The Vedic sages had devised a monarchical system, whereby the
king was at the top, but could be constitutionally challenged. In
fact, it even allowed for men’s inclination to war, but made sure
that it never went beyond a certain stage, for only professional
armies fought and the majority of the population remained
untouched. Indeed, at no time in ancient India were there great
fratricidal wars, like those between the British and the French, or
even the Protestants and the Catholics within France itself.
Moreover, the system allowed for a great federalism: for instance, a
long time after the Vedic fathers, the real power lay in the village
panchayats. Sri Aurobindo refutes the charge (which Basham
levels) that India has always shown an incompetence for any free
and sound political organisation and has been constantly a
divided nation. « There always was a strong democratic element
in pre-Muslim India, which certainly showed a certain similarity
with Western parliamentary forms, but these institutions were
INDIAN.» The early Indian system was that of the clan, or tribal
36 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

system, founded upon the equality of all members of the tribe. In
the same way, the village community had its own assembly, the
“visah”, with only the king above this democratic body. The
priests, who acted as the sacrifice makers and were poets,
occultists and yogis, had no other occupation in life and their
positions were thus not hereditary but depended on their inner
abilities. And it was the same thing with warriors, merchants, or
lower class people. “Even when these classes became hereditary,
remarks Sri Aurobindo, from the king downwards to the Shudra,
the predominance, say of the Brahmins, did not result in a
theocracy, because the Brahmins in spite of their ever-increasing
and finally predominant authority, did not and could not usurp in
India the political power.” (Foundations of Indian Culture, 326). The
Rishi had a peculiar place, he was the sage, born from any caste,
who was often counsellor to the King, of whom he was also the
religious preceptor. Later, it seems that it was the Republican form
of government which took over many parts of India. In some cases,
these “Republics” appear to have been governed by a democratic
assembly and some came out of a revolution; in other cases, they
seem to have had an oligarchic senate. But they enjoyed
throughout India a solid reputation for the excellence of their civil
administration and the redoubtable efficiency of their armies. It is
to be noted that these Indian Republics existed long before the
Greek ones, although the world credits the Greeks with having
created democracy; but as usual History is recorded through the
prism of the Western world and is very selective indeed. One
should also add that none of these Indian republics developed an
aggressive colonising spirit and that they were content to defend
themselves and forge alliances amongst them.
But after the invasion of Alexander’s armies, India felt for the
first time the need to unify its forces. Thus, the monarchical
system was raised up again; but once more, there was no despotism
as happened in Europe until the French revolution: the Indian
37THE WONDER THAT «WAS» INDIA

king did enjoy supreme power, but he was first the representative
and guardian of Dharma, the sacred law; his power was not
personal and there were safeguards against abuses so that he could
be removed. Furthermore, although the king was a Hindu,
Hinduism was never the state religion, and each cult enjoyed its
liberties. Thus could the Jews and the Parsis and the Jains and the
Buddhists, and even the early Christians (who abused that
freedom), practised their faith in peace. Which religion in the
world can boast of such tolerance?
As in a human being, a nation has a soul, which is eternal; and if
this soul, this idea-force, is strong enough, it will keep evolving
new forms to reincarnate itself constantly. “And a people,
maintains Sri Aurobindo, who learn consciously to think always in
terms of Dharma, of the eternal truth behind man, and learn to
look beyond transient appearances, such as the people of India,
always survives” (Foundations of Indian Culture, 334).
In truth, Indians always regarded life as a manifestation of Self
and the master idea that governed life, culture and social ideals of
India has been the seeking of man for his inner self; everything was
organised around this single goal. Thus, Indian politics, although
very complex, always allowed a communal freedom for self-
determination. In the last stages of the pre-Muslim period, the
summit of the political structure was occupied by three governing
bodies: the King in his Ministerial Council, the Metropolitan
Assembly, and the General Assembly of the kingdom. The
members of the Ministerial Council were drawn from all castes.
Indeed, the whole Indian system was founded upon a close
participation of all the classes; even the Shudra had his share in the
civic life. Thus, the Council had a fixed number of Brahmin,
Kshatriya, Vaishya, and Shudra representatives, with the Vaishya
having a greater preponderance. And in turn, each town, each
village, had its own Metropolitan Civic Assembly allowing a great
amount of autonomy. Even the great Ashoka was defeated in his
power tussle with his Council and he had practically to abdicate.
38 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

It is this system which allowed India to flourish in an
unprecedented way, to excel perhaps as no other nation had done
before her, in all fields, be it literature, architecture, sculpture, or
painting and develop great civilisations, one upon the other and
one upon the other, each one more sumptuous, more grandiose,
more glittering than the previous one.
4.2. THE GREATEST LITERATURE?
Mr. Basham feels that “much of Sanskrit literature is dry and
monotonous, or can only be appreciated after a considerable effort
of the imagination” (The Wonder that Was India, 401), which shows
a total misunderstanding of the greatness of the genius of that «
Mother of all languages ». Sri Aurobindo evidently disagrees with
him: “The ancient and classical literature of the Sanskrit tongue
shows both in quality and in body an abundance of excellence, in
their potent originality and force and beauty, in their substance
and art and structure, in grandeur and justice and charm of
speech, and in the heightened width of the reach of their spirit
which stands very evidently in the front rank among the world’s
great literatures.” (Foundations of Indian Culture, p. 255)
Four masterpieces seem to embody India’s genius in literature:
the Vedas, the Upanishads, the Ramayana, the Mahabharata. As seen
earlier, the Vedas represent “a creation of an early and intuitive and
symbolic mentality” (Foundations of Indian Culture, 260). It was
only because the Vedic rishis were careful to clothe their spiritual
experiences in symbols, so that only the initiated would grasp
them, that their meaning has escaped us, particularly after they
got translated in the last two centuries. “The Veda is the WORD
discovering truth and clothing in image and symbol, the mystic
significance of life,” wrote again Sri Aurobindo. (India’s Rebirth,
95)
As to the Upanishads, asserts the sage from Pondichery, “they are
the supreme work of the Indian mind, that of the highest self-
39THE WONDER THAT «WAS» INDIA

expression of genius, its sublimest poetry, its greatest creation of the
thought and word ... a large flood of spiritual revelation....”
(Foundations of Indian Culture, 269). The Upanishads are Philosophy,
Religion and Poetry blended together. They record high spiritual
experiences, are a treaty of intuitive philosophy and show an
extraordinary poetic rhythm. It is also a book of ecstasy: an ecstasy
of luminous knowledge, of fulfilled experience, « a book to express
the wonder and beauty of the rarest spiritual self-vision and the
profoundest illumined truth of Self and God and the Universe »,
writes Sri Aurobindo (Foundations of Indian Culture, 269). The
problem is that the translations do not render the beauty of the
original text, because these masterpieces have been misunderstood
by foreign translators, who only strive to bring out the intellectual
meaning without grasping the soul contents of it and do not
perceive the ecstasy of the seer “seeing” his experiences.
But without doubt, it is the Mahabharata and the Ramayana,
which are dearest to all Indians, even today. Both the Mahabharata
and the Ramayana are epical, in spirit as well as purpose. The
Mahabharata is on a vast scale, maybe unsurpassed even today, the
epic of the soul and tells a story of the ethics of India of that time,
its social, political and cultural life. It is, notes Sri Aurobindo, “the
expression of the mind of a nation, it is the poem of itself written
by a whole nation.... A vast temple unfolding slowly its immense
and complex idea from chamber to chamber” (Foundations of Indian
Culture, 287). More than that even, it is the HISTORY OF
DHARMA, of deva against asura, the strife between divine and
titanic forces. You find on one side, a civilisation founded on
Dharma, and on the other, beings who are embodiments of asuric
egoism and misuse of Dharma. It is cast in the mould of tales,
legends, anecdotes, telling stories of philosophical, religious,
social, spiritual values: «as in Indian architecture, there is the same
power to embrace great spaces in a total view and the same
tendency to fill them with an abundance of minute, effective, vivid
and significant detail ». (Foundations of Indian Culture, 288).
40 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

The Bhagavad Gita must be the supreme work of spiritual
revelation in the whole history of our human planet, for it is the
most comprehensive, the most revealing, the highest in its
intuitive reach. No religious book ever succeeded to say nearly
everything that needs to be known on the mysteries of human life:
why death, why life, why suffering? why fighting, why duty?
Dharma, the supreme law, the duty to one’s soul, the adherence to
truth, the faithfulness to the one and only divine reality which
pertains all things in matter and spirit. «Such then is the divine
Teacher of the Gita, the eternal Avatar, the Divine who has
descended into human consciousness, the Lord seated within the
heart of all beings, He who guides from behind the veil all our
thought and action ». (Sri Aurobindo; Essays on the Gita, 17)
The Ramayana’s inner genius does not differ from the
Mahabharata’s, except by a greater simplicity of plan, a finer glow
of poetry maybe. It seems to have been written by a single hand, as
there is no deviation from story to story.... But it is, remarks Sri
Aurobindo, “like a vastness of vision, an even more winged-flight
of epic in the conception and sustained richness of minute
execution in the detail (289). For Indians, the Ramayana embodies
the highest and most cherished ideals of manhood, beauty,
courage, purity, and gentleness. The subject is the same as in the
Mahabharata: the struggle between the forces of light and
darkness; but the setting is more imaginative, supernatural and
there is an intensification of the characters in both their goodness
and evil. As in the Mahabharata too, we are shown the ideal man
with his virtues of courage, selflessness, virtue and spiritualised
mind. The asuric forces have a near cosmic dimension of super-
human egoism and near divine violence, as the chased angels of
the Bible possessed after them. « The poet makes us conscious of
the immense forces that are behind our life and sets his action in a
magnificent epic scenery, the great imperial city, the mountains
and the ocean, the forest and wilderness, described with such
41THE WONDER THAT «WAS» INDIA

largesse as to make us feel that the whole world were the scene of
his poem and its subject the whole divine and titanic possibility of
man, imagined in a few great or monstrous figures ». (Foundations of
Indian Culture, 290)
Does India’s literary genius end with the Ramayana? Not at all.
It would take too long here to jot down all the great figures of
Indian literature and this is not a literary treatise. But we may
mention Kalidasa, whose poetry was imitated by all succeeding
generations of poets, who tried to copy the perfect and
harmoniously designed model of his poetry. The Puranas and the
Tantras, « which contain in themselves, writes Sri Aurobindo, the
highest spiritual and philosophical truths, while embodying them
in forms that are able to carry something of them to the popular
imagination and feeling by way of legend, tale, symbols, miracles
and parables » (Foundations of Indian Culture, 312). The Vaishnava
poetry, which sings the cry of the soul for God, as incarnated by
the love stories of Radha and Krishna, which have struck forever
Indian popular imagination, because they symbolise the nature in
man seeking for the Divine soul through love. Valmiki also
moulded the Indian mind with his depiction of Rama and Sita,
another classic of India’s love couples and one that has survived
through the myth of enduring worship, in the folklore of this
country, along with the popular figures of Hanuman and
Lakshmana. “His diction, remarks Sri Aurobindo, is shaped in the
manner of the direct intuitive mind as earlier expressed in the
Upanishads.”
But Indian literature is not limited to Sanskrit or Pali. In Tamil,
Tiruvalluvar wrote the highest ever gnomic poetry, perfect in its
geometry, plan and force of execution. In Hindi, Tulsidas is a
master of lyric intensity and the sublimity of epic imagination. In
Marathi, Ramdas, poet, thinker, yogi, deals with the birth and
awakening of a whole nation, with all the charm and the strength
of true bhakti. In Bengal, there is Kashiram, who retold in simple
42 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

manner the Mahabharata and the Ramayana, accompanied by
Tulsidas who did the same thing in Hindi and who managed to
combine lyric intensity, romantic flight of imagination, while
retaining the original sublimity of the story. One cannot end this
short retrospective without mentioning Chaitanya, Nanak, Kabir,
Mirabai.... All these remarkable writers have often baffled the
Western mind, which could never understand the greatness of
Indian literature, forgetting that in India everything was centred
around the spiritual.
4.3 INDIAN ART: TURNED TOWARDS THE ESSENTIAL
“The highest business of Indian art has always been to describe
something of the Self, of the soul, contrary to Western art, which
either harps at the superficially beautiful or dwells at the vital-
unconscious level.” (Sri Aurobindo, Foundations of Indian Culture,
208)
This is indeed the great difference between Indian art and other
art forms. For the Indian artist first visualises in his inner being the
truth of the element he wants to express and creates it in his
intuitive mind, before externalising it. Stories of how Indian
sculptors of ancient times used to meditate for one year before
starting on their particular work, are common. Not the idea of the
intellect or mental imagination, but the essence, the emotion, the
spirit. Thus, for the Indian artist, material forms, colour, line,
design, are only physical means of expression, NOT his first
preoccupation. So he will not attempt, as in Western art, which in
its heydays continuously recreated scenes of Christ’s life or that of
saints, to reconstitute some scene of Buddha’s life, but instead, he
will endeavor to REVEAL the calm of Nirvana. And every
accessory is an aid, a MEANS to do so, “for here spirit carries the
form, while in western art, form carries whatever they think is
spirit.” (Foundations of Indian Culture, 211)
43THE WONDER THAT «WAS» INDIA

In effect, Indian art, its architecture for instance, demands an
inner eye to be appreciated, otherwise its truth will not reveal
itself. Great temples in India are an architectural expression of an
ancient spiritual culture. Its many varied forms express the
manifestation of the infinite multiplicity which fills the oneness of
India. And indeed even the Moslem architecture was taken up by
India’s creative genius and transformed into something
completely Indian.
Indian sculpture also springs from spiritual insight and it is
unique by its total absence of ego. Very few of India’s sculptural
masterpieces are signed for instance; they are rather the work of a
collective genius whose signature could be “INDIA”. “Most
ancient sculptures of India embody in visible form what the
Upanishads threw out into inspired thought and the Mahabharata
and the Ramayana portrayed by the word in life,” observes Sri
Aurobindo (Foundations of Indian Culture, 230). The gods of Indian
sculpture are cosmic beings, embodiments of some great spiritual
power. And every movement, hands, eyes, posture, conveys an
INNER meaning, as in the Natarajas for example. Sri Aurobindo
admired particularly the Kalasanhara Shiva, about which he said:
“It is supreme, not only by the majesty, power, calmly forceful
controlled dignity and kinship of existence which the whole spirit
and pose visibly incarnates ... but much more by the concentrated
divine passion of the spiritual overcoming of time and existence
which the artist has succeeded in putting into eye and brow and
mouth...” (Foundations of Indian Culture, 233)
Indian painting has unfortunately been largely erased by time,
as in the case of the Ajanta caves. It even went through an eclipse
and was revived by the Mughal influence. But what remains of
Indian paintings show the immensity of the work and the genius
of it. The paintings that have mostly survived from ancient times
are those of the Buddhist artists; but painting in India was
certainly pre-Buddhist. Indeed in ancient India, there were six
44 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

“limbs”, six essential elements “sadanga” to a great painting: The
first is “rupabheda”, distinction of forms; the second is
“pramana”, arrangement of lines; the third is “bhava”, emotion of
aesthetic feelings; the fourth is “lavanya”, seeking for beauty; the
fifth is “sadrsya”, truth of the form; and the sixth is
“varnikashanga”, harmony of colours. Western art always flouts
the first principle “rupabheda”, the universal law of the right
distinction of forms, for it constantly strays into intellectual or
fantasy extravagances which belong to the intermediate world of
sheer fantasia. On the other hand, in the Indian paintings, Sri
Aurobindo remarks that: “The Indian artist sets out from the
other end of the scale of values of experience which connect life
and the spirit. The whole creative force here comes from a spiritual
and psychic vision, the emphasis of the physical is secondary and
always deliberately limited so as to give an overwhelmingly
spiritual and psychic impression and everything is suppressed
which does not serve this purpose.” (Foundations of Indian Culture,
246). It is unfortunate that today most Indian painting imitates
Western modern art, bare for a few exceptions. And it is hoped
that Indian painters will soon come back to the essential, which is
the vision of the inner eye, the transcription, not of the religious,
but of the spiritual and the occult.
4.4 THE GREAT CIVILISATIONS
Now we can say that it is upon these great and lasting foundations,
cultural, artistic, social and political, that India, Mother India,
Sanatana Dharma, produced many wonderful periods.
The Kashi kingdom of Benares, which was founded upon the
cult of Shiva and was the spiritual and cultural capital of India,
was, we are told, a great show of refinement and beauty, and that at
least ten centuries before Christ was born, according to
conservative estimates. Remember that Gautama the Buddha
preached his first sermon in the suburbs of Benares at Sarnath.
45THE WONDER THAT «WAS» INDIA

«Kashi, eulogises Alain Danielou, was a kind of Babylon, a sacred
city, a centre of learning, of art and pleasures, the heart of Indian
civilisation, whose origins were lost in prehistoric India and its
kings ruled over a greater part of northern and even southern
India».
We may also mention the Gandhara kingdom, which included
Peshawar, parts of Afghanistan, Kashmir and was thus protecting
India from invasions, as Sri Aurobindo points out: «The historic
weakness of the Indian peninsula has always been until modern
times its vulnerability through the North-western passes. This
weakness did not exist as long as ancient India extended
northward far beyond the Indus and the powerful kingdoms of
Gandhara and Vahlika presented a firm bulwark against foreign
invasion ». (Foundations of Indian Culture, 373)
But soon these kingdoms collapsed and Alexander’s armies
marched into India, the first foreign invasion of the country, if one
discounts the Aryan theory. Henceforth, all the theoricians and
politicians thought about the unifying of India and this heralded
the coming of the first great Emperor: Chandragupta, who
vanquished the remnants of Alexander’s armies and assimilated
some of the Greek civilisation’s great traits. Thus started the
mighty Mauryan empire, which represents the first effort at
unifying India politically. A little of that time is known through the
Arthashastra of Kautilya, or Chanakya, Minister of Chandragupta,
who gives us glimpses of the conditions and state organisation of
that time. Chandragupta, who was the founder of the Maurya
dynasty, came from a low caste, liberated Punjab from the Greeks
and managed to conquer the whole of the Indian subcontinent
except for the extreme South. The administrative set-up of
Chandragupta was so efficient that later the Muslims and the
English retained it, only bringing here and there a few superficial
modifications. Chandragupta in true Indian tradition renounced
the world during his last years and lived as an anchorite at the feet
46 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

of the Jain saint Bhadrabahu in Shravanabelagola, near Mysore.
Historians, such as Alain Danielou, label Chanakya and
Chandragupta’s rule as Machiavellian: « It was, writes Danielou, a
centralised despotism, resting on military power and disguised
into a constitutional monarchy ». (Histoire de l’Inde, 114) This
again is a very westernised view of post-Vedic India, which cannot
conceive that Hindustan could have devised constitutional
monarchy before the Europeans.
And Sri Aurobindo obviously disagrees: « The history of this
empire, its remarkable organisation, administration, public works,
opulence, magnificent culture and the vigour, the brilliance, the
splendid fruitfulness of life of the peninsula under its shelter, ranks
among the greatest constructed and maintained by the genius of
earth’s great peoples. India hasno reason, from this point of view,
to be anything but proud of her ancient achievement in empire-
building or to surrender to the hasty verdict that denies to her
antique civilisation a strong practical genius or high political
virtue. (Foundations of Indian Culture, 373)
In the South, the Andhras were dominating from Cape
Comorin to the doors of Bombay. Then came the Pallavas, who
were certainly one of the most remarkable dynasties of medieval
India. The first Pallavas appeared near Kanchi in the 3rd century,
but it is only with King Simhavishnu that they reached their peak.
Simhavishnu conquered the Chera, the Cholas, the Pandya
dynasties of the South and annexed Ceylon. It is to this period
that belong the magnificent frescoes of Mahabalipuram which
have survived until today. During the Pallava rule, great cities such
as Kanchi flourished, busy ports like Mahabalipuram sprang up,
and arts blossomed under all its forms. So did the Sanskrit
language, which went through a great revival period and the
Dravidian architecture style of Southern India, famous for its
mandapams, which has passed down from generation to generation
until today. The Bhakti movement also developed in South India
during the Pallavas and it gave a new orientation to Hinduism.
47THE WONDER THAT «WAS» INDIA

At the same time, the dynasty of the Vardhamana was
establishing its might in the centre of India. Founded by King
Pushyabhuti, « who had acquired great spiritual powers by the
practice of shivaite tantrism », writes Jean Danielou, it reached its
peak under King Harsha, who, starting with Bengal and Orissa,
conquered what is today UP, Bihar, extending his empire
northwards towards Nepal and Kashmir and southwards to the
Narmada River. Jean Danielou feels « that King Harsha
symbolised all that was right in Hindu monarchy, wielding an
absolute power, but each sphere of administration was enjoying a
large autonomy and the villages were functioning like small
republics». The Chinese traveller, Hiuen Tsang, another admirer
of Harsha, writes that he was an untiring man, just and
courageous, constantly surveying all parts of his kingdom.
India’s influence was then at its highest, her culture and
religions expanded all the way to Burma, Cambodia, Siam, Ceylon
and in the other direction to the Mecca, where Shiva’s black
lingam was revered by the Arabians.
But in AD 570, Prophet Mohammed was born and by the year
632, a few years before the death of King Harsha, the Muslim
invasions started overtaking India, wave after destructive wave.
48 A HISTORY OF INDIA AS IT HAPPENED

5.1 WHY THE MUSLIM INVASIONS OF INDIA?
Nobody will ever be able to estimate the incredible damage done
to Indian culture, civilisation, human population and
environment during the Muslim invasions which spanned nearly
ten centuries. But it should be interesting to see why these
invasions happened, for no civilisation, if its inner core is strong
and dynamic, can be trampled upon so mercilessly, as the Arabs
trampled India. What ever happened to that great Vedic culture,
which gave birth to so many wonderful dynasties, which in turn
devised illustrious democratic systems and whose Kshatriyas were
supposed to protect the land of Bharat against barbarian invaders?
Since the beginning of human History, all civilisations have
gone through the same cycle: birth-rise-peak maturity-decline-
death. And so many great civilisations are no more but in the
memories of our text-books: Mesopotamia; Egypt; Rome; Great
Africa; Greece.... Yet, because of its extraordinary spirituality,
because of the Dharma stored by its great Rishis, India always had
the extra impetus to renew itself, to spring forward again, when it
seemed she was on the brink of collapsing. It blossomed thus for at
least five millenniums, more than any other civilisation before or
ever after. Then India started faltering and Alexander was able to
invade her sacred soil and later the Arabs raped her beloved land.
Why?
Buddhists believe that each nation, like the human soul, packs
karma in each of its lives or cycles. Good karma or bad karma have
CHAPTER 5
Islam and the Muslim Invasions

Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

minä ja sen niin tehollisen, että havaitsemalleni olen aikonut pyytää
palkintoa joko gastronom-yhteydeltä Pietarissa, huoneen-hallitus-
seuralta Turussa eli jolta-kulta muulta yhtä kiivaasti yhteistä hyvää
ahkeroivalta seuralta. Havaitsemani on mm. se, että kuin kaksi
päivää syöt puoli-päiväisen ja kolmantena ei ole ruokahalua, niin
sinä päivänä ole syömättä. Kas tämä vaihdos on sekä terveyteen että
varoihin nähden niin hyödyllinen kuin yksin-kertainenkin, ja ihmeeni
on vaan sitä että tämä keino, ehkä sen kyllä monikin käytännöllisesti
lienee havainnut, ei vielä ole saatettu laveammalta ilmi.
Ennenkuin tästä herras-korttieristani eroan, täytyy vielä sanoani sen
isännästä, että juoppoudessa, josko ei missään muussa, oli hän
vaimonsa herra ja pää, sillä hän joi ja makasi, makasi ja joi, yhden
viikon toisensa perästä, mutta suorittautui aina maanantaina
selväksi. Hän oli kolmannen luokan (gildin) kauppa-mies, ja kuin
maanantai oli viikon markkina- eli bazár-päivä, jolloin ympäristön
maa-rahvas toi tavaratansa, enimmäksi osaksi eloa, kaupunkiin
kaupaksi, ja kuin kaupungin pienet kauppiaat elävätkin sillä, että he
suuremmille ja niiden rahalla polku-hinnasta ostavat talon-pojan
elon, niin oli tällöin jo levä-peräisinkin porvari liikkeellä jotakin toki
viikon eläkkeeksi kahmuamassa. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin syy
siihen, että isäntäni tällöin oli selvänä; kauppansa rinnalla oli hän
myös pieni virka-mies. Krasnoslobodsk'issa ja varmaan muissakin
Venäjän kaupungissa tulee omia tuotteitansa myövän talon-pojan
jokaisesta kuormasta, joka kaupungin torilla avataan, suorittaa sen
kassaan maksun, joka täällä kuului olevan 12 kop. hop. Tämän tulon
oli korttieri-isäntäni arenteerannut kaupungilta s.o. hän maksoi vissin
määrätyn summan vuodessa, saipa sitten enemmän eli vähemmän
talon-pojilta, ja tämän maksun kantaminen se oli se, joka hänen joka
maanantai herätti henkiin. Sillä varhain aamulla liehui hän tällöin
renkinensä talon-poikain seassa torilla, ja onnetoin se talon-poika,
joka määrättyä maksua ei kiireesti hänelle suorittanut eli joka esim.,
sen vuoksi että hänen kuormansa oli vaan läpi-kulkeva, ei mieluisesti
suostunut sitä maksamaan. Tavallisinta oli että tämmöiseltä riistettiin
ajo-kalut vieläpä toisinaan hevonenkin pantiksi, ja surkea oli nähdä,
mitkä summat isäntä sitten pihallansa, johon hän riistetyn tavaran

kuletti, kiskoi talon-poika-rukilta, ennenkuin heille kalunsa takasin
antoi. Hopea-rupla oli vähintä, jonka tyhmä Mordvalainen eli
Tatarilainen tällöin sai maksaa siitä että vähänkään oli epäillyt rahan-
kantajan oikeutta.
Tästä hyvästä isännästä ja hänen talostansa pääsin erilleni vasta
viiden viikon perästä, jolloin viimeinkin löysin tyynemmän,
paremman ja huokeamman korttierin erään vanhan ämmän,
stanovoj pristav'in (nimis-miehen) lesken tykönä, jossa elin lähes
kolme kuu-kautta ja tulin hyvästi toimeen. Paitse emäntää oli talossa
muita asujia vaan hänen 13-vuotias tyttärensä, aika-mies poika ja
kaksi niin ikään vanhaa ämmää, molemmat talon vanhat palvelijat.
Oppilais-ajastaniko jäänyt tottumus lienee minussa vai mikä muu
siihen syynä, että asuntoni siistijänä enimmän rakastan vanhoja
ämmiä; sen vaan tiedän varmaksi, että jos heidän tuuliansa ja itse-
päisyyttänsä vähän kärsit, niin he monin-kertaisesti sen palkitsevat
suuremmalla siistiydellä, kärsivällisyydellä ja uskollisuudella. Ol'ga
Ivannan (tämä oli uuden emäntäni nimi) palvelija-eukoista oli
vanhempi ollut ei ainoastaan hänen lapsiensa vaan myös hänen
itsensäkin n'anka eli lapsen-likka, ja tämmöisellä samoin kuin
isännän eli emännän entisellä imettäjälläkin on venäläisissä
perhekunnissa useasti valta, joka outoa hämmästyttää, varsinkin
kuin muistetaan, että he tavallisesti ovat joko talon orjia eli muuten
palvelijan-säädystä. Näin tottelivat Ol'ga Ivannankin talossa kaikki
vanhaa Tatjanaa, tottelivat sen enemmin kuin hän oli jotenkin hyvä-
sävyinen ja hänen tiedettiin aina siististi eläneen sekä tahtovan myös
kunnialla hautaan saattaa vanhan piikuutensa. Muiden
kuuliaisuuteen häntä kohtaan oli vielä suurena syynä sekin, että
Tatjana oli hyvin jumalinen, sillä illoin aamuin piti hän pitkät
rukoukset, vaan risti keski-päivälläkin silmiänsä vähimmistä syistä,
niinkuin jos säikähti, jos kuuli kenen vihassa puhuvan, tulta
tehdessänsä, kaljaa laskiessansa j.n.e.; sen ohessa paastosi hän
kolme päivää viikossa (tavallisesti paastotaan vaan kaksin päivin
viikossa), ja hänen paastonsa oli niin ankara, ett'ei hänen sanottu
vesi-märkää näinä päivinä suuhunsa ottavan. Kaikki tämä teki hänen
jommoiseksikin koto-pyhäksi, josta ei olisi ollut mitään sanomista,

ett'ei hän olisi koettanut esi-miehuuttansa laajentaa minunkin
ylitseni, toraten muka siitä että illoilla toisinaan viivyin myöhemmin
kylässä kuin hänestä oli hyvä, ja nuhdellen minua siitä että paasto-
päivinä söin arki-ruokaa. Tämä ei kuitenkaan häirittänyt sopua
välillämme, sillä saappaani ja lattian piti Tatjana puhtaina, vaikka
ruoassa kyllä havaitsi minun "syntiseksi". Ainoastaan kerran oli rauha
meillä sodaksi muuttua asiasta, jossa Tatjana itsekin pyhyytensä
piiriltä ulkoni takaisin, en tahdo sanoa syntiin, vaan kumminkin
synnin rajoille. Asia olisi tuskin kertomisen arvoinen, ell'ei sekin loisi
muutamia säteitä valoa täkäläisen kansan luonteelle. Kuin verekset
kurkut, joita täällä alussa pidetään suurena herkkuna, alkoivat
joutua, ostatin minä niitä eräältä naapurilta Tatjanalla, joka niiden
sanoi maksavan 10 kop. hop. kymmenisen, jonka hinnan jälkeen hän
jo useampia kertoja oli minulta rahaa ottanut. Mutta kerran tuli
niiden myöjä itse kaupalle ja tällöin ilmestyi, että kurkku-
kymmeninen ei koskaan ollut maksanut enemmän kuin 6 kop.
Peläten että minua muissa suuremmissakin ostoissa näin oli petetty
ja petettäisiin vastakin, otin Tatjanan tutkinnon alle; vaan kiven
kovaan kielsi hän minun rahastani hyötyneensä, ja vannoi "jumalan
edessä", osottaen nurkkaan ja silmiänsä ristien, että hän oli viatoin.
Nyt töytäsi emäntäkin hätään ja avasi n'ankansa puolelta semmoisen
tulen, että minä vähän vastusteltuani näin ainoaksi pelastus-keinoksi
pakenemisen kamariini. Vaan kuin emäntä ei siihen tyytynyt, mutta
seurasi minua tännekin, lausuen että hänen ajatuksensa minusta nyt
oli kokonansa muuttunut, ja soimaten minua yhden-laiseksi kuin
muutkin "saivaren-nylkijät Saksalaiset" ovat, jotka joka kopeikan
lukevat, otin minä pakoni oikeaan venäläiseen keinoon, löin raha-
kukkaroni pöytään ja sanoin itselläni olevan rahaa ostaa hänen sekä
talonsa että kaiken elämisensä (joka lause, Luoja paratkoon! ei
suinkaan ollut tosi), enkä niiden muutamien kopeikkojen, vaan
enemmän itsen asian, tähden ämmää ahdistaneeni. Raha on tälle
kansalle, sen sanon vielä kerran, enemmän jumala kuin kellenkään
muulle, ja tekee omistajansa kuninkaaksi hänen silmissänsä. Niin
vaikutti tässäkin tilassa sen paljas näkö Ol'ga Ivannan mielen päälle
kuin öljy aaltoavaisen veden pinnalle: hän nöyrtyi ja alkoi yhteen ja
toiseen syytellä koko kurkku-juttua. Se selko asiassa, jonka häneltä

vähitellen sain, oli että minulle ostettaessa kurkkuja oli talon-väki
aina itsellensäkin kymmenisen ostaneet lisäämällä minun rahaani 2
kop., joten kahden kymmenisen hinta oli täysi, mutta joten
kymmeninen minulle maksoi viittä kertaa enemmän kuin heille.
Mieleen oli se minusta, että Tatjanan puoli puhdistui tässä asiassa
vaan siksi, että hän oli ollut talon-väen väli-kappaleena minua
petettäessä, ja kuin eukko kerran tämän jälkeen kävi kirkossa, selvisi
hänen yksin-kertainen järkensä niin, että hän sieltä palattuansa tuli
tyköni, tunnusti itsensä vika-pääksi ja pyysi anteeksi, joka seikka
kohotti hänen minun silmissäni sangen korkealle, niin että siitä
päivästä Tatjana ja minä olimme paraat ystävät. Enkä emännänkään
kanssa tuosta rettelöstä kauan ollut vihassa, sillä petos on täällä niin
tavallista, että missä se ei koske enempää kuin kopeikoita, sitä ei
pidetä minäkään ja sen nuhtelemista vaan nauretaan
saksalaisuudeksi. Sen ohessa oli emäntä-rukalla sydän kylläinen
paljon surkeammista asioista, joita hän mieltänsä lauhduttaakseen
jälkeenpäin minulle vähitellen jutteli. Hänellä oli kolme aika-miestä
poikaa ja yksi tytär jo naimisessa. Vanhin kotona oleva poika oli ollut
virassa, vaan viime sodan aikana hullautunut menemään upsieriksi
nosto-väkeen (opoltschénie). Lähellä sotaa käytyänsä drushinansa
kanssa oli hän niinkuin muutkin tämän-laiset upsierit lähetetty kotiin
yhden vuoden palkan kanssa, vaan kuin palattuansa ei entistä eikä
mitään muutakaan virkaa annettu hänelle, hyleksi hän nyt tyhjän-
toimittajana äitinsä tykönä, ryyppi milloin rahaa sattui ja
ammuksenteli sorsia aikansa vietteeksi. Toinen poika oli piiri-
kunnallisen aatelin-päällikön sihtierinä, vaan oli kopeudellansa tämän
niin suututtanut että hän luovutti hänen virasta ja painollansa vielä
saattoi senkin matkaan, että hän ajettiin pois siitä maa-hovista,
johon noin vuosi takaperin oli mennyt koti-vävyksi. Vaan nuorinta
poikaansa äiti näkyi enimmän rakastaneen, varmaan sentähden, että
hän oli ollut onnettomin. Sota-väestä, johon hän oli ollut annettu
itsensä upsieriksi palvelemaan, oli hänet hylätty kova-korvaisuudesta
esi-miehiänsä vastaan; äiti oli itse hakenut hänet sieltä kotiin, vaan
täällä oli hän alkanut juoda onnettomasti, äitiltänsä salaa
myöskennellyt pyhäin-kuvia ja muuta kalliimpaa kalua ja viimein
väkeenkin kiskonut häneltä kaikki, mitä hengestä irti oli, niin että

äitin vihdoin oli täytynyt panettaa hänet kiini ja lähetyttää arestantti-
komppaniaan. Moni äitin-sydän halkeaisi jo vähemmästäkin, vaan
tämän kuormansa lisäksi sai Ol'ga Ivanna vielä useampi päivä niellä
hävittömyyttä vävyltänsä, jonka itse oli ennen aikaan "kengittänyt ja
vaatettanut", niinkuin hän sanoi, vaan joka palkitsi tämän hyvyyden
niin että oli anopilta parhaan osan taloa vallannut ja sen lisäksi vielä
kohteli häntä kamaloittavalla ynseydellä. Nämä kaikki seikat kurkku-
jutun jälleen vähitellen saatuani tietää, koin minä kohtelevaisuudella
pysyttäydä vastoin-käymisistä ärtyneen emäntäni lemmissä, eikä
meillä mainitun tapauksen jälkeen ollutkaan muuta välillämme kuin
ystävyys ja hyvä-tahto.
Venäläisen seuruus-elämän, jommoisena se maalla ja pienemmissä
kaupungissa löytyy, tulin Krasnoslobodsk'issa ollessani tuntemaan
enemmän kuin ennen, sillä täällä elin ainoastaan Venäläisten kanssa.
Paraimmiksi avuiksensa kiittelee tämä kansa vieraan-
pitäväisyyttänsä, ja vanha totuus on se, että tämä avu
sivistymättömissä kansoissa on suurempi ja myös tarpeellisempikin
kuin sivistyneissä. Vaan päällisin-puolinen sivistys on täällä tämän
niinkuin monta muutakin hyvää omaisuutta joko hävittänyt eli
muuttanut. Venäläisen vieraan-pitäväisyys ei koskaan tee sitä
levollista ja elähyttävää vaikutusta vieraan mielessä kuin se
sydämellinen ja yksin-kertainen käytös, jolla häntä Suomessa ja
Skandinaviassa kohdellaan. Venäläinen on kyllä ensi kohtauksessa
teitä vastaan itse nöyryys, itse imartelu, itse liehakoitsevaisuus, ja
alussa luulen jokaisen ulko-maalaisen pettyvän tämän kautta ja
kasin-kultaa hopeana pitävän, niinkuin minunkin kävi. Tämä yli-
määräinen kohteliaisuus hälvenee kuitenkin pian hänessä, joka tulee
osiksi hänen yleisestä häilyvästä luonnostaan osiksi myös siitä, että
hänellä alussa on ollut teistä liian suuri ajatus: hän on joko pitänyt
teitä liian rikkaana eli luullut teillä olevan liian suuren vallan elikkä
myös liian korkeita suojelijoita. Hänen havaittuansa, että olette ilman
näittä eduitta ja muilta vaaditte kunnioitusta vaan omien avujenne
esim. sivistyksenne, oppinne, neronne kautta, tulette sen tässä
maassa kokemaan, että vieraan-pitäväisyyttä nautittuanne sen
monesti saatte palkita hävittömyyttä nielemällä, hienompaa ja

tärkeämpää sitä myöten miten milloinkin sattuu, ja minun neuvoni
niille, jotka kova onni saattaa tänne, on että niin vähän kuin
mahdollista velkautua täkäläiseen vieraan-pitäväisyyteen eli upota
maan seuruus-elämään. Tämän jälkimäisen teki turha ulko-muodon
noudatus sivistyneelle ihmiselle hyvin tukalaksi, ja jos meidän
Pohjasta oleva matkalainen syystä voipi moittia Saksalaisten yksin-
kertaisuutta ja avonaisuutta seurallisessa elämässä liian ystävälliseksi
ja joka-päiväiseksi, niin on täällä taas poikettu toisannepäin liiaksi ja
seurallisuuden ainoassa muodossa luultu sen totisen luonnon
löytävänsä. Käymät (visiitit) pidetään tarkassa vaarissa ja niiden
keskinäisyys (reciprocitet) suuressa arvossa, kuin myös niiden
tekemisellä eli laimin-lyömisellä voidaan suuresti ilahuttaa eli loukata
toinen toistansa, jossa kaikessa useastikin ei puutu naurun ainetta.
Niin mahtaa moni lukija muistaa, miten Castrén kertoo Mesen'issä
gorodnitschijn kanssa lähettiläisten kautta taistelleensa useampia
päiviä siitä, kumpiko heistä ensin kävisi toisensa luona, jossa Castrén
kuitenkin näyttää väärässä olleen, sillä matkalainen, jos hänen virka-
arvonsa ei ole kovin paljoa korkeampi sen paikkakunnan asujanten,
johon hän tulee, on täkäläisiä sääntöjä myöten velvollinen heidän
tykönänsä ensin käymään. Näin päätti varmaankin apteekkari
Krasnoslobodsk'issa uuden gorodnitschijn tultua. Tämä teki
käymänsä kaikkien muiden kaupungin merkillisten asujanten tykönä,
vaan laimin-löi apteekkarin, vaikka hänellä vielä korttierikin sattui
olemaan samassa talossa, jossa apteekkari asui. Muut selittivät
tämän huolimattomuuden niin, että gorodnitschij luki apteekkarin
porvari-säätyyn, ja sen velvollisuus tämmöisissä tiloissa on
nöyryytensä osoittaminen uudelle pää-miehelle, minkä sokuri-tokalla,
minkä viini-lekkerillä, minkä milläkin lahjalla. Mutta apteekkari
ajatteli toisin, ja vaikka hän oli hyvä ystäväni, niin en voinut olla
nauramatta sille arvolle, jonka hän antoi tälle vähä-pätöiselle
seikalle, ja niille konehtimisille palvelijoiden, yhteisten tuttavien ja
muiden kautta, joilla kumpikin koetti saada toistansa ensi askeleen
ottamaan. Tätä kesti noin kuu-kauden ajan, ja minun lähtiessäni
jäivät he vielä sormi-koukkua vetämään tästä vallan-painavasta
asiasta.

Tavalliset huvitus-keinot seuroissa ovat kortit, tanssi ja palo-viina.
Tätä jälkimäistä käytetään kaikissa niissä tiloissa, joissa meillä
käytetään vaihetellen palo-viinaa, viiniä, totia ja punssia; se on
Venäläisen niin ylhäisemmän kuin alhaisenkin A ja O, surussa
lohdutus, ilossa riemun väli-kappale, kaikissa tiloissa välttämätöin.
Arvattavasti ei tämmöisessä seuruus-elämässä kirjalliset keskustelut
ja harjoitukset koskaan tule kysymykseen. Vaikka käynyt sangen
monen hovin-herran ja virka-miehen tykönä, en ole yhdessäkään
perhekunnassa tavannut kirjastoa. Ainoat kirjat, joita siellä täällä
voitte nähdä, ovat jotkut ranskalaiset romaani-remput, joita talon
nais-väki joko lukevat hirmuisella ulos-puheella eli vaan ovat
lukevinansa. Ennen viimeistä sotaa löytyi Venäjällä monta posti-
konttuoria, johon ei tilattu yhtään sanoma-lehteä. Kasan'in pois-
luettua, jossa on kaksi keskin-kertaista kirja-puotia ei koko itä-
Venäjässä maa-alalla, jolla elää noin 20 miljonaa ihmistä, löydy
ainoatakaan kirja-kauppaa, Paikka paikoin nähdään muun räämän
seassa kirjojakin jonkun kauppa-miehen puodissa, joka on N.
Novgorod'in markkinoilla eli Moskovassa ostanut niitä nauloittain eikä
itse osaa niiden nimi-lehteä lukea. Vaan se paksu tomu, joka ne
peittää, ja ne monet täpät, joilla useampien kesien kärpäset ovat ne
kirjanneet, todistavat selvästi, ett'eivät ne ole sitä tavaraa, jota
paljon menee. Ainoat tämän kirja-kaupan ystävät lienevät joku
sel'skij pisar (kylä-kirjoittaja), joka ratoiksensa sassa-parillaa
juodessaan ostaa pyhä-kertomuksen 11 tuhannesta neitsyestä, eli
joku varakkaampi porvarin-ämmä, joka kadotuksen kuvan eli pyhän
Nikolauksen rinnalle tahtoo seinällensä ripustaa Sinopen tappelun eli
sota-mies Koschkan kuvan Sevastopol'ista. Varakkaammat säädyt
kyllä voisivat Pietarista eli Moskovasta itsellensä lähetyttää kirjoja
yhtä hyvin kuin lähetyttävät viinan-mauksia, ulko-maan sieniä ja
lavemangi-ruiskuja; mutta tämä kuin ei ole tullut "muodiksi," niin
tekee sen harva, ja koti-maallinen kirjallisuus on melkein yhtä
suuressa ylen-katseessa kuin koti-maallinen teollisuuskin.
Tämä kirjallisuuden ylen-katsominen kostaksenkin siten että sivistys
niin-kutsutuissa sivistyneissäkin säädyissä on joko mitätöin eli vaan
hieno helme sisällisen törkeyden päällä. Miehet kuitenkin menevät

mukiin; heistä on moni saanut kasvatuksensa kruunun-laitoksissa,
moni on palvellut sota-väessä Varsovassa, Riigassa eli Helsingissä, ja
lukee tällä ajalla paljon sivistyneensä ja onkin maa-miehiinsä nähden
paljon sivistynyt. Vaan nais-puolien kanssa on seikka aivan toisen-
lainen; ainoan sivistyksensä ovat he saaneet ranskan kielen
vaillinaisessa mongertamisessa ja pianon surkeassa rämpytyksessä,
ja sisemmissa paikkakunnissa on harva saanut tätäkään sivistystä.
Lukijattareni antakoot anteeksi, vaan useasti on se minulle
tapahtunut täkäläisissä seuroissa, että katsellessani jonkun
kaunottaren konstillisesti kiehkuroitua tukkaa vasten tahtoani ovat
juohtuneet mieleeni ne korva-puustit, jotka sen kiehkuroiminen on
varmaan maksanut kaunottaren orja-tytölle, että ihmetellessäni
hänen silkkivaatteustansa ajatukseni on ollut niin rohkea ja silmän-
räpäykseksi kuvannut itsellensä sen lika-harmaisen alus-hameen,
jonka päällä kiiltävä silkki kohisee, ja että ihaillessani hänestä
tuoksuavaa hyvää hajua varomatta olen tullut miettimään niitä
suuria lyökkiä ja sitä äkeätä hapan-kaalia, joita kaunotar puoli-
päiväistä syödessään ei suinkaan ole ylen-katsonut.
Ei lienekään siis ihme, että rouvas-väen vähä sivistys eli
oikeammittain sivistyksen puutos johdattaa sen kaiken-laisiin
hulluuksiin. Rakkauden-juomia ja taika-pussia ei käytetä missään niin
ahkerasti kuin Venäjällä; minkki on sangen yleinen kauneuden
ylennys-keino; luonnollisten lääkkeiden siassa olen useasti kuullut
käytettävän homoiopathiaa, sitä jota ruotsiksi kutsutaan sympathi-
kur, revalenta arabicaa j.n.e., jotka kaikki keinot nais-väessä
varsinkin ovat löytäneet uutterat käyttäjät ja uskolliset puolustajat.
Miesten seassa on tämä omaisuus kansan luonteessa synnyttänyt
yksiä eli yhdenlaisia harhauksia, ja erittäinkin vimmaa sivistyneempiä
nerotoin epäileminen uskon-asioissa, jonka ulos-puhumisen he
pitävät suurena kunniana, vaan jota elämässä jotenkin
toteuntamaan kuitenkin ovat liian suuria laiskuria eli pelkuria. Tässä
juohtuu mieleeni muuan huvittavaisimmia päiviäni
Krasnoslobodsk'issa erään virka-miehen tykönä, joka oli piirikunnan
korkeimmia. Syötyä hyvä puoli-päiväinen muutamana sunnuntaina
kutsui hän vieraansa, joita olimme vaan apteekkari, lääkäri ja minä,

kauniisen puistoonsa Mokschan rannalla, jossa heittäydyimme
viheriäiselle nurmelle ja kukkaisten, kukkivien tuomien ja havanna-
sikarien tuoksussa valmistuimme odottamaan, millä isäntämme vielä
tahtoi lisätä meidän kostitsemista. Tämä lisä olikin täällä harvinaista
laatua, sillä hän otti esiin paksun-laisen käsi-kirjoituksen ja tahtoi
lukea meille "jotakin merkillistä". Luettava oli venäjän-kielinen
käännös Volneyn kirjasta: Les ruins. Minua viehätti tässä ensinkin se
seikka, että kirja oli munkin kääntämä, ja ne harvat, jotka sen
sisällyksen tuntenevat, ovat varmaan myös kanssani ihmettelevät,
että venäläinen munkki oli joutunut hänen säädyllensä näin vähä-
hyötyistä kirjaa kääntämään eli että hänellä alunkaan oli edes oppia
ja taitoa ollut sitä tekemään. Ei paljon vähempi ollut se ihme, että
käsi-kirjoituksen omistaja, joka virassansa ei kirjoittanut koskaan
muuta kuin nimensä suoritettavien paperien alle, oli sen omalla
kädellänsä kopioinnut. Viehtyivätkin niin hyvin lukija kuin hänen
toiset kuuntelijansakin kirjasta sitä enemmän kuta kauemmin
luettiin, ja näin ei havaittu, että päivä oli jo lähellä laskuansa
ennenkuin kirjan saimme loppuun. Minun täytyy tunnustaani että se
minussa ei vaikuttanut niin ehdottomasti kuin kumppalissani, johon
kukaties oli syynä sekin, ett'en niin tarkoin ymmärtänyt kaikkia kielen
hienouksia kuin he. Vaan nähtävä oli sekin, että he olivat
tottumattomammat tämmöiseen ruokaan kuin minä. Meidän ylä-
alkeis-kouluissa saattavat niin vanhenneet ajatukset, kuin Volneyn
ovat, ylimmän luokan parempi-päisiä poikia sangen suuresti
viehättää. Vaan ajattelevaisen kymnasiolaisen luulen niille olka-
päitänsä nostelevan, ja muu tieteellisesti sivistynyt yleisö on ne eli
varsinkin enimmät niistä jo kauan sitten jättänyt taaksensa.
Se, jonka on täytynyt vieraantua huvituksista, elää jo ja jaksaa taas
ikävätä kärsiä kokonaisen kuu-kauden niin hupaisen päivän päälle
kuin edellä-kerrottu oli minulle. Toisen tämmöisen päivän sain vielä
Krasnoslobodsk'issa ollessani nauttia muutamana sunnuntaina, kuin
sen tässä tienoossa olevan rykmentin evesti vieras-pidoilla ilahutti
koko kaupungin. Se tapahtui erään noin puolen-kymmenen virstan
päässä olevan mies-luostarin tykönä. Luostari on kauniilla Mokscha-
joen kiertävällä niemellä, jossa sen pyhän paikan yhdellä puolella on

synkkä metsä, toisella kaunis nurmikko, siellä täällä vanhojen
tammien ja lehmusten siimestämä. Tällä jälkimäisellä nähtiin
mainittuna päivänä pari telttiä rakettuna ja niitä lähellä rykmentin
musiikin valkoisissa vaatteissansa seisovan ja odottavan pillinensä ja
torvinensa. Kohta olikin koko seura venheissä tullut paikalle, Vaikka
taivas lupasi märkää iloa, pilvet hajosivat kuitenkin pian, sitä
kirkkaammin paistoi nyt päivä, sitä ihanampi oli metsän ja nurmen
tuoksu, sitä vilppaammasti soittelivat metsän pilli-piiparit virsiänsä.
Heidän sävelensä vaikenivat kuitenkin eli hukkuivat niihin ääni-
aaltoihin, joilla musiikki nyt alkoi vaikuttaa metsältä kumeata kaikua.
Ja pian oli tanssikin irti. Jolla tästä ei ollut iloa, se huvittelihen
kävelemällä luostarin läheisellä kirkon-maalla, jossa kalliit muisto-
kivet todistivat, että rikkaalla vielä kuolemassakin (ehkä ei kuoleman
takana) on etuja, joita köyhän vaan tulee kadehtia, koska hän ei voi
lunastaa tomullensa tämmöistä pyhää lepo-paikkaa kuin rikas. Eli
ilahuttihen mainittu tanssin-ylenkatsoja metsässä kuuntelemalla
soiton, tänne kulkemisestansa lauhtunutta, säveltä eli huvittelihen
katsastamalla, kuinka luostarista tulleiden nuorempien isien silmät
pyörivät katsoja-joukossa seisovien ruskea-poskisten tyttöisten ja
evestin pyöreä-kupuisten viina-lekkerien välillä. Ja vaikka näiden
sisällys ei paljon tainnut ilahuttaa munkkien sydäntä, niin tyhjentyi
se kuitenkin illan kuluen, sillä evestin vieraista oli pari-kymmentä
hänen omia hilpeitä upsieriansa, joista moni kannun-kallistus-
taidossa ja hiekka-säkin omaisuuksissa olisi voinut vetää vertoja
Alsatian herttualle (katso W. Scott'in Nigel'in vaellukset). Erinomaista
oli myös oudolle se isän-valtainen suhde, joka oli evestin ja hänen
upsieriensa välillä. Se näyttihen vähemmin siinä, että hän esim.
kaikkia nuorempia sinutteli, kuin monessa muussa seikassa, joiden
kertominen tässä kuitenkin olisi liikanaista, ja muistutti katsojalle
mieleen sitä merkillistä clan-valtaa Skottlannin kansassa, jota ikään-
mainittu kirjoittaja niin monessa kirjassansa ei uuvu kuvaamasta.
Eräässäkin näistä ihanoista kuvauksistansa kertoo hän aterian, jonka
clan'in (sukukunnan) pää-mies antoi alamaisillensa. Kaikki istuivat he
yhdessä pöydässä pää-miehen ylpeästä suvusta alkaen aina
köyhimpään kilin-paimeneen asti. Mutta ravinto oli sangen eri-lainen
eri-arvoisille vieraille. Kuin yläpäässä pöytää syötiin mehevätä hirven-

paistia ja juotiin ranskan-viiniä hopea-maljoista, täytyi alempana
istuvien tyytyä lohen-poikiin, katajan-marja-viinaan ja olueen puu-
maljoista. Ja juuri tämäkin seikka clan-vallasta näyttihen meidän
evestin vieraan-pidossa, sillä hänen juodessansa kunnioitettavimpien
vierastensa kanssa portteria, sampan-kaljaa j.n.e, kiersi viina-pullo,
kyllä ahkerasti, meidän alempana istuvien piirissä, ja ilman mittäkään
pahatta aivotuksetta juohtuu minulle tässä mieleen eräs pohjais-
Savossa hyvin tunnettu viisu, jossa paitse muuta lauletaan että
"ylä-päässä pöytää vehnäistä syötiin,
ala-päässä vieraita kynsille lyötiin",
jota kuitenkin tällöin ei olisi ollut hyvä ajatellakaan, sillä kaikki
remusivat iloisina ja erosivat pidoista tyytyväisinä. —
Edellisestä voipi moni ehkä luulla minun kaiken aikaa istuneeni
piirikunnan kaupungissa. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä minä ajelin ja
oleskelin kylissäkin, niin hyvin Pensan kuin Tambov'an läänissä, sen
verran kuin asiani vaati. Nämä tienoot ovat Venäjän-maan elo-
rikkaimpia ja hedelmällisimpiä, vaan kuitenkin nähtänee surkeampia
kyliä ja köyhempää rahvasta tuskin missään kuin täällä. Olletikin
koskee tämä lause Pensan lääniä, jossa kylien ulko-muoto inholla ja
kauhistuksella täyttää matkalaisen sydämen; Tambov'an läänissä
näin sitä vastaan muutamia sangen kauniita mordvalais-kyliä, joissa
tavattiin hyvin-eläviä ja rikkaitakin talon-poikia. Tämä eri-laisuus
kahden vierekkäin olevan ja yhtä luonnon etuja nauttivan
paikkakunnan välillä todistaa paremmin kuin mikään muu, kuinka
sanomattoman painava paikkakunnallisen hallituksen kelvollisuus eli
kelvottomuus on semmoiselle kansalle kuin täkäläinen, joka ei
vähääkään ole tottunut itse itseänsä hallitsemaan.
Monta seikkaa olisi vielä juteltavaa, paitse muuta eräästä
Krasnoslobobsk'issa tapaamastani maa-miehestä, josta sopii sanat
Salmelaisen, Runeberg'in mukaan, laulamassa virressä:
"Kuin lehti kuiva lentävi,
Min tuuli tempasi,

Niin raukka hänkin eksyvi,
Ken maansa hylkäsi."
Vaan aika kultainen kuluvi jutellessa, jonka tähden tällä kertaa jo
tähän lopetan.
Kymmenes Kirja.
[21]
Kasan'issa 30 p. marrask. 1858.
Aina Lepechin'in ajoista saakka on oppineiden seassa kulkenut se
luulo että Mordvalaisia, paitse kahta tunnettua murrekuntaa
Ersäläiset ja Mokschalaiset, löytyy kolmaskin nim. Karataijit. Mainittu
venäläinen akatemikko, joka vuosina 1768 ja 1769 matkusteli
useammassa itä-Venäjän maakunnassa, kirjoittaa tästä asiasta
päivä-kirjassansa (Дневньiя 3anиски Пyтeшeствiя j.n.e. painetut
Pietarissa V. 1795, I:n osa, siv. 155): "Mordvalaiset jakauvat kahteen
murrekuntaan, joista yhtä kutsutaan Mokschalaiseksi, toista
Ersäläiseksi; mutta Mokschalaisissakin löytyy joku eroitus
keskenänsä. Yksiä heistä kutsutaan peri- eli korkeoiksi
Mokschalaisiksi, toista pidetään yksin-kertaisina eli tavallisina
Mokschalaisina, ja koko eroitus heidän välillänsä ovat vaan
muutamat puheen-parret.
[22] Vielä puhuivat meille neljännestäkin
laadusta Mordvalaisia, joita Karataijiksi kutsuvat, ja joita löytyy
ainoastaan kolme kylää Kasan'in piirikunnassa."
Muut tutkijat ja matkustajat eivät kuitenkaan tienneet virkkaa mitään
tästä Lepechin'in löytämästä kolmannesta Mordvalais-
murrekunnasta, ja se sekä hänen lauseensa siitä olivat jo joutua
unhotuksiin, kuin mainio oppinut Frähn kirjassansa Ibn Foszlans und
anderer Araber Gerichte über die Russen älterer Zeit eli oikeimmiten
tähän kirjaan liitetyssä eri tutkinnossa Arapialaisten kirjoittajien
mainitsemista Venäjän kansakunnista (kirjan siv. 160) luulee näissä
kirjoittajissa löytäneensä paitse Ersäläisten nimeä, joka on selvä ja
epäilemätöin, myös Karataijienkin nimityksen niinä kansoina, jotka
entiseen aikaan asuivat Venäjän maalla. Ne kaksi Arapialaista, jotka
heidät muka tämmöisenä mainitsevat, ovat Ibn-el-Vardy ja Edrisy,

edellinen kirjoittaen Karataijien nimen Kerkijan, ja heidän
kaupunkinsa Kerkijana, jälkimäinen nimittäen heidät Kerakertija.
Mutta kuin nämä maineet ovat meidän aikoihin joutuneet toisten
arapialaisten kirjoittajien kautta epä-selvissä ja monesti kopioituissa
käsi-kirjoituksissa, on tutkijalla lupa niissä löytyvät nimet lukea
niinkuin hänen aineellensa on soveljain, ja niin arveluttaa alussa
Frähn'iäkin, eikö lienekin Venäjän vanhan pääkaupungin Kievan itä-
maalainen nimi Küjava, Kijava se, jota mainitut kirjoittajat edellä-
olevilla nimillä tarkoittavat. Mutta tämän ajatuksen hylkää hän pian
ja alkaa noudattaa toista, joka on se, että nämä nimet molemmat
ovat oikeastaan luettavat Keratijan, ja että ne kaksi arapialaista
kirjoittajaa ovat niillä tarkoittaneet kysymyksessä olevia Karataijia,
jotka lienevät muka olleet sama kansa, jonka Lepechin sitten löysi
Kasan'in piirikunnassa. Tämän päätöksen tekee Frähn, niinkuin itse
sanoo, "etwas zaghaft", ja lisää lopulla: "jedoch ich will lieber meine
Emendation dieses Namens, als etwas hart, und Lepechins
Nachricht, als durch anderer Zeugnis nicht bekräftigt, dahingestellt
seyn lassen."
Näiden tätä kolmatta Mordvalais-murrekuntaa koskevien mietteiden
lisäksi on tähän liitettävä vielä, että Sbojev jo ennen (siv. 145)
osoittamassani kirjassansa sanoo Tetjusch'in piirikunnassa tätä lääniä
löytyvän Karatai-nimisen kylän, jonka asujat ovat tataristuneita
Mordvalaisia, ja että v. Köppen Venäjän-maan kansakunta-
kartallansa on Mordvan värillä merkinnyt tämän kylän, hänelle
tulleita virka-kunnallisia ilmoituksia myöten päättäen sen
mordvalaiseksi, vaikka hän eräässä kirjoituksessa Pietarin Tiede-
Akatemian Bulletin'issa (muistaakseni vuodelta 1843) epäilee
Karatailaisten mordvalaisuutta, eikä luule asiasta muuten selväksi
päästävän kuin tutkimalla sitä itsellä paikalla.
Tämmöinen tutkinto oli minulla jo kauan ollut mielessä ja 18-21
päivänä t.k. sain sen viimeinkin aikaan. Seuraavat ovat ne tiedot ja
päätteet, joihin se antoi minulle syyn.
Edellä mainitussa Kasan'in läänin piirikunnassa Bogorodskoen
volostissa Volgan oikealla rannalla löytyy noin 80 virstan päässä

läänin pää-kaupungista kolme Karatai-nimistä kylää, joista kaksi
tännempää ovat asutut Venäläisiltä (niistä on toinen herran alustaa,
toinen kruunun) ja kolmas tuonnimmainen on se n.k. Mordvalainen
Karatai, jonka kruunun alaisia asujia volostin kirjoittaja sanoi olevan
noin 500 sielua (s.o. miehen puolta). Tämän ja 7 virstaa siitä
tännempänä olevan kylän Mensitovan (143 sielua) asujat ovat
kielensä puolesta puhtaita Tataria, mutta uskoltansa Venäläis-
kreikkalaisia ja vaatteuksessansa Mordvalaisia. Kahdesta
jälkimäisestä seikasta eli uskonnon ja vaatteuksen muutoksesta oli
sekä ympäristön Venäläisillä ja paikkakunnan papilla että asujilla
itsellänsäkin se menneistä ajoista peritty maine yleinen, että näiden
esi-isät, jotka olivat olleet Mahometin-uskoisia Tataria, olivat
menneen vuosi-sadan alussa tulleet ristityiksi Kasan'in piispalta
Lukaalta, joka Volgassa heidät kastaessansa oli heidät nimittänyt
Mordvalaisiksi, näin muodoin jo nimityksessäkin luovuttaen heidät
entisistä kieli- ja usko-heimolaisistansa, joiden vaatteuksenkin he
sittemmin hylkäsivät ja alkoivat pukeutua miehet Venäläisiksi ja
naiset lähi-seudun Mordvattarien (ja Tschuvaschittarien) pukuun.
Tässä kertomuksessa ei, minun katsoessani, ole mitään, joka potkisi
toden-mukaisuutta vastaan. Sen jumalisen piispan keino
eroittaaksensa uudet taivaan-valtakunnan-kokelaat pimeydessä
vaeltavista heimolaisistansa ei tunnu ensinkään oudolta sille, joka
vähänkään tuntee pappis-vallan historiaa; vasta-käännettyjen
taipuvaisuus kieltää entisen nimensä, ja ottaa nimen kansalta, joka
sivistyksessä ja itse-tunnossa seisoi heitä alempana ja mahtoi ollakin
heiltä halveksittu, tämä notkeus on selitettävä josta-kusta
paikkakunnallisesta ulkonaisesta ahdistuksesta, joka niinä aikoina ei
liene ihmeteltävä, vaikka Venäjän hallitus yleisesti on harvoin
käyttänyt jyrkkää väki-valtaa uskon asioissa. Aikaa voittaen, kahden
kolmen mies-polven kuluttua, unohti kansa entisen uskonsa ja sen
tavat ja tottui vähitellen uuteen uskoon ja sen menoihin niin, että
esim. Karatain nykyinen pappi kiitti seurakuntalaisiansa hyviksi
kristityiksi, sanoi heidän, vaimojenkin, ahkerasti käyvän kirkossa,
eikä luullut peri-Venäläisten paremmin pitävän paastoa kuin nämä
hiljaiset ja ahkerat vasta-ristityt sen pitävät.

Mutta mikä isien perinnöstä ei ole unhottunut heiltä, se on kieli.
Miesten sanoi pappi kaikkien hyvästi tulevan toimeen Venäjän
kielessä, mutta vainoista kuului harva vielä ymmärtävän tätä kieltä
enemmän kuin kaikkein tavallisimmat sanat, ja näin on heidän
kielensä omassa keskuudessansa vielä ainakin puhdas Tatarin kieli.
Ja tässä onkin suurin ja selvin todistus heidän peri-juurestansa, joka
ei voi olla muu kuin tatarilainen. Sillä se, joka johdattaa mieleensä,
muita yhdenlaisia näytteitä mainitsematta, kuinka esim. Aunuksen ja
Novgorod'in läänien Vepsäläiset, Pensan, Tambov'an ja monen muun
läänin Mordvalaiset, eläen pienissä saarekkeissa keskellä paksua
vieras-sukuista kansastoa, joka kaikessa on heitä väkevämpi, ovat
monia monituisia vuosi-satoja säilyttäneet äitin-kielensä ja luultavasti
vielä kauvan eteenkin-päin niin tekevät, sen on vaikea suostua niiden
luuloon, jotka päättävät kysymyksessä olevia Karatailaisia
tataristuneiksi Mordvalaisiksi. Eikä tämmöistä tiedetä muualla
tapahtuneen, että Mordvalaiset olisivat muka muuttuneet Tatariksi;
miksi olisi se juuri tapahtunut näissä kahdessa kylässä? Tässä
suotakoon minun myös mainita se yksin-kertainen luuloni, että
kielten ja kansakuntien tutkijat (niiden seassa meidän
Castrénimmekin) liian useasti ja varomattomasti ovat kietoutuneiden
vyyhtien selvittämiseksi tutkinnoissansa käyttäneet lausetta: se ja se
kansakunta on muuttunut siksi ja siksi. Sekauntua voipi kaksi eli
kolmekin kansaa yhdeksi, varsinkin jos kova ja kestävä ulko-nainen
paino sekaannukseen on syynä, niinkuin Englannin kansan esi-
merkki näyttää. Vaan tämmöistä syytä ei näillä itäisillä kansakunnilla
ole koskaan ollut luopua äitin-kielestänsä, ja juuri näiden sitkeä
kestäväisyys todistaa, että kansa voipi muuttua elämän-laadussa,
uskossa, tavoissa, mutta riippuu kielessänsä kiini kuin hengessänsä,
ja vasta sen kuoltua on kansakin kuollut. Mutta kuoltuansakin, missä
tämmöinen onnettomuus on tapahtunut, muistuu asujanten entinen
kieli paikkojen nimissä tutkijan johdoksi. Niin on koko pohjais-Venäjä
täynnä suomalaisia jokien, järvien ja muiden paikkojen nimiä
seuduilla, joista Suomalaiset jo vuosi-tuhannen takaperin ajoivat
karjansa toisille laitumille; samoin ovat keski-Venäjän itä-osassa
tienoissa, joissa Venäläiset tiettävästi ovat elelleet jo jonkun puoli-
tuhatta vuotta, vetten nimet melkein aina Mordvan-kielisiä. Jos nyt

nämä Karatailaiset olisivat ennen olleet Mordvan kansaa ja sittemmin
muuttuneet Tatariksi, niin olisi heidän entisestä kielestänsä samoin
pitänyt jäädä jälkiä edes paikkojen nimissä heiltä asutussa tienoossa.
Mutta niin ei kuitenkaan ole, sillä ne ovat enimmiten tatarilaista peri-
juurta ja itse nimikin Karatai, jota luullulle kolmannelle Mordvalais-
murrekunnalle on annateltu, ja joka on sen paikan nimi, jossa tämän
luullun sammuneen murrekunnan viimeiset jäännökset löytyvät, on
puhdas tatarilainen nimi, merkitsevä Suomeksi: musta-mäki.
Ei taidakaan siis olla epäilemistä, että tämmöisen kolmannen
Mordvalais-murrekunnan löytyminen ei olisi ilmasta temmattu.
Lepechin kuuli siitä puhuttavan kaukana paikalta ja oli muutenkin
kansakunnailisissa ja kielellisissä tutkinnoissansa niin heikko, että on
päivä-kirjassansa vetämät lauseet Tschuvaschin ja Mordvan kielillä
melkein aina tuntemattomiksi turmellut. Mitä taas Frähn'in löytöön ja
sen todistuksiin tulee, ovat jälkimäiset niin heikot, että hän niinkuin
rehellinen tutkija itse on ensimäinen, joka niiden pitäväisyyttä
epäilee.
Josko meidän Suomalaisten siis näin muodoin täytyykin (eikä tuo
kovin vaikea lienekään) luopua välittömästä heimolaisuudesta
Karatailaisten kanssa, niin voipi se olla meille lohdutukseksi, että
tämänkin epä-selvän asian Venäjän kansa-tieteessä, niinkuin monta
muuta suurempaakin ja painavampaa, selitti Suomalainen mies.
Tämä onkin ainoa matka, josta tällä kertaa voin ylistettävälle
Konsistoriolle kertoa. Koko talven olen tässä kaupungissa järestellyt
entisiä kokoelmiani, ja nyt loppupuolella talvea myös valmisteilut
itseäni tulevalle matkalleni Voguulin kielen tutkintohon, jolle olen
aikonut lähteä jo tulevassa kuussa eli Toukokuun alussa. Suurena
apuna näissä valmisteluissani olisivat minulle, jos niitä joutaisin
käyttämään, eräät käsi-kirjoitukset tällä kielellä, jotka minulle
lainaksi lähetti Pietarin Tiede-Akatemia herra akatemikko Schiefner'in
huolen-pidosta.

Matka Siperiassa v. 1858.
Ensimäinen Kirja.
Pelym'in kirkolla, Pietarin päivänä 29:nä p. kesäk. (11 p. heinäk.)
1858.
Touko-kuun 27 päivänä nähtiin Kasan'in kaupungista Siperian tielle
lähtevän uutuuttansa hohtavan, niinellä katetun matka-tarantassin
kevyintä laatua, Paitse pukilla istuvaa Tataria, joka alinomaisella
äänessä-olemisella kiiruhti muutenkin joutuisata troikaansa, löytyi
tarantassissa kolme henkeä, joista kaksi nähtävästi oli ystävätä
saattamaan lähteneitä kaupunkilaisia, vaan kolmas pukemuksestansa
ja muusta tunnettiin matka-mieheksi. Tullin takana viheriäisessä
heinikossa vielä muutamia hetkiä saattajien kanssa vietettyänsä ja
eräillä lasilla vaahtoavata viinaa sydäntään vahvistettuansa, nousi
matka-mies yksinänsä tarantassiin, joka, viimeiset jää-hyväiset
otettua, alkoi lentää eteenpäin.
Ja näin jäi minulta, joka täten läksin matkalle Voguulien kylmille
soille, taakseni ne lihavat leipä-maat, joissa kaksi edellistä vuotta olin
viettänyt. Loppumatoin musta-multainen pelto-lakeus näissä muuttui
nyt hieta-kankaaksi, tammi, lehmus ja vaahder petäjäksi, kuuseksi ja
koivuksi, arbuusit, omenat ja kurkut nauriiksi, mansikaksi ja
puolukaksi. Tämä muutos ei ollut minusta outoa; kaikki nämä uudet
esineet olivat vanhoja tuttuja, joita nähdessäni eli ajatellessani
pohjaa rakastamaan tottunut sydämeni iloitsi. Iloitsemisen aine oli
minulla sen suurempi, kuin nyt sain myös erota näkemästä orjuutta,
joka mainitussa lihavuuden maassa kaiken elämisen myrkyttää ja
kaiken luonnon rikkauden muuttaa surkeaksi köyhyydeksi. Kasan'in
läänistä pohjaan päin ei nim. orja-talon-poikia löydy kuin lumeksi
vaan joitakuita kyliä; kaikki muut ovat kruunun-talon-poikia, ja

kokemuksesta ennen matkaamissani tienoissa tiesin edellisten ja
jälkimäisten välillä olevan eroituksen niinkuin yön ja päivän välillä.
Eikä tämä kokemukseni täälläkään epäytynyt, sillä harvoin
nähtäneen Venäjällä ja muissakaan maissa paremmin rakettuja kyliä
kuin Siperian tien varrella nähdään Vätkan jo Perm'in lääneissä.
Kaksin-kertainen pytinki talon-pojalla ei täällä ole mikään harvinainen
kohtaus, vaan yksin-kertaisessakin on hänellä useampia kamari-
huoneita, joiden maalatut lattiat, monet pyhäin-kuvat ja arkuilla
pinotut seinämet todistavat hyvää toimeen-tuloa ja rikkauttakin.
Kevyempi elämä vaikuttaa taas ihmisen mielessäkin keveyttä ja
lempeyttä, ja niin ovat näiden tienotten asujat paljoa nöyremmät,
yksin-kertaisemmat ja hyvätahtoisemmat kuin kansa keski-Venäjällä.
Kauniilla ilmalla, hyvillä teillä ja nöyrällä kohtelulla kulki matkani
sangen ihanasti eteenpäin. Ainoa vastus oli minulla Malmysch'in
kaupungissa siinä olevan posti-talon pitäjästä, joka näytti katsovan
kaikkia matkustavia luoduiksi ainoastaan hänelle hyötyä
kartuttamaan. Näköjänsä ikäskuin olisi hän kerrallansa syönyt
kokonaisen sian, oli hän tapojansa niin hävitöin ja pöyhkeä, että jo
useamman kuin yhden matkalaisen sormia luulen syyhyttäneen
lämmittämään hänen suuria korvallisiansa. Annettuani hänen jonkun
ajan levitellä suuruuttansa, otin paperini esiin, ja nähtyänsä erään
niistä muuttui se paksu teikari yhtä kumartelevaksi narriksi kuin
siihen asti oli ollut pöyhistelevä herra. Seitsemän virstaa toisella
puolen Malmysch'in kaupunkia on lossi Vätka-joen yli, jonka kevät-
tulvasta paisunut vesi peitti koko ympärystän niin lavealta, että
lossilla oli nyt kulkea ei vähemmän kuin 14 virstaa. Minun tullessani
paikalle olivat kaikki lossit toisella puolen, ja vaikka pylvääsen lyöty
kuvernöörin kuuluutus ilmoitti, että lossi-miehet kovan rangaistuksen
haastolla olivat velvolliset viivyttämättä kaikkia yli-saattamaan, täytyi
minun odottaa kuusi tuntia rannalla ennenkuin yksi lossia palasi
toiselta puolen, jonne toiset kaksi vielä olivat jääneet lopettelemaan
sitä kestiä, jonka erään rikkaan Siperialaisen antama juoma-raha
heille oli odottamattomasti saattanut. Odottaessa kokoutui rannalle
kolmatta kymmentä henkeä useammista säädyistä, kansoista ja
uskoista. Siinä oli kaksi nuorta sota-miestä, lasketut sota-

palveluksesta ja nyt kotiinsa matkalla, jotka muutamille talon-pojille
tekivät sen kunnian että herroiksi tutkistelivat mitä hyvää heillä oli
eväs-laukuissansa, eivätkä ylen-katsoneet heidän tupakka-
massiansakaan (täällä pohjais-Venäjällä ovat asujat ahkeroita
tupakan-polttajia, Siperiassa nähdään useasti vaimojakin kärsä
suussa). Siinä oli eräs takku-partainen vanha jouto-mies, joka kaikille
valitti onnettomuuttansa; hän oli mm. eileisnä päivänä tullut
kumppalin kanssa Malmysch'iin, jossa iltaa viettääksensä olivat
päättäneet virvoittaa itseänsä viina-kullalla; tämä oli voittanut takku-
parran ja kellistänyt hänen kadulle, josta hän seuraavana aamuna
löysi itsensä, vaan ei löytänytkään kumppalia eikä taskussansa olleita
rahoja eikä jalassansa olleita saappaita, jotka tavarat lietsuun
lähtenyt kumppali oli häneltä kysymättä lainannut. Edellensä oli siinä
puoli-kymmentä ämmää, jotka, kotoisin kaukaa pohjaisesta osasta
Perm'in lääniä, olivat tehneet pyhä-retken Kasan'iin siellä löytyvän
kuuluisan jumalan-emon tykö. Toisia pyhä-retken tehneitä oli talon-
poikainen porvari Tomsk'ista, joka vaimonsa ja kahden lapsen kanssa
oli mennä vuonna kulkenut Kiev'iin, jonka pyhät paikat ovat hyvin
suuressa arvossa kaikilla oikea-uskoisilla ja jossa rukoilemista
pidetään hyvin tehollisena. Mies lateli kertomuksia Kiev'in pyhien
ihme-töistä, joita toiset kernaasti kuuntelivat, ja kaupitsi pyhää vettä
ja jumalan-kuvia, joita ostamaan kuitenkaan ei kellään näkynyt
rahaa ylettyvän. Paras voitto hänen neli-tuhans-virstaisesta
matkastansa oli minun katsoessani puoli-kymmentä omena-puun
tainta, joille hän telegansa perällä oli laittanut varsinaisen multa-
penkin ja joista hän näkyi pitävän suuren huolen. Vielä oli siinä
muutamia Tataria, joista kaksi oli kasanilaista, huonoa tavaraa
kaupalle lähtenyttä Mahometiläistä, ja kaksi Vätkan Tataria, Venäjän
uskoon ristityitä, jotka jälkimäiset näyttivät olevan yö-lipakon tilassa
sen puolesta, että heidän kansalaisensa Tatarit nähtävästi ylen-
katsoivat heitä, ja uskolaisensa Venäläiset taas eivät näyttäneet
heihin vielä mieltyneen. — Kaikki nämä matkamiehet pääsivät
viimeinkin päivän valetessa toiselle puolelle, ja hajosivat siinä taas
jokainen tavallaan matkaansa pitkittämään.

Merkittävistä paikoista on tällä matkalla ensimäinen Perm'in
kaupunki, joka on saman-nimisen läänin pää-kaupunki ja sangen
hyvästi rakettu. Vaan tämä onkin sen suurin merkillisyys, sillä vaikka
se on Kama-joen varrella ja sen kautta yhteydessä Kasan'in kanssa
(johon Perm'istä tulee 560 virstaa) kuin myös koko Volgan
vesikunnan kanssa, on sen liikunto mitätöin, ja asujien määrä ei ole
jaksanut nousta enempään kuin noin 14 tuh. henkeen. Satunnaisesti
tulin Perm'issä tuntemaan erään maa-miehen ja Kuopiolaisen, herra
M—uksen. Hän oli yksi sitä suurta maan-mittari-tulvaa, joka noin 20
vuotta takaperin Suomesta virtasi Venäjälle leipää ja onnea
etsimään. Että useampi näistä onnen-etsijöistä onnistui onnettomasti
eli vähintänsäkin hyvin keskin-kertaisesti, on tunnettu asia; vaan
joillakuilla oli myös tilaisuus kavuta ylemmäksi tavallista "lanttua,"
joilla Venäjällä on sangen vähäinen arvo, ja näitä harvoja on herra M
—uskin, joka tätä nykyä on kruunun-maiden mittauksen päällikkö
Perm'in läänissä. Koto-maan ja sen kielet oli herra M. ennättänyt
unhottaa niin tarkoin, että meidän kanssa-puhe tapahtui venäjäksi,
joka surkea ja luonnotoin seikka kävi vastoin mieltäni, vaikka hän
kyllä saneli suosiollisia sanoja venäjästäni. Näitä hänen suosio-
puheitansa ei ollut vähin se, kuin hän, kysyttyänsä nykyisen virka-
arvoni, laski luvun, että minä noin kahden-kymmenen vuoden sisään
olisin — kenraali, arvo, jonka hän toivoi käsittävänsä noin kahdeksan
vuoden kuluttua, vaan jota minä en unessakaan ollut voinut
haaveksia itselleni. Suomalaisen lukijan ymmärtää tätä seikkaa on
sanottava, että Venäjällä huolimattomammassa puheessa kutsutaan
kenraaliksi muitakin virka-miehiä, joilla on kenraalin arvo. Herra M.
antoi minulle hyviä neuvoja, kuinka arvo-porrasta olisi kevyin kavuta
ylös, ja hänen vilkas ja notkea luonteensa todisti, ett'ei tämä
kapuaminen vielä ollut väsyttänyt häntä. Muuten oli hän nainut
venakon Perm'issä ja, niinkuin eräs syrjäinen minulle sanoi, uskonsa
muuttanut siksi uskoksi, johon hänen lapsensakin olivat kastetut.
Perm'iin tullessa kulkee maan-tie noin 300 virstan pituudelta
Votjakkien maan kautta. Useammassa kuin yhdessä kertomuksessa
tästä kansasta nähdään siitä paitse muuta mainittavan sekin, että se
kaikista Venäjällä löytyvistä Suomi-peräisistä kansoista enimmän olisi

Itä-meren Suomalaisten näköinen muussakin, mutta varsinkin siinä,
että sillä muka olisi valkeat hivukset. Tätä lausetta ei minun
katsastamukseni vahvistanut, sillä "liina-tukkaa" en tässä kansassa
nähnyt yhdelläkään ainoalla, vaan on heidän näkönsä aivan yhden-
lainen kuin Tscheremissien, s.o. musta suora-hivuksinen tukka ja
kalvas iho-karva. Heidän kieltänsä ei minulla ollut aikaa ruveta
tutkimaan, vaikka kyllä teki mieleni sitä tekemään, joka työ, tehtynä
suomalaisesta katsannosta, ei suinkaan olisi liika-nainen, kuin tästä
kielestä ei löydy muuta selitystä kuin Wiedemann'in, uuden
testamentin käännöksestä kyhätty, kieli-oppi.
Perm'iin asti on maan-tie juossut aivan pohjaiseen päin; tästä
eteenpäin kääntyy se ei ainoastaan itään, vaan itä-eteläänkin päin
Uraalia kohti kulkemaan, ja leikkailee tällä matkallansa muutamin
paikoin Baschkirien maan pohjaisimpia reuneita. Niin on esim.
ensimäinen posti-paikka Perm'istä Kungur'iin päin baschkiriläisessä
kylässä, ja siitäkin eteenpäin tavataan heitä aina Jekaterinenburg'ia
myöten. Ulko-näössä, kielessä, uskossa ja tavoissa on tämä kansa
aivan yhtä kuin näiden tienotten Tatarit, jo jotenkin väkevä kuvastus-
aistin eli, joka on uskottavampi, vähä tieto Baschkiristä on niillä
kirjoittajilla ollut, jotka heitä päättävät joko suorastaan Suomalaisiksi
eli tataristuneiksi Suomalaisiksi. Suomalaista ainetta ei heissä näy
olevan ensinkään, mitä ruumiin-rakennukseen ja näköön tulee;
kielen taas vakuuttivat niin Baschkirit kuin täällä tavattavat Tatarit
heillänsä olevan aivan yhden, joka kyllä näkyi siitäkin, että he
keskenänsä (s.o. Baschkir Tatarin kanssa) puhuivat sillä, ei
Venäjäksi, niinkuin Tatari puhuu Tschuvaschin kanssa, eli
Ersäläinenkin Mokschalaisen kanssa.
Maa Perm'istä Jekaterinenburg'iin asti ei ole niin metsäistä kuin
Perm'in ja Kasan'in väli, vaan näyttää olevan sen lihavampaa leipä-
maata. Vahvoja kyliä on tiheässä, ja tiellä tulee ja menee alinomaa
kaiken-laisia matka-miehiä ja kuormia. Tämän liikunnon vaikuttavat
Uraalin vuori-tehtaat. Uraali itse alkaa Europasta matkaavalle tuntua
noin 250 virstan päässä Perm'istä, tuntua siten, että tie muuttuu
mäkiseksi ja että hän ympärillänsä näkee sankan metsän peittämiä
mäen-selänneitä. Niistä ei kuitenkaan yksikään ole korkeampi

Suomessa tavattavia mäkiä, ja maan-tie ei ole juuri mäkisempää
kuin mitä meillä esim. Heinolan ja Mikkelin välillä olevalla maantiellä
tavataan. Ja tätäkään ei kestä oikeettain enemmän kuin kaksi holli-
väliä, s.o. noin 40 eli 50 virstaa. Kauniimpata maata tavattanee
harvassa pohjaisessa tienoossa kuin nämä Uraalin tienoot ovat: mäki
itse mustan-tumma jylhä metsä, laaksot milloin kaunis pelto milloin
(ja useammin) luonnollinen niitty, jossa siellä täällä seisoo monen-
laisia lehti-puita ikäskuin istutetut joukottain niinkuin
englannilaisessa puistossa; ja kaiken tämän läpi juoksee laakson
pohjassa kirkas puro eli joen-alku, paikoin myllyä paikoin rauta-
tehdastakin käyttävä. Noin 34 virstan päässä ennenkuin
Jekaterinenburg'iin tullaan seisoo eräällä mäellä maan-tien vieressä
kivi-pylväs, muistoksi silloisen perintö-ruhtinan, nykyisen
keisarimme, käynnistä täällä v. 1837; sama patsas kuuluu myös
olevan vesi-jaon merkki, sillä tästä itään päin lähtevät jo vedet
Irtysch'iin juoksemaan. Patsas on niin-muodoin luettava Europan ja
Aasian raja-merkiksi, ehkä Venäläistä lukua myöten koko Perm'in
lääni kuuluu Europaan, ja sen itäinen raja on vielä paria sataa virstaa
idempänä.
Jekaterinenburg'in kaupunki (noin 360 virstaa Perm'istä), Pietari
Ensimäisen perustama Iset-joen varrelle, joka joki laskee Tobol'iin,
on tavallinen lepuu-paikka niille, jotka Venäjältä matkaavat
Siperiaan. Ja sen hyvissä maja-taloissa voipikin matkalainen löytää
kaiken tavallisen toimeen-tulon, ilman jotta hänen on Kasan'ista
erottuaan täytynyt kitua; sillä Perm'kin on tässä katsannossa vielä
hyvin kehnosti varustettu. Vaan muutenkin, rakennusten, liikunnon
ja väki-lukunsakin (16 tuh.) puolesta on Jekaterinenburg, vaikka
vaan piirikunnan kaupunki, paljon etevämpi mainittua läänin-
kaupunkia ja sitä ei kukaan kieltäne, että matkalainen Moskovasta
lähdettyänsä ei ole nähnyt niin kaunista kaupunkia kuin se on, sillä
Kasan'issakaan, ehkä se on monta vertaa suurempi edellistä, ei ole
yhtään osaa, jonka voisi tämän rinnalle vetää. Jek. on mm. koko
Uraalin vuorikunnan pää-kaupunki, ja semmoisena vuori-hallituksen
ja vuori-opiston olo-sia. Paitse tätä löytyy siinä kuuluisa kivi-kalujen
tehdas, höyry-konetten tehdas, jonka enimmät teot menevät

Siperiaan, ja myntti-paja, jossa kaikki Venäjän vaski-raha lyödään.
Kaikki nämä laitokset tarvitsevat suuren joukon tieteellisesti
sivistyneitä virka-miehiä, ja näiden kuin myös saksalaisten porvarien
vaikuttama lienee se sivistyksen ja menestyksen näkö, joka
kaupungilla on. Kadut ovat europalaisesti kivetyt ja sonnalle eivät
haise syrjässäkään olevat kaupungin osat, kaksi etua, jotka
venäläisessä kaupungissa sanomattoman suurta edistystä todistavat.
Mainittuja saksalaisia virka-miehiä ja porvaria vasten löytyy täällä
myös sievä luteerilainen kirkko, ja kuin minun olo-päiväni paikalla
sattui olemaan sunnuntai, sain minäkin kuulla kelvollisen selityksen
uskoni asioissa, jonka-laista kaualle aikaa en ollut kuullut.
Jekaterinenburg'ista eteenpäin muuttuu luonto yht'äkkiä. Maa on nyt
paikoin hiekka-sekaista savikkoa paikoin vetelätä suota, ja yleisesti
tasainen kuin lauta. Turhaan etsiskelee silmä enää sitä mehevätä
viheriäisyyttä ja sitä monen-laatuista kasvikuntaa, johon oli tottunut
Uraalilla; hongikko, kanervikko, pajukko ovat täällä enimmäksi osaksi
vallanneet maan. Tobolsk'in lääniin tultua muuttuu maan-tiekin
huonommaksi; ja kuin minun matkatessani, niiden kaunisten ilmojen
perästä, joilla koko matkan olin kulkenut, mainittuun lääniin
päästyäni vielä alkoi vastaani tuulla kylmä pohja-tuuli sateen kanssa,
niin tiesin kyllä ja tunsin nyt olevani Siperiassa.
Mutta paitse tätä luonnon satunnaista muistutusta nyt oltavan siinä
maassa, johon kokonainen suuri valtakuuta lykkää rikoksensa ja
paha-tekonsa, ei matkustajan tarvitse olla kovin tarkka-silmäisen sen
muustakin havaitaksensa. Se orjallinen nöyristeleminen, jolla
täkäläiset asujat kohtelevat kaikkia herras-miehiä ja joka loukkaa ja
inhoittaa outoa, todistaa heillä olevan tuoreessa muistissa, että
herroilla on voimallinen liittolainen ja toveri, nim. keppi. Se ala-
kuloisuus, joka näytäiksen useamman katsannossa, osoittaa että
mieli on raskas joko ikävästä eli häpeästä eli oman-tunnon vaivoista
eli kaikesta yhteensä. Se hiljaisuus kylissä ja laulamattomuus, jonka
Venäjältä tuleva matkalainen pian havaitsee, ilmoittaa, että laulu ei
voi keventää täman-laatuista mielen raskautta, ja että Venäläinen
täällä ei ole se seurallinen eläin kuin oikeassa koto-maassansa. Että
nämä lauseet eivät koske kaikkia paikkoja Siperiaa ja sen kaikkia

asujia, on helposti ymmärrettävä, sillä jälkimäisistä on vähin osa
niin-kutsuttuja "jätätettyjä" ja suurin osa syntyjänsä Siperialaisia.
Vaan useammassa tapauksessa ovat nämäkin lähetettyjen jälkeisiä,
ja minun luuloni on se, että rikoksen muisto ja mielen karvaus
pilvestää useamman polven elämää rikoksen-tehneen jälkeisissäkin.
Ja sen ohessa lisäytyy vereksienkin lähetettyjen luku vuosi vuodelta.
Tavallinen lähetettyjen määrä tekee vuosittain noin 12 tuh. henkeä;
vaan "hyvinä" vuosina nousee se noin 15 tuhanteen asti. Kasan'in
kaupunki on se paikka, jossa Siperiaan vietävät yhtyvät kaikista
valtakunnan osista, ja ken haluaa voi siellä joka maanantai- ja
torstai-aamuna kaupungin suurimmalla kadulla nähdä parven näitä
onnettomia, noin sata ja toisinaan kaksikin sataa henkeä, lähtevän
matkalle. Etu-nenässä astuu rumpali ankarasti täryyttäen rumpuansa
ja ikäskuin huutaen kaupunkilaisille: tulkaa meitä katsomaan! Hänen
jälestänsä seuraavat vangit, miehet ja vaimot sekaisin, edelliset
nelittäin sidotut toisesta kädestänsä kevyeen rauta-vitjaan; näitä
seuraa puoli-kymmentä kuorma-hevoista, jotka vetävät sairaita,
heikkoja vaimoja ja lapsia, ja koko parven ympärillä ratsastaa noin
kymmenkunta kasakkia eli muita sota-miehiä, joita myös aina seuraa
upsieri. Tiellä nähdään joka posti-paikan kohdassa pitkän-lainen puu-
rakennus pienillä ikkunoilla ja korkealla pysty-paalutuksella
varustettu. Nämä rakennukset, joissa jokaisessa löytyy upsieri
pienen sota-mies-komannon kanssa, ovat vankien yö-paikat, ja näin
kulkevat he päivässä yhden posti-välin, oli se pitempi eli lyhempi,
pitempi ei se kuitenkaan koskaan ole, ett'ei terve ihminen helposti
voisi sitä mainitussa ajassa matkata; varsinkin kuin vankia useasti
levähdytetään eikä näytä kovin ankarasti kohdeltavan. Tobolsk'in
kaupunki on heidän yhteisen matkansa pää-maali. Täällä löytyy
virkakunta, joka rikosta myöten ja katsoen paikkakuntien tarpeesen,
määrää mikä mihinkin on lähetettävä. Ainoastaan suurimmat pahan-
tekijät tulevat Njertschinsk'in vuori-kaivantoihin; enin osa lähetettyjä
joutuu niin-kutsuttujen uudis-talolaisten luokkaan, s.o. heitä jaetaan
ympäri maakuntaa kylihin, joissa saavat, määrätyssä piirissä, elää ja
liikkua kuin tahtovat. Täällä sanotaan monesta vielä tulevan ihmisen,
niin että vähitellen rakentavat itsellensä mökin, murtavat peltoa,
naivat ja muuttuvat kiinteiksi talon-pojiksi. Vaan moni heitäksen

myös kerjäyksen ja kuleksimisen päälle, tekevät pahojansa maan
asujille ja päättävät päivänsä joko kaivannoissa eli vanki-huoneissa
eli — ruoskankin alla.
Tobolsk'in kaupunki, jota muutamassa katsannossa voipi sanoa
kaiken tämän onnettomuuden pää-paikaksi, ei ulko-näössänsäkään
epää tätä omaisuuttansa, sillä harmaampaa, märempää ja
viluisempaa asuin-siaa lienevät ihmiset harvoin valinneet, kuin tämä
paikka on. Näistä haitoistako vai mistä muusta se myös tullee, että
harvoin nähdään niin köyhää, niin sivistymätöintä ja niin uneljasta
läänin-kaupunkia kuin se on. Niin ei siinä esim. löydy yhtään ainoata
ravinto-taloa, ja minä tultuani hyvään paikkaan yöllä (vasten 10 p.
kesäk.) en ollut saada missään korttieria ja aloin jo arvella lähteä
poliissiin yöksi, kuin viimeinkin eräs porvari, — tarkoin tutkittuansa
kuka ja mistä minä olin, ja tarkoin määrättyänsä kuinka kauan voisin
asua hänen tykönänsä ja kuinka paljon siitä tuli maksaani ja minkä-
lainen ylös-pito maksustani tulisi seuraamaan, — armahti minua,
avasi porttinsa ja antoi siistin-laisen kamarin asuani.
Eikä tehnytkään mieleni kauan viipymään tässä Jermakin pesässä,
vaan toimitettuani toimitettavani kuvernöörin kansselissa läksin,
vaikka vettä satoi kuin korvosta kaatamalla, jo 12 p:nä kesäk. taas
matkalle Turinsk'iin, joka on tämän läänin länteisimmän piirikunnan
kaupunki, sen, jossa Voguulia enimmältä löytyy. Turinsk'iin loppui
minulta posti-tie. Tästä kulkee huono kylän-tie yhdeksän-kymmenen
virstan levyisen salon poikki Tabaryn kylään Tavda-joen rannalle.
Tällä välillä ei ole yhtään taloa ja se täytyy matkustaa yksillä
hevosilla. Kahteen kohtaan on sille kuitenkin rakettu saunat, joissa
kummassakin elää yksinäinen mies. Hän pitää saunan voimassa,
josta matkalaiset talvella maksavat hänelle määrätyn maksun, nim. 1
1/2 kop. hop., se, joka saunalla hevoistansa syöttää ja kopeikan
samaa rahaa se, joka vaan käypi siinä lämmittelemässänsä. Tämä on
raa'in, alku-peräisin muoto ravinto- eli maja-taloja; sen ja Helsingin
seura-huoneen väli ei varmaan ole pienempi kuin tässä matkaavien
Voguulien ja esim. yli-opiston rohvessorien väli.

Tabary'ssa loppui viimeinkin maa-matka. Se, joka sillä on tärissyt
kolmatta tuhatta virstaa, niinkuin minä nyt olin tehnyt, astuu
kernaasti venheesen, varsinkin kuin venhe on katettu ja niin
muodoin suojelee matkalaista päivän paahteesta ja sateen
märkyydestä. Hekkumallisesti oikoo hän maa-matkasta jäykistyneitä
jäseniänsä sillä pehmeällä tilalla, joka venheesen on tehty, ja arvelee
ei koskaan matkanneensa näin kevyesti kuin tässä. Tämä on
ensimäisen soutu-taipaleen tunne. Sillä lepäiltyänsä ja ihailtuansa
jokea ja sen rantoja, tulee matka-mies tässäkin tuntemaan, että
maan päällä ei ole mitään täydellistä. Ensimäinen ja suurin vastus on
hänellä itikoista, jotka tuhannen-tuhans-määrissä tunkeutuvat hänen
päällensä eivätkä anna hänelle silmän-räpäyksen rauhaa. Ne voidaan
karkoittaa vaan siten, että katoksen oven edessä poltetaan tulta,
mutta siitä nouseva savu, jonka venheen kulku ja tuulikin lyö
kokonansa katokseen, on uusi kiusa, ei paljon vähempi sillä
poistettavaa pahaa. Toisekseen on matkan-tekokin sangen hidasta,
sillä vaikka soutajia muutetaan noin 20 eli 30 virstan päässä ja
vaikka virta, joka minun kulkeani oli vastainen, on hän tyyni, ei
matkaa kulu tunnissa juuri enemmän kuin neljä eli viisi virstaa.
Tavda-joki, jolla nyt tein matkaa, on Tobol'in syrjä-joki ja syntyy
kahden Uraalilta tulevan joen, Losvan ja (eteläisen) Sosvan
yhtymisestä. Se on sangen vetevä joki, mutta sen ranteet ovat hyvin
yksi-jonoiset, s.o. petäjikkö ja pajukko sen reunoilla ovat
loppumattomat. Kyliä tavataan harvassa, ja nekin ovat pieniä: neljä
viis taloa yhdessä. Asujilla, jotka ovat pelkkiä Venäläisiä, ei maa-
viljelys enää ole ainoana elatus-keinona; he valittavat pelto-maata
olevan hyvin vähän, paikka paikoin vaan ja ainoastaan joen rannoilla,
sanoen kaiken muun maan kauempana joesta olevan synkeätä suo-
pohjaa korpea, jota ei millään keinolla voi perkata pelloksi.
Sentähden ovat Venäläisetkin omistaneet alku-peräisten asujien
elatus-keinot: metsästämisen ja kalan-pyynnön, jotka molemmat
täällä ovat antoisat. Päältä-päin katsojalle näyttää täkäläinen rahvas
elävän köyhästi, vaan ei leivättä. Samovaraa (tee-kyökkiä), joka
venäläisissä seuduissa on tarkka toimeen-tulon sanoja, ei löydy joka
kylässä; kapakat, joita tännekin on istutettu, ovat kaukana

toisistansa, samoin kuin kirkotkin; vaan näittäkin sivistys-keinoitta on
rahvas täällä nöyrää, hiljaista ja siistiä.
Noin 200 virstaa matkattuani jokea myöten, eli Turinsk'ista yleensä
vähän päälle kolmen sadan virstan, tulin viimeinkin tänne Pelym'in
kirkolle 24 p. kesäk. Täällä olen nyt aikonut viettää pari kuu-kautta
Voguulin kielen tutkinnossa, jota vasten minulla on Voguuli Losva-
joelta tutkinnon väli-kappaleena. Hänen piti pyhän Pietarin kunniaksi
ja paastosta pääsemisen iloksi saada tämä päivä viettää kapakassa
viina-kullan ääressä, johon Voguuli on yhtä kärkäs kuin kärpänen
veteen. Tämä on hänelle kernaasti suotu, sillä hänellä poloisella on
niin ikävä vaimoansa ja perhettänsä, että minun täytyi suorastaan
kieltää hänen puhumasta tätä ainetta, niin usein kertoi hän sitä ja
niin hellillä sanoilla koki hän liikuttaa minua häntänsä kotiin
laskemaan. Hänen viettäessänsä Pietarin päivää ja päätänsä
parannellessaan sain minä myös tilaisuuden nämä radit panna
paperille.
Vaikka näin muodoin olen keskellä Siperian saloja, ei minulla ole
juuri mitään hätää. Elämän pienet onnettomuudet ovat täällä: helle,
itikat, luteet ja muut syöpäläiset; vähällä määrällä kärsivällisyyttä
voipi nämä vastukset kuitenkin voittaa. Suuremmaksi luen sen
pienen onnettomuuden, että tasku-kelloni tuli vialle ja herkesi
käymästä. Täällä ei arvattavasti kukaan ymmärrä sitä laittaa eikä
Turinsk'issakaan, jossa sitä jo käytin, löytynyt miestä sitä
korjaamaan. Kesäinen aika tuo menee ilman kellottakin; mutta
syksyn pitkät yöt ja sumuiset päivät taitavat sen puutteessa käydä
tukalammiksikin. Kuitenkin on sana-lasku:
"Otavass' on orjan merkki,
Ei ole kuussa, ei kukossa,
Eikä päivän koitannassa"
lohdutuksenani, ja kuin niin monta tuhatta ihmistä ikänsä elää
kellotta, voinen minäkin muutamia kuu-kausia tulla toimeen ilman
tättä ajan-mittaritta.

Toinen Kirja.
Beresov'assa 29 p. syysk. 1858.
Pari päivää takaperin tänne tultuani saan matkastani nyt antaa
lyhykäisen kertomuksen, niin kauan kuin sen muistot vielä ovat
mielessäni nuoret ja verekset.
Pelym'in kirkko seisoo niemellä kahden joen, nim. lännestä tulevan
Tavdan ja pohjasta juoksevan Pelym'in, yhtymisessä, jotenka paikalla
on sangen kaunis sia. Kylää itseä on noin 15 eli 20 talon-rähjää,
joiden kierot seinät ja paperilla paikatut ikkunat todistavat asujanten
köyhyyttä ja myös — laiskuutta. Vaikka siis tätä nykyä huonoimpia
kirkon-kyliä on Pelym ennen aikanansa ollut mainiompi paikka, ja
jokainen Venäjän historiaa lukenut tuntee sen surkean
merkillisyyden. Pelym'issa oli nim. ennen aikaan puinen linnoitus
muutamilla tykkilöillä, jossa seisoi joku satanen sota-väkeä ynnä
vojevod'in kanssa ja josta käsin jäykkää vasta-rintaa tekevät Voguulit
vähitellen taivutettiin kuuliaisuuteen. Heidän ristittyänsä, joka
tapahtui menneen vuosi-sadan alku-puolella, jäi linna rappiolle ja nyt
ei siitä enää ole muita jäännöksiä jälellä kuin linnueen jälkeisiä pieni
kylänen Kasakkia vähän matkaa kirkolta. Mutta pää-asiallisesti on
Pelym niin tullut kuuluisaksi, että sitä Beresov'an rinnalla on
pidettynä kovinna lähetys-paikkana valtakunnallisille pahan-tekijöille,
herrat Biron ja Münnich saivat täällä, pitkät vuosikymmeniset
viettäen Pelym'in suruisilla rannoilla, mietiskellä maallisen korkeuden
turhuutta ja vaarallisuutta. Monta muuta vähempi-kuuluista miestä
on pidetty Pelym'issa, ja varmaan on useampi heistä sen
yksinäisyydessä havainnut, ehkä kyllä myöhään, että yksityisen
ihmisen ei ole luvallinen tarttua historian rattaasen sitä muka omia
mietteitänsä myöten vääntääksensä. Tätä nykyä löytyi paikalla vaan
yksi tämmöisistä syistä lähetetty, entinen kasanilainen aatelis-mies,
jonka kova-korvaisuus oli tehnyt ei ainoastaan sen, että hän etelä-
Siperiasta ja kaupungista muutettiin tänne Voguulien korpeen, vaan
myöskin sen, että se nykyisen keisarin armo-julistus, jolla kaikki
tämmöiset pahan-tekijät paluutettiin Siperiasta, ei kohdannutkaan

häntä. Aikaansa vietti tämä herras-mies milloin ryyppimällä milloin
lukemalla mitä käsiinsä sai. Ett'ei hän ollut sivistyksettä näkyi
siitäkin, että joka vuosi lähetyttää itsellensä kirjat: Almanach de
Gotha ja Annuaire des deux Mondes. Hän toivoi kuitenkin kohtakin
pääsevänsä sekä Pelym'ista että Siperiastakin, sillä v. 1862
vietettävän tuhat-vuotisen muisto-juhlan kaunistamiseksi oli hänellä
tekeillä summattoman suuri runo-laitos viidessä kymmenessä
laulussa, joka olisi sisältävä koko Venäjän historian ja tekevä 10
osaa, viis laulua kussakin osassa. Kaksi eli kolme osaa oli hän jo
lähettänyt Pietariin, ja valmisteli nyt taas uutta osaa sinne
suoritettavaksi, eikä sanonut runo-tekonsa jäävän vaikutuksetta
hänelle armoa pyydettäessä.
Hänen ja paikkakunnan sasedatel'in kanssa voi täällä jonkun sanan
vaihtaa. Pappi sitä vastaan oli pelkkä talon-poika, joka itse kynti,
niitti, kalasteli, piti kauppaa, ei köyhyydestä niinkuin se tapahtuu
monessa muussa paikassa, vaan ahnaudesta. Sen ohessa oli hän niin
laiska virkaansa toimittamaan että koko minun olin-ajallani ei pidetty
yhtään kertaa täyttä jumalan-palvelua, vaikka sillä ajalla sattui kaksi
suurta juhlaakin (Pietarin ja Iljan päivät). Paljon sivistyneemmät
pappia olivat tänne asettunut porvari Turinsk'ista ja viina-herra, joka
oli kaikkein kapakkojen päällikkö tässä tienoossa. Paitse näitä ovat
Pelym'in herras-säädystä vielä muistettavat piisar, rokko-herra ja
seppä. Piisar oli yhtä sokuri-suinen kuin koko hänen sukunsa ja myös
yhtä suuri — kelmi. Rokko-herra tuli minulle merkilliseksi sen kautta
että hän useasti häiritsi yön-leponi viinassa vaimoansa pieksämällä,
josta huuto ja telmäminen herätti kaikki naapurit. Seppää muistelen
tässä hänen ankaran-sakean partansa vuoksi, joka aina, kuin hänen
näin, muistutti minulle mieleen kuningas Yrjö Toisen ohillista, josta
paroni Mynkhausi kertoo, että Englannin vaakuna oli leikattu hänen
partaansa. Muutenkin, ei ainoastaan partansa vuoksi, oli tämä
Pultavan läänistä herraltansa Siperiaan lähetetty seppä Pelymiläisillä
suuressa kunniassa ja huolessa, sillä häntä ennen ei ollut taitavaa
seppää löytynyt lähempänä kuin Turinsk'issa s.o. kolmen sadan
virstan päässä.

Pelym'in merkillisyyksistä lienee vielä muistettava korttieri-taloni
vanha emäntä, jolle kaikki, mutta olletikin nainut rahvas, osoittivat
suurta kunniaa, sillä hän oli koko kylän babuschka (tämä sana
merkitsee sekä mummoa että kätilöintä). Tässä omaisuudessaan
maisteli hän, useasti vieraina käyden, kyläläistensä vaimojen viina-
varoja, ja silloin tällöin pistihen hän minunkin tyköni pyytämään
juoma-rahaa milloin kortteliksi milloin puoleksi. Ehkä häntä näin joka
haaralta koettiin pitää viinan hengessä, ei hän kuitenkaan nyky-aikaa
rakastanut: rahvas oli muka nyt entistä vastaan köyhää, pellot eivät
kasvaneet eivätkä lehmät lypsäneet niinkuin ennen; yksin päiväkin
oli hänen mielestään lyhennyt, sillä ennen kerkesi muka kesäisessä
päivässä paljon työtä tehdä, "vaan nyt tuskin laskeut", sanoi hän,
"puoli-päiväisen päälle vähän lepäämään, kuin jo ilta on käsissä".
Silmiänsä ristien jätti tämä eukko minut hyvästi, kuin 19 päivänä
elok. läksin Pelym'ista matkalle Pelym-jokea myöten pohjaan päin.
Hän tiesi minulla olevan edessä semmoisen matkan, jossa suuret
korvet ja vetelät suot olivat jalan kulettavat, sanoi vilustuvani ja
menettäväni terveyteni, niinkuin muka viina-herra oli ei kauan
takaperin kalastus-matkalla vilustunut ja nyt makasi vuoteella.
Kuitenkin nähdessään ett'ei voinut päätöstäni muuttaa, antoi hän
minulle siunauksensa ja evään vatsalleni (edellisen ilman ja
jälkimäisen arvattavasti maksua vastaan), ja lupasi pitää kuppa-
sarvensa valmisna, jos muka takaisin täytyisi palatani ja terveyteni
vaatisi hänen lääkärillistä hoitoansa. Samaa takaisin-tuloni virttä
lauloi sasedatelikin, joka laiturilla jää-hyväisiä häneltä ottaessani
hymyillen toivoi meidän parin kolmen viikon perästä taas näkevän
toinen toisemme, "minun muka kylliksi ilmailtuani Voguulien
maassa". Minä kiitin häntä hyvä-tahtoisuudestansa, mutta itsekseni
ajattelin: odottakaa vaan minun takaisin-tuloani; "akka tieltä kesken
kääntyy, ei mies pahainenkaan".
Se matka, jolle näin läksin, ei kartalta katsoen näyttänyt niin
vaikealta eikä sitten itse asiassakaan ollut niin vaikea, kuin sitä joka
haaralta laulettiin. Lyhykäisesti sanoen olin päättänyt päästä
Beresov'aan suorinta tietä Pelym'ista. Tämä suorin tie vei ensin
Pelym-jokea myöten siihen asti kuin tämän joen latva kääntyy

länteen ja etelään päin. Tässä kohdassa ottaa Pelym pienen syrjä-
joen idästä, jonka latva taas on niin lähellä pohjaiseen Sosvaan
lankeavan Tapsje-joen latvaa, että väli-taival ei näyttänyt olevan kuin
30 eli 40 virstan levyinen, ja niin lyhyen taipalen, ajattelin minä,
pääsen itse yli, vaikka hän olkoon jos minkä-lainen. Suurin huoli oli
minulla kapineistani, joita pitkällisellä, kesän-talven tehtävällä
matkalla täytyy pitää enemmän kuin halu olisikaan, ja näin kolkoissa
maissa vielä lisätä yksin keitto-astioillakin, eväällä ja muulla
semmoisella rojakalla. Kalujani kantamaan yli mainitun taipalen
päätin ylä-Pelym'in Voguuli-kylistä ottaa jonkun kymmenkunnan
miestä; koko matkaksi Pelym-jokea myöten hyyräsin Pelym'issa
venheen, joka Voguulia myöten oli lähetettävä takaisin, ja näin
toivoin kaikki vaikeudet vähitellen voitettavan. Edut asialleni olivat
tästä matkasta silmin-nähtävät, sillä näin matkaten tulisin kulkemaan
aivan halki koko Voguulin-maan ja siten hyvästi tuntemaan tämän
kansan sekä tavat että kielen, jota vastaan jos posti-tietä Turinsk'in
ja Tobolsk'in kautta Pelym'ista olisin lähtenyt Beresov'aan, olisin
tullut tekemään mahdottoman polven, menettänyt matkalla paljon
rahaa ja aikaa enkä olisi nähnyt Voguulia taas ennenkuin
Beresov'assa, sillä Ob-joen molemmat rannat ovat asutut Ostjakeilta.
Venhe oli pieni kolmi-laita, neljän hengen soudettava, ja sen keskus
tuohella katettu, niin että katoksen alla kaluni säilyivät sateelta ja
siinä itsenikin oli hyvä pitkälläni olla. Olikin alusta matkaa tämä katos
sangen tarpeellinen, sillä kolme ensimäistä päivää eli ylä-Pelym'in
kirkolle asti valoi sade loppumatta. Sittenkin oli vielä viikko-kauden
aika eli viimeiseen Voguuli-kylään asti Pelym-joen varrella epä-
tasaista ilmaa, niin että kuikan useasti kuultiin huutavan: totta saa,
totta saa (sada), joilla sanoilla Savossa selitetään tämän linnun
omituista, muka sadetta ennustavaa huutoa. Vaan sen jälkeen syntyi
yhdeksi viikoksi kaunis pouta, joka kesti minun matkaani edellä-
mainittuun maa-kannakseen asti.
Ylä-Pelym'in kirkko on varsin alkaen rakettu Pelym-joella asuvia
Voguulia varten, ja paikka on viimeinen, jossa Venäläisiä tavataan, ei
enää muita Venäläisiä kuin pappi ja kirkon-palvelijat. Nämä ovatkin
kirkon-kylän ainoat asujat, sillä ensimäinen Voguuli-kylä, pari virstaa

kirkolta, on vähän ylempänä joen-varrella. Surkeampaa sivistyneitten
ihmisten asunto-paikkaa lienee harvassa kuin tämä kirkon-kylä on;
ne kaksi asuttua taloa, jotka siinä löytyvät, ja niiden kaksi
asumatointa toveria lasittomine ikkuna-reikinensä seisoivat siinä
keskellä suurta puutointa lakeutta autioina, alastomina,
suojattomina. Turhaan etsi silmä jota-kuta pellon-tilkkua, jota-kuta
kukka- eli edes kaali-penkkiä; huoneiden ympärillä ei ollut yksin
aitaustakaan. Ja sen ohessa osottivat talojen hajalliset katot ja
lahonneet portaat asujanten huolimattomuutta; se suuri lakeus, jolla
kylä seisoo, on luonnollinen niitty ja kasvoi pitkää heinää, mutta
viikatteen jälkiä ei näkynyt, ei lehmän kelloja kuulunut missään.
Päästyäni katon alle diatschok'in tykönä (papin sanottiin sairastavan
eikä voivan vastaan-ottaa) tuli volostin Voguulilainen golova minua
tervehtimään; hänen kanssansa seurasi puoli-kymmentä muita
Voguulia. He olivat jo edeltä-päin kuulleet että heidän seutuihinsa oli
tulemassa tschinovnikka Pietarista, ja alkoivat nyt kantaa minulle
kaiken-laisia valituksia, joista kolme oli painavinta. Ensimäinen oli se,
että ruudissa, jota heille annetaan kruunun puolesta, on viimeisinä
vuosina ruvennut olemaan haulia, tänä vuonna niin paljon, että ne
hyvin tekivät kolmannen osan painoa. Tämän seikan selittämiseksi
on sanottava, että Siperian kaikki pohjaiset kansat maksavat veronsa
metsän-nahkoissa (enimmiten revoissa ja sopulissa, paikoin myös
oravissa ja kärpissä), jota veroa kutsutaan jasakaksi, ja kruunu, jolla
ruudin-teko ja myöminen on yksin-oikeutena, myöpi teko-hinnasta
näille kansoille ruutia niin paljon kuin he tarvitsevat. Tämä on suuri
etu heille, sillä ruuti-naula Venäjällä tavallisesti maksaa noin ruplan
hop., mutta Siperialaisille ei se nouse enempään kuin noin 40
kopeikkaan samaa rahaa. Vaan haulit ovat arvattavasti paljoa
huokeammat sitäkin, ja jos joku kelmi sekoittaa esim. 30 puutaan
ruutia (se määrä, joka Pelym'in piirikunnassa vuosittain jaetaan
kansalle) kolmanneksi osaksi haulia, niin saapi hän tällä varkaudella
(haulien hinnan pois-luettua) puhdasta voittoa noin 7 puutaa ruutia
s.o. Venäjällä tavallisen hinnan jälkeen noin 280 hopea-ruplaa. Mutta
Voguulit arvattavasti valittivat tästä itsellensä tulevan suuren
vahingon sekä rahassa että vaivassa ruudin seulomisen ja

puhdistamisen kanssa kuin myös sitenkin että varomattomasti
tämmöisellä ruudilla ladattu pyssy ei laukea, jos haulin-rae on
sattunut menemään tuli-reikään, josta taas metsä-mies voipi
kadottaa monen kauniin otuksen, vieläpä joutua päänkin vaaraan,
jos karhu sattuu tulemaan vastaan, niinkuin täällä usein tapahtuu.
Toinen heidän valituksensa oli se, että pappi rasittaa heitä liian
kovilla maksoilla toimituksistansa ja omalla kädellänsä kurittaa eli
muuten tylysti kohtelee sitä, joka ei täytä hänen vaatimuksiansa.
Niin oli golovan, keväällä kuolleen, isän hauta kauan ollut lukematta
siitä syystä, että poika ei ollut sen siunaamisesta jaksanut maksaa
papille enemmän kuin kolme hopea-ruplaa, ja sielun-paimen oli
suostunut haudan-lukemiseen vasta annettua hänelle panttiin kaksi
turkkia, jotka olivat lunastettavat seitsemällä hopea-ruplalla.
Samassa määrässä sanoivat hänen ottavan vihkiäistäkin viisin kuusin
ja kymmeninkin hopea-ruplin, jonka lisäksi nuoren parikunnan vielä
sitten kesällä pitää hänelle tehdä sata rukoa heiniä. Vihkiäisen
kallius, lisäsivät valittajat viekkaasti, estää nuoren kansan
menemästä naimiseen, joten rahvas vähenee ja tsaarille juokseva
jasakka aikaa myöten kukaties jääpi maksamatta. Paitse tätä oli
mainittu pappi ratkennut niin juomaan, että sitten pääsiäisen ei ollut
kertaakaan pitänyt jumalan-palvelua, ja että toisella kirkon-
palvelijalla se onkin työnä, papille viinan hakeminen Pelym'ista (150
virstaa), johon seurakuntalaisten täytyy antaa hevoset eli soutajat.
Kolmas valitus oli se, että Pelym'in kylän Venäläiset asujat juuri joen-
suussa salpaavat koko joen tokeilla (tämän laitoksen näin omin
silmini Pelym'issa), estäen näin kalan nousemasta ylemmäksi, josta
Voguulien seuduissa oli suuri kalattomuus.
Nämä valitukset, jotka yleistä mainetta myöten olivat toden-peräiset,
pyysivät he minun vastaan-ottamaan ja sanoivat ne diatschokalla
kirjallisesti ylös-panettavansa. Minä ilmoitin heille minullani ei olevan
mitään valtaa oiasta heille tehtyä vääryyttä, ja kehoitin heidän
valittamaan papista rovastille (blahotschinnij), joka joka vuosi käy
tutkimassa kirkon tilaa, ja ruudin jutusta sekä joen salpaamisesta
paikkakunnan maallisille pää-miehille. Tämän sanoivat he jo

tehneensä, vaan siitä apua ei mitään lähteneen, ja heidän uudestaan
pyydettyänsä lupasin minä ottaa heidän valitus-kirjansa kanssani ja
saattaa ne, Tobolsk'iin jouduttuani, kuvernöörille ja piispalle. He
olivat sangen hyvillänsä tästä, vaan lähtiessäni seuraavana päivänä
paikalta ei heillä ollutkaan valitus-kirjaa minulle antaa, sillä
diatschok, ehkä ennen luvannut sen heille kirjoittaa, oli nyt
epäytynyt tästä vaarallisesta työstä, ja näin jäi Voguuli-parkain asia
sillensä; sillä suullisesti, ilman mittäkään todistuksitta, on syrjäisen
vaikea ruveta kantamaan tämmöisiä valituksia, vaikka kyllä olkoon
vakuutettu niiden toden-peräisyydestä.
Niinkuin edellä sanottiin erosin tässä viimeisistä Venäläisistä, joita
taas en uudelleen nähnyt ennenkuin neljän viikon perästä Sortingjen
kirkolla lähellä Beresov'aa. Golova oli lähettänyt sanan seuraavaan
paul'iin,
[23] pitää soutajia valmisna, ja istui nyt matkaan lähettäessä
itse perää pitämään ensimäisen kylän-välin. Tätä ei ollut kuin 20
virstaa ja golovan hilpeät soutajat saattoivat minun pian pienen
paulin näkyviin, jossa oli kolme jurttaa. Nähtyänsä venheen alkoivat
sen asujat ampua paukkaa, ja maalle noustua oli vastaan-otto mitä
nöyrin ja mieluisin. Pian havaittiin kuitenkin, että paulin väki, niin
miehet kuin naisetkin, olivat alkaneet pidot ennen vierasten tuloa ja
nyt olivat, niinkuin Savossa sanotaan, aika vahvassa pajussa. Alussa
ei tästä minulle ja kumppanilleni ollut muuta haittaa kuin liika suuri
nöyryys ja imartelu, niinkuin halaaminen, polvien likistely j.n.e. Vaan
jurttaan tultuamme muuttui asia toiseksi. Lavalla makaava talon-
emäntä heräsi ja tuskin oli hän nähnyt golovan, kuin hirmuisesti
sättien ja sadatellen lensi hänen sakeaan mustaan tukkaansa.
Golovan seuralaiset soutu-miehet tulivat hänelle avuksi, paulin väki
taas emännälle, "siitäpä kapina kauhea karttui": muutamissa silmän-
räpäyksissä oli semmoinen tappelu irti, että minä töin tuskin pääsin
ulos ja pakenin venheesen. Jonkun ajan jurtassa nuhjettuansa
kiidättivät he, kumpiko puolue, sitä en voi sanoa, kahakan alkajan
sen humalaisen vaimon ovesta pihalle, ja tulivat yksi toisensa
perästä ulos, päästänsä nykkien telmeessä irtautuneita tukka-
suortuvia, eivätkä näyttäneet olevan asiasta millänsäkään. Isäntä
salpasi vielä yhä sättivän vaimonsa saunaan, toi viinaa golovalle ja

hänen miehillensä, ja kohta syntyi heidän välillänsä sydämellinen
rauha ja rakkaus. Nyt tulin minäkin venheestä maalle, ja talon-väki
kiiruhti minulle tuomaan puolukoita, tuomen-marjoja ja ketrin-
pähkinöitä kostitsemiseksi. Syyn talon-emännän vimmaan golovata
kohti selitti minulle eräs soutu-miehistä olevan sen, että golova pari
viikkoa takaperin viran-asioilla käydessänsä tässä paulissa josta-
kusta vähästä syystä oli loukkaavilla sanoilla kohdellut emäntää, joka
oli ne painanut sydämeensä ja nyt viinan rohkeudessa tahtoi ne
golovalle kostaa.
Muutamien tuntien perästä sain hiljankin soutu-miehet eroamaan
tästä kostitsevasta paikasta ja läksin päivän lasketessa matkaan.
Lukija ehkä odottanee ja tässä, hiljalleen vasta-virtaan eteenpäin
soutaessamme, kyllä olisi tilaisuus antaa kertomuksen Voguulien
elannosta, tavoista, asunnoista j.n.e. Vaan semmoisen kertomuksen
olen seuraavassa kirjassa antava, jonka-tähden se tässä olisi
liikanaista. Tiestä taas, elikkä Pelym-joesta, ei ole paljon muuta
sanomista, kuin että se Europassa ollen olisi luettava varsinkin keski-
isojen jokien joukkoon, sillä se on varmaan viittä sataa virstaa pitkä
ja olisi tyynen tasaisen juoksunsa kuin myös kohtalaisen syvyytensä
vuoksi sangen soveljas höyry-laiva-kululle. Mutta täällä Siperiassa,
suurten jokien maassa, on Pelym niin vähäinen, että se Ob-
jättiläiselle on vaan syrjä-joki, ja senkin ei suoraan, mutta vasta
kolmannessa polvessa, sillä Ob'in kanssa yhtyvä Irtysch ottaa syrjä-
joen Tobol'in, Tobol Tavdan ja tämä meidän Pelym'in. Ja sillä olevan
liikunnon vuoksi ei Pelym ole mistään arvosta, sillä sen vesillä ei liiku
muut kuin Voguulit pienissä yhdestä puusta tehdyissä ruuhissansa.
Tämän vuoksi ovatkin sen rannat yksi ainoa loppumatoin korpi,
kasvava enimmiten kuusta ja lehti-kuusta, harvemmassa koivua ja
petäjää. Tämä korpi on niin ihmiseltä liikuttamatoin kuin hän lienee
lähtenyt Luojan kädestä, ja vaikka minä en ole puun-kauppias enkä
laivan-rakentaja, on minun useasti ollut vaikea luoda silmäni pois
niiltä kauniilta taivaan-korkuisilta, suorista ja sileöistä lehti-kuusista,
jotka näissä korvissa kasvavat eli korkeimmakseen tekevät sen
hyödyn, että metsästelevä Voguuli tekee tulen ja viettää yön heidän
juurellansa. Tämä luonnon alku-peräinen raakuus ja kauneus onkin

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

History Of India As It Happened Gautier Francois

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

History Of India As It Happened Gautier Francois

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80