Human Relations Strategies for Success 5th Edition Lamberton Solutions Manual

Human Relations Strategies for Success 5th Edition Lamberton Solutions Manual
Human Relations Strategies for Success 5th Edition Lamberton Solutions Manual
Human Relations Strategies for Success 5th Edition Lamberton Solutions Manual

1. Visit https://testbankdeal.com to download the full version and
browse more test banks or solution manuals
Human Relations Strategies for Success 5th Edition
Lamberton Solutions Manual
_____ Press the link below to begin your download _____
https://testbankdeal.com/product/human-relations-strategies-
for-success-5th-edition-lamberton-solutions-manual/
Access testbankdeal.com now to download high-quality
test banks or solution manuals

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Human Relations Strategies for Success 5th Edition
Lamberton Test Bank
https://testbankdeal.com/product/human-relations-strategies-for-
success-5th-edition-lamberton-test-bank/
Human Relations for Career and Personal Success Concepts
Applications and Skills 11th Edition DuBrin Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/human-relations-for-career-and-
personal-success-concepts-applications-and-skills-11th-edition-dubrin-
solutions-manual/
Your College Experience Strategies for Success 12th
Edition Gardner Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/your-college-experience-strategies-
for-success-12th-edition-gardner-solutions-manual/
Introduction to Clinical Psychology 2nd Edition Hunsley
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-clinical-
psychology-2nd-edition-hunsley-test-bank/

3. Society and Technological Change 8th Edition Volti Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/society-and-technological-change-8th-
edition-volti-test-bank/
College Algebra 5th Edition Beecher Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/college-algebra-5th-edition-beecher-
solutions-manual/
Real Estate Principles A Value Approach 4th Edition Ling
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/real-estate-principles-a-value-
approach-4th-edition-ling-test-bank/
Essentials of Statistics 5th Edition Triola Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-statistics-5th-edition-
triola-solutions-manual/
Multinational Business Finance 13th Edition Eiteman
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/multinational-business-finance-13th-
edition-eiteman-solutions-manual/

4. Statistics for Management and Economics 10th Edition
Gerald Keller Test Bank
https://testbankdeal.com/product/statistics-for-management-and-
economics-10th-edition-gerald-keller-test-bank/

5. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-1
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
CHAPTER 08

Achieving Emotional Control

Learning Objective

After studying this chapter, students will be able to:
1. Identify the eight forms of intelligence.
2. Explain the significance of emotional intelligence and how it compares with earlier
theories of measuring intelligence.
3. Describe how to apply emotional intelligence.
4. List ways to deal with anger.
5. Compare and contrast assertiveness, aggressiveness, and anger.
6. Give examples of defensive behaviors and how they affect the workplace.
7. Distinguish among the various scripts that influence our actions.
8. Explain why people “play games” in the workplace, and how to deal with games.


Key Terms

Assertiveness: Standing up for your rights without threatening the self-esteem of the
other person.

Aggressiveness: Hurting others and putting them on the defensive.

Defensive Behavior/Defensiveness: The inappropriate reaction to another’s behavior as
though it was an attack.

Eight intelligences: Eight separate areas in which people put their perceptiveness and
abilities to work.

Emotional competence: A learned capability based on emotional intelligence; results in
outstanding performance at work.

Emotional intelligence (EI): The ability to see and control your own emotions and to
understand the emotional states of other people.

Emotional mind: A powerful, impulsive, sometimes illogical awareness; an ability to
perceive emotions.

First-, second-, and third-degree games: In transactional analysis, categories of games
based on intensity of play. First-degree games are relatively harmless; second-degree
games are moderately harmful; third-degree games are extremely damaging.

6. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-2
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
Game: An encounter between two people that produces a “payoff” for the one who starts
the game, at the expense of the other player.

Intelligence: Traditionally seen as reasoning ability, as measured by standardized tests.

Personal competence: The ability to be self-aware, motivated, and self-regulated.

Rational mind: An awareness of reality, which allows you to ponder and reflect.

Script: In relationship transactions, a psychological script like a movie or theater script,
with characters, dialogue, and so on, that most people heard as children; used in
transactional analysis.

Social competence: Empathy for others combined with sensitivity and effective social
skills.

Lecture Outline

I. The Eight Forms of Intelligence

For many years, people assumed that intelligence was a one-dimensional concept of just
reasoning ability, measured by standardized tests. Researchers, such as Psychologist
Howard Gardner, have discovered that there is more than one way to be smart; referring
to the eight intelligences—eight separate areas in which people put their perceptiveness
to work (Figure 8.1).

A. Language

People who have verbal intelligence are gifted writers, poets, songwriters, and
speakers. If a person loves language and is fascinated by its meanings, expressions,
and rhythms, his/her intelligence falls into this area. Standardized intelligence tests
usually tap into this intelligence in questions on verbal comprehension and
vocabulary.

B. Math and Logic

Scientists and mathematicians find pleasure in using the logical, reasoning parts of the
brain. If a person enjoys puzzles of logic or brain teasers, he or she is strong in this
type of intelligence. Most of the standardized intelligence tests measure math and
logic ability levels.

7. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-3
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
C. Music

Most people whose intelligence falls into this category have a relationship with
sounds. Individuals who can play, write, or read music with ease and enjoyment, have
this strength. Ludwig van Beethoven, who continued to write music even after he lost
his hearing, provides an example of musical intelligence.

D. Spatial Reasoning

A person who excels in this area has a knack for seeing how elements fit together in
space. Spatial reasoning is physical and mechanical, and less tied to ideas and
concepts.

E. Movement

Most people probably haven’t thought of physical movement as a part of intelligence
because it is not part of the traditional definition, but the ability to use body or parts of
the body to solve problems is a type of intelligence (also known as kinesthetic
intelligence). Athletes and dancers are examples of people who excel in this area.

F. Interpersonal Intelligence

This area of intelligence deals with one’s ability to understand and deal with the world
of people. It is an essential skill in all aspects of life and is particularly important in
business. A person with interpersonal intelligence is usually in a position of power and
leadership, respected by others.

G. Intrapersonal Intelligence

Intrapersonal intelligence means knowledge of oneself. The person with this type of
intelligence is introspective, or able to examine his or her own life and experiences. A
person high in this type of intelligence knows his or her own strengths, weaknesses,
desires, and fears—and can act on that knowledge realistically. Aristotle, who advised
that people should know thyself, understood the importance of the introspective
process known as intrapersonal intelligence.

H. Naturalist Intelligence

The person who is high in this type of intelligence has an understanding of nature and
natural processes. This person becomes a part of the rhythms and cycles of nature. If
one is happiest outdoors and has a natural understanding of the natural world, he/she
has this strength.

A manager should watch for the type of intelligence each of the employees exhibits
and learn to use their abilities to the fullest capacity. Such knowledge can help to
significantly raise the level of an organization’s creative output.

8. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-4
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

II. Emotional Intelligence (EI)

Another, more recent approach to intelligence is the concept of emotional intelligence,
also referred to as EI—the ability to see and control your own emotions and to
understand the emotional states of other people. Daniel Goleman, a prominent writer and
scholar, has stated that emotional intelligence is a much better predictor of success in
nearly every area of life, not always including academic success. According to Goleman,
people have “two minds”. First is the rational mind, which is aware of reality and which
allows people to ponder and reflect. The emotional mind is another way of knowing. It is
powerful, impulsive, and sometimes illogical. Emotional competence is also an
extremely important factor in understanding EI. Emotional competence can be defined as
“a learned capability based on emotional intelligence that results in outstanding
performance at work.” In other words, it is the application of EI use in the workplace.

According to Goleman, there are two types of emotional competence: personal
competence—the ability to be self-aware, motivated, and self-regulated—and social
competence—empathy for others combined with sensitivity and effective social skills.

Recent studies have isolated four different areas of emotional intelligence, which are
called “clusters,” because they each contain a set of related EI skills. They are as follows:
• Self-awareness—the ability to understand the way one is “coming off” to other
people; healthy self-awareness was defined as “the ability to see yourself
realistically, without a great deal of difference between what you are and how you
assume others see you;” a self-aware person will have a clearer view of what other
people are really about.
• Social awareness—being socially aware is when one has a set of skills required to
understand the politics of his or her own workplace; examples include discerning
different attitudes from different people toward oneself and effective interpretation
of nonverbal communication such as facial expressions and body language.
• Self-management—one of the most important parts of self-management is self-
control, which is the ability to control oneself in check and not overreact when
something is bothersome.
• Relationship management—individuals with effective relationship management
skills will be able to settle conflicts and disagreements between groups and people;
this skill set enables the individual to communicate effectively and build
meaningful interpersonal relationship both with individuals and groups.

III. Learning to Apply Emotional Intelligence

Emotional intelligence can be learned and can improve over time, often as a lifelong
learning process. Motivation expert Richard Boyatzis says that the most common mistake
made by people wanting to improve their EI is thinking that knowing more about the
issue will make a person’s skills better. The trick is learning to apply and use that
knowledge in a practical, real way, rather than just learning about it.

9. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-5
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
A few practical approaches that people can take are:
• Review what you know about self-awareness.
• Carefully watch others whose social competence seems to be high, who have social
awareness skills that you don’t have but would like to attain.
• Work actively on improving your self-management skills.
• Develop relationship management skills.

IV. Dealing with Anger

Anger is one of the most potentially harmful of all emotions. One of the most important
parts of emotional intelligence is the ability to deal with this important area of our
personality. Many psychologists say that anger comes more from how people process
events than the nature of the events themselves. Anger becomes what it is because of
“trigger thoughts” about the things that happen around you. These trigger thoughts
usually come to the surface when at least one of the following two things has happened:
• One is convinced that other people are to blame for deliberately and unnecessarily
causing him or her trouble.
• One interprets the behavior of other people as breaking the rules of appropriate
behavior.

Anger produces three basic results that are negative and damaging:
• Anger blinds a person in several ways—it blinds the individual to other ways of
seeing reality; anger blinds the individual to his or her responsibility for what has
happened; anger can blind one to other, less painful ways of dealing with the
problem.
• Left unchecked, anger will grow—anger is discussed, pondered, and rediscussed to
the point where the anger turns to aggression, and, almost unavoidably, to armed
conflict.
• Anger is often based on fear of some type—many types of anger stem from fear;
fear causes apprehension, which in turn causes new layers of pain.

A. Five Steps for Dealing with Anger

Following are some simple steps that should help anyone who is dealing with the
control of anger:
• Examine your anger to find the inner causes—focus on what triggered anger in a
given situation.
• Learn to recognize your own “flashpoints”—flashpoints might include fatigue,
excessive stress, and factors such as excessive alcohol intake.
• Examine specifically what damage your anger has caused—examples would be
damage to relationships, retaliation from others, or health issues.
• Work on developing and using conflict management skills—for example, work
on being assertive, rather than passive or aggressive.
• Get in touch with what types of things help calm you down—think about what
constructive steps one can take, i.e. steps that specifically work for a person.

10. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-6
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
V. Assertiveness, Aggressiveness, and Anger

Assertiveness means standing up for one’s rights without threatening the self-esteem of
the other person. Aggressiveness involves hurting others and putting them on the
defensive. A working knowledge of these differences can help one avoid the excesses of
aggressiveness while maintaining assertiveness.

Assertiveness is based on one’s rights and the rights of others, and it is important to use
when one senses that someone is trying to take advantage of him/her. When one’s equal
rights as a human being are threatened, one might be tempted to be either passive or
aggressive. Both these extremes will damage the individual and his/her relationship with
others. By remaining sensitive to the attitudes of the other person, and giving oneself time
to react assertively, one can improve both his/her self-esteem and human relations skills.

VI. Defensive Behaviors

Defensiveness is defined as the inappropriate reaction to another’s behavior as though it
was an attack. It can be seen as the body’s method of keeping one from being unduly
uncomfortable. It usually comes from two sources: low self-esteem and fear. When
people really like themselves and feel comfortable with their own value, avoiding
defensiveness is much easier than it is for an individual with low self-esteem.

Following is a list of the most common defensive reactions used in the workplace:
• Counterattack—when people feel under attack, the automatic response is to go into
the attack mode themselves; this is known as counterattack.
• Passive-aggressive behavior—the person who uses a passive-aggressive approach
is usually expressing an understated rage; this variety of defensiveness can cause
even more negative behavior from both sides.
• Pointless explanations—this defensive behavior stems from a belief that the other
person has been on the attack only because that person “doesn’t understand;” this
leads to endless and pointless explanations, frustrating everyone involved.
• Creating a distraction—this defensive behavior is sometimes called using a “red
herring,” as it introduces a point or fact that is irrelevant to the issue at hand; the
person who uses this defense brings up something totally unrelated simply to
distract attention from the real issue or issues.

Ending the defensive cycle is actually not difficult for the person who is paying close
attention to what others are saying. Defensiveness is like putting on heavy armor, armor
that keeps you from functioning as you would normally. Once the armor is off the backs
of both people—or more, if it’s a group issue—those involved can talk normally and in a
more detached and constructive manner.

At some point, one of the people involved in the defensiveness chain needs to stop and
challenge the assumptions he or she is using. Following are some steps that can be taken
to reduce defensiveness and its destructive effects in the workplace:

11. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-7
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
• Back off and cool down.
• Use “I statements.”
• Avoid absolutes, words like always and never.
• Make positive assumptions about the other person or persons involved.
• Learn to separate your work from who you are.

VII. Scripts

Part of a school of psychology known as “transactional analysis,” the concept of script
has been used to explain some important facts about one’s behavior as human beings.
Much of what one does and say in one’s daily lives is based on scripts that most people
heard repeatedly as children. A psychological script is very much like a movie or theater
script. Scripts can be divided into four basic categories:
• Cultural scripts—for example, Alaskans are tough, Americans are free and rich,
and New Englanders are traditional and intelligent.
• Family scripts—for example, the Smiths are honest, the Johnsons are medical
people, and the Kennedys enter politics.
• Religious scripts—it is sometimes the strongest script; for example, Catholics don’t
believe in abortion.
• Gender scripts—how members of one gender should behave; for example, men
don’t cry, women cook and clean houses.

VIII. Games People Play

A game can be defined as an encounter between two people that produces a “payoff” for
the one who starts the game—at the expense of the other player. The concept of “games”
comes from transactional analysis. Negative game playing can hurt positive relationships.
The two characteristics that all games have in common are that they include:
• At least one insincere statement per game
• A payoff of some kind to at least one of the players

Games are usually emotion-based activities that allow one person to feel “one up” or
“one down” on someone. Some games are worse than others, in terms of intensity.
Although they sometimes seem to help one person gain something of value, games
usually don’t really help any of the players. Instead, they cause damage to the
organization in wasted time, lowered morale, and decreased output. First-degree games
are usually quite harmless, whereas a third-degree game can result in physical injury.
Second-degree games flirt with being harmful and often cause anger.

A. “Why Don’t You … Yes, But”

The payoff for “Why don’t you . . . yes, but” is that the person (acting like a
sympathetic parent or adult) reassures both her or himself and the other individual:
“Nobody’s going to tell me what to do.” It is also sometimes a way that game players
to get others to take over their responsibilities for them.

12. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-8
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
B. Wooden Leg

This game is also known as “My Excuses Are Better Than Yours.” Excuses are the
focus here. Real reasons for things going wrong exist in many situations, but this game
makes an art out of creating excuses. In the end, excuses take the place of a job well
done.

C. Harried (or Harried Executive)

This game is played by someone who uses being “too busy” as an excuse not to
interact with others. The reasons for this type of payoff are fairly complex. Nearly
always, though, the reason is related to low self-esteem. This may also be why they
want to be seen as working harder than others.

D. Now I’ve Got You

This is a game in which one person tries to trap the other in a mistake, a lie, or some
other type of negative situation.

These aren’t all of the game categories that exist. The entire experience known as office
politics can be seen as a large game that contains many combinations of these and other
games. If one learns these basic categories well, one’s knowledge of them should help
him/her identify other games people might attempt to play with him/her. Most important,
one can learn to stop playing games, and to stop allowing other people to play them in the
workplace. Game playing prevents employees from enjoying open, honest relationships
with others, and it wastes company time and money.

Review Questions

1. Briefly explain each of the “eight intelligences.” How are these categories more
helpful in understanding the whole idea of intelligence, specially as it impacts the
workplace?

Answer: Students’ answers may vary.

The eight intelligences are:
• Language—love for language and fascination by its meanings, expressions,
and rhythms.
• Math and logic—people with this intelligence find pleasure in using the
logical, reasoning parts of the brain.
• Music—most people whose intelligence falls into this category have a
relationship with sounds.
• Spatial reasoning—a person who excels in this area has a knack for seeing how
elements fit together in space.
• Movement—this is the ability to use body or parts of the body to solve
problems (also known as kinesthetic intelligence).

13. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-9
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
• Interpersonal intelligence—this area of intelligence deals with one’s ability to
understand and deal with the world of people.
• Intrapersonal intelligence—this means knowledge of oneself.
• Naturalist intelligence—the person who is high in this type of intelligence has
an understanding of nature and natural processes.

As a manager, one can watch for the type of intelligence each of his/her employees
exhibit and learn to use their abilities to the fullest capacity. Such knowledge can
help one to significantly raise the level of an organization’s creative output.

2. What is emotional intelligence? How does this concept relate to the “eight
intelligences”? Explain the relationship among intrapersonal, interpersonal, and
emotional intelligence.

Answer:
Emotional intelligence (EI) is the ability to see and control one’s own emotions and
to understand the emotional states of other people.

The concept of emotional intelligence is a more recent approach to intelligence. A
person with intrapersonal intelligence knows his/her own strengths, weaknesses,
desires, and fears—and can act on that knowledge realistically. Someone with
effective relationship management skills will be able to settle conflicts and
disagreements between groups and between people. This set of EI skills enable the
individual to communicate effectively and to build meaningful interpersonal
relationship both with individuals and with groups.

3. Briefly explore each of the four general areas (“clusters”) of emotional intelligence.
Show how each area can be encouraged to develop.

Answer:
The four areas of emotional intelligence are: self-awareness, social awareness, self-
management, and relationship management.

Self-awareness is the ability to understand the way one is “coming off” to other
people. A person with healthy self-awareness can see himself/herself realistically,
without a great deal of difference between what he/she is and how one assumes
others see him/her.

Social awareness can be defined as a set of skills that allows a person to understand
the politics of his/her own workplace. When a person has social awareness he/she
can discern different attitudes from different people toward themselves, their work,
and each other. He/she can also interpret nonverbal communication effectively and is
in tune with facial expressions and body language.

14. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-10
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
Self-management refers to the importance of self-control, that is, the ability to hold
oneself in check and not overreact when something is bothersome.

Relationship management enables an individual to communicate effectively and to
build meaningful interpersonal relationship both with individuals and with groups.

4. Explain why anger can be so damaging. What are the three major effects of anger?

Answer: Anger is one of the most potentially harmful of all emotions. Anger comes
more from how one processes events than the nature of the events themselves. Anger
becomes what it is because of “trigger thoughts” about the things that happen around
people.

Anger produces three basic results that are negative and damaging:
• Anger blinds one in several ways
• Left unchecked, anger will grow.
• Anger is often based on fear of some type.

5. What are the five steps for dealing with anger? Which of the five seems the most
effective for you personally? Why?

Answer: Students’ answers will vary.

The five steps for dealing with anger are:
• Examine your anger to find the inner causes.
• Learn to recognize your own “flashpoints.”
• Examine specifically what damage your anger has caused.
• Work on developing and using conflict management skills.
• Get in touch with what types of things help calm you down.

6. Briefly explain the process of defensiveness. List at least two of the four most
popular defensive reactions. Have you seen (or used) any of these in your own life?

Answer: Students’ answers will vary. Defensiveness is defined as the inappropriate
reaction to another’s behavior as though it was an attack.

Two popular defensive reactions are counterattack and passive-aggressive behavior.

7. What are the steps one can take to reduce defensiveness? Which of the five seems
the most important to you?

Answer: Students’ answers will vary. Some of the steps to reduce defensiveness are:
• Back off and cool down.
• Use “I statements.”
• Avoid absolutes.
• Make positive assumptions about the other person or persons involved.

15. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-11
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
• Learn to separate your work from who you are.

8. What specific steps can you take when you suspect that you are dealing with a game
player? What steps can you take to prevent yourself from initiating games?

Answer: The best way to become aware of games and of the people who play them
is to watch for conversations and events that happen repeatedly. People who are
major game players tend to play new episodes of the same game over and over again.

Steps that can be taken to prevent initiating games are:
• Work on one’s self-esteem.
• Try to remain rational, regardless of the other person’s state of mind.
• Try to get the other person to be rational and honest.
• Give positive feedback to other people.
• De-emphasize the weaknesses of others.

One can stop a game at any time by simply refusing to play. Remember that games
are made up of messages with double meanings. Just as in any conversation, one can
decide whether or not he/she will play along with something as negative as most
games are.

Critical Thinking Questions

9. How can a knowledge of emotional intelligence improve human relations in business
situations? How can it help you understand more about your interactions with others?

Answer: Emotional intelligence (EI) is the ability to see and control one’s own
emotions and to understand the emotional states of other people. Emotional
competence, which is an extremely important factor in understanding EI, is a learned
capability based on emotional intelligence that results in outstanding performance at
work. In other words, it is the application of EI use in the workplace. There are two
types of emotional competence: personal competence and social competence. These
are the ways in which people manage themselves. If one has effective personal
competence, one is self-aware, motivated, and self-regulated. Being self-regulated
means being trustworthy, conscientious, and self-controlled. It also means that one is
adaptable and innovative. The socially competent person has empathy for others and
has effective social skills. His or her empathy includes a genuine desire to understand
other people and to be sensitive to political and social differences of others. Also, the
four different areas of emotional intelligence—self-awareness, social awareness,
self-management, and relationship management—are skills that can be effectively
implemented in the workplace. Thus, knowledge of EI helps greatly in business
situations.

16. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-12
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
10. Think of a conflict situation you were in recently. Define the terms assertiveness and
aggressiveness. Then answer these questions:
a. What role did aggressiveness or assertiveness play in the conflict?
b. Were you aggressive, assertive, or passive?
c. Did the situation work out the way you expected?
d. Would you act differently if you had to do it again?

Answer: Students’ answers will vary. Assertiveness means standing up for one’s
rights without threatening the self-esteem of the other person. Aggressiveness
involves hurting others and putting them on the defensive.

Case Studies

Case Study 8.1: Missing the Glory at Morning Glory

Siti Abdullah decides to bear the one hour stressful interaction with Marie, the owner of
the day care center where Siti is in charge of 12 day-care providers. When Marie
becomes an empty-nester, Siti finds Marie's day-long presence and constant criticism too
much to handle. Siti gives notice and decides to open her own day care center.

Questions

1. Could Siti have kept this situation from ending the way it ended?

Suggested Answer: Students’ opinions will vary. Siti could have kept the situation
from ending the way it did by having taken steps to control her anger. Some of the
steps that she could have taken are listed below. Siti could have:
• Examined her anger to find the inner causes.
• Tried to recognize her own “flashpoints.”
• Examined what damage her anger caused.
• Worked on developing and using conflict management skills.
• Got in touch with types of things that could have helped her calm down.

2. Briefly analyze this situation using what you have learned about emotional
intelligence.

Suggested Answer: Students’ opinions will vary. Emotional intelligence is the
ability to see and control one’s own emotions and to understand the emotional state
of other people. In this case, Siti could have tried to delve deeper into her emotional
state as well as her owner’s state of mind.

3. What would you have done in Siti Abdullah’s place? Why?

Suggested Answer: Students’ answers will vary. If one was in Siti Abdullah’s place,
he/she could take steps to deal with anger and arrive at a possible solution for the
issue, without letting anger blind him/her.

17. Chapter 08 - Achieving Emotional Control
8-13
Copyright © 2014 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.

Case Study 8.2: The Never-Ending Game

Walter Langley, marketing vice president of Comfort Furniture, reminds his team of the
downward sales spiral and requests suggestions for a turnaround. Mr. Langley confronts
the suggestions forwarded by John Bettermore, Allen Avery, and Shirley Keener with
pertinent arguments. After two hours of discussions, Mr. Langley asks the team to revert
with better ideas for the next meeting.

Questions

1. Walter Langley is playing a repetitive game here. What is it called, and what are its
payoffs?

Suggested Answer: The game that Walter Langley plays is called “Why Don’t You
... Yes, But.” The payoff for this game is that the game player reassures both
herself/himself and the others involved: “Nobody’s going to tell me what to do.” It is
also sometimes a way that game players can get others to take over their
responsibilities for them.

2. What can Langley’s team do to end this game? Be specific.

Suggested Answer: Langley’s team could try to end the game by refusing to play
and create a climate at work where people see game playing for what it is: a waste of
time, and instead focus on working up to one’s full potential to get a sense of
fulfillment from work.

3. Specifically, what would you do if you were in one of Langley’s time-wasting
meetings?

Suggested Answer: Students’ answers will vary. If one was in Langley’s time-
wasting meetings, one can simply refuse to play and concentrate on building one’s
skills and create a fulfilling work environment.

18. Other documents randomly have
different content

19. olioksi. Ja sitä varten ei vielä ole tehty mitään, ei mitään. Yläluokan
puolelta järjestetty hyväntekeväisyys, kirkon saarnaama armeliaisuus
ei auta asiaa, päinvastoin on se yksi häväistys-, alennuskeino lisää.
Porvariston inhoittava anekauppasysteemi! Ensin ryöstetään ihmiset
henkisesti ja aineellisesti putipuhtaiksi, sitten tehdään heidät
armeliaisuuden esineiksi, jotta ryöstäjät voisivat varkaan
toimettomuuteen, konnan tunnottomuuteen tottunutta, mätää
omaatuntoaan lisäksi hivellä ihmisystävän äitelällä
itsetyytyväisyydellä. Ja hädän alaisille on se luonnoton tukipylväistö.
Koko hyväntekeväisyysjärjestelmä on epäterve ja todistaa
yhteiskunnan mädännäisyyttä. Ihmisten tulee voida pysyä pystyssä
omalla työllään, hänellä täytyy olla velvollisuus ja — oikeus siihen.
Oh, niin kauan kun muistan, olen syvällä sydämessäni kapinoinut
yhteiskuntaa vastaan, joka tekee niin paljon kurjuutta mahdolliseksi.
Mutta en ole voinut itkeä, en valittaa, en auttaa. Yhteen puristetuin
huulin ja nyrkein olen kulkenut apua tarvitsevan ohi antamatta, itse
ottamatta almua, äärettömän osanoton puristaessa sydäntäni. Olen
aina tuntenut, että almu olisi hyödytön, alentava teko. Täytyy auttaa
suuremmasti, tuntuvammasti, mennä pahan juuriin asti. Ei valittaa,
mutta toimia. Ja aina olen tuntenut, että voimani ovat olleet liian
heikot. Kuin vuoren paino on ollut omallatunnollani niin kauan kuin
muistan. Minä olen syntynyt pahalla omallatunnolla, en ole koskaan
ollut lapsi.
Helena Näkki vaikeni hetkeksi. Hänen mustat silmänsä paloivat
suurina, intohimoisina, kylmää, uhkaavaa tulta.
Salme Tamm kuunteli häntä ilmeenkään hänen kasvoillaan
muuttumatta, sirona, kylmänä, japanilaisen murhenäyttelijättären
kangistunut hymyn hälle suupielissään. Hän tunsi tässä ulkonaisessa
kovuudessa, joka huokui tuosta nuoresta tytöstä, olevan jotakin

20. hengenheimolaista itselleen. Hän viihtyi tässä
mielenliikutuksettomuudessa, jossa ei toinen hyrskinyt esiin
sydäntään eikä vaatinut vastatunteilua toiselta. Hän oli tähän asti
melkein kärsinyt suomalaisten naivista pehmeydestä, hän ei koskaan
saanut sielullista siltaa siihen ja se teki hänet aina heidän seurassaan
levottomaksi. Nyt oli hän tyyni. Hän vaikeni turvallisesti, muistamatta
antaa mitään ulkonaista ymmärtämyksen merkkiä. Hän tunsi vain
suuren myötätunnon leviävän itsestään tuon vieraan tytön
muotokiinteää, yksinäistä sielunelämää kohtaan, yhtä yksinäistä kuin
hänen omansa…
Helena jatkoi:
— Tyttökoulu, äpäryyden kirous, ammattikyvyttömyys, ne olivat ne
kielteiset voimat, ne aseet, joilla minun piti lähteä olemassaolon
kamppailuun, kuten niin moni nuori nainen saa tehdä. Koetin saada
työtä. Se oli melkein mahdotonta. Lopulta pääsin erääseen kahvilaan
tarjoilijattareksi. Se ei sopinut luonteelleni. Sattui ikäviä
yhteentörmäyksiä. Olin pahasisuinen, epäkohtelias, sanottiin. Minulla
ei ollut, ihme kyllä, oikeaa piikasielua, vaikka olin sellaisesta
syntynyt. Tai ehkäpä juuri siksi. Eräs neiti, jonka myöhemmin sain
kuulla olevan puolisisareni, laittoman isäni laillisen tyttären, toimitti
minut kirjanpitokurssiin ja hankki minulle ensimäisen
konttoripaikkani ja sillä uralla olen nyt ollut tähän asti. Ja tiedättekö,
miten pahasisuinen olen, minun on vaikea vieläkin olla kantamatta
kaunaa tuolle neiti sisarelleni siitä, että hän teki minulle hyvää, että
hän tarjosi minulle apuaan, jota silloin kyllä hyvin tarvitsinkin. Olen
lähettänyt hänelle takaisin joka pennin siitä rahalainasta, jonka sain
häneltä ja jonka hän olisi tahtonut tyrkyttää minulle lahjaksi. Uh,
kuinka minä vihaan tuota herrasväen teeskenneltyä sukurakkautta ja
almunantamisvimmaa! Hänessäkin oli jotakin sellaista, joka teki

21. mieleni kovaksi, jonkinlaista tunkeilevaa holhoamishalua, niinkuin en
minä osaisi holhota itseäni itse. Luuli kai, että olin perinyt äitini halun
olla "huono nainen". Hän erehtyi suuresti, tuo mamseli. Siitä, miksi
hän epäili minua, ei ole vaaraa, mutta paha ja ylpeä ihminen olen,
sen tiedän. Luulen, etten koskaan opi kiittämään. Luonto nousee
vastaan. Sanotaan, että se on oikea proletaarin tunnus. Niin, se olen
koko sielustani ja minä kiroan sitä, että minusta on koetettu tehdä
puoliherrasväkeä. Kaikki ovat koettaneet, ehkä hyvässä
tarkoituksessa, mutta minun turmiokseni. Muistan hyvin, millainen
holtittomuuden epätoivo minut valtasi, kun ensi kerran tulin
huomaamaan epämääräisen asemani. Minä raivosin myös sitä
puoluetta vastaan, joka oli vallannut itselleen työläisten ja
köyhälistön nimen. Mikä yksinoikeus oli heillä siihen? Enkö minä
sitten tehnyt työtä, eivätkö lukemattomat muut ulkopuolella heidän
puoluettaan olleet köyhiä ja uutteria? Teki mieli riistää nuo kyltit
heiltä pois, kunnes eräs työmies huomautti minulle, että jos kerran
tunnen itseni työläiseksi ja kuulun köyhälistöön, niin oli minun
liityttävä heihin, oli ammattini sitten mikä tahansa. Minä aloin puhua
tästä tovereilleni. Toiset nauroivat minulle, toiset sanoivat, etteivät
he uskaltaneet: heidät ajettaisiin pois viroistaan. Niin, ja aivan oikein
kaikki me tiesimme ja tunsimme, että meidän järjestäytymisemme
olisi joka tapauksessa tuloksetonta, meidän lakkomme toivotonta.
Meitä tarvittiin, meitä voitiin käyttää, mutta me emme olleet
välttämättömiä. Meidän työmme laatu oli niin helppohintaista, niin
ala-arvoista, niin vähän erikoista ammattikyvykkäisyyttä vaativaa,
niin henkisesti vaivaisten alaa, että meidät voitiin korvata milloin
hyvänsä. Koko herrasluokan puolikuntoinen naisväki oli
kilpailijanamme; koko tuo elätetty, porvarisloisjoukon heikompi
sukupuoli oli valmis milloin tahansa yhä uusina ja uusina painoksina
astumaan aisoihin, kaikki ne, jotka olivat tottuneet, kasvaneet kiinni

22. siihen alentavaan ajatukseen, että naiselle oli soveliasta ansaita
rakkaudella päätoimeentulonsa joko sitten kodissa tai sen
ulkopuolella. Siksi he muissa viroissaan saattoivat tyytyä niin
edesvastuuttoman pieniin palkkoihin, kun niillä ei tarvinnut
saadakaan muuta irti kuin vähän koruhöyheniä rakkauden kyltiksi.
Saadakseen viran oli rehellisesti itsensä elättävän naisenkin siis
alistuttava porttojen polkemiin palkkoihin ja tehdä lakko oli toiselta
puolen monellekin samaa kuin heittäytyä virkaheitoksi, ja
pahempaakin, siirtyä määrätyn virkamiehistö-sorron alta vielä
suurempaan riippuvaisuuteen miehistä. Se oli toivotonta. Näin ovat
asiat vielä. Tervola oli oikeassa. Hän perusti lausuntonsa tosioloihin.
Mutta tätä hyllyvää suota täytyisi voida edes joillakin pilkospuilla
tehdä ihmisten astuttavaksi. Sillä tähän naisvirkailijoiden
nimettömään uhrijoukkoon kuuluu paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat
aivan liian hyviä sortumaan ylhäältä päin tulevan painostuksen
vuoksi, porvarillisen kiristyksen, polkuansioiden vuoksi, ja myös liian
hyviä vääryydellä itse kantamaan sitä "ryöstäjäluokan" ja "porvarin"
pahamaineista nimeä, joka heihin summamutikassa alhaaltapäin
singotaan. Heillä on kaikki porvarien ja sosialistien vaikeudet
niskoillaan eikä yhtään heidän etujaan. Ja heidän joukossaan on
hienoja, hiljaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan voisi tehdä pahaa edes
kärpäsellekään, mutta jotka juuri sentähden eivät voi taistella.
Taistelussa on pakko lyödä, ja olen nähnyt, että on ihmisiä, jotka
eivät voi. Ja juuri heidän tähtensä tahtoisin minä iskeä, niin että
vinkuu. Minä olen karkeakuorisempi, paksunahkaisempi,
romuluisempi. Minä sovin sellaiseen. Edellisestä paikastani sain jo
eron muka liian sosialistisen mielenlaatuni vuoksi. Nyt eroan itse
samasta syystä. En voi muuta. Kaikkialla maailmassa kiehuu ja
kuohuu, vallankumous on päivän tunnussana, en voi nähdä tätä
ilmatonta umpikehää ympärilläni puhkaisematta sitä edes jostakin

23. kohden. Herra ties palaanko enää koskaan konttoripulpetin ääreen.
Tuskin. Teen herra Tervolan kehoituksen mukaan, vaihdan gulashin
työmieheen, naurahti Helena vähän katkerasti. — Te suosititte minua
tänne, rouva Tamm, toivon, ettette saa minun vuokseni mitään
ikävyyksiä.
— Menkää hyvällä onnella, äännähti Salme Tamm hiljaisesti, siihen
elämän taisteluun, johon te kuulutte. Te olette liian suuri
elämänvoima täällä kaavoittumaan ja homehtumaan. Täällä pitää
ihmisellä olla vain numeroita sydämen paikalla.
— Minun sydämessäni on suuri tyhjyys, sanoi Helena, mutta
päässäni myllertävät tuhannet ajatukset. Ilman omaisia ja läheisiä
kun olen elänyt elämäni kaiken, olen lukenut paljon. Miksi olisi
mahdotonta toteuttaa yhteiskunnallisia onnen-unelmia, jos ihmisten
koko tarmo ja harrastus kohdistetaan siihen — mitä ei vielä ole…
— Mitä ei vielä ole, on ainoa, mikä todella on olemassa, virkkoi
Salme kuin itsekseen. Se on sitä oikeaa elämän sisältöä, valmis
muoto on jo kuollutta elämää.
— En tiedä. Täytyy mennä sinne, minne täällä sisällä vetää…
Helena Näkki otti jälleen äkkiä kuin heräten jostakin unesta
entisen välinpitämättömän, arkipäiväisen äänenpainonsa ja sanoi
nopeat jäähyväiset.
* * * * *
Oven sulkeuduttua jäi Salme liikkumattomana paikalleen. Hänen
kasvoiltaan oli hetkiseksi väistynyt se käytännöllisen turvallinen
itseriittäväisyys, joka niistä tavallisesti näkyi, samoin oli se siro

24. hymyn häive, jolla hän oli vastaanottanut Helenan, myös kadonnut.
Jäykällä ilmeellä katsoi hän eteensä.
Sadepisarat soivat surullisesti kuin särkyvät helmet ikkunaruutuja
vastaan.
Jotakin kosteaa kihosi hänen silmiinsä. Itkikö hän? Hän ei ollut
pudottanut kyyneltä edes avioeron selkkauksissa. Miksi hän nyt?
Siksikö, että hän, joka oli alkanut niin komeilla ja kauaskantoisilla
isänmaan ja maailman uudistuspyrinnöillä, oli uupunut tähän
yksinäisen konttoripöydän ääreen, kauppaparoonein palvelukseen
vieraassa maassa? Siksikö, että hän tällä hetkellä tunsi itsensä
henkisesti loiseksi, epävapaaksi ja äpäräksi tuon toisen rinnalla, joka
tietämättään, omalla tavallaan oli siepannut ilmasta hänen
unelmansa ja nyt yksin lähti särkemään niitä patoja, joita vastaan
hänen oma uhmanlaineensa oli laantunut, siihen kamppailuun, johon
hän, Salme Tamm, ei ollut uskaltanut, vaikka hän oli käyttänyt
poloista Pekkaansakin astinlautanaan. Ja nytkin uudessa aatteessaan
hän nojasi toiseen… Petollinen pohja. Miksi hän ei yrittänyt yksin?
Pelkäsikö hän? Hänellähän ei ollut mitään kadotettavaa enää.
Puuttuiko häneltä itseluottamusta? Ehkä. Elämän syy jäyti häntä,
yksinäisyys kammotti häntä. Itselleen hän sen saattoi tunnustaa.
Muut eivät saisi sitä koskaan tietää.
* * * * *
Sill'aikaa kiiruhti Helena Näkki melkein juoksujalkaa eteenpäin
sateessa ja tuulessa. Lopullisen ratkaisun polte tulisti hänen vertaan.
Se, mitä hän oli kertonut itsestään rouva Tammille, ei liikuttanut
häntä suuremmin, hän tuskin muisti sitä enää. Hän ei myöskään
tuntenut rouva Tammia kohtaan mitään erikoista kiintymyksen tai

25. heltymyksen tunnetta. Vieras, vieras! Melkein niinkuin hän itse
itselleen. Siinä tunnossa hän viihtyi. Ja hän oli iloinen siitä, että
rouva Tamm ei ollut säälitellyt, ei valitellut, ei näytellyt
mielenliikutusta. Pieninkin yritys siihen suuntaan olisi tukkinut hänen
suunsa.
Helenasta tuntui kuin olisi hänen sydämensä ollut jossakin hyvin
syvällä. Hän tiesi, että siellä kirveli ja hehkui, mutta hän tuskin
saattoi erottaa, oliko se ihmisrakkautta vai -vihaa; ja niin monen
kylmän kuoren sisällä sen tuli vavahteli, ettei sitä kukaan nähnyt
päälle päin.
Joku vain heitti, vyörytti häntä eteenpäin. Mikä? Elämä, aika, ajan
aallot, ilman sähkö? Joksikin sellaisiksi sitä kai nimitettiin. Tuo
tavallinen se häntäkin irrallista lehteä kiidätti eteenpäin. Ja
vinhemmin, tiestä tietymättömämmin kuin muita! Muilla oli ehkä joku
kiintopiste, koti, omaiset, isänmaa, ihmiskunta, puolue, joka kutsui,
tarvitsi. Hänellä ei ollut mitään. Ei kukaan ollut kutsunut. Sisältäpäin
vain työnsi. Täytyi kiitää. Tehdä jotakin, jonka tunsi teon arvoiseksi.
Ettei tarvitsisi ajatella kuivaa, tuskallista, hedelmätöntä elämän
ajatusta. Se oli sittenkin raskainta kaikesta. Mahtoivat olla eri ainesta
ne päät, jotka sen kestivät.
Vaaraan syöksyminen niin nopeaan, ettei ehtinyt mitään ajatella,
antoi niin suloisen turvallisuuden tunteen.

26. VII.
He kulkivat pitkin tummia, lokaisia syyskatuja, Salme Tamm ja
Kuutti.
— Te tapatte itsenne työllä ja ryöstätte samalla ystäviltänne ilon
saada nauttia rakastettavasta seurastanne. Miksi olette niin julma
itsellenne ja muille, rouva Tuira?
— Miksi nimitätte minua rouva Tuiraksi? Tiedättehän, että en enää
ole sitä…
Kuutti vilkaisi vierustoveriinsa.
Salme Tammin suuret keltaisen-ruskeat silmät loistivat kuin
merenkulta valkoisen turkiskauluksen sisältä.
Salme pysähtyi kesken puhettaan. Hän tuli äkkiä ajatelleeksi, että
hänen huomautuksessaan oli Kuutin mielestä kenties jotakin
tahallisen tunkeilevalta, tarjoilevalta näyttävää, jotakin, jota hän ei
ollut tarkoittanut.
— Tahdoin vain sanoa, jatkoi hän, että olen Salme Tamm, kuten
ennenkin…

27. — Sellaisena olette oikeastaan minulle vallan uusi ilmiö. Minähän
olen aina tuntenut teidät vain rouva Tuirana.
— Ah, se on totta se! Ikävä kyllä. Niin, ja käyttäväthän toiset
erottuaankin entisen miehensä nimeä. Minusta se olisi
väärinkäytöstä. Mies ja vaimo eivät ole sukua toisilleen ja erottuaan
ovat he enemmän kuin vieraita…
— Vaarallisia vieraita toisilleen useinkin.
— No, en ainakaan minä ole Pekalle vaarallinen, eikä hän minulle,
naurahti Salme. Teille hän voi olla paljon vaarallisempi.
— Vaara uhkaa minua myös teidän puoleltanne…
— Leikki pois! Sanokaapa minulle yksi asia, jota aikoinani
ihmettelin suuresti. Miksi te kirjoititte Tuiran lehteen ja alistuitte
samalla saman lehden, vieläpä saman miehen pilanteon esineeksi?
— Meidän yhteistyömme ei olisi muuten menestynyt.
— En ymmärrä tuota lajia yhteistyötä. Miksi sitä siis teitte?
— Hyvin yksinkertaisesti siitä syystä, että me siihen aikaan
tarvitsimme toisiamme. Olin sattumalta äänenkannattajan ja
käsirahan puutteessa. Hänelle oli siihen aikaan avustukseni myös
eräistä syistä, joita en viitsi mainita, erittäin tervetullutta. Mutta olin
vaarallinen avustaja, sillä sosialistit ovat aina pitäneet minua
porvarina aivan kuin porvarit sosialistina. Tuira ei siis voinut käyttää
minua ilman erinäisiä varovaisuustoimenpiteitä, ilman tuota
puolueelle tunnusmerkillistä pientä haukkua joka tosin kävi pilakuvan
herttaisissa puitteissa, sillä muuten olisi hän helposti saanut
porvarisen maineen, tullut ehkä ulospotkaistuksi järjestöstä,

28. kadottanut asemansa ja kenties teidätkin — jo silloin. — Enkö ole
oikeassa, rouva poliitikko?
— Te hirveä kyynikko. Hyi teitä!
— Niinkö tosiaan luulette? Te erehdytte. En ole kyynikko. Se mikä
minussa näyttää kyynillisyydeltä on vain eräänlaista syvempää
erittelykykyä, suvaitsevaisuutta, ihmisluonnon tuntemusta.
— Ihmishalveksintaa se on! Teillä ei ole oikeaa ihmisrakkautta ei
edes itseänne kohtaan ja toisten suhteen olette aivan
välinpitämätön. Teille on samantekevä, erehtyvätkö he teistä tai
eivät. Julkinen häväistys ja oman maineenne tahallinen
tahraaminenkaan ei teistä ole mitään. Tiedättekö, se on väärin. On
väärin antaa kansalle rumia mielikuvia, etenkin silloin, kun ne lisäksi
ovat valheellisia ja etenkin asianomaisen itsensä avustuksella.
Sellainen on synti Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Väärä mielikuva ei
kulu koskaan pois. Se elää polvesta polveen, myrkyttäen mieliä.
Tiedättehän itse, mielikuva elää kauemmin kuin käsite,
valheellisenakin se kestää kauemmin kuin todistetuin totuus. Sen on
historia osoittanut niin useasti.
— Totta, totta. Ja tahtoisin olla vielä jyrkempi ja sanoa: ainoastaan
väärä mielikuva elää. Mielikuvan käsitteeseen jo sisältyy, että sen
täytyy olla todellisuudesta poikkeava. Ja mieluummin kielteisten
arvojen puoleen kallistuva tässä tapauksessa. Onnellisilla kansoilla ja
onnellisilla ihmisillä ei ole mitään historiaa, kuten tiedätte… Mutta
kun itse on mukana luomassa tuota väärää mielikuvaa, niin on siinä
samalla jotakin humoristista, ikäänkuin personallinen yliote omaan
kohtaloonsa, joka tekee elämän helpommaksi. Silloin ei ole itse sen
uhri, pikemmin muut. Väärä mielikuva on se väärä raha, jolla
kuolemattomuus ostetaan.

29. — Ja sillä hinnalla te siis tahdotte olla kuolematon, oman
onnettomuutenne ja maineenne hinnalla?
— Nuorempana olisin vastannut siihen myöntävästi. Nyt en. Tai
oikeastaan, nyt on puhe onnesta ja onnettomuudesta minulle
merkityksetön. Ne tuntuvat vain pinnalla. Täällä syvällä jossakin,
missä nyt asun, en enää tee eroa niiden välillä. Mutta kaiketi olen
nyt onnellisempi kuin ennen, koska olen tullut tuntemaan, että
ihminen voi tulla toimeen ilmankin onnea…
— Ja sitä te nimitätte onneksi! Minä nimittäisin sitä talttumukseksi,
tappion tunnustamiseksi, aseiden laskemiseksi, vanhuudeksi…
— Minä olenkin vanha, vastasi Kuutti hiljaisesti, paljon vanhempi
kuin mitä voitte aavistaakaan. Väsynyt elämään…
He kulkivat hetkisen ääneti. Salme Tammin silmät päilyivät suurina
ja liikkumattomina.
— Teidän ensimäisissä teoksissanne oli sellainen hurja alkuvoima,
ettei olisi luullut teidän koskaan väsyvän. Tiedättekö mitä? Olisin
tahtonut tavata teidät silloin, kun rakastitte elämää, kun ajoitte takaa
onnea kuin metsänriistaa, niin… lisäsi Salme uneksivasti.
— Entä jos silloin olisin tahtonut onnekseni teidät?
— Aina te käännätte kaiken leikiksi.
— Tahdotte nähdä minut nuorena. No hyvä, tehkää minut
nuoreksi. Te voitte sen!
— Te paha!

30. — Miksi?
— Miksi ette voi kohdella minua toverina?
— Siinä määrin minä en sentään ole sosialisti.
— Te ilkeä! Millä olen ansainnut pilkkanne? Salmen äänessä tuntui
todellista ärsyttymystä ja tuskaa.
— No, älkäähän suuttuko! Suokaa anteeksi.
Kuutti laski kätensä isällisesti nuoren naisen ranteelle.
— Minä puhun tosissani. Kuin ystävälle.
— Kuin aatetoverille teidän tulee puhua. Ettekö muista yhteistä
asiaamme?
— Muistan, muistan, Salme-rouva. Mutta minkä minä voin sille,
että teidän nuoruutenne ja kauneutenne hetkiseksi himmentää
aatteen. Kansanne tarvitsee teitä, sen tiedän, mutta minä tarvitsen
teitä myös. Te annatte minulle sitä kiihoitinta, joka minulta juuri
puuttuu. Ettehän paheksu sitä. Tänä aikana, jolloin on niin vähän
kauneus-iloja ihmisellä! Ajatelkaa, olla taiteilija tänä aikana, joka on
niin ruma, köyhä ja pieni?
Salme tuijotti Oula Kuuttiin kuin ilmestykseen.
— Mitä te puhutte! Tästä ajasta, joka on suurin ja rikkain minkä
historia tuntee! Todella suuren taiteen ja suurien taiteilijain arvoinen!
— Niinkuin tuli tarvitsee ilmaa ja tuulta palaakseen, tarvitsee
taidekin ympäristön sähköä.

31. — Koko maailmahan on nyt täynnä sähköä ja vapauden tuulta ja
ryskettä!
— Laumojen, ei yksilöjen.
— Te runoilijat siitä vain puututte ja häpeä teille! Teidän asianne
olisi juuri lietsoa ihanteellisuuden hehkua ajan suuriin kysymyksiin,
liehua lippuna, soida sfäärien sopusointuina… Missä te piilette?
— Vapauden vankeina luultavasti. Ettekö te huomaa, että nykyään
parhaimmisto on enemmistön, hengen ylimystö aineellisen alitason
säädöksien kahleissa? Teidän suuttumuksenne uhallakin täytyy
minun sanoa, että rahvaanvalta on taiteen kuolema. Taantumusta ja
tyranneja! pitäisi kaikkien taiteilijain rukoilla Jumalalta, kurjuutta ja
riemua, rinnan nälkää ja notkuvia, kestipöytiä, vääryyttä,
epätasaisuutta, väriä! Siitä saisivat ilmaa siipeinsä alle sekä idealistit,
maailmanparantajat ja utopistit että myös herkuttelijat! Nyt on aate,
unelma liian lähellä, se on vedetty alas lokaan, banalisoitu, tahrattu.
Ei ole enää sellaista haavetta, joka ei mahtuisi matalan arkipäivän
syliin. Todellisuus lyö nykyään saavutuksillaan kuoliaaksi rohkeimman
fantasian. Fantasia on nyt vain pölyävä, tasaiseksi tallattu maantie,
jota koko maailman jalat polkevat, sensijaan että se ennen oli
runoilijain pilvilinna, loihtijain lumottu maa. Ei edes viinin kultausta
saa riutuvan kauneushaaveensa ympärille. Ei edes vapautta taistella
ja sortua, mennä kauneuden viimeisenä aseveikkona kunnolla
rappiolle! Laumojen rautavanne kiertää meitä yhä kiinteämmin.
Mielikuvitus, sielun ihanin kukkanen kuihtuu, näivettyy. Ja elämä on
niin lyhyt. Lyhyt siksi, että niin harvoin elää täydesti. Kuulkaa, Salme-
rouva, tehkäämme salaliittoomme vielä yksi lisäys: Sitten kun
olemme tehneet Suomesta ja Virosta mallimaat, ennättämättömät
edeltäjävaltakunnat, niin lähdemme kauas pois vaikka Tahitin

32. saarille, aina edistystä pakoon, minne se tulleekin, painuen
taantumuksen ihanille neitsyttanterille juomaan elämän
täyteläisyyden nektaria väärentämättömän, typistämättömän
luonnon äidinrinnoista. Tuohon käteen! Olemmehan sen sitten
ansainneet hyvin tehdyn päivätyön jälkeen.
— Oh, te runoilija ja suuri lapsi, itsekäs lapsi! äännähti Salme.
— Teidän silmänne kuultavat lyhtyjen valossa kultaisina kuin
Eteläsaarien oranssit. Minä tahtoisin imeä niistä säteilyä ja voimaa.
Olen sellaisen tarpeessa. Olen elämäni ijän tehnyt työtä
hermokiihoituksen voimalla, ensin nuoruuden, sitten tuskan ja
taistelun, sitten rakkauden ja lopulta muun puutteessa viinankin
avulla.
— Viina on pahin. Viinaa minä vihaan. Olen vannoutunut
raittiusihminen henkeen ja vereen asti! huudahti Salme. Alkohooli on
tuottanut minulle niin paljon kärsimystä.
— Tuira-parka taisi ryypätä vähän liikaa. Hän joi ja teillä oli
pohmelo. Todellakin huono työjako! Tuo kaikki täytyy toimittaa
samassa persoonassa ja silloin on kärsimys viinan ihanin seuraus.
Se, jonka itselleen tuottaa nimittäin. Te ette usko sitä. Ette ymmärrä
sitä, kun ette ole kokenut. Kuinka selittäisin sen?
— Niin selittäkääpä se todellakin. Minä en ole koskaan voinut
ymmärtää, miksi ihmiset juovat. Häpeävät ja potevat sitä ja juovat
uudestaan…
— Ensinnäkin se lietsoo mielikuvitusta, hälventää elämän
harmautta, jokainen on taiteilija viinan vireissä. Niin, ja tuollaisen
suuren, oikein ramaviftin jälkeen, lankeemusten ja sekavien

33. kuvitelmien jälkeen, on taiteilijan sielu mutainen ja hedelmällinen
kuin vanha Niilin virta. Se kasvaa, versoo ja kukkii aivan silmissä, saa
muodon itsestään ilman omaa vaivaa. Sellaisina hetkinä olen joskus
tuntenut olevani oikea runoilija. Nyt ovat mielikuvani, parhaatkin,
voimakkaammatkin ajatukseni sieluni pohjalla kuin hukkuvia lapsia,
jotka ojentelevat hentoja käsiään vedenpinnalle apua huutaen,
niiden jäsenet ovat kiinni pohjamudassa, luomisvoiman
vapautumattomassa kaaoksessa, ne eivät saa muotoa, eivät ilmaa,
elämää, ja minun käy niitä niin sääliksi. Ja kaikki tämän ikävän, liian
siistin elämän vuoksi…!
— Tekin siis kuulutte niihin, jotka sisäisen ilon puutteessa
tarvitsevat ulkonaisia huvituksia.
— Voihan sen niinkin sanoa. Vanha totuus on, että taiteilijan pitäisi
elää kuin sika eikä sentään olla sika. Mutta alanpa nyt uskoa, että
taiteilijan täytyy olla huono ihminenkin, oikein rehellisesti huono
ihminen. Jos ei jaksa, ei viitsi olla sitä, tai ei ole tilaisuutta siihen, tai
ei tunto anna myöten, niin ajöös, kaikki on lopussa. Astu alas
parnassolta hiuksenhalkojain, henkisten märehtijöiden ja
kupinnuolijain ammattikuntaan! Huh!
— Miten hirveitä te puhutte, sanoi Salme nuhtelevasti. Näkyy
todella, että olette ollut huonoissa seuroissa. Tiedän Tuiran kautta.
Siihen se viina vie. Ja totta puhuen, ellen olisi koskaan teihin
henkilökohtaisesti tutustunut, olisin jäänyt siihen luuloon, että te
itsekin olette huono ihminen. Mutta miksi tahdotte aina säikytellä
ihmisiä ja käännätte turkkinne nurin kuin pahin mörkö? Ja sanokaa,
miksi viihdytte ala-arvoisissa seuroissa, huonojen ihmisten parissa?
— Teillä on, Salme-rouva, vielä koko nuoruuden julmuus jälellä,
kun voitte käyttää noin julmia lauseparsia. Minä en rohkenisi. — Ja

34. te itse? Te ette koskaan ole "huonojen ihmisten" kanssa?
Salme vaikeni. Sitten hän virkkoi hidastellen:
— En ainakaan tahallani etsi sellaisia, yhtä vähän kuin tahdon
lukea huonoja kirjoja.
— En tiedä, mitä tarkoitatte "huonoilla kirjoilla". Mutta olen
huomannut, että useinkin sellaisen mainesanan saanut teos ei ole
ollut niinkään huono taideteos ja että täytyy tehdä ero huonon
kirjailijan ja huonojen kirjojen tekijäin välillä. Samoin voi niin sanottu
huono ihminenkin olla Luojansa mestariteos tai ainakin rikkainta
taidemateriaa täynnä. Luulette kai nyt, että puolustelen itseäni…
— En tarkoittanut teitä. Mutta aina olen ihmetellyt tuotantoanne.
Olen kysellyt itseltäni: Onko hän niitä, jotka sälyttävät erehdykset
elämäänsä ja siveysopin taiteeseensa, vai niitä, jotka tekevät
päinvastoin?
Kuutti nauroi.
— Pitäisikö siis välttämättä tehdä jompaakumpaa ja olla noin
kauhistuttavan kaksijakoinen?
— Sanokaa minulle: Oletteko sellainen kuin nuo romaanienne
kauhistuttavat, paheelliset, onnettomat ihmiset?
— En, rouva, he ovat paljon pahempia kuin minä, vastasi Kuutti
hymyillen.
— Oletteko siis yhtä jalo ja suuri kuin runokuvitelmienne ruskoiset
unelmat?

35. — En, rouva, ne ovat paljon parempia kuin minä. Minä en ole
mikään erikoinen pahuudessa enkä hyvyydessä, olen ihminen vain.
Mutta mielikuvituksessani tähtään inhimillisyyden äärimmäisille
rajoille, äyräille. Sinne kiitää runoilija-ikäväni. En voisi ikinä tarttua
kynään kuvatakseni vain sitä, mikä on. Elämä itse kuvaa jo sen
meille täydellisemmin. Mutta suur-inhimillisyydestä, jossa ei ole eroa
hyvän ja pahan enempää kuin onnen ja onnettomuuden välillä ja
jonka taide yksin tavoittaa, siitä ei elämä tiedä mitään.
Kuutin tumma ääni oli saanut sisäisen paatoksen värinän.
He kävelivät hyvän aikaa äänettöminä kumpikin mietteissään.
— Lähtisittekö te kahville tai illastamaan? kysyi Kuutti, keskeyttäen
äskeisen sävynsä ja koettaen nostaa keskustelua pinnalle.
— En, on jo liian myöhäistä. Mutta teille kyllä suosittelen kahvia
viinan sijasta, virkahti Salme samalla keveällä äänenpainolla.
— Aina johdonmukainen! nauroi Kuutti. Mutta viinaa ei noin vain
korvata! Vaikutus on aivan erilainen. Kahvi kovettaa, kuivettaa, tekee
sielusta älyllisen voiman kimmoisen tanssilattian, se sopii keskustelu-
ihmisille, lörpöttelijöille, sanomalehtimiehille, Voltaireille ja
valistusfilosofeille, mutta minussa se juuri tappaa sen, minkä soisin
itsessäni elävän, sen rajattoman, muodottoman, sen, joka ei ole
porvarillisuutta. Viina, tuo vaahtoisa elämänneste, näettekös, se
myllertää pohjamudan pinnalle, sekoittaa pahan ja hyvän, tekee
ihmiseksi…
— Niin, ellei se tee eläimeksi, hymähti Salme. Ja Balzac'kin joi
kahvia, saan luvan huomauttaa. Eikä hän kuivettunut sielullisesti eikä

36. ruumiillisesti, vaan pöhöttyi, laajeni, pursuili muodottomasti ja
nerokkaasti.
— Balzac'kin oli tavallinen arki-ihminen siinä mielessä, mitä äsken
ajattelin.
— Mitä te sitten ajattelitte?
Kuutin kasvojen yli kulki epämääräinen puolittain ivallinen,
puolittain surumielinen hymyn varjo.
— Jotakin, jota ei voi selittää, mutisi hän.
— Mikä siis mielestänne noin taiteilijan kannalta on ero porvarin ja
taiteilijan välillä; tuo näkymätön ero, josta te taiteilijat aina
ylvästelette?
— Hm. Kun porvari esimerkiksi tekee huonon näytelmän, on sillä
suuremmoinen menestys laakereineen, esillehuutoineen,
hopealusikoineen, kullattuine nuuskarasioineen, mutta kun taiteilija
tekee keskinkertaisen näytelmän, on se täydellinen fiasko. Ja se on
oikein. Niin sen pitää ollakin… Sillä meidän valtakuntamme ei ole
tästä maailmasta…
— Mutta teidän, Oula Kuutti, täytyy luoda ihanteenne valtakunta
tähän maailmaan, se, joka parhaissa teoksissanne häämöittää…
— Ette ole lukenut teoksiani, kun voitte noin puhua. Älkääkä
lukekokaan. Sillä ne ovat huonoja kirjoja, Salme-rouva.
Salmelle kohosi kuin pala kurkkuun. Pieni hermovavahdus näkyi
hänen suupielissään.

37. — Miten te taas olette ivallinen. Epätasainen mielialaltanne kuin
nainen, äänsi hän. Te ette luota minuun, ette edes järkeeni…
— Antakaa minulle sydämenne ja minä luotan teihin!
— Miksi te puhutte sellaista, jota ette ajattele? Se on niin
tuskallista.
— Miksi! Mikä minä olen teille? Vieras. En mikään, en kukaan.
Millaisen soisitte minun olevan teille?
— Toivoisin ansaitsevani toveruutenne. Hyvästi.
He olivat pysähtyneet Salmen asunnon ovelle. Salme veti
puuhkastaan esiin pienen hansikoidun kätensä.
— Suutelisin kättänne, joka on luotu suudeltavaksi, vakuutan,
mutta en rohkene sitä tehdä viimeisten sanojenne vuoksi. Olette
ankara liittolainen, vaativainen kasvattaja!
— Ja te kovakorvainen kasvatti.
— Hyvästi, kaunis kasvattajani. Koetan parantua!
Oula Kuutti kääntyi hitaasti takaisin. Ja hän suuntasi
keskikaupungin hyörinästä askeleensa pienille ja pimeille
syrjäkaduille, jotka johtivat köyhälistön kaupunginosiin.

38. VIII.
Oula Kuutista oli hauskaa harhailla näin iltamyöhällä oudossa
kaupunginosassa outoja pikku kujia. Nämä kadut eivät olleet
virallisen ilmeettömiä niinkuin nuo suuret komeat pääreitit. Ne elivät
omaa salaperäistä elämäänsä. Noiden pikkueläjien akkunoissa myrtin
ja oljanderin takana riippui tarinoita ja tapauksia; kallellaan olevat,
harmahtavat portinpielet kertoivat ihmiskohtaloista.
Tämä puoli kaupunkia muistutti ihmeesti köyhälistön
Montparnassea Parisissa, jossa hän aikoinaan monta vuotta oli
vaellellut. Ja tuolla heloitti edessä valoinen, ihmisvilinään hukkuva
tie, Helsingin rue de la Gaité, ilojen katu, monine kymmenine
kahviloineen, elävinekuvineen, kaukasialaisine makeispuoteineen,
tupakkakauppoineen, antikvariaatteineen. Ja kaikki houkuttelivat
ohikulkijoita suojiinsa kilpailevien reklaamitulitustensa häikäisevällä,
räikeällä loistolla. Ovet viittoilivat avonaisina. Ihmiset haastelivat
namusia pureskellen portailla ja eteisissä rakkaudesta, politiikasta,
päivän uutisista ja yön surullisista ja liika-alastomista salaisuuksista.
Miehet nostivat kahviloista tulevat tytöt käsivarsilleen ja veivät pois
mukanaan jonnekin suurkaupungin nimettömään hälinään; sinne
yöpyivät he lopuksi kaikin, mitkä kasarmeihin, noihin keltaisen
likaisiin, kammottaviin Bastiljeihin, jotka vielä vapauden aamunakin

39. törröttävät paikallaan uhoten ilmaan lian, orjuuden ja eläimellisyyden
sakeaa huurua, mitkä Sörnäisiin, Helsingin Montmartreen, sen
apaashiluoliin, työn ja rikoksen kuumeisiin pesäpaikkoihin.
Se oli Oula Kuutinkin kaupunginosa. Hän oli valinnut
asuntopaikakseen sen puolen kaupunkia juuri tuon elämän sakan
vuoksi, joka siellä kuohui, saadakseen syöttejä kyllästymättömälle
ihmisnälälleen, ja ollakseen samalla rauhassa ihmisiltä.
Oh, tätä suuruudestaan ja hurjista vallankumouksistaan huolimatta
pakkosäännöillä ja lupakorteilla kutistettua aikaa! Oh, tätä pientä
aikaa, jolloin ihmiset ryömivät taltutettuina, nöyriksi mankeloituina,
kaaviloituina, kiltisti, lain ja pakkovallan vuoksi kiltisti, asumaan
noihin surullisiin kaniinilaatikoihin, nukkumaan toistensa päällä,
vieressä, alla, yllä! Kärsiä toistensa toraa, häiriötä, läjäyksiä,
lapsenitkua, soiton ja laulun remakkaa valittamatta ja pidättyä itse
ilmehtimästä elämää kuin määräaikoina ja määrätyllä tavalla, se oli
sitä nykyaikaisen sivistyselämän kiitettyä kaupunkikulttuuria! Ja yhä
pitemmälle siihen suuntaan vain mentiin, laumatyranniaan,
laumaorjuuteen! Ja sitten sanottiin, että ihmiskunta riensi kohti
ihannettaan! Vapauteen, jonka muoto oli vapauden rajoitus!
Siunattu renesanssi, jolloin sai rehellisesti viiltää vihamiehensä
mahan auki kadun kulmassa, jolloin jokaisen, joka tahtoi elää, täytyi
olla sankari, jolloin elämä oli iloista karnevaalia, yksilöllisyyden
voittokulkuetta neron voimalla ja hengen uhalla! Se oli jotakin se,
taiteilijoita, suuria personallisuuksia varten! Ja nyt! Hengen vaara oli
jälellä, mutta sankaruus ja nerous oli pannaan julistettu. Tapahtui
suuria maailmanhistoriallisia tapahtumia, eikä tapahtunut mitään.
Minne mennä? Mitä tehdä? Odottaa. Ei mitään seikkailuja, ei
mielikuvituksen uhkahyppyjä yksityiselämässä! Istu kamarissasi,

40. odota, odota! Mitä! Sitä, että jotakin tulisi sisään ovesta.
Sanomalehti, kirje, tuttava. Siinä ainoa seikkailu nälkäiselle sielulle!
Tietää, mitä joku sanoi tai teki tai ajatteli! Tapasi, näki jonkun
kadulla. Joku soitti ovikelloa, joku puhui jotakin. Vastasi itse jotakin.
Siinä kaikki! Aina sama muoto. Se oli tuskastuttavaa! Näissä
puitteissa kukki nykyaikaisen ihmisen sielunelämä täällä, sill'aikaa
kun maailma paloi… Ja siitä piti ammentaa…
Sitä lajia oli liiaksikin. Olivat taas alkaneet käydä liikaa,
rakentaneet maantiensä Sörnäisten kautta, Oula Kuutin syrjäisen
kamarin läpitse, nuo tuhmat ihmiset! Mitä he tahtoivat hänestä?
Ihmekö, jos tuli vähän kaavamaiseksi! Puhui ennen puhuttua.
Ajatteli ääneensä muuta kuin mitä ajatteli hiljaisessa mielessään!
Kuutti oli tyytymätön itseensä. Joku epämääräinen tunnonvaiva
näversi häntä. Mikä oli taas saanut hänet puhumaan tyhmyyksiä
Salme Tammille! Mutta mitä hittoa heille sitten puhui! Miksi tulivat
kuin papin luo? Eihän hän voinut ottaa heitä kaikkia ja kaikkea heissä
yhtä vakavasti kuin he itse. Miks'ei ollut maailmassa enää iloisia,
keveitä naisia? Kaikki filosofoivat, etsivät elämästä sisältöä ja järkeä,
selvittelivät periaatteita, hoitivat yhteiskunnan ja valtion asioita.
Mutta olihan Salme Tamm jo siksi vanha ja viisas, ettei hän voinut
panna kaikkea niin tunnolleen. Lähteä Salmen kanssa Tahitin
saarelle, sitä hän ei ollut koskaan ajatellutkaan. Tuon mielikuvan
pakoretkestä nuoruuden ja kauneuden kanssa ikuisen kesän maahan
oli aiheuttanut aivan toinen nainen, ei edes nainen, lapsi…
Mitä? Valittiko hän, ettei hänellä ollut seikkailuja, että elämän
aines pakeni hänen käsistään? Sehän suorastaan tulvi hänen
ylitseen. Mutta samalla tavalla aina, se se kiusasi!

41. Sieluntunnustusten parhain kukkaistuoksu saattoi ajanpitkään
kyllästyttää. Sitä oli ollut liiaksi hänen elämässään.
Mikä viikko tämä viimeinenkin! Onneksi oli se taas lopussa. Ja mitä
oli siitä jälellä? Ei mitään. Tai oli kumminkin. Yksi ainoa kaunis hymy,
sellainen juuri, jota hänen sielunsa kauan oli kaivannut. Mutta eikö
sellainen korvannutkin kokonaisen elämän menetyksiä! Pieni Meri!
Miten aurinkoiset silmät hänellä oli! Mikä elämä ja luonnollisuus koko
olemuksessa! Ja miten koko huone oli syttynyt säteilyyn hänen
astuessaan sisälle…
Kuutti hymyili omille mielikuvilleen hapuillessaan pimeässä
porstuassa kotiovensa avaimenreikää. Ajatuksissaan astui hän sisään
ja heittäytyi nojatuoliin viitsimättä edes sytyttää lamppua.
Ilmassa viipyi vielä jokin epämääräinen tuoksu Salme Tammin
jäleltä. Kullakin naisella oli oma erikoistuoksunsa huolimatta siitä,
että he nykyään olivatkin enää tuskin nimeksikään naisia. He olivat
"tovereita", ystäviä, ymmärtäjiä tai ymmärryksen etsijöitä, yksinäisiä
ja itsenäisiä niinkuin hän itsekin…
Kuutti heräsi mietteistään kovaan porstuasta kuuluvaan kolinaan.
Samassa jyskytettiin ovelle vahvasti.
Perhana! pääsi hänen huuliltaan. Sitten hän naurahti katkerasti.
Hän kiittämätön! Elämän seikkailuhan sieltä koputti hänen hyljätylle
ovelleen…
Kuka se saattoi olla, näin myöhään? Mutta olihan hän kyllä
tottunut kaikenlaisiin maailmanmatteihin, tilapäisiin hälyytyksiin jos
jonkunlaisiin. Mikä kievari olikaan hänen huoneensa, mikä
markkinakuja hänen sielunsa!

42. Hän ei hiiskahtanut.
Nyt soi epäkunnossa oleva ovikellokin levottomasti ja epätasaisesti
rämähtäen yön hiljaisuudessa.
— Älä koetakaan teeskennellä, veliseni, poissaolevaa. Me näimme
sinut. Avaa nyt hiiessä! Mehän täällä vain olemme!
Kuutti tunsi Pekka Tuiran äänen.
— Hei, Kuutti, avaa nyt hemmetissä!
Tuliliemen tuttavia, joita ei voinut tyynnyttää muuten kuin
tekemällä heille mieliksi.
Vitkastellen raoitti Kuutti ovea.
Pekka Tuira työntyi sisään koko voimallaan tuupaten edellään
pulleaa ja vastahakoista toveriaan.
— Tää on vain Miihkali, Miihkali Untonen. Ovathan herrat nähneet
toisensa joskus? Tää on hyvä mies tää Untonen, vaikka vähän arka.
Sanoi, ettei sovi tulla näin myöhään häiritsemään suurta taiteilijaa.
Me nähtiin sinut äsken, kun tulit kotiin. Eihän me muuten oltais
tultukaan. Nuorella miehellä saattaa aina olla seuraa, naisia ja sen
semmoisia. Entäs sitten sinulla, joka olet sellainen Don Juan, ja
naisten paavi! Sanoin tässä juuri Miihkalille, että ellei sinua oltais
yksin nähty, niin ei tiedä vaikka omat akkamme siellä tavattaisi. Siellä
ne hyppäävät runoilijan puheilla koko Helsingin naisväki. Runouteen
meneviä hepsakoita ovat. Tämä vaan poika vakuuttaa, että hänen
akkansa siell'ei ainakaan ole, hän kun pitää puoliskonsa aina
reikelilukkojen takana. Vanhanaikainen mies tämä Miihkali, muuten
hyvä, oikein hyvä poika.

43. Viinaveikot vetelivät taskuistaan erinäköisiä ja -kokoisia puteleja.
— Näätkös, näätkös, mitä meillä on? rupatteli Tuira. Harvinaista
tavaraa vai mitä? Tämä on 200 mk. pullo! Tämä 90 mk tämä ottinki!
Oltiin tuolla puolimatkan krouvissa, sinä tiedät, ja tää Miihkali rupesi
juottamaan siellä aivan joutomiehiä ja heittelemään rahojaan kuin
hullu. Näin Helsingin matkalla, tietäähän sen! Oli siellä kaksi
taiteilijan alkua tai mitä lievät olleet. Tää Miihkali on vähän heikko
taiteilijoille. Keitäs ne taas olivat? Sei — Sei —
— Seipi.
— Niin ja Vaskio, jolla oli päässä paitsi viinaa joku tekemätön
keksintö ja maksamaton vuokra. Ja tää Miihkali kirjoitti paikalla
shekin ja sanoi, että siin'on, poika! Ja höyryä lisää! Ja kyllä sitä
tulikin. Minä silloin sanoin minä, että top! Mitä näitä maitopartoja
voitelemaan! Jos tahdot juottaa oikeaa taiteilijaa, oikeaa neroa, niin
mennään Kuutin luo. Siinä on oikea mies. Tää vähän arasteli, mutta
tässä nyt ollaan. Tää Miihkali ihailee sinua kuin Jumalaa. Tärisee
poikaparka ihan. Onko sinulla korkkiruuvi ja laseja! Kas vaan. On
tietysti. No hei, pojat! Tuira ryyppäsi pitkän kulauksen ja alkoi
rallattaa:
"Ta-la-pakan Nikolain sen kaunihin kesän siellä linnassa olla
pitää…"
— Olepas nyt siivolla, Pekka, kielteli Kuutti. Herra Untonen ei siis
asu Helsingissä? Olette vain matkalla? kysyi hän sitten kääntyen
Untosen puoleen.
— Mie oon ain miss sattuu, miss ahväärit kulloinkin vaatii, vastasi
puhuteltu.

44. Hänen jäntevät kasvonsa muodostivat omituisen vastakohdan
raskaalle, muodottomalle ruumiille.
    "Kun lehti on puussa ja ruoho maassa
                  ja hei lillä nuori ikä…"
— Älä laula, kuoma, pyyteli Kuutti Tuiraa.
Ja Untonen kuiskutti hänen korvaansa:
— Oo toki ihmisiksi nyt, kun meitillä kerran on se suuri kunnia,
että herra runoilija suvaihtee…
— Ei tästä Kuutista ole väliä, keskeytti Tuira lyöden häntä olalle,
hän on hyvä mies ja vanha kampraatti. Mutta eihän minun tarvitse
laulaa, voinhan minä puhuakin, myönteli hän sitten hyväntahtoisesti.
Sinä, Miihkali, et tiedäkään, miten läheisiä me ollaan! Koulutovereita
ja perhe-ystäviä ja kuka ties sukulaisiakin. He he. Kuule, Kuutti, sano
suoraan, sinunko tähtesi se rouvani minut jätti? Niillä oli aina vähän
sellaista niinkuin pientä vispilänkauppaa keskenään, noilla kahdella.
Ota pois hänet, jos kelpaa, minä annan mielisti, aivan mielisti. En ole
mustasukkainen. En sinulle. En ole ansainnut niin hienoa rouvaa,
tiedän sen hyvin. Koko Suomen maassa ei ole muuta kuin kaksi
nerokasta naista. Toinen on… kuka hemmetissä se nyt onkaan… en
jaksa muistaa. No se nyt on sama. Pää-asia on, että toinen niistä on
minun rouvani, entinen rouvani. Sen todistaa vaikka tämä Miihkali,
jota rouvani myös rikastuttaa joka hetki. Eikä hän ole vain liikenero,
mutta muutenkin. Te kaksi sovitte toisillenne. Minä oikein toivoisin,
että sinä, Kuutti, olisit syy meidän eroomme.
— Ole nyt hupsimatta. Puheessasi ei ole pontta eikä perää.

45. — Hohhoo. Se olisi surullista, huokasi Tuira kulauttaen kurkkuunsa
melkein täyden vesilasillisen konjakkia. Asia on sitten vaarallisempi,
kuin mitä luulinkaan. Hän vehkeilee sitten sosialistista puoluetta
vastaan ja hän on vaarallinen vastustaja. Piru soita, jos asia onkin
niin! Mutta ei, hän ei voi, ei uskalla, hänen kävisi itsensäkin hullusti
silloin. Meillä on sittenkin ikiside toisiimme ja sosialismiin.
— Jos se side ei ole aate eikä rakkaus, on se siis joku rikos! Se
sitoo ikipätevästi. Teillä on ehkä joitakin yhteisiä konnankoukkuja
takananne, joku puoluesalaisuus, valtiollinen häväistysjuttu
puoluetarkoituksessa omallatunnollanne, pankkiryöstö tai sen
semmoinen kolttonen! pilaili Kuutti.
— Hi hii, mitä tuo Kuutti puhuu! Siinä on sitten humoristi
miehekseen. Jos joku muu puhuisi noin, joutuisi hän hirteen, mutta
kaikki tietävät, että sinä aina lasket leikkiä, ja minä sen etenkin
tiedän. Tää Oula Kuutti on aivan vaaraton mies, hyvä mies, Miihkali,
muista se, ei koske politiikkaan, ei yhtään. Siksi minäkin,
puolueakutaattori voin vapaasti olla ja puhua hänen kanssaan. Hän
on villi. Mutta taiteilija kun on, niin olkoon se hänelle suotu, Kuutti
on suuri ihminen. Hänessä ei ole mitään pientä, Miihkali! Niin, Kuutti,
jos sinä vain joskus tarvitsisit tällaisen vaivaisen madon ja
matkamiehen, tällaisen roskan apua, antaisin vaikka henkeni
puolestasi…
Tuira tuli liikutetuksi omasta jalomielisyydestään ja pyyhkieli
silmiään.
— Anna minun puhua, tenäsi hän Kuutille, joka yritti päästä väliin.
Sinä et luule, että muistan, kuinka hyvä olit minulle kerran, kun
kaikki minua sortivat. Kyllä Pekka Tuira muistaa. Voin kertoa tälle
Miihkalillekin. Minä olen torpparin poika, näes, ylioppilaskin, niin, olin

46. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com