Immune System 4th Edition Parham Test Bank

Immune System 4th Edition Parham Test Bank
Immune System 4th Edition Parham Test Bank
Immune System 4th Edition Parham Test Bank

1. Immune System 4th Edition Parham Test Bank pdf
download
https://testbankdeal.com/product/immune-system-4th-edition-
parham-test-bank/
Download more testbank from https://testbankdeal.com

2. Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Basic Immunology Functions and Disorders of the Immune
System 4th Edition Abbas Test Bank
https://testbankdeal.com/product/basic-immunology-functions-and-
disorders-of-the-immune-system-4th-edition-abbas-test-bank/
testbankdeal.com
Basic Immunology Functions And Disorders Of The Immune
System 5th Edition Abbas Test Bank
https://testbankdeal.com/product/basic-immunology-functions-and-
disorders-of-the-immune-system-5th-edition-abbas-test-bank/
testbankdeal.com
Earth System History 4th Edition Stanley Test Bank
https://testbankdeal.com/product/earth-system-history-4th-edition-
stanley-test-bank/
testbankdeal.com
Systems Engineering And Analysis 5th Edition Blanchard
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/systems-engineering-and-analysis-5th-
edition-blanchard-solutions-manual/
testbankdeal.com

3. Contemporary Marketing 3rd Edition Boone Test Bank
https://testbankdeal.com/product/contemporary-marketing-3rd-edition-
boone-test-bank/
testbankdeal.com
Geosystems An Introduction to Physical Geography 10th
Edition Christopherson Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/geosystems-an-introduction-to-
physical-geography-10th-edition-christopherson-solutions-manual/
testbankdeal.com
Automation Production Systems and Computer Integrated
Manufacturing 4th Edition Groover Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/automation-production-systems-and-
computer-integrated-manufacturing-4th-edition-groover-solutions-
manual/
testbankdeal.com
Childhood and Adolescence Voyages in Development 6th
Edition Rathus Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/childhood-and-adolescence-voyages-in-
development-6th-edition-rathus-solutions-manual/
testbankdeal.com
Introduction to Clinical Psychology 8th Edition Kramer
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-clinical-
psychology-8th-edition-kramer-test-bank/
testbankdeal.com

4. Microbiology Principles and Explorations 9th Edition Black
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/microbiology-principles-and-
explorations-9th-edition-black-test-bank/
testbankdeal.com

5. 1

THE IMMUNE SYSTEM, FOURTH EDITION
CHAPTER 7: THE DEVELOPMENT OF T
LYMPHOCYTES
© 2015 GARLAND SCIENCE


7–1 In which of the following ways does the developmental pathway of α:β T cells differ
from that of B cells? (Select all that apply.)
a. Their antigen receptors are derived from gene rearrangement processes.
b. When the first chain of the antigen receptor is produced it combines with a surrogate
chain.
c. Cells bearing self-reactive antigen receptors undergo apoptosis.
d. MHC molecules are required to facilitate progression through the developmental
pathway.
e. T cells do not rearrange their antigen-receptor genes in the bone marrow.

7–2 Which of the following cell-surface glycoproteins is characteristic of stem cells, but stops
being expressed when a cell has committed to the T-cell developmental pathway?
a. CD2
b. CD3
c. CD25
d. CD34
e. MHC class II.

7–3 Which of the following processes is not dependent on an interaction involving MHC
class I or class II molecules? (Select all that apply.)
a. positive selection of α:β T cells
b. intracellular signaling by pre-T-cell receptors
c. negative selection of αβ T cells
d. peripheral activation of mature naive T cells
e. positive selection of γ:δ T cells.

7–4 If a double-negative thymocyte has just completed a productive β-chain gene
rearrangement, which of the following describes the immediate next step in the development of
this thymocyte?
a. A pre-T-cell receptor is assembled as a superdimer.
b. Rearrangement of γ- and δ-chain genes commences.
c. Expression levels of RAG-1 and RAG-2 are elevated.
d. The linked δ-chain genes are eliminated.
e. This cell will inevitably differentiate into a committed γ:δ T cell.

7–5 All of the following cell-surface glycoproteins are expressed by double-negative
thymocytes undergoing maturation in the thymus except _____. (Select all that apply.)
a. CD2
b. CD5

6. 2

c. CD127 (IL-7 receptor)
d. CD34
e. CD1A
f. CD4.

7–6 _____ is a T-cell-specific adhesion molecule expressed before the expression of a
functional T-cell receptor while the thymocytes are still in their double-negative stage of
development.
a. CD4
b. CD8
c. CD25
d. CD2
e. CD3.

7–7 Which of the following is mismatched:
a. double-negative CD3– thymocytes: cortico-medullary junction
b. double-negative CD3– thymocytes: subcapsular zone
c. double-positive CD3+ thymocytes: cortico-medullary junction
d. cortical epithelial cells: subcapsular regions
e. dendritic cells: cortico-medullary junction.

7–8 After interaction with thymic stromal cells, _____, a glycoprotein not expressed by the
uncommitted progenitor cell is activated in developing thymocytes. (Select all that apply.)
a. CD2
b. CD34
c. CD5
d. CD127 (IL-7 receptor)
e. CD44.

7–9 Which of the following statements about Notch 1 is correct? (Select all that apply.)
a. Notch 1 is expressed on thymic epithelial cells.
b. In the absence of Notch 1 expression, T cells can complete their differentiation.
c. Notch 1 is to T-cell development as Pax-5 is to B-cell development.
d. Notch 1 contains two distinct domains, one of which is proteolytically cleaved and
becomes a transcription factor in the nucleus.
e. The extracellular domain of Notch 1 must interact with a ligand on thymic epithelium to
initiate cleavage and separation of the Notch 1 extracellular and intracellular domains.

7–10 Which of the following is the first stage of T-cell receptor gene rearrangement in α:β T
cells?
a. Vα→Dα
b. Dα →Jα
c. Vβ→ Dβ
d. Dβ→Jβ
e. Vα→Jα.

7. 3

7–11 Which of the following is the first T-cell receptor complex containing the β chain to
reach the cell surface during the development of T lymphocytes?
a. γ:β:CD3
b. β:CD3
c. α:β:CD3
d. β:CD44
e. pTα:β:CD3.

7–12 The T-cell receptor β-chain locus can undergo successive gene rearrangements to rescue
unproductive V(D)J rearrangements.
A. What aspects of gene segment rearrangement at the TCRβ locus make this possible?
B. Can the immunoglobulin heavy-chain locus, which is also composed of V, D, and J
segments, undergo successive rearrangements? If not, give the reasons for the difference.

7–13 Indicate which of the following statements is true (T) or false (F).
a. __ Immature T cells failing to successfully recombine a β-chain locus die by apoptosis.
b. __ Apoptotic T cells are ingested by medullary epithelial cells.
c. __ Allelic exclusion of the T-cell receptor α and β chains is effective; therefore, all T
cells express only one T-cell receptor on the cell surface.
d. __ T-cell receptor rearrangements have many features in common with immunoglobulin
rearrangement, including the use of the RAG-1 and RAG-2 genes.
e. __ The expression of the pre-T-cell receptor is required in order to halt β-, γ-, and δ-chain
rearrangements.

7–14 Genetic deficiencies in all of the following would impair the development of a fully
functional T-cell repertoire except
a. RAG-1 or RAG-2
b. Notch1
c. Pax-5
d. IL-7 receptor (CD127)
e. TAP-1 or TAP-2.

7–15
A. What is Notch1?
B. Which cells express the ligand of Notch1?
C. How does the interaction between Notch1 and its ligand mediate T-cell development?

7–16 There are many parallels between the development of B cells and T cells. Identify the
incorrectly matched counterpart in B cells (left) versus T cells (right).
a. VpreBλ5: pTα
b. Igα/Igβ:CD3
c. Pax-5: FoxP3
d. multiple κ and λ light-chain gene rearrangements: multiple α-chain gene rearrangements.

7–17 _______ of thymocytes is necessary to produce a T-cell repertoire capable of interacting
with self-MHC molecules.

8. 4

a. positive selection
b. negative selection
c. apoptosis
d. receptor editing
e. isotype switching.

7–18 Which of the following statements are true of a T cell that expresses two α chains (and
thus two different T-cell receptors) as a result of ineffective allelic exclusion of the α chain
during rearrangement? (Select all that apply.)
a. Engaging either of the T-cell receptors on MHC molecules of the thymic epithelium will
result in positive selection.
b. One of the T-cell receptors will be functional while the other will most probably be non-
functional.
c. If either T-cell receptor binds strongly to self-peptides presented by self-MHC molecules,
the thymocyte will be negatively selected.
d. One of the T-cell receptors may be autoreactive but escape negative selection because its
peptide antigen is present in tissues other than the thymus.
e. Subsequent gene rearrangements may give rise to a γ:δ T-cell receptor.

7–19 Once a thymocyte has productively rearranged a β-chain gene, which of these event(s)
can occur subsequently? (Select all that apply.)
a. β binds to pTα and is expressed on the cell surface with the CD3 complex and ζ chain.
b. Rearrangement of β-, γ-, and δ-chain genes ceases as a result of the suppression of
expression of RAG-1 and RAG-2.
c. The pre-T cell proliferates and produces a clone of cells all expressing an identical β
chain.
d. Expression of CD34 and CD2 gives rise to double-positive thymocytes.
e. α-, γ-, and δ-chain loci rearrange simultaneously.

7–20 Which of the following statements regarding positive selection is correct?
a. All subsets of developing T cells undergo positive selection before export to the
peripheral circulation.
b. T-cell receptor editing is linked to the process of positive selection.
c. Positive selection results in the production of T cells bearing T-cell receptors that have
the capacity to interact with all allotypes of MHC class I and class II molecules, and not just
those of the individual.
d. Positive selection ensures that autoreactive T cells are rendered non-responsive.
e. If there is a genetic defect in AIRE, then T-cell development is arrested as positive
selection commences.

7–21 Thymocytes that are not positively selected
a. undergo genetic reprogramming and differentiate into a different cell type
b. are exported to the periphery, where they are phagocytosed by macrophages
c. make up about 98% of developing thymocytes and die by apoptosis in the thymic cortex
d. are eliminated because of their reactivity with self antigens
e. try out different β chains to acquire reactivity with self-MHC molecules.

9. 5


7–22 If the process of positive selection did not occur, then
a. a condition resembling immune dysregulation, polyendocrinopathy, enteropathy, X-
linked syndrome (IPEX) would develop
b. a condition resembling autoimmune polyendocrinopathy–candidiasis–ectodermal
dystrophy (APECED) would develop
c. naive T cells would be unable to undergo differentiation in secondary lymphoid tissues
d. malignant transformation would be more likely because of the accumulation of multiple
mutations
e. only a very small percentage of circulating T lymphocytes would be able to become
activated.

7–23 Immediately after positive selection
a. the thymocyte reaches maturity and is exported to the periphery
b. RAG proteins are degraded and are no longer synthesized
c. receptor editing commences to eliminate reactivity against self antigens
d. the developing thymocyte acquires a double-negative phenotype
e. expression of pTα is repressed.

7–24 Allelic exclusion occurs for all of the following except
a. T-cell receptor α genes
b. T-cell receptor β genes
c. B-cell receptor heavy-chain genes
d. B-cell receptor κ-chain genes
e. B-cell receptor λ-chain genes.

7–25
A. Explain two ways in which the expression and processing of self antigens in thymic
epithelium differs from the expression and processing of self antigens outside the thymus.
B. In what way is the thymic situation advantageous for the purposes of negative selection?

7–26 Autoimmune polyendocrinopathy–candidiasis–ectodermal dystrophy (APECED) is
caused by a defect in
a. cathepsin L
b. a transcription factor that regulates tissue-specific gene expression in the thymus
c. the production of regulatory CD4 T cells
d. FoxP3
e. T-cell receptor gene rearrangement.

7–27 Identify which of the following describes how antigen processing and presentation of self
antigens by thymic epithelial cells differs from that of antigen-presenting cells in peripheral
tissues. (Select all that apply.)
a. Thymic epithelium expresses MHC class I molecules but not MHC class II molecules.
b. Thymic epithelium uses cathepsin L for proteolytic degradation of self proteins.
c. Thymic epithelium expresses MHC class II molecules but not MHC class I molecules.

10. 6

d. Thymic epithelium uses the transcription factor AIRE to activate thymic expression of
tissue-specific genes.
e. Thymic epithelium expresses transcription repressor protein FoxP3.

7–28 Match the immunodeficiency in Column A with its corresponding cause or consequence
in Column B.

Column A Column B
___a. IL-7 receptor deficiency 1. absence of functional AIRE
___b. DiGeorge syndrome

2. absence of functional MHC class I or
MHC class II molecules
___c. IPEX 3. absence of T cells because of signaling
defects by thymic stromal ells
___d. Bare lymphocyte syndrome 4. absence of functional FoxP3
___e. APECED

5. absence of T cells due to absence of
thymus


7–29 All of the following types of protein are processed and presented by macrophages in the
thymus except _____ proteins.
a. tissue-specific
b. soluble proteins from extracellular fluids
c. ubiquitous proteins
d. proteins made by macrophages
e. proteins derived from other cells that macrophages phagocytose.

7–30 Healthy individuals have approximately ____ of CD4 T cells compared with CD8 T cells.
a. one quarter the number
b. half the number
c. equal numbers
d. twice the number
e. four times the number

7–31 The surrogate light chain operating during pre-B-cell development is made up of
VpreB:λ. Its expression with μ on the pre-B-cell surface is an important checkpoint in B-cell
maturation. Name the T-cell analog of VpreB:λ5 and discuss how it is functionally similar.

7–32 Double-negative thymocytes initiate rearrangement at the _____ locus (loci) before all
other T-cell receptor genes.
a. γ and δ
b. β
c. α and β
d. α, γ, and δ
e. β, γ, and δ.

7–33 The function of negative selection of thymocytes in the thymus is to eliminate

11. 7

a. single-positive thymocytes
b. double-positive thymocytes
c. alloreactive thymocytes
d. autoreactive thymocytes
e. apoptotic thymocytes.

7–34 In T cells, allelic exclusion of the α-chain locus is relatively ineffective, resulting in the
production of some T cells with two T-cell receptors of differing antigen specificity on their cell
surface.
A. Will both these receptors have to pass positive selection for the cell to survive? Explain
your answer.
B. Will both receptors have to pass negative selection for the cell to survive? Explain your
answer.
C. Is there a potential problem in having T cells with dual specificity surviving these
selection processes and being exported to the periphery?

7–35 Mature B cells undergo somatic hypermutation after activation, which, after affinity
maturation, results in the production of antibody with a higher affinity for antigen than in the
primary antibody response. Suggest some reasons why T cells have not evolved the same
capacity.

7–36 MHC class II deficiency is inherited as an autosomal recessive trait and involves a defect
in the coordination of transcription factors involved in regulating the expression of all MHC
class II genes (HLA-DP, HLA-DQ, and HLA-DR).
A. What is the effect of MHC class II deficiency?
B. Explain why hypogammaglobulinemia is associated with this deficiency.

7–37 As we age, our thymus shrinks, or atrophies, by a process called involution, yet T-cell
immunity is still functional in old age.
A. Explain how T-cell numbers in the periphery remain constant in the absence of continual
replenishment from the thymus.
B. How does this differ from the maintenance of the B-cell repertoire?

7–38
A. What is the role of regulatory CD4 T cells (Treg)?
B. How can Treg be distinguished from other non-regulatory CD4 T cells?

7–39 Which of the following statements is correct?
a. In adults the mature T-cell repertoire is self-renewing and long-lived and does not require
a thymus for the provision of new T cells.
b. T cells and B cells are both short-lived cells and require continual replenishment from
primary lymphoid organs.
c. The human thymus is not fully functional until age 30, at which time it begins to shrink
and atrophy.
d. In DiGeorge syndrome the bone marrow takes over the function of the thymus and
produces mature peripheral T cells.

12. 8

e. None of the above statements is correct.

7–40 Individuals with a defective autoimmune regulator gene (AIRE) exhibit
a. DiGeorge syndrome
b. autoimmune polyendocrinopathy–candidiasis–ectodermal dystrophy (APECED)
c. severe combined immunodeficiency (SCID)
d. MHC class I deficiency
e. MHC class II deficiency.

7–41 Giulia McGettigan was born full term with a malformed jaw, cleft palate, a ventricular
septal defect, and hypocalcemia. Within 48 hours of birth she developed muscle tetany,
convulsions, tachypnea, and a systolic murmur. A chest X-ray showed an enlarged heart and the
absence of a thymic shadow. Blood tests showed severely depleted levels of CD4 and CD8 T
cells; B-cell numbers were low but within normal range. Parathyroid hormone was undetectable.
Fluorescence in situ hybridization of the buccal mucosa revealed a small deletion in the long arm
of chromosome 22. Giulia failed to thrive and battled chronic diarrhea and opportunistic
infections, including oral candidiasis and Pneumocystis jirovecii, the latter infection causing her
death. Giulia most probably had which of the following immunodeficiency diseases?
a. AIDS
b. DiGeorge syndrome
c. bare lymphocyte syndrome
d. chronic granulomatous disease
e. hyper IgM syndrome.

7–42 The human thymus begins to degenerate as early as one year after birth. This process is
called ______ and is marked by the accumulation of ___ once occupied by thymocytes.
a. thymectomy; dendritic cells
b. involution; fat
c. differentiation; γ:δ T cells
d. negative selection; γ:δ T cells
e. involution; thymic stroma.

7–43
A. What is immunological tolerance?
B. What is the general name for the antigens against which the immune system is normally
tolerant?


ANSWERS
7–1 d, e

7–2 d

7–3 b, e

7–4 a

13. 9


7–5 d, f

7–6 d

7–7 a

7–8 a, c, d

7–9 c, d, e

7–10 d

7–11 e

7–12
A. Successive gene rearrangement is possible at a TCRβ locus because there are two sets of
D, J, and C gene segments downstream of the cluster of V gene segments:
(Vβ)n…Dβ1…(Jβ1)n…Cβ1…Dβ2…(Jβ2)n…Cβ2. If a first rearrangement involving Dβ1 and a Jβ1
segment is unproductive, an upstream V gene segment can rearrange to the second D gene
segment and an associated J segment. If this is unproductive, no more rearrangements can be
made.
B. The answer is no. The heavy-chain locus has the following configuration: (V)n-
heptamer…23 spacer…nonamer…nonamer…12 spacer… heptamer-(D)n-heptamer…12
spacer…nonamer…nonamer… 23 spacer…heptamer (J)n…Cμ. After the first DJ rearrangement,
the intervening D segments between the chosen D and J will be deleted. After VDJ
rearrangement, the D segments that lie between the chosen V and DJ will be deleted. Therefore,
no unrearranged D segments remain after these two rearrangement events. V and J cannot
rearrange directly because the recombination signal sequences are not paired appropriately and
do not follow the 23/12 rule; rather, they both contain 23-bp spacers in their recombination
signal sequences. Successive gene rearrangement is thus not possible at a heavy-chain locus.

7–13 a—F; b—F; c—F; d—T; e—T

7–14 c

7–15
A. Notch1 is a membrane-bound receptor found on thymocytes that participates in the
regulation of early T-cell development.
B. Its ligand (Notch ligand) is a membrane-bound protein on the surface of thymic epithelial
cells.
C. After binding of the extracellular domain of Notch1 to the extracellular portion of Notch
ligand, the intracellular domain of Notch1 is released by proteolysis and subsequently
translocates to the nucleus. In the thymocyte nucleus, this domain forms a transcription factor
complex that displaces repressor proteins from genes involved in T-cell development and
initiates transcription of these genes by recruiting transcription activator proteins.

14. 10


7–16 c

7–17 a

7–18 a, b, c, d

7–19 a, b, c, e

7–20 b

7–21 c

7–22 e

7–23 b

7–24 a

7–25
A. (i) As well as expressing their own thymus-specific self antigens, medullary epithelial
cells in the thymus produce a transcription factor called autoimmune regulator (AIRE), which
causes several hundred genes normally expressed in other tissues to be expressed in these cells.
The proteins can then be processed to form self peptides that will be presented by MHC class I
molecules. (ii) The thymic epithelium uses different proteases for self-protein degradation;
cathepsin L is used for peptide production instead of cathepsin S, which is used by other cell
types.
B. Generating a more comprehensive repertoire of self peptides in the thymus increases the
types of potentially autoreactive T cell that are removed from the peripheral T-cell repertoire
during negative selection.

7–26 b

7–27 b, d

7–28 a—3; b—5; c—4; d—2; e—1

7–29 a

7–30 d

7–31 The analog of VpreB:λ5 in developing T cells is the protein preTα(pTα), which combines
with the T-cell receptor β chain, the first of the two T-cell receptor chains to be expressed, to
form the pre-T-cell receptor. The β chain, like the immunoglobulin heavy chain, contains V, D,
and J segments. pTα also binds CD3 and ζ components to this complex, and the assembly of the
complete complex induces T-cell proliferation and the cessation of rearrangement at the TCRβ

15. 11

loci (leading to allelic exclusion). Formation of the analogous pre-B-cell receptor complex of
VpreB:λ5 and heavy chain with Igα and Igβ in B cells similarly prevents further rearrangement
of the heavy-chain loci.

7–32 e

7–33 d

7–34
A. Only one of the receptors will have to be positively selected for the cell to get the
survival signals necessary for it to pass on to the next stage. Even if the other receptor does not
react with self MHC this will have no effect on the cell.
B. In contrast, both receptors will have to pass the negative selection test for the T cell to
survive, because if only one of them fails it, the cell will die.
C. Yes. Imagine this situation. The T cell with dual specificity could be activated
appropriately during a genuine infection by a professional antigen-presenting cell plus foreign
antigen 1 using T-cell receptor 1. But that same T cell, because it is now an activated effector T
cell, would also be able to respond to a second peptide, which might be a self peptide, using T-
cell receptor 2, without requiring the co-stimulatory signals that only professional antigen-
presenting cells deliver. Thus it could cause a reaction against a self tissue, either directly, if it is
a CD8 cytotoxic T cell, or indirectly, if it is a CD4 T cell, by activating potentially autoreactive
B cells.
Furthermore, interferon-γ produced in the response against foreign antigen 1 could
activate nonprofessional antigen-presenting cells nearby, inducing the expression of MHC class
II with presentation of the self peptide above. Effector T cells with T-cell receptor 2 could make
an autoimmune response against it.

7–35 Because T cells drive almost all immune responses, once they have been activated their
receptors must continue to recognize the exact complex of foreign antigen and MHC molecule
(which does not itself change) that activated them. Because of this requirement for dual
recognition (MHC restriction), somatic hypermutation would be more likely than not to change
the T-cell receptor to make it unable to recognize either the peptide or the MHC molecule, or the
combination of both, thus rendering it unable to give help to B cells or to attack infected cells.
This would destroy both the primary immune response and the development of immunity. Even
changes that simply increased the affinity of the T cell for its antigen would have no real
advantage, because it would not make the immune response any stronger or improve
immunological memory in the same way that affinity maturation of B cells does. Also, if somatic
hypermutation changed the specificity of the T-cell receptor so that it now recognized a self
peptide, this could result in an autoimmune reaction. These considerations do not apply to B
cells, because they require T-cell help to produce antibody and will only receive it if their B-cell
receptor still recognizes the original antigen.

7–36
A. MHC class II deficiency affects the development of CD4 T cells in the thymus. If the
thymic epithelium lacks MHC class II, positive selection of CD4 T cells will not take place. CD8
T cells are not affected because MHC class I expression is unaffected by this defect.

16. 12

B. To produce antibody, B cells require T-cell help in the form of cytokines produced by
CD4 TH2 cells. Low immunoglobulin levels (hypogammaglobulinemia) in MHC class II
deficiency are attributed to the inability of B cells to proliferate and differentiate into plasma
cells in the absence of TH2 cytokines.

7–37
A. After thymic atrophy or thymectomy, T cells in the periphery self-renew by cell division
and are long lived.
B. B cells are short lived and replenish from immature precursors derived from the bone
marrow.

7–38
A. Treg suppress the proliferation of naive autoreactive CD4 T cells by secreting inhibitory
cytokines. This inhibitory action requires that both the Treg and the other CD4 T cell are
interacting with the same antigen-presenting cell.
B. Unlike non-regulatory CD4 T cells, Treg express CD25 on the cell surface and the FoxP3
transcriptional repressor protein.

7–39 a

7–40 b

7–41 Rationale: The correct answer is b. Depletion of T cells, but not of B cells, and the
absence of a thymic shadow on the X-ray are critical clues. Development of both CD8 and CD4
T cells is affected in this patient because the thymus is the primary lymphoid organ required for
T-cell development. Bare lymphocyte syndrome affects either CD8 (type I) or CD4 (type II), but
not both. Although patients without a thymus succumb to infections also common in individuals
with AIDS, this option can be ruled out because Giulia lacks CD8 T cells, a condition not seen in
AIDS patients. Chronic granulomatous disease is a defect of neutrophil, not T-cell, function.

7–42 b

7–43
A. Immunological tolerance is the mechanism that operates to ensure that lymphocytes do
not contain antigen receptors specific for host components. This is achieved through a process
involving the removal of self-reactive T and B cells called negative selection. Both T and B cells
are removed by apoptosis after the engagement of T-cell receptors and immunoglobulins,
respectively, if the interaction with their ligands is especially strong. The consequence is the
removal of autoreactive lymphocytes that could cause damage to healthy, uninfected cells and
tissues.
B. Self antigens.

17. Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

18. minkäänlaista työtä ja olin melkein kadottanut kaiken toivon ja
valmistautunut kuolemaan.
— Jumalan tähden! huudahti vieras kauhuissaan.
— Oh, kaikki on hyvin, sanoi Samuel. En ole sitä niin ihmeenä
pitänyt.
Vieras katseli häntä ihmetellen. Samuel vastasi katseeseen. Hän oli
utelias tietämään, kenen oli pelastanut. Vieras näytti olevan
nuorukainen vuoden tai korkeintaan pari häntä vanhempi. Hänen
kasvonsa olivat taas saaneet värinsä, ja Samuelista tuntui, että hän
oli kaunein ihminen, mitä Samuel milloinkaan oli nähnyt. Vieraan
kasvot olivat avoimet ja ujostelemattomat, silmänsä säihkyvät ja
tukkansa kauniin vaalea kuin naisella. Hänellä oli urheilupuku:
punainen silkkipaita ja flanellivaatteet, kaikki sellaista, jonka Samuel
aina oli tottunut asettamaan yhteyteen hyvän aseman ja rikkauden
kanssa. Hevonenkin oli jalorotuinen, ja ajoneuvot kummipyörineen ja
hopeakoristeisine siloineen lisäsivät varustusten kalleutta. Samuel
iloitsi siitä, sillä ne osoittivat, että hän oli pelastanut ihmisen, jolla oli
merkitystä jonkun onnellisen ja "soveltuvan" henkilön.
— Kun tunnette kykenevänne, niin olkaa hyvä ja tulkaa pitelemään
hevosta, sanoi nuorukainen, että minä saan solmia ohjaksen kiinni.
Sitten vien teidät takaisin kaupunkiin ja hankin teille jotakin
syötävää.
— Ei, ei! sanoi Samuel. Älkää vaivatko itseänne. Näin on hyvä.
— Vait'! huudahti mies. Luuletteko todellakin, etten palkitsisi teitä
mitenkään?

19. — En ajatellut…
— Heittäkää pois sellaiset ajatukset! huudahti vieras. Hankin teille
työtä, niin että pääsette kunnolliseen alkuun.
Hankittaisiinko hänelle työtä! Samuelin sydän alkoi tykyttää
kiivaasti. Hetkeen aikaan ei hän ymmärtänyt, miltä kannalta ottaisi
lupauksen, kuinka se sopisi hänen uuteen oppiinsa. Mutta
varmaankin oli oikein, että hän otti vastaan työtä. Hän oli sen
ansainnut. Vaikkapa joku toinen saisi väistyä — silloinkin, sillä hän oli
näyttänyt kuuluvansa soveltuviin. Hän oli voittanut taistelussa.
Hänellä oli sija onnistuneitten joukossa ja hän voi auttaa Sofiaa ja
tämän äitiä.
Hän nousi reippaasti pitelemään hevosta.
— Luuletteko voivanne sitä ohjata? kysyi hän.
— Enköhän. Ainakin koetan.
Hän nousi vaunuihin tarttuen ohjaksiin.
— Tulkaa nyt! kehoitti hän. Samuel hyppäsi vaunuihin, ja matka
sujui hyvää vauhtia takaisin kaupunkiin.
— Mikä on nimenne? kysyi vieras, ja Samuel sanoi nimensä. Hän
kertoi myös, mistä tuli ja mitä hänelle oli tapahtunut. Erittäinkin
kertoi hän, kuinka oli ollut vangittuna, sillä hän ei tahtonut peittää
mitään. Mutta hänen seuralaisensa kutsui sitä vaan "pirulliseksi
väkivallaksi".
— Mihin oli aikomuksenne nyt mennä? kysyi hän.

20. — Tulin juuri professori Stewart'in luota, vastasi Samuel.
— Mitä! Ukko Stewin? Kuinka olette tullut tutuksi hänen kanssaan.
— Hän oli läsnä poliisioikeudessa ja sanoi voivansa hankkia minulle
työtä, mutta sitten hän huomasikin, ettei voinut. Tunnetteko hänet?
— Tottakai, hän oli opettajana yliopistossa.
— Oh, oletteko yliopistossa?
— Olin siellä ennen — isäni kuolemaan asti. Silloin jätin yliopiston.
Vihaan opintoja.
Samuel oli äärimmilleen ymmällä.
— Otaksun, ettette tarvitse opinnoita, sanoi hän sitten.
— En, sanoi vieras. Isäni ajatteli samoin kuin ukko Stew, mutta
minut hän aivan väsytti. Mitä te piditte hänestä?
— Niin, nähkääs, sanoi Samuel, minä en ole yhtä onnellisessa
asemassa kuin te. Mielestäni kertoi hän minulle mitä ihmeellisimpiä
asioita.
— Mitä hän sitten sanoi?
— Hän selitteli mistä se johtuu, että minä olen ilman työtä.
Mailmassa on liian paljon ihmisiä, hän sanoi, ja minä kuulun niihin,
jotka eivät ole soveltuvia, kuten hän sanoi. Minä olin epäonnistunut
olemisen taistelussa, ja siksi minun täytyy tulla syrjäytetyksi, sanoi
hän.

21. — Oh, saakeli, sanoiko hän todella niin! huudahti vieras. Samuel
toivoi, ettei nuorukainen olisi käyttänyt niin paljon sopimattomia
sanoja, mutta hän otaksui, että tämäkin kuului niitten etuoikeuksiin,
joilla tässä mailmassa oli onni mukanaan.
— Olin hänelle hyvin kiitollinen, jatkoi Samuel, sillä en ollut sitä
asiaa ennen ymmärtänyt. Mutta kun opin ymmärtämään että se
tapahtui ihmissuvun hyväksi, niin en sitä enään ottanut niinkään
raskaalta kannalta.
Hänen seuralaisensa heitti häneen syrjäsilmäyksen.
— Oh saakeli! huudahti hän.
Väittelin hänen kanssaan sekä kauvan että hyvin. Koetin hänet
saada ymmärtämään, että hänen pitäisi lähteä opettamaan kansaa.
Täällä Lockmanvillessä on tuhansittain nälkää näkeviä ihmisiä. Ja
tekisikö teidän mielenne nähdä nälkää tietämättä siihen syytä?
— En, en luulisi, että tahtoisin, vastasi toinen tarkastellen taas
seuralaistaan.
Mutta nyt keskustelu taas keskeytyi. He olivat juuri tulleet komean
ristikkoportin luo, joka kantoi nimeä Fairview.
Samuelin hämmästykseksi ajettiin siitä sisälle.
— Minne menette? kysyi hän.
— Kotiin.
Samuel tarkasteli hänelle jo tuttua lehtokujaa mahtavine
jalavineen, ruohokenttineen ja visertävine lintuineen.

22. — Täälläkin minä kävin työtä etsimässä. Mutta minut ajettiin pois.
— Oh saakeli! huudahti toinen. Mutta nyt ei teitä tulla ajamaan
pois.
Syntyi hetken hiljaisuus.
— Ette ole maininneet nimeänne, huomautti Samuel yhtäkkiä.
— Luulin että sen arvaisitte, sanoi nuori mies nauraen.
— Kuinka minä voisin arvata?
— No, ettekö sitten tiedä, kenen tämä talo on?
— En, sanoi Samuel.
— Se on Lockmanin. Samuel oli kadottamaisillaan tajuntansa ja
tarttui kiinni vaunun istuimeen.
— Lockmanin! huudahti hän läähättäen, Lockmanin!
Hän tuijotti edessään olevaa suurta rakennusta, leveitä portteja ja
lumivalkeita pilareita. Hän tuskin voi uskoa korviaan.
— Minä olen vanhan Lockmanin poika, lisäsi vieras ystävällisesti.
Nimeni on Albert, ja minua kutsutaan Pertiksi.
IX. Rohkean työn palkinto.

23. Oikein ymmärtääksemme sen voimakkaan vaikutuksen, minkä
tämä ilmoitus teki Samueliin, täytyy muistaa hänen mielentilansa.
Hän etsi kaikin voimin etevintä, ja eräs viisas mies oli hänelle
ilmoittanut ne merkit, joista tämän ominaisuuden voi parhaiten
tuntea. Ja "olemassaolon taistelussa" oli vanhaa Lockmania
onnestanut paremmin kuin ketään muuta ihmistä, josta Samuel oli
kuullut. Hän omisti suuren lasitehtaan Lockmanvillessä ja monta
muuta muualla mailmassa. Hän omisti raitiotiet, kaasutehtaan ja
vesijohtolaitoksen. Kaupungille annettiin hänen nimensä ja
yliopistolle samaten. Jo monet vuodet oli hän hallinnut koko
kaupunkia, niin sanoi Fienngan. Ja tuossa oli hänen kotinsa — linna,
joka kelpaisi vaikka kuninkaalle. Kuinka suuren olikaan sellaisen
miehen etevyyden täytynyt olla! Ja mitä hyvää olikaan hänen
täytynyt tehdä mailmalle, kun hänet palkittiin tuollaisella vallalla ja
kunnialla.
Ja tässä oli hänen poikansa, nuori mies, jonka ulkonäkö
täydellisesti vastasi Samuelin odotuksia, syntyperältään todellinen
prinssi, mutta kuitenkin ystävällinen, avomielinen ja vaatimaton.
Hänelle olivat kaikki nämä hyveet ja etevät ominaisuudet tulleet
perintönä ja myöskin rikkaus ja valta ikäänkuin sen merkiksi. Ja nyt
oli eräällä tietämättömällä poikaisella ollut onni pelastaa tämän
erinomaisen olennon henki. Tällä pojalla oli mahdollisuus saada asua
hänen luonaan ja palvella häntä, luoda silmäys hänen elämäänsä ja
hankkia tietoonsa hänen etevämmyytensä salaisuus. Samuel sai
kyyneleet silmiinsä tätä ajatellessaan.
He pysähtyivät linnan eteen, ja ratsupalvelija kiiruhti esiin.
— Phillips, sanoi nuori Lockman, katsos näitä ohjaksia!
Ratsupalvelija tuijotti ihmeissään.

24. — Näytä nämä Sandersonnille, jatkoi isäntä, ja kysy, enkö minä
valjaistani maksa niin paljon, että kannattaa antaa parempaakin
tavaraa, kuin tuollaista roskaa.
— Kyllä, sir, vastasi palvelija.
He nousivat ja kulkivat leveän pylväskäytävän lävitse, joka oli
täynnä nojatuoleja, pöytiä ja mattoja. Eteissalissa oli virkapukuinen
palvelija.
— Peters, sanoi nuori mies, tämä on Samuel Prescott. Olin vähän
pulassa hevoseni kanssa ja hän auttoi minua. Hän ei tänään ole
mitään syönyt, tahdon, että hän saa kelpo aterian.
— Kyllä, sir, sanoi Peters. Minne laitan ruuan, sir?
— Aamuhuoneeseen. Odotamme siellä. Mutta muista, rikas ateria.
— Kyllä, sir, sanoi Peters poistuen.
Sillä aikaa oli Samuelilla tilaisuus silmäillä ympärilleen. Milloinkaan
ei hän ollut kuullut eikä uneksinut tällaisesta komeudesta. Se oli
häikäisevä, uskomaton! Suuri huone ulettui rakennuksen kattoon
saakka. Siinä oli leveät marmoriportaat ja valtavan suuri
marmoriuuni sekä talo suihkulähteineen ja mitä komeimpine
palmuineen ja kukkineen. Ja molemmilla sivuilla oli joukko huoneita
tauluineen, seinäkoristeineen ja huonekaluineen, jotka Samuelin
mielestä olivat puhdasta kultaa.
Tule, kehoitti hänen seuralaisensa, ja he astelivat portaita ylös.
Mutta he eivät olleet päässeet pitemmälle kuin puolitiehen, kun
Samuel hämmästyksestä sanatonna pysähtyi erään taulun eteen.

25. Tätä taulua ei tarvitse kuvata seikkaperäisesti, olkoon vaan sanottu,
että se esitti aivan alastonta naista luonnollisessa suuruudessa ja
ettei Samuel koskaan ollut sellaista nähnyt. Päästyään taulun lähelle,
loi Samuel silmänsä maahan.
He kulkivat muuatta käytävää pitkin ja tulivat erääseen
häikäisevän kauniiseen huoneeseen. Se oli kokonaan verhottu
valkealla satiinikankaalla, etuseinä oli pelkästä lasista ja antoi
leveälle parvekkeelle; siellä oli kukkia ja laululintuja ja seinillä mitä
kauneimpia maalauksia.
Nuori Lockman heittäytyi nojatuoliin ja alkoi kuulustella
seuralaistaan. Hän tahtoi keskustelusta "ukko Stewin" kanssa tietää
kaiken, ja kun hän oli arvannut Samuelin käsityksen hänestä
itsestään, taivutti hän Samuelin puhumaan siitä, minkä Samuel
erittäin vilpittömästi tekikin.
— Te olisitte erinomainen hovinarriksi, huomautti Lockman, kun
Samuel oli lopettanut; mutta tämä ei noihin sanoihin kiinnittänyt
huomiota.
Pöydän kattaja tuli tuoden ruokia suurella tarjottimella, ja häntä
seurasi toinen palvelija, joka kantoi pöytää, ja vielä kolmas
auttajana. Mikä paljous hopeakaluja!
— Alkakaappa toimeen, kehoitti isäntä, ja kun hän arvasi
vieraansa mielialan, lisäsi hän: teidän ei tarvitse jäädä tarjoomaan,
Peters.
Suureksi helpoitukseksi Samuelille menivät palvelijat tiehensä.

26. — Älkää antako minun häiritä itseänne, sanoi Lockman nauraen, ja
jos jotakin haluatte kysyä, niin antakaa vaan kuulua.
Samuel söi hyviä ruokia kelpo ruokahalulla. Kun hän viimeinkin oli
lopettanut, virkkoi nuori Lockman:
— Otaksun, että haluatte tarkastella taloa.
— Kyllä se olisi hauskaa, vastasi Samuel.
— Tulkaa sitten mukaan, niin näytän sen teille — jos nimittäin
tunnette voivanne kävellä heti ruuan päälle.
Ruoka ei vähintäkään estänyt Samuelia, ja he lähtivät kävelemään.
Nuorukainen tapasi nyt olemassaolon mahdollisuuksien uuden
ilmenemismuodon.
— Isäni on tämän kaiken luonut, sanoi nuori. Lockman. Hän luuli,
että minä olisin innostunut maanviljelykseen.
— No, ettekö sitten ole? kysyi Samuel.
— En juuri, vastasi nuori mies välinpitämättömästi.
He menivät katsomaan hevosia, jotka asuivat omassa
palatsissaan. Siellä oli lukemattomia pilttuita, ajorata ja äärettömän
suuri aidattu paikka.
— Jos olette huvitettu hevosista, niin laitan, että saatte jotakin
tehtävää täällä, jatkoi Lockman.
— Kiitän sydämellisesti, sanoi nuorukainen, tuntien itsensä
ylenmäärin onnelliseksi. Se on erinomaista!

27. Hän olisi kulkenut vaikka koko päivän katselemassa ja
ihmettelemässä talon monipuolisia laitoksia, mutta hänen isäntänsä
oli nyt väsynyt ja palasi takaisin asuinhuoneisiin.
— Onko aika syödä. Eikö teidän taas ole nälkä?
He tulivat jälleen pilarisaliin ja istuutuivat. Yhtäkkiä kuulivat he
hevoskavioitten kapsetta ja katsahtivat ulos.
— Kas tuossa tulee Glad! huudahti isäntä.
Hevonen juoksi kiivasta vauhtia mäkeä ylös. Ratsastaja istui
hajareisin, niin ettei Samuel heti tuntenut häntä naiseksi. Vasta kun
hän näki ratsastajan viittaavan kädellään ja kuuli hänen huutavan, oli
hän siitä varma.
Nainen pysähdytti hevosensa, ja hänen seurassaan ollut
ratsupalvelija otti ohjakset, minkä jälkeen nainen astui pilarisaliin,
pysähtyi ja katseli nuorukaisia. Hän oli nuori ja erinomaisen kaunis.
Hän hengitti nopeasti, tukka oli valahtanut otsalle, poskilla oli terve
puna, ja Samuel päätteli, että hän oli kaunein olento, minkä Samuel
oli elämässään nähnyt. Samuel tuijotti kuin lumottuna, hän ei
milloinkaan ollut edes uneksinut, että mailmassa voi olla mitään niin
ihmeellisen ihanaa. Hehkuvassa ihastuksessaan ymmärsi hän, kuka
hänen edessään seisoi: se oli näitten korkeampien sukujen naispuoli,
se oli etevä, kaikkia hallitseva nainen.
— Hyvää päivää, Pertti, sanoi hän.
— Hyvää päivää, vastasi nuorukainen esitellen: serkkuni miss
Wygant
— Samuel Prescott.

28. Tyttö tervehti kevyesti ja kiinnittäen Samueliin katseen, joka sisälsi
yhtäpaljon uteliaisuutta kuin ylpeyttä. Hän oli ruskeasilmäinen ja
mustatukkainen, kasvonpiirteensä olivat miellyttävät, liikkeensä
sulavat ja nopeat. Vilkkautta oli hänen olennossaan; katse oli nopea
ja ääni käskevä. Ensi katseesta näkyi, että hän oli tottunut
käskemään, kärsimätön ja seikkailuhaluinen, kiihkeä ja ylpeä.
— Minulla on ollut seikkailu, sanoi hänen serkkunsa selittäen.
Samuel on pelastanut henkeni.
Samuel tunsi yliluonnollista onnea nähdessään tytön silmissä
pikaisen, osaaottavan silmäyksen.
— Mitä sanotkaan! huudahti tyttö.
— Spitfire pillastui, kun olin sillä ajamassa.
— Se ei voi olla mahdollista, Pertti!
— Olipahan vaan! Ohjas katkesi. Se lähti laukkaamaan heti puiston
portin ulkopuolella ja juoksi sitten runsaasti puolen penikulmaa.
— Pertti! huudahti nuori tyttö. Ja kuinka sitten kävi?
— Samuel pysähdytti sen. — Miten?
— Se oli loistava urotyö, Glad — rohkein työ, mitä minä
milloinkaan olen nähnyt. Hän syöksyi esiin, tarttui suitsiin riippuen
kiinni niissä. Aivan varmasti hän pelasti elämäni.
Samuel, joka hämillään oli punastunut, tunsi nuoren tytön
innokkaasta osanotosta mitä syvintä riemua.

29. — Niin kauniisti, niin jalosti tehty! huudahti tyttö. Uskallanko
kysyä, mistä te olette?
— Hän on aivan äskettäin tullut kotiseudultaan maalta, sanoi
Lockman. Hän oli matkalla New-Yorkiin raivaamaan itselleen uraa. Ja
ajatteles, Glad, tiellä hän joutui ryöstön uhriksi ja oli käynyt
kaupungissa kyselemässä työtä ja oli kuolemaisillaan nälkään.
— Mitä sanotkaan! huudahti tyttö ihmeissään.
Hän otti tuolin ja kehoitti Samuelia istumaan hänen eteensä.
— Kertokaa minulle kaikki seikkailunne! sanoi hän, alkaen
kuulustella Samuelia.
Samuel raukka oli kuin todistaja syyttäjän käsissä, hän hämmästyi
ja pelästyi auttamattomasti. Mutta tyttö ei siitä välittänyt.
Lakkaamatta hän jatkoi kyselyjään, kunnes Samuelin koko elämä oli
paljastunut.
Mutta viimein he kyllästyivät häneen ja alkoivat puhua tanssiaisista
ja tenniskilpailuista, joihin heidän piti ottaa osaa. Samuelilla oli nyt
tilaisuus katsella miss Wygantia ja antaa silmiensä nauttia hänen
kauneudestaan. Samuel ei voinut uneksia suurempaa nautintoa
tässä mailmassa, kuin istua tuntikausia katselemassa tuota naista,
tutkimassa hänen muotonsa ja pukunsa jokaista yksityiskohtaa,
tarkastelemassa naurun leikkiä hänen huuliensa ja silmiensä
ympärillä.
Mutta sitten tuli pöydänkattaja ilmoittamaan, että ateria oli valmis,
ja Samuel hypähti kovasti säikähtäen pystyyn. Hän pelkäsi, että

30. hänetkin kutsuttaisi aterioimaan ja siten joutuisi miss Wygantin
armottoman tarkastelun esineeksi.
— Nyt minun täytyy mennä, sanoi hän.
— Vai niin, sanoi nuori Lockman. Mutta ettekö tahdo tulla tänne
huomenna aamupäivällä, niin saadaan puhua lähemmin.
— Tulen, sanoi Samuel.
— Mitä aijot hänelle tehdä? kysyi tyttö.
— Hän haluaa hoitaa hevosia, vastasi Lockman.
— Ei, huudahti tyttö, se ei kelpaa.
— Miksi ei? kysyi Lockman.
— Siksi, että sinä et saa tehdä hänestä tallirenkiä. Hänellä on
paljon muitakin mahdollisuuksia. Ensinnäkin on hänellä edullinen
ulkomuoto.
Samuel punastui ja laski katseensa lattiaan. Hän tunsi taas tuon
tytön läpitunkevan katseen.
— No, mitä sinä tahtoisit hänestä tehdä?
— Minäpä tiedän jonkin oikein hyviin ehdotuksen.
— Hänellä ei ole tarpeellisia edellytyksiä, jotta hänestä voitaisi
tehdä sisäpalvelija, Glad…
— Ei, mutta ulkona jokin. Eikö hän voisi oppia puutarhurin
ammattia?

31. — Pidättekö kukista, Samuel?
— Pidän kyllä, sanoi Samuel reippaasti.
— No, tee hänestä sitten puutarhuri, sanoi miss Wygant; ja se
ratkaisi Samuelin kohtalon.
Nuorukainen sanoi hyvästit ja iloissaan melkein juosten riensi
kotiin. Hän tunsi olevansa joutunut onnellisuuden kaukaiseen
taivaaseen; hän oli istunut jumalten taivaassa — hän saisi jäädä
sinne iäksi.
Uusi isäntänsä oli antanut hänelle viidentoista dollarin setelin, ja
ennenkuin pääsi perille mrs Stedman'in asuntoon, meni hän
kauppapuotiin ahtaen siellä kätensä täyteen paketteja. Sitten sai hän
äkillisen päähänpiston, hän meni herrainvaatetusliikkeeseen ja osti
sieltä itselleen puhtaan, valkean irtokauluksen ja koreanpunaisen
kaulaliinan, joka jo oli valmiiksi solmittu, niin että se aina pysyi
järjestyksessä.
Sitten meni hän Stedman'ien luo, ja leski ja hänen nuoremmat
tyttärensä asettuivat hänen ympärilleen kuuntelemaan hänen
kertomustaan. Sitten tuli Sofia kotiin, ja silloin täytyi hänen kertoa
kaikki alusta alkaen.
Kun hän pääsi kertomuksensa loppuun, istui tyttö ihmeissään
tuijottaen eteensä.
— Miss Wygant! huudahti hän. Miss Glady Wygant?
— Niin, sanoi Samuel. Oletko hänestä kuullut puhuttavan?
— Olen nähnyt hänet, vastasi Sofia innoissaan. Kaksi kertaa.

32. — Niinkö todellakin! huudahti Samuel.
— Niin! Hän oli kerran mukana eräässä kirkkojuhlassa.
— Kuuluuko hän teidän kirkkokuntaanne?
— Se on lähetyskirkko. Ylhäinen väki ei halua olla meidän
kanssamme kirkossa. Hän käy Pyhän Matteuksen kirkossa, tiedätkö
— siellä ylhäällä. Mutta hän oli lähetysjuhlassa ja auttoi lahjojen
jakamisessa. Ja hän oli puettu aivan punaisiin — pukuun, joka oli
tehty jostakin ohuesta, pehmeästä, kankaasta, sellaiseen, joita
nähdään unessa. Oi, kuinka kaunis hän olikaan, Samuel! Hänellä oli
ruusu hiuksissa — ja hän tuoksusi niin hyvältä ja niin voimakkaasti,
oli melkein mahdoton sitä kestää! Ja hän seisoi ja hymyili lapsille ja
jakoi heille lahjoja. Hän antoi minullekin, ja hän oli aivan prinssessan
näköinen. Olisin mielelläni langennut maahan suutelemaan hänen
jalkojaan.
— Niinkö! huudahti Samuel liikutettuna.
— Ja ajatteleppa, että sinä olet päässyt hänen tuttavakseen ja
ollut hänen luonaan! huudahti Sofia hurmaantuneena. Ja puhunut
hänen kanssaan! Kuinka voit sinä kestää sitä iloa?
— Minä… minä en luule esiintyneeni oikein edukseni, vastasi
Samuel.
— Mitä sinä hänelle sanoit?
— En muista siitä paljoakaan.
— En koskaan ole kuullut hänen ääntään, sanoi Sofia. Toisella
kertaa kun tapasin hänet, puhui hän, mutta koneitten jyske esti

33. hänen äänensä kuulumasta. Se oli tehtaassa. Hän tuli sinne eräitten
muitten henkilöitten mukana ja käveli kaikkialla ja katseli kaikkea.
Me olimme kaikki niin liikutuksen vallassa. Kuten tiedät, vallitsee hän
isänsä tehdasta.
— Sitä en tiennyt, vastasi Samuel.
— Hän vallitsee kaikkia mahdollisia asioita täällä Lockmanvillessä.
He ovat rikkaita, hyvin rikkaita. Ja tuo tyttö on hänen ainoa
tyttärensä ja niin kaunis — kaikki ihmiset häntä ihailevat. Minulla on
hänestä kaksi valokuvaa, ne ovat olleet sanomalehdissä. Tule, ne
sinun täytyy nähdä.
He juoksivat portaita ylös. Sängyn yläpuolella oli kaksi
vaalistunutta sanomalehtileikkausta, toinen esitti miss Gladya
iltapuvussa, toinen yksinkertaisemmassa puvussa ja käsivarrellaan
kimppu ruusuja.
— Oletko milloinkaan nähnyt mitään noin ihanaa? kysyi tyttö. Minä
olen tehnyt hänet hyväksi hengettärekseni, ja minä tunnen hänen
puhuvan minulle niin kauniisti. Hänen täytyy olla hyvin kiltti,
ymmärrätkö, kukaan ei voi olla noin kaunis olematta samalla hyvin,
hyvin kiltti ja hyvä.
— Ei, vakuutti Samuel. Hänen täytyy olla, siitä olen varma.
Yhtäkkiä sai Samuel erään päähänpiston.
— Sofia! huudahti hän. Hän sanoi minulla olevan edullisen
ulkomuodon! Mahtaakohan minulla olla?
Sofia heitti häneen pikaisen silmäyksen.

34. — Onhan sinulla! huudahti hän. Sinä tyhmä poika.
Samuel meni särkyneen peilin luo, joka riippui seinällä, ja
uteliaana tarkasteli itseään.
— Etkö näe, kuinka hyvältä ja voimakkaalta näytät! huudahti
Sofia.
Ja kuinka terve väri sinulla onkaan!
— Sitä en ole koskaan ajatellut, vastasi Samuel muistaen
punaisen-vihreän kaulaliinan.
— Ja sinä olet puhellut hänen kanssaan! huudahti Sofia mennen
taas katselemaan kuvia. Sitten lisäsi hän äkillisen jalomielisyyden
valtaamana: Tiedätkös, Samuel, nämä kuvat lahjoitan minä sinulle,
niin että voit asettaa ne huoneesi seinälle.
— Ei, älä tee sitä, kielteli Samuel. Mutta tyttö oli itsepäinen.
— Kyllä, kyllä. Muistan ne liikaakin, niin että minulle se on
yhdentekevää. Ja sinulle ne ovat sitäkin suurempiarvoisia, kun sinä
todella olet oppinut tuntemaan hänet.
X. Fairviewissä.
Seuraavana aamuna saapui Samuel Fairviewiin ja annettiin
oppilaaksi ylipuutarhurille.
— Ilmoittakaapa minulle sitten, miten työ käy, olivat nuoren
Lockmanin viimeiset sanat hänelle. Ja jos voin tehdä teidän

35. hyväksenne jotakin muuta, niin tulkaa vaan ja sanokaa.
— Paljon kiitoksia, sanoi nuorukainen syvästi kiitollisena, mutta
käsittämättä, että nämä isännän sanat, jotka lausuttiin puutarhurin
kuullen, tekivät hänet etuoikeutetuksi henkilöksi, kunnioituksen ja
kateuden esineeksi muitten palvelijain kesken.
Fairview ja sen palvelushenkilökunta muodosti itsessään pienen
mailman. Lukuunottamatta tallihenkilökuntaa ja varsinaisia
maanviljelystyöläisiä, tarvittiin kokonaista kaksikymmentäkolme
henkilöä huolehtimaan nuoren Lockmanin persoonallisesta
palvelemisesta.
Master Albertilla — sillä nimellä palvelusväki häntä kutsui —
väitettiin olevan yli seitsemänsadantuhannen dollarin vuositulot.
Kukaan ei voinut ymmärtää, mitä hän tuollaisella summalla teki. Hän
oli isänsä kuolemasta alkaen elänyt aivan yksinään. Taloutta oli
aikaisemmin hoitanut miss Aurelia, vanhan Lockmanin sisko, vanha,
luunvaloa sairastava ja häijyluontoinen nainen, mutta hän oli pari
vuotta sitten kuollut. Mr Lockman oli ollut hyvin ihastunut
karjanhoitoon, mutta vähät välittänyt kodistaan. Viimemainitun
ominaisuuden oli vielä suuremmassa määrässä perinyt master
Albert, joka paraasta päästä oleskeli New-Yorkissa. Siksi vallitsikin
hänen talossaan mitä valitettavin epäjärjestys, ja häneltä varastettiin
hirveästi. Mutta sukulaistensa kaikista kehoituksista huolimatta ei
hän kuitenkaan tahtonut valita ketään emännäksi taloonsa.
Master Albert oli vielä alaikäinen, ja hänen asioitaan hoiti mr
Hickman, perheen lainopillinen neuvonantaja, ja myöskin Albertin
eno, mr Wygant. Tämä oli teollisuudenharjoittaja ja kapitalisti,
väitettiinpä hänen olevan sangen oppineen miehen. Hänet juuri
Samuel oli tuona iltapäivänä nähnyt istuvan automobiilissa. Hän,

36. joka oli pitkä, komea, ylpeännäköinen, harmaaviiksinen mies, asui
suuressa valkeassa talossa aivan mäen rinteellä, ja miss Glady oli
hänen ainoa tyttärensä. Tytär oli ollut setä Lockmanin — joka oli
naimisissa tytön tädin kanssa — suosikki, ja oli Lockman
testamentissaankin hänelle määrännyt sangen huomattavan osan
omaisuuttaan.
Samuel kantoi taskussaan miss Gladyn kahta kuvaa, hän kuunteli
tämän hevosen kavioitten kapsetta ja hänen automobiilinsa ääntä.
Eräänä kauniina päivänä Samuelin kantaessa taloudenhoitajattarelle
ruusukimppua, juoksi hän suoraan tyttöä vastaan.
Samuelin sydän sykähteli, niin että oikein teki pahaa, ja mitään
sanomatta seisoi hän nolona ollen melkein pudottamaisillaan ruusut
lattialle.
Miss Gladyn kasvot kirkastuivat.
— Ah, sehän on Samuel, huudahti hän.
— Niin, miss Glady, sanoi Samuel.
— No, kuinka viihdytte täällä?
— Erinomaisesti, vastasi Samuel, mutta heti huomaten, että
vastaus oli liiaksi sisällyksetön, lisäsi hän lämpimästi: Tunnen itseni
niin onnelliseksi, etten voi sitä sanoin kuvata.
— Se ilahuttaa minua, sanoi tyttö. Ja olen varma, että teette
työnne hyvin.
— Teen parhaani, miss Glady, vakuutti Samuel.

37. Syntyi hetken hiljaisuus.
— Siellä on varmaankin paljon opittavaa? kysyi tyttö sitten.
— On kyllä, vastasi Samuel. Mutta, katsokaas, työskentely
tapahtuu kukkien parissa, ja minä olen aina paljon pitänyt kukista.
Syntyi uusi hiljaisuus. Sitten sinkautti tyttö Samuelille seuraavan
kysymyksen:
— Miksi te katselette minua tuolla tavalla, Samuel?
Samuel hämmästyi niin että oli kaatumaisillaan.
— Miksi… miksi… änkytti hän voiden tuskin saada sanaa suustaan.
Miss Glady, enhän minä…
— Kyllä te katselette.
Samuel raukka oli kuoleman tuskassa.
— Minä… minä… se, soperteli hän. Minulla ei tosiaankaan ollut
sellaista tarkoitusta… en millään muotoa olisi tahtonut…
Hän vaikeni ollen aivan poissa suunniltaan, mutta miss Wygant
seisoi yhä hänen edessään kohdistaen armottoman katseensa
häneen.
— Olenko minä sitten niin kaunis? kysyi tyttö.
Tämä saattoi Samuelin nostamaan katseensa. Hän katseli tyttöä
kuin lumottuna ja kuiskasi viimein:
— Olette.

38. — Puhukaa minulle vähän siitä, sanoi tyttö, ja hänen katseensa
saattoi Samuelin koko olennon väräjämään.
Samuel seisoi vavisten. Hän tunsi veren syöksyvän päähän.
— Puhukaa minulle siitä, pyyteli tyttö uudelleen.
— Te… te olette kauniimpi kuin kukaan, jonka ennen olen nähnyt,
sanoi Samuel huoahtaen.
— Te ette ole tottuneet näkemään naisia, Samuel!
— En, olen vain maalaispoika… Tyttö odotti, että toinen jatkaisi.
— Tytöt siellä maalla… kuiskasi Samuel, ovat kyllä miellyttäviä…
mutta te… te…
Yhtäkkiä löysi hän sopivan sanan.
— Te näytätte prinsessalta! huudahti hän.
— Te osaatte valita sanat! lausui tyttö nauraen.
Vähän ajan päästä lisäsi hän:
— Te, Samuel, olette niin erilainen kuin muut.
— Erilainenko? huudahti Samuel.
— Niin. Te olette niin kokematon — niin nuori. Te tekisitte minun
tähteni mitä tahansa! Ettekö tekisikin?
— Tekisin, vastasi Samuel.

39. — Uskaltaisitteko panna elämänne alttiiksi minun tähteni, niinkuin
teitte Pertinkin tähden?
Samuel vastasi kiihkolla, joka ei antanut epäilykselle sijaa:
— Toivon, että siihen tarjoutuisi tilaisuus, huudahti hän nauraen.
Mutta joka päivä on vain nämä kiusalliset ja yksitoikkoiset
huvimatkat!
Syntyi tuokion hiljaisuus. Nuorukainen laski alas katseensa ja
vapisi.
— Minne viette ruusut? kysyi tyttö.
— Ne saa taloudenhoitajatar.
— Antakaa minullekin yksi.
Tyttö otti nipusta ruusun Samuelin katsellessa, miten hän
nuppineulalla kiinnitti sen puseroonsa.
— Voitte silloin tällöin antaa minulle yhden tällaisen, sanoi hän
omalla tavallaan ihmeellisesti hymyillen. Älkääpä sitä unohtako.
Poislähtiessään kosketti tyttö kädellään kevyesti Samuelin kättä.
Tämä kosketus tytön lämpimiin, eloisiin sormiin vaikutti Samueliin
kuin sähköisku. Siinä oli jotakin erikoista, jotakin, jota Samuel ei
koskaan ollut uneksinutkaan. Mutta tyttö poistui huoneesta jättäen
hänet miettimään. Samuelin täytyi nojautua pöydän varaan.
Koko päivän kulki Samuel unelmissa. Miss Glady oli hymyillyt
hänelle.
Hän oli koskettanut hänen kättään!

40. Tänä iltana meni Samuel Stedman'in luo ainoastaan sitä varten,
että saisi puhua asiasta Sofialle. He istuivat ja juttelivat monta
tuntia. Samuel kertoi jutun yhä uudelleen, ja Sofia kuunteli säteilevin
silmin, ihastuksen valtaamana.
— Oi, Samuel! kuiskasi hän. Tiesinhän minä, tiesinhän, että hän
tulee pitämään sinua arvossa! Hän on niin kaunis — tiesin, että
hänen täytyy olla kiltti ja hyvä!
XI. Juhlivia miijoonainomistajia.
Kului viikko, eikä Samuel kertaakaan nähnyt epäjumalaansa. Hän
eli heidän lyhyen keskustelunsa muistoissa ja tasoitellessaan pensas-
aitoja uneksi mitä hirveimmistä vaaroista ja ihmeellisimmistä
pelastuksista. Ensi kertaa tuntui työ hänestä kiusalliselta. Se tarjosi
niin vähän edellytyksiä romaanielämälle!
Samuel jatkoi mietteitään ja tunsi itsensä hirmuisen levottomaksi,
kun pelkäsi, että yksitoikkoinen ja kiusallinen todellisuus kokonaan
saisi hänet valtaansa. Niin vähän hän osasi uneksia, kuinka lähellä
vaihtelua todellisuudessa oli!
Nuori Lockman oli ollut poissa pari päivää käydäkseen
tervehtimässä paria ystäväänsä, ja saapui eräänä iltapäivänä aivan
odottamatta kotiin. Samuel ymmärsi, ettei häntä oltu odotettu, sillä
aina, kun isäntä oli kotona, piti hänen huoneeseensa kantaa suuria
kukkakimppuja. Isännän palatessa kotiin oli puutarhuri sattumalta
poissa, jonka vuoksi Samuel omasta alotteestaan poimi kukkia ja vei
ne sisälle. Hän jätti ne taloudenhoitajattaren työhuoneeseen ja meni

41. sitten tätä etsimään kertoakseen, mitä oli tehnyt. Ruokasalin ovella
tapasi hän aavistamattaan nuoren isäntänsä, joka paraikaa oli
antamassa Petersille, pöydänkattajalle muutamia määräyksiä.
Vaatimaton puutarhapalvelija kun oli, olisi Samuelin pitänyt lähteä
tiehensä. Sensijaan astui hän esiin, ja Pertti hymyili ystävällisesti
virkkoen:
— Kas, Samuel! Hyvää päivää!
— Hyvä päivää, master Albert, vastasi Samuel.
— No, mitä pidätte työstänne? kysyi Lockman.
— Pidän siitä paljon, sir, vastasi Samuel lisäten anteeksipyydellen:
Olen vienyt sisälle muutamia kukkia.
Isäntä aikoi jatkaa keskustelua Petersin kanssa, ja Samuel oli
lähtemäisillään tiehensä, kun samassa ulkoa kuului automobiilin
ääntä.
— Mitä nyt! Kukahan mahtaa olla? sanoi Pertti mennen ulos
katsomaan.
Peters meni portille, niin että Samuel jäi yksin.
Suuri, punainen matkailija-automobiili oli pysähtynyt portaitten
eteen. Se oli täynnä nuorta väkeä, sieltä huiskuteltiin käsiä ja
huudettiin:
— Pertti! Oh, Pertti!
Pertti näytti olevan äärimmilleen ymmällä.
— No, piru vieköön! murisi hän mennessään heitä vastaan.

42. Luonnollisesti ei Samuelin olisi sopinut seisoa siinä. Hänen olisi
pitänyt lähteä tiehensä. Mutta etuoikeutettuna henkilönä ei häntä
vielä oltu opetettu tietämään paikkaansa. Ja nuo rikkaitten ja
ylhäisten mailman herrat ja naiset olivat niin ihmeellisiä olentoja,
että hän tunsi vastustamatonta halua saada kuulla heistä jotakin.
Automobiilissa oli kaksi nuorta herraa, jotka, sekä iällään että
komealla ulkonäöllään sangen paljon muistuttivat Samuelin isäntää.
Lisäksi oli siellä neljä nuorta, hyvin erikoisennäköistä naista. Kaikki
he olivat kauniita — melkein yhtä kauniita kuin miss Glady; ehkä
riippui tämä seikka automobiilipuvuista, mutta he tuntuivat melkein
vielä enemmän koristelluilta. He olivat mitä kevyemmällä tuulella,
nauraen, leikkiälaskien, ilvehtien.
— Et näy olevan erittäin ihastunut meidän näkemiseemme, Pertti,
sanoi eräs naisista.
— No, vilkastuppa vähän, vanhapoika — kukaan ei tule meidän
päällemme kielittelemään! huudahti toinen nuorista miehistä.
— Ja me olemme kilttejä ja menemme aikaisin kotiin, lisäsi eräs
naisista.
Samuelin huomio kiintyi erityisesti erääseen naisista, joka näytti
muita totisemmalta ja ujommalta. Kasvultaan oli hän pienempi kun
muut ja ihastuttavasti puettu punaisiin ja valkoisiin; hänen leninkinsä
ja hattunsa olivat reunustetut punaisilla nauhoilla. Hänellä oli
kauneimmat punaiset posket ja hienoimmat piirteet, mitä Samuel
koskaan oli nähnyt.
Hän juoksi nyt nopeasti nuoren Lockmanin luo ja kietoi kätensä
tämän kaulaan.

43. — Pertti! huudahti hän, tämä on minun syyni; minä heidät
viekottelin tänne tulemaan! Kaipasin sinua niin kauheasti. Sano, ettet
ole meille vihainen!
— En, vastasi Pertti, en ole vihainen.
— No, näytä sitten iloiselta! huudahti tyttö suudellen häntä. Ole
nyt kiltti poika — oh, pyydän sinua!
— Olen, olen, sanoi Pertti puoliääneen. Minä olen kiltti, Belle.
— Näes, me tahdoimme valmistaa sinulle yllätyksen, sanoi eräs
miehistä.
— Ja te olette todella valmistaneet minulle kauhean yllätyksen,
vastasi Pertti. Koko seura näytti pitävän vastausta erittäin hauskana,
sillä kaikki he sille nauroivat.
— Hän ei pyydä meitä käymään sisälle, sanoi eräs naisista. Tule
Dolly, menkäämme katsomaan, miten hän asuu.
Koko joukko virtasi sisälle, Samuel jäi paikalleen. Hän kuunteli
silkkihameitten kahinaa ja hengitti noitten ihmisten
jälkeensäjättämää tuoksua, joka oli suloista, kuin olisi tullut suoraan
itämaitten puutarhoista. Sitten pakeni hän alempiin ilmakerroksiin.
Toinen noista nuorista herroista oli, mikäli Samuel palvelijain
huoneessa sai kuulla, Jack Holliday, samannimisen rautatiekuninkaan
nuorin poika. Muuan hänen sisaristaan oli kihloissa erään
englantilaisen herttuan kanssa. Toinen nuorista miehistä oli erään
lännen tukkikuninkaan poika, ja vaikka hän vasta oli
kahdenkymmenen vuoden vanha, oli hän jo ollut osallisena eräässä
roskajutussa, jonka seurauksena oli avioero erään näyttelijän ja

44. hänen vaimonsa välillä. Kenelläkään ei näyttänyt olevan tietoa keitä
nuoret naiset olivat. Heidän suhteensa vain kuiskailtiin, ja Samuelilta
koko juttu pysyi salaisuudessa.
Hetken päästä tuli tieto, että seurue jää päivälliselle. Tuossa
tuokiossa joutui koko talo liikkeeseen. Ylhäällä herrasväen huoneissa
kävi kyllä kaikki tyyneesti ja rauhallisesti kuin kellokoneisto, mutta
alhaalla palvelijain puolella oli kiirettä ja touhua, sillä hienon
päivällisen valmistaminen parissa tunnissa seitsemälle hengelle ei
ollut niinkään helppo työ. Samuelinkin apua tarvittiin monessa
suhteessa. Itse hän oli tähän tyytyväinen, sillä senkautta hän sai
tilaisuuden seurata tapahtumain kulkua.
Niinpä näki hän Petersin tulevan viinikellarista mukanaan mies,
jolla oli valtavan suuri kantamus pulloja. Tämä antoi Samuelille, joka
kaikin voimin kuori suurta astiallista perunoita, aihetta monenlaisiin
mietteisiin. Ylhäisen ja rikkaan mailman elämässä oli jotakin, mikä
loukkasi Samuelia, ja aivan varmaan vaikutti tähän se huomattava
osa, mikä juopottelulla oli tuossa elämässä. Naiset joivat yhtä
peittelemättä kuin miehetkin, ja miss Gladykin joi, minkä seikan
Samuel piti suoraan sanoen hirveänä.
Päivällinen oli jo kestänyt pari kolme tuntia, ja melu tuli yhä
äänekkäämmäksi. Huudettiin ja hoilotettiin, niin että kuului talon
ulkopuolellekin. Laulettiin hurjia rekilauluja, joita oli hauska kuulla,
mutta jotka kuitenkin kauheasti loukkasivat Samuelia. Nuo onnelliset
ihmiset — mielellään soi Samuel heille kuinka suuria nautintoja
tahansa — elivät varmaankin aina samaa iloista ja nautintorikasta
elämää. Mutta samppanjapullojen korkit paukkuivat vain muutamien
minuuttien väliajoilla. Mahtoiko olla oikein että he joivat?

45. Alkoi olla myöhäinen ilta, ja juomingit jatkuivat yhä. Ulkona raivosi
ankara rajuilma. Ne palvelijat, joilla vieraspitojen johdosta ei ollut
mitään tehtävää, olivat menneet nukkumaan, mutta Samuel ei
saanut unta; levottomana ja kiusaantuneena harhaili hän paikasta
toiseen. Koko talo oli, lukuunottamatta seuruetta ruokasalissa,
hiljainen ja autio. Silloin hiipi Samuel takaoven kautta taloon ja
piiloutui erääseen oviaukkoon, jonne hurja melu ruokasalista kuului.
Hän oli maannut siellä noin kymmenen minuuttia. Sisältä kuului
laulua ja huutoja, mutta luonnonvoimien raivoaminen esti
erottamasta eri ääniä. Silloin kuului yhtäkkiä melun keskeltä kimakka
ja vihlova naisen ääni. Samuel syöksähti seisaalleen ja pakeni oven
luota. Johtuiko tuo huuto vihasta, pelosta vaiko tuskasta, sitä ei
Samuel voinut sanoa, mutta sen hän tiesi, ettei se ollut ilohuuto.
Vavisten hän seisoi paikallaan. Syntyi kauhea melu, sitten kuului
taas naisen ääni:
— Ei, ei, et saa, sanon minä!
— Istu, hupsu naikkonen! kuuli Samuel isäntänsä huutavan.
Sitten kuului toinen naisen ääni:
— Ole vaiti, äläkä sekaannu toisten asioihin!
— Minä revin silmät päästäsi, sinä paholainen! kiljui ensimmäinen
ääni, ja sitten seurasi joukko kirouksia. Toinen nainen vastasi samalla
tavoin, ja Samuel ymmärsi, että siellä oli jotakin kinaa, että jotkut
seuran jäsenet halusivat mennä välittämään, toiset taas kiihottivat
riitelijöitä jatkamaan. Kaikki kirkuivat mielettömästi, molemmat
naiset ulvoivat kuin hyenat. Samuel kuunteli kauhuissaan. Sitten

46. kuului laseja särettävän, ja lopuksi pahimman melun aikana kuului
nuoren Lockmanin ääni: — Ulos täältä!
Ruokasalin ovi avattiin, ja melu sieltä pääsi esteettömästi
kuulumaan ulos.
Kauhea näky kohtasi Samuelin katsetta. Ovessa näkyi sama
ihastuttavan kaunis nainen, joka oli suudellut Lockmania. Hänen
kasvoillaan näkyi nyt vahvojen juomien vaikutus, hän oli raivosta
mieletön, hiuksensa olivat hajallaan ja katseensa hurja. Hänen
äänensä se oli, joka ensinnä oli Samuelia peloittanut. Lockman
painiskeli hänen kanssaan ja koetti saada hänet ulos huoneesta
naisen mielettömästi tehdessä vastarintaa ja huutaessa:
— Laske irti! Laske irti!
— Ulos täältä, sanon minä! huusi Lockman. Nyt on täysi tosi
kysymyksessä!
— Ei, minä en tahdo! Anna minun olla! pyyteli tyttö.
— Hurraa! kirkuivat toiset tungeskellen heidän takanaan.
Nuori Halliday tanssi ja hyppi, heilutteli pulloa ja kirkui kuin
mieletön:
— Käy päälle, Pertti! Anna hänelle vasten kuonoa, Belle!
— Ei, nyt tämän täytyy loppua! huusi Pertti. Olen saanut sinusta
tarpeekseni. Ja nyt ulos!
— En tahdo! En tahdo! kirkui tyttö yhä uudelleen. Auttakaa!