Immunology for Pharmacy 1st Edition Dennis Flaherty Phd

Immunology for Pharmacy 1st Edition Dennis Flaherty Phd
Immunology for Pharmacy 1st Edition Dennis Flaherty Phd
Immunology for Pharmacy 1st Edition Dennis Flaherty Phd

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Immunology for Pharmacy 1st Edition Dennis
Flaherty Phd
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/immunology-for-pharmacy-1st-
edition-dennis-flaherty-phd/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Essentials of pathophysiology for pharmacy 1st. Edition
Zdanowicz
https://ebookfinal.com/download/essentials-of-pathophysiology-for-
pharmacy-1st-edition-zdanowicz/
Laboratory Procedures for Pharmacy Technicians 1st Edition
Jahangir Moini
https://ebookfinal.com/download/laboratory-procedures-for-pharmacy-
technicians-1st-edition-jahangir-moini/
Essentials of Human Physiology for Pharmacy Second Edition
Mccorry
https://ebookfinal.com/download/essentials-of-human-physiology-for-
pharmacy-second-edition-mccorry/
Robert J Flaherty A Biography Paul Rotha (Editor)
https://ebookfinal.com/download/robert-j-flaherty-a-biography-paul-
rotha-editor/

3. Engineering for Sustainability 1st Edition Dennis F.X.
Mathaisel
https://ebookfinal.com/download/engineering-for-sustainability-1st-
edition-dennis-f-x-mathaisel/
Concise Clinical Immunology for Health Professionals 1st
Edition Mary Keogan
https://ebookfinal.com/download/concise-clinical-immunology-for-
health-professionals-1st-edition-mary-keogan/
Durgin Hanan s Pharmacy Practice for Technicians 4th
Edition Jane M. Durgin
https://ebookfinal.com/download/durgin-hanan-s-pharmacy-practice-for-
technicians-4th-edition-jane-m-durgin/
Molecular Neurobiology for the Clinician 1st Edition
Dennis S. Charney
https://ebookfinal.com/download/molecular-neurobiology-for-the-
clinician-1st-edition-dennis-s-charney/
Hospital Pharmacy 2nd Edition Martin Stephens
https://ebookfinal.com/download/hospital-pharmacy-2nd-edition-martin-
stephens/

5. Immunology for Pharmacy 1st Edition Dennis Flaherty
Phd Digital Instant Download
Author(s): Dennis Flaherty PhD
ISBN(s): 9780323069472, 0323069479
Edition: 1
File Details: PDF, 44.49 MB
Year: 2011
Language: english

7. Dennis K. Flaherty, PhD
Associate Professor
Department of Pharmaceutical Administrative Sciences
School of Pharmacy
University of Charleston
Charleston, West Virginia
IMMUNOLOGY
FOR PHARMACY

8. 3251 Riverport Lane
St. Louis, Missouri 63043
IMMUNOLOGY FOR PHARMACY ISBN: 978-0-323-06947-2
Copyright © 2012 by Mosby, inc., an affiliate of Elsevier Inc.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without
permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information about the
­Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright Clearance
­Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher
(other than as may be noted herein).
Notice
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience broaden
our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment may become
necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and
using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such information
or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others, including parties for whom
they have a professional responsibility.
With respect to any drug or pharmaceutical products identified, readers are advised to check the most
current information provided (i) on procedures featured or (ii) by the manufacturer of each product to be
administered, to verify the recommended dose or formula, the method and duration of administration, and
contraindications. It is the responsibility of practitioners, relying on their own experience and knowledge of
their patients, to make diagnoses, to determine dosages and the best treatment for each individual patient,
and to take all appropriate safety precautions.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume
any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence
or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in the
material herein.
ISBN: 978-0-323-06947-2
Vice President and Publisher: Linda Duncan
Executive Editor: Kellie White
Developmental Editors: Kelly Milford and Joe Gramlich
Publishing Services Manager: Catherine Jackson
Senior Project Manager: Mary Pohlman
Design Direction: Karen Pauls
Printed in China
Last digit is the print number: 9 8 7 6 5 4 3 2 1

9. To
Carol,
Wife and best friend
And
Dr. Robert G. Burrell,
Mentor, teacher, and scholar

13. vii
REVIEWERS
Ahmmed Ally, MD, PhD
Professor
Department of Pharmaceutical Sciences
South College School of Pharmacy
Knoxville, Tennessee
Vera C. Campbell, PhD
Assistant Professor
Department of Pharmaceutical Sciences
Hampton University School of Pharmacy
Hampton, Virginia
Deborah A. DeLuca, MS, JD
Assistant Professor
Health Law, Biomedical Ethics and Medical Sciences
School of Health and Medical Sciences
Seton Hall University
South Orange, New Jersey
Kristen Lehman Helms, PharmD
Associate Clinical Professor
Harrison School of Pharmacy
Auburn University
Auburn, Alabama
Paul Juang, PharmD, BCPS
Assistant Professor of Pharmacy Practice
St. Louis College of Pharmacy
St. Louis, Missouri
Brian J. Knoll, PhD
Associate Professor
Pharmacological and Pharmaceutical Sciences
College of Pharmacy
University of Houston
Houston, Texas
Donna Larson, EdD, MT(ASCP)DLM
Dean of Allied Health
Mt. Hood Community College
Gresham, Oregon
Puja Patel, PharmD
Ambulatory and Managed Care Resident
Kaiser Permanente of Georgia
Atlanta, Georgia
John R. Yannelli, PhD
Associate Professor of Microbiology, Immunology
and ­Molecular Genetics
Markey Cancer Center University of Kentucky Lexington, Kentucky

15. ix
PREFACE
Immunology is discipline within the biomedical sciences that
originally studied the host response to microbial infections
and tumors. More recently, immunologists have discerned the
role of the immune system in allergic reactions, autoimmune
diseases and transplantation survival. This book presents basic
immunological concepts and mechanisms while keeping the
focus on the needs of student pharmacists in terms of pedagol-
ogy, practical applications and therapy. Pedagological features
included in each chapter include:
• Objectives
• Key terms
• Assessment questions
This book is timely and unique for several reasons. Un-
til now, there were no textbooks that meet the needs of both students and practicing pharmacists. Current textbooks are geared toward upper-level undergraduates or graduate stu-
dents in immunology or microbiology. Moreover, this text discusses topics not found in current immunology textbooks,
such as prophylaxis and vaccination (many states allow phar-
macists to vaccinate patients); antibodies as therapeutic and diagnostic agents, biological modifiers and cancer vaccines. Treatment and therapeutics for various diseases and syn-
dromes also are introduced in this text. Because this is an in-
troductory text, dosing and specific treatment regimens are not discussed.
In many current immunology texts, chapters are arranged
as independent silos with no apparent connections within the overall immune response. In this text, concepts and steps in an immune response are arranged sequentially as they would occur in nature. Other specialized topics (e.g., allergy, autoimmune
disease, and immunodeficiencies) are logically arranged around antibody or cellular immune responses. This approach gives the reader a more logical approach to the study of immunology.
Dennis K. Flaherty, PhD

17. xi
ACKNOWLEDGMENT
The author would like to thank the editorial team at Elsevier Publishing (Kellie White,
Kelly Milford, Jennifer Watrous, Mary Pohlman, and Joe Gramlich) for their professionalism
and dedication to this project.

18. 1
CHAPTER 1
Cells and Organs of the Immune System
LEARNING OBJECTIVES
• D the structure and function of polymorphonuclear
leukocytes or neutrophil
• D the structure and function of eosinophils
• D the structure and function of basophils
• D the structure and function of monocytes
• C and contrast monocytes and macrophages
• D the structure and function of large granular
lymphocytes
• I t role of the T cell receptor (TCR) in an immune
response
• C the pan-CD (cluster of differentiation) markers
present on T and B cells
• I the function of T and B cell subsets
• I CD markers present on T and B cell subsets
• D the structure and function of natural killer (NK)
cells
• I CD markers present on NK cells
• D the structure and function of the thymus
• I t roles of the thymic cortex and medulla in T cell
maturation
• U positive and negative selection of T lymphocytes
• I anatomic sites responsible for B cell maturation
• I t role of the B cell receptor (BCR) in an immune
response
• C and contrast the structure and function of periph-
eral blood and lymph systems
• D the structure of a lymph node
• I t cellular constituents of the cortical, paracorti-
cal, and medullary regions of the lymph node
• D the structure and function of the red and white
splenic pulps
• I t roles of the cells localized in the splenic mar-
ginal zone
• D the role of Peyer’s patches in immunity
• I t roles of intraepithelial lymphocytes (IELs) in
mucosal immunity
• D the roles of microfold (M) cells in mucosal
immunity
• C and contrast the advantage of mucosal versus
peripheral blood immune responses
• I the location of three different tonsils
• D diapedesis of white blood cells
• U the roles of cell adhesion molecules, selectins,
integrins, and chemokines in diapedesis
• C and contrast the symptoms, anatomic features,
and imm defects present in DiGeorge and Nezelof
syndromes
• C and contrast defects present in leukocyte adhesion
deficiency types I and II
KEY TERMS
Antigen
B cell
B cell receptor (BCR)
CD4Th1 cell
CD4Th2 cell
CD8Tc1
CD8Tc2
Cluster of differentiation (CD) markers
Large granular lymphocyte (LGL)
Macrophage Monocyte
Plasma cell
Small lymphocyte
T cell
T cell receptor (TCR)
INTRODUCTION
The imm system consists of a network of circulating blood
cells, l tissues, and organs, which respond to foreign
material b producing soluble antibodies (humoral response)
or ac lymphocytes and macrophages (cellular response).
Lymphoid t is composed of primary and secondary lym-
phoid o The bone marrow and thymus are considered
primary l organs. The spleen, lymph nodes, and ton-
sils a r as secondary organs; the submucosa of the
lung a in are also important secondary lymphoid
organs. T accommodate these organs into a classification
scheme, t organs are called the bronchiole-associated lym-
phoid tissue (BALT) a t gut-associated lymphoid tissue
(GALT). T t sites comprise the mucosal-associated
lymphoid t (MALT). Lymphocytes and macrophages are
the major effector cells in immunologic reactions.
HEMATOPOIESIS
Hematopoiesis refers to the development or maturation of red
blood c white blood cells, and platelets. In the third month
of g hematopoietic stem cells migrate to the fetal liver.
Later i g stem cells localize in the spleen, where they

19. CHAPTER 1  CELLS AND ORGANS OF THE IMMUNE SYSTEM2
undergo m After birth, most stem cells are found in
the b m Marrow is found in tubular, flat, and long
bones a c of a connective tissue framework, called
stroma, w s red or yellow pulp. Red pulp, which
is t m source of hemopoietic stem cells, is found in flat
bones s as the hip bone, breast bone, ribs, and vertebrae.
The ca material at the epiphyseal plate of long bones
contains r pulp. Yellow pulp is the major marrow constituent
in l t bones and is comprised of aggregated fat cells.
Stem ce f red pulp produce four major cell lineages:
(1) er (2) platelets, (3) myeloid cells (polymor-
phonuclear leukocytes, basophils, eosinophils, monocyte/
macrophages), and (4) lymphocytes. These lineages undergo
maturation in the bone marrow before being released into
blood.
BLOOD
Blood co red and white cells. Red cells are responsible
for c oxygen to tissues, and white blood cells play a key
role in fighting infections.
White Blood Cells
Peripheral b contains red blood cells, white blood cells,
and p Based on the presence or absence of cytoplas-
mic g white blood cells can be defined as granulocytes
and n Granulocyte subsets include polymor-
phonuclear leukocytes, eosinophils, and basophils. Monocytes
and sm l are generally considered nongranulo-
cytic. H a small subpopulation of lymphocytes, called
large granular lymphocytes (LGLs), does contain granules.
Polymorphonuclear Neutrophils
Polymorphonuclear neutrophils (PMN) (also referred to as
polymorphonuclear leukocytes [PML]) constitute 50% to
70% o t white blood cells in peripheral blood. Their main
function i t ingest and destroy foreign protein and bacteria.
PMNs h a multi-lobed nucleus, which is usually divided
into three or more segments (Figure 1-1).
The c contains four distinct types of granules:
(1) primary or azurophilic granules, (2) secondary granules,
(3) gelatinase granules, and (4) secretory vesicles.
Primary Granules
These g contain myeloperoxidase and lysozyme, which
play m roles in the destruction of intracellular bacteria.
Myeloperoxidase converts hydrogen peroxide into hypochlo-
rous acid w reduces pH and initiates the destruction of
the b cell wall. Lysozyme is an enzyme that disrupts
the s integrity of bacterial cell walls by breaking poly-
meric β 1-4 linkages.
Secondary Granules
Secondary g contain additional enzymes such as apo-
lactoferrin and collagenase, which prevent bacterial growth
and in PMN mobility. Apolactoferrin binds free iron
and p the bacterial synthesis of heme-containing pro-
teins such as cytochromes.
Tertiary Granules
Tertiary a secretory granules also play a role in immu-
nity a h defense. Tertiary granules contain lysozyme
and g Gelatinase degrades ground substances
between c and increases PMN mobility. Secretory ves-
icles e N-formyl-1-methionyl-1-leucyl-1-phenylal-
anine ( which is a chemoattractant and activating
agent f P
PMNs a p in the bone marrow and undergo a
9-day t 2-week, seven-step maturation process from myelo-
blasts t m cells. Mature cells entering the blood may
remain in circulation (circulating pool) or marginate (mar-
ginating p by attaching to the endothelial lining of the ves-
sels in c beds. Cells in capillary beds express certain
molecules, c selectins, w p attach PMNs
to the vessel wall.
In r to infection or inflammation, PMNs “demar-
ginate” a enter the blood circulation. At the same time, the
bone m releases large numbers of immature neutrophils,
called neutrophilic “bands,” i t c The influx of
immature b cells, commonly referred to by physicians as a
Cytoplasm
Nucleus
B
A
Figure 1-1
A, A polymorphonuclear neutrophils (PMN) in a blood smear also
known as polymorphonuclear leukocyte (PML) (x1000). B, A sche-
matic of a polymorphonuclear leukocyte. Note the multi-lobed nucleus.
(From Carr J, Rodak B: Clinical hematology atlas, ed 3, St Louis, 2009,
Saunders.)

20. CHAPTER 1  CELLS AND ORGANS OF THE IMMUNE SYSTEM 3
left shift i b c is indicative of an acute infection. The
half-life o P is 1 day in blood and 5 days in tissue.
Eosinophils
Eosinophils comprise 2% to 5 % of the circulating white blood
cells. Th a characterized by bi-lobed nuclei and the pres-
ence o l reddish-orange (eosin staining) granules and
refractive crystals in the cytoplasm (Figure 1-2).
Eosinophils migrate to inflammatory sites and extrude
granules in the external environment. The contents of these
granules in major basic protein (MBP), eosinophilic cat-
ionic p (ECP), eosinophil peroxidase (EPO), and eosin-
ophil-derived neurotoxin (EDN). Extruded granules are a
useful a for killing large extracellular pathogens that
cannot b ingested by phagocytic cells. The proteins in gran-
ules have the following functions:
MBP • Cytotoxic to helminth larvae
• Releases histamine and other preformed mediators
from basophils
ECP • Cytotoxic by pore formation in cell walls
EPO • Neuronal and axonal damage in the cerebellum
and spinal cord
Basophils
Basophils c less than 1% of circulating leukocytes.
They a s cells that have multi-lobed, heterochromatic
nuclei a are easily stained with acidic or basophilic dyes
(Figure 1 ). B are one of the major effector cells in
skin a reactions and termination of helminth infections.
Cytoplasmic granules contain histamine, heparin, and tryptase.
Mast Cells
Mast ce a distributed beneath the epithelial linings of the
skin a o t respiratory, intestinal, and genitourinary tracts.
Although t have similar morphologies, mast cells are not
A
B
Figure 1-2
A, The inter structures of an eosinophilic granule are shown in this
electron micrograph. B, An eosinophil in a blood smear (x1000). Note
the reddish-orange granules. (From Carr J, Rodak B: Clinical hematology
atlas, ed 3, St Louis, 2009, Saunders.)
A
B
Figure 1-3
A, A basophil with an obscured nucleus. B, An electron micrograph
of a basophil (x28,750). (A, from Rodak B, Fritsma G, Doig K: Hematol-
ogy: Clinical principles and applications, ed 3, St Louis, 2007, Saunders.
B, from Carr J, Rodak B: Clinical hematology atlas, ed 3, St Louis, 2009,
Saunders.)

21. CHAPTER 1  CELLS AND ORGANS OF THE IMMUNE SYSTEM4
basophils (Figure 1-4). Th a derived from a different pro-
genitor, h a different natural history, and express different
cell surface markers.
Cytoplasmic granules are normal constituents of mast cells
and co the same inflammatory mediators as basophils.
When r from mast cells, the inflammatory mediators
facilitate a reactions in the respiratory tract and the
intestine.
Monocytes
Monocytes comprise approximately 2% to 6% of the circulat-
ing w b cells. They are the largest white blood cells in
peripheral b and contain large, indented nuclei, as well
as a cytoplasm and azurophilic granules (Figure 1-5).
As p o the immune response, monocytes degrade for-
eign m and present it to lymphocytes. Monocytes also
produce r oxygen metabolites and the tumor necrosis
factor (TNF), which has tumoricidal activity. In blood, mono-
cytes have a half-life of 3 days.
Macrophages
Some c monocytes migrate into tissue to become
fixed m Generally, these macrophages are located in
certain a areas, that is, bone, liver, brain, and connec-
tive t w microbes are most likely to enter tissue. Tissue
macrophages are usually named for their locations. For exam-
ple, o are found in bone, microglial cells are localized
in t b and histiocytes are restricted to connective tissue.
The diff types of tissue macrophages are presented in
Table 1-1. T m populations are renewed every
6 t 16 d by an influx of monocytes or by the proliferation
of tissue progenitor cells.
Lymphocytes
Between 2 and 45% of circulating white blood cells are
lymphocytes. On the basis of size and staining patterns, lym-
phocytes a classified as small lymphocytes or large granular
lymphocytes (Figure 1 ). S l have large, dark-
staining n little cytoplasm, and no granules. Most small
lymphocytes are localized in secondary lymphoid tissue (e.g.,
spleen o l nodes). Only 2% of these cells circulate in
peripheral b at any point in time. Large granular lympho-
cytes ( which arise in bone marrow, have large nuclei,
plentiful c and multiple azurophilic granules. LGLs
function a NK cells, which induce apoptosis in virus-infected
cells a t cells. Lymphocytes have a half-life of several
weeks t y
1 2
Figure 1-4
1, Rat peritoneal mast cells show electron-dense granules. 2, V with exocytosis of the granule
contents has occurred after incubation with anti-immunoglobulin E (IgE). Transmission electron micro-
graphs. (×2700.) (In Roitt I, Brostoff J, Male D, Roth D: Immunology, ed 7, Philadelphia, 2006, Mosby.
Courtesy of Dr. D. Lawson.)
G
M
E
PV
Figure 1-5
Ultrastructure of a monocyte showing the horseshoe-shaped nucleus,
pinocytotic vesicles (PV), lysosomal granules (G), mitochondria (M), and
isolated rough endoplasmic reticulum cisternae (E). (×8000.) Inset: Light
microscope image of a monocyte from the blood. (×1200.) (In Roitt I,
Brostoff J, Male D, Roth D: Immunology, ed 7, Philadelphia, 2006, Mosby.
Courtesy of Dr. B. Nichols.)
Table 1-1  Nomenclature for Tissue-Bound
Macrophages
Location Name
Connective tissue Histiocytes
Bone Osteoclasts
Liver Kupffer cells
Neural tissue Microglial cells

22. CHAPTER 1  CELLS AND ORGANS OF THE IMMUNE SYSTEM 5
Subdivision of Small Lymphocytes
Small l are divided into T and B cells on the basis
of d in the thymus (T cells) or in bone mar-
row ( c T cells are involved in the apoptosis of tumor
cells, i responses to intracellular bacteria, and
immuneregulation. B cells differentiate into plasma cells
that p soluble, protein antibodies directed toward
foreign p carbohydrates, and extracellular microbial
pathogens c antigens.
T a B ce cannot be distinguished by light microscopy,
since a sm lymphocytes have the same morphology. The
presence o surface glycoproteins and glycolipids, called clus-
ter of differentiation (CD) markers, i u t identify T and
B ce A T cells express CD3, which is part of a TCR that
interacts w antigenic fragments. Each lympho­cyte has only
a single TCR type and recognizes only one antigen.
Within t T cell population are several subpopulations
with d immunologic functions (Table 1 ). T c a
classified i helper/amplifier (CD4) cells and cytotoxic (CD8)
cells. O t basis of cytokine production patterns, several
CD4 s have been defined. For example, one population
of C T h 2 (Th2) cells assists B cells in the production
of a A second CD4 T cell amplifier (Th1) cell popula-
tion g inflammatory responses to foreign material.
Two s of CD8 cytotoxic T cells have been
identified a well. Following stimulation, CD8 Tc1 induce apop-
tosis in t cells and virus-infected cells. The other popula-
tion o CD8 Tc2 cells has limited cytolytic capacity but secretes
proteins t inhibit cellular division or viral replication.
When inf of critical, nonregenerative organs (e.g., brain)
is p T cells inhibit the replication of tumors or viruses
without destroying infected cells and tissue.
All B ce express CD19-21 cell surface markers. B cells must
differentiate into plasma cells before producing antibodies.
Plasma ce contain more condensed, eccentrically placed
nuclei a a cytoplasm. These cells also develop ribo-
somes a a large rough endoplasmic reticulum, as well as the
Golgi a which is used for antibody secretion (Figure
1-7). P ce are usually found in lymph nodes. Less than
1 2 3
Figure 1-6
1, The small lymphocyte has no granules, a round nucleus, and a high N:C ratio. 2, The large granular
lymphocyte (LGL) has a lower N:C ratio, indented nucleus, and azurophilic granules in the cytoplasm.
Giemsa stain (Courtesy of Dr. A. Stevens and Professor J. Lowe.). 3, An electron micrograph of a lym-
phocyte (x30,000). In general, the distinction between what is a large granule lymphocyte and what is a
small lymphocyte is determined by the amount of cytoplasm within the cell. (From Carr J, Rodak B: Clinical
hematology atlas, ed 3, St Louis, 2009, Saunders.)
Table 1-2  Cluster of Differentiation Markers
on Lymphocytes
CD Marker
Lymphocyte Populations
­Expressing Specific CD Markers
CD3 All T cells
CD4
CD4, CD45RA, CD30
CD4, CD45RO, CD30+
Helper/amplifier population
Th2 helper cells
Th1 amplifier cells
CD8
CD8, CD28-
CD8, CD28+
Cytotoxic T cell population
Tc1 cells
Tc 2 cells
CD19-21 Most B cells
CD16, CD56 Natural killer cells
CD, Cluster of differentiation.
Figure 1-7
An electron micrograph of a plasma cell (x17,500). The cell is charac-
terized by the parallel arrays of rough endoplasmic reticulum that are
observed in its periphery. (From Carr J, Rodak B: Clinical hematology
atlas, ed 3, St Louis, 2009, Saunders.)

23. CHAPTER 1  CELLS AND ORGANS OF THE IMMUNE SYSTEM6
1% o t t plasma cell population is found in peripheral
blood (Figure 1-8).
Natural Killer Cells
NK c a large granular lymphocytes that express mark-
ers f o both T and B cells. Most NK cells are neither
T  cells n B cells and may represent a third cellular lin-
eage t e CD16 and CD56. A small population of
T c a functions as NK cells (see Chapter 21). NK cells
play a r i the apoptosis of virus-infected cells and tumor
cells.
PRIMARY LYMPHOID ORGANS
Lymphocytes must undergo a maturation-and-differentiation
process b they become fully immunocompetent. The mat-
uration of T and B cells takes place in different anatomic sites.
B cells undergo maturation in bone marrow or intestinal lym-
phoid tissue. The thymus is responsible for T cell maturation.
Thymus
The t is located in the chest cavity just behind the ster-
num. Th t is an encapsulated, multi-lobed structure.
Each lo h an outer portion called cortex a a inn por-
tion t medulla (Figure 1-9). W a loosely organized
three-dimensional framework of epithelial cells are dendritic
cells, t nurse cells, and Hassall’s corpuscles. This
cortical ep framework or stroma provides a unique
environment for T cell maturation. Bone marrow lymphocytes
entering t thymus are called thymocytes. Th ce eventu-
ally become mature T cells.
At b t thymus is one of the largest organs in the
body w a weight of 25 to 30 g, and it continues to grow and
expand un puberty. During puberty, sex hormones cause the
thymus t a (involute), and its normal architecture is
replaced b fat. After puberty, the hormones secreted by the
epithelium a important in the maintenance of activated lym-
phocytes. B 30 years of age, only vestiges of the thymic epi-
thelium remain.
Maturation of T Cells in the Thymus
In t c immature T cells begin an initial round of prolif-
eration d which the cortex becomes densely packed with
lymphocytes. Cortical epithelial cells called nurse cells s
proliferation by secreting interleukin 7 (IL-7). As they navigate
the s network from the cortex to the medulla, thymo-
cytes u a maturation-and-differentiation process (Figure
1-10). D maturation, a genetic rearrangement of TCRs
medulla
cortico-
medullary
junction
subcapsular
region
nurse cellblast cell
dead cell
Hassall’s
corpuscle
developing T cell
cortex
capsule
trabeculae
macrophage
interdigitating cell
medullary
epithelial cell
Figure 1-9
A schematic representation of the various cells found within the thymic lobule, including the T cells. T cells begin as
thymocytes, which are lymphocytes originating from the bone marrow. Their maturation begins in the subcapsular
region and ends in the medulla. (From Novak R: Crash course: Immunology, Philadelphia, Saunders, 2006.)
Figure 1-8
Plasma cells are short-lived and die by apoptosis (cell suicide). Note
the nuclear chromatin changes, which are characteristic of apoptosis.
(×5000.) (From Roitt I, Brostoff J, Male D, Roth D: Immunology, ed 7,
Philadelphia, 2006, Mosby.)

24. CHAPTER 1  CELLS AND ORGANS OF THE IMMUNE SYSTEM 7
ensures t at least one lymphocyte that recognizes each of the
10
13
p a (protein or carbohydrate molecules rec-
ognized a f by the host) is present. Unfortunately, some
of t m T cells now recognize antigens expressed by host
cells a w These auto-reactive cells must be destroyed before
they c a host tissue. Auto-reactive cells are removed by a
two-step—positive and negative—selection process.
In p s thymocytes react with major histocom-
patibility c (MHC) molecules expressed on cortical epi-
thelial c MHC molecules are present on all nucleated cells
and s t functions: (1) They are markers of “self” or host
tissue, a ( they present antigens to lymphocytes. The sur-
vival o d of thymocytes is dependent on their affinity for
binding t t MHC molecules. Thymocytes that do not inter-
act w M molecules undergo apoptosis and are phagocy-
tosed i H corpuscles. Cells binding to the MHC markers
with h a are considered auto-reactive; they undergo
apoptosis o are prevented from maturation. Cells binding to
the s with low affinity are considered nonthreaten-
ing t t h and they move deeper into the cortex.
Negative s removes thymocytes that have auto-
reactivity t the self-antigens that are unique to tissue such
as t t muscle, intestinal, or neural tissue. In negative
selection, t antigens are presented in the context
of MH m expressed on dendritic cells, macrophages,
and t epithelial cells. Again, thymocytes that bind with
high a are considered auto-reactive, and they undergo
apoptosis. T cells with little or no affinity for the self-antigens
are allowed to enter peripheral blood.
Hormones and T Cell Maturation
T ce m is under the control of the hormones secreted
by t t epithelium. These hormones include thymosin
α1, t thymopentin, thymosin β4, a t -
lin. On h stimulation, most thymocytes express a
CD8+ m but quickly transition into dual positive (CD4+,
CD8+) ce Over 80% of the total cells in the adult thymic
cortex a d positive. After 12 to 19 days of maturation,
only 20% o the original thymocyte population remains in
the t Mature CD4+, CD8-, and TCR+ cells (12%–15%
of t t population) are released into peripheral blood as
CD4 T h cells. CD4-, CD8+, and TCR+
cells (3% o total thymocytes) are also released into periph-
eral b in high numbers to become CD8 cytotoxic cells.
A sm p of cells (2%) that have TCRs but no surface
markers (CD4-, CD8-, TCR+) also are seeded into peripheral
blood. Th cells represent a small population of T cells that
have escaped the selection process.
Bone Marrow and Peyer’s Patches
The B ce m process in humans is still being debated.
Some d suggest that intestinal Peyer’s patches and other
gut-associated lymphoid tissue play critical roles in the differ-
entiation a maturation of B cells. Other evidence indicates
that b m is involved in B cell maturation. It is clear,
however, t B cells undergo a gene rearrangement similar to
that in T ce Like T cells, B cells have a receptor (BCR) that
reacts w antigens. Therefore, gene rearrangements result in
B cells specific for each of the 10
13
possible antigens.
THE LYMPH SYSTEM
The l system is a unique anatomic feature that allows the
immune sys to monitor tissue for infections and mutant
cells (Figure 1 ). B u h pressure and diapedesis,
lymphocytes and monocytes exit the capillaries, move through
the t l and are collected in small lymph vessels.
The p of antigen in tissue activates immunocompe-
tent m which process antigen for presentation to
naïve l Activated macrophages are transferred to
progressively larger vessels until they reach the lymph nodes.
Antigen p activates and expands clones of lympho-
cytes t c react with the antigen. After exiting a lymph node,
activated l move into lymph vessels that eventually
drain i t subclavian vein near the heart. Antigen-specific
lymphocytes then circulate in the blood. On reaching the site
CD4
:
CD8
:
pre-T cells
CD4
;
CD8
;
T cells
Positive
selection
Negative
selection
Nurse cell
Cortex
TCR
MHC II;
self antigen
MHC I;
self antigen
MHC class I
restricted
MHC class II
restricted
CD4
CD8
CD4CD8
Cortical
epithelial cells
Self antigen
Apoptosis
Dendritic cell
Medulla
Macrophage
Self-tolerant
cells
Periphery
Figure 1-10
Development of the T cells in the thymus. Precursors committed to the
T cell lineage arrive in the thymus and begin to rearrange their T cell
receptor genes. Immature T cells with receptors binding to self–major
histocompatibility complex (MHC) on cortical epithelial cells receive
signals for survival (positive selection). At the corticomedullary junction,
surviving T cells probe self-antigens presented by dendritic cells and
macrophages. T cells reacting strongly to self-antigens are deleted by
apoptosis (negative selection). T cells released into the periphery are
tolerant toward self and recognize antigens in the context of self-MHC.
(From Goldman L, Ausiello D: Cecil medicine, ed 22, Philadelphia, Saun-
ders, 2008.)

25. CHAPTER 1  CELLS AND ORGANS OF THE IMMUNE SYSTEM8
of a i or cancer, activated lymphocytes leave the cap-
illary t m an immune response in tissue.
SECONDARY LYMPHOID ORGANS
Lymph Node
The l n is a complex, kidney-shaped structure usually
located a t junction of several lymph vessels. From an ana-
tomic p nodes consist of a cortex (outer portion),
a p and a medulla (inner portion). The sections of
lymph nodes are shown in Figure 1-12 and Figure 1-13.
The c is densely packed with lymphocytes and
­macrophages. Primary follicles of virgin or naïve B cells, inter-
spersed i a framework of follicular dendritic cells, are prevalent
drained by thoracic duct
drained by right lymphatic duct
Tonsils
Thymus
gland
Cervical
lymph
node
Entrance of 
thoracic duct into 
subclavian vein
Right
lymphatic
duct
Thoracic
duct
Axillary
lymph 
node
Spleen
Peyer’s
patches in
intestinal
wall
Red
bone
marrow
Inguinal
lymph
node
Figure 1-11
Lymph nodes are found at junctions of lymphatic vessels and form a net-
work that drains and filters interstitial fluid from the tissue spaces. They
are either subcutaneous or visceral, the latter draining the deep tissues
and inter organs of the body. The lymph eventually reaches the tho-
racic duct, which opens into the left subclavian vein and thus back into
the circulation. (From Salvo S: Mosby’s pathology for massage therapists,
ed 2, St Louis, 2009, Mosby.)
Primary lymphoid
follicle (B cell zone)
Secondary follicle 
with germinal center
Paracortex (T cell zone)
Figure 1-12
Cross-section of a lymph node with numerous follicles in the cortex,
some o w contain lightly stained central areas (germinal cen-
ters, w the B cells proliferate), and the central medulla. (From
Abbas A, Lichtman A: Basic immunology, ed 3, Philadelphia, Saunders,
2009.)
Follicle
(B cell zone)
Afferent
lymphatic 
vessel
Trabecula
Capsule
Efferent
lymphatic
vessel
Medulla
Paracortex
(T cell
zone)
Germinal
center
Lymphocytes
Antigen
Vein
Artery
Figure 1-13
The morphology of lymph nodes. This schematic diagram shows the
structural organization and blood flow in a lymph node. (From Abbas
AK, Lichtman AH: Basic immunology: functions and disorders of the immune system, ed 2 [updated edition 2006-2007], Philadelphia, 2006,
Saunders.)

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

29. The Project Gutenberg eBook of Suomen
historiallisia kertomuksia 1

30. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Suomen historiallisia kertomuksia 1
Pakanuuden ajasta uskonpuhdistukseen
Author: Veikko Korhonen
Release date: June 26, 2024 [eBook #73919]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Osakeyhtiö Valistus, 1923
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN
HISTORIALLISIA KERTOMUKSIA 1 ***

31. SUOMEN HISTORIALLISIA KERTOMUKSIA I
Pakanuuden ajasta uskonpuhdistukseen
Kirj.
VEIKKO KORHONEN
Helsingissä, Osakeyhtiö Valistus, 1923.

32. SISÄLLYS:
Erätoverit.
Kevätuhri.
Muuan partioretki.
Pyhä risti.
Rangaistus.
Ilta Kuusistossa.
Kaarle Knuutinpoika.
Viimeinen Vesperamessu.
Kustaa Vaasa Suomessa.
Kuninkaan apua anomassa.
Riita apajasta.
Suomen herttua..
Uusi sielunpaimen.
Kastematka.
Erämaan yössä.
Rautamarski.
Armoa anomassa.
Kosto.
Särkynyt joulurauha.

33. Erätoverit.
Keskitalven pakkanen paukahteli lumisessa korvessa. Tähtikiiluinen
taivas näytti kuin laskeutuvan maata vasten ankaran pakkasen
vetämänä. Apso, erämies, hiihteli korvessa kotimajalleen, koettaen
löytää latua, jonka aamulla oli jättänyt, lähtiessään hiihtämään
isomman otuksen jälkeen. Sen ladun varteen oli hän jättänyt aamulla
ampumansa jäniksen ja teeriparin, mutta merkitty paikka ei ottanut
löytyäkseen tähtien heikossa valossa. Jänöjussista ja teeristä oli
tuleva illallinen hänelle ja Ilpolle, erätoverille, joka majalla sairasteli
karhun kaadannassa vioittunutta jalkaansa.
Saalis löytyi ja Apso pyyhälsi nopeasti pakkasen kynsissä
risahtelevan korven poikki ja hiihdosta hiestyneenä astui majaan.
Siellä loikoi Ilpo pyöreistä kivistä muuratun takan ääressä,
kohennellen tulta padan alle, jossa kiehui samanlainen saalis kuin
minkä Apso laski majan havupermannolle.
— Ka, mistä riista pataan on tipahtanut? kysäisi Apso ihmeissään.
— Korvesta sen käväsin keikkaamassa, naurahti Ilpo. — Kävi jo
aikani kovin pitkäksi ja teeripari lensi aivan tuohon majan nurkalle ja
jussukka kuukki uteliaana riista-aitan ympärillä. Siitä ne napistin.
— No eihän sitten tarvinnut kauaksi liikkua ja jalkaasi uusia kipuja
hankkia, virkkoi Apso. — Minä riehkasin hirven jäljillä, vaan lienen
ajanut Tapion suojattia, kun yhtäkkiä edestäni hävisi.
Apso pujotti jousensa poronsarvinaulaan ja laski otuskimpun
maahan.

34. — Tuos' on sitten tuoretta riistaa eineheksi, sillä eipä aamulla liene
menemistä salolle. Pyry siitä yöllä nousee, vaikka metsä vielä seisoo
hiljaisena tähtien vipajavassa valossa.
Laatokan länsirannoilta olivat eränkävijätoverukset muuttaneet
tänne Keski-Suomen asumattomille saloille. Täällä olivatkin
riistamaat ja kalavedet erinomaiset. Karhun ja hirven suolattu liha ei
loppunut heidän vahvojen pylväitten varaan rakennetusta aitastaan
ja tuoretta riistaa oli nytkin tuo Ilpo-veli lävistänyt jousellaan aivan
tuvan edestä. Kesäisin sai taas läheisestä järvestä vedenriistaa niin
paljon kuin halusi. Olisipa vain nämä laajat pyyntimaansa saanut
pitää yksinään, mutta silloin tällöin ilmestyi aina etelästä päin uusia
asukkaita valloittamaan parhaimpia kalastus- ja eränkäynti paikkoja.
— Näin taas Lapin pojankin tänään, sanoi Apso loikoessaan tulen
ääressä. — Viimeisiä se muuten taitaa olla näillä mailla, sillä eipä
kärsi nämä kääpiöt etelästä tulevia rotevampia naapurejaan. —
Johan viime talvena keräsivät poronsa näiltä mailta, pohjoiseen
paetakseen.
— Keräsivät, kun taisi muidenkin erämiesten nuoli ja keihäs heidän
porojaan läpäistä eikä vain yksin meidän.
Miehet nostivat padan keskelleen ja vuoleskelivat puukoillaan
mehevää lihaa, haukaten vain siteeksi ohrakakkaraa, jota oli
viimekesän palohalmeesta lihan särpimeksi saatu. Väkevä, länteen
viettävä järven rantarinne olisi sitä kasvanut enemmänkin, vaan
kaukaa, selkärepussa tuotu siemen ei laajempaan halmeeseen olisi
riittänyt. Ensi suveksi oli suurempi huhta kaadettu ja sitä varten
siemenet varattu poronnahkaiseen säkkiin aitan orrelle.

35. Ilpo sulki savua ulos johtavan lakeisen ja toverukset asettuivat
levolle, ensin ulkona tarkasteltuaan, ett'ei mitään epäilyttävää ollut
läheisyydessä.
Ihana oli toveruksien nukkua piilopirtissään riistasta viljavan
korven keskellä, havuisella vuoteella poron ja karhuntaljojen ja
hiestävää kuumuutta uhovan kiukaan lämmössä, ja kuunnella
rajuilman alkavaa kahinaa, jota Ilpo oli ennustanut.
* * * * *
Kevätaurinko sulattelee viimeisiä lumia rantamailta ja
eräkorvessakin ovat jo aukeimmat paikat pälvineet. Niinpä
erätoverienkin tuvan edustalla on maa sulaa ja kuivaa ja Apso
perkaa ensimmäistä kevätkalasaalista, kirkaseväisiä ahvenia, joita
Ilpo on äsken käynyt lammen rantasulaan laitetusta pyydyksestä
päästämässä.
— Hyväksi näyttää tulevan tämän kesän kalansaalis, sanoo Ilpo. —
Nyt jo näin runsas saalis, vaikka melkein kuun kierto lienee siihen,
kun päästään suliin vesiin soutelemaan.
— Siltä näyttää. Kun vain saisimme yksinämme pitää nämä
kalavetemme, sanoi Apso. — Minulla on ollut outoja aavistuksia, että
etelästä päin työntyy taas tänne uusia asukkaita ja saamme muuttaa
vielä pohjoisemmaksi.
— Emme tästä niin hevillä lähde. Käskisipä heille koskensa ja
kalavetensä jättämään.
Yhtä ja toista keskustelivat toverukset pyyntimaistaan ja
kalavesistään, kun kirkkaan ilman kantamana alkoi etelästä päin

36. kuulua kirveen iskuja. Apson kalaa perkaava puukko pysähtyi ja
Ilpokin laski käsistään pajumerran, jota oli siinä kalakeittoa
odotellessaan nitonut.
— Siellä se nyt jo on, jota on tulevaksi pelätty, virkkoi Ilpo.
— Eikä kaukana olekaan. Säynätlahden poukamasta kuuluu
kirveen iskut ja kaatuvien puiden parahtelu.
— Niitä voi olla useampiakin.
Molempien miesten kasvolihakset olivat jännittyneet ja Apso puristi
lujasti kalapuukkoaan, hiljaa mutisten:
— Sanoinhan jo, ettei niiltä rauhaa saa. Parhaimman kalapaikan
aikovat anastaa.
— Lähden katsomaan, sanoi Ilpo.
— Menemme molemmat. Voivathan sinut vaikka keihästää yksin
mentyäsi.
Saalis kätkettiin visusti ja toverukset lähtivät aseistettuna
katsomaan rauhansa häiritsijöitä.
Niitä ei ollutkaan yksi eikä kaksi, vaan kokonainen perhekunta.
Vaimokin heillä oli ja nuori tytär, joka iloisena laitteli havumajaa,
toisten hääriessä tuvan veistoksella, joka oli pantu alulle jo eilen,
vaikka toveruksilta oli jäänyt kirveen kalke kuulematta, ollessaan
lammen puolella pyydyksiään laittamassa.
Näreikön takaa katselivat Apso ja Ilpo tulokkaiden puuhia. Miehet
eivät olleet Laatokan rantamilta, vaan varmasti etelän eri heimoa.

37. Molemmat olivat rotevia ja riuskaliikkeisiä. Toinen kaatoi hirsiä ja veti
paikalle, toisen niitä veistellessä ja laittaessa kehälle.
— Heillä on naisensakin mukana, kuiskasi Apso. — Aikovat
varmasti jäädä pitemmäksi ajaksi.
Ilpo puristi tuimasti keihäänvartta.
— Olisipa vain yksi, niin… Nyt emme heille voi mitään. Säynätlahti
meni ja paljon muutakin.
— Jos olisi heitä pyytää hyvällä siirtymään. Voisimmehan sanoa,
että meitä on enemmän metsän takana asumuksillaan.
Varovasti kävivät miehet esiin. Molemmin puolin katseltiin epäillen
toisiaan.
— Onpa tullut kutsumattomia vieraita näille rannoille, virkkaa
Apso.
— Valtaamaan meidän pyyntimaitamme ja kalavesiämme, jatkaa
Ilpo.
Tuvan rakentajat vain hymähtävät.
— Ei ole kutsuen käyty ennenkään, eikä aiota lupaa kysyä
nytkään, sanoo vanhempi ja alkaa taas sovitella hirttä saumalleen.
— Onpa heillä komea tytär, sanoo Ilpo hiljaa toverilleen. —
Tekisipä melkein mieli sitä kesytellä.
— Vai sellaisiin sinä silmäsi isket, kun on eräpaikkojen menetys
kysymyksessä. Odotahan, kun sanon heille tiukat sanat.

38. — Etkä haasta heti riitaa, esteli Ilpo. — Näethän, että ovat meitä
voimakkaampia ja pyydämme heitä ensiksi sovinnolla jättämään
nämä maat. Elleivät siitä välitä, katsomme sitten, mitä olisi heidän
kanssaan tehtävä.
Toveriaan kuuntelematta läheni Apso tuvan kehää muutaman
askelen ja sanoi miehille:
Pahasti teitte, kun meidän kalavesillemme ja riistamaillemme
tulitte. Emmehän mekään ketään ahdistele, joka korvessa
asuntopaikan itselleen hankkii. Siirtykää pohjoisemmaksi, vaikka
tämän veden toiseen päähän. Siellä on kyllä tilaa teillekin, eikä
entisiä erämiesten savuja nousemassa.
— Emme lähde tästä minnekään, kun olemme tähän tupamme
paikan katsoneet ja sen kehän aloittaneet. Lienee tässä liikkuma-
aloja teille niinkuin meillekin ja jos sovussa soudetaan, on
kalapaikkojakin riittävästi ja riitaa pitämättä.
Ilpon olisi tehnyt mieli mennä rauhan kämmentä lyömään, niin
kovin mehevä oli tuon vaaleasuortuvaisen ja sinisilmäisen tytön
hymy, mutta Apso kiskasi häntä hihasta ja kivahti:
— Jääkööt siihen. Tulemme toiste suuremmalla joukolla ja silloin
pistetään nuotioksi hämäläisten tupa.
Miehet palasivat valmistelemaan kalakeittoaan, joka oli niin
ikävästi jäänyt kesken. Apson povessa kiehahteli vieläkin kiukku
rauhan häiritsijäin odottamattomasta ilmaantumisesta Säynätlahden
pohjaan. Ilpo hyrähteli siinä kalevalaistaan'sen enempää vieraan
ilmestymisestä välittämättä. Mies olikin sellainen hyvätuulinen,
häilyvä hattara, joka ei osannut pitää kiinni omistaan.

39. * * * * *
— Kesä on tullut, ja erätoverit melovat haapiollaan pyydyksiään
kokemaan. Erämaan kesäaamu on ihanimmillaan ja runsaalla saaliilla
saavat veljekset täytellä ruuhensa.
— Näkyy tätä Ahdin karjaa olevan, vaikka naapurikin siitä osansa
ottaa, puheli Ilpo.
— On sen aikaa kun on, jurahti Apso, joka yhä kantoi kademieltä
Säynätlahden asuttajia kohtaan. — Kunhan tuossa pesivät muutamia
vuosia, niin et kehu saaliillasi.
— Suotta mutiset, naurahti Ilpo. — Aion tässä käydä heiltä
pyytämään tytärtään ehtoiseksi emännäksi. Mitäs siihen sanot?
— Että silloin saat jäädä sen kanssa yksinäsi. Minä en suvaitse
naista yhteiseen taloon.
Ilpo ei jatkanut, kun tiesi Apson kyllä sanansa pitävän. Ei
kuitenkaan malttanut olla kysäisemättä mielitiettyä illalla, kun taittoi
saunavihtoja samalta rannalta kuin tämä naapurin tytärkin.
Sai kuitenkin tältä jäätävän vastauksen, vieläpä kiellon, ettei tulisi
käymäänkään heidän maillaan ja vesillään.
Vihaisen vastauksen lähettää Ilpo tulistuneena tytölle ja
myrtyneenä rientää Apsolle kertomaan huonosta onnestaan.
— Johan sen sanoin, vaikka et uskonut. Lähden tästä heti
hakemaan heimoni miehiä, ja sitten katsomme, eivätkö lähde
kutsumattomat vieraat vesiltämme.

40. — En kiellä enää. Jään tänne majaa ja pyydyksiä vartioimaan,
sanoi
Ilpo, istuen synkkänä tuvan portailla.
Muutamien päivien perästä palasi Apso neljä vetreätä miestä
mukanaan. Apson Aino-siskokin oli lähtenyt mukaan leivän leipojaksi
ja tähän ihastui Ilpo ikihyväksi.
— Kun ajamme hämäläiset täältä tiehensä, rakennamme lisää
pirttejä ja haemme nuorikot oman heimon tyttäristä, sanoi Apso.
— Tuomme hiehonkin ja mullikan ja siitäpä karjan alku
ahoillemme.
— Ja kun emme unohda uhreja ilman, veden ja maan haltijoille,
niin hyväpä on täällä asuaksemme.
— Ellei taas etelästä joku voimakkaampi joukko tule meiltä
asuinsijojamme vaatimaan, sanoi Ilpo.
— Niille näytetään tietä pohjoisemmaksi, niinkuin Säynätlahden
ylpeille asujamillekin. Heillepä meidän on ensiksi lähtimet
annettavakin ja tehdään se nyt heti.
Vastarintaa tekemättä, mutta uhkaillen Ukon kostolla, lähtivät
hämäläiset Säynätlahdesta. Komean tyttären silmä välähti
uhittelevasti pihamaalla seisovalle Ilpolle.
— Vielä tätä kadut.
— Mitäpä tässä katumista. Ala vain suoriutua venheeseen,
hämärikköjen ylpeä tytär. Soreampi mielitietty minua jo kotipihalla
vartoo.

41. — Siitä ei onnea sinulle, suhahti tyttö niskaa nakaten.
Uhkasanoja heitellen lähtivät toisetkin.
— Ette siinä tuvassa kauan lämmittele.
— Ettekä kalaa keitä näillä rannoilla. Kokemäen jokivarsilta uhkaa
tänne miehiä tulla korpia asuttamaan ja silloin lähdette.
Se uhkaus vähän painosti. Tosin ei tällaisella miesjoukolla
tappelematta lähdettäisi, mutta saattaisihan tulla lähtökin. No, sitä ei
sopinut jäädä miettimään.
— Toiset miehistä kaskeen ja toiset lisää tupia tekemään.
Koetetaan sitten mekö vai Kokemäen miehet täällä ollaan isäntinä,
sanoi Apso.
— Ensin on kuitenkin käytävä kevätuhria tekemään veden ja maan
haltijoille.
— Niin, uhreja emme saa unohtaa. Ottakoon Ilpo jousensa ja
kolkatkoon korvesta, uhriotuksen maan haltijalle. Me toiset käymme
kalaan ja valmistamme veden Ahdille ja Vellamoiselle uhriaterian.
Kevätuhri.
Korkean vaaran ylimmällä huipulla, vanhojen riippakoivujen
ympäröimällä kentällä puuhaili kaksi ikämiestä suurta Ukon
uhrijuhlaa valmistellen. Tyvenenä lepäilivät järvien selät ja salmet.
Kaakosta harvakseen hengähtelevä tuuli veteli vain viiruja, suoria

42. kuin viivottimella vedettyjä, poikki ja pitkin selkien ja salmien,
samalla koettaen viilentää hiestävää keskipäivän kuumuutta.
Hikipäisenä puuhailivat uhrijuhlan valmistajatkin. Vanhempi
pitkäpartainen Ilpo heitti jo kivelle matalan, kirjaillun kallokkinsa ja
virkkoi toverilleen Juortanalle:
— Kovinpa se nyt hellittääkin päiväkulta. Kyllä näkyy, että Ukko
suosii juhliamme koskapa näin kauniin ilman eilisestä sateesta laittoi.
— Niinpä tuo on laittanut joka vuosi ihalaisen ilman juhliksemme,
virkkoi Juortana partaansa sivellen ja katsellen hyvämielisenä
ympäröiviä maisemia, joista välkkyvät; vedet vihannoivien metsien
lomasta puunsivat.
— Hyvän teki Ukko kesän, jatkoi vielä äijä, hänkin kallokkinsa
riisuen ja katsellen mukavan kiven istuakseen levähtämään. — Ruis
heilimöi parhaillaan ja ohrakin alkaa tähkiä, vaikka muutamia viikkoja
sitten vielä ohrakasket sauhusivat. Viljaa tulee, heinää ja kaikkea
kasvullisuutta enemmän kuin ennen ja siksipä mielen vetääkin
iloiseksi.
— Suopeapa on ollut veden haltijakin. Ei ole kevätkalaa
milloinkaan saatu niin runsaasti kuin tänä kesänä, eikä ole sattunut
riitojakaan kalapaikoista. Kukin on saanut pitää omansa ja rauhassa
pyytää Ahtolan karjaa.
— Hyvä olisi, kun riistarauha säilyisi, virkkoi Juortana.
— Kuitenkin tuntuu minusta, niinkuin Hämeen miehet aikoisivat
tänne lohi- ja siika-apajoille. Olen unenkin nähnyt ja arpakannuskin
sitä sanoo.

43. — No sillä emme saa nyt edeltäpäin mieltämme vaivata. Ainapa
niistä sellaisista on voittajana selvitty ja selvittänee vastakin. Nyt on
aika uhrata Ukolle ja muille pienemmille haltijoille ja nauttia tästä
kesän kauneudesta.
Käki lensi uhrivaaran koivuun ja alkoi kukahdella.
— Mieluiseksipa näki Ukko uhrivalmistelut, koskapa lähetti lintunsa
kukkumaan, sanoi Ilpo.
— Mieluinenhan on uhri, kun on mieluisat valmistajatkin, naurahti
Juortana, tienoon tietäjä ja uhrien ja taikojen tekijä, hieman itseään
kehaisten.
Juortanasta olikin sukeutunut koko Saimaan seuduilla oleilevien
savolais- ja karjalaisheimojen uhripappi, jota käytiin kuulemassa
muulloinkin ei vain heimojen käräjissä, joita joka vuosi vietettiin
niinkuin uhrijuhliakin. Taidolla ja antaumuksella hoiti Juortana
tehtävänsä niin että sula sovinto oli aina eri heimojen välillä sekä
rauha ja onni kaukana toisistaan asuvien saloeläjäin ja eränkävijäin
majoissa.
Uhripitojen valmistajat laskeutuivat vaaralta vähän alemmaksi
aterioimaan, sillä ei sopinut haltijain lehdossa ja uhrisijoilla ruokailla,
vaikkapa ruuistakin vietiin osa uhriksi pyhien puiden juurelle.
Mehevä kalakukko ja piirakka suli miesten suissa ja ilman
moninaiset tuoksut ja lintujen laulu tekivät ruokalevon suloiseksi.
Ilma oli vain ihanoitunut, kun miehet heräsivät. Käki kukahteli
puussa pään päällä ja mehiläinen surisi korvan juuressa.

44. — Oho, onpa tässä vielä aikaa uhrikansan kokoontumiseen. Mitäs
jos ruvettaisiin runoille ajan kuluksi? ehdotti Ilpo.
— Ihanahan on ilma ja luonto ylen korea, niin että mieli laululle
laseikse, myönsi Juortana.
— Mitäs jos laulaisimme Lemmin pojasta tahi Joukahaisesta?
— Tokihan tuota Väinämöstä laulaisimme, tietäjästä ja taikojasta,
jonka veroista nykyiset eikä vastatulevat sukupolvet nähne.
— Lemmen vuoksipa se Väinökin tietonsa ja taitonsa menetti,
virkkoi
Ilpo.
— Niin teki, ja moni muu Väinämön jälessä. Mutta lauletaanpa
seppo
Ilmarisesta ja Sammosta. Ne ovat partasuu urohien lauluja.
Miehet tarttuivat toistensa käsiin ja vuorotellen vetelivät Karjalasta
kulkenutta runolaulua:
    »Orjat lietsoi löyhytteli,
    väkipuolet väännätteli…»
Sillä välin alkoi keräytyä uhrikansaa vaaralle. Miehet kesäisissä
kirjaelluissa kauhtanoissaan, mukanaan jouset ja keihäät, jotka
Juortana taikoi kotipajassaan. Naisilla oli loistavat juhlakoltit ja vasta
kankaasta päästetty päähine ja heidän oli jäätävä uhrilahjoineen
vähän alemmaksi uhrikentän laitaan.
Jopa tulee Juortanakin Ilpon, apulaisensa, kanssa ja erinäisin
manauksin ja loihtuluvuin sytyttää uhrirovion, johon heitetään

45. metsän ja maan antia, pari kyyhkystä ja kimppu rukiin tähkiä.
Ilta on tyven ja savu nousee suorana patsaana hohtavaan
avaruuteen.
Sitä pitää Juortana hyvänä merkkinä ja puhelee kansalle:
— Hyvin kelpaa Ukolle uhrimme, ja täydestä sydämestä sen
hänelle suommekin. On saatu parahiksi sadetta ja poutaa, vuoroin
kumpaakin ja hyvin on halmeemme tähkineet. Tapio ajoi talvella
riistaa eteemme sen kun erämiehet jaksoivat kotiin kuljettaa ja
runsaammin kuin milloinkaan ennen sai saksa miehiltämme nahkoja
Teljän markkinoilla. Suopea on ollut Ahtikin, jonka senkin on Ukkoa
ylistä kuultava ja toteltava, ja laumottain on vedenkarja uinut
verkkoihimme. Ja kun aina vastakin sovussa elämme ja kaikki pienet
uhrit ja taiat ajallaan teemme, seuraa onni meitä vastakin ja
rauhassa saamme viljellä koskiamme, ja käydä riistamaillamme ja
kalavesillämme.
Nyt saivat jo naisetkin lähestyä uhripaikkaa ja tuoda antimensa.
— Hyvin olette tekin pikku-uhrinne tehneet ja taiat muistaneet,
lausuu Juortana heille. — Mielikki, metsän emäntä, Tapiolan kaunis
antimuori on hyvin karjojanne hoivannut. Niinkuin olen kuullut, ei ole
yhtään karjavahinkoa koko heimokuntien seutuvilla sattunut.
Kotihaltijat ovat niinikään saaneet lukunsa ja loitsunsa ja pienet
saatavansa, koskapa kukaan ei ole sairastanut ja kotien rauha on
hyvin säilynyt. Kun vastakin muistatte tehdä mitä olen neuvonut, on
onni aina mukananne.
Naisilla oli mukanaan voi vakkasia, nauhan ja kankaan palasia,
piirakoita ja juustoja. Ne asetettiin Ukonpuun juurelle ja oksille, ja
kun vielä Juortana oli lukenut muutamia salaisia loitsujaan, sai

46. uhriväki lähteä alas Juortanan taloon, jossa juhlia jatkettiin ja vietiin
uhrit myöskin veden haltijalle ja hopeasolki pyhään lähteeseen.
Äsken oli Juortanan talon lohiapajilta saatu runsas saalis ja
uhripapin ehtoinen emäntä oli siitä valmistanut illallisen uhri väelle ja
vielä huomisen päivän pitoihinkin oli osa jäänyt. Aterian jälkeen
vietiin lohen pääluut kotikarsikkoon ja sittenpä saivatkin nuoret
aloittaa karkelon, vanhojen miesten lähtiessä saunomaan ja
uhraamaan saunan haltijalle.
Leppoisa mieliala kuitenkin särkyy, kun muuan erämailleen
palaileva, aikoinaan Taivassalosta pieniä pilojaan karannut ja nyt
kotopuolessaan käväissyt mies kertoo Auran suilta outoja uutisia.
— Julma sota on syttynyt Aurajoen suulla, kertoo mies rauhallisen
saunomisensa keskeyttäneille miehille.
— Ruotsin kuningas on tullut pyhän miehen kanssa kastamaan
suomalaisia ja joukottain on näitä kaatunut, kun eivät hyvin puhein
suostuneet kasteeseen. Piispa kuuluu aikovan tulla Kokemäen joelle
saakka ja mikäpä tietää, eikö tulle vielä tännekin.
Äsken reippaina juttelevien miesten saunavasta unohtui ja mieli
kävi mustaksi.
— Jos tosia haastat, niin eipä sitten onnen käki meille kauan kuku,
virkkoi Ilpo, pirauttaen vielä kiukaasta pohisevan äkälöylyn itselleen.
— Sitä se uneni tiesi ja arpakannuskin ennusti, sanoi Juortana. —
Emme kuitenkaan huoli pelkäämään ruveta. Ehkäpä Kokemäen
miehet sellaiset ristinkastajat käännyttävät. Pidetään huomenna
käräjät, joissa päätetään mitä on tehtävä, mutta nyt käydään

47. juhlimaan ja yhdessä oluthaarikat tyhjentämään valoisan yön
kunniaksi.
— Olkoon se sitten uhrina näille kevätkesän öille.
— Olisi kuitenkin aseet käytettävä pajassa ennen aamunkoittoa,
esittelee Ilpo, joka näyttää olevan vielä huolestunut äsken
kuulemastaan uutisesta.
— Ne kerkiämme huomisiltanakin käyttämään, sanoo Juortana.. —
Niille onkin nyt luettava toiset luvut kuin ennen — siltä varalta, jos
ristinkastajat sattuisivat jousiemme jäntevyyttä kysymään.
Pihamaalla olivat nuoret hippasilla ja heidän reipas ilonsa sai
vanhemmatkin unohtamaan äskeisen huolensa ja pyhän pihapihlajan
alla tarinoimaan vanhoista vaino- ja eräretkistä.
Muuan partioretki.
Samoja oltiin suomalaisia, mutta ainainen oli viha Karjalan ja
Hämeen heimojen välillä. Hämäläiset olivat tulleet maahan
merenlahden poikki Virosta ja karjalaiset kiertäneet Laatokan ympäri
ja sen rantamilla enin osa heistä jäänytkin. Laajat erämaat olivat
molempien heimojen välillä, mutta silti eksyttiin vuorotellen toiset
toistensa pyyntimaille ja kalajärville ja siitä sai alkunsa veriset
kahakat ja vainoretket.
Eikä vielä sittenkään, kun erämaa vähitellen asuttui kalasaunojaan
rakentelevista molempien heimojen jälkeläisistä, riidat loppuneet,

48. vaan partioretkiä tehtiin melkein joka kevät tahi jos silloin jäi, niin
syksyllä jo poltteli veriä ryöstöretkille lähtö.
Kukapa tietää, hämäläisten vaiko karjalaisten puolelta nämä retket
ensi kerran saivat alkunsa, mutta kun alkuun oli päästy, niin viha
synnytti vihaa, kosto vaati kostamaan ja niin jatkui vuosisatoja
paljon voimia ja uhreja vaativat kahakat.
Äsken oli Vanajan Ilpolassa toimitettu Ukon suuret uhrijuhlat,
joissa uhrivanhempana oli toiminut vielä nuorekas, vaikka jo
harmaapäinen Ilpo. Hänet oli äsken manalle mennyt Juortana
jälkeläisekseen nimittänyt ja heimo sen hyväksynyt. Kesä oli
kauneimmillaan ja monipäiväisiä kekkereitä oli vietetty, kun
takamailta tuotiin sana, että karjalainen on tulossa hävittämään
hämäläiskyliä ja on jo poroksi polttanut erämiesten uudis-saunoja
Suvilahden seutuvilla.
Sanoma tuli tälläkertaa yllätyksenä juhliville hämäläisille eikä
osattu ensin muuta kuin ihmetellä, että karjalaiset keskikesällä olivat
vainoretkelle lähteneet.
— Apuun sinne olisi lähdettävä, ennenkuin sieltä rintamaille
ehtivät. Kuuluu olevan heillä novgorodin ryssiäkin mukanaan ja siitä
päättäen heitä on suurempi joukko kuin ehkä aavistetaankaan,
toimitti sanantuoja.
— Se on selvä, että kotisijoilleen niitä on lähdettävä
käännyttämään, sanoi Ilpo, juhlatuulet pois yltään karistaen.
— Olipa sekin nyt, kun parhaana lahnankutuaikana tulivat, sanoi
joku korvallistaan kynsien.

49. — Mikä heidät nyt ajoikin liikkeelle. Varmaan sieltä takamaan
kalasaunoilta nuoret yltiöpäät ovat hankikelin aikana vierailleet
Laatokan rantamilla ja nyt he sen lämpimiltään maksoivat.
— Ei ole muita retkiä tehty, kuin se mihin viime kevännä täältä
lupa saatiin ja jossa Etelä-Hämeen miehiäkin oli mukana,
puolustelihe sanantuoja. Ei hänkään kuitenkaan voinut mennä
sanomaan, eikö takamaiden rajoilta ehkä oltu hiihdetty karjalaisten
asuntomaille, koskapa jotain sellaista oli kuulunut.
— Olipa miten tahansa, ei ole nyt aikaa arveluun, vaan
sukkelimmat miehet kapulata kierrättämään ja ylihuomenna lähtee
ensimmäinen joukko liikkeelle ja toiset tulevat perässä, määräsi Ilpo,
jolla oli nyt ensi kertaa päällikön huolet niskoillaan.
Hidas hämäläisveri ei tälläkertaa tahtonut kuohahtaa
taisteluhaluiseksi. Olihan kesä kauneimmillaan ja Vanajaveden
poukamissa olisi ollut mukava kääriä parhaillaan kutevia lahnaparvia
verkkoihin. Yhtä hupaisaa olisi ollut kaskienkin kaataminen, kun
entiset oli saatu jo aikaisin kylvöön ja lupaavasti laihoamaan.
— Naisten hoiviin jää siis kalastus ja kaskenkaato, jurahti äskeinen
korvallisen kynsijä. — Kaipa sitä on lähdettävä, kun kerran karhu on
lähtenyt pesästään liikkeelle.
Jo tulistui Ilpokin siitä verkkaisuudesta, jolla lähtöä tuumailtiin ja
kivahti:
— Vieläkö arvelette, että olisiko muka lähdettävä, kun vainolainen
saattaa muutamien päivien perästä jo täällä rintamailla reuhata. Ei
nyt joudeta kaloja eikä kaskimaita miettimään. Ne asiat jääkööt
naisten hoidettaviksi.

50. — Siispä lähdetään jo huomispäivänä, ainakin osa miehistä.
Ja retki pitää laatia sellaiseksi, että yksintein taivalletaan
Novgorodiin asti.
— Niin juuri. Novgorodiin asti, ennen ei hellitetä. Eivät ne
karjalaisten retket ennen lopu ennenkuin annetaan isku itse pahan
sydämeen.
— Miten tuo käynee noin pitkälle retkelle lähteminen, kun ei ole
edeltäpäin varusteltu, arveli joku.
Sitä samaa mietti Ilpokin, mutta kun useampien sisu näytti
nousevan Hämeeseen jo aikaisemmin ryöstöretkiä tehneitä
novgorodilaisia rökittämään, ei hänkään vastustellut.
— Voidaanhan käydä sinnekin kun ensin on Laatokan rannoilla
tehty puhdasta. Jos joka talosta lähtee mies ja kaksikin
suuremmista, voisi osa heistä tulla vesitse Syvärinjoen suuhun, josta
yhdyttäisiin matkaa jatkamaan.
Ilpon vanhimman pojan, Osmon, mieli paloi matkalle, jollaiselle ei
ollut vielä ennen päässyt isänsä estelyn vuoksi lähtemään. Nyt häntä
ei enää pidättäisi mikään. Eilen oli hän Karjalan kävijäin retkistä
kuullut kerrottavan ja tällainen partioretki kangasteli hänen
mielessään satuhohteisena.
— Kuulehan, isä, anna minun lähteä jo huomisen miesjoukon
mukana retkelle, pyyteli Osmo posket hehkuvina. — Ethän tahtone
miestä alle minun jäävän ja saatpa nähdä, että osaan keihästäni
käytellä vähän sukkelammin kuin tuuletkaan.

51. — Samahan tuo on. Onhan sinun kuitenkin näihin retkiin totuttava
ja ehkä johdettavakin, kun minusta aika jättää. Lähde siis ja Pohdon
kanssa saatte yhdessä päällikkyyden miesjoukollenne siksi kun minä
täältä joudun.
Taisipa monen pellavapäisen ja sirkeäsilmäisen neitosen poskelle
pisara vierähtää juhlista erotessa, kun ne loppuivat näin ikävällä
tavalla, ja nuorukaiset lähtisivät taas vanhempien miesten mukana
sinne kahakoihin henkeään kaupalle. Ilpolan lähinaapurin Apsolan
nuori seitsentoistavuotias Lippokin viivästeli lähtöä ja näytti etsivän
tilaisuutta puhutellakseen Osmoa, joka touhusi miesjoukossa.
Yhdessä oli Osmon kanssa lapsuusleikit leikitty ja nykyisinkin
ahkerasti toisissaan käyty ja nyt Osmo ehken jäisi sille tielleen.
Lähtöä puuhaava Osmo huomasi Lipon odottelevan kainona häntä
puheilleen. Vielä äsken oli tyttö iloisimpana pyrähdellyt leikissä
hänen toverinaan lesken- ja pantinjuoksussa ja nyt seisoi siinä
lipakkaansa kärkiä katsellen.
— No, mitäs nyt… mistä surut? kysyi Osmo.
— Lähdethän sinne ja minulle taitaa tulla ikävä, sanoi tyttö
avoimesti.
— Pianhan sieltä palataan kun on ensin karjalaisia ja ryssiä
rökitetty.
Ehkäpä elojuhliin joudumme ja tuon sinulle sieltä silkit ja soljet.
Poikasen povessa kuohahti riemukkaasti. Tyttö oli aina iloisena
veitikkana kaarastanut pakoon kun hän alkoi puhumaan helliä sanoja
simasuulle. Jopahan nyt täytyi tunnustaa tunteensa, kun hänellä oli
sotaan lähtö.

52. Osmo katseli siinä rinnallaan kävelevän tytön vaalean
hiussuortuvan reunustamaa poskea ja ripsien raosta väliin
välähtävää sineä. Sievä oli tämä Lippo, kylän kaunotar ja kyllä
kilpailtiinkin hänen suosiostaan, mutta hänpä sen sai, eikä kukaan
muu.
— Vähätpä minä karjalaisten soijista, kunhan itse terveenä tulet,
virkkoi tyttö.
— Tulenhan toki ja tulenkin uroksena takaisin. Kun vain sinä
pysyisit sillä aikaa minulle uskollisena.
Tyttö katsahti moittivasti nuorukaiseen. Tokihan tuo olisi pitänyt
tietää sanomattakin, ettei hän leikkitoveriaan unohtaisi.
Kättä puristaen nuoret erosivat ja Osmo kiirehti varustuksiaan
laittamaan.
Kymmenkunta miestä tulikin jo illan suussa Ilpolaan ja toisia
yhtyisi matkalla määrätyissä paikoissa. Puuhakkaana ja punakkana
kääkersi Ilpokin, neuvoen miehiä ja antaen monia ohjeita siksi kun
tavattaisiin. Verkkaliikkeinen metsänkävijä, Pohto-ukkeli hymähteli,
tietäen taitonsa näissä sotapuuhissa hyvinkin Ilpon taitojen veroisiksi
ja sanoikin Ilpolle:
— Olehan huoletta. Kyllä siellä osataan… Kunhan vain itse joudut
miestesi kanssa matkalle.
Kesäyön kuulteessa taivalsi miesparvi kumisevia kangaspolkuja,
väliin painuen nevojen askelpuille ja lehtoihin, joissa uneksiva rastas
soitteli yövirsiään. Keveät kantamukset olivat miehillä, välemmin
joutuakseen. Ilpon taikoma keihäs kädessä ja tappara vain vyössä ja

53. muutamilla äitimuorin antama taikapussi kaulassa piikkopaidan alla
vaaroista varjelemassa.
Seuraavan päivän iltapuolella joutuvat miehet takamaan
uudisasutuksille ja varovasti lähestytään mahdollisia vihollisen
lymypaikkoja.
Siitä ei kuitenkaan näy jälkiäkään vielä ja melkein pettyneinä
asettuvat miehet Jurkan, Vanajasta muuttaneen erämiehen
asunnolle lepäämään ja murkinoimaan.
— Onhan täällä taas karjalainen käynyt, vaikka ei näillä pihoilla ja
vankejakin vienyt, selittää Jurkka puuhakkaana kantaen suolalahnaa
ja ruislimppua pöytään.
— Outokaisesta olivat vieneet tyttären, karjan, ja muutamat
miehet jo aikoivat heti jälkeen kyökätä, mutta ovat odotelleet sieltä
rintamailta apua.
— Vai jo taas veivät naisiakin, kuohahteli Pohto, jolta kerran oli
näin mielitietty viety ja rääkätty hengettömäksi, ja joka tällaisten
uusiutuessa vannoi kostoa karjalaisille ryöstäjille.
— Niinpä lähdemme painamaan edelleen yötämyöten, ettei ehdi
meidän ja räähkäin välimatka kovin suureksi revetä, sanoi Osmo.
Puoliyössä tavattiin jo saunojen ja tupien raunioita, ja ryöstön
kärsineitä miehiä liittyi mukaan matkueeseen.
— Eivätpähän meiltä suuria saaliita saaneet ja aikomus heillä
lienee ollutkin sinne varsinaisiin hämäläiskyliin, mutta jostain
kuuluivat tiedon saaneen, että miehissä sieltä vastaan lähdetään,

54. niin olisivatko takaisin pyörtäneet, vaiko jossain odottaisivat yhteen
iskeäkseen, kertoi joku miehistä.
— Niin mutta ellei vihollista väliltä tavata, painetaan heidän
kotisijoillen ja kun jälkijoukot joutuvat, niin jatketaan matkaa
paremmille saalispaikoille.
— Semmoinen on päätös, että isketään kerrankin suonta
Novgorodin ryöstäjäruhtinaista.
— Vai sinne asti… eikö tuo riittäne kun risteillään Syvärin suilla ja
Laatokan rantamilla, arveli joku.
Sitä mieltä oli Pohtokin, kun tiesi, että vain muutamia Novgorodin
miehiä oli ollut mukana ja heidän kaikkien retki Hämeeseen näytti
epäonnistuneen. Aikoi mielipiteensä esitellä vasta Karjalan kylillä kun
ensin olisi siellä kylliksi selvää tehty ja miehet saaneet kuumemmat
verensä asettumaan. Mikäpä tiesi minkälaisia sotavoimia Novgorodin
ruhtinailla oli.
Kun vihollista ei löytynyt, jäätiin päiväksi odottamaan toisia ja
sittenpä voitiin jo hyökätä ensimmäiseen karjalaiskylään. Se sattuikin
olemaan karjalaississin, Tuiran, kotikylä ja sitä ei säästetty. Tuira,
luihu-silmäinen partaniekka saatiin vangiksi ja Osmo tiukkasi häneltä
Mariaa, ryöstettyä hämäläistyttöä.
— Sano mihin olet hänet saattanut tahi muuten kirimme köysiäsi.
Saatiin tietää että tyttö oli naapurikylässä, erään Uhmanan orjana
ja sinne vietiin Tuirakin, herättämään pelkoa karjalaisissa.
Uhmanan kylässä rukoiltiinkin armoa, ja Osmon lempeä mieli alkoi
taipua. Hänestä oli vastenmielistä ylivoimaisena hyökätä toisten

55. kimppuun, vaikkapa nämä olivatkin monta hävitysretkeä Hämeen
kylille tehneet.
— Mitä me heidän hengellään… sanoi hän Pohdolle. — Otetaan
Uhmana vangiksi ja katsotaan vähän, mitä heillä on aitassaan ja sillä
hyvä.
Pohto naurahteli, hänkin epätietoisena, miten olisi tehtävä.
— Eipä taida tulla sinulle päällikön luontoa. Eikähän sitä ole
isässäsikään. Toista oli Juortana, kun karjalaiskylille pääsi.
Otettiin mitä saatiin ja voitiin mukana kuljettaa, ja sillä ehdolla
säästettiin karjalaisten henki ja asumukset, etteivät nämä enää
koskaan tulisi hämäläiskyliin.
Näin samoiltiin Syvärin suulle, johon oli jälkijoukon määrä soutaa
suurilla sotavenheillä. Karjalaisten sissijoukko oli kuitenkin ehtinyt
heitä ennen ja tulinen tappelu oli jo käyty hämäläisten kanssa, jotka
henkihieverissään haavojaan hoitelivat.
Olihan annettu vastaankin ja karjalaiset olivat sukkelasti hävinneet
kuultuaan apua tulevaksi hämäläisille.
Pohteissaan käkkerehti Ilpokin ja valitteli retken epäonnistumista.
— Yhdessä joukossa olisi pitänyt kulkea, mutta maataivalta. Kun
nähtiin tämä meidän laivue, oli rantakylien asukkaiden hyvä kuljettaa
sanaa sisseille ja tässä sitä nyt ollaan. Monta miestä taas meni.
— Ja me kun säästimme karjalaisten henkiä, eikä edes taloja
poltettu, naurahteli Pohto.

56. — Siinä on päälliköitä! intoutui Ilpo. — Kelpaa heidän nyt siellä
naureksia partaansa ja kahta suuremmalla voimalla hyökätä
Hämeeseen. Voi raukkoja miehiä!
— Oletko muka itse etevämpi, kivahti Pohto. — Juortana olisi
puolella väellä lyönyt sellaiset joukot. Eivätkä hänen aikanaan
uskaltaneetkaan vierailla meidän kylillä kovin usein, niinkuin ehkä nyt
tekevät.
— Olisitte pitäneet siitä huolen, ettei olisi jäänyt vierailijoita.
— Tämä Osmohan se alkoi, säälitellä poloisten henkeä. Tytön
ryöstäjän kuitenkin vangitutti, mutta tyttöräivä taitaa olla siitä
enemmän suruissaan.
Alakuloisena näytti Marja tosiaankin istuvan erillään muista.
Uhmana oli kohdellut häntä hellävaroen ja sanonut ottavansa
taloonsa emännäksi. Yönuotiolla ollessa antoikin Uhmana tytölle
merkkejä, että tämä aukaisi hänen siteensä. Ilpo tahtoikin kuulla
mitä tyttö oikein arveli vapautuksestaan.
— Mitä olisit tehnyt, jos ei miehemme olisi sinua vapauttaneet?
kysyi hän tytöltä.
— Jäänyt sinne, missä olinkin.
— Tuota… mitenkä?
Vanajan tuuheapartainen heimopäällikkö heristi korviaan, siksi
oudolta kuului tytön vastaus.
— Jäänyt Uhmanan luokse, sammalsi tyttö. Ei hän minulle pahaa
tehnyt.

57. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com