Infrastructural Being Rethinking Dwelling In A Naturecultural World Jarno Valkonen

Infrastructural Being Rethinking Dwelling In A
Naturecultural World Jarno Valkonen download
https://ebookbell.com/product/infrastructural-being-rethinking-
dwelling-in-a-naturecultural-world-jarno-valkonen-48706204
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Testdriven Infrastructure With Chef Bring Behaviordriven Development
To Infrastructure As Code 2nd Edition Stephen Nelsonsmith
https://ebookbell.com/product/testdriven-infrastructure-with-chef-
bring-behaviordriven-development-to-infrastructure-as-code-2nd-
edition-stephen-nelsonsmith-4421060
Learning Openstack Networking Neutron 2nd Edition Wield The Power Of
Openstack Neutron Networking To Bring Network Infrastructure And
Capabilities To Your Cloud James Denton
https://ebookbell.com/product/learning-openstack-networking-
neutron-2nd-edition-wield-the-power-of-openstack-neutron-networking-
to-bring-network-infrastructure-and-capabilities-to-your-cloud-james-
denton-5473964
Infrastructural Love Caring For Our Architectural Support Systems Hlne
Frichot
https://ebookbell.com/product/infrastructural-love-caring-for-our-
architectural-support-systems-hlne-frichot-48676426
Infrastructural Love Caring For Our Architectural Support Systems Hlne
Frichot Editor Adri Carbonell Editor Hannes Frykholm Editor Sepideh
Karami Editor
https://ebookbell.com/product/infrastructural-love-caring-for-our-
architectural-support-systems-hlne-frichot-editor-adri-carbonell-
editor-hannes-frykholm-editor-sepideh-karami-editor-51928452

Infrastructural Optimism Reshaping Urban America 1st Edition Linda C
Samuels
https://ebookbell.com/product/infrastructural-optimism-reshaping-
urban-america-1st-edition-linda-c-samuels-33903752
Infrastructural Lives Urban Infrastructure In Context 1st Edition
Stephen Graham Editor
https://ebookbell.com/product/infrastructural-lives-urban-
infrastructure-in-context-1st-edition-stephen-graham-editor-36308050
Infrastructural Development And Urban Facilities In Lagos 18612000
Ayodeji Olukoju
https://ebookbell.com/product/infrastructural-development-and-urban-
facilities-in-lagos-18612000-ayodeji-olukoju-5634660
Infrastructural Times Temporality And The Making Of Global Urban
Worlds 1st Edition Lauren Marino
https://ebookbell.com/product/infrastructural-times-temporality-and-
the-making-of-global-urban-worlds-1st-edition-lauren-marino-59246308
Infrastructural Brutalism Art And The Necropolitics Of Infrastructure
Michael Truscello
https://ebookbell.com/product/infrastructural-brutalism-art-and-the-
necropolitics-of-infrastructure-michael-truscello-56576494

Rethinking dwelling in a
naturecultural world
Infrastructural Being
Edited by
Jarno Valkonen · Veera Kinnunen ·
Heikki Huilaja · Teemu Loikkanen

Infrastructural Being

Jarno Valkonen
Heikki Huilaja
Editors
Infrastructural Being
Rethinking dwelling in a naturecultural world

Editors
Jarno Valkonen
Faculty of Social Sciences
University of Lapland
Rovaniemi, Finland
Heikki Huilaja Faculty of Social Sciences University of Lapland Rovaniemi, Finland
Veera Kinnunen Faculty of Humanities University of Oulu Oulu, Finland
Teemu Loikkanen Faculty of Social Sciences University of Lapland Rovaniemi, Finland
ISBN 978-3-031-15826-1 ISBN 978-3-031-15827-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-15827-8
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, speciﬁcally the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microﬁlms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does not imply, even in the absence of a speciﬁc statement, that such names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and informa- tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional afﬁliations.
Cover illustration: © Alex Linch/shutterstock.com
This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland

Preface
This volume springs from our interest in waste and waste relations in
a contemporary world. We have spent the previous four years literally
and metaphorically “in the bin,” following how different heterogeneous
materials are enacted waste, and how the status and value of waste are
being negotiated both in policy making and in the everyday practices of
households. Our research project
overﬂows
to explore how
Waste has been good to think with—given that it is a central matter of
concern in the ongoing attempts to strive for a more sustainable world.
However, when dealing with the mucky reality of living with waste, we
became more and more aware of the obscure power of infrastructures to shape the “wasteness” of materials and condition how they are handled
and lived with. Moreover, we observed how the pressure of “Green tran- sition” and the ongoing process of transforming infrastructures affected
every aspect of everyday life. We understood that if we want to contribute to understanding—and possibly even transforming—the world, we have to include infrastructures into our inquiry. It is no wonder, then, that
scholars with a wide range of backgrounds are increasingly seeking to develop infrastructural imagination.
Therefore, instead of focusing solely on waste, we wanted to gather a
collection of texts that would address the diverse and ubiquitous nature of infrastructures conditioning our everyday lives. We invited a bunch
v

viPREFACE
of authors whose writings have inspired us to think about infrastructural
being. Instead of providing a strictly deﬁned concept for the contributors
to work with, we hoped that our contributors would treat infrastructural
being as an open invitation to explore
what
traditions, this volume gives eight different interpretations. Thank you for
accepting our invitation!
As we all know, academic work is made possible by a vast infrastruc-
ture of actors. We wish to make some of them visible by acknowledging them here: First of all, we wish to thank Academy of Finland for ﬁnancing
our research with two generous grants ( rial overﬂows
Materialism providing infrastructural and organizational support for in-depth research on phenomena that we ﬁnd intriguing. This is something that cannot
be taken for granted in today’s neoliberal academic climate. Our heart- felt thanks goes especially to the language editing specialist of University of Lapland, Sari Kokkola, not only for excellent proof reading but also
for providing insightful suggestions that helped us to sharpen our chap- ters. We also wish to thank Birgitta Vinkka for helpful comments at every stage of the editing process; the Waste Society research group wouldn’t
be the same without your witty humor! We would also like to thank the students at the University of Lapland and the growing academic commu- nity of social scientiﬁc waste researchers for all the inspiring discussions,
feedback and collaboration in a variety of seminars, lectures, conferences, and texts.
We also wish to thank the anonymous reviewers for providing valuable
insights which helped us to ﬁne-tune the focus of the book. We greatly appreciate your generous input! And last but not least, our publisher
Palgrave MacMillan is to be thanked for believing in this project. Rachel Ballard at Palgrave and Aishwarya Balachandar at Springer, we are grateful for tending to the book throughout the editing and publishing process.
Rovaniemi, Finland Jarno Valkonen
Veera Kinnunen
Heikki Huilaja
Teemu Loikkanen

Contents
Part I Opening Wor(l)ds
1 Introduction 3
Jarno Valkonen, Veera Kinnunen, Heikki Huilaja,
andTeemuLoikkanen
2 Approaching Infrastructural Being 17
Veera Kinnunen and Jarno Valkonen
Part II Future-Making
3 Anticipatory Infrastructures, Emerging Technologies
and Visions of Energy Futures 33
Sarah Pink, Kari Dahlgren, Yolande Strengers,
and Larissa Nicholls
4 Assembling Wild Nature: Icelandic Wildness
as a Natureculture Meshwork 61
Phillip Vannini and April Vannini
Part III Naturecultural Citizenship
5 The Social Class and Lifestyle Embeddedness of Being
Within Energy Infrastructures 87
William Lytle, Chelsea Schelly, Holly Caggiano,
and Kristin Floress
vii

viiiCONTENTS
6 Circular Economy as Infrastructural Change: Waste
Citizenship in the Bin 115
Teemu Loikkanen, Jarno Valkonen, and Heikki Huilaja
Part IV Care and Compassion
7 From Waste Management to Waste Care 147
Veera Kinnunen and Melisa Duque
8 The Biosphere and the Garden: Nature
as Infrastructure? 171
Yrjö Haila
Part V Afterwor(l)ds
9 Afterword: Some Unintentional Consequences
of Infrastructure 199
Thomas Hylland Eriksen
Index 209

Notes on Contributors
Caggiano Holly, Ph.D.
Princeton University’s Andlinger Center for Energy and the Environ-
ment. Drawing on an interdisciplinary social science background, her
work explores how new arrangements of institutions, coalitions, and
policy frameworks can enable rapid and equitable decarbonization.
Dahlgren Kari
Research Lab, at Monash University. She is a social anthropologist and
ethnographer interested in the social and ethical aspects of energy produc-
tion and consumption in Australia. Her work is situated at the intersection
of economic and environmental anthropology, with a particular interest in
the anthropology of energy, climate change, and transition. She holds a
Ph.D. from the London School of Economics, an M.Sc. from Oxford
University and a B.A. from the University of North Carolina at Chapel
Hill.
Duque Melisa Research Lab. She is a full-time member based in the Department of Design MADA, Monash University. As a design researcher, her works
sit at the intersection of Design Anthropology, Participatory Design, and Everyday Design.
Eriksen Thomas Hylland
the University of Oslo, Norway, and an External Scientiﬁc Member of
the Max Planck Society. His current research is motivated by a triple
concern: to understand the present world, to understand what it means
ix

xNOTES ON CONTRIBUTORS
to be human, and to help bring about social and environmental change.
Among his most recent publications are
of Accelerated Change
in an Overheated World
2016),
Knowing from the Indigenous North
Valkonen, Routledge, 2019).
Floress Kristin Service Northern Research Station. She studies resource conservation
engagement across multiple scales and levels.
Haila Yrjö
University, Finland. He was educated as an ecologist, with theoret-
ical philosophy as his secondary subject; his main research interests
have centered on the nature–society interface and eco-social dynamics,
from several complementary perspectives. His major research publica-
tions include
with Richard Levins (Pluto Press, 1992), and
Dynamics of the Human Ecological Condition,
(Duke University Press, 2006), as well as several books in Finnish.
Huilaja Heikki, Ph.D. University of Lapland, Finland. His research focuses on the changes in the work and working life and on the negotiated nature of the skills and qual-
iﬁcations needed in work and recruitment. In the waste studies, he has examined Circular Economy in the complex context of institutional waste management and private or public-private waste businesses and services.
Kinnunen Veera, Ph.D. on a threshold of more-than-human sociology, environmental human-
ities, and feminist ethics. Throughout her research projects, she has been developing and experimenting with more-than-human ethnographic methodology. She has published on issues such as everyday relations
with “stuff,” and dwelling with unruly more-than-human others such as microbes and waste. She holds a position of a Senior Lecturer of Soci- ology at the University of Lapland, Finland. She is also currently working
as a Postdoctoral Researcher in Envisioning Proximity tourism with New Materialism (Academy of Finland, 324493).

NOTES ON CONTRIBUTORS xi
Loikkanen Teemu
at the University of Lapland, Faculty of Social Sciences. In his research, he
has examined Circular Economy, especially in relation to waste infrastruc-
tures and various types of waste. Particularly, he is focused on the position
of individuals in CE and has examined it by developing the concept of
waste citizenship.
Lytle William, Ph.D. with the USA Dry Pea and Lentil Council in Idaho. He intentionally cultivates experiences to understand complex problems from a variety
of perspectives including ﬁnance, policy, built infrastructure, media, ecology, sociology, politics, and strategic planning, which enables him to manage critical program development. He has focused his efforts on
building capacities in communities with state, local, and tribal partners for the actualization of scientiﬁc, equitable, and just governance of shared resources.
Nicholls Larissa Australia) brings her household practices research to Australia’s policy
debates about energy use, affordability, sustainability and reliability. Her applied projects have used ethnographic and quantitative methods to explore interactions between energy technologies, pricing, communica-
tions, and the range of ﬁnancial and well-being outcomes for households. The impacts of energy policy and emerging technologies for vulnerable and disadvantaged households are a key focus.
Pink Sarah Lab, at Monash University. She is a design anthropologist, and her
research focuses on emerging technologies and how these come about with people and planetary futures. Her recent publications include the books
Ethnography
2022) and the documentary ﬁlm
Schelly Chelsea, Ph.D. Department of Social Sciences and the Environmental and Energy Policy graduate program at Michigan Technological University. Her work
explores how technological systems shape the organization of social life and conceptions of human-nature relationships. She researches and writes

xiiNOTES ON CONTRIBUTORS
about a wide array of technologies and material systems that lessen
the negative environmental impacts of modern life, including renewable
energy technology adoption and the policies that support it, living off
grid, intentional communities, 3-D printing, and Rainbow Gatherings.
Strengers Yolande Society in the Emerging Technologies Research Lab, at Monash Univer-
sity, where she leads the Energy Futures research program. Her research spans the disciplines of sociology, human-computer interaction, and science and technology studies to explore the energy and gendered effects
of emerging smart technologies in the home and everyday environments.
Valkonen Jarno
Lapland, Finland. His current research focuses on waste, dwelling,
human-environment relationality, politics of nature and Sámi research.
His recent publications include the books
nous North
Routledge, 2019),
kanssa eläminen
ﬂows
Heikki Huilaja, Vastapaino, 2019), and
sosiologinen mielikuvitus ympäristökriisin aikakaudella
cottage. Environmental sociological imagination in the area of environ-
mental crisis
Vannini Phillip, Ph.D., and April Vannini, Ph.D. of Social and Applied Sciences at Royal Roads University in Victoria, British Columbia. Together they are the authors of
ledge, 2016),
In the name of wild recent project documented the lifestyles of Canadians living off the grid
through ﬁlm (
ledge, 2014). April completed her Ph.D. in philosophy, art, and social thought at the European Graduate School. Her work spans the ﬁelds of
social and cultural geography, continental philosophy, research creation, and ecological place-based education.

List of Figures
Fig. 3.1The “Set and Forget Prosumer” comic strip. This comic
strip represents the ﬁndings of our analysis of industry
reports and was used as a probe in our ethnographic
research—it does not represent the ﬁndings of our
ethnography 42
Fig. 3.2A screenshot from a video a participant recorded of herself
hanging out the laundry. She recorded many of her
everyday routines by propping up her smart phone
in various places in her home. Permission to publish
this image was granted to us by the participant through
the informed consent form, used as part of our ethics
process 49
Fig. 3.3Jodie’s rarely used dryer in her laundry room attached
to the kitchen. Permission to publish this image
was granted to us by the participant through the informed
consent form, used as part of our ethics process 50
Fig. 3.4Dianne’s energy monitor. Permission to publish this image
was granted to us by the participant through the informed
consent form, used as part of our ethics process 51
Fig. 3.5Nigel’s living room with smart lights and smart blinds,
and his smart home hub. Permission to publish this image
was granted to us by the participant through the informed
consent form, used as part of our ethics process 51
xiii

xivLIST OF FIGURES
Fig. 7.1Roomba on its way to “home” base to self-empty
and recharge (Photo Melisa Duque) 153
Fig. 7.2A newly purchased “design” bokashi bucket (Photo Veera
Kinnunen) 161

PART I
Opening Wor(l)ds

CHAPTER 1
Introduction
Jarno Valkonen, Veera Kinnunen, Heikki Huilaja,
and Teemu Loikkanen
Naturecultural Imagination
in
Times of Environmental Damage
We are constantly being told that we are living in the midst of a
large-scale environmental emergency. Society is indeed facing a daunting
array of urgent environmental problems, the most pressing ones being
global climate change, depletion of natural resources, the growing waste
J. Valkonen ( B) · H. Huilaja · T. Loikkanen
Faculty of Social Sciences, University of Lapland, Rovaniemi, Finland
e-mail: jarno.valkonen@ulapland.ﬁ
H. Huilaja
e-mail: heikki.huilaja@ulapland.ﬁ
T. Loikkanen
e-mail: teemu.loikkanen@ulapland.ﬁ
V. Kinnunen
Faculty of Humanities, University of Oulu, Oulu, Finland
e-mail: veera.kinnunen@oulu.ﬁ
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland
AG 2022
J. Valkonen et al. (eds.), Infrastructural Being,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-15827-8_1
3

4J. VALKONEN ET AL.
problem and biodiversity loss. A number of long-term policy goals
and management initiatives, among them “Sustainable Development,”
“decoupling economic growth from resource consumption,” “Green
Deal,” “Circular Economy” or a “Carbon–neutral Society,” have been set
and introduced in an attempt to solve these complex problems. However,
viewing the environmental emergency as “solvable” is deeply problematic
in that it frames the current planetary situation as a passing emergency—as
if it were possible to free the planet of this problem and life could carry on
as business as usual. Moreover, according to environmental social scien-
tist Yrjö Haila (
2017, p. 257), each of the initiatives aiming at solving a
problem forms a bundle of complex problems in itself. Through adopting measures to solve the problems at hand, we make choices the conse-
quences of which might not become apparent until years or decades later. Thus, what these bundles of problems have in common is that they are characterized by the
possible pathway to a different future (Haila,
2017, p. 257). The question
remains: How to envision and comprehend the far-reaching and complex future consequences when making policy decisions?
It has been stated that mitigating the effects of the ongoing envi-
ronmental situation demands profound changes in the fabric of society, transforming the very basis of social, political, economic, cultural and
technological systems. Achieving a “sustainability transition,” then, will not be possible without understanding of the social, as it requires adopting new ways of living, working, moving, producing and consuming
as well as developing systemic means to adapt to the changes taking place in the near future (Bios,
2018). In the quest for maintaining a livable
world in the face of the deepening global environmental crisis, what
is needed most are novel ways of imagining the world, and new ways
of being-in-the-world and experiencing it. In short,
here.
As political scientist Manjana Milkoreit (2017) has noted, social change
always requires social imagination: the ability of individuals and commu-
nities to imagine possible and desired futures providing guidelines for
political decision-making. However, the difﬁculty of creating shared imag-
inaries for the future that would do more than just replicate the unwanted
present is reﬂected in the fact that societies have, thus far, been unable to
adopt adequate measures for facing the environmental crisis (Milkoreit,
2017).

1 INTRODUCTION 5
Although coming up with alternative imaginaries for different futures
may seem like an impossible task, we cannot afford not to try. As femi-
nist science and technology scholar Donna Haraway (2016, pp. 30–57)
has emphasized, even in the midst of a crisis we need to keep thinking—
no matter how painful or difﬁcult it may be. Following Haraway, staying
and thinking with the trouble urges us to work toward a world in which
all species and kinds may thrive, live and die as well as possible (see also
Puig de la Bellacasa,
2017). Imaginative speculation is a generative force,
allowing us to reach toward other worlds, to imagine new forms of living and ways of sharing this planet with other beings. Imaginaries have perfor-
mative power: They make things happen. Thus, imagination is politically vital, as Milkoreit (
2017) has pointed out.
Sociologist Kari Marie Norgaard (2017) has noted that the current
ecological emergency poses a huge challenge to human imagination, as it requires a capacity to grasp simultaneously the social, political,
environmental and economic consequences of the global crisis and an ability to ﬁnd ways of responding to the ongoing environmental changes. We can no longer afford to imagine human societies as sepa-
rate from nature, matter and worldliness (Neimanis et al.,
2015,p.67).
Combining “ecological” and “sociological” imagination, as suggested by Norgaard (
2017), would enable us to comprehend the complex connec-
tions between natural and social systems accelerating the processes of environmental crisis. Ecological imagination provides us with an “ability to perceive the relationships between human actions and their effects
on earth’s biophysical system.” Social imagination, in turn, allows us “to see the relationships within society that make up this environmen- tally damaging social structure” (on sociological imagination, see also
Mills,
2000/1959; Pyyhtinen, 2016). Transforming the material situa-
tion of what the world is in requires what philosopher and sociologist
Alexis Shotwell (2016, p. 195) refers to as “excellent epistemic work.”
She writes: “In the current world of complex and manifold problems,
excellent epistemic work is hard to come by—it is hard to know every-
thing that matters, and hard to have a solid method for that knowing.”
In this volume, we respond to this epistemic challenge by proposing
naturecultural imagination
of the ongoing environmental emergency and for developing alternative
imaginaries for a different future.
The notion of
environmental humanities and social sciences to emphasize the inherent

6J. VALKONEN ET AL.
messiness of the lived world and the inseparability of social and biophys-
ical elements (see, e.g., Puig de la Bellacasa, 2017; Hamilton & Neimanis,
2018; Neimanis et al., 2015;Jensen&Morita, 2019; Latour, 1993;
Potter, 2009). According to environmental humanities scholar Emily
Potter (2009), the naturecultural theory aims “to unsettle the ecological
arrangement that would situate the human as the nodal hub of activity
and meaning-making, and instead, to understand the human as part of an
assemblage of what
Several decades of scholarly work in feminism, anthropology, science
and technology studies (STS), environmental humanities and social sciences have indicated that contemporary environmental problems boil
down to an established divide between nature and culture prevalent in Western thought. The modernist ontological divide between nature
and culture—as well as other problematic binaries stemming from it
(Hamilton & Neimanis,
2018)—prevents modern societies from grasping
that it is not that human communities have stopped living with and from the land, but rather, the way of life continues today in diverse and complex forms that can be difﬁcult, and sometimes almost impossible,
to comprehend (Latour,
1993). To come to terms with the entangled
nature of contemporary human existence, there have been calls to develop a naturecultural understanding, which commences from the premise that
humans do not merely dwell in this world with others of their kind but, instead, live and breathe together with human and non-human others. The naturecultural approach underlines that what is seemingly “natu-
ral” is always simultaneously “cultural” and vice versa—or, in the words of anthropologist Tim Ingold, the world is natural all the way up and cultural all the way down. Thus, the naturecultural approach provides a
perception of a world where humans and the rest of nature inhabit the same earth and “continually create conditions for each other’s existence”
(Ingold,
2005, p. 503).
Although naturecultural thought—itself a complex of theories devel-
oped by an array of thinkers—is not the ﬁrst to emphasize the inter-
twining of humans and non-humans, its innovation is, according to
Potter (2009), “to question the fundamental categories through which
we address human/non-human relations and to see these relations as
always co-constitutive.” Research on naturecultures has problematized
the very notions of knowing and knowledge as they relate to politics
of nature and natural resources, political ecology, kinships and ethics—
and even their history by offering alternative, supplementary, reciprocal

1 INTRODUCTION 7
and ethically sustainable forms of knowing. In the past decades, concepts
such as
action
been introduced into and developed within naturecultural thought. The
conceptual work has carved more space for grappling with diverse rela-
tions with nature and land. Naturecultural thought has offered a concep-
tion of being-in-the-world by creatively connecting different disciplines,
thus indicating how natural sciences, social sciences and human sciences
can indeed collaborate creatively, allowing each of them to exist as more
than one (see, e.g., Neimanis et al.,
2015).
Based on prior discussions on naturecultures, we propose that the
naturecultural mode of thinking opens up a contact zone (Alaimo, 2010)
which enables us to attune ourselves to the entanglements of natural and cultural phenomena without succumbing to human exceptionalism or relying on singular deﬁnitions of the human, the natural or the cultural
(Harvey,
2016, p. 2). Naturecultural imagination enables us to address
the intrinsic embeddedness of humans—even urban dwellers—within their natural environment.
The popular imagery about the current climate situation focuses on the
catastrophic and alarming aspects of the phenomenon: littered and suffo- cating oceans, microplastics and toxins running in the veins of every living
being, collapsing icebergs and melting permafrost. It seems almost impos- sible to imagine any kind of future in these blasted ruins without getting seriously depressed or confused (Shotwell,
2016;Tsing, 2015). However,
the majority of the upper- and middle-class inhabitants in the afﬂuent Western world do not (yet) encounter the effects of the ongoing envi- ronmental disaster directly and immediately, with the force of a nuclear
bomb, but, rather, ﬁnd themselves in a situation not unlike that of the proverbial frog boiling to death as water temperature rises slowly and
the frog fails to notice the change. The effects of the environmental destruction are “ordinary, chronic and cruddy” (Povinelli,
2011, p. 13;
see also Shotwell, 2016, p. 201). Thus, we argue that, instead of trying
to embrace the alarming planetary-scale imaginaries of the environmental disaster, one needs to grasp the mundane, human-scale character of the destruction and
strive for a different future.
The ordinariness of the contemporary everyday life is being condi-
tioned and maintained by a complex web of infrastructures. Being shaped

8J. VALKONEN ET AL.
by infrastructures as diverse as sewers, roads and natural parks or a broad-
band network, has even been identiﬁed as the characteristic condition
of modernity. In modern dwelling, nearly all resources consumed are
distributed through diverse webs of infrastructures: “to be modern is to
live within and by means of infrastructures” (Edwards,
2003, p. 186).
Ever more complex infrastructures do not only shape the means of transportation, housing and communication of human societies, but also
condition the possibilities of other-than-human lives. We are thoroughly infrastructural beings (see, e.g., Graham & McFarlane,
2015; Schelly,
2017). Even “nature” and what is referred to as “wilderness” are being
maintained by myriads of infrastructures (Vannini & Vannini, this volume) aimed at protecting or “rewilding” natural wildlife of the area (see also
Haila,
1997). Moreover, infrastructures are becoming more complex and
complicated, and expanding in their scope up to the point that they reach beyond planetary limits.
Although infrastructures are designed to be invisible, “part of the
background for other kinds of work” (Star, 1999, p. 380), the ongoing
environmental urgency has brought them to the fore. The environmental
crisis has revealed that although our existing infrastructures make our
lives comfortable, they are also related to undesired and unanticipated
environmental and economic problems (see, e.g., Evans et al.,
1999;
Eriksen, 2016; Watts, 2018; Shove & Trentmann, 2019; Shove et al.,
2019;Murphy, 2021). Infrastructures are said to undergird modern soci-
eties and cause alterations up to the point that they have ceased to be
the “effect but a cause” (Amin & Thrift, 2017,p.39).For instance,
maintaining existing infrastructures and material stocks, such as buildings,
technology and commodities, consume over half of annual material ﬂows
(Bios, 2018,p.5;Krausmann et al., 2017, pp. 1880–1883).
There is a shared consensus among a wide range of scholars and
policymakers that an overarching reform of existing infrastructures will
be required to achieve ecological sustainability of societal processes (see
Eriksen,
2016;Murphy, 2021). The majority of policy initiatives aiming
toward more sustainable societies require either building new infras- tructures, such as replacing non-renewable energy sources with solar- or wind-based energy systems or re-modiﬁcation of existing ones, such
as changing diesel-powered trains to electric ones (Watts,
2018). In
other words, changing unsustainable practices necessitates transforming the complex webs of infrastructures that have been maintaining those
practices both materially and socially (Shove & Trentmann,
2019; Shove

1 INTRODUCTION 9
et al., 2019). However, environmental social sciences have pointed out
that despite the policy attempts to tackle environmental issues “under the
guise of neutralized political climate” (Neimanis et al., 2015), the infras-
tructural solutions designed to achieve a sustainability transition, such as
the ones described above, are not neutral (Hajer, 1995; Kinnunen et al.,
2020). By virtue of their ability to enact certain futures, for instance by
creating path dependences and by limiting the horizon of expectations, infrastructures have political consequences.
Infrastructures have always been laden with a future-oriented promise
for a better life (Harvey & Knox, 2012;Howeetal., 2016; Shove
& Trentmann, 2019; Shove et al., 2019). In their material and social
stability, they hold a promise of endurance in an otherwise uncertain future (Harvey & Knox,
2012;Moran, 2009). Indeed, the stability and
success of a society is often assessed by the quality of its (modern) infras-
tructure. The story of the development of modern infrastructures is a
heroic narrative about constant advancement: It presupposes a linear
notion of progress and development of societies—a process where infras-
tructures and technologies keep on improving over time, becoming ever
better at catering for complex societal and individual needs (see, e.g.,
Edwards,
2003).
Recognizing this political future orientation of infrastructures is vital
when considering possible futures in times of environmental crisis. It is important to acknowledge that “infrastructures do not just exist to cater for the present; they are also designed to meet anticipated future needs”
(Shove & Trentmann,
2019; Shove et al., 2019, p. 6). As characterized
by sociologist and practice theorist Elizabeth Shove and her colleagues, infrastructures of the present “cast a shadow on the future, laying the
foundations for daily practices in years and decades to come” (Shove & Trentmann,
2019; Shove et al., 2019, p. 6). Since future infrastructures
are being designed and made today, it is necessary to analyze what consti- tutes the new “normals” that will go on shaping our collective futures. As Shotwell (
2016, p. 165) has pointed out, it is also important to keep in
mind that it is dangerous to assume that the future will be “more of the same,” only more advanced. Therefore, exercising naturecultural imagi- nation with infrastructures is vital for opening up a space for “crafting
worlds that don’t yet exist in the context of the world that does exist” (Shotwell,
2016, p. 165).
The study of infrastructures opens multiple directions for research. The
central motivation for this volume is the current debate on environmental

10J. VALKONEN ET AL.
crisis mitigation. In this respect, we rely on previous social scientiﬁc
studies on infrastructures emphasizing their constitutive nature as part
of human ecological being-in-the-world—here referred to as
tural being
apply an anthropological approach to dwelling (Ingold,
2000). Whereas
infrastructural intake on dwelling has often been limited to the question of “housing,” here we understand dwelling broadly as a mode of infras-
tructural being-in-the-world, which implies an active engagement with the constituents of one’s surroundings (see Ingold,
2000). Paying atten-
tion to dwelling unfolds situated infrastructural arrangements and allows
us to analyze the speciﬁc naturecultural relations that are enacted within
these engagements.
The aim of the present volume is twofold: to contribute to the
emerging discussion on infrastructures in the ﬁelds of environmental social sciences and humanities, and to develop a social scientiﬁc ecological
approach to infrastructures. Our aim is to open up a space for discussing and reﬂecting on naturecultural relations through exploring infrastruc- tural dwelling as a mode of being-in-the-world. Drawing from diverse
empirical cases conducted in various parts of the Western world, the book has been designed as a coherent whole, each individual contribution adding new insights while supporting the book’s main line of argument.
The empirical cases presented in the individual chapters sensitize us to the peculiarities of modern dwelling and modern, yet often overlooked, ways of being entangled with other-than-human nature. This volume seeks to
reveal the political nature of emerging infrastructural solutions to environ- mental problems and to provide tools for speculating for different futures. Therefore, the book at hand is a topical response to the urgent call for
developing new forms of human-nature relations as well as modes for exploring them in times of environmental damage.
The naturecultural approach developed in this volume enables us to
sensitize ourselves to dwelling in the ecology of relations within the peculiar condition of modernity, in which complex infrastructures simul-
taneously connect to and experimentally isolate human beings from one another, and from the other-than-human world. Exploring infrastruc- tural being in different empirical settings such as wilderness parks and
gardens as well as recycling points and smart technologies enables us to characterize the ubiquity of infrastructures and investigate how prac- tical engagements bring forth speciﬁc naturecultural relations. Through a
variety of empirical analyses on infrastructural being, we aspire to develop

1 INTRODUCTION 11
naturecultural imagination
different—even contradictory—collective futures.
The chapters have been organized into ﬁve parts, each exploring infras-
tructural being through a particular conceptual scope. Part I Wor(l)ds
1:
the editor team prepare the stage for the individual chapters of this
volume. The introductory chapter is followed by Chapter 2:
infrastructural being further elaborate on how the concept of grasping the relational and distributed, always more-than-individual char-
acter of dwelling-in-the-world.
Part II,
are made into being through planning, designing and using certain infrastructures.
In Chapter3:
and Visions of Energy Futures Strengers and Larissa Nicholls examine how new Automated Decision Making (ADM) and Artiﬁcial Intelligence (AI) technologies are envi-
sioned and implicated as part of our energy futures by the industries and further elaborate how paying attention to the everyday practices, expec- tations and values complicate these visions. The authors call for deeper
transdisciplinary collaborations for generating responsible ADM and AI futures.
In Chapter 4:
Natureculture Meshwork, an infrastructural assemblage by using Iceland as their example. Through an autoethnographic account they ask, how is it possible for natural
wonders to be simultaneously accessible and yet appear as “virtually untouched.” The assembling of wild nature—and the practice, experience
and representation of wildness—is a uniquely interesting infrastructure- forming process, one that is often left unexamined by scholars of infrastructure, who are primarily interested in more conventional socio-
technical sites and less focused on places where infrastructure appears to be absent.
Part III
relations and subject positions that are embedded within ubiquitous infrastructures such as energy or waste systems.
In Chapter 5:
Within Energy Infrastructures,

12J. VALKONEN ET AL.
Caggiano and Kristin Floress explore how dynamics based on class
distinctions are embedded within infrastructural being, highlighting how
class positions differentiate corporeal engagement with infrastructural
systems. Most of the human activities that cause the present precar-
ious, uncertain climatic conditions occur through mundane and often
taken-for-granted everyday activities, such as cleaning, preparing food or
managing indoor temperature. By exploring “environmental” everyday
consumption choices and justiﬁcations of inhabitants in an upper middle-
class suburb area in the Midwestern United States, the authors examine
how particular class-based ways of living are embedded within infrastruc-
tural being through embodied habitus. Lytle et al. argue that habitus
limits the ability of individuals to perceive the full spectrum of possibilities
for changing consumption and behavior.
In Chapter 6:
zenship in the Bin,
develop the analytic potential of “the bin” for exploring the infrastruc-
tural assemblage of Circular Economy (CE). By carefully examining the
bin, the authors analyze the transformative role and expectations of the
citizen as an active participant in the infrastructural assemblage. Thus, the
authors argue that the citizenship in the Circular Economy becomes
citizenship.
Part IV
notions to speculate through naturecultural imagination, how to live on this planet as well as possible.
In Chapter 7:
and Melisa Duque propose a shift of focus beyond waste management aimed at eliminating waste toward considering how we might learn to care
for excluded and abject matter by viewing it in terms of its embeddedness in everyday life. By drawing from two different case studies conducted
in a domestic context, Kinnunen and Duque develop a notion of ecologies of waste care.
In Chapter 8:
Yrjö Haila contemplates how the notion of infrastructure might enable addressing the human relationship with nature. He seeks to exemplify the multiplicity of naturecultural relations by drawing from two examples on
different ends of the infrastructural spectrum: the “biosphere” and the “garden”: the global biosphere being the largest possible frame for expli- cating the human ecological condition as a conceptual construct, and the
garden as the smallest feasible unit of concrete human practice. With the

1 INTRODUCTION 13
help of the garden and the biosphere, Haila demonstrates that infrastruc-
ture may be a useful concept for referring to human-constructed “stuff”
that mediates vital processes of human livelihood with nature’s events and
processes.
The volume closes with
Hylland Eriksen ponders these diverse discussions with philosophical rigor in his epilogue
Infrastructure.
References
Alaimo, S. (2010).
Indiana University Press.
Amin, A., & Thrift, N. (2017).
Bios. (2018, April 17). Maailman aineksen käyttö kasvaa kasvamis-
taan—Minne ja kenelle luonnonvarat virtaavat? Retrieved October 7,
2021, from https://bios.ﬁ/maailman-aineksen-kaytto-kasvaa-kasvamistaan-
minne-ja-kenelle-luonnonvarat-virtaavat/
Edwards, P. N. (2003). Infrastructure and modernity: Force, time, and social
organization in the history of sociotechnical systems. In T. J. Misa, P. Brey, &
A. Feenberg (Eds.),
Eriksen, T. H. (2016).
Press.
Evans, R., Guy, S., & Marvin, S. (1999). Making a difference: Sociology of scien-
tiﬁc knowledge and urban energy policies.
Values, 24
Graham, S., & McFarlane, C. (Eds.). (2015).
infrastructure in context.
Haila, Y. (1997). ‘Wilderness’ and the multiple layers of environmental thought.
Environment and History, 3
Haila, Y. (2017). Ilmasto—tieto—politiikka: Kolmiyhteys vai kolmiodraama?
Tiede and Edistys, 42
Hajer, M. A (1995).
ization and the policy process
Hamilton, J. M., & Neimanis, A. (2018). Composting feminisms and environ-
mental humanities. https://doi.
org/10.1215/22011919-7156859
Haraway, D. (2016).
Duke University Press.

14J. VALKONEN ET AL.
Harvey, P. (2016). Introduction. In S. Venkatesan (Ed.),
tructure offers a welcome reconﬁguration of anthropological approaches to the
political.
Harvey, P., & Knox, H. (2012). The enchantments of infrastructure.
7
Howe, C., Lockrem, J., Appel, H., Hackett, E., Boyer, D., Hall, R., Schneider-
Mayerson, M., Pope, A., Gupta, A., Rodwell, E., Ballestero, A., Durbin, T., el-Dahdah, F., Long, E., & Mody, C. (2016). Paradoxical infrastructures: Ruins, retroﬁt, and risk.
565.
https://doi.org/10.1177/0162243915620017
Ingold, T. (2000).
Ingold, T. (2005). Epilogue. Towards a politics of dwelling.
Society
Jensen, C. B., & Morita, A. (Eds.). (2019).
anthropologies. Berghahn Books.
Kinnunen, V., Valkonen J., Huilaja H., & Saariniemi J. (2020). Environmental
concern in waste economy: A case study of waste policy in Finnish Lapland. In
R. Ek & N. Johansson (Eds.),
social sciences and humanities
Krausmann, F., Wiedenhofer, D., Lauk, C., Haas, W., Tanikawa, H., Fishman, T.,
Miatto, A., Schandl, H., & Haberl, H. (2017). Global socioeconomic material stocks rise 23-fold over the 20th century and require half of annual resource use.
America, 114
https://doi.org/10.1073/pnas.1613773114
Latour, B. (1993).
Milkoreit, M. (2017). Imaginary politics: Climate change and making the future.
Elementa. Science of the Anthropocene, 62
Mills, C. W. (2000).
work published 1959).
Moran, J. (2009).
Murphy, R. (2021).
Neimanis, A., Åsberg, C., & Hedrén, J. (2015). Four Problems, Four Direc-
tions for Environmental Humanities: Toward critical Posthumanities for the Anthropocene.
https://doi.org/
10.2979/ethicsenviro.20.1.67
Norgaard, K. M. (2017). The sociological imagination in a time of climate
change.
Potter, E. (2009). Climate change and the problem of representation.
Humanities Review, 46
Povinelli, E. A. (2011).
endurance in late liberalism.

1 INTRODUCTION 15
Puig de la Bellacasa, M. (2017).
than human worlds.
Pyyhtinen, O. (2016).
tion.
Schelly, C. (2017).
America.
Shotwell, A. (2016).
University of Minnesota Press.
Shove, E., & Trentmann, F. (Eds.). (2019).
dynamics of demand in networked societies.
Shove, E. Trentmann, F., & Watson, M. (2019). Introduction—Infrastructures
in practice: The evolution of demand in networked societies. In E. Shove &
F. Trentmann (Eds.),
networked societies
Star, S. L. (1999). The ethnography of infrastructure.
Scientist, 43
Tsing, A. L. (2015).
life in capitalist ruins.
Watts, L. (2018).

CHAPTER 2
Approaching Infrastructural Being
Veera Kinnunen and Jarno Valkonen
Naturecultural Approach to Infrastructures
The past decade has seen an increase in social scientiﬁc research interest in
infrastructures, which, as STS scholars Geoffrey Bowker and Susan Leigh
Star (1999) have noted, have until recently been considered unexciting
and
boring things. Interest in infrastructures as a characteristic feature of
modern societies, organizations and everyday life has rapidly proliferated
in diverse scholarly ﬁelds, such as anthropology, environmental human-
ities and social sciences, as well as science and technology studies (for
reviews, see, e.g., Larkin, 2013; Swanson, 2020). Environmental anthro-
pologist
Heather Anne Swanson (2020, pp. 271–272) has suggested that
the
widespread attraction to infrastructures in academia can be explained
by three concurrent movements in social sciences and humanities: First,
V. Kinnunen ( B)
Faculty of Humanities, University of Oulu, Oulu, Finland
e-mail: veera.kinnunen@oulu.ﬁ
J. Valkonen
Faculty of Social Sciences, University of Lapland, Rovaniemi, Finland
e-mail: jarno.valkonen@ulapland.ﬁ
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland
AG 2022
J. Valkonen et al. (eds.), Infrastructural Being,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-15827-8_2
17

18V. KINNUNEN AND J. VALKONEN
the new
materialities in organizing societies and shaping worlds. Second, recent
scholarship has increasingly criticized the linear progress-orientedness of
modernity and called for a more nuanced understanding of multiple
temporalities
temporal orientations and potentialities manifested in existing, ruined and
imagined infrastructures. Third, growing attention to
sized that infrastructures are more than just material constructions; they
are “productive sites from which to probe how the trans-corporeal affects
of political projects move across and blur intimate and public spheres”
(Swanson,
2020, p. 272).
These three movements partly explain why infrastructures have been
subject to increasing attention in contemporary environmental humani- ties and social sciences. However, there is also a more pragmatic reason for heightened interest in infrastructures: In times of manifold environmental
crises, transformation of existing, outdated infrastructures is a pressing task calling for collaboration across disciplinary boundaries and beyond. Rather than being lured by the techno-rational optimism of the sustain-
ability discourse, social scientiﬁc and humanist scholarship approaches infrastructures through critical examination of the expectations, practices and injustices that are embedded in present and imagined infrastruc-
tural systems, and perhaps suggests otherwise. Infrastructures provide a possible route for scholars from diverse ﬁelds to collectively grapple with the questions of more-than-human livability in the current times of
deepening environmental concern, a task for which conventional human- centric theories, concepts and research interests have proved inadequate (see also Liboiron,
2021; Nustad & Swanson, 2021; Swanson, 2020).
Empirical analyses of past and present infrastructural assemblages
allow investigating cultures not only as responsible for but also as thor-
oughly conditioned by environments and technologies (see, e.g., Harvey,
2016). Infrastructures tie economic practices, landscape transformations
and dreams of progress together (Swanson, 2020, p. 274) and thus
provide a powerful form from which to examine the naturecultural entan-
glements shaping human and nonhuman lives. Indeed, there is a rich
and growing body of literature exploring modern human-environmental
relations through infrastructures. Although varying greatly in terms of
both their empirical scope and their conceptual approach, these studies
can roughly be grouped into three, albeit overlapping, strands, each
emphasizing different aspects of infrastructures:

2 APPROACHING INFRASTRUCTURAL BEING 19
(1) Infrastructures as socio-material technologies
Studies in this strand pay particular attention to complex and
co-constitutive interactions of social practices and material, infras-
tructural technologies (see, e.g., Bowker & Star,
1999;Graham&
McFarlane, 2015; Shove & Trentmann, 2019; Watson & Shove,
2022
1
). By stressing the role of infrastructures as an invisible yet
powerful background for modern life, these studies call attention to
the everydayness of infrastructures. Bowker and Star (1999) have
done pioneering work in analysing the constant social, institutional
and political labour through which infrastructures become estab-
lished as taken-for-granted and seemingly stable backbones giving
shape to social and moral order of societies. Ever more complex sets
of infrastructures provide the sensory and material landscape for the
humdrum of everyday life and become naturalized up to the point
that they are “as ordinary and unremarkable to us as trees, daylight
and dirt” (Edwards,
2003, p. 185). In a more recent work, practice
theorists Matt Watson and Elizabeth Shove (2022, see also Shove
& Trentmann, 2019) have demonstrated the co-constitutive rela-
tion of practices and infrastructures by tracing how infrastructural changes in heating systems have reconﬁgured the routines, expe- riences and expectations of residents. Emphasizing the reciprocal
constitution of everyday practices and infrastructures highlights how particular infrastructures, such as thermal heating (Watson & Shove,
2022) or electricity (Pink, 2012, 2019;Sarkaretal., 2019),
are not stand-alone technologies, but linked to myriads of dwelling practices from doing laundry to sleeping; and how the need for new technologies and systems goes hand in hand with changing
standards of “living well” (Watson & Shove,
2022; see also Lytle
et al. and Pink et al. in this volume).
(2) Infrastructures as power Studies in this strand approach infrastructures in a Foucauldian vein as apparatuses of governance, control and exploitation. Analysing
power relations through infrastructures enables investigating how people or the environment become managed and known, through what material and conceptual means, and to what effects (Blok
1
It is noteworthy that Watson and Shove (2022) make a distinction between their
own practice-oriented approach and more individually oriented inquiries investigating how
“designers” and “users” shape and are mutually shaped by infrastructural arrangements.

20V. KINNUNEN AND J. VALKONEN
et al., 2016, p. 3). Moreover, paying critical attention to distri-
bution of resources or exploitation of human or other-than-human
resources may reveal injustices and hidden forms of environmental
“slow violence” (Davies,
2022) that are embedded in infrastruc-
tural assemblages. Erik Swyngedouw (2006) has illustrated the
role of infrastructures in producing social exclusion by investi- gating how access to water produces social divisions in the city of
Guayaquil, Ecuador, where water supplies are unlimited in bour- geois homes, whereas up to 36% of residents lack access to running water. Infrastructural injustices are often less obvious, as is the case
with, for instance, slowly accumulating toxic residuals in the indus- trial residential areas (Davies,
2022). Paying attention to uneven
power relations and injustices enable addressing how infrastruc- tures are bound up with “geographies of racialized extraction, dispossession and accumulation” (Swanson,
2020, p. 274).
(3) More-than-human infrastructures This emerging strand of scholarship emphasizes that infrastructures do not only condition human lives but also affect other-than-
human lives. Therefore, infrastructures are increasingly concep- tualized as
than-human lives unfold (Anand et al.,
2018;Barua, 2021). Laura
Watts (2018), an ethnographer of futures, has studied making
renewable energy in the Orkney Islands by tracing how energy infrastructures are locally made into being as an untidy bundle
of technology and natural forces, science and markets, history and future, national and local politics, calculations and sensory percep- tions, myths, hopes and fears, and improvising, and it is as much
a question of high-tech innovation and resourceful tinkering (see Kinnunen & Valkonen,
2019). From an ecological point of view,
then, infrastructural arrangements are at least partly beyond human intention (e.g. Blok et al.,
2016; Harvey et al., 2016). In his work
on ontology of infrastructures, Maan Barua (2021) distinguishes
at least three ways in which more-than-human life is entangled with infrastructures. First, infrastructures affect chances of survival for myriads of species by providing new habitats whilst making
others uninhabitable, and through restricting and enabling move- ment. Second, multispecies lives are often thoroughly enmeshed in infrastructural arrangements and thus have to be taken into
consideration in the planning of infrastructures. For instance, the

2 APPROACHING INFRASTRUCTURAL BEING 21
movements of migratory ﬁsh have to be considered when designing
and building a dam. Third, animals and other nonhumans can
themselves be rendered infrastructural. Addressing infrastructures
as heterogeneous ecologies sensitizes us as researchers to the
myriads of ways that other-than-human beings are affected by
infrastructures. It highlights that it is not only humans whose lives
are conditioned by infrastructural dwelling.
The study of infrastructures thus opens multiple directions for research.
In what follows, we seek to combine the strengths of the three above-
mentioned strands with an objective of engaging with the complexities
of infrastructural realities of today. First, drawing from socio-material
approach enables us to explore the everydayness of infrastructures
through particular and situated
of infrastructures through which environments are engaged with, not as
omnipotent outsiders, but as constitutive parts of them (Ingold
2014,
p. 186; Vannini & Taggart, 2015). Infrastructures are naturecultural
entanglements in which humans are not just rational users or designers of technologies acting upon their environment, but their bodies and prac-
tical ways of dwelling are also being shaped in the process referred to as
infrastructuring
surrounding infrastructural arrangements by recognizing that infrastruc-
tures are immensely political by virtue of their “designed” nature as well as
their ability to stabilize and naturalize ways of living. Further, we acknowl-
edge that “goods” and “bads” are not equally distributed, and that there
are no generalizable solutions to the situation that we are in. Third, we
seek to hone our analytic tools to sensitize ourselves to the materiality of
the world and work towards including more-than-human agencies into
our analytic frame (Nustad & Swanson,
2021).
thus, emphasizes a relational mode of dwelling in the world, in which the individual is not a sharply bounded, rational “self” that moves about the surface of the world, but rather, being extends beyond individual bodies
and becomes permeated and co-conditioned by heterogeneous elements and other beings. To explore the interdependent and distributed essence of infrastructural being, we adopt the analogy of
follows, we develop our naturecultural approach to infrastructural being through the notion of metabolism.

22V. KINNUNEN AND J. VALKONEN
Infrastructural Being as Metabolism
Technoscientiﬁc innovation and policy agendas, on which infrastructural
planning and implementation operate, often—at least implicitly—assume
that environmental problems are solvable with technology, and that citi-
zens would change their behaviour if only they were provided with
enough information (Murphy,
2021). These logics are founded on an
individualistic understanding of the human
tary, rational action, as opposed to natural
sciences have shifted focus away from the artiﬁcial divide between the
human being and natural processes and have instead emphasized the rela-
tionality of being, as well as the fact that most of human tinkering about in
the world is not voluntary and intentional action but consists of bundles
of routinized, collectively and materially shaped practices, which change
slowly (Ingold,
2014;Mol, 2021). For us, the analogy of metabolism
has proved helpful for overcoming the sharp divide between cultural and
natural processes.
The analogy between social subsistence and organismal physiology
is useful as it emphasizes the dialectic relation between cultural and
natural processes and allows paying attention to the cyclic nature of
basic processes that characterize both of them (Haila & Dyke,
2006,
p. 22). The analogy is viable, as societies, just like organisms, are depen- dent on metabolic exchange with the environment, that is, the laborious acquisition of necessities such as food and water and the expulsion of
waste.
In natural sciences, metabolism refers to two different processes: First,
the biochemical reactions maintaining the integrity of the organism make
up
actions mediated by the physical and chemical environment make up
ecology
mately, the energy of the sun drives both of these processes (Haila,
2017, p. 258). Physiological and ecological processes are integrated, as
some metabolism takes place inside the body and some outside the body. Intermingling of ecological and physiological processes also highlights
why it makes sense to draw the analogy between societal metabolism
and organismal metabolism. Through modifying the environment and
the nutrients with external artefacts, humans have affected and shaped
their metabolic processes (Haila,
2017, p. 258). For example, processing
the environment with instruments, such as producing, processing and

2 APPROACHING INFRASTRUCTURAL BEING 23
preparing food, can be understood as infrastructural metabolic labour,
as it paves way for intestinal metabolism. Moreover, the development
of cooking skills has historically shaped human existence in a profound
way, as preparing food on ﬁre has been claimed to have eased the
metabolic intestinal processes, which has resulted in sparing energy for
the brain to grow (Mol,
2021, p. 93). Eating can be understood as
infrastructural metabolic labour that is “distributed over a stretched-
out, historically dispersed, socio-material collective” (Mol, 2021, p. 93).
In naturecultural metabolic processes, then, materials are distributed,
processed, transformed, consumed and incorporated by different kinds of
human, nonhuman, internal and external labour. Indeed, the notion of
metabolism has historically been utilized to describe both organismal and
societal
word 2006) traces the genealogy of
the notion of metabolism as a social metaphor to the historical materialism of Karl Marx and illustrates how the notion was developed in dialogue
between natural and social sciences.
The metaphor of metabolism has been taken up more recently in
the ﬁeld of urban political ecology (UPE) as an analytical concept
for grappling with the socio-material organization of cities (Haila &
Dyke
2006;Kaika, 2004, 2005; Swyngedouw, 2006). Urban political
ecology understands social metabolism as “socially mediated processes of environmental—including technological—transformation and trans- conﬁguration, through which all manner of “agents” are mobilized,
attached, collectivized, and networked” (Swyngedouw,
2006, p. 113).
Drawing from historical materialism, the UPE approach pays atten-
tion to distribution of labour and materials within modern dwelling,
for instance, following the laborious process of turning “water” into
different forms of consumable “resources.” To give an example, Maria
Kaika describes the urban metabolic processes of water as follows:
As water travels through a myriad of intricate physical socio-spatial
networks (channels, reservoirs, pipes, taps) from spaces of production
(dams, wells, reservoirs, pumping stations, purifying stations,) to spaces
of consumption/reproduction (city, home), it is not only its phys-
ical and social qualities that change, but also its relationship to space.
Water’s dwelling space shifts geographically from the countryside (rivers,
lakes, boreholes) to the city (public ornamental and drinking fountains)
and ﬁnally to the house (taps, baths, private swimming pools, private
ornamental fountains, ponds). (Kaika,
2004, p. 267)

24V. KINNUNEN AND J. VALKONEN
As the quote reveals, infrastructural metabolism is not localized into
speciﬁc sites, but different materials are simultaneously being “spread out
to sites nearby and far away” through multiple, heterogeneous chan-
nels (Mol,
2021, p. 48). Moreover, both social and physical qualities
of materials—be they water, air, food or oil—are transformed in the infrastructural processes of production, puriﬁcation, standardization and commodiﬁcation.
The metaphor of metabolism allows grasping relational interdependen-
cies with the surrounding ecological conditions (Haila & Dyke, 2006;
Haila, 2017). However, fruitful analogies do not only point out similar-
ities but also help to specify differences (Haila & Dyke, 2006,p.23).
Taking metabolism as an analogy rather than a model allows being
open to the situated, particular and made-up character of infrastructural
arrangements.
Therefore, we suggest that infrastructural being
shapes and may be done in different ways
2
Metabolism of infrastructural
being, thus, is not neutral but political through and through.
Politics of Metabolism
Investigating infrastructural being through the lens of naturecultural
metabolism stresses the multiple scales and temporal endurances of infras-
tructural processes and highlights that their constitution is beyond the
control of individuals, and sometimes even social groups, and that they
exert power of their own (Edwards,
2003). Through their seemingly
concrete and stable presence, infrastructures take part in shaping societies by enabling and enacting speciﬁc socio-material and cultural practices by
modifying what is perceived as good and worth striving for. For instance, infrastructural affordances modify the “standard” level of hygiene, “nor-
mal” mode of transportation or a “proper” room temperature, to name a few examples. Elizabeth Shove (
2003) has illustrated how the emergence
of running water normalized frequent washing of bodies and laundry
and thus changed the standards of what “decent” people should look
and smell like. In the wake of environmental emergency, cleanliness
norms and practices are being transformed again as water is becoming
a scarcity also in some afﬂuent communities, such as Australia, which
2
Here, we owe to Annemarie Mol, 2021, who makes this formulation of being in
relation to eating, p. 100.

2 APPROACHING INFRASTRUCTURAL BEING 25
requires transforming both infrastructural water systems and the habits
and expectations of dwelling (Sofoulis, 2005).
Although focusing on the more-than-individual nature of infrastruc-
tural being, the metabolic conceptualization of infrastructural being opposes the idea of infrastructures as determining some universal and
unchanging structure of being. Despite the seeming stability of infras-
tructures, their temporal enduringness requires constant maintenance and
care. Maintaining present infrastructures, as well as introducing new ones,
fosters particular futures and chokes off others, sometimes independent of
human intentions.
It has been argued that discourses of sustainable development and
environmental issues striving towards “sustainability transition” are
often treated as
despite the controversies inherent in the ways of achieving these goals
(Neimanis et al., 2015). In technoscience as well as political agendas,
issues involving competing agendas and conﬂicting interests regarding collective futures are framed as apolitical by turning them into calcu- lable and manageable questions (Ingold,
2014, p. 236). As Neimanis
et al. (2015, p. 75) put it, “in the discourses of sustainable development
and environmental politics, we usually ﬁnd descriptions of the situa- tion and suggested actions in which the comprehensive truly political
concerns are made invisible.” Moreover, in such an apoliticized milieu, “green,” middle-class consumerist lifestyles are often represented, by media and policy discourses alike, as “correct” ways to live (Neimanis
et al.,
2015, p. 76). Instead of taking the “green” lifestyles described
above as an apolitical norm against which other ways of life are measured, we approach it with scholarly curiosity, as a naturecultural habitus, a
speciﬁc mode of infrastructural being (Lytle et al., this volume). Open curiosity urges us to pose questions such as what kinds of values, world-
views, power relations and alliances certain infrastructural arrangements are based on and what kinds of futures do they make possible.
Keeping in mind the forms of governance and power inscribed in
infrastructural relations enables us to lay bare different forms of envi- ronmental injustices enacted through infrastructural arrangements. Whilst making some lives comfortable, infrastructural arrangements make other
lives unbearable not only by providing insufﬁcient conveniences but by creating toxic lived environments, where pollution accumulates in human and nonhuman bodies. As geographer Thom Davies puts it, envi-
ronmental injustice takes place wherever social inequality and pollution

26V. KINNUNEN AND J. VALKONEN
collide (Davies, 2022;Davies&Mah, 2019). Environmental scholar
and activist Max Liboiron (2021) has powerfully illustrated how colo-
nial relations are constantly being reproduced even in well-intentioned
sustainability initiatives and knowing practices. They give an example from
the Canadian context, where a call for more efﬁcient recycling infrastruc-
tures and practices presupposes access to Indigenous Land for recycling
centres and their pollution (Liboiron,
2021,p.6).
From an infrastructural perspective, politics of metabolism is not about
arguments over something, but, rather, about tices
2021, p. 16). Infrastructures are performative:
They make certain worlds and particular futures into being. But so, too, are scientiﬁc practices. Therefore, Vannini and Vannini (this volume) call
attention to the fact that we, as researchers, must be mindful of the worlds we write into being through our scholarly work.
More-Than-Human Politics
We maintain that understanding infrastructural being requires taking the
presence of the multiplicity of other-than-human participants in metabolic
processes seriously. There is no denying the fact that in the epoch of
the Anthropocene human action severely inﬂuences the conditions under
which other beings live their lives. However, as Ingold (
2014) reminds us,
the environment is a work in progress, and thus, every being continuously contributes to its formation: not only human beings, but also “animals of
every other kind, as well as plants and fungi, the wind and rain, glaciers, rivers and the ocean” (Ingold,
2014, p. 240). Moreover, nonhuman
lives are not only disrupted by infrastructural arrangements, as they may
also provide new possibilities for habitation, play, shelter and mobility
(Barua, 2021). Nonhuman beings are also vital alliances in metabolic
processes—for instance, intestinal bacteria are an intrinsic composite of digestive systems, and, once digested and excreted, other microbial cultures continue their metabolic labour in sewages and composts (Balmer
et al.,
2013; see also Kinnunen & Duque, this volume).
Through having an impact on the unfolding of realities, the other-
than-human materialities and technologies may “have a say” in politics.
Or, as Mol (2021, p. 135) beautifully puts it: “The humans may talk, but
other creatures push and pull reality in one way or the other without the
use of a human tongue.” Recognizing the active participation of more-
than-human agencies in metabolic processes is crucial, as it highlights that

2 APPROACHING INFRASTRUCTURAL BEING 27
infrastructures do not only come to being through political processes,
but they also take part in politics by shaping future practices, norms and
expectations.
Conclusion
In this chapter, we developed our naturecultural imagination for grasping
infrastructural being. We identiﬁed three overlapping social scientiﬁc
strands with an emphasis on practices, power relations and multispecies
ecologies. Building on these discussions, we suggested, ﬁrst, that the
analogy of metabolism is fruitful for developing an understanding of
infrastructural being as relational and distributed, always more-than-
individual mode of dwelling. Second, we proposed that despite being
rendered as neutral “technological solutions,” infrastructures are through
and through political, in that they enact particular futures and choke off
others, sometimes against human intentions. Third, we called for recog-
nition that more-than-human agencies are active participants in metabolic
processes.
References
Anand, N., Gupta, A., & Appel, H. (2018).
University Press.
Balmer, A., & Molyneux-Hodgson, S. (2013). Bacterial cultures. Ontologies of
bacteria and engineering expertise at the nexus of synthetic biology and water
services. https://doi.org/10.1080/193
78629.2013.766198
Barua, M. (2021). Infrastructure and non-human life: A wider ontology.
in Human Geography, 45 https://doi.org/10.1177/030913
2521991220
Blok, A., Nakazora, M., & Winthereik, B. R. (2016). Infrastructuring environ-
ments. https://doi.org/10.1080/09505431.
2015.1081500
Bowker, G. C., & Star, L. (1999).
consequences.
Davies, T. (2022). Slow violence and toxic geographies: ‘Out of sight’ to whom?
Environment and Planning c: Politics and Space, 40 https://
doi.org/10.1177/2399654419841063
Davies, T., & Mah, A. (2019).
science in a post truth age.

28V. KINNUNEN AND J. VALKONEN
Edwards, P. N. (2003). Infrastructure and modernity: Force, time, and social
organization in the history of sociotechnical systems. In T. J. Misa, P. Brey, &
A. Feenberg (Eds.),
Graham, S., & McFarlane, G. (Eds.). (2015).
Infrastructure in Context.
Haila, Y. (2017). Ilmasto-tieto-politiikka: Kolmiyhteys vai kolmiodraama?
ja Edistys, 42
Haila, Y., & Dyke, C. (2006). Introduction: What to say about nature’s
“Speech”. In Y. Haila & C. Dyke (Eds.),
the human ecological condition
Harvey, P. (2016). Introduction. In S. Venkatesan (Ed.),
tructure offers a welcome reconﬁguration of anthropological approaches to the political.
Harvey, P., Jensen, C. B., & Morita, A. (2016).
complexity
Ingold, T. (2014). Designing environments for life. In K. Hastrup (Ed.),
Anthropology and nature
Kaika, M. (2005).
Kaika, M. (2004). Interrogating the geographies of the familiar: Domesticating
nature and constructing the autonomy of the modern home. Journal of Urban and Regional Research, 28
https://doi.org/
10.1111/j.0309-1317.2004.00519.x
Kinnunen, V., & Valkonen, J. (2019). Laura Watts. Energy at the end of the
world. An Orkney Islands Saga. Book review.
32 https://doi.org/10.23987/sts.86174
Larkin, B. (2013). The politics and poetics of infrastructure.
Anthropology, 42
Liboiron, M. (2021).
Mol, A. (2021).
Murphy, R. (2021).
Neimanis, A., Åsberg, C., & Hedrén, J. (2015). Four problems, four direc-
tions for environmental humanities: Toward critical posthumanities for the
anthropocene. https://doi.org/
10.2979/ethicsenviro.20.1.67
Nustad, K. G., & Swanson, H. A. (2021). Political ecology and the Foucault
effect: A need to diversify disciplinary approaches to ecological manage-
ment? https://doi.org/
10.1177/25148486211015044
Pink, S. (2012).
Pink, S. (2019). Afterword: Electricity as inspiration—Towards indeterminate
interventions. In A. Sarkar, B. R. Winterheik & T. Yarrow (Eds.),
anthropology: Exploring electrical practices and infrastructures

2 APPROACHING INFRASTRUCTURAL BEING 29
Sarkar, A., Winterheik, B. R., & Yarrow, T. (Eds.). (2019).
pology: Exploring electrical practices and infrastructures
Shove, E. (2003). Converging conventions of comfort, cleanliness and conve-
nience. https://doi.org/10.1023/
A:1026362829781
Shove, E., & Trentmann, F. (Eds.). (2019).
dynamics of demand in networked societies.
Sofoulis, Z. (2005). Big water, everyday water: A sociotechnical perspec-
tive. https://doi.org/10.1080/103043105003
22685
Swanson, H. A. (2020). Why railroads now? Anthropology of infrastructure and
debates around “Green Transit.” https://doi.
org/10.3167/TRANS.2020.1002318
Swyngedouw, E. (2006). Circulations and metabolisms: (Hybrid) Natures and
(Cyborg) cities. https://doi.org/10.
1080/09505430600707970
Vannini, P., & Taggart, J. (2015).
Watson, M., & Shove, E. (2022). How infrastructures and practices shape
each other: Aggregation, integration and the introduction of gas central
heating. https://doi.org/10.1177/
13607804211055495
Watts, L. (2018).
Press.

PART II
Future-Making

CHAPTER 3
Anticipatory Infrastructures, Emerging
Technologies and Visions of Energy Futures
Sarah Pink, Kari Dahlgren, Yolande Strengers,
and Larissa Nicholls
Introduction
Within dominant societal narratives, automated technologies are envi-
sioned as anticipatory infrastructures, poised to support future “solu-
tions” to societal “problems.” In this chapter, we examine and
S. Pink ( B)
Faculty of Information Technology and Faculty of Art, Design and
Ar
chitecture, Monash University, Melbourne, VIC, Australia
e-mail: [email protected]
K. Dahlgren · Y. Strengers · L. Nicholls
Faculty of Information Technology, Monash University, Melbourne, VIC,
Australia
e-mail: [email protected]
Y. Strengers
e-mail: [email protected]
L. Nicholls
e-mail: [email protected]
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland
AG 2022
J. Valkonen et al. (eds.), Infrastructural Being,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-15827-8_3
33

34S. PINK ET AL.
demonstrate how this is manifested in the predictive narratives of industry
and government, highlight the implications of the logics that inform
them, demonstrate how everyday experiential future imaginaries compli-
cate them and outline how social science engagements with this ﬁeld
should entail an ethics of responsibility and a sensitivity to everyday
ethics of mundane life. We are speciﬁcally concerned with how automated
processes or systems are imagined by stakeholders in the energy industry
and policy domains concerned with energy, as part of emerging and
future infrastructures. In doing so, we interrogate how new Automated
Decision-Making (ADM) and Artiﬁcial Intelligence (AI) technologies
are envisioned and implicated as part of our energy futures, and bring
the scenarios this implies into dialogue with ethnographic research into
possible everyday futures. We ﬁrst outline our perspective on AI and ADM
as anticipatory infrastructures and then describe how we see this emerging
in industry visions through a content analysis of industry reports about
the role of AI and ADM in the energy sector. These industry narratives
are then complicated through several case studies which derive from our
ethnographic research with Australian households. Finally, we conclude by
pointing to the need for a different ethical awareness for understanding
everyday futures.
The intersection between emerging automated technologies and
energy futures provides a pertinent example for this discussion. Emerging technologies can be deﬁned as software, hardware, platforms or other digital-material things that are technologically possible yet not yet fully
launched into markets. The reasons for this might vary; for instance, when they are still in development and testing, the regulatory frameworks required for their use in everyday spaces are not in place, the ethical ques-
tions they raise have not been resolved, or the markets that are imagined for them do not come about. In popular neoliberal narratives, emerging
automated technologies are understood as having the potential to have a major impact on the futures of human societies and cultures (see Pink,
2021).
In common, ADM and AI use digital data and algorithms in such ways
that they can perform tasks independently of direct human intervention, and for this reason, we bundle the two together in our consideration of
automated futures. AlgorithmWatch (a non-proﬁt research and advocacy organisation
https://algorithmwatch.org/en/) understands an “auto-
mated decision-making system” as “a socio-technological framework that
encompasses a decision-making model, an algorithm that translates this

3 ANTICIPATORY INFRASTRUCTURES, EMERGING TECHNOLOGIES … 35
model into computable code, the data this code uses as an input—either
to “learn” from it or to analyse it by applying the model—and the
entire political and economic environment surrounding its use” (2019).
This means that ADM systems “are not mere technologies,” but “ways
in which a certain technology—which may be far less sophisticated or
“intelligent” than deep learning algorithms—is inserted within a decision-
making process” (
2020). We suggest that a similarly expansive deﬁnition
could also apply to AI, in the sense that it also encompasses decision- making models, algorithms, machine learning and a political, economic and social environment surrounding its use.
Research ﬁelds exist around AI and ADM in their own right, across
technological and social science ﬁelds. Signiﬁcantly in the technology
ﬁeld, the development of emerging technologies such as distributed
energy resources, like solar photovoltaics, batteries and electric vehicles
and their integration into the electricity system depends on their advances.
Indeed, the claims made by the Commonwealth Scientiﬁc and Industrial
Research Organisation (CSIRO) in Australia, the site of our research, with
respect to the possibilities of AI attribute it with signiﬁcant agency:
Artiﬁcial Intelligence (AI) is one of those technologies, like advances in
gene editing or quantum computing, which has the power to change life
itself. It has the potential to transform economies, unlock new societal and
environmental value and accelerate scientiﬁc discovery. (Hajkowicz et al.,
2019,p.1)
As such, AI and ADM are becoming envisioned as the infrastructures
which underpin a series of emerging technologies which will drive societal
change and thus constitute particular futures. This, as we elaborate below,
is represented not least in the energy industry, where automated systems
are predicted to solve any number of problems ranging from energy grid
breakdowns (where power is lost) to trusted platforms for electric vehicle
charging and billing (where the authenticity of actors in these transactions
is ensured), and load shifting to respond to renewable energy availability
(where appliances are timed to use energy when it is most abundant and
vice versa).
More broadly, AlgorithmWatch (2020, p. 10) suggests that many
ADM initiatives their organisation has reviewed across Europe involve what Morozov (
2013) has called technological solutionist approaches that

36S. PINK ET AL.
are potentially (but not always) non-democratic and unethical. Techno-
logical solutionism, as part of a neoliberal narrative of innovation, claims
and assumes that technologically driven change will solve societal, and
by extension social, individual and environmental problems. There are a
number of reasons why we should be cautious about such claims. One
is highlighted by the data journalist Nicolas Kayser-Bril who describes
how he searched for the sources upon which the European Commission
based their conclusion that “AI would change our lives by contributing
to climate change mitigation and adaptation.” He reports that he was
sent three links to: “a listicle titled “8 ways AI can help save the planet,”
written by a PwC consultant, containing zero references and published
by the World Economic Forum”; “a blog post based entirely on a report
by the same World Economic Forum”; and “a peer reviewed article in
Nature, which stated that AI had the potential to mitigate the climate
crisis, but very clearly mentioned that it also had the potential to make it
worse” (Nicolas Kayser-Bril in AlgorithmWatch report,
2020, p. 113).
There are also scholarly reasons why we should be wary of the idea
that technological solutions can solve environmental problems. As the
anthropologist Ingold has pointed out, in a context where we are “bom-
barded with information about what is known as “the environment,”” he
believes that we are “inclined to forget that the environment is, in the
ﬁrst place, a world we live in, and not a world we look at.” He argues
that “we
practice of habitation it becomes part of us too” (
2011, p. 95). As Ingold
puts it “Whereas the globe is measured and recorded, the environment is experienced. One has climate, the other has weather. One has its atmo- sphere, the other includes the sky” (
2011, p. 96). In such an objectiﬁed
rendering of the world—as a globe in Ingold’s terms—as a place where people, environments and technologies are separate entities that can effect
and impact on each other, we lose the design anthropological impera- tive to understand our everyday environments as sites we live in, sense, co-constitute and are
ourselves as part of environments with technologies, as AlgorithmWatch succinctly put it, “ultimately amounts to the assumption that we humans should adapt to ADM systems, much more than ADM systems should
be adapted to democratic societies” (AlgorithmWatch,
2020,p.10).Just
as Ingold’s work proposes that we need to close the gap between the everyday world where we experience weather and the quantiﬁed world
where climate change is measured, we also need to align the quantifying

3 ANTICIPATORY INFRASTRUCTURES, EMERGING TECHNOLOGIES … 37
and predictive capacities of ADM and AI with the sensory, contingent
and complicating human ways of knowing and anticipating that underpin
everyday life experience and activity.
Indeed, AlgorithmWatch suggests that “Only through an informed,
inclusive, and evidence-based democratic debate can we ﬁnd the right balance between the beneﬁts that ADM systems can—and do—provide in terms of speed, efﬁciency, fairness, better prevention, and access to
public services, and the challenges they pose to the rights of us all” (Algo- rithmWatch,
2020, p. 10). While differently focused, both arguments
direct us to the point that while quantiﬁcation and the predictions that
tend to be based on it offer sometimes useful frames through which to
consider possible futures, they need to be tempered, re-shaped and ideally
always constituted relationally with qualitative, embedded and experiential
human ways of knowing and imagining the present and possible futures.
This response raises a second related point, which is that rather than
seeing technologies, human activity and environment as being separate
entities, we need to understand them as inextricably entangled. Thus, the
ways that environment and technology are conceived are fundamental to
how we understand the relationship between them, their relationships to
people, environment and society, and subsequently to how we might go
about making ethical and responsible futures.
To support our discussion, we draw on the
project.
Monash University in partnership with three energy industry organisa-
tions, ultimately aims to understand and develop a new methodology for
forecasting future household electricity demand. The research discussed
here draws on the ﬁndings of the ﬁrst two stages of our work, which
involved a qualitative content analysis of 64 industry reports and ethno-
graphic ﬁeldwork with 72 households in Australia. In what follows, we
ﬁrst outline our conceptualisation of infrastructures as anticipatory devices
and explore how ADM and AI might be deﬁned as infrastructure. We
then demonstrate how, in the reports we analysed, future ADM and AI
are envisioned, and how they are constructed as anticipatory devices,
by drawing on three examples. We then outline how our ethnographic
ﬁndings complicate these future visions, through another three examples
which show how the contingencies and priorities of everyday life reveal
new elements that need to be accounted for when considering the possible
socio-technical futures that ADM and AI might participate in. We ﬁnally
argue that a responsible and ethical approach requires us to consider the

38S. PINK ET AL.
ethics of not only future energy demand and automated systems, but also
the everyday ethics that underpin how people live with and imagine their
futures with energy and technology.
Infrastructures as Anticipatory Devices
We wish to advance discussion about infrastructure by conceptualising
infrastructures as anticipatory devices and applying this to the status of
automated technologies as possible future infrastructures. As we explain,
this involves a double imaginary, where automated systems (such as ADM
and AI) are predicted as the facilitators of specialised future applications
of automated technologies.
Infrastructures can be seen as things that make other things possible
that hold things up or support them. As such, Infrastructures have been conceptualised anthropologically as “matter that enable the movement
of other matter,” as “things and also the relation between things” and as “present to the senses” (Larkin,
2013). Infrastructures are moreover
always relational (Star, 1999), rather than clearly deﬁned as only infras-
tructures. They have recently been discussed in terms of the wider social and political implications of their repair and maintenance (Henke & Sims,
2020). As noted above, ADM and AI are here considered as infrastruc-
tures, but are also ﬁelds of research and design for some and topics of investigation and critique for others. Infrastructures are not static, but like all other things that make up everyday worlds and environments,
are in progress, ongoingly emergent, relational, repaired, maintained and reconﬁgured. Infrastructures are also designed, both in the intention- ally self-reﬂexive mode of “infrastructuring” that has been developed
in participatory design (Karasti,
2014) and in the less reﬂexive mode
whereby they are seen as a necessary investment, usually provided by
conservative stakeholders in the processes that frame neoliberal innovation
(Boyer, 2018).
The idea of digital technologies and platforms as infrastructure has
begun to be discussed in media and communication studies, where they have been understood as elements of socio-technical relations (Parks & Starosielski,
2015), which the media phenomenologist Tim Markham
has built on to explore theoretically the relationship between everyday improvisation and infrastructures in the form of mainly digital platforms. Markham argues that “the ethical stakes of digital media reside ultimately
… in the ability to foment new paths of habituation” (
2020, p. 117).
He calls for a situation where “ethical principles are built in at the design

3 ANTICIPATORY INFRASTRUCTURES, EMERGING TECHNOLOGIES … 39
phase of platforms that generate newly pervasive conditions of possibility
for being social” (Markham, 2020, p. 119). We concur with Markham
that rather than being determinate of the social relations that come about
in relation to them, infrastructures open up possibilities, and as we suggest
below, this invites us to conceptualise automated systems and technolo-
gies as platforms for possible human futures rather than the technological
drivers of predicted social change. However, in being the conveyers of
possibility, infrastructures are not only about what might happen in the
present, but because they have an inevitable association with the realm
of possibility, they are also anticipatory structures; that is, they are asso-
ciated with what might happen next. In being so, they do not have one
deﬁned role. They could, for instance, be seen as either intentionally or
unintentionally on the part of their designers or proprietors supporting
new possibilities in an uncertain future. Or they might be driving the
agendas of those who seek to sustain an existing status quo while enabling
technological or other advancement.
For instance, recent social science discussions of infrastructures have
foregrounded energy infrastructures, mainly through their historical
entanglements with larger socio-material conﬁgurations of modernity
and neoliberalism (Malm, 2016; Mitchell, 2011) and the Anthropocene
(Boyer, 2018). Ethnographic studies on oil pipelines (Barry, 2013),
electricity grids and markets (Özden-Schilling, 2016) and renewables
energy projects (Boyer, 2019;Howe, 2019) have linked infrastructures
as an analytic that pays attention to the material structures that enable
the physical ﬂow of energy and the larger socio-political and economic
assemblages which they enable and in which they are embedded. Conven-
tionally, work about infrastructure in relation to energy demand in homes
has focused on materials and resource-based ﬂows. Here, the geographer
Harriet Bulkeley and her colleagues have called for and developed a focus
on energy infrastructures (Bulkeley & Castán Broto,
2013; Bulkeley et al.,
2014). For example, in studies of domestic energy, which contribute to
the conﬁguration of things and processes needed for mobile technology
use, there has been a focus on supply networks. Indeed, for some scholars,
infrastructure is a key facilitating aspect in relation to how we can live
in our homes—pointing to the need to think beyond experiential and
phenomenological elements of the everyday and towards the question
of what is it that “holds up” the structures of feeling and experience
that equally underpin everyday life. Along this line of enquiry, earlier

40S. PINK ET AL.
work from the social sciences has highlighted the role of energy and
other supply systems as “infrastructures of consumption” that enable and
indeed prioritise certain modes of resource demand and position people’s
relationships with supply infrastructures in very speciﬁc ways—as citi-
zens, consumers or customers, for example (Southerton et al.,
2004;Van
Vliet et al., 2005). These works surface signiﬁcant questions; however,
their interest in energy infrastructures has been largely past and present
facing. Here, we advance debates about energy and infrastructure through
a focus on futures, by examining the anticipatory modes of infrastruc-
ture, through the question of how emerging automated technologies are
incorporated into the narratives surrounding the infrastructure of energy
futures. We return to the ethics of infrastructure below to ask how these
coincide with the ethics through which everyday people envisage their
futures.
We conceptualise Artiﬁcial Intelligence and Automated Decision-
Making technologies and systems as anticipatory infrastructures, which make possible the functionality of other emerging technologies. AI and ADM refer to wider developments in and ﬁelds of computer science
and engineering. The technologies developed in these ﬁelds are able to support a series of speciﬁc operations, often based on predictive analytics, and are referred to in academic, industry and policy narratives as things
that will “change” society in their own right. For example, ADM and AI might support the possibilities for future transport mobilities in the form of search and recommendation systems for mobility services, or machine
learning algorithms for self-driving car navigation. Yet in industry reports AI and ADM are not only pitched as changing technological futures, but they are implicated in the speciﬁcity of how societal futures are imagined,
predicted and narrated, as relational to speciﬁc “ﬁelds” of futures. That is, they are understood as participating in “energy futures,” the “future
of work,” the “future of organisations,” or “future mobilities” with AI playing a large role in reports with titles such as “The Future of Ageing (Deloitte,
2019), “The Future of Work? Work of the Future!” (Servoz,
2019) and “Australia’s Future Transport and Mobility” (KPMG, 2019).
The construction of AI and ADM infrastructures is therefore concerned with the making of possibilities. When it is part of neoliberal society and
the politics of digital capitalism (Dyer-Witheford et al.,
2019; Sadowski &
Levenda, 2020), it is also part of a solutionist agenda in which the estab-
lishment of an infrastructure is seen as the part of a process through which
societal and other “problems” might be resolved. Infrastructures are in
such cases part of predictive and overtly political agendas, which AI and
ADM, with their predictive uses of big data, ﬁt nicely within.

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

Näinä surullisina päivinä ei Matti Nutto näkynyt olevan oikein
hyvällä tuulella ja tuntuipa siltä, ettei luottamus Hopea-Saaraan sillä
kertaa ollut varsin suuri, lieneekö sitten luultu, että akka oli noitunut
matkalaisia vastaan jonkun paholaisen vihan vai että hän muuten oli
taipumaton muuttamaan ilmaa. Puheinnossaan kertoi Matti Nutto
eräänä päivänä Martille, että hänen vaimovainajansa voi vaikuttaa
ilmaan ja osasi näyttää tietä sumussa sekä lumituiskussa silloinkin,
kun muut lappalaiset olivat epätietoisia.
Hopea-Saara näytti tähän aikaan jokseenkin hurjalta ja
noitamaiselta avarine peskeineen, harmaine hapsineen ja
kellertävine, kuihtuneine kasvoineen. Hänen silmänsä paloivat kuin
hehkuvat hiilet, ja koukistunutta vartaloaan hän tuki sauvaa vasten.
Hän pysyttäytyi erillänsä muista ja saattoi hyräillä sekä mutista
itsekseen tuntimääriä. Luultavasti hän ymmärsi, että häneltä
odotettiin jotain ja että hänen arvonsa oli vaarassa.
Martti ei voinut saada oikein selville, katseliko akka häntä karsain
vai suopein silmin.
Ensimäisenä päivänä hän oli ollut ystävällinen ja sanonut, että
Martti oli hieno mies ja että hänen kasvoistaan voi lukea onnea;
mutta nyt pysyi akka hänestä erillään, ja eräältä Matti Nuton vävyltä
kuuli Martti hänen itsekseen mutisseen, ettei vieras ollut juuri
onneksi matkalla. Martti alkoi pelätä, että syy pakkaseen voitaisiin
lykätä hänen niskoilleen, jos ilma pysyisi muuttumatta.
Eräänä iltapäivänä alkoi akka tehdä kummallisia temppuja Matti
Nuton teltan ovella; hänellä oli ollut taikarumpu esillä ja hän oli
ennustanut pikaista ilmanmuutosta, ollen samalla kovin vihoissaan
Matille, jonka hän sanoi osoittaneen halveksuntaa eräitä haltioita

kohtaan. Tänä iltana toimitettiin Matin teltassa kaikenlaisia
temppuja, joita eivät muiden telttain asukkaat eikä Martti Jansen
saaneet nähdä, ja senjälkeen kokoontuivat kaikki perheen jäsenet
päätelttaan juomaan paloviinaa ja laulamaan aina makuullemenoon
asti. Paloviina ei ollut vaikuttamatta tulen ääressä puoliympyrässä
istuvaan seuraan; he olivat hyvin iloisia, ja Martti sai sen käsityksen,
että seura vietti jotain ilojuhlaa, jonka oikeata laatua ei tahdottu
ilmaista.
Vanha Matti istui koko ajan tavallisella paikallaan hiukan erillään
muista, imeskellen valkean ääressä piippunysäänsä. Mikä viekas
neuvokkuus kuvastui tässä lappalaisnaamassa, joka oli rakennettu
leveästä, matalasta otsasta, vinoista ruskeista silmistä, ulospistävistä
poskipäistä ja terävästä leuasta! Iltaruokana oli paitsi poronlihaa ja
tavallista ruokaa myös erikoisruokia, herkkuja, joita miniät
valmistivat.
Hopea-Saaran arvo oli taas aivan selvään kohonnut, sittenkun hän
oli ennustanut ilmanmuutosta.
Ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että ilma muuttuisi seuraavana
päivänä, joka oli kylmä ja selkeä, kuten edellinenkin. Hopea-Saara
olikin käytöksessään jotenkin äreä ja levoton, samalla kuin toisten
kasvot selvään osoittivat, että he olivat hartaassa odotuksen
vireessä. Puolenpäivän jälkeen näkyi hän kuitenkin olevan
rauhallisempi ja asiastaan varmempi.
Iltapäivällä, kun väestä ne, jotka eivät olleet poroja vartioimassa,
istuivat valkean ympärillä, tuli Matti maininneeksi Iso-Lassia, jonka
hän oli tuntenut Skorpöllä, ja Martti kertoi silloin hänestä yhtä ja
toista, Iso-Lassi kun oli elänyt Martin vanhempien luona ja ollut

hänen lapsuustoverinsa. Pyynnöstä hän kertoi lopuksi, kuinka Iso-
Lassi oli päättänyt päivänsä.
Oli outoa nähdä, miten Hopea-Saara, joka sauvaansa nojaten oli
istunut itsekseen kaukana muista, vetäytyi vasten tahtoansa askel
askeleelta lähemmäksi puhujaa ja kuunteli häntä henkeä pidättäen.
Akka seisoi — vielä kauan aikaa paikallaan senjälkeen kun Martti oli
lopettanut kertomuksensa.
Tämä teki Marttiin syvän vaikutuksen.
Hän virui vuoteellaan valvoen osan yötä. Lamppu, täytettynä
poronrasvalla, jossa kaisla oli sydämenä, riippui orrelta, levittäen
himmeätä valoa puoleksi sammuneen tulisijan yli, johon vaatteita oli
ripustettu kuivumaan ja jonka kuuman tuhkan vierellä väsyneet
koirat murisivat unissaan. Paksu savu oli vetäytynyt ylös teltan
kattoon. Perheen jäsenet, paitsi kahta tulen lähellä olevaa, makasivat
kauempana poronnahkavuoteillaan, joita oli levitetty lattian alustana
olevien vitsakimppujen päälle.
Silloin näytti Martista ikäänkuin varjo olisi noussut ylös siitä teltan
nurkasta, jossa Hopea-Saaran paikka oli, ja kadonnut makaavien
joukkoon, kunnes se taas ilmestyi hänen oman vuoteensa ääreen.
Siihen se jäi hetkeksi, näyttäen ihmiseltä, joka taipuu alas otsa
maahan; hän luuli kuulleensa pari heikkoa huokausta, jonka jälkeen
varjo nousi jälleen ylös ja katosi pimeyteen.
Tämä Hopea-Saaran omituinen käytös sillä kukaan muu kuin hän
se ei voinut olla — pani sydänyöllä Martin mielikuvituksen
liikkeeseen. Unessa hän näki ämmän kummallisesti muuttuvan. Hän
oli kasvanut suunnattoman suureksi ja seisoi piirin keskellä, samalla
kuin muut nauroivat ja lauloivat, tehden hajalla hapsin

hurjannäköisiä temppuja ja "noituen ilmaa". Eukon ympärillä suhisi
kuin tuulispää, samalla kuin hän uhkaili kepillään ja kutsui avukseen
lappalaisjumaliaan.
Martti heräsi meluun ja huutoihin. Tuntui ikäänkuin uni olisi
jatkunut todellisuudessa; sillä hän tunsi pimeässä kylmän tuulen
puhaltavan ympärillään.
Yöllä oli syntynyt raju lumituisku, joka repi sijoiltaan yhden
teltanseinän. Myrsky pakotti Matti Nuton muuttamaan teltat erään
kallioseinän suojaan, jonne myöskin elukat vaistomaisesti menivät
lumikinosten läpi. Siellä piti myrsky heitä suljettuina kaksi pimeätä
vuorokautta, jolloin tuuli väliin vyörytti esiin suunnattomia
lumivuoria, väliin taas puhalsi ne pois.
Hopea-Saaran arvo vakiintui tämän tapauksen jälkeen, sillä kun
ilmanmuutos tapahtui äkkiarvaamatta ja kohta hänen ennustuksensa
jälkeen, ei kukaan epäillyt, että se oli hänen aikaansaamansa. Hän
otti vastaan varovalla arvokkuudella ihmisten monet todistukset siitä,
että he uskoivat ilmanmuutoksen hänen toimittamakseen. Että hän
oli huomannut joitakuita muille tuntemattomia ilmanmerkkejä tai
ehkä leinin vaikutuksista tuntenut ruumiissaan muutoksen enteitä, se
oli Martti Jansenin yksinkertainen selitys asialle, vaikkei hän
arveluistaan, viisaasti kyllä, maininnut muille.
Vielä enemmän ihmetytti häntä se seikka, että Hopea-Saara
senjälkeen kun hän oli puhunut Iso-Lassista muuttui häntä kohtaan
ihmeen ystävälliseksi. Hän osoitti käytöksellään jonkunlaista nöyrää
alttiuttakin. Niinpä istui hän illoin voitelemassa Martin nutukkaita
täyttäen jalkineet myös uudella, kuivalla heinällä. Eräänä iltana
katseli Martti salaa eukkoa, silloin kun tämä valkean ääressä teki
tällaista työtä. Hän huomasi silloin, että Hopea-Saara kohotti

huulilleen valmiin jalkineen, ennenkuin pani sen pois. Tämä akan
omituinen temppu antoi hänelle paljon ajattelemisen aihetta; mutta
hän huomasi samalla, että Hopea-Saaran ystävyydestä oli hänelle
suurta hyötyä lappalaisten joukossa.
Nyt saavuttiin varsinaisen vuoriharjanteen ylitse alempiin seutuihin
Ruotsin puolella; siellä tavattiin järviä, ja jäkälää kasvavan
tunturiseudun alaston luonne muuttui runsaskasvuisemmaksi.
Heikon jään peittämät suot eivät voineet vielä kantaa elukoita, ja
matkue kulki sen vuoksi enimmiten harjanteita pitkin.
Sievät kesäpuvut kauniine vöineen, joissa puukot riippuivat, oli jo
kylmässä ja lumisessa vuoristossa vaihdettu punaliepeisiin
metsänotusten nahoista tehdyillä reunuksilla varustettuihin peskeihin
sekä samalla tavalla laitettuun neliskulmaiseen nahkalakkiin, joka
voitiin mukavasti vetää korville. Lappalainen kulki nyt suksin sekä
karvaisin, lämpöisin nutukkain.
Oli talvi ja paljon lunta, kun he vihdoinkin tulivat lappalaiskylään,
jossa oli muutamia, osaksi jo asuttuja majoja. Heidän neljässä
omassa majassaan, joista ainoastaan kaarevat katot huipuilla olevine
lumikerroksineen kohosivat ylös näkyviin, viritettiin nyt valkea
lieteen.
Lappalaiset asettuivat muutamiksi kuukausiksi pysyville
asuinpaikoille, samalla kuin poroja paimennettiin kauempana
tunturilla, missä ne hakivat jäkälää lumen alta.
Näiden rauhallisten talvikuukausien aikana kokee lappalainen
tehdä elämänsä hupaiseksi. Hän pitää tarkan huolen siisteydestä;
jalkojen peseminen on vanhan tavan mukaan vaimoväen tavallinen
velvollisuus.

Lastenkaste, ripillepääsö ja vihkiminen toimitettiin tähän aikaan
päivämatkan päässä olevassa kirkossa ja seurauksena näistä
juhlatilaisuuksista oli vilkkaampi seurustelu eri perheiden kesken.
Lyman hämmästys oli suuri, kun hän näki lapsuutensa ystävän.
Lappalaisella ovat ajatukset huulilla, eikä Lyma voinut lakatakaan
ihmettelemästä sitä, että Martista oli tullut niin voimakas ja kaunis
mies. Martti puolestaan huomasi kyllä, että vuodet johonkin määrin
olivat jättäneet jälkiä kauniiseen Lymaan; hänellä oli aviosta viisi
lasta; — nuorin oli nyt kastettava. Mutta mustat silmät, joista
lappalaisen lämmin sydän loisti, sekä lapsellisen sorea olemus olivat
kuitenkin säilyneet entisellään. Se näkyi kyllä, kun hän innokkaasti
kyseli Marinaa, kun hän iloitsi saamistaan lahjoista ja kun hän
vallattomasti nauroi muutamille entisten aikojen muistoille.
Hänen miehensä Iisko Pelto nauroi myöskin; tuntui siltä kuin
hänen vaimonsa iloinen mieliala olisi siirtynyt häneenkin, eikä hän
tyytynytkään ennenkuin sai Martin muuttamaan Matti Nuton majasta
heidän luokseen.
Seuraavina päivinä ilmoitti Martti Lymalle, mikä oli hänen tulonsa
tarkoituksena ja lopuksi myöskin aikomuksensa kauppapaikan
perustamisesta Lapinmutkaan. Hän selitti, että hänen
tulevaisuutensa riippui siitä, ja pyysi Lyman apua hankkeittensa
toteuttamiseen.
Kuultuansa tämän tuli Lyma surullisen näköiseksi, ikäänkuin hän ei
olisi hennonut sanoa täydellisesti ajatustaan. Hän muisti hyvin
hyvästi kaikki rettelöt, joita Stuwitzin kanssa oli syntynyt samasta
asiasta, ja kuinka taipumaton Matti Nutto oli ollut. Eikä hänen
miehensäkään silloin hyväksynyt asiaa; — mutta kylläpähän keinot
keksitään — sanoi hän kuitenkin veitikkamaisesti naurahtaen.

Kaikissa tapauksissa oli Hopea-Saara, jonka ystävällisestä mielialasta
Marttia kohtaan Lyma oli kummakseen kuullut, se, joka tässä asiassa
ehkä paraiten osasi auttaa; kysymys oli vain siitä, uskalsiko asiata
hänelle ilmoittaa. Hän oli ollut johtavana henkilönä, kun Stuwitzia
edellisellä kerralla vastustettiin. Lyma kehoitti Marttia lopulta
pitämään aikeitaan salassa siksi, että hän ennättäisi tutkia
asianhaarat ja saada miehensä tuumaan taipumaan.
Sillä välin osteli Martti suurissa määrin jääkarhun, kärpän y.m.
kallisarvoisia nahkoja ei ainoastaan Matti Nutolta sekä hänen
pojiltaan ynnä Iisko Pellolta, vaan myöskin muilta lappalaisilta, ja
hän huomasi, että hän vähitellen voisi päästä näiden ihmisten
ystävyyteen. Sovittiin siten, että yksi Matti Nuton pojista keväällä
toisi turkikset määrättyyn paikkaan Norjan laaksotielle, josta Martti
sitten noutaisi ne. Hänen suurimpana huolenaan oli se, että aikaa oli
kulunut liian paljon: joulu oli jo käsissä ja puodissa olivat luultavasti
kaikki tavarat loppuun myytynä. Hänen täytyi valita kahden pahan
välillä: joko lähteä kotiin tyhjin toimin tai luopua puotikaupasta
kokonaan. Hän valitsi raskain mielin viimemainitun ehdon.
Tavallisina arkipäivinä tekivät miehet huvikseen retkiä välistä
hyvinkin kaukaisiin lappalaiskyliin "hakeakseen hävinneitä poroja",
kuten sanat melkein aina kuuluivat. Usein ei näiden matkojen
tarkoituksena kuitenkaan ollut muu kuin viina- ja kahvikestien
etsiminen sekä ajanvietto hauskoilla jutuilla.
Ollessaan sellaisilla matkoilla väliin yhden väliin toisen kanssa sai
Martti tilaisuuden tuttavuuksien tekemiseen ja kauppojen
hieromiseen; mutta tässäpä ilmestyi vaikeuksia, joiden alkusyynä oli,
kuten Hopea-Saara eräänä päivänä ilmoitti, pari ostajaa, jotka olivat
suutuksissaan Martin tarjoamista korkeista hinnoista.

Martti oli luvannut ruveta kummiksi Lyman pojalle, joka ensi
sunnuntaina piti kastettaman. Äiti oli nimittänyt lapsen Martin
kaimaksi.
Kirkonmenojen jälkeen pidettiin jonkunlaisia markkinoita.
Lauantaina päivällisen jälkeen lähti useita lappalaismatkueita —
rivi rivin jälessä — pulkissaan pitkin lumista laaksotietä kirkolle.
Ajaessaan pitää Lappalainen pulkkaansa ruumiillaan tasapainossa,
siten että hän vähän väliä nojaa poronnahkaisessa rukkasessa
olevalla kädellään hangenpintaan. Kun juokseva poro väsyy ja käy
kärsimättömäksi, kääntyy se joskus, kuten tiedetään, isäntäänsä
vastaan, joka silloin sukkelaan kumoo pulkan yllensä, samalla kuin
raivostunut elukka kopistelee pohjaa sarvillaan ja etujaloillaan. Niin
pian kuin raivo lakkaa, kääntää lappalainen taas pulkan entiselleen ja
pitkittää matkaansa, kunnes hän näkee hyväksi riisua poron ja
asettaa sen sijaan toisen varalla olevan, jota hän nuorasta kulettaa
mukanaan.
Syrjälaaksoissa tuli tuon tuostakin toisia kirkkomatkueita, jotka
liittyivät rivissä muiden seuraan, ja niin jatkoi koko seurue punaisine
lakkeineen kulkuansa pitkänä, heleän kirjavana juovana pitkin
valkoista seutua, väliin kadoten koivunorostoon, väliin taas
ilmaantuen kukkuloille ja joen rannalla. Alhaalla joella — joka näkyy
olevan erittäin lappalaista varten luotu kulkuväylä, paitsi missä
kosket ovat esteenä kululle — kasvoi matkue yhä suuremmaksi.
Kun myöhään iltapäivällä pysähdyttiin erään jääpeitteen alla
olevan järven saarelle, oli siellä koossa suuri osa kirkolle
matkustavaa rahvasta.

Melkoisen metelin jälkeen, johon antoi aihetta se, että pari
matkalaista oli tullessa ajanut poronsa ristiin vetohihnojen yli,
päästiin viimein järjestykseen. Sukset, jotka kuletettiin
varastoreessä, pistettiin lumeen pystyyn. Niihin sidottiin ruoaksi
jäkälää, samalla kuin elukat itse kaaputtivat lunta hakeakseen lisää.
Reestä ottivat vaimot poronlihaa, poronkieliä ja muuta muassa
olevaa tavaraa, samalla kuin miehet vetivät esille viinapullon
peskinsä sisältä, jossa he sitä kovan pakkasen tähden säilyttivät.
Olipa juhlallista katsoa, kuinka koko tämä joukko kylmänä
iltapäivänä, autiossa lumen peittämässä saaressa lappalaisen tavan
mukaan otti lakit päästänsä ja notkistetuin polvin piti rukoukset
ennen aterioimista. Martista tuntui kuin olisi hän ollut kirkossa, mutta
suuremmassa kuin koskaan ennen.
Senjälkeen kului aika hyvin hupaisesti, ja liikkeelle lähdettiin vasta
parin tunnin kuluttua, sittenkun aurinko oli noussut taivaalle. Kaksi
poroa oli repinyt itsensä irralleen ja ne oli ensin otettava kiinni.
Samalla kuin isäntä kulkee ja vaanii poroa, lentää nuora äkkiä kuin
musta varjo yli lumen. Eläin tuntee sen sarvissaan ja nousee
kahdelle jalalle, samalla kuin lappalainen vetää sitä luoksensa.
Vihaisen elukan etujalat kolhivat lopulta hänen paksua
peskinkaulustaan, jolla hän kokee suojella itseään ja joka, etenkin
jos se on karhunnahkaa, tekee iskut melkein tuntumattomiksi.
Kirkkokojuihin toivottiin saavuttavan kello kahden tai kolmen
paikoilla aamulla, mutta paksu sumu, jonka matkalaiset kohtasivat
eräällä isolla järvellä, pakotti heidät pysähtymään, jolloin huomattiin,
että tunnin verran oli ajettu ympärinsä ja tultu entisille jäljille
takaisin.

Puukirkko on joen rannalla. Sieltä avautuu näköala laakson ylitse,
joka on täynnä joen kasaamia hiekkatöyryjä, ja kirkon vieressä on
pieni koivulehto.
Pohjoispuoli pappilan rakennusta, johon tuuli aina puhaltaa, on
talvella tavallisesti lumen peitossa kattoon asti, jotavastoin ikkunan
ja oven puolinen osa pidetään vapaana luomalla lumi syrjään.
Kirkkokojujen luona pidettiin tänä pyhäaamuna meluavaa elämää,
joka lakkasi vasta sitten, kun jumalanpalvelus alkoi ja väki tulvi
kirkkoon. Lukuunottamatta papin perhettä, joka istui penkillä
saarnatuolin lähellä nimismiehen ja puolittain lappalaistapaan puetun
lukkarin vieressä, oli koko seurakunta lappalaisia, jotka suurella
hartaudella kuuntelivat saarnaa. Lyman lapsi kastettiin yhdessä
monen muun pienokaisen kanssa, ja lopuksi toimitettiin jonkun
avioparin vihkiminen.
Vihkiminen tapahtui ruotsalaisen tavan mukaan, siten että pari
nuorta miestä piteli silkkihuivia morsiamen yllä, joka kauniissa
lappalaispuvussaan, kruunu päässä, seisoi sulhasen vieressä;
sulhasella taas oli valkea vyö sidottuna ristiin rinnan ja vyötäisten yli.
Yllään punareunainen, karhunnahkakauluksella varustettu peski,
rinnalla helmikoristuksia, päässä kypärinmuotoinen,
karvareunuksinen lakki, josta punainen silkkinauha heilui, ja jalassa
hienot, kapeat, kärjestään suippuun nousevat valkeat nutukkaat,
joiden suun ympäri oli kierretty kaunis, tupsupää nauha — näin
puettuna oli morsian, joka tuli kirkkoon suksilla hiihtäen sauva
kädessä ja kasvot tuulen raikastuttamina, oikea kaunotar.
Alhaalla kirkkokojuissa tapahtui kuitenkin meluisia kohtauksia,
joihin osaksi oli syynä kiivas sananvaihto "pyhästä papista", osaksi

myös viinankauppias, joka, piittaamatta sunnuntaista ja
rangaistuksen uhasta, möi salaa paloviinaa. Tutut kohtasivat toisiaan,
kuten tavallista puoleksi syleilemällä ja tervehtimällä "burist, burist"
— ja sitten tarjottiin pullosta. Oli kerääntynyt pari ryhmää; toinen
niistä hääri Vienanmeren itäkulmalta tulleen pitkäpartaisen
venäläisen kauppiaan ympärillä, ja toisen keskellä taas nähtiin
gamwikilainen kauppa-asioitsija, joka seisoi valmiina matkalle
lapintakein ja norjalaisin nahkalakein, tehden kauppoja isäntänsä
puolesta.
Kolmas henkilö, joka edellisiä enemmän veti Martin huomiota
puoleensa, oli pitkäkasvuinen, raa'an näköinen mies, nahkalakki
päässä ja pitkä sarkanuttu yllä sekä muuten jokseenkin ruotsalaisen
talonpojan kaltainen. Se oli kauppias, joka asui kymmenkunta
penikulmaa etelään päin ja joka aina viime aikoihin asti, jolloin
muukalaisia oli ruvennut tunkeutumaan markkinoille, olisi pitänyt
melkein yksinään hallussaan näiden seutujen koko turkiskaupan.
Tätä miestä oli Hopea-Saara maininnut Martille hänen
kadehtijakseen lappalaiskylässä, ja Martti huomasi useista seikoista,
että muukalainen tänä päivänä piti etenkin häntä silmällä. Pari kertaa
oli mies, joka muuten seisoi viinapullo kädessä ja tarjoili siitä
kauppaystävilleen, kulkenut Martin ohitse ja kummallakin kerralla,
näköjään ilman tarkoitusta, mutta kuitenkin jokseenkin raa'asti,
sysännyt häntä, pyytämättä mitenkään anteeksi. Siitä parvesta, joka
oli tämän miehen ympärillä, kuului tavan takaa ivallisia lauseita,
joiden Martti ymmärsi tarkoittavan häntä, ja moni niistä palkittiin
kovalla naurunhohotuksella.
Lyma oli myöskin huomannut nämä seikat kauempaa paikaltansa.
Hän meni nopeasti Martin luo ja pyysi häntä lähtemään pois, koska
kaikki olivat jo siihen valmiina. Martti pyysi, että he odottaisivat

häntä vielä neljännestunnin, jossa ajassa hän saisi suoritetuksi
viimeisen kauppansa. Hän näytti niin tyyneltä, että Lyma tunsi
mielensä rauhalliseksi, mutta sittemmin hän huomasi
mielipahakseen, kuinka Martti vitkallisesti astui vihamielisen joukon
keskeen ja rupesi siellä ikäänkuin mitään huomaamatta kyselemään
parin nahan hintoja. Hän kääntyi puolittain selin ruotsalaiseen
kauppiaaseen, joka seisoi, kuten ennenkin, sininen vanhanaikainen
viinapullo kädessä ja puheli, kuitenkin hiukan matalammalla äänellä,
eikä enää Martista. Kun hän kuuli korkean hinnan, jonka Martti
maksoi käteisellä — siihen menikin miltei hänen viimeiset kolikkonsa
— ei hän voinut pidättää ivallista huudahdusta; mutta samassa
katsoi Martti häntä läheltä silmiin niin päättäväisen näköisenä, että
mies vasten tahtoansa astui pari askelta taapäin. Martti laski kätensä
hänen olkapäälleen ja sanoi kylmästi:
"Sinä olet kaksi kertaa kovasti sysännyt minua, muistamatta
pyytää anteeksi; lienee siinä ollut jotakin tarkoitusta?"
Mies näytti hiukan epäröivän — hän oli tosin pitkä ja roteva —,
mutta Martin käytöksessä oli kuitenkin jotain, joka pakotti hänet
luomaan silmänsä maahan ja selittämään, ettei hän tahtonut loukata
kysyjää.
"Sitähän minäkin", sanoi Martti leppyneenä; "mutta arvelin
kuitenkin, ettei haittaisi kuulostaa asiata!"
Martti oli saavuttanut tarkoituksensa, sillä hän oli nöyryyttänyt
miestä tämän omien ystävien keskellä, ja nyt hän pyysi erään
äskeisistä naurajista kantamaan nahkoja hänen edellään pulkkaan.
Kohta lähdettiin kotia päin, ja lapsenristiäisissä Iisko Pellon luona
esitti Martti vihdoin Lapinmutkan kauppapaikkaa koskevan aikeensa.

Tämä tärkeä asia päättyi, kauan aikaa sinne tänne mietittyä, Martin
mielen mukaan, kun hän oli luvannut vastakin pitää alempana olevan
porotien samassa kunnossa, jossa se vanhoista ajoista oli ollut.
Sitten tehtiin sopimuskirja, joka varustettiin asianomaisten
puumerkeillä. Asian onnelliseen päättymiseen vaikutti ehkä enimmin
se, että Matti Nutto näki Martissa Stuwitzin vihamiehen.
Parin päivän kuluttua siitä sitoi Lyma lappalaistapaan
matkanutukkaat Martin jalkoihin ja toivotti hänelle teltan ovelta
"Jumalan rauhaa". Hänen miehensä oli määrä saattaa vieras
erääseen lappalaiskylään sisämaahan, jossa Martti aikoi toimittaa
viimeiset asiansa ja hankkia itselleen loput turkiksia, jotka hän veisi
mukaansa tuntunen toiselle puolen. Siellä hän tapasi taas Hopea-
Saaran, joka talvisaikaan samoili pitkin lappalaiskyliä. Martti huomasi
kohta, ettei mieliala täällä ollut hänelle lainkaan edullinen. Paitsi sitä
miestä, jonka Iisko Pelto oli pyytänyt ottamaan hänet vieraaksensa
ja joka kohta möikin hänelle turkiksia, näkyi väestössä vallitsevan
silmiinpistävä vastahakoisuus häntä kohtaan. Heitä oli aivan varmaan
yllytetty häntä vastaan, ja sen oli nähtävästi tehnyt ennenmainittu
ruotsalainen kauppias. Täällä tiedettiin, että Martti oli ostanut Nuton
perheeltä "oikeuden lappalaismaahan" sekä saanut siihen valtakirjan,
ja tämä huhu oli herättänyt suurta vihastusta. Huolimatta näistä
ikävistä seikoista päätti Martti kuitenkin jäädä paikkakunnalle,
kunnes saisi asiansa selvitetyiksi.
Kun Martti kerran avasi erään lujaan sidotun nahkapakkansa, näki
hän useampia karvattomia laikkoja nahoissa, ja tarkastettuaan
asianlaitaa lähemmin hän huomasi, että koko joukko kuivattuja,
arvattavasti kalvavia yrttejä oli pantu nahkojen väliin. Hänen
leveässä otsassaan pullistui sininen suoni, kun hän hiljaa levitti
eteensä pakan toisensa jälkeen. Kallisarvoiset turkikset eivät sentään

kaikeksi onneksi olleet pilaantuneet, lukuunottamatta muutamia
harvoja nahkoja. Martti ei pitänyt viisaana puhua asiasta sen
enempää, mutta hänessä oli kuitenkin herännyt epäluulo läheisessä
teltassa asuvaa matalakasvuista lappalaista kohtaan, joka kävi hänen
luonaan joka päivä ja vain huonosti osasi salata vihamielisyyttään.
Hänen nimensä oli Josia Umek ja hän osteli näillä tienoin asuvilta
lappalaisilta nahkoja edellämainitulle ruotsalaiselle kauppiaalle.
Hänen teltassaan tarjottiin tähän aikaan usein viinaa ja sitäpaitsi
kuultiin siellä kiihkoisaa puhetta edellämainittujen huhujen johdosta.
Martin epäluulo oli kohdistunut tähän mieheen silloin, kun tämä oli
tarjoutunut oppaana saattamaan häntä läheiseen lappalaiskylään.
Hänen ajaessaan rajulla porolla erään tiheän lepikön läpi, lensi
pulkka äkkiä täydessä vauhdissa, kumoon avonaisella vaarallisella
paikalla, kohojään ylitse ajettaessa. Mielenmaltti pelasti Martin
silminnähtävästä hengenvaarasta, joten hän pääsi ainoastaan
vaarallisella haavalla. Vetohihna oli puoleksi poikki leikattu, eikä se
siis voinut kestää pulkan kaatuessa. Kotiin tultuaan varoitti häntä
Hopea-Saara antaumasta kenenkään muiden oppaitten kuin
isäntänsä poikain huostaan.
Huomattuaan uuden ilkityön nahkojen hävittämiseksi voi Martti
vaivoin hillitä itseänsä; mutta hänen ymmärryksensä sanoi hänelle,
että julkiriita olisi eduksi ainoastaan hänen vihamiehilleen ja että nyt
tarvittiin vain kärsivällisyyttä. Hän huomasi, että hänen isäntänsä
istui usein hyvin miettivän näköisenä, pysyen tähän aikaan melkein
aina kotosalla, kun sitä vastoin hänen molemmat poikansa olivat
poissa. Heidän käytöksessään häntä kohtaan oli jotain välttelevää ja
varovaa.

Eräänä iltapäivänä oli tavallista vilkkaampi liike telttojen edustalla.
Oli koottu elukat, jotta niistä erotettaisiin useita vierasten omia, joita
oli tultu hakemaan — sillä tuhansien porojen joukosta tuntee joka
lappalainen omansa. Härmän peittämät peskit viruivat heitettyinä
sinne tänne pitkin lumikenttää, samalla kun omistajat rinnasta
avonaisin sarkajakuin, lämpimästä punoittavina, suopungit hartiain
yli riippuen, hakivat levottomia elukoitaan.
Martti Jansenin seisoessa teltan oven edessä ja katsellessa tätä
tointa löi suopungin pää, johon varmaankin oli sidottu lyijypala,
takaa niin kovasti teltan seipääseen hänen päänsä kohdalla, että puu
halkesi. Hän tunsi lujan ilmanpaineen silmiänsä vasten, ikäänkuin
pyssynluoti olisi lentänyt ohitse.
Josia Umek kulki juuri ohitse, heiluttaen hihnaa päänsä ympäri,
ikäänkuin hän olisi harjoitellut sen heittämistä; hän ei ollut
huomaavinaan Marttia, mutta hänen ilkeä katseensa ja koko näkönsä
osoitti kuitenkin kaikkea muuta kuin viattomuutta.
Vihastuneena tästä odottamattomasta hyökkäyksestä ei Martti
voinut hillitä itseään. Äkkiä hän hyökkäsi käsiksi mieheen, joka ei
ennättänyt väistyä syrjään. Martti tunsi todellakin jonkunlaista
tyydytystä, kun hän vihdoinkin saattoi antautua julkiseen taisteluun.
Kului hetkinen, jolla välin Martin vastustaja, äkisti kumoon
keikahdettuaan, näki tuhansien tähtien kiiluvan silmissään, samalla
kun toiset seisoivat hämmästyksissään mihinkään toimeen
ryhtymättä. Tämän hetkisen kuluessa sai Martti mielensä maltetuksi.
Äkkiä hän heitti miehen käsistään ja meni takaisin telttaan kertoen,
että Josia oli yrittänyt heittää häntä suopungilla ja näyttäen teltan
seipäässä olevaa iskun jälkeä.

Väkijoukko kokoontui. Sekanaisia huutoja kuului ja kaikki tuntuivat
pitävän Josian puolta, joka uhaten ja valittaen päällehyökkäystä
vetäytyi majaansa; — hän oli saanut kokea vihamiehensä kättä eikä
halunnut uudistaa ottelua.
Nyt kun kahakka pahaksi onneksi oli tapahtunut ja vihollisuus
ilmeinen, huomasi Martti että paikkakunnalla oleskeleminen ei voinut
olla turvallista. Myöskin hänen isäntänsä osoitti käytöksellään
olevansa kovin levoton. Mitä hänelle voisi tapahtua autioilla
turvattomilla tuntureilla, siitä oli hänellä jo kylliksi kokemusta, ja
vaara voisi olla tarjona joka lumikinoksen takana. Toiselta puolen
aikoi hän vasta viime hädässä luopua vaivaloisesti hankkimistaan
tavaroista. Hän istui hetkisen miettien; pako voi tulla yhtä
vaaralliseksi kuin paikallaan pysyminenkin, ja joka tapauksessa hän
ei voittanut mitään sillä, että antoi vihamiestensä aavistaa
pelkoansa.
Hän teki senvuoksi kohta sen jälkeen kierroksen majojen ympäri ja
puheli iltasella perheen jäsenten kanssa, ikäänkuin ei mitään olisi
tapahtunut; — nämä olivat kuitenkin suuressa määrin pelästyneitä.
Oikeastaan ei Martti katsonut henkensä olevan turvassa ensi
yönäkään, mutta hän nukkui kuitenkin näköjään yhtä rauhallisesti
kuin aina; — todenteolla virui hän vain miettien keinoja, kunnes uni
sai hänet valtaansa.
Tunnin kuluttua siitä kun ne, joiden vuoro oli vartioida poroja
toinen puoli yötä, olivat lähteneet liikkeelle, heräsi Martti siihen, että
joku taputti häntä varovasti olkapäähän. Tuokiossa hän oli täysin
valveilla ja valmiina siihen, mitä himmeä tunne hänelle sanoi, s.o.
vaaraa päältänsä torjumaan. Hänen vieressään seisoi hänen
isäntänsä Jens Ibmel, joka kuiskaten pyysi häntä pukeutumaan;

ulkona oli valmiina poro ja hänen tavaransa rekeen kuormattuina
sekä eräs henkilö, joka saattaisi hänet tunturien yli. Täällä hän ei
enää olisi turvassa, sanoi Jens Ibmel totisena, ja nyt on parasta
paeta, ennenkuin kenenkään päähän pistää, että hänellä ehkä on
sellaisia aikeita.
Martti luuli huomaavansa, että koko perhe oli valveilla, mutta ettei
kukaan heistä toisten lappalaisten tähden tohtinut ruveta hänen
saattomiehekseen tai ottaa osaa pakoretkeen, kun taas
vieraanvaraisuus toiselta puolen pakotti heitä pitämään huolta siitä,
ettei hänelle tapahtuisi mitään pahaa.
Martti kuuli nyt, että väestön vihan oli herättänyt etenkin se
kauppakirja, jonka hän oli tehnyt Matti Nuton kanssa ja jonka nämä
ihmiset, joilla muuten ei ollut mitään tekemistä Lapinniemellä,
katsoivat loukkaavan "lappalais-oikeutta". Hän sanoi kaikessa
hiljaisuudessa sydämelliset jäähyväiset isännälleen, joka oli hänelle
antanut pari rekeä tavaroita ja ruokavaroja varten sekä myöskin
tarpeelliset varaporot. Martti näki ihmeekseen, että hänen
oppaanaan oli Hopea-Saara. Eukko istui jo pulkassaan, ja sittemmin
sai Martti kuulla, että Hopea-Saara oli kehoittanut Jens Ibmeliä
panemaan pakoretken niin äkkiä toimeen.
Ajohihna suhahti ja Martti istahti samassa tuokiossa pulkkaan,
jonka jälkeen matkalaiset kiitivät autiosta lappalaiskylästä pitkin
hankea kylmänä, selkeänä yönä. Suuri täysikuu näytti sinisellä
tähtitaivaalla kiirehtivän eteenpäin heidän sivullaan pitkin
tunturinharjaa, samalla kuin revontulien kimalteleva, hehkuva vyö
punaisine, vihreine, sinipunaisine ja sinisine kielekkeineen ja näillä
seuduin omituisine valoväreilyineen väliin oli kateissa, väliin ilmestyi
taivaalle punertavana, aaltoilevana merenä. Tulenkielet laskeutuivat

välistä niin alas, että ne näyttivät koskettelevan lumen peittämää
maata, ja koko valkoinen kuutamomaisema jäi hetkiseksi merkillisen
varjottomaksi.
Tällaisina hetkinä oli niin valoisaa, että melkein voi nähdä
nuppineulan lumella, ja kun Hopea-Saaran pulkka ja poro merkillisen
yksinäisinä kuvastuivat Martin silmiin, näytti muutenkin
suurenmoinen seutu hänestä kummalliselta ja uhkaavan hiljaiselta,
jonka tähden hän tunsi mielensä keventyneen kohta kun kuun varjot
jälleen saivat ylivallan ja ääriviivat kuvastuivat luonnollisina. Hänestä
tuntui hiukan siltä kuin olisi hän ajanut yösydännä yksinään noidan
seurassa.
Revontulien salaperäisessä valossa kuvittelee lappalainen
näkevänsä vainajien sieluja. Hän on vahvasti vakuutettu siitä, että
revontulet voi saada laskeutumaan maahan, kun vain heiluttaa
valkeaa lakanaa, ja että niiden hehkua voi lisätä määrätyillä äänillä;
ja sellaisina merkillisinä öinä hän näkee tuonelanväen säteilevillä
sarvilla varustettuine poroineen pakenevan takaa-ajavia revontulia.
Matkue, jonka etupäässä juoksi Hopea-Saaran koira alinomaa
haukkuen ja tietä osoittaen, kulki tunturille päin levähtämättä koko
yön aina seuraavaan puoleenpäivään asti, jolloin matkalaiset
pysähtyivät autioksi jätettyyn kojuun saadakseen itselleen sulatetuksi
hiukan poronlihaa. Eukon katseesta ja muutamista sanoista huomasi
Martti, että hän pelkäsi Josia Umekin lähteneen aamulla tovereineen
heitä takaa-ajamaan. Porot vaihdettiin ja iltapäivän kuluessa
jatkettiin matkaa, kunnes vihdoin myöhään illalla pysähdyttiin
erääseen toiseen, tyhjäksi jätettyyn kojuun. Siellä lepuuttivat he
itseänsä ja porojansa muutaman tunnin ajan, kunnes aamulla taas
lähdettiin liikkeelle. Vasta kun oli matkustettu kaksi ja puoli

vuorokautta, salli Hopea-Saara pitempiä lepoaikoja, tullen yhä
levollisemmaksi. Hän sanoi, että oli vielä kuuden vuorokauden matka
siihen paikkaan Norjan puoleisessa laaksossa, josta Martti itse voi
löytää tien ja luopua oppaastaan.
Myrsky kesti seuraavankin vuorokauden. Martti huomasi, että
Hopea-Saara vaipui usein ajatuksiin, ikäänkuin hänellä olisi ollut
jotakin sydämellään. Vaimon muoto, vaikka se nyt olikin kuihtunut ja
ryppyinen ja useimmiten katkeruutta osoittava, on kuitenkin
nuoruudessa voinut olla kaunis — niin tuli Martti ajatelleeksi kerran
katsellessaan akkaa ja ajatellessaan syytä siihen, minkä vuoksi tämä
kummallinen ja olennoltaan niin ärtyisä ihminen oli hänen tähtensä
tehnyt sellaisia uhrauksia. Hopea-Saara lienee arvannut Martin
kasvoista hänen ajatuksensa, sillä kun kohta senjälkeen tuli hämärä,
rupesi eukko puhumaan hänelle hiljaisella äänellä. Hän istui
kasvojaan peittäen, ja Martti huomasi kohta, että hän puhui Iso-
Lassista ja että akka tahtoi tunnustaa hänelle, mikä hänen
sydäntänsä painoi. Vuosien kuluessa kovettunut kuori, se se nyt —
mielenliikutuksen noustessa siksi että ääni muuttui kuulumattomaksi
— murtui onnettomuuden ja katkeruuden peittämän sydämen
ympäriltä.
Hän oli se suomalainen tyttö, jota Iso-Lassi oli rakastanut ja joka
oli houkuteltu Vasiljevin alukseen — "siitä on jo yli neljäkymmentä
vuotta", sanoi hän, "ja Jumala on antanut minun elää kauemmin
kuin olisin halunnutkaan."
"Vasiljev lupasi ottaa minut vaimokseen, mutta ei täyttänyt
lupaustaan. Kun minä sitten lapsi selässä lähdin kotia Venäjältä
jalkaisin tunturin yli, olisivat sudet ja karhut hyvin saaneet syödä
minut suuhunsa, niin arvottomaksi oli elämä käynyt minulle; sillä

Lassia oli minun enää mahdoton saada ja kuitenkin minä pyrin
hänen luokseen koko sydämestäni. Minä kuljin tahdottomana
ikäänkuin sumussa, ja muistan kaikesta ainoastaan sen, että elätin
itseäni muuraimilla ja sain majoissa maitoa lapselleni, koska minulla
itselläni ei enää ollut. Alhaalla haassa Olsvaagin luona, joka silloin oli
vanhan kapteeni Stuwitzin hallussa, tapasi hänen poikansa minut.
Minä jäin palvelukseen ja olin hänelle kuuliainen kuin koira. Hän
sanoi minulle, että minun pitäisi iloita, kun lapseni kuoli; minä
hautasin sen tunturille. Sittemmin olen kuullut sen monta kertaa
itkevän haudassa. Kun Stuwitz tuli Brögelmannin luo Köllevuonoon,
pani hän minut palvelukseen lappalaisen Jaakko Nuton luo, joka oli
Matti Nuton veli. Hänen kanssaan oli Stuwitz kauppa-asioissa, jotka
eivät aina olleet rehellisintä laatua; sillä Jaakko oli auttanut häntä
piiloittamaan tavaroita, jotka he olivat ryöstäneet eräästä laivasta
merellä. Niistä seikoista toimitettiin tutkintokin, ja minä olisin kyllä
voinut antaa tietoja, jotka olisivat kummallekin olleet ikäviä, tietoja
tavarain kätköpaikasta. Stuwitz luotti minuun, sillä hän tiesi, että
minä nyt kaikessa tottelin hänen viittauksiaan, ja minä autoin häntä
vaihtelemaan yltympäri, sekä etelässä että pohjoisessa, riikin-
taalerinseteleitä, joita hän oli kätkenyt lattian sillan alle Olsvaagissa.
"Eräänä kesänä minä kävin äitini luona ja sairastuin siellä. Äitini
kertoi minulle, että Stuwitz oli antanut apuansa silloin kun he saivat
minut alukseen. — Silloin tuli Lassi kerran minun puheilleni; hän
näytti kovin väsyneeltä, mutta minä en voinut vastata hänen
kysymyksiinsä, puhuin vain muutamia katkonaisia sanoja. Yöllä minä
pakenin Olsvaagiin, joka oli kahden päivämatkan päässä.
"Tunsin, että minä, poljettu maan matonen, kuitenkin taisin
kostaa, ja sitten kun Stuwitz tuli Olsvaagiin, olivat hänen
hopearahansa poissa. Tiedän, että se koski kovasti häneen, mutta

hän ei tohtinut kuitenkaan ruveta niitä sen enempää hakemaan.
'Beivistaalerit' mukanani minä tulin eräänä päivänä Jaakko Nuton luo
ja sanoin, että olin kysellyt Maderakkan neuvoa tunturilla. Siitä
ajasta asti minua ruvettiin nimittämään Hopea-Saaraksi ja luultiin,
että minä taisin toimittaa takaisin hävitettyä tavaraa ja että minä
osasin kaikenlaisia taikatemppuja. Minä annoin heidän pysyä
luulossaan ja uskoin monta kertaa itsekin niin olevan, sillä minä
vihasin Jumalaa ja ihmisiä ja arvelin, että pahat henget seurasivat
minua. Minä olen aina niistä ajoista asti samoillut Ruijassa ja aina
majaillut vieraan katon alla; — minä tulin sinne, missä tiesin Lassin
olevan. Minä näen hänet usein unissa, ja silloin hän kysyy minulta,
minne lapsi on joutunut; mutta viime yönä hän kysyi, enkö minä
kohta tule Venäjältä."
Kun Martti nyt vakavana ilmoitti Iso-Lassin sanoneen, että hän
toivoo tapaavansa Hopea-Saaran paremmassa paikassa, vaipui
vaimo taas ajatuksiinsa ja puhkesi sitten vähän ajan perästä
katkeraan itkuun, sanomatta kuitenkaan sanaakaan.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kuten ennenkin; kuitenkin
pysyi Hopea-Saara äänettömänä koko päivän. Eräässä paikassa luuli
Martti tuntevansa seudun. He ajoivat näet sen uhrikiven ohitse, jolle
Matti Nutto oli kaikessa hiljaisuudessa osoittanut kunnioitustaan. Sen
huipulla, joka oli ihmispään muotoinen, oli nyt luminen peitto ja
sinisenvihreä jääkynttilä riippui partana alas: — kivi seisoi siinä
yksinään kuin arvoituksellinen tunturisfinksi.
Hopea-Saara pysähtyi ja istui hetkisen hiljaa pulkassaan, ikäänkuin
hän olisi taistellut sisäistä taistelua, mutta löi sitten hihnalla poroaan
ja kohta he olivat jättäneet seudun taakseen. Matkaa jatkettiin vielä
vuorokausi. Seuraavana aamuna he tulivat rinteelle, josta aukeni

laaja näköala Norjan puoleiseen laaksoon ja siihen pysähtyivät
matkalaiset. Hopea-Saara antoi Martin poroille jäkälää ja selitti
hänelle tien lähimpään asuttuun seutuun; sillä tässä oli heidän
erottava toisistaan.
Martti koetti turhaan pakottaa Hopea-Saaraa ottamaan vastaan
palkkiota, eikä hänen auttanut muu kuin sanoa kiitoksensa
oppaalleen. Hopea-Saara oli jo pulkassaan, kun hän uudestaan tuli
Martin eteen ja kyynelsilmin sauvaansa nojaten sanoi:
"Luuletko, että K—vaagin pappi", hän tarkoitti rovasti Mülleriä,
"laskee Herran-ehtoolliselle sellaisen syntisen kuin minä olen?"
Kun Martti antoi vakaasti myöntävän vastauksen, loisti sellainen ilo
Hopea-Saaran kasvoista, että Martti huomasi voineensa palkita häntä
hänen vaivastaan.
Martti ajoi nyt yksinänsä kotia kohti. Hänen pulkassa istuessaan ja
ajatellessaan matkaansa tuntui se hänestä onnellisesti lopetetulta
seikkailulta.
Kaikki, mitä hän tiesi Stuwitzista, kokoontui hänen ajatuksissaan
myrskypilveksi. Kun hän mietti asiaa hiukan, sanoi hänelle kuitenkin
selvä järki, että kaikki nämä vain puoliselvät seikat eivät voisi lain
mukaan saattaa häntä syylliseksi. Hänen äidin syntyperästä
kuulemansa tiedot olivat saadut yhdeltä ainoalta, jo kuolleelta
mieheltä, vanhalta merilappalaiselta Lövon Iiskolta; ja mitä Hopea-
Saara nyt oli kertonut noista seteleistä, jotka tuskin voivat olla muita
kuin haaksirikkoon joutuneesta laivasta varastettuja, niin ne olivat
kaikki lopultakin vanhentuneita juttuja, ja niiden oikea laatu oli
arvoituksena, johon ei ollut muualla selitystä kuin Stuwitzin

rikollisessa omassatunnossa. — Tällaiset mietteet tuntuivat Martista
hyvin katkerilta.
Martti oli aina kokenut itse perustella tulevaisuuttaan, niin ettei
hän koskaan pitänyt elämäntarkoituksenaan entisyydessä olevien
mahdollisuuksien tutkimista, vaikka nämä tavallaan olivat tulleet
hänelle yllykkeeksi; vähimmin hän tunsi siihen halua nyt,
kiirehtiessään levottomana kotiansa korjatakseen niin paljon kuin
mahdollista sitä vahinkoa, jota hän puotikaupan keskeytymisen
johdosta oli kärsinyt, ja kohta olivat hänen ajatuksensa kiintyneet
kokonaan tähän asiaan.
Kun hän ahdistetuin mielin eräänä iltapäivänä talvella kulki salmen
yli suomalaisen asunnon kohdalla, ei hän huolinut kysellä mitään
soutajilta. Oli helmikuu, paras kala-aika käsissä, ja hän ihmetteli
hiukan — mutta ei uskaltanut kuitenkaan toivoa suuria —
nähdessään maalla olevan ihmisjoukkoja sekä viisihankaisia venheitä
rannalla. Muutamalla harppauksella hän ehti laiturilta kummun
taakse puodille ja näki siellä suuren liiterin, jossa hänen veljensä
seisoi ja teki ahkeraan kauppaa kalamiesten kanssa, jotka kilvan
koettivat päästä tiskin ääreen. Isä oli kantamassa vaatepakkaa
puotiin.
Eilert huomasi hänet ensin. Pojan kasvot punastuivat, mutta hän ei
ollut tulijaa näkevinään; hän jatkoi vain kaupantekoansa. Veljen
silmäyksestä huomasi Martti, että kaikki oli niinkuin olla pitää, ja
puodissa näkyi todellakin olevan runsaasti tavaraa.
Kotimatkalla hän sai isältään selityksen arvoitukseen. Kun varat
joulunaikaan olivat loppumaisillaan puodista, eivät he oikein
tienneet, mitä olisi pitänyt tehdä; silloin oli Eilert eräänä päivänä
keksinyt keinon, koonnut kaikki rahat ja lähtenyt eteläänpäin

purjehtivassa jaalassa Trondhjemiin. Siellä hän oli maksanut velan
kauppiaalle ja tilannut veljensä nimiin uusia tavaroita, ja kun maksu
oli tapahtunut määräajalla, uskottiin uutta velkaa niin suuressa
määrin, että heillä oli kauppatavaraa koko kalastusajaksi. Martti näki,
että hänellä veljessään oli hyvä asiamies ja oli hänelle sydämestään
kiitollinen.
Kotona kertoi Martti vanhemmilleen kaikin puolin onnistuneesta
matkastaan; mutta epäilys oli vasta sitten kokonaan poistunut
vanhan Janne Sakarinpojan kasvoilta, kun poika antoi hänelle
kauppapaikan omistusoikeutta koskevan asiakirjan. Isä näytti iloiselta
ja liikutetulta ja Marina istahti äänetönnä hänen viereensä.
Molemmat vanhukset näkivät nyt tulevaisuuden haamoittavan
sellaisena, jollaisena he eivät koskaan aavistaneet näkevänsä sitä, —
sillä elämä oli heistä aina tuntunut raskaalta.

XV.
ANTTI.
Sillävälin kun Martti Jansen kauppapaikkansa edullisen aseman
avulla seuraavien kahden vuoden kuluessa tekee edullisia kauppoja
ja nauttien menestyksen tuottamaa arvoa ja mainetta tulee
paikkakunnan mahtimieheksi, aiomme poiketa hiukan taaksepäin
ajassa ja kertoa Antti Heggelundista.
Kristianiassa oli Antti esiintynyt kaikin puolin Heggelundin
ottopoikana; hän sai runsaasti rahaa, ja ylioppilasten kesken hänelle
tuli nimeksi "rikas Heggelund". Hänen hyväsydäminen, vilkas
luontonsa sekä se seikka, että hän oli aina valmis lainaamaan
tovereilleen rahaa eikä koskaan kitsastellut, hankki hänelle paljon
ystäviä. Häntä pidettiin hyvälahjaisena, oli jonkunlaisena johtavana
henkilönä ylioppilaspiirissä. Hän kävi ahkeraan teatterissa ja harrasti,
samoin kuin hänen tuttavansakin, kirjallisia asioita. Häntä kutsuttiin
seuroihin sekä pitoihin ja aina hän oli puuhassa.
Tulinen työinto, joka oli hänet vallannut viime aikoina kotona, oli
vähitellen kadonnut — sen olikin oikeastaan vaikuttanut hänen
toimeliaan ystävänsä Martin esimerkki, kun hänen taipuvainen

luontonsa oli vielä viimemainitun vaikutuksen alaisena. Luvut
edistyivät siis hyvin hitaasti.
Antin kirjeet olivat siihen aikaan Heggelundin ja hänen vaimonsa
ilona, vaikka ne aina loppuivatkin rahanpyyntöön. Heggelund luki
tavallisesti viimeksitulleen hyville ystäville, jotka kävivät hänen
luonaan; kävelipä hän joskus, kirje taskussa, tuomarinkin luo, jossa
se ikäänkuin satunnaisesti luettiin, ja tuomarin tytär Julia kuunteli
sitä hyvin tarkkaavaisena. He olivat saaneet kaikenlaisten
kuulemiensa yliopistojuttujen johdosta sellaisen käsityksen, että
ylioppilaan elämä oli "opiskelemista" ja että siitä muutaman vuoden
kuluttua välttämättömänä seurauksena oli tutkinnon suorittaminen.
Sitten sattui Heggelundin rouvan kuolema, joka kovasti koski enon
mieleen, ja kotikirjeet, vaikkakin näennäisesti huolettomia, eivät
enää koskaan olleet iloisia. Tuon tuostakin piti rahalähetyksiä odottaa
tavattoman kauan, mistä Antti arvasi, että enon ei ollut aina helppo
saada kokoon rahoja. Mutta se seikka ei saattanut Anttia pulaan, sillä
hän osasi oivallisesti lainailla ja enon nimi vaikutti, että hänelle
helposti uskottiin lainaa.
Hänellä oli kuitenkin tarpeeksi selvä käsitys aavistaakseen, etteivät
asiat kotosalla voineet olla aivan hyvin, mutta samalla hän oli kovin
kevytmielinen ja nautinnonhaluinen ruvetakseen koskaan sellaisia
asioita liian kauan ja syvällisemmin aprikoimaan, vaikka pari Edelin
kirjettä viime aikoina kyllä antoi siihen tarpeeksi aihetta.
Sanoma huutokaupasta ja muista kotoseikoista saattoi hänet
senvuoksi suuresti hämmästymään. Se oikein huumasi hänet. Hän
huomasi nyt kerrassaan, että myöskin hänen oma tulevaisuutensa oli
käynyt himmeäksi ja ollen taipuvainen äärimmäisyyksiin, hän joutui
nyt epätoivoon. Hän osasi kuitenkin luoda itselleen rohkeita, loistavia

toiveita. Hyviltä ystäviltään hän onnistui saamaan lainan, jolla hän
säästävästi eläen voi oleskella ainakin yhden lukuvuoden
Kristianiassa. Hän rupesikin hyvin toimeliaaksi ja ryhtyi oitis
lukuihinsa. Hänen luonteensa, joka aina tarvitsi yllykettä, oli nyt
saanut sellaisen uusista, odottamattomista tapauksista.
Ylioppilasmaailmassa herätti suurta huomiota huhu "rikkaan
Heggelundin" ryhtymisestä lukuihin kahden yksityisopettajan avulla.
Hän suoritti tutkintonsa, jonka jälkeen hän matkusti samana
kesänä enonsa luo ja oleskeli siellä aluksi.
Kotona hän esiintyi miellyttävänä kuten ennenkin, kuitenkin
entistään arvonsatuntevampana ja vaateliaampana — jonkunlaisena
"tietomiehenä", mutta hän huomasi harmikseen, ettei Edel
taipunutkaan ehdottomasti ja sokeasti hänen ajatuksiensa mukaan.
Vaikka heidän välinsä olikin ystävällinen, huomasi Antti kuitenkin,
että tytön puheessa oli välistä jotain ärtyisää, joka antoi aihetta
pieniin riitaisuuksiin heidän välillään kuten myös Antin jörömäiseen
vaiteliaisuuteen aika ajoin. Hänen puheistaan kävi ilmi, että hän
liiaksi luotti yliopistosivistykseen ja sen jalostavaan vaikutukseen; —
"ainoastaan yliopistoluvut tekevät miehen sivistyneeksi
maassamme", sanoi hän. Edel ei vastustanut häntä koskaan
suoraan; mutta Antti ei kuitenkaan voinut oikein suvaita hänen
vastaamistapaansa tai oikeammin hänen vastaamattomuuttaan; —
hän ei tiennyt, oliko tyttö vihoissaan hänelle vai tekikö hänestä
pilkkaa.
Hän oli käynyt monta kertaa Martti Jansenin luona ja saanut siellä
yhtä ystävällisen vastaanoton kuin ennenkin; mutta kun
viimemainittua aina estivät hänen toimensa, ei seurusteluun
ollutkaan sanottavasti tilaisuutta.

Martti Jansen oli Lapinniemellä jo laittanut kuntoon suuren puodin
ja muutamia alituisesti kasvavalle liikkeelle tarpeellisia ulkohuoneita,
samalla kuin pienessä, suurilla ikkunoilla varustetussa ja
uudenaikaisesti rakennetussa asunnossa oli vain puoleksi sisustettu
kamari, jossa voitiin asua. Martti oli liikkeellä aamusta iltaan ja voi
käyttää ystäväänsä varten ainoastaan hyvin lyhyen ajan. Antti
huomasi, että Martti aina ikäänkuin sattumalta kyseli Edelistä ja että
hänet tästä aineesta keskustellessa voi saada pysymään huoneessa
kuinka kauan hyvänsä. Anttia ei oikein miellyttänyt tämä Martin
uteliaisuus, ja vaikka hän ei saanutkaan asiata oikein selville, koetti
hän johtaa keskustelun johonkin toiseen aineeseen.
Vaikka Antti olikin monta kertaa rakastunut senjälkeen kun Julie
Schultz oli ollut hänen lemmittynään, luuli hän kuitenkin serkkujen
vaatimattomalla tavalla, että hänellä oli etuoikeus serkkuunsa, ja kun
hän nyt näki hänet täysikasvaneena ja — sivumennen sanoen —
sangen kauniina impenä, luuli hän, että tyttö oli nyt hänen viimeisen
rakkautensa esine. Hän ei voinut muuta kuin tulla mustasukkaiseksi
ja loukkaantua havaitessaan ystävänsä tunteiden olevan kääntyneinä
samaan suuntaan, luullen sen seikan olevan yhteydessä niiden
ikävyyksien kanssa, joita hän oli saanut kokea puhuessaan
yliopistosivistyksen merkityksestä.
Eri tilaisuuksissa, jolloin Martti Jansen ja Edel tapasivat toisiaan
vierasten parissa, näytti ettei heidän välillään ollut mitään sellaista
suhdetta. Antti oli alussa kotona kiirehtinyt kertomaan, millainen
mies Martista oli tullut, kuvaten hänen toimiansa tavallisella
ihastuksellaan; — mutta sitten hän kävi merkillisen vaiteliaaksi siitä
asiasta. Edeliin olivat nämä kertomukset tehneet omituisen
vaikutuksensa, ja kun tyttö kohtasi Martti Jansenin, oli hänen

olennossaan ystävällistä kylmyyttä. Martti tunsi yhä enenevällä
katkeruudella, että tytön mieli hänen suhteensa oli muuttunut.
Kerran, kun Antti ja Edel olivat vieraisilla rovasti Müllerin luona, tuli
Marttikin sinne jollekin asialle. Hän oli juuri tehnyt hyvän kaupan ja
siitä kerrottiin iloisesti rovastin perheessä. Mutta ne kasvot, joihin
Martin silmät vaistomaisesti sattuivat, näyttivät kuitenkin
välinpitämättömiltä, ja luulipa hän huomanneensa sitä paitsi
jonkunlaisen pilkallisen suunmyhähdyksen. Martti vaaleni, mutta ei
ollut tietävinään mistään mitään; hän kiiruhti kohta sen jälkeen
matkaansa. Hänen jäähyväisensä olivat hyvin kylmät.
Martti oli päättänyt kertoa vanhalle isälliselle ystävälleen rovastille,
joka oli aina osoittanut hänelle myötätuntoisuutta, kaikki, mitä hän
oli kuullut äitinsä syntyperästä, sekä myöskin mitä Hopea-Saara oli
kertonut seteleistä. Hän tahtoi kysyä neuvoa, miten hänen olisi
menetteleminen Stuwitzin suhteen; sillä tämän miehen käytös äsken
ilmaantunutta kilpailijaa kohtaan oli Marttia viime aikoina monella
tavoin harmittanut ja synnyttänyt hänessä halun paljastaa
maailmalle tavalla tai toisella tämän miehen elämän.
Rovasti kuunteli työhuoneessaan ääneti Martin kertomusta. Hän
tiesi itse Lövön Iiskon ja Hopea-Saaran ripilläkäynnin johdosta paljon
enemmän; mutta hänen virkansa velvoitti häntä vaitioloon. Siitä
huolimatta voi hän hyvällä omallatunnolla antaa neuvon, joka tuntui
hänestä parhaalta.
Kun ei minkäänlaisia todistuksia ollut saatavana, käsittäisi yleisö,
— niin sanoi rovasti, — sellaiset jutut kilpailijan kateuden
synnyttämiksi. Ja jos hän tahtoi kostaa Stuwitzille, niin pitäisi
muistaa, että kosto tulee toisaalta. "Se sananparsi pitää minun
kokemukseni mukaan paikkansa", sanoi hän lopullisesti, "että ei

kukaan ratsasta niin kiivaasti, ettei Herramme kerran saisi häntä
käsiinsä! Ja uskokaa minua, nuorimies, kyllä hän tapaa vielä
Stuwitzinkin, vaikka meidän silmämme eivät sitä saisikaan nähdä!"
Loppupäätökseksi tuli, että Martti Jansen heitti kostontuumansa
sikseen, vaikka hän nyt, katkeralla mielellä ollessaan, olikin
taisteluun halukas.
Hän meni kotiaan ja kuvitteli Edelistä kaikkea paitsi hänen oikeata
mielialaansa. Oliko syynä hänen käytökseensä se, että Antti oli tullut
kotia? — Hän oli aina mielipahalla huomannut, että Edel oli Antille
ystävällinen. Vai pitikö tyttö hänen toimiansa liian mitättöminä. —
Pitiväthän ihmiset niitä sanomattoman suurina. Hän tahtoi sen
vuoksi näyttää voivansa saada aikaan vieläkin enemmän. Ja hän
vältti tästä lähtien Antin seuraa.
Hänen äitinsä oli huomannut, että hänellä oli raskaita ajatuksia
sydämellä, ja Janne pudisti välistä päätänsä, sillä hänestä tuntui,
että poika alkoi asioimisissaan käydä liian rohkeaksi. Hän selitti
Marinalle, että Martti oli tullut uhkamieliseksi, mutta niinkauan kuin
kaikki meni hyvin, ei asiaan ollut muuta lisättävänä.
Kun Martti kerran Edel Heggelundin tavattuaan entistä
katkerammalla mielellä palasi kotia, sai äiti hänet puolittain
ilmoittamaan, miten asianlaita oikein oli. Marina ei voinut olla
hyväksymättä sitä, että hän tahtoi näyttää tuolle hienolle neitoselle,
kuinka pitkälle hän voi mennä; mutta Janne Sakarinpoika arveli, että
se oli vain turhamielisyyttä. Sydämessään hän ei pitänyt Edeliä juuri
suuren arvoisena; sillä hän huomasi, että tyttö oli syynä siihen, että
Martti nyt niin hurjan rohkeasti tavoitteli onnea. Mutta hän ei
sanonut siitä mitään vaimolleen, sillä hän itsekin pelkäsi liikoja
ennustuksia.

* * * * *
Eräänä iltana oli Antti kauan valveilla. Hän kirjoitti kosintakirjettä
serkulleen ja repi sen taas rikki. Hän oli kirjoittanut elämässään
kolme sellaista, ja nyt hän piti kunnia-asianaan, ettei tämä tulisi
edellisten kaltaiseksi. Hänen mielensä ylipäänsä ei ollut niin rohkea,
että hän olisi saattanut ottaa vastaan suullisen vastauksen; —
sentähden hän oli aina kosinut kirjallisesti.
Ensi iltana toimitti hän kirjeen perille sanansaattajan mukana, ja
meni itse purjehtimaan.
Seuraavana päivänä hän oli menehtymäisillään epätoivoon. Edel
oli lyhyellä kirjeellä antanut hänelle kaikessa ystävyydessä kieltävän
vastauksen, toivoen samalla, että Antti siitä huolimatta pysyisi
vastakin hänen kelpo serkkunansa.
Jonkun ajan kuluttua sai Antti eräänä iltana selville, että hänen
ensimäinen rakkautensa, se on, rakkaus tuomarin tyttäreen Julieen,
oli ollut oikeaa rakkautta.
"Serkukset ovat liian läheisiä sukulaisia". Hän ei ollut, häpeä kyllä,
ajatellut Julieta pitkään aikaan.

XVI.
LAPINNIEMI.
Stuwitz oli suurella kateudella katsellut Martti Jansenin menestystä
Lapinmutkassa — hän piti sitä ryöstönä itseltään ja häntä harmitti
monta vertaa enemmän se, että juuri Martti Jansen oli anastanut
paikan. Lapinmutka oli itsessään kallis aarre, ja siltä kulmalta tulevan
kilpailun kautta kärsi hänen oma kauppansa melkoisesti.
Hän oli toimelias vihollinen ja Martti oli monesti saanut sitä kokea.
Kun Stuwitz eräänä syksynä kuuli, että Martti Jansen oli kärsinyt
tappiota jossakin kalakaupassa, riemuitsi hän suuresti.
Puotipalvelijoille hän sanoi aina ennustaneensa sitä uudesta
tulokkaasta, joka oli suuri vain sanoissa, ja samaa puheli hän
myöskin kuullessaan, että Martti Jansen oli ottanut isonlaisen lainan
Jackmannilta Storvaagenissa.
Stuwitzilla oli monivuotinen kauppayhteys tämän miehen kanssa ja
jonkun ajan kuluttua hän poikkesi matkalla hänen luoksensa.
Martti Jansenin harmi ei ollut vähäinen, kun hän maksupäivän
lähestyessä sai tietää Jackmannilta, että Stuwitz oli hänen

saamamiehenään.
Velkakirja oli tehty niin, että velkasumma maksettaisiin vähin erin,
mutta jos sellainen maksu kerrankin laiminlyötäisiin, voisi velkoja,
kuten tavallisesti sellaisissa velkakirjoissa sanottiin, vaatia koko
summan maksettavaksi. Martti tiesi varsin hyvin, että Stuwitz tulisi
vastoin tavallisuutta tekemään sellaisen vaatimuksen, mutta hän tiesi
myöskin, että häntä varten oli matkalla Bergeniin kalalla lastattu
jaala ja niinmuodoin hänellä oli rahoja tiedossa. Sillä vaikka hän
muuten ei olisikaan sitä tehnyt, tahtoi hän nyt lunastaa
velkasitoumuksensa kokonaan.
Hän oli viime aikoina — kuten hänen isänsä huolekseen huomasi
— ruvennut asioimisissaan liian rohkeaksi, ja sellainen toimi oli myös
mainitun kalajaalan lähettäminen, sillä siihen hän oli pannut suuren
osan omaisuuttaan. Silloin ei näet käytetty vielä vakuutusta. Mutta
jos kaikki hyvin kävi, palkitsi voitto kieltämättä kaikki hänen edelliset
tappionsa.
Janne Sakarinpoika oli juuri matkalla poikansa asioilla, kun hän
kuuli, että jaala oli kärsinyt haaksirikon Alsterenin luona
Nordvuonossa. Hän ymmärsi huolestuttavan asiaintilan ja matkusti
oitis parempia tietoja saadakseen sinne, jonne tiedon
onnettomuudesta edellisenä päivänä sanottiin tulleen. Siellä hän sai
tietää, että sanomassa oli, paha kyllä, perää, ja että vain pieni osa
lastia oli saatu pelastetuksi.
Isän mieli oli raskas, kun hän palasi kotiansa, sillä hän näki, että
syy oli pojan. Mutta hän tahtoi kuitenkin itse tuoda sanoman; —
parempi on, arveli hän, että sen tekee hänen oma isänsä kuin joku
muu.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Infrastructural Being Rethinking Dwelling In A Naturecultural World Jarno Valkonen

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Infrastructural Being Rethinking Dwelling In A Naturecultural World Jarno Valkonen

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78