Institutional And Organizational Analysis Concepts And Applications New Approaches To Economic And Social History Eric Alston

Institutional And Organizational Analysis
Concepts And Applications New Approaches To
Economic And Social History Eric Alston download
https://ebookbell.com/product/institutional-and-organizational-
analysis-concepts-and-applications-new-approaches-to-economic-
and-social-history-eric-alston-46462034
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Adaptive Efficiency During The Great Recession An Analysis Of The
Institutional And Organizational Determinants Of Crisis Resilience 1st
Ed 2019 Robert Fritzsch
https://ebookbell.com/product/adaptive-efficiency-during-the-great-
recession-an-analysis-of-the-institutional-and-organizational-
determinants-of-crisis-resilience-1st-ed-2019-robert-fritzsch-10803238
An Institutional And Normative Analysis Of The World Trade
Organization Mary E Footer
https://ebookbell.com/product/an-institutional-and-normative-analysis-
of-the-world-trade-organization-mary-e-footer-29456780
Institutional And Organizational Transformations In The Robotic Era
Albena Antonova
https://ebookbell.com/product/institutional-and-organizational-
transformations-in-the-robotic-era-albena-antonova-11161834
Struggles For Survival Institutional And Organizational Changes In
Japans Hightech Industries 1st Edition Yoshitaka Okada Auth
https://ebookbell.com/product/struggles-for-survival-institutional-
and-organizational-changes-in-japans-hightech-industries-1st-edition-
yoshitaka-okada-auth-4389010

The Transformation Of University Institutional And Organizational
Boundaries Emanuela Reale
https://ebookbell.com/product/the-transformation-of-university-
institutional-and-organizational-boundaries-emanuela-reale-5238330
Corporate Social Responsibility And Corporate Change Institutional And
Organizational Perspectives 1st Ed Arnaud Sales
https://ebookbell.com/product/corporate-social-responsibility-and-
corporate-change-institutional-and-organizational-perspectives-1st-ed-
arnaud-sales-10486778
Markets From Culture Institutional Logics And Organizational Decisions
In Higher Education Publishing Patricia H Thornton
https://ebookbell.com/product/markets-from-culture-institutional-
logics-and-organizational-decisions-in-higher-education-publishing-
patricia-h-thornton-51941522
Corporate Governance In Japan Institutional Change And Organizational
Diversity Masahiko Aoki
https://ebookbell.com/product/corporate-governance-in-japan-
institutional-change-and-organizational-diversity-masahiko-
aoki-1373146
Business Systems And Organizational Capabilities The Institutional
Structuring Of Competitive Competences Richard Whitley
https://ebookbell.com/product/business-systems-and-organizational-
capabilities-the-institutional-structuring-of-competitive-competences-
richard-whitley-2379500

Institutional and
Organizational Analysis
What explains the great variability in economic growth and political
development across countries? Institutional and Organizational Analysis
has developed since the 1970s into a powerful toolkit, which argues that
institutions and norms rather than geography, culture, or technology
are the primary causes of sustainable development. Institutions are rules
that recognized authorities create and enforce. Norms are rules created by
long-standing patterns of behavior, shared by people in a society or
organization. They combine to play a role in all organizations, including
governments,ﬁrms, churches, universities, gangs, and even families.
This introduction to the concepts and applications of Institutional
and Organizational Analysis uses economic history, economics, law, and
political science to inform its theoretical framework. Institutional and
Organizational Analysis provides a framework for understanding why
the economic and political performance of countries worldwide has not
converged and reveals lessons for business, law, and public policy.
eric alstonis Scholar in Residence in the Finance Division and Faculty
Director of the Hernando de Soto Capital Markets Program in the Leeds
School of Business at the University of Colorado Boulder. He also serves as
a research associate with the Comparative Constitutions Project.
lee j. alstonis the Ostrom Chair, Professor of Economics and Law, and
Director of the Ostrom Workshop at Indiana University. He is a research
associate at the NBER. Alston is a former president of the International
Society for New Institutional Economics and the Economic History
Association.
bernardo mueller is a lecturer at the Department of Economics at the
University of Brasília. He is the co-author ofBrazil in Transition: Beliefs,
Leadership, and Institutional Change, along with Lee J. Alston, Marcus
André Melo, and Carlos Pereira.
tomas nonnenmacher is the Patricia Bush Tippie Chair of Economics
and Co-director of the Center for Business and Economics at Allegheny
College. He is an afﬁliated faculty at the Ostrom Workshop.

New Approaches to Economic
and Social History
SERIES EDITORS
Marguerite Dupree (University of Glasgow)
Debin Ma (London School of Economics and Political Science)
Larry Neal (University of Illinois, Urbana-Champaign)
New Approaches to Economic and Social History is an important new
textbook series published in association with the Economic History
Society. It provides concise but authoritative surveys of major themes
and issues in world economic and social history from the post-Roman
recovery to the present day. Books in the series are by recognized
authorities operating at the cutting edge of theirﬁeldwithanabilityto
write clearly and succinctly. The series consists principally of single-
author works–academically rigorous and groundbreaking–which
offer comprehensive, analytical guides at a length and level accessible
to advanced school students andundergraduate historians and
economists.
A full list of titles published in the series can be found at:
www.cambridge.org/newapproacheseconomicandsocialhistory

Institutionaland
OrganizationalAnalysis
Concepts and Applications
eric alston
University of Colorado
lee j. alston
Indiana University
bernardo mueller
University of Brasília
tomas nonnenmacher
Allegheny College

University Printing House, Cambridge CB2 8BS, United Kingdom
One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, NY 10006, USA
477 Williamstown Road, Port Melbourne, VIC 3207, Australia
314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre,
New Delhi–110025, India
79 Anson Road, #06–04/06, Singapore 079906
Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.
It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning, and research at the highest international levels of excellence.
www.cambridge.org
Information on this title:www.cambridge.org/9781107086371
DOI:10.1017/9781316091340
© Eric Alston, Lee J. Alston, Bernardo Mueller, and Tomas Nonnenmacher 2018
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published 2018
Printed in the United States of America by Sheridan Books, Inc.
A catalogue record for this publication is available from the British Library.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Alston, Eric C., 1982–author.
Title: Institutional and organizational analysis : concepts and applications / Eric
Alston [and three others].
Description: Cambridge, United Kingdom ; New York, NY : Cambridge University
Press, 2018. | Series: New approaches to economic and social history | Includes
bibliographical references and index.
Identiﬁers: LCCN 2018011066| ISBN 9781107086371 (hbk) | ISBN
9781107451254 (pbk)
Subjects: LCSH: Social institutions. | Institution building. | Social structure.
Classiﬁcation: LCC HM826 .A57 2018 | DDC 306–dc23
LC record available athttps://lccn.loc.gov/2018011066
ISBN 978-1-107-08637-1 Hardback
ISBN 978-1-107-45125-4 Paperback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy of
URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.

To Sarah, Mary, Suely, Shannan, and our parents

Contents
List of Figures page xi
List of Tables xii
Acknowledgments xiii
List of Abbreviations xiv
Introduction 1
Examples of Institutional and Organizational Analysis 2
The Decline of Littering in the United States 3
Land Reform in Brazil 4
Beliefs and Empire: Understanding the Decline of Portugal
in the Sixteenth Century 7
Overview of the Book 11
Part I From Institutions to Economic Outcomes 25
Introduction to Part Topics 25
1 Institutions and Property Rights 31
Introduction and Opening Case: Institutions and Norms
in Yucatán, Mexico 31
Institutions 33
Norms 42
Individuals 44
Organizations 46
Enforcement versus Equilibrium Behavior 47
De Jure and De Facto Property Rights 50
Conclusion 56
2 Property Rights and Transaction Costs 58
Introduction and Opening Case: Intellectual Property Rights58
Deﬁning Transaction Costs 60
Transaction Costs and Information 67
The“Coase Theorem” 71
Case Study: Titles and Land Conﬂict in the Brazilian Amazon76
Conclusion 80
vii

3 Organizations and Contracts 81
Case Study: Oil Production and Unitization 82
Firms in Classical and Neoclassical Economics 85
Monitoring and Agency Theory 88
Case Study: Postbellum Southern Agriculture 91
Asset Speciﬁcity and Governance Theory 93
Case Study: Coal Mines and Power Plants 97
Ownership and the“New”Property-Rights Theory 98
Ownership of the Firm 99
Hybrids 101
Conclusion 107
Part II From Economic Outcomes to Political Performance109
Introduction to Part Topics 109
Tools and Concepts for Analyzing Institutions and
Government 111
Principal-Agent Models 113
The“Coase Theorem”and Credible Commitment116
Institutions, Commitment, and Performance 117
Impossibility, Chaos, and Structure-Induced
Equilibria 122
The Riker Objection 125
Appendix: Primer on Spatial Models 126
4 Special Interests and Citizens 131
Introduction and Opening Case: Interest Groups and the
Legalization of Marijuana 131
Public Interest and Simple Capture Theories 137
Demand for Government Intervention 140
Competition among Interest Groups 143
Public Choice and Rent-Seeking 145
Empirical Tests of Interest Group Theories 149
When Predictions Fail: Deregulation and Interest Group
Theories 152
Interest Groups in a Web of Principal-Agent Relations153
Inﬂuencing Policy by Affecting the Organizations Involved163
Changing Preferences of Other Organizations 164
Changing the Powers of Other Organizations 167
Affecting Policy by Manipulating Information of Other
Organizations 168
Conclusion 170
viii Contents

5 The Legislature and Executive 173
Presidentialism versus Parliamentarism 175
Distributive/Informational/Partisan Theories of Congressional
Committees 179
Distributive Theory of Congressional Institutions 182
Informational Theory of Congressional Institutions 184
Majority-Party Theory 185
Choosing among Theories 186
Two-Party Systems versus Multiple-Party Systems 190
Duverger’s Law: The Causes and Impacts of Plurality Rule
versus Proportional Representation 190
The Origins of the Two-Party System in the United States197
Conclusion 205
6 Bureaucracies 207
Introduction and Opening Case:“Let Them Be Bribed” 207
Who Controls the Bureaucracy? 209
Congressional Dominance 213
Bureaucratic Discretion and Autonomous Agencies 216
Presidential Control of Bureaucratic Agencies 219
Legal Constraints on Bureaucratic Action 222
Bureaucracies and Delegation in a Multiple-Principal Context224
Conclusion 228
7 The Judicial System 229
Institutional Analysis of the Judiciary 231
Independence 231
Accountability 235
Reputation 238
Limits on Judicial Power: Diffusion and Separation
of Authority 241
Theories of Judicial Behavior and Incentives 246
Institutional Role of the Judiciary 248
Introductory Case:Marburyv.Madison 248
Constitutional Oversight 251
Constraint of Government Agents 254
Facilitation of Ideal Characteristics of the Legal System256
Conclusion 260
Concluding Case (Kenya, 2010–2017): Reforms to Improve
Judicial Independence and Reputation 261
Contents ix

Part III The Dynamics of Economic and Political
Development 273
Introduction to Part Topics 273
8 Developmental Trajectories: Institutional Deepening and
Critical Transitions 285
Understanding Autopilot and Critical Transitions 287
Understanding Why Developmental Trajectories Do Not Converge289
Understanding a Critical Transition 293
Windows of Opportunity 294
Leadership 295
Constitutions and Constitutional Moments 296
Critical Transitions 300
Dynamic of Institutional Deepening during a Virtuous Critical
Transition 303
Potential Beneﬁts of Critical Transitions: Institutions as Facilitating
Complexity and Resilience 307
Conclusion 316
9 Case Studies of Critical Transitions: Argentina, Brazil,
Ecuador, and the United States 319
United States, 1783–1789: Transitioning from“States Rule”
to the United States of America 319
Argentina, 1912–1955: Budding Belief in Checks and Balances
to Redistributive Populism 326
Brazil, 1985–2014: Belief in Social Inclusion to Fiscally Sound
Social Inclusion 332
Ecuador, 1998–2017: From a Neoliberal Belief to a Belief in
Inclusive Politics 336
Conclusion 344
Conclusion 347
References 353
Index 385
x Contents

Figures
I.1 Institutions and economic performance page12
I.2 Determinants of institutions 17
I.3 Development trajectories: Incremental change and
critical transitions 20
1.1 Deontic classiﬁcation 35
1.2 Investment game with no contract enforcement 39
1.3 Investment game with perfect expectation damages40
1.4 Rules of the road 49
2.1 De facto property rights and private transaction costs65
2.2 De facto property rights and social transaction costs67
3.1 Modes of organization 103
PII.1 Web of principal-agent relations 112
PII.2 A decision tree mapping from institutions to outcomes118
PII.3 Cycling and structure-induced equilibrium 123
PII.A1 Sample spatial model 127
4.1 Interest groups in a web of principal-agent relations156
6.1 Multiple principals and bureaucratic control 226
8.1 Divergence of economic growth across countries286
8.2 Development trajectories: Incremental change 293
8.3 Development trajectories: Incremental change and
critical transitions 301
xi

Tables
2.1 Net beneﬁts to factory and neighbor page73
4.1 Top 20 interest groups giving to members of the
US Congress (2016 cycle) 134
xii

Acknowledgments
Our intellectual debts are many. We owe a special debt to John Wallis for
his overall insightful comments and for prompting us to revisit the
distinction between norms and institutions. For comments, we thank
Doug Allen, Martin Andersson, Jeremy Atack, Andy Baker, Eduardo
Brondizio, Charles Calomiris, Federica Carugati, Alan Dye, Thráinn
Eggertsson, Gustavo Franco, Patrick Francois, David Gerard, Thomas
Ginsburg, Victor Goldberg, ReginaGrafe, Avner Greif, Stephen Haber,
Anne Hanley, Murat Iyigun, Gary Libecap, John Londregan, Dean Lueck,
Shannan Mattiace, Noel Maurer, Terry Moe, Joel Mokyr, Aldo
Musacchio, Larry Neal, Douglass North, Guilherme de Oliveira, Sonja
Opper, Samuel Pessoa, James Robinson, Kenneth Shepsle, William
Summerhill, Richard Sylla, Gustavo Torrens, Stefan Voigt, James
Walker, Barry Weingast, and the participants at the following seminars
and conferences: Lund University, Institute of Behavioral Science
(University of Colorado), OstromWorkshop (Indiana University),
Vanderbilt University, the Society for Institutional and Organizational
Economics, George Mason University’s Antonin Scalia Law School, the
Coase Institute Workshop, and Columbia Law School. We thank
President Rafael Correa for hosting separately Eric and Lee J. Alston and
for invaluable discussions with him. We especially thank Larry Neal for his
encouragement early in the project.At Cambridge University Press, we
thank early reviewers and especiallyMichael Watson for not losing faith in
us. For an incredible job on editing, we thank Patty Lezotte of the Ostrom
Workshop. For research assistance and comments, we thank Timothy
Larsen. We are also indebted to the numerous students at Allegheny
College, University of Brasília, University of Colorado, University of
Illinois, and Indiana University. Our students gave us invaluable
feedback on earlier versions of this material. We are incredibly indebted
to our spouses and partners–Sarah, Mary, Suely, and Shannan–who
patiently listened and supported our obsessive talking and thinking about
institutional and organizational analysis.
xiii

Abbreviations
ADA Americans for Democratic Action
AFSCME American Federation of State, County and Municipal
Employees
CIA Central Intelligence Agency
CRP Center for Responsive Politics
DPA Drug Policy Alliance
EPA Environmental Protection Agency
FC ﬁxed costs
FTC Federal Trade Commission
GDP gross domestic product
IMF International Monetary Fund
INCRA National Institute for Colonization and Agrarian
Reform
IOA Institutional and Organizational Analysis
IRS Internal Revenue Service
MPB marginal private bene ﬁt
MPC marginal private cost
MPP Marijuana Policy Project
MSB marginal social bene ﬁt
MSC marginal social cost
MST Landless Peasant Movement (Movimento Sem-Terra)
NCIA National Cannabis Industry Association
NFL National Football League
NORML National Organization for the Reform of Marijuana
Laws
NUMMI New United Motor Manufacturing, Inc.
OB of ﬁce bloc
PC party column
PMR pure majority rule
PT Workers ’Party
SENPLADES National Planning and Development Secretariat
UDHR Universal Declaration of Human Rights
VC variable costs
xiv

Introduction
Why isn’t the whole world developed? How can we explain the
great variability in economic and political performances across
countries? Finding answers to these questions is one of the endur-
ing challenges in social science. While a small number of countries
have reached high levels of economic prosperity and political
openness, most have experienced short bursts of growth followed
by economic and political volatility, often involving violence.
The explanation for this uneven development provided by
Institutional and Organizational Analysis (IOA) emphasizes the
role of institutions and norms as fundamental determinants of
economic and political development. Institutions are rules that
recognized authorities create and enforce. Norms are long-
standing patterns of behavior, shared by a subset of people in a
society or organization. These factors play a role in all organiza-
tions, including governments,ﬁrms, churches, universities, gangs,
and even families. In this book, we present an overarching frame-
work and a set of concepts for institutional and organizational
analysis, the tools used to analyze the evolution and effects of
institutions, and a set of case studies drawn from economic, legal,
and political history.
1
1
This book is not an overview of the entire literature on institutional and
organizational analysis, which is now far too big to summarize in a single volume,
but is our attempt at deﬁning the major concepts at play in the literature and
integrating them into a uniﬁed framework. For broad contributions and surveys
to institutional analysis, see Acemoglu and Robinson (2006); Alston, Eggertsson,
and North (1996); Brousseau and Glachant (2002,2008); Drobak and Nye
(1997); Eggertsson (1990); Engerman and Sokoloff (2012); Furubotn and
Richter (1991,2005); Galiani and Sened (2014); Gibbons and Roberts (2013);
Greif (2006); Hodgson (1988,2003); Klein and Sykuta (2010); Ménard and
Shirley (2005); North (1990,2005); North and Thomas (1973); North, Wallis,
and Weingast (2009); Parisi and Fon (2009); Posner and Parisi (1997); Richter
(2015); and Williamson (1985,1996).
1

The book is in three parts, each presenting a different level of
institutional analysis. InPart I, we analyze how the institutions and
norms of society determine property rights, which provide the
incentives for organizations and contracts and ultimately shape
economic performance. InPart II, we analyze the determinants
and impact of the laws of society and their enforcement, which over-
all determine political performance. InPart II, we take constitutional-
level rules asﬁxed, treating them as the umbrella under which
organizations and actors interact to shape and enforce laws.
Taken together,Parts IandIIanalyze the normal operation of
the economic and political systems and the interaction among
institutions, property rights,technology, and economic perfor-
mance. The system is not static; there are new technologies and
growth, but the underlying belief system and political system
remain unaffected. InPart III, we analyze broader explanations of
the divergent development trajectories of nations around the world.
We consider in detail the circumstances under which beliefs become
malleable and change and how those changes, frequently orche-
strated by leadership, can lead to transitions to different economic
and political trajectories. At this scale, we analyze longer stretches
of time, allowing for differences in fundamental core beliefs that in
turn can transform the development path of a society. InPart III,
we also analyze the determinantsof constitutions that emerge
through a process in which beliefs shape constitutions and, under
some circumstances, the constitutional-making process shapes
beliefs.
Examples of Institutional and Organizational Analysis
The interpretation and implementation of institutions is dynamic,
shaped by other institutions, norms, individuals, and organizations.
This means that the effect of institutions and norms on behavior is
difﬁcult to generalize and often requires a more granular consideration
of the behavior within a given social group that a rule is trying to
inﬂuence. In order to familiarize the reader with the beneﬁts of
a mode of analysis that focuses on the speciﬁc rules in play in a given
context, we provide a series of illustrative examples in this section.
Each example can be situated in one of the parts of our book, empha-
sizing the analytical toolkit that we develop throughout.
2 Introduction

The Decline of Littering in the United States
Casual disposal of one’s refuse became widely recognized as a social
problem in the period following World War II, although some jurisdic-
tions note laws reaching as far back as 1897 (Frisman,2008).
Nonetheless, the effect of the institutions prohibiting littering is not
clear, because the practice of littering persisted for decades after the
enactment of such laws. Why might legal enforcement be ineffective in
restraining a practice like littering? Careful consideration of the differ-
ent ways in which institutions and norms incentivize behavior provides
a compelling explanation for the eventual decline in littering in the
United States.
Inﬁrst considering institutions as a potential solution to the problem
of littering, it is important to remember that institutions depend upon
a recognized authority for their enforcement. In the case of laws (or
ordinances) prohibiting littering, the enforcement authority is the
police. In order to enforce the consequences for littering, police must
either witness the act of littering, engage in an investigation to deter-
mine the identity of the litterer after the fact, or rely on the testimony of
eyewitnesses who saw the littering occur.
2
Each of these possible means
of enforcement fails to provide a cost-effective deterrent to the practice
for obvious reasons. Littering laws are difﬁcult to enforce because it is
hard to catch someone in the act of littering and hard, after the fact, to
determine who did the littering. Thus, the deﬁciencies of enforcement
of the minor crime of littering suggest that laws prohibiting littering are
unlikely to affect the behavior of individuals inclined to do so.
Absent such an analysis, one could look at the decline in littering
subsequent to the enactment of laws prohibiting the behavior, and infer
that the laws caused the eventual decline in the practice. However,
given the preceding analysis, it is unlikely that laws whose enforcement
costs outweighed the marginal social beneﬁt of deterring individual
acts of littering had their intended effect. Instead, while the decline
in the practice of littering in the United States has been quite substantial
(a 61 percent decrease between 1969 and 2009 by one estimate
2
In today’s world, cameras that capture many acts like littering are increasingly
found in cities like London, where nearly every aspect of public behavior is
recorded, often from multiple angles. Our example of littering sets aside the case
of technological shocks to enforcement costs, because the change in practices
surrounding littering in the United States occurred well before such public
surveillance was affordable for common law enforcement purposes.
Introduction 3

[Schultz and Stein,2009]), this change has occurred gradually.
As importantly, this change occurred over the same period when
public attitudes regarding the importance of a healthy environment
increased signiﬁcantly. While many states passed laws explicitly
designed to address the problem of littering from the 1950s to the
1970s, it is more likely that these laws were an expression of the
underlying change in beliefs regarding the environment. These same
beliefs led to a change in norms; where littering was previously quite
commonplace, the increased social costs of littering had two impor-
tant implications for individual behavior. Individuals likely held the
underlying belief regarding the value of a clean environment. Even if
some individuals did not hold such a belief, the likelihood that
members of their social group did hold such a belief increased sig-
niﬁcantly,whichmeantanindividualwholitteredinviewofanyone
wasmorelikelytobearcostssuchasostracismordirectcriticismof
their behavior. Over time, this increased likelihood of either indivi-
dually valuing the environment more than the convenience of litter-
ing, or one’s social group doing so, led to more and more individuals
adopting the norm against littering,regardless of the legal penalties
associated with the action. The example of littering displays how
careful analysis of the incentivescreated by different rules, and the
comparative costs of the enforcement of rules (both individually and
in comparison to other rules in society), provides a deeper under-
standing of an important social change than a cursory analysis of
legal change and subsequent behaviors.
Land Reform in Brazil
Rural conﬂict and the struggle for land permeate Brazilian history.
In the nineteenth century, slavery and the coffee boom consolidated
the ownership of land in the hands of a small elite, and the highly
concentrated pattern of land ownership has persisted to the
present day. The coexistence of unproductivelatifundiawith large
numbers of landless peasants has resulted in recurring violence, con-
ﬂict, and deforestation, promoting economic uncertainty and social
disruption. As Brazil returned to democracy in the mid-1980s after
decades of authoritarian rule (1964–1984), the level of rural violence
and unrest further increased, as landless peasants organized and
initiated systematic invasions of underused properties. The new
4 Introduction

government adopted land redistribution as aﬂagship policy and sym-
bol of the return to democratic ideals. The redistribution consisted of
the compensated yet forced expropriation of unproductive farms and
the creation of settlement projects. The Brazilian government gave
land, credit, and technical support to landless peasants. Despite the
prominence of land reform policies in the political agenda, landowners
resisted politically and physically. The upshot was a steady increase in
the number and severity of rural conﬂicts throughout the 1990s and
2000s. The number and audacity of the invasions, and the ruthlessness
of the reaction by landowners and police, kept land reform as
a constantﬁxture in the media and in political and electoral debate.
Although each new instance of rural violence prompted renewed pro-
mises of greater government action, the violence and conﬂicts just seem
to get worse every year.
Critics maintained that the government’s land reform effort was
insufﬁcient and the solution was to invest more resources and
redistribute enough land to diffuse the source of the conﬂicts.
Nevertheless, as each new president upped the ante and adopted
higher targets for the number of families settled and higher land
reform budgets, the level of tension and number of invasions just
seemed to get worse.
The problem with this way of looking at the issue of rural conﬂicts in
Brazil is that it focuses on the upfront manifestations of the actions of
players, but does not consider the institutional foundations that deter-
mine the players’incentives and constraints. Conﬂicts should not be
understood as a game played in physical space, where the player that
grabs the land and defends it most successfully is the winner (Alston,
Libecap, and Mueller,1999a,1999b,2000). Instead, it is a game
played in institutional space, where the players engage in violence,
not for its direct effect on the opponent, but strategically, for the
indirect effect that results from the institutional rules that mediate
land reform in Brazil. The key insight to understand rural violence is
that Brazilian society (public opinion and the majority of voters) is
strongly in favor of redressing historical wealth inequalities through
redistributive land reform. This has become a valence issue in Brazilian
politics despite the fact that Brazil is overwhelmingly urban and few
voters are directly affected. Politicians, especially the ofﬁce of the
president, which is directly in charge of land reform, understand
these preferences and respond accordingly, promising to further the
Introduction 5

cause. There are, however, organized interests that oppose the reforms,
especially landowners and agricultural producers. They strive in
Congress, in the courts, and in theﬁeld to undermine land reform
efforts. The upshot is a balance where neither side has overwhelming
inﬂuence, so that the struggle continues.
In the 1980s and early 1990s, very little land got effectively
redistributed because politicians responded to the pressure for
redistribution by creating the structure for land reform (a program,
ambitious targets, and political visibility), yet did not allocate
sufﬁcient funding. Formally, landless peasants should register
with the land reform agency and wait to be called when land
became available. The agency would seek out land thatﬁtthe
legal criteria for being expropriable according to the constitution
(unproductive and/or bad title) and would then proceed through
the process of taking the land and establishing settlement projects.
Because this process turned out to be woefully slow, organized
landless peasants realized that rather than waiting their turn, they
could expedite things by preemptively invading land. Landless pea-
sants did not invade randomly, but rather, they targeted properties,
which the peasants knewﬁt the criteria for land reform redistribu-
tion. The landless did not intend to grab the land for keeps; rather,
the strategy was to create a commotion that the media noticed and
would have the effect of embarrassing and pressuring the land
reform agency and politicians to prioritize that speciﬁccase.
Every time this strategy succeeded, it had a demonstration effect
that led to further invasions. Very soon, invasions became the main
route for land redistribution.
Although the invasions were not strictly legal, they worked because
of a constitutional provision that land must fulﬁll its social function,
that is, the function of being productive. In a way, all the invasions did
was to expedite something that the government should be doing
anyway. If this recognition of the legitimacy of the invasions was the
only claim to legality, then it would be hopeless for landowners
to resist, and redistribution would proceed quickly and with little
violence. However, landowners also had a legal recourse in the case
of invasion. They could appeal to their local courts asking for
a reintegration of possession, which often involved a warrant for the
police to remove the interlopers. The courts might be aware of the land
reform aspects of the invasion, but this was not in their jurisdiction, as
6 Introduction

land reform is a federal matter. Instead, they treated the issue as any
other case of wrongful appropriation: if the plaintiff could prove right-
ful ownership, the judge would usually grant the eviction of the
squatters.
With conﬂicting institutions legitimizing the opposing claims from
each side, and without a clear rule of which institution should trump
the other, the result was uncertainty and ultimately conﬂict and
violence. The example illustrates the importance of institutional and
organizational analysis. Under the standard diagnostic that conﬂicts
arise out of insufﬁcient political will to pursue land reform, the obvious
solution would be to simply invest more resources and more effort
to settle more families. The application of more resources escalated
violence. An institutionally driven analysis, on the other hand, would
have suggested a focus on resolving the legal contradictions that
prompted each side to persist in the pursuit of land through violence.
This might not fully resolve an issue that reﬂects deep historical clea-
vages in Brazilian society, but it would have resulted in less conﬂict,
suffering, and waste.
Beliefs and Empire: Understanding the Decline of Portugal
in the Sixteenth Century
The rise and fall of the Portuguese Empire in Asia during theﬁfteenth
and sixteenth centuries illustrates the importance of beliefs and their
interaction with institutions in affecting economic performance,
a major theme we address inPart IIIof this book. During theﬁfteenth
century, the Portuguese achieved considerable technological break-
throughs in nautical technologies and gradually managed to extend
their reach down the coast of Africa and sail around the Cape of Good
Hope to reach India in 1498. The Dutch and the English would only
manage to follow suit almost one hundred years later. During this time,
the Portuguese were poised to dominate the lucrative trade that sup-
plied spices and other Asian goods to Europe satisﬁed by a dispersed
caravan trade that ferried the goods by land and sea to the Middle East,
where they traded with Mediterranean merchants. However, although
the Portuguese had such a huge head start, they never quite managed to
make the most of the new trade opportunities. Throughout the one
hundred years prior to the Dutch and the English, the caravans
remained the main suppliers of Asian goods to Europe. When the
Introduction 7

Dutch and Englishﬁnally arrived, they almost immediately displaced
the Portuguese, who thereafter were minor players in an area where
they once seemed set to reign supreme.
What explains the success of the Portuguese during theﬁfteenth
century in tackling the myriad intricacies and impediments to devel-
oping the technology, knowledge, and organization required to brave
the unknown and establish a route that no nation had sailed before?
And, given this success, why did they not capitalize on the opportu-
nities that these accomplishmentshad set at their feet? It seems clear
that the proximate cause of the failure to reap the potential gains
fromthesearoutetoAsiawasthedecisiontobasetheirstrategyon
violence (redistribution) instead of commerce. Rather than using
their maritime and military superiority to arbitrage the price differ-
ential of goods in Asia and Europe and drive the caravans out of
business, they chose instead to prioritize the charging of duties, tolls,
taxes, rights of transits, and other forms of veiled or outright extor-
tion, leaving commerce as a secondary consideration. Previously,
a variety of local bosses, princes,and caliphates charged fees and
the Portuguese simply used their naval might to usurp many of these
sources of revenue, especially onsea routes to the Persian Gulf.
Correspondingly, during the reign of the Portuguese, caravans con-
tinued to carry the bulk of Asian supply to Europe, while the arrival
oftheDutchandtheEnglishintheseventeenthcenturypractically
drove the caravans to a halt.
Many historians have ascribed the failure of the Portuguese to
a culture and religion that was not conducive to trade and commerce
(Hall,1985; Jones,1981; Landes,1998). A different interpretation
came from economic historians who faulted instead the“structures”
of trade by the Portuguese. We can interpret the structures as institu-
tions. This view, often associated with Steensgaard (1974), argued that
theEstado da India–the Portuguese enterprise in Asia, manned by
a viceroy, captains, diplomats, priests, down to the lowest soldiers–
captured the rents and did not effectively pursue the king’s interest as
mandated.
InPart IIIof this book, we focus on the interaction of beliefs and
institutions. Beliefs, as deﬁned here, are a derivative of culture and refer
to the agents’understanding of how institutions affect outcomes.
Under this deﬁnition, it makes no sense to discuss whether beliefsor
institutions were responsible for the rise and fall of the Portuguese
8 Introduction

Empire; the Portuguese chose institutions consistent with their beliefs,
the two go hand-in-glove. Those with power chose institutions purpo-
sefully to accomplish desired ends, given their beliefs of how the world
works. If the expected outcomes materialize, this reinforces the beliefs.
If they do not, then the belief becomes fragile and is displaced. There is
thus a coevolution of beliefs and institutions.
Coevolution of beliefs, institutions, and organizations best
explains the rise and fall of the Portuguese in theﬁfteenth and
sixteenth centuries(Mueller and Leite,2016). Mueller and Leite
single out two speciﬁc dimensions of Portuguese medieval beliefs to
explain the sequence of events.
3
Theﬁrst,patrimonialism,isthe
belief that it is the state and not the individual or private sector that
is the engine of wealth and progress. If something is to be accom-
plished, it is the state that will be the driving force. Consequently, the
path for individual advancement is through capture and rent-seeking.
A characteristic of this belief is thus a blurred boundary between
public and private interests. The second dimension is a belief in the
dishonor of manual labor, prudence and commerce, and the virtue of
chivalry, just war, crusades, and violence. This was a common belief
in many European medieval societies and was especially strong
in Portugal, where the aristocrat orﬁdalgo(translated as“son of
somebody”) perceived themselves as born warriors and even the king
would go off to the crusades.
It is straightforward to see how these beliefs and the institutions
they spawned can make sense of both the rise and the fall of the
Portuguese Empire. Portuguese success in developing and employing
the technology and organization that enabled their unprecedented
expansion was the result of a long processﬁnanced and managed by
the state. While most nations wereﬁnancially impoverished by the wars
of theﬁfteenth century, Portugal experienced a level of centralization
andﬁnancial solvency that allowed the state to lead the way, for
example, through the leadership of Prince Henry the Navigator
and the School of Sagres. For these accomplishments, a belief in
the predominance of the state and the centralized institutions that
3
It is common for scholars who analyze the interaction of beliefs and institutions
to try to single out main dimensions or traits that characterize the beliefs,
although beliefs are typically quite complex and nuanced. See Alesina and
Giuliano (2015) for an extensive review of this literature and for several examples
of the beliefs identiﬁed in different historical circumstances.
Introduction 9

accompanied the process, were appropriate and successful. Similarly,
a belief that prioritizes the virtue of crusades, war, and conquest also
contributed towards that success. Both patrimonialism and a belief in
violence were conducive to institutions that promoted the crusades and
the voyages of expansion. In contrast, the Dutch and the English
reached Asia many decades later, spurred by very different beliefs and
institutions. Their enterprise was primarily commercial, and the insti-
tutions and organizations that they developed, such as the trading
companies and their rules, had different incentives with different
outcomes.
While patrimonialism and violencehadservedthePortuguesewell
in theﬁfteenth century, as they sought to develop the knowledge and
organization to conquer their enemies and nature, these beliefs were
not as beneﬁcial in the new setting that the Portuguese encountered in
the sixteenth century. In Asia, those beliefs proved to be poor guides
for how to best capitalize on the opportunities that their earlier
achievements had made possible. The choice of violence instead of
commerce as the deﬁning strategy of the Portuguese enterprise in Asia
paid off handsomely in theﬁrst couple of decades of Portuguese
presence. It gave the Portuguese adispersed foothold in the region
and much wealth in the form of plunder and taxes. Gradually, vio-
lence ran into decreasing returns as the local people and organizations
learned how to avoid or minimize Portuguese exploitation. As this
happened, and the proceeds from the enterprise systematically failed
to live up to the Portuguese king’s expectations, the Crown made
many attempts to reform theEstado da Indiaand the rules that sought
to incentivize its agents and restrain their opportunism. Portuguese
historian Vitorino Godinho (1965) describes this period as one of
shifting beliefs, marked by the tensions and contradictions of the
incomplete transition from the medieval to the modern era in
Portugal. That is, there was a perception that a new world order
held opportunities that necessitated different beliefs and institutions,
but the attempted conversion was always incomplete and insufﬁcient.
The Portuguese state never quite managed to develop a commercial
enterprise or to give room for a strong mercantile class to arise.
Similarly, the aristocrat neverfully became a merchant, adopting
thrift and prudence, nor did the merchant avoid becoming a warrior
(Godinho,1965: 62, vol. I). So, although the Portuguese navigated
the passage to Asia, they never navigated the passage from a medieval
10 Introduction

to an early capitalist order, and the poor results of the enterprise
reﬂected this mismatch.
The century-long struggle by the king to reform theEstado da
India, and the set of institutions within it, are clear manifestations
of how hard it is to break free from a combination of beliefs and
institutions. Beliefs are sticky, as are the institutions that they
spawn, even when it is clear that the status quo is inadequate and
that there are better viable alternatives. The king tried to reign in
opportunistic behavior by: limiting stints in Asia to three years;
having only twoﬂeets set sail per year; and careful control of
cargo space, routes, and stops on the return trips. Nevertheless,
the private interests inEstado da India, especially the captains,
but even the lowly soldiers, managed to appropriate or dissipate
much of the wealth it plundered or created.
Towards the end of the sixteenth century, the king tried a regime of
freedom of trade (but having to disembark and pay taxes in Lisbon);
then a share system with a German contractor; followed by a similar
deal with an Italian syndicate; andﬁnally an attempt at a Portuguese
East India Company. None of these reforms worked, as the interest
rooted inEstado da Indiasabotaged the new organizations and institu-
tions. Similarly, the failure to change the organizations and institutions
reinforced the beliefs that patrimonialism and violence were appropri-
ate understandings of how the world works. Thus, the perverse combi-
nation persisted even in the light of the more promising example
provided by the Dutch and the English.Part IIIof the book explores
in detail how the persistence of poor and less-developed countries
across the world, beside a smaller group of countries that thrives and
prospers, is related to similar entrenched dynamics of interrelated
beliefs and institutions.
Overview of the Book
InPart I: From Institutions to Economic Outcomes, we combine stan-
dard neoclassical economics with the concepts of the IOA to explain
linkage from institutions and norms to economic performance.
The framework, presented inFigure I.1, maps how the institutions
and norms of society affect de jure and de facto property rights
(Chapter 1), transaction and transformation costs (Chapter 2),
and technology and organizational/contractual choice (Chapter 3).
Introduction 11

InPart I, we take institutions and norms as given and analyze how
institutions affect economic performance.Part Iprovides the reader
with the same concepts that we use in different contexts inParts IIand
III. The concepts, when tied together, yield a toolkit for understanding
economic, political, and social outcomes. Our focus inPart Iis on
economic performance, but these concepts have broad explanatory
value, as illustrated inParts IIandIII.
Norms
De Jure Property
Rights
Economic
Performance
Transaction Costs Transformation Costs
Technology
Contractual Choice
Chapter 1
Chapter 3
Chapter 2
De Facto Property
Rights
Transaction Costs
Institutions
Figure I.1Institutions and economic performance
12 Introduction

Institutions are“the humanly devised constraints that shape human
interaction”(North,1990: 3). Ever since North’s(1990) pathbreaking
work, scholars working in IOA have classiﬁed institutions as formal
and informal (Williamson,2000; Ostrom,2005; Acemoglu and
Robinson,2012). We depart from this tradition in order to highlight
the different ways that institutions and norms arise and incentivize
behavior.
4
We deﬁne an institution as a rule that recognized entities
(individuals or organizations) devise and enforce.
5
Norms are long-
standing patterns of behaviors shared by a subset of people in a society
or an organization (e.g., governments,ﬁrms, universities, churches, and
families).
6
Consistent with being widely held is the expectation that
violating the norm will lead to consequences, even if the speciﬁc means
and nature of enforcement are unclear. Because they are long-standing,
are perceived as valid and are expected to be enforced, norms generate
behavioral beliefsabout how people will act in given situations, redu-
cing uncertainty.
Institutions and norms can affect one another, leading us to place an
arrow between them inFigure I.1. If institutions are inconsistent with
norms, and norms are widely held, then the institutions are less likely to
have their desired impact on outcomes. If institutions don’t lead to an
expected outcome, there may be a change incore beliefs. In contrast to
behavioral beliefs, core beliefs are beliefs about the expected effect of
institutions on outcomes.
7
Authorities and institutions can inﬂuence
the adoption and sustainability of norms, but norms are generally
stickier than institutions, meaning that those with power can change
institutions more readily than norms.
To illustrate the difference and interaction between institutions and
norms, consider plagiarism at colleges. Most colleges have institutions
(rules) forbidding plagiarism on papers. These rules appear in student
handbooks and apply to students of the college. The institutions deﬁne
4
We credit Wallis (2018b) for leading us down this road.
5
The enforcer of the rule may be a separate entity from the individual or
organization who devises the rule. Note that while it is common to use the word
“institution”to refer to an organization (e.g., an institution of higher education),
we use a more speciﬁcdeﬁnition.
6
Norms derive from culture and, by some, are part of culture. We adopt Mokyr’s
(2017) view of culture, which emphasizes how individual-level determinants of
decisions can have signiﬁcant aggregate effects when shared by a sufﬁcient
number of individuals in society.
7
The analysis of core beliefs plays a central role inPart IIIof the book.
Introduction 13

plagiarism, when it is forbidden, and specify sanctions. A norm
against plagiarism has many of the same characteristics, except
that there is no explicit sanction or method of enforcement.
Violating a norm against plagiarism might generate feelings of guilt
by the violator and ostracism for the violator by observers. Norms
and institutions certainly differ–acollege’s institution prohibiting
plagiarism generally only applies to students, whereas the norm
against plagiarism also applies to faculty–but they often overlap
signiﬁcantly. When institutions are consistent with generally held
norms, institutions become much easier for the governing body to
enforce.
Constitutions, which we analyze inPart IIIbut take as given in
Parts IandII,typicallysitatthetopofasociety’s hierarchy of
institutions, followed by other laws of society, followed by rules
created by economic and social organizations. The comparative per-
manence of a constitution establishes the hierarchy of institutions:
constitutional rules are less mutable than ordinary law. Because of
this primacy in the rule structure,constitutions serve two primary
functions. First, in deﬁning fundamental government structures and
enforcement mechanisms, constitutions provide the rules about mak-
ing all other rules, as well as rules for self-amendment. In addition,
constitutions expressfundamental principles of societal organiza-
tion, including the blend of rights and duties each individual in
society holds against one another and the government itself. This
characteristic legal hierarchy extends from the public legal system to
the realm of contracts.
The laws of society deﬁne the distribution of de jure property
rights. These include the rights to use, sell, derive income from, and
bequeath an asset. De jure property rights are the formal rights
stipulated by the laws of society and enforced by the government
or other entity. Laws can never perfectly deﬁne rights and the gov-
ernment can never perfectly enforce them, leading to a divide
between de jure and de facto rights. De facto rights are the combina-
tion of the enforced de jure rights and the abilities that people
exercise through extra-legal means.
The value of property rights to the toolkit of institutional analysis
extends considerably further than the examination of production in an
economy, a point that we develop in greater detail in our later chapters.
For example, a set of institutions and norms deﬁne the de jure and de
14 Introduction

facto property rights of committee chairs in the US Congress (Shepsle
and Weingast,1987). Their powers go well beyond the institutions;
norms developed to clarify the powers of committee chairs. In this
context, the outcomes of the process are legislative, as opposed to
economic, but the relevant actors in the process have clear abilities to
shape the legislative process. Similarly, property rights have been iden-
tiﬁed as integral to economic development beyond a certain level, given
the role they play in incentivizing investment in improvements to
property, as well as creating the possibility for transfer to occur in the
ﬁrst place (de Soto,2000).
The standard neoclassical theory of production takes technology
as given, but inFigure I.1, the technological possibilities are endo-
genous, determined by de facto property rights. Patent and trade-
mark law affect the type of technology available and who gets to use
it. Laws restricting the use of certain technologies limit property
rights of producers and can lead to technical regress.
8
More than
laws can inﬂuence technology. Norms can determine whether an
inventor of a new technology is likely to be lauded or killed by his
neighbors. The norms and beliefs associated with the Enlightenment
incentivized the technology developed during the Industrial
Revolution (Mokyr,2012).
Because the costs to the government of establishing and maintain-
ing de jure property rights are positive, individuals and organiza-
tions will spend resources on establishing and maintaining de
facto rights. For example, the government hires police to patrol the
streets and maintain law and order, but most people make additional
investments by locking theirhouses and cars. These resources
represent transaction costs. Transaction costs exist whenever an
individual, aﬁrm, a government, or any other organization makes
the effort to establish and maintain property rights. They appear
twice inFigure I.1, both as a determinant of de facto property rights
and as a determinant of contractual choice. Transaction costs are
a key tool in the institutional and organizational analysis toolkit,
and our goal is to provide a framework for classifying them and
understanding their interaction.
The neoclassical theory of production modelsﬁrms as proﬁt-
maximizing entities that make decisions about inputs and outputs at
8
See Higgs (1996) for an example of technical regress in salmonﬁsheries.
Introduction 15

the margin. While we do not abandon the marginal analysis central to the
neoclassical model, the underlying assumption of zero transaction costs
means there is no reason to study organizations.
9
Economic activity is
organized in many ways, going well beyond discrete choices such as
partnershipsversuscorporationsortheﬁrm versus the market. We use
the phrase“contractual choice”inFigure I.1as shorthand for the many
institutional and organizational decisions that actors make in structuring
economic activity. The choice of contract is always done on
a comparative basis, with each contractual arrangement using different
technologies and exhibiting different transformation and transaction
costs.
10
In a world without transaction costs, it is of no consequence how
society organizes its resources. Central planning, a state-sponsored
monopoly, a large corporation, small independent partnerships, mar-
ket transactions, or any number of other organizational forms could
organize production. Economic actors would take the initial allocation
of property rights and bargain to the most efﬁcient outcome (Coase,
1937,1960). However, the economic world is oneﬁlled with transac-
tion costs, making the organization of society’s resources a critical
determinant of growth. Institutions fundamentally shape property
rights, transaction costs, technological and contractual choice, and
economic performance.
InPart II: From Economic Outcomes to Political Performance, we
present a framework for studying the process of what James
Buchanan called“ordinary”or“post-constitutional”politics.
Figure I.2starts with economic performance and constitutions
and ends with formal institutions, completing the cycle begun in
Figure I.1.InFigure I.2, we take constitutional rules as exogenous
and show them as an umbrella over the political process. Legislative
9
While the tools of institutional and organizational analysis can be applied to any
type of organization (e.g., universities, churches, or families), the focus ofPart Iis
economic organizations.Part IIof the book focuses on political organizations.
10
For example, in the postbellum US South, plantation owners negotiated
a variety of contracts with their workers: wage, sharecropping, and tenant
contracts. The distribution of property rights, the production technology
available at the time, the costs of supervising labor, and the costs of monitoring
the use of capital determined contract choice (Alston and Higgs,1982). A new
technology, like the mechanized cotton harvester, disrupted the organization of
production, changing the ways farm owners hired labor and incentivized their
workers (Alston and Ferrie,1999).
16 Introduction

decision making occurs in the shadow of constitutional rules, deﬁned
in a constitution and interpreted by the judiciary.
11
In this frame-
work, actors operate under the umbrella of existing constitutional
rules, societal norms, and beliefs. The outcomes of the process are the
institutions of society and their enforcement. The institutions can be
made at different levels in a federal system and by different branches
of government. In the United States, the legislatures pass bills, the
judges make common law, and the administrative agencies make
administrative law. Theﬂowchart starts with economic performance
and then examines the roles of special interest groups and citizens in
the political process (Chapter 4), the functioning and exchanges
between legislatures and executives (Chapter 5), bureaucracies
(Chapter 6), and the judiciary (Chapter 7).
Economic Performance
Laws
Government
LosersWinners
Special Interest
Organizations
Citizens/Consumers
Judiciary
Legislative Executive
Institutions
Bureaucracy
Constitution
Chapter 4Chapter 5Chapter 6Chapter 7
Figure I.2Determinants of institutions
11
This assumes that the Constitution is binding and the judiciary independent to
interpret legislation.
Introduction 17

The normal functioning of the economic system is a process of
creative destruction that creates winners and losers (Schumpeter,
1942). The losers have an incentive to lobby for rule changes that
protect them from market changes, while the winners seek to protect
their gains and lobby for additional rules that favor their interests.
Winnersandloserscanbeconcentratedenoughtoovercomethe
collective-action problems in lobbying (Olson,1965; Buchanan and
Tullock,1962). One group is often concentrated while the other is
not, leading to an unbalanced distribution of political power. Free
trade might hurt a small group of inefﬁcient domestic producers while
helping a large number of consumers, but the concentrated“losers”
have a strong interest in protecting their property rights at the expense
of the dispersed“winners.”Actors do not only respond to past
changes in economic performancebut also look forward, lobbying
for rules that advance their economic interests.
A given set of demands from citizens and special interest groups
ﬁlter through the legislative and executive branches. The output of
this process is a set of institutions (laws), interpreted and enforced by
the judiciary and bureaucracy. Different methods of organizing the
rule-making process will yield different outcomes. For instance,
many small competing parties within a parliamentary system will
yield different rules than a strongtwo-party presidential system.
Or, strong presidential systems will lead to different outcomes than
weak presidential systems. The institutions governing the political
process are important. For instance, the institutions and norms that
govern the committee system in the US Congress determine who has
gatekeeping powers and can bring bills to theﬂoor of Congress.
The organizational structure of government is not destiny, as politi-
cal actors will, if they are able, bargain towards outcomes that are
mutually beneﬁcial.
Bureaucracies administer laws. Inthe United States, federal agen-
cies not only have the power to adjudicate and enforce the laws of
Congress, but can also promulgate new rules. The bureaucracies
consist of agents with their own interests, creating a principal-
agent problem between the legislature and the agency. Employees
within the bureaucracy have interests in how they enforce the rules.
In the United States, most employees of the Environmental
Protection Agency (EPA) want to protect the environment, and,
given the often vaguely worded laws they are charged to enforce,
18 Introduction

have great leeway in using their own judgment. Members of
Congress, knowing this, may attempt to starve the EPA of resources,
hoping to force the agency to prioritize its efforts and reduce its
capabilities. Specialinterest groups also approach the bureaucracy
directly, lobbying for changes in agency rules, adjudication, and
enforcement.
The judicial branch of government plays many different roles.
It judges the constitutionality of laws, adjudicates disputes, and, in
a common law system, creates law via precedent. The institutions
and norms governing the judicial system determine (1) whether
judges are independent of the executive and legislative branches,
(2) the powers of judges to make and interpret the law, and (3) the
incentives to bring cases to the legal system. For instance, it matters
a great deal for the rule of law whether the courts that interpret the
constitutionality of legislation are independent of the executive and
legislative branches. If the courtsare not independent, then the laws
of society can change in ways that are not bound by higher-level
constitutional rules. If courts are truly independent, the executive
and legislative branches will enact legislation“in the shadow”of
the court, knowing that the court could overturn legislation it
deems unconstitutional. The dismal economic growth history of
Argentina since 1945 is a good example of the impact on economic
performance from a Supreme Court that has not been independent
(Alston and Gallo,2010). The institutional characteristics of the
judiciary, including its independence, reputation, and structure,
greatly determine the extent to which a given judiciary can achieve
its intended functions, which include overseeing the constitution-
ality of legislation and government actions, and ensuring a range of
desirable outcomes associated with the orderly and impersonal
administration of the legal system.
InPart III: The Dynamics of Economic and Political Development,
we turn from a model of incremental change to explore the dynamics of
major political and economic transitions. We survey existing contribu-
tions of the IOA that help in understanding the dynamics of economic
and political development around the world over lengthy periods.
We then introduce four new concepts to understand both incremental
institutional change within the same developmental trajectory as well
as critical transitions, a shift to a new developmental trajectory.
InFigure I.3, we map out the elements of this framework. At the top
Introduction 19

ofFigure I.3are beliefs and the dominant network, which we discuss in
detail inChapter 8. The dominant network includes government and
other organizations that have the capability to shape and enforce insti-
tutions. Because of the plethora of organizations“at the table,”
our view of power is expansive; it includes all of the organizations
that can inﬂuence the outcomes of the political process. It consists of
both economic and political interests, though government plays an
especially important role as coordinating activity under the umbrella
of a constitution.
Institutions are nested within a set of core beliefs, which do
not change often. Core beliefs are subjective beliefs about how
fundamental institutions will affect outcomes. Like norms, culture
inﬂuences institutional choices, butchangesin core beliefs come
about through shocks orex anteanticipation by leaders of
BELIEFS
Dominant Network
Government Organizations
Window of
Opportunity
Leadership
Economic and
Political
Outcomes
Constitutional-Level
Institutions
Norms and
Institutions
Incremental
Change
Parts I and II
Incremental Change
Figure I.3Development trajectories: Incremental change and critical
transitions
20 Introduction

downstream crises.
12
For example, since World War II, the reactions
by Germans toﬁnancial crises have been to impose austerity mea-
sures. Why? Most likely because of their fear of inﬂation, which
brought Hitler to power. Until outcomes explicitly make clear that
austerity is not working, the Germans will stick with the belief that
austerity is the right solution forﬁnancial crises.
At times, institutions will codifynorms and other times, institu-
tions displace norms if they are notﬁrmly rooted as an equilibrium.
Because norms typically precede institutions, given the inherited
nature of most norms, norms will not typically displace institutions.
In some instances, norms can inﬂuence or prompt institutional
change (e.g., women’s suffrage, civil rights, gay marriage, or mar-
ijuana legalization). In other instances, norms and institutions can be
orthogonal.
Governments coordinate and enforce rules under the shadow of
a belief structure. Given a certain power structure, those in power
choose institutions to best match their expectations of how institu-
tions will affect outcomes. This is dependent on their set of beliefs.
Following North (2005), we consider beliefs as the subjective view of
actors of how the world works. For the purposes of tractability, we
depart from North by taking a narrower deﬁnition of beliefs in order
to understand the underlying determinants of the constitutions and
institutions of a society. In our framework, core beliefs are the
expected views of actors on how institutions will affect economic
and political outcomes. When outcomes match expectations, we will
see marginal changes in laws and norms. Societies stay more or less
on the same developmental trajectory, with incremental institutional
changes as depicted at the bottom ofFigure I.3and in more detail in
Parts IandIIof the book.
A window of opportunity for signiﬁcant change in underlying beliefs
and institutions occurs when actual or expected outcomes diverge
dramatically from those initially expected. Examples of this include
the threat of invasion by another country, an economic crisis, or
a natural disaster. During such moments, leaders have an opportunity
to shape underlying beliefs and constitutional-level institutions.
However, in the event that leaders do not step forward to take advan-
tage of these windows of opportunity, the moment can pass without
12
We develop this more explicitly inPart III.
Introduction 21

any change in beliefs or fundamental institutions. Alternatively, leaders
can create a window of opportunity by convincing others that future
outcomes will be dire unless beliefs about extant institutions change.
We deﬁne“constitutional moments”as a speciﬁc moment within
a critical transition when the new core beliefs prompt those in power to
establish new institutions. At constitutional moments, the dominant
organizations revamp the rules under which political and economic
organizations interact and contract. The process begins with a window
of opportunity depicted inFigure I.3. Leadership involves taking
advantage of the window to coordinate beliefs among the organiza-
tions in power in such a way as to generate new core beliefs among the
dominant network.
13
As such, it is a loop beginning with business as
usual and ending with a constitutional-level institutional change.
The process typically involves changes to the constitutional structure
itself, through amendments or the drafting of a new constitution.
However, fundamental changes to the governance structure can at
times be wrought extra-constitutionally.
Deep changes in economic and political trajectories entail more
than a single“constitutional moment”or critical juncture. Indeed,
they require reinforcing institutional changes to alter and solidify
core beliefs. Weﬂush out the dynamics of the transition to a new
trajectory. We identify contributions of the IOA that help identify the
beneﬁts that“superior”institutional sets can offer in expectation
to members of the dominant network during a potential critical
transition. Namely, successfully moving to a superior institutional
set creates the possibility for transactions of greater magnitude and
complexity given the same underlying resource set for a given society.
These comparatively superior institutions also provide resilience in
the face of shocks, and sometimes prevent the need for major institu-
tional change from ever arising. Theiterative process of institutional
deepening requires multiple loops around the circuit to shape and
deepen beliefs, the dominant network, constitutional-level institu-
tions, and the supporting norms, institutions, and organizations.
The process ends in a new developmental trajectory (new system of
incremental change in which beliefs are again in alignment with the
outcomes of the economic and political systems). We conclude in
13
Large changes in economic or political outcomes can also change the
organizations in the dominant network, who may hold different beliefs.
22 Introduction

Chapter 9with four illustrative case studies of critical transitions: (1)
United States, 1783–1789: Transitioning from“States Rule”to the
United States of America; (2) Argentina, 1912–1955: Budding Belief
in Checks and Balances to Redistributive Populism; (3) Brazil,
1985–2014: Belief in Social Inclusion to Fiscally Sound Social
Inclusion; and (4) Ecuador, 1998–2017: From a Neoliberal Belief
to a Belief in Inclusive Politics.
Introduction 23

part i
From Institutions to Economic
Outcomes
Introduction to Part Topics
InPart Iof this book, we examine the links between society’s rules and
the organization of economic life.
1
We do this by linking several
elements that contribute tosocial order: institutions, norms, property
rights, organizations, and transaction costs. InPart I, we take the
institutions and norms of society as given and examine how they
determine property rights and transaction costs, which in turn affect
the choice of technologies and methods of organizing economic
activities.
2
This is a comparative task. Actors choose organizational
and contractual forms that provide the maximum net beneﬁts relative
to feasible alternatives.
The research agenda for theﬁrst part of this book was succinctly
described in 1973 by Douglass North and Robert Thomas. They linked
transaction costs and property rights to economic performance in the
following way:
If exclusiveness and the enforcement of accompanying property rights
could be freely assured–that is, in the absence of transactions costs–the
achievement of growth would be simple indeed. Everyone would reap the
beneﬁts or bear the costs of his actions...[In] the real world of positive
transactions costs, the problems of achieving growth are more compli-
cated, and they become still more uncertainwhenwerecognizethatadjust-
ments must inevitably occur between the initial creation of a set of
property rights and the operation of the system once those rights have
been established. Property rights are alwaysembeddedinthe institutional
structure of a society, and the creation of new property rights demands new
1
This part of the book draws heavily on Ronald Coase’s fundamental insights
about“the signiﬁcance of transaction costs and property rights for the
institutional structure and functioning of the economy”(Nobel Prize in
Economic Sciences, 1991).
2
InPart III, we expand our analysis to the examination of critical transitions
between social orders, adding the elements of leadership and beliefs.
25

institutional arrangements to deﬁne and specify the way by which eco-
nomic units can co-operate and compete. (North and Thomas,1973:5)
InChapter 1, we begin our analysis with how institutions and norms
shape property rights. Institutions and norms have a particular“gram-
mar,”and we use the work of Ostrom (2005) and Wallis (2018b) to
explain their logic. Institutions shape property rights, a broad term
used to describe the rights, privileges, and other relationships asso-
ciated with property. We distinguish between de jure property rights,
the“formal legally enacted laws supported by the states’power of
violence and punishment”and de facto property rights, which are
additionally“supported by the force of etiquette, social custom, [and]
ostracism”(Alchian,1977: 129). Property is a social construct. We do
not possess property in a social vacuum, so property rights deﬁne our
ability to use different aspects of an asset within society. The costs of
specifying and enforcing property rights–known as transaction costs–
are fundamentally important for resource allocation. In a world of
positive transaction costs, it is not a straightforward matter to
rearrange property rights, so who has the rights will matter a great
deal for resource allocation.
InChapter 2, we turn to a description of transaction costs as the costs
of“transfer, capture, and protection”of property rights. This deﬁni-
tion of transaction costs includes any costs associated with organizing
human activity, regardless of whether the activity occurs in hierarchies
or the price mechanism. Coase (1937) and Coase (1960) are the foun-
dation of this analysis and are two sides of the same coin; Coase (1937)
shows that if transaction costs are zero, the particular method of
organizing production is irrelevant to economic efﬁciency, and Coase
(1960) shows that if transaction costs are zero, the initial distribution
of property rights within a society is irrelevant to economic efﬁciency.
3
The true lesson of Coase is that since transaction costs are never zero,
the organization of economic activity and the distribution of property
rights matter to economic efﬁciency.
Transaction costs are a key determinant of organizational and
contractual choice. We use the language of North, Wallis, and
Weingast (2009: 15) to describe organizations as a collection of
individuals“pursuing a mix of common and individual goals
3
This is known as the“Coase Theorem,”even though Coase encouraged
economists to study the world of positive transaction costs.
26 From Institutions to Economic Outcomes

through partially coordinated behavior.”Individual behavior in
every organization is shaped by rules embedded in norms and
institutions. Setting up rules incursﬁxed transaction costs, and
these rules and their enforcement in turn determine the marginal
transaction costs of establishing and maintaining property rights
within the organization and with other individuals and organiza-
tions. While organizations consist of individuals and do not have
their own objective functions, many economic models have simpli-
fying assumptions about organizational objectives, such as“ﬁrms
maximize proﬁts”and“governments maximize social welfare.”
These simplifying assumptions are useful when the goal is to study
broader patterns of social behavior or to study particular questions
ofﬁrm behavior. Since theﬁeld of Institutional and Organizational
Analysis (IOA) is more interested than neoclassical economics in
explaining behavior within and among organizations, it generally
has a richer set of assumptions about organizational behavior,
focusing on the incentives of individuals within organizations and
the behavior those incentives elicit.
Examples of organizations include a group of coworkers coordi-
nating on where to have lunch, a family coordinating the upbringing
of its children, a religious group coordinating its worship and out-
reach activities, and aﬁrm coordinating its production and sales.
In a workplace, we can be members of many organizations. For
example, in universities, faculty might have appointments in more
than one university and more than one department at a university.
They might be members of faculty unions and professional organiza-
tions, some of which may have competing agendas. Students enrolled
at the university might identify most strongly with an organization
within the university, such as a sports team, a club, or a sorority.
We consume the services provided by organizations, such asﬁrms,
schools, and governments. Our relationship with some of these
organizations, such as a church or a local government, can involve
long-standing relationships, while our relationship with others, such
as an online retailer or an airline, can be short-lived arm’s-length
transactions. Our membership in and attempts to inﬂuence the
behavior of organizations isﬂuid. What determines who belongs to
organizations, how long they last, the extent of their activities,
who controls those activities, and who reaps the rewards? These are
central research questions within the IOA. InChapter 3,wedelve
From Institutions to Economic Outcomes 27

most deeply into one organizational form, theﬁrm. InPart IIof this
book, we analyze another organization, the government.
InChapter 3, we focus on how transaction costs shape the structure
of contracts and organizations. We treat the“price mechanism”and
“hierarchies”as the endpoints on a spectrum of contractual choices
and provide a theoretical justiﬁcation for and examples of different
intermediary forms, such as long-term contracts, sports leagues, joint
ventures, and franchising. The conceptual literature builds on the
material fromChapters 1and2and reviews several frameworks for
understanding the relative merits and costs of organizational and con-
tractual choice, including classical and neoclassical; agency; govern-
ance; and new property-rights theories. InChapter 3, we also discuss
whyﬁrms take on different ownership structures and what factors
inﬂuenceﬁrms to go hybrid, that is, choose a non-standard form of
contracting.
Two examples give theﬂavor of the importance of institutional
analysis of the sort we study inPart I. Theﬁrst comes from Coase’s
(1974) study of lighthouses, a service that he shows had been repeat-
edly held up as a classic example of a public good. Since the services of
a lighthouse are both non-excludable (the light is visible from any ship
at sea) and non-rivalrous (one ship’s use of a lighthouse’s services does
not diminish other ship’s use), the public good argument is that light-
houses should be provided by the government, because the private
sector would undersupply a much-needed service. Coase showed that
it was possible both theoretically and in practice to have lighthouse
services provided by a non-governmental agency. In order to do
this, however, the government needed to grant and enforce another
property right to lighthouse owners. Governments gave private light-
house owners the right to some of the revenue from ships docking at
nearby ports. This bundling and unbundling of property rights–the
operator of the lighthouse gained the right to certain fees but had
the duty to provide certain services–shows how property is a social
construct and that when the costs of establishing and maintaining
property rights are low enough, many alternative contractual forms
can achieve a desired outcome.
4
4
See van Zandt (1993) and Bertrand (2006) for additional institutional details
about the role of government in supporting the offering of lighthouse services.
28 From Institutions to Economic Outcomes

Our second example comes from Helper and Henderson’s(2014)
comparison of the management practices of General Motors and
Toyota. GM was once the dominantﬁrm in American automobile
manufacturing, with more than 40 percent of the market share.
However, by 2009, GM’s market share fell to 20 percent and it
declared bankruptcy in the midst of theﬁnancial crisis. Scholars and
pundits offered many explanations for GM’s decline, including“high
legacy labor and healthcare costs,”but Helper and Henderson point to
the differences in how the two companies contracted with both their
employees and their suppliers. Their explanation for GM’s decline was
that GM’s management practices were“predicated on a view of work-
ers, suppliers, and even white collar employees as commodities whose
work could be fully controlled by experts through the use of careful
speciﬁcations and the spot market, while Toyota’s practices were
critically dependent on joint problem solving across boundaries of all
kinds, and thus on the existence of strong relational contracts”(Helper
and Henderson,2014: 55). One example of the differences in manage-
ment practices between the twoﬁrms was Toyota’s use of the“andon
cord,”a cord that an assembly line worker could pull once in order
to summon help and a second time to shut down the entire production
line. Giving employees the power to shut down the line required
tremendous trust in them by management, as“shutting down the line
for a popular model could cost $10,000 in lost proﬁts per minute”
(Helper and Henderson,2014: 57). In a relationship organized around
norms of trust and reciprocity, such a mechanism could be very power-
ful. But it could not work in a relationship organized around bullying
and hostility.
Starting in 1984, GM hadﬁrst-hand exposure to Toyota’smanage-
ment practices through NUMMI (New United Motor Manufacturing,
Inc.), a joint venture that Toyota ran at an unproductive (and
mothballed) GM plant. Toyota agreed to rehire all of the former
GM employees, and after instituting its management practices, the
plant quickly became as productive as Toyota’s Japanese plants. GM,
however, was slow to adopt Toyota’s practices. Helper and
Henderson point to two obstacles. First, GM needed to“understand
the nature of the cluster of techniques that drove Japanese success”
(Helper and Henderson,2014: 67). One anecdote of this failure of
inspiration is from a report by a GM employee who was ordered to
“go there [NUMMI] with cameras and take a picture of every square
From Institutions to Economic Outcomes 29

inch. And whatever you take a picture of; I want it to look like that in
our plant. There should be no excuse for why we’re different than
NUMMI, why our quality is lower, why our productivity isn’tashigh,
because you’re going to copy everything you see”(quoted in Helper
and Henderson,2014: 55). The GM manager’sﬁrst inclination was to
copy Toyota technology, but the differentiating factors were the con-
tractual and organizational structures.
GM’s second obstacle to adopting Toyota’s techniques was
switching from an adversarial to a relational contracting framework
with its employees and suppliers. This was hard to do. For example,
the exact circumstances under which the andon cord should be
pulled could not be speciﬁed in a contract. Toyota workers pulled
the andon cord when they saw a problem on the production line and
supervisors interpreted it as a sign of something seriously amiss.
In a less cooperative and trusting relationship, pulling the cord
could be used to avoid work or as a negotiating tactic by workers,
while supervisors could punish the worker who pulled the cord, even
if it was done appropriately (Gibbons and Henderson,2012). GM
ultimately was able to move to a management system like Toyota’s,
but it took many years to make the change, indicating how difﬁcult it
is for one organization to adopt the institutions and norms of
another.
Why can’tefﬁcient production technologies be transferred from
more efﬁcient to less efﬁcientﬁrms? Why can’t citizens in countries
with underperforming economiesdemand that their governments
adopt and implement the rules of their more successful neighbors?
Surely, all else equal,ﬁrms want to produce more efﬁciently and
governments want their citizens to be more prosperous. Our answer
for why persistent differences inperformance exist focuses on the
norms and institutions that governsocial and economic interaction
and, in particular, the costs of changing and maintaining that system
of norms and institutions. InPart I, we begin this analysis by exam-
ining how norms and institutions affect the organization of economic
activity.
30 From Institutions to Economic Outcomes

1Institutions and Property Rights
Introduction and Opening Case: Institutions and Norms
in Yucatán, Mexico
Economic models often assume away the laws of government, the norms
of society, and the structure of organizations, but no economic activity
would occur without a legal, social, and organizational framework.
Laws, norms, and organizations are elements that contribute tosocial
orderand structure individuals’efforts to coordinate, cooperate, and
compete at levels ranging from the family to international trade. This
chapter provides an introduction to institutions, which include laws,
policies, and any other rules devised and enforced by a recognized
authority. Institutions are deﬁned by Douglass North (1990:3)as“the
humanly devised constraints that shape human interaction”and by
Elinor Ostrom (2005:3)as“the prescriptions that humans use to orga-
nize all forms of repetitive and structured interactions.”Institutions,
together with the other elements of a social order, deﬁne property rights,
the set of decisions that individuals can make about resources.
An example from Mexican economic history illustrates the interaction
between institutions, norms, and organizations. During the henequen
boom in Yucatán, the relationship between hacendados and the Maya
workforce took a distinct form, described by American“muckraking”
journalists as a system of debt peonage. While it is not surprising to learn
that indigenous Maya worked in a coercive environment, the speciﬁc
mechanics of the debt peonage contract are hard to explain without
understanding the details of the institutions, norms, and culture of
Yucatán. Henequen, aﬁber extracted from the long leaves of the hene-
quen agave and used to make twine for the McCormick binder, was
Mexico’s most important agricultural export at the time.
1
The number
of acres under henequen cultivation grew from 6,500 to 790,000
1
The information on labor contracting in Yucatán is drawn from Alston, Mattiace,
and Nonnenmacher (2009) and Mattiace and Nonnenmacher (2014).
31

between 1860 and 1916, making Mérida, the state capital, an island of
prosperity in a vast sea of henequen. Henequen plants lived twenty years,
theﬁrst six of which were unproductive, making henequen a long-term
investment. Harvesting, weeding, and planting occurred year-round, and
workers quickly processed the leaves in a rasping mill located on-site.
Many henequen haciendas had an internal trolley system that hauled
workers to theﬁelds and the cut leaves to the rasping mill. Supervisors
assignedﬁeldworkers acres to weed or bundles of leaves to cut as a day’s
task, but workers had the ability to shirk along many margins, including
cutting too many leaves from a single plant, putting too few leaves in
a bundle, or failing to weed properly.
Mexico’s Constitution of 1857 was the law of the land during the
henequen boom. It outlawed slavery, going so far as to free any slave
that stepped foot onto Mexican soil. A worker could not“be com-
pelled to render personal services without due compensation and
without his full consent.”Especially for its time, the enumeration of
rights in the 1857 Constitution was exhaustive. The constitutional
rules were not, however, the rules on the ground. An elite, which
consisted of the thirty most prosperous henequen families (theCasta
Divina[Divine Caste]), ruled the Yucatán. Political power was
closely intertwined with economic power. Maya who were not
attached to a hacienda were subject to a military draft and corvée
service for road building and public works. At the local level, hacen-
dados made rules of their own, enforceable through violence, and
local political bosses supported those rules. Maya had little recourse
to the courts, which the ruling elite controlled.
Two social norms structured labor relations between Maya workers
and hacendados. Theﬁrst was a norm that Maya workers had
a relatively expensive wedding at an early age. This norm seems to
have its roots in Maya culture, but its speciﬁc manifestation during this
period was in the form of a Catholic wedding ofﬁciated by the local
priest. Neither the workers nor their families could afford to pay for the
wedding, so the hacendado for whom they worked lent them the
money. While the hacendado recorded the loans on the books of the
hacienda, in practice, they were never repaid and can be thought of as
gifts from the hacendado to the young couple and their parents. This
brings up the second norm, a norm of reciprocity. Workers recipro-
cated the hacendados’gifts by staying on the hacienda and providing
loyal-like behavior. Some workersﬂed and some paid off their debts,
32 From Institutions to Economic Outcomes

but most were born, worked, and died on the same hacienda.
Hacendados provided additional paternalistic beneﬁts to workers,
including protection from military and work drafts, medical care for
the sick, care for the elderly, and land to plant a garden. Given the
coercive political and social environment that the hacendados them-
selves helped to create, Maya workers often found staying tied to
a hacienda through debt peonage tobe the best of a bad set of choices.
Only by understanding the speciﬁc social, political, and economic
environment can we understand this unique contractual mechanism
of loans with no expectation of repayment. This chapter introduces
some of these concepts, focusing on institutions, but we touch upon
other elements that contribute to creating social order, including
norms, organizations, values, preferences, and beliefs, to show their
effect on economic outcomes.
Institutions
A myriad of rules that can arise in many different ways shape human
behavior. Governments create and enforce some rules, like speeding
laws, while other rules, like the“golden rule,”have their roots in many
ancient religions. Our goal in this section is to provide a classiﬁcation of
rules, distinguishing between rules that are an element of an institution
or a norm. We make this distinction by examining how a rule is made
and enforced. We deﬁne an institution as a rule that recognized entities
purposefully devise and have the recognized right to enforce. Rules
deﬁne what a designated party must, must not, or may do under
a certain set of conditions and assign sanctions for non-compliance.
Rule makers purposefully devise institutions, and the rule maker must
be recognized as having the authority to do so. This authority is usually
achieved through a collective-action process, governed by complemen-
tary institutions and norms. For example, citizens of a country recog-
nize the government’s authority to create laws, and employees of aﬁrm
recognize management’s authority to make operating rules. Finally,
entities, often not the rule maker, are assigned the rights or duties to
monitor conduct and impose sanctions. Additional institutions and
norms also govern the actions of the enforcement entities. For example,
parents are recognized as having the right to punish their children to
enforce household rules, but laws put limits on punishment. The law in
many US states allows parents to use“moderate physical discipline”
Institutions and Property Rights 33

but forbids punishment that would result in“substantial harm”to
a child. Additional rules govern the actions of police, plaintiffs, and
courts.
We distinguish between institutions and norms.
2
A norm consists of
a rule and a pattern of enforcement, both of which arise after repeated
interactions in a path-dependent process. While individuals and orga-
nizations can attempt to shape norms through means such as education
and religion, norms emerge over time. The process can be referred to as
spontaneous order, which is generally used to describe the order that
emerges from individual interactions in the market, any one of which
lacks a centralized motive to create this order. Individuals follow the
rule from an institution or a norm for many of the same reasons.
First, following the rule helps them choose between multiple equilibria,
such as driving on the right or left side of the street. Second, following
or not following the rule can cause internal feelings of satisfaction
or guilt. And, third, other parties provide inducements, either by
rewarding rule-followers or punishing rule-breakers. For institutions,
the rule-making entity may assign another entity the right or duty to
enforce the institution. In contrast, the mechanisms that lead to norm-
following emerge over time.
3
Constitutions, laws, organizational rules,
and contracts are subcategories of institutions. Social norms and
conventions are subcategories of norms. The dividing line between
institutions and norms becomes blurred when institutions codify pre-
existing norms of behavior.
Rules assign rights and place constraints on human behavior by
specifying what a deﬁned set of individuals must, must not, and may
do in certain situations and prescribe penalties for non-compliance.
2
In order to highlight the difference between deliberately constructed institutions
and norms of behavior, we break with the deﬁnitions that categorize both formal
rules and informal norms as institutions (North,1990; Ostrom,2005). Doing so
aligns our deﬁnitions more closely with Wallis (2018b). Hadﬁeld and Weingast
(2012: 473) deﬁne society as being organized under a legal order if“an
identiﬁable entity...deliberately supplies a normative classiﬁcation scheme that
designates some actions as‘wrongful’[that induces actors to] forego wrongful
actions to a signiﬁcant extent.”
3
See Hadﬁeld and Weingast (2013) for examples of laws that are enforced via
distributed means, such as Medieval Iceland, where courts announced penalties
but enforcement occurred through collective punishment. These examplesﬁt into
our deﬁnition of an institution, as the entities enforcing the rule were widely
recognized as having the authority to do so.
34 From Institutions to Economic Outcomes

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

luoksepääsemättömältä. Riise ei tietänyt itsekään, tokko häntä tämä
muutos miellytti vai ei. Harmikseen hän huomasi, ettei tämä
seurapiiri kyennyt antamaan kylliksi arvoa Elisan hyville avuille,
mutta tuntuihan toisaalta Elisan käytöksen herttaisuus häntä
kohtaan kahta kalliimmalta nyt, kun hän huomasi, ettei Elisa sellaista
tarjonnut kenelle hyvänsä.
Irene kuljeskeli huoneet ympäri tietäen olevansa viehättävä
helakanpunaisessa empiiripuvussaan hiukset valloillaan olkapäille
valuen. Hän oli jo kokonaan unhottanut huolehtia sir Reginaldin
kohtalosta kannibaalien parissa ja viihtyi erinomaisen hyvin tätien
häntä hyväillessä ja mairitellessa.
Torvaldin oli sitävastoin varsin ikävä olla. Hän olikin vielä siinä
iässä, jolloin hienona ja vakavana olo käy rasittavaksi. Suuri lohdutus
oli toki se, että sai makeisia maiskutella mielensä mukaan ja vähiin ei
Torvald tyytynytkään, varsinkin kun ei kukaan yrittänytkään
estelemään hänen ahmimistaan.
Elisa keksi Sven Riisessä erinomaisia ominaisuuksia. Hän ei olisi
saattanut kuvaillakaan maisteria seuraelämässä muuten kuin
kömpelöksi ja ikäväksi, Sven Riisellä kun oli niin hiljainen ja ujo
luonto. Mutta kömpelö hän ei suinkaan ollut. Päinvastoin oli hänellä
hyvä kyky saada ihmiset puhelemaan, sillä hän ymmärsi ottaa osaa
heidän harrastuksiinsa. Ja aina oli hänen omissa puheissaan pontta.
Hän näytti niin virkistyneeltä ja oli sellaisena oikein kaunis. Silmät
loistivat ja heleämpi puna oli poskille kohonnut. Tämä oli Elisasta niin
outoa, että hän alkoi ajatella, olisiko maisteri juonut. Mutta hän ei
ollut kertaakaan huomannut maisterin poistuvan yläkerrasta majurin
huoneeseen, missä punssia tarjoiltiin ja korttia lyötiin. Sinne ne

herrat tuon tuostakin katosivat ja palasivat takaisin mikä enemmän,
mikä vähemmän punakkana ja pörhöisenä.
Maisterin posken puna oli ihan toista kuin muitten. Siinä, niin
sanoakseni, ilmeni jotakin eteerillistä, sielukasta.
Tähdet tuikkivat vielä taivaalla, vaan yö alkoi jo valjeta, ennustaen
pian alkavaa aamun sarastusta, kun viimeiset vaunut vihdoin vierivät
Hirvenhovista pois, ja kynttilät siellä sammutettiin.
Kuudes Luku.
Syys vaihtui talveen, päivät lyhenivät, ja joulu läheni. Kun
Hirvenhovissa saatiin tietää, ettei maisteri Riisellä ollut kotia, missä
loma-aikansa viettäisi, pyydettiin hän luonnollisesti sinne jäämään.
Se tuuma kaikkia miellytti.
Majurista oli sitä parempi, kuta suuremman piirin hän sai kootuksi
ympärilleen, Kristianhan viihtyi hyvin tuon hyvänsävyisen nuoren
miehen seurassa, ja Silla-tädin suosiossa hän yhä oli. Elisa, joka oli
huomannut hänen hyvän vaikutuksensa oppilaihinsa, soi mielellään
hänen jäävän. Hän iloitsi siitä itse puolestaankin, sillä hän viihtyi
hyvin Riisen seurassa. Toisinaan olivat he kenenkään häiritsemättä
saaneet puhella kahdenkesken ja Elisasta tuntui ikäänkuin hän näinä
hetkinä olisi oppinut syvällisemmin katsahtamaan elämään. Yhä
suurempaan arvoon nousi hänen silmissään tuo mies, jota hän ensin
oli milt'ei halveksinut. Huomasihan hän hänessä yhä vieläkin yhtä ja
toista omituista, mutta yleensä osasi Elisa ottaa ihmiset oikealta

kannalta, sellaisina kuin he todellakin olivat, eikä sellaisina,
jommoisia heidän pitäisi olla.
Muutamana puoliselkeänä joulukuun päivänä tapaamme Elisan
kotona suuressa valoisassa huoneessa, jonka ikkunat antavat etelään
päin. Huone on hienosti ja aistikkaasti sisustettu, kaikki kalut siinä
mitä huolellisimmin järjestetty.
Elisa katselee ulos odottaen auringon pian hajottavan pilvet.
Varmaan oli päivän silmä pian tuleva näkyviin, sillä Kustaa Aadolfia
odotettiin hetikohta kotiin. Kustaa Aadolf oli veljistä se, jota Elisa
enin rakasti ja hän oli syntynyt elämän päiväpuolella. Sentähden piti
hänen aina asuakin päiväpuolella. Päivyt se hänen silmistäänkin
heetti ja nousi aina Hirvenhovissa paistamaan milloin hän palasi
kotiin.
Pitkään aikaan ei ollut Kustaa Aadolf kotona käynyt, sillä toverit
olivat kilvan tahtoneet omistaa hänet. Viime keväänä oli hän viipynyt
viikon Hirvenhovissa vastahankittua ylioppilaslakkiaan näyttämässä.
Mutta ei hän siellä kauvan viipynyt, iloinen maailma se taas hänet
houkutellen kutsui. Hupaisen oli hän viettänyt kesän. Elisalle oli tuon
tuostakin päivän vilahduksina saapunut pieniä kirjeitä, milloin
huokuen raittiita merituulahduksia, milloin kuvaillen nuoren,
haaveellisen ihmissydämen kesäisiä unelmia. Marstrandista oli hän
oitis lähtenyt Upsalaan alkamaan ensimmäistä opintokauttansa. Eivät
ne opinnot paljoakaan häntä painaneet ja ylioppilaselämä tarjosi niin
paljon uutta ja huvittavaa. Kirjeet, joissa hän ei milloinkaan mitään
salannut, huolestuttivat ensimmältä Elisaa, mutta lopulta hän
lohduttausi ajatellen, että Kustaa Aadolfin laisella nuorella miehellä
pitänee olla aikansa hukkakauran kylvöönkin. Niin kauvan kun hän

piti totuudesta kiinni ja vilpittömän suoraan kertoeli kaikesta, ei ollut
aihetta pelkoon.
Kuitenkin tuotti Elisalle huolen aihetta Kustaa Aadolfin viimeinen
kirje, jossa hän ilmoitti tulostaan. Kieli ei ollut siinä niin selväsanaista
kuin edellisissä, muun muassa oli siinä lause, jota ei Elisa ensinkään
käsittänyt: — — — "Minulla on uusi kokemus, suuri ja rikas, joka
tulee luomaan uudeksi koko vastaisen elämäni. Haluan hartaasti
puhella siitä sinun kanssasi, vaan tällä kertaa on sydämeni niin
täynnä, ett'en saata enempää kirjoittaa."
"Mitä hän oikein ajatellee", mietti Elisa itsekseen ikkunan luona
käännellen kukka-astioita, jotta lehdet saisivat vapaamman tilan.
"Lieneekö jo joku paremmalla oikeudella omistanut hänen
luottamuksensa ja rakkautensa? Suuria Elisa siltä nuorelta
tuntemattomalta tytöltä vaatisi. Kenpä voisikaan olla kylliksi hyvä
hänen jalolle, iloiselle veljelleen!"
Kustaa Aadolf! Suotta ei hän ollut saanut sankarikuninkaan nimeä,
hänessä oli paljon sankaruutta ja kerran hänestä oli tuleva suuri ja
etevä mies. Sen Elisa tuolle tuntemattomalle kertoisi. Mutta entä jos
se ei ymmärtäisi häntä? Elisan sydäntä ahdisti ja hän tunsi
jonkunlaista vastenmielisyyttä ajatellessaan tuota mielikuvituksensa
luomaa nuorta tyttöä, joka kenties kyllä todellisuudessakin saattoi
olla olemassa.
Mutta samassa päivän kilo halkasi pilvet ja valaisi häikäisevästi
nuorta lunta. Ja ulkoa metsästä alkoi kuulua kulkusten kilinää. Hyvä
enne!
Elisa riensi vihurina ulos lausumaan veljeänsä tervetulleeksi. Lumi
jäähdytti jalkoja ja puku ei kylliksi suojellut raittiin talvisään kylmältä,

mutta vähätpä siitä! Pian saapui hän reelle ja hypähti yhdellä
harppauksella veljensä viereen istumaan. Kustaa Aadolf tervehti
häntä vanhastaan tutulla veitikkamaisella riemulla. Pihalla olivat
Irene ja Torvald vastassa, jotta kuorma oli vallan täyteen ahdattuna,
kun hevonen viimein seisautettiin kodin oven eteen. Etehisessä oli
Kristian vastassa. Siihen siskot sitten pysähtyivät pakinoimaan,
kunnes jyskyvä koputus salin ovelle ilmaisi, että majuri siellä sisällä
vartoi vuoroansa, eikä jaksanut enempää odottaa. Majuri oli siihen
määrään kylmänarka, ettei tohtinut liikkua etehisessä ilman
päällystakkia ja lakkia eikä uskaltanut istua tuolille, missä oli hatara
rottinkiselkämys. Avainreiät hän tukki pumpulitulpilla.
"Joudu jo saliin, isä odottaa", kehoitti Elisa, ja Kustaa Aadolf lähti
temmasten kuin mikäkin vallaton koulupoika ohimennessään tulpan
avaimenreiästä.
"Huh, täällähän vetää, etkö tunne, isä?" kysyi hän hetken perästä.
"Vetää? Mistä vetää? Sulje paikalla!" huudahti majuri kiihkeästi.
"Avainreikä on tukkimatonna", sanoi Kustaa Aadolf, näyttäen
puuvillatulppaa kädessään. "Pane se kohta paikalleen, veitikka! Aina
sinä olet laisesi", sanoi majuri suopeasti nauraen pojan pilanteolle.
Hän ei milloinkaan välittänyt isällisestä arvostaan ja salli mielellään,
että hänen kustannuksellansa toisinaan hiukan kujeiltiin.
Vasta kun perheen jäsenet hyvää yötä sanottuaan erosivat ja Elisa
ja Kustaa Aadolf ikäänkuin äänettömän sopimuksen mukaan jäivät
kahdenkesken saliin, sai Elisa tilaisuutta kysyä veljeltään jotakin
hänen viimeisen omituisen kirjeensä johdosta.

"Minua aavistuttaa, että olet saanut uuden rakkauden, ja ettei
minun lempeni nyt enää merkitse mitään", sanoi hän.
"Oikein arvasit, olen todellakin löytänyt uuden rakkauden, mutta
sinä et siltä jää syrjään."
Näin puhuen Kustaa Aadolf silmäsi Elisaan ja entistään
kirkkaammaksi ja lämpöisemmäksi kävi hänen katseensa. Elisa sitä
toki ei kirkastanut, vaan se toinen, uuden rakkauden tuntematon
esine; sen Elisa surulla huomasi.
"Mikä on tytön nimi?" kysyi hän.
"Tytön? Eihän ole mistään tytöstä puhe."
"Eikö?"
Elisa hämmentyi:
"Mutta mitä sitten kaikella tällä tarkoitat? Sano toki suoraan! —
Miksi saatat minut tällaiseen jännitystilaan?"
"Olen saanut rauhan Jumalassa, olen oppinut tuntemaan
Vapahtajani Jesuksen Kristuksen ja Häntä rakastamaan", vastasi
Kustaa Aadolf juhlallisesti ja näytti riemuitsevan siitä, että sai tehdä
näin selvän tunnustuksen.
Elisan mieli keveni, mutta samalla hän tunsi itsensä noloksi. Pois
haipui se uusi ja ihmeellinen, joka äsken oli häntä peloittanut, mutta
samalla myös tenhonut, se, joka tulisi luomaan uudeksi koko Kustaa
Aadolfin elämän.

Mutta taas kohdatessaan Kustaa Aadolfin kirkkaan vilpittömän
katseen, huomasi hän, että siinä sittekin säteili jotakin uutta, jotakin
kieltämättä todellista.
"Miten se tapahtui?" kysyi hän vasten tahtoansa kylmänsävyisellä
äänellä.
"Kerran sattumalta — ei suinkaan, vaan Jumalan Hengen
vaikutuksesta, vaikk'en sitä silloin oivaltanut — menin kirkkoon ja
siellä kuulin saarnan, joka iski sydämeeni sellaisella voimalla, ett'en
senjälkeen saanut lepoa missään, ennenkuin pääsin rauhaan
Jumalassa. Elisa, onko sinulla rauha Jumalassa?"
"En ainakaan ole kapinassa Häntä vastaan."
"Mutta rakastatko Häntä?"
"Kunnioitan Häntä ja pyrin paraimpani mukaan tekemään, mitä
Hän tahtoo."
"Mutta se ei riitä? Sinun pitää oppia rakastamaan Häntä. Sinun
pitää tulla Hänen omakseen, ja Hänen sinun omaksesi."
"En hyväksy uskonnon ja pyhien asiain alentamista
jokapäiväisiksi."
"Jos me rakastamalla Jumalaa alennamme Hänet jokapäiväiseksi,
niin luulen tämäntapaisen alentamisen olevan Jumalalle hyvin
mieleen", sanoi Kustaa Aadolf vakuuttavalla äänellä.
Elisa ei siihen vastannut mitään, mutta hänen mielessään tuntui
niin tukalalta. Hän ajatteli kaikkia niitä hengellisiä, joiden pariin hän
oli elämässään sattunut. Muita epämiellyttävämmiltä he hänestä

tuntuivat, lienevätkö sitte todellakin muita huonompia, vai vaatiko
hän heiltä enemmän. Seurakunnan rovasti oli jäykistynyt korkea-
kirkollisuuden kaavoihin siihen määrään, ettei voinut erottaa kirkkoa
Jumalasta. Hänen mielestään tuotti lahkolaisuus seurakunnalle
suurempia vaurioita kuin juoppous ja julkeat paheet. Eikä hän
seurakuntalaisiltaan paljon muuta vaatinutkaan, kuin että he
säännöllisesti kävivät kirkossa pappiaan kuuntelemassa.
Komministeri oli hyväntahtoinen, mutta varsin heikko mies,
ihmispelon orja. "Mitä sanonevat ihmiset?" siinä se, mitä hän
toimiessaan aina ensi sijassa ajatteli, ja sentähden ei hänellä
ollutkaan mitään voimaa. Nämä molemmat papit koettivat kyllä
näennäisesti säilyttää sopua, mutta siitä huolimatta tiesi jok'ainoa
seurakuntalainen, miten työläs heidän itse teossa oli sopia yhteen.
Vielä vähemmän miellyttivät vapaakirkolliset Elisaa. Hän oli
kuunnellut useita heidän saarnaajiansa. Joku heistä oli hänen
mielestään ollut kyllä hyvä, mutta yleensä piti hän heitä
jonkunlaisina hengellisinä matkasaksoina, jotka kilvan kaupustelivat
pelastusta polkuhinnasta. Sellainenko Kustaa Aadolfistakin tulisi?
"Oletko pahoillasi minun mieleni muutoksesta?" kysyi Kustaa
Aadolf.
"Pelkään, että tulet joutumaan sairaanloiselle suunnalle sinä, joka
näihin asti olet ollut niin terve ja luonteva", vastasi Elisa.
"Perin sairas olen ollut, vaikka itse tietämättäni", sanoi Kustaa
Adolf. "Vasta nyt olen terve." Elisaan ei hänen innostuksensa
tarttunut. "Luulen, että ihmiset usein käsittävät pelastuksen liian
pintapuolisesti", sanoi hän. "On saarnaajia, jotka sanelevat edeltä
jonkun rukouskaavan syntien anteeksisaamisesta; ken sitte osaa

lukea laverrella samat sanat hänen jälkeensä, se on jo saanut kylliksi
sekä ajan että iankaikkisuuden varalle."
"He eivät tarkoita yksin huulten tunnustusta, sydämen täytyy olla
mukana", puolusteli Kustaa Aadolf.
"Mutta monet saattavat ymmärtää heidän tarkoituksensa väärin,
sen olen huomannut, ja joutuvat siten itsensäpettämisen vaaralliseen
tilaan", sanoi Elisa.
"Minä puolestani en usko olevani siinä tilassa", vastasi veli.
"Ja jos siinä olisitkin, niin toivon, että siitä pian pääset. Älä suutu
minuun, rakkaimpani, mutta olen levoton sinun puolestasi, sillä minä
en paljon luota uskonnolliseen innostukseen."
"Sinä et ymmärrä erottaa innostusta intoilemisesta. Jälkimmäinen
johtaa usein harhaan, mutta innostus on voimaa", vastasi Kustaa
Aadolf.
Elisa katsoi hellästi häneen. Häntä vaivasi tämä keskustelu
sentähden, että se ilmaisi erimielisyyttä heidän välillään. Eikä hän
enää jaksanut sietää tätä syvää vakavuutta, vaikkakin hän itse oli
vakaamielinen luonne.
"Kunpa ei vaan", sanoi Elisa, yrittäen laskea leikkiä, "intoilusi
johtaisi sellaisiin hullutuksiin, joita muuan kuleksiva saarnaaja täällä
kesällä jakeli. Hänelle oli muka ylhäältä ilmoitettu, että maailman
pitäisi loppuman määrättynä päivänä, muistaakseni oli se heinäkuun
27:tenä. Kansa hätääntyi. Toiset olivat menehtyä pelosta, toiset
heittivät kaikki askareet sikseen, sillä mitä hyödytti enää työnteko,
kun lopunaika niin likellä oli. Jotkut taas joutuivat sairaloiseen

hurmaustilaan ja asettuivat odottamaan Kristuksen tuloa. Tällaisiin
houreihin voi se lopulta viedä."
"Voi kyllä, jos unhotamme Jesuksen sanat: siitä päivästä ja
hetkestä ei tiedä kukaan, ei enkelitkään, vaan ainoastaan Isäni, joka
on taivaassa", vastasi Kustaa Aadolf ja kietoen käsivartensa sisaren
kaulaan hän lisäsi: "Minua surettaa, ettemme tässä asiassa täysin
ymmärrä toisiamme."
Elisa suuteli veljeään. Hän ei ollut milloinkaan intoisa hellyyden
osoituksissaan, eikä hän tuhlaillut niitä kellenkään, mutta he olivat
aina sydämellisiä ja luotettavia.
"Tunnen itseni hiukan pettyneeksi, veikko", sanoi hän. "Olen
uneksinut sinusta niin suurta, ajatellut, että sinusta sankari sukeuisi."
"Ja senkö estäisi se, että olen vannonut uskollisuutta
Voitonruhtinaalle", vastasi Kustaa Aadolf silmät hehkuen. Oi, miten
olisikaan Elisa iloinnut, jos tuo innostus olisi kohdistunut johonkin
suurempaan ja arvokkaampaan kuin herännäisyyteen, jota kaikki
halveksivat.
Seitsemäs Luku.
Muutamana iltana Kustaa Aadolfin kotiintulon jälkeen tapaamme
ihmeeksemme majurin yksin huoneessaan "patienssia" panemassa.
Tavallisesti hän tähän aikaan päivästä oleskeli omaistensa piirissä,
joko heidän kanssaan vhistiä pelaten tai itsekseen "diplomaattia"
asetellen.

Ulkoa väliköstä kuului askeleita. Majuri kuunteli arasti kuin lapsi,
joka pelkää tulla yllätetyksi luvattomissa töissä. Tulija olikin vaan
Kristian. "Vai sinäkö se olit, poikaseni", sanoi hän. "Tule katsomaan,
miten diplomaattini sujuu!"
"Miksi istut täällä, isä, etkä kuten tavallisesti yläkerrassa?" kysyi
Kristian istua lojahtaen mukavasti sohvan nurkkaan, josta ei
ainakaan ensi hopussa näyttänyt aikovan nousta.
Majuri kääntyi hyvälle tuulelle.
"Aina uusi hempeämpi, ehkä entinen parempi", vastasi hän
vältellen.
Hän nähtävästi ei halunnut ilmaista oikeata syytä.
"Luulenpa, isä, että sinulla yleensä ei ole helppo taipua
uudistuksiin", vastasi Kristian. "Korttia esimerkiksi lyöt aina samaan
vanhaan tapaasi. Tätä diplomaattiakin olet asetellut vuodet umpeen
ainakin niin kauvan kun minulla on ollut ilo tuntea sinut."
Majuri ei vastannut mitään. Juuri nyt oli diplomaatti joutunut niin
jännittävään sekasotkuun. Kristian puhaltaa pölähytti ensin
muutamia sankkoja savukiemuroita sikaristaan ja alensihe sitte
antamaan muutamia neuvoja, jotka majuri ensin hylkäsi, mutta
lopulta hyväksyi. Saattaisi sitä neuvomattakin harrastaa!
"Kumma mies tuo Kustaa Aadolf, joka on saanut päähänsä, että
kaikki on syntiä", sanoi Kristian hetken kuluttua.
Majuri kohotti silmänsä korteista. Tuota hänkin oli ajatellut,
vaikk'ei ollut lausutuksi saanut. "Vai niin, sinustakin?" kysyi hän ja

lisäsi ikäänkuin menettelynsä selitykseksi: "Katsos, totta puhuen,
istun minäkin juuri siitä syystä korttineni täällä."
"Sen heti ymmärsin. Onko Kustaa Aadolf kortinlyöntiisikin
kajonnut?"
"Onpa niinkin; hän väittää, että kortit ovat olleet kiroukseksi
monelle, senvuoksi muka ei niihin pitäisi koskeakkaan. Patienssin
panoa hän sanoo ajanmurhaksi. Noh, mikä vika siinäkin nyt olisi,
milläpä muuten tässä pitkät talvi-iltansa kuluttaisi?"
"Ja hänen mieltään noudattaen sinä siis täällä panet patienssiasi
kaikessa salaisuudessa", sanoi Kristian naurahtaen.
"Niin", puolustihe majuri, "en tahdo kiusata häntä. Täten ei
tarvitse hänen nähdä korttejani. Mutta minä puolestani en saata
patienssiani sikseen heittää."
"Kas mitä?" huudahti Kristian vilkkaasti nähdessään pullon
lasineen pistäjään esiin muun tavaran seasta pienellä sohvan
sivuisella pöydällä. "Punssiako sinulla on näin ihan arkipäivä-iltana?"
"Niin, ymmärräthän että täällä on outoa ja yksitoikkoista istua
tähän aikaan päivästä. Jotakin pitää tehdä täällä kotiutuakseen",
puolusteli majuri yhä.
Ja täysin tyyntyi ukko, kun Kristian paheksimisen asemasta täytti
itselleen lasin ja alkoi hyvillä mielin maistella.
"Minullekin vähän!" pyysi hän.
Siinä he sitte maistelivat kahden, mutta majurin mieli vaan ei
ottanut oikein elpyäkseen.

"Kustaa Aadolf hokee, että pitää sieluansa ajatella", sanoi hän.
"Minusta se ei ainakaan ole suuren ajattelemisen arvoinen",
vastasi
Kristian.
"Niinpä kyllä, raukkoja olemme kaikki, mutta kullakin meistä on
sittekin sielu, jonka Jumala pitää kallisarvoisena, väittää Kustaa
Aadolf."
"Kuolinhetkellä kerkiää sitten kyllä sieluansa ajatella", arveli
Kristian.
"Hanninkylän Ingalla ei ainakaan ollut aikaa siihen. Elukoissa
pyörivät hänen ajatuksensa vielä viimeisessä hengenvedossakin",
sanoi majuri. Hänen mielensä oli hetkeksi painunut kuloon, mutta
pian hän lohduttaihe taas: "Sanoohan Kustaa Aadolf, että Jumala on
armollinen ja laupias eikä tee meille meidän tekojemme jälkeen;
saaneehan siis hiukan oman mielensäkin mukaan menetellä, vai
kuinka luulet? Sillä, missä synti on suureksi tuttu, siinä on armo
ylenpalttiseksi tuttu, niin on Kustaa Aadolf itse sanonut."
"Ja, missä armo on ylenpalttiseksi tunnettu, siinä on synti ylen
suuri, siltä ainakin näyttää", virkkoi Kristian kuivasti.
"Mitä sanoitkaan? Eipä kuulunut hullummalta puheesi. Sinulla on
älyä, Kristian. Äly kuuluu meillä sukuun, äly ja luuvalo. Sinä sait
osaksesi älyn, minä luuvalon. Mutta pahalta kuului kaikissa
tapauksissa se, minkä sanoit. Saatanallakin, näet, oli älyä."
"Hänen vertaisekseen toki en vielä ole tullut, en älyssä enkä
ilkeydessä", vastasi Kristian rauhoittaen.

"Etkä tulekkaan. Sinun pitää päästä Kustaa Aadolfin kannalle ja
niin minäkin. Hänen asiansa ovat kyllä paremmasti asetetut kuin
meidän. Mutta työlästä se on, kun täytyy luopua niin paljosta,
kaikesta mikä huvittaa, ja mihinpäs sitä sitten osaa ryhtyä?"
"Niin, sanohan muuta!"
Samassa tuli Kustaa Aadolf huoneeseen. Kristian katsahti häneen
naurettavan surullisesti:
"Tässä näet, miten käy, kun alotat puhdistamalla tynnyriä
ulkopuolelta.
Muuta ensin sydämemme ennenkuin huvejamme tuomitset!"
Kahdeksas Luku.
Sunnuntaina Kustaa Aadolf halusi ajaa kirkkoon. Elisa, Irene ja
maisteri lähtivät mukaan. Viimemainittua tämä matka erittäinkin
ilahutti. Ani harvoin Hirvenhovin haltijat kirkossa kävivät, eikä heidän
juohtunut mieleen tiedustellakaan, haluaisiko kukaan sinne. Maisteri
taas ei tahtonut pyytää hevosta itseään varten ja jalan kuljettavaksi
oli matka liian pitkä. Kerran oli hän kyllä tehnyt tämän, mutta ei
mielinyt uudelleen yrittää.
Päivä oli kirkas ja keli erinomaisen hyvä. Ajettiin isossa
kuomureessä. Irene oli haltijoissaan. Kas vaan, kun sai istua
etuistuimella Elisan vieressä, kuten täysi-ikäinen neiti ainakin; tuossa
vastapäätä istui Kustaa Aadolf vilkkaasti jutellen ja leikkiä lasketellen,

ja hänen vieressään maisteri, jolle voi vähän kiemailla; se vasta
jotakin oli!
Ilma oli raitis näin aamusella. Aurinko valaisi kimallellen harmaista
metsää. Hevoset juoksivat tasaista ravia ja kulkuset kilahtelivat
samassa tahdissa. Hyvissä ajoin oli matkalle lähdetty.
Vilkkaasti keskustellen kului aika hupaisasti reessä. Maisterikin
alussa oli virkeällä tuulella, mutta matkan joutuessa hän vähitellen
herkesi puhumasta. Elisa huomasi tämän ja katsahti tavan takaa
kysyvästi häneen saadakseen selville syyn muutokseen. Silloin yritti
maisteri taas tekeytyä iloiseksi, mutta onnistumatta. Mikä hänen oli?
"Maisteri, ette varmaankaan siedä ajella selkä edellä", sanoi Elisa
yht'äkkiä nousten seisalleen reessä. "Vaihtakaamme paikkaa!"
"Emme mitenkään, voinhan nousta kuskipenkille", vastasi maisteri
hienon punan kohotessa kalpeille kasvoille.
"Ei se käy päinsä, siinä on kylmä istua ja te olette jo ennestään
vilustunut, sen päätän eilisestä yskästänne", sanoi Elisa.
"Vaihtakaamme nyt vaan! Irenekään ei siedä ajella selkä edellä,
mutta minä kyllä. Istun siinä yhtä hyvästi kuin tässä, sen takaan
teille."
Näin Elisa yhä pyysi ja koetti saada maisteria taipumaan,
nähtävästi oli hän päättänyt saada tahtonsa läpi. Kustaa Aadolf
kannatti häntä. Sven Riise olikin siihen määrään sairas, ettei voinut
heitä vastustaa, ja tuskin olisi hän jaksanut kuskipenkille siirtyäkään.
Mutta kyllä tuntui nöyryyttävältä tuo paikan muutto! Ruumiillinen
heikkous oli Riisellä raskaana ristinä, sen tunsi hän tällä hetkellä vielä

katkerammin kuin jättäessään opinuransa puolitiehen. Se ei ollut
sääliä, jota hän halusi nähdä Elisan katseessa!
Kustaa Aadolf oli iltapäiväksi kuulututtanut hartaushetken
Hirvenhovissa vietettäväksi. Alakerran salissa oli sitä varten tehty
tilaa, sinne oli kannettu penkkejä ja tuoleja.
"En tiedä, tokko voin kuulemaankaan mennä, poika saattaisi
puheissaan sekaantua", arveli majuri ja maistoi viiniä hermojensa
rauhoittamiseksi.
Silla-täti oli yhtä levoton, mutta hän nautti bromkaaliumia
rauhansa palauttamiseksi.
Kristian oli etupäässä hyvin utelias, mutta tavallaan asiaan
innostunutkin. Hän vaan naureskeli muitten hätää.
"Entä mitä, jos sekaantuisikin", sanoi hän. "Kotiväelleenhän hän
vain puhuu, joka kyllä suo anteeksi, ja muutamalle talonpojalle.
Mitäpä tuosta sitten!"
Mutta kun määräajan lähetessä sali tuli täyteen ihmisiä, joiden
kasvoissa kuvastui sekä hartaus että utelias vartomus, alkoi viimein
Kristianinkin sydän sykähdellä veljen puolesta. Hyvä vaan, ettei hän,
Kristian, ollut koonnut näitä ihmisiä heille puhuakseen. Miksikä ne
noin joukolla tulivatkin? Uteliaisuudesta kai. Entäpä nyt, jos Kustaa
Aadolf ei suoriutuisikaan! Hän oli vielä nuori, eikä ollut milloinkaan
ennen julkisesti puhunut. Ja Kristian nousi lähteäkseen omalla
tavallaan veljeänsä rohkaisemaan. Kuvailkoon noita kuuntelijoitaan
vaan elottomiksi puunukeiksi!

Mutta tultuaan Kustaa Aadolfin huoneeseen tapasi hän hänet
polvillaan.
Kristian sulki kiireisesti oven pitäen neuvonsa omana hyvänään.
Kustaa
Aadolfilla näytti olevan muullaisia rohkaistuskeinoja.
Jos nuoren ylioppilaan omaiset olisivat aavistaneet, millä mielellä
hän tässä nyt polvistui Herransa eteen, niin varmaan olisivat he
hänen puolestaan vielä enemmän huolehtineet. Kustaa Aadolf sai
syvästi kokea, ett'ei Jumalan aseena toimiminen ollut mikään helppo
asia, eikä suinkaan tuota pelkkää ilon tunnetta. Jumala tarttuu
kovasti kiinni, taivuttaa polvistumaan ja herättää ihmisen
huomaamaan oman kykenemättömyytensä, sekä suuren
edesvastauksensa.
Kello löi jo kuusi ja Kustaa Aadolf nousi rukoilemasta.
"Nyt, Herra", huoahti hän, "älä hylkää minua".
Senjälkeen astui hän valaistuun saliin. Pöydän ääreen asetuttuaan
hän kalpeni, sillä hän tunsi kaikkien silmät itseensä kiinnitettyinä.
Syvän avuttomuutensa tunnossa sulki hän silmänsä ja alkoi ääneen
rukoilla ilmi, mitä sydämen pohjassa liikkui. Ja apua tuli. Milloinkaan
ennen ei hän ollut uskon silmin niin ilmi elävänä nähnyt rakasta
Mestariansa kuin tällä hetkellä. Hän ei itse ollut uhkarohkeana tähän
toimeen tunkeutunut, vaan tiesi tässä seuranneensa Jumalan
Hengen johdatusta, ja se tietoisuus tuotti hänelle paljon voimaa.
Ainoastaan yhtä hän puhui, mutta se oli suurinta, mistä ikänänsä
saattoi puhua, Jumalan rakkaudesta ilmenneenä Jesuksessa
Kristuksessa. Hänen puheensa uhkui nuoruuden intoa sekä rakkautta
Jumalaan ja ihmisiin. Kaikki kuuntelivat hartaina. Esitelmä oli vapaa
vaikutuksen tavoittelemisesta ja tunki sellaisena harvinaisen syvästi

ihmisten sydämiin. Puhtaaksi totuudeksi sen tunsi jokainen. Saarna
ei ollut pitkä, aamen tuli ihan äkkiarvaamatta. Lopuksi tahtoi
jokainen tervehtiä Kustaa Aadolfia. Monet karkeat kädet puristivat
hänen kättään, ja kiitollisuuden kyynel kiilsi monen silmissä.
Majurikin oli liikutettu, mutta samalla ylen ylpeä pojastaan.
"Rakas poikani", sanoi hän sulkien Kustaa Aadolfin syliinsä, "sinä
olet ensi luokan kaunopuhujia, voit yletä vaikka piispaksi, jos tahdot.
Tästä saarnasta koituu minullekin hyvää varmaan koko vuodeksi."
"Kiire sinulla olikin", arveli Kristian, "sanat ihan luiskahtaen
huuliltasi liukuivat. Jos vaan olisit hiukan vielä jatkanut, niin olisit
kohta minutkin kääntänyt."
"Ja niin kaunis olit, innostus se sinua niin somisti", sanoi Silla-täti
päätään pudistaen.
"Sinua sietäisin minäkin kuunnella, sinä osaat lyhyeen saarnata",
sanoi
Torvald.
"Minä ymmärsin jok'ainoan sanan", sanoi Irene ja läheni
hyväilemään veljeänsä.
Kustaa Aadolf kumartui häntä suutelemaan. Irenen arvostelu oli
hänestä paras.
Elisa oli ääneti. Kustaa Aadolfia kuunnellessaan oli hänestä
tuntunut ikäänkuin olisi veli äkkiä noussut kirkastetuille ylängöille,
jonne hän ei voinut häntä seurata. Se rakkaus, joka Kustaa Aadolfia
elähytti, oli Elisalle vieras. Mutta silti ei tarvinnut heidän loittoutua

toisistaan enemmän, kuin minkä välttämättömyys vaati. Sydämen
osanotolla hän tästä lähtienkin tulisi seuraamaan veljensä vaiheita.
"Miten ihmeelliseltä tuntuneekaan saada noin julki puhua
sydämensä kyllyyden", sanoi hän veljelleen senjälkeen, kun muut
olivat hajautuneet kukin taholleen, ja he molemmat sekä maisteri
Riise olivat jääneet kolmisin saliin.
"Niin, se on suurta", sanoi Kustaa Aadolf silmät säteillen. "Ja
ihaninta kaikista on tuntea itsensä Jumalan aseeksi. Tunnen itseni
tämän jälkeen ihan toisellaiseksi kuin ennen, niin kummalta kuin tuo
ehkä kuuluneekin. On ikäänkuin olisivat huuleni pyhitetyt sen
sulosanoman kautta, jonka ne äsken saivat julistaa. Ja
kaksinkertaiseksi kasvaa syntieni kuorma, jos tästä lähtien tahraan
pyhitetyt huuleni kovilla sanoilla, panetuksilla ja valheella."
"Ihanata on olla Jumalan mies", sanoi Sven Riise. Kustaa Aadolf
kääntyi äkkiä.
"Te olette?" kysähti hän sydämellisesti. "Sen jo ensi näkemältä
oivalsin. Olkaamme veljekset!"
Ja lujasti kättä lyöden he veljeytyivät. Kapea ja hieno oli Sven
Riisen käsi, Kustaa Aadolfin voimakas ja miehevä. Elisa seisoi
vieressä iloiten tästä liitosta.
On olemassa ystävyysliittoja, jotka Jumala on taivaassa
suunnitellut jo aikoja ennen kuin ne maan päällä rakennetaan.
Sellaiset ovat aina siunaukseksi ja kasvattavat hengellistä voimaa.
Niin tämäkin.

Joulu joutui Hirvenhoviin, vietettiin siellä rauhassa ja vieri taas
ohitse. Uudet vaikutukset eivät synnyttäneet mitään hajaannusta
perheessä. Tosin sekä majuri että Kristian toisinaan tuskautuivat,
kun Kustaa Aadolf muka tungeksi liian syvälle heidän sisimpäänsä,
mutta he rakastivat häntä niin paljon, etteivät voineet hänelle
suuttua. Mutta Kustaa Aadolfin lähtiessä Upsalaan tehtiin jäähyväiset
entistään tyynemmin mielin.
Elisa sitävastoin tunsi tyhjyyttä. Enemmän kuin ennen ikävöi hän
rakkahinta veljeään, varsinkin painoi häntä se seikka, että tämä lähti
matkaan ennenkuin hän, Elisa, ennätti perinpohjaisemmin tutustua
tuohon uuteen ainekseen veikon olennossa.
Sven Riise seisoi hänen vieressään pihamaalla katsellen yhä
etäämmälle kiitelevää rekeä.
"Teidän veljenne kulkee valoisaa tulevaisuutta kohti", sanoi hän.
"Olen aina mielessäni kuvitellut, että Kustaa Aadolfista tulisi joku
suuruus", vastasi Elisa.
"Suuruuden unelmat ovat vaarallisia", sanoi Sven Riise kaiholla
ajatellen, miten hänkin ennen oli tuntenut ja vieläkin tunsi sekä
halua että voimia hoitamaan jotakin suurempaa kutsumusta kuin
missä nyt toimi.
"Mutta suurta on jo nuorella iällään antautua Jumalan valtakunnan
palvelukseen", lisäsi hän Kustaa Aadolfia ajatellen.
"Niin, siinä toimessa ei saa kunniasijoja tavoitella", sanoi Elisa.
"Siinä saa tulla kaikkien palvelijaksi. Minun mielestäni on kaikkien
suurinta saada tunnustaa uskonsa julki suuren kansanjoukon edessä,

ja sen saa hän tehdä."
Sven Riiseä masensi hänen syrjäinen asemansa ja itse
tietämättään hän näillä sanoilla ilmaisi salatun kaihonsa. Ja Elisa
ymmärsi hänet niin hyvin; käsitti vasta nyt hänen vastoinkäymisensä
kaikessa laajuudessaan. Syvimmällä sydämen myötätuntoisuudella
oli hän ottanut vaarin, miten maisteri nöyrästi alistuen kantoi
murheensa taakkaa, kantoi nurkumatta ja niitä kadehtimatta, joiden
elämän uran kohtalo oli johtanut suurempaan menestykseen.
Hän oli ensin otaksunut Sven Riisen jokapäiväiseksi pikkusieluksi,
joka varsin hyvin viihtyi vaatimattomissa olosuhteissaan, mutta nyt
hän ymmärsi, että tämä tyytyväisyys oli taistelemalla saavutettua ja
niin täysin omaksuttua, että sen olisi luullut kuuluvan hänen
luonteeseensa. Hiljaisuudessa taistelevana ja voittavana sankarina
tuntui hän Elisasta tällä hetkellä vielä suuremmalta kuin Kustaa
Aadolf nuoruutensa innossa ja voimassa. Sven Riisen elämäntehtävä
ei voinut olla sen vähäpätöisempi kuin Kustaa Aadolfinkaan, se
seikka Elisalle varmenemistaan varmeni.
"Toinen puhuu suurelle joukolle, mutta osuu ehkä vaan yhteen tai
harvaan sydämeen", sanoi hän, "toinen taas elää hiljaista elämäänsä
harvalukuisen joukon kesken, mutta voittaa ehkä puolet heistä".
Hän oli puhunut harvaan ja aatoksiinsa syventyneenä, kuten
itsekseen.
Sellaista puhetta ei olisi Riise milloinkaan uskonut Elisan huulilta
kuulevansa, sentähden tuntuikin hänestä jok'ainoa sana kuin hengen
vaikuttamalta. Lohdutuksena ylhäältä hän ne vastaanotti ja
sydämeensä kätki. Niin, totta; olihan vähä työ Jumalan valtakunnan

edistämiseksi sen arvoinen kuin suurempikin. Sydämen
uskollisuudesta riippuu kaikki.
Sven Riise tyytyi antamaan kynttilänsä palaa sillä paikalla, mihin
Jumala oli hänet asettanut, sillä se voisi puhaltua sammuksiin hänen
turhaan tavoitellessaan parempia asemia.
Yhdeksäs Luku.
Talvi tuli, talven kuluttua kevät, kevään jälkeen kesä, ja kesän
mukana Kustaa Aadolf. Sven Riise oli yhä vieläkin Hirvenhovissa.
Torvaldin ja Irenen piti kesälläkin lukea jonkun hetken päivässä. Elisa
oli sen niin järjestänyt selittäen, että lapsille olisi vahingollista kulkea
jouten pitkin päivää. Varsinaisen syynsä hän salasi, sitä eivät saaneet
muutkaan aavistaa, saati maisteri itse. Elisa oli oppinut
ymmärtämään häntä yhä paremmin ja tiesi, ett'ei hän suostuisi
jäämään Hirvenhoviin koko kesäksi vähemmällä, kuin että saisi olla
heille hyödyksi jossakin. Ja miksikä hän lähtisi Hirvenhovin
terveellisiltä, puhdasilmaisilta metsämailta, ennenkuin voimistuisi
siihen määrään, että jaksaisi täydellä tarmolla ryhtyä puolitiehen
heitettyihin lukuihinsa uudelleen.
Elisa ja Sven Riise iloitsivat yhdessä Kustaa Aadolfin kotiintuloa
odotellen. Pitkinä talvikuukausina olivat he usein keskenänsä hänestä
haastelleet, ja niin tuli Kustaa Aadolf vähitellen solmeamaan vahvan
yhdyssiteen heidän välilleen. Elisa kertoi mielellään Sven Riiselle,
millainen Kustaa Aadolf ennen oli ollut, ennen tuota perinjuurista
muutostaan, joka johonkin määrään oli hänet sisarestaan
vieroittanut. Sven Riise kuunteli häntä hartaasti ja kuvaili hänelle

vastineeksi Kustaa Aadolfin nykyistä tilaa, johon hän kokemuksesta
oli syvemmin perehtynyt. Hämäriltä ja käsittämättömiltä tuntuivat
vielä Elisasta hänen sanansa, mutta ne häntä viehättivät, ja hän
halusi kuulla yhä enemmän. Tällä tavoin oppisi hän paremmin
Kustaa Aadolfiakin ymmärtämään.
Kustaa Aadolf tuli. Ja sinä päivänä nähtiin taas aurinko sekä
taivaanlaella että hänen silmiinsä heijastuneena.
Iloinen ja hilpeä hän oli, raitis ja leikkisä kuten ennen. Mutta Elisan
terävä silmä huomasi hänessä taas muutoksen tapahtuneen.
Toisellaista oli hänen ilonsa nyt kuin viimein: ei enää niin harrasta ja
ylevämielistä, vaan enemmän luonteen myötäsyntynyttä hilpeyttä. Ja
tämä hilpeys ei ollut luonnollista niinkuin ennen, sen takana näytti
piileksivän jotakin outoa, arvaamatonta.
Illemmalla tuli majuri saliin pidellen epäröivän näköisenä
korttipakkaa käsissään. Hän oli valmis heti poistumaan alakertaan,
jos vaan Kustaa Aadolf mitään virkkaisi. Mutta tämä ei ilmaissut
paheksimisen sanaakaan, tarjousipa päinvastoin viidenneksi mieheksi
vhist'iin. Majuri lausui ilmi ilonsa tästä.
"Olen tullut vapaamieliseksi uudelleen", sanoi Kustaa Aadolf
huolettomasti.
Mutta hänen äänensä sävy oli niin omituinen, että maisteri ja Elisa
ehdottomasti katsahtivat toisiinsa. Kumpainenkaan heistä ei ollut
majurin patienssissa ja vhist'issä huomannut mitään erityisesti
paheksittavaa. Kortit olivat hänelle vaan verrattain viattomana
ajanhuvikkeena. Senvuoksi he eivät olleet hyväksyneetkään Kustaa
Aadolfin joululomalla osoittamaa ankaruutta, ja he olisivat nyt
pitäneet hänen vapaampaa mielialaansa edistysaskeleena, ellei

Kustaa Aadolfin koko olennossa olisi ilmennyt jotakin outoa, joka
antoi aihetta huoleen.
"Kansa täällä on jo sinua kaivannut; kaikki tahtoisivat mielellään
kuulla sinun puhuvan taas", sanoi Silla-täti.
"Onhan heillä kirkkonsa ja rukoushuoneensa, mitä he minusta
tahtovat", vastasi Kustaa Aadolf.
Elisassa ja Sven Riisessä jok'ainoa hänen lausuntonsa herätti yhä
uusia epäilyksiä. Ihmeellistä, että hän ikäänkuin karttoi heidän
silmiänsä muiden kanssa jutellessaan ja leikkiä lasketellessaan.
Hyvää yötä tehtyä ja perheen hajaannuttua ei Kustaa Aadolf enää
kuten ennen jäänyt saliin puhelemaan Elisa-siskon kanssa. Elisa,
hetken epäröityään, rohkaisihe viimein ja lähti veljensä jälestä tämän
huoneeseen.
"Mitä tahdot?" kysyi Kustaa Aadolf hämmästyneenä.
Elisa kietoi kätensä hänen kaulaansa ja tiedusteli hellästi, miten
hänen oli.
"Varsin hyvin", vastasi Kustaa Aadolf lyhyeen, koettaen välttää
Elisan katsetta.
Mutta kun se ei onnistunut, hymyili hän ja virkkoi:
"Näet aaveita päiväsydännä. Minua ei mikään vaivaa."
Mutta niin helposti ei antanut Elisa itseään pettää.
"Miks'et enää tahdo saarnata?"

"Ei minulla ole mitään puhuttavaa enää?"
"Eikö?"
"Huolehditko sinä siitä? Ennen et saarnaamistani juuri suopein
silmin katsonut ja nyt suret, että siitä herkesin. Siis
epäjohdonmukainen niinkuin muutkin naiset. Elisa, omani, luulin
ainakin sinun voittaneen sukupuolesi heikkoudet. Uskonnollinen
haaveilutilani, joka joulun aikaan sinua niin syvästi huolestutti, on
nyt ollutta ja mennyttä. Senhän pitäisi sinua ilahuttaa?"
Mutta, kumma kyllä, Elisa ei iloinnut.
"Miksi siitä irtausit?" kysyi hän.
"Olin uskoton Voitonruhtinaan lipulle, niin irtausin hänestä ja
jouduin tappiolle."
Puolet elämästään olisi Elisa nyt antanut, jos vaan sillä olisi
voittanut veljelleen takaisin sen uskon, jota hän ennen oli intoiluna
halveksinut. Hän oli jo tottunut ajattelemaan veljeänsä uskovaisena,
nyt oli Kustaa Aadolf menettänyt uskonsa, ja Elisasta tuntui
ikäänkuin olisi hän menettänyt paljon.
"Olenko minä siihen osaltani syypää", kysyi hän levottomasti.
"Sinä?" ihmetteli Kustaa Aadolf.
"Niin, sen johdosta, että ensin epäilin tuota uutta hengen
suuntaasi."
Tässä kohden saisi Elisa olla aivan huoleti, vakuutti Kustaa Aadolf.
Syy oli yksin hänen omansa.

"Etkö siis enää usko Jumalaan?"
"Uskon, niinkuin pahat hengetkin uskovat ja vapisevat."
Elisa pudisti päätään:
"Niin huono et ole, kuin itsellesi luulottelet."
"Olen, olen", vastasi hän kääntyen poispäin, silmissä outo raukeus,
joka vihloi Elisan sydäntä. Sellaisena hän ei ennen ollut Kustaa
Aadolfia tavannut.
"Minä sitä en sittenkään usko."
"Et usko, sentähden, että vaan näet sen, minkä silmillä näkee.
Jumala näkee sydämen."
Elisa huomasi, että Kustaa Aadolf tahtoi olla yksin, senvuoksi
toivotti hän veljelleen lämpimästi hyvää yötä ja lähti huoneesta
apealla mielin siitä, ettei hän tässä kyennyt lohduttamaan.
Kustaa Aadolf käveli vielä kauvan aikaa, sisällisten taistelujen
valtaamana, edestakaisin huoneessaan.
Sven Riise, joka alakerrassa unetonna virui vuoteellaan, kuuli
ihmeekseen askeleita ylhäältä.
"Et varmaankaan nukkunut hyvin viime yönä", sanoi hän aamulla
Kustaa
Aadolfille.
"Häiritsinkö sinua? En ensinkään muistanut, että asut juuri alla.
Ikävää kerrassaan!"

"Siitä älä ole milläsikään; olisin kaikissa tapauksissa valvonut.
Minun oli vaan sinua niin sääli."
"Ehkäpä tästä selvitään. Toiste en enää sinua kävelylläni valvota",
vastasi Kustaa Aadolf huolettomasti.
Kymmenes Luku.
Eräänä iltana aterian jälkeen, kun kesäinen yö jo hiljalleen alkoi
levitellä vaaleata vaippaansa luonnon peitteeksi, lähti Sven Riise
kävelemään niitty- ja metsämaille. Mestarinsa esimerkkiä noudattaen
hän mielellään kuljeskeli yksinänsä sydänmaahan siellä
rukoillakseen. Luonnon suuressa temppeli-salissa Jumalan läheisyys
usein on oikein käsiintuntuva.
"Halloo! Minne matka?" Kustaa Aadolfin oli ääni. Sven Riise
pysähtyi:
"Kävelemään vaan. Ilta on ihana. Tuletko mukaan?"
Heidän äänensä kajahti niin selvästi illan hiljaisuudessa.
"Voinhan tulla. Tuskin olen sinua vielä kotiintultuani tavannutkaan;
on ollut niin paljon muuta tekeillä."
Kustaa Aadolf saavutti ystävänsä. Taas oli hän entisellään, hilpeä
ja huoleton. He astelivat puutarhan läpi, tulivat maantielle ja
kääntyivät sitte kulkemaan pientä kylänraitia myöten, joka kiertelihe
metsänlaidasta esille. Toisella puolella tuoksueli niittyjä, joissa ruoho
jo korkeana ja mehevänä rehoitti kohta valmiina viikatteelle. Joki

kiemurtelihe välkkyvänä nauhana. Vaalea, varjoton hämärä kattoi
seudun. Tien toisella puolella oli metsä vartiona. Sen rikas,
moninainen elämä oli nyt uinahduksissa, oli ikäänkuin huokuisivat
sen hengähdykset hiljaisuudessa. Ja niin salaperäiseltä se hämärässä
näytti!
"Kuljemmeko liian joutusasti", kysyi Kustaa Aadolf ja katsahti,
vauhtiaan hilliten, ystäväänsä.
"En jaksa vielä oikeen reippaasti mäkiä ylös astuskella", vastasi
toinen koettaen salata hengästymistään.
"Mäkiä!" oli Kustaa Aadolf ihmetellen virkahtamassa, mutta hillitsi
itsensä hyvissä ajoin. Tie tosin muutamissa paikoin kohosi, mutta
niin loivaan, ettei Kustaa Aadolf sitä kulkiessaan ollut
huomannutkaan. Ja Sven Riisestä oli se rasittava mäki! Tämä ei ollut
mikään hyvä merkki.
Kustaa Aadolf, itse terveyttä ja voimaa uhkuen, silmäili hetken
murtunutta ystäväänsä.
Sven Riise ei pitänyt siitä, että häntä sääliteltiin. Ei kuulunut hän
niihin, jotka murheistaan hekumoivat. Sentähden ei hän mielellään
suonut muidenkaan niitä huomaavan. Päinvastoin koetti hän aina
parhaansa mukaan syventyä muiden harrastuksiin, jotta sen kautta
pääsisi enemmän itsestään irtautumaan.
"Istukaamme hetkeksi näille kiville", sanoi hän. "Täällä on ihana
olla, ja ilma tuntuu niin lauhalta."
Siihen Kustaa Aadolf heti suostui. Hän huomasi, ettei ystävä
tahtonut puhua heikkoudestaan ja siksipä ei hänkään ollut sitä

huomaavinaan. Hän heittäysi ruohikkoon pitkälleen ja alkoi kädet
niskassa taivasta tähystellä, Pohjolan ihanata kesäyön taivasta.
Kaikki oli tyyntä, kaukaa metsästä kuului koskien kohina.
Kustaa Aadolf ei ollut haaveiluun taipuvainen, sitäpaitse hän viime
aikoina omia ajatuksiaan oikein pelkäsi. Pian käänsi hän siis
katseensa avaruudesta Riiseen.
Riise oli istuutunut kivelle. Hän oli asettanut jalkansa päälletyksin,
kädet toisiinsa kiedottuna lepäsivät polvella. Istuen siinä tavallisessa
kumarassa asennossaan näytti hän tahtovan ottaa mahdollisimmasti
pienimmän tilan maailmassa. Sellaisena olisi hän ollut miltei kurjan
näköinen, ellei kasvojen kaunis ilme ja varsinkin seutua tähyelevät
tummansiniset silmät olisi puhuneet aivan toista.
"Riise", sanoi Kustaa Aadolf, "tahtoisin vaihtaa sinun kanssasi.
Antaisin sinulle terveyteni, tarmoni, työkykyni ja koko tulevaisuuteni,
ja sinä minulle korvaukseksi sielusi rauhan!"
Riise käänsi kasvonsa häneen. Tuonnäköinen saattoi apostoli
Johannes olla, kun hän kohotti päänsä Vapahtajansa rinnoilta,
ajatteli Kustaa Aadolf.
"Et sinä voi mitään antaa sielun rauhan saamiseksi", sanoi Riise,
"eikä terveytesi ja voimasi ole esteenä sen saavuttamiselle".
"Sen tiedän kyllä. Sitä et tarvitse minulle sanoa", vastasi Kustaa
Aadolf katkerasti.
"Mutta näytätpä unhoittaneen että: sinulle on sielun rauha
ilmaiseksi tarjona."
"Et tiedä, mitä sanot. Olen Jumalasta luopunut."

"Siis palaja takaisin hänen luokseen!"
"Mahdotonta! Ehdolliset synnit ovat kertyneet korkeaksi muuriksi,
joka erottaa minun Jumalasta."
"Se muuri voidaan hajoittaa ja meren syvyyteen upottaa, jos
sinulla vaan on uskoa edes sinapin siemenen verran."
"Mutta sitä minulla ei ole. Ja tuo, minkäs sanoit, tarkoittanee
toisenlaisia syntejä kuin minun", sanoi Kustaa Aadolf
malttamattomasti. "Sinä tiedät, että on olemassa synti kuolemaksi.
Siihen olen vikapää."
"Sinua siis tyydyttää oleminen Jumalasta erotettuna?"
"Tyydyttää! Kuinka saatat olettaa sellaista?"
"Jos todellakin olet vikapää kuoleman syntiin, niin halunnet myös
pysyä loitolla Jumalasta, haluat kernaasti heittää harteiltasi hänen
ikeensä."
"Puhut niin outoja."
"Tahtoisitko siis mielelläsi palautua siihen tilaan, missä olit ennen
lankeemustasi?"
"Tietysti haluaisin. Mutta se on kerrassaan mahdotonta."
"Miksikä mahdotonta?"
"Jumala minut hylkäsi."
"Kuinka niin?"

"Kuinka niin! Sydämessänihän sen tunnen."
"Luulet että sielusi rauhattomuus ja masentava syyllisyydentunto
sydämessäsi todistavat sinut Jumalasta erotetuksi. Ja asianlaita on
kuitenkin ihan toisin. Jumala sen juuri vaikuttaa, ett'et synnissä löydä
rauhaa."
Kustaa Aadolf vaikeni.
Olisiko todella niin? Silloin olisi hänelläkin vielä toivoa. Ei, ei!
Jumalan armollakin oli rajansa, ja sen rajan yli oli hän astunut. Ja
Riiselle hän sitte puheli tästä ja ilmoitti lähemmin syytkin, mitkä
olivat saattaneet hänen täten ajattelemaan. "Jos me teemme syntiä
ja pyydämme anteeksi uudelleen langetaksemme, niin käytämme
kevytmielisesti Jumalan armoa", sanoi hän.
"Ja siis armon väärinkäyttämisen pelosta olet armon hylännyt."
"Mitä hyötyä meillä on rikkaruohon poikki leikkaamisesta, jos
sallimme juuren jäädä maahan?" kysyi Kustaa Aadolf.
"Oikeassa olet, siitä ei ole mitään hyötyä. Juuri on kitkettävä maan
syvyydestä, sinun tulee muuttaa mielesi ja kääntyä synnistä
pyhyyteen. Mutta sitä et voi omasta voimastasi tehdä."
"En, sen tiedän."
"Mutta Jumala sen voi tehdä", sanoi Sven Riise.
"Miksi Hän ei sitten sitä tee?"
"Siksi, että Häntä pakenet. Olet herennyt etsimästä Häntä
uskossa. Älä enää epäile, heittäy Hänen helmaansa juuri sellaisena

kuin olet, kaikkine synteinesi. Sanoihan Jesus useasti: 'tapahtukoon
sinulle uskosi jälkeen!' Uskon tähden täytyy panna jotakin alttiiksi.
Olen kerran kuullut hyvin kuvaavan vertauksen uskosta: Pientä lasta
ajettiin takaa, se juoksi, juoksi, kunnes jäi seisomaan tuvan lattiassa
olevan avonaisen kellariluukun partaalle. Kellarin pimeästä kutsui
isän ääni: 'heittäy vaan alas, minä otan sinut vastaan, älä ollenkaan
pelkää!' Lapsi ei nähnyt isäänsä, se näki vaan pelkkää pimeyttä,
mutta siitä huolimatta se totteli isän ääntä ja heittäysi kellariin. Ja
tätä ei sen tarvinnut katua. Tehkäämme samoin me, vaikk'emme
synnin pimeydeltä voi Jumalaa nähdä. Uskoen Hänen
armolupauksiinsa, heittäykäämme pimeydestä huolimatta Hänen
syliinsä. Siihen paeten ei ole vielä kukaan hairahtunut. Vaan jos
epäröimme, jos emme rohkene, — silloin, vasta silloin on vaara
tarjona."
Tämä puhe koski Kustaa Aadolfin syvimpään sydämeen.
Epäröivänä hän vielä viivyskeli jyrkänteen partaalla. Entä jos hän
sentään rohkenisi — — —. Olisiko ikuisesti armorikkaan Jumalan syli
vielä avoinna hänellekin?
"Oli aika, jolloin minäkin uskoin", sanoi hän, "ja silloin näin kaikki
valoisalta kannalta. Mutta synti sai minussa vallan ja nyt on kaikki
pimeätä. Vihaan syntiä. Olisin mieluummin synnin rangaistuksen kuin
itse synnin painon alaisena. Vaan en voi irtautua synnistä."
"Mutta tahdot siitä irtautua."
"Tahdon."
"Siis tahdot samaa, minkä Jumalakin tahtoo. Miksi siis Häntä
pakenet,
Häntä ainoata, joka voi sinulle pelastuksen antaa?"

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Institutional And Organizational Analysis Concepts And Applications New Approaches To Economic And Social History Eric Alston

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Institutional And Organizational Analysis Concepts And Applications New Approaches To Economic And Social History Eric Alston

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81

Slide 82