Internet Co Regulation European Law Regulatory Governance and Legitimacy in Cyberspace 1st Edition Christopher T. Marsden

Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Internet Co Regulation European Law Regulatory
Governance and Legitimacy in Cyberspace 1st
Edition Christopher T. Marsden
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/internet-co-regulation-
european-law-regulatory-governance-and-legitimacy-in-
cyberspace-1st-edition-christopher-t-marsden/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Quality and Legitimacy of Global Governance 2011th Edition
T. Cadman
https://ebookfinal.com/download/quality-and-legitimacy-of-global-
governance-2011th-edition-t-cadman/
Governance regulation and powers on the Internet 1st
Edition Eric Brousseau
https://ebookfinal.com/download/governance-regulation-and-powers-on-
the-internet-1st-edition-eric-brousseau/
Extending experimentalist governance the European Union
and transnational regulation First Edition Zeitlin
https://ebookfinal.com/download/extending-experimentalist-governance-
the-european-union-and-transnational-regulation-first-edition-zeitlin/
Governance and REgulation in Social Life Essay in Honour
of W G Carson Governance and Regulation in Social Life 1st
Edition A. Branningan
https://ebookfinal.com/download/governance-and-regulation-in-social-
life-essay-in-honour-of-w-g-carson-governance-and-regulation-in-
social-life-1st-edition-a-branningan/

The Regulation of Cyberspace Control in the Online
Environment Glasshouse 1st Edition Andrew D. Murray
https://ebookfinal.com/download/the-regulation-of-cyberspace-control-
in-the-online-environment-glasshouse-1st-edition-andrew-d-murray/
Legitimacy and Urban Governance A Cross National
Comparative Study Routledge Studies in Governance and
Public Policy 1st Edition Hubert Heinelt
https://ebookfinal.com/download/legitimacy-and-urban-governance-a-
cross-national-comparative-study-routledge-studies-in-governance-and-
public-policy-1st-edition-hubert-heinelt/
Politics and the European Commission Actors
Interdependence Legitimacy Routledge Ecpr Studies in
European Political Science Andy Smith
https://ebookfinal.com/download/politics-and-the-european-commission-
actors-interdependence-legitimacy-routledge-ecpr-studies-in-european-
political-science-andy-smith/
The Law and Consumer Credit Information in the European
Community The regulation of credit information systems 1st
Edition Federi Ferretti
https://ebookfinal.com/download/the-law-and-consumer-credit-
information-in-the-european-community-the-regulation-of-credit-
information-systems-1st-edition-federi-ferretti/
Tort and Regulatory Law Tort and Insurance Law 1st Edition
Willem H. Van Boom
https://ebookfinal.com/download/tort-and-regulatory-law-tort-and-
insurance-law-1st-edition-willem-h-van-boom/

Internet Co Regulation European Law Regulatory
Governance and Legitimacy in Cyberspace 1st Edition
Christopher T. Marsden Digital Instant Download
Author(s): Christopher T. Marsden
ISBN(s): 9781107003484, 1107003482
Edition: 1
File Details: PDF, 7.61 MB
Year: 2011
Language: english

Internet Co-Regulation
Chris Marsden argues that co-regulation is the defining feature of the
Internet in Europe. Co-regulation offers the state a route back into ques-
tions of legitimacy, governance and human rights, thereby opening up
more interesting conversations than a static no-regulation versus state
regulation binary choice. The basis for the argument is empirical investi-
gation, based on a multi-year, European Commission-funded study and
is further reinforced by the direction of travel in European and English
law and policy, including the Digital Economy Act 2010. He places
Internet regulation within the regulatory mainstream, as an advanced
technocratic form of self- and co-regulation which requires governance
reform to address a growing constitutional legitimacy gap. The literature
review, case studies and analysis shed a welcome light on policy-making
at the centre of Internet regulation in Brussels, London and Washington,
revealing the extent to which states, firms and, increasingly, citizens are
developing a new type of regulatory bargain.
christopher t. marsden is Senior Lecturer at Essex University
School of Law, where his research centres on the regulation and man-
agement of information technologies. He has twenty years’ experience of
exploring the Information Society and its regulation with commercial,
academic, think tank and government organizations.

Internet Co-Regulation
European Law, Regulatory Governance
and Legitimacy in Cyberspace
Christopher T. Marsden

CAMBRIDGE UNIVERSITY PRESS
Cambridge, New York, Melbourne, Madrid, Cape Town,
Singapore, São Paulo, Delhi, Tokyo, Mexico City
Cambridge University Press
The Edinburgh Building, Cambridge CB2 8RU, UK
Published in the United States of America by Cambridge University Press, New York
www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781107003484
© Christopher T. Marsden 2011
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published 2011
Printed in the United Kingdom at the University Press, Cambridge
A catalogue record for this publication is available from the British Library
Library of Congress Cataloguing in Publication data
Marsden, Christopher T.
Internet co-regulation : European law, regulatory governance, and
legitimacy in cyberspace / Christopher T. Marsden.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-1-107-00348-4 (hardback)
1. Internet–Law and legislation–Europe. 2. Computer networks–Law and
legislation–Europe. 3. Internet–Law and legislation. 4. Computer
networks–Law and legislation. I. Title.
KJC164.C65M367 2011
343.4099944–dc22
2011017971
ISBN 978-1-107-00348-4 Hardback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or
accuracy of URLs for external or third-party internet websites referred to in
this publication, and does not guarantee that any content on such websites is,
or will remain, accurate or appropriate.

v
Acknowledgements pagevii
List of abbreviations xiii
Table of legislation xvii
1 States, firms and legitimacy of regulation: insoluble
issues? 1
The incoming tide of Internet co-regulation 5
Methodological approach: WGIG and scoping Internet governance 14
Methodology for ‘really really responsive regulation’ 24
Case studies in brief 38
Conclusion: soft law and the Internet 43
2 Internet co-regulation and constitutionalism 46
Examining the origins of Internet co-regulation 47
A typology of regulation 51
Towards a typology of self- and co-regulation 58
Judicial review and co-regulation 63
Sticks not carrots: why Americans don’t ‘do’ co-regulation 66
Conclusion: co-regulation and constitutionalism 70
3 Self-organization and social networks 71
Web2.0 and alternative content regulation 73
SNS and regulatory approaches 77
Digital copyright 89
Conclusion: governance and self-organization as examples of social
entrepreneurship 99
4 An empire entire of itself? Standards, domain names and
government 101
Internet Engineering Task Force (IETF) 104
World Wide Web Consortium (W3C) 107
Contents

Contentsvi
ICANN and addressing infrastructure 117
National registrar Nominet 123
Conclusion: ‘pure’ self-regulation and moving targets 128
5 Content regulation and the Internet 130
Independent Committee for the Supervision of Standards of Telephone
Information Services (ICSTIS) 132
Independent Mobile Classification Board (IMCB) 139
Co-regulation in practice: Association for Video On Demand
(ATVOD) 147
Nederlands Instituut voor de Classificatie van Audiovisuele Media
(NICAM) 153
Pan European Game Information (PEGI) 157
Conclusion: towards pan-sectoral, pan-European self-rating? 162
6 Private ISP censorship 164
Internet Watch Foundation (IWF) 168
International Association of Internet Hotlines (INHOPE) 178
Conclusion: is co-regulation emerging and is it durable? 196
7 Analyzing case studies 198
Analysis across case studies 198
Co-regulation failure in practice: Digital Economy Act 2010 210
ISP judicial review of DEAct 216
Conclusion: better regulation and co-regulation 219
8 Internet co-regulation as part of the broader regulatory
debate 221
Polycentric or just eccentric? 221
Changing regulatory agendas 225
Option zero is no option 228
Risk and regulation 231
Human rights and communications 234
Conclusion: co-regulation and constitutionalism 241
Bibliography 243
Index 277

vii
Acknowledgements
This book is a revised, edited and very critical update on the body of
reports I published for the European Commission in 2004 and 2007–8,
especially the Phases 1–3 reports of that second, specifically co-regulatory
project. Whereas those reports amount to some 400,000 words and 500
pages, this book is a mere 100,000; moreover, I have not simply reduced
those reports to a concise version, and I therefore refer readers to the com-
plete case studies where there are factual queries or questions of brevity.
My acknowledgements for this book go back twenty years, for it is there
that my interest in regulation was formed, and those influences underpin
my research even today. Though the empirical aspect of this work is dom-
inant, and in particular European Commission projects of 2001–4 and
2007–8, it is to the legacy of research and practice in the 1990s that I owe
most thanks. I acknowledged in my recent previous work ‘Net Neutrality’
many other influences too numerous to mention – to them also many
thanks. I grew up and was educated in regulation at the London School
of Economics over the period 1986–97, taking LL.B. in 1986–9, LL.M. in
International Economic Law 1993–4 and pursuing doctoral studies while
teaching and researching in 1994–7. During that time, I received a ground-
ing in both practical and theoretical aspects of regulation that has influenced
my approach ever since. This book is overwhelmingly based on empirical
case studies, reflecting an Anglo-Saxon pragmatism that was inculcated in
me by my work as research assistant on projects run by Dr Mike Hodges
at CRUSA (Centre for Research on the USA) and Professor Rob Baldwin
on the ‘Regulation in Question’ project for Merck Sharp Dohme (working
a little with Mark Thatcher and Colin Scott on this project, I focused on
gas/electricity/water privatization, as well as background literature), both
in 1995–6. I also worked with Jonathans Liebenau and Barton on the ill-
fated LSE Information Society Observatory in 1995–6, and held the non-
job title of legal adviser there. My interest in economic theory of regulation
and its human rights relationship was, however, started much earlier, as
an undergraduate studying at the time of financial services deregulation,

Acknowledgementsviii
privatization of state utilities and the creation of independent national
regulatory agencies (INRAs) in the late 1980s. LSE was a crucible of these
changes, and indeed it was the realization of the power of global finance
to undermine apartheid in 1987–8 that led me to focus on interdisciplin-
ary and largely theoretical study in my final undergraduate year (firsts in
Anthropology of Law, Civil Liberties and Jurisprudence).
Having taken a crash course in practical transactional economics work-
ing in advertising sales at Media Week Ltd at the end of boom and start
of bust in 1989–91, and start of renewed longer boom at Euromoney Ltd/
World Economic Forum joint venture WorldLink in 1993, I returned to
LSE in 1993–4 to study the remarkable transformations by then becoming
evident in the global economy, driven by financial reform and informa-
tion networks. At that point, IBM carried more international data than
British Telecommunications, at the dawn of the consumer Internet era.
China was rising, computing had become ubiquitous in businesses, and
multinationals were seen to be losing their territorial moorings. My dis-
sertation in 1994 focused on Rupert Murdoch’s skilful changes of nation-
ality for business and person to evade media ownership limits, as well
as his corporate restructuring to avoid tax and institute captive insur-
ance companies in such locations as the Cayman Islands. Truly he was
‘Ringmaster of the Information Circus’ and his adviser’s claim that ‘civ-
ilization is bandwidth’ was an evocative image. At LSE that year, while
realizing I would spend the next three years in ultimately fruitless pursuit
of multimedia multinationals and a theory of regulation, I spent more
intellectual time examining continental European regulatory theor-
ies, notably systems theory as well as its discontents. In a fairly unique
year, the course Law and Social Theory, taught by Tim Murphy and Alain
Pottage, was co-taught by visiting professor Gunther Teubner, and my
dissertation concerned advertising and systems theory. We also were
treated to a three-hour guest seminar by Niklas Luhmann, interrupted
by a passionate rant in protest by a fragrant bohemian French professor
on behalf of Foucault’s opposition to Luhmann’s bloodless technocracy,
and the following year even the great Žižek, who came to the University
of London to treat us to his unique interpretation of Lacan. Lacan and
Irigaray, and of course Foucault were of great interest, though ultimately
it was Habermas and his theory of the public sphere which I went on to
explore in cyberspace. This book contains no reference to these giants,
1

but they sit in the background observing the regulatory games played by
1
But see Froomkin (2003a), p. 749.

Acknowledgements ix
the shrinking nation state and rising multinationals, with wry bemuse-
ment. As Žižek states, we are all living in The Matrix now, a ubiquitous
information environment in which we are bombarded with falsehoods
by the Big Other and only occasional tears in the firmament remind us
of a reality before globalized multinational corporations, electronic com-
merce and ceaseless digital media changed our environment. Žižek will
have enjoyed the Hollywood parable of Internet start-ups The Social
Network much more than Mark Zuckerberg.
2
My time at LSE also coincided with the arrival from Oxford of Julia
Black who has done more than any other British academic to explain
the legal implications of self-regulation. My underpinnings in the prag-
matic assessment of regulation owe more to Rob Baldwin, Colin Scott
and herself than they will have realized. I was also the ‘supervisor’ (a
nebulous term meaning mentor and party organizer) for both the LL.M.
students and the new M.Sc regulation students, the latter amounting
to persuading Anthony Giddens to say kind words on behalf of the
university to the incoming cohort. I found myself teaching various
International Business, European Politics and Development Economics
courses at Richmond College through Mike Hodges’ friends and associ-
ates, and all-in-all had a crash course in basic economic theory as it then
stood. LSE in 1995–6 was an intensive induction to regulation by teach-
ing and publication, but also made me realize the vacuity of the English
legislative process, as I advised both Liberal Democrat and Labour
front benches on the media ownership aspects of the Broadcasting Act
1996 as part of my research interest. I should add my thanks to media
regulation mentors Richard Collins and David Levy in this period and
throughout the late 1990s.
Media convergence was the major regulatory phenomenon of the mid
1990s, inspired by digital satellite broadcasting in the UK as much as
by any nascent ‘Information Revolution’ (which only arrived in a short
giddy dot-com bubble in 1998–9). While it was established that self-regu-
lation was appropriate for standards, albeit with substantial government
input for interoperability and competition as seen in the Digital Video
Broadcasting standards for set-top box technologies in 1995–7, the cre-
ation of a converged regulator that could take a ‘light touch’ approach to
Internet content was supported by the Labour Party in opposition,
3
t hough
2
Žižek (2008).
3
The proposal was most influentially proposed in Collins and Murroni (1995) and adopted
as new media policy by New Labour.

Acknowledgementsx
not implemented until 2004 following the 2002 Office of Communications
Act. I followed these debates closely, and found myself intimately involved
in both the practicalities of regulation in the dying days of Oftel (2001–2
as Regulatory Director of MCI WorldCom UK Ltd), and acting as spe-
cial adviser to a hopeful for chief executive of the new regulator, then
Independent Television Commission head Patricia Hodgson, in 2000. I
also wrote a highly influential article on standards and convergence with
Campbell Cowie in early 1998, which was cited by European Commission,
OECD, ITU and national regulators thereafter. I spent a pleasant winter
‘moonlighting’ as a visiting Research Fellow at Melbourne University’s
Law School, thanks to Andrew Kenyon, and Network Insight, the ‘Sydney
branch’ of RMIT, thanks to Mark Armstrong. En route I paid a visit to John
Braithwaite, godfather of regulatory law, whose research and example was
and remains a great inspiration. All these Australian bases in late 1999
were at the cusp of self-regulation turning into co-regulation, driven by
the intransigence of the Telstra and News Corporation monopolies and
their implacable enemies in the various communications industries. My
time as Research Fellow at Harvard’s Kennedy School 1999–2000 both
convinced me that public choice was part of the story, but also interested
me in Douglass North and institutional economics, as the state is not sim-
ply the Mafia! Self-regulation cannot work where the parties will not be
in the same room unless with a regulatory ‘relationship guidance coun-
sellor’. Moreover, it works less well where government is entirely in thrall
to industry’s propaganda, as arguably was the case in US Internet regula-
tion at the height of the dot-com bubble, in that heady winter. I finished
writing the introduction to Regulating the Global Information Society on
St Patrick’s Day 2000,
4
in the week that the bubble finally burst. The book
expresses the more sober critical view that was sorely needed in the late
1990s.
In 2000, I left full-time academia for various industry-regulator
roles, but stayed as research associate of first the Centre for the Study of
Globalisation and Regionalisation (CSGR) at Warwick, then the Centre
for Management Under Regulation (CMUR) at Warwick Business
School under direction of Martin Cave in 2001–2, where I had presented
a paper when it was under the direction of Catherine Wadhams and
Morten Hviid in 1998. I published papers there on WiFi and standards
wars, a step beyond the mobile standards debates of the previous several
4
Marsden (ed.) (2000b).

Acknowledgements xi
years. The ‘standards wars’ literature at that time had a boost, not only
from Paul David’s pioneering work as well as that of Katz and Farrell on
network effects and ICT standards, but also by the empirical example
of third-generation mobile phone standards, and notably the battle
between European GSM and US CDMA standards. My edited collec-
tion, Regulating the Global Information Society (2000) featured papers
by Lemley, McGowan and Gould reflecting on this. I also presented
on Internet governance,
5
alongside Hans Klein and Milton Mueller.
My work at that time was heavily influenced by then-recently deceased
Susan Strange’s work on the relations between states and firms, which
led me on to co-regulation studies. It also brought me into contact with
Jonathan Aronson and his work with Peter Cowhey, and Susan Spar’s
work on pirates, prophets, pioneers and profits – which established
the historical pattern of deregulation, unregulation, self-regulation
and re-regulation in communications industries, driven by state–firm
relations.
The path-breaking work by Stefaan Verhulst and Monroe Price on
self-regulation and its limits was also a significant influence, not least
because their selfregulation.info project was awarded by the European
Safer Internet Action Plan based in large measure on their insights in that
theoretical work. The study on which this work is based was carried out in
2007, and written up in spring 2008. Negotiation with the publishers took
the whole of 2009, which I dedicated to writing about the co-regulatory
case study of network neutrality. The case studies have been substantially
edited and updated in the course of 2010, but of course will be aged by the
date of publication. The legitimacy of the very Act of Parliament that led
to much rewriting, the Digital Economy Act 2010, is due to be judicially
reviewed in spring 2011, as I write. I therefore claim the law as accurate
at 1 November 2010, and the case study material as accurate at 1 January
2008 unless stated as later.
The absence of those factors that made my previous book so easy to
write conspired to make this an extremely difficult task. I wrote while fully
occupied with lecturing, undergraduate admissions, grant applications
and other administrative tasks and university business, in the summer of
many marriages (I married Kenza in Montreal in August and celebrated
with the whole family in Rabat in September), and with a very ill father
in hospital for long periods. That I finished the book at all owes much to
5
Marsden (2000b).

Acknowledgementsxii
my very understanding publishers at Cambridge University Press, Senior
Lecturer colleagues at Essex, my wife and family, and the peace and soli-
tude of Cambridge. This book is dedicated to my mother and father, who
taught me the vital life lesson that you are remembered for the projects
you finish, not those you start.

xiii
ABA A ustralian Broadcasting Authority, statutory regulator replaced by
Australian Communications and Media Authority
ACCC A ustralian Competition and Consumer Commission, generic
regulator
ACMA A ustralian Communications and Media Authority, statutory
regulator
ATVOD A ssociation for Television On Demand, UK co-regulatory body
AVMS A udiovisual Media Services Directive 2007
BBFC British Board of Film Classification, statutory censoring body
BIS Department for Business, Innovation and Skills, see DTI
CAIC IWF Child Abuse content list of alleged abuse sites blocked using ISP-
level filters
CC Creative Commons, commercial royalty-free copyright licensing
system
CEOP Child Exploitation and Online Protection Centre, Home Office
policing coordinator
DEAct Digital Economy Act 2010, UK legislation
DG INFSO Directorate General Information Society and Media of the European
Commission, established by the merger of DG INFOSOC (Information
Society) and the Media Directorate of DG Culture in 2004
DNS Domain Name System, ‘telephone numbering’ for IP addresses, regu-
lated globally by ICANN, nationally by SROs such as Nominet (UK)
DRM Digital Rights Management, method of embedding content standards
and policy into computer-readable form, used to enforce copyright
conditions
DTI Department for Trade and Industry, UK ministry responsible for
Internet and standards development, renamed as Department for
Business, Innovation and Skills (BIS)
EC E uropean Commissions, executive body of the EU, responsible for
developing and implementing the acquis communautaire, the body of
EU law
ECD E lectronic Commerce Directive, Directive 2000/31/EC
Abbreviations

List of abbreviationsxiv
ECHR E uropean Convention on Human Rights 1950
ECtHR E uropean Court of Human Rights, highest judicial tribunal
for ECHR
ECJ E uropean Court of Justice, highest judicial tribunal for
European Union
ETSI E uropean Telecommunications Standards Institute, standards
body
EU E uropean Union, as established in the Treaty of Maastricht 1992
European Council Council of Ministers of EU Member States, representing
governments
FCC Federal Communications Commission, US federal regulator
of broadcast and telecommunications
FOSI Family Online Safety Institute
GPL G eneral Public Licence, OCL licence, typically for software,
version 3.0 released 2007
IA Impact Assessment, technique within Better Regulation
agenda
ICANN Internet Corporation for Assigned Names and Numbers,
California-incorporated not-for-profit organization estab-
lished in 1998
ICRA Internet Content Rating Association, an international, non-
profit organization of internet leaders working to develop a
safer Internet, renamed in 2007 as FOSI
ICSTIS Independent Committee for the Supervision of Standards
of Telephone Information Services, UK co-regulator of
Premium Rate Services for telephony, now including mobile
telephony, known since 2007 as PhonepayPlus
ICT Information and Communication Technologies
IETF Internet Engineering Task Force, technical standards body
IGF Internet Governance Forum, United Nations multistake-
holder discussion forum initially held in Athens 2006, held
annually
IIA Inter-Institutional Agreement of 2003, between European
legislative institutions
IMCB Independent Mobile Classification Board, ratings self-regula-
tor for mobile media
INHOPE International Association of Internet Hotlines, European
association of child sexual content hotlines
IOC Initial Obligations Code, drawn up by Ofcom in May 2010 to
implement DEAct ss.9–18 under direction of government
IP Internet Protocol
IPR Intellectual Property Rights

List of abbreviations xv
IPTV Internet Protocol Television; video programming delivered over IP
networks rather than broadcast (cable, terrestrial and satellite) networks
ISFE Interactive Software Federation of Europe, European association of pub-
lishers of video and computer games, reference and educational works
ISOC Internet Society, coordinating mechanism for Internet standards and policy
ISP Internet Service Provider, company providing access to the Internet
for consumers and businesses. The largest ISP in most Member States
is provided by the incumbent telco. ISPs often provide content, have
‘portal’ pages which offer news, weather and video reports, dating, chat,
search and other functions. Mobile networks are also ISPs
ITU International Telecommunication Union
IWF Internet Watch Foundation, UK ‘hotline’ for illegal content reporting
JANET Joint Academic Network, consortium of UK universities and
research institutes developing internetworking, including high-speed
SuperJANET
KJM Kommission für Jugendmedienschutz, co-regulatory body for media
content in Germany
MP3 File format for digital music from Motion Picture Expert Group (MPEG)
MS Member State of the EU, twenty-seven in total
NICAM Netherlands Institute for the Classification of Audiovisual Media,
co-regulator
NTD N otice and Take Down, system for removal by ISPs and content hosts of
alleged illegal content
OCL O pen Content Licensing, models include CC and GPL
OECD Organization for Economic Cooperation and Development, ‘think
tank’ for developed nations: thirty national members; membership is
limited by commitment to a market economy and a pluralistic democ-
racy. Formed in 1961 and grew out of the Organization for European
Economic Co-operation (OEEC), established in 1947
Ofcom Converged communications regulator for telecommunications, Internet
and broadcasting for UK, established by Office of Communications Act
2002
PEGI P an European Game Information, age-rating system
PICS P latform for Internet Content Selection, W3C website labelling standard
implemented by ICRA
RMIT R oyal Melbourne Institute of Technology
SIAP Safer Internet Action Plan, EC DG INFSO funding for awareness pro-
grammes, hotlines and other actions since 1998
SNS Social Networking Site, such as Facebook or Bebo
SRO Self or Co-Regulatory Organization, institution designed to provide
guidance and/or enforcement of conduct or content standards, in our case
including a broad spectrum from ‘self-organized’ to co-regulatory forms

List of abbreviationsxvi
UGC U ser Generated Content, ripped mixed burned from digital files
VoIP Voice over Internet Protocol, technology to digitize sound in packets sent
over the Internet. Its primary advantage is that distance does not affect the
cost of the call between two VoIP enabled phones (or PCs attached to the
phone or a data system)
W3C World Wide Web Consortium, standards body established by Tim
Berners-Lee in 1994
Web2.0 Compendium description of Ajax-based technologies that permit UGC
(pronounced web-two-dot-oh)
WGIG Working Group on Internet Governance, expert group established in 2005
to report on Internet policy to the United Nations Secretary General
WSIS World Summit on the Information Society, United Nations Internet
regulatory summits formally held in Geneva (2003) and Tunis (2005)

xvii
Table of Cases
Ashcroft v. American Civil Liberties Union 542 U.S. 656 [2004], 8
Bulmer (H.P.) Ltd v. J. Bollinger S.A. [1974] 1 Ch 401, 5
C-42/07 Liga Portuguesa de Futebol Profissional v. Departmento de Jogos [2009] ECR
I-0000, [2010] 1 CMLR 1, ECJ per Advocate General Bot at [53], 217
C-80/86 Kolpinghuis Nijmegen [1987] ECR 3969, 65
C-92/09 and C-93/09 [2010] 9 November Joined Cases Volker und Markus Schecke
GbR (C-92/09), Hartmut Eifert (C-93/09) v. Land Hessen, 239
C-92/09 Volker und Markus Schecke GbR v. Land Hessen, 239
C-309/99 J.C.J.Wouters et al. v. Algemene Raad van de Nederlandse Orde van
Advocaten [2002] ECR I-1577,0951n_S, 53
C-387/02 Silvio Berlusconi [2005] ECR I-3565, 65
Campbell v. Mirror Group Newspapers plc [2004] UKHL 22 [2004] 2 AC 457 [15], 65
Case n° 09–1684-A, L’ASBL Festival De Theatre De Spa, Tribunal de Premier Instance de
Nivelles, 98
Decision n° 2009–580 DC of 10 June 2009 J.O.R.F. of 13 June 2009, 212
Decision No. 276/1999/EC, 13
Decision No. 1151/2003/EC of 16 June 2003, 13
Decision No. 1351/2008/EC of 16 December 2008, 13
Eldred v. Ashcroft 537 U.S. 186 [2003], 91
Google Buzz User Privacy Litigation (2010) No. 5:10-cv-00672-JW United States
District Court for the Northern District of California, San Jose Division 100
Income Tax Special Purpose Commissioners v. Pemsel [1891] AC 531, 171
Ligue contre le racisme et l’antisémitisme et Union des étudiants juifs de France
v. Yahoo! Inc. et Société Yahoo! France (LICRA v. Yahoo!) Tribunal de grande
instance, Paris Order of 22 May reaffirmed 20 November 2000 18–19, 51, 191
London and Quadrant Housing Trust v. R. (on the application of Weaver) [2009]
EWCA Civ 587; [2009] All ER (D) 179 (Jun), 65
Marsh v. Alabama 326 U.S. 501, [1946] 81, 98
McKennitt v. Ash [2006] EWCA (Civ) 1714; [2007] 3 WLR 194, 65
Metropolitan International Schools v. Designtechnica Corporation and Google UK
Ltd [2009] EWHC 1765 (QB); [2009] EMLR 27 per Eady J, 218
Murray v. Express Newspapers Plc [2008] EWCA Civ 446 [27];[2008] 3 WLR 1360, 65, 66
Table of legislation

Table of legislationxviii
National Association of Broadcasters v. Federal Communications Commission 180
U.S.App.D.C. 259, 265, 554 F.2d 1118, 1124 [1976], 68
New Jersey Coalition Against War in the Middle East v. J.M.B. Realty Corp. 650 A.2d
757 (N.J.) [1994], 81
Poplar Housing and Regeneration Community Association Limited v. Donoghue
[2001] EWCA Civ 595, 64
R. (Animal Defenders International) v. Secretary of State for Culture, Media and
Sport [2008] UKHL 15; [2008] 1 AC 1312, 66
R. (Gaunt) v. Ofcom (Liberty intervening) [2010] EWHC 1756 (Admin); [2010] WLR
(D) 180, 66
R. (ProLife Alliance) v. British Broadcasting Corporation [2003] UKHL 23; [2004] 1 AC
185, 66
R. v. Secretary Of State For Business, Innovation And Skills Ex parte (1) British
Telecommunications Plc (2) TalkTalk Telecom Group Plc Claimants [2010], 216, 218
Reno v. American Civil Liberties Union, 521 U.S. 844 [1997], 7, 8, 49, 114
Sugar v. BBC [2009] UKHL 9, 64
UEAPME v. Council [1998] Case T-135/96, ECR II-2335, 58
Viacom International, Inc. v. YouTube, Inc. [2010] No. 07 Civ. 2103, 75
Von Hannover v. Germany [2004] ECHR 59320/00 16 BHRC 545, 65, 66
Writers Guild Of America, West, Inc. v. F.C.C., 423 F. Supp. 1064 [1976], 68
WT/DS285/AB/R [2005] United States – Measures Affecting the Cross-Border Supply
of Gambling and Betting Services, 223
YL v. Birmingham City Council and others UKHL 27 on appeal from [2007] EWCA Civ
27 65
Table of Statutes
Australia
Broadcasting Services Act 1992, 157
s. 5, 157
National Classification Code 1995, 157
Trades Practices Act 1974, 54
European Union
Additional Protocol concerning the criminalisation of acts of a racist and xenophobic
nature committed through computer systems, 3
Additional Protocol to the Convention on cybercrime, concerning the criminal-
isation of acts of a racist and xenophobic nature committed through computer
systems, ETS No.189, made at Strasbourg, 28 January 2003 3
CETS No. 201 Council of Europe Convention on the Protection of Children
against Sexual Exploitation and Sexual Abuse, signed 25 October 2007 and
entered into force 1 July 2010 available at: Treaty/
Commun/ChercheSig.aspNT =201&CM=8&DF=&CL=ENG.

Table of legislation xix
Charter of Fundamental Rights of the European Union, 51, 238–239
Article 7, 218
Article 8, 218, 239
Article 11, 218, 239
Article 24, 240
Article 36, 240
Article 42, 240
Article 47, 240–241
Article 48, 241
Article 52, 218
Council Framework Decision 2004/68/JHA of 22 December 2003 on combating the
sexual exploitation of children and child pornography, 190, 195
Council of Europe Convention on Cybercrime of 23 November 2001, CETS No.
185, 3, 189, 190
Council of Europe Convention on the Protection of Children against Sexual
Exploitation and Sexual Abuse, CETS No. 201, 194
Council Recommendation 98/560/EC of 24 September 1998 on the development of
the competitiveness of the European audiovisual and information services industry
by promoting national frameworks aimed at achieving a comparable and effective
level of protection of minors and human dignity, 149, 159
Council Resolution 2002/952/EC, 159–160
Directive 89/552/EEC on the coordination of certain provisions laid down by law,
regulation or administrative action in Member States concerning the pursuit of
television broadcasting activities, 153
Directive 95/46/EC on the protection of individuals with regard to the processing of
personal data and on the free movement of such data, Article 7(e), 239
Directive 97/36/EC amending Council Directive 89/552/EEC on the coordination of
certain provisions laid down by law, regulation or administrative action in Member
States concerning the pursuit of television broadcasting activities, 8, 148
Directive 98/34/EC laying down a procedure for the provision of information in the
field of technical standards and regulations, 135, 217
Directive 98/48/EC amending Directive 98/34/EC laying down a procedure for the
provision of information in the field of technical standards and regulations, 216
Directive 2000/31/EC on certain legal aspects of information society services, in
particular electronic commerce, in the Internal Market (Directive on electronic
commerce), 8, 75, 81, 140, 149, 164, 187, 191, 196–197, 216, 217, 230
Article 3(4), 217
Article 15, 191
Directive 2002/19/EC on access to, and interconnection of, electronic communica-
tions networks and associated facilities (Access Directive), 218
Directive 2002/20/EC on the authorisation of electronic communications networks
and services (Authorisation Directive), 218

Table of legislationxx
Directive 2002/21/EC on a common regulatory framework for electronic communica-
tions networks and services (Framework Directive), 4, 8, 226
Article 2(a), 150
Directive 2002/58/EC concerning the processing of personal data and the protection
of privacy in the electronic communications sector (Directive on privacy and elec-
tronic communications), 216
Article 15(1), 217
Directive 2006/24/EC on the retention of data generated or processed in
connection with the provision of publicly available electronic communications
services or of public communications networks and amending Directive 2002/58/
EC, 239
Directive 2007/65/EC amending Council Directive 89/552/EEC on the coordination
of certain provisions laid down by law, regulation or administrative action in
Member States concerning the pursuit of television broadcasting activities, 8, 42,
146, 196, 226, 230
Article 1(b), 150
Article 1(c), 150
Directive 2009/136/EC of 25 November 2009 amending Directive 2002/22/EC on
universal service and users’ rights relating to electronic communications networks
and services, Directive 2002/58/EC concerning the processing of personal data and
the protection of privacy in the electronic communications sector and Regulation
(EC) No. 2006/2004 on cooperation between national authorities responsible for
the enforcement of consumer protection laws, OJ/L 337/11 4
Directive 2009/140/EC amending Directives 2002/21/EC on a common regulatory
framework for electronic communications networks and services, 2002/19/EC on
access to, and interconnection of, electronic communications networks and associ-
ated facilities, and 2002/20/EC on the authorization of electronic communications
networks and services, 218
Directive 2010/13/EU on the coordination of certain provisions laid down by law,
regulation or administrative action in Member States concerning the provision of
audiovisual media services (Audiovisual Media Services Directive), 146
European Convention on Human Rights, 192
Article 6, 178
Article 8, 217
Article 10, 217
s. 19(1)(b), 66
Framework Convention for the Protection of National Minorities (Strasbourg,
1.II.1995), ETS No. 157, 3
Recommendation of the European Parliament and of the Council of 20 December
2006 on the protection of minors and human dignity and on the right of reply in
relation to the competitiveness of the European audiovisual and on-line informa-
tion services industry (2006/952/EC), 159, 187

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

»Miss Dorrit», vastasi Rigaud, »monsieur Frederickin pieni
veljentytär, on hyvin kiintynyt vankiin. Miss Dorrit, monsieur
Frederickin pieni veljentytär, hoitelee nyt vankia, joka on sairas.
Hänelle, miss Dorritille, annoin ne paperit vankilassa, jonne poikkesin
tänne tullessani, sekä kirjeelliset ohjeet, joiden mukaan hänen tuli
’mr Clennamin tähden’ — hän tekee mitä hyvänsä hänen tähtensä —
säilyttää käärö murtamatta sen sinettiä siltä varalta, että se
vaadittaisiin takaisin ennen vankilan sulkemista — ellei sitä
vaadittaisi takaisin ennen iltakellon soimista, tulisi antaa se vangille;
se sisältää sitäpaitsi häntä itseänsä varten toisen jäljennöksen, joka
vangin tulee antaa hänelle. Noh! En uskonut itseäni teidän
joukkoonne, asioiden näin pitkälle jouduttua, herättämättä
salaisuuttani eloon vielä toisellakin haaralla. Sanoessanne, etten saa
muualla noista papereista samaa hintaa kuin teiltä, oletteko arvioinut
ja rajoittanut sen hinnan, jonka pieni veljentytär on valmis
maksamaan minulle vaientaaksensa — hänen tähtensä — asian?
Sanon vielä kerta, aika rientää. Ellei kääröä vaadita takaisin ennen
iltakellon soimasta, niin ette voi ostaa sitä. Silloin myyn sen tuolle
pikku tytölle!»
Taas näkyi mrs Clennamissa sama ponnistus ja liike, ja nyt hän
riensi eräälle kaapille, riisti sieltä huivin tai vaipan, ja kääri sen
ympärillensä. Affery, joka kauhuissaan oli katsellut häntä, ryntäsi
hänen luoksensa keskelle huonetta, tarttui hänen pukuunsa ja
lankesi polvilleen hänen eteensä.
»Älkää, älkää, älkää! Mitä aiotte? Minne lähdette? Te olette kauhea
nainen, mutta minä en kanna mitään kaunaa teitä vastaan. En voi
tehdä mitään Arthur-paran hyväksi nyt, eikä teidän tarvitse pelätä
minua. Minä kyllä säilytän teidän salaisuutenne. Älkää menkö ulos,
te kuolette kadulle. Luvatkaa minulle vain, että jos se on onneton

raukka, jota säilytätte täällä, sallitte minun pitää huolta hänestä ja
hoitaa häntä. Luvatkaa minulle vain tämä, niin teidän ei milloinkaan
tarvitse pelätä minua.»
Mrs Clennam pysähtyi hetkeksi, kesken kuumeista kiirettänsä, ja
vastasi jäykkänä hämmästyksestä:
»Säilytämme täällä? Hän on ollut kuolleena jo enemmän kuin
kaksikymmentä vuotta. Kysy Flintwinchiltä — kysy häneltä. He voivat
molemmat kertoa, että hän kuoli, kun Arthur matkusti ulkomaille.»
»Sitä pahempi», vastasi Affery väristen, »sillä silloin hän
kummittelee täällä. Kukapa muu täällä kulkea kakistelisi, antaen
merkkejä tiputtelemalla hiljakseen tomua sinne tänne? Kukapa muu
kuljeksisi edestakaisin ja piirtelisi seiniin pitkiä käyriä viivoja meidän
kaikkien nukkuessa? Kukas muu pitelisi ovia tuon tuostakin? Mutta
älkää menkö ulos — älkää menkö! Rouva, te kuolette kadulle!»
Hänen emäntänsä irroitti nyt hameensa hänen otteestaan, sanoi
Rigaudille: »Odottakaa täällä siksi, kunnes palaan!» ja riensi ulos
huoneesta. He näkivät ikkunasta hänen juoksevan hurjasti pihan
poikki ja porttikäytävästä ulos.
Muutaman hetken he seisoivat liikkumattomina. Affery liikahti
ensimmäisenä, ja hän seurasi käsiään väännellen emäntäänsä. Sitten
Jeremiah Flintwinch vetäytyi hitaasti ovelle toinen käsi taskussa ja
toisella kuoputtaen leukaansa ja vääntäytyi vaiteliaaseen tapaansa
ulos huoneesta. Jäätyään yksin asettui Rigaud ikkunapenkille
avonaisen ikkunan ääreen sairaan asentoon kuin Marseillen
vankilassa. Hän sovitti tupakka- ja tulivehkeet viereensä ja alkoi
poltella.

»Huh! Melkein yhtä synkkää ja ikävää kuin inhoittavassa vanhassa
vankilassa. Lämpimämpää, mutta melkein yhtä kolkkoa. Pitäisi
odottaa hänen palaamistaan! Kyllä, varmasti; mutta minne hän on
mennyt ja kuinka kauan hän viipyy? Mitäpä tuosta! Rigaud —
Lagnier — Blandois, herttainen veikkoni, sinä saat rahasi. Sinä
rikastut. Olet elänyt herrasmiehenä ja kuolet niinikään
herrasmiehenä. Riemuitse voitostasi, poikaseni; mutta sinun
luonteesi mukaistahan onkin olla voitonriemuinen. Huh-huh!»
Ja hänen voitonriemussaan kohosivat viikset nenän alle, joka
painui niiden ylle, hänen silmäillessään erikoisen tyytyväisenä
katossa hänen yllään olevaa paksua hirttä.

SEITSEMÄSSEITSEMÄTTÄ LUKU
Ratkaisu
Aurinko oli laskenut ja kadut olivat pölyisen iltahämärän
pimentämät, kun kauan niille vieraana ollut olento riensi tietänsä
niitä pitkin. Vanhan talon lähimmässä ympäristössä se ei herättänyt
erikoista huomiota, sillä siellä liikkui vain harvassa kulkijoita; mutta
kun nousi virran partaalta kohoavaa mutkaista tietä, joka johti
London Bridgelle, ja pääsi suurelle valtaväylälle, katseltiin häntä joka
puolelta hämmästyneinä.
Hurjin, päättävin katsein, nopein, vaikka heikoin ja horjuvin
askelin, silmäänpistävästi puettuna mustiin ja kiireessä siepattuine
päähineineen, kuihtuneena ja aavemaisen kalpeana hän riensi
eteenpäin välittämättä ympäristöstä enempää kuin unissakävijä.
Eroten näin häntä ympäröivästä laumasta hän herätti enemmän
huomiota kuin jos hänet olisi nostettu jalustalle kaiken kansan
katseltavaksi. Jouten kulkijat havahtuivat katselemaan häntä,
kiireiset vastaantulijat vähensivät vauhtiansa ja käänsivät päätänsä,
tien varrella seisoskelevat keskustelijat kehoittivat kuiskaten toisiansa
katsomaan ohikulkevaa aavemaista naista, ja hänen outo

olemuksensa näytti ohikiitäessään synnyttävän pyörteen, joka veti
joutilaimmat ja uteliaimmat perässään.
Ymmällä, melkein pyörryksissä vuosikausia kestäneeseen
eristymiseen nyt ryntäävistä tuijottavista kasvoista, oudosta
tunteesta, jonka aiheutti ulkoilmassa oleminen, ja vieläkin
oudommasta, joka johtui jalkeilla olosta, odottamattomasti
muuttuneiden, puoliksi unohtuneiden ilmiöiden näkemisestä, samoin
kuin siitä, että kuvat, jotka hänen mielikuvituksensa usein oli luonut
hänen eristetyn piirinsä ulkopuolella olevasta maailmasta, eivät
ensinkään sopineet yhteen todellisuuden kanssa, joka nyt valtavana
tulvi häntä vastaan, hän riensi jonkun matkaa eteenpäin ja muisti
sitten, että piti tiedustella suuntaa; silloin vasta, pysähtyessään ja
katsellessaan ympärillensä etsien sopivaa henkilöä, jolta voisi kysellä
tietä, hän huomasi olevansa kiihkeän uteliasten kasvojen
ympäröimä.
»Miksi olette näin kokoontuneet minun ympärilleni?» kysyi hän
vapisten.
Lähinnä seisovista ei kukaan vastannut, mutta ulommasta piiristä
kuului kimakka huuto: »Siksi, että te olette hullu!»
»Olen yhtä järjissäni kuin kukaan teistä. Minä haen Marshalsean
vankilaa.»
Kimakka ääni ulkopiiristä vastasi taas: »Sepä jos mikään todistaa,
että olette hullu, sillä se on ihan päinvastaisella suunnalla!»
Lyhyt, lempeä, rauhallisen näköinen nuori mies tunkeutui hänen
luoksensa, tuon vastauksen herättäessä meluavaa vastakaikua, ja

sanoi: »Marshalseaako etsitte? Olen menossa sinne toimeeni. Tulkaa
minun kanssani.»
Mrs Clennam laski kätensä hänen käsivarrelleen ja he astuivat tien
poikki; väkijoukko, joka katsoi kärsivänsä vääryyttä nyt
menettäessään hänet, tunki päälle edestä ja takaa ja kummaltakin
puolen ja ehdotti ilmoitusta hulluinhuoneeseen. Kun oli kestetty
lyhytaikainen tungos vankilan ulkopihassa, avautui ovi ja sulkeutui
sitte heidän jälkeensä. Porttihuoneessa, joka ulkopuolisen melun
rinnalla tuntui rauhan ja pelastuksen satamalta, taisteli kellertävä
lampunvalo jo vankilan varjoja vastaan.
»No, John?» kysyi vartija, joka oli päästänyt heidät sisään.
»Mikäs nyt on?»
»Ei mitään, isä; tämä rouva oli vain eksynyt ja joutunut
poikaviikarien pilkattavaksi. Ketä tahdotte tavata, ma'am?»
»Miss Dorritia. Onko hän täällä?»
Nuoren miehen mielenkiinto heräsi. »Kyllä hän on täällä.
Mikä on nimenne?»
»Mrs Clennam.»
»Mr Clennamin äiti?» kysyi nuori mies.
Mrs Clennam puristi huulensa yhteen ja epäröi. »Niin, parasta on
hänelle sanoa niin.»
»Katsokaas», selitti nuori mies, »vankilanjohtajan perhe asuu
maalla nyt ja on luovuttanut miss Dorritille asunnostaan huoneen

käytettäväksi milloin hän haluaa. Eikö olisi parasta, että tulisitte
sinne ja minä kävisin noutamassa miss Dorritin luoksenne?»
Mrs Clennam viittasi suostuvansa; nuori mies avasi oven ja ohjasi
hänet yläkerrassa olevaan asuntoon. Mrs Clennam jäi siellä
hämärtyvään huoneeseen jonka ikkunat olivat pimenevään
vankilanpihaan päin. Vankilan asukkaat kuljeksivat sinne tänne
pihalla, katselivat ulos ikkunoista, pysyttelivät mahdollisimman
erillään poislähtevien, vierailevien ystäviensä kanssa ja yleensä
koettivat parhaalla tavalla kuluttaa aikaansa vankilassa tänä
kesäisenä iltana. Ilma oli painostavan helteinen, paikan umpinaisuus
ahdistava ja ulkoa syöksähteli vapaan elämän ääniä, jotka herättivät
samanlaista kaihoa kuin niitä kuunnellessa päänsäryssä ja
sydänsäryssä. Hän seisoi ikkunassa hämmentyneenä katsellen tätä
vankilaa kuin omasta erikoisesta vankilastaan, kun hiljainen
hämmästyksen huudahdus säpsähdytti häntä, ja Pikku Dorrit seisoi
hänen edessään.
»Onko mahdollista, mrs Clennam, että olette noin onnellisesti
parantunut, että —»
Pikku Dorrit vaikeni, sillä niissä kasvoissa, jotka nyt kääntyivät
häneen päin, ei näkynyt onnea eikä terveyttä.
»Tämä ei ole parannusta eikä se ole voimaa; en tiedä mitä se on.»
Tehden kiihkeän kädenliikkeen hän työnsi tämän kaiken syrjään.
»Teille on jätetty paperikäärö, joka teidän oli määrä antaa Arthurille,
ellei sitä vaadita takaisin ennen vankilan sulkemista tänä iltana.»
»Niin.»
»Minä vaadin sen takaisin.»

Pikku Dorrit otti sen povestaan ja laski sen hänen käteensä, joka
vielä, saatuaan käärön, pysyi ojennettuna.
»Onko teillä aavistusta siitä, mitä se sisältää?»
Pelästyneenä siitä, että mrs Clennam oli siellä, vieläpä saaneena
uuden liikuntokyvyn, joka ei ollut voimaa, kuten hän itse sanoi, ja
jota oli niin outo katsella, ikäänkuin kuva tai veistos olisi muuttunut
eläväksi, Pikku Dorrit vastasi: »Ei.»
»Lukekaa se.»
Pikku Dorrit otti paperikäärön yhä ojennetusta kädestä ja mursi
sinetin. Mrs Clennam antoi silloin hänelle sisemmän käärön, joka oli
osoitettu hänelle, ja piti itse toisen. Muurin ja vankilarakennusten
luoma varjo, joka hämärsi huoneen keskipäivälläkin, teki yhdessä
vähitellen lisääntyvän iltahämyn kanssa sen nyt niin pimeäksi, ettei
voinut lukea muualla kuin ikkunan luona. Ja siinä, missä kappale
kirkasta kesäistä iltataivasta paistoi sisään, seisoi Pikku Dorrit lukien.
Päästäen toisinaan tuhahdetun huudahduksen pelosta ja kauhusta
hän luki paperit läpi virkkamatta mitään. Lopetettuaan hän katsoi
ympärillensä, ja hänen vanha emäntänsä kumartui hänen eteensä.
»Tiedätte nyt, mitä minä olen tehnyt.»
»Niin kai. Pelkään tietäväni; vaikka mieleni on niin hätäinen ja
alakuloinen ja täynnä sääliä, etten ole kyennyt seuraamaan kaikkea
lukemaani», vastasi Pikku Dorrit vapisevalla äänellä.
»Tahdon antaa teille kaikki, mitä olen pidättänyt teiltä. Antakaa
minulle anteeksi. Voitteko antaa minulle anteeksi?»

»Voin, ja taivas tietää, että annan! Älkää polvistuko minun eteeni;
suon teille anteeksi vapaasta tahdostani ilmankin.»
»Minulla on muutakin pyydettävää teiltä.»
»Muttei tässä asennossa», vastasi Pikku Dorrit. »Onhan väärin
nähdä teidän harmaat hiuksenne alempana kuin oma pääni. Pyydän
teiltä, nouskaa ylös, antakaa minun auttaa teitä.» Näin sanoen hän
nosti mrs Clennamin pystyyn ja seisoi hänen edessään, melkein
kaihtaen, mutta katsellen häntä totisena.
»Suuri pyyntöni teille (se on yhteydessä erään toisen pyynnön
kanssa), armo, jota anon jalolta, säälivältä sydämeltänne, on se,
ettette ilmaise tätä Arthurille ennenkuin olen kuollut. Jos, saatuanne
aikaa tarkemmin miettiä asiaa, huomaatte sillä voivanne jollakin
tavoin hyödyttää häntä, niin kertokaa se hänelle minun eläessänikin.
Mutta en luule, että ajattelette niin; siinä tapauksessa, lupaatteko
säästää minua niin kauan kuin elän?»
»Olen niin suruissani ja lukemani on niin hämmentänyt
ajatukseni», vastasi Pikku Dorrit, »että tuskin voin antaa teille selvää
vastausta. Jos olisin aivan varma siitä, ettei sen ilmaiseminen millään
tavoin hyödyttäisi mr Clennamia, niin —»
»Tiedän, että olette kiintynyt häneen ja ensi kädessä otatte
huomioon hänet. Se on oikein, että ennen muuta katsotte hänen
etuansa; pyydän, että teette niin. Mutta harkittuanne asiaa hänen
kannaltansa ja huomattuanne voivanne säästää minua sen lyhyen
ajan, jolloin vielä elän maan päällä, lupaatteko tehdä niin?»
»Lupaan.»

»Jumala siunatkoon teitä.»
Hän seisoi niin varjossa, että hän Pikku Dorritille esiintyi vain
hunnutettuna hahmona, mutta ääni, hänen sanoessaan nuo kolme
kiitollista sanaa, oli sekä kiihkeä että murtunut. Murtunut
liikutuksesta, joka oli yhtä outo hänen jähmettyneelle katseelleen
kuin liikunto hänen jähmettyneille jäsenillensä.
»Ihmettelette kenties», sanoi hän varmemmalla äänellä, »että
mieluummin suon teidän tuntevan minut, teidän, jota vastaan olen
rikkonut, kuin Arthurin, jonka äiti oli viholliseni ja rikkoi minua
vastaan. — Sillä hän rikkoi minua vastaan! Hän ei tehnyt suurta
syntiä vain Herraa vastaan, vaan minuakin vastaan. Hän se teki
Arthurin isän sellaiseksi minua kohtaan kuin hän oli.
Hääpäivästämme saakka olin minä hänen kauhunsa, ja se oli tuon
naisen syy. Olin heidän molempien vitsauksena, ja se oli hänen
ansionsa. Te rakastatte Arthuria (näen punan kohoavan kasvoillenne,
olkoon se onnellisempien päivien koitto teille) ja te olette jo ajatellut,
että hän on yhtä säälivä ja hyvä kuin te itsekin, ja ihmetellyt miksi
en kerro hänelle yhtä hyvin kuin teille. Ettekö olekin ajatellut niin?»
»Minulle ei voi olla vieras mikään ajatus, joka johtuu siitä tiedosta,
että mr Clennamiin aina voi luottaa, koska hän on hyvä, jalo ja
lempeä», vastasi Pikku Dorrit.
»En epäile sitä. Ja kuitenkin Arthur on ainoa ihminen maailmassa,
jolta haluan salata sen niin kauan kuin olen täällä. Minä kasvatin
häntä hänen varhaisimmasta lapsuudestaan saakka nuhteessa ja
kurituksessa. Olin ankara hänelle tietäen, että lapset saavat kärsiä
vanhempien rikosten tähden ja että hänessä jo syntymästä saakka
oli vihan leima. Olen istunut yhdessä hänen ja hänen isänsä kanssa
ja nähnyt, kuinka isä heikkoudessaan olisi halunnut osoittaa hellyyttä

hänelle, mutta minä estin sen, jotta lapsi ankaran, kovan elämän
kautta pelastaisi sielunsa. Olen nähnyt pojan äitinsä ilmein
kauhuissaan katsahtavan minuun pienistä kirjoistaan ja koettavan
äitinsä tavoin lauhduttaa minua, mutta se vain kovensi sydäntäni.»
Kun hän näki kuulijansa peräytyvän, tyrehtyi hetkeksi hänen
muistelmiensa synkkä tulva.
»Hänen hyväksensä. En tehnyt sitä kostaakseni kärsimääni
vääryyttä. Mikäpä minä olin ja mitäpä tämä merkitsi taivaan
kirouksen rinnalla! Olen nähnyt tämän lapsen kasvavan, ei erikoisen
hurskaaksi (hänen äitinsä synti painoi liian raskaana häntä), mutta
kuitenkin rehellisenä ja kunniallisena ja tottelevaisena minulle. Hän
ei milloinkaan rakastanut minua, vaikka olin kerran puoliksi toivonut
sitä — niin heikkoja olemme ja näin turmeltuneet lihalliset
heikkoutemme sotivat tehtäviämme ja velvollisuuksiamme vastaan;
mutta hän kunnioitti minua aina ja, alistui määräyksiini. Näin hän
tekee vielä nytkin. Sydämessään tyhjä sija, jonka merkitystä hän ei
milloinkaan ole tiennyt, kääntyi hän pois minusta ja kulki omaa
tietänsä; mutta siinäkin hän on menetellyt kunnioittavasti ja
hienotunteisesti. Tällainen on hänen suhteensa ollut minuun. Teidän
suhteenne minuun on ollut paljoa ylimalkaisempi ja toisaalta myös
paljoa lyhytaikaisempi. Istuessanne työnne ääressä huoneessani,
olette tuntenut pelkoa minua kohtaan, mutta olette otaksunut minun
tekevän teille hyväntyön; nyt tiedätte asian oikean laidan, että olen
tehnyt teille vääryyttä. Minun on helpompi sietää tekoni syiden ja
vaikuttimien väärinymmärrystä ja väärinselitystä teiltä kuin häneltä.
En tahtoisi mistään maallisesta hinnasta, että hän,
sokeudessaankaan, syöksisi minut siitä asemasta, jossa olen ollut
hänen suhteensa koko hänen elämänsä ajan, ja että muuttuisin
hänen silmissään halveksittavaksi, alennetuksi, joka en enää

ansaitsisi hänen kunnioitustaan. Tehköön hän sen, jos se on
välttämätöntä, sittenkun en enää ole näkemässä sitä. Mutta älkää
antako minun täällä eläissäni milloinkaan tuntea, että olen kuollut
hänelle, että olen niin hävinnyt hänen näköpiiristään kuin jos salama
olisi polttanut tahi maa niellyt minut.»
Hänen ylpeytensä oli hyvin suuri, ja hänen vanhojen
intohimojensa tuottama tuska hyvin kirpeä hänen puhuessaan näin.
Eivätkä ne suinkaan lieventyneet hänen lisätessään:
»Ja nyt näen teidänkin kammoten peräytyvän, ikäänkuin olisin
ollut julma.»
Pikku Dorrit ei voinut kieltää sitä. Hän koetti sitä salata, mutta
kammoksui tällaista mielentilaa, joka oli palanut näin kiihkeänä ja
näin kauan. Hän käsitti sen sellaisena kuin se oli, ilman viisasteluja ja
verukkeita.
»Olen tehnyt», lausui mrs Clennam, »mitä minulle annettiin
tehtäväksi.
Asetuin pahaa vastaan, en hyvää. Olin ankaruuden aseena syntiä
vastaan.
Eikö kaikkina aikoina ole syntisiä, minun kaltaisiani, valittu
kukistamaan syntiä?»
»Kaikkina aikoina?» toisti Pikku Dorrit.
»Vaikkapa oma kärsimäni vääryys olisi katkeroittanut mieltäni ja
oma kostonhaluni ollut vaikuttimenani, eikö sittekin menettelylleni
tunnustettaisi jonkinlaista oikeutusta? Eikö entisinäkään aikoina,
jolloin syyttömät menehtyivät syyllisten kanssa, tuhannet yhden

tähden? Jolloin vääryyden viha ei sammunut veressäkään ja
kuitenkin sai armon?»
»Oi, mrs Clennam, mrs Clennam», huudahti Pikku Dorrit, »vihan
tunteet ja leppymättömyys suovat kehnon lohdutuksen ja ovat
huonona tienviittana meille kummallekin. Elämäni on kulunut tässä
vaivaisessa vankilassa ja kasvatukseni on ollut kovin vaillinainen,
mutta sallikaa minun pyytää teitä, muistamaan myöhempiä ja
parempia aikoja. Seuratkaa vain Häntä, joka paransi sairaita, herätti
kuolleita, oli onnettomien ja kadotettujen ystävä, kärsivällistä
Mestaria, joka kyynelin sääli meidän puutteitamme ja
heikkouksiamme. Emme voi muuta kuin menetellä oikein, jos
syrjäytämme kaiken muun ja toimimme vain Häntä muistaen. Hänen
elämässään ei ollut mitään kostoa, ei mitään kärsimyksen
tuottamista toisille, sen uskon varmasti. Jos seuraamme Häntä,
emme horjahtele emmekä eksy, siitä olen varma!»
Seistessään siinä ikkunan ääressä, illan pehmenneessä valossa,
luoden katseensa entisten koettelemustensa näyttämöltä säteilevälle
taivaalle erosi hän varjossa seisovasta olennosta yhtä paljon kuin
häntä tukeva elämä ja oppi erosivat toisen olennon tarinasta. Mrs
Clennam taivutti taas päänsä alas eikä virkkanut mitään. Hän jäi
siihen asentoon, kunnes ensimmäinen varoitussoitto kajahti.
»Kuulkaa!» huudahti hän ja säpsähti. »Sanoin, että minulla oli
toinenkin pyyntö. Se on sellainen, joka ei siedä viivytystä. Mies, joka
antoi teille tuon käärön ja joka omistaa nämä todistukset, odottaa
parhaillaan kodissani, että palaisin ja ostaisin ne häneltä. Voin salata
ne Arthurilta vain ostamalla ne siltä mieheltä. Hän pyytää suurta
summaa, enemmän kuin mitä voin saada kokoon, ellei minulle suoda
aikaa. Hän kieltäytyy alentamasta hintaansa ja uhkaa tulla teidän

luoksenne, jollen minä ole suostuvainen. Tahdotteko tulla kanssani
sinne ja näyttää tietävänne asian? Tahdotteko palata minun kanssani
ja koettaa voittaa hänet? Tahdotteko tulla auttamaan minua häntä
vastaan? Älkää kieltäytykö siitä, mitä pyydän Arthurin nimessä,
vaikken rohkene pyytää sitä Arthurin tähden!»
Pikku Dorrit suostui mielellään. Hän kiiti vankilaan, jossa viipyi
muutaman hetken, palasi ja ilmoitti olevansa valmis lähtemään. He
poistuivat toisia portaita, välttäen porttihuonetta, ja mennen
etupihan läpi, joka nyt oli autio ja tyhjä, pääsivät kadulle.
Oli eräs niitä kesäisiä iltoja, jolloin pimeätä ei tulekaan, pitkä
hämärä vain. Katu ja silta esiintyivät selvinä ja avoimina heidän
edessään, ja taivas oli kirkas ja kaunis. Ihmiset seisoivat ja istuivat
oviensa likellä leikkien lasten kanssa ja nauttien illan ihanuudesta;
monet olivat kävelyllä raikkaassa ilmassa; päivän touhu oli
touhunnut itsensä väsyksiin, ja muilla kuin heillä kahdella ei näkynyt
olevan kiirettä. Kun he kulkivat sillan yli, näkyivät monien kirkkojen
tornit niin selvästi kuin olisivat astuneet esiin niitä tavallisesti
ympäröivästä usvasta ja tulleet paljoa lähemmäksi. Taivasta kohti
kohoava savu oli riisunut likaisen värinsä ja pukeutunut kirkkaaksi.
Auringonlaskun ruusuinen ihanuus ei ollut vielä lakastunut pitkältä
valkopilvien jonolta, joka rauhallisena viipyi näköpiirin reunassa.
Tyynen taivaanlaen loistavasta keskuksesta säteili joka puolelle koko
taivaan yli varhaisten tähtien lomiin pitkiä valonuolia kuin merkkeinä
rauhaa ja toivoa tuovasta siunatusta uudesta liitosta, joka muutti
orjantappurakruunun sädekehäksi.
Vähemmän huomiotaherättävänä nyt pimeässä ja toisen seurassa
riensi mrs Clennam Pikku Dorritin rinnalla häiritsemättä kotiansa
kohden. He poikkesivat valtaväylältä samassa kulmassa, jossa mrs

Clennam oli astunut sille, jatkaen matkaansa hiljaisia tyhjiä
sivukatuja pitkin. He olivat juuri astumaisillaan porttikäytävään, kun
kuulivat äkillisen, ukkosen jyrinää muistuttavan kumahduksen.
»Mikä se oli? Rientäkäämme sisään», huudahti mrs Clennam.
He olivat porttikäytävässä. Pikku Dorrit kirkaisi ja pidätti häntä.
Häviävän hetken näkyi talo heidän edessänsä, ja mies istui
ikkunalaudalla tupakoiden; kuului toinen kumahdus ja talo heilahti,
horjahti ulospäin, avautui kymmenistä kohdista, lysähti ja painui
kasaan. Korvat lukossa melusta, tukehtumaisillaan ja puolisokeina
pölystä he peittivät kasvonsa ja jäivät kuin kiinni juurtuneina
paikoilleen. Pölypilvi, joka nousi heidän ja rauhallisen taivaan välille,
hajosi hetkeksi ja näytti heille tähdet. Kun he taas katsoivat, hurjasti
huutaen apua, alkoi iso savutorvirykelmä, joka yksin oli jäänyt
pystyyn kuin torni pyörretuulessa, horjua, halkeili ja romahti
rauniokasan päälle, ikäänkuin jokainen putoava osanen olisi ollut
kiihkeä peittämään musertuneen konnan yhä syvempään hautaan.
Melkein tuntemattomiksi mustuneina lentävästä tomusta juoksivat
he ulos porttikäytävästä huutaen ja kirkuen. Siellä mrs Clennam
vaipui kivitykselle; siitä hetkestä lähtien hän ei milloinkaan liikuttanut
sormeakaan eikä kyennyt virkkamaan ainoatakaan sanaa. Neljättä
vuotta hän eli rullatuolissa, katsellen tarkkaavasti kaikkea, mitä
tapahtui hänen ympärillään, ja näytti ymmärtävän mitä puhuttiin,
mutta tuikea äänettömyys, jota hän niin kauan oli harjoittanut, oli
nyt pakollinen, ja paitsi että hän kykeni liikuttamaan silmiänsä ja
heikolla päänliikkeellä antamaan myöntävän tai kieltävän
vastauksen, hän eli ja kuoli kuvapatsaana.

Affery oli etsinyt heitä vankilasta ja huomannut heidät jonkun
matkan päässä sillalla. Hän saavutti heidät parahiksi
vastaanottaakseen vanhan emäntänsä syliinsä, auttaakseen
kannettaessa häntä viereiseen taloon ja uskollisesti hoitaakseen
häntä. Äänien salaisuus oli nyt tullut ilmi; Affery oli kuten häntä
suuremmatkin henkilöt ollut aina oikeassa tosiseikkojen puolesta,
mutta väärässä tehdessään niistä johtopäätöksiä.
Kun pölypilvi oli laskeutunut ja ilta oli taas tyyni ja kirkas, oli
uteliasten joukko tukkinut jokaisen taloon johtavan tien, ja osa
järjestäytyi ryhmiksi, jotka vuoroin kaivelivat raunioita. Talossa oli
sen sortuessa ollut sata henkeä, siellä oli ollut viisikymmentä, siellä
oli ollut viisitoista, siellä oli ollut kaksi. Huhu tarkistui lopuksi niin,
että siellä oli ollut kaksi henkeä: ulkomaalainen ja mr Flintwinch.
Etsijät kalvoivat läpi lyhyen yön lepattavien kaasuliekkien valossa
ja sitten samassa tasossa varhaisen auringon kanssa ja yhä
syvemmällä sen alla, kun se kohosi keskitaivaalle, ja vinosti sen alla,
kun se alkoi painua mailleen, ja taas samassa tasossa, kun se hävisi
näköpiirin taakse. Ahkerasti ja keskeytymättä kaivettiin yötä päivää,
raunioruuhkaa lapioitiin, kannettiin ja kuljetettiin koreissa, rattailla,
työntökärryissä, mutta yö tuli toistamiseen, ennenkuin he löysivät
likaisen jäteläjän, joka oli ollut ulkomaalainen ennenkuin hänen
yläpuolellaan katossa ollut hirsi, joka nyt virui hänen päällänsä, oli
murskannut hänen päänsä kappaleiksi kuin lasipallon.
Mutta Flintwinchiä ei vielä löytynyt; niin jatkui uutteraa kaivamista,
lapioimista, kuljettamista herkeämättä yötä päivää. Huhu tiesi, että
vanhassa talossa oli erinomaiset kellarit (mikä olikin totta) ja että
Flintwinch oli ollut siellä romahduksen hetkellä tahi että hän oli
ennättänyt paeta sinne ja nyt oli turvassa lujien holvien alla, samoin

kuin että oli kuultu hänen maanalaisella, kumealla, tukehtuvalla
äänellä huutavan: »Täällä olen!» Kaupungin toisessa päässä
kerrottiin niinikään, että kaivajat olivat putken avulla päässeet
yhteyteen hänen kanssansa ja että hän tämän kanavan kautta oli
saanut sekä lientä että viinaa ja että hän ihailtavan lujamielisenä oli
sanonut voivansa hyvin, »poikaseni», paitsi että niskaluu oli
vioittunut. Ja kaivamista, lapioimista ja kuljettamista jatkui
herkeämättä, kunnes koko raunio oli tyystin tutkittu ja kellarit,
avattu, mutta Flintwinchiä ei löytynyt, ei lapion eikä kangen avulla, ei
elävänä eikä kuolleena, ei hyvin eikä huonostvoipana.
Viimein kävi selväksi, ettei Flintwinch romahduksen sattuessa
ollutkaan talossa; niinikään alkoi selvitä, että hän samaan aikaan oli
ollut uutterassa toimessa toisaalla koettaen myydä arvopapereita niin
korkeasta hinnasta kuin vain kiireessä sai ja käyttäen omaksi
edukseen oikeuttaan toimia yhtiön puolesta. Affery muisti ovelan
luvanneen antaa tarkemman selityksen neljänkolmatta tunnin
kuluttua ja päätteli itsekseen, että luvatun selityksen lopullinen
summa ja sisältö oli, että hän tämän ajan kuluessa livistäisi tiehensä;
mutta eukko oli vaiti, ylen kiitollisena päästessään näin eroon
miehestä. Koska arveltiin järkevimmäksi päätellä, että miestä, jota ei
ollut haudattu, ei myöskään voitu kaivaa haudasta ilmoille, jättivät
kaivajat hänet sikseen suoritettuaan työnsä eivätkä ruvenneet
kaivelemaan häntä maan syvyyksistä.
Suuri joukko ihmisiä pani sen pahaksensa, he kun uskoivat, että
Flintwinch virui jossakin Lontoon geologisten muodostumien seassa.
Heidän uskonsa ei pahasti järkkynyt niistäkään tiedoista, joita aika
ajoin saapui meren takaa, että nimittäin siellä oli nähty vanha mies,
jolla oli kaulaliinansolmu toisen korvan juuressa ja joka oli helppo
tuntea englantilaiseksi ja joka seurusteli hollantilaisten kanssa

Haagin merkillisillä kanavanrannoilla ja Amsterdamin kapakoissa
mynheer van Flyntevynge-nimisenä.

KAHDEKSASSEITSEMÄTTÄ LUKU
Vihdoinkin
Arthur makasi yhä pahasti sairaana Marshalseassa, ja mr Rugg ei
voinut keksiä lain taivaalla pienintäkään valon pilkahdusta, joka
antaisi toivoa hänen vapaaksipääsystään. Tällä välin kärsi mr Pancks
kauheita omantunnontuskia. Ellei olisi ollut olemassa noita
järkähtämättömiä numeroita, jotka todistivat, että Arthurin,
sensijaan että kitui vankilassa, olisi pitänyt ajella kaksivaljakollaan ja
että mr Pancksin vaivaisen kirjurinpalkkansa sijasta olisi pitänyt
omistaa neljä, viisituhatta puntaa heti käytettävänään, niin olisi tämä
onneton laskumestari luultavasti painunut vuoteeseen ja, kuten
monet muut nimettömät henkilöt, kääntänyt kasvonsa seinään päin,
heittäen henkensä viimeisenä mr Merdle-vainajan suuruuden
alttarille laskettuna uhrina. Yksinomaan näiden erehtymättömien
laskelmiensa varassa eli mr Pancks, mutta varsin onnetonta ja
rauhatonta elämää. Hän kantoi laskujaan aina mukanansa hatussaan
eikä tyytynyt siihen, että alituisesti, kaikissa mahdollisissa
tilaisuuksissa, itse tarkasteli niitä, vaan pyysi jokaista ihmisolentoa,
jonka vain sai käsiinsä, tarkastamaan niitä hänen kanssansa ja
huomaamaan kuinka päivänselvät ne olivat. Bleeding Heart Yardissa

oli tuskin ainoatakaan jonkinarvoista asukasta, jolle mr Pancks ei olisi
selitellyt laskelmiansa, ja koska numerot ovat tarttuvia, alkoi tässä
korttelissa raivota eräänlainen numero-rokko, jonka vaikutuksesta
koko Yard oli hieman pyörällä päästään.
Kuta levottomammaksi mr Pancks kävi, sitä kärsimättömämmäksi
tuli hän patriarkkaa kohtaan. Heidän viimeaikaisissa neuvotteluissaan
oli hänen puhkumisensa saanut uhkaavan soinnun, joka ei
ennustanut patriarkalle hyvää; niinikään oli mr Pancks useita kertoja
katsellut patriarkallisia pääkupuroita tarkemmin kuin oli tarpeellista,
ottaen huomioon, ettei hän ollut parturi eikä taidemaalari, joka etsi
elävää mallia.
Siitä huolimatta oli hän höyrynnyt ulos ja sisään pienellä
pihanpuolisella telakallaan aina sen mukaan tarvittiinko vai eikö
häntä tarvittu patriarkan läheisyydessä, ja liike kävi vanhaan tapaan.
Mr Pancks kynti Bleeding Heart Yardia, ja mr Casby korjasi sadon
määrättyinä aikoina; mr Pancks oli saanut osakseen kaiken siihen
kuuluvan saastan ja vaivan, mr Casby oli ottanut osalleen siitä
heruvan hyödyn ja sitä ympäröivän autereisen usvan ja sitä
kirkastavan kuutamon; ja käyttääksemme tämän säteilevän
hyväntekijän sanoja, jotka hän tavallisesti lausui lauantai-iltaisin,
pyöritellen pyyleviä peukaloitansa, tarkastettuaan viikon tilit: »Kaikki
on kuten olla pitää — kaikki asianosaiset voivat olla tyytyväisiä —
kaikki voivat, sir, olla tyytyväisiä — kaikki.»
Hinaajahöyryn, Pancksin, telakassa oli lyijykatto, jonka alla
päivänpaahteessa höyrykattila saattoi kuumeta liiaksi. Oli miten oli,
eräänä helteisenä lauantai-iltana tulla tohisi hinaaja ylen
kuumentuneena telakalta, kömpelön pullonvihreän laivan
kutsumana.

»Mr Pancks», kuului patriarkan huomautus, »olette käynyt
leväperäiseksi, sir, olette käynyt leväperäiseksi».
»Mitä sillä tarkoitatte?» kuului lyhyt vastaus.
Patriarkan olemus oli aina tyyni ja tyytyväinen ja tänä iltana niin
erikoisen rauhallisen kirkas, että se vaikutti ärsyttävästi. Kaikki muut
kuolevaiset kärsivät sinä iltana helteestä, mutta hänen oli aivan
vilpoisa olla. Kaikki muut olivat janoisia ja patriarkka joi. Häntä
ympäröi virvokejuomain tuoksu, ja hän oli valmistanut itselleen
juoman kullankarvaisesta sherrystä, joka kimmelsi isossa pikarissa,
ikäänkuin hän olisi juonut ilta-auringon paistetta. Se oli paha kyllä,
muttei pahinta. Pahinta oli, että hän sinisine silmineen, paistavine
päälakineen, pitkine valkeine kiharoineen, pullonvihreät sääret
suorina edessään ja jalassa keveät kotikengät, jotka olivat mukavasti
sidotut nilkkojen kohdalta, istui siinä kasvoillaan säteilevä ilme,
ikäänkuin hän rajattomassa hyväntahtoisuudessaan olisi valmistanut
juoman ihmiskunnalle, itse tyytyen vain oman ihmisystävällisyytensä
rieskamaitoon.
Sentähden mr Pancks vastasikin: »Mitä sillä tarkoitatte?» ja
pörrötti varsin pahaenteisellä tavalla molemmin käsin hiuksensa
pystyyn.
»Tarkoitan, mr Pancks, että teidän pitää olla tiukempi
vuokralaisille, tiukempi vuokralaisille, paljoa tiukempi vuokralaisille,
sir. Te ette kiristä heitä. Te ette kiristä heitä. Te ette saa kylliksi
kokoon. Teidän pitää kiristää heitä, sir, muuten eivät välimme enää
pysy yhtä tyydyttävinä kuin soisin niiden pysyvän, kaikkien
asianosaisten tähden. Kaikkien tähden.»

»Enkö minä kiristä heitä?» kivahti mr Pancks. »Mitäs muuta varten
minä olen olemassa?»
»Te ette ole olemassa mitään muuta varten, mr Pancks. Te olette
luotu täyttämään velvollisuutenne, mutta te ette täytä
velvollisuuttanne. Te olette maksettu kiristämään ja teidän täytyy
kiristää maksamaan.» Patriarkka oli itsekin niin hämmästynyt tästä
nerokkaasta käänteestä tohtori Johnsonin malliin, jota ei ikinä olisi
odottanut eikä tarkoittanut, että nauroi ääneen; ja hän toisteli ylen
tyytyväisenä, pyöritellen peukaloitansa ja nyökäten nuorekkaalle
kuvallensa: »Olette maksettu kiristämään ja teidän täytyy kiristää
maksamaan.»
»Oho!» tuumi Pancks. »Eikö muuta?»
»Kyllä, sir, kyllä, sir. Vielä eräs asia. Tehkää hyvin ja kiristäkää
Yardia uudelleen, ensi työksenne maanantaiaamuna.»
»Oho!» vastasi Pancks. »Eiköhän se liene liian aikaista? Kiristin
heidät tyhjiksi tänään.»
»Joutavia, sir. Ette likimainkaan kylliksi; ette likimainkaan kylliksi.»
»Oho!» virkkoi Pancks tarkaten häntä, kun hän hyväntahtoisesti
nielaisi aimo kulauksen sekoitustansa. »Onko muuta vielä?»
»Kyllä, sir, kyllä, sir, vielä on eräs asia. En ole ensinkään
tyytyväinen tyttäreeni, mr Pancks, en ensinkään tyytyväinen. Paitsi
että hän aivan liian usein käy tervehtimässä mrs Clennamia, mrs
Clennamia, joka ei nykyään ole juuri sellaisissa olosuhteissa, jotka
tyydyttäisivät — kaikkia asiaankuuluvia, paitsi sitä käy hän, mr

Pancks, ellen ole saanut aivan vääriä tietoja, tiedustelemassa mr
Clennamin vointia vankilassa.»
»Hän on sairaana, kuten tiedätte», huomautti Pancks. »Eikös se
ole ystävällistä?»
»Pyh, pyh, mr Pancks. Se ei kuulu häneen, se ei kuulu häneen.
Minä en voi sallia sitä. Maksakoon hän velkansa, jotta pääsee pois,
jotta pääsee pois, maksakoon velkansa, jotta pääsee pois.»
Vaikka mr Pancksin hiukset törröttivät pystyssä kuin kankea
rautalanka, tuiversi hän niitä molemmin käsin vielä pystympään ja
hymyili isännällensä kerrassaan kammottavalla, tavalla.
»Suvainnette ilmoittaa tyttärelleni, mr Pancks, etten voi sallia sitä,
etten voi sallia sitä», määräsi patriarkka lempeästi.
»Oho!» sanoi Pancks. »Ettekö voi sanoa sitä itse?»
»En, sir, en. Te olette palkattu sanomaan sen», typerä vanha
pöllöpää ei voinut vastustaa kiusausta toistaa sukkeluuttansa, »ja
teidän täytyy sanoa se saadaksenne palkkanne, saadaksenne
palkkanne».
»Oho!» sanoi Pancks. »Eikö muuta?»
»Kyllä, sir. Minusta tuntuu, mr Pancks, että liian usein ja liian
paljon itsekin liikutte siellä päin. Neuvoisin teitä, mr Pancks,
kääntämään huomionne sekä omista vahingoistanne että toisten
vahingoista, jotta ajattelisitte vain työtänne, ajattelisitte vain
työtänne.»

Mr Pancks vastasi tähän kehoitukseen äännähtämällä niin
hämmästyttävän jyrkästi, lyhyesti ja lujasti: »Oho!» että kömpelö
patriarkkakin jonkinlaisella kiireellä käänsi siniset silmänsä
katsoakseen häneen. Vastaavan äänekkäästi pärskähtäen hän lisäsi
sitten: »Onko vielä jotakin?»
»Ei tällä kertaa, sir, ei tällä kertaa. Lähden nyt», ilmoitti patriarkka
juoden loppuun sekoituksensa ja nousten ystävällisen näköisenä,
»pienelle kävelylle, vain pienelle kävelylle. Kenties tapaan teidät
täällä vielä palattuani. Ellen, sir, niin velvollisuus, velvollisuus,
muistakaa, muistakaa; kiristäkää, kiristäkää, kiristäkää,
maanantaina; kiristäkää maanantaina!»
Mr Pancks tuiversi taas tukkaansa ja katseli, kuinka patriarkka pani
levälierisen hatun päähänsä, ja näytti hetken taistelevan vääryyttä
kärsineen kiukkua vastaan. Hän oli entistä kuumempi ja hengitti
raskaammin. Mutta hän antoi mitään virkkamatta patriarkan mennä
ulos ja kurkisti sitte häntä pienen vihreän ikkunakaihtimen takaa.
»Arvasin sen», huomautti hän. »Tiesin, minne hän oli menossa.
Hyvä!» Hän höyrysi takaisin telakalleen, järjesti sen huolellisesti, otti
hattunsa naulasta, sanoi: »Hyvästi!» ja mennä puhkui tiehensä
omille asioilleen. Hän suuntasi kulkunsa Bleeding Heart Yardiin, mrs
Plornishin puoliseen päähän, ja saapui portaiden yläpäähän entistä
enemmän kuumissaan.
Täällä, portaiden yläpäässä, kieltäydyttyään noudattamasta mrs
Plornishin kehoituksia tulla juttelemaan isän kanssa Onnenmajassa
— hänen helpotuksekseen nämä kehoitukset eivät olleet yhtä
lukuisat kuin minä muuna iltana tahansa, mutta nyt oli lauantai ja
naapurit, jotka niin jalomielisesti kannattivat liikettä kaikilla muilla
tavein kuin rahalla, tekivät runsaasti ostoksia — täällä, portaiden

yläpäässä, odotti mr Pancks, kunnes näki patriarkan, joka aina tuli
Yardiin sen toisesta päästä, hitaasti astelevan, säteillen ja anojain
ympäröimänä. Silloin mr Pancks astui portaita alas ja viiletti täydellä
höyryllä häntä kohden.
Patriarkka, joka lähestyi, tavanmukainen hyväntahtoinen ilme
kasvoillaan, oli hämmästynyt nähdessään mr Pancksin, mutta otaksui
hänen innostuneen kiristämään yardilaisia heti, jättämättä toimitusta
maanantaiksi. Yardin asukkaat olivat ihmeissään tästä kohtauksesta,
sillä vanhinkaan yardilainen ei muistanut milloinkaan nähneensä
näitä molempia valtoja siellä yhdessä. Mutta kuvaamaton hämmästys
valtasi heidät, kun mr Pancks, astuen aivan tämän miehistä
kunnianarvoisimman luokse ja pysähtyen pullonvihreiden liivien
ääreen, muodosti oikean kätensä peukalosta ja etusormesta pihdit,
tarttui niillä leveälierisen hatun reunaan ja keikautti erinomaisen
taitavasti ja näppärästi päähineen patriarkan kiiltävästä päästä,
ikäänkuin tämä olisi ollut iso marmoripallo.
Käyttäydyttyään näin hieman vapaasti patriarkallista isäntäänsä
kohtaan, ällistytti mr Pancks yardilaisia sanomalla kovalla äänellä:
»No, te sokerinmakea petkuttaja, nyt selvitämme välimme!»
Samassa hetkessä ympäröi mr Pancksin ja patriarkan tunkeileva
joukko, joka oli pelkkänä silmänä ja korvana; ikkunat lensivät auki ja
portailla tungeksi uteliaita.
»Mikä te olette olevinanne?» aloitti mr Pancks. »Mitä siveellistä
osaa te näyttelette? Minä te tahdotte itseänne pidettävän?
Ihmisystävänä, eikö niin? Tekö ihmisystävä!» Tässä mr Pancks
nähtävästi aikomatta lyödä häntä, mutta keventääkseen mäeltänsä
ja hankkiakseen ylitsevuotavalle tarmollensa terveellistä voimistelua,
oli suuntaavinansa iskun patriarkan kupuraista päätä kohden, joka

kumartui välttääkseen vaaran. Tämä merkillinen temppu toistui mr
Pancksin seuraavan puheen jokaisen jakson jälkeen, katselijoiden
ihailun yhä kasvaessa.
»Olen eronnut palveluksestanne», jatkoi mr Pancks, »saadakseni
sanoa teille tämän. Te kuulutte siihen petkuttajakoplaan, joka on
kaikista koplista inhoittavin. Olen kärsinyt molempien tähden, mutten
tiedä enkö sietäisi Merdle-koplaa yhtä hyvin kuin teidän koplaanne.
Te olette valepukuinen verenimijä, toisen selän taakse piiloutuva
kiristäjä, nylkyri, koronkiskoja. Te olette ihmisystävyyttä
teeskentelevä käärme. Te olette ulkokultainen petturi.»
(Tempun suoritus tällä kohdalla otettiin vastaan naurulla.)
»Kysykää näiltä kelpo ihmisiltä täällä, kuka kova mies on. He
vastaavat varmasti, että se on Pancks.»
Tämän vahvistukseksi kuului huutoja »Varmasti» ja »Kuulkaas!»
»Mutta minä sanon teille, hyvät ihmiset — Casby se on! Tämä
lempeyden mätäs, tämä ihmisrakkauden möhkäle, tämä pullonvihreä
hymyilijä, hän se on teidän kiristäjänne!» julisti Pancks. »Jos
tahdotte nähdä miehen, joka olisi valmis nylkemään teidät elävältä,
niin tässä hän on! Älkää luulko siksi minua, joka saan
kolmekymmentä shillingiä viikossa. Casby se on, ja hänellä on ties
kuinka paljon vuodessa.»
»Hyvä!» huusivat useat äänet. »Kuunnelkaa mr Pancksia!»
»Kuunnelkaa mr Pancksia!» huusi tämä herrasmies (suoritettuaan
taas suositun temppunsa). »Niin kyllä, sitä minäkin! Jo lienee aika
kuunnella mr Pancksia. Mr Pancks on tullut alas Yardiin tänä iltana

juuri sitä varten, että kuuntelisitte häntä. Pancks on vain soittokone,
mutta tässä on koneen käyttäjä!»
Koko kuulijakunta olisi yhtenä miehenä, naisena ja lapsena
asettunut mr Pancksin puolelle, ellei olisi ollut noita pitkiä, harmaita
silkkikiharoita ja leveälieristä hattua.
»Tässä on tappi», jatkoi Pancks, »joka panee koneen soimaan. Ja
siitä kuuluu vain yksi ainoa sävel: kiristä, kiristä, kiristä! Tuossa on
isäntä ja tässä hänen päiväläisensä. Niin, hyvät ihmiset, kun hän
tänä iltana tulee tänne pehmeästi suristen kuin hitaasti pyörivä,
hyväntahtoinen hyrrä ja kun te kokoonnutte hänen ympärillensä
valittamaan päiväläisestä, niin ette arvaa millainen petkuttaja tämä
isäntä on! Mitäs sanotte siitä, että hän tänä samana iltana on
korventanut minua siitä, etten ole kiristänyt teitä kylliksi? Mitäs
arvelette siitä, että äsken juuri sain erikoisen käskyn kiristää teiltä
viimeiset penninne ensi maanantaina?»
Vastaukseksi jupisivat kuulijat: »Häpeä!» ja »Kurjaa!»
»Kurjaa!» pärski mr Pancks. »Niinpä luulisin! Roskajoukkio, johon
Casbynne kuuluu, on kaikista roskajoukkioista kurjin. He teettävät
päiväläisellänsä kehnosta palkasta sen, mitä itse häpeävät ja
pelkäävät tehdä ja teeskentelevät kaihtavansa, mutta minkä tahtovat
saada tehdyksi; muuten ei päiväläinen saa rauhaa. Menetellen niin
ovelasti, että päiväläiselle lankeaa kaikki häpeä, heille itsellensä
kaikki kunnia ja ansio. Ei, tämän kaupungin kurjin veijari, joka
varastaa kahdeksantoista pennyn arvosta tavaraa, ei ole puoliksikaan
niin suuri veijari kuin tämä Casby-päinen ilmoitustaulu tässä!»
»Se on totta!» ja »Se hän juuri on!» huudettiin.

»Ja mitä etua teillä on tuollaisista miehistä», sanoi Pancks,
»tuollaisista ihmeellisistä hyrristä, jotka pyörivät keskuudessanne
niin pehmeästi, ettei teillä ole aavistusta siitä mallista, joka on niihin
maalattu, ja niiden pikkuisesta ikkunasta! Tahtoisin hetkeksi
kiinnittää huomionne minuun. Minä en ole mikään miellyttävän
näköinen mies, tiedän sen varsin hyvin.» Tämä kysymys jakoi
kuulijakunnan kahteen puolueeseen; sen leppymättömämmät
jäsenet vastasivat: »Ei, ette olekaan», ja kohteliaampi puoli: »Kyllä
te olette.»
»Olen yleensä», selitti Pancks, »töykeä, ikävä, kuivakiskoinen
kuormajuhta ja päiväläinen. Sellainen on nöyrin palvelijanne. Siinä
on hänen luonnollisen kokoinen muotokuvansa, hänen itsensä
maalaama, teille esitettynä, yhdennäköisyys taattu! Mutta miksipä
muuksi mies tulee tuollaisen isännän palveluksessa? Mitä häneltä voi
odottaa? Onko kukaan milloinkaan löytänyt keitettyä sianlihaa
kapriskastikkeen kera kasvamassa kokospähkinässä?»
Ei kukaan yardilaisista ollut sitä kokenut: sen huomasi selvästi
heidän vilkkaista vastauksistaan.
»Hyvä», jatkoi Pancks, »yhtä vähän voitte tavata miellyttäviä
ominaisuuksia minunkaltaisissani päiväläisissä, jotka ovat
hänenlaistensa isäntien palveluksessa. Olen ollut päiväläisenä
lapsuudestani saakka. Mitä on elämäni ollut? Aherrusta ja raadantaa,
aherrusta ja raadantaa, pyörät käynnissä, pyörät käynnissä! En ole
ollut miellyttävä itselleni enkä liene ollut miellyttävä kellekään
muulle. Jos kymmenen vuoden aikana jonakin viikkona tuotin tälle
petkuttajalle shillingin verran vähemmin voittoa viikossa, vähensi hän
shillingin viikkopalkastani; jos hän olisi saanut hyödyllisen miehen
kuutta pennyä halvemmalla viikossa, olisi hän ottanut hänet minun

sijalleni kuutta pennyä halvemmalla. Kysyntä ja tarjonta, tietysti!
Liikeperiaatteita! Erittäin hieno ilmoituskilpi, tuo Casbyn pää», ja
Pancks tarkasti sitä irvistäen, »mutta talon oikea nimi on: Valheen
aseet, ja sen vaalilause on: Pidä päiväläinen työssä. Tunteeko
kukaan läsnäolevista herroista kielioppia?» keskeytti mr Pancks
puheensa, katsellen ympärilleen.
Bleeding Heart Yard ujosteli sellaisen tuttavuuden tunnustamista.
»Ei ole tarpeellistakaan. Tahdoin vain mainita, että tehtävä, jonka
tämä isäntä antoi minulle, oli lakkaamatta taivutella erästä
teonsanaa ainoastaan käskymuodossa, esimerkiksi näin: Pysy aina
työssäsi. Pysyköön hän aina työssään. Pysykäämme aina
työssämme. Pysykää aina työssänne. Pysykööt he työssään. Tässä
on hyväntahtoinen patriarkka Casby ja tässä hänen kultainen
sääntönsä. Hän on tavattoman ylentävä katsella, minä en ole sitä
ensinkään. Hän on makea kuin mesi ja minä mauton kuin ojavesi.
Hän myy pihkaa ja minä käsittelen sitä ja se tarttuu minuun. Kas
niin», sanoi mr Pancks astuen taas entisen isäntänsä eteen, josta
hän puheensa aikana oli hiukan loitonnut, jotta Yard saisi katsella
häntä, »koska en ole tottunut pitämään julkisia puheita ja koska olen
puhunut jotenkin kauan, päätän nyt huomautukseni kehoittamalla
teitä laittautumaan täältä tiehenne».
Viimeinen patriarkka oli niin hämmentynyt tästä äkillisestä
hyökkäyksestä ja tarvitsi niin pitkän ajan käsittääkseen asian ja
vieläkin pitemmän ajan ilmaistakseen sen, ettei hänellä ollut
sanaakaan vastaukseksi. Hän näytti miettivän jotakin patriarkallista
keinoa selvitäkseen arkaluonteisesta asemastaan, kun mr Pancks
vielä kerran sukkelasti tarttui pihdeillään hänen hattuunsa ja
keikautti sen yhtä näppärästi kuin edelliselläkin kerralla hänen

päästänsä. Silloin oli pari yardilaista palvelusintoisesti nostanut hatun
maasta ja ojentanut sen omistajalle, mutta mr Pancks oli nyt siinä
määrin vaikuttanut kuulijakuntaansa, että patriarkka sai itse
kumartua ottamaan sen ylös.
Mr Pancks, joka jonkun hetken oli pitänyt oikeata kättänsä
taskussa, vetäisi salamana sieltä sakset, hyökkäsi patriarkan
kimppuun takaapäin ja leikkasi poikki nuo pyhitetyt kiharat, jotka
valuivat hänen olkapäillensä. Raivon ja kiihkon puuskassa sieppasi
hän leveälierisen hatun hämmästyneen patriarkan kädestä, leikkasi
sen paistinpannun muotoiseksi ja pisti sen patriarkan päähän.
Nähdessään väkivaltaisen tekonsa pökittävän tuloksen peräytyi
Pancks itsekin kauhistuneena. Kaljupäinen, mulkosilmäinen,
isopäinen, kömpelö mies tuijotti häneen, ei vähääkään vaikuttavana,
ei vähääkään kunnioitusta herättävänä, ja näytti kohonneen maan
alta kysymään, mihin Casby oli joutunut. Tuijotettuaan puolestaan
hetkisen tätä kummitusta, sanattomana kauhusta, viskasi mr Pancks
sakset luotansa ja pakeni etsien piilopaikkaa, jossa olisi turvassa
rikoksensa seurauksilta. Mr Pancks katsoi viisaimmaksi kiireimmän
kaupalla livistää tiehensä, vaikkei häntä seurannut mikään muu kuin
Bleeding Heart Yardissa yhä uudelleen kaikuva nauru.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com

Internet Co Regulation European Law Regulatory Governance and Legitimacy in Cyberspace 1st Edition Christopher T. Marsden

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Internet Co Regulation European Law Regulatory Governance and Legitimacy in Cyberspace 1st Edition Christopher T. Marsden

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd