Introduction to Genetic Analysis 11th Edition Griffiths Test Bank

Introduction to Genetic Analysis 11th Edition Griffiths Test Bank
Introduction to Genetic Analysis 11th Edition Griffiths Test Bank
Introduction to Genetic Analysis 11th Edition Griffiths Test Bank

1. Introduction to Genetic Analysis 11th Edition
Griffiths Test Bank download
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-genetic-
analysis-11th-edition-griffiths-test-bank/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.
Introduction to Genetic Analysis 11th Edition Griffiths
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-genetic-
analysis-11th-edition-griffiths-solutions-manual/
Introduction to Electrodynamics 4th Edition Griffiths
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-electrodynamics-4th-
edition-griffiths-solutions-manual/
Introduction to Quantum Mechanics 3rd Edition Griffiths
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/introduction-to-quantum-
mechanics-3rd-edition-griffiths-solutions-manual/
Human Communication in Society 3rd Edition Alberts Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/human-communication-in-society-3rd-
edition-alberts-test-bank/

3. Data Structures and Abstractions with Java 4th Edition
Carrano Test Bank
https://testbankdeal.com/product/data-structures-and-abstractions-
with-java-4th-edition-carrano-test-bank/
Structural Analysis 3rd Edition Kassimali Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/structural-analysis-3rd-edition-
kassimali-solutions-manual/
Economics for Today 5th Edition Layton Test Bank
https://testbankdeal.com/product/economics-for-today-5th-edition-
layton-test-bank/
South-Western Federal Taxation 2017 Individual Income
Taxes 40th Edition Hoffman Test Bank
https://testbankdeal.com/product/south-western-federal-
taxation-2017-individual-income-taxes-40th-edition-hoffman-test-bank/
Practical Problems in Groundwater Hydrology 1st Edition
Bair Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/practical-problems-in-groundwater-
hydrology-1st-edition-bair-solutions-manual/

4. Personality Theory and Research 13th Edition Cervone Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/personality-theory-and-research-13th-
edition-cervone-test-bank/

5. Chapter 7
DNA: Structure and Replication
MULTIPLE-CHOICE QUESTIONS
Sections 7.1 and 7.2. (DNA: The genetic material, DNA structure)
1. In the classic experiment by Griffith, evidence of the action of a hereditary
biomolecule was identified by:
A) growth of the bacterial cells.
B) transformation (phenotypic change) of the R strain by S strain biomolecules.
C) rapid death of mice following injection with bacteria.
D) isolation of pure DNA from the S strain cells.
E) the ability of heat to destroy deadly biomolecules.
Answer: B
2. Mendel identified evidence for the location of genes on separate structures
(chromosomes) through his:
A) electrophoresis experiments.
B) purification of chromosomes from pea plants.
C) identification of dominant and recessive alleles of genes.
D) identification of independent assortment of distinct genes during meiosis.
E) use of high resolution microscopic techniques.
Answer: D
3. Smooth (S) and rough (R) strains of Streptococcus pneumonia are distinct because of
their ability to cause illness (death in rodents). This trait is controlled by genes that
regulate:
A) the production of a protective polysaccharide coat (capsule) around each cell.
B) the production of lethal toxins.
C) the speed of bacterial growth.
D) the metabolic rate of microbial glycolysis.
E) the bacterial ability to penetrate through the membrane of animal cells.
Answer: A
4. Evidence of transformation of R strain cells by biomolecules from S strain cells
includes:
A) the R strain cells begin to produce high levels of neurotoxin.
B) the transformed R strain cells gain the ability to kill mice.

6. C) isolation of smooth-looking cells from animals infected with R strain cells that had
been incubated with heat-killed S strain cells.
D) the R strain cells produce neurotoxin and gain the ability to kill mice
E) the R strain cells gain the ability to kill mice, and smooth-looking cells were isolated
from animals infected with R strain cells previously incubated with heat-killed S
strain cells.
Answer: E
5. Oswald Avery and colleagues strengthened scientific support that DNA was the
transforming factor by replicating the Griffith experiment with some important
differences in experimental design. The key difference was:
A) purifying S strain DNA and RNA from other biomolecules.
B) systematically eliminating the impact of classes of S strain biomolecules using
enzymatic digestion before mixing with R strain live cells.
C) injecting S strain DNA directly into R strain cells and observing the change in
phenotype.
D) Avery used Escherichia coli rather than Streptococcus as it is easier to transform.
E) All of the answer options are correct.
Answer: B
6. Oswald Avery and colleagues strengthened scientific support that DNA was the
transforming factor by replicating the Griffith experiment with some important
differences in experimental design. They found that the enzyme ______________ was
effective at destroying the transforming capacity of S strain biomolecules.
A) protease (protein destruction)
B) RNase (RNA destruction)
C) DNase (DNA destruction)
D) polysaccharide-destroying enzymes
E) lipase (lipid destruction)
Answer: C

7. 7. Based on its association with chromosomes, this was once considered the hereditary
molecule before the discovery of DNA.
A) phospholipids
B) proteins
C) glycogen
D) cholesterol
E) None of the answer options are correct.
Answer: B
8. Alfred Hershey and Martha Chase examined transformation using bacteriophage
(bacterial DNA virus) and bacterial cells. In this experiment, how istransformation
(altered phenotype) displayed?
A) The bacteria are transformed (by phage DNA) into virus synthesizing cells.
B) The bacteria are transformed from live to dead by the virus.
C) The bacteria are transformed from rough to smooth by the virus.
D) The bacteria are transformed into a virus.
E) Transformation is not exhibited by a virus-infected bacterial cell.
Answer: A
9. Alfred Hershey and Martha Chase examined transformation using bacteriophage
(bacterial DNA virus) and bacterial cells. In these experiments, they used radioactivity to
label nucleic acids (in this case DNA) and proteins. What do radioactive sulfur and
phosphate specifically label?
A) Sulfur labels DNA, and phosphate labels protein.
B) Sulfur labels both protein and DNA.
C) Phosphate labels both protein and DNA.
D) Sulfur labels protein, and phosphate labels DNA.
E) None of the answer options are correct.
Answer: D
10. Alfred Hershey and Martha Chase examined transformation using bacteriophage
(bacterial DNA virus) and bacterial cells. Sulfur was used to label cellular components in
this experiment because of its presence in the amino acid(s):
A) histidine.
B) methionine and cysteine.
C) tyrosine.
D) glycine.
E) serine.
Answer: B

8. 11. Alfred Hershey and Martha Chase examined transformation using bacteriophage
(bacterial DNA virus) and bacterial cells. If phage are labeled with radioactive sulfur and
allowed to infect bacterial cells, the radioactive sulfur will be localized to:
A) the inside of infected cells (in phage DNA).
B) the outside of infected cells (in phage ghosts).
C) in newly synthesized phage viruses in the host bacterial cell.
D) No radioactivity will remain after infection.
E) The sulfur will be metabolically consumed, and therefore the radioactivity will be
destroyed.
Answer: B
12. Alfred Hershey and Martha Chase examined transformation using bacteriophage
(bacterial DNA virus) and bacterial cells. If phage are labeled with radioactive phosphate
and allowed to infect bacterial cells, the radioactive phosphate will be localized to:
A) the inside of infected cells (in phage DNA).
B) the outside of infected cells (in phage ghosts).
C) newly synthesized phage viruses in the host bacterial cell.
D) No radioactivity will remain after infection.
E) The phosphate will be metabolically consumed, and therefore the radioactivity will be
destroyed.
Answer: A
13. Which of the following is/are NOT a key structural property displayed by the
heritable (transforming) material?
A) The structure must contain complex information (genetic code).
B) The structure must be composed of rare/unusual elements.
C) The structure must allow or tolerate small changes that facilitate nonlethal variation.
D) The structure must be enzymatically active, able to mediate cellular metabolism.
E) The structure must be composed of rare/unusual elements and must be enzymatically
active, able to mediate cellular metabolism.
Answer: E
14. Chargaff’s rules do NOT hold for which of the following genome types?
A)yeast
B)bacteria
C)single-stranded DNA virus
D)invertebrates
E)Archaeobacteria

9. Answer: C
15. Of the three key building blocks of DNA, which type(s) of building block stabilizes
the structure via weak van der Waals interactions (through stacking) and regular
hydrogen bonds?
A) phosphate
B) deoxyribose
C) nitrogenous bases
D) both phosphate and nitrogenous bases
E) All of the answer options are correct.
Answer: C
16. Of the three key building blocks of DNA, which type(s) of building block is/are
negatively charged and oriented on the outside of the double helical structure?
A) phosphate
B) deoxyribose
C) nitrogenous bases
D) both phosphate and nitrogenous bases
E) All of the answer options are correct.
Answer: A
17. Of the three key building blocks of DNA, which type(s) of building block is/are
structurally different in RNA molecules?
A) phosphate
B) deoxyribose
C) nitrogenous bases
D) both deoxyribose and nitrogenous bases
E) All of the answer options are correct.
Answer: D
18. Which statement best describes the arrangement of components in a DNA molecule?
A) Nucleotides are located toward the outside of the strands and phosphates toward the
interior.
B) Nucleotides are located toward the inside of the strands and the phosphates toward
the outside.
C) Nucleotides, as well as the phosphates, are located toward the inside of the strands.
D Nucleotides, as well as the phosphates, are located toward the outside of the strands.
Answer: B

10. 19. Which statement below best describes the situation between nucleotides on opposite
strands in a DNA molecule?
A) A-T and C-G bonding between opposite strands involves two hydrogen bonds for
either pair.
B) A-T and C-G bonding between opposite strands involves three hydrogen bonds
for either pair.
C) A-T bonding between opposite strands involves two hydrogen bonds, whereas G-
C bonding between strands involves three hydrogen bonds.
D) A-T bonding between opposite strands involves three hydrogen bonds, whereas
G-C bonding between strands involves two hydrogen bonds.
Answer: C
20. What structural feature of DNA suggests a possible method of its replication?
A) The nucleotides between nucleotide strands are complementarily paired.
B) The hydrogen bonds between A-T and G-C are the same on all DNA molecules.
C) The DNA strands run anti-parallel.
D) The phosphate bonds in the backbone of all DNA molecules.
Answer: A
21. The following data were obtained from three organisms : an RNA virus, a DNA
virus, and a wombat (an Australian mammal). Which is likely the sample from the RNA
virus?
A. (a)
B. (b)
C. (c)
D. None of the answer options are correct.
Answer: A
Sample
Adenine
Cytosine
Guanine
Thymine
Uracil
(a)
28.0
22.0
22.0
0.0
28.0
(b)
21.0
29.0
29.0
21.0
0.0
(c)
27.0
24.0
26.0
23.0
0.0

11. Sections 7.3 and 7.4. (Semiconservative replication, Overview of DNA replication)
22. When comparing the three key models of DNA replication, the model that included
the synthesis of a brand new double-stranded DNA molecule from an original molecule
was named:
A) dispersive replication.
B) conservative replication.
C) semiconservative replication.
D) liberal replication.
E) None of the answer options are correct.
Answer: B
23. When comparing the three key models of DNA replication, the model that included
the separation of the two strands of the original DNA (template) and using those strands
as templates to synthesize two new DNA strands is called:
A) dispersive replication.
B) conservative replication.
C) semiconservative replication.
D) liberal replication.
E) None of the answer options are correct.
Answer: C
24. The Meselson-Stahl experiment made clear predictions regarding experimental
outcomes if dispersive, conservative, or semiconservative DNA replication was occurring
in their Escherichia coli cells. This experiment enables the detection of “new” and “old”
DNA by assessing the _______________ of DNA molecules in the cells.
A) intensity of radioactive labeling
B) density
C) charge distribution along the double helix
D) number of mutations
E) size (length)
Answer: B
25. The Meselson-Stahl experiment made clear predictions regarding experimental
outcomes if dispersive, conservative, or semiconservative DNA replication was occurring
in their Escherichia coli cells. To begin the experiment, cells were grown for a period of
time in media containing __________ to label the chromosome.
A) heavy nitrogen,
15
N
B) radioactive phosphate,
32
P

12. C) chemically modified nitrogenous bases
D) only sulfur and no nitrogen
E) None of the answer options are correct.
Answer: A
26. If Escherichia coli, grown for a period of time in
15
N, is transferred to
14
N for one
generation of DNA replication, the resulting DNA should have
14
N added to all “new”
DNA. If conservative replication is occurring, the
14
N-containing “new” DNA will
compose:
A) one strand of all bacterial chromosomes.
B) both strands of DNA in half of all bacterial chromosomes.
C) regions dispersed throughout all bacterial DNA.
D) none of the new DNA; it will only be found in the old DNA.
E) All of the answer options are correct.
Answer: B
27. If Escherichia coli, grown for a period of time in
15
N, is transferred to
14
N for one
generation of DNA replication, the resulting DNA should have
14
N added to all “new”
DNA. If semiconservative replication is occurring, the
14
N-containing “new” DNA will
compose:
A) one strand of all bacterial chromosomes.
B) both strands of DNA in half of all bacterial chromosomes.
C) regions dispersed throughout all bacterial DNA.
D) none of the new DNA; it will only be found in the old DNA.
E) None of the answer options are correct.
Answer: A
28. Linus Pauling proposed at one time that the DNA molecule was, in fact, a triple
helix. If so, how would this situation affect cellular division?
A) The triple-helix DNA could be replicated and passed on to daughter cells as it
normally would.
B) The triple-helix DNA could be replicated normally in mitosis but not meiosis.
C) Sperm and eggs produced by triple-helix DNA would be more fertile.
D) The fact that the DNA had three nucleotide strands would make it difficult to
replicate the DNA and reassemble the copies.
Answer: D

13. 29. In 1959, Arthur Kornberg isolated DNA polymerase activity from Escherichia coli
cells, revealing its ability to copy DNA by mixing ___________________ in a tube and
measuring synthesis of a DNA strand.
A) dATP, dGTP, dUTP, dCTP, template DNA, and pure DNA polymerase enzyme
B) ATP, GTP, TTP, CTP, template DNA, and pure DNA polymerase enzyme
C) dATP, dGTP, dTTP, dCTP, template RNA, and pure RNA polymerase enzyme
D) dATP, dGTP, dTTP, dCTP, template DNA, and pure DNA polymerase enzyme
E) dATP, dGTP, dTTP, dCTP, template DNA, and cell enzymatic extract
Answer: D
30. Examine Figure 7-16, recalling that DNA synthesis by DNA polymerases always
occurs in the 5 to 3 direction. The predominant location of small Okazaki fragments
during DNA replication occurs at the:
A) replication fork.
B) leading strand of replication.
C) lagging strand of replication.
D) site of primer synthesis by RNA primase.
E) major groove.
Answer: C
31. The spontaneous (though infrequent) change of a nitrogenous base to a slightly
distinct form is called:
A) ketomerization.
B) tautomerization.
C) methylation.
D) mutagenesis.
E) proton exchange.
Answer: B
Sections 7.5 and 7.6. (The replisome: A remarkable replication machine, and
Replication in eukaryotic organisms)
32. The replisome contains a protein subunit responsible for unwinding the double helix
to enable DNA replication. This subunit/enzyme is named:
A) pol III holoenzyme.
B) the beta clamp.
C) primase.
D) ligase.
E) helicase.

14. Answer: E
33. The replisome contains a protein subunit responsible for attaching free ends of DNA
on the newly formed strand. This subunit/enzyme is named:
A) pol III holoenzyme.
B) the beta clamp.
C) primase.
D) ligase.
E) helicase.
Answer: D
34. Topoisomerase and helicase have distinct functions that include which of the
following?
A) Topoisomerase is responsible for unwinding the double helix (separating strands).
B) Helicase is responsible for unwinding the double helix (separating strands).
C) Helicase relieves supercoiling that occurs in front of the replication fork.
D) The enzymes have nearly identical activities but are located at different sites during
DNA replication.
E) These enzymes are nearly identical but have been given distinct names.
Answer: B
35. The complexity of lagging strand replication is necessary because:
A) there is room for only a single DNA polymerase III enzyme in the replisome.
B) the helicase can only unwind double-helical DNA slowly.
C) as polymerization occurs only in the 5′ to 3′ direction, the lagging strand must be
synthesized in consecutive small fragments.
D) the RNA primase works better on the leading strand DNA.
E) DNA polymerase I is more often associated with the lagging strand.
Answer: C
36. Initiation of replication occurs at an “origin of replication” site that typically includes
an AT-rich region. Initiation benefits from these AT-rich regions because:
A) adenine-thymine pairs are held together by two H-bonds, making them easier to
separate during unwinding.
B) the AT-rich region recruits DNA polymerase to begin the process of DNA
replication.
C) the AT-rich region recruits topoisomerase to begin the process of DNA replication.
D) GC-rich regions are impossible to replicate because of their strong H-bonds.
E) None of the answers is correct.

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Answer: A
37. Experiments on chromosome structure and function have shown that in eukaryotic
chromatids:
A) there are at least 50 DNA molecules per chromatid.
B) there is more than one DNA replicating point per chromatid.
C) DNA molecules duplicate conservatively rather than semiconservatively.
D) DNA segregation to daughter chromatids occurs in a dispersive pattern.
E) most DNA synthesis occurs during the M (mitosis) phase of the cell cycle.
Answer: B
38. In eukaryotic DNA replication, re-association of histones with newly formed DNA is
accomplished by:
A) spontaneous association of histones with DNA.
B) chromatin assembly factor (CAF-1) attaching to the primase enzyme.
C) histones only associating with new DNA after the chromosome is completely
replicated.
D) histones not releasing DNA during replication.
E) chromatin assembly factor 1 (CAF-1) and histones binding to the sliding clamp
structure.
Answer: E
39. Cell-cycle progress enables the initiation of genome replication by:
A) activating DNA polymerase III activity directly.
B) providing Cdc6 and Cdt1, which aid assembly of initiation components at the origin of
replication.
C) activating histone degradation near the origin of replication.
D) activating expression of the ORC protein and helicase proteins.
E) All of the answer options are correct.
Answer: B
Section 7.7. (Telomeres and telomerase: replication termination)
40. When replicating the end of a chromosome, the lagging strand cannot copy the last
~10 nucleotides at the end of the chromosome. As a result, chromosomes contain
telomere sequences at their ends, which are defined as:
A) special DNA sequences that do not require priming for replication.
B) noncoding, repetitive sequences that can be copied independent of the replisome.
C) noncoding, repetitive sequences that are not replicated during DNA replication.
D) protein-based structures at the ends of chromosomes that protect the chromosome end.

17. E) All of the answer options are correct.
Answer: B
41. Telomerase activity relies upon ________________ for appropriate priming.
A) RNA primase
B) a short, telomeric RNA sequence that is carried within its structure
C) a primosome subunit associated with the telomere structure
D) a unique protein-based primer
E) DNA polymerase III holoenzyme
Answer: B
42. Which of the following conditions is/are associated with abnormal telomerase
activity resulting in premature aging?
A) Down syndrome
B) Patau syndrome
C) Cri-du chat syndrome
D) Werner syndrome
Answer: D
43. Primase and telomerase enzymes are both considered types of:
A) DNA polymerases.
B) retroviruses.
C) transcription factors.
D) reverse transcriptases.
Answer: D
OPEN-ENDED QUESTIONS
44.Imagine it is the early 1900s and the nature of genetic material is not yet known. You
believe that proteins (polypeptides) are the most likely candidates for storing heritable
information, rather than DNA (which you regard as some kind of macromolecule used to
store hydrocarbons). Make an argument supporting this position.
Answer: DNA and protein are found in chromosomes. Therefore, one of them must
contain genetic information (as determined cytogenetically). At first blush, DNA seems

18. too simple of a choice, only four bases from which to choose. Proteins have 20 amino
acids from which to choose (though at the time, fewer than this number were known).
Early methods of DNA extraction led researchers to believe DNA was a small,
disorganized biomolecule.
45.Erwin Chargaff provided experimental data (Chargaff's rules) that helped Watson and
Crick to gain important insight into the structure of DNA. What did Chargaff determine,
and what did it mean to Watson?
Answer: Chargaff found that bases extracted from the nuclei of various organisms had
different ratios between the bases, but in every case, there was a 1:1 ratio between
guanine and cytosine and a 1:1 ratio between thymine and adenine.
This proportionality suggested to Watson that there is some kind of link between A and
T, and also between G and C. This turned out to be hydrogen-bond associations, and
once he determined the ionization form of the bases in biological systems, he deduced
that the double helix was constructed of complimentary molecules.
46.A-form DNA has very little external exposure of its nucleotide bases as compared to
the B-form. B-DNA is the biologically significant form. Why do you think this is so?
Answer: Looking at the diagram, you can see that the major groove in A-form DNA is
very narrow and deep. B-form, however, is more open and provides easier access to the
center of the DNA double helix. Thus, special sequences inside are visible to the nuclear
machinery.
Inside the nucleus, the order of nucleotides are important not only for constructing RNA
containing essential information but also for most housekeeping functions, as well as
identification of the genes themselves.
DNA-binding proteins are usually sequence specific; they identify certain nucleotide
identities in order to bind. The origin of replication, for example, is a specific sequence
that allows assembly of many proteins that initiate replication at that particular spot.
47.Imagine it is the year 2050. Because the Martian landers discovered that liquid water
was present on Mars, another probe was sent to look for signs of life. Cells containing
double-stranded DNA were found, and using an automated variant of the Meselson-Stahl
experiment, the original DNA was labeled with
14
N and then transferred to
15
N (note that
this is the reverse of the original M-S experiment). In the low temperatures of Mars, the
replication machinery works slower, so each cell division takes 60 hours.

19. Assume you do not know if replication machinery uses a dispersive, conservative, or
semiconservative approach. Predict what the centrifuge tube patterns should be at 60,
120, 180, and 240 hours.
Answer: The amount of DNA increases with time, as more “heavy” nitrogen accumulates
in the molecules. See the diagram below.
48.The antiparallel organization of DNA requires that replication be performed by a
“machine of proteins.” What are the roles of proteins/enzymes associated with the
leading strand? What enzymatic processes are predominantly associated with the lagging
strand?
Answer:
1.needs to be unwound (helicase)
2.needs to have pieces remain single stranded (SSB)
3.needs to stay processive (PCNA/sliding clamp)
4.needs to have enzymes held in place
5. on lagging strand, need ligase, more primases, etc.
49.Telomeres regulate the replication of the ends of chromosomes in eukaryotes. Why is
this structure implicated in human aging?
Answer: Telomeres are structures at the ends of eukaryotic chromosomes that contain
tandem DNA sequences added to the 3′ ends by the enzyme telomerase. Telomeres
stabilize chromosomes by preventing the loss of genomic information after each round of
DNA replication. Human somatic cells contain little or no telomerase, and those that do
contain it get progressively shorter and enter premature senescence. People with diseases

20. of premature aging, such as Werner syndrome and dyskeratosis congenital, have shorter
telomeres than healthy people.
50.Telomeres have been a recent focus in experiments regarding both aging and cloning.
For example, it has been shown that in the absence of telomerase, the chromosome
becomes shorter and shorter after each cell division. When chromosomes reach a certain
length, the cell may cease to divide and die. Hence, maintaining telomerase action could
be a “fountain of youth” for a cell.
Excess telomerase activity is associated with cancer cells, providing unlimited numbers
of cell divisions (immortality) to these cells and presenting a dangerous threat to the
organism.
Find a recent news or research article on telomeres, and discuss what the experiment tells
you about the role of telomerase in the cell. Could activation of this enzyme in humans
be beneficial with regard to age-related disease?
Hint:http://www.wired.com/wiredscience/2010/11/mouse-aging-reversal/ (and similar
articles)
Answer:Responses to this question will vary depending on the article selected. This
question would work well with a take home exam or a class assignment. Telomerase
activity has been the focus of aging research for over 20 years, as scientists examine the
role chromosome ends play in this fascinating process. Some recent papers have reported
success in extending lifespan by manipulating the activity of telomerase. Cancer cells
often gain unlimited cell division cycles through activation of telomerase during the
process of becoming cancerous. Student investigation into this topic will provide some
interesting insight into numerous characteristics of genetics and chromosomes.
51. An epidemic disease affecting sheep grazing near the hot springs of Thermopolis,
Wyoming, was found to be due to a new virus. This virus could infect sheep kidney cells
cultured in vitro. The virus appeared to contain four chemically defined biomolecules,
which we will call W, X, Y, and Z. Investigators wished to determine which of these
components carried the genetic information of the virus.
An experiment was conducted in which one of the four components was radioactively
labeled in different batches of kidney cells cultured and infected with the virus. Thus,
four batches of labeled virus were generated (labeled W, X, Y, or Z).
Radioactive virus from each of these batches was allowed to attach to nonradioactive
kidney cells. The cells were centrifuged down to remove the unattached viruses. The cells
were then briefly exposed to a vigorous agitation to release viral particles on the cell

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. Olin saanut sitä teelusikallisen, mutta en voinut nauttia enempää.
Miehistäkin se oli ylen vastenmielistä, jonka vuoksi antoivat osansa
Jolldashille. Tämä nuolasi sitä kerran, mutta meni kohta matkaansa.
Kaduimme että olimme tappaneet uskollisen ystävämme, mutta
myöhäistä se
oli.
Havaitsin nyt, että jano saattaa tehdä ihmisen puolihulluksi. Islam
ja muut miehet säästivät kastrulliin kameelin virtsaa, ylen paksua ja
keltapunaisen väristäkin. Sitä he kaatoivat rautapikariin, panivat
sekaan sokeria ja etikkaa, pitelivät nenäänsä ja tyhjensivät pikarin
ilettävän sisällyksen. Tarjosivat minullekin, mutta paljas haju jo
oksetti minua. Kasim yksin ei juonut ja viisaasti hän siinä teki, sillä
hetkisen perästä toisia alkoi ankarasti oksettaa, mikä aivan turmeli
heidät.
Laihtuneena, mielipuolen näköisenä ja tuijottavin silmin Jolltji istui
teltan vieressä pureskellen lampaan kosteita keuhkoja. Hänellä oli
kädet ja naama veressä. Sanalla sanoen hän oli kamalan näköinen.
Minä ja Kasim olimme nyt ainoat, joista oli johonkin. Islam Baj
toipui hieman saatuaan oksentaa, ja hänen kanssansa tarkastin nyt
viimeisen kerran tavarat. Enimmät piti heittää pois. Panin eri kasaan
ne tavarat, jotka pidin korvaamattomina ja välttämättömän
tarpeellisina: muistiinpanoni, kartat, työkalut, kynät, paperia ja
joukon muita pikku kaluja sekä raamatun ja ruotsalaisen virsikirjan.
Islam sai valita mitä hän piti tuiki tarpeellisena: ruokavaroja
kolmeksi päiväksi (jauhoja, teetä, sokeria, leipää ja pari rasiaa
säilykkeitä). Minä olisin jättänyt jälelle kaikki Kiinan hopeammekin,
mitä oli puoli kameelin kuormaa eli noin 7,500 markkaa, sillä minun
mielestäni nyt oli kysymyksessä vain henkemme pelastaminen. Minä

23. toivoin että jos löydämme vettä, voimme tulla takaisin korjaamaan
tavaroita.
Mutta Islam Baj tahtoi välttämättömästi, että hopeat piti ottaa
mukaan, ja sitten osoittautuikin, että hän oli oikeassa. Hän korjasi
myös pari laatikkoa sikareja ja paperosseja, muutamia keittoasteita,
jotka vielä oli otettu 17:nestä leiristä, sekä kaikki aseet ynnä pienen
määrän patruuneja ja lopuksi joukon muita pikku kaluja, kuten
lyhdyn, kynttilän, sangon, lapion, nuoraa y.m.
Jälelle jätettiin m.m. kaksi raskasta ampumavara-arkkua, teltta
viimeisine mattoineen ja vuoteineen, useita arkkuja kaikenlaista
pikku tavaraa, vaatteita, lakkeja ja khalateja, jotka oli aijottu lahjoiksi
alkuasukkaille, muutamia tärkeitä käsikirjoja, molemmat
valokuvauskoneet ynnä niihin kuuluvat tuhatkunta levyä, satuloita,
matka-apteekki, piirustusaineet, käyttämättömiä muistiinpanokirjoja,
kaikki vaatteeni, talvisaappaat, hatut, käsineet j.n.e.
Tavarat sullottiin sitten kahdeksaan arkkuun, jotka asetettiin
telttaan sisäänpäin käännetylle kankaalle, jotta ne pitäisivät sitä
myrskyilmalla pystyssä. Arvelimme nimittäin, että jos palaamme
paikalle, niin valkoinen, kauvas näkyvä telttakangas on oivallinen
merkki korkealta paikaltaan särkän harjalla.
Tuiki tarpeelliset tavarat pakattiin viiteen sartilaiseen "kurtjiniin",
purjekankaasta tehtyihin kaksoislaukkuihin, ja nämä sidottiin
kameelien selkään, joilta kuormasatulat oli päästetty pois. Yksi
kameeleista kantoi suurimmat kalut: pyssyt, lapiot ja semmoiset,
kaikki nuorittuina "kigiisiin" (huopamattoon).
Avasimme vielä pari säilykerasiaa, mutta vaikka sisällys oli
kosteata solui se vain kovasti ponnistaen kokoonkuivaneesta

24. kurkusta alas.
Kameelit olivat maanneet päivän siinä, mihin ne oli aamulla jätetty,
ja niiden kuoleva, raskas hengitys yksistään kuului haudan
tapaisessa äänettömyydessä. Ne näyttivät välinpitämättömiltä; niiden
suuret nielut olivat valkosiniset ja kuivaneet. Vaivoin saimme ne
pystyyn.
Kello 7 illalla kellot soivat viimeisen kerran. Voimiani säästääkseni
minä ratsastin valkoisella kameelilla, joka oli vahvin. Islam Baj, jota
nauttimansa inhottava juoma oli heikontanut, johti karavaania
hitaasti särkkien välitse. Kasim kulki jälessä hoputtaen. Ja niin
vaelsimme pois kuolonleiristä itää kohti, suoraan itään, missä
Khotan-darja virtaa metsäisten rantainsa välissä.
Lähdettyämme tuosta kamalasta paikasta oli Jolltji madellut
telttaan ja ottanut vuoteeni huostaansa. Hän pureskeli vielä lampaan
keuhkoja, joiden mehua hän mielihyvällä ja ahvatisti särpi sisäänsä.
Vanha Muhammed Shah makasi vielä siinä, mihin oli kaatunut.
Ennen lähtöämme menin häneen luokseen, sivelin hänen otsaansa ja
huusin hänen nimeään. Hän katsoi minuun silmät sepo selällään ja
sekavin katsein, mutta hänen kasvoillaan oli horjumattoman rauhan
ilme ja kirkastuksen hohde, aivan kuin hän olisi odottanut
seuraavassa tuokiossa saavansa astua paratiisin yrttitarhaan.
Tuo unelmoitu Bibesht, jonka riemuista hän niin monta kertaa oli
koraanista lukenut, se nyt vihdoin oli avautuva hänelle, ja sen
ajatteleminen epäilemättä huojensi kuolinhetkellä hengen
vapautumista ruumiista. Hän näytti paneutuneen lepäämään raskaan
päivätyönsä päätyttyä. Nyt hänen ei tarvinnut rähjätä kameelien
kanssa, ei vanhalla ijällään vaeltaa karavaanien saattomiehenä Itä-

25. Turkestanin kaupunkien väliä. Hän näytti riutuneelta ja kokoon
painuneelta ja oli kutistunut pieneksi ukoksi; vain kasvojen
kuparinruskea väri näytti terveeltä.
Hän hengitti hyvin verkkaan ja tuon tuostakin kuului
kuolonkorahduksia ja huokauksia. Sivelin taas hänen kuivaa,
ryppyistä otsaansa, panin hänen päänsä mukavampaan asentoon ja
sanoin niin tyynellä äänellä kuin liikutukseltani saatoin, että me nyt
riensimme itään päin etsimään vettä kääntyäksemme sitten heti
takaisin täysien kannujen kera. Hänen itsensä piti maata paikallaan,
kunnes voimat palaisivat ja noudatella jälkiämme lyhentääkseen
välimatkaa.
Hän koetti nostaa toista kättään ja mutisi jotain, josta vain Allah
sanan saattoi kuulla. Ymmärsin liian hyvin ja niin ehkä hänkin teki,
ettemme koskaan enää tapaisi. Hänellä ei saattanut olla enää monta
tuntia jälellä. Hänen katseensa oli himmeä ja heikko ja hänen
uinailunsa muuttui vähitellen horrokseksi, josta hän oli nukahtava
tuhatvuotisessa rauhassa, suuren hiljaisuuden ympäröimänä, missä
särkät jatkoivat selittämätöntä vaellustaan tuntematonta
päämääräänsä kohti. Säretyin sydämmin ja syytellen itseäni tämän
elämän hukkaamisesta minä poistuin kuolevan vierestä.
Heitin Jolltjillekin hyvästit ja kehotin häntä seuraamaan karavaanin
jälkiä, koska hän ainoastaan sillä tapaa saattoi pelastaa henkensä.
Surullisen hupaista oli katsella kuutta kanaamme, jotka yhtä
hilpeinä kuin aina kaakattivat ja nähtävästi tyytyväisinä pitivät kestiä
teurastetulla lampaalla. Luultavasti ne eivät olleet vielä tulleet
kukkoa kaivanneeksi, mutta kyllä kai hänen sijansa sitten tuntui.

26. Jättäessämme kameelit olimme aina heikossa toivossa, että
tulemme takaisin veden kera ja pelastamme ne. Ja mitä kanoihin
tulee, aavistin minä niistä olevan meille hyötyä, jos tulemme takaisin
telttaa etsimään, ja luulin niiden vielä kauvan pysyvän
lampaanhaaskalla hengissä. Tämä aavistus olikin enemmän kuin
vuosi sen perästä käyvä toteen. Mutta enpä tahdo käydä tapausten
edelle.
Läksimme verkalleen liikkeelle. Jolldash seurasi meitä yhä
uskollisesti, mutta laihana kuin luuranko. Ensimäisellä särkän harjalla
minä pysähdyin ja katsahdin jäähyväisiksi kuolonleiriin, missä kaksi
toveriamme vetivät viimeisiä hengenvetojaan. Teltta näkyi selvästi
lännen valoisaa taivasta vasten ja sitten katosi se näkyvistämme.
Tunsin helpoitusta tietäessäni että se oli näkymättömissä, enkä enää
taakseni kääntynyt.
Edessämme oli pimeä yö ja petollinen hiekkameri. Mutta nyt minä
tunsin ylenmäärin elämän iloa ja halua. Minä en tahtonut kuolla
aavikolle, olin liian nuori, minulla oli liian paljon kadotettavissa ja
liian paljon vielä elämältä odotettavaa. Koskaan ennen en ollut
tuntenut sen arvoa niinkuin nyt.
Matkani Aasiassa ei saanut tällä tavoin päättyä. Tahdoin kulkea
tämän mantereen ristiin rastiin, tahdoin ratkaista monta kysymystä
ennen kaukaisen päämaalini, Pekingin, yllättämistä. Elinvoimat eivät
koskaan olleet näin valveilla kuin nyt, ja niin kauvan minä ne tahdoin
säilyttää kuin jaksaisin mataa kuin mato hietikossa.
Hitaasti, tuskastuttavan hitaasti kävi matka, mutta muutamia
särkän harjoja jäi kuitenkin taaksemme. Yhdellä niistä kaatui muuan
kameeleista ja paneutui heti pitkäkseen kuolon kamppailuun, koivet
ja kaula ojolla. Sen laukku nuorittiin Ak-tujan, valkoisen kameelin

27. selkään, joka tuntui olevan vahvin. Nenärustoon pistetystä puikosta
irroitettiin nuora, jonka toinen pää oli solmittu lähinnä edellä
kulkevan kameelin häntään, vaan kellon se sai pitää kaulassaan. Ja
niin se jätettiin pimeään, ja neljän kameelin kera kävimme
seuraavata särkän harjaa kohti.
Kameelien voimat olivat loppuneet, ei edes yönviileys voinut
elvyttää niitä. Pysähtyivät alinomaa. Milloin yksi milloin toinen jäi
jälkeen. Joskus emme huomanneet nuoran irtautumista ja yhden tai
parin kameelin poissa oloa ennenkuin hyvän matkan päässä; täytyi
silloin pysähtyä, kääntyä takaisin ja kulettaa ne joukkoon.
Islam Baj oli aivan hukassa. Hänellä oli kovat tuskat, seisattui
usein äärettömän kovien ja suonenvedontapaisten
oksennuskohtausten yllättäessä, jotka voivuttivat häntä sitäkin
enemmän kuin vatsa oli tyhjä. Hän kärsi kauheasti noista tuskista,
heittäytyi maahan ja vääntelihe kuin mato.
Niin matelimme eteenpäin kuin etanat pimeässä. Oli selvää
ettemme saattaneet tällä tavoin melkein umpimähkään jatkaa
hamuilemistamme jättisärkkien välissä. Minä laskeusin satulasta,
sytytin lyhdyn ja läksin edellepäin etsimään helpoimpia
kulkupaikkoja. Kompassi opasti minua itään ja lyhty valaisi
himmeästi hiekkajyrkänteitä. Mutta minä sain myötäänsä pysähtyä
odottamaan toisia, ja viimeinen kello kuului hyvin kaukaa.
Yhdentoista aikaan lakkasi kellon kalkatus kuulumasta, pilkkosen
pimeä yö ja haudan tapainen äänettömyys ympäröi minua joka
taholla. Asetin lyhdyn särkän harjalle, paneuduin lepäämään
hiekkaan, en saanut vähääkään nukahdetuksi, kuuntelin henkeäni
pidättäen jotain ääntä kaukaa. Tähystelin itään nähdäkseni eikö
mistään näkynyt paimentulta, joka olisi tietänyt Khotan-darjan luona

28. olevaa metsää. Mutta ei! Kaikki oli äänettä ja pimeää, ei mikään
ilmaissut elämää missään muodossa. Niin hiljaista oli, että minä
selvään kuulin oman sydämmeni tykytyksen.
Lopultakin kuului kellon kalkatus. Se kävi yhä harvemmaksi, mutta
läheni kuitenkin, ja kun karavaani yllätti minun särkän harjani,
hapuroi Islam Baj lyhdyn luo, kaatui ja sähisi, ettei hän jaksanut
käydä askeltakaan: hänen voimansa olivat aivan lopussa.
Huomatessani että nyt oli käsissä aavikkoretken loppunäytös ja
että sekin pian oli päättyvä, päätin minä heittää kaikki oman
onnensa nojaan ja rientomarssissa kiiruhtaa itään päin, niin kauvas
kuin voimat riittivät. Islam kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä, ettei
kyennyt seuraamaan. Hän pyysi saada jäädä kameelien luo
kuolemaan siihen paikkaansa.
Heitin hyvästit hänelle, rohkaisin häntä sanoen, että olin
vakuutettu hänen voimainsa palaamisesta, kun oli levännyt pari
tuntia yöviileässä. Mutta voimistuttuaan hänen piti jättää karavaani
ja kaikki kantamukset oman onnensa nojaan ja seurata yksinään
minun jälkiäni. Hän ei vastannut enää, makasi vain selällään,
haukotteli ja tuijotti avaruuteen luullen elämän kipinänsä kohta
sammuvan.
Kasim oli vielä vallan ripsas, sillä hän kuten minäkin oli ollut niin
viisas, ettei maistanut tuota ilettävää juomaa. Otin nyt mukaani vain
molemmat kronomeetterini, kellon, kompassin, kynäveitsen,
lyijykynän ja palasen paperia, laatikon tulitikkuja, nenäliinan, rasian
säilykehummeria, pyöreän läkkirasian suklaata ja — enemmän
koneellisesti kuin tarkoituksella — kymmenen paperossia.

29. Kasimilla oli kannettavana lapio, sanko ja nuora, kaikki kaivon
kaivamista varten. Sangossa oli hänellä lampaan rasvahäntä, pari
leipäpalasta ja kappale hyytynyttä verta. Mutta kiireessä hän unohti
ottamatta lakkia ja sai sen vuoksi lainata minulta nenäliinan, jonka
kääri päänsä ympäri suojellakseen itseään auringonpistolta.
Ruokatavaroista ei meillä ollut paljon iloa, sillä kidan limakalvo oli
kuivanut kokoon, jonka vuoksi nieleminen oli mahdotonta. Jos
koetimme syödä jotain, tarttui se kaulaan. Tuntui kuin olisin
tukehtumaisillani ja kiireen kautta työnsin ulos sen, mitä turhaan
koetin alas soluttaa. Näläntunne sitä paitsi häviää kokonaan janon
rinnalla.
Kello oli juuri 12 yöllä, kun jätimme äsken niin uhkean
karavaanimme viimeiset pirstaleet oman onnensa nojaan. Olimme
kärsineet haaksirikon keskellä meren selkää ja nyt läksimme hylyksi
joutuneesta erämaan laivastamme. Yli tuntemattomien hiekka-
aaltojen meidän oli etsittävä rannikkoa, mutta sitä emme tienneet,
kuinka kaukana se oli.
Tuossa makasivat neljä kameeliamme, yhä nöyrinä ja kärsivällisinä
kuin uhrikaritsat. Ne hengittivät raskaasti ja olivat ojentaneet
kaulansa hietikolle. Islam Baj ei katsonut jälkeemme lähtiessämme,
mutta Jolldash loi meihin ihmettelevän katseen; se kai luuli meidän
kohta palaavan, ehkä vettä tuoden, sillä olihan karavaani vielä jälellä,
ja siitä emme tavallisesti koskaan eronneet. En nähnyt sen koommin
tuota uskollista koiraa, ja paljon minä sitä kaipasin.
Lyhty paloi vielä Islamin vierellä ollen meille hetkisen majakkana.
Osaksi se auttoi meitä arvioimaan pitenevää välimatkaa, osaksi
näyttämään tietä. Mutta kohta sen kalpea loiste painui etäisten
särkän harjojen taa ja meitä ympäröi joka taholla synkkä musta yö.

30. 9.
VETTÄ!
Lähdettyäni kuolevan karavaanin luota tunsin itseni täydellisen
vapaaksi ja sitomattomaksi, ja nyt piti vain rientää, astua
mahdollisimman suorinta tietä. Kaksi tuntia astuimme pysähtymättä.
Kulimme yhä yhtä korkeaa ja tukalaa hietikkoa, mutta nyt meitä
rupesi niin kovasti nukuttamaan, että täytyi paneutua hetkeksi
pitkälleen. Meillä oli yllämme kepeä puku, Kasimilla vain
yksinkertainen mekkonen, väljät housut ja saappaat, minulla villaiset
alusvaatteet, ohut, valkoinen puuvillapuku, valkoinen venäläinen
lippuniekka lakki ja pitkävartiset saappaat. Yökylmä ajoi meidät sen
vuoksi taas kohta ylös; astuimme jonkun matkaa kunnes taas
olimme saaneet lämpimän, mutta silloin nukutti meitä niin kovasti,
ettei auttanut kuin ruveta pitkäkseen, ja tuokiossa tuli uni.
Jo neljän aikaan heräsimme aamukylmään, joka aivan kangisti
meidät, nousimme ylös ja astuimme rivakasti viisi tuntia yhteen
kyytiin eli yhdeksään asti, jolloin täytyi tunti levähtää.
Alkoi puhaltaa aika navakka länsituuli pitäen ilman viileänä, joten
saatoimme kulkea vielä vähän matkaa. Mutta puoli kahdentoista
tienoossa kuumuus kävi niin sietämättömäksi, että löi silmämme
mustiksi ja upi uupuneina vaivuimme hiekalle. Siinä täytyi meidän
levätä koko päivä särkän pohjoisenpuolisella jyrkällä rinteellä, missä
hiekka ei ollut vielä ehtinyt lämmetä.
Kasim kaivoi lapiolla syvennyksen harjan alle luoden sieltä
yöllisestään kylmää hiekkaa. Riisuuduimme ilko alastomiksi,

31. hautauduimme hiekkaan ja ripustimme vaatteet lapion varaan
päivänvarjoksi. Vilpoista ja ihanaa oli siinä olo, välistä tuntui
kylmänlaiselta.
Mutta ruumis ja ilma lämmittivät sitten hiekan. Pudistimme sen
päältämme ja Kasim kaivoi uutta kylmää hiekkaa valellen sitä
päälleni. Se oli suloista! Tuntui kuin kylmän suihkukylvyn olisi saanut
keskellä polttavaa auringon paahdetta. Päät vain pistivät ylös
hiekasta ja ne me suojelimme tarkoin auringonpistolta. Hyttynen ja
kaksi kärpästä piti meille seuraa; olivat kai tuuliajolla etäisestä
maasta.
Niin makasimme hiekkaan hautautuneina sanaakaan virkkamatta
ja voimatta nukkua. Vasta kuuden aikaan nousimme ylös,
pukeuduimme ja jatkoimme matkaa verkalleen ja raskaasti, sillä
nähtävästi oli ruumis heikontunut kuivasta hiekkakylvystä. Mutta
eteenpäin sentään painettiin, kompassi kädessä, suoraan itää kohti,
kello yhteen asti yöllä, jolloin väsyneinä nukuimme muutamalle
särkälle.
Toukokuun 3 p. läksimme liikkeelle kello puoli 5 vahvistavaa unta
otettuamme. Ennen auringon laskua oli aina paras kulkeaksemme,
sillä silloin voimme raittiissa ilmassa käydä pitkät matkat
pysähtymättä.
Tämä päivä toi uutta virikettä sammuvalle toivollemme ja saimme
taas rohkeutta. Äkkiä pysähtyi Kasim, tarttui olkaani ja osoitti
tuijottaen itään päin sanaakaan lausumatta. Katsoin katsomistani
tuohon suuntaan, mutta en erottanut mitään tavatonta. Mutta
kotkansilmillään Kasim oli itäiseltä taivaanrannalta keksinyt vehreän
tamariskin. Tähän keskittyi nyt koko pelastuksemme toivo.

32. Kulimme suoraan tamariskia kohti ja kartoimme kadottamasta sitä
näkyvistämme. Ollessamme särkän laaksoissa se katosi, mutta
seuraavalta harjalta se taas näkyi. Tulimme sitä yhä lähemmäksi.
Päästyämme sen luo kiitimme Jumalaa, nautimme sen tuoreesta
vihannuudesta ja pureksimme kuin eläimet sen meheviä neulasia.
Se oli todellakin elävä kasvi. Sen juuret ylettivät nähtävästi
pohjaveteen, ja avoin vesi oli mahdollisuuden rajain sisäpuolella.
Hiekkasärkän harjalla se komeili eikä lähistössä näkynyt tasaisia
pilkkuja kovaa maata. Ihmeellistä elämää nämä tyytyväiset
tamariskit varmaan elävät, joiden korkeintaan kahden metrin
korkuisiin, sitkeihin ja nuorteihin varsiin ja oksiin aurinko päivät
päästään hellittää, kun taas juuret suikertavat tuntemattomaan
syvyyteen imeäkseen imupillin lailla ravintoa pohjavedestä kasviin,
joka ulpukan tavoin kelluu hiekkameren liikkuvalla, aaltoilevalla
pinnalla.
Tamariskin katseleminenkin jo oli nautintoa, ja hekumaa oli
hetkeksi ojentaa väsyneet, kuivuneet jäsenemme sen ohueen
varjoon. Se oli tuo tamariski öljypuun oksa, joka ennusti, että
aavikkomerellä kuitenkin oli jokin raja, se oli ulkosaari, joka
haaksirikkoisille ilmaisi rannikon olevan lähellä! Otin kokonaisen
vihon sen havun tapaisia oksia ja vedin sitten mielihyvällä sisääni
niiden tuoretta tuoksua. Toivoni oli nyt lujempi kuin koskaan ja
rohkein mielin ponnistimme nyt itään käsin.
Särkät olivat nyt käyneet matalammiksi kuin tähän saakka: tuskin
kymmentä metriä, ja kahden semmoisen välistä löysimme kaksi
pientä harvaa kamishikasvia, joiden varsia pureskelimme. Tällä
kertaa ei toivo ollut meitä pettänyt: kello puoli 10 tapasimme vielä
yhden tamariskin ja idässä näkyi useampia.

33. Mutta päivän helle oli hervaissut voimamme ja me näännyimme
voimattomina tamariskin varjoon. Samoin kuin edellisenä päivänä
kaivoimme taaskin kuopan hiekkaan ja hautauduimme alastomina
siihen. Kokonaista yhdeksän tuntia makasimme kuin kuolleet, Kasim
tuskin jaksoi valella päälleni uutta vilvakkaa hiekkaa. Hämärissä,
seitsemän aikaan läksimme horjuvin askelin liikkeelle. Kolme tuntia
taivallettua Kasim äkkiä pysähtyi huutaen: "tograk" (poppeli)! Jotain
tummaa häämöitti parin särkän takaa ja siellä kasvoi todellakin
kolme komeata mehevälehtistä poppelia. Lehdet ovat kuitenkin niin
karvaita, ettei niitä mielellään pure; mutta me hieroimme niillä
ihoamme, kunnes se kostui.
Tuiki uupuneina viruimme sitten pari tuntia ennenkuin ryhdyimme
paikkaa lähemmin tutkimaan. Juurien viereen aloimme kaivaa
lapiolla kaivoa, mutta voimat väsähtivät, lapio hervahti käsistämme.
Hiekka oli tuskin huomattavasti kostea, vesi oli tietenkin hyvin
syvällä. Kuitenkin pysyimme yhä toivossa ja kuoputtelimme
käsillämme, mutta peräti uuvuksissa luovuimme pian koko
yrityksestä.
Sen sijaan keräsimme kokoon kaikki poppelien juurelle
kasautuneet kuivat oksat ja viritimme suunnattoman, loimuavan
roihun, joka levitti hurjaa loistettaan särkän harjain ympäri. Joka
taholla särkät nyt häämöittivät kuin mitkäkin aaveet.
Tällä merkkitulella tahdoimme osaksi antaa tietoja Islamille, jos
hän vielä eli, mitä minä suuressa määrin epäilin, osaksi tahdoimme
herättää huomiota idässä, jos sattumalta olisi ihmisiä ollut tiellä,
jonka tiesimme kulkevan Khotan-darjan vasenta rantaa pitkin.
Tarkoitus oli siis tärkeä ja tulta pidettiin epätoivon rohkeudella kaksi
tuntia palamassa. Sitten se sai sammua omia aikojaan.

34. Kasim paahtoi viipaleen lampaan rasvaista häntää, jonka hän
onnistui kovasti ponnistaen syömään; paremmin ei käynyt minun
hummerin syöntini. "Ruokavarojen" tähteet jätettiin siihen, kun
emme tarpeettomasti tahtoneet rasittaa niillä itseämme; mutta
tyhjän suklaarasian minä otin mukaani, sillä siitä minä tahdoin juoda
Khotan-darjan vettä! Sitten nukuimme hiilloksen ääreen, joka esti
yökylmää tuntumasta.
Kolmen aikaan olimme jalkeilla, klo 4 läksimme liikkeelle ja
hoipersimme turtunein voimin ja horjuvin jaloin, myötäänsä
pysähtyen kello 9 asti. Taasen ammotti aavikkomeri autiona
edessämme näyttäen vahingonilolla vain odottavan hetkeä, jolloin
saisi meidät niellä.
Muita poppeleja ei ollut kuin nuo kolme ja tamariskeja oli niin
harvassa, että tuskin toisen luota toista näki. Mielemme kovin
masentui, sillä pelkäsimme sivuuttaneemme vain jonkinmoisen
notkon, jota taas seuraisi ijankaikkinen hietikko. Yhdeksän aikaan
lankesimme hervottomina yhden tamariskin siimekseen ja viruimme
kymmenen tuntia polttavassa auringon paahteessa.
Kasim oli nyt loppumaisillaan eikä kyennyt kaivamaan
tavanmukaista hiekkakuoppaa, ei edes ripottamaan kylmää hiekkaa
päälleni, jonka vuoksi kuuma hiekka minua kovasti vaivasi. Emme
puhelleet koko päivänä ja mistäpä olisimme puhuneetkaan? Meillä oli
samat ajatukset ja sama pelko. Emmekä ylimalkaan kyenneetkään
puhumaan, korkeintaan kähisemällä kuiskimaan.
Missä nyt olivat hiekkamyrskyt, jotka viikko sitten olivat antaneet
meille niin suojaavaa varjoa? Turhaan tähystelimme taivaanrannalta
mustaa muuria, noita läpipääsemättömiä pilviä, jotka olisivat

35. vapauttaneet meidät päivän paahteesta. Aurinko ja aavikko olivat nyt
liittoutuneet tuhoamaan meidät.
Päättyi kuitenkin tämäkin raskas päivä ja aurinko painui vielä
kerran läntiselle taivaanrannalle. Epätoivoisesti ponnistaen nousin
ylös, pudistin hiekan ruumiistani, jota tuntui peittävän vaskenruskea
pergamentti, pukeuduin ja kehotin Kasimia lähtemään kerallani. Hän
kähisi ettei jaksanut kauvemma, ja tuskaisella liikkeellä hän ilmaisi
minulle pitävänsä kaikki menetettynä.
Läksin silloin yksin matkaan läpi yön ja hietikon. Oli äänetöntä kuin
haudassa ja pimeys näytti minusta tavallista synkemmältä. Lepäsin
muutamilla särkillä. Vasta nyt minä olin oikein yksin, yksin tähtien
kanssa, jotka tuikkivat kirkkaina kuin sähkölamput. Vain ne pitivät
minulle seuraa, vain ne minä tunsin ennestään, ja ne vakuuttivat
minulle, etten minä kuoleman varjon laaksossa vaeltanut. Ilma oli
aivan tyyni ja kylmä ja pieninkin ääni olisi pitkän matkan päähän
kuulunut. Painoin korvani maata vasten ja kuuntelin, mutta en
kuullut muuta kuin kronomeetterin nakutuksen ja sydämmen hitaan
ja heikon tykytyksen. Muutoin ei ainoakaan ääni ilmaissut muita
eläviä olentoja lähistössä löytyvän.
Sytytin nyt mielihyvällä viimeisen paperossin. Muut olimme
edellisinä päivinä polttaneet ja ne olivat niin kauvan kuin niitä riitti
jossain määrin tukahduttaneet janon tuskia. Itse olin silloin aina
polttanut ensimäisen puolen ja antanut Kasimille lopun. Hän
tuprutteli savua ja imi pitkältä paperi-imuketta selittäen sen tekevän
hänelle hyvää sieluun asti. Mutta tänä iltana minä sain yksin lopettaa
paperossini.
Niin ponnistelin eteenpäin yön hämyssä kunnes klo puoli 1 uuvuin
tamariskin viereen, jota turhaan koetin saada tuleen. Siihen nukuin

36. sitten.
Mutta mitä nyt! Hiekka narahteli loitolla. Kuulin askeleita ja
ihmisvartalo häämöitti pimeässä. "Oletko se sinä, Kasim?" kysyin
minä. "Minä, herra", vastasi hän. Hän oli yöviileässä voimistunut ja
seurannut jälkiäni. Yhdyntä elähdytti meitä ja jatkoimme taas
hetkisen taivallustamme pilkko pimeässä.
Horjuvin voimin ja vapisevin jaloin taistelimme väsymystä ja unen
halua vastaan. Särkkien jyrkät rinteet olivat nyt enimmäkseen idän
puolella. Luisuin niitä pitkin ryömien pitkät matkat nelinkontin.
Olimme välinpitämättömiä ja velttoja, mutta ponnistimme vielä
henkemme edestä.
Ajateltakoon siis hämmästystämme, kun muutaman särkän loivalla
pinnalla näimme jalan jälkiä hiekassa! Suin päin tarkastimme niitä.
Ilmeisesti täällä oli ihmisiä liikkunut, emmekä nyt voineet olla
kaukana joesta; sillä mitä näillä kulkijoilla olisi hietikolla ollut
tekemistä? Tuossa tuokiossa olivat unet karisseet silmistä. "Mutta
jälet näyttävät merkillisen tuoreilta", huomautti Kasim. Niin, arvelin
minä, eihän se ollut ihmeellistä, eihän ollut tuullut moneen päivään.
Ehkä ne olivat jonkun paimenen jälkiä, joka metsästä oli nähnyt
tulemme toissa iltana ja poikennut aavikolle ottaakseen selkoa mitä
se oli.
Noudattelimme jälkiä särkän harjalle, missä hiekka oli kovaa ja
missä niistä paremmin sai selvän. Kasim horjahti maahan virkkaen
tuskin kuultavasti: "Omia jälkiämme!"
Kumarruin alas ja tulin vakuutetuksi että hän oli oikeassa. Omien
saappaittemme merkit olivat painuneet hiekkaan ja siellä täällä
pienet kuopat ilmaisivat lapiota, johon Kasimin aina oli tapana

37. nojata. Se oli surullinen havainto. Kuinka kauvan olimme tällä lailla
kulkeneet ympäri? Koetimme lohduttautua sillä, ettei sitä ollut
kauvan kestänyt, kun minä vain viime tunnilla olin ollut niin uninen,
että olin unohtanut katsoa kompassia. Olimme kuitenkin saaneet
tarpeeksemme hetkiseksi ja nukuimme jälille klo puoli 3.
Päivän sarastaessa heräsimme ja retustimme eteenpäin; kello oli
silloin kymmenen minuuttia yli 4. Kasim oli kamalan näköinen. Kieli
oli pöheissä, valkoinen ja kuiva, huulet sinervät, posket kuopalla,
silmät raukeat ja niissä lasimainen loiste. Häntä vaivasi nyt
suonenvedontapainen nikotus, mikä tärisytti koko ruumista,
jonkunlainen kuolemannikotus. Vaivoin hän saattoi pysyä pystyssä,
mutta seurasi minua kuitenkin.
Kurkkujamme poltti sietämätön kuivuus. Olimme kuulevinämme,
kuinka nivelet kitisivät ja olivat varistumaisillaan, ja silmät tuntuivat
niin kuivilta, että tuskin saatoimme niitä avata ja sulkea.
Auringon noustessa kuvastui itäinen taivaanranta teräväpiirteisenä
viivana. Hätkähdimme tuon viivan nähdessämme. Se oli toisen
muotoinen kuin tavallisesti. Se ei ollut noita sahan teriä, joita
lukemattomat särkän harjat muodostavat, vaan melkein tasainen,
vaakasuora viiva. Hetkisen perästä havaitsimme taivaanrannalla
mustan juovan. Mikä ilo, mikä onni! Se oli Khotan-darjan
rantametsä, joka ei nyt enää päässyt meiltä pakoon!
Kello 5 tienoissa yllätimme erään "därän", notkon hietikossa, ja
minä olin kohta vakuutettu, että se oli vanha joen uoma. Sen
pohjalla kasvoi runsaasti poppeleja, ja täällä täytyi pohjaveden olla
lähellä. Vielä kerran tartuimme lapioon, mutta emme jaksaneet
kaivaa, vaan jatkoimme matkaa itään päin.

38. Nyt seurasi kaita vyö matalaa hiekkaa, mutta jo puoli 6 aikaan
tulimme sankkaan metsään. Siinä oli pimeitä varjoja lehtevien
latvojen alla, jotka juuri nyt kukoistivat täydessä vihannuudessaan.
Emme mekään siis jääneet osattomiksi keväästä, toivojen ajasta.
Käsi otsalla minä pysähdyin, tämän ihmeellisen näyn lumoamana.
Minun täytyi koota ajatuksiani, tunsin vielä olevani huumeuksissa
kuin kauhean unen, tuskallisen painajaisen jälkeen. Emmekö olleet
äsken viikkokausia, verkalleen kuolemaa lähestyen, retustaneet
tulikuumassa hietikossa, läpi kuolemanvarjojen laakson — ja nyt!
Mihin katsoimme, sulaa elämää ja kevättä, linnunleikkiä,
metsäkukkia, vihannuutta kaikissa vivahduksissa ja varjoa. Tuolla
puiden ijäkkäiden runkojen välissä näkyi lukemattomia villien
eläinten jälkiä: tiikerien, susien, repojen, hirvien, antilooppien,
gasellien ja jänisten! Ilmassa surisi kärpäsiä ja hyttysiä, kuoriaiset
hurahtivat nuolennopeasti ohitsemme ja niiden siivistä lähtevä ääni
muistutti urkusäveleitä, ja linnut lauloivat suurissa joukoin
aamulaulujaan.
Metsä yhä sankkeni. Köynnöskasvit siellä täällä somistivat
poppelien runkoja. Välistä pysähdytti meidät läpipääsemätön,
kuolleista puista, murrokoista ja risukasoista muodostunut tiheikkö ja
yhtä monesti okaiset ja tiheät pensaat.
Kymmenen minuuttia yli 7 harveni metsä ja puiden välissä näimme
selviä ihmisten ja hevosten jälkiä sekä hevosen lantaa. Oli kuitenkin
mahdotonta päättää miten vanhoja ne olivat, sillä synkässä metsässä
ne olivat hiekkamyrskyiltä suojassa. Mikä ihastus! Olin selvillä, että
olimme pelastetut.

39. Ehdotin että kulkisimme metsän poikki edelleen itään päin, sillä
sielläpäin joki ei saattanut olla kaukana. Mutta Kasim luuli jälkien,
jotka epäilemättä merkitsivät tietä, vähitellen johtavan joen rantaan,
ja kun niitä oli mukava seurata ja ne koko ajan kulkivat varjossa,
hyväksyin minä ehdotuksen.
Horjuen ja heikkoina kävelimme siis polkua etelään päin; mutta jo
yhdeksän aikaan näännytti kova kuumuus meidät, niin että
kaaduimme parin poppelin varjoon. Käsilläni kaivoin kuopan juurien
väliin, makasin siinä koko päivän vääntelehtien lämpimässä enkä
saanut koko aikana silmää ummistetuksi. Kasim makasi
liikkumatonna selällään, silmät ja suu sepo selällään, houri, mutisi ja
vaikeroi eikä vastannut kun häntä puhuttelin, ei edes ravistaessani
häntä.
Loppumattomalta tuntui tämä päivä ja kärsivällisyyteni joutui mitä
tiukimmalle, sillä tunsin itsessäni, että virta varmasti oli aivan
lähitienoossa, ja sinne minä ikävöin.
Vasta 7 aikaan kykenin pukeutumaan ja kehoitin Kasimia tulemaan
veden luo. Mutta hän oli nyt loppumaisillaan, pudisti päätään, teki
epätoivoisen liikkeen ja viittasi käsillään täysin tajuttavasti, että
minun piti mennä yksinäni, juoda ja sitten tulla takaisin hänen
luokseen vettä tuoden; muutoin hän kuolisi siihen, missä makasi.
Otin lapion huostaani. Vartta käytin sauvana ja aseena, mutta
rautaterän ripustin muutamalle metsäpolun yli riippuvalle oksalle
löytääkseni helposti kohdan, missä olimme metsään tulleet. Toivoin
näet nyt taaskin, että vastedes voimme pelastaa jälelle jätetyt
tavaramme, jos tästä kohti kulemme suoraan länteen päin. Noita
kolmea miestämme pidin sitä vastoin kuolleina.

40. Samosin metsän läpi itään päin; omat haittansa oli sielläkin. Pari
kertaa olin puuttumaisillani okaiseen varvikkoon, vaatteeni
repeytyivät rikki ja käsiini tuli veripiirtoja. Kannoilla ja kaatuneilla
puun rungoilla lepäsin yhtenään ja tunsin itseni kamalan väsyneeksi.
Hämärsi ja tuli pimeä ja vain kovasti ponnistaen minä onnistuin
pysymään valveilla.
Sitten metsä äkkiä loppui, aivan kuin olisi poltettu, ja itään päin
leveni ylinäkemätön tasanko, tasainen kuin lattia, ollen kovaa hiekka-
ja savimaata. Kun se oli noin 2 metriä alempana metsämaan pintaa
eikä siinä näkynyt särkistä jälkeäkään, käsitin minä heti, ettei se
voinut olla muu kuin Khotan-darjan jokiuoma.
Tätä vahvisti sekin, että tapasin kuivaneita poppelin runkoja ja
haaroja, jotka vain puoleksi pistivät ylös maasta, sekä
teräväreunaisia, jalan syvyisiä vakoja, jotka ilmeisesti olivat
juoksevan veden muodostamia. Mutta hiekka oli yhtä kuivaa kuin
aavikon särkillä, uoma oli tyhjä ja odotti kesätulvaa vuoristosta.
En kuitenkaan luullut olevani tuomittu itse joen uomassa
sortumaan, tulin ajatelleeksi kuinka Jarkent-darja oli ollut
taipuvainen kulkemaan itäpuolta uomassaan. Ehkä asian laita oli
täälläkin sama ja ehkä tämänkin joen vesijoukot etupäässä vierivät
oikeata rantaa myöten, missä siis saatoin odottaa tapaavani joen
pohjan syvimmät kohdat. Päätin sen vuoksi kulkea sen yli,
ennenkuin jätin kaikki toiveet hukkaan.
Nyt kulin kuitenkin suoraan lounaasen. Miksen itään, kuten tähän
saakka? Enpä tiedä. Ehkä kuu opasti minut tälle taholle, sillä se loisti
kapeine sakaroineen tässä ilmansuunnassa levittäen himmeätä,
sinikalpeata valoaan yli hiljaisen seudun.

41. Lujin askelin ja lapion varteen nojaten minä astuen suoraan tähän
suuntaan, vastustamattomasti, aivan kuin minua olisi näkymätön
käsi ohjannut. Mutta välistä minut valtasi petollinen unen halu, jonka
vuoksi lepäsin. Valtimo oli hyvin heikko, sitä tuskin huomasi, ja
minun täytyi ponnistaa kaikki tahdonvoimani etten nukkuisi. Pelkäsin
nukkuvani niin sikeästi, etten enää heräisikään.
Astuessani katsoin värähtämättä kuuhun, odottaen sen alla
saavani nähdä joen veden hopeahohteen. Mutta ei näkynyt mitään,
ja idässä seudun peitti kylmä yösumu.
Kahden ja puolen kilometrin päässä häämöttää kuitenkin toisen
rannan tumma metsäjuova. Se käy yhä selvemmäksi. Tuossa erotan
jo pensaikkoja ja tiheitä ruohostoja, ja puoleksi kaatunut poppeli on
kallellaan joen pohjassa olevan syvänteen yli. En ole monen askeleen
päässä metsän rajasta, kun siitä pyrähtää sorsa lentoon
nuolennopeasti ja pelästyneenä, siivet havisten. Kuulen
molskahtavan äänen ja seuraavassa tuokiossa seison pienen, tuskin
20 metrin pituisen pataman reunalla, jossa on raikasta, kylmää,
suloista vettä!
* * * * *
Tutkin valtasuontani, joka löi 49 kertaa. Sitten otin läkkirasian
taskustani, täytin sen ja join, ja miltä se juoma maistui, ei kukaan
voi ajatella, ken ei ole ollut janoon kuolemaisillaan. Kohotin pikarin
tyynesti, aivan tyynesti huulilleni ja join, join, join! Mikä hekuma,
mikä nautinto! Koskaan ei ole jaloin viini, jumalaisin jumalien juoma
paremmalta maistunut. Toivoni ei ollut pettänyt: onneni tähti loisti
yhä yhtä kirkkaana kuin ennenkin.

42. En liioittele sanoessani, että kymmenessä minuutissa join kolme
litraa. Läkkirasiaan ei mahtunut täyttä tavallista juomalasia, ja minä
tyhjensin sen kaksikymmentä yksi kertaa. Tällä hetkellä en ajatellut
sitä, että on vaarallista pitkällisen janon jälkeen juoda niin kiihkeästi.
Mutta se ei tehnyt minulle ollenkaan pahaa. Päinvastoin minä tunsin,
kuinka elämä palasi tuon suloisen, kylmän, kirkkaan veden kera, kun
se tunkeutui ruumiin kaikkiin tiehykkeihin ja kudoksiin, jotka kuivan
pesusienen tavoin imivät itseensä eloa antavaa nestettä.
Rauvenneet valtimot tykyttivät taas voimakkaasti. Veri, joka äsken
oli ollut niin jäykkää ja sakonutta, että se tuskin pääsi
hiustiehykkeissä kulkemaan, virtasi taas keveästi tiehykkeissään.
Kokoonkurtistuneet, kuivat ja puukovat kädet pullistuivat taas.
Pergamentilta näyttänyt iho kävi taas kosteaksi ja nuorteaksi ja otsa
alkoi kohta vilkkaasti hikoilla. Tunsin sanalla sanoen, kuinka koko
ruumis sai uutta eloa ja uusia voimia — se oli juhlahetki!
Juotuani kylläkseni ja mietittyäni ihmeellistä pelastustani ja
ruumiin saatua vähitellen koota uusia voimia, palasivat ajatukseni
todellisuuteen ja huomioni lähimpiin ympäristöihin. Patama oli
jäännös viime kesäisestä virran vuolteesta, joka oli tässä
syvemmässä uomassa oikeanpuolisen rantapenkereen vieritse
virrannut. Tuo vähäinen vesiläikkä oli siis syvänteessä, enkä minä
sitä havainnut ennenkuin aivan äärestä.
Silloin alkoi kuulua rapsetta viidakosta aivan läheltäni, kuulin
hiipiviä askeleita ja kuinka ruohot taipuivat sivulle. Se saattoi olla
tiikeri, mutta en tuntenut laisinkaan pelkoa saatuani nyt elämän
toisen kerran lahjaksi. Mutta askeleet ja rapse etenivät taas.
Olkoonpa se nyt ollut tiikeri tai joku muu metsän elävä, joka oli tullut

43. patamalle juomaan, kaiketi oli se pitänyt viisaimpana pysyä loitolla
niin kauvan kuin paikka oli ihmisen vallassa.
Mutta nyt lensi ajatus kuolevaan Kasimiin, joka makasi metsässä
taistellen kuoleman kanssa, saattamatta liikkua paikaltaan, sitä
vähemmän retustaa kolmen tunnin matkaa veden luo. Hän tarvitsi
pikaista apua. Läkkirasia oli liian pieni; siitä olisi hän päässyt vain
hätäiselti veden makuun. Mitä oli tehtävä? Kuinka saattaisin viedä
hänelle tarpeellisen määrän vettä?
Saappaat! Tietysti Ruotsissa tehdyt vedenpitävät saappaani. Ne
olivat yhtä hyvät ja yhtä varmat kuin mikään muu astia. Molskahtaen
ne hurahtivat veteen ja niin pujotin minä vedikkeet lapion varren
päihin, kannoin sitä kuin iestä oikealla olallani ja astuin kiireisesti ja
kevein askelin takaisin omia jälkiäni.
Kuu heitti vielä vaisua valoaan joen uoman yli ja minä näin
helposti omat jälkeni hiekassa. Ei tuntunut nyt käynti rasittavan;
väsymys oli kadonnut, minä melkein lensin vasemman rannan
metsää kohti. Siellä oli sen sijaan vaikeampi kulkea. Minulla oli
jotenkin ohuet sukat, joten myötäänsä pisteli jalkoihini. Mutta
pahempi juttu oli, että kuun eteen kohosi sankka pilvenhattara,
jonka arvatenkin ylös nouseva sumu oli muodostanut, niin että tuli
pilkko pimeä ja minä häivyin jäliltä.
Raapasin tulitikulla tulen ja koetin vaikka turhaan käyttää
kompassia ja huusin Kasimia äänellä, joka kuoli loitolla poppelien
välissä, mutta en saanut vastausta. Jatkoin sitten hetkisen kulkuani
umpimähkään huudellen pitkin matkaa palvelijani nimeä niin selvään
kuin keuhkoni saattoivat. Mutta lopulta havaitsin tämän
harhailemisen päättömäksi; sotkeusin yhä etemmä synkkään,

44. äänettömään metsään, ja päätin lopulta pysähtyä odottamaan
päivän koittoa.
Etsin läpipääsemättömän tiheikön, missä oli kasoittain pärtöjä,
oksia ja kuivaneita runkoja, ja sytytin ne tuleen. Tuokiossa
hulmahtivat liekit ylös. Kuivat risukot ruskivat, räiskyivät ja
paukkuivat, tuulen veto pihisi ja vinkui, ja paksu savupatsas nuoleksi
poppelien runkoja. Oli valoisata kuin keskipäivällä, ja hirvittävä
punakeltainen hohde valaisi metsän äsken aitomustat komerot.
Kasimin täytyi nähdä tämä tuli ja kuulla sen räiskinä, sillä hyvin
kaukana hän ei saattanut olla. Huusin taas, etsin valon opastamana
jälkiä, mutta en löytänyt ja paneuduin sitten suin päin pehmoiselle
hietikolle nauttiakseni liekkien räiskeestä. Sitten nukuin rauhallisesti
ja hyvin pari tuntia paikassa, missä tuli ei saattanut minua yllättää,
mutta kuitenkin siksi lähellä sitä, että tunsin olevani turvassa
tiikereiltä ja muilta pedoilta.
Kun heräsin, sarasti jo päivä, tuli oli melkoisesti alennut, saamatta
syttymään ympärillä olevia tuoreita poppeleita, joiden runkoja se oli
vain mustannut ja kärventänyt, ja paksu, musta savupatsas kohosi
taas yli metsän. Saappaista, jotka seisoivat muutaman puun juurella,
ei ollut vesi ollenkaan vähentynyt, maa niiden alta ei ollut edes
märkä. Otin siemauksen vettä ja aloin taas etsiä jälkiä, jotka kohta
löysin.
Kasim makasi hänen luoksensa tullessani yhä samassa asennossa
kuin hänet jättäessäni. Hän katsoi minuun ensin hurjasti tuijottaen ja
mielipuolen katsein; mutta tunnettuaan minut hän ponnisti voimiaan,
konttasi luokseni ja kähisi: "Minä kuolen!"

45. "Tahdotko vettä?" kysyin minä tyynesti. Hän pudisti vain päätään
ja painui kokoon. Hän ei aavistanut mitä saappaissa oli. Otin silloin
toisen saappaan ja loiskautin vähän vettä. Hän nytkähti, päästi
merkityksettömän äänen, ja asetettuani saappaanvarren hänen
huulilleen hän joi yhdellä henkäyksellä kaikki ja seuraavassa
tuokiossa tyhjensi toisenkin.
Kasimin muututtua samalla tavoin kuin minä edellisenä iltana ja
päästyä taas järkiinsä neuvottelimme hetkisen ja tulimme siihen
tulokseen, että meidän pitäisi mennä patamalle, levätä sen
läheisyydessä, juoda ja peseytyä, ylellisyys, josta meidän oli viime
viikkoina täytynyt kieltäytyä.
Hän oli kuitenkin vielä niin heikko, ettei kyennyt minua
seuraamaan, astui kuin juopunut ja istuutui vähä väliä. Kun hän
kaikissa tapauksissa oli oikeilla jälillä tullakseen veden luo enkä minä
voinut tehdä hänelle enempää kuin minkä olin jo tehnyt, riensin
minä etukäteen patamalle, missä join, kylvin ja odotin hyvinkin
tunnin. Kasimia ei vain kuulunut.
Nyt alkoi nälkä tuntua ankarasti. Tärkeintä oli minun siis niin pian
kuin mahdollista hakea ihmisiä käsiin osaksi heidän avullaan
koettaakseni palata aavikolle auttamaan Islamia ja korjaamaan
tavaroita. Sen vuoksi jätin Kasimin toistaiseksi oman onnensa nojaan
ja astuin nopeasti oikeata rantaa noudatellen suoraan etelään.
Saappaat olivat vielä niin likomärät, etten saanut niitä jalkaani ja
astuin sen vuoksi paljain jaloin.
Käytyäni kolme tuntia yhteen kyytiin alkoi jano taas vaivata. Siihen
oli apuna kuuma juoksuhiekka ja myrsky, joka oli minut läkähdyttää.
Poikkesin metsään oikealle rannalle ja hain suojaa tiheiköstä, missä
istuin hetken aprikoiden. Silloin pälkähti päähäni, että likimäiselle

46. vesipaikalle saattoi olla kokonaisia päivän matkoja ja että
ymmärtämätöntä olisi jättää ensimäinen, jonka niin ihmeellisellä
tavalla olin löytänyt. Sitä paitsi tuntui hauskalta tavata taas Kasimia.
Pyörsin siis takaisin ja noudattelin nyt pohjoiseen päin menevää
rantaa, mutta en ollut kulkenut kuin puoli tuntia, kun sattuma toi
minut tuskin metrin suuruiselle patamalle, jossa oli sekaista, heikosti
suolanpitoista vettä. Minä join tavattomasti. Väsymys valtasi minut
nyt ja olin epäselvillä siitä mitä oli viisainta tehdä. Tässä oli vettä ja
Kasimitta tulisin kyllä toistaiseksi toimeen. Etelään päin en jaksanut
käydä. Pidin parhaana odottaa myrskyn taukoamista antaakseni
tulen avulla merkin vasemman rannan metsäpolulla ehkä kulkeville
ihmisille.
Aivan läheltä patamaa etsin metsästä sankan viidakon, joka oli
hyvin tuulen suojassa. Siihen paneusin pitkälleni saappaat ja lakki
päänalaisena ja nukuin sikeästi ja raskaasti. Toukokuun 1 p:stä en
ollut muulloin kunnollisesti nukkunut. Herätessäni oli jo pimeä ja
myrsky ulvoi vielä metsässä. Kello oli 8 illalla. Juotuani patamasta
viritin kokkovalkean ja istuin kauvan liekkejä katsellen.
Nälkä vaivasi minua nyt kauheasti, kokosin sen vuoksi vähän
ruohoja ja ruovon vesoja sekä sammakon poikasia patamasta niillä
pettääkseni vatsaani. Sammakot olivat karvaan makuisia, mutta minä
nipistin niitä niskasta ja nielin kokonaisina. Syötyäni "illallisen" hilasin
kokoon kuivia oksia ja tein niistä yöksi nuotion.
Olisipa vain Jolldash ollut mulla seurana! Ehkä se oli vielä elossa ja
oli saapunut virralle jälkiämme myöten. Vihelsin niin kimakasti kuin
taisin ja vihelsin taas, mutta Jolldash oli ja pysyi poissa, ja sitten
minä taas nukuin.

47. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com