kasvaminen on tehnyt tarpeettomaksi kaikkien sellaisten
mekanillisten apuneuvojen keksimisen, joita ihminen tarvitsee. Ei
kuussa ole kirjoja eikä muistiinpanoja, ei kirjastoja, eikä piirroksia
kallioitten kyljissä. Kaikkinainen tieto on kasattuna noihin
laajenneisin aivoihin, aivan samoin kuin Texasin hunajamuurahaiset
kantavat hunajavarastojaan laajentuneissa vatsoissansa. Somerset
House ja British Museum — ne ovat kuussa eläväin aivojen
säilyttämiä kokoelmia…
"Toimitsijat — huomaan ma — tarkastelevat minua useimmiten
sangen suurella mielenkiinnolla joka kerta kuin heitä kohtaan. He
keskeyttävät työnsä, katsoa ammotellen minua, ja kyselevät Fiuulta,
joka vastailee heille. Ne kulkevat puoleen ja toiseen, mukanansa
suuret määrät kantajia, passareita, julistajia, laskuverhon pitäjiä —
kirjava joukko. Suurin osa neuvon-antajista ei välitä minusta
vähääkään, niinkuin eivät välitä toisistaankaan, tahi huomaavat
minut, ruvetakseen vain suurisuisesti vetämään esille erityisiä
taitojansa. Oppineet ne enimmästä päästä ovat sulkeutuneet
läpitunkemattomaan ja horrosmaiseen itsetyytyväisyyteen, heräten
siitä vain silloin kuin joku kieltää heidän suuren oppineisuutensa.
Tavallisesti on heidän ympärillään pieniä vartijoita ja passareita,
usein myöskin pikkaraisia, vilkkaannäköisiä, ventoja nais-olentoja,
jotka lienevät heidän vaimojansa. Muutamat syvemmin oppineet,
ollen liian kookkaita liikkumaan omin neuvoin, kannattavat itseänsä
omituisissa kantotuoleissa, ja kunnioittavalla hämmästyksellä minä
katselen noita tietojen hyllyviä hyytelöitä. Tänne, näitten
sähkökoneitten ääreen, tullessani, jossa minun sallitaan vapaasti
liikkua, tuli minua vastaan juuri yksi tuollainen oppinut kummallisissa
kantimissa, pää suunnattoman suuri ja paljas, iho ohutta. Hänen
edellään kulki kummallisia, torvikasvoisia airueita, jotka julki julistivat
hänen kuuluansa ja mainettansa.