Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands Aspirations and Incorporation 1st Edition Masja Van Meeteren

Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands Aspirations and Incorporation 1st Edition Masja Van Meeteren
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands Aspirations and Incorporation 1st Edition Masja Van Meeteren
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands Aspirations and Incorporation 1st Edition Masja Van Meeteren

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands
Aspirations and Incorporation 1st Edition Masja
Van Meeteren
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/irregular-migrants-in-
belgium-and-the-netherlands-aspirations-and-
incorporation-1st-edition-masja-van-meeteren/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
European Empires and the People Popular responses to
imperialism in France Britain the Netherlands Belgium
Germany and Italy 1st Edition John M. Mackenzie (Editor)
https://ebookultra.com/download/european-empires-and-the-people-
popular-responses-to-imperialism-in-france-britain-the-netherlands-
belgium-germany-and-italy-1st-edition-john-m-mackenzie-editor/
Mediene Remnants Yiddish Sources in the Netherlands
Outside of Amsterdam Studies in Jewish History and Culture
R. T. Van Luit
https://ebookultra.com/download/mediene-remnants-yiddish-sources-in-
the-netherlands-outside-of-amsterdam-studies-in-jewish-history-and-
culture-r-t-van-luit/
Health Continuum And Data Exchange In Belgium And In The
Netherlands Proceedings of Medical Informatics Congress
MIC 2004 5th Belgian e Health Conference in Health
Technology and Informatics 1st Edition Francis H. Roger https://ebookultra.com/download/health-continuum-and-data-exchange-in-
belgium-and-in-the-netherlands-proceedings-of-medical-informatics-
congress-mic-2004-5th-belgian-e-health-conference-in-health-
technology-and-informatics-1st-editi/
Growing up Communist in the Netherlands and Britain 1st
Edition Weesjes
https://ebookultra.com/download/growing-up-communist-in-the-
netherlands-and-britain-1st-edition-weesjes/

3. Belgium and the Congo 1885 1980 1st Edition Guy
Vanthemsche
https://ebookultra.com/download/belgium-and-the-congo-1885-1980-1st-
edition-guy-vanthemsche/
The Irregular School Exclusion Schooling and Inclusive
Education 1st Edition Roger Slee
https://ebookultra.com/download/the-irregular-school-exclusion-
schooling-and-inclusive-education-1st-edition-roger-slee/
The Israeli Secret Services and the Struggle Against
Terrorism Columbia Studies in Terrorism and Irregular
Warfare Pedahzur
https://ebookultra.com/download/the-israeli-secret-services-and-the-
struggle-against-terrorism-columbia-studies-in-terrorism-and-
irregular-warfare-pedahzur/
In Game From Immersion to Incorporation 1st Edition Gordon
Calleja
https://ebookultra.com/download/in-game-from-immersion-to-
incorporation-1st-edition-gordon-calleja/
States Against Migrants Deportation in Germany and the
United States 1st Edition Antje Ellermann
https://ebookultra.com/download/states-against-migrants-deportation-
in-germany-and-the-united-states-1st-edition-antje-ellermann/

5. Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands
Aspirations and Incorporation 1st Edition Masja Van
Meeteren Digital Instant Download
Author(s): Masja van Meeteren
ISBN(s): 9789048523085, 9048523087
Edition: 1
File Details: PDF, 1.29 MB
Year: 2014
Language: english

6. back 153 mm 8 814,4 mm front 153 mm
Aspirations and Incorporation
Masja van Meeteren
IMISCOE RESEARCHIMISCOE RESEARCH
Irregular Migrants in Belgium
and the Netherlands
Van Meeteren takes irregular migrants’ aspirations as a starting point of
analysis, proposing an empirically grounded theoretical critique of the
dominant research practice that focuses on ‘survival strategies’. Drawing
on participant observation and more than 200 in-depth interviews, she
develops much-needed contextualised insights and sheds new light on
this top-of the-agenda subject area.
Masja van Meeteren is an assistant professor in the Department of
Criminology at Leiden University, the Netherlands. Her research interests
include intersections of migration, migration policy, informal social
structures, crime and criminalization. She has published in journals such
as
Current Sociology, Global Networks, International Migration Review
and Journal of Ethnic and Migration Studies. A full overview of her publi-
cations is available at www.masjavanmeeteren.nl.
“In this ground-breaking study, Masja van Meeteren shows how the focus of
previous research on structures and control has led to misleading views on
irregular migration. She proposes instead a focus on migrants’ aspirations,
and her original research shows how this helps to explain the persistence of
irregular migration as a global reality.”
— Stephen Castles, University of Sydney
“A solid and valuable book, a major addition to the literature of a topic which
commands increasing attention in Western societies.”
— Joaquín Arango, Complutense University of Madrid
“Van Meeteren develops an unusual typology of irregular migrants based
on their aspirations ... [Her application] to topics including adaptation and
transnational ties [yields] useful and nuanced insights into the dreams
migrants bring into their migration experiences, the realities they face and
the distinctive ways they endeavor to improve their lives.”
— Sarah J. Mahler, Florida International University
AUP.nl
ISBN : 978 90 8964 643 9
9789089646439
240 mm
15 mm
15 mm
15 mm
15 mm
Van Meeteren
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

7. Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

8. Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

9. IMISCOE
International Migration, Integration and Social Cohesion in Europe
The IMISCOE Research Network unites researchers from some 30 institutes specialising in
studies of international migration, integration and social cohesion in Europe. What began
in 2004 as a Network of Excellence sponsored by the Sixth Framework Programme of the
European Commission became, as of April 2009, an independent self-funding endeavour.
IMISCOE promotes integrated, multidisciplinary and globally comparative research led
by scholars from various branches of the economic and social sciences, the humanities and
law. The network furthers existing studies and pioneers new scholarship on migration and
migrant integration. Encouraging innovative lines of inquiry key to European policymaking
and governance is also a priority.
The IMISCOE-Amsterdam University Press Research Series makes the network’s findings
and results available to researchers, policymakers and practitioners, the media and other
interested stakeholders. High-quality manuscripts are evaluated by external peer reviews and
the IMISCOE Editorial Committee. The committee comprises the following members:
Tiziana Caponio, Department of Political Studies, University of Turin / Forum for International
and European Research on Immigration (FIERI), Turin, Italy
Michael Collyer, Sussex Centre for Migration Research (SCMR), University of Sussex, United
Kingdom
Rosita Fibbi, Swiss Forum for Migration and Population Studies (SFM), University of Neuchâtel,
Switzerland / Institute of Social Sciences, University of Lausanne
Agata Górny, Centre of Migration Research (CMR) / Faculty of Economic Sciences, University
of Warsaw, Poland
Albert Kraler, International Centre for Migration Policy Development (ICMPD), Vienna, Austria
Jorge Malheiros, Centre of Geographical Studies (CEG), University of Lisbon, Portugal
Marco Martiniello, National Fund for Scientific Research (FNRS), Brussels / Center for Ethnic
and Migration Studies (CEDEM), University of Liège, Belgium
Eva Østergaard-Nielsen, Department of Political Science, Autonomous University of Barcelona,
Spain
Marlou Schrover, Institute for History, Leiden University, The Netherlands
Patrick Simon, National Demographic Institute (INED), Paris, France
IMISCOE Policy Briefs and more information on the network can be found at www.imiscoe.org.
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

10. Irregular Migrants in Belgium
and the Netherlands
Aspirations and Incorporation
Masja van Meeteren
IMISCOE Research
Amsterdam University Press
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

11. Cover illustration: Bruce Pannier/RFE/RL
Cover design: Coördesign, Leiden
Typesetting: Crius Group, Hulshout
Amsterdam University Press English-language titles are distributed in the US and Canada by
the University of Chicago Press.
ISBN 978 90 8964 643 9
e-ISBN 978 90 4852 308 5 (pdf)
e-ISBN 978 90 4852 309 2 (ePub)
NUR 741
© Masja van Meeteren / Amsterdam University Press, Amsterdam 2014 All rights reserved. Without limiting the rights under copyright reserved above, no part of
this book may be reproduced, stored in or introduced into a retrieval system, or transmitted,
in any form or by any means (electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise)
without the written permission of both the copyright owners and the authors of the book.
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

12. In loving memory of Petra van ’t Padje
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

13. Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

14. Content
Acknowledgements 11
1 I 13
1.1 I
economies 13
1.2 S 15
1.3 I 17
1.4 I 20
2 B 23
Bringing in aspirations
2.1 Cu 23
2.2 C 24
2.3 S 27
2.4 C 34
2.5 B 37
3 S 45
3.1 Gr 45
3.2 R 47
3.3 D 55
4 I 61
4.1 I 61
4.2 H 62
4.3 E 63
4.4 I 66
4.5 Legalisation 72
4.6 R 78
5 I 81
5.1 T 81
5.2 W 87
5.3 C 93
5.4 A 95
5.5 F 96
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

15. 6 L 97
Aspirations and functional incorporation
6.1 Introduction 97
6.2 Housing 98
6.3 Employment 105
6.4 O 122
6.5 C 139
6.6 A 140
7 L 143
Aspirations and social incorporation
7.1 Introduction 143
7.2 L 145
7.3 S 152
7.4 S 159
7.5 A 162
8 A 165
8.1 Introduction 165
8.2 E 167
8.3 S 170
8.4 P 176
8.5 S 179
8.6 A 180
9 S 183
Aspirations and the role of economic, cultural and social capital
9.1 Introduction 183
9.2 F 184
9.3 R 186
9.4 S 197
9.5 A 198
10 A 201
10.1 A 201
10.2 Implications 211
10.3 M 218
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

16. Appendices 221
Appendix 1 Semi-structured interviews: Overview of
respondent characteristics 221
Appendix 2 In-depth interviews with irregular migrants:
Overview of respondent characteristics 224
Appendix 3 Organisations interviewed 225
References 227
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

17. Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

18. Acknowledgements
In one way or another, many have contributed to the completion of this
book, to whom I want to express my gratitude here. First of all, I would
like to thank those who enabled me to carry out this research project. I
could never have started it without the support of Godfried Engbersen,
who greatly inspired my enthusiasm for the subject of irregular migration.
I am grateful to Willem Schinkel for his valuable insights and constructive
criticism. For the funding of this project, I owe Habiforum, the Erasmus
University Rotterdam and the Rotterdam Institute for Social Scientific
Policy Research (RISBO) a debt of gratitude. RISBO deserves additional
thanks for providing me with various kinds of practical and material
support. I thank Marion van San for helping me find my way through
Belgian labyrinths and for teaching me all kinds of peculiarities about
Belgium that I was unaware of at first. I would also like to thank the three
IMISCOE reviewers for their constructive comments, which helped to
improve this book.
Second, there are people I would like to thank in relation to my fieldwork,
which was the most surprising and memorable part of the whole project. I
realised that there are no textbooks from which to learn how to be ‘street
-
wise’ or that can provide comforting words in times of confusion. I learned
that fieldwork among irregular migrants involves plain hard work and
perseverance, getting your hands dirty and your feet in the mud, learning
how to do things while doing them. This book could not have been written
without my respondents, who openly shared their stories and opinions with
me. I thank them for letting me into their lives. Furthermore, I thank the
great number of people working for the various organisations that provided
me with relevant information and data.
Third, I would like to express my gratitude to several colleagues whose
critical comments and support have been very valuable. I thank the
participants of LOBOCOP for helping me out during the initial stages of
my research design. I am grateful to the members of the research group
Citizenship Migration and the City (CIMIC) for critically reflecting on
my work in progress. Special thanks go to Willem de Koster for his many
insightful comments and to Miriam Miller for checking and correcting the
text. My colleagues at the Department of Sociology of Erasmus University
Rotterdam provided and continue to provide a pleasant working environ
-
ment. Finally, some parts of this book are more or less revised versions of
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

19. 12 Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands
previous scholarly works. I am grateful to have been granted permission
from the publishers to reuse these:
––Part of chapter 7 was published in a shorter and substantially different
form in Journal of Ethnic and Migration Studies (Van Meeteren 2012b).
––Part of chapter 7 was published in a different form and in Dutch in
Sociologie (Van Meeteren 2010).
––Chapter 8 was published in a shorter and substantially different form in
Global Networks (Van Meeteren 2012a).
––Chapter 9 was published in a slightly different form in International
Migration Review (Van Meeteren, Engbersen & Van San 2009).
––A very short synthesis of this book, mainly relating to chapter 6, was
published as a brief entry in The Encyclopaedia of Global Human Migra -
tion (Van Meeteren 2013).
The Hague, March 2013 Masja van Meeteren
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

20. 1 I
1.1 I
economies
Irregular migration has emerged in all Western economies since World War
II (Sassen 1999), and it has risen considerably in past decades (Arango 2004;
Castles & Miller 2003; Jahn & Straubhaar 1999).
1
In Northern Europe, this
increase has partly been an unforeseen consequence of the end of foreign
labour recruitment, which was introduced in the 1970s (Brochmann 1999b).
In addition, the 1990s witnessed large numbers of asylum seekers in search
of protection who were not granted asylum, but nevertheless illegally stayed
in their destination countries (Koser & Lutz 1998). The increased number of
irregular migrants in Northern European countries is thus in part a result
of the incapacity of these states to deal with asylum seekers who have been
denied refugee status or other forms of residence permit.
In reaction to these growing numbers, governments have developed
policies to prevent irregular immigration (Albrecht 2002). Initially, these
mainly targeted controlling the external borders of the European Union. In
recent years, however, border controls have proved to have little effective
-
ness in preventing irregular migration (Brochmann 1999a; Cornelius 2005).
Moreover, beyond a certain level of control the costs of avoiding irregular
migration exceed the economic damage caused by irregular migration. This
means that, from an economic perspective, the ‘optimal’ degree of irregular
immigration is greater than zero (Entorf 2002; Hillman & Weiss 1999; Jahn
& Straubhaar 1999). Therefore, policymakers in Europe have increasingly
turned their focus towards internal control mechanisms (Brochmann 1999a;
Broeders & Engbersen 2007). Border controls are still important, but they
have been increasingly supplemented by policies of exclusion and discour
-
agement. According to Broeders and Engbersen (2007: 1,593) exclusion from
formal institutions of society is the main thrust of current policies aimed at
irregular migrants: ‘[F]or those illegal aliens who cannot be discouraged or
deterred to come, exclusion is meant to complicate and frustrate living and
1
W
In this book, the term ‘irregular migrants’ is used. Irregular migrants are defined as people who
stay in the country of residence without permission from the authorities, regardless of whether
the person entered legally or illegally and regardless of whether they are economically active
or not. Section 1.4 provides a more elaborate discussion on the term.
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

21. 14 Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands
working conditions to such a degree that they will turn round and try their
luck elsewhere.’ Examples of such internal control policies are exclusion
from public services, increased surveillance by police, increased employer
sanctions, incarceration and expulsion.
Although governments increasingly try to exclude and discourage ir-
regular migrants, this does not mean they are successful in doing so. For
example, many irregular migrants still manage to find work (Engbersen, Van
San & Leerkes 2006; Paspalanova 2006, Van Meeteren, Van San & Engbersen
2008), and when irregular migrants are arrested, successful expulsion is only
occasionally realised (Broeders 2009; Van der Leun 2003a). Moreover, even
though some irregular migrants are successfully expelled, most Eastern
Europeans simply come back the next day (Paspalanova 2006). Irregular
migrants are difficult to expel, because they may hide their identity, and
countries of origin are reluctant to take migrants back whose identities
have not been established. Surveillance and identification have therefore
recently become key words in internal measures for control of irregular
migrants (Broeders & Engbersen 2007). States need to make irregular
migrants ‘legible’ (Scott 1998) in order to successfully expel them. Migrants
obviously try to circumvent such policy innovations. Recent news reports,
for example, indicate that some migrants mutilate their fingertips so they
cannot be definitively identified (
Trouw 24 April 2009). As a consequence,
policies aimed at irregular migrants and the actions that irregular migrants
take to circumvent these resemble an arms race in which action provokes
reaction (Broeders & Engbersen 2007). So far, the irregular migrants who
live in the destination countries appear to be the winners of this ‘tug-of-war’
(Düvell 2006a: 8).
It appears that neither countries that rely on strong external controls,
nor countries that have a dense system of internal controls are successful
in managing irregular migration (Düvell 2006a). One of the most important
reasons is that there exists a demand for the informal labour that irregular
migrants can provide.
2
Many companies would not be able to compete
on the international market were it not for the benefits they derive from
employing informally. In Western Europe, employers have strong incentives
to hire informal workers in order to avoid paying relatively high minimum
2
F
defined as labour that takes place ‘partially or fully outside government regulation, taxation
and observation’. Note that in most cases, the informal labour irregular migrants engage in
concerns labour fully outside government regulation, taxation and observation. Migrants are
not the only ones who participate in the informal labour market, non-migrants do so too. See
Van Meeteren (2013) for more information on informal labour and irregular migrants.
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

22. Irregular Migration as a Fact of Life 15
wages and social insurance contributions (Jordan & Düvell 2002). Firms’
continuing search for flexibility under pressure from international competi-
tion is thought to be responsible for employers’ attempts to avoid the costs
associated with regular jobs due to employment regulations (Sassen 1999).
The specific demand for informal labour is considered to be one of the
reasons why irregular immigration continues to exist in spite of unemploy
-
ment among legal citizens and increasing deployment of employer sanctions
(Ambrosini 2010; Castles & Miller 2003). The extent to which employer
sanctions are enforced differs from country to country and even from sector
to sector. Whereas some labour sectors are relatively unaffected by checks,
others are controlled on a more regular basis (Abella 2000).
Consequently, it is both impossible and partly undesirable for govern-
ments to completely avoid irregular immigration. Moreover, once irregular
immigrants are there, they are difficult to expel, making the presence of
irregular immigrants a fact of life in European countries (see also Baldwin-
Edwards 2008). All European countries experience irregular migration,
albeit on different scales and in different ways (Düvell 2008). The presence
of irregular migrants in Western societies has inspired social scientific
investigations into the ways these migrants live in countries where they
are not allowed to reside. These studies have analysed the different ways in
which irregular migrants are incorporated in receiving societies (see, e.g.,
Adam et al. 2002; Burgers & Engbersen 1999; Chavez 1998; Engbersen et al.
2006; Hagan 1994; Jordan & Düvell 2002; Leman, Siewiera & Van Broeck
1994; Mahler 1995; Düvell 2006d; Van Nieuwenhuyze 2009). The next section
provides a concise overview of these studies and formulates three inter
-
related research questions within the context of this branch of research.
1.2
S
Although the presence of irregular migrants has been a common feature of Western economies for decades, the bulk of social research has tradi
-
tionally been aimed at studying its causes and finding ways to solve the ‘problem’ (Portes 1978: 469). Recently, attention has also been directed to its consequences in terms of its effects on native employment and on wage levels (see, e.g., Ambrosini 2001; Amir 2000; Carter 2005; Chiswick 2000; Djajic 1997; Gosh 2000; Hazari & Sgro 2000; Martin 2010; Sarris & Zografakis 1999; Tapinos 2000; Venturini 1998; Yoshida & Woodland 2005). The first efforts to study the way irregular migrants live were made in the United States in the 1970s and 1980s (see, e.g., Chavez 1998; Cornelius 1982; Massey
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

23. 16 Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands
et al. 1987; Portes & Bach 1985; Rodriguez 1987). European studies followed
from the mid-1990s and are therefore relatively recent (see, e.g., Adam et
al. 2002; Alt 1999; Anderson 1999; Burgers & Engbersen 1999; Devillé 2006,
2008; Düvell 2004; Engbersen et al. 1999; Engbersen et al. 2002; Jordan &
Düvell 2002; Lazaridis & Romaniszyn 1998; Leerkes et al. 2004; Leman et al.
1994; Paspalanova 2006; Slimane 1995; Staring 2001; Triandafyllidou & Kosic
2006; Van der Leun 2003b; Van Nieuwenhuyze 2007). As a consequence, the
number of European studies of the lives of irregular migrants in receiving
societies is still limited, especially compared to the United States, where
the quality of the research also seems most encouraging (Düvell 2006c).
Some of these efforts to study how irregular migrants live consist of
exploratory research involving irregular immigrants from multiple ethnic
backgrounds within one region (Krasinets 2005; Slimane 1995) or country
(Adam et al. 2002; Alt 1999; Anderson 1999; Burgers & Engbersen 1999; Eng-
bersen et al. 2002; Lianos 2001; Gibney 1999). Other studies focus on a single
ethnic group within one nation-state (Düvell 2004; Kalir 2005a; Lazaridis &
Poyago-Theotoky 1999; Portes & Bach 1985; Rivera-Batiz 1999; Staring 2001)
or within one city (Grzymala-Kazlowska 2005). Furthermore, scholars have
increasingly begun to compare two or more ethnic groups that have been
strategically selected within one nation-state, region or city (Engbersen et
al. 1999; Jordan & Düvell 2002; Lazaridis & Romaniszyn 1998; Leerkes et
al. 2004; Leman 1997; Mahler 1995; Paspalanova 2006; Triandafyllidou &
Kosic 2006). Apart from a few edited books (e.g., Düvell 2006d), only one
study has systematically compared the lives of irregular migrants in two
national contexts (Van Nieuwenhuyze 2009). This case involved migrants
with a similar ethnic background who were compared across two countries.
The questions that are typically addressed in these studies concern ir-
regular migrants’ migration histories, their work practices and job search
activities, housing conditions, access to health care, social contacts and
everyday strategies to remain undetected by the authorities. Because
much of this research is exploratory in nature, many findings remain
primarily empirical (Devillé 2006; Paspalanova 2006). As a result, there
has been relatively little attempt at comparison or theory-building beyond
specific empirical contexts (Black 2003; Bloch & Chimienti 2011; Cvajner
& Sciortino 2010; see Portes 1997). However, these limited attempts have
increased our understanding of the ways in which irregular migrants live in
Western societies, and they have spurred the evolution of some theoretical
debates. By far most of the work that has yielded theoretical contributions
has been undertaken in two closely connected areas of research. The first
area involves the description and explanation of different patterns of
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

24. Irregular Migration as a Fact of Life 17
incorporation of irregular migrants, and the second concerns analyses of
the significance of different forms of capital for irregular migrants. These
theoretical concerns are related to the questions of how irregular migrants
manage to incorporate in receiving societies where they are not allowed to
be and what makes them more or less successful at achieving this. These
areas are also the theoretical focus of this book.
The main problem with current research practice on the incorporation
of irregular migrants, which is discussed in detail in the next chapter,
is its scattered nature. Although attempts have been made to arrive at
theoretically meaningful findings by means of comparative research, these
have been limited in important ways. To arrive at more comprehensive
theoretical insights, this volume proposes an alternative approach to ad-
dress the questions of what patterns of incorporation can be distinguished
among irregular migrants and how these can best be understood.
This book contributes to the main theoretical debates regarding the way
irregular migrants live in Western societies. In doing so, naturally the focus
cannot be on all Western societies, which is why Belgium
3
and the Nether-
lands are used as case studies. The choice of these two countries stems from
very practical considerations. I already had at my disposal many interviews
with irregular migrants from previous research I had been involved in. As
there were no theoretical or methodological objections to the choice of
these two countries, I decided to profit from the previous experiences. The
fact that the choice of countries in which the research was to take place was
mainly based on practical reasons does not mean that the choice of these
countries is not theoretically sound. The relevance of these national contexts
is discussed in Chapter 4, on immigration policies. The following sections
discuss some conceptual considerations concerning the terms ‘irregular
migrants’ and ‘incorporation’ as they are used throughout this book.
1.3
I
The topic of irregular migration has received increasing attention in political and public debates in the past decades (Düvell 2006b). As irregular migra
-
3 I
which this book is based were gathered in Flanders and Brussels only. Because for the irregular
migrants in question, Belgium is the relevant frame of reference and for reasons of readability of
the text, I have chosen to speak of Belgium instead of the longer and more confusing Flanders
and Brussels.
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

25. 18 Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands
tion is mostly perceived as a threat to European societies and economies,
these debates tend to focus on the question of how to prevent irregular
migration (Paspalanova 2006; Uehling 2004). At the basis of this perceived
threat lie social myths and stereotypical images of irregular migrants as
criminals (Coutin 2005b), welfare abusers or a source of unfair job competi
-
tion (Broeders & Engbersen 2007; Devillé 2008; Eaton 1998). Research has
indicated that few irregular migrants engage in criminal acts (Leerkes
2009; Van Meeteren et al. 2008) and few use welfare provisions (Cyrus &
Vogel 2006; Düvell 2006c; Hondagneu-Sotelo 1994; Van der Leun 2003a; Van
Meeteren et al. 2008). Moreover, the labour that irregular migrants provide
is generally complementary instead of substitutional (Jordan & Düvell 2002;
Samers 2005; Venturini 1998). Nevertheless, these myths are widely accepted
as common knowledge (Devillé 2008). Some scholars claim that it is because
of the terminology used to denote this group of migrants that they have
become surrounded with negative connotations which feed these social
myths. Some blame social scientists, who have labelled irregular migrants
‘illegals’ or ‘illegal aliens’, for their role in this process. No consensus has
been reached among scholars on what the proper terminology should be
(see also Paspalanova 2006; Uehling 2004). It is therefore important to
explain what is meant by ‘irregular migration’ and ‘irregular migrants’ in
this book. Moreover, it should be made clear why these concepts are used
and not others.
Irregular migration is sometimes referred to as ‘undocumented’, ‘unau-
thorised’ or ‘illegal’ migration. Likewise, irregular migrants are denoted
‘undocumented’ or ‘illegal’ migrants. When referring to migration
, the adjec-
tive ‘illegal’ is mostly used uncritically. However, the practice of labelling
migrants
as ‘illegal’ has been the cause of much discussion. While in legal
systems and in most public discourses the term ‘illegal migrants’ or even ‘il-
legals’ is usually employed, social scientists prefer to refer to ‘undocumented’
or ‘irregular’ migrants in order to avoid any discriminatory connotation and
to prevent criminalisation (Düvell 2006b). Some argue that the term ‘illegal’
should not be used, because it is incorrect, as it wrongfully refers to a state of
being (Schinkel 2005). After all, a person cannot be
illegal; only his or her stay
or employment can be. According to Paspalanova (2006) it is precisely this
practice – the use of the word ‘illegal’ to refer to people – which has fuelled
the perception of irregular migrants as a threat and as criminals. Because of
these critiques most social scientists have stopped using the term. Recently,
however, a small group of scholars purposefully employed the term and
justified its use by arguing that it is precisely migrants’ illegality which
should be at the centre of research, as it is central to the lives irregular
Irregular Migrants in Belgium and the Netherlands : Aspirations and Incorporation, Amsterdam University Press, 2014. ProQuest
Copyright © 2014. Amsterdam University Press. All rights reserved.

26. Other documents randomly have
different content

27. "Yksikseni…! En koskaan…!"
"Tulkaa siis…"
Käsittäen hyvin, että mikään ei saisi Godfreytä peräytymään
päätöksestään, Tartelett suostui häntä seuraamaan. Yksikseen Willin
puulle jäämiseen ei hänellä ollut rohkeutta.
Ennen lähtöänsä Godfrey tarkasti, että aseet olivat kunnossa.
Molemmat pyssyt panostettiin luodilla, ja toisen niistä sai opettaja
käteensä ja näytti olevan tuosta koneesta yhtä hämillään kuin joku
Pomotun saariryhmän alkuasukas olisi ollut. Sitäpaitsi hänen täytyi
ripustaa toinen metsästyspuukoista vyölleen, johon patruunakotelo
jo oli kiinnitetty. Hän oli kylläkin ajatellut ottaa mukaansa myöskin
taskuviulunsa — kuvitellen ehkä, että noihin villeihin tehoisivat tuon
vinguttimen sulosäveleet, joiden kimeyttä ei parhainkaan
soittotaiteilija olisi voinut korvata.
Godfreyllä oli vähän vaivaa saadakseen hänet luopumaan tästä
yhtä naurettavasta kuin epäkäytännöllisestä tuumasta.
Kello lienee silloin ollut kuusi aamulla. Mammutpetäjäin latvat
rusoittivat auringon ensi säteissä.
Godfrey raotti ovea; hän astahti ulkopuolelle ja tarkasti
puuryhmää.
Täydellinen hiljaisuus.
Elukat olivat palanneet laitumelle. Niiden nähtiin rauhallisesti
pureskelevan ruohoa neljännespenikulman päässä. Niiden eleissä ei
mikään osoittanut pienintäkään levottomuutta.

28. Godfrey viittasi Tartelettia mukaansa. Perin kömpelönä
taistelutamineissaan seurasi häntä opettaja näyttäen hiukan
epäröivältä.
Pian Godfrey sulki oven jälleen, huolehdittuaan siitä, että se liittyi
tarkasti mammutpetäjän kuoreen. Sitten hän viskattuaan
puunjuurelle risukimpun ja sen paineeksi muutamia isoja kiviä,
suuntasi askeleensa joelle, jonka vartta aikoi kulkea alaspäin, sen
suulle asti, jos niin tarvittiin.
Tartelett seurasi häntä, joka askeleella silmäillen levottomasti
ympärilleen näköalan ääreen asti; mutta yksikseen jäämisen pelosta
hän ei päästänyt toveriaan loittonemaan.
Heidän päästyään metsikön reunaan Godfrey pysähtyi. Ottaen
silloin kiikarin sen kotelosta hän tähysti mitä tarkkaavimmin koko sitä
rannikon osaa, joka ulottui Lippuniemekkeestä saaren koilliseen
kulmaan asti.
Ainoatakaan elävää olentoa ei näkynyt; edes leirivalkean savua ei
kohonnut ilmaan.
Niemenkärki oli samoin autio, mutta epäilemättä tapaisi siellä
runsaasti vereksiä jälkiä. Lipputankoon nähden Godfrey ei ollut
erehtynyt. Vaikka salko yhä kohosikin niemekkeen reunimmaisella
kalliolla, oli lippu siitä riistetty. Kaikesta päättäen olivat alkuasukkaat
saavuttuaan sille kohdalle kähveltäneet punaisen vaatteen, joka
luonnollisesti herätti niiden anastamishalua; sitten ne tietenkin olivat
palanneet maihinnousupaikalleen joensuulle.
Godfrey kääntyi silloin niin, että saattoi nähdä koko länsirannikon.

29. Siellä oli vain aava erämaa Lippuniemekkeestä Dream-lahtea
kehystävälle rannalle asti.
Merellä ei muuten näkynyt mitään alusta. Jos alkuasukkaat olivat
jälleen astuneet ruuheensa, täytyi päätellä, että se nyt kulki rantaa
pitkin kallioiden suojassa ja niin läheltä, ettei ollut mahdollista sitä
havaita.
Mutta Godfrey ei voinut eikä tahtonut olla epätietoisuudessa.
Hänen oli saatava selville, oliko vene lopullisesti jättänyt saaren vai
eikö.
Sitä varten oli välttämätöntä päästä sille kohtaa, missä
alkuasukkaat edellisenä päivänä olivat astuneet maihin, toisin
sanoen itse joen suulle, jossa oli ahdas lahdelma.
Ja sitä heti yritettiinkin.
Pienen virran muutamien puuryhmien varjostamia rantoja peitti
pensaikko noin kahden penikulman pituudelta. Alempana, viiden-,
kuudensadan metrin päässä merestä juoksi joki avorannoin. Tämä
seikka teki siis mahdolliseksi saapua lähelle maihinnousupaikkaa,
tarvitsematta pelätä huomatuksi tulemista. Oli kuitenkin mahdollista,
että villit olivat jo rohkaistuneet nousemaan puron vartta. Tämän
mahdollisuuden varalta täytyikin edetä äärimmäisen varovaisesti.
Kuitenkin Godfrey ajatteli hyvällä syyllä, että alkuasukkaat, jotka
olivat pitkästä matkastaan väsyneitä, eivät tähän aikaan aamusta
vielä olisi lähteneet ankkuripaikaltaan. Kenties ne siellä vielä
nukkuisivatkin, joko ruuhessa tai maalla. Siinä tapauksessa olisi hyvä
ottaa selvää, eikö niitä kävisi yllättäminen.

30. Suunnitelmaa ryhdyttiin siis viivyttelemättä toimeenpanemaan. Oli
tärkeätä, että vihollinen ei ehtisi tehdä aloitetta. Sellaisissa
tilaisuuksissa onni suosii useimmiten ensimmäisiä iskuja. Pyssyt
olivat jo panostetut, tarkastettiin vain niiden nallit; samoin
huolehdittiin revolvereista; ja sitten alkoivat Godfrey ja Tartelett
peräkanaa astua puron vasempaa rantaa pitkin alaspäin.
Ympärillä oli kaikki tyyntä ja rauhallista. Lintuparvia pyrähteli
rannalta toiselle, ne ajoivat toisiansa takaa korkeilla oksilla eivätkä
osoittaneet mitään levottomuutta.
Godfrey astui ensimmäisenä; mutta voimme uskoa, että hänen
toverinsa täytyi ponnistella pysytelläkseen hänen kintereillään.
Hiipien puulta puulle pyrkivät molemmat täten merenrannikkoa kohti
melkein ilman havaituiksi tulemisen vaaraa. Täällä kätkivät viidakon
pensaat heidät toisen rannan näkyvistä, tuolla hävisivät heidän
päänsäkin pitkään ruohoon, jonka liikkuminen olisi pikemmin
ilmaissut ihmisen kuin eläimen kulun. Mutta joka tapauksessa saattoi
jousi nuolesta tai kivi lingosta aina äkkiarvaamatta lennähtää. Oli
oltava varuillaan.
Kaikista saamistaan ohjeista huolimatta Tartelett kuitenkin
kompastuen aivan sopimattomaan aikaan joitakuita maanpinnasta
kohoavia kantoja vastaan teki pari, kolme kuperkeikkaa, jotka olisivat
voineet pilata koko tilanteen. Godfrey alkoi jo katua, että oli ottanut
moisen tökerön seuralaisekseen. Eikä tuosta mies-poloisesta voinut
hänelle suurta apua olla. Parempi olisi epäilemättä ollut jättää hänet
Willin puuhun tai, jos hän ei olisi tahtonut siihen suostua, kätkeä
hänet metsään johonkin vesakkoon; mutta nyt se oli jo liian
myöhäistä.

31. Tunnin kuluttua heidän mammutpetäjäin luota lähdettyänsä
Godfrey oli kumppaneineen kulkenut mailin — vain yhden mailin, —
sillä astuminen ei ollut helppoa tässä korkeassa ruohikossa ja näiden
pensasrivien välissä. Kumpikaan ei ollut vielä nähnyt mitään
epäilyttävää.
Tällä kohtaa puuttuivat puut vähintäänkin sadan metrin alalta; joki
virtasi alastomien äyräittensä välissä; maa näytti avonaisemmalta.
Godfrey pysähtyi. Hän tarkkasi huolellisesti koko ruohikkoa puron
oikealla ja vasemmalla puolella.
Mitään arveluttavaa ei vieläkään, ei mitään, joka olisi ilmaissut
villien lähestymistä. Totta kyllä, että nämä, jotka eivät voineet luulla
saaren olevan asumattoman, eivät tietenkään tunkeutuisi eteenpäin
ilman varokeinoja. He lähtisivät yhtä varovaisina pyrkimään tämän
pienen joen vartta ylöspäin kuin Godfrey oli sitä alaspäin
kulkiessaan. Täytyi siis otaksua, että jos heitä kiertelisi lähettyvillä,
hekään eivät laiminlöisi käyttää hyväkseen puiden tai korkeiden
mastiksi- ja myrttipensaiden tarjoamaa suojaa. Ne sijaitsivat hyvin
sopivasti, jotta välistä löytäisi väijytyspaikkoja.
Eriskummainen, mutta sittenkin varsin luonnollinen seikka oli, että
mitä kauemmaksi he etääntyivät Tartelettin näkemättä ainoatakaan
vihollista, sitä enemmän hävisi vähitellen viimemainitun levottomuus,
jopa hän alkoi puhua halveksivasti noista "naurettavista
ihmissyöjistä". Godfrey sensijaan näytti levottomammalta. Käyden
kaksin verroin varovaiseksi hän jatkoi alastoman kohdan jäätyä selän
taakse matkaa vasemmalla rannalla puiden suojassa.
Tunnin kävelyn perästä hän sitten saapui sille kohtaa, jossa
rantoja ei enää reunustanut muu kuin vaivaiskasvuiset pensaat ja

32. jossa ohuemmaksi käynyt ruohikko alkoi tuntea vaikutusta meren
läheisyydestä.
Näissä olosuhteissa oli vaikea lymyillä, jollei tahtonut jatkaa
matkaansa maata pitkin kontaten.
Niin Godfrey tekikin ja niin hän käski myöskin Tartelettin tehdä.
"Ei ole enää villejä! Ei ole enää ihmissyöjiä! Ne ovat lähteneet!"
hoki tanssinopettaja.
"Niitä on!" väitti Godfrey innokkaasti, puhuen melkein
kuiskaamalla.
"Niiden täytyy olla tuolla…! Vatsallenne, Tartelett, vatsallenne!
Olkaa valmis ampumaan, mutta älkää laukaisko ennenkuin minä
käsken!"
Godfrey oli lausunut nuo sanat niin käskevään sävyyn, että
opettaja, joka tunsi jalkainsa horjuvan allaan, vaivatta ja
ponnistuksetta lysähti vaadittuun asentoon.
Ja siinä hän teki viisaasti!
Sillä Godfrey ei suinkaan ollut syyttä suotta puhunut niin
pontevasti.
Siltä paikalta, jossa molemmat silloin olivat, ei voinut nähdä rantaa
eikä sitä kohtaa, missä joki laski mereen. Joen polvessa oleva
töyränne näet katkaisi jyrkästi näköalan sadan askeleen päästä;
mutta yläpuolella tätä ahdasta näköpiiriä, jonka rannan kohoutumat
sulkivat, nousi paksu savu suoraan ilmaan.

33. — Olisikohan tuo savu samaa alkuperää kuin ne, joita jo kahdesti
olen vilaukselta nähnyt? — tuumi hän. — Olisiko siitä tehtävä se
johtopäätös, että alkuasukkaita on jo ennen astunut maihin saaren
pohjois- ja etelärannikolla ja että nuo savutuprut nousivat heidän
sytyttämistään nuotioista? Mutta ei, se ei ole mahdollista, koska en
ole milloinkaan tavannut tuhkaa, en jälkiä tulisijasta enkä
sammuneita hiiliä! Ah, tällä kertaa kyllä tiedän, mistä savu johtuu!
Ja nopealla mateluliikkeellä, jota Tartelett parhaansa mukaan
matki, hänen onnistui päätään ruohon yli kohottamatta ryömiä joen
mutkaan asti.
Sieltä hän voi helposti tarkata koko sitä rannikon osaa, jonka halki
pieni joki vyörytteli vettänsä.
Hän oli vähällä parkaista!… Hänen kätensä laskeutui opettajan
olkapäälle merkiksi, että tämä ei saisi hievahtaakaan…! Turhaan
mennä kauemmaksi…! Godfrey näki vihdoinkin sen, mitä katsomaan
oli tullut.
Iso puista tehty, rantahietikolle matalien kallioiden väliin sytytetty
rovio tuprutti taivaalle savutöyhtöänsä. Tämän tulen ympärillä
häärivät eilen saapuneet villit syytäen sen virikkeeksi kahmaloittain
uusia risuja, joita olivat keränneet kasaan. Niiden kanootti oli
kiinnitetty isoon kiveen, ja nousevan vuoksen kohottelemana se
keinui tyrskyn pienillä laineilla.
Godfrey saattoi eroittaa kaikki, mitä rannalla tapahtui,
tarvitsematta käyttää kiikariansa. Hän ei ollut enempää kuin
kahdensadan askeleen päässä nuotiosta, jonka räiskymisenkin hän
kuuli. Hän käsitti heti, ettei hänen laisinkaan tarvinnut pelätä

34. yllätystä takaapäin, koska neekerit, joiden lukumäärän hän niiden
ruuhessa ollessa oli laskenut, olivat kaikki koolla.
Kymmenen kahdestatoista oli todella puuhassa, toiset nuotion
kohentelemisessa, toiset paalujen maahan lyömisessä, ilmeisesti
aikoen ripustaa niille paistinvartaan polynesialaiseen tapaan.
Yhdestoista, joka näytti päälliköltä, käveli rannikon hiekalla luoden
usein silmänsä saaren sisäosaa kohti, ikäänkuin peläten jotakin
hyökkäystä.
Godfrey tunsi tämän alkuasukkaan hartioilla punaisen
lippukankaan, josta oli tullut koristusesine.
Kahdestoista villi taas virui pitkänään maassa, tiukasti vaajaan
sidottuna.
Godfrey käsitti liiankin hyvin, mikä kohtalo tätä onnetonta odotti.
Tuo varras oli hänen lävistämistään varten! Tuo tuli oli laitettu hänen
käristämisekseen…! Tartelett ei siis eilen ollut erehtynyt, kun hän
aavistuksissaan nimitti näitä tulokkaita ihmissyöjiksi!
Täytyy myöntää myöskin, että hän ei siinäkään ollut erehtynyt,
kun sanoi kaikkien Robinsonien, todellisten tai kuviteltujen,
seikkailujen olevan vain jäljennöksiä toisistaan! Aivan varmaan olivat
Godfrey ja hän nyt samassa tilanteessa kuin Daniel de Foen sankari
villien astuessa maihin hänen saarelleen. Molemmat saisivat
epäilemättä olla samanlaisen kaamean näytelmän katselijoina.
No, Godfrey oli päättänyt toimia tuon sankarin tavoin! Ei, hän ei
sallisi surmata vankia, jota noiden ihmissyöjäin vatsat odottivat! Hän
oli hyvin asestettu. Kahdella pyssyllään — neljä laukausta, —
kahdella revolverillaan — kaksitoista laukausta, — hän kykeni

35. helposti saamaan voiton yhdestätoista roikaleesta, jotka pelkkä
tuliaseen pamauskin ehkä saisi lähtemään käpälämäkeen. Tämän
päätöksen tehtyään hän odotti aivan kylmäverisesti hetkeä, jolloin
hän salamana tulisi väliin.
Hänen ei tarvinnut pitkää aikaa odottaa.
Tuskin oli näet kahtakymmentä minuuttia kulunut, kun päällikkö
lähestyi nuotiota ja näytti sitten vankia kädellään, määräyksiä
odotteleville alkuasukkaille.
Godfrey nousi. Tietämättä miksi, noudatti Tartelett hänen
esimerkkiänsä. Hän ei edes tiennyt, mitä hänen toverillaan oli
mielessä, tämä kun ei ollut suunnitelmistaan hänelle mitään
virkkanut.
Godfrey luulotteli kai, että villit hänet nähdessään tekisivät jonkun
liikkeen, joko pakenisivat ruuhelleen tai hyökkäisivät häntä kohti…
Mitään sellaista ei tapahtunut. Näyttipä siltä kuin ei häntä olisi
huomattukaan. Mutta sillä hetkellä teki päällikkö merkitsevämmän
eleen… Kolme hänen kumppaneistaan kääntyi vankiin päin; he
päästivät tämän irti ja pakottivat kävelemään tulen ääreen.
Tämä oli vielä nuori mies, joka tietäen viimeisen hetkensä tulleen
tahtoi tehdä vastarintaa. Päättäen, jos mahdollista, myydä henkensä
kalliista hinnasta hän alkoi työnnellä kiinni piteleviä alkuasukkaita
pois; mutta hänet oli pian kaadettu maahan, ja tarttuen eräänlaiseen
kivikirveeseen johtaja ryntäsi esille murskatakseen hänen päänsä.
Godfrey kirkaisi, ja sitten seurasi pamaus.

36. Luoti oli suhahtanut ilmassa, ja sen oli täytynyt kuolettavasti
haavoittaa päällikköä, sillä tämä tuupertui tantereelle.
Laukauksen pamahtaessa pysähtyivät villit hämmästyneinä
ikäänkuin eivät olisi koskaan pyssynpamausta kuulleet. Godfreyn
nähdessään ne, jotka pitelivät vankia, päästivät hänet hetkiseksi.
Heti nousi mies-rukka ja lähti juoksemaan siihen suuntaan, missä
huomasi odottamattoman pelastajansa.
Sillä hetkellä pamahti toinen laukaus.
Tartelett se oli, joka tähtäämättä — se kunnon mies sulki silmänsä
siksi visusti! — oli laukaissut pyssynsä, ja sen perästä hän sai
oikeaan poskeensa sellaisen täräyksen, että kukaan tanssin ja
plastiikan opettaja ei milloinkaan ollut moista kokenut.
Mutta mikä sattuman oikku! Toinen villi kellistyi päällikkönsä
viereen.
Silloin valtasi pakokauhu mustat miehet. Kenties luulivat
jälkeenjääneet olevansa tekemisissä lukuisan alkuasukasjoukon
kanssa, jota eivät voisi vastustaa? Tai ehkä he aivan yksinkertaisesti
säikähtyivät huomatessaan nämä kaksi valkoihoista, jotka näkyivät
taskustaan sieppaavan salaman! Villit korjasivat molemmat
haavoitetut, veivät ne mukanaan ja syöksyivät ruuheensa alkaen
meloa airoillaan tarmonsa takaa, päästäkseen pois pienestä
lahdenpoukamasta. Levittäen purjeensa ne laskivat ulapalle
suunnaten Lippuniemekkeen kärkeä kohti, jonka pian sivuuttivat.
Godfrey ei ajatellut niiden enempää hätyyttelemistä. Mitä olisi
hyödyttänyt tappaa niistä useampia? Hän oli pelastanut heidän

37. uhrinsa ja ajanut heidät pakoon; se oli tärkeintä. Kaikki tämä oli
tapahtunut sellaisella tavalla, että ihmissyöjät varmaankaan eivät
ikinä tahtoisi palata Phinan saarelle. Kaikki oli siis kääntynyt parhain
päin. Oli vain nautittava voitosta, jonka tuottamasta kunniasta
Tartelett ei epäröinyt lukea suurta osaa omaksi ansiokseen.
Tällä välin oli vanki saapunut pelastajainsa luo. Hetkiseksi hän oli
pysähtynyt pelosta, jonka nämä yliluonnolliset olennot hänessä
herättivät, mutta oli melkein heti jatkanut kulkuansa. Päästyään
kahden valkoisen eteen hän kumartui maahan asti. Sitten hän tarttui
Godfreyn jalkaan ja asetti sen päänsä päälle alistumisen ja
kuuliaisuuden merkiksi.
Ihan olisi voinut luulla, että tämä Polynesian luonnonlapsikin oli
lukenut kertomuksen Robinson Crusoesta.

38. XVIII
Yksinkertaisen alkuasukkaan siveellistä ja ruumiillista kasvatusta.
Godfrey nosti heti maasta jalkojensa juureen langenneen mustan
poloisen ja katseli tarkkaan hänen kasvojansa.
Mies oli korkeintaan kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja
hänen ainoana pukunaan oli nivusten ympärille kääritty riekale.
Hänen piirteistään samoin kuin päänmuodostuksesta saattoi tuntea
hänen kuuluvan afrikalaiseen neekerirotuun. Häntä ei mitenkään
voinut sekoittaa perin alhaisella asteella oleviin papualaisiin, jotka
matalan kallonsa ja pitkien käsivarsiensa vuoksi niin omituisesti
muistuttavat apinasta.
Mutta miten oli tämä Sudanin tai Abessinian neekeri joutunut
Tyynessä meressä sijaitsevan saariryhmän alkuasukkaiden käsiin?
Sen olisi voinut saada tietää, jos musta tulokas olisi puhunut
englanninkieltä tai jotakuta niistä kahdesta tai kolmesta
eurooppalaisesta kielestä, joita Godfrey kykeni ymmärtämään.
Mutta pian kävi selville, että tuo onneton ei käyttänyt muuta kuin
aivan käsittämätöntä kieltä — luultavasti noiden alkuasukkaiden

39. murretta, joiden luo hän epäilemättä oli saapunut aivan nuorena.
Godfrey oli kyllä heti kysynyt häneltä jotakin englanninkielellä,
mutta saamatta mitään vastausta. Hän oli sitten eleillä ja merkeillä
hiukan vaivaloisesti antanut hänen ymmärtää, että halusi tietää
hänen nimensä.
Muutamien turhien yritysten perästä tämä neekeri, joka
kasvonpiirteiltään näytti tosiaan varsin järkevältä, jopa
rehelliseltäkin, vastasi hänelle tehtyyn kysymykseen tällä ainoalla
sanalla:
"Karefinotu."
"Karefinotu!" huudahti Tartelett. "Kuuletteko, mikä nimi…? Minä
ehdottaisin puolestani, että nimittäisimme häntä 'Keskiviikoksi', koska
tänään on keskiviikko. Niinhän tehdään aina Robinsonien saarilla!
Onko luvallista nimittää itseään Karefinotuksi?"
"Jos se on tämän miehen nimi", vastasi Godfrey, "niin miksi hän ei
saisi sitä pitää?"
Ja sillä hetkellä hän tunsi käden laskeutuvan rintaansa vasten,
samalla kun neekerin koko naama näkyi häneltä kysyvän, mikä
hänen nimensä oli.
"Godfrey!" vastasi nuori mies.
Neekeri koetti matkia nimeä; mutta vaikka Godfrey oli sen hänelle
toistanut usean kerran, ei hän kyennyt sitä lausumaan käsitettävästi.
Silloin hän kääntyi opettajan puoleen, ikäänkuin tahtoen tietää
hänen nimensä.

40. "Tartelett", vastasi tämä ystävällisesti.
Tuo tavuyhtymä oli kaiketikin sopiva neekerin puhe-elimille, sillä
hän lausui sen hyvin selvästi.
Siitä näkyi opettaja olevan erinomaisen ylpeä ja mielissään. Ja
olihan siihen syytäkin!
Sitten Godfrey, tahtoen koetella miehen älyä, yritti saada hänet
käsittämään, että hän halusi tietää saaren nimen. Hän näytti hänelle
siis kädellään metsien, ruohikkojen ja kukkulain muodostamaa
kokonaisuutta, sitten niitä kehystävää rantaa ja meren ulappaa sekä
katsoi häneen kysyvästi.
Karefinotu, joka ei heti käsittänyt hänen tarkoitustansa, matki
Godfreyn liikkeitä ja kääntyi ympärinsä silmäillen koko seutua.
"Arneka", virkkoi hän vihdoin.
"Arneka?" matki Godfrey polkien jalallaan maata paremmin
korostaakseen kysymystänsä.
"Arneka!" toisti musta.
Tästä ei Godfrey saanut selville mitään, ei saaren oikeata
maantieteellistä nimeä eikä sen asemaa Tyynessämeressä.
Muististaan hän ei laisinkaan löytänyt tuollaista nimeä; se oli
luultavasti alkuasukasten antama nimitys ja kartanpiirustajille ehkä
tuntematon.
Tällä välin Karefinotu katseli herkeämättä ja hämmästyneenäkin
näitä kahta valkoihoista, kulkien toisen luota toisen luo ikäänkuin
tahtoen painaa tarkasti mieleensä heille ominaiset eroavaisuudet.

41. Hänen hymyilevä suunsa paljasti komeat, hohtavan valkoiset
hampaat, joita Tartelett tarkkasi hiukan arastellen.
"Jos nuo hampaat", sanoi hän, "eivät koskaan ole purreet
ihmislihaa, niin räjähtäköön pikku viuluni kädessäni!"
"Ainakaan, Tartelett", vastasi Godfrey, "ei uusi kumppanimme enää
näytä sellaiselta kurjalta raukalta, joka paistetaan ja syödään! Se on
pääasia!"
Enimmin kiinnittivät Karefinotun huomiota Godfreyn ja Tartelettin
kantamat aseet, yhtä hyvin pyssyt, jotka heillä oli kädessä, kuin
vyöllä riippuvat revolveritkin.
Godfrey huomasi helposti tuon uteliaisuuden. Oli ilmeistä, että villi
ei koskaan ennen ollut nähnyt tuliasetta. Ajatteliko hän, että joku
noista rautaputkista oli singahduttanut salaman, tuoden hänelle
itselleen pelastuksen? Sitä saattoi aavistaa.
Godfrey tahtoi silloin antaa hänelle, viisaasti kyllä, ylevän
käsityksen valkoisten voimasta. Hän viritti pyssynsä hanan ja
näyttäen sitten Karefinotulle ruohokentällä noin viidenkymmenen
jalan päässä pyrähtelevää peltopyytä kohotti pyssyn nopeasti
olkapäätänsä vasten ja laukaisi. Lintu putosi maahan.
Pamauksen kuullessaan neekeri oli tehnyt mainion hyppäyksen,
jota Tartelett ei voinut olla ihailematta tanssitaiteelliselta
näkökannalta. Voittaen sitten pelkonsa ja nähdessään linnun
siipirikkona laahustavan ruohossa neekeri ponnahti ja juoksi nopeana
kuin ajokoira saalista noutamaan. Puolittain riemuissaan, puolittain
hämmästyneenä hypähdellen hän toi sen herralleen.

42. Silloin pisti Tartelettin päähän näyttää Karefinotulle, että Suurhenki
oli hänellekin suonut kyvyn luoda salamaa. Ja kun hän havaitsi
jäävarpusen levollisena istumassa vanhalla kannolla joen partaalla,
nosti hän pyssyn poskelleen ja tähtäsi.
"Ei!" kielsi Godfrey heti. "Älkää ampuko, Tartelett!"
"Ja miksikä en?"
"Ajatelkaahan toki, että jos vahingossa ampuisitte ohi, niin tuon
neekerin käsitys meistä alenisi!"
"Ja miksikä ampuisin ohi?" vastasi Tartelett hiukan suutahtaen.
"Enkö minä taistelussa, vaikka käsittelin pyssyä ensi kertaa,
enemmän kuin sadan askeleen päästä osannut suoraan rintaan yhtä
noista ihmissyöjistä?"
"Epäilemättä osasitte", myönsi Godfrey, "koskapa se kellistyi.
Mutta uskokaa minua, Tartelett, älkää yhteisen etumme nimessä
uhmailko onnea toistamiseen!"
Opettaja närkästyi hiukan, mutta taipui kuitenkin. Hän laski
pyssynsä jälleen olalleen — hyvin mahtailevasti, — ja molemmat
palasivat Karefinotun seuraamina Willin puulle.
Täällä Phinan saaren uusi asukas todella hämmästyi nähdessään
tämän mammutpetäjän tyveen niin onnellisesti laaditun majan.
Hänelle täytyi ennen kaikkea esimerkeillä näyttää, mihin näitä
työkaluja, kojeita ja astioita käytettiin. Karefinotu kuului kaikesta
päättäen alimmalla kehitysasteella oleviin villeihin tai oli kauan elänyt
sellaisten parissa, sillä rautakin näkyi olevan hänelle tuntematonta.
Hän ei käsittänyt, että pata ei syttynyt, kun se asetettiin hehkuville

43. hiilille. Hän tahtoi nostaa sen tulelta pois suureksi kiusaksi
Tartelettille, jonka toimena oli valvoa liemen kehitystä. Kuvastimen
edessä, joka hänelle näytettiin, hän osoitti myöskin täydellistä
kummastusta. Hän käänsi sitä ja käänsi uudestaan, nähdäkseen
oliko hän itse siellä takana.
"Mutta hänhän on tuskin edes apina, tuo murjaani!" huudahti
opettaja virnistäen halveksivasti.
"Ei, Tartelett", vastasi Godfrey, "hän on enemmän kuin apina,
koska hän katsoo kuvastimen taakse, — se osoittaa hänessä
järkevää ajattelua, johon ei mikään elukka pystyisi!"
"No, olkoon menneeksi, myöntäkäämme, että hän ei ole apina",
virkkoi Tartelett pudistaen päätänsä varsin epäilevästi. "Mutta
saammepa nähdä, että moisesta oliosta ei ole mitään apua."
"On varmaan!" vastasi Godfrey.
Kuitenkaan ei Karefinotu hylkinyt ruokia, joita hänelle tarjottiin.
Hän haisteli ensin, maistoi sitten huulillaan, ja loppujen lopuksi riitti
hänen nauttimansa aamiainen, kaniiniliemi, osa Godfreyn
tappamasta peltopyystä ja lampaan olkalapa kama- ja jam-juurien
kera tuskin sammuttamaan hänen sisälmyksiänsä kalvavaa nälkää.
"Mies-raukalla näkyy olevan hyvä ruokahalu", virkkoi Godfrey.
"On niinkin", vastasi Tartelett, "ja parasta on olla varuillaan sen
veitikan kannibaalivaistoja vastaan!"
"No, no, Tartelett! Kyllä me osaamme vieroittaa hänet ihmislihaa
himoitsemasta, jos hän joskus olisikin sen makuun päässyt!"

44. "En mene siitä valalle", vastasi opettaja. "Sanotaan, että kun on
sitä kerran maistanut…!"
Toisten täten jutellessa Karefinotu kuunteli mitä tarkkaavaisimmin.
Hänen silmänsä loistivat älykkyydestä. Huomasi, että hän olisi
tahtonut ymmärtää, mitä hänen kuultensa sanottiin. Sitten hän
puhui itsekin ja tavattoman vuolaasti; mutta kaikki oli pelkkiä
luonnonääniä muistuttavia, merkityksettömiä tavuja ja kimeitä
huudahduksia, joissa pääaineksena olivat a- ja u-ääntiöt, kuten on
laita useimmissa polynesialaisissa kielissä.
Mutta kuka tuo sallimuksen toimesta pelastettu neekeri lienee
ollutkin, hän oli toki uusi toveri, sanokaamme, että hän oli määrätty
uskolliseksi palvelijaksi, todelliseksi orjaksi, jonka mitä
odottamattomin sattuma oli lähettänyt Willin puun isännille. Hän oli
roteva, ketterä ja vilkas, eikä häntä siis mikään työ tympäissyt. Hän
osoitti todellista kykyä matkimaan kaikkea, mitä näki tehtävän. Täten
Godfrey ryhtyikin häntä kasvattamaan. Kotieläinten hoito, juurien ja
hedelmien keruu, päivän ravinnoksi tarvittavien lampaiden tai
kaniinien teurastaminen ja paloitteleminen, eräänlaisen juoman,
manzanillan villeistä "omenista" puristetun hedelmäviinin valmistus
jätettiin hänen toimekseen, ja hän suoritti kaikki huolellisesti, kun
ensin oli nähnyt, miten toiset menettelivät.
Mitä Tartelett lienee ajatellutkin, niin Godfrey ei koskaan tuntenut
minkäänlaista epäluuloa tätä villiä kohtaan, ja näytti siltä, että hänen
ei koskaan tarvitsisi luottamustansa katua. Jos hän oli levoton, johtui
se siitä, että hän pelkäsi ihmissyöjien joskus palaavan, ne kun nyt
tunsivat Phinan saaren aseman.
Ensimmäisestä päivästä asti oli Karefinotulle varattu vuode Willin
puun kammiossa; mutta jos ei satanut, nukkui hän mieluummin

45. ulkona jossakin puunkolossa, ikäänkuin olisi tahtonut olla sellaisessa
paikassa, mistä voi paremmin vartioida asuntoa.
Kahden viikon ajalla senjälkeen, kun oli saapunut saarelle, seurasi
Karefinotu useita kertoja Godfreytä metsästysretkelle. Hänen
kummastuksensa oli silloin aina tavaton, kun hän näki otusten
putoavan tuolla tavoin matkan päästä iskettyinä; mutta tällöin hän
teki koiranvirkaa niin innokkaasti ja ripeästi, että mikään este —
viidakko, pensasryhmä tai puro — ei voinut häntä pysähdyttää.
Vähitellen Godfrey siis varsin vakavasti kiintyi tähän neekeriin. Ei
ollut muuta kuin yksi asia, johon Karefinotu ei laisinkaan näkynyt
pystyvän, nimittäin englanninkielen oppiminen. Kuinka paljon hän
ponnistelikin, hän ei kyennyt lausumaan tavallisimpiakaan sanoja,
joita Godfrey ja varsinkin tanssimestari Tartelett itsepintaisesti
yrittivät hänelle opettaa.
Näin kului aika. Mutta vaikka nykyisyys niin onnellisten sattumain
yhdyttyä olikin jokseenkin siedettävä, vaikka mikään välitön vaara ei
ollut uhkaamassa, täytyihän Godfreyn toki miettiä, kuinka joskus
pääsisi pois tältä saarelta, millä keinoin vihdoinkin voisi palata
kotimaahan! Ei kulunut päivääkään hänen ajattelemattansa Will-
enoa ja kihlattuansa! Hän ei voinut salaista pelkoa tuntematta nähdä
sateisen ja myrskyisen talvikauden lähenevän, se kun kohottaisi
hänen ja hänen ystäviensä ja perheensä välille vieläkin
ylipääsemättömämmän rajamuurin!
Syyskuun 27 päivänä tapahtui jotakin. Jos se tuottikin lisähommia
Godfreylle ja hänen kahdelle kumppanilleen, takasi se samalla
runsaan lisävaraston heidän muonaansa.
Godfrey ja Karefinotu olivat simpukoita poimimassa Dream-lahden
äärimmäisessä pohjukassa, kun huomasivat tuulen alla

46. suunnattoman määrän pieniä liikkuvia luotoja, joita nousuvesi
keinutteli hiljalleen rantaa kohti. Se oli ikäänkuin uiva saaristo, ja sen
pinnalla käveli tai pyrähteli muutamia noista laajasiipisistä linnuista,
joita toisinaan nimitetään merihaukoiksi.
Mitä siis olivat nuo röykkiöt, jotka ajelehtivat yhdessä, nousten ja
laskeutuen aaltojen mukaan?
Godfrey ei tiennyt, mitä siitä ajatella, kunnes Karefinotu heittäytyi
vatsalleen maahan ja työntäen sitten päänsä syvälle hartiainsa väliin
ja taivuttaen käsivartensa ja säärensä alleen alkoi matkia eläimen
liikkeitä, joka hitaasti ryömii maassa.
Godfrey katseli häntä käsittämättä mitään tuosta kummallisesta
voimistelusta.
"Kilpikonnia!" huudahti hän sitten yhtäkkiä.
Karefinotu ei ollut pettynyt. Siellä oli neljännespenikulman alalla
kymmeniä tuhansia kilpikonnia, jotka uivat vedenkalvossa. Sadan
sylen päässä rannasta hävisivät useimmat sukeltamalla, ja
merihaukat, jotka menettivät tukikohtansa, kohosivat laajoissa
kierteissä ilmaan. Mutta onneksi päätyi satakunta matelijaa
rannikolle.
Godfrey ja neekeri olivat juoksujalkaa rientäneet rantahietikolle
tätä merisaalista vastaan, josta jokainen elukka oli ainakin kaksi tai
kolme jalkaa läpimitaten. Ja ainoa keino estää kilpikonnia
pääsemästä takaisin mereen oli kääntää ne selälleen. Tähän
raskaaseen hommaan Godfrey ja Karefinotu siis ryhtyivät, ja aika
väsyttävää se olikin.

47. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com