ISE Ethics in Engineering 5th Edition Mike Martin Prof.
arawciszek
19 views
61 slides
Apr 12, 2025
Slide 1 of 61
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
About This Presentation
ISE Ethics in Engineering 5th Edition Mike Martin Prof.
ISE Ethics in Engineering 5th Edition Mike Martin Prof.
ISE Ethics in Engineering 5th Edition Mike Martin Prof.
Slide Content
ISE Ethics in Engineering 5th Edition Mike
Martin Prof. pdf download
https://ebookmass.com/product/ise-ethics-in-engineering-5th-
edition-mike-martin-prof/
Explore and download more ebooks at ebookmass.com
Martin Prof. pdf download
https://ebookmass.com/product/ise-ethics-in-engineering-5th-
edition-mike-martin-prof/
Explore and download more ebooks at ebookmass.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookmass.com
for more options!.
ISE Principles of Statistics for Engineers and Scientists
(ISE HED IRWIN INDUSTRIAL ENGINEERING) 2nd Edition William
Navidi Prof.
https://ebookmass.com/product/ise-principles-of-statistics-for-
engineers-and-scientists-ise-hed-irwin-industrial-engineering-2nd-
edition-william-navidi-prof/
ISE MATLAB for Engineering Applications 5th Edition
William Palm
https://ebookmass.com/product/ise-matlab-for-engineering-
applications-5th-edition-william-palm/
MATLAB for Engineering Applications, 5e ISE 5th/ISE
Edition William J. Palm Iii
https://ebookmass.com/product/matlab-for-engineering-
applications-5e-ise-5th-ise-edition-william-j-palm-iii/
Ethics for Engineers Martin Peterson
https://ebookmass.com/product/ethics-for-engineers-martin-peterson/
Click the link to download now or visit ebookmass.com
for more options!.
ISE Principles of Statistics for Engineers and Scientists
(ISE HED IRWIN INDUSTRIAL ENGINEERING) 2nd Edition William
Navidi Prof.
https://ebookmass.com/product/ise-principles-of-statistics-for-
engineers-and-scientists-ise-hed-irwin-industrial-engineering-2nd-
edition-william-navidi-prof/
ISE MATLAB for Engineering Applications 5th Edition
William Palm
https://ebookmass.com/product/ise-matlab-for-engineering-
applications-5th-edition-william-palm/
MATLAB for Engineering Applications, 5e ISE 5th/ISE
Edition William J. Palm Iii
https://ebookmass.com/product/matlab-for-engineering-
applications-5e-ise-5th-ise-edition-william-j-palm-iii/
Ethics for Engineers Martin Peterson
https://ebookmass.com/product/ethics-for-engineers-martin-peterson/
Global Strategy, 5th Edition Mike W. Peng
https://ebookmass.com/product/global-strategy-5th-edition-mike-w-peng/
The Ethics of Artificial Intelligence_ Principles,
Challenges, and Opportunities Prof Luciano Floridi
https://ebookmass.com/product/the-ethics-of-artificial-intelligence_-
principles-challenges-and-opportunities-prof-luciano-floridi/
ISE Statics and Mechanics of Materials (ISE HED MECHANICAL
ENGINEERING) 3rd Edition Ferdinand P. Beer
https://ebookmass.com/product/ise-statics-and-mechanics-of-materials-
ise-hed-mechanical-engineering-3rd-edition-ferdinand-p-beer/
Chemistry: Atoms First ISE 5th Edition Julia Burdge
https://ebookmass.com/product/chemistry-atoms-first-ise-5th-edition-
julia-burdge/
ISE An Introduction to Business Ethics 7th Edition Joseph
R. Desjardins
https://ebookmass.com/product/ise-an-introduction-to-business-
ethics-7th-edition-joseph-r-desjardins/
https://ebookmass.com/product/global-strategy-5th-edition-mike-w-peng/
The Ethics of Artificial Intelligence_ Principles,
Challenges, and Opportunities Prof Luciano Floridi
https://ebookmass.com/product/the-ethics-of-artificial-intelligence_-
principles-challenges-and-opportunities-prof-luciano-floridi/
ISE Statics and Mechanics of Materials (ISE HED MECHANICAL
ENGINEERING) 3rd Edition Ferdinand P. Beer
https://ebookmass.com/product/ise-statics-and-mechanics-of-materials-
ise-hed-mechanical-engineering-3rd-edition-ferdinand-p-beer/
Chemistry: Atoms First ISE 5th Edition Julia Burdge
https://ebookmass.com/product/chemistry-atoms-first-ise-5th-edition-
julia-burdge/
ISE An Introduction to Business Ethics 7th Edition Joseph
R. Desjardins
https://ebookmass.com/product/ise-an-introduction-to-business-
ethics-7th-edition-joseph-r-desjardins/
Page i
ETHICS IN ENGINEERING
FIFTH EDITION
Qin Zhu
Assistant Professor of Humanities, Arts & Social Sciences
Colorado School of Mines
Mike W. Martin
Professor of Philosophy
Chapman University
Roland Schinzinger
Professor Emeritus of Electrical Engineering
University of California, Irvine
ETHICS IN ENGINEERING
FIFTH EDITION
Qin Zhu
Assistant Professor of Humanities, Arts & Social Sciences
Colorado School of Mines
Mike W. Martin
Professor of Philosophy
Chapman University
Roland Schinzinger
Professor Emeritus of Electrical Engineering
University of California, Irvine
Page ii
ETHICS IN ENGINEERING
Published by McGraw Hill LLC, 1325 Avenue of the Americas, New York, NY 10121.
Copyright © 2022 by McGraw Hill LLC. All rights reserved. Printed in the United States of
America. No part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any
means, or stored in a database or retrieval system, without the prior written consent of
McGraw Hill LLC, including, but not limited to, in any network or other electronic storage
or transmission, or broadcast for distance learning.
Some ancillaries, including electronic and print components, may not be available to
customers outside the United States.
This book is printed on acid-free paper.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 LCR 24 23 22 21
All credits appearing on page or at the end of the book are considered to be an extension of
the copyright page.
The Internet addresses listed in the text were accurate at the time of publication. The
inclusion of a website does not indicate an endorsement by the authors or McGraw Hill
LLC, and McGraw Hill LLC does not guarantee the accuracy of the information presented
at these sites.
mheducation.com/highered
ISBN 978-1-265-25490-2
MHID 1-265-25490-7
Cover Image: The Art Institute of Chicago, Mr. and Mrs. Martin A. Ryerson Collection
ETHICS IN ENGINEERING
Published by McGraw Hill LLC, 1325 Avenue of the Americas, New York, NY 10121.
Copyright © 2022 by McGraw Hill LLC. All rights reserved. Printed in the United States of
America. No part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any
means, or stored in a database or retrieval system, without the prior written consent of
McGraw Hill LLC, including, but not limited to, in any network or other electronic storage
or transmission, or broadcast for distance learning.
Some ancillaries, including electronic and print components, may not be available to
customers outside the United States.
This book is printed on acid-free paper.
1 2 3 4 5 6 7 8 9 LCR 24 23 22 21
All credits appearing on page or at the end of the book are considered to be an extension of
the copyright page.
The Internet addresses listed in the text were accurate at the time of publication. The
inclusion of a website does not indicate an endorsement by the authors or McGraw Hill
LLC, and McGraw Hill LLC does not guarantee the accuracy of the information presented
at these sites.
mheducation.com/highered
ISBN 978-1-265-25490-2
MHID 1-265-25490-7
Cover Image: The Art Institute of Chicago, Mr. and Mrs. Martin A. Ryerson Collection
Page iii
Page iv
ABOUT THE AUTHORS
Qin Zhu is Assistant Professor of Ethics and Engineering Education in the Department of
Humanities, Arts & Social Sciences and an affiliate faculty member in the Department of
Engineering, Design & Society and the Robotics Graduate Program at the Colorado School
of Mines. Dr. Zhu is Editor for International Perspectives at the Online Ethics Center for
Engineering and Science, Associate Editor for Engineering Studies, Program Chair of
American Society for Engineering Education’s Division of Engineering Ethics (2020–2021),
Executive Committee Member of the Society for Ethics Across the Curriculum, and
Treasurer of the Society for Philosophy and Technology. Dr. Zhu’s research interests include
the cultural foundations of engineering ethics, global engineering education, and ethics and
policy of computing technologies and robotics.
Mike W. Martin and Roland Schinzinger participated as a philosopher-engineer team in the
National Project on Philosophy and Engineering Ethics, 1978–1980. Since then they have
coauthored articles, team-taught courses, and given presentations to audiences of engineers
and philosophers. In 1992 they received the Award for Distinguished Literary Contributions
Furthering Engineering Professionalism from The Institute of Electrical and Electronics
Engineers, United States Activities Board.
Mike W. Martin received his B.S. (Phi Beta Kappa, Phi Kappa Phi) and M.A. from the
University of Utah, and his Ph.D. from the University of California, Irvine, and he is
currently professor of philosophy at Chapman University. In addition to publishing many
articles, he is author, coauthor, or editor of eight books, including Meaningful Work:
Rethinking Professional Ethics (2000) and Everyday Morality (3rd ed., 2001). He received the
Arnold L. and Lois S. Graves Award for Teachers in the Humanities and two fellowships
from the National Endowment for the Humanities.
Roland Schinzinger received his B.S., M.S., and Ph.D. in electrical engineering from
the University of California at Berkeley. Born and raised in Japan where he had industrial
experience with Bosch-Japan, Tsurumi Shipyard of Nippon Steel Tube Co., and Far Eastern
Equipment Co., he worked in the United States as design/development engineer at
Page iv
ABOUT THE AUTHORS
Qin Zhu is Assistant Professor of Ethics and Engineering Education in the Department of
Humanities, Arts & Social Sciences and an affiliate faculty member in the Department of
Engineering, Design & Society and the Robotics Graduate Program at the Colorado School
of Mines. Dr. Zhu is Editor for International Perspectives at the Online Ethics Center for
Engineering and Science, Associate Editor for Engineering Studies, Program Chair of
American Society for Engineering Education’s Division of Engineering Ethics (2020–2021),
Executive Committee Member of the Society for Ethics Across the Curriculum, and
Treasurer of the Society for Philosophy and Technology. Dr. Zhu’s research interests include
the cultural foundations of engineering ethics, global engineering education, and ethics and
policy of computing technologies and robotics.
Mike W. Martin and Roland Schinzinger participated as a philosopher-engineer team in the
National Project on Philosophy and Engineering Ethics, 1978–1980. Since then they have
coauthored articles, team-taught courses, and given presentations to audiences of engineers
and philosophers. In 1992 they received the Award for Distinguished Literary Contributions
Furthering Engineering Professionalism from The Institute of Electrical and Electronics
Engineers, United States Activities Board.
Mike W. Martin received his B.S. (Phi Beta Kappa, Phi Kappa Phi) and M.A. from the
University of Utah, and his Ph.D. from the University of California, Irvine, and he is
currently professor of philosophy at Chapman University. In addition to publishing many
articles, he is author, coauthor, or editor of eight books, including Meaningful Work:
Rethinking Professional Ethics (2000) and Everyday Morality (3rd ed., 2001). He received the
Arnold L. and Lois S. Graves Award for Teachers in the Humanities and two fellowships
from the National Endowment for the Humanities.
Roland Schinzinger received his B.S., M.S., and Ph.D. in electrical engineering from
the University of California at Berkeley. Born and raised in Japan where he had industrial
experience with Bosch-Japan, Tsurumi Shipyard of Nippon Steel Tube Co., and Far Eastern
Equipment Co., he worked in the United States as design/development engineer at
Westinghouse Electric Corp. and taught at the University of Pittsburgh and at Robert
College/Bosporus University (in Istanbul). He was a founding faculty member to the
University of California at Irvine, from which he retired as Professor Emeritus of Electrical
Engineering in 1993. He authored or co-authored Conformal Mapping: Methods and
Applications (1991, 2003), Emergencies in Water Delivery (1979), and Experiments in
Electricity and Magnetism (1961, accompanying a kit he designed for use in Turkey). His
honors include the IEEE Centennial and Third Millennium medals, Fellow of IEEE, and
Fellow of AAAS. He is a registered professional engineer.
College/Bosporus University (in Istanbul). He was a founding faculty member to the
University of California at Irvine, from which he retired as Professor Emeritus of Electrical
Engineering in 1993. He authored or co-authored Conformal Mapping: Methods and
Applications (1991, 2003), Emergencies in Water Delivery (1979), and Experiments in
Electricity and Magnetism (1961, accompanying a kit he designed for use in Turkey). His
honors include the IEEE Centennial and Third Millennium medals, Fellow of IEEE, and
Fellow of AAAS. He is a registered professional engineer.
Page v
FOR ELLY B. ZHU, FOR LILI GUAN
QIN ZHU
FOR SONIA AND NICOLE MARTIN, FOR
SHANNON SNOW MARTIN, AND IN
MEMORY OF THEODORE R. MARTIN
AND RUTH L. MARTIN.
MIKE W. MARTIN
FOR STEFAN, ANNELISE, AND BARBARA
SCHINZINGER, FOR SHIRLEY BARROWS
PRICE, AND IN MEMORY OF MARY JANE
HARRIS SCHINZINGER
ROLAND SCHINZINGER
FOR ELLY B. ZHU, FOR LILI GUAN
QIN ZHU
FOR SONIA AND NICOLE MARTIN, FOR
SHANNON SNOW MARTIN, AND IN
MEMORY OF THEODORE R. MARTIN
AND RUTH L. MARTIN.
MIKE W. MARTIN
FOR STEFAN, ANNELISE, AND BARBARA
SCHINZINGER, FOR SHIRLEY BARROWS
PRICE, AND IN MEMORY OF MARY JANE
HARRIS SCHINZINGER
ROLAND SCHINZINGER
Page ix
BRIEF CONTENTS
Preface xv
DIGITAL EDITION
Chapter 1Ethics and Professionalism 1
Chapter 2Moral Reasoning and Codes of Ethics 34
Chapter 3Moral Frameworks: A Global Survey 55
Chapter 4Engineering as Social Experimentation 92
Chapter 5Safety, Risk, and Design 121
Chapter 6Workplace Cultures, Responsibilities and Rights 151
Chapter 7Honesty 196
Chapter 8Engineering and Environmental Ethics in the Anthropocene 227
Chapter 9Engineering Ethics in the Global Context 252
Chapter 10Technology and Engineering Leadership in Future Societies 269
Appendix 292
Index 298
BRIEF CONTENTS
Preface xv
DIGITAL EDITION
Chapter 1Ethics and Professionalism 1
Chapter 2Moral Reasoning and Codes of Ethics 34
Chapter 3Moral Frameworks: A Global Survey 55
Chapter 4Engineering as Social Experimentation 92
Chapter 5Safety, Risk, and Design 121
Chapter 6Workplace Cultures, Responsibilities and Rights 151
Chapter 7Honesty 196
Chapter 8Engineering and Environmental Ethics in the Anthropocene 227
Chapter 9Engineering Ethics in the Global Context 252
Chapter 10Technology and Engineering Leadership in Future Societies 269
Appendix 292
Index 298
Page vi
Page vii
CONTENTS
Preface xi
Chapter 1 Ethics and Professionalism 1
Chapter 2 Moral Reasoning and Codes of Ethics 34
1.1Scope of Engineering Ethics 2
1.1.1 Overview of Themes / 1.1.2 What Is Engineering Ethics? / 1.1.3 Why Study
Engineering Ethics? / Discussion Questions
1.2Accepting and Sharing Responsibility 12
1.2.1 Saving Citicorp Tower / 1.2.2 Meanings of “Responsibility” / 1.2.3 Dimensions of
Engineering / Discussion Questions
1.3Responsible Professionals and Ethical Corporations 21
1.3.1 What Are Professions? / 1.3.2 Morally Committed Corporations / 1.3.3 Social
Responsibility Movement / 1.3.4 Senses of Corporate Responsibility / Discussion
Questions
Key Concepts 29
References 30
2.1Resolving Ethical Dilemmas 34
2.1.1 Steps in Resolving Ethical Dilemmas / 2.1.2 Right-Wrong or Better-Worse? /
Discussion Questions
2.2Making Moral Choices 41
2.2.1 Designing Aluminum Cans / 2.2.2 Design Analogy: Whitbeck / Discussion
Questions
2.3Codes of Ethics 46
2.3.1 Importance of Codes / 2.3.2 Abuse of Codes / 2.3.3 Limitation of Codes / 2.3.4
Ethical Relativism and Justification of Codes / Discussion Questions
Page vii
CONTENTS
Preface xi
Chapter 1 Ethics and Professionalism 1
Chapter 2 Moral Reasoning and Codes of Ethics 34
1.1Scope of Engineering Ethics 2
1.1.1 Overview of Themes / 1.1.2 What Is Engineering Ethics? / 1.1.3 Why Study
Engineering Ethics? / Discussion Questions
1.2Accepting and Sharing Responsibility 12
1.2.1 Saving Citicorp Tower / 1.2.2 Meanings of “Responsibility” / 1.2.3 Dimensions of
Engineering / Discussion Questions
1.3Responsible Professionals and Ethical Corporations 21
1.3.1 What Are Professions? / 1.3.2 Morally Committed Corporations / 1.3.3 Social
Responsibility Movement / 1.3.4 Senses of Corporate Responsibility / Discussion
Questions
Key Concepts 29
References 30
2.1Resolving Ethical Dilemmas 34
2.1.1 Steps in Resolving Ethical Dilemmas / 2.1.2 Right-Wrong or Better-Worse? /
Discussion Questions
2.2Making Moral Choices 41
2.2.1 Designing Aluminum Cans / 2.2.2 Design Analogy: Whitbeck / Discussion
Questions
2.3Codes of Ethics 46
2.3.1 Importance of Codes / 2.3.2 Abuse of Codes / 2.3.3 Limitation of Codes / 2.3.4
Ethical Relativism and Justification of Codes / Discussion Questions
Chapter 3 Moral Frameworks: A Global Survey 55
Chapter 4 Engineering as Social Experimentation
92
Key Concepts 53
References 53
3.1Utilitarianism 56
3.1.1 Utilitarianism versus Cost-Benefit Analysis / 3.1.2 Act-Utilitarianism versus Rule-
Utilitarianism / 3.1.3 Theories of Good / Discussion Questions
3.2Rights Ethics and Duty Ethics 61
3.2.1 Human Rights / 3.2.2 Varieties of Rights Ethics / 3.2.3 Duty Ethics / 3.2.4 Prima
Facie Duties / Discussion Questions
3.3Virtue Ethics 68
3.3.1 Virtues in Engineering / 3.3.2 Florman: Competence and Conscientiousness /
3.3.3 Aristotle: Community and the Golden Mean / 3.3.4 Confucian Role Ethics /
Discussion Questions
3.4Self-Realization and Self-Interest 76
3.4.1 Ethical Egoism / 3.4.2 Motives of Engineers / 3.4.3 Self-Realization, Personal
Commitments, and Communities / 3.4.4 Religious Commitments / 3.4.5 Which Ethical
Theory Is Best? / Discussion Questions
Key Concepts 87
References 88
4.1Engineering as Experimentation 93
4.1.1 Similarities to Standard Experiments / 4.1.2 Learning from the Past / 4.1.3
Contrasts with Standard Experiments / Discussion Questions
Page viii
4.2Engineers as Responsible Experimenters 99
4.2.1 Conscientiousness / 4.2.2 Comprehensive Perspective / 4.2.3 Moral Autonomy /
4.2.4 Accountability / 4.2.5 A Balanced Outlook on Law / 4.2.6 Industrial Standards /
Discussion Questions
Chapter 4 Engineering as Social Experimentation
92
Key Concepts 53
References 53
3.1Utilitarianism 56
3.1.1 Utilitarianism versus Cost-Benefit Analysis / 3.1.2 Act-Utilitarianism versus Rule-
Utilitarianism / 3.1.3 Theories of Good / Discussion Questions
3.2Rights Ethics and Duty Ethics 61
3.2.1 Human Rights / 3.2.2 Varieties of Rights Ethics / 3.2.3 Duty Ethics / 3.2.4 Prima
Facie Duties / Discussion Questions
3.3Virtue Ethics 68
3.3.1 Virtues in Engineering / 3.3.2 Florman: Competence and Conscientiousness /
3.3.3 Aristotle: Community and the Golden Mean / 3.3.4 Confucian Role Ethics /
Discussion Questions
3.4Self-Realization and Self-Interest 76
3.4.1 Ethical Egoism / 3.4.2 Motives of Engineers / 3.4.3 Self-Realization, Personal
Commitments, and Communities / 3.4.4 Religious Commitments / 3.4.5 Which Ethical
Theory Is Best? / Discussion Questions
Key Concepts 87
References 88
4.1Engineering as Experimentation 93
4.1.1 Similarities to Standard Experiments / 4.1.2 Learning from the Past / 4.1.3
Contrasts with Standard Experiments / Discussion Questions
Page viii
4.2Engineers as Responsible Experimenters 99
4.2.1 Conscientiousness / 4.2.2 Comprehensive Perspective / 4.2.3 Moral Autonomy /
4.2.4 Accountability / 4.2.5 A Balanced Outlook on Law / 4.2.6 Industrial Standards /
Discussion Questions
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Chapter 5 Safety, Risk, and Design 121
Chapter 6 Workplace Cultures, Responsibilities and
Rights 151
4.3Challenger 110
4.3.1 Safety Issues / Discussion Questions
Key Concepts 119
References 119
5.1Safety and Risk 122
5.1.1 The Concept of Safety / 5.1.2 Risks / 5.1.3 Acceptability of Risk / Discussion
Questions
5.2Assessing and Reducing Risk 129
5.2.1 Uncertainties in Design / 5.2.2 Risk-Benefit Analyses / 5.2.3 Personal Risk / 5.2.4
Public Risk and Public Acceptance / 5.2.5 Examples of Improved Safety / Discussion
Questions
5.3Three Mile Island, Chernobyl, and Safe Exits 139
5.3.1 Three Mile Island / 5.3.2 Chernobyl / 5.3.3 Safe Exits / Discussion Questions
Key Concepts 148
References 148
6.1Teamwork 152
6.1.1 An Ethical Corporate Climate / 6.1.2 Loyalty and Collegiality / 6.1.3 Managers and
Engineers / 6.1.4 Managing Conflict / Discussion Questions
6.2Confidentiality and Conflicts of Interest 160
6.2.1 Confidentiality: Definition / 6.2.2 Confidentiality and Changing Jobs / 6.2.3
Confidentiality and Management Policies / 6.2.4 Confidentiality: Justification /
6.2.5 Conflicts of Interest: Definition and Examples / 6.2.6 Moral Status of Conflicts of
Interest / Discussion Questions
6.3Rights of Engineers 169
6.3.1 Professional Rights / 6.3.2 Employee Rights / Discussion Questions
6.4Whistleblowing 178
Chapter 6 Workplace Cultures, Responsibilities and
Rights 151
4.3Challenger 110
4.3.1 Safety Issues / Discussion Questions
Key Concepts 119
References 119
5.1Safety and Risk 122
5.1.1 The Concept of Safety / 5.1.2 Risks / 5.1.3 Acceptability of Risk / Discussion
Questions
5.2Assessing and Reducing Risk 129
5.2.1 Uncertainties in Design / 5.2.2 Risk-Benefit Analyses / 5.2.3 Personal Risk / 5.2.4
Public Risk and Public Acceptance / 5.2.5 Examples of Improved Safety / Discussion
Questions
5.3Three Mile Island, Chernobyl, and Safe Exits 139
5.3.1 Three Mile Island / 5.3.2 Chernobyl / 5.3.3 Safe Exits / Discussion Questions
Key Concepts 148
References 148
6.1Teamwork 152
6.1.1 An Ethical Corporate Climate / 6.1.2 Loyalty and Collegiality / 6.1.3 Managers and
Engineers / 6.1.4 Managing Conflict / Discussion Questions
6.2Confidentiality and Conflicts of Interest 160
6.2.1 Confidentiality: Definition / 6.2.2 Confidentiality and Changing Jobs / 6.2.3
Confidentiality and Management Policies / 6.2.4 Confidentiality: Justification /
6.2.5 Conflicts of Interest: Definition and Examples / 6.2.6 Moral Status of Conflicts of
Interest / Discussion Questions
6.3Rights of Engineers 169
6.3.1 Professional Rights / 6.3.2 Employee Rights / Discussion Questions
6.4Whistleblowing 178
Chapter 7 Honesty 196
Chapter 8 Engineering and Environmental Ethics in the
Anthropocene 227
Page ix
6.4.1 Whistleblowing: Definition / 6.4.2 Two Cases / 6.4.3 Moral Guidelines / 6.4.4
Protecting Whistleblowers / 6.4.5 Commonsense Procedures / 6.4.6 Beyond
Whistleblowing / Discussion Questions
6.5The BART Case 186
6.5.1 Background / 6.5.2 Responsibility and Experimentation / 6.5.3 Controversy / 6.5.4
Aftermath / 6.5.5 Comments / Discussion Questions
Key Concepts 191
References 192
7.1Truthfulness and Trustworthiness 197
7.1.1 Truthfulness / 7.1.2 Trustworthiness / 7.1.3 Academic Integrity / Discussion
Questions
7.2Research Integrity 202
7.2.1 Excellence versus Misconduct / 7.2.2 Bias and Self-Deception / 7.2.3 Protecting
Research Subjects / 7.2.4 Giving and Claiming Credit / 7.2.5 Reporting Misconduct /
Discussion Questions
7.3Consulting Engineers 211
7.3.1 Advertising / 7.3.2 Competitive Bidding / 7.3.3 Contingency Fees / 7.3.4 Safety and
Client Needs / Discussion Questions
7.4Expert Witnesses and Advisers 216
7.4.1 Expert Witnesses in the Courts / 7.4.2 Abuses / 7.4.3 Advisers in Planning and
Policy-Making / Discussion Questions
Key Concepts 223
References 224
8.1Engineering, Ecology, and Economics 228
8.1.1 The Invisible Hand and the Commons / 8.1.2 Engineers: From Sustainable
Development to Geoengineering / 8.1.3 Corporations: Environmental Leadership /
Chapter 8 Engineering and Environmental Ethics in the
Anthropocene 227
Page ix
6.4.1 Whistleblowing: Definition / 6.4.2 Two Cases / 6.4.3 Moral Guidelines / 6.4.4
Protecting Whistleblowers / 6.4.5 Commonsense Procedures / 6.4.6 Beyond
Whistleblowing / Discussion Questions
6.5The BART Case 186
6.5.1 Background / 6.5.2 Responsibility and Experimentation / 6.5.3 Controversy / 6.5.4
Aftermath / 6.5.5 Comments / Discussion Questions
Key Concepts 191
References 192
7.1Truthfulness and Trustworthiness 197
7.1.1 Truthfulness / 7.1.2 Trustworthiness / 7.1.3 Academic Integrity / Discussion
Questions
7.2Research Integrity 202
7.2.1 Excellence versus Misconduct / 7.2.2 Bias and Self-Deception / 7.2.3 Protecting
Research Subjects / 7.2.4 Giving and Claiming Credit / 7.2.5 Reporting Misconduct /
Discussion Questions
7.3Consulting Engineers 211
7.3.1 Advertising / 7.3.2 Competitive Bidding / 7.3.3 Contingency Fees / 7.3.4 Safety and
Client Needs / Discussion Questions
7.4Expert Witnesses and Advisers 216
7.4.1 Expert Witnesses in the Courts / 7.4.2 Abuses / 7.4.3 Advisers in Planning and
Policy-Making / Discussion Questions
Key Concepts 223
References 224
8.1Engineering, Ecology, and Economics 228
8.1.1 The Invisible Hand and the Commons / 8.1.2 Engineers: From Sustainable
Development to Geoengineering / 8.1.3 Corporations: Environmental Leadership /
Page x
Chapter 9 Engineering Ethics in the Global Context
252
Chapter 10 Technology and Engineering Leadership in
Future Societies 269
8.1.4 Government: Technology Assessment / 8.1.5 Communities: Preventing Natural
Disasters / 8.1.6 Market Mechanisms: Internalizing Costs / 8.1.7 Social Activists /
Discussion Questions
8.2Ethical Frameworks 241
8.2.1 Human-Centered Ethics / 8.2.2 Sentient-Centered Ethics / 8.2.3 Biocentric Ethics /
8.2.4 Ecocentric Ethics / 8.2.5 Religious Perspectives / 8.2.6 Environmental Ethics and
the Anthropocene / Discussion Questions
Key Concepts 249
References 249
9.1Global Ethical Codes 254
9.2Functionalist Theory 256
9.3Cultural Studies 258
9.4Global Ethics and Justice 261
9.5Cultivating Globally Competent Engineers 262
Discussion Questions
Key Concepts 266
References 267
10.1Cautious Optimism 270
10.1.1 Optimism, Pessimism, Realism / 10.1.2 Technology: Value-Neutral or Value-Laden?
/ 10.1.3 The Co-shaping of Technology and Society / 10.1.4 Uncertainty, Ambiguity, and
Social Experimentation / Discussion Questions
10.2Moral Leadership 281
10.2.1 Morally Creative Leaders / 10.2.2 Participation in Professional Societies / 10.2.3
Leadership in Communities / 10.2.4 Ideals of Voluntary Service / Discussion Questions
Key Concepts 289
References 289
Chapter 9 Engineering Ethics in the Global Context
252
Chapter 10 Technology and Engineering Leadership in
Future Societies 269
8.1.4 Government: Technology Assessment / 8.1.5 Communities: Preventing Natural
Disasters / 8.1.6 Market Mechanisms: Internalizing Costs / 8.1.7 Social Activists /
Discussion Questions
8.2Ethical Frameworks 241
8.2.1 Human-Centered Ethics / 8.2.2 Sentient-Centered Ethics / 8.2.3 Biocentric Ethics /
8.2.4 Ecocentric Ethics / 8.2.5 Religious Perspectives / 8.2.6 Environmental Ethics and
the Anthropocene / Discussion Questions
Key Concepts 249
References 249
9.1Global Ethical Codes 254
9.2Functionalist Theory 256
9.3Cultural Studies 258
9.4Global Ethics and Justice 261
9.5Cultivating Globally Competent Engineers 262
Discussion Questions
Key Concepts 266
References 267
10.1Cautious Optimism 270
10.1.1 Optimism, Pessimism, Realism / 10.1.2 Technology: Value-Neutral or Value-Laden?
/ 10.1.3 The Co-shaping of Technology and Society / 10.1.4 Uncertainty, Ambiguity, and
Social Experimentation / Discussion Questions
10.2Moral Leadership 281
10.2.1 Morally Creative Leaders / 10.2.2 Participation in Professional Societies / 10.2.3
Leadership in Communities / 10.2.4 Ideals of Voluntary Service / Discussion Questions
Key Concepts 289
References 289
Appendix
A General Resources on Engineering Ethics 292
B Sample Codes of Ethics and Guidelines 297
Index 298
A General Resources on Engineering Ethics 292
B Sample Codes of Ethics and Guidelines 297
Index 298
Page xi
PREFACE
Technology has a pervasive and profound effect on the contemporary world, and engineers
play a central role in all aspects of technological development. In order to hold paramount
the safety, health, and welfare of the public, engineers must be morally committed and
equipped to grapple with ethical dilemmas they confront.
Ethics in Engineering provides an introduction to the issues in engineering ethics. It places
those issues within a philosophical framework, and it seeks to exhibit their social
importance and intellectual challenge. The goal is to stimulate reasoning and to provide the
conceptual tools necessary for responsible decision making.
In large measure we proceed by clarifying key concepts, sketching alternative views, and
providing relevant case study material. Yet in places we argue for particular positions that in
a subject like ethics can only be controversial. We do so because it better serves our goal of
encouraging responsible reasoning than would a mere digest of others’ views. We are
confident that such reasoning is possible in ethics, and that, through engaged and tolerant
dialogue, progress can be made in dealing with what at first seem irresolvable difficulties.
Sufficient material is provided for courses devoted to engineering ethics. Chapters of the
book can also be used in modules within courses on engineering design, engineering law,
engineering and society, safety, technology assessment, professional ethics, business
management, and values and technology.
FIFTH EDITION
All chapters and appendixes in this edition have been updated with the most recent data,
research findings, and teaching resources. Chapters 1, 3, 6, 8, 9, and 10 are either new or
extensively reorganized and developed. This edition has extensively expanded the
discussions on corporate social responsibility, research ethics in less traditional contexts
(e.g., children, animals, cross-cultural, and online), environmental ethics in the
Anthropocene, duty ethics, design ethics, life-cycle assessment, and the philosophy of
PREFACE
Technology has a pervasive and profound effect on the contemporary world, and engineers
play a central role in all aspects of technological development. In order to hold paramount
the safety, health, and welfare of the public, engineers must be morally committed and
equipped to grapple with ethical dilemmas they confront.
Ethics in Engineering provides an introduction to the issues in engineering ethics. It places
those issues within a philosophical framework, and it seeks to exhibit their social
importance and intellectual challenge. The goal is to stimulate reasoning and to provide the
conceptual tools necessary for responsible decision making.
In large measure we proceed by clarifying key concepts, sketching alternative views, and
providing relevant case study material. Yet in places we argue for particular positions that in
a subject like ethics can only be controversial. We do so because it better serves our goal of
encouraging responsible reasoning than would a mere digest of others’ views. We are
confident that such reasoning is possible in ethics, and that, through engaged and tolerant
dialogue, progress can be made in dealing with what at first seem irresolvable difficulties.
Sufficient material is provided for courses devoted to engineering ethics. Chapters of the
book can also be used in modules within courses on engineering design, engineering law,
engineering and society, safety, technology assessment, professional ethics, business
management, and values and technology.
FIFTH EDITION
All chapters and appendixes in this edition have been updated with the most recent data,
research findings, and teaching resources. Chapters 1, 3, 6, 8, 9, and 10 are either new or
extensively reorganized and developed. This edition has extensively expanded the
discussions on corporate social responsibility, research ethics in less traditional contexts
(e.g., children, animals, cross-cultural, and online), environmental ethics in the
Anthropocene, duty ethics, design ethics, life-cycle assessment, and the philosophy of
technology. Particularly, one major strength added to this edition is the global and
international dimension. Chapter 3 added one section on Confucian role ethics, which has
not been well discussed in any other engineering ethics textbooks. Chapter 9 is completely
new and it has incorporated a comprehensive review of four existing approaches to
engineering ethics in the global context. Most recent studies in artificial intelligence and
robotics have been added to Chapter 10. The pedagogical resources in Appendix A have
been fully updated to 2021. Qin Zhu worked on revising this edition, with general approval
from Mike W. Martin.
international dimension. Chapter 3 added one section on Confucian role ethics, which has
not been well discussed in any other engineering ethics textbooks. Chapter 9 is completely
new and it has incorporated a comprehensive review of four existing approaches to
engineering ethics in the global context. Most recent studies in artificial intelligence and
robotics have been added to Chapter 10. The pedagogical resources in Appendix A have
been fully updated to 2021. Qin Zhu worked on revising this edition, with general approval
from Mike W. Martin.
Page xii
ACKNOWLEDGMENTS
Since the first edition of Ethics in Engineering appeared in 1983, many students, professors,
and reviewers have provided helpful feedback or in other ways influenced our thinking. We
wish to thank especially Robert J. Baum, Michael Davis, Dave Dorchester, Walter Elden,
Charles B. Fleddermann, Albert Flores, Alastair S. Gunn, Charles E. (Ed) Harris, Joseph R.
Herkert, Deborah G. Johnson, Ron Kline, Edwin T. Layton, Jerome Lederer, Heinz C.
Luegenbiehl, Mark Maier, Nicole Marie Martin, Sonia Renée Martin, Carl Mitcham, Steve
Nichols, Michael J. Rabins, Jimmy Smith, Michael S. Pritchard, Harold Sjursen, Carl M.
Skooglund, John Stupar, Stephen H. Unger, Pennington Vann, P. Aarne Vesilind, Vivien
Weil, Caroline Whitbeck, and Joseph Wujek.
And we thank the many authors and publishers who granted us permission to use
copyrighted material as acknowledged in the notes, and also the professional societies who
allowed us to print their codes of ethics in Appendix B.
Mike and Roland’s deepest gratitude is to Shannon Snow Martin and to Shirley Barrows
Price, whose love and insights have so deeply enriched our work and our lives. Qin’s greatest
gratitude is to Elly and Lili who have been unconditionally supportive while Qin was
working on revising this edition. Qin also appreciates the longtime mentorship and
encouragement from Carl Mitcham.
Qin Zhu
Mike W. Martin
Roland Schinzinger
ACKNOWLEDGMENTS
Since the first edition of Ethics in Engineering appeared in 1983, many students, professors,
and reviewers have provided helpful feedback or in other ways influenced our thinking. We
wish to thank especially Robert J. Baum, Michael Davis, Dave Dorchester, Walter Elden,
Charles B. Fleddermann, Albert Flores, Alastair S. Gunn, Charles E. (Ed) Harris, Joseph R.
Herkert, Deborah G. Johnson, Ron Kline, Edwin T. Layton, Jerome Lederer, Heinz C.
Luegenbiehl, Mark Maier, Nicole Marie Martin, Sonia Renée Martin, Carl Mitcham, Steve
Nichols, Michael J. Rabins, Jimmy Smith, Michael S. Pritchard, Harold Sjursen, Carl M.
Skooglund, John Stupar, Stephen H. Unger, Pennington Vann, P. Aarne Vesilind, Vivien
Weil, Caroline Whitbeck, and Joseph Wujek.
And we thank the many authors and publishers who granted us permission to use
copyrighted material as acknowledged in the notes, and also the professional societies who
allowed us to print their codes of ethics in Appendix B.
Mike and Roland’s deepest gratitude is to Shannon Snow Martin and to Shirley Barrows
Price, whose love and insights have so deeply enriched our work and our lives. Qin’s greatest
gratitude is to Elly and Lili who have been unconditionally supportive while Qin was
working on revising this edition. Qin also appreciates the longtime mentorship and
encouragement from Carl Mitcham.
Qin Zhu
Mike W. Martin
Roland Schinzinger
Page 1
Page 2
CHAPTER 1
ETHICS AND PROFESSIONALISM
Engineers create products and processes to improve food production, shelter, energy,
communication, transportation, health, and protection against natural calamities—and to
enhance the convenience and beauty of our everyday lives. They make possible spectacular
human triumphs once only dreamed of in myth and science fiction. Almost a century and a
half ago in From the Earth to the Moon, Jules Verne imagined American space travelers being
launched from Florida, circling the moon, and returning to splash down in the Pacific
Ocean. In December 1968, three astronauts aboard an Apollo spacecraft did exactly that.
Seven months later, on July 20, 1969, Neil Armstrong took the first human steps on the
moon. This extraordinary event was shared with millions of earthbound people watching the
live broadcast on television. Engineering had transformed our sense of connection with the
cosmos and even fostered dreams of routine space travel for ordinary citizens.
Most technology, however, has double implications: As it creates benefits it raises new moral
challenges. Just as exploration of the moon and planets stand as engineering triumphs, so
the crashes of two new Boeing 737 Max series aircrafts (Lion Air Flight 610 in 2018 and
Ethiopian Airlines Flight 302 in 2019) were tragedies that could have been prevented, had
urgent warnings voiced by experienced engineers been heeded. We will examine these and
other cases of human error, for in considering ethics and engineering alike we can learn from
seeing how things go wrong. Technological risks, however, should not overshadow
technological benefits, and ethics involves appreciating the many positive dimensions of
engineering that so deeply enrich our lives.
This chapter introduces central themes, defines engineering ethics, and states the
goals in studying it. Next, the importance of accepting and sharing moral responsibility is
underscored. Finally, we attend to the corporate setting in which today most engineering
takes place and the communal setting in which an increasing number of engineers are
working, emphasizing the need for reflecting on the broader social and ethical implications
of engineering work.
Page 2
CHAPTER 1
ETHICS AND PROFESSIONALISM
Engineers create products and processes to improve food production, shelter, energy,
communication, transportation, health, and protection against natural calamities—and to
enhance the convenience and beauty of our everyday lives. They make possible spectacular
human triumphs once only dreamed of in myth and science fiction. Almost a century and a
half ago in From the Earth to the Moon, Jules Verne imagined American space travelers being
launched from Florida, circling the moon, and returning to splash down in the Pacific
Ocean. In December 1968, three astronauts aboard an Apollo spacecraft did exactly that.
Seven months later, on July 20, 1969, Neil Armstrong took the first human steps on the
moon. This extraordinary event was shared with millions of earthbound people watching the
live broadcast on television. Engineering had transformed our sense of connection with the
cosmos and even fostered dreams of routine space travel for ordinary citizens.
Most technology, however, has double implications: As it creates benefits it raises new moral
challenges. Just as exploration of the moon and planets stand as engineering triumphs, so
the crashes of two new Boeing 737 Max series aircrafts (Lion Air Flight 610 in 2018 and
Ethiopian Airlines Flight 302 in 2019) were tragedies that could have been prevented, had
urgent warnings voiced by experienced engineers been heeded. We will examine these and
other cases of human error, for in considering ethics and engineering alike we can learn from
seeing how things go wrong. Technological risks, however, should not overshadow
technological benefits, and ethics involves appreciating the many positive dimensions of
engineering that so deeply enrich our lives.
This chapter introduces central themes, defines engineering ethics, and states the
goals in studying it. Next, the importance of accepting and sharing moral responsibility is
underscored. Finally, we attend to the corporate setting in which today most engineering
takes place and the communal setting in which an increasing number of engineers are
working, emphasizing the need for reflecting on the broader social and ethical implications
of engineering work.
1.1 SCOPE OF ENGINEERING ETHICS
1.1.1 Overview of Themes
In this book we explore a wide variety of topics and issues, but seven themes recur. Taken
together, the themes constitute a normative (value) perspective on engineering and on
engineering ethics.
Let us briefly introduce and illustrate each of these themes.
(1) ENGINEERING AS SOCIAL
EXPERIMENTATION
When the space shuttle Columbia exploded on February 1, 2003, killing the seven astronauts
on board, some people feared the cause was a terrorist attack, given the post–September 11
concerns about terrorism. The working hypothesis quickly emerged, however, that the cause
was a piece of insulating foam from the external fuel tank that struck the left wing 82
1. Engineering projects are social experiments that generate both new possibilities and
risks, and engineers share responsibility for creating benefits, preventing harm, and
pointing out dangers.
2. Moral values permeate all aspects of technological development, and hence ethics and
excellence in engineering go together.
3. Personal meaning and commitments matter in engineering ethics, along with principles
of responsibility that are stated in codes of ethics and are incumbent on all engineers.
4. Promoting responsible conduct and advocating good works is even more important than
punishing wrongdoing.
5. Ethical dilemmas arise in engineering, as elsewhere, because moral values are myriad and
can conflict.
6. Engineering ethics should explore both micro and macro issues, which are often
connected and more ethical issues are arising from the global context of engineering.
7. Technological development especially in the age of artificial intelligence warrants
cautious optimism—optimism, with caution.
1.1.1 Overview of Themes
In this book we explore a wide variety of topics and issues, but seven themes recur. Taken
together, the themes constitute a normative (value) perspective on engineering and on
engineering ethics.
Let us briefly introduce and illustrate each of these themes.
(1) ENGINEERING AS SOCIAL
EXPERIMENTATION
When the space shuttle Columbia exploded on February 1, 2003, killing the seven astronauts
on board, some people feared the cause was a terrorist attack, given the post–September 11
concerns about terrorism. The working hypothesis quickly emerged, however, that the cause
was a piece of insulating foam from the external fuel tank that struck the left wing 82
1. Engineering projects are social experiments that generate both new possibilities and
risks, and engineers share responsibility for creating benefits, preventing harm, and
pointing out dangers.
2. Moral values permeate all aspects of technological development, and hence ethics and
excellence in engineering go together.
3. Personal meaning and commitments matter in engineering ethics, along with principles
of responsibility that are stated in codes of ethics and are incumbent on all engineers.
4. Promoting responsible conduct and advocating good works is even more important than
punishing wrongdoing.
5. Ethical dilemmas arise in engineering, as elsewhere, because moral values are myriad and
can conflict.
6. Engineering ethics should explore both micro and macro issues, which are often
connected and more ethical issues are arising from the global context of engineering.
7. Technological development especially in the age of artificial intelligence warrants
cautious optimism—optimism, with caution.
Page 3
seconds after launch. The panels on the leading edge of the wing were composed of
reinforced carbon carbon, a remarkable material that protected it from 3000-degree
temperatures caused by air friction upon reentry from space into the earth’s atmosphere.
Even a small gap allowed superheated gases to enter the wing, melt the wiring, and spray
molten metal throughout the wing structure.
Investigators stated they were interested in far more than pinpointing the immediate
cause of the disaster. Several previous incidents involved insulating material breaking off
from the fuel tank. Why were these occurrences not scrutinized more carefully? And why
were so many additional hazards emerging, such as faulty “bolt catchers,” which were
chambers designed to capture bolts attaching the solid rocket boosters to the external fuel
tank after their detonated-release? Had the safety culture at NASA eroded, contrary to
assumptions that it had improved since the 1986 Challenger disaster, such that the
independent judgment of engineers was not being heeded? Even during Columbia’s last trip,
when crumbling shielding hit fragile tiles covering the craft’s wings, some knowledgeable
engineers were rebuffed when they requested that the impacts be simulated and observed
without delay. Had the necessary time, money, personnel, and procedures for ensuring safety
been shortchanged?
Very often technological development is double-edged, Janus-faced, morally ambiguous: As
engineering projects create new possibilities they also generate new dangers. To emphasize
the benefit-risk aspects in engineering, in chapter 4 we introduce a model of engineering
as social experiments—experiments on a societal scale. This model underscores the need for
engineers to accept and share responsibility for their work, exercise due care, imaginatively
foresee hazards, conscientiously monitor their projects when possible, and alert others of
dangers to permit them to give informed consent to risks. In highlighting risk, the model
also accents the good made possible through engineering discoveries and achievements.
And it underscores the need for preventive ethics: ethical reflection and action aimed at
preventing moral harm and avoidable ethical dilemmas.
(2) ETHICS AND EXCELLENCE: MORAL VALUES
ARE EMBEDDED IN ENGINEERING
Moral values are embedded in even the simplest engineering projects, not “tacked on” as
external burdens. Consider the following assignment given to students in a freshman course
at Harvey Mudd College:
1
seconds after launch. The panels on the leading edge of the wing were composed of
reinforced carbon carbon, a remarkable material that protected it from 3000-degree
temperatures caused by air friction upon reentry from space into the earth’s atmosphere.
Even a small gap allowed superheated gases to enter the wing, melt the wiring, and spray
molten metal throughout the wing structure.
Investigators stated they were interested in far more than pinpointing the immediate
cause of the disaster. Several previous incidents involved insulating material breaking off
from the fuel tank. Why were these occurrences not scrutinized more carefully? And why
were so many additional hazards emerging, such as faulty “bolt catchers,” which were
chambers designed to capture bolts attaching the solid rocket boosters to the external fuel
tank after their detonated-release? Had the safety culture at NASA eroded, contrary to
assumptions that it had improved since the 1986 Challenger disaster, such that the
independent judgment of engineers was not being heeded? Even during Columbia’s last trip,
when crumbling shielding hit fragile tiles covering the craft’s wings, some knowledgeable
engineers were rebuffed when they requested that the impacts be simulated and observed
without delay. Had the necessary time, money, personnel, and procedures for ensuring safety
been shortchanged?
Very often technological development is double-edged, Janus-faced, morally ambiguous: As
engineering projects create new possibilities they also generate new dangers. To emphasize
the benefit-risk aspects in engineering, in chapter 4 we introduce a model of engineering
as social experiments—experiments on a societal scale. This model underscores the need for
engineers to accept and share responsibility for their work, exercise due care, imaginatively
foresee hazards, conscientiously monitor their projects when possible, and alert others of
dangers to permit them to give informed consent to risks. In highlighting risk, the model
also accents the good made possible through engineering discoveries and achievements.
And it underscores the need for preventive ethics: ethical reflection and action aimed at
preventing moral harm and avoidable ethical dilemmas.
(2) ETHICS AND EXCELLENCE: MORAL VALUES
ARE EMBEDDED IN ENGINEERING
Moral values are embedded in even the simplest engineering projects, not “tacked on” as
external burdens. Consider the following assignment given to students in a freshman course
at Harvey Mudd College:
1
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
Documents with Different Content
"En voi vielä sanoa, mitä oikeastaan on tapahtunut", vastasi Jim.
"Tämä on Bull. Löysin sen juoksemasta pihalta."
Kun he saapuivat aitaukselle, tapasivat he siellä Beldingin, joka
vapisi ja raivosi kuin hullu. Portti oli auki ja aitaus tyhjä. Ladd oli
kumartunut tutkimaan maata löytääkseen jälkiä.
"Mielestäni voimme mennä hieman rauhoittumaan ja odottamaan
päivää", ehdotti Jim.
"Varmasti. Ne ovat jo kaukana, saatte olla varmat siitä. Tom, missä
papago on?" sanoi Ladd.
"Hän on mennyt, Ladd, mennyt!"
"Hän on siis pettänyt meidät, vai mitä? Täällä portin pylvään
vieressä on muudan sulkarauta. Intiaani on varmaankin hakenut sen
pajasta. Sitä käytettiin vipuamaan pois nauloja ja piikkejä. Tom,
luullakseni ei tuon portin avaamiseen tuhlattu juuri aikaa."
Belding, joka oli paitahihasillaan ja avojaloin, puhkui raivosta. Hän
sanoi kuulleensa hevosten laukkaavan silloin, kun hän hyppäsi
vuoteestaan.
"Mikä sinut herätti?" kysyi Ladd.
"Sol. Se tuli hirnumaan Dickin oven taakse. Etkö sinä sitten kuullut
sitä, ennenkuin huusin?"
"Kuullutko? Se tuli tömistelemään suoraan ikkunani alle. Nousin
istumaan vuoteelleni ja kun se poistui, makasi Jim poikittain lattialla
ja minä olin säikähtynyt aivan jäykäksi. Mitä sinä, Dick, ajattelit, kun
se tuli hirnumaan ovesi taakse?"
"Tämä on Bull. Löysin sen juoksemasta pihalta."
Kun he saapuivat aitaukselle, tapasivat he siellä Beldingin, joka
vapisi ja raivosi kuin hullu. Portti oli auki ja aitaus tyhjä. Ladd oli
kumartunut tutkimaan maata löytääkseen jälkiä.
"Mielestäni voimme mennä hieman rauhoittumaan ja odottamaan
päivää", ehdotti Jim.
"Varmasti. Ne ovat jo kaukana, saatte olla varmat siitä. Tom, missä
papago on?" sanoi Ladd.
"Hän on mennyt, Ladd, mennyt!"
"Hän on siis pettänyt meidät, vai mitä? Täällä portin pylvään
vieressä on muudan sulkarauta. Intiaani on varmaankin hakenut sen
pajasta. Sitä käytettiin vipuamaan pois nauloja ja piikkejä. Tom,
luullakseni ei tuon portin avaamiseen tuhlattu juuri aikaa."
Belding, joka oli paitahihasillaan ja avojaloin, puhkui raivosta. Hän
sanoi kuulleensa hevosten laukkaavan silloin, kun hän hyppäsi
vuoteestaan.
"Mikä sinut herätti?" kysyi Ladd.
"Sol. Se tuli hirnumaan Dickin oven taakse. Etkö sinä sitten kuullut
sitä, ennenkuin huusin?"
"Kuullutko? Se tuli tömistelemään suoraan ikkunani alle. Nousin
istumaan vuoteelleni ja kun se poistui, makasi Jim poikittain lattialla
ja minä olin säikähtynyt aivan jäykäksi. Mitä sinä, Dick, ajattelit, kun
se tuli hirnumaan ovesi taakse?"
"En mitään. Vapisen vieläkin, Laddy."
"Pojat, lyön vetoa, että Sol olisi tappanut muutamia rosvoja, jos ne
vain olisivat koettaneet ottaa sitä kiinni", sanoi Jim. "Istuutukaamme
nyt odottamaan päivää. Luulen, että löydämme ainakin muutamia
hevosia juoksemasta vapaina. Tom, sinun on mentävä pukemaan
enemmän vaatteita yllesi. Nyt on tavattoman kylmä. Muista samalla
sanoa naisille, ettei meistä ole kukaan vahingoittunut."
Auringon noustua saatiin selville muutamia ryöstön erikoiskohtia.
Paimenet löysivät kahdeksan rosvon jäljet, jotka johtivat joen
uomaan, minne hevoset oli jätetty. Papago oli selvästi ollut petturi.
Hänen muutamat mitättömät kapineensa olivat kadonneet. Lashin
ennustus toteutui, sillä kentiltä löydettiin enemmän irtonaisia
hevosia. Miehet kiersivät pian yksitoista valkoista, jotka olivat
enemmän tahi vähemmän säikähtyneitä. Niiden joukossa olivat Reina
ja Blanca mujerkin. Rosvot eivät olleet voineet kuljettaa muuta kuin
hevosen mieheen. Oli suoraan sanoen kohtalon katkeraa ivaa, että
Belding oli menettänyt lemmikkinsä, hevosen, josta hän piti
enemmän kuin muista yhteensä. Jossakin tuolla tiellä tappeli juuri
joku rosvo kovasuisen Blanco diablon kanssa.
"Mielestäni saamme kiittää onneamme", huomautti Jim.
"Onni ei ole tarpeeksi kuvaava sana", vastasi Ladd. "Ryöstö
tapahtui luullakseni näin: Muutamat rosvot hyppäsivät aidan yli sillä
aikaa kuin toiset työskentelivät portin kimpussa. Ehkä papago
seurasi mukana ja näytti heille parhaat hevoset. Mutta ne eivät
saaneet kumminkaan kiinni muuta kuin Diablon, mutta miten ne sen
vangitsivat, en käsitä ollenkaan. Olisin lyönyt vaikka vetoa, että
tarvittaisiin ainakin kahdeksan miestä varastamaan sitä. Mutta
meksikolaiset ovatkin parempia hevosmiehiä kuin me."
"Pojat, lyön vetoa, että Sol olisi tappanut muutamia rosvoja, jos ne
vain olisivat koettaneet ottaa sitä kiinni", sanoi Jim. "Istuutukaamme
nyt odottamaan päivää. Luulen, että löydämme ainakin muutamia
hevosia juoksemasta vapaina. Tom, sinun on mentävä pukemaan
enemmän vaatteita yllesi. Nyt on tavattoman kylmä. Muista samalla
sanoa naisille, ettei meistä ole kukaan vahingoittunut."
Auringon noustua saatiin selville muutamia ryöstön erikoiskohtia.
Paimenet löysivät kahdeksan rosvon jäljet, jotka johtivat joen
uomaan, minne hevoset oli jätetty. Papago oli selvästi ollut petturi.
Hänen muutamat mitättömät kapineensa olivat kadonneet. Lashin
ennustus toteutui, sillä kentiltä löydettiin enemmän irtonaisia
hevosia. Miehet kiersivät pian yksitoista valkoista, jotka olivat
enemmän tahi vähemmän säikähtyneitä. Niiden joukossa olivat Reina
ja Blanca mujerkin. Rosvot eivät olleet voineet kuljettaa muuta kuin
hevosen mieheen. Oli suoraan sanoen kohtalon katkeraa ivaa, että
Belding oli menettänyt lemmikkinsä, hevosen, josta hän piti
enemmän kuin muista yhteensä. Jossakin tuolla tiellä tappeli juuri
joku rosvo kovasuisen Blanco diablon kanssa.
"Mielestäni saamme kiittää onneamme", huomautti Jim.
"Onni ei ole tarpeeksi kuvaava sana", vastasi Ladd. "Ryöstö
tapahtui luullakseni näin: Muutamat rosvot hyppäsivät aidan yli sillä
aikaa kuin toiset työskentelivät portin kimpussa. Ehkä papago
seurasi mukana ja näytti heille parhaat hevoset. Mutta ne eivät
saaneet kumminkaan kiinni muuta kuin Diablon, mutta miten ne sen
vangitsivat, en käsitä ollenkaan. Olisin lyönyt vaikka vetoa, että
tarvittaisiin ainakin kahdeksan miestä varastamaan sitä. Mutta
meksikolaiset ovatkin parempia hevosmiehiä kuin me."
Belding ei voinut tyyntyä. Hän kiroili ja raivosi ja selitti vihdoin
aikovansa lähteä ajamaan takaa rosvoja.
"Tom, sinä et tule tekemään mitään sellaista", sanoi Ladd kylmästi.
Belding huokaisi ja taivutti päänsä.
"Laddy, olet oikeassa", sanoi hän sitten heti. "Minun on kärsittävä
tämä vahinko. En voi poistua naisten luota enkä jättää omaisuuttani
ryöstettäväksi. Mutta se on katkera ajatus. Olen järkytetty
sydänjuuriani myöten eikä mikään muu kuin veri voi minua
tyydyttää."
"Jätä tämä asia minun ja Jimin huoleksi", sanoi Ladd.
"Mihin toimenpiteihin aiotte sitten ryhtyä?" kysyi Belding tiukasti.
"En oikein vielä tiedä. Anna ensin tulta piippuuni. Dick, mene sinä
hakemaan tuo yaquisi tänne."
aikovansa lähteä ajamaan takaa rosvoja.
"Tom, sinä et tule tekemään mitään sellaista", sanoi Ladd kylmästi.
Belding huokaisi ja taivutti päänsä.
"Laddy, olet oikeassa", sanoi hän sitten heti. "Minun on kärsittävä
tämä vahinko. En voi poistua naisten luota enkä jättää omaisuuttani
ryöstettäväksi. Mutta se on katkera ajatus. Olen järkytetty
sydänjuuriani myöten eikä mikään muu kuin veri voi minua
tyydyttää."
"Jätä tämä asia minun ja Jimin huoleksi", sanoi Ladd.
"Mihin toimenpiteihin aiotte sitten ryhtyä?" kysyi Belding tiukasti.
"En oikein vielä tiedä. Anna ensin tulta piippuuni. Dick, mene sinä
hakemaan tuo yaquisi tänne."
VIII.
BLANCO SOL JUOKSEE.
Yaquin omituinen synkkä katse kiersi aitausta, tarkasteli heiluvaa
porttia ja sen murrettuja salpoja, tiellä näkyviä jälkiä ja kiintyi lopulta
Beldingiin.
"Malo" [= paha], sanoi hän ja hänen espanjan kielensä oli selvää.
"Varmasti, yaqui, noin kahdeksan pahaa miestä ja eräs intiaani-
petturi", sanoi Ladd.
"Luullakseni hän tarkoittaa paimentani", lisäsi Belding. "Jos hän
vain sen tekee, niin silloin on jokainen kohtuullinen epäilys
oikeutettu. — Yaqui — malo Papago — Si?"
Yaqui levitti sylensä. Sitten hän kumartui katsomaan tiellä näkyviä
jälkiä. Ne olivat aivan sekaisin, mutta vähitellen sai hän kumminkin
selville tuosta sekasotkusta, että ne johtivat tielle, jota paimenet
olivat kulkeneet virralle asti. Belding vartijoineen pysytteli aivan
hänen kintereillään. Dick auttoi silloin tällöin tuota vielä heikkoa
intiaania. Yaqui löysi poljetun paikan, johon rosvot olivat jättäneet
BLANCO SOL JUOKSEE.
Yaquin omituinen synkkä katse kiersi aitausta, tarkasteli heiluvaa
porttia ja sen murrettuja salpoja, tiellä näkyviä jälkiä ja kiintyi lopulta
Beldingiin.
"Malo" [= paha], sanoi hän ja hänen espanjan kielensä oli selvää.
"Varmasti, yaqui, noin kahdeksan pahaa miestä ja eräs intiaani-
petturi", sanoi Ladd.
"Luullakseni hän tarkoittaa paimentani", lisäsi Belding. "Jos hän
vain sen tekee, niin silloin on jokainen kohtuullinen epäilys
oikeutettu. — Yaqui — malo Papago — Si?"
Yaqui levitti sylensä. Sitten hän kumartui katsomaan tiellä näkyviä
jälkiä. Ne olivat aivan sekaisin, mutta vähitellen sai hän kumminkin
selville tuosta sekasotkusta, että ne johtivat tielle, jota paimenet
olivat kulkeneet virralle asti. Belding vartijoineen pysytteli aivan
hänen kintereillään. Dick auttoi silloin tällöin tuota vielä heikkoa
intiaania. Yaqui löysi poljetun paikan, johon rosvot olivat jättäneet
hevosensa. Siitä läksi syvä ja selvästi näkyvä kapea tie kuivan joen
uoman poikki.
Belding kysyi yaquilta, mihin Sonoran erämaan paikkaan hän luuli
rosvojen suuntaavan kulkunsa. Vastauksen asemesta läksi intiaani
seuraamaan jälkiä kuivan hiekkavirran yli, paju- ja mesquite-
pensaikkojen läpi kallionlohkareita ja kaktuksia täynnä olevalle
tasangolle. Saavuttuaan sinne pysähtyi hän. Muudan hiekan
täyttämä melkein näkymätön tie johti vasemmalle ja selvästi kiersi
Nimettömien vuorten itäisen pään. Oikealle haarautuva tie johti
Papago Welliin ja Sonoytan kosteikkoon. Rosvojen jäljet läksivät
kaakkoon päin tiettömään erämaahan. Yaqui puhui ensin jotakin
omalla ja sitten espanjan kielellä.
"Luullakseni hän tarkoittaa hidasta kulkua", sanoi Belding. "Laddy,
nuo jäljet näyttävät, että rosvot ovat helisemässä hevosten kanssa."
"Tom, senhän voi jo lopuksi huomata", vastasi Ladd. "Kysy
yaquilta, mihin rosvot ovat matkalla ja onko siellä vettä."
Oli ihmeellistä nähdä yaquin viittaavan. Hänen tumma
käsivartensa ojentui ja hän tähtäsi ojennettua sormeaan pitkin
erästä matalaa etäisyydestä näkyvää valkoista jyrkännettä kohti.
Sitten hän piirsi hiekkaan tikulla viivan ja sen päähän toisen
suorakulmaisesti. Hän teki ristejä, merkkejä ja kuoppia, ja
täydentäessään tuota karkeata piirustustaan puhui hän sekä yaquin
että espanjan kieltä pistäen aina jonkun sanan englannin kieltäkin
väliin. Belding tulkitsi hänen puheensa niin hyvin kuin hän vain osasi.
Rosvot olivat matkalla kaakkoon rautatietä kohti, joka johti
Nogalesista Sonoraan. Matkustaminen sinne vie neljä päivää, mutta
tie on huono eikä parin viime päivän kuluessa ole vettä ollenkaan
saatavissa. Rosvot ratsastavat hitaasti, sillä niillä on kuljetettavana
uoman poikki.
Belding kysyi yaquilta, mihin Sonoran erämaan paikkaan hän luuli
rosvojen suuntaavan kulkunsa. Vastauksen asemesta läksi intiaani
seuraamaan jälkiä kuivan hiekkavirran yli, paju- ja mesquite-
pensaikkojen läpi kallionlohkareita ja kaktuksia täynnä olevalle
tasangolle. Saavuttuaan sinne pysähtyi hän. Muudan hiekan
täyttämä melkein näkymätön tie johti vasemmalle ja selvästi kiersi
Nimettömien vuorten itäisen pään. Oikealle haarautuva tie johti
Papago Welliin ja Sonoytan kosteikkoon. Rosvojen jäljet läksivät
kaakkoon päin tiettömään erämaahan. Yaqui puhui ensin jotakin
omalla ja sitten espanjan kielellä.
"Luullakseni hän tarkoittaa hidasta kulkua", sanoi Belding. "Laddy,
nuo jäljet näyttävät, että rosvot ovat helisemässä hevosten kanssa."
"Tom, senhän voi jo lopuksi huomata", vastasi Ladd. "Kysy
yaquilta, mihin rosvot ovat matkalla ja onko siellä vettä."
Oli ihmeellistä nähdä yaquin viittaavan. Hänen tumma
käsivartensa ojentui ja hän tähtäsi ojennettua sormeaan pitkin
erästä matalaa etäisyydestä näkyvää valkoista jyrkännettä kohti.
Sitten hän piirsi hiekkaan tikulla viivan ja sen päähän toisen
suorakulmaisesti. Hän teki ristejä, merkkejä ja kuoppia, ja
täydentäessään tuota karkeata piirustustaan puhui hän sekä yaquin
että espanjan kieltä pistäen aina jonkun sanan englannin kieltäkin
väliin. Belding tulkitsi hänen puheensa niin hyvin kuin hän vain osasi.
Rosvot olivat matkalla kaakkoon rautatietä kohti, joka johti
Nogalesista Sonoraan. Matkustaminen sinne vie neljä päivää, mutta
tie on huono eikä parin viime päivän kuluessa ole vettä ollenkaan
saatavissa. Rosvot ratsastavat hitaasti, sillä niillä on kuljetettavana
liian paljon hevosia, eivätkä ne pelkää takaa-ajoa, koska niitä ei
tavallisesti milloinkaan ajeta takaa. Heidät voidaan saavuttaa ja
heidän kimppuunsa hyökätä vielä tänä iltana ensimmäisen lähteen
luona, joka sijaitsee eräässä laaksossa ja muodostaa kuin
luonnollisen ansan.
Miehet palasivat taloon. Sitten he söivät ja joivat Beldingin
tehdessä kiireellisiä matkavalmistuksia. Blanco sol ja paimenten
hevoset syötettiin, juotettiin, ja satuloitiin. Ladd kieltäytyi jälleen
ratsastamasta millään Beldingin valkoisella hevosella. Hän toimi
nopeasti ja tyynesti.
"Tuo minulle pitkä kauaskantava pyssy ja paljon patruunia.
Kiiruhda nyt", sanoi hän Beldingille.
"Laddy, ethän suinkaan halunne kuormittaa hevostasi liiaksi?"
vastusteli Belding.
"En, vaan minä haluan kumminkin pyssyn, joka kantaa
kauemmaksi kuin noiden roistojen pienet musketti ja karbiinit. Hae
sellainen ja nopeasti."
"Minulla on muudan .405, pitkäpiippuinen ja raskas pyssy, jolla
voidaan ampua penikulman päähän. Olen käyttänyt sitä
metsästäessäni vuoristolampaita. Mutta, Laddy, se katkaisee
hevosesi selän painollaan."
"Ei sen selkä katkea niin helposti… Dick, ota mukaasi paljon
patruunia Remingtoniisi. Äläkä unhota kiikariasi."
Vähemmän kuin parin tunnin kuluttua varkaudesta läksivät nuo
kolme vartijaa hyvin aseistettuina ja mainioilla virkeillä hevosilla
tavallisesti milloinkaan ajeta takaa. Heidät voidaan saavuttaa ja
heidän kimppuunsa hyökätä vielä tänä iltana ensimmäisen lähteen
luona, joka sijaitsee eräässä laaksossa ja muodostaa kuin
luonnollisen ansan.
Miehet palasivat taloon. Sitten he söivät ja joivat Beldingin
tehdessä kiireellisiä matkavalmistuksia. Blanco sol ja paimenten
hevoset syötettiin, juotettiin, ja satuloitiin. Ladd kieltäytyi jälleen
ratsastamasta millään Beldingin valkoisella hevosella. Hän toimi
nopeasti ja tyynesti.
"Tuo minulle pitkä kauaskantava pyssy ja paljon patruunia.
Kiiruhda nyt", sanoi hän Beldingille.
"Laddy, ethän suinkaan halunne kuormittaa hevostasi liiaksi?"
vastusteli Belding.
"En, vaan minä haluan kumminkin pyssyn, joka kantaa
kauemmaksi kuin noiden roistojen pienet musketti ja karbiinit. Hae
sellainen ja nopeasti."
"Minulla on muudan .405, pitkäpiippuinen ja raskas pyssy, jolla
voidaan ampua penikulman päähän. Olen käyttänyt sitä
metsästäessäni vuoristolampaita. Mutta, Laddy, se katkaisee
hevosesi selän painollaan."
"Ei sen selkä katkea niin helposti… Dick, ota mukaasi paljon
patruunia Remingtoniisi. Äläkä unhota kiikariasi."
Vähemmän kuin parin tunnin kuluttua varkaudesta läksivät nuo
kolme vartijaa hyvin aseistettuina ja mainioilla virkeillä hevosilla
seuraamaan rosvojen jälkiä. Kun Gale kääntyi katsomaan taakseen
Forlorn Riverin toiselta törmältä, näki hän Nellin huiskuttavan
valkoista huivia. Hän nousi seisomaan jalustimille ja heilutti
sombreroaan. Sitten peittivät mesquite-pensaat tytön solakan
vartalon näkyvistä ja Gale kääntyi vakavin ilmein seuraamaan
tovereitaan.
He ratsastivat peräkkäin Ladd edellä. Hän ei seurannut aivan
tarkasti rosvojen jälkiä, vaan oikaisi silloin tällöin. Rosvot ratsastivat
hitaasti hakien nähtävästi seudun tasaisimpia ja kaktuksista
vapaampia kohtia. Mutta Ladd suuntasi kulkunsa suoraan kuin
mehiläinen tuota yaquin näyttämää valkoista harjannetta kohti,
eivätkä mitkään muut kuin syvät mutakuopat tahi läpitunkemattomat
kallioiset tahi kaktuksia kasvavat laikat voineet käännyttää häntä
syrjään. Vaikeammin kuljettavilla paikoilla antoi hän hevosen kävellä,
mutta kun jälleen saavuttiin tasaiselle ja kovalle maalle, pani hän sen
nelistämään. Auringon kuumuus eneni ja tuuli yltyi. Tomupilviä leijaili
sinisellä taivaanrannalla. Pyöriviä hiekkapatsaita, jotka olivat kuin
vesipilareita, nousi kuivuneista valkoisista lammikoista vierien
etemmäksi ja hajaantuen tuuleen. Harju, jonne he olivat matkalla,
alkoi kohota, muuttaa väriään ja näytellä kivisten rinteittensä
halkeamia.
Joka kerta, kun he saapuivat jonkun harjanteen, kukkulan tahi
kummun laelle, käski Ladd ennenkuin he jälleen alkoivat laskeutua
rinnettä Galen tarkastaa kiikarillaan edessä olevan erämaan laidasta
laitaan. Siellä näkyi valkoisia ja keltaisia tomupilviä, kimaltelevien
hiekkatöyryjen harjanteita pitkin liiteleviä hiekkapilviä, mutta ei
alituisesti nousevia samanmuotoisia pölähdyksiä, jotka olisivat
ilmaisseet erämaassa liikkuvia hevosia.
Forlorn Riverin toiselta törmältä, näki hän Nellin huiskuttavan
valkoista huivia. Hän nousi seisomaan jalustimille ja heilutti
sombreroaan. Sitten peittivät mesquite-pensaat tytön solakan
vartalon näkyvistä ja Gale kääntyi vakavin ilmein seuraamaan
tovereitaan.
He ratsastivat peräkkäin Ladd edellä. Hän ei seurannut aivan
tarkasti rosvojen jälkiä, vaan oikaisi silloin tällöin. Rosvot ratsastivat
hitaasti hakien nähtävästi seudun tasaisimpia ja kaktuksista
vapaampia kohtia. Mutta Ladd suuntasi kulkunsa suoraan kuin
mehiläinen tuota yaquin näyttämää valkoista harjannetta kohti,
eivätkä mitkään muut kuin syvät mutakuopat tahi läpitunkemattomat
kallioiset tahi kaktuksia kasvavat laikat voineet käännyttää häntä
syrjään. Vaikeammin kuljettavilla paikoilla antoi hän hevosen kävellä,
mutta kun jälleen saavuttiin tasaiselle ja kovalle maalle, pani hän sen
nelistämään. Auringon kuumuus eneni ja tuuli yltyi. Tomupilviä leijaili
sinisellä taivaanrannalla. Pyöriviä hiekkapatsaita, jotka olivat kuin
vesipilareita, nousi kuivuneista valkoisista lammikoista vierien
etemmäksi ja hajaantuen tuuleen. Harju, jonne he olivat matkalla,
alkoi kohota, muuttaa väriään ja näytellä kivisten rinteittensä
halkeamia.
Joka kerta, kun he saapuivat jonkun harjanteen, kukkulan tahi
kummun laelle, käski Ladd ennenkuin he jälleen alkoivat laskeutua
rinnettä Galen tarkastaa kiikarillaan edessä olevan erämaan laidasta
laitaan. Siellä näkyi valkoisia ja keltaisia tomupilviä, kimaltelevien
hiekkatöyryjen harjanteita pitkin liiteleviä hiekkapilviä, mutta ei
alituisesti nousevia samanmuotoisia pölähdyksiä, jotka olisivat
ilmaisseet erämaassa liikkuvia hevosia.
Keskipäivän aikaan pääsivät vartijat tiheästä kaktuspensaikosta
aukeammalle maalle, jolloin sorapohjaiset mutakuopat ja matalat
rapautuneesta keltaisesta kivestä muodostuneet hauraat penkereet
muuttuivat koviksi hiekkatöyräiksi ja paljaiksi savikummuiksi. Erämaa
oli kuin pyöreä, monivärinen kumpumeri. Loistava valkoinen aurinko
hallitsi kaikkia sinisiä, punaisia, keltaisia ja sinipunertavia
värivivahduksia. Kangastukset kimaltelivat, liehuivat ja hävisivät
kuumuuden kimmeltäviin aaltoihin. Väsymättömien kavioiden alta
kohosi tomua, joka oli hienoa kuin pöly.
Ratsastajat jatkoivat väsymättä matkaansa ja harjanne alkoi
kohota. Erämaa muuttui alituisesti yleneväksi vastamäeksi. Kun Gale
saapui paikalle, josta harjanteen rinteet näkyivät selvästi, sai hän
heti selville, missä rosvot ja hevoset olivat. Kuljettuaan vielä tunnin
voivat vartijat jo paljain silminkin nähdä pitkän mustista ja valkoisista
pilkuista muodostuneen kapean liikkuvan viivan.
"Ne näyttävät suuntaavan kulkunsa tuohon keltaiseen solaan",
sanoi Ladd viitaten harjanteen itäisessä päässä olevaan halkeamaan.
"Kun ne häipyvät näkyvistämme, kiiruhdamme kulkuamme.
Luullakseni on tuo yaquin mainitsema lähde tuolla solassa."
He ratsastivat nopeasti viimeiset tasaisen erämaan penikulmat
harjanteen juurelle. Kun he saapuivat solan suuhun, oli aurinko jo
laskeutumaisillaan länteen. Kallioiden välissä kasvoi surkastuneita
mesquite-pensaita. Ladd määräsi, että hevoset oli kiinnitettävä
liekaan ja etäännyttävä jalkaisin.
Solan kapea kannas leveni ja lakeutui noin puolen penikulman
levyiseen ja ehkä parin penikulman pituiseen laaksoon. Sen
rapautuneita kallioista esiintyöntyville jyrkänteille johtavia rinteitä
näytti olevan mahdoton kiivetä. Paljaine, kovine ja valkoisine
aukeammalle maalle, jolloin sorapohjaiset mutakuopat ja matalat
rapautuneesta keltaisesta kivestä muodostuneet hauraat penkereet
muuttuivat koviksi hiekkatöyräiksi ja paljaiksi savikummuiksi. Erämaa
oli kuin pyöreä, monivärinen kumpumeri. Loistava valkoinen aurinko
hallitsi kaikkia sinisiä, punaisia, keltaisia ja sinipunertavia
värivivahduksia. Kangastukset kimaltelivat, liehuivat ja hävisivät
kuumuuden kimmeltäviin aaltoihin. Väsymättömien kavioiden alta
kohosi tomua, joka oli hienoa kuin pöly.
Ratsastajat jatkoivat väsymättä matkaansa ja harjanne alkoi
kohota. Erämaa muuttui alituisesti yleneväksi vastamäeksi. Kun Gale
saapui paikalle, josta harjanteen rinteet näkyivät selvästi, sai hän
heti selville, missä rosvot ja hevoset olivat. Kuljettuaan vielä tunnin
voivat vartijat jo paljain silminkin nähdä pitkän mustista ja valkoisista
pilkuista muodostuneen kapean liikkuvan viivan.
"Ne näyttävät suuntaavan kulkunsa tuohon keltaiseen solaan",
sanoi Ladd viitaten harjanteen itäisessä päässä olevaan halkeamaan.
"Kun ne häipyvät näkyvistämme, kiiruhdamme kulkuamme.
Luullakseni on tuo yaquin mainitsema lähde tuolla solassa."
He ratsastivat nopeasti viimeiset tasaisen erämaan penikulmat
harjanteen juurelle. Kun he saapuivat solan suuhun, oli aurinko jo
laskeutumaisillaan länteen. Kallioiden välissä kasvoi surkastuneita
mesquite-pensaita. Ladd määräsi, että hevoset oli kiinnitettävä
liekaan ja etäännyttävä jalkaisin.
Solan kapea kannas leveni ja lakeutui noin puolen penikulman
levyiseen ja ehkä parin penikulman pituiseen laaksoon. Sen
rapautuneita kallioista esiintyöntyville jyrkänteille johtavia rinteitä
näytti olevan mahdoton kiivetä. Paljaine, kovine ja valkoisine
pohjineen, jossa ei ollut muuta viheriää kuin sen toisessa päässä
kasvava pieni mesquite-pensaikko, oli se synkkä ja eristetty paikka,
oikea erämaan syvennyksen hedelmätön pohja.
"Piiloutukaa, pojat", sanoi Ladd. "Lähde on tuolla ja hevosilla on
tarkat silmät. Miten varmasti tuo yaqui määrittelikään tämän paikan!
En ole milloinkaan nähnyt tällaista luonnon muodostamaa ansaa."
Sekä mustat että valkoiset hevoset näkyivät selvästi tummaa
viheriää taustaa vasten ja mesquite-pensaikosta kohosi hitaasti
kiemurteleva sininen savupatsas.
"Meidän on kai parasta odottaa pimeätä tahi aamua", sanoi Jim.
"Annahan, kun tuumailen. Dick, millaisilta sinusta näyttävät tämän
kuopan portit? Minusta ne ovat hyvin rosoiset."
Gale tutki kiikarillaan vuorten seinämien muotoa ja rosoista
nousevaa laakson pohjaa.
"Laddy, tuolta toisesta päästä on pahempi poispääsy kuin täältä",
vastasi hän.
"Ja tämäkin on jo näin vaikea. Annahan minunkin katsoa… Niin
pojat, tehtävänne suunnitteleminen on helposti tehty. Jim, sinun on
mentävä sulkemaan laakson toisesta päästä johtava sola, ennenkuin
ryhdymme hommiin."
"Milloin se tapahtuu?"
"Heti aamulla, kun päivä on valjennut. Nuo roistot viipyvät täällä
kyllä huomiseen saakka. Kuten muistatte, alkavat tästä vedettömät
seudut."
kasvava pieni mesquite-pensaikko, oli se synkkä ja eristetty paikka,
oikea erämaan syvennyksen hedelmätön pohja.
"Piiloutukaa, pojat", sanoi Ladd. "Lähde on tuolla ja hevosilla on
tarkat silmät. Miten varmasti tuo yaqui määrittelikään tämän paikan!
En ole milloinkaan nähnyt tällaista luonnon muodostamaa ansaa."
Sekä mustat että valkoiset hevoset näkyivät selvästi tummaa
viheriää taustaa vasten ja mesquite-pensaikosta kohosi hitaasti
kiemurteleva sininen savupatsas.
"Meidän on kai parasta odottaa pimeätä tahi aamua", sanoi Jim.
"Annahan, kun tuumailen. Dick, millaisilta sinusta näyttävät tämän
kuopan portit? Minusta ne ovat hyvin rosoiset."
Gale tutki kiikarillaan vuorten seinämien muotoa ja rosoista
nousevaa laakson pohjaa.
"Laddy, tuolta toisesta päästä on pahempi poispääsy kuin täältä",
vastasi hän.
"Ja tämäkin on jo näin vaikea. Annahan minunkin katsoa… Niin
pojat, tehtävänne suunnitteleminen on helposti tehty. Jim, sinun on
mentävä sulkemaan laakson toisesta päästä johtava sola, ennenkuin
ryhdymme hommiin."
"Milloin se tapahtuu?"
"Heti aamulla, kun päivä on valjennut. Nuo roistot viipyvät täällä
kyllä huomiseen saakka. Kuten muistatte, alkavat tästä vedettömät
seudut."
"Luullakseni voin pimeässäkin hiipiä tuonne toiseen päähän", sanoi
Lash miettiväisesti, "mutta helppoa ei se tule olemaan."
He hiipivät varovaisesti vakoilupaikalta hevostensa luo, jotka he
päästivät irti ja taluttivat kauemmaksi lohjenneiden
kallionlohkareiden väliin. Hevosille se oli kuiva ja ruohoton
leiripaikka, mutta miehet sytyttivät tulen ja söivät niukan, mutta
kumminkin vahvistavan ateriansa.
Paikka oli hyvin korkealla ja muutamasta kallioiden välisestä
halkeamasta he näkivät, miten rajaton värikäs erämaa jatkui
silmänkantamattomiin länttä kohti. Aurinko laskeutui ja sitten kuin se
oli kadonnut näkyvistä tummenivat vuorien kullanväriset huiput ja
niiden varjot alkoivat kohota ylemmäksi.
Jim Lash kääriytyi huopapeitteeseensä, ojensi jalkansa tuleen päin
ja rupesi nukkumaan. Ladd käski Galen seurata Jimin esimerkkiä
luvaten pitää vireillä tulta ja herättää Jimin sitten kuin oli tarpeeksi
myöhäinen tämän lähteä kiertämään rosvoja. Kun Gale heräsi, oli yö
pimeä, kylmä ja tuulinen. Tähdet tuikkivat kirkkaasti. Jim oli jo
noussut ja satuloi hevostansa Laddin puhuessa hänelle jotakin hiljaa.
Kun Gale nousi lähteäkseen heidän mukaansa, kielsivät vartijat häntä
tulemasta. Mutta Gale halusi kumminkin seurata heitä, sillä siten
olisivat Jim ja Laddkin hänen sijassaan menetelleet.
Laddin kulkiessa edellä katosivat he pimeään. Eteneminen oli
hyvin hidasta, varovaista ja hiljaista. Rinteitten juurilla näytti pimeys
läpitunkemattomalta. Hevonen oli yhtä varovainen kuin sen
isäntäkin. Ladd ei eksynyt tieltä, vaikka hän johti heitä kiemurtelevaa
polkua kallionlohkareitten ja mesquite-pensaitten välitse, poiketen
usein syrjäänkin sivuuttaakseen ne. Vihdoin rupesi tie näkymään
Lash miettiväisesti, "mutta helppoa ei se tule olemaan."
He hiipivät varovaisesti vakoilupaikalta hevostensa luo, jotka he
päästivät irti ja taluttivat kauemmaksi lohjenneiden
kallionlohkareiden väliin. Hevosille se oli kuiva ja ruohoton
leiripaikka, mutta miehet sytyttivät tulen ja söivät niukan, mutta
kumminkin vahvistavan ateriansa.
Paikka oli hyvin korkealla ja muutamasta kallioiden välisestä
halkeamasta he näkivät, miten rajaton värikäs erämaa jatkui
silmänkantamattomiin länttä kohti. Aurinko laskeutui ja sitten kuin se
oli kadonnut näkyvistä tummenivat vuorien kullanväriset huiput ja
niiden varjot alkoivat kohota ylemmäksi.
Jim Lash kääriytyi huopapeitteeseensä, ojensi jalkansa tuleen päin
ja rupesi nukkumaan. Ladd käski Galen seurata Jimin esimerkkiä
luvaten pitää vireillä tulta ja herättää Jimin sitten kuin oli tarpeeksi
myöhäinen tämän lähteä kiertämään rosvoja. Kun Gale heräsi, oli yö
pimeä, kylmä ja tuulinen. Tähdet tuikkivat kirkkaasti. Jim oli jo
noussut ja satuloi hevostansa Laddin puhuessa hänelle jotakin hiljaa.
Kun Gale nousi lähteäkseen heidän mukaansa, kielsivät vartijat häntä
tulemasta. Mutta Gale halusi kumminkin seurata heitä, sillä siten
olisivat Jim ja Laddkin hänen sijassaan menetelleet.
Laddin kulkiessa edellä katosivat he pimeään. Eteneminen oli
hyvin hidasta, varovaista ja hiljaista. Rinteitten juurilla näytti pimeys
läpitunkemattomalta. Hevonen oli yhtä varovainen kuin sen
isäntäkin. Ladd ei eksynyt tieltä, vaikka hän johti heitä kiemurtelevaa
polkua kallionlohkareitten ja mesquite-pensaitten välitse, poiketen
usein syrjäänkin sivuuttaakseen ne. Vihdoin rupesi tie näkymään
selvemmin ja itäisen taivaan tähdet tuikkivat solan korkeiden
seinämien välistä.
Heidän etenemisensä oli täälläkin yhtä varovaista kuin ennenkin,
vaikka ei enää niin vaikeaa eikä hidasta. Kun solan synkkä pimeys
vaaleni ja tähtitaivasta alkoi näkyä laajemmalti, pysähtyi Ladd ja
seisoi vaitiollen hetkisen.
"Onni on meidän puolellamme!" kuiskasi hän. "Tuuli puhaltaa
suoraan kasvoihin, Jim. Hevoset eivät niin ollen vainua sinua. Kulje
hitaasti. Älä liikahduta kiveäkään. Pysyttele aivan rinteen juurella.
Koeta päästyäsi toiseen päähän kiivetä niin korkealle kuin tämäkin
paikka on. Odota päivää, ennenkuin lähdet jollekin vyöryvälle
rinteelle. Aloitan homman niin varhain aamulla kuin suinkin. Siinä
kaikki."
Laddin tyyni, hidas puhe oli tuskin tuon vaarallisen tehtävän
vertainen, Lash jatkoi matkaansa hyvin hitaasti taluttaen hevostaan.
Kavioiden pehmeä kapse lakkasi kuulumasta samoihin aikoihin kuin
tuo harmaa ryhmä katosi synkeään pimeyteen. Sitten vetäisi Ladd
Dickiä käsivarresta ja kääntyi takaisin tielle.
Mutta Dick viivytteli hetkisen. Hän halusi katsella tarkemmin tuota
eebenholtsinväristä kuilua, jonka himmeästi näkyvät seinämät
kohosivat korkealle sinistä, tähtikirkasta taivasta kohti. Täydellinen
hiljaisuus vallitsi.
Vihdoin hän kääntyi ja saavutti pian Laddin. Yhdessä he sitten
haparoivat leiriin mutkikkaita kallion syvänteitä pitkin. Nuotio oli
sammumaisillaan. Ladd lisäsi siihen risuja paneutuen sitten
nukkumaan muutamiksi tunneiksi Galen vahtiessa. Aamupuoli yöstä
kului niin, kunnes tähtien himmeneminen ja synkempi pimeys
seinämien välistä.
Heidän etenemisensä oli täälläkin yhtä varovaista kuin ennenkin,
vaikka ei enää niin vaikeaa eikä hidasta. Kun solan synkkä pimeys
vaaleni ja tähtitaivasta alkoi näkyä laajemmalti, pysähtyi Ladd ja
seisoi vaitiollen hetkisen.
"Onni on meidän puolellamme!" kuiskasi hän. "Tuuli puhaltaa
suoraan kasvoihin, Jim. Hevoset eivät niin ollen vainua sinua. Kulje
hitaasti. Älä liikahduta kiveäkään. Pysyttele aivan rinteen juurella.
Koeta päästyäsi toiseen päähän kiivetä niin korkealle kuin tämäkin
paikka on. Odota päivää, ennenkuin lähdet jollekin vyöryvälle
rinteelle. Aloitan homman niin varhain aamulla kuin suinkin. Siinä
kaikki."
Laddin tyyni, hidas puhe oli tuskin tuon vaarallisen tehtävän
vertainen, Lash jatkoi matkaansa hyvin hitaasti taluttaen hevostaan.
Kavioiden pehmeä kapse lakkasi kuulumasta samoihin aikoihin kuin
tuo harmaa ryhmä katosi synkeään pimeyteen. Sitten vetäisi Ladd
Dickiä käsivarresta ja kääntyi takaisin tielle.
Mutta Dick viivytteli hetkisen. Hän halusi katsella tarkemmin tuota
eebenholtsinväristä kuilua, jonka himmeästi näkyvät seinämät
kohosivat korkealle sinistä, tähtikirkasta taivasta kohti. Täydellinen
hiljaisuus vallitsi.
Vihdoin hän kääntyi ja saavutti pian Laddin. Yhdessä he sitten
haparoivat leiriin mutkikkaita kallion syvänteitä pitkin. Nuotio oli
sammumaisillaan. Ladd lisäsi siihen risuja paneutuen sitten
nukkumaan muutamiksi tunneiksi Galen vahtiessa. Aamupuoli yöstä
kului niin, kunnes tähtien himmeneminen ja synkempi pimeys
aloittivat auringonnousun edellisen tunnin. Paikka oli suojassa
tuulelta, mutta ilma oli kylmä kuin jää. Gale kulutti aikaa
taittelemalla risuja eräästä kuivuneesta mesquite-pensaasta ja
kävelemällä edestakaisin ja kuuntelemalla. Blanco sol tömisytteli
jalkojaan silloin tällöin, rikkoen siten ajoittain vallitsevan hiljaisuuden.
Ladd heräsi ennenkuin rupesi hämärtämäänkään. Sitten he söivät ja
joivat. Kun pimeys alkoi hälvetä, satuloivat he hevosensa ja taluttivat
ne solaan ja sieltä paikalle, jossa he olivat eronneet Lashista. Siellä
he odottivat auringonnousua.
Galesta tuntui se viipyvän kauan. Tällainen odottaminen kiihoitti
aina hänen muutenkin tulista mieltään. Hänellä ei ollut hituistakaan
Laddin kärsivällisyydestä. Hän halusi toimintaa. Harmaat varjot
alkoivat kirkastua ja tuo mesquite-pensaikko muodosti tumman
pilkun hämärään laaksoon. Sitten nousi aurinko.
Ladd odotti kumminkin vielä. Kuta lähemmäksi toiminnan hetki
tuli, sitä tyynemmäksi ja vakavammaksi hän muuttui. Gale arvaili,
millaiset hyökkäyssuunnitelmat hänellä mahtoivatkaan olla, mutta
hän ei kumminkaan kysynyt. Hän odotti vain määräyksiä, ollen
valmis toimimaan.
Laakso muuttui aivan valoisaksi lukuunottamatta itäisen rinteen
juurta. Sitten kohosi mesquite-pensaikosta savupatsas suoraan
taivaalle. Tuota oli Ladd nähtävästi juuri odottanutkin. Hän veti
pitkän .405:den kotelosta ja koetti tähdätä. Sitten hän irroitti
patruunavyön satulansa nupista. Jokaisessa silmukassa oli patruuna,
joista kukin oli neljän tuuman pituinen. Sidottuaan vyön vyötäreilleen
sanoi hän:
"Tule nyt, Dick."
tuulelta, mutta ilma oli kylmä kuin jää. Gale kulutti aikaa
taittelemalla risuja eräästä kuivuneesta mesquite-pensaasta ja
kävelemällä edestakaisin ja kuuntelemalla. Blanco sol tömisytteli
jalkojaan silloin tällöin, rikkoen siten ajoittain vallitsevan hiljaisuuden.
Ladd heräsi ennenkuin rupesi hämärtämäänkään. Sitten he söivät ja
joivat. Kun pimeys alkoi hälvetä, satuloivat he hevosensa ja taluttivat
ne solaan ja sieltä paikalle, jossa he olivat eronneet Lashista. Siellä
he odottivat auringonnousua.
Galesta tuntui se viipyvän kauan. Tällainen odottaminen kiihoitti
aina hänen muutenkin tulista mieltään. Hänellä ei ollut hituistakaan
Laddin kärsivällisyydestä. Hän halusi toimintaa. Harmaat varjot
alkoivat kirkastua ja tuo mesquite-pensaikko muodosti tumman
pilkun hämärään laaksoon. Sitten nousi aurinko.
Ladd odotti kumminkin vielä. Kuta lähemmäksi toiminnan hetki
tuli, sitä tyynemmäksi ja vakavammaksi hän muuttui. Gale arvaili,
millaiset hyökkäyssuunnitelmat hänellä mahtoivatkaan olla, mutta
hän ei kumminkaan kysynyt. Hän odotti vain määräyksiä, ollen
valmis toimimaan.
Laakso muuttui aivan valoisaksi lukuunottamatta itäisen rinteen
juurta. Sitten kohosi mesquite-pensaikosta savupatsas suoraan
taivaalle. Tuota oli Ladd nähtävästi juuri odottanutkin. Hän veti
pitkän .405:den kotelosta ja koetti tähdätä. Sitten hän irroitti
patruunavyön satulansa nupista. Jokaisessa silmukassa oli patruuna,
joista kukin oli neljän tuuman pituinen. Sidottuaan vyön vyötäreilleen
sanoi hän:
"Tule nyt, Dick."
Ladd kulki edellä mäkeä alas, kunnes hän saapui paikalle, josta
voitiin pitää silmällä laaksosta johtavaa tietä. Se oli sitäpaitsi ainoa
paikka, jonka kautta voitiin tunkeutua solaan.
"Dick, sinun on jäätävä tähän. Jos joku rosvo sattuu ratsastamaan
kylliksi lähelle, pudota mies satulasta… Sitten haluan saada
hevosesi."
"Blanco solinko?" huudahti Gale hämmästyen enemmän Laddin
pyynnöstä kuin vastahakoisuudesta luovuttaa se hänelle.
"Saanko ottaa sen?" toisti Ladd melko lyhyesti
"Ota vain, Laddy."
Hymy karkoitti hetkeksi paimenen laihojen kasvojen kylmän
ilmeen.
"Myöntymisesi ilahduttaa minua. Tiedän, miten rakastat tuota
hevosta. Charlie Laddkin on rakastanut hevosia, mutta niiden
joukossa ei ole ollut ainoatakaan Solin vertaista. Koettelin vain
hermojasi, Dick, pyytämällä hevostasi kertomatta suunnitelmaani.
Voit olla aivan varma, ettei Sol tule saamaan naarmuakaan. Aion
ratsastaa tuonne laaksoon ja houkutella rosvot aukealle. Niiden
karbiinit eivät kanna kauaksi, mutta ne eivät pääse minun .405:teni
ulottuvilta. Niiden luodit saavat kyntää maata. Ymmärrätkö?"
"Laddy, aiot siis paeta, kun rosvot rupeavat ajamaan sinua takaa,
ja kun he pakenevat, ajat sinä heitä takaa. Niinkö?"
"Niin. Aion ajaa juoksua koko ajan. He eivät voi tavoittaa Solia,
mutta
Sol tavoittaa heidät milloin vain haluan. Voitko kieltää sen?"
voitiin pitää silmällä laaksosta johtavaa tietä. Se oli sitäpaitsi ainoa
paikka, jonka kautta voitiin tunkeutua solaan.
"Dick, sinun on jäätävä tähän. Jos joku rosvo sattuu ratsastamaan
kylliksi lähelle, pudota mies satulasta… Sitten haluan saada
hevosesi."
"Blanco solinko?" huudahti Gale hämmästyen enemmän Laddin
pyynnöstä kuin vastahakoisuudesta luovuttaa se hänelle.
"Saanko ottaa sen?" toisti Ladd melko lyhyesti
"Ota vain, Laddy."
Hymy karkoitti hetkeksi paimenen laihojen kasvojen kylmän
ilmeen.
"Myöntymisesi ilahduttaa minua. Tiedän, miten rakastat tuota
hevosta. Charlie Laddkin on rakastanut hevosia, mutta niiden
joukossa ei ole ollut ainoatakaan Solin vertaista. Koettelin vain
hermojasi, Dick, pyytämällä hevostasi kertomatta suunnitelmaani.
Voit olla aivan varma, ettei Sol tule saamaan naarmuakaan. Aion
ratsastaa tuonne laaksoon ja houkutella rosvot aukealle. Niiden
karbiinit eivät kanna kauaksi, mutta ne eivät pääse minun .405:teni
ulottuvilta. Niiden luodit saavat kyntää maata. Ymmärrätkö?"
"Laddy, aiot siis paeta, kun rosvot rupeavat ajamaan sinua takaa,
ja kun he pakenevat, ajat sinä heitä takaa. Niinkö?"
"Niin. Aion ajaa juoksua koko ajan. He eivät voi tavoittaa Solia,
mutta
Sol tavoittaa heidät milloin vain haluan. Voitko kieltää sen?"
"En. Suunnitelmasi on suurenmoinen. Mutta ajattelehan, jos joku
rosvo hyppää Blanco diablon selkään."
"Se onkin suunnitelmani ainoa heikko kohta. Mutta otaksun,
etteivät he huomaa sitä ennenkuin liian myöhään. Mutta jos he
turvautuvat siihen, voi Sol jättää Blanco diablonkin jälkeensä. Ja
minähän voin sitäpaitsi milloin tahansa ampua tuon valkoisen
paholaisen."
Laddin omituinen viha tuota hevosta kohtaan ilmeni hänen
viimeisten sanojensa kiihkeydessä ja tavassa, millä hän työnsi
leukansa esille ja sulki suunsa.
Gale laski nopeasti kätensä toverinsa olalle.
"Laddy, et saa tappaa Diabloa muuten kuin henkesi
pelastamiseksi."
"Hyvä! Mutta vannon, että jos vain saan tilaisuuden, uuvutan sen
kokonaan."
Hän ei puhunut enää mitään, vaan alkoi lyhentää Solin jalustimien
hihnoja. Kun hän sai ne sopimaan, nousi hän selkään ja ratsasti tietä
pitkin laaksoon. Hän eteni niin huolettomasti kuin hän olisi ollut
matkalla juottamaan hevostaan. Mutta tuo poikittain satulassa oleva
pitkä musta pyssy oli pahaaennustava.
Gale sitoi huolellisesti toisen hevosen muutamaan läheisyydessä
olevaan mesquite-pensaaseen ja asettui sitten erään matalan
kallionlohkareen taakse, jonka suojasta hän voi helposti nähdä kaikki
tapahtumat ja ampua tarpeen vaatiessa. Hän kuvitteli Jim Lashin
olevan samanlaisessa asemassa laakson toisessa päässä. Gale oli
rosvo hyppää Blanco diablon selkään."
"Se onkin suunnitelmani ainoa heikko kohta. Mutta otaksun,
etteivät he huomaa sitä ennenkuin liian myöhään. Mutta jos he
turvautuvat siihen, voi Sol jättää Blanco diablonkin jälkeensä. Ja
minähän voin sitäpaitsi milloin tahansa ampua tuon valkoisen
paholaisen."
Laddin omituinen viha tuota hevosta kohtaan ilmeni hänen
viimeisten sanojensa kiihkeydessä ja tavassa, millä hän työnsi
leukansa esille ja sulki suunsa.
Gale laski nopeasti kätensä toverinsa olalle.
"Laddy, et saa tappaa Diabloa muuten kuin henkesi
pelastamiseksi."
"Hyvä! Mutta vannon, että jos vain saan tilaisuuden, uuvutan sen
kokonaan."
Hän ei puhunut enää mitään, vaan alkoi lyhentää Solin jalustimien
hihnoja. Kun hän sai ne sopimaan, nousi hän selkään ja ratsasti tietä
pitkin laaksoon. Hän eteni niin huolettomasti kuin hän olisi ollut
matkalla juottamaan hevostaan. Mutta tuo poikittain satulassa oleva
pitkä musta pyssy oli pahaaennustava.
Gale sitoi huolellisesti toisen hevosen muutamaan läheisyydessä
olevaan mesquite-pensaaseen ja asettui sitten erään matalan
kallionlohkareen taakse, jonka suojasta hän voi helposti nähdä kaikki
tapahtumat ja ampua tarpeen vaatiessa. Hän kuvitteli Jim Lashin
olevan samanlaisessa asemassa laakson toisessa päässä. Gale oli
tottunut jo vaaroihin ja niiden aiheuttamiin omituisiin kiihkeihin
tunteihin. Tämä pian alkava näytelmä erosi kumminkin jo
alkuvalmistuksissaankin niin suuresti kaikista hänen ennen
kokemistaan, että hän odotti toiminnan alkua kiihkeämmin kuin
milloinkaan ennen. Hänen mielessään liikkuivat — pitkä
sammumaton viha noita rajarosvoja kohtaan, uskollisuus Beldingiä
kohtaan, kiihkeä halu saada kostaa kaikki kärsimänsä vääryydet,
lämmin ihailu tyyntä ja leppymätöntä Laddia ja hänen täydellistä
pelottomuuttaan kohtaan ja omituinen sykähdyttävä mielenkiinto
tuohon vanhaan usein väiteltyyn, mutta milloinkaan
ratkaisemattomaan kysymykseen: oliko Blanco sol nopeampi ja
vahvempi hevonen kuin Blanco diablo. Gale tiesi tulevansa
näkemään näiden molempien leppymättömäin kilpailijain välisen
kilpajuoksun — kilpajuoksun sellaisen, joka muuttaa hevoset ja
miehet peloittaviksi.
Ladd ratsasti noin neljännespenikulman verran laakson keskustaa
kohti, ennenkuin mitään tapahtui. Sitten kajahti kimeä hirnunta
tyynessä kylmässä ilmassa. Joku hevonen oli joko nähnyt tahi
vainunnut Blanco solin. Ääni kuului toistamiseen tosin hiljaa, mutta
selvästi. Se pani veren kiertämään nopeammin Galen suonissa. Sol
pysähtyi. Sen pää kohosi vanhaan tapaan: nopeasti ja tulisesti. Gale
tarkasteli kiikarillaan mesquite-pensaikkoa. Hän näki rosvojen
juoksevan aukeamalle viittaillen ja huitoen. Kaukoputki toi ne niin
lähelle, että hän näki miesten tummat kasvot. Äkkiä ne hajautuivat
ja hävisivät pensaikkoon. Sitten hän näki vain vilahtelevia mustia ja
valkoisia ruumiita. Nähtävästi rosvot pukeutuivat, latasivat pyssynsä
ja satuloivat hevosensa silloin.
Suunnattuaan kaukoputkensa alemmaksi näki hän, että Blanco sol
oli lähtenyt jälleen liikkeelle. Se nelisti nyt ja katkaisi toisen
tunteihin. Tämä pian alkava näytelmä erosi kumminkin jo
alkuvalmistuksissaankin niin suuresti kaikista hänen ennen
kokemistaan, että hän odotti toiminnan alkua kiihkeämmin kuin
milloinkaan ennen. Hänen mielessään liikkuivat — pitkä
sammumaton viha noita rajarosvoja kohtaan, uskollisuus Beldingiä
kohtaan, kiihkeä halu saada kostaa kaikki kärsimänsä vääryydet,
lämmin ihailu tyyntä ja leppymätöntä Laddia ja hänen täydellistä
pelottomuuttaan kohtaan ja omituinen sykähdyttävä mielenkiinto
tuohon vanhaan usein väiteltyyn, mutta milloinkaan
ratkaisemattomaan kysymykseen: oliko Blanco sol nopeampi ja
vahvempi hevonen kuin Blanco diablo. Gale tiesi tulevansa
näkemään näiden molempien leppymättömäin kilpailijain välisen
kilpajuoksun — kilpajuoksun sellaisen, joka muuttaa hevoset ja
miehet peloittaviksi.
Ladd ratsasti noin neljännespenikulman verran laakson keskustaa
kohti, ennenkuin mitään tapahtui. Sitten kajahti kimeä hirnunta
tyynessä kylmässä ilmassa. Joku hevonen oli joko nähnyt tahi
vainunnut Blanco solin. Ääni kuului toistamiseen tosin hiljaa, mutta
selvästi. Se pani veren kiertämään nopeammin Galen suonissa. Sol
pysähtyi. Sen pää kohosi vanhaan tapaan: nopeasti ja tulisesti. Gale
tarkasteli kiikarillaan mesquite-pensaikkoa. Hän näki rosvojen
juoksevan aukeamalle viittaillen ja huitoen. Kaukoputki toi ne niin
lähelle, että hän näki miesten tummat kasvot. Äkkiä ne hajautuivat
ja hävisivät pensaikkoon. Sitten hän näki vain vilahtelevia mustia ja
valkoisia ruumiita. Nähtävästi rosvot pukeutuivat, latasivat pyssynsä
ja satuloivat hevosensa silloin.
Suunnattuaan kaukoputkensa alemmaksi näki hän, että Blanco sol
oli lähtenyt jälleen liikkeelle. Se nelisti nyt ja katkaisi toisen
näljännespenikulman, ennenkuin rosvot ilmestyivät ratsain mesquite-
pensaikon laitaan.
Silloin se seisahtui jälleen. Sen kimeä värisevä hirnunta kantautui
selvästi Galen korviin. Rosvot ratsastivat mustilla hevosilla, jotka
seisoivat rinnan liikkumattomina. Galea nauratti ajatellessaan, miten
pulmalliselta tilansa mahtoikaan miehistä tuntua. Laakson keskellä
oleva yksinäinen ratsastaja ei ehkä näyttänyt niin uhkaavalta kuin
hänen läsnäolonsa vihjaamat mahdollisuudet edellyttivät.
Sitten näki Gale erään rosvon eroavan joukosta ja ratsastavan
nopeasti laakson toisessa päässä olevaa solaa kohti. Teko voi kyllä
olla luonteenomaisen pelkuruudenkin aiheuttama, mutta enemmän
voitiin sitä pitää rosvojen varovaisuustoimenpiteenä turvatakseen
peräytymisensä. Epäilemättä näki Laddkin tuon laukkaa-ajavan
ratsastajan. Kului muutamia jännittäviä hetkiä. Ratsastaja saapui
rinteelle alkaen kiivetä. Gale näki paljain silminkin, miten kallioiden
välistä pöllähti valkoista savua. Silloin käänsi rosvo säikähtyneen
hevosensa takaisin tasangolle ja ratsasti hurjaa vauhtia toveriensa
luo.
Kimojen ja mustien muodostama lauma näytti nyt hajautuvan ja
levenevän nopeasti kahdelle taholle pensaikon päästä. Valkoiset
savupilvet ilmaisivat, että rosvot jo ampuivat kiihkoissaan. Ne olivat
vielä kaukana tavallisen ampumamatkan ulkopuolella, mutta ne
ratsastivat Laddia kohti ampuen tullessaan. Mutta Ladd ei
peräytynyt, ja suuri valkoinen seisoi kuin kallio paikoillaan. Gale
huomasi Blanco solin edestä nousevan pieniä tomupilviä, joita sitten
nopeasti rupesi näkymään sen takaakin. Rosvojen matalalle tähdätyt
luodit ponnahtelivat laakson kovasta paljaasta pinnasta. Sitten
kohotti Ladd pitkän pyssynsä. Ei näkynyt ollenkaan savua, kuului
pensaikon laitaan.
Silloin se seisahtui jälleen. Sen kimeä värisevä hirnunta kantautui
selvästi Galen korviin. Rosvot ratsastivat mustilla hevosilla, jotka
seisoivat rinnan liikkumattomina. Galea nauratti ajatellessaan, miten
pulmalliselta tilansa mahtoikaan miehistä tuntua. Laakson keskellä
oleva yksinäinen ratsastaja ei ehkä näyttänyt niin uhkaavalta kuin
hänen läsnäolonsa vihjaamat mahdollisuudet edellyttivät.
Sitten näki Gale erään rosvon eroavan joukosta ja ratsastavan
nopeasti laakson toisessa päässä olevaa solaa kohti. Teko voi kyllä
olla luonteenomaisen pelkuruudenkin aiheuttama, mutta enemmän
voitiin sitä pitää rosvojen varovaisuustoimenpiteenä turvatakseen
peräytymisensä. Epäilemättä näki Laddkin tuon laukkaa-ajavan
ratsastajan. Kului muutamia jännittäviä hetkiä. Ratsastaja saapui
rinteelle alkaen kiivetä. Gale näki paljain silminkin, miten kallioiden
välistä pöllähti valkoista savua. Silloin käänsi rosvo säikähtyneen
hevosensa takaisin tasangolle ja ratsasti hurjaa vauhtia toveriensa
luo.
Kimojen ja mustien muodostama lauma näytti nyt hajautuvan ja
levenevän nopeasti kahdelle taholle pensaikon päästä. Valkoiset
savupilvet ilmaisivat, että rosvot jo ampuivat kiihkoissaan. Ne olivat
vielä kaukana tavallisen ampumamatkan ulkopuolella, mutta ne
ratsastivat Laddia kohti ampuen tullessaan. Mutta Ladd ei
peräytynyt, ja suuri valkoinen seisoi kuin kallio paikoillaan. Gale
huomasi Blanco solin edestä nousevan pieniä tomupilviä, joita sitten
nopeasti rupesi näkymään sen takaakin. Rosvojen matalalle tähdätyt
luodit ponnahtelivat laakson kovasta paljaasta pinnasta. Sitten
kohotti Ladd pitkän pyssynsä. Ei näkynyt ollenkaan savua, kuului
vain kolme kovaa paukahdusta. Lähestyvien ratsastajain riveihin
ilmestyi aukko ja sitten laukkasi muudan hevonen ratsastajatta
oikealle. Blanco sol näytti kääntyvän kuin nasta ja laukkaavan
laakson alinta päätä, kohti. Se sivuutti Galen ja pyörsi oikealle
juosten nopeasti. Sitä ajoi nyt takaa viisi rosvoa, jotka laskettivat
täyttä laukkaa huutaen ja ampuen ja ollen nähtävästi aivan varmat
saaliistaan. Ladd pidättäytyi ampumasta kääntyillen vain yhtämittaa
satulassa.
Gale näki, miten Laddin ja rosvojen välinen matka vähitellen
piteni, ja huomasi selvästi, milloin Ladd vähensi Solin vauhtia. Ladd
koetti nähtävästi viekoitella rosvoja Galen aseman edustalle, ja äkkiä
huomasi Gale, että hän luultavasti onnistuisikin aikeissaan. Rosvot,
jotka ratsastivat kuin paimenet, lähenivät puoliympyrässä ja
oikaisivat aina silloin kun sellaiseen oli tilaisuutta. Muudan pieni ja
jäntevä mies, joka istui korkealla hevosensa selässä kuin
kilparatsastaja, oli monta metriä tovereistaan edellä. Hän näytti
pääsevän ampumamatkan päähän Laddista, mutta hän ampui kai
liian korkealle, koska eivät hänen luotinsa pölähdyttäneet tomua
Solin takaa. Gale oli valmis ampumaan. Blanco sol painoi menemään
niin, että sen tahdikas kavioiden kapse kuului selvästi. Se juoksi
vaikeudetta.
Gale koetti tyynnyttää sydämensä ja valtimoidensa kiivasta
sykintää ja käänsi katseensa jälleen lähimpään takaa-ajajaan. Tämä
rosvo oikaisi juuri pitäen pyssyä pystyssä kädessään ja lähestyen
nopeasti. Matka oli pitkä, melkein viisisataa metriä. Galella ei ollut
aikaa asettaa remingtoninsa tähtäintä paikoilleen, mutta hän tunsi
pyssynsä ja tähdäten kylmästi nopeasti liikkuvaan ratsastajaan alkoi
hän ampua. Ensimmäinen luoti sattui maahan hevosen eteen
jyrsäisten liikkeelle suuren tomupilven ja pannen ratsun hyppäämään
ilmestyi aukko ja sitten laukkasi muudan hevonen ratsastajatta
oikealle. Blanco sol näytti kääntyvän kuin nasta ja laukkaavan
laakson alinta päätä, kohti. Se sivuutti Galen ja pyörsi oikealle
juosten nopeasti. Sitä ajoi nyt takaa viisi rosvoa, jotka laskettivat
täyttä laukkaa huutaen ja ampuen ja ollen nähtävästi aivan varmat
saaliistaan. Ladd pidättäytyi ampumasta kääntyillen vain yhtämittaa
satulassa.
Gale näki, miten Laddin ja rosvojen välinen matka vähitellen
piteni, ja huomasi selvästi, milloin Ladd vähensi Solin vauhtia. Ladd
koetti nähtävästi viekoitella rosvoja Galen aseman edustalle, ja äkkiä
huomasi Gale, että hän luultavasti onnistuisikin aikeissaan. Rosvot,
jotka ratsastivat kuin paimenet, lähenivät puoliympyrässä ja
oikaisivat aina silloin kun sellaiseen oli tilaisuutta. Muudan pieni ja
jäntevä mies, joka istui korkealla hevosensa selässä kuin
kilparatsastaja, oli monta metriä tovereistaan edellä. Hän näytti
pääsevän ampumamatkan päähän Laddista, mutta hän ampui kai
liian korkealle, koska eivät hänen luotinsa pölähdyttäneet tomua
Solin takaa. Gale oli valmis ampumaan. Blanco sol painoi menemään
niin, että sen tahdikas kavioiden kapse kuului selvästi. Se juoksi
vaikeudetta.
Gale koetti tyynnyttää sydämensä ja valtimoidensa kiivasta
sykintää ja käänsi katseensa jälleen lähimpään takaa-ajajaan. Tämä
rosvo oikaisi juuri pitäen pyssyä pystyssä kädessään ja lähestyen
nopeasti. Matka oli pitkä, melkein viisisataa metriä. Galella ei ollut
aikaa asettaa remingtoninsa tähtäintä paikoilleen, mutta hän tunsi
pyssynsä ja tähdäten kylmästi nopeasti liikkuvaan ratsastajaan alkoi
hän ampua. Ensimmäinen luoti sattui maahan hevosen eteen
jyrsäisten liikkeelle suuren tomupilven ja pannen ratsun hyppäämään
kuin aidan yli. Pyssy oli automaattinen eikä Galen tarvinnut muuta
kuin painaa liipasinta. Hän huomasi nyt, että muutkin rosvot olivat
samassa linjassa ja ampui nopeasti monta laukausta peräkkäin.
Äkkiä hyppäsi etummainen hevonen suonenvedontapaisesti, ei ylös
eikä syrjään, vaan suoraan eteenpäin, syöksyen sitten maahan ja
heittäen ratsastajansa menemään kuin katapultin. Sitten se piehtaroi
ja potki, nousi puoleksi ylös, mutta kaatui jälleen ja jatkoi
potkimistaan. Sen ratsastaja ei liikahduttanut jäsentäkään.
Muut rosvot pidättivät nopeasti kiitävät hevosensa pyörtäen
takaisin paetakseen tuota näkymätöntä patteria. Gale täytti
uudestaan pyssynsä makasiinin. Hän pidättäytyi tarpeettomasta
ampumisesta ruveten tarkemmin seuraamaan alempana tapahtuvaa
taistelua. Ladd alkoi ampua Solin juostessa. .405 paukahti kimeästi
ja sitten taas. Raskaat luodit kynsivät maata laakson leveydeltä.
Ladd tähtäsi tarkasti ja ampui harvaan välittämättä noista Solin
takaa ja sivuilta nousevista pienistä tomupilvistä. Rosvot ajoivat
häntä takaa kuin mielettömät ladaten ja ampuen yhtämittaa. Ne
ampuivat kymmenen kertaa siihen kuin Ladd ampui kerran, mutta
sittenkin turhaan. Laddin kuudennen laukauksen kajahdettua
horjahti eräs rosvo taaksepäin, heitti karbiininsa menemään ja vyöryi
satulasta jääden riippumaan jalustimesta. Säikähtynyt hevonen
laukkasi tiehensä laahaten ratsastajan mukanaan pitkin tomuista
maata.
Gale oli päättänyt seurata jokaista tuon kilpailun erikoiskohtaa,
mutta tapahtumat seurasivat niin nopeasti toisiaan, ettei hän saanut
täyttä selvyyttä kaikesta. Ladd oli tyhjentänyt yhden makasiinin ja
Blanco sol paransi nyt vauhtiaan. Se jätti takaa-ajajat kauas
jälkeensä. Sitten näytti siltä, että rosvot luulivat Laddin pakenevan.
Ne pysähtyivät nopeasti ja näyttivät neuvottelevan. Mutta se oli
kuin painaa liipasinta. Hän huomasi nyt, että muutkin rosvot olivat
samassa linjassa ja ampui nopeasti monta laukausta peräkkäin.
Äkkiä hyppäsi etummainen hevonen suonenvedontapaisesti, ei ylös
eikä syrjään, vaan suoraan eteenpäin, syöksyen sitten maahan ja
heittäen ratsastajansa menemään kuin katapultin. Sitten se piehtaroi
ja potki, nousi puoleksi ylös, mutta kaatui jälleen ja jatkoi
potkimistaan. Sen ratsastaja ei liikahduttanut jäsentäkään.
Muut rosvot pidättivät nopeasti kiitävät hevosensa pyörtäen
takaisin paetakseen tuota näkymätöntä patteria. Gale täytti
uudestaan pyssynsä makasiinin. Hän pidättäytyi tarpeettomasta
ampumisesta ruveten tarkemmin seuraamaan alempana tapahtuvaa
taistelua. Ladd alkoi ampua Solin juostessa. .405 paukahti kimeästi
ja sitten taas. Raskaat luodit kynsivät maata laakson leveydeltä.
Ladd tähtäsi tarkasti ja ampui harvaan välittämättä noista Solin
takaa ja sivuilta nousevista pienistä tomupilvistä. Rosvot ajoivat
häntä takaa kuin mielettömät ladaten ja ampuen yhtämittaa. Ne
ampuivat kymmenen kertaa siihen kuin Ladd ampui kerran, mutta
sittenkin turhaan. Laddin kuudennen laukauksen kajahdettua
horjahti eräs rosvo taaksepäin, heitti karbiininsa menemään ja vyöryi
satulasta jääden riippumaan jalustimesta. Säikähtynyt hevonen
laukkasi tiehensä laahaten ratsastajan mukanaan pitkin tomuista
maata.
Gale oli päättänyt seurata jokaista tuon kilpailun erikoiskohtaa,
mutta tapahtumat seurasivat niin nopeasti toisiaan, ettei hän saanut
täyttä selvyyttä kaikesta. Ladd oli tyhjentänyt yhden makasiinin ja
Blanco sol paransi nyt vauhtiaan. Se jätti takaa-ajajat kauas
jälkeensä. Sitten näytti siltä, että rosvot luulivat Laddin pakenevan.
Ne pysähtyivät nopeasti ja näyttivät neuvottelevan. Mutta se oli
kohtalokas erehdys. Blanco sol hiljensi vauhtiaan ja seisahtui
muutamien pitkien laukkojen jälkeen poikittain rosvoihin. Ladd ampui
noita yhteen ryhmään kokoutuneita miehiä. Kului hetkinen. Sitten
kuuli Gale, miten luoti sattui maahan, näki tomun pölähtävän ja kuuli
luodin läiskähtävän kallioon ja viheltävän sitten tiehensä. Vasta sitten
huomasi hän erään rosvon suistuvan satulasta suulleen maahan.
Teräsmanttelinen luoti oli lävistänyt hänet keskeyttämättömällä
matkallaan Galen aseman taakse.
Jäljellä olevat pari rosvoa kannustivat nyt hurjasti hevosiaan
laakson toista päätä kohti. Mutta Ladd pani Solin niiden jälkeen.
Galesta näytti, vaikka hän totesikin olevansa kiihoittunut ja
puolueellinen, että nuo toiset hevoset olivat Blanco soliin verrattuina
kuin etanoita. Rosvot erosivat. Toinen suuntasi kulkunsa laakson
itäistä päätä kohti ja toinen ratsasti takaisin mesquite-pensaikkoon.
Ladd pysytteli tämän jälkimmäisen jäljessä. Sitten ilmaisivat pienet
savupilvet ja pyssyn etäiset laukaukset, että Jim Lashkin oli yhtynyt
leikkiin. Hän ei onnistunut tekemään kumminkaan muuta kuin
palauttamaan rosvon takaisin laaksoon. Mutta Ladd oli käännyttänyt
toisenkin ratsastajan, ja nyt olivat nuo molemmat rosvot kivisen
rinteen laella olevan Lashin ja tasangolla olevan Laddin välissä.
Roistot koettivat ratsastaa niin nopeasti kuin heidän hevostensa
kavioista vain lähti välttyäkseen joutumasta saarroksiin. Mutta
ainoastaan toinen pääsi pakoon, ja hän tuli ratsastaen henkensä
edestä laakson itäistä seinämää kohti. Blanco sol aloitti jälleen
miellyttävän ja kauniin juoksunsa. Se tavoitti tavoittamistaan, vaikka
sen vauhti ei vielä ollutkaan nopeimmillaan. Ratsastaessaan laakson
päätä kohti ampui rosvo kahdeksan kertaa, kuten Gale vartavasten
laski, mutta luodit sattuivat matalalle tahi kauas sivuille.
Huomattuaan sen heitti mies karbiininsa menemään ja menetti
kaiken malttinsa päästäiseen vain pakoon.
muutamien pitkien laukkojen jälkeen poikittain rosvoihin. Ladd ampui
noita yhteen ryhmään kokoutuneita miehiä. Kului hetkinen. Sitten
kuuli Gale, miten luoti sattui maahan, näki tomun pölähtävän ja kuuli
luodin läiskähtävän kallioon ja viheltävän sitten tiehensä. Vasta sitten
huomasi hän erään rosvon suistuvan satulasta suulleen maahan.
Teräsmanttelinen luoti oli lävistänyt hänet keskeyttämättömällä
matkallaan Galen aseman taakse.
Jäljellä olevat pari rosvoa kannustivat nyt hurjasti hevosiaan
laakson toista päätä kohti. Mutta Ladd pani Solin niiden jälkeen.
Galesta näytti, vaikka hän totesikin olevansa kiihoittunut ja
puolueellinen, että nuo toiset hevoset olivat Blanco soliin verrattuina
kuin etanoita. Rosvot erosivat. Toinen suuntasi kulkunsa laakson
itäistä päätä kohti ja toinen ratsasti takaisin mesquite-pensaikkoon.
Ladd pysytteli tämän jälkimmäisen jäljessä. Sitten ilmaisivat pienet
savupilvet ja pyssyn etäiset laukaukset, että Jim Lashkin oli yhtynyt
leikkiin. Hän ei onnistunut tekemään kumminkaan muuta kuin
palauttamaan rosvon takaisin laaksoon. Mutta Ladd oli käännyttänyt
toisenkin ratsastajan, ja nyt olivat nuo molemmat rosvot kivisen
rinteen laella olevan Lashin ja tasangolla olevan Laddin välissä.
Roistot koettivat ratsastaa niin nopeasti kuin heidän hevostensa
kavioista vain lähti välttyäkseen joutumasta saarroksiin. Mutta
ainoastaan toinen pääsi pakoon, ja hän tuli ratsastaen henkensä
edestä laakson itäistä seinämää kohti. Blanco sol aloitti jälleen
miellyttävän ja kauniin juoksunsa. Se tavoitti tavoittamistaan, vaikka
sen vauhti ei vielä ollutkaan nopeimmillaan. Ratsastaessaan laakson
päätä kohti ampui rosvo kahdeksan kertaa, kuten Gale vartavasten
laski, mutta luodit sattuivat matalalle tahi kauas sivuille.
Huomattuaan sen heitti mies karbiininsa menemään ja menetti
kaiken malttinsa päästäiseen vain pakoon.
Noin viisisataa metriä Galesta vasemmalle käänsi rosvo hevosensa
rapautuneelle rinteelle ja alkoi kiivetä. Hevonen oli mainio, paljon
rohkeampi kuin sen ratsastaja. Mutkitellen sinne tänne nousi se vain
ylemmäksi, ja kun Ladd saapui rinteen alle, oli se jo kaukana
rosoisten ja kovertuneiden kallioiden välissä. Pari kertaa kohotti Ladd
jo pitkän pyssynsä, mutta ei kumminkaan ampunut. Gale luuli, ettei
vartijan pidättyväisyys johtunut säälistä meksikolaista, vaan tämän
mainiota ja uskollista hevosta kohtaan. Ylemmäksi ja ylemmäksi se
kiipesi, keltaiset tomupilvet pölähtelivät ja silloin tällöin vyöryi suuria
kiviä kolisten ja jyristen rinnettä alas. Tuntui aivan uskomattomalta,
että joku hevonen, kuormitettu tahi kuormittamaton, voi löytää
jalansijaa ja pysytellä noilla kapeilla penkereillä ja luhistuvilla,
viettävillä kielekkeillä. Mutta se jatkoi vain kiipeämistään varmasti
kuin vuoristolammas, ja päästyään viimein viimeisen pengermän
laelle, seisoi se hetkisen paikoillaan kuvastuen selvästi sinistä
taivasta vasten. Sitten se katosi. Ladd istui kahareisin Blanco solin
selässä katsoen ylöspäin. Miten paimen mahtoikaan ihailla rosvon
urhoollista juoksijaa!
Gale, jonka ihmetys oli hämmästyttänyt sanattomaksi, hyppäsi
nopeasti seisoalleen ja huusi keuhkojensa koko voimalla:
"Ole varuillasi, Laddy!"
Muudan suuri hevonen lähestyi sivulta paimenta kuin valkoinen
juova. Blanco diablo! Verraton ratsastaja keinui tahdissa sen
satulassa. Gale aivan tyrmistyi. Sitten hän muisti tuon rosvon, jota
Lash oli ampunut ja sitten karkoittanut solan suulta. Tuo mies oli
palannut pensaikkoon ja satuloinut Beldingin lemmikin. Tapahtumain
aiheuttaman jännityksen kestäessä, kun Ladd tarkkaavaisesti katseli
kiipeävää hevosta, läksi tämä viimeinen rosvo ratsastamaan tuulen
rapautuneelle rinteelle ja alkoi kiivetä. Hevonen oli mainio, paljon
rohkeampi kuin sen ratsastaja. Mutkitellen sinne tänne nousi se vain
ylemmäksi, ja kun Ladd saapui rinteen alle, oli se jo kaukana
rosoisten ja kovertuneiden kallioiden välissä. Pari kertaa kohotti Ladd
jo pitkän pyssynsä, mutta ei kumminkaan ampunut. Gale luuli, ettei
vartijan pidättyväisyys johtunut säälistä meksikolaista, vaan tämän
mainiota ja uskollista hevosta kohtaan. Ylemmäksi ja ylemmäksi se
kiipesi, keltaiset tomupilvet pölähtelivät ja silloin tällöin vyöryi suuria
kiviä kolisten ja jyristen rinnettä alas. Tuntui aivan uskomattomalta,
että joku hevonen, kuormitettu tahi kuormittamaton, voi löytää
jalansijaa ja pysytellä noilla kapeilla penkereillä ja luhistuvilla,
viettävillä kielekkeillä. Mutta se jatkoi vain kiipeämistään varmasti
kuin vuoristolammas, ja päästyään viimein viimeisen pengermän
laelle, seisoi se hetkisen paikoillaan kuvastuen selvästi sinistä
taivasta vasten. Sitten se katosi. Ladd istui kahareisin Blanco solin
selässä katsoen ylöspäin. Miten paimen mahtoikaan ihailla rosvon
urhoollista juoksijaa!
Gale, jonka ihmetys oli hämmästyttänyt sanattomaksi, hyppäsi
nopeasti seisoalleen ja huusi keuhkojensa koko voimalla:
"Ole varuillasi, Laddy!"
Muudan suuri hevonen lähestyi sivulta paimenta kuin valkoinen
juova. Blanco diablo! Verraton ratsastaja keinui tahdissa sen
satulassa. Gale aivan tyrmistyi. Sitten hän muisti tuon rosvon, jota
Lash oli ampunut ja sitten karkoittanut solan suulta. Tuo mies oli
palannut pensaikkoon ja satuloinut Beldingin lemmikin. Tapahtumain
aiheuttaman jännityksen kestäessä, kun Ladd tarkkaavaisesti katseli
kiipeävää hevosta, läksi tämä viimeinen rosvo ratsastamaan tuulen
nopeudella läntistä solaa kohti. Oli hyvin mahdollista ja luultavaakin,
ettei hän tiennyt Galen olevan siellä sitä vartioimassa, ja varmasti
toivoi hän voivansa sivuuttaa Laddin ja Blanco solin.
Kannuksen kosketus pani Solin syöksymään eteenpäin
katkaisemaan rosvon kulkua. Diablo juoksi täyttä vauhtia, mutta
etäisyys ja kulma suosivat Solia. Rosvolla ei ollut pyssyä, vaan
ainoastaan pistooli, jonka hän oli puristanut kouraansa, ollen valmis
ampumaan. Mies istui satulassa niinkuin se olisi ollut hänen
tavallinen tuolinsa. Gale näki Laddin kumartuvan ja pudottavan
luodikkonsa hiekalle. Hän ei halunnut joutua kiusaukseenkaan
haavoittaa Beldingin lempihevosta.
Sitten Gale istui lumottuna ja henkeään pidättäen katsellessaan
hevosten tuloa suoraan kohti. Blanco diablo juoksi matalana ja
nopeasti kuin antilooppi, ollen hurjan ja peloittavan näköinen
pirullisuudessaan, oikea sodan, veren ja kuoleman hevonen. Se
näytti voittamattomalta. Galen ei tarvinnut muuta kuin katsoa sen
suurenmoista juoksua ruvetakseen epäilemään Blanco solin
etevämmyyttä. Hän oli kuin lumottu. Hän olisi helposti voinut
ampuakin rosvon, mutta sellainen ajatus ei juolahtanut hänen
mieleensäkään. Välimatka lyheni kumminkin nopeasti. Oli jo ilmeistä,
ettei rosvo voinut päästä solaan ennen Laddia. Hän huomasikin sen
kääntyen vasemmalle ja tyhjentäen kuudestilaukeavansa
käännöksessä. Tummin, hehkuvin kasvoin syöksyi hän Galen ohi.
Blanco sol tulla jyristi laakson poikki ja sitten toisen jälkeen
suoraan laakson toista päätä kohti. Diablo oli tyyni ja Sol kiihtynyt, ja
siinä olikin edellisen ainoa etevämmyys. Molempain hevosten juoksu
oli nopeaa, kaunista ja suurenmoista. Kun Blanco sol paransi
vauhtiaan, alkaen tavoittaa kilpailutoveriaan, riemuitsi Gale ja huusi
ettei hän tiennyt Galen olevan siellä sitä vartioimassa, ja varmasti
toivoi hän voivansa sivuuttaa Laddin ja Blanco solin.
Kannuksen kosketus pani Solin syöksymään eteenpäin
katkaisemaan rosvon kulkua. Diablo juoksi täyttä vauhtia, mutta
etäisyys ja kulma suosivat Solia. Rosvolla ei ollut pyssyä, vaan
ainoastaan pistooli, jonka hän oli puristanut kouraansa, ollen valmis
ampumaan. Mies istui satulassa niinkuin se olisi ollut hänen
tavallinen tuolinsa. Gale näki Laddin kumartuvan ja pudottavan
luodikkonsa hiekalle. Hän ei halunnut joutua kiusaukseenkaan
haavoittaa Beldingin lempihevosta.
Sitten Gale istui lumottuna ja henkeään pidättäen katsellessaan
hevosten tuloa suoraan kohti. Blanco diablo juoksi matalana ja
nopeasti kuin antilooppi, ollen hurjan ja peloittavan näköinen
pirullisuudessaan, oikea sodan, veren ja kuoleman hevonen. Se
näytti voittamattomalta. Galen ei tarvinnut muuta kuin katsoa sen
suurenmoista juoksua ruvetakseen epäilemään Blanco solin
etevämmyyttä. Hän oli kuin lumottu. Hän olisi helposti voinut
ampuakin rosvon, mutta sellainen ajatus ei juolahtanut hänen
mieleensäkään. Välimatka lyheni kumminkin nopeasti. Oli jo ilmeistä,
ettei rosvo voinut päästä solaan ennen Laddia. Hän huomasikin sen
kääntyen vasemmalle ja tyhjentäen kuudestilaukeavansa
käännöksessä. Tummin, hehkuvin kasvoin syöksyi hän Galen ohi.
Blanco sol tulla jyristi laakson poikki ja sitten toisen jälkeen
suoraan laakson toista päätä kohti. Diablo oli tyyni ja Sol kiihtynyt, ja
siinä olikin edellisen ainoa etevämmyys. Molempain hevosten juoksu
oli nopeaa, kaunista ja suurenmoista. Kun Blanco sol paransi
vauhtiaan, alkaen tavoittaa kilpailutoveriaan, riemuitsi Gale ja huusi
kuin hullu. Nopeasti liikkuvat kaviot panivat liikkeelle oikeita
tomupilviä. Rosvo kääntyi satulassaan ja ampui, mutta Ladd
kumartui hevosensa kaulalle.
Diablon ja Solin välinen matka lyheni metri metriltä. Alussa oli se
ollutkin melko pitkä, sillä rosvo löi ja kannusti, kannusti ja löi
hevostaan alituisesti, kääntyi satulassaan ja ampui syöksyen sitten
jälleen eteenpäin. Kiertäessään laakson ylintä päätä kääntyi hän liian
äkkiä kallioiden keskellä.
Kaikki pirullisuus, mitä Blanco diablossa oli, näyttäytyi sen
syöksyessä jälleen alaspäin. Outo ja julma kuolainten ja kannusten
käyttö, hurja ratsastaja, joka oli imeytynyt selkään kuin iilimato,
huudot ja ampuminen kiihdyttivät sen muutenkin hurjaa luontoa. Se
juoksi niin, että se alkoi kompastella. Mutta se ei voinut kärsiä tuota
takanaan tulevaa taipumatonta hevosta. Blanco solin juoksu oli kuin
jokin varma, säälimätön ja pakottava voima — vakavampi,
voimakkaampi ja nopeampi jokaisen pitkän ihmeellisen askeleen
jälkeen.
Rosvo koetti ohjata Diablon lähemmäksi rinnettä ja paeta samaa
tietä kuin toverinsakin. Mutta Diablo oli oikullinen. Se juoksi hurjasti,
mutta vähentyvin nopeuksin. Tuo sulavasti liukuva valkoinen kaunis
vauhtikone tuli vain lähemmäksi.
Sitten, kuin nopeasti toisiaan seuraavat huikaisevat salamat,
syöksyivät nuo molemmat hevoset muutamaan syvänteeseen ja
katosivat tomupilveen.
Gale tuijotti jäykin katsein. Kaukainen ampuminen kantautui
hänen kovasti jyskyttäviin korviinsa. Sitten hän odotti melkein
sietämättömin epäilyksin.
tomupilviä. Rosvo kääntyi satulassaan ja ampui, mutta Ladd
kumartui hevosensa kaulalle.
Diablon ja Solin välinen matka lyheni metri metriltä. Alussa oli se
ollutkin melko pitkä, sillä rosvo löi ja kannusti, kannusti ja löi
hevostaan alituisesti, kääntyi satulassaan ja ampui syöksyen sitten
jälleen eteenpäin. Kiertäessään laakson ylintä päätä kääntyi hän liian
äkkiä kallioiden keskellä.
Kaikki pirullisuus, mitä Blanco diablossa oli, näyttäytyi sen
syöksyessä jälleen alaspäin. Outo ja julma kuolainten ja kannusten
käyttö, hurja ratsastaja, joka oli imeytynyt selkään kuin iilimato,
huudot ja ampuminen kiihdyttivät sen muutenkin hurjaa luontoa. Se
juoksi niin, että se alkoi kompastella. Mutta se ei voinut kärsiä tuota
takanaan tulevaa taipumatonta hevosta. Blanco solin juoksu oli kuin
jokin varma, säälimätön ja pakottava voima — vakavampi,
voimakkaampi ja nopeampi jokaisen pitkän ihmeellisen askeleen
jälkeen.
Rosvo koetti ohjata Diablon lähemmäksi rinnettä ja paeta samaa
tietä kuin toverinsakin. Mutta Diablo oli oikullinen. Se juoksi hurjasti,
mutta vähentyvin nopeuksin. Tuo sulavasti liukuva valkoinen kaunis
vauhtikone tuli vain lähemmäksi.
Sitten, kuin nopeasti toisiaan seuraavat huikaisevat salamat,
syöksyivät nuo molemmat hevoset muutamaan syvänteeseen ja
katosivat tomupilveen.
Gale tuijotti jäykin katsein. Kaukainen ampuminen kantautui
hänen kovasti jyskyttäviin korviinsa. Sitten hän odotti melkein
sietämättömin epäilyksin.
Pian ilmestyi eräälle laaksossa olevalle töyräälle jotakin
valkoisempaa kuin taustaa vasten näkyvät harmaat tomupilvet. Gale
ojensi kaukoputkensa. Kirkkaassa ympyrässä loisti Blanco solin
jalomuotoinen pää korvista turpaan ulottuvine mustine juovineen.
Nyt se taivutti kaulansa. Sitten hän näki Laddin istuvan satulassa.
Paimen talutti Blanco diabloa — uupunutta, murtunutta ja
laahustavaa
Diabloa, jonka selässä ei ollut enää ratsastajaa.
valkoisempaa kuin taustaa vasten näkyvät harmaat tomupilvet. Gale
ojensi kaukoputkensa. Kirkkaassa ympyrässä loisti Blanco solin
jalomuotoinen pää korvista turpaan ulottuvine mustine juovineen.
Nyt se taivutti kaulansa. Sitten hän näki Laddin istuvan satulassa.
Paimen talutti Blanco diabloa — uupunutta, murtunutta ja
laahustavaa
Diabloa, jonka selässä ei ollut enää ratsastajaa.
IX.
KESKEYTETTY LEPOHETKI.
Kenelläkään miehellä ei ole milloinkaan ollut kaunopuheisempaa
eikä kauniimpaa välittäjää asiansa edistämiseksi kuin Dick Galella oli
Mercedes Castañedassa. Dick kurkisteli ovensa edustalla olevan
paloverden viheriöiden kiiltävien oksien välitse. Päivä oli puolessa ja
ilma puutarhassa oli painostava. Mehiläisten surina kukissa ja
espanjattaren soinnukkaan äänen hiljainen mumina olivat ainoat
äänet, jotka keskeyttivät hiljaisuuden. Nell makasi riippumatossa
kädet niskan takana, punaisin poskin ja veitikkamaisin silmin. Hän
näytti todellakin kapinalliselta. Dick totesi, että tuo nuori neiti oli
täydellisesti saanut takaisin itsepäisen luonteensa, joka oli ollut
nukuksissa jonkun aikaa. Yhtä varmalta näytti myös, etteivät
Mercedeksen ponnistukset tuottaneet sellaisia tuloksia kuin olisi voitu
odottaa.
Dick tunsi olevansa taipuvainen kapinallisuuteen itsekin. Belding ei
ollut sallinut vartijain oleskella rajalla ja senvuoksi oli Dick ollut
joutilaana suurimman osan ajasta, ja vaikka hän oli koettanutkin
pidättäytyä, ei hän kumminkaan ollut voinut pysyä poissa Nellin
läheisyydestä. Hän uskoi tytön rakkauteen, mutta hänen ei
KESKEYTETTY LEPOHETKI.
Kenelläkään miehellä ei ole milloinkaan ollut kaunopuheisempaa
eikä kauniimpaa välittäjää asiansa edistämiseksi kuin Dick Galella oli
Mercedes Castañedassa. Dick kurkisteli ovensa edustalla olevan
paloverden viheriöiden kiiltävien oksien välitse. Päivä oli puolessa ja
ilma puutarhassa oli painostava. Mehiläisten surina kukissa ja
espanjattaren soinnukkaan äänen hiljainen mumina olivat ainoat
äänet, jotka keskeyttivät hiljaisuuden. Nell makasi riippumatossa
kädet niskan takana, punaisin poskin ja veitikkamaisin silmin. Hän
näytti todellakin kapinalliselta. Dick totesi, että tuo nuori neiti oli
täydellisesti saanut takaisin itsepäisen luonteensa, joka oli ollut
nukuksissa jonkun aikaa. Yhtä varmalta näytti myös, etteivät
Mercedeksen ponnistukset tuottaneet sellaisia tuloksia kuin olisi voitu
odottaa.
Dick tunsi olevansa taipuvainen kapinallisuuteen itsekin. Belding ei
ollut sallinut vartijain oleskella rajalla ja senvuoksi oli Dick ollut
joutilaana suurimman osan ajasta, ja vaikka hän oli koettanutkin
pidättäytyä, ei hän kumminkaan ollut voinut pysyä poissa Nellin
läheisyydestä. Hän uskoi tytön rakkauteen, mutta hänen ei
onnistunut milloinkaan päästä hänen kanssaan niin pitkäksi aikaa
kahden kesken, että hän olisi saanut vahvistuksen ahdistaville
toiveilleen. Kun tyttö oli yksinään, oli hän petollinen kuin varjo,
nopea kuin salama ja salaperäinen kuin joku yaqui. Kun Dick koetti
puhutella häntä puutarhassa tahi kentillä tahi kiertää hänet johonkin
pengermän nurkkaukseen, karttoi tyttö häntä jättäen jälkeensä
tummansinisten ahdistavien silmien muiston. Mutta tuo hänen
silmiensä ilme antoikin juuri Dickille toivoa. Joskus taasen, kun Dick
olisi voinut puhua suunsa puhtaaksi, ei Nell eronnut lainkaan
Mercedeksestä. Hän oli jo aikoja sitten voittanut tasapuolisen
Mercedeksen puolelleen, mutta huolimatta siitä oli Nell pitänyt
enemmänkin kuin puoliaan heitä molempia vastaan.
Gale punnitsi erästä suunnitelmaa, joka hänellä oli ollut kauan
mielessä ja joka nyt aiheutti päätöksen, mikä pani hänen sydämensä
paisumaan ja posket punoittamaan. Hän kurkisti jälleen viheriöiden
oksien välistä huomatakseen vain, miten Nell nauroi tuliselle
Mercedekselle.
"Quién sabe", huudahti hän ivallisesti ja ilostui nähdessään Nellin
nopean hämmästyksen.
Sitten hän meni hakemaan rouva Beldingiä ja löysikin hänet
keittiöstä askaroimasta.
Galen ja rouva Beldingin välit olivat muuttuneet nopeasti ja
käsittämättömästi. Nyt ymmärsi Dick häntä vielä vähemmän kuin
alussa, jolloin rouva näytti tuntevan vastenmielisyyttä häntä kohtaan.
Jos sellainen nyt voi olla mahdollista, oli rouva tukahduttanut
vastenmielisyytensä ainakin joksikin ajaksi ja näytti nyt taipuvan
johonkin muuhun, joka oli kuin rakkautta Galea kohtaan. Dick ei ollut
ollenkaan varma hänen tunteistaan, ja hän oli jo kauan kuvitellut,
kahden kesken, että hän olisi saanut vahvistuksen ahdistaville
toiveilleen. Kun tyttö oli yksinään, oli hän petollinen kuin varjo,
nopea kuin salama ja salaperäinen kuin joku yaqui. Kun Dick koetti
puhutella häntä puutarhassa tahi kentillä tahi kiertää hänet johonkin
pengermän nurkkaukseen, karttoi tyttö häntä jättäen jälkeensä
tummansinisten ahdistavien silmien muiston. Mutta tuo hänen
silmiensä ilme antoikin juuri Dickille toivoa. Joskus taasen, kun Dick
olisi voinut puhua suunsa puhtaaksi, ei Nell eronnut lainkaan
Mercedeksestä. Hän oli jo aikoja sitten voittanut tasapuolisen
Mercedeksen puolelleen, mutta huolimatta siitä oli Nell pitänyt
enemmänkin kuin puoliaan heitä molempia vastaan.
Gale punnitsi erästä suunnitelmaa, joka hänellä oli ollut kauan
mielessä ja joka nyt aiheutti päätöksen, mikä pani hänen sydämensä
paisumaan ja posket punoittamaan. Hän kurkisti jälleen viheriöiden
oksien välistä huomatakseen vain, miten Nell nauroi tuliselle
Mercedekselle.
"Quién sabe", huudahti hän ivallisesti ja ilostui nähdessään Nellin
nopean hämmästyksen.
Sitten hän meni hakemaan rouva Beldingiä ja löysikin hänet
keittiöstä askaroimasta.
Galen ja rouva Beldingin välit olivat muuttuneet nopeasti ja
käsittämättömästi. Nyt ymmärsi Dick häntä vielä vähemmän kuin
alussa, jolloin rouva näytti tuntevan vastenmielisyyttä häntä kohtaan.
Jos sellainen nyt voi olla mahdollista, oli rouva tukahduttanut
vastenmielisyytensä ainakin joksikin ajaksi ja näytti nyt taipuvan
johonkin muuhun, joka oli kuin rakkautta Galea kohtaan. Dick ei ollut
ollenkaan varma hänen tunteistaan, ja hän oli jo kauan kuvitellut,
että rouva pelkäsi häntä tahi jotakin, jota hän edusti. Gale oli
jatkanut ponnistelujaan avoimesti ja rehellisesti, vaikkakin
hienotunteisesti, edistääkseen yksipuolisen rakkautensa voiton
mahdollisuuksia, ja sitä mukaa kuin aika kului oli Dick ollut
huomaavinaan rouvan julkilausumattoman vastustuksen vähenevän.
Hän oli ruvennut rakastamaan suuresti Nellin äitiä, sillä tämä ei ollut
ainoastaan kotinsa lohduttaja ja voima, vaan myöskin kaikkien
muidenkin Forlorn Riverin asukkaiden. Hän ei tehnyt minkäänlaista
erotusta intiaanien, meksikolaisten eikä amerikkalaisten välillä kun
huolet ja sairaudet olivat kysymyksessä. Hän oli samalla sekä
sairaanhoitajatar, lääkäri, rauhanvälittäjä että auttaja. Hän oli hyvä ja
jalo, eikä Forlorn Riverissä ollut ainoatakaan lasta eikä
täysikasvuista, joka ei olisi rakastanut häntä. Mutta rouva Belding ei
näyttänyt kumminkaan onnelliselta. Hän oli ajattelevainen,
tarkkaavainen, myötämielinen, voimakas ja innostunut toisten
onnellisuuden edistämiseksi, ja hänen tyttärensä kunnioitti häntä
niin, että se tuntui muista yhtä oudolta kuin liikuttavaltakin, mutta
siitä huolimatta hymyili rouva Belding vain harvoin eikä milloinkaan
nauranut ääneen. Hänen silmissään oli aina surullinen ja ahdistettu
ilme. Gale arvaili usein, oliko hänen elämässään ollut toinenkin
murhenäytelmä kuin tuo otaksuttu isän eksyminen erämaahan. Ehkä
hänen isänsä vielä selittämätön kuolema ahdisti häntä yhä.
Kun Dick tuli keittiöön, kuuli rouva Belding hänen askeleensa ja
tervehti häntä.
"Äiti", alkoi Dick vakavasti. Belding nimitti häntä niin ja samoin
Ladd ja Lashkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Dickille. "Äiti,
haluan puhella kanssanne."
jatkanut ponnistelujaan avoimesti ja rehellisesti, vaikkakin
hienotunteisesti, edistääkseen yksipuolisen rakkautensa voiton
mahdollisuuksia, ja sitä mukaa kuin aika kului oli Dick ollut
huomaavinaan rouvan julkilausumattoman vastustuksen vähenevän.
Hän oli ruvennut rakastamaan suuresti Nellin äitiä, sillä tämä ei ollut
ainoastaan kotinsa lohduttaja ja voima, vaan myöskin kaikkien
muidenkin Forlorn Riverin asukkaiden. Hän ei tehnyt minkäänlaista
erotusta intiaanien, meksikolaisten eikä amerikkalaisten välillä kun
huolet ja sairaudet olivat kysymyksessä. Hän oli samalla sekä
sairaanhoitajatar, lääkäri, rauhanvälittäjä että auttaja. Hän oli hyvä ja
jalo, eikä Forlorn Riverissä ollut ainoatakaan lasta eikä
täysikasvuista, joka ei olisi rakastanut häntä. Mutta rouva Belding ei
näyttänyt kumminkaan onnelliselta. Hän oli ajattelevainen,
tarkkaavainen, myötämielinen, voimakas ja innostunut toisten
onnellisuuden edistämiseksi, ja hänen tyttärensä kunnioitti häntä
niin, että se tuntui muista yhtä oudolta kuin liikuttavaltakin, mutta
siitä huolimatta hymyili rouva Belding vain harvoin eikä milloinkaan
nauranut ääneen. Hänen silmissään oli aina surullinen ja ahdistettu
ilme. Gale arvaili usein, oliko hänen elämässään ollut toinenkin
murhenäytelmä kuin tuo otaksuttu isän eksyminen erämaahan. Ehkä
hänen isänsä vielä selittämätön kuolema ahdisti häntä yhä.
Kun Dick tuli keittiöön, kuuli rouva Belding hänen askeleensa ja
tervehti häntä.
"Äiti", alkoi Dick vakavasti. Belding nimitti häntä niin ja samoin
Ladd ja Lashkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta Dickille. "Äiti,
haluan puhella kanssanne."
Ainoa hämmästymisen merkki, jonka Dick voi rouva Beldingissä
huomata, oli hänen silmiensä ilmeen muuttuminen. Ne tummenivat
kuin monet ajatukset olisivat ne varjostaneet.
"Rakastan Nelliä", jatkoi Dick vaatimattomasti, "ja toivon teidän
antavan minulle luvan kysyä häneltä, tahtooko hän tulla vaimokseni."
Rouva Beldingin kasvot muuttuivat kalman kalpeiksi. Gale luuli
hänen pyörtyvän ja tuntien myötätuntoa rouvaa kohtaan kiiruhti hän
nopeasti tämän luokse tarttuen hänen käsivarteensa.
"Suokaa minulle anteeksi. Olin tyhmä… Mutta luulin teidän
tietävän", soperteli Dick.
"Olen sen tiennyt jo kauan aikaa", vastasi rouva Belding. Hänen
äänensä oli vakava eikä hänessä voitu huomata muuta liikutuksen
merkkiä kuin hänen kalpeutensa. "Ette siis ole vielä puhunut
Nellille?"
Dick nauroi. "Olen koettanut sitä monta kertaa, mutta en ole
saanut siihen milloinkaan tilaisuutta. Mutta hän tietää sen kyllä. On
muitakin keinoja kuin puhuminen. Ja Mercedeskin on sanonut sen
hänelle. Toivon ja melkein luulenkin, että Nell pitää minusta ainakin
hieman."
"Olen tiennyt senkin jo kauan aikaa", sanoi rouva Belding melkein
kuiskaten.
"Oikeinko totta?" huudahti Dick riemuissaan.
"Dick, olette sitten ollut aivan sokea, kun ette ole huomannut sitä,
mikä on ollut meille muille niin selvää. Luullakseni ei sitä olisi voitu
huomata, oli hänen silmiensä ilmeen muuttuminen. Ne tummenivat
kuin monet ajatukset olisivat ne varjostaneet.
"Rakastan Nelliä", jatkoi Dick vaatimattomasti, "ja toivon teidän
antavan minulle luvan kysyä häneltä, tahtooko hän tulla vaimokseni."
Rouva Beldingin kasvot muuttuivat kalman kalpeiksi. Gale luuli
hänen pyörtyvän ja tuntien myötätuntoa rouvaa kohtaan kiiruhti hän
nopeasti tämän luokse tarttuen hänen käsivarteensa.
"Suokaa minulle anteeksi. Olin tyhmä… Mutta luulin teidän
tietävän", soperteli Dick.
"Olen sen tiennyt jo kauan aikaa", vastasi rouva Belding. Hänen
äänensä oli vakava eikä hänessä voitu huomata muuta liikutuksen
merkkiä kuin hänen kalpeutensa. "Ette siis ole vielä puhunut
Nellille?"
Dick nauroi. "Olen koettanut sitä monta kertaa, mutta en ole
saanut siihen milloinkaan tilaisuutta. Mutta hän tietää sen kyllä. On
muitakin keinoja kuin puhuminen. Ja Mercedeskin on sanonut sen
hänelle. Toivon ja melkein luulenkin, että Nell pitää minusta ainakin
hieman."
"Olen tiennyt senkin jo kauan aikaa", sanoi rouva Belding melkein
kuiskaten.
"Oikeinko totta?" huudahti Dick riemuissaan.
"Dick, olette sitten ollut aivan sokea, kun ette ole huomannut sitä,
mikä on ollut meille muille niin selvää. Luullakseni ei sitä olisi voitu
estääkään. Olette miesten parhaita. En ihmettele ollenkaan, että hän
rakastaa teitä."
"Äiti, haluatte siis antaa hänet minulle?"
Rouva Belding veti hänet valoon katsoen häntä kasvoihin omituisin
tutkivin katsein. Gale ei ollut milloinkaan uneksinutkaan, että naisen
silmät voivat olla niin tunteelliset ja ajattelevaiset. Näytti siltä kuin
tuohon katseeseen olisivat sisältyneet kaikki elämän ilot ja surut.
"Rakastatko häntä?"
"Sydämeni pohjasta."
"Haluatko mennä hänen kanssaan naimisiin?"
"Ah, haluanko! Yhtä paljon kuin haluan elää ja työskennellä hänen
puolestaan."
"Milloin haluat mennä naimisiin hänen kanssaan?"
"Milloinko…? Heti kun hän vain suostuu. Vaikka huomenna!" Dick
naurahti riemukkaasti.
"Dick Gale, haluat siis saada Nellin omaksesi? Rakastatko häntä
itseään — hänen suloisuuttaan ja hyvyyttään — sanalla sanoen —
juuri häntä vain, hänen ruumistaan ja sieluaan?… Eikö mikään voi
muuttaa mieltäsi?"
"Rakas rouva Belding, rakastan häntä hänen itsensä vuoksi. Jos
hän vain rakastaa minua, tulee minusta maailman onnellisin mies. Ei
ole olemassa mitään, joka voi saada minut muuttamaan mieleni."
rakastaa teitä."
"Äiti, haluatte siis antaa hänet minulle?"
Rouva Belding veti hänet valoon katsoen häntä kasvoihin omituisin
tutkivin katsein. Gale ei ollut milloinkaan uneksinutkaan, että naisen
silmät voivat olla niin tunteelliset ja ajattelevaiset. Näytti siltä kuin
tuohon katseeseen olisivat sisältyneet kaikki elämän ilot ja surut.
"Rakastatko häntä?"
"Sydämeni pohjasta."
"Haluatko mennä hänen kanssaan naimisiin?"
"Ah, haluanko! Yhtä paljon kuin haluan elää ja työskennellä hänen
puolestaan."
"Milloin haluat mennä naimisiin hänen kanssaan?"
"Milloinko…? Heti kun hän vain suostuu. Vaikka huomenna!" Dick
naurahti riemukkaasti.
"Dick Gale, haluat siis saada Nellin omaksesi? Rakastatko häntä
itseään — hänen suloisuuttaan ja hyvyyttään — sanalla sanoen —
juuri häntä vain, hänen ruumistaan ja sieluaan?… Eikö mikään voi
muuttaa mieltäsi?"
"Rakas rouva Belding, rakastan häntä hänen itsensä vuoksi. Jos
hän vain rakastaa minua, tulee minusta maailman onnellisin mies. Ei
ole olemassa mitään, joka voi saada minut muuttamaan mieleni."
"Entä vanhempasi? Ah, Dick, olet ylpeän perheen jäsen. Kerron
sinulle, että minäkin kerran tunsin sinunlaisesi nuorukaisen.
Muutamat kuukaudet eivät voi muuttaa sukuylpeyttä eivätkä verta,
eivätkä niitä voi muuttaa vuodetkaan. Sinusta on nyt tullut
rajanvartija. Rakastat seikkailuja ja villiä elämää. Mutta se ei tule
kestämään. Ehkä voit asettua tänne asumaan ja ruveta
karjanjalostajaksi. Tiedän sinun rakastavan länttä. Mutta, Dick,
omaisesi voivat —"
"Mitä ikinä vain haluattekaan kuulla omaisistani, kerron sen teille",
keskeytti Dick omituisin tuntein. "Minulla ei ole mitään salattavaa
heistä eikä itsestäni. Tulevaisuuteni ja onnellisuuteni ovat Nellin
hallussa. Kenelläkään muulla ei ole kanssani mitään tekemistä."
"Silloin, Dick, saat ottaa hänet. Jumala siunatkoon teitä
molempia."
Rouva Beldingin kasvojen jännitetty ilme höltyi äkkiä ja hän
purskahti samalla kertaa sekä onnelliseen että katkeraan itkuun.
"No, mutta, äiti!" Gale ei voinut sanoa enempää. Hän ei voinut
ymmärtää tällaista purkausta, joka niin suuresti erosi rouva Beldingin
tavallisesta luonteesta. Dick kiersi kumminkin käsivartensa hänen
ympärilleen. Hetken kuluttua tyyntyi rouva, ja suudeltuaan Dickiä
työnsi hän tämän ovelle sanoen:
"No niin, Dick, mene kertomaan se hänelle, ja teekin se
reippaasti!"
Gale palasi miettiväisenä huoneeseensa. Hän vannoi, että hän
tekisi Nellin onnelliseksi, jos hänellä vain oli sellainen ihmeellinen
onni, että hän voi saada hänet omakseen. Muistettuaan sitten,
sinulle, että minäkin kerran tunsin sinunlaisesi nuorukaisen.
Muutamat kuukaudet eivät voi muuttaa sukuylpeyttä eivätkä verta,
eivätkä niitä voi muuttaa vuodetkaan. Sinusta on nyt tullut
rajanvartija. Rakastat seikkailuja ja villiä elämää. Mutta se ei tule
kestämään. Ehkä voit asettua tänne asumaan ja ruveta
karjanjalostajaksi. Tiedän sinun rakastavan länttä. Mutta, Dick,
omaisesi voivat —"
"Mitä ikinä vain haluattekaan kuulla omaisistani, kerron sen teille",
keskeytti Dick omituisin tuntein. "Minulla ei ole mitään salattavaa
heistä eikä itsestäni. Tulevaisuuteni ja onnellisuuteni ovat Nellin
hallussa. Kenelläkään muulla ei ole kanssani mitään tekemistä."
"Silloin, Dick, saat ottaa hänet. Jumala siunatkoon teitä
molempia."
Rouva Beldingin kasvojen jännitetty ilme höltyi äkkiä ja hän
purskahti samalla kertaa sekä onnelliseen että katkeraan itkuun.
"No, mutta, äiti!" Gale ei voinut sanoa enempää. Hän ei voinut
ymmärtää tällaista purkausta, joka niin suuresti erosi rouva Beldingin
tavallisesta luonteesta. Dick kiersi kumminkin käsivartensa hänen
ympärilleen. Hetken kuluttua tyyntyi rouva, ja suudeltuaan Dickiä
työnsi hän tämän ovelle sanoen:
"No niin, Dick, mene kertomaan se hänelle, ja teekin se
reippaasti!"
Gale palasi miettiväisenä huoneeseensa. Hän vannoi, että hän
tekisi Nellin onnelliseksi, jos hänellä vain oli sellainen ihmeellinen
onni, että hän voi saada hänet omakseen. Muistettuaan sitten,
millaisia toiveita rouva Belding oli hänelle antanut, katosi Dickin
vakavuus silmänräpäyksessä ja jotakin rupesi tanssimaan ja soimaan
hänessä. Hän ei yksinkertaisesti voinut estää askeleitaan johtamasta
häntä puutarhaan. Jokainen polku näytti vievän sinne. Hänen
suonensa sykkivät, toiveet kirkastuivat ja into nousi korkealle. Hän
tunsi, ettei hän milloinkaan ennen ollut mennyt puutarhaan näin
haltioituneessa mielentilassa.
"Nyt reippaasti toimeen!" mumisi hän itsekseen.
Hän otaksui epäröimättä, että hänen iloinen vihellyksensä ja
äänekkäät askeleensa keskeyttäisivät lepohetken ensimmäisen
unisen vaiheen, unen, johon tytöt aina päivän kuumimmiksi tunneiksi
vaipuivat. Nell oli omaksunut tuon tavan jo paljon ennen kuin
Mercedes saapui näyttämään, miten välttämättömästi se kuului
tropiikin elämään. Mutta ei kumpikaan tyttö kuullut häntä. Mercedes
nukkui palo verden juurella nojaten tummaa päätänsä pehmeään
pielukseen. Nell oli nukkunut riippumattoon. Hänen syvässä
unessaan oli unhotuksen tuntua ja kasvoissa hienoa hymyä. Tytön
suloiset punaiset huulet pehmeine täydellisine muotoineen olivat
aina lumonneet Dickin ja vetivät häntä puoleensa
vastustamattomasti. Hän oli aina palanut halusta saada suudella
häntä ja nyt pani tämä sopiva tilaisuus hänet aivan värisemään. Teko
tuntui hirvittävältä, mutta ellei Nell heräisi heti, niin —. Ei, hän koetti
tukahduttaa halunsa. Sellainen olisi jo enemmän kuin rohkeutta, se
olisi —. Nopeasti laskeutui muudan kauhea viheriä kärpänen lähelle
Nellin kasvoja näyttäen haluavan istuutua niille. Dick hiipi
äänettömästi puiden väliin kiinnitetyn riippumaton luo ja karkoitti
kätensä huitaisulla rohkean hyönteisen. Mutta hän tunsi olevansa
voimaton suoristautumaan. Hän oli aivan kiinni tytössä,
kumarruksissa hänen kasvojensa yli ja aivan noiden suloisten huulien
vakavuus silmänräpäyksessä ja jotakin rupesi tanssimaan ja soimaan
hänessä. Hän ei yksinkertaisesti voinut estää askeleitaan johtamasta
häntä puutarhaan. Jokainen polku näytti vievän sinne. Hänen
suonensa sykkivät, toiveet kirkastuivat ja into nousi korkealle. Hän
tunsi, ettei hän milloinkaan ennen ollut mennyt puutarhaan näin
haltioituneessa mielentilassa.
"Nyt reippaasti toimeen!" mumisi hän itsekseen.
Hän otaksui epäröimättä, että hänen iloinen vihellyksensä ja
äänekkäät askeleensa keskeyttäisivät lepohetken ensimmäisen
unisen vaiheen, unen, johon tytöt aina päivän kuumimmiksi tunneiksi
vaipuivat. Nell oli omaksunut tuon tavan jo paljon ennen kuin
Mercedes saapui näyttämään, miten välttämättömästi se kuului
tropiikin elämään. Mutta ei kumpikaan tyttö kuullut häntä. Mercedes
nukkui palo verden juurella nojaten tummaa päätänsä pehmeään
pielukseen. Nell oli nukkunut riippumattoon. Hänen syvässä
unessaan oli unhotuksen tuntua ja kasvoissa hienoa hymyä. Tytön
suloiset punaiset huulet pehmeine täydellisine muotoineen olivat
aina lumonneet Dickin ja vetivät häntä puoleensa
vastustamattomasti. Hän oli aina palanut halusta saada suudella
häntä ja nyt pani tämä sopiva tilaisuus hänet aivan värisemään. Teko
tuntui hirvittävältä, mutta ellei Nell heräisi heti, niin —. Ei, hän koetti
tukahduttaa halunsa. Sellainen olisi jo enemmän kuin rohkeutta, se
olisi —. Nopeasti laskeutui muudan kauhea viheriä kärpänen lähelle
Nellin kasvoja näyttäen haluavan istuutua niille. Dick hiipi
äänettömästi puiden väliin kiinnitetyn riippumaton luo ja karkoitti
kätensä huitaisulla rohkean hyönteisen. Mutta hän tunsi olevansa
voimaton suoristautumaan. Hän oli aivan kiinni tytössä,
kumarruksissa hänen kasvojensa yli ja aivan noiden suloisten huulien
läheisyydessä. Tuo uhmaava haaveileva hymy raotti niitä juuri. Dick
luuli jo olevansa hukassa. Mutta tyttö liikahti ja Dick pelkäsi hänen
heräävän.
Kun Nell aukaisi silmänsä, seisoi Dick suorana vähän matkan
päässä. Tyttö oli uninen ja tyyni, kunnes hän huomasi Dickin. Silloin
hän heräsi täydellisesti yhdessä sekunnissa ollen hämmentynyt ja
levoton.
"Kas, oletteko tekin täällä?" kysyi hän hitaasti.
"Kuten näette!" vastasi Dick tavattoman iloisesti.
"Oletteko ollut täällä jo kauankin aikaa?"
"Noin sekunnin ajan", vastasi Dick valehdellen julkeasti.
"Puhutteko aivan totta sanoessanne tulleenne juuri tänne?"
"Tietysti", vastasi Dick iloissaan, ettei hänen enää tarvinnut
valehdella.
"No sitten näin unta", sanoi Nell tyyntyen huomattavasti
kuullessaan oman äänensä.
"Niin, olitte juuri sen näköinen kuin olisitte nähnyt kauniita unia",
sanoi Dick. "Olen pahoillani, että herätin teidät. En voi kumminkaan
ymmärtää, miten satuin sen tekemään, sillä koetin olla hyvin hiljaa.
Mercedes ei herännyt. Nyt poistun jälleen antaakseni teidän levätä ja
uneksia."
Mutta hän ei kumminkaan liikahtanutkaan lähteäkseen. Nell katsoi
häneen uteliain, arvostelevin silmin.
luuli jo olevansa hukassa. Mutta tyttö liikahti ja Dick pelkäsi hänen
heräävän.
Kun Nell aukaisi silmänsä, seisoi Dick suorana vähän matkan
päässä. Tyttö oli uninen ja tyyni, kunnes hän huomasi Dickin. Silloin
hän heräsi täydellisesti yhdessä sekunnissa ollen hämmentynyt ja
levoton.
"Kas, oletteko tekin täällä?" kysyi hän hitaasti.
"Kuten näette!" vastasi Dick tavattoman iloisesti.
"Oletteko ollut täällä jo kauankin aikaa?"
"Noin sekunnin ajan", vastasi Dick valehdellen julkeasti.
"Puhutteko aivan totta sanoessanne tulleenne juuri tänne?"
"Tietysti", vastasi Dick iloissaan, ettei hänen enää tarvinnut
valehdella.
"No sitten näin unta", sanoi Nell tyyntyen huomattavasti
kuullessaan oman äänensä.
"Niin, olitte juuri sen näköinen kuin olisitte nähnyt kauniita unia",
sanoi Dick. "Olen pahoillani, että herätin teidät. En voi kumminkaan
ymmärtää, miten satuin sen tekemään, sillä koetin olla hyvin hiljaa.
Mercedes ei herännyt. Nyt poistun jälleen antaakseni teidän levätä ja
uneksia."
Mutta hän ei kumminkaan liikahtanutkaan lähteäkseen. Nell katsoi
häneen uteliain, arvostelevin silmin.
"Eikö nyt olekin ihana päivä?" kysyi Dick.
"Liian kuuma vain."
"Ainoastaan yhdeksänkymmentä varjossa. Ja te olette kertonut
minulle, että juhannuksen tienoissa voi elohopea nousta
sataankolmeenkymmeneenkin asteeseen. Nythän on siihen verraten
oikea loistava, kultainen päivä."
"Eilen oli vieläkin kauniimpi ilma, mutta ette näyttänyt sitä
huomaavankaan."
"Ah, eilinen on jo jossakin tuolla kaukana menneisyydessä,
ristiriitaisessa menneisyydessä."
Nellyn uniset silmät avautuivat suuremmiksi. Hän ei oikein
ymmärtänyt, miten kohdella tätä muuttunutta nuorukaista. Dick
tunsi olevansa iloinen, mutta koetti kaikin tavoin olla ilmaisematta
sitä.
"Millainen on tuollainen ristiriitainen menneisyys? Näytätte
äärettömän onnelliselta tänään."
"Niin olenkin, aivan varmasti. Hyvästi. Hauskoja unia."
Dick kääntyi ja poistui puutarhasta pihalle johtavasta portista. Nell
oli todellakin uninen ja kun hän oli vaipunut uneen jälleen, aikoi Dick
palata. Hän käveli paikasta paikkaan hetkisen. Belding ja paimenet
kengittivät muudatta hevosta. Yaqui oli kentillä vartioimassa hevosia.
Blanco sol popsi ruohoa tyytyväisesti kohottaen silloin tällöin päänsä
katsoakseen. Kun se näki isäntänsä, teroitti se pitkiä korviaan ja
hirnui. Mutta äkkiä käänsi Dick kuin magneetin vetämänä askeleensa
jälleen puutarhaan päin ja hiipi sinne äänettömästi.
"Liian kuuma vain."
"Ainoastaan yhdeksänkymmentä varjossa. Ja te olette kertonut
minulle, että juhannuksen tienoissa voi elohopea nousta
sataankolmeenkymmeneenkin asteeseen. Nythän on siihen verraten
oikea loistava, kultainen päivä."
"Eilen oli vieläkin kauniimpi ilma, mutta ette näyttänyt sitä
huomaavankaan."
"Ah, eilinen on jo jossakin tuolla kaukana menneisyydessä,
ristiriitaisessa menneisyydessä."
Nellyn uniset silmät avautuivat suuremmiksi. Hän ei oikein
ymmärtänyt, miten kohdella tätä muuttunutta nuorukaista. Dick
tunsi olevansa iloinen, mutta koetti kaikin tavoin olla ilmaisematta
sitä.
"Millainen on tuollainen ristiriitainen menneisyys? Näytätte
äärettömän onnelliselta tänään."
"Niin olenkin, aivan varmasti. Hyvästi. Hauskoja unia."
Dick kääntyi ja poistui puutarhasta pihalle johtavasta portista. Nell
oli todellakin uninen ja kun hän oli vaipunut uneen jälleen, aikoi Dick
palata. Hän käveli paikasta paikkaan hetkisen. Belding ja paimenet
kengittivät muudatta hevosta. Yaqui oli kentillä vartioimassa hevosia.
Blanco sol popsi ruohoa tyytyväisesti kohottaen silloin tällöin päänsä
katsoakseen. Kun se näki isäntänsä, teroitti se pitkiä korviaan ja
hirnui. Mutta äkkiä käänsi Dick kuin magneetin vetämänä askeleensa
jälleen puutarhaan päin ja hiipi sinne äänettömästi.
Nell nukkui nyt raskaasti. Hän oli veltto, raukea eivätkä unet häntä
nyt kiusanneet. Otsalle valuneet hiukset olivat hiestä kosteat.
Jälleen hän liikahti ja heräsi vähitellen. Hänen silmänsä aukenivat
kosteina, varjoisina ja tiedottomina. Ne tuijottivat Dickiin hetkisen,
ennenkuin ne kirkastuivat ja muuttuivat tietoisiksi tilanteesta. Dick
seisoi hänestä vähintäinkin kymmenen askeleen päässä ja kaikista
ulkonaisista seikoista päättäen katseli hän Nelliin tyynesti.
"Olen häirinnyt lepoanne jälleen", sanoi hän. "Suokaa minulle
anteeksi.
Poistun heti."
Hän käveli tiehensä, mutta sitten kuin hänen oli enää mahdoton
pysyä poissa puutarhasta, palasi hän sinne.
Heti kun hän kiinnitti katseensa Nellin kasvoihin, huomasi hän
tämän teeskentelevän nukkumista. Poskien hieno puna oli vaalennut
ja ihon lämmin, runsas, kullanhohteinen väri oli hävinnyt. Dick
polvistui ja kumartui hänen puoleensa. Vaikka hänen verensä
kohisikin hänen suonissaan, rinta kohoili ja hänen mielensä riemuitsi
tämän hetken ja sen antaman lupauksen ihmeellisestä vaikutuksesta,
hillitsi hän kumminkin itsensä. Hän toivoi enemmän kuin hän
milloinkaan ennen elämässään oli mitään toivonut, hän toivoi
saavansa nähdä, jatkaako Nell teeskentelyään ja salliiko hän itseään
suudeltavan. Hän tunsi varmasti Dickin hengityksen, sillä hänen
hiuksensa heilahtelivat otsalla. Posket olivat nyt aivan kalpeat ja rinta
kohosi ja laskeutui raskaasti. Dick kumartui yhä syvempään. Mutta
hän oli kai naurettavan hidas, sillä kun hän kumartui vieläkin
syvempään, avautuivat Nellin silmät ja Dick näki vilahdukselta niiden
purpuraisen katseen, kun tyttö käänsi päänsä. Sitten, huudahtaen
heikosti, hän nousi ja pakeni.
nyt kiusanneet. Otsalle valuneet hiukset olivat hiestä kosteat.
Jälleen hän liikahti ja heräsi vähitellen. Hänen silmänsä aukenivat
kosteina, varjoisina ja tiedottomina. Ne tuijottivat Dickiin hetkisen,
ennenkuin ne kirkastuivat ja muuttuivat tietoisiksi tilanteesta. Dick
seisoi hänestä vähintäinkin kymmenen askeleen päässä ja kaikista
ulkonaisista seikoista päättäen katseli hän Nelliin tyynesti.
"Olen häirinnyt lepoanne jälleen", sanoi hän. "Suokaa minulle
anteeksi.
Poistun heti."
Hän käveli tiehensä, mutta sitten kuin hänen oli enää mahdoton
pysyä poissa puutarhasta, palasi hän sinne.
Heti kun hän kiinnitti katseensa Nellin kasvoihin, huomasi hän
tämän teeskentelevän nukkumista. Poskien hieno puna oli vaalennut
ja ihon lämmin, runsas, kullanhohteinen väri oli hävinnyt. Dick
polvistui ja kumartui hänen puoleensa. Vaikka hänen verensä
kohisikin hänen suonissaan, rinta kohoili ja hänen mielensä riemuitsi
tämän hetken ja sen antaman lupauksen ihmeellisestä vaikutuksesta,
hillitsi hän kumminkin itsensä. Hän toivoi enemmän kuin hän
milloinkaan ennen elämässään oli mitään toivonut, hän toivoi
saavansa nähdä, jatkaako Nell teeskentelyään ja salliiko hän itseään
suudeltavan. Hän tunsi varmasti Dickin hengityksen, sillä hänen
hiuksensa heilahtelivat otsalla. Posket olivat nyt aivan kalpeat ja rinta
kohosi ja laskeutui raskaasti. Dick kumartui yhä syvempään. Mutta
hän oli kai naurettavan hidas, sillä kun hän kumartui vieläkin
syvempään, avautuivat Nellin silmät ja Dick näki vilahdukselta niiden
purpuraisen katseen, kun tyttö käänsi päänsä. Sitten, huudahtaen
heikosti, hän nousi ja pakeni.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookmasss.com
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookmasss.com
Categories
EducationDownload
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 19
- Slides 61
- Favorites 1
- Age 232 days
Related Slideshows
11
TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk
MaAngelicaCanceran
30 views
12
LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx
JojitGueta
24 views
60
GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru
MaAngelicaCanceran
39 views
26
Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx
KaistaGlow
39 views
![Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx](https://slidepub.com/thumb/5828/284015828.jpg)
54
Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx
acecamero20
23 views
7
Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd
acecamero20
24 views