Journal Of Medieval Military History Volume Xvii John France

Journal Of Medieval Military History Volume Xvii
John France download
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-
history-volume-xvii-john-france-51055712
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Journal Of Medieval Military History Volume Xviii John France
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-xviii-john-france-51055716
Journal Of Medieval Military History Volume Xii Clifford J Rogers
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-xii-clifford-j-rogers-51055700
Journal Of Medieval Military History Volume Xiii John France
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-xiii-john-france-51055702
Journal Of Medieval Military History Volume Xvi John France
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-xvi-john-france-51055710

Journal Of Medieval Military History Volume Iii Kelly Devries
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-iii-kelly-devries-51055674
Journal Of Medieval Military History Volume Iv Clifford J Rogers
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-iv-clifford-j-rogers-51055682
Journal Of Medieval Military History Volume V Clifford J Rogers
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-v-clifford-j-rogers-51055684
Journal Of Medieval Military History Volume Vi Clifford J Rogers
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-vi-clifford-j-rogers-51055686
Journal Of Medieval Military History Volume Vii The Age Of The Hundred
Years War Clifford J Rogers
https://ebookbell.com/product/journal-of-medieval-military-history-
volume-vii-the-age-of-the-hundred-years-war-clifford-j-rogers-51055690

JOURNAL OF MEDIEVAL MILITARY HISTORY VIII
· XVII·
Edited by JOHN FRANCE, KELLY D EVRIES
and CLIFFORD J. ROGERS
FRANCE, D
E
VRIES,
ROGERS (editors)
Journal of
MEDIEVAL
MILITARY
HISTORY
XVII
JOURNAL OF MEDIEVAL MILITARY HISTORY
ANDREW BOLINGER

EHUD GALILI AND
AVRAHAM RONEN
HELEN J. NICHOLSON
DONALD J. KAGAY
L. J. ANDREW VILLALON
MICHAEL HARBINSON
FABRIZIO ANSANI
KEN MONDSCHEIN AND
OLIVIER DUPUIS
MICHAEL LIVINGSTON
Baktash the Forgotten: The Battle of Tell Bashir (1108)
and the Saljuq Civil Wars
The External Fortifications of
ʿAtlit Castle, the Only
Unconquered Crusader Stronghold in the Holy Land
Holy Warriors, Worldly War: Military Religious Orders
and Secular Conflict
Elionor of Sicily: A Mediterranean Queen’s Two Lives
of Family, Administration, Diplomacy, and War
Wives, Mistresses, Lovers, and Daughters: The
Fortunes of War for Royal Women in Late Fourteenth
Century Castile. OR: A Gender Limitation on Writing
History from Chronicles
The Lance in the Fifteenth Century: How French
Cavalry Overcame the English Defensive System in
the Latter Part of the Hundred Years War
Supplying the Army, 1498: The Florentine Campaign
in the Pisan Countryside
Fencing, Martial Sport, and Urban Culture in Early
Modern Germany: The Case of Strasbourg
Note: An Army on the March and in Camp –
Guillaume Guiart’s Branche des royaus lingnages
The Journal’s hallmark is broad chronological, geographic and thematic coverage of the
subject, bearing witness to ‘the range and richness of scholarship on medieval warfare,
military institutions, and cultures of conflict that characterises the field’.
HISTORY
CONTENTS
Cover: Coll. Bibliothèques municipales de Chambéry, MS13, fo. 105r (circa 1170–1190). The Italian artist who illuminated
this copy of Gratian’s Decretum beautifully captured the deadly seriousness of medieval warfare – for townsmen as well as
knights. Image used by generous permission of the Bibliothèques municipales de Chambéry.

JOURNAL OF
Medieval Military
History
Volume XVII

JOURNAL OF MEDIEVAL MILITARY HISTORY
Editors
Clifford J. Rogers
Kelly DeVries
John France
ISSN 1477–545X
The Journal, an annual publication of De re militari: The Society for Medieval
Military History, covers medieval warfare in the broadest possible terms, both
chronologically and thematically. It aims to encompass topics ranging from tradi-
tional studies of the strategic and tactical conduct of war, to explorations of the
martial aspects of chivalric culture and mentalité, examinations of the development
of military technology, and prosopographical treatments of the composition of medi-
eval armies. Editions of previously unpublished documents of significance to the
field are included. The Journal also seeks to foster debate on key disputed aspects
of medieval military history.
The editors welcome submissions to the Journal, which should be formatted
in accordance with the style-sheet provided on De re militari’s website (www.
deremilitari.org), and sent electronically to the editor specified there.

JOURNAL OF
Medieval Military
History
Volume XVII
Edited by
JOHN FRANCE
KELLY D
eVRIES
CLIFFORD J. ROGERS
THE BOYDELL PRESS

© Contributors 2019
All Rights Reserved. Except as permitted under current legislation
no part of this work may be photocopied, stored in a retrieval system,
published, performed in public, adapted, broadcast,
transmitted, recorded or reproduced in any form or by any means,
without the prior permission of the copyright owner
First published 2019
The Boydell Press, Woodbridge
ISBN 978–1–78327–392–8
The Boydell Press is an imprint of Boydell & Brewer Ltd
PO Box 9, Woodbridge, Suffolk IP12 3DF, UK
and of Boydell & Brewer Inc.
668 Mt Hope Avenue, Rochester, NY 14620–2731, USA
website: www.boydellandbrewer.com
A CIP catalogue record for this book is available
from the British Library
The publisher has no responsibility for
the continued existence or accuracy of URLs for
external or third-party internet websites referred to in this book,
and does not guarantee that any content on such websites is,
or will remain, accurate or appropriate
This publication is printed on acid-free paper
Typeset by
www.thewordservice.com

Contents
1. Baktash the Forgotten: The Battle of Tell Bashir (1108) and the Saljuq
Civil Wars
Drew Bolinger
2. The External Fortifications of ʿAtlit Castle, the Only Unconquered
Crusader Stronghold in the Holy Land
Ehud Galili and Avraham Ronen
3. Holy Warriors, Worldly War: Military Religious Orders and Secular
Conflict
Helen J. Nicholson
4. Elionor of Sicily: A Mediterranean Queen’s Two Lives of Family,
Administration, Diplomacy, and War
Donald J. Kagay
5. Wives, Mistresses, Lovers, and Daughters: The Fortunes of War for
Royal Women in Late Fourteenth Century Castile. OR: A Gender
Limitation on Writing History from Chronicles
L. J. Andrew Villalon
6. The Lance in the Fifteenth Century: How French Cavalry Overcame
the English Defensive System in the Latter Part of the Hundred
Years War
Michael Harbinson
7. Supplying the Army, 1498: The Florentine Campaign in the Pisan
Countryside
Fabrizio Ansani
8. Fencing, Martial Sport, and Urban Culture in Early Modern Germany:
The Case of Strasbourg
Ken Mondschein and Olivier Dupuis
1
21
61
81
103
141
201
237

vi Contents
9. Note: An Army on the March and in Camp – Guillaume Guiart’s
Branche des royaus lingnages
Michael Livingston
List of Contributors
259
273

List of Illustrations
2. The External Fortifications of ʿAtlit Castle, the Only Unconquered
Crusader Stronghold in the Holy Land
Figure 1. Aerial view depicting the geomorphological features of the
studied area.
Figure 2. The Crusader complex of ʿAtlit, Dec 1937.
Figure 3. The ʿAtlit peninsula and the main archaeological features,
looking north.
Figure 4. The Phoenician Harbor in the northern bay, looking north-
west.
Figure 5. Reconstruction of the Destroit fortress.
Figure 6. Aerial view of the Destroit fortress, looking east.
Figure 7. The Crusader Castle Chateau Pèlerin.
Figure 8a. A proposed reconstruction of the castle, looking north-east.
Figure 8b. Aerial photo of the ʿAtlit peninsula 1938.
Figure 9. The northern sea-wall and the tower in 1927, looking west.
Figure 10. One of the megalithic standing stones of the barrier on the
sea bottom.
Figure 11. A possible reconstruction of the wall, the tower and the
marine barrier.
Figure 12. Multi-step quarry on the ʿAtlit ridge, looking west.
Figure 13. Atlit complex and the main features.
Figure 14. Mega-ashlar quarry on the ʿAtlit ridge, looking west, figure
included to show scale.
Figure 15. Section of the rock-cut defense wall on the ʿAtlit ridge,
looking south-west.
Figure 16. Vertical detaching corridor on the rock-cut wall, looking
south-west.
Figure 17. The detaching channel and slit, looking south.
Figure 18. Aerial view of the place where the detaching was not
completed.
Figure 19. Vertical detaching corridor on the ʿAtlit ridge, looking west.
Figure 20. The detaching channel and a slit, looking north.
Figure 21. Schematic cross-section, demonstrating the detaching system
23
23
24
25
27
27
28
29
29
30
31
31
32
33
35
35
36
36
38
38
39
40

viii Illustrations
Figure 22. Schematic cross-section showing kurkar mega-blocks quarried
from the eastern slope of the ʿAtlit ridge.
Figure 23. Schematic model depicting the quarrying method of mega-
blocks.
Figure 24. Schematic model depicting the quarrying method of the
mega-blocks from the ridge and sub-dividing them.
Figure 25. Rock-cut vertical surface and a detaching corridor in a quarry
near Mi’ilya.
Figure 26. The Nahal Oren channel looking east, 24.5.1929.
Figure 27. Rock-cut passage Bab el-Ajal crossing the ʿAtlit ridge,
looking west.
Figure 28. Rock-cut passage Bab el-Hawa and the rock-cut wall,
looking west.
Figure 29. Cart tracks in Bab el-Hawa, looking west.
Figure 30. Transverse rock-cut road, looking east.
Figure 31. Aerial view of quarried enclosure (quarrymen’s camp) and
Bab el-Makati.
Figure 32. Quarried enclosure (quarrymen’s camp) near Bab el-Makati,
looking west.
Figure 33. Longitudinal stone-built road looking north.
Figure 34. Livestock feeding troughs in the enclosure adjacent to Bab
el-Makati.
Figure 35. Stone-built causeway crossing the salt pans, looking east.
Figure 36. Traces left by the rock-splitting wedges clearly seen along
the rock-cut wall.
Figure 37. Working tools depicted on tombstones from the Crusader
graveyard.
5. Wives, Mistresses, Lovers, and Daughters.
Table 1. Ten Castilian Royal Women Affected by the Wars of Castile
(1350–1387).
Figure 1. Genealogical Chart of Castilian Royal Women.
6. The Lance in the Fifteenth Century.
Figure 1. Detail from Tournament with Lances (1509) by Lucas
Cranach the Elder, showing the rondelle with the arrêt de
lance positioned behind the handgrip.
Figure 2. L’écu énchancré, the notched, curved, horseman’s shield of
the fifteenth century.
Figure 3. The arrêt de cuirasse with hinge.
40
41
41
42
44
46
46
47
47
49
49
51
51
52
52
55
112
113
144
145
147

Figure 4a. Italian or Flemish cuirass c 1490 showing attachments for the
arrêt à vervelles.
Figure 4b. A later detached arrêt à vervelles of Spanish origin.
Figure 5. Milanese horse armor c 1450 by Pier Innocenzo da Faerno,
showing a full crinet with cruppers protecting the horse’s rear.
7. Supplying the Army, 1498. The Florentine Campaign in the Pisan
Countryside.
Figure 1. Map of the Florentine Campaign in the Pisan Countryside.
Figure 2. Expenditures on Munitions of the Florentine Republic (Gold
Florins) December 1495 – December 1499
Figure 3. Expenditures on Gunners of the Florentine Republic (Gold
Florins) December 1495 – December 1499
Figure 4. Expenditures on Heavy and Light Cavalry of the Florentine
Republic (Gold Florins) December 1495 – December 1499
Figure 5. Expenditures on Infantry of the Florentine Republic (Gold
Florins) December 1495 – December 1499
Figure 6. Overall Expenditures on the Army of the Florentine Republic
(Gold Florins) December 1495 – December 1499
Figure 7. Overall Military Expenditures of the Florentine Republic
(Gold Florins) December 1495 – December 1499
Table 1. War Budget of the Florentine Republic (Gold Florins) June
1498 – December 1498
Table 2. Munitions Purchases of the Florentine Republic June 1498 –
December 1498
8. Fencing, Martial Sport, and Urban Culture in Early Modern Germany:
The Case of Strasbourg
Figure 1. Tobias Stimmer, Der große Schießstand bei Straßburg (1576).
Figure 2. Strasbourg from Hartmann Schedel’s Liber Chronicarum
CXL (1493)
Figure 3. Strasbourg in Wolf-Dietrich Klebeband’s Städtebilder (1570)
Figure 4. Matthäus Merian’s Topographia Alsatiae (1644), showing
the development from medieval defenses to countermeasures
against gunpowder weapons.
Figure 5. Frequency of fencing competitions.
Figure 6. Map of fencing master origins.
Figure 7. Title page from Meyer’s Gründtliche Beschreibung.
Figure 8. Illustration from Meyer’s Gründtliche Beschreibung.
Figure 9. Illustration from Meyer’s Gründtliche Beschreibung.
Figure 10. A Fechtschule held in an inn yard in Nuremberg in 1623.
Illustrations
ix
149
150
192
232
233
233
234
234
235
235
236
236
238
243
244
244
246
248
252
253
253
257

x Illustrations
Table 1. Towns Most Represented in the Sources.
Table 2. Fencing Masters with the Most Applications
Table 3. Most-Represented Professions
248
249
249

1
Baktash the Forgotten:
The Battle of Tell Bashir (1108) and the Saljuq Civil Wars
*
Andrew Bolinger
Occurring only a decade after the Crusaders first arrived in Syria, the
battle of Tell Bashir is unique for battles of the time. Though Muslims and
Christians had certainly served alongside each other before, this was the
first instance since the crusade where crusaders and Turks allied with each
other to fight their co-religionists. Both the surviving sources as well as
modern recapitulations vary widely in their retelling of how and why the
battle happened. This article seeks to clear up why this confusion exists
both in the sources and in our modern literature. Instead of synthesizing
the many accounts of the battle, it argues that by following the most robust
account provided we end up with the narrative that best coheres with what
we know about the characters involved.
In the autumn of 1108, a curious battle unfolded near the castle of Tell Bashir.
1

Not unusual in tactics or strategy, the battle stands out because Christians and
Muslims fought on both sides against their co-religionists a mere eleven years
after the first crusaders reached Syria. Frankish Count Baldwin II of Edessa allied
with Emir Jawuli Saqao of Mosul against the alliance of Tancred, the regent of
Antioch, and Prince Ridwan of Aleppo. Though hard pressed, Tancred’s coali-
tion routed the forces of Edessa and Mosul. However, saying anything beyond
* I owe great thanks to those who helped me refine this paper. Of these, first and foremost is
Jochen Burgtorf, who gave me several rounds of comments and advice. I also owe thanks
to Stephen O’Connor and Maged Mikhail for their comments, insights, and encouragements.
Finally, I am thankful for helpful feedback from anonymous reviewers.
1 “Tell Bashir” is also known as “Turbessel,” “Tall Bashir,” or “Tell Baschir.” Likewise, “Jawuli
Saqao” is rendered as “Cavli Sakavu,” “Djavaly Secava,” or “Chawli Saqawa” while “Baktash”
is sometimes transliterated as “Bektash,” “Artash,” or “Ertash.” While there is certainly value
in accurate transliteration, the wide variation in how these names have been transliterated only
muddles the story for those who rely on translations. Thus, proper nouns throughout this work
will reflect the usage in Donald Richards’ translations, regardless of whether they are the best
transliterations available. See Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh, trans. Donald S. Richards, in
The Annals of the Saljuq Turks: Selections from al-Kamil fi’l-Ta’rikh of ‘Izz al-Din Ibn al-Athir
(New York, 2002) and The Chronicle of Ibn al-Athir for the Crusading Period from al-Kamil
fi’l-Ta’rikh. Part 1: The Years 491–541/1097–1146: The Coming of the Franks and the Muslim
Response (Burlington, 2005).

2 Andrew Bolinger
this level of summary is bound to conflict with some other scholar’s work.
2
The
disagreements are so pronounced that some authors do not even seem to be
referencing the same event.
3

These disagreements are a byproduct of synthesizing diverse sources into
a single narrative. While normally reliable, synthesis is the wrong method-
ology for understanding the battle of Tell Bashir because of the great disparity
between many of the sources in terms of thoroughness and reliability. Instead,
we should break with normal methodology and try to make a coherent narrative
out of the single best source we have: Ibn al-Athir. His work stands out among
the extant sources as vastly more detailed and cohesive, but is sidelined because
his version frequently conflicts with Latin accounts. In contrast to modern
authors who cast the casus belli as local Latin politics, Ibn al-Athir posits that
imperial Saljuq politics led to the battle of Tell Bashir. Specifically, that Jawuli
Saqao tried to elevate a Saljuq prince to challenge Sultan Muhammad for the
Saljuq domains.
Despite the battle’s curious arrangement of protagonists and large ramifica-
tions for the region, it is, on average, poorly detailed in the primary sources.
4

Some accounts are short – bordering on dismissive – while others are so obvi-
ously exaggerated that they are normally dismissed.
5
The primary sources do
2 A note on the usage of titles in this paper: Arabic and Turkish titles from this period do not
translate evenly to Western titles. For example, malik is used for king or sometimes just local
lord. I will use a very simple system: the widely acknowledged leader of the Saljuq Empire
will be called Sultan, all other members of the Saljuq royal line will be called Princes, and
non-Saljuq lords will be called Emirs. I do this not to devalue the titles that were used by locals,
but because I want to make salient which actors might have had imperial ambitions due to their
ancestry as opposed to those whose position prevented them from ever becoming Sultan.
3 Paul Cobb and Harold Fink present two such incompatible versions. See Paul Cobb, The Race
for Paradise: An Islamic History of the Crusades (Oxford, 2014), p. 115; Harold Fink, “The
Foundation of the Latin States, 1099–1118,” in A History of the Crusades, Volume I: The First
Hundred Years, ed. Marshall Baldwin and Kenneth Setton (Philadelphia, 1958), 393–94.
4 Albert of Aachen, Historia Hierosolymitanae expeditionis 9.46, 10.37–38, 11.10–22, trans.
Susan B. Edgington (Oxford, 2007), pp. 700–03, 752–55, 780–97; “The First and Second
Crusade from an Anonymous Syrian Chronicle,” ed. and trans. Arthur S. Tritton, Journal of the
Royal Asiatic Society of Great Britain and Ireland, no. 1 (1933), pp. 80–82; Fulcher of Char -
tres, Historia Hierosolymitana expeditionis 2.28.1–5, trans. Frances R. Ryan and ed. Harold
S. Fink (Knoxville, 1969), p. 180; Gregory Bar Hebraeus, Chronicon Syriacum 10.273, trans.
Ernest Budge (Amsterdam, 1976), pp. 241–42; Ibn Abi Tayyi, “Un Épisode Épico-féodal Franc
dans une Chronique Arabe,” ed. and trans. Claude Cahen, La Noblesse au Moyen Age, XIe–
XVe Siècles: Essais à la Mémoire de Robert Boutruche, no. 1 (Paris, 1976), pp. 129–32; Ibn
al-Adim, La Cronique d’Alep, in Recueil des Historiens des Croisades: Historiens Orientaux
(Paris, 1884), 3:595–96; Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.457–66 (Burlington, 2005), pp.
136–42; Matthew of Edessa, Chronicle 3.39–43, trans. Ara Dostourian (New York, 1993), pp.
201–03; Michael the Syrian, Chronicle 15.10, 15.14, trans. Matti Moosa (Teaneck, 2014), pp.
625–27, 638–39; William of Tyre, A History of Deeds Done Beyond the Sea 11.8, trans. Emily
A. Babcock and August C. Krey, vol. 1 (New York, 1943), pp. 474–75.
5 For example, “The First and Second Crusade from an Anonymous Syrian Chronicle” is largely
ignored by modern authors presumably for the author’s excessive imagination regarding the
interactions between Joscelin and Jawuli. See Thomas Asbridge, The Creation of the Princi -

Baktash the Forgotten 3
not even agree regarding who was at the battle, much less why it was fought.
6

Understandably, these challenges have complicated modern attempts to build a
robust synthetic account. To the extent that modern authors address the battle of
Tell Bashir, they reflect the original sources’ lack of consensus regarding how
or why the events transpired.
Of the ten sources for the battle of Tell Bashir, the four that came from
the Latin states (Albert of Aachen, Fulcher of Chartres, William of Tyre, and
Matthew of Edessa) have had the largest impact on modern works. For instance,
out of thirty-two modern accounts of Tell Bashir, 75 percent state in some
fashion that the battle was over control of the lordship of Edessa, while about 34
percent claim the Edessans provoked the battle.
7
Both ideas primarily stem from
pality of Antioch, 1098–1130 (Woodbridge, 2000) where despite substantial overlap in content
the work is hardly utilized. Likewise, the chronicle of Ibn Abi Tayyi asserts Joscelin traveled
all the way to Constantinople to gain aid in defeating Tancred, and is likewise reasonably
dismissed by modern authors as wildly implausible.
6 For a full breakdown of each source, see Andrew Bolinger, “The Crusaders’ Sultan: Rein-
terpreting the Battle of Tell Bashir and its Implications for Twelfth-Century Franco-Turkish
Political Relation in Northern Syria” (Master’s thesis, California State University Fullerton,
2016), pp. 17–29.
7 Monique Amouroux-Mourad, Le Comté d’Edesse: 1098–1150 (Paris, 1988), pp. 66–67; Thomas
Asbridge, The Crusades: The Authoritative History of the War for the Holy Land (New York,
2010), pp. 145–47, and The Creation of the Principality of Antioch, 1098–1130 (Woodbridge,
2000), pp. 111–14, 118, ; Malcolm Barber, The Crusader States (New Haven, 2012), p. 84;
Aziz Basan, The Great Saljuqs: A History (New York, 2010), pp. 116–17; Claude Cahen, La
Syrie du Nord à l’Époque des Croisades et la Principauté Franque d’Antioche (Paris, 1940),
pp. 248–50; Cobb, The Race for Paradise, p. 115; Işin Demīrkent, Urfa Haçli Kontluğu Tarihi
(1098–1118) (Ankara, 1990), pp. 119–25; Taef El-Azhari, The Saljūqs of Syria: During the
Crusades 463–549 A.H./1070–1154 A.D. (Berlin, 1997), pp. 128–29; Fink, “Foundation of the
Latin States,” pp. 393–94; John France, The Crusades and the Expansion of Catholic Chris-
tendom, 1000–1714 (New York, 2005), p. 116; Rene Grousset, The Epic of the Crusades, trans.
Noel Lindsay (New York, 1970), pp. 56–58, and idem, Histoire des Croisades et du Royaume
Franc de Jerusalem (Paris, 1934), pp. 433–43; Stefan Heidemann, Die Renaissance der Städte in
Nordsyrien und Nordmesopotamien (Leiden, 2002), p. 208; Carole Hillenbrand, The Crusades:
Islamic Perspectives (New York, 2000), p. 82; Andrew Jotischky, Crusading and the Crusader
States (Harlow, 2004), pp. 69–71; Michael Köhler, Alliances and Treaties between Frankish and
Muslim Rulers in the Middle East: Cross-Cultural Diplomacy in the Period of the Crusades,
trans. Peter Holt, ed. Konrad Hirschler (Leiden, 2013), pp. 65–66, 96–98; Bernhard Kugler,
Bohemond und Tankred, Fürsten von Antiochien: Ein Beitrag zur Geschichte der Normannen in
Syrien (Tubingen, 1862), pp. 38–39, and idem, Geschichte der Kreuzzüge (Berlin, 1880), p. 90;
Amin Maalouf, The Crusades through Arab Eyes, trans. Jon Rothschild (London, 1984), p. 72;
Cristopher MacEvitt, The Crusades and the Christian World of the East: Rough Tolerance (Phil-
adelphia, 2008), p. 86; Hans Eberhard Mayer, Geschichte der Kreuzzüge, 10th ed. (Stuttgart,
2005), p. 92; Joseph Michaud, The History of the Crusades, Volume I, trans. William Robson
(New York, 1891), p. 285; Alan Murray, “Baldwin II,” in The Crusades: An Encyclopedia, ed.
Alan Murray, vol. 1 (Santa Barbara, 2006), p. 135; Robert Nicholson, Tancred: A Study of his
Career and Work in Relation to the First Crusade and the Establishment of the Latin States in
Syria and Palestine (Chicago, 1940), pp. 170–78, and Joscelyn I Prince of Edessa (Urbana,
1954), pp. 12–23; Abdülkerīm Özaydin, Sultan Muhammed Tapar Devrī Selçuklu Tahīrī (498–
511/1105–1118) (Ankara, 1990), pp. 53–55; Cihan Piyadeoglu, “Büyük Selçuklu Devleti Emîri
Atabeg Çavli Sakavu” in Istanbul Universitesi Edebiyat Fakultesi Tarih Dergisi, ed. Ali İhsan

4 Andrew Bolinger
these four sources. The question of which leader or leaders are most responsible
for this battle divides scholars even more: 69 percent blame Tancred, 53 percent
blame Jawuli, 37 percent blame Ridwan, and 34 percent blame Baldwin. Given
that Albert of Aachen is the only source that places notable blame on Tancred,
his account clearly has a disproportionate impact on scholarship.
8
This bias
arises because the synthesizing process favors convergence of data.
9
As these
four “crusader” sources mostly agree with each other, they form a consensus
bloc that heavily influences modern accounts.
10

However, as already mentioned, all four of the sources in question are
unreliable in relation to this particular battle, so synthesis is a poorly suited
methology. First, William of Tyre copied Fulcher of Chartres’ version of the
battle, so his “agreement” with the others is easily sidelined and the validity of
his version rests entirely on Fulcher.
11
Second, there are strong reasons to doubt
the account of Albert of Aachen in regards to this particular battle. In his 1928
defense of Albert of Aachen’s chronicle, Andre Beaumont Jr. enumerated the
faults of the text. While he does exonerate the text as a whole, a majority of his
problems with Albert’s work center on the battle of Tell Bashir.
12
Albert’s overt
pro-Lorrainer and anti-Norman bias taints his portrayal of this conflict where
those two factions came to blows.
The only remaining Latin source, Fulcher of Chartres, seems rather unbiased
if only because he says so little. In fact, he is so terse that one might suspect
he wanted to skip the battle entirely.
13
As one of Fulcher’s dominant purposes
in writing was to call Europeans to partake in holy pilgrimage and settle the
Latin East, the affair at Tell Bashir – where Christians allied with Muslims to
kill other Christians – undermined his goals.
14
Any in-depth telling of what
Gencer (Istanbul, 2003), pp. 50–53; Reinhold Röhricht, Geschichte des Königreichs Jerusalem
(1100–1291) (Innsbruck, 1898), pp. 74–75; Steven Runciman, A History of the Crusades,
Volume II: The Kingdom of Jerusalem and the Frankish East 1100–1187 (Cambridge, 1954),
pp. 107–15; Pascal Sabourin, “Baudoin de Bourq, Croisé, Comte d’Edesse, Roi de Jerusalem.
Proposition de Lecture d’un Itinéraire Peu Ordinaire,” Revue Historique Ardennaise 31 (1996),
pp. 8–9; William Stevenson, The Crusaders in the East: A Brief History of the Wars of Islam with
the Latins in Syria during the Twelfth and Thirteenth Centuries (Cambridge, 1907), pp. 83–86.
8 Albert of Aachen is also the most thorough of the Latin sources so his disproportionate impact
does make some sense, but that speaks less to the thoroughness of Albert than the terseness of
other Latin sources.
9 Bolinger, Crusaders’ Sultan, pp. 30–35.
10 By “crusader” sources I am designating sources that were written or reported from the lands
held by crusader lords of the Latin east. I avoid “Latin” because Matthew of Edessa is Arme-
nian and I avoid “Christian” because some Christian sources like Michael the Syrian and Bar-
Hebraeus wrote from lands held by Muslim Turks.
11 William of Tyre, Deeds Done Beyond the Sea 11.8, pp. 474–75.
12 Andre Beaumont, Jr., “Albert of Aachen and the County of Edessa,” in The Crusades and Other
Historical Essays: Presented to Dana C. Munro by His Former Students, ed. Louis Paetow
(Freeport, 1928), pp. 137–38.
13 Fulcher of Chartres, Historia 2.28.1–5, p. 180.
14 Harold Fink, introduction to Historia Hierosolymitana expeditionis, trans. Frances R. Ryan and
ed. Harold S. Fink (Knoxville, 1969), pp. 24–25.

Baktash the Forgotten 5
happened at Tell Bashir violates his big picture goal, so he marginalized the
battle as much as he could.
The sole Armenian account of the battle, Matthew of Edessa’s, is problem-
atic in ways very similar to Fulcher’s account. Matthew was first and foremost
an Armenian clergyman concerned with steering the Armenian people toward
holiness. While Matthew was sympathetic with Baldwin’s legal right to rule
Edessa, he was also aghast that Baldwin allied with a Muslim Turk, Jawuli,
to settle a dispute between two Christians.
15
This moral conundrum leads to a
short retelling not unlike Fulcher’s. Matthew was either oblivious to Ridwan’s
alliance with Tancred, or he deliberately ignored it to better relate a clear moral
message: God judges allying with Turks. Had the outcome of the battle been
reversed, we might very well have heard only of Ridwan’s involvement and not
Jawuli’s. As the account is so very moralistic and focused on explaining who
should be blamed rather than what happened, it should not be the primary basis
for conclusions regarding the battle. Thus, all four of the crusader sources that
formed the core consensus of the synthetic narrative are questionable, if not
unreliable, in regards to this particular battle.
In contrast to the consensus group, the remaining sources diverge widely. Ibn
al-Qalanisi, Ralph of Caen, and Usama ibn Munqidh are unfortunately silent
regarding the battle despite being contemporaries of the battle who likely had
knowledge of the events. On the other hand, Michael the Syrian, the anonymous
Syrian Chronicle, and Ibn Abi Tayyi relate unbelievable tales that usually involve
Joscelin doing something incredible, like round-trip travel from Tell Bashir to
Constantinople in less than one month or being cleared of all his financial debts
to Jawuli by an awesome display of manliness.
16
While Ibn al-Adim’s version
of the battle is less fanciful, it reads like bad propaganda aimed to exonerate
Prince Ridwan from any wrongdoing in the affair and to vilify Ridwan’s enemies:
Jawuli and Joscelin. According to Ibn al-Adim, those two conspired to capture
both Aleppo and Antioch (a laughable goal), and thereby forced the alliance
between Ridwan and Tancred. Moreover, Jawuli (being the untrustworthy scoun-
drel that had forsaken an alliance with Ridwan) turned on his Edessan allies while
they were engaged in battle, crushed their forces, and fled. Finally, Gregory Bar
Hebraeus gives a very brief overview of the battle that is mostly noteworthy for
corroborating the broad strokes of Ibn al-Athir, but otherwise adds very little.
This leaves Ibn al-Athir, who wrote by far the most detailed account of the
battle of Tell Bashir despite writing a century after the battle occurred. His
chronicle is one of the most treasured and reputable from this era, which has led
modern authors to disproportionately cite his version of the battle in their own
retellings.
17
Despite this heavy citation, Ibn al-Athir’s account has been treated
15 Matthew of Edessa, 3.39; Asbridge, Creation of the Principality of Antioch , p. 114.
16 Ibn Abi Tayyi, “Un Épisode,” p. 131; Tritton, “Anonymous Syrian Chronicle,” pp. 80–82.
17 An example of this heavy citation can be seen in Nicholson’s excellently footnoted Joscelyn I
where despite being one of eleven primary sources, 28 percent of all original source citations
go to Ibn al-Athir, more than double the next most used source. See Nicholson, Joscelyn I, pp.

6 Andrew Bolinger
more like a data mine for details than an independent narrative. For him the
casus belli was Saljuq imperial politics, not Latin hierarchical disputes as the
crusader sources assert. His view has been sidelined because it is incompatible
with the nexus of consensus positions that carry more weight in the synthesizing
process due to the number of confirming authors. That metric for evaluation
seems to miss the fact that Ibn al-Athir’s rendition of the battle is longer and
more detailed than that of all four crusader sources combined.
While the individual sources may be compromised, one might think the
synthetic narrative could still be valid as, despite their flaws, their overlap could
accurately reflect actual events. While theoretically possible, such hypotheses do
not bear out in practice: most modern synthetic accounts contain internal incon-
sistencies. Some of these issues arise from the crusader sources themselves,
while many more are created by adding details from Ibn al-Athir’s version to
the consensus narrative. These details are meant to enrich, but tend to confuse
the narrative they were meant to embellish.
For example, take Count Baldwin II of Edessa: by most summaries of his
career, he was a politically skillful ruler, a cautious commander, and a very
devout Christian.
18
However, some modern accounts of the battle portray
Baldwin as rashly assembling an army to attack Tancred, his co-religionist,
fellow crusader, and the commander of the strongest army in the region.
19
This
story of Baldwin’s aggression is constructed from Ibn al-Athir’s data fused
into the plots from Fulcher, Matthew, and Albert. Now according to these
modern accounts, Baldwin had no land (Tancred retained Edessa), no army of
his own (Tancred had been commanding Edessan forces through his cousin),
no money (except what Tancred gave him), and he still had to pay a large debt
to Jawuli (a detail many add from Ibn al-Athir). Aggressive military action
in this context not only fails to mesh with what we know of Baldwin from
elsewhere, it runs exactly contrary to our other accounts of the man. Instead
of this rashness, we should expect caution and political maneuvering from
Baldwin. Ibn al-Athir presents exactly that in his account; Baldwin avoids
the battles that Tancred wants while politically outmaneuvering his militarily
superior foe.
Equally confounding is the portrayal of Jawuli, the Turkish general who was
cunning enough to separately defeat both Jokermish of Mosul then Prince Qilij
12–22. For analysis of the quality and reliability of the Ta’rīkh and its author, see Françoise
Micheau, “Ibn al-Athir,” in Medieval Muslim Historians and the Franks in the Levant, ed. Alex
Mallet (Leiden, 2014), p. 52, and R. Stephen Humphreys, “Ta’rīkh,” in The Encyclopaedia of
Islam, vol. 10 (Leiden, 2000), p. 279.
18 Runciman, History of the Crusades Vol. II, pp. 123, 153, 159–61, and 173; Hans Eberhard
Mayer, “The Succession to Baldwin II of Jerusalem: English Impact on the East,” Dumbarton
Oaks Papers 39 (1985), pp. 139–46; Murray, “Baldwin II,” pp. 135–36.
19 For example, Heidemann (Städte in Nordsyrien und Nordmesopotamien, p. 208) and Mayer
(Geschichte der Kreuzzüge, p. 92) (among others) blame the Edessan faction for the Antioch–
Edessa rift turning to outright warfare.

Baktash the Forgotten 7
Arslan despite having fewer political allies or soldiers than either of them.
20

Qilij Arslan in particular was a very capable commander of great political
importance. In fact, he had just declared his intention to challenge his cousin
Muhammad for the Sultanate and it was on his first campaign towards that end
that he came into conflict with Jawuli. Jawuli was a new provincial governor
with limited forces who had just fought major battles less than a year before,
so defeating an imperial contender is a testament to his skill as commander. Yet
modern versions of the battle of Tell Bashir say that Jawuli fled when Mosul
was besieged by Sultan Muhammad’s army, freed his most valuable prisoner
(Baldwin of Edessa), then allied with this ex-prisoner (who had no money or
land), only to then travel all the way to Tell Bashir to try to reclaim the ex-pris-
oner-now-ally’s lordship, all while doing absolutely nothing to counter the siege
of Mosul.
21
If that version of Jawuli had a cunning military mind, it is well
disguised. The most charitable explanation for that reading of Jawuli’s actions
is that Jawuli wanted to replace Prince Ridwan in Aleppo. However, there is no
reason to think that Aleppo was more readily defensible than Mosul. If anything,
Ibn al-Athir’s account would lead one to think exactly the opposite: Mosul’s
defenses had been greatly increased and the city was in a far better position
than Aleppo to resist the Sultan’s army.
22
Ultimately, these poor caricatures of
Baldwin and Jawuli stem from the over-reliance on problematic sources that
assert Latin politics as the central cause for the battle. Conversely, Ibn al-Athir
relates one coherent narrative that portrays both Jawuli and Baldwin as intel-
ligent leaders who make rational choices that align with their reputations.
Saljuq Civil Wars: Political Context of the Battle
Ibn al-Athir’s account of Tell Bashir concludes the sixteen-year succession
crisis that followed Sultan Malikshah’s death in 1092. That crisis is difficult
to understand without some grasp of how authority passed in the medieval
Islamic world. According to Stephen Humphreys, the region’s blend of Arab,
Turkish, and Islamic customs for transferring authority fed into vicious civil
wars.
23
Authority was not simply inherited; the ruler needed to validate his rule
by displaying competency in the role. Insofar as some authority was passed by
inheritance, it was shared collectively by the ruler’s family, meaning any male
family members could claim headship. That being said, lineage was an impor-
tant precondition that greatly assisted in the ascent to power. This means that
20 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.422–30 (Burlington, 2005), pp. 111–17; Gregory Bar
Hebraeus, Chronicon Syriacum 10.270–72, pp. 239–41. Also, “Jokermish” is normally trans-
literated “Chökermish,” “Jukarmish,” or “Cökürmüs,” but as with previous cases, I am inten-
tionally using the same English referent as found in Richards’ translation.
21 Runciman, History of the Crusades Vol. II, pp. 111–13.
22 See below nn. 46–47.
23 R. Stephen Humphreys, “Legitimacy and Stability in Islam,” in The Jihad and Its Times, ed.
Hadia Dajani-Shakeel (Ann Arbor, 1991), pp. 5–13.

8 Andrew Bolinger
when a leader died, the many “heirs” in the family would squabble over the
inheritance until someone took and maintained control. As Malikshah marked
the third generation of Saljuq rule, the number of contenders in 1092 was quite
substantial.
24
Confirming Humphreys’ analysis, from 1092 to 1108, at least nine
Saljuq princes claimed the throne, while still more were assassinated or died in
conflicts over regional control.
Squandered Inheritances: The Sons of Tutush
Malikshah’s death led to a civil war between his son (Barkyaruq) and brother
(Tutush). Though the more experienced commander, Tutush was defeated and
killed by his nephew’s army. His defeat opened the door for more challenges
to the young Sultan Barkyaruq. Among those contenders were Tutush’s sons,
who claimed the titles and lands of their father but predictably quarreled over
their father’s inheritance.
25
The eldest two, Ridwan and Duqaq, took Aleppo and
Damascus respectively, while the three remaining brothers were disinherited.
Ridwan had two of those brothers put to death shortly after he came to power,
while the last remaining brother, Baktash, lived in Duqaq’s custody.
26

Duqaq died unexpectedly in 1104, which should have made Baktash the ruler
of Damascus. However, Duqaq’s atabeg, Tughtakin, chose to elevate Duqaq’s
infant son instead.
27
Following the advice of his mother, Baktash fled Damascus
for fear that Tughtakin would kill him, a fear partially confirmed by the oppor-
tune death of Duqaq’s infant son some few months later.
28
The fledgling prince
made his way into the service of the Latin king of Jerusalem in exchange for
aid to reclaim Damascus. Upon realizing that King Baldwin I was in no posi-
tion to retake Damascus, Baktash fled yet again, this time settling in the town
of al-Rahba on the Euphrates.
29

On a brief aside, up until this point Ibn al-Athir’s account of Baktash ibn
Tutush is perfectly corroborated by Ibn al-Qalanisi. After Baktash’s settling in
al-Rahba, the accounts diverge. Ibn al-Qalanisi relates that Baktash entered the
service of Jawuli, but never mentions him again. On the other hand, Ibn al-Athir
fails to mention Baktash ibn Tutush at all. Instead, he relates how Baktash ibn
Tekesh (Tekesh and Tutush were brothers) joined with Jawuli. But before we
jump to conclusions about who Baktash ibn Tekesh is, we must remember that
24 For more on the start of the civil wars see Carole Hillenbrand, “1092: A Murderous Year,”
in Proceedings of the 14th Congress
of the Union européenne des arabisants et islamisants
(1995), 281–96.
25 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.269 (New York, 2002), p. 294.
26 Robert Crawford, “Ridwan the Maligned,” in The World of Islam: Studies in Honor of Phillip
K. Hitti, ed. James Kritzeck and R. Bayly Winder (New York, 1959), pp. 136–37; El-Azhari,
The Saljuqs of Syria, p. 159.
27 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.375 (Burlington, 2005), p. 80; El-Azhari, The Saljuqs of
Syria, p. 178.
28 El-Azhari, The Saljuqs of Syria, pp. 178–82.
29 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.376 (Burlington, 2005), pp. 80–81.

Baktash the Forgotten 9
while many sources do agree on parts of the timeline that leads Baktash ibn
Tutush to al-Rahba at this time, none ever mentions a Baktash ibn Tekesh.
While there is a remote possibility that Baktash ibn Tutush had a cousin with the
same name, it is beyond belief that they both ended up in al-Rahba at the same
time and that the one nobody had heard of joined with Jawuli while the one
with some recorded military experience did not. Thus, it seems likely that Ibn
al-Athir was in error and meant ibn Tutush, not Tekesh. D. S. Richards seems
to affirm this as he translates the “ibn Tekesh” as “ibn Tutush” in the relevant
passages. Apparently, this seemed so obvious that he did not even see the need
for a footnote to explain his choice. I concur in Richards’ assessment and treat
the two names given by ibn al-Athir as referring to the son of Tutush.
30
Meanwhile, the eldest brother, Ridwan of Aleppo, struggled in the decade
following the First Crusade. He was largely unable to expand his territory or
assert imperial claims due to the expanding power of Tancred of Antioch in
addition to his own unpopularity with pious Sunni Muslims. Most works treat
the sons of Tutush as minor local lords, which is true, but overly reductive.
Tutush had been proclaimed sultan in the khutbah (Friday prayer) and had ruled
over most of Syria and Iraq before his defeat at the hands of Barkyaruq. On
Humphrey’s model, any of Tutush’s sons had claim to his authority and could
challenge Barkyaruq for control of the whole Saljuq dominion, both broadly
as Saljuqs and more narrowly as descendants of Alp Arslan and Tutush. While
there is less data about Duqaq, Ridwan did claim the full authority of his father
by having his own name read directly after that of the Caliph.
31
However, his
claims never amounted to much because he was not very popular or successful
in expanding his rule beyond Aleppo.
32
If any of Tutush’s sons could prove their
ability to rule or raise a sizable army, their claim to the sultanate would have
been quite strong. This includes the oft-forgotten Baktash who, despite a lack
of demonstrable power, had enormous potential.
Restructuring the Empire: Sultan Muhammad’s Rise
After Tutush’s death, the most notable contender against Barkyaruq was his
half-brother Muhammad.
33
Their war over the empire raged from 1099 to 1105.
Thirteen years after Malikshah’s death, Barkyaruq died of severe intestinal
issues (possibly from poison) leaving Muhammad as the strongest Saljuq heir.
34

With peace in sight, Muhammad was able to focus on issues that had been side-
30 Furthermore, even if the distant possibility that these two homonymous cousins were both in
al-Rahba were true, it actually has little bearing on the broad argument of this article. Both
Tekesh and Tutush were brothers of Malikshah, and their sons would have similar standing to
claim the Sultanate. Furthermore, as both of their fathers had been rebels, both cousins would
have been political outsiders or fugitives from Sultan Muhammad.
31 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.246 (New York, 2002), p. 279.
32 Crawford, “Ridwan the Maligned,” p. 135.
33 Basan, The Great Saljuqs, pp. 98–121.
34 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.380 (Burlington, 2005), p. 84.

10 Andrew Bolinger
lined by the war. Chief of these issues was the excessive power of some emirs
who had gained much more power for themselves during the civil war than
Sultan Muhammad thought acceptable.
35
Moreover, many such lords in Iraq,
Persia, and the Jazira had been loyal servants of Barkyaruq. As we shall see
throughout Ibn al-Athir’s account, Sultan Muhammad’s solution was to pit these
emirs against each other to erode their martial power and eventually replace
them with men who had shown him loyalty during the civil war.
Muhammad also focused on eliminating or containing minor Saljuq
contenders, usually by means of sending the aforementioned emirs to handle
the situation. Some of these claimants were of little concern, like Mankubars
whose rebellion in 1105 lasted only a few months.
36
Others, like Muhammad’s
cousin Qilij Arslan, posed a sizable threat as his powerful branch of the family
had been contending for the sultanate for three generations. Following in his
father’s footsteps, Qilij Arslan consolidated power in Anatolia before moving
into Mesopotamia.
37
In 1105, he skirted north of the crusaders to the city of Meli-
tene, and from there to Harran and the Jazira.
38
Concerned by these movements,
Muhammad gathered the most powerful emirs in Iraq to deal with the problem.
These leading men were Emir Jokermish of Mosul, Emir Ayaz of Baghdad, and
Emir Sadaqa of Hilla. All three men were the kind of emirs Muhammad wanted
eliminated, but they could still be useful if they weakened or killed Qilij Arslan.
Tensions had been high between Ayaz and Muhammad following Barkyaruq’s
death, as Ayaz commanded Barkyaruq’s army in the name of the deceased
sultan’s infant son.
39
In February 1105, Ayaz negotiated the surrender of and
amnesty for Barkyaruq’s forces, but Muhammad harbored concerns about
Ayaz’s loyalty, exacerbated by some unfortunate joking by Ayaz’s soldiers at
a dinner party. In early April, Muhammad called a general meeting of emirs to
deal with Qilij Arslan and requested Ayaz and Sadaqa privately meet with him
and his vizier. Ibn al-Athir reports:
The sultan had prepared a group of his guard to kill Ayaz when he entered his presence.
As he came in, one of them struck his head and separated it from his body. Sadaqa
covered his face with his sleeve and the vizier fainted. Ayaz was wrapped in some
sacking and thrown into the street near the Royal Palace.
40
The earlier dinner party served as the pretext for the beheading, even though Ibn
al-Athir dismissed that event as an unfortunate misunderstanding.
41
However, the
context would not have been missed by the contemporary audience; the sultan
executed Ayaz on a very thin pretext less than two months after the amnesty.
35 Ibid., 10.369, p. 77.
36 Ibid., 10.398–99, p. 96.
37 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.147 (New York, 2002), p. 223.
38 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.415 (Burlington, 2005), p. 106.
39 Ibid., 10.386–88, pp. 88–89.
40 Ibid., 10.388–89, p. 89.
41 Ibid.

Baktash the Forgotten 11
Jokermish caught the hint. He was new to power, having only gained his posi-
tion in 1102. Jokermish’s involvement in the Turkish victory over the crusaders
at the battle of Harran greatly helped confirm his competence as the ruler of
Mosul.
42
It was at that battle that Baldwin of Edessa was captured and then
imprisoned in Mosul until just before the battle of Tell Bashir. As a servant of
Barkyaruq, Jokermish had been fighting Muhammad up until the amnesty signed
by Ayaz.
43
Though he paid homage to the new sultan, Jokermish seems to have
had no loyalty to Muhammad. In Qilij Arslan’s first foray into Mesopotamia,
Jokermish’s men gladly handed the city of Harran over to the aspiring Saljuq
prince, as if they had been waiting to welcome him.
44
Furthermore, after Joker-
mish’s death, his men called to Qilij Arslan and other nobles for aid, instead of
the more obvious option of Sultan Muhammad.
45
Additionally, Jokermish seems
to have stopped paying his taxes to Muhammad, which prompted the sultan to
replace him. In the words of Ibn al-Athir:
When Jokermish had returned from the sultan’s presence to his lands [when Ayaz was
killed], as we have recounted, he promised personal service and payment of tribute.
However, once firmly settled in his lands, he did not carry out what he had said and
found service and payment of tribute burdensome.
46
Ibn al-Athir informs us that, in 1104, Jokermish invested in repairing all the
defenses of Mosul. Furthermore, in Jokermish’s eulogy, Ibn al-Athir says
that, “[Jokermish] had built up and strengthened the walls of Mosul, and had
constructed a barbican and dug a moat, fortifying the city as much as he possibly
could.”
47
Given that he died in late 1106, had only begun to withhold taxes after
Ayaz’s death in 1105, and obviously spent money on fortifications, Jokermish
probably spent the tax revenue on Mosul’s defenses. The confluence of evidence
supports a hypothesis that Jokermish was planning to ally with Qilij Arslan in
a war against Muhammad.
In 1106, Muhammad sent Jawuli Saqao to remove Jokermish. Because he had
limited forces, a direct assault on Mosul was impossible. Thus, Jawuli tried to draw
Jokermish out of Mosul by attacking his underling, the emir of Irbil. Jokermish came
with twice the force that Jawuli had, but Jawuli still won the battle and captured
Jokermish. Then Jawuli moved on Mosul and began besieging the city (though
with his small army it is more accurate to say he tried to negotiate an exchange of
Jokermish for Mosul). Unfortunately for Jawuli, Jokermish died in his captivity and
the garrison offered the city to Qilij Arslan. Jokermish was the second of the three
powerful Iraqi emirs that Sultan Muhammad eliminated in as many years.
48
42 Ibid., 10.342–43, pp. 58–59; 10.375, p. 80.
43 Ibid., 10.384, pp. 86–87.
44 Ibid., 10.415, p. 106.
45 Ibid., 10.424, p. 113.
46 Ibid., 10.422, p. 112.
47 Ibid., 10.424, p. 113.
48 Ibid.

12 Andrew Bolinger
Sadaqa, the remaining emir, was different from the others. He was very loyal
to Muhammad and also extremely pious. In his eulogy, Ibn al-Athir extolls the
man as “one of the ornaments of this world.”
49
Why would Muhammad target
this pious and loyal emir? Because during the civil wars Sadaqa had slowly
amassed enormous land holdings in Iraq, encompassing all of the land on the
Euphrates from ‘Āna (near the modern Iraq–Syria border) down to Basra (where
the Euphrates and the Tigris meet) across salt marshes in southern Iraq to Wasit
on the Tigris as well as control of the city of Tikrit just north of Baghdad on
the Tigris. In short, excepting Baghdad’s surroundings, Sadaqa controlled all
of the waterways of Iraq. Muhammad’s underlings deceptively convinced him
that a man so powerful and generous was a danger to the sultanate. The conflict
dragged out over the course of the year, at the end of which Sadaqa was defeated
and killed in a battle that supposedly neither leader wanted to fight.
50
While
Ibn al-Athir portrays both men as noble, the clear subtext is that the sultan was
eliminating all of the powerful emirs that could cause trouble.
In the cases of Ayaz and Sadaqa the justifications for the violence were weak,
though Ibn al-Athir does Muhammad the honor of accepting those justifica-
tions even while presenting evidence that the justification left ample room for
doubt. Ibn al-Athir goes out of his way to be tactful in dealing with the morally
ambiguous decisions that his righteous characters made. Even though the text
does make it clear that Muhammad needed Sadaqa removed because he became
too powerful, Ibn al-Athir would not state it that bluntly. This polite method of
not being explicit continues throughout the chronicle.
Marching to Tell Bashir: Jawuli’s Rebellion
Like Ayaz and Jokermish, Jawuli had been a powerful and loyal emir in service
to Barkyaruq. At some point after 1100, Barkyaruq appointed him to govern
Fars (modern-day southwest Iran).
51
His tenure there was marked by cunning
plans to eliminate a sect of radicals that plagued the region.
52
By 1104, Jawuli
was still loyally governing Fars for Sultan Barkyaruq.
After Barkyaruq’s death, Jawuli had to defend his province from a replacement,
Mawdud, sent by Sultan Muhammad. Ibn al-Athir noted that Jawuli was harsh
and unpopular, so he feared the populace would give the city to the sultan’s army.
Thus, Jawuli had little option but to surrender directly to the sultan. Muhammad
accepted the surrender and assigned him the governorship of Mosul (which was
held by Jokermish) with orders to attack the Franks in Syria.
53
While seemingly
generous, Muhammad was actually pitting two ex-Barkyaruq supporters against
each other. Regardless of the outcome between Jokermish and Jawuli, Muhammad
49 Ibid., 10.449, p. 129.
50 Ibid., 10.445–46, p. 128.
51 Ibid., 10.297–98, pp. 29–30.
52 Ibid., 10.319–20, p. 44.
53 Ibid., 10.422, p. 112.

Baktash the Forgotten 13
would be rid of a questionably loyal emir while not risking any of his own troops in
the process. Moreover, Fars was now ruled by an emir more loyal to Muhammad.
As mentioned, Jawuli overcame Jokermish, but lacked the troop numbers
to take Mosul. Qilij Arslan’s advance into Mesopotamia to receive Mosul
forced Jawuli to retreat. In 1107, Qilij Arslan occupied Mosul and was formally
proclaimed sultan in the khutbah. Meanwhile, Jawuli seized al-Rahba on the
Euphrates, when it is likely that Baktash entered into his service. To counter
Qilij Arslan’s superior forces, Jawuli made an alliance with Ridwan, Tutush’s
oldest son.
54
Ridwan’s choice to fight Qilij Arslan might seem unstrategic, as
Qilij Arslan was notably more powerful than Ridwan. However, when Ridwan
took his father’s place, the khutbah made in Aleppo was made in Ridwan’s
name, not Barkyaruq’s, meaning that Ridwan was declared sultan as his father
had been. Ridwan’s claim made Muhammad and now Qilij Arslan his rivals.
Furthermore, Ridwan had the most to lose from Qilij Arslan’s claim, as the
upstart sultan was quite popular in the western regions of the Saljuq empire,
unlike Ridwan who was unpopular and suspected of radical Shi`i sympathies.
In May 1107, the combined forces of Jawuli and Ridwan defeated Qilij
Arslan. Jawuli quickly took over the regions of Mesopotamia that had been
ruled by Jokermish. He also sent the captive son of Qilij Arslan, Malikshah, to
Sultan Muhammad as a gesture of gratitude.
55
This gesture likely was an attempt
to buy more time as Jawuli knew he could not stay in the sultan’s good graces
for long. As a very powerful emir who had supported Barkyaruq his days were
numbered. So while the conflict between Sultan Muhammad and Emir Sadaqa
unfolded, Jawuli not only failed to send aid to the sultan, he tried to make an
alliance with Sadaqa. That alliance never materialized and the sultan turned
his army, led by Mawdud, to attack Jawuli in Mosul for his insubordination.
56

Jawuli gathered supplies and placed the citizens of Mosul on lockdown. Confi-
dent that the city could hold Mawdud at bay, he left it well garrisoned and took
most of his army to gather support.
57
Between his and Jokermish’s preparations,
Mosul was very well prepared for a siege by 1108. Thus Jawuli knew he had
some time to gather an army – but to what end?
As he tried to woo forces to his cause, the goal of his mission became clear.
Ibn al-Athir informs us that Jawuli went to Emir Ilghazi of Mardin, his neighbor
to the north whose loyalties had vacillated between Barkyaruq and Muhammad:
Jawuli left and took with him the count, the Lord of Edessa [. . .] to Nisibis, which at
the time belonged to Emir Ilghazi ibn Artuq. He wrote to him, asked for a meeting and
invited him to support him, both of them acting as one. He told him that their fear of
the sultan ought to unite them in securing protection from him.
58
54 Ibid., 10.429, p. 116.
55 Ibid., 10.430, p. 117.
56 Ibid., 10.457–58, p. 136.
57 Ibid., 10.458, p. 136.
58 Ibid., 10.459, p. 137 (emphasis mine).

14 Andrew Bolinger
Ilghazi did not unite with Jawuli, but this passage does highlight that Muhammad
represented a legitimate threat to emirs of consequence. Having failed to win
over Ilghazi, Jawuli released Count Baldwin in exchange for money, prisoners,
and military aid. Many cite this release as showing how badly Jawuli needed
aid, but with the taking of hostages it was a low-risk chance of getting some
money out of a prisoner that had not yet provided any profit. More importantly,
this was hardly the only plan that Jawuli was enacting.
Edessan Interlude: Baldwin’s Political War with Tancred
Upon his release in the summer of 1108, Count Baldwin II of Edessa returned
to Antioch to reclaim his lands from Tancred, who was the acting regent.
However, Tancred refused to restore Edessa unless Baldwin swore fealty to
him and Baldwin rejected Tancred’s conditions. If Albert of Aachen can be
trusted on the subject, Edessan taxes represented a sizable income for Tancred,
and he was loathe to just give that land away.
59
As they were at a political stale-
mate, Baldwin left Antioch to seek counsel from Joscelin of Edessa and his few
other supporters. Keen to strike before Baldwin had substantial forces, Tancred
“attacked” Baldwin and Joscelin at Tell Bashir. Ibn al-Athir states:
Tancred, ruler of Antioch, now marched against them with his troops to bring them to
battle before they became powerful and assembled an army and before Jawuli could
join forces with them to bring them support. They fought together but when the fighting
was over, they met, feasted and conversed with one another.
60
While Ibn al-Athir says the armies “fought,” this should be taken in the context
of the feast, as it seems rather unlikely that large numbers of men would stop
actively trying to kill one another to instantly switch to feasting together. Impor-
tantly, Ibn al-Athir mentions no deaths, no tactics, not even a victor. Moreover,
every other source mentions only one battle, which Ibn al-Athir would techni-
cally agree with if it were not for a very literal interpretation of this passage. The
last reason to doubt that this was a proper battle is the military power discrep-
ancy between the two sides. Tancred was unquestionably the most powerful lord
in northern Syria in 1108; if he brought his army to bear on Baldwin and his few
supporters it would have been shocking if Tancred did not decisively win the
pitched battle. More likely, there were some brawls while the leaders talked and
afterwards there was a feast. It may be that Tancred’s goal was not to actually
fight a pitched battle but to display his military might to remind Baldwin and
his allies that fighting against Antioch would be unwise.
Whatever happened in that first confrontation, Ibn al-Athir relates that the
incident only escalated tensions between the two factions:
59 Albert of Aachen, Historia Hierosolymitanae expeditionis 9.46, pp. 700–03.
60 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh, 10.461 (Burlington, 2005), p. 138 (emphasis mine).

Baktash the Forgotten 15
Tancred retired to Antioch without having settled any matter as regards Edessa. The
count and Joscelin then went on a raid of Tancred’s forts and took refuge in the area
controlled by Kogh Basil, an Armenian, [. . .] the lord of Ra‘ban, Kaysum, and other
fortresses north of Aleppo. He supplied the count with 1,000 cavalry from amongst the
[Christianized Turks] and 2,000 infantry. Tancred moved to meet them and they argued
about who was to control Edessa.
61
Importantly, it does not say they fought a pitched battle against each other; they
amassed troops and faced off while the leaders argued. Ibn al-Athir shows that
it was in this debate that Patriarch Bernard of Antioch intervened and settled
the conflict:
Their Patriarch [Bernard], who is for them like the Imam for the Muslims, whose authority
is not to be opposed, acted as intermediary. Several [bishops] and priests bore witness that
Bohemond, Tancred’s uncle, had said to [Tancred], when he planned to sail the sea and
return home, that Edessa should be restored to [Baldwin] when he was set free from
captivity. Tancred duly restored [Edessa to Baldwin] on [September 18th, 1108].
62
Tancred was politically outmaneuvered in these encounters. Baldwin avoided
pushing the conflict in Antioch, where Tancred could arrest him, and thwarted
Tancred’s pre-emptive strike at Tell Bashir. Then he provoked Tancred to bring
his army to the lands of Kogh Basil (Baldwin’s ally), so that all the Chris-
tian lords in the region could bear witness to Patriarch Bernard’s ruling on
the matter. It was also key that Bernard was there to bear witness at all. He
is not mentioned at the previous faceoff, and it seems unlikely that Tancred
would willingly invite the Patriarch if he had any notion that man would take
Baldwin’s side. Most likely, Baldwin contacted Patriarch Bernard to ensure
that he would mediate. Baldwin forced a political conflict instead of a military
one, which was in keeping with the caution he normally displayed in military
command. Contrary to modern opinions, the Latin conflict over the lordship of
Edessa was primarily a political – not a military – conflict and it was resolved
without aid from Turkish emirs.
The Battle of Tell Bashir
After he released Baldwin, Jawuli continued on to al-Rahba where he drew quite
a gathering of Sultan Muhammad’s enemies. Ibn al-Athir says:
[Jawuli] proceeded to al-Rahba, where [Badran] and [Mansur,] the sons of [Sadaqa],
came to him. After the killing of their father they had been at Qal‘at Ja‘bar with
Salim ibn Malik. They reached an agreement to help and support one another and
Salim promised them both that he would go with them to Hilla. Their intention was
to make Baktash ibn Tutush ibn Alp Arslan their commander. While they had this plan
61 Ibid., 10.461, pp. 138–39.
62 Ibid., 10.461, p. 139.

16 Andrew Bolinger
General Sabawa came to them. He had [just made peace with Sultan Muhammad]
who had assigned him al-Rahba as a fief, as we have mentioned. [Sabawa] met with
Jawuli and advised him to go to Syria, for the land there was empty of troops since
the Franks had conquered much of it. He told him that, if ever he aimed at Iraq while
[Muhammad] was there or nearby, he could not be sure that some evil would not
come upon him.
63
Having recently lost their father to Sultan Muhammad, the sons of Sadaqa were
ardent opponents of the sultan. Any plan of theirs certainly aimed to do Sultan
Muhammad ill. Second, the previously unmentioned General Sabawa was one
of the most vocal opponents of Sultan Muhammad during the civil wars, so
that when Emir Ayaz signed the amnesty in 1105, it explicitly excluded Sabawa
because of his slanderous public statements. So when Muhammad “makes
peace” with him, the gesture is a farce; yet again Muhammad is pitting his
enemies against each other by sending Sabawa to take land from Jawuli. More
importantly, between the amnesty in 1105 and this meeting in 1108, Sabawa
was serving the Saljuq princes in Aleppo and Damascus. Thus he was well
acquainted with their military capabilities, making his advice to attack Syria
very reputable.
But the most important part of the passage is the intention to make Baktash
the commander. Baktash had limited military experience, especially of a sizable
army. The only reason to use Baktash when veteran commanders like Jawuli
or Sabawa were options was that Baktash could challenge his cousin’s imperial
claims. General Sabawa’s advice was especially good for Baktash, as taking Syria
in particular would dramatically strengthen Baktash’s claim to the sultanate. As
a son of Tutush, Baktash had as strong a claim to Aleppo as Ridwan and a
stronger claim to Damascus than Tughtakin. Had they defeated Ridwan, it is not
unreasonable to think that this alliance could have united Islamic Syria.
Hostilities escalated when an Arab tribe allied to Ridwan seized al-Raqqa
from Jawuli’s ally, Salim of Qal‘at Ja‘bar. Jawuli marched north to respond, but
his siege of the citadel dragged until it became too much of a political cost to
continue. Jawuli’s promise to Salim before leaving reveals more about his plans.
Ibn al-Athir reports Jawuli as saying:
I am face to face with an enemy, with whom I must concern myself rather than anyone
else. I
am planning to go down to Iraq. If my cause succeeds, then al-Raqqa and other
places will be yours.
64
Jawuli was clearly drawing up plans to head back to Iraq after campaigning
in Syria. More importantly, Jawuli thought that he would at that time be in a
position to grant lands and titles to supporters, i.e. a position like a vizier to
Sultan Baktash. Following Humphreys’ logic, the first step to in promoting
63 Ibid., 10.462, p. 139 (emphasis mine).
64 Ibid., 10.463, p. 140 (emphasis mine).

Baktash the Forgotten 17
Baktash was to show his competence by winning notable victories in his name.
Driving a few Bedouins from al-Raqqa’s citadel was not sufficient; they needed
to attack Ridwan.
Ridwan’s nearest holding, Balis, lay between al-Raqqa and Aleppo. Jawuli
took the city in less than a week. Ibn al-Athir curiously notes that Jawuli singled
out and executed the cadi (judge) of Balis:
Jawuli went to the city of Balis, arriving on [22 September 1108], but the populace
resisted him. Those men of Prince Ridwan, the lord of Aleppo, who were there, fled.
Jawuli besieged it for five days and took it after mining one of the towers, which fell on
the sappers, killing several of them. He took the city and crucified a group of notables
where the mine had been. He summoned the Cadi Muhammad ibn ‘Abd al-’Aziz ibn
Ilyas, who was a pious lawyer, and put him to death. Then he sacked the city and took
a great amount of money.
65
As the text specifically says Ridwan’s allies fled the city earlier and the notables
seem to have been killed for the loss of the sappers, we are left with little reason
why Ibn al-Athir singles out the cadi’s death. However, a cadi could proclaim
the ascension of a new ruler in the khutbah; incidentally the exact thing that
Jawuli needed to legitimize Baktash.
66
Thus, I think that the most likely reason
the cadi was killed was for not proclaiming Baktash as the sultan.
After Balis, Ridwan requested aid from Tancred by claiming “if [Jawuli]
conquered [Aleppo], the Franks would no longer maintain their presence in
Syria.”
67
Tancred complied with Ridwan’s request, which prompted Jawuli to
call Baldwin and Joscelyn to assist.
68
This paints the aggression as squarely
between the Turks, and we can see now that Jawuli was not desperate for help
as modern accounts portray him; it was Ridwan who was desperate for allies.
And the march toward Aleppo had less to do with running from Mawdud and
the siege of Mosul than it did with following the best path for proclaiming
Baktash sultan.
Unfortunately for Jawuli, just as his forces were assembling, the army
received news that Mosul had fallen to the imperial army. Ibn al-Athir relates:
In this state of affairs Jawuli received intelligence that the sultan’s army had conquered
Mosul and seized his treasury and property. This distressed him greatly and many of
his followers abandoned him, including Atabeg Zanki ibn Aqsunqur [. . .] He was left
65 Ibid., 10.464, p. 140 (emphasis mine). While “Qadi” is a better transliteration, I continue to
mirror Richards’ usage for the sake of continuity.
66 Joseph Schacht, An Introduction to Islamic Law (Oxford, 1982), pp. 50–54; Bernard Lewis,
From Babel to Dragomans: Interpreting the Middle East (Oxford, 2004), pp. 83–85; Mathieu
Tillier, “Judicial Authority and Qadis’ Autonomy under the Abbasids,” Al-Masaq 26:2, pp.
119–31; Taef El-Azhari, Zengi and the Muslim Response to the Crusades: The Politics of Jihad
(London, 2016), p. 127.
67 Ibn al-Athir, al-Kamil fi’l-Ta’rikh 10.464 (Burlington, 2005), p. 141.
68 Ibid., 10.465, p. 141.

18 Andrew Bolinger
with a thousand horsemen but a large crowd of volunteers joined him and he camped
before [Tell Bashir].
Tancred drew near, leading 1,500 Frankish cavalry and 600 of Prince Ridwan’s
followers, not counting the foot-soldiers. On his right wing Jawuli placed Emir
Aqsiyan, Emir Altuntash al-Abari and others, and on the left wing Emir Badran ibn
Sadaqa, General Sabawa, and Sunqur Daraz and in the center Count Baldwin and
Joscelin, the two Franks. The battle commenced and the men of Antioch charged the
count. The fighting was fierce and Tancred drove the center from its position. Then
Jawuli’s left charged the infantry of the lord of Antioch and slew a great many of
them. The defeat of the Lord of Antioch seemed imminent but at that moment Jawuli’s
men turned to the count’s spare horses and those of Joscelin and other Franks. They
mounted them and fled the field. Jawuli went after them to call them back but they
did not return. His authority over them had been lost after Mosul had been taken from
him. When he saw that they would not return with him, he took thought for himself,
feared to stay and fled. The rest of his army then fled.
69
The leaders of the rebellion dispersed and Jawuli had no option but surrender.
He fled in secrecy to Sultan Muhammad to beg forgiveness, which was granted.
However, the cost was that he had to hand over Baktash, who was promptly
imprisoned in Isfahan.
70
The imprisonment of Baktash further confirms that this
battle was about Baktash and the sultanate more than anything else.
The crumbling of Jawuli’s forces also reveals to modern readers why Ibn
al-Athir provides such a detailed account of Jawuli’s doings while others seem
to know so little. Zanki ibn Aqsunqur, one of those who abandoned Jawuli,
was the founder of the Zankid dynasty in Mosul. Ibn al-Athir served Zanki’s
descendants and frequently wrote in praise of that family, which has led some
to criticize his accounts as too pro-Zankid.
71
This close connection strongly
supports the credibility of Ibn al-Athir’s account of the battle of Tell Bashir.
First, this account does not put Zanki in a favorable light as he ran before
the battle even began. This goes against the grain of what we should expect
from a positive bias, and so gives the young warlord’s inclusion an air of truth.
Secondly, as researching and retelling this family’s history was of particular
interest to Ibn al-Athir and he had family ties to the Zankid court, it seems quite
reasonable to presume that in the process of learning about Zanki ibn Aqsun-
qur’s early life he learned more details about this battle than most others. It also
might explain why the Ibn al-Athir was somewhat cagey about explicitly saying
that Jawuli was trying to use Baktash to overthrow Sultan Muhammad, as such
a statement would have implicated Zanki in a coup against the Sultan. As with
earlier cases, Ibn al-Athir was not lying to his audience, he was just being tactful
and guiding his readers to truths that he did not want to explicitly state.
69 Ibid. (emphasis mine).
70 Ibid., 10.466, p. 142.
71 For the critique, see Hamilton Gibb, “Notes on the Arabic Materials for the History of the Early
Crusades,” Bulletin of the School of Oriental Studies 7 (1935), pp. 739–54, and for a rebuttal
and more recent appraisal see Micheau, “Ibn al-Athir,” p. 52.

Baktash the Forgotten 19
On the whole, Ibn al-Athir relates a much more cohesive version of this
battle than does any other medieval or modern account. In contrast to modern
portrayals, he depicts Baldwin as politically tactful and Jawuli as strategically
competent. Though Baldwin’s overt involvement in Saljuq politics may seem
like a radical departure from the traditional narrative, Ibn al-Athir still presents
the most coherent version of the count. The shift in focus from Latin or local
politics to imperial Saljuq politics can radically change modern perceptions of
the Latin East in the early twelfth century as it entails that the crusaders were
involved with and affected politics for the entire region.

2
The External Fortifications of ʿAtlit Castle, the Only
Unconquered Crusader Stronghold in the Holy Land
*
Ehud Galili and Avraham Ronen†
**
This article looks in detail at the well-planned and very effective defenses at
the Crusader castle of Château Pèlerins on the ʿAtlit peninsula, focusing in
particular on the defense line of the ʿAtlit ridge. The castle was constructed
during 1217–18 by the Knights Templar, and its defenses, which relied on
the topography and the exploitation of locally derived building materials,
were never breached. The castle was vulnerable to attacks only from the
east, so three defense lines were created:
(1) On the peninsula neck, two massive walls, towers, and a dry moat.
(2) A wall entering the sea in the north and the south bays, with guard
towers at both ends, to protect the town east of the castle. A line of
large stones which once stood upright, was discovered underwater,
extending to the north from the north tower, forming a barrier that
prevented approach in the shallows along the coast.
(3) An outermost defense line, including two guard towers, and the east-
ernmost external defense line on the ʿAtlit ridge, the focus of this
article. A quarry stretched along the ridge, creating an artificial rock-
cut cliff. This longitudinal defense wall would delay an attack, even
if for a short time, enabling people who worked outside the castle to
escape to the well-protected peninsula.
To provide the large quantity of stones required for building the castle
and completing the defenses on the ridge rapidly, the builders simultane-
ously extracted stones in several places. The stones were quarried from
the eastern, far flank of the ridge to create the rock-cut cliff. By applying
a sophisticated, pre-planned quarrying technique, they removed immense
* The authors wish to thank the Israel Antiquities Authority and The University of Haifa for insti-
tutional support and for the archival material on the excavations and surveys in ʿ Atlit, Baruch
Rosen for his invaluable contribution to the research, David Jacoby, Sarah Arenson, Rachel
Galili, John Tresman, and the anonymous reviewers for English editing and their useful remarks
on the manuscript, Moti Haiman and Leticia Barda for sharing the measurements of the rock
cuttings on the ʿ Atlit ridge, Vardit Shotten-Hallel for her notes, Rab’i Hamisi for the information
on the Nahat and Mi’ilya quarries, Paweł Moszczyński and Ben Galili for the 3D models.
** Professor Avraham Ronen (1935–2018) passed away during the preparation of the article for
publication. Together with Yaacov Olami, Ronen conducted the survey of Atlit. He was a
pioneer researched in the field of prehistory, excavated the Carmel Caves, and identified the
chronology of the Kurkar-Hamra sequence on the Israeli coast, using prehistoric industries.

22 Ehud Galili and Avraham Ronen
blocks from the ridge which were then cut into ashlars. The artificial cliff,
2.1 km long and up to 6 m high, thus became the castle’s easternmost
defense. This longitudinal barrier, described as a quarry in some previous
publications, is shown to be an integral part of a pre-planned defense
system, completed by an east–west rampart in the south and the natural
canyon of the Oren River in the north. Passages were cut across the ridge
from east to west to convey the quarried stones to the castle. Other results
of quarrying activity were rock-cut enclosures adjacent to the longitudinal
defense wall, and usually associated with the passages. Rock-cut feeding
troughs and tethering holes identified in these compounds suggest that they
served to protect and house the quarrymen, passage guards, and livestock.
The crusader complex of ʿAtlit includes a twelfth-century fortress (Destroit,
Destrictum), a thirteenth-century town, and a castle built on an adjacent peninsula.
It also included quarries and rock-cut features on the ʿAtlit ridge. The study area
extends from the rocky coastline in the west to the ʿAtlit ridge located 800 m from
the coast, and from Nahal Oren (Oren River or Wadi Dustrey) canyon in the north
to the modern town of ʿ Atlit to the south (Fig. 1). The Crusader complex of ʿ Atlit
was studied by Cedric Norman Johns during the late 1920s and early 1930s, and
depicted in a sketch map by Johns (Fig. 2).
1
The most significant archaeological
feature in the region is the castle, located on a fortified peninsula. On the plain east
of the fortress was a small town surrounded by a wall. A graveyard lay on the coast-
line to the north of the town. The castle was reached by three roads which crossed
the lowland located to its east and southeast. The ʿ Atlit ridge is shaped by numerous
rock-cut features associated with quarrying activity and the defense systems. They
had a dual role, both as a source of building stones and as fortifications.
Geological and Geomorphological Setting
The Carmel coastal plain features three Upper-Pleistocene kurkar ridges running
parallel to the coastline.
2
(Kurkar is the local term for aeolianite – eolian calcar-
eous, cemented quartz sandstone.) The eastern ridge, here called the ʿAtlit ridge,
has been called by various names, including: The Quarry Ridge, the Highway
Ridge, the Major Ridge, the Ziqim Ridge, the Carmel Coast Ridge, and the
Megadim Ridge. North of the ʿAtlit peninsula, the two western ridges are
submerged, and the ʿAtlit ridge lies on the coastline.
3
Between the ridges were
1 Cedric Norman Johns, “Sketch Map of ʿAtlit,” Department of Antiquities, Dec. 1937 (Jeru-
salem, 1937).
2 Haim Michelson, “The Geology of the Carmel Coast,” TAHAL Israel Water Planning Ltd.
Report HG/70/025 (Tel Aviv, 1970) (Hebrew).
3 Ehud Galili, “Submerged Settlements of the Ninth–Seventh Millennium BP off the Carmel
Coast” (unpublished Ph.D. thesis, Tel Aviv University, 2004) (Hebrew); Gideon Almagor, The
Mediterranean Coast of Israel, Report GSI/13/02 (Jerusalem, 2002), p. 150, Fig. 10.1 (2012
edition: http://www.gsi.gov.il/_uploads/ftp/GsiReport/2012/Almagor-Gidon-GSI-28-2012R.pdf

The External Fortifications of ʿAtlit Castle 23
(Hebrew); Yoav Eitam and Zvi Ben-Avraham, “Morphology and Sedimentology of the Inner
Shelf off Northern Israel,” Israel Journal of Earth Sciences 41 (1992), 27–44.
Figure 1. Map of ʿAtlit showing: Natural cliff, rock-cut defences, kurkar ridge, Oren
River chanel. Source: Data SIO, NOAA, U.S. Navy, NGA, GEBCO DigitalGlobe
TerraMetrics camera: 6,344m 32o41’30”N 34o57’48”E (Modified after Google Earth)
Figure 2. From sketch map of ʿAtlit Antiquity site. Letters and numbers referenced in text.
(Modified after Cedric Norman Johns (1937) the Department of Antiquities.)

24 Ehud Galili and Avraham Ronen
lowlands (troughs) and saltmarshes, occasionally flooded, which were used for
salt production at various periods (Fig. 1). The stratigraphy and dating of the
Upper Pleistocene kurkar and hamra (red paleosols embedded between kurkar
layers) sequence on this ridge were discussed by Farrand and Ronen, Frechen et
al., Neber et al., and Mauze et al.
4
The basic stratigraphy is of a 2–4-meter-thick
solid kurkar deposit, fairly consolidated (termed Dor kurkar) on the top of the
sequence (close to the surface), overlying a 1–2-meter-thick paleosol deposit
(termed Nahsholim hamra). The hamra overlies a relatively poorly consolidated
kurkar deposit several meters thick, termed Ramat-Gan kurkar.
5
The upper Dor
kurkar (dated to c. 40–60 ky) is used for building stones, while the lower, Ramat
Gan kurkar (dated to c. 60–120 ky), is too soft and fragile for that purpose, and
4 William R. Farrand and Avraham Ronen, “Observations on the Kurkar–Hamra Succession on the
Carmel Coastal Plain,” Tel-Aviv 1 (1974), 45–54; Manfred Frechen, Alexander Neber, Alexander
Tsatskin, Wolfgang Boenigk, and Avraham Ronen, “Chronology of Pleistocene Sedimentary Cycles
in the Carmel Coastal Plain of Israel,” Quaternary International 121 (2004), 41–52; Alexander
Neber, Wolfgang Boenigk, and Avraham Ronen, “Facies Characteristics of Aeolianites near ʿAtlit
– Carmel Coastal Plain, Israel,” Mitteilung Gesellschaft Geologie Bergbaustudenten Österreich 46
(2003), 67–75; Barbara Mauz, Marc P. Hijma, Alessandro Amorosi, Naomi Porat, Ehud Galili, and
Jan Bloemendal, “Aeolian Beach Ridges and their Significance for Climate and Sea Level: Concept
and Insight from the Levant Coast (East Mediterranean),” Earth-Science Reviews 121 (2013), 31–54.
5 Aharon Horwitz, The Quaternary of Israel (New York, 1979), pp. 96–100.
Figure 3. The ʿAtlit peninsula and the main archaeological features, looking north. A:
ʿAtlit peninsula and Ancient Phoenician port; B: ʿAtlit Bay; C: The Northern Bay; D:
Middle Bronze-age settlement; E: Submerged Neolithic settlement ʿAtlit-Yam (Modified
after R. Cleave).

The External Fortifications of ʿAtlit Castle 25
was usually used for paving roads.
6
Using the local Dor kurkar for building
stones, the Crusader castle was built on the ʿAtlit peninsula (Fig. 3).
Pre-Crusader Archaeological Ruins
A submerged pre-pottery Neolithic village, Atlit-Yam, was discovered in the
northern bay, some 300–400 m off shore.
7
A Bronze Age settlement and burials
were located on the south-east coast of the northern bay (Fig. 3).
8
Test excavation
in the Crusader town yielded remains dated from the Middle/Late Bronze Ages to
the Byzantine period.
9
An Iron Age settlement and associated stone-built harbor
from the ninth to eighth centuries B.C. (Fig. 4) were discovered in the northern
bay and on its shores.
10
Numerous shipwrecks dating from the last 5,000 years
6 Ehud Galili and Rina Tirosh, A Guide to the ʿAtlit Ridge Trail (Haifa, 2009) (Hebrew), p. 45.
7 Ehud Galili, Liora Kolska Horwitz, Vered Eshed, Baruch Rosen, and Israel Hershkovitz,
“Submerged Prehistoric Settlements off the Mediterranean Coast of Israel,” Skyllis 13 (2013),
181–204, and references therein.
8 Avraham Ronen and Yaakov Olami, Map of ʿAtlit, Archaeological Survey of Israel Series
(Jerusalem, 1978); C. N. Johns, Guide to ʿAtlit: The Crusader Castle, Town and Surroundings
(Jerusalem, 1947). C. N. Johns, “ʿAtlit,” in Encyclopedia of Archaeological Excavations in the
Holy Land (Jerusalem, 1975), 1:130–40.
9 Johns, Guide to ʿAtlit, pp. 10–11.
10 Avner Raban, “The Ancient Harbours of Israel in Biblical Times,” in Avner Raban, ed., Harbour
Archaeology – Proceedings of the First International Workshop on Ancient Mediterranean
Harbours, Caesarea Maritima, 24–28.6.83. BAR International Series 257 (Oxford, 1985), pp.
11–44; Avner Raban and Elisha Linder, “Maritime ʿAtlit,” in The New Encyclopedia of Archaeo-
logical Excavations in the Holy Land, 5 vols. (Jerusalem, 1993), 1:117–20; Arad Haggi, “Report
on Underwater Excavation at the Phoenician Harbour, ʿAtlit, Israel,” International Journal of
Nautical Archaeology 39 (2010), 278–85.
Figure 4. The ʿAtlit peninsula and the main archaeological features, looking north-west
with A: northern breakwater; B: 9
th
Century BCE harbour; C: eastern breakwater; D:
Southern wharf (E.G.)

26 Ehud Galili and Avraham Ronen
were documented on the sea bottom off ʿAtlit.
11
Rock-cut pumping stations for
producing salt were discovered on the rocky shores south of the ʿAtlit bay.
12
Pre-
Crusader burial caves were found on the ʿAtlit ridge and on the intermediate ridge.
Three concentrations of structures and installations dating to the Persian period
were located on the ʿ Atlit ridge. These were probably farms engaged in agriculture,
fishing, and commerce associated with the harbor and maritime trading, as attested
by the numerous basket-handled amphorae recovered there and on the sea bed.
The Twelfth-Century Crusader Destroit Fortress
The Destroit (Destrictum) fortress was built on the ʿ Atlit ridge by the Knights
Templar in the twelfth century.
13
It was named for the Bab el-Ajal (gate of cart)
passage D2 (known as Petra Incisa, Districtum, or destroit – ‘narrow passage’)
(Fig. 2: A; Fig.13: a). Its main square structure, water systems, stables, and
defense ditch were cut into the rock, and the superstructure was built of kurkar
stones quarried nearby. The fortress defended the strategic narrow passage (Bab
el-Ajal) (Fig. 2: D2) located to the south, and probably the Nahal Oren canyon
(Fig. 2: B) that crosses the kurkar ridge north of it, and could have been used as a
passage during the dry season (see below) (Figs. 5 and 6). A similar square rock-
cut fortress in the Nahat limestone quarry near Mi’ilya in the Western Galilee
was manned by the Teutonic Order. That quarry provided building stones for
the construction of Montfort Castle.
14
Oliver of Paderborn, the chronicler of the
Fifth Crusade, and an eyewitness of the thirteenth-century construction of the
ʿAtlit castle, records that the superstructure of the fortress was destroyed by the
Templars before the siege by al-Mu’azzam Isa, the Ayyubid Sultan of Damascus,
in 1220: “The Templars, knowing that he wished to besiege the Castle of the Son
of God, began to destroy the deserted tower of Destroit in the upper section.”
15
The ʿAtlit Thirteenth-Century Crusader Castle
Castrum Peregrinorum or Château Pèlerins (the Pilgrims’ Castle, or Castrum
Filii Dei), was constructed during 1217–18 by the Knights Templar, the Knights
of the Teutonic Order, and individual European Crusaders.
16
It was built on the
11 Ehud Galili and Jacob Sharvit, “Underwater Survey in the Mediterranean Sea 1992–1996,”
Excavations and Surveys in Israel 19 (1999), 96–101.
12 Ehud Galili and Baruch Rosen, “ʿAtlit, Salt Production Installations on the Carmel and Western
Galilee Coasts, Survey,” Hadashot Archaeologiot 127 (2014); Ehud Galili and Sarah Arenson,
The Ancient and Modern Salt Production on the Israeli Coast (Haifa, 2017).
13 Johns, Guide to ʿAtlit, pp. 95–98; Ronen and Olami, Map of ʿAtlit, pp. 50–52.
14 Peled and Friedman, “Roads.”
15 Edward Peters, ed., Christian Society and the Crusades: 1198–1229, Sources in Translation,
Including the Capture of Damietta by Oliver of Paderborn, trans. with notes by John J. Gavigan
(Philadelphia, 1936), p. 108; Malcolm Barber, The New Knighthood: A History of the Order of
the Temple (Cambridge, U.K., 2012), pp. 160–62.
16 C. N. Johns, “Excavations at Pilgrims Castle (ʿAtlit): The Faubourg and its Defenses,” in Pilgrims

The External Fortifications of ʿAtlit Castle 27
Castle (ʿAtlit), David’s Tower (Jerusalem) and Qal’at Ar-Rabad (Aljun), Three Middle Eastern
Castles from the Time of the Crusaders, ed. Denys Pringle (Farnham, U.K., 1997), pp. 111–29;
Johns, Guide to ʿAtlit, pp. 14–94; Johns, “ʿAtlit,” pp. 130–40; Joshua Prawer, The Latin Kingdom
of Jerusalem, European Colonialism in the Middle Ages (London, 1972), pp. 316–18; Denys
Pringle, “Crusader Castle: The First Generation,” Fortress: The Castles and Fortifications Quar -
terly 1 (1989), 14–25; Denys Pringle, “The Archaeology of the Crusader Kingdom of Jerusalem:
A Review of Work 1947–97,” Journal of Medieval History 23 (1997), 389–408.
Figure 5. Reconstruction of the Destroit fortress (after Johns 1947: fig. 38)
Figure 6. Aerial view of the Destroit fortress, looking east (I. Grinberg) A: quarry; B:
upper cistern; C: lower cistern; D: stables

28 Ehud Galili and Avraham Ronen
rocky peninsula (32º 42′ 20″ N; 34 º 56′ 3″ E) using huge amounts of stones
quarried on the ʿAtlit ridge (Figs. 7, 8a, 8b). Protected by the sea from three
sides, the castle was vulnerable to attack only from the east. The fortifications
were described in detail by Johns
17
as well as by Ronen and Olami,
18
and were
analyzed by Mol.
19

17 Johns, Guide to ʿAtlit, pp. 35–92; Johns, “ʿAtlit,” pp. 130–40.
18 Ronen and Olami, Map of ʿAtlit , pp. 39–49.
19 Eva Mol, “Hidden Complexes of the Frankish Castle. Social Aspects in the Configurational
Architecture of Frankish Castles in the Holy Land 1099–1291,” Archaeological Studies Leiden
University 25 (2012), 84–91.
Figure 7. The Crusader Castle Chateau Pèlerin (after Johns 1947: fig. 24).

The External Fortifications of ʿAtlit Castle 29
Figure 8a. A proposed reconstruction of the castle, looking north-east (drawing Pawel
Moszczynski after Johns 1947); A: castle; B: Town; C: Causeway; D: Evaporation salt pans.
Figure 8b. Aerial photo of the ʿAtlit peninsula 1938, looking north-east (courtesy of the
National Library, photos collection, Jerusalem, photo by Zoltan Kluger)

30 Ehud Galili and Avraham Ronen
Figure 9. The northern sea-wall and the tower in 1927, looking west (Courtesy of the
American Congress Library, the American Colony Jerusalem, no. 880)
However, the unique quarrying technique of the pre-planned eastern defense
wall on the ʿAtlit ridge (the focus of this article) and its key role in the crusader
defense system were revealed during the current research.
Three main defense lines protected the castle:
(1) At the neck of the peninsula’s neck were two massive walls, towers, and a
ditch.
(2) The town (200 x 700 m) was protected by a surrounding wall built into the
sea in the northern and southern bays, with towers at both extremities (Fig.
2: D, E; Fig. 9). Its outer face was built of large ashlars (140 x 80 x 70 cm)
and it had three gates (two on the east and one on the south), from which
two roads led east (Fig. 2: D11, D12), toward the ridge, and one led south
(Fig. 2: H). Underwater research revealed the use of large stones (1.5 x 1.5 x
1.0 m, weighing about 5 tonnes each) in the foundations of the guard tower.
Opposite the tower (Fig. 2: D), a line of large stones (about 2.1 x 1.15 x
1.15 m, weighing about 5 tonnes each) extends to the north-west (Fig. 10).
These have a massive square base and a tapering octagonal shape. At their
tops they are perforated, suggesting that they stood in line, connected to
each other, forming a barrier that prevented an approach in the shallows
along the coast (Fig. 11).
20
The town wall and the underwater barrier were
probably built together with the castle, as an integral part of the overall
defense system.
20 Galili and Sharvit, “Underwater Survey”; Galili and Tirosh, ʿAtlit Ridge Trail, pp. 62–65.

The External Fortifications of ʿAtlit Castle 31
Figure 10. One of the megalithic standing stones of the barrier on the sea bottom (E. G.)
Figure 11. A possible reconstruction of the wall, the tower and the marine barrier (B. Galili)

32 Ehud Galili and Avraham Ronen
(3) The castle and town were also defended by external structures, including two
external guard towers built on the coast south of the town: one on a small
rocky island called Beit el Milh (Arabic for “House of Salt”), located on
the south-western side of the bay (Fig. 2: J). According to Johns
21
this was
a watch-tower, and may have also been a lighthouse for guiding ships into
the navigation channel to the bay. The other moated tower was built about
200 m to the south, at the eastern end of an east–west oriented rampart
that crossed the lowland and constituted the southern external defense line
(Fig. 2: K). The easternmost external defense line, the focus of this article,
was located on the ʿAtlit ridge, on the eastern perimeter of the Crusader
complex (Fig. 13: C). This defense, discussed in detail below, was intended
to hold off an army attacking from the east, to give time for people working
outside the castle to escape into the protected peninsula.
Twelfth-century Rock-cut Features on the ʿAtlit Ridge
Most of the features on the ʿ Atlit ridge are rock-cut, and are associated with
the quarrying and transportation of building stones. More than 600 years
later the kurkar ridge became a source of high quality building stones for the
deep-water harbor of Haifa, constructed by the British Mandate government
21 Johns, Guide to ʿAtlit, p. 72.
Figure 12. Multi-step quarry on the ʿAtlit ridge, looking north-west (E.G.)

The External Fortifications of ʿAtlit Castle 33
in 1928–33.
22
Rock cuttings on the ʿAtlit north ridge can be divided typologi-
cally into several rock-cut features: quarry types A, B, C (Fig. 13: A, B, C); a
longitudinal quarry (hence the rock-cut defense wall, Fig. 13: C); rock-cut and
stone-built roads and passages, mainly on the west slopes of the ridge (Fig. 13:
D1–D8); rock-cut enclosures (Figs. 13: E; 31; 32); and the Destroit fortress
(Fig. 2A and see above). Quality stone was also quarried on the western flank
of the ridge, but without reaching its crest.
22 Johns, Guide to ʿAtlit, p. 70.
Figure 13. ʿAtlit complex and the main features: Quarries; rock-cut defense wall;
passages; enclosures; Destroit fortress (modified by E.G. after Survey of Israel with
image from Google Earth)

34 Ehud Galili and Avraham Ronen
Quarries for Kurkar Building Stone
Kurkar stone quarries are common on the Carmel coast. Johns identified three
main concentrations of quarries on the ʿAtlit ridge, from which roads lead to
gates in the town wall.
23
In the current research, three main types of quarries
were identified:
Type (A) The multi-step quarry: Such a quarry is characterized by numerous
rectilinear cuts with no distinct pattern. The ashlars were detached from the
bedrock by cutting narrow (3–5 cm wide) grooves around the desired dressed
stone and hammering iron or wooden wedges into the grooves. This quarrying
method was used for extracting small- and medium-sized (about 0.3–1.0 m long)
ashlars. Concentrations of such quarries were found in several places along the
ʿAtlit ridge (Fig. 2; Fig. 12; Fig. 13: A). This type of quarry is common on the
Carmel coast (for kurkar building stones) and at Mount Carmel (for limestone
building stones).
24
Type (B) The mega-stone quarry: Rescue excavations on the ʿAtlit ridge in
2015 uncovered a large (40 x 50 m) quarry (Fig. 13: B; Fig. 14). Depressions on
the quarry bottom and its walls indicate that especially large blocks (up to 7.0 x
2.5 x 1.0 m – about 18 cubic m, weighing over 40 tonnes each) were extracted.
Detaching channels (0.2–0.7 m wide) were cut around and under the desired
block, to enable detaching. Smaller channels suggest that after detaching, the
blocks were sub-divided on site into stones of 1.5 x 1.0 x 1.0 m, weighing about
3.8 tonnes each. The use of wide detaching channels to remove large blocks of
stones was also identified at other Crusader quarries, such as the Nahat quarry
near Mi’ilya
25
in the Western Galilee and in the Nebi Samwil quarry.
26

Type (C) Longitudinal quarry/rock-cut defense wall, the easternmost
Crusader fortification: The most prominent rock-cut feature on the ʿAtlit ridge
is the north–south oriented artificial cliff, one of the longest known rock-cut
features in Israel. The pre-designed quarrying created a wall about 2.1 km long
and 3–6 m high, mostly located along the summit of the ridge (Fig. 13: C). On
the top of the wall is a horizontal ledge about 50 cm wide, with smooth vertical
surfaces below and above it (Fig. 15). The lower part of the wall face, below
the smooth cut surfaces, is crudely broken, down to the wall’s bottom. At some
places, vertical channels about 1 m wide and up to 3 m high are cut into the
wall face (Fig. 16). Until the current research, the functions of the ledge and the
23 Johns, Guide to ʿAtlit, Fig. 1.
24 Yaakov Olami, Shlomo Sender, and Oren Eldad. Map of Yagur (27), Archaeological Survey of
Israel Series (Jerusalem, 2004), site 78; Yaakov Olami, Shlomo Sender, and Oren Eldad, Map of
Dor (30), Archaeological Survey of Israel Series (Jerusalem, 2005), pp. 56, 57, sites 114, 116.
25 Rab’i Hamisi, personal communication, 2016.
26 Yitzhak Magen and Michael Dadon, “Nebi Samwil (Shmuel Hanavi-Har Hasimha),” Qadmo-
niot 118 (1998), 62–77 (Hebrew).

The External Fortifications of ʿAtlit Castle 35
Figure 14. Mega-ashlar quarry on the ʿAtlit ridge, looking west, figure included to show
scale (E.G.)
Figure 15. Section of the rock-cut defense wall on the ʿAtlit ridge, looking south-west
(E. G.)

36 Ehud Galili and Avraham Ronen
Figure 16. Vertical detaching corridor on the rock-cut wall, looking south-west (E.G.) A:
Detachment corridor; B: Trench side; C: Ledge; D: Slit side; E: Broken rock
Figure 17. The detaching channel and slit, looking south (E.G.)

The External Fortifications of ʿAtlit Castle 37
vertical channels

were enigmatic, and so was their association with the quarrying
process. The artificial cliff constitutes a barrier that hindered approach from the
east to the town and the castle. In several places, such as the area east and north
of the Destroit fortress, the wall was not completed, presumably because the
natural canyon and cliffs of Nahal Oren provided an adequate natural barrier at
these places (Fig. 2: D1).
The Special Quarrying Method of the Longitudinal Rock-cut Defense Wall
Investigations of the ʿAtlit ridge yielded an incomplete section of the longitu-
dinal rock-cut wall (Fig. 2: G; Figs. 17 and 18).
27
This site provides a unique
opportunity to study the quarrying technique used in creating the wall, and
to clarify the function of the corridors and the rock-cut longitudinal ledge at
the top of the wall. Finds in this site include an east–west oriented detaching
corridor 1 m wide x 4 m long (Fig. 18: B; Fig. 19) that provided access to a
longitudinal, north–south oriented channel, rectangular in section (17 m long,
1.5 m wide and 0.8–1.0 m deep) (Fig. 20). This channel was cut along the
top of the ridge, about 2.5 m west of the wall’s face. It leveled the very rough
surface of the ridge, providing a convenient working surface. On the flat bottom
of this channel, at its center, a longitudinal slit, triangular in section (0.23 m
wide and 0.7 m deep) was cut (Fig. 18: A; Figs. 20 and 21). The longitudinal
channel and the transverse detaching corridor bordered a substantial section of
the ridge (18 x 2.5 x 4 m, 180 m³) (Fig. 18: C). Given the specific gravity of
kurkar, 2.56,
28
such a block, if separated from the ridge, would have weighed
about 460 tonnes. South of the channel, a 4 x 3 m gap in the wall shows where
a massive irregular block of rock was removed from the ridge (Fig. 18: D).
The removal of the block left behind a typical artificial cliff, with a step at its
top and a broken rough vertical surface at the lower part of the wall. Similar
features are seen on the east-facing wall of block C intended for removal (Fig.
18: E). Similar blocks were probably removed from the east side of the ridge.
The ledge on the cliff is, in fact, the remaining half of the channel and half of
the slit. These features are seen on the wall all along the ridge. The blocks were
detached from the rock by inserting iron or wooden wedges into a tapered slit.
These were placed between two “sliding cheeks” and were hammered to create
pressure on the slit walls until the block separated from the bedrock (Figs. 22,
23).
29
This ledge is a by-product of the special quarrying technique, and is the
remaining half of the quarrying channel, which remained after removing the last
block. The large, crude rock blocks were apparently sub-divided on site into
27 Galili and Tirosh, ʿAtlit Ridge Trail, pp. 25–27.
28 Shmuel G. Ettingen, Engineering Handbook, 4 vols. (Tel Aviv, 1954) (Hebrew) 1:272.
29 Angelina Dworakowska, “Wooden Wedge in Ancient Quarrying Practice: Critical Examination
of the State of Research,” Archeologia 38 (1987), 25–35; Sara Popović, “The Quarries in Stari
Grad Bay: Deciphering the Provenance of Stone Used for Building the City Walls of Ancient
Pharos,” Archaeologia Adriatica 6 (2012), 114–28, at pp. 114–17.‏

38 Ehud Galili and Avraham Ronen
Figure 18. Aerial view of the place where the detaching was not completed: a) longitudinal
detaching trench, b) vertical detaching channel, c) incompletely detached block, showing
the ledge left on the rock-cut wall after removing the last block. (Modified by E.G. after
I. Grinberg)
Figure 19. Vertical detaching corridor on the ʿAtlit ridge, looking west, 2018 (the
staircase is modern) (E.G.)

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

sanomalehdistömme kehitykseen Porthanin ajoista huomauttaen
siinä ilmenevän, kansallemme soveliaan menettelytavan olla
tekemättä liian jyrkkiä uudistusvaatimuksia, jotka olivat omansa
saamaan vaaranalaiseksi sen mitä ennen oli saavutettu. Edelleen hän
puhui sanan vapaudesta mainiten, että sen merkitys ja arvo meillä jo
ymmärrettiin laajemmissa piireissä kuin aavistettiinkaan, ja lausui
julki toivomuksen että vapaa, lainrajottama sana ennen pitkää olisi
tuleva julkisestikin tunnustetuksi maassamme. — Tästä viittauksesta
sisällykseen ja itse puheestakin, kun sen lukee kokonaisuudessaan,
voidaan epäilemättä sanoa, että se ei juuri sisällä mitään
hämmästyttävää uutta sekä että se ylipäätään on hyvin hillitty ja
tyyni sävyltään. Mutta, niinkuin jo ylempänä mainitsin, lukijan ei ole
helppo arvostella miten joku Snellmanin puhe todellisuudessa
vaikutti kuulijoihin.
Koetan sentähden sanoihin pukea sen, joka ei näy painetussa
puheessa, mutta joka sittenkin antoi sanoille niiden tenhovoiman. —
Tuossa hän siis seisoo edessämme vanha, kuuluisa mies. Hänen
suuruutensa on hengen suuruutta, sillä ruumiiltaan hän on tuskin
keskikokoa ja laihanlainen, liikunnoiltaan särmikäs, huomiotamme
kiinnittävät ainoastaan kasvot, joissa, kuinka etäällä ne ovatkin
kaikesta mitä tavallisesti sanotaan kauniiksi, otsa ja joka piirre
ilmaisee taistelussa ja kärsimyksessä karaistua tahdonvoimaa ja sitä
sielukkaisuutta, jolla ajattelu leimaa sen, joka sille uhraa elämänsä.
Hän alkaa puhua. Sanat putoilevat harvaan, hän melkein änkyttää,
niin vaivaloisesti hän alkaa. Mutta silti lause muodostuu eheäksi,
pyöreäksi, korjausta kaipaamattomaksi. Niin ensiksi, sitte hän alkaa
lämmetä, on kuin kielenkanta sulaisi, ja sanat alkavat seurata
toisiaan taajassa jonossa. Kuulijat näkevät ja tuntevat kuinka
mielenliikutus enenee tuossa näöltään niin karkeassa,
kovaluontoisessa miehessä, liikutus tarttuu vastustamattomasti

heihinkin, ja sydän sykähtää ja silmät kostuu. Sanat ja lauseet ovat
yksinkertaisia, koruttomia, mutta samalla niin täsmällisiä, niin
tunteen lämmittämiä, että ei yksikään mene hukkaan, vaan sitoo
kuulijan järjen ja sydämen. Kun sitte puhujan liikutus yhä nousee, ja
hän verrattomalla voimalla puristaa ajatus juoksunsa muutamiin
peruuttamattomiin päätelmiin, silloin harva pysyy kylmänä sille
innostukselle, joka kuulijakunnassa on syttynyt.
Tähän tapaan Snellman puhui tälläkin kertaa ja siitä saakka vallitsi
mieltä ylentävä, isänmaallinen tunnelma juhlassa. Sanomalehdistön
malja juotiin sampanjassa. — Sittemmin piti Yrjö Koskinen
suomenkielisen puheen myöskin päivän merkityksestä, J. W.
Calamnius esitti, niinikään suomeksi, maljan kirjapainojen
työväestölle, ja Otto Donner puhui ruotsiksi naisten kunniaksi. Sen
jälkeen luettiin julki kaksi ruotsalaista (Porista ja Vaasasta) sekä
kaksi suomalaista (molemmat Pietarista) sähkösanomaa. Tämän
johdosta joku leikillä kysyi Z. Topeliukselta, eikö hänellä ollut mitään
sähkösanomaa. Topelius astui kohta esiin ja lausui: "Minulta on
pyydetty sähkösanomaa ja minä etsin semmoista mielestäni. Olen
vain kahdella päällä, minulle kun ilmestyy kaksi yhdellä kertaa.
Toinen tulee kaukaisesta muinaisuudesta, sadan vuoden takaa, ja
toinen etäisestä tulevaisuudesta, niinikään sadan vuoden päästä. Ne
kohtaavat toisensa tällä hetkellä: Eläköön isänmaallinen sana,
eläköön se voima, jonka väkevyys on mahtavan suurvallan perustus
tässä elämässä, nimittäin vakaumuksen voima, se joka pelkäämättä
vastustaa niitä myrskyjä, jotka riehuu ukkosen ja salaman
alhaisemmassa ilmapiirissä, mutta joita ylempänä on eräs korkeampi
voima, jonka edessä ei enää ole kahta kieltä eikä kahta isänmaata,
vaan ainoastaan yksi isänmaa, jossa totuus ja oikeus vallitsee —
eläköön se!"

Nyt oli virallinen ohjelma suoritettu, mutta mieliala oli liian
innostunut, että olisi voitu siihen tyytyä. Taas Snellman keksi oikean
keinon ylläpitää tunnelmaa. Hän oli kauan istunut ja puhunut Ida
Basilierin kanssa ja pyysi sitte häntä laulamaan. Piano toimitettiin
lavalle, ja Snellman itse talutti laulajattaren sinne ja lausui esittäen
hänet juhlavieraille: "Kirjailijain juhlapäivälle tapahtuu se kunnia, että
saamme kuulla kauniimpia säveliä mitä isänmaamme voi tarjota."
Yleisö taputti käsiään, ja punastuen neiti kumarsi vuoroon saliin
päin, vuoroon Snellmanille. Sitten hän lauloi Kaarlo Bergbomin
säestäessä: "Minun kultani kaunis on", "Voi, voi, voi kun kullallein",
ja soman arian "Jeannetten häistä" (pieni laulukappale, joka vähän
ennen oli annettu Suomalaisen seuran teatterinäytännöissä).
Kiitollisuus- ja myötätuntoisuusosotukset olivat mitä runsaimmat.
Joku hetki tämän jälkeen nousi talollissäädyn puhemies, Mäkipeska,
joka myöskin oli juhlassa saapuvilla, puhujalavalle ja piti sujuvan
puheen Ida Basilierille, kiittäen "jaloa fröökynää" siitä, että tämä oli
suvainnut osottaa, kuinka suloisesti suomenkieli soi sävelten
kantamana hempeiltä huulilta. Ei voinut hämmästymättä kuulla
kuinka vanha talonpoikainen mies osasi lausua imartelevia
kohteliaisuuksia, ja kun Snellman esitti hänet laulajattarelle, oli tämä,
vaikka puhui hyvin suomea, hämillään miten vastata niin oudolle
ihailijalle. Myöhemmin Ida Basilier vielä astui lavalle laulamaan ja
hänen aikomuksensa oli taas laulaa suomalaisia lauluja, mutta silloin
Snellman lähestyi häntä ja kuiskasi hänelle, että nyt oli ruotsalaisten
laulujen vuoro! Snellman tahtoi jakaa tasan.
Klo 7-8 katosivat naiset ja osa vanhempia herroja, Snellman niiden
joukossa. Toiset jatkoivat juhlaa vanhassa "35:ssä". Täällä seurasi
puhe puhetta. Z. Topelius esitti maljan Runebergille ja hänen
Morgonbladilleen sekä toisen kirjankustantajille, kertoen, että
Runeberg kerran, kun joku kustantaja oli häntä tylysti kohdellut, oli

lausunut: "kirjankustantajat pitävät meitä kirjailijoita leipävartaina,
joita pitkin he kapuavat ylös" — mutta, lisäsi puhuja, joskus on
niinkin että päinvastoin kustantajat ovat meidän kirjailijain
leipävartaita. G. W. Edlund, jolle malja omistettiin, huusi: bravo! ja
tilasi ihastuksissaan uuden "boolin". Kun sitte H. Borenius oli
puhunut Saiman ja J. V. Snellmanin, E. A. Forssell Lönnrotin ja A. I.
Arwidssonin, ja W. Lagus Z. Topeliuksen kunniaksi, piti Alfred
Kihlman puheen, joka pienenä lisänä sanomalehdistömme historiaan
ansainnee tässä sijansa. Näöltään niin vakava, mutta pohjaltaan
humoristinen koulurehtori puhui surunvoittoisella äänellä seuraavaan
tapaan:
"H. H. Teidän täytyy antaa minulle anteeksi että häiritsen yleistä
iloa. Minulla on näetten vain surullista kerrottavana, mutta minun
täytyy, minä en voi olla esiintuomatta mitä minulla on sanottavana.
Tänä iltana on paljon puhuttu sanomalehdistön kärsimyksistä ja
niistä onnettomuuksista, jotka sensuuri aiheuttaa. Kuitenkin
sanomalehdet jatkavat tointansa ja toimittajat saavat siitä
toimeentulonsa. Mutta mitä on sanominen niistä, jotka sensuurin
kautta menettävät kaikki, niin ettei mitään jää jälelle! Huomaan että
minua ei ymmärretä, minun tulee siis selittää asia. — Minäkin olen
kerran ollut sensorina, vaikken kauemmin kuin yhden viikon. Se oli
1854, kun länsivallat sotivat Venäjää vastaan. Oleskelin silloin
Turussa, ja hyvä ystäväni, tuomiorovasti Renvall, oli kerran pakotettu
tekemään matkan, jolla hän oli viipyvä viikon päivät. Hän pyysi
minua sillä aikaa hoitamaan sensorin virkaa, ja minä myönsin
aavistamatta mitä tällä lyhyellä ajalla tulisi tapahtumaan. — Siihen
aikaan Åbo Underrättelser ilmestyi kaksi kertaa viikossa. Kun
ensimäinen numero tuotiin minulle tarkastettavaksi, tapasin siinä
uutisen, että julmat englantilaiset olivat kokonaan hävittäneet
Tammisaaren suuren kaupungin. Minulla ei ollut mitään asiaa

vastaan, ja numero sai kuin saikin hyväksymiseni. Mutta kun viikon
toinen numero oli ilmestyvä, luin siinä kirjoituksen, jossa ilmotettiin,
että Tammisaaren hyvä kaupunki ei ollutkaan hävitetty. Silloin oli
tapana että sanomalehti ensin vietiin tarkastettavaksi kuvernöörille,
joka ensiksi pyyhki mitä piti sopimattomana, ja sitte tuli sensorin
vuoro pyyhkiä. Tällä kertaa kuvernööri oli katsonut sopivaksi pyyhkiä
mainitun kirjoituksen, jossa väitettiin Tammisaaren vielä olevan
olemassa. Minä puolestani en voinut muuta kuin hyväksyä hänen
toimenpiteensä, sillä tietysti piti kuvernöörin tietää kuinka asian laita
oli. Siis Tammisaari on hävitetty! Pyytäisin sen tähden herroja
tyhjentämään Tammisaaren muiston malja. Älkäämme enää koskaan
puhuko siitä kaupungista!"
Noin klo 10 hajosi seura, josta nähdään että tavat 1871 olivat
toiset kuin nykyään.
Toisessa osassa seurahuonetta oli "riippumaton" (!)
sanomalehdistö viettänyt juhlaa, mutta siitä en tiedä sen enempää.
— Siitä juhlasta, josta olen kertonut, sanoi joku, että se oli laatuaan
ensimäkien, varsinainen suomalais-isänmaallinen juhla Helsingissä.
Snellman-muistelmia.
J. V. Snellmanin koottuihin teoksiin on painettu kahdeksan
Vilhelminpäivä-puhetta, ensimäkien v:lta 1873, viimeinen v:lta 1880.
Sitä paitsi mainitaan, sanomalehtien mukaan, että ylioppilaat
myöskin 1863 ja 1872 kävivät häntä laululla tervehtimässä ja että
hän silloinkin lausui heille ystävällisiä sanoja. Kuitenkaan eivät nämä
laulutervehdykset Snellmanin luona olleet ainoat. Mikäli muistan

olivat ne 1860-luvulla säännölliset, ja v:sta 1868 asti olen merkinnyt
olleeni vuosi vuodelta niissä mukanakin. Erittäin olen muistoon
pannut, että Snellman Vilhelminpäivänä 1869 lausui julki lujan
toivonsa Suomen valoisaan ja onnelliseen tulevaisuuteen. "Tämän
toivon", hän sanoi, "perustan siihen vertailuun, jonka olen
tilaisuudessa tekemään yliopiston välillä semmoisena kuin se nyt on
ja semmoisena kuin se oli muutamia vuosikymmeniä sitten". Ja
vahvistaakseen lausettaan hän huomautti miten ylioppilaitten elämä
ennen aikaan antoi paljon enemmän syytä vakaviin muistutuksiin ja
että nykyään toisin kuin muinoin säädyllisempien elämäntapojen
ohella ilmaantuu melkoisessa määrässä vakavampaa harrastusta ja
isänmaallista innostusta, joka nuorisossa on hedelmällisen
elämäntyön edellytys. — V:lta 1871 minulla on kirjaan pantuna koko
puhe, sanasta sanaan, ja myöskin tarkat tiedot itse
kunniatervehdyksen menosta.
Ylioppilaita kaikista osakunnista paitsi uusmaalaisesta oli
kokoontunut niin paljo, että ne täyttivät Snellmanin talon pihan.
Ensin laulettiin Vaasan marssi. Laulun päättyessä Snellman astui ulos
portaille, ja oli hänellä samettipäähine harmaitten hapsien peitteenä,
sillä ilma oli viileä ja maa oli valkoinen uudesta lumesta. Nuoret
tervehtivät vanhusta huutaen: hurraa! ja eläköön! Sitte viritettiin
Savolaisen laulu, jonka jälkeen Snellman alkoi puhua, nyt niinkuin
tavallisesti muulloinkin ottaen aihetta ajan tapahtumista — tällä
kertaa Saksan ja Ranskan sodasta ja sen seurauksista.
"Minä kiitän teitä, että olette tulleet tervehtimään minua. On aina
mieluista nähdä ettei kokonaan ole nuorison unohtama. — Tämä
päivä on tuonut pienen muiston talvesta (viittaus lumeen!), vaikka
käsissä on toiveiden aika, aika jolloin ajatellaan runsaita satoja. Minä
toivon, että aika on nuorissakin herättävä virkeitä voimia sekä halua

ei ainoastaan elämän nautintoon, vaan myöskin tekemään työtä sen
vakavien päämäärien hyväksi. On toiveiden aika ei ainoastaan meille,
maallemme, vaan laajemmillekin piireille, koko maailmalle. — Minä
toivon, ettei yliopiston nuorisoon ole tunkenut se veltto oppi ('den
slappa lära'), jota päivälehdet saarnaavat, nimittäin että valtiot ja
historia ovat olemassa yksilöä varten taikka, niinkuin koreammin
sanotaan, sitä varten että yksilö saisi kehittää voimiaan ja lahjojaan
ja tehdä olonsa mahdollisimman mukavaksi. — Historia ei sitä opeta.
Valtio ja historia eivät ole olemassa yksilöä varten, vaan päinvastoin
yksilö niitä varten. Kansakuntien elämä se on, jolla on merkitystä
ihmiskunnalle, ja niille tulee yksilön uhrata henkensä ja
omaisuutensa. Vastoin sitä oppia että kansakuntien on enentäminen
varallisuuttaan, näemme toisen saavuttavan tunnustusta, toisen,
joka lausuu: 'me heitämme pois henkemme ja tavaramme, kun
kysymys on korkeammasta'. Kansakunnat pelkäävät sotaa, ja todella
onkin surullista kun henkiä, omaisuutta joukottain hävitetään; mutta
sotien kautta kansakunnat voimistuvat korkeita harrastuksia varten.
Me opimme ajaltamme senkin, että anarkia tuottaa turmiota;
velvollisuus se on ja varsinkin velvollisuus korkeimmassa
potenssissaan, velvollisuus valtiota ja isänmaata kohtaan, sekä sen
ankara täyttäminen, joka valtiolle mahtia antaa. — Me huomaamme,
että kansakuntien elämisenoikeus saavuttaa yhä enemmän
tunnustusta, ja se on suuri lohdutus pienille kansakunnille —
nykyään on paljon helpompi kuin ennen tehdä työtä niiden hyväksi.
Toivokaamme että tämä tunnustus kasvamistaan kasvaa, joten sen
kautta uskomme kansamme tulevaisuuteen vahvistuisi ja niinikään
lisääntyisi kykymme tehdä työtä sen hyväksi ja, jos niin vaaditaan,
sille uhrata henkemme ja omaisuutemme. Hetki ei ole sopiva että
minä enemmän syventyisin tähän aineeseen. — Minä kiitän teitä."

Puheeseen vastattiin kolmikertaisella eläköönhuudolla, jonka
jälkeen vielä laulettiin Suomen laulu sekä, mennessä, Porilaisten
marssi.
* * * * *
Olen jo ennen maininnut Snellmanilla olleen tapana
Vilhelminpäivinä ystävilleen ja tuttavilleen, jotka silloin kävivät hänen
luonaan, kertoa menneistä ajoista. Minulla oli onni useamman kerran
olla saapuvilla ukon ladellessa muistelmiaan pitkän ja
kokemusrikkaan elämänsä taipaleelta, mutta valitettavasti minä
enimmäkseen laiminlöin panna hänen jutelmansa paperille, ja
vuosikymmenien kuluessa ne ovat joko kokonaan muistista
hävinneet taikka ainakin menettäneet sen selvyyden, ne tarkat raja-
ja yksityispiirteet, joissa muistelmien arvo oli. Eräänä semmoisena
päivänä Snellman esim. kertoi rahanmuutoksen aikaansaamisen
vaikeuksista, kuinka hän sen asian ratkaisun tähden matkusti
Pietariin ja pääsi keisarin puheille, kuinka korkea hallitsija
olennoltaan ja käytökseltään oli ollut luonnollinen ja yksinkertaisen
inhimillinen ja kuinka erinomaisen ystävällisesti hän oli puhutellut
häntä; mutta myöskin kuinka koko kysymys Suomen omasta rahasta
oli ollut mennä myttyyn, kun keisari selitti, että hän — venäläistensä
tähden — ei mitenkään voinut suostua siihen, että Suomen markka,
niinkuin ajateltu oli, tehtiin Ranskan frangin kokoiseksi, kuinka
Snellman silloin epätoivoisena oli palannut hotelliinsa ja kuinka hän
siellä yön aikana (jolloin hänessä uudet aatteet syntyivät — katso
alempana!) keksi pelastavan keinon, nimittäin että markka oli
suuruudeltaan oleva tasan neljäs osa hopearuplaa. Kun tämä
ehdotus oli keisarille esitetty, hän oli kohta ollut valmis hyväksymään
sen — ja niin Suomi sai oman rahansa. Tätä kertomuksen pääkohtaa
en ole unohtanut, mutta kaikesta siitä, mitä hän samassa yhteydessä

jutteli, en muista muuta kuin sen pikku piirteen, että Snellman sanoi
Pietarissa aamusin juoneensa pullon seltterivettä, joka hänestä oli
tuntunut niin virkistävältä, että hän mielellään olisi sen pysyväksi
tavakseen ottanut, jollei se aikaa myöten olisi tullut — kalliiksi.
Toisen kerran, kun yksin olin hänen luonaan, Snellman ainakin pari
tuntia jutteli toimistaan ja puuhistaan, senaattorina ollessaan,
nälkävuosina 1867—68. Se oli elokuulla 1875, jolloin minä, August
Hagmanin kylpiessä Naantalissa, yksin hoidin Morgonbladetia.
Eräänä iltapäivänä minulla oli jotakin kysyttävää Snellmanilta ja
menin sentähden hänen kotiinsa. Nähtävästi ukko silloin erityisesti
kaipasi seuraa, sillä kun minä, saatuani pyytämäni tiedon, aioin
lähteä, niin hän ei mitenkään minua päästänyt. Hän asetti minut
istumaan pihanpuoleiseen, kasvien koristamaan eteiseen, jossa oli
raittiimpi ilma kuin sisällä, tilasi sinne kahvia ja tarjoten ja itsekin
joskus sytyttäen paperossin tavallisesti käyttämäänsä erittäin pientä
lajia hän laajasti ja seikkaperäisesti puhui mainitusta kansamme
kärsimyksen ajasta. Mikä se oli, joka sai Snellmanin juuri siihen
aineeseen ryhtymään, sen olen kumminkin unohtanut samoin kuin
enimmän osan yksityispiirteitä. Muistan vain että hän nimeltä
mainitsi useita pohjalaisia liikemiehiä, joiden harrasta avunantoa hän
kiitti, ja toisia, jotka huonosti olivat tyydyttäneet hänen
toivomuksiaan ja luottamustaan, että hän esitti mielipiteensä
silloisista ja myöhemmistäkin yrityksistä kotiteollisuuden
elvyttämiseksi, valittaen että meillä niin vähän harrastettiin sitä että
teollisuustuotteet olisivat ulkomaalaisille ostajille otollisia,
tyydyttäisivät heidän vaatimuksiaan ja tapojaan — niin esim. tulisi
opettaa kansannaisia kutomaan semmoisia pehmeitä, huokoisia
käsiliinoja, joita ulkomailla hotelleissakin käytetään — ja vihdoin että
hän yksinkertaisen avonaisesti kuvasi mitä sieluntuskia hän oli
kokenut saadessaan yhä uusia jobinposteja nälkäseuduilta ja yhä

uudestaan levottomasti kysyessään itseltään, oliko hän tehnyt mitä
mahdollista oli vai oliko vielä jotain tehtävissä? Vieläkin hänen
äänensä värähteli liikutuksesta kertoessaan, kuinka hän hallaöinä ei
saanut unta silmiinsä, vaan tavantakaa nousi ylös katsoakseen
kuinka alhaalle lämpömittari oli laskenut. — Näistä seikoista
Snellman kyllä itsekin on jättänyt tietoja jälkeensä, mutta kumminkin
kadun haikeasti, etten aikoinaan tehnyt muistoonpanoja siitä mitä
olin kuullut, sillä ainahan suullisessa kertomuksessa esiintyy piirteitä,
jotka ovat kirjoitettua esitystä eloisampia.
* * * * *
Ainoastaan yhden kerran tulin tehneeksi jotakuinkin tarkat
muistoonpanot siitä mitä Snellman hyvällä juttelutuulella ollessaan
kertoi, ja onneksi hän silloin enimmäkseen tarinoi nuoruudestaan,
esittäen kuvaavia piirteitä, jotka arvatenkin olisivat iäksi kadonneet,
jolleivät silloin olisi joutuneet talteen. Nykyään ovat useimmat näistä
piirteistä jo tunnetut niille, jotka ovat lukeneet Th. Reinin
kirjoittaman J. V. Snellmanin elämäkerran, sillä tietenkään en voinut
olla antamatta hänen käyttää muistoonpanojani, mutta luulen
kuitenkin että ne alkuperäisessäkin muodossaan vielä ovat omansa
viehättämään lukijoita.
J. V. Snellmanin lähinnä vanhin poika (viime vuonna
esittelijäsihteerinä kuollut) Juhana Ludvig oli 15 p. joulukuuta 1879,
suoritettuansa lakitiedetten kandidaattitutkinnon, kutsunut muutamia
ystäviä yhdessä kanssaan viettämään päivää. Hän otti meidät
vastaan kodissaan isänsä luona, ja vanhus itse ollen hyvissä voimissa
ja mitä parhaimmalla tuulella viihtyi nähtävästi meidän nuorempien
seurassa. Vanhojen tapaan Snellman nytkin ilmeisellä nautinnolla
jutteli muinoisista ajoista eikä suinkaan meidän, kuulijain, nautinto

ollut vähempi, sillä paitsi itsestään hän kertoi muistakin merkillisistä
henkilöistä. Tässä seuraavat muistoonpanoni.
Snellman oli mukana sekä Oulun että Turun palossa. Oulu paloi
nimittäin yöllä toukokuun 23:tta päivää vastaan 1822, niin että
ainoastaan 30 tai 40 taloa Limingan tullin puolella jäi
vahingoittumatta. Turun palon aikana hän koko yön teki työtä
pelastaen irtonaista tavaraa eri taloista.[6] Ensin hän tuli professori
Fredrik Bergbomin taloon, ja oli hänellä silloin se erikoinen onni, että
sai hevosen käytettäväkseen. Palon tähden oli näet joukko maalaisia
hevosineen saapunut kaupunkiin tarjotakseen apuansa runsasta
maksua vastaan. Kun Snellman kantaen pelastettua tavaraa tuli tullin
ulkopuolelle, hän tapasi siellä yhden näitä talonpoikia. Mies oli niin
juovuksissa, että hän makasi maantienojassa eikä, pitäen kiinni
ohjaksista, voinut muuta kuin lakkaamatta toistaa: ptruu, ptruu,
ptruu! Snellman virkkoi silloin: "annappas, niin autan sinua", otti
ohjakset mieheltä ja istui rattaille. Mies huusi, ettei saa viedä hänen
hevostaan mutta Snellman rauhotti häntä ja lupasi maksaa hänelle.
Tätä hevosta hän sitten käytti pelastustyössään. Joka kerran kun hän
tuli ajaen ulos kaupungista, hän näki miehen samassa paikassa
ojassa, ja aina tämä huutaen varotti häntä ajamasta liian kovaa
hänen hevosellaan. Muutoin Snellman sanoi, ettei hän voinut kertoa
mitään lähempää itse palosta, sillä koko hänen huomionsa oli ollut
kiintynyt pelastustyöhön.[7]
Turun palon jälkeen Snellman asui Paraisissa, missä samaan
aikaan
Runebergkin ja (sittemmin Viipurin hovioikeudenneuvos) Kaarle
Löfgren[8] oleskelivat. Runeberg sepitti silloin Hirvenhiihtäjiä,
jonka runoelman hän kuitenkin jo Saarijärvellä oli pannut alulle.

Löfgrenin kanssa Snellman usein oli seurustellut, tuttavia kun olivat
Oulun koulusta, vaikka Löfgren oli vuotta ennen koulusta päässyt.
Samasta Löfgrenistä Snellman kertoi seuraavan kaskun. Saatuansa
repposet teologian tutkinnossa hän oli antautunut lakitieteen alalle.
Kerran hän löi vetoa Snellmanin kanssa, että tämä ei saisi häntä
kiinni ainoastakaan pykälästä 1734 vuoden lakikirjassa. Snellman oli
silloin eri tavoin koetellut hänen tietojaan, mutta Löfgren näytti
osaavansa ulkoa jok'ikisen pykälän, jota paitsi hän tiesi osottaa
missä kohden kirjan sivua kukin lakimääräys oli tavattavissa, niin
että Snellmanin täytyi myöntää menettäneensä vedon.
Turun ylioppilaselämästä Snellman kertoi seuraavaa. — Yleisenä
tapana oli ollut että ylioppilaat nousivat klo 4 aamulla, jonka jälkeen
matami klo 5:n, viimeistään klo 6:n aikana toi kahvia. Levolle mentiin
tavallisesti klo 10, mutta joskus myöhemminkin. Eri keinoja
käytettiin, jotta herättäisiin klo 4. Toinen sitoi toisen jalkansa kiinni
sängynpäätyyn, niin että heräsi, kun aamupuolella alkoi potkia.
Toinen taas menetteli näin: hän ripusti kuriiri- eli aisakellon
(jommoisia ylioppilaat yleisesti käyttivät matkustaessaan kodista
Turkuun ja takaisin) nuoraan, johon liittyi semmoinen laitos, että kun
kellon tuntiviisari (minuuttiviisari oli otettu pois) tuli 4:n kohdalle, se
työnsi tieltään puikon, mikä vuorostaan koski nuoraan, niin että
aisakello putosi lattiaan ja herätti nukkujan. Vielä toiset pinosivat
esineitä pöydälle sillä tavoin, että ne samantapaisen laitoksen kautta
klo 4:n lyönnillä romahtivat lattialle. — Nimipäivien vietto oli tapana.
Päivän sankari vastaanotti vieraita aamupäivällä, ja oli hänellä niitä
varten esille pantuna jotakin syötävää, varsinkin jotakin suolaista,
sekä viinaa ja olutta. Illalla sitä vastoin ei kekkereitä ollut. Kun
käytiin, ravintoloissa, tapahtui se tavan mukaan joukossa, ja silloin

tilattiin yhteinen n.s. "trebankobål" (kolmenpankonmaljakko)
punssia.
Ylioppilaselämässä oli puuro-illoilla erityinen merkityksensä.
Turussa oli kaksi puuropaikkaa, toinen erään rouva Lindströmin
pitämä, toinen oli tunnettu nimeltä "puurokellari". Kaksi kertaa
viikossa tarjottiin puuroa — viikon muina iltoina tyytyi moni kuivaan
ruokaan, syöden leipää (ilman voita), retikkaa, suolaa ja maitoa.
Puuro-iltoina saatiin vähäistä maksua vastaan syödä lihamuhennosta
sekä puuroa, ei annoksittain, vaan niin paljon kuin jaksettiin. Kysyntä
oli niin vahva, että niiden, jotka tulivat myöhemmin, täytyi odottaa,
ja usein oli porstua täynnä odottavia, jopa niitä seisoskeli kadullakin.
Ylioppilaat olivat iloisia ja hyvällä tuulella, kun huokeasta hinnasta
saivat syödä itsensä kylläisiksi. Helsingissäkin oli joku aika eteenpäin
semmoisia puurotätejä. Eräs sellainen oli esim. rouva Kirsten.
Hänellä oli yksi tytär, sievä tyttö, jonka myöhemmin amiraali ja
luotsipäällikkö Eriksson nai. Ne mainitaan Castrénin kertomuksissa
hänen Sipirianmatkastaan. Castrén tapasi Erikssonin vaimonsa ja
anoppimuorinsa kanssa matkalla Sipiriaan.
Snellman oli ensiksi aikonut ruveta teologiksi ja harjotti puoli
viidettä vuotta jumaluusopillisia opinnoita. Vasta sen jälkeen hän
muutti uraa ja alkoi lukea maallista ("profan") kreikkaa, ryhtyen
Buttmaniin. Kun Snellman ensi kerran yliopiston muuton jälkeen tuli
Helsinkiin, piti hän asuntoa Runebergin luona, joka oli vuokrannut
yhden porstuakamarin Robertinkadun varrella. [Fredr.] Cygnaeus,
"joka aina on ollut 'grandseigneur'", oli samassa rakennuksessa
vuokrannut yhden salin. "Sali ei ollut isompi kuin tämä kamari",
Snellman sanoi, "mutta sitä sanottiin saliksi". Hän oli kuitenkin
laiminlyönyt hankkia saliinsa ainoatakaan huonekalua. Siellä täällä
lattialla, pitkin seiniä oli kirjoja pitkässä rivissä. Hän oli tilannut

itselleen maitoa ja säännöllisesti tuotiinkin sinne joka aamu astia
maitoa, vaikka Cygnaeus asui Jumala ties missä — sillä emme me
nähneet häntä pariin kuukauteen.[9] Runeberg oli sangen huonosti
varustettu muun muassa sänkyvaatteilla, ja sänky oli niin ahdas,
ettemme voineet siinä yhdessä maata. Sentähden vaatteet joka
yöksi nostettiin sängystä lattialle, ja siinä sitten maattiin kylki
kyljessä. Klo 8 aamulla tuli oppilaita Runebergin luokse, ja silloin
täytyi minun mennä ulos Cygnaeuksen saliin. Aamusin oli eräällä
tytöllä tapana käydä meillä myymässä nisuleipää. Minä ostin
tavallisesti muutamia korppuja ja pullia, ja kun Runeberg tuntien
väliaikoina pistäysi saliin, saatoin minä tarjota hänelle pullia ja
Cygnaeuksen maitoa! — Runeberg sepitti tällä ajalla monta runoaan;
erittäin muistan runon Lohtu (Tröst), jonka käsikirjoituksen minä
vielä omistan. Hänen käsikirjoituksensa olivat siistiä ja ilman
korjauksia. Hänen tapansa oli näet kauan ajatuksissaan kehittää ja
täydentää runoa, niin että joka sana oli valmis, kun hän otti kynän
käteensä. Saattoi aina tietää, milloin hän mietti jotakin runoa;
hänellä oli nimittäin tapana pitää oikean käden peukaloa etusormen
päällä ja painaa peukaloa alakuvan oikeaa puolta vasten. Käsi
semmoisessa asennossa hän käveli edestakaisin, ollen itse
harvasanainen, kuitenkaan välttämättä seuraa vaan mielellään
kuullen toisten puhelevan. Hän ikäänkuin pureskeli alaleukaa ja
mietiskeli. Joskus hän sellaisissa tilaisuuksissa myöskin istui, nojaten
leukaansa molempiin käsiinsä.
Tätä menettelyä, nimittäin runon valmistelua ajatuksissaan,
Snellman luuli Runebergin aina noudattaneen. Kun Snellman meni
suorittamaan progradukirjoitustaan, Runeberg oli hänelle sanonut,
että hänen tuli olla sanaakaan kirjoittamatta, ennenkuin se oli
hänellä selvänä ajatuksessa, vasta silloin saattoi varmasti tietää miltä
se kuuluisi. Että Runebergillä sentään oli tapana uudestaankin

kirjoittaa runojaan, Snellman tiesi esim. siitä, että hän ainakin oli
uudestaan kirjoittanut Hirvenhiihtäjät. Alkuaan runoelmassa ei ollut
mitään rakkausjuttua, ei mitään tyttöä. Silloin Snellman oli sanonut,
ettei se käynyt päinsä, että yleisö välttämättömästi vaatii rakkautta,
jonka johdosta Runeberg myöskin runoili siihen sen rakkausjutun,
joka nyt runoelmassa tavataan.
Kujeellinen Nervander ärsytteli usein Runebergia. Muun muassa
hänellä oli tapana sanoa, että Runeberg nimi oli ruma, ja hän kehotti
häntä ottamaan nimen Lingonblad. Juhlallisella äänellä hän lausui:
"Johan Ludvig Lingonblad, se vasta joltakin soisi!" Siitä pilasta
Runeberg ei pitänyt. Sitä vastoin hän ei suuttunut Nervanderiin,
vaikka tämä, kesken kun Runeberg, istuen leuka käsien nojassa ja
painaen peukalolla alahuultaan, ajatuksissaan kypsytti runoa,
etusormellaan kosketteli Runebergin jotenkin kärkevää nenää ja
sanoi, että se kaipasi terottamista ("behöfde slipas").
Näin oli ensin. Sittemmin perustettiin n.s. lauantaiseura, johon
kuuluivat Runeberg, Nervander, Lille, J. J. Nordström, Lindfors y.m.
Onneksi fosforistinen liike Ruotsissa ei vielä ollut ohi mennyt.
Atterbom, Geijer, Tegnér olivat vielä uusia. Fosforistein kautta
saksalainen kirjallisuus tuotiin Ruotsiin ja myöskin Suomeen.
Bruzelius Upsalassa kustansi painoksen saksalaisia klassikoita. Se oli
rumasti painettu karkealle paperille, mutta sen kautta Goethe,
Schiller y.m. tulivat täällä ensin luetuiksi ja tunnetuiksi.
Lauantaiseuran tarkotus oli laadultaan kirjallinen. Kukin antoi lisänsä
yhteiseen kassaan, ja rahoilla ostettiin kirjallisuutta, nimittäin
ruotsalaista, sekä alkuperäistä että käännöksiä. Muunkieliset kirjat
olivat meille liian kalliita. Joka uusi osa Bruzeliuksen saksalaisia
klassikoita hankittiin kohta. Lauantai-kokouksistamme sai kukin ottaa
mukaansa kaksi kirjaa tai useammankin, jos varaa oli. Kahden viikon

päästä laina oli tuotava takaisin. Lukukauden lopussa kirjat jaettiin
niin moneen ryhmään, kuin yhdistyksessä oli jäseniä, ja arvanheitolla
ratkaistiin sitte, mitkä kirjat kukin sai omaisuudekseen. Tällä tavoin
yhteinen kirjastomme aina hävisi, mutta seuraavana lukukautena
aloimme uudestaan. Siten me vähäpätöisestä maksusta saimme
lukea melkoisen paljon kirjallisuutta. Tässä kirjallisessa ilmapiirissä
ylioppilasaikamme kului. —
Enempää ei Snellman sinä iltana jutellut nuoruuden ajoistaan;
mutta olen samasta tilaisuudesta merkinnyt muistoon vähän
muutakin huomattavaa.
Niin tuli puheeksi silloinen suuriruhtinaamme, ja Snellman
julkilausui syvimmän kunnioituksensa keisari Aleksanteri II:ta
kohtaan. Hän piti varmana, että Aleksanteri II kerran oli saava
sijansa historian etevimpien hallitsijani rivissä. Niin hänen jalon
mielenlaatunsa tähden ja sen tähden mitä hän oli suurta kansalleen
tehnyt. Ei ole koskaan kuultu, että hän olisi kiivastunut, että hän
vihasta olisi ketään rangaissut taikka ylipäätään vaatinut kellekään
rangaistusta. Keisarin elämäntavoista Snellman oli Pietarissa kuullut,
että hän päivällisaterian jälkeen tavallisesti vietti puolitoista taikka
pari tuntia perheensä kesken, mutta sitten noin klo 8 meni omiin
huoneisiinsa, missä teki työtä klo 2:een yöllä. Kaikkia tärkeitä
kysymyksiä koskevat asiakirjat odottivat häntä siellä, ja että hän
todella tarkoin luki ne, voitiin nähdä niistä reunamuistutuksista, jotka
hän lukiessaan teki. Erityistä painoa keisari muun muassa pani
semmoisiin suomalaisiin kysymyksiin, jotka tavalla tai toisella
koskivat venäläisiä oloja. Snellmanin vakaumus oli, että hän tässä
kohden etupäässä piti silmällä Suomen etua. Yhden esimerkin hän
saattoi omasta kokemuksestaan mainita. Kun Pietarin—Riihimäen
rautatie oli rakennettava, minä vaadin, Snellman sanoi,

ehdottomasti, että tie kustannusten vähentämiseksi oli tehtävä
kapearaiteiseksi. Kun ehdotus keisarille esitettiin, hän lausui: jos
suomalainen rautatie tulee kapearaiteiseksi, niin että venäläinen
liikkuva kalusto ei välittömästi voi sillä kulkea, niin Venäjällä nousee
semmoinen myrsky Suomea vastaan, etten minä voi suomalaisia
suojella, sentähden on tie rakennettava samanlaiseksi kuin
venäläiset. "Suomalaiset", Snellman päätti, "eivät tiedä mikä mies
heillä on tässä keisarissa!" —
Tuli myöskin puheeksi kirjailijan tai yleensä henkisen työntekijän
työ ja työtapa. Silloin Snellman kertoi itsestään, että hän teki työtä
öisin, ja hän oli ottanut sen tavakseen päätettyänsä yliopiston
läksyluvut. Hän mainitsi huomanneensa, että aatteita ja uusia
ajatuksia esiintyy runsaammin yöllisessä työssä, koska näet
mielikuvitus on vilkkaampi ruumiin väsyneenä ollessa ja hiljaisuuden
vallitessa kaikkialla ympärillä. Kumminkin täytyy päivällä, jolloin
mietiskely on voimakkaampi, tarkastaa yöllä tehtyä työtä. Ainakin
hänen oli usein mahdotonta päivällä keksiä uusia aatteita; jollei hän
yöllä tehnyt muistoonpanoja ja muistutuksia, miten työ oli
suoritettava, niin siitä ei päivällä mitään tullut. —
* * * * *
Niinkuin tietty Snellman 1870-luvulla ja vielä siihen aikaan, jolta
nämä muistoonpanot ovat, usein kirjoitti Morgonbladetiin. Sentähden
minä, jatkoksi siihen mitä hän oli puhunut tavastaan tehdä työtä
yöllä, olen muistoonpanoihini lisännyt seuraavan piirteen: Kuvaavana
ukolle merkittäköön, miten hän nykyään ylläpitää yhteyttä
kirjapainon kanssa. Syystä että hänen talonsa portti suljetaan klo 9
ja korjausvedosten tuoja sentähden ei voi päästä sisään, Snellman
on käskenyt pojan koputtamalla kadunpuoliseen seinään ilmottaa

tulonsa. Kuultuaan koputuksen Snellman avaa akkunan yläpuolessa
saranoilla olevan ruudun ja laskee siitä alas pojalle nuoraan
kiinnitetyn paperipussin. Kun poika on pistänyt vedoksen siihen,
vedetään se jälleen ylös ja sisään. Eräänä iltana, kun pussi näin
laskeutui alas ja jälleen nousi, kuului kadulta äänekäs: "hallåå!"
huuto. Korrehtuurin tuoja oli ottanut mukaansa joukon tovereita,
iloisia poikaviikareita, katsomaan uutta kuljetusneuvoa, ja nämä
ilmaisivat tuolla huudolla tyytyväisyytensä keksintöön. — Eräänä
iltana August Hagman, joka ei mitään tiennyt Snellmanin
menettelystä, kehotti poikaa hyvissä ajoissa viemään
korjausvedoksen perille, sillä muuten senaattori toruisi häntä. Poika
oli silloin arvellut, että vaara ei ollut kovinkaan suuri, koska hän
seisoi kadulla ja senaattori oli sisällä huoneessaan! —
* * * * *
Niinä hetkinä ja yleensä siihen aikaan, jolloin Snellman näin
nuoremmille jutteli elämästään, hänessä ei paljon nähty siitä
ankaruudesta ja jäykkyydestä joka kuului hänen luonteeseensa ja
jonka moni kuvittelee olleen hänen olentonsa pääpiirteen hänen
varsinaisina taisteluaikoinaan. Saattaa ehkä väittää, että niissä
kahdessa rintakuvassa, Sjöstrandin ja Takasen, jotka hänestä on
muovailtu, havainnollisena esiintyy se erotus, joka Snellmanissa oli
huomattavana hänen myöhempänä miehuutensa ja ukko-ikänsä
päivinä. Olen kuullut henkilöitten, jotka ovat tai olivat minua noin
kymmenkunta vuotta vanhempia ja jotka paremmin tunsivat
Snellmanin 1850- ja 1860-luvuilta, sanovan Sjöstrandin kuvaa
näköisemmäksi; minusta taasen Takasen kuva on niin kuvatun
näköinen kuin mahdollista on, mutta tietysti ukon näköinen. Kun
kuva 1879 v:n alkupuolella muovailtiin ja oli melkein valmiina, sain
minä kutsun tulla teosta katsomaan ja arvostelemaan. Työ oli tehty

Snellmanin kadunpuoleisessa kamarissa, ja minun sitä katsellessani
ukko istui mukavassa nojatuolissa, puettuna lämpimään, vaalean
harmajaan kamari- tai yönuttuun (Schlafrock), jossa hän on
kuvattukin. Kasvojenilme oli herttaisen ystävällinen ja hymyilevä —
jommoinen hän ylipäätään aina oli iloisen, puheiltaan naivin
kuvanveistäjän seurassa. Minä vertasin piirre piirteeltä kuvaa ja
Snellmania eikä minulla ollut mitään mainittavaa muistutettavana.
Näin ollen olen aina puolustanut Takasen kuvan näköisyyttä niitä
vastaan, jotka ovat enemmän kiittäneet Sjöstrandin kuvaa. Että
kumpaakin voidaan kiittää, johtunee ylempänä mainitusta syystä.
Naukujaiset 1871.
Levottomampia viikkoja kuin ne, jotka seurasivat prof. Nordqvistille
keväällä 1871 pidettyjä naukujaisia, on yliopistomme harvoin
kokenut. Kun tässä otan niistä kertoakseni, jätän tahallani viralliset
lähteet käyttämättä, sillä luulen omilla, päivä päivältä tekemilläni
muistoonpanoilla olevan erityisen arvonsa. Virallisilla asiapapereilla
on näet oma leimansa, joka ei lainkaan aina välittömästi kuvaa
todellisuutta.
Mainittuna keväänä oli maassamme toimeenpantu rahakeräyksiä
muistopatsaan pystyttämistä varten 1808—09 vuosien sodan
sankarin C. W. Malmin haudalle Joroisten kirkkomaalle. Kun tämä
puuha sanomalehtien kautta oli tullut julkisuuteen, ei kauan kulunut
ennenkuin, tietenkin kenraalikuvernöörin, kreivi Adlerbergin,
käskystä, keräykset kiellettiin ja ne rahat, jotka jo olivat tulleet
yrityksen johtajan, tuomari N. H. B. Grotenfeltin, haltuun Joroisissa,

Kuopion kuvernöörin toimesta otettiin takavarikkoon. Helsingissä oli
aijottu tarkotusta varten pitää iltahuvit ylioppilastalolla, mutta
tuumasta oli luovuttava, eikä sensuuri enää sallinut koko asiasta
sanaakaan julkisesti hiiskuttavan. Mielipaha tästä ahdasmielisestä
rettelöimisestä oli yleinen ja suuri, mutta reunoilleen ja ylikin se
nousi, kun lauantaina 8 p. huhtik. ruotsalaisessa virallisessa lehdessä
saatiin lukea kirjoitus, missä keräysten kieltoa puolustettiin, toisia
sanomalehtiä soimattiin ja halveksien puhuttiin 1808—09 vuosien
sodan sankarien muiston kunnioittamisesta. Vapaat sanomalehdet
yrittivät vastaamaan, mutta sensuuri oli taipumaton ankaruudessaan.
Suu kiinni! oli sen tunnuslause. Virallisen lehden kansallistuntoa
loukkaava kirjoitus siis enensi kiihkoa ja katkeruutta sen sijasta että
se olisi mieliä rauhottanut niinkuin arvatenkin tarkotus oli ollut, ja
ylioppilaissa suuttumus kääntyi venäjän kielen professoria A. F.
Nordqvistia vastaan, joka silloin oli virallisen lehden päätoimittaja.
Totta kyllä ei häntä luultu kirjoituksen sepittäjäksi — siksi arvattiin
joko Adlerbergia itseä taikka paroni Kasimir von Kothenia taikka
senaattori H. S. Antellia —; mutta kuitenkin pidettiin Nordqvistia
syypäänä. Koska hän näet oli hyvästä maksusta ruvennut lehden
toimittajaksi, tuli hänen ensikädessä vastata sen sisällyksestä. Niin
ylioppilaat tuumivat, ja he alkoivat — enimmäkseen nuorimpia
kaikista osakunnista — pitää kokouksia, missä neuvottelivat
mielenosotuksen toimeenpanemisesta Nordqvistia vastaan.
Viimeinen kokous oli Kaisaniemessä lauantaina 15 p. huhtikuuta klo
4 i.p., ja siinä päätettiin samana iltana klo 10 toimittaa suuret
"kissannaukujaiset" vihatun professorin asunnon edustalla. Oli
samassa kokouksessa toistakki menettelyä ehdotettu, että nimittäin
valmistettaisiin Nordqvistille häpäisevä kujanjuoksu, siten että
ylioppilaat asettuisivat kahteen riviin hänen luentosalinsa ovelta
Frenckellin (s.o. Edlundin) kulmaan ja pakottaisivat hänen käymään

ilkkuvien rivien välitse. Tämä ehdotus kuitenkin hyljättiin, syystä että
heijattiin poliisin hajottavan rivit.
Samana iltana oli yliopiston juhlasalissa mainion viulunsoittajan
Ferdinand Laubin konsertti. Siellä oli tavattoman vähän ylioppilaita ja
ne, jotka olivat sinne tulleet, näyttivät levottomilta ikäänkuin olisivat
katuneet ostaneensa lipun. Yleisön kesken huhu levisi toisista,
myöhemmin tapahtuvista soittajaisista, ja kun konsertti päättyi klo
9.45, lähti melkoinen joukko uteliaita kävelemään Itäiselle
Henrikinkadulle päin, jonka varrella Nordqvist asui kauppias Nymanin
talon kolmannessa kerroksessa (keskellä sitä taloriviä, joka ulottuu
Aleksanterinkadulta Pohj. Esplanaadinkadulle). Sittemmin kuultiin
että puoli tuntia ennen naukujaisia oli lähellä asuville perheille
ilmotettu, minkälainen serenaadi oli tulossa, mutta että heillä ei ollut
mitään peljättävänä. Muun muassa oli naapuritalossa asuvalle Fredr.
Cygnaeuksellekin viety sana, ja hän oli nauraen virkkanut: "Sjung
bara, gärna för mig!" (laulakaa vain, kernaasti minun puolestani). —
Ylioppilaat, jotka olivat päättäneet toimeenpanna
mielenosotuksen, kokoontuivat oopperakellariin ja täsmälleen klo 10
he noin 100-200 miehen joukossa tulivat It. Henrikinkadulle ja
pysähtyivät Nordqvistin asunnon kohdalle. Samassa tulvasi muutakin
kansaa heidän ympärilleen kadulle ja vastaavaan osaan esplanaadia.
Ymmärrettävästi moni ei tiennyt mistä oli kysymys, mutta toiset
olivat asiasta kylläkin selvillä; varmaa on että melkoinen paljous tätä
nimetöntä yleisöä otti osaa hälinään. Kun täten katu ja esplanaadi
hiljaa olivat täyttyneet, konsertti alkoi! Ensin kuului yksityisiä huutoja
ja seuraavana hetkenä rämähti ilmoille niin helvetillinen kirkuna ja
melu, että selkäpiitä karmi. Aisakelloja, kastrullinkansia,
lehmänkelloja, torvia, pillejä, ja ties mitä soittokoneita yhtyi
synnyttämään mitä hirveintä, kauheinta ääntä. Räminä ja kolina

jatkui yhtämittaisesti, mutta aina väliin kuultiin korvia viiltävää
kiljuntaa ja pitkiä teräviä vihellyksiä. Huomattiin metelissä
jonkunlaista aaltoilemista, se kun oli milloin kovempaa, milloin
laimeampaa, mutta loppua ei tahtonut tulla. Naukujaiset kestivät
lähes kokonaisen tunnin! — Entäs järjestyksen valvojat, missä ne
olivat? Oli siellä poliiseja, mutta ne vain hiipivät naukujain ympärillä
mitään tekemättä — joko sentähden että olivat liian harvalukuiset
taikka että heitä oli kielletty sekaantumasta asiaan. Ei siis mikään
muu kuin väsymys määrännyt, milloin oli aika lopettaa. Mielin määrin
meluttuaan ylioppilaat alkoivat vetäytyä pois, ja jos kaikki silloin
olisivat seuranneet pääjoukkoa, olisi asia päättynyt verraten hyvin;
mutta niinkuin tavallista sentapaisissa tilaisuuksissa tapahtui nytkin
sellaista, joka oli ohjelman ulkopuolella. Eräät päihtyneet ylioppilaat
ja kuka ties mitä nimettömiä heidän perässään kääntyivät näet
takaisin ja alkoivat heittää lumipalloja, 10-pennin lantteja ja
joitakuita kiviäkin Nordqvistin akkunoihin, niin että toinen ruutu
toisen perästä helähtäen särkyi. Vasta tämän jälkinäytöksen jälkeen
palasi rauha Henrikinkaduille ja esplanaadiin.
Sunnuntaina 16 p:nä Helsinki oli täynnä risteileviä huhuja ja
juttuja illan tapahtumasta. Naukujaisten alussa, kerrottiin, oli
poliisimestari Barck ilmottanut asiasta Adlerbergille. — "Mitä väkeä
ne ovat?" kenraalikuvernööri oli kysynyt. — "Ylioppilaita." — "Vai
niin", oli Adlerberg sanonut, "silloin paroni von Kothen hoitakoon
asian!" Tämä se ehkä aiheutti että poliisi ei koettanutkaan tehdä
loppua epäjärjestyksestä. — Sähköteitse meni viipymättä viesti
Pietariin ja sieltä edemmäs, niin että jo sunnuntain aamupäivällä
Berliinistä sähkösanomalla kysyttiin, onko totta mitä pietarilainen
lennätinsanoma yöllä oli kertonut, että nimittäin alhaiso oli
vallottanut venäläisen "ministerihotellin" Helsingissä?! — Muuten
juteltiin itse naukujaisista, että Nordqvist oli enentänyt kiihkoa sillä

että näyttäytyi valaistussa akkunassa. — Nordqvistin asunnosta oli
paitsi 10-pennin lantteja löydetty markan rahakin, ja olivat venäläiset
upseerit klubissaan keskustellessaan hälinästä arvelleet, että rahojen
heittäminen oli varsin "shantiilia", koska siten vahinko maksettiin
samalla kun se tehtiin! — Ruutuja oli särjetty noin kymmenkunta
(yksi erään naapuriperheen huoneistossa). Niiden korjaamisesta
sanottiin Nordqvistin riitaantuneen isännän kanssa, joka lopulta oli
käskenyt professorin muuttaa pois koko talosta. — Vielä on
mainittava, että naukujain joukossa, kun alkoi tuntua, että Nordqvist
oli saanut kylläkseen, muutamat olivat huutaneet: "Kothenille!
Kothenille!" Siihen olivat kuitenkin toiset vastanneet ei-huudoilla, ja
ajatus pitää naukujaiset sijaiskanslerillekin jäi sikseen. Tämä
selitettiin suomenmielisten kesken niin, että uusmaalaiset panivat
vastaan siitä syystä, että he, vaikka kyllä niinkuin muutkin vihasivat
paroni Kothenia sijaiskanslerina ja venäjänkielen tyrkyttäjänä,
kumminkin olivat tyytyväisiä siihen tapaan, millä hän
kouluylihallituksen päällikkönä juonitteli suomalaisia kouluja vastaan.
Sunnuntaina viranomaisetkin jo ryhtyivät toimeen. Se tapahtui
siten, että sijaiskansleri kutsui osakuntien inspehtorit ja kuraattorit
kokoontumaan luokseen klo 10 a.p. Kirjallinen kutsumus oli ollut
ankaranlaisesti laadittu ja oli siinä erittäin kuraattoreille sanottu, että
heidän tulee saapua joka mies ("mangrant"), ja, jos joku on estetty,
on hän velvollinen lähettämään sijaisenaan "en förståndig och
anständig man" (ymmärtäväisen ja siivon miehen). Paroni oli ollut
hyvin vihainen ja vaatinut, että osakunnat kohta ottavat selkoa
syyllisistä; itse asian käsittely oli kuitenkin jätettävä
kurinpitokomissionille. Kothenilta menivät inspehtorit ja kuraattorit
sekä rehtori, professori L. Lindelöf, yliopistolle yhdessä
neuvotellakseen menettelytavasta. Inspehtorit olivat myöskin olleet
sitä mieltä, että osakuntien tulisi ilmiantaa syylliset; mutta sitä

käsitystapaa oli ainakin pohjalaisten kuraattori Calamnius
vastustanut. Hän näet muistutti, että osakuntien kurinpito on
paremmin moraalista laatua, jota vastoin kurinpitokomissioni käsitteli
asiat lainopillisesti. Osakunnat eivät voineet siveelliseltä kannalta
moittia mielenosotuksen tarkotusta, vaikkeivät hyväksyisikään sitä
tapaa, jonka ylioppilaat olivat sitä varten valinneet. Sentähden olisi
osakunnille inhottavaa esiintyä viskaalina ja ilmiantajana. Jotenkin
samaan tapaan oli Yrjö Koskinen puhunut jo Kothenillakin. Hän oli
muun muassa sanonut, että se kirjoitus, joka oli mielenosotuksen
aiheuttanut, oli senlaatuinen, että jokaisen suomalaisen täytyi tuntea
itsensä loukatuksi. Tapa, jolla ylioppilaat olivat ilmituoneet
mielipahansa, oli sitä vastoin huonosti valittu. — "Niin", Kothen oli
myöntänyt, "kirjoitus oli todella taitamattomasti laadittu!" —
Kokouksessa ei oltu päästy täyteen yksimielisyyteen eikä tarve sitä
vaatinutkaan, sillä lopulta oli asia osakuntien vallassa, ja niille oli jo
samana iltana sijaiskanslerin vaatimus esitettävä.
Ennenkuin puhun Pohjalaisen osakunnan kokouksesta — sillä
lähinnä tulen kertomuksessani esittämään tämän ylioppilasryhmän
kantaa — on mainittava toinenkin mieltäkiinnittävä asia, joka
samassa kokouksessa oli saava ratkaisunsa. — Yrjö Koskinen,
kansallismielisen puolueen johtaja, luonnollisesti ei ollut Kothenin
suosiossa, eikä sentähden ollut kovin ihmeteltävää, joskin muutoin
aivan tavatonta, että tämä eräänä päivänä samalla viikolla, joka
päättyi naukujaisiin, oli kutsunut hänet luokseen ja yksinkertaisesti
erottanut hänet inspehtorin virasta. Hän oli sanonut tulleensa
ajatelleeksi, että tuo ikävä virka epäilemättä häiritsi professoria
hänen tieteellisissä töissään, varsinkin kun pohjalaiset ylioppilaat
olivat niin eripuraisia — ja sentähden hän oli päättänyt vapauttaa
hänet tuosta toimesta ja antaa sen professori C. G. von Essenille.
Koskinen oli kumminkin kysynyt, eikö paroni sallisi, että osakunta,

noudattaen vanhaa tapaa, saisi yksityisesti toimittaa inspehtorin
vaalin ja sen nojassa ilmottaa, kenen se toivoi inspehtoriksi
nimitettävän. — "No, miksikä ei?" oli Kothen siihen vastannut. —
Näin sattui että osakunnan kokouksessa sunnuntaina 16 p:nä
lokakuuta — pohjalaiset pitivät siihen aikaan viralliset
viikkokokouksensa sunnuntaisin; myöhemmin otettiin maanantai
kokouspäiväksi — myöskin inspehtorin vaali oli toimeenpantava, ja
oli sitä eri ryhmäkokouksissa edeltäkäsin valmistettu. Lauantaina klo
1 päivällä oli osakunnan ruotsalainen vähemmistö ylioppilastalolla
ehdokkaakseen ottanut prof. R. Montgomeryn. Suomalainen
enemmistö taasen oli samana päivänä klo 5 Kluuvin kahvilassa
käsitellyt kysymystä pääsemättä yksimielisyyteen. Toiset näet
puolsivat prof. C. G. Ehrströmiä, toiset von Esseniä ja vielä toiset Yrjö
Koskista, jota he tahtoivat valittavaksi mielenosotukseksi
sijaiskansleria vastaan. Neuvottelua jatkettiin sunnuntaina klo 5-7
i.p., ja silloin päätettiin kunnioittaa Koskista uudestaan valitsemalla
hänet, jos todella Kothen oli hänet virasta erottanut, niinkuin
ylempänä on kerrottu. Sekä Montgomerya että Ehrströmiä vastaan
tehtiin se muistutus, ettei kumpainenkaan osannut suomea; v.
Esseniä taasen ei muuten katsottu sopivaksi. — Huomautettava on
että Yrjö Koskinen ei ollut ainoa inspehtori, joka oli saanut eron.
Kerrottiin näet että länsisuomalaisten inspehtorin, Z. Topeliuksen, ja
hämäläisten, A. W. Ingmanin, oli käynyt samoin. Jopa mainittiin
nimenomaan mistä syystä Kothen oli suuttunut Ingmaniin. Kerran
puhutellessaan Ingmania Kothen oli, närkästyneenä jostakin
herttaisen, suorapuheisen professorin sanoista, huudahtanut:
"Luuleeko siis hra professori, että minun toimeni johtuvat
puuttuvasta rakkaudesta Suomeen taikka petollisista tarkotuksista?"
— "En suinkaan", Ingman oli vastannut, "en suinkaan mistään
semmoisesta syystä, vaan — ymmärtämättömyydestä" (oförstånd).

Jälestäpäin Ingman oli sanonut julkilausuneensa mielipiteensä
"nöyrästi, mutta vakavasti". —
Kluuvilan "meetingistä" (tätä sanaa käytettiin yleisesti ylioppilasten
epävirallisista kokouksista) mentiin osakunnan kokoukseen, johon
pohjalaiset saapuivat ylen lukuisasti. — Ensiksi inspehtori Yrjö
Koskinen esitti naukujaisasian käsiteltäväksi, kertoen sijaiskanslerin
käskeneen hänen kehottaa niitä osakunnan jäseniä, jotka olivat
ottaneet osaa mielenosotukseen, kirjoittamaan nimensä listalle. Sen
johdosta huomautettiin, että osakunta siten tulisi toimittamaan
poliisinvirkaa kurinpitokomissionille, ja niin syntyi puolentoista tunnin
keskustelu siitä, kuinka osakunnan oli menetteleminen. Kaikki
näyttivät olevan yksimielisiä siitä, että nimien kirjoittamista ei olisi
toimeenpantava osakunnassa; mutta useat arvelivat sentään, että
osakunnan tulisi julkilausua mielipiteensä tapahtumasta. Niin esim.
joku vaati, että osakunta, arvostelematta asian siveellistä puolta,
kumminkin lausuisi yleisenä mielipiteenään, että jokainen osakunnan
jäsen oli siveellisesti velvollinen vastaamaan itse puolestaan, kun
kysymys asetettiin hänelle mieskohtaisesti. — Keskustelu oli vilkas ja
hyvin sekava, vaikka inspehtori parhaimman mukaan koetti saada
puhujat pysymään asiassa. Pöytäkirjaa ei tehty, erityisestä
päätöksestä, jotta siten kävisi Kothenille mahdottomaksi
yksityiskohdittain tarkastaa asian käsittelyä. — Vihdoin vaadittiin
äänestyksellä ratkaistavaksi, oliko lausunto annettava vai eikö?
Jälkimäistä vaihtopuolta edusti 2/3 läsnäolevista. Lausunnon
antaminen oli siis kielletty, ja useat ilmottivat vastalauseensa
päätöksen johdosta. — Kun sitte lyhyen väliajan jälkeen kokousta
jatkettiin, inspehtori lausui tarpeelliseksi, että osakunnan päätös
jollakin tavoin perusteltaisiin. Jotenkin pian sovittiin, että päätöksen
sisältävä lause oli alkava seuraavin sanoin: "Emedan tillfölje af
sakens beskaffenhet afdelningens dom, ifall några af dess

medlemmar befunnes vara delaktiga uti ifrågavarande oordning, ej
kan hafva någon betydelse, så" — —.[10]
Tämä lauseen muodostus aiheutti, että kaikki vastalauseet
edellistä päätöstä vastaan peruutettiin, sillä enemmistön
huomaamatta nuo sanat sisälsivät juuri sen yleisen moitteen
naukujaisista, jonka vähemmistö oli tahtonut julkilausuttavaksi.
Näin oli ensimäinen illan kysymyksistä suoritettu. Toiseen
ryhdyttiin sitte kun oli laulua kuunnellen hetken lepoa pidetty. Yrjö
Koskinen kieltäytyi ehdottomasti jäämästä inspehtorin virkaan ja
tapahtui se jo ennen tehdystä päätöksestä sekä toisestakin syystä,
jota hän ei halunnut lähemmin selittää. Sentähden hän kehotti
osakuntaa valitsemaan uuden inspehtorin, siten mahdollisesti
säilyttääkseen osakuntien entisen oikeuden itse valita inspehtorinsa.
Tosin hän ei voinut vakuuttaa, että vaali vahvistettaisiin, mutta olihan
uskottavaa, että niin tapahtuisi, ja ennakkopäätös oli aina hyvä
olemassa. — Kun sitte oli päätetty, että toivomus, kenen osakunta
tahtoisi inspehtorikseen, sijaiskanslerille ilmotettaisiin ainoastaan
siinä tapauksessa, että 7, äänistä yhtyisi ehdokasta puoltamaan,
vaadittiin keskustelua ehdokkaista. Sitä vähemmistö kyllä vastusti,
sillä olihan Montgomery sen ainoana ehdokkaana; mutta enemmistö
suostui keskusteluun, jonka ajaksi inspehtori poistui. Nyt sovittiin
siitä, että Koskista ei enää voitu valita, kun hän oli jyrkästi
kieltäytynyt, ja asetettiin v. Essen ehdokkaaksi. Kun sitten äänestys
tapahtui, sai v. Essen 63 ja Montgomery 54 ääntä (vähemmistö oli
näet käyttänyt vuorokauden aikaa hankkiakseen vaalilippuja
maallakin asuvilta). Jotta kuitenkin tarpeellinen määrä ääniä
saataisiin v. Essenille yhtyi vähemmistöstä, kysymyksen johdosta,
toista kymmentä enemmistöön, niin että v. Essen lopulta sai 76
ääntä. Luopuva inspehtori lupasi jo seuraavana aamuna ilmottaa

osakunnan toivomuksen sijaiskanslerille. Kokous päättyi klo 1/2 12.
— Yleiseen myönnettiin Yrjö Koskisen tässä kokouksessa esiintyneen
erittäin miellyttävästi, niin että ikävältä oli tuntunut valita toinen mies
inspehtoriksi hänen sijaansa.
Kaikki muutkin osakunnat olivat tulleet samaan päätökseen,
nimittäin että oli oltava sekaantumatta asiaan. Kuitenkin oli perustelu
erilainen. Uusmaalaisten sanottiin lausuneen: "Emedan om några af
nyländska af delningen deltagit i uppträdet, de icke gjort det som
studenter utan som medborgare (!), så" — —; länsisuomalaisten:
"Emedan ingen bestämd anklagelse blifvit gjord, så" — —.
Viipurilaiset eivät olleet mitään vastanneet. Heidän inspehtorinsa,
prof. W. Lagus, oli tullut kokoukseen varustettuna listalla, jonka hän
kohta pani pöydälle kehottaen syyllisiä panemaan siihen nimensä.
Kun ei kukaan sitä tehnyt, hän "vanhempana toverina" kehotti
syyllisiä yksityisesti hänelle ilmiantamaan itsensä. — "Minä olen tänä
iltana kotona, tulkaa kotia minun luokseni ja sanokaa oletteko olleet
mukana." — "Mitä hyötyä semmoisesta salaripityksestä olisi?" oli
Viktor Löfgren (Lounasmaa) kysynyt. Lagus suuttui, mutta toiset
puhuivat samaan tapaan — ja asia jäi siihen. — Pohjalaisten
perustelusta Kothen oli sanonut: "Sehän nyt oli ainakin jonkunlainen
syy, mutta ei sekään minua tyydytä." —
Maanantaina 17 p:nä huhtikuuta mielenosotusta jatkettiin, vaikka
toisessa muodossa. En tiedä kenen alkuunpanosta se tapahtui,
mutta edellisenä päivänä suuremmassa tai pienemmässä piirissä
tehdyn päätöksen mukaan kokoontui klo 1 päivällä oopperakellariin
joukko ylioppilaita, laulajia ja muita, ja lähti noin 1/2 2 aikana sieltä
liikkeelle. Alussa lienee niitä ollut noin satakunta, mutta joukko
kasvoi kasvamistaan ja käsitti pian 200-300 miestä, puhumatta
"vaimoista ja lapsista", se on yleisöstä, joka aina parveilee siellä;

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Journal Of Medieval Military History Volume Xvii John France

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Journal Of Medieval Military History Volume Xvii John France

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80