Jurisprudence tutorial 1st Edition Galieva.

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Jurisprudence tutorial 1st Edition Galieva.
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/jurisprudence-tutorial-1st-
edition-galieva/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Transgender Jurisprudence 1st Edition Andrew Sharpe
https://ebookultra.com/download/transgender-jurisprudence-1st-edition-
andrew-sharpe/
Introduction to feminist jurisprudence Barnett
https://ebookultra.com/download/introduction-to-feminist-
jurisprudence-barnett/
Kotlin Coroutines by Tutorial Mastering Coroutines in
Kotlin and Android 2nd Edition Raywenderlich Tutorial Team
https://ebookultra.com/download/kotlin-coroutines-by-tutorial-
mastering-coroutines-in-kotlin-and-android-2nd-edition-raywenderlich-
tutorial-team/
Encyclopaedia of Jurisprudence 1st Edition S. R. Sharma
https://ebookultra.com/download/encyclopaedia-of-jurisprudence-1st-
edition-s-r-sharma/

Git Apprentice Second Edition Raywenderlich Tutorial Team
https://ebookultra.com/download/git-apprentice-second-edition-
raywenderlich-tutorial-team/
Jurisprudence Themes and Concepts Third Edition Scott
Veitch
https://ebookultra.com/download/jurisprudence-themes-and-concepts-
third-edition-scott-veitch/
Infrared Optics and Zoom Lenses Second Edition SPIE
Tutorial Text Vol TT83 Tutorial Texts in Optical
Engineering Allen Mann
https://ebookultra.com/download/infrared-optics-and-zoom-lenses-
second-edition-spie-tutorial-text-vol-tt83-tutorial-texts-in-optical-
engineering-allen-mann/
Infrared Optics and Zoom Lenses Second Edition SPIE
Tutorial Text Vol TT83 Tutorial Texts in Optical
Engineering Allen Mann
https://ebookultra.com/download/infrared-optics-and-zoom-lenses-
second-edition-spie-tutorial-text-vol-tt83-tutorial-texts-in-optical-
engineering-allen-mann-2/
Simple Rotor Analysis Through Tutorial Problems 1st
Edition Rajiv Tiwari
https://ebookultra.com/download/simple-rotor-analysis-through-
tutorial-problems-1st-edition-rajiv-tiwari/

Jurisprudence tutorial 1st Edition Galieva. Digital Instant
Download
Author(s): Galieva.
ISBN(s): 9785788227177, 5788227178
Edition: 1
File Details: PDF, 1.89 MB
Year: 2019
Language: english

The Ministry of Science and Higher Education of the Russian Federation
Kazan National Research Technological University
S. Galieva, G.Galieva, N. Kraysman
JURISPRUDENCE
Тutorial
Kazan
KNRTU Press
2019
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

UDC 34(07)
LBC 67Англ я7
G15
Published by the decision of the Editorial Review Board
of the Kazan National Research Technological University
Reviewers:
Candidate of Jurisprudence, Associate Professor K. Arslanov
Candidate of Pedagogic sciences, Associate Professor E. Molostova
G15
Galieva S.
Jurisprudence : tutorial / S. Galieva, G. Galieva, N. Kraysman;
The M
National Research Technological University. – Kazan : KNRTU Press, 2019. – 224 p.
ISBN 978-5-7882-2717-7
The tutorial contains an analysis of the basic concepts and categories
of law. The special attention is paid to such issues as the general theory of
law, the f
the foundations of civil, family, labor, administrative law. The materials for
independent work of students are offered.
The tutorial is designed for practical training of Bachelors in the following
areas: 02.03.03 Mathematical Support and Administration of Information Systems,
14.03.01 Nuclear Engineering and Thermophysics, 15.03.02 Technological
Machines and Equipment, 16.03.03 Refrigeration, Cryogenic Equipment and Life
Support Systems, 18.03.01 Chemical Technology, 21.03.01 Oil and Gas Business,
27.03.05 Innovation, 29.03.03 Printing and Packaging Production Technology,
35.03.02 Technology of Logging and Wood Processing Industries, as well as
students studying Jurisprudence.
Prepared by the department of jurisprudence.
UDC 34(07)
LBC 67Англ я7
ISBN 978-5-7882-2717-7 ©Galieva S., Galieva G.,
Kraysman N., 2019
©Kazan National Research Technological University, 2019
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

3
Introduction
Discipline objective:
1) providing the basic concepts of the key branches of law;
2) building the students’ legal literacy;
3 f
non-property relations, consisting in profound knowledge of the civil
rights and duties, the ability to be quickly guided in the huge number of
civil-legal regulations, to correctly make civil documents, to use lawful
ways to protect the broken civil rights;
4) forming in students modern legal thinking and language,
allowing them to competently defend their rights
In accordance with the State Higher Education Standard,
Jurisprudence is included in the list of compulsory general humanitarian
and socio-economic disciplines.
Studying objectives.
In the course of studying, the following shall be developed in
students:
• the ability to correctly interpret the state legal phenomena, to
evaluate them from the standpoint of both universal and specific
historical values;
• value orientations in life and practice, based on the priority of
human rights and freedoms while recognizing the fundamental
importance of state and legal institutions;
• the ability to make their own conclusions and justify their
judgments on the problems arising in the process of exercising
their rights and duties in everyday life.
• the ability to search, critique, and make fusion of information, to
employ a systematic approach to solving problems;
• the ability to identify the scope of tasks within the goal set and
to choose the best ways to solve them based on the existing legal
norms, available resources, and restrictions;
• the ability to carry out social interaction and to realize one’s role
in team in solving legal situations.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

In accordance with these objectives, the mandatory minimum
content of knowledge in law includes two sections:
1) General Theory of State and Law;
2) Characteristics of the Main Branches of Russian Law.
The discipline of Jurisprudence solves problems in close cooperation
and interrelation with such sciences as Philosophy, Sociology, Digital
Economy, Management Theory, Social Psychology, etc.
The students are to know:
• what rights and freedoms are given to person and citizen in order
to consciously and competently exercise them in various spheres
of life;
• to know the basics of the legal system and legislation;
• to understand the organization of activities of judicial and other
law enforcement agencies.
The students are to be able to:
• use statutory instruments in practice
• draw up legal documents relating to future professional activities.
General learning tips
Before studying each topic, the students must read the relevant
sections of the training program and guidelines, highlight the issues
to be mastered. It is advisable to read the relevant chapters/paragraphs/
textbooks on Law. This will allow you to better assimilate the lecture
material. The students should highlight the unclear questions that can be
addressed to the lecturer, the teacher.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

5
A SHORT COURSE ON SELECTED
TOPICS OF THE DISCIPLINE
Topic 1. General Theory of Law
1.1. Characteristic of law origin theories.
1.2. Concept, features, functions of law and state.
1.3. Form of state: form of government, form of government structure,
political regime.
1.4. Concept, types, structure of legal rules.
1.5. Concept, types, structure of legal relations. Legal facts as
the basis of creation of the relationship.
1.6. Legal frameworks of today. Sources (forms) of law.
1.7. Concept, elements, structure, types of offenses. Legal
responsibility.
1.1. Characteristic of law origin theories
The topic should be started with studying the main provisions
of various theories of the origin of state and law: theological, patriarchal,
contractual, organic, psychological, violence, etc. It should be kept
in mind that each of them has faults (the most essential of them being that
the material conditions which are the prerequisites for the origin of state
and law are not taken into consideration) and advantages (each has made
a certain contribution to the development of the theory, revealed some
mechanisms of the said processes).
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

6
The historical and materialistic concept of the origin of state and
law is of paramount importance. Its study should begin with F. Engels’s
The Origin of the Family, Private Property and the State, which on
the basis of extensive historical and ethnographic material and the works
of many researchers considered the western way of the state and law origin.
Attention should be paid to the characteristics of the tribal organization
of the society, the social power that existed there and the accepted code of
conduct. To the three major social divisions of labour and the elements of
state and law revealed at that time. But we must also understand that along
with the root cause of the state and law origin (the emergence of private
property, the split of the society into antagonistic classes), there was
a variety of factors and conditions (territorial, climatic, and demographic)
which one way or another influenced the formation of the state and law,
their original type and form. F. Engels noted the peculiarities of the origin
of law and state in Ancient Greece, Ancient Rome, and the ancient
Germans. Undoubtedly, the process of the state and law formation in other
peoples, for example, the Slavs, also had certain specificity. The position
of the early Russian state between Europe and Asia, its relatively rapid
transition from a communal system to feudalism are of great interest.
There is a wealth of scientific literature and fiction on this subject.
Accumulation of new factual material, further development
of science and methodological toolkit, on the one hand, and the complexity
in study and definition of these processes due to their great originality in
comparison with the already studied European models, on the other hand,
have stimulated the attention of scientists to the processes of formation of
state and law, given rise to various points of view that should be known.
The ways of law origin and its ancient sources (forms) are
of considerable interest. These include the Code of Hammurabi in
Babylon, the Manusmriti in India, the Law of the Twelve Tables in Rome,
etc. Equally interesting are the sources of law of ancient and medieval
Russia. But in general, the history of emergence and formation of the state
and law in different countries will be taught (and studied) in more detail
in the relevant history courses.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

1.2. Concept, features, functions of law and state
First of all, we should ensure understanding of the concept of
the p society, its essential features and structure.
It i causes and stages of development of
the p general and the special features
in formation and development of political systems in different societies,
paying special attention to the characteristics of the political system
of Russian society.
The p political system of the society goes to
state as the only organization with political power, interconnected and
interacting with other elements of the political system -parties, mass public
organizations, various associations, the church, territorial and labour
collectives, non-governmental, and mixed commercial structures. It is
also important to understand in what ways other elements of the political
system affect the exercise of political power (the influence on defining
the p
of state functions, etc.), for which organizations these or other ways are
specific. Special attention should be paid to the relations between the state
and political parties (associations) with commercial organizations. We
need to characterize and generalize the comparison of various political
systems of our time, including their regulatory framework, including
the lega following types of
political systems: democratic, autocratic, theocratic, transitional. It is
necessary to dwell upon the characteristics of modern states in relation to
their varieties such as totalitarian, authoritarian, liberal, and democratic,
paying special attention to the specifics of the modern, reforming state.
The r political system of Russian society is the most
important means and the guarantee of ensuring transition to a democratic,
social, state of law and a civil society. Students need to know the main
content of this reform. Its main areas, including those related to law.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

8
1.3. Form of state: form of government, form of government
structure, political regime
It is necessary to gain insight into the concepts of the form of
the state, which includes the following elements: form of government,
form of state framework, and political regime. The students need to
know the types of forms of government, state framework and political
regime, to be able to characterize each of them, making relevant examples.
For Russia, the problem of choosing between presidential, parliamentary
or mixed form of republican government, as well as the form of federal
framework, is relevant now.
The state, inter-state entities and various international institutions
are clearly determined by law in their manifestations. They are often very
much influenced by international law and are subject to international
legality, which imposes certain prohibitions and restrictions for the sake
of establishing international legal order. The UN, continental and other
unions of states, public organizations and social movements operate in
the international arena. The regulatory function of international law is
becoming increasingly effective. It is recommended to be well-versed in
mechanisms of legal support in relation to the most vital global problems.
It is important to know the role of international law enforcement agencies
and the place of the modern Russian state in them.
1.4. Concept, types, structure of legal rules
In this topic, it is necessary to understand, first of all, the concept of
the legal norm and its features.
Legal rules reflect social reality. They result from realization of
the need for its legal mediation, and the necessity to regulate social
relations by law. Legal norm has a certain essence, content and form,
occupying an independent position in the legal system. In legal norm, we
should distinguish logical, socio-legal, and volitional content.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

9
The essence of legal norm as the most profound, basic property
coincides with the essence of law as a whole, but the essence of legal norm
is not so obvious as the essence of law, since its essential manifestations
are limited to a certain type of social relations, the direct content of legal
norm is expressed in the information contained therein.
Signs of legal norm include: universality; general effect; formal
clarity; determination or authorization by competent state authorities;
ability to regulate social relations through the legal information contained
therein, the specific structure and, very importantly, state guarantee;
the provision of the coercive force of the state and the consciousness of
members of society; repetitiveness of operation.
The social purpose of legal rules and, consequently, their value
are determined by their regulatory role: they are to consolidate relations
that are necessary and desirable for the society and the state, they give
these relations stability and contribute to their development, protecting
them from violations and affecting undesirable for the society and
the government relations in order to limit, oust, and eliminate these
violations.
The structure of the legal norm is understood as the internal
structure of the norm, its constituent parts (structural elements), their
mutual disposition and relationship.
Legal rules, as well as any social norm, are constructed on the model
of conditional assumption: “if..., that..., otherwise...”.
It is necessary to learn to distinguish such structural elements of
legal norm as hypothesis, disposition and sanction in the rules of different
branches of law: administrative, civil, criminal, criminal procedural, and
others.
Legal rules go hand-in-hand, providing a total positive result, some
rules (regulatory) govern the positive actions of people, others (guarding)
protects against offenses. In each legal norm, directly or referentially,
but necessarily there are three elements—hypothesis, disposition and
sanction. The absence of sanction in regulatory norms does not mean
that they are not enforced by the state and its coercive power. The will
of the state is in all cases implemented through the rules containing
sanctions—the protective rules.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

10
The structural elements of legal rules in their composition
(structure) can be simple, complex, and alternative.
We need to pay attention to the ways and features of the presentation
of legal rules in the articles of a regulatory legal act, to the ratio of legal
rules and articles (parts, clauses, paragraphs) of regulatory acts. There are
simple, reference and blanket ways of presentation.
Depending on the degree of generalization of the factual
circumstances referred to in legal rules and the actions prescribed by them,
there are casual and abstract presentation of hypotheses and dispositions.
All these provisions need to be confirmed by examples of regulatory
legal acts (laws and by-laws).
For legal theory and practice of legal rules application, their
classification is important, especially their sectoral classification by
the subject of legal regulation, which is represented by a certain type
of social relations.
The classification of legal rules by the limits of their application is
connected with the legal force of regulatory legal acts containing elements
of rules, and with the competence of the state bodies issuing these acts.
It is necessary to know the characteristical features of substantive
and procedural law.
Legal rules need to be differentiated by their role in regulation
of social relations into regulatory (legislative), protective and specialized
ones. The latter are devided into the following types: general (constitutional),
definitive (containing definitions of terms and concepts), declarative
(program, goal-setting), operational, and conflicts-of-law rules.
According to the degree of binding, regulatory norms are divided
into mandatory and dispositive.
According to the scope of regulatory effect, legal rules are divided
into general, special, and exclusive.
According to the nature of the prescription contained in disposition,
they are divided into authorizing, binding, and prohibiting. There are also
incentive rules.
Classification of legal rules on this basis determines their wording
in regulatory acts.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

11
Classification of rules should also be explained by examples taken
from legal acts.
The f articles of regulatory
legal acts, as well as parts, paragraphs, clauses of these articles, which is
a custom of Russian lawmaking.
There are different ways to express legal norms: direct, reference,
blanket, as well as there are certain features of presentation of legal rules
in the articles of regulatory legal acts, namely:
• the legal rule and the article of law coincide, i. e. in one article of
the r legal rule is completely stated including all
its three elements;
• several rules are included in one article of law;
• one rule is contained in several articles.
The co
and effectiveness of legal rules are always relevant. Ways and means to
achieving these characteristics, of both specific legal rules and their
various combinations, including the entire law.
1.5. Concept, types, structure of legal relations. Legal facts as
the basis of creation of the relationship
The p most
complex theoretically and practically significant ones, associated with
the n essence of the legal relation as a special type
social relationship, to identify the features that distinguish legal relations
from other types of social relations.
We need to be able to distinguish between legal relations arising
before legal rules, and social relations regulated by legal rules, and with
regard to the latter—to reveal the ratio of legal rules to legal relations.
Considering classification of legal relations, it is necessary to characterize
their types, showing the features of law enforcement relations. Legal
relations are considered separately in the main branches of law—state
(constitutional), civil, criminal and administrative law, international law
relations.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

12
The co
are regulated by legal rules. From the point of view of social prerequisites,
legal relations can arise from:
• giving legal form (juridification) to already established social
relations which in fact represent the relationship of parties with
mutual rights and obligations;
• on the b trends in social development, the law
can consolidate relations that have not yet fully developed,
actively contributing to their formation and strengthening.
Sometimes in the immediate basis of legal relationship can be only
a legal rule, which is most typical for procedural legal relations. In this
case, juridification of this or that procedure is carried out in order to
ensure a more effective administration of justice.
The e
legal relationship, content of legal relationship, and the object of legal
relationship.
The s
entities, other institutions and the state as a whole. The most important
concepts in legal theory and practice, which we need to learn are legal
personality, legal capacity, legal competency, and delictual responsibility.
The s content
of the ac e. the activities, behavior of
the p relationship, carried out within their legal rights
and legal obligations, which form the legal content of this relationship.
Legal right is a statutory measure (type, scope) of possible behavior
of a particular subject (person). There are three types of powers, namely:
the r right to demand
from the o right for official
defense of one’s authority in case of failure of the other party to fulfil its
obligations or occurrence of explicit obstacles to exercise a legal right.
Legal obligation is a statutory measure (type, scope) of due
conduct of the obligated person (subject), which he/she/it must follow in
the interests of the authorized party under pain of state coercion.
Legal obligations are also divided into three types: obligation of
active conduct and action; obligation to withhold any action; obligation
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

13
to bear legal responsibility, i. e. to suffer undesirable consequences for an
offense.
The object of offense is the benefits for which subjects (parties)
enter into legal relations. It is necessary to know the types of subjects and
be able to give relevant examples.
Legal relations arise, change or terminate with the occurrence of
a legal fact, i. e. a specific life circumstance, to which the legal rule relates
the creation, change, or termination of legal relations. It is necessary
to know classification of legal facts and the concept of the set of facts,
to illustrate the theoretical provisions with practical examples from life
and legislation.
Classification of legal relations by various grounds deserves special
attention. Legal relations can be classified by the following aspects:
by the subject of regulation, by the degree of specification of the parties
in legal relations, etc.
1.6. Legal frameworks of today. Sources (forms) of law
It is necessary to gain insight into the concept of sources (forms)
of law generally and properly, into their division into external and
internal, with such types of sources of law as: legal custom, its varieties
and significance in modern conditions; precedent (judicial and
administrative); official regulatory legal act and its types; other sources of
law. In current conditions, regulatory treaties, i. e. bilateral or multilateral
agreements of subjects of law containing binding legal rules, are becoming
increasingly important as sources of law in Russia.
Of particular importance for the problem of sources of law is
the legal practice, which helps reveal not only the need to change
the existing legal norms and their sets, but also the best ways to apply
them in specific conditions.
Regulatory legal act has certain features and we should be able
to distinguish it from ad hoc regulations.
There are constitutional and ordinary (current) laws. But all of
them have a legal characteristic that shows their highest state status, all
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

14
of them are adopted by the highest legislative governmental bodies, and
in the most significant cases—by referendums, they take precedence over
all other regulations, they are distinguished by a special order of adoption
and publication.
Studies should include Federal Law No. 5-FZ of 14.06.1994
(as revised on 01.07.2017) “On the procedure for publication and
coming into force of Federal constitutional laws, Federal laws, acts of
the chambers of the Federal Assembly”.
A special part in the body of laws is played by the Constitution of
the state—its basic Law to be complied with by each and all regulatory acts
and ad hoc regulations. Students should be familiar with the provisions
of the current Constitution of the Russian Federation. Studies should
include Federal Law No. 33-FZ of 04.03.1998 (as revised on 08.03.2015)
“On the procedure for publication and coming into force of amendments
to the Constitution of the Russian Federation”.
It is also necessary to know the types of by-laws, to be able to give
relevant examples.
The scope of regulatory legal acts is considered in relation to
the following aspects: territorial, temporal, and personal.
The question of the retroactive effect of the law is of fundamental
importance, especially in practice. According to the general rule, “law
does not have retroactive effect.” An exception is the criminal law
and the administrative liability law have retroactive effect if they
eliminate the punishability of the act (responsibility for it) or commute
the punishment (liability).
1.7. Concept, elements, structure, types of offenses.
Legal responsibility
A professional engineer needs to know the nature and mechanism
of both lawful and lawless (illegal) behavior.
An offense is a guilty, illegal act of a delictual subject, which is
detrimental to the individual, society, state and is the basis of legal liability.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

15
Legal features of an offense: this is an act (action or omission); an
illegal act committed by a delictual subject, i. e. actual and potentially able
to control his/her actions by consciousness and will; this is an act that
caused harm (damage) to society.
According to the degree of danger to the public (social harm), all
offenses are divided into crimes (criminal offences) and offenses (they
are also referred to as delicts). There are administrative, disciplinary, and
civil offences. It is necessary to have a general notion of the causes of
the offense (this problem is studied in detail by criminology—in relation
to crimes, and delictology—in relation to other offenses).
The legal offense structure is a set of necessary and sufficient
from the point of view of the current legislation objective and subjective
conditions or elements (and their features) to qualify a wrongful act as an
offense.
The objective part of an offense is formed by the illegal act expressed
externally in the form of actual illegal actions or in illegal failure to
behave as prescribed by law. Thoughts, beliefs, intentions, not manifested
outwardly, are not recognized as the object of prosecution by the current
legislation. This is a manifestation of the humanistic orientation of law.
From the point of view of the legal approach, only action (inaction)
or in some cases verbal activity (insult, slander) can cause damage to
the interests protected by law.
The elements of the objective side of the offense are the causal
relationship between the act and the consequences and the harm caused.
The object of an offense is the phenomena of the outside world,
which the illegal act is focused on. The object of a particular offense can
be spoken about in stark terms: the objects of an attack are human life,
health, property of an individual, organization, atmosphere polluted by
an offender, forest destroyed by him, etc.
The subjective part of an offense is embodied in the concept of
the offender’s delictual responsibility. This means that only a guilty act is
recognized as an offence, i. e. such actions that at the time of doing were
under the control of the will and consciousness of the doer. Absence of
free will, i. e. the ability to choose another (legitimate) course of action
due to insanity, young age, physical or mental influence, etc., is a legal
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

16
condition under which the act is not recognized as an offence, even if it
had harmful consequences.
To recognize illegal actions as an offense, legislation imposes
certain requirements to their subject. This is, first of all, the sufficient age,
at which individuals become delictual. Thus, criminal liability (based on
commission of a crime) is incurred from 16, and for certain types—from
14, administrative liability—from 16, etc.
Not all issues relating to the subject of offense, are resolved in legal
theory and practice unambiguously. There are differences in understanding
of the subject of offense in criminal and civil law.
If in criminal law the subject of crime and the subject of
responsibility are one and the same person (i. e. the liability is incurred
by the individual who has committed this crime), in civil law the property
responsibility can be borne not only by the person who has committed
the civil tort. Quite difficult is the question of recognition of a group of
people as the subject of offense. In the current criminal law, this issue
is solved unambiguously—this is an individual. Even if the crime is
committed by a group of people, each participant is only responsible
for what he has done personally, and is not bound by joint and several
liability. As for other branches of law, the opinions of experts are divided.
One group of scientists tends to recognize a group of people as the subject
of offense, the other sticks to the opposite opinion. In any case, the actions
of collective actors under certain conditions may be recognized as illegal
and, accordingly, entail some restrictions.
The legal offence structure covers another component—
establishment of sanctions (adverse consequences) in legislation for
commission of offences, which is a prerequisite for imposing legal liability
on the offender. It is rightly noted that where there is no legal liability,
there is no offence.
Legal liability is a measure of state coercion that is used or available
for use in respect of a person (organization) for an offense and is manifested
in enduring or threat of enduring those adverse consequences of personal
or/and material nature by the guilty.
Legal liability should be distinguished from legal remedies. They
occur either for a minor offence or for acts that constitute a “legal
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

17
anomaly”, i. e. a slight deviation from normal legal order, which does not
have a nature of an offence, although formally it is “similar”.
Legal remedies include: in civil law—recognition of transaction
invalid with the parties’ return to the original property status, compelling
a bad payer to pre-pay bills, actual performance of contractual obligations
(e. g., retrofitting of products); in family law, forced recovery of alimony,
removal of children from parental custody without depriving parents of
parental rights; in administrative law—detention, personal inspection,
administrative eviction, recovery of monetary sums (taxes), compulsory
treatment.
In scientific literature, legal liability is represented by two types—
positive (perspective) and negative (retrospective).
Positive legal responsibility is about conscientious (voluntary)
fulfilment of legal obligations by the subjects of law. It includes a positive
response from the state and, in some cases, incentive sanctions.
The basis of positive responsibility is always socially approved lawful
actions. These actions are based on the public usefulness of the person
exercising (applying or complying with) the legal regulations, the civil
duty.
Topic 2. Constitutional Framework
of the Russian Federation
2.1. Constitutional law: concept, subject.
2.2. Human and civil rights and duties under the Constitution
of the Russian Federation.
2.1. Constitutional law: concept, subject
This branch of law includes, first of all, legal rules of the foundations
of the constitutional system of the Russian Federation, constitutional
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

18
human and civil rights in the Russian Federation, and of the federal
authorities of Russia.
Articles 1–16 of the Constitution of the Russian Federation,
adopted by national vote on December 12, 1993, establish the foundations
of the constitutional framework.
The Constitution has the supreme legal force, direct effect and
is applied throughout the territory of the Russian Federation. Laws
and other legal acts adopted in the Russian Federation, should not
contradict its Constitution. The provisions of the Constitution and laws
of the Russian Federation must be observed by state and local authorities,
officials, citizens, and associations thereof.
The provision on the Supreme legal force and direct action
of the Constitution enshrined in it means that all constitutional rules have
supremacy over laws and by-laws, so that the courts should be guided
by the Constitution of the Russian Federation when dealing with specific
court cases. This fact is highlighted in the resolution of the RF Plenum
of the Supreme Court No. 8 dated October 31, 1995 “On certain questions
of application by courts of the Constitution of the Russian Federation
in administration of justice.”
According to the Constitution of the Russian Federation, Russia
is a democratic federal law-bound state with a republican form
of government. The holder of sovereignty and the only source of power in
the Russian Federation is its multi-ethnic people. The people exercises its
power directly and through state power and local self-government bodies.
The highest direct expression of the power of people is referendum
and free election. Federal law No. 67-FZ of 12.06.2002 (last updated
on 05.02.2018). “On basic guarantees of electoral rights and the right
to participate in a referendum of citizens of the Russian Federation”,
the experience of application of the previous legislation in this area,
formulated the rules of elections and referendums, strengthened guarantees
of electoral rights of Russian citizens and their right to participate in
a referendum. In particular, the law modified and clarified a number
of provisions and legal norms relating to the electoral system. It updated
the concept of universal right of suffrage. It also established the terms
of powers of Public authorities, local governments, and candidates elected
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

19
on a one-off basis. These terms may not exceed five years. The law defined
the concept of “electoral association” more clearly. Electoral associations
have the right to nominate candidates and lists of candidates. In a single-
member constituency, an electoral association may nominate only one
candidate. In a multi-member constituency, an electoral association may
nominate a candidate for each deputy mandate to be replaced in that
constituency. In a single electoral district, an electoral association may
nominate one list of candidates, and in the election of an elected official—
one candidate. A candidate may be mentioned in the list of candidates
for a single electoral district only once. A law of a subject of the Russian
Federation may provide for nomination by the election association
of candidates in single-seat (multi-seat) electoral districts as a list,
which defines for which single-seat (multi-seat) electoral district each
candidate is nominated (hereafter “list of candidates in single-seat (multi-
seat) electoral districts”). In this case, a law of a subject of the Russian
Federation may also provide for approval of the list of candidates for
single-mandate (multi-mandate) constituencies by the electoral board
organizing the elections.
Candidates and lists of candidates are nominated by political
parties in accordance with the Federal Law “On political parties.”
Candidates are nominated by other public associations at congresses
(conferences, meetings) of these public associations, their regional or
local branches by secret ballot, in compliance with other requirements
imposed by the Federal Law to nominate candidates for political parties.
When polling, a voter must personally indicate in the signature sheet
his/her full name, residence address, series and number of the passport or
document replacing it, and the date of signature. Uncontested elections
are unacceptable. They can only be carried out if the law of the subject
of the Russian Federation provides for carrying out vote on one candidate
on elections of deputies of local governments. However, a candidate shall
be deemed elected if at least 50 per cent of the voters cast their votes for
him/her. The law established a number of new provisions on campaigning
and financing the election campaign, the work of electoral boards and
holding of referendums. In addition to the provisions of the Constitution
and the Federal law “On basic guarantees of electoral rights and the right
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

20
to participate in a referendum of citizens of the Russian Federation”, local
government elections are also regulated by Federal Law No.138-FZ of
26.11.1996 (last up dated on 04.06.2014). “On ensuring constitutional
rights of Russian citizens to elect and be elected to local governments.” This
law establishes the legal rules ensuring enforcement of the constitutional
rights of Russian citizens to elect and be elected to local self-government
bodies in the subjects of the Russian Federation, that have not implemented
the relevant legislative regulation in accordance with the Constitution of
the Russian Federation and the Federal law “On general principles of local
government in the Russian Federation.” In the subjects of the Russian
Federation that have adopted the necessary laws, operates the procedure
for elections to local self-government bodies, established by them.
The Constitution enshrines the federal structure of the country.
The Russian Federation consists of republics, territories (“Krai”),
regions (“Oblast”), federal cities (Moscow, St. Petersburg, Sevastopol),
one autonomous region, autonomous districts, which are subjects
of the Russian Federation.
The economic foundations of the constitutional system are
important. The Russian Federation guarantees the unity of the economic
space, free movement of goods, services, and financial resources,
support for competition and freedom of economic activity. The country
recognizes and protects equally private, state, municipal and other forms
of ownership, including land ownership.
State power in Russia is exercised by the President of the Russian
Federation; the bicameral Federal Assembly (Parliament) consisting of
the Federation Council (the upper house) and the State Duma (the lower
house); the Government of the Russian Federation and the courts of
the Russian Federation.
The Constitution also establishes other principles of
the constitutional system of the Russian Federation, concerning its
citizenship, social and secular nature of the state, ideological diversity,
division of state power into independent branches of legislative, executive,
and judicial power.
Copyright ООО «ЦКБ «БИБКОМ» & ООО «Aгентство Kнига-Cервис»

Other documents randomly have
different content

— Niin.
— No niin, Jackpine, kiiruhda nyt leiriin ilmoittamaan Thornelle
minun tulostani.
Silmänräpäyksen intiaani epäröi, sitten hän lähti ulos ja sulki oven
jälkeensä.
— Vai pelkäsivät he täällä, Howland puheli itsekseen intiaanin
mentyä. — Mutta mitä he pelkäsivät? Ne ovat perin kummallisia
miehiä, nuo Gregson ja Thorne. Jos te ette ole sellaisia pelkureita
kuin minä puolittain uskon teidän olevan, niin te ette voi jättää
minua tietämättömyyteen siitä vaarasta, jota te itse pakenette.
Hän sytytti pienen lampun ja meni viereiseen huoneeseen. Kuten
hän oli arvellutkin, se oli makuuhuone. Kalusteina olivat sänky, tuoli,
kuvastin ja pesuteline.
Hän palasi etuhuoneeseen, riisui yltään turkit ja istuutui
takkavalkean ääreen. Kymmenen minuuttia myöhemmin ovi aukeni,
ja Jackpine astui sisään. Hänen käsivarteensa nojasi toinen olento, ja
kun hän katseli sitä kasvoihin, ei hän voinut olla hämmästyksestä
huudahtamatta. Kolme kuukautta sitten hän oli nähnyt Thornen
Chicagossa; hän oli mies parhaassa iässä, voimakasrakenteinen,
suora kuin puu, kelvollisin ja korkeinta palkkaa nauttiva henkilö
yhtiön palveluksessa. Miten usein hän olikaan kadehtinut Thornea!
Vuosikaudet hän oli ollut Howlandin ihanne. Ja nyt —
Nuori insinööri seisoi aivan sanatonna. Hitaasti, ikään kuin
pieninkin liike olisi tuottanut hänelle kipua, riisui Thorne yltään
paksut turkkinsa. Hänen toinen kätensä oli siteessä. Hänen
voimakkaat hartiansa olivat kumarassa, hänen silmissään oli kolkko

ilme. Hänen huulilleen ilmestynyt hymy, kun hän ojensi kätensä
Howlandille, teki hänen kalmankalpeat kasvonsa yhä
aavemaisimmiksi.
— Hyvää päivää, Jack! hän tervehti. — Mitä sinä tuijotat, ihminen?
Olenko minä niin aaveen näköinen?
— Miten on sinun laitasi, Thorne? Minä tapasin Gregsonin
puolikuolleena Le Pas'ssa, ja nyt sinä —
— On ihme, Jack, että sinä et lue vain nimeäni jostakin pienestä
puurististä sen sijaan, että nyt näet minut ilmielävänä edessäsi,
Thorne sanoi, hermostuneesti nauraen.
Thornen olan yli Howland näki vilaukselta intiaanin kasvot. Tämän
silmissä välähti tumma salama. Hänen hampaansa loistivat hetken,
paksujen huulten vetäytyessä pilkkahymyyn.
Thorne istuutui takan viereen ja hieroi käsiään.
— Meillä on ollut kiusoja, Jack, hän lausui viimein. — Gregsonia ja
minua on vainonnut huono onni siitä saakka kun tulimme tänne
leiriin, ja nyt me emme jaksa olla täällä enää kauempaa. Kuluu
ainakin kuusi kuukautta ennen kuin me olemme jälleen ihmisiä. Sinä
tapaat täällä kaikki mitä parhaimmassa järjestyksessä. Linja on
porattu auki aivan lähelle lahtea; meillä on kolmesataa työmiestä,
hyvät varastot, ja mikäli minä tiedän, ei Wekuskossa ole ainoatakaan
epäystävällistä ihmistä. Luultavasti otamme Gregson ja minä
rakentaaksemme radan pään Le Pas'ssa myöhemmin keväällä. Sinä
kyllä saat radan valmiiksi lahdelle saakka.

— Olen pahoillani, että teidän on käynyt niin huonosti, Howland
sanoi.
Hän kumartui hyvin lähelle Thornea ja kysyi: — Onko täällä ketään
Croisset-nimistä miestä — tai tyttöä, jonka nimi on Meleese?
Hän tarkasteli tutkivasti Thornea, mutta tämän kasvoilla ei näkynyt
värähdystäkään, mikä olisi saattanut vahvistaa hänen epäilyksiään.
Päinvastoin Thorne katsoi kummastuneena häneen.
— Ei minun tietääkseni, Jack. Mutta palkkauslistastahan näet, jos
työmiehistä on joku senniminen. Heidän joukossaan on viisitoista,
parikymmentä nainutta miestä, joilla on perheet. Gregson muuten
tuntee tytöt täällä paremmin kuin minä. Koskeeko asia jotain
erityistä toimitettavaa?
— Minulla on heille vain terveiset, jos satun tapaamaan, Howland
virkkoi välinpitämättömästi. — Tämäkö tulee asunnokseni?
— Jos tästä pidät. Loukkaannuttuani muutimme, Gregson ja minä,
leirille. Lähemmäksi työpaikkaa, ymmärräthän.
— Sinua ja Gregsonia on kohdannut tapaturma nähtävästi
jokseenkin samaan aikaan, Howland sanoi. — Gregsonin arpi oli
pahan näköinen. Kuka peijakas lieneekään häntä ampunut?
Merkillistä, että sellaisellakin miehellä kuin Gregsonilla on vihamiehiä!
Thorne hätkähti. Tulisijalta kuului kolahdus, ja kun Howland
kääntyi katsomaan, mikä sen aiheutti, hän näki Jackpinen tuijottavan
häneen niin kuin joku miina olisi räjähtänyt.
— Kukako häntä ampui? vanhempi insinööri sammalsi. — Mutta —
hm — eikö Gregson kertonut, että se oli tapaturma?

— Miksi hän olisi valehdellut, Thorne?
Viimemainitun poskille levisi heikko puna. Hän vilkaisi Howlandiin.
Jackpine seisoi edelleenkin tulisijan luona vaiti ja liikkumattomana.
— Minulle hän ainakin sanoi, että se oli tapaturma, Thorne virkkoi
viimein.
— Kummallista! muuta ei Howland saanut sanottua. Sitten hän
kääntyi intiaaniin, ikään kuin ei asia olisi enää laisinkaan kiinnostanut
häntä. — Kas, sehän hauskaa, Jackpine, että olet pannut
kahvipannun tulelle! Minulla on mukanani mustinta ja hienointa
puertoricolaista kahvia, mitä olet koskaan nähnyt, Thorne.
Maistakaamme sitä poltellessamme sikareita aterian jälkeen. Mutta
miksi te olette peittäneet ikkunan laudoituksella?
Vasta nyt Howland oli huomannut, että ohuen musliiniverhon
takana, jonka hän luuli peittävän ikkunaa, olikin mitä huolellisimmin
valmistettu lautasuojus. Hänen mennessään lähemmin tarkastamaan
tuota laitetta, valtasi hänet outo tunne. Selkä Thorneen päin hän
virkkoi puoliksi nauraen:
— Ehkä Gregson pelkäsi, että sama lurjus, joka leikkasi häneltä
sormen, ampuisi häntä ikkunan lävitse, vai mitä?
Hän ei ollut huomaavinaan sitä vaikutusta, minkä nämä sanat
tekivät vanhempaan insinööriin. He aterioivat ja istuivat sen jälkeen
tunnin ajan tupakoiden ja puhellen leirin asioista. Kun Thorne ja
Jackpine lähtivät tuvasta, oli kello jo kymmenen.
Heidän mentyään Howland sulki ja lukitsi oven, sytytti uuden
sikarin ja alkoi astella huoneessa kiivaasti edes takaisin. Jo oli

muutamia seikkoja tullut päivänvaloon. Gregson oli valehdellut
hänelle sormensa menettämisestä. Samoin oli Thorne valehdellut
hänelle omista kokemuksistaan, mitä ne sitten lienevätkin olleet.
Howland oli vakuuttunut tästä. Nuo vanhemmat insinöörit eivät
lähteneetkään Wekuskosta siksi, että olisivat olleet tyytymättömiä
työhönsä ja seutuun. He pakenivat. Jonkun erityisen syyn vuoksi he
salasivat häneltä, miksi heidän oli pakko paeta. Voisiko olla
mahdollista, että he tahallaan uhraisivat hänet pelastaakseen
itsensä? Kaikista siihen viittaavista asianhaaroista huolimatta ei
Howland kuitenkaan tahtonut sitä uskoa. Olivathan Gregson ja
Thorne kunnian miehiä. Erittäinkin Thorne oli itse rehellisyys — hän
oli viimeinen pettämään ketään toveriaan tai ystäväänsä. Siitä
Howland oli varma, ettei kumpikaan vanhemmista insinööreistä
tuntenut Croisset'ta eikä sitä kaunista tyttöä, jonka hän oli tavannut
Prince Albertissa. Se seikka saattoi hänet uskomaan, että toisia
tekijöitä oli mukana. Hän tutki uudelleen ikkunalaudoituksen, ja hän
pääsi yhä suurempaan varmuuteen siitä, että hänen Thornelle
umpimähkään lausumansa arvelu oli osunut oikeaan.
Vaikkakin hän oli väsynyt pitkän matkan jälkeen, ei hänellä
kuitenkaan ollut halua mennä nukkumaan; hän heittäytyi sen vuoksi
taljojen verhoamalle sohvalle, jatkaen tupakoimistaan ja
miettimistään. Hän aivan hämmästyi, kun kello löi yksitoista. Hän ei
nimittäin ollut tähän saakka nähnyt kelloa. Nyt hän kuunteli vaimeaa
yksitoikkoista tikitystä, kunnes väsymys sai hänet valtaansa ja hän
sulki silmänsä. Tuskin hän oli nukahtanut, kun se jälleen löi — hiljaa,
mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa herättääkseen hänet. Nyt se löi
kaksitoista.
Ponnistuksella Howland voitti torkkumisensa ja nousi, päättäen
riisuutua ja mennä kunnollisesti nukkumaan. Lamppu paloi vielä, ja

hän läheni sitä, aikoen vääntää sen liekkiä pienemmälle. Mutta
samassa hän pysähtyi. Hän kuuli selvästi ovelle naputettavan.
Muutaman sekunnin ajan hän odotti vaiti ja liikkumattomana. Silloin
kuului naputus uudelleen, joskin se oli hyvin varovaista.
Kuka saattoikaan olla tuo sisäänpyrkivä yöllinen vieras? Howland
otti hiljaa turkkinsa ja pani revolverinsa sen taskuun. Naputus
uudistui jälleen. Silloin hän meni ovelle, aukaisi lukon, ja oikea käsi
lujasti tarttuneena revolveriin hän työnsi oven selko selälleen.
Silmänräpäyksen hän seisoi kuin kivettyneenä, hämmästyksestä
sanattomana tähystäen edessään lampun himmeässä valaistuksessa
näkyviä valkeita pelästyneitä kasvoja. Hämmennyksensä yhä
kasvaessa hän astui takaperin, ja sisään tuli henkilö, jota hän
kaikista maailman ihmisistä hartaimmin halusi tavata — hän, joka oli
joutunut näyttelemään niin merkillistä osaa hänen elämässään Prince
Albertissa vietetystä ensimmäisestä illasta saakka ja jonka ihanat
kasvot hän melkein joka hetki näki edessään. Howland sulki oven ja
kääntyi, edelleenkin mitään sanomatta; ja sellaisen tunteen
valtaamana, joka sai veren kohoamaan hänen poskiinsa, ojensi hän
kätensä sitä nuorta tyttöä kohti, jonka edestä hän oli valmis — sen
hän tiesi nyt — uhmaamaan kaikkia niitä vaaroja, jotka saattoivat
häntä vaania täällä erämaassa.
Miehen rakkaus
Tyttö epäröi hetken, painaen käsillään rintaansa; hänen
kasvoillaan kuvastui suru, kun hän nyt näki miehen, jolta hänen
petoksensa oli ollut vähällä viedä hengen, ojentavan kätensä häntä

kohti. Hän lähestyi, Howland tarttui häntä käsistä ja katsoi kysyvästi
rajuihin silmiin, joiden katse puolestaan oli kohdistettu häneen.
— Miksi juoksitte pois? olivat ensimmäiset sanat, jotka nuori
insinööri lausui. Ne kuuluivat hiljaisina ja ystävällisinä, niin kuin hän
olisi tuntenut tytön jo kauan. Hänen äänessään ei ilmennyt
pienintäkään katkeruutta; hänen ystävällisissä, harmaissa silmissään
ei ollut lainkaan sitä moittivaa ilmettä, jonka tyttö oli odottanut
saavansa nähdä. Howland toisti sanansa ja kumartui, kunnes hänen
huulensa koskettivat tytön hiuksia. — Miksi juoksitte pois?
Tyttö vetäytyi kauemmas, mutta hänen silmänsä hakivat nuoren
insinöörin katsetta.
— Valehtelin teille, hän kuiskasi. — Minä valehtelin —
Sanat tarttuivat tytön kurkkuun. Howland näki, miten tyttö
ponnistellen koetti estää huultensa värähtelyä, äänensä värinää.
Seuraavassa silmänräpäyksessä tyttö vaipui tukahtuneesti
nyyhkyttäen tuolille ja peitti käsillään kasvonsa. Kun Howland
huomasi olkapäiden puistatuksen, täytti omituinen ilo hänen
sydämensä — hän ei iloinnut siksi, että näki tytön surevan, vaan
siksi, että tyttö suri, mitä oli tehnyt. Nuori insinööri lähestyi häntä
hiljaa. Tytön nahkalakki oli pudonnut hänen päästään, ja mustat,
kiiltävät suortuvat valahtivat hänen kaulalleen ja säihkyivät lampun
valossa. Vähän aikaa Howland epäili, mutta pian hän kuitenkin laski
kätensä tytön painuneelle päälle.
— Toisinaan on se ystävä, joka valehtelee, ainoa oikea ystävä, hän
lausui. — Luulenpa, että teidät oli pakotettu — valehtelemaan.

Yhden ainoan kerran siveli hänen kätensä hyväillen tytön pehmeitä
hiuksia; sitten nuori insinööri loittoni ja istuutui pöydän vieressä
olevalle tuolille. Hän näki, kun tyttö nosti päänsä, miten hänen
poskensa paloivat. Samoin Howland huomasi hänen kasvoillaan
kyynelten jälkiä, mutta silmissä, jotka nyt etsivät varmuutta niihin
sanoihin, jotka hän äsken oli lausunut, ei näkynyt niistä mitään
merkkiä.
— Luuletteko niin? tyttö kysyi innokkaana. — Te siis uskotte, että
minun täytyi — valehdella? Hän kumartui hiukan nuoren insinöörin
puoleen, ja hänen kätensä liikkuivat hermostuneesti hänen
odottaessaan vastausta.
— Uskon, Howland vastasi. Hän lausui tuon sanan varmuudella,
joka sai ilon salaman välähtämään häntä kohti tähdätyissä silmissä.
— Minä uskon, että teidän täytyi valehdella.
Hän aikoi sanoa vielä jotain lisää, mutta vaikeni kuitenkin. Mutta
hänen sanojensa sisältö kuvastui siitä riemun loisteesta, joka ilmestyi
hänen kasvoilleen. Nuori tyttö väistyi sen edessä ja hänen poskensa
vaalenivat jälleen.
— Uskon myös, että ette milloinkaan valehtele minulle toista
kertaa,
Howland lisäsi.
Tyttö nousi, työnsi suortuvansa sivulle ja katsoi häneen, ja tuosta
silmäyksestä saattoi lukea, ettei hän ollut koskaan ennen tavannut
tuollaista miestä ja ettei hän tätä ymmärtänyt.
— Minä en valehtele teille enää koskaan, tyttö vakuutti varmalla
äänellä. — Uskotteko minua nyt?

— Uskon.
— Palatkaa etelään! Minä olen tullut toistamaan nämä sanani —
pakottaakseni teidät uskomaan minua. Teidän olisi pitänyt kääntyä jo
Le Pas'ssa. Ellette lähde — huomenna — niin —
Hänen äänensä petti — hän antoi insinöörin itse täydentää lopun.
Howland kiiruhtikin hänen luokseen, ja hänen verensä kuohahti. Hän
tarttui tyttöä kovasti käsistä ja pakotti hänet katsomaan ylös.
— Ellen minä lähde huomenna, niin minut surmataan, hän
täydensi. — Jos nyt tahdotte olla rehellinen minulle, niin sanokaa:
kuka minut surmaa ja miksi?
Tyttö vavahti ja vastasi:
— Minä sanoin, etten enää koskaan valehtele teille. Jos en voi
sanoa totuutta, niin en sano mitään. Minun on mahdotonta kertoa,
miksi teidän henkenne on vaarassa.
— Te siis tiedätte sen?
— Tiedän.
Hän vei tytön uudelleen istumaan, istuutuen itse häntä
vastapäätä.
— Voitteko sanoa minulle, kuka olette?
Tyttö epäili, hypistellen hermostuneesti vallatonta, alaspäin
valahtanutta suortuvaansa.
— No?

— Jos sanoisin teille, kuka olen, tyttö sanoi viimein, — niin
tietäisitte, kuka vaanii henkeänne.
— Tuhat tulimmaista! Howland tuijotti tyttöön hämmästyneenä.
Tämä nousi jälleen.
— Lähdettehän täältä? hän pyysi. — Lähdettehän huomenna?
Tyttö tarttui ovenripaan.
— Lähdettehän?
Myöskin Howland oli noussut ja sytytti nyt itselleen sikarin.
Nauraen hän läheni tyttöä.
— Lähden, varmaan — katsomaan, että te pääsette onnellisesti
kotiin.
Hän palasi sohvan luo ottamaan revolveria, jonka pisti taskuunsa.
Hänen tullessaan taas ovelle sulki tyttö päättäväisesti häneltä tien.
— Te ette lähde täältä.
— Miksi en?
— Siksi… Howland kuuli, miten tytön ääni värähteli. — Siksi, että
jos lähdette, teidät surmataan.
Nuoren insinöörin naurahdus osoitti enemmän iloisuutta kuin
pelkoa.
— Minua ilahduttaa, että te tahdotte pitää minusta huolta, hän
kuiskasi hiljaa.

— Teidän täytyy lähteä! tyttö toisti.
— Kyllä teidän kanssanne! Howland vastasi.
— Ei, ei — huomenna. Teidän täytyy palata etelään — Le Pas'han.
Ettekö voi sitä minulle luvata?
— Ehkä, Howland sanoi. — Sanon sen teille kohta.
Hänen varman äänensä vaikutuksesta tyttö taipui, ja hän seurasi
tätä pimeään yöhön. Tyttö kulki kiireesti edellä pientä polkua pitkin,
joka johti syvälle metsään. Kun tyttö pysähtyi ja hermostuneesti
tarttui häntä käsivarresta, saattoi Howland kuulla hänen sydämensä
kiihkeän tykytyksen ja hänen läähättävän hengityksensä.
— Sinne on pitkä matka, hän kuiskasi. — Ette saa saattaa minua.
Jos teidät nähtäisiin minun seurassani — tähän aikaan
vuorokaudesta… Nuori insinööri huomasi, miten tyttö vapisi.
— Ainoastaan vähän matkaa.
Tyttö myöntyi taas, ja he jatkoivat matkaansa, nyt hitaammin kuin
äsken, kunnes heidän edessään alkoi näkyä himmeitä valoja.
— Nyt — nyt teidän täytyy mennä.
Silmissä, joiden katse nyt kääntyi häneen, Howland näki jälleen
sen ihanan, suloisen voiman, joka oli valloittanut hänen sielunsa.
Tässä tilanteessa hän ei tullut ajatelleeksi, että hän oli tuntenut tytön
vasta muutamia tunteja, ja että hän vasta tänä iltana oli kuullut
ensimmäisen sanan hänen huuliltaan. Hän tiesi vain sen, että niiden
tuntien kuluessa hänen elämäänsä oli ilmestynyt jotain, mitä hän
tähän saakka ei ollut tuntenut, ja hänet valtasi vastustamaton halu

sanoa se tytölle täällä metsän hiljaisuudessa, halu sulkea hänet
syliinsä ja tunnustaa, että tytöstä oli tullut hänelle paljon enemmän
kuin satunnainen näky. Tällä hetkellä Howland unohti ne päämäärät,
joihin hän oli pyrkinyt; menestyminen, kunnianhimo, voitto — näistä
syntyneet tunteet väistyivät nyt uuden, tärkeämmän mielialan tieltä
— mielialan, jonka oli aiheuttanut tuon suloisen tytön olemassaolo;
ja kun hän jälleen katsoi tyttöä silmiin, joissa oli pelokas, rukoileva
ilme, hän unohti myös sen, mikä tämä nainen oli ja olisi voinut olla;
hän tiesi ainoastaan sen, että tyttö oli avannut hänelle aivan uuden,
ihanan maailman, täynnä lupausta, joka kuumensi hänen vertaan
kuin tulinen viini. Hän painoi tytön kädet rintaansa vasten ja veti
hänet niin lähelle luokseen, että tunsi hänen sydämensä tykytyksen.
Howland ei lausunut sanaakaan — ja yhä katsoi tyttö rukoilevasti
häneen. Äkkiä nuori insinööri irrotti tytön toisen käden ja pyyhkäisi
hellästi otsalle valahtaneet suortuvat taakse sekä käänsi hänen
kasvonsa niin, että kalpea tähdenvalo valaisi niitä. Tyttö luki
Howlandin katseesta sen, mitä nuori mies ei ollut uskaltanut sanoa,
ja puoliksi tukahdutettu nyyhkytys pyrki esiin hänen huuliltaan.
— Ei, minä en ole luvannut enkä lupaa, Howland sanoi pitäen
tytön kasvoja niin, ettei hän voinut kääntää niitä poispäin. —
Antakaa anteeksi — että — että — että minä — teen näin. Ennen
kuin tyttö saattoi aavistaakaan, Howland oli sulkenut hänet syliinsä
ja painanut niin lähelle itseään, että hän tunsi kasvoillaan hänen
hengityksensä. — Tämä on syy, miksi minä en tahdo palata etelään,
hän huudahti. — Minä en tahdo lähteä siksi, että rakastan teitä —
rakastan teitä —
Nuori insinööri koetti pidättää sanojaan, mutta ei voinut. Kun tyttö
irtaantui hänen syleilystään, Howland luki hänen silmistään jotain,
mikä saattoi hänet ojentamaan molemmat kätensä häntä kohti.

— Annattehan minulle anteeksi, hän pyysi. — En aio tehdä teille
mitään pahaa. Teidän täytyi vain tietää syy, miksi en nyt tahdo
lähteä täältä.
Tyttö sanoi niin hiljaa, että Howland kuuli sen vain vaivoin:
— Jos rakastatte minua, niin lähdette täältä. Tehkää se minun
tähteni!
— Ja te?
— Minäkö? Howland kuuli, miten tytön ääni värisi. — Unohdatte
pian, että — koskaan olette — nähnyt minua.
Alhaalta tieltä kuului samassa hiljaisia ääniä. Säikähtyneenä tyttö
kiiruhti Howlandin luo ja työnsi häntä takaisin molemmin käsin.
— Menkää! Menkää! hän huudahti levottomana. — Juoskaa
takaisin majaan. Lukitkaa ovenne älkääkä lähtekö ulos enää tänä
yönä. Voi, jos te rakastatte minua — niin —
Äänet lähenivät. Howland oli erottavinaan tummia varjoja puiden
välitse.
— En aio juosta pakoon, tyttöseni! hän kuiskasi hiljaa nauraen. —
Katsokaa!
Hän veti taskustaan esiin revolverin, joka välkkyi tähtien valossa.
Tyttö työnsi hänet syrjään pensaikkoon. He olivat pian noin
kymmenen askeleen päässä polulta. Hiljaisuuden vallitessa Howland
pisti revolverin takaisin taskuunsa. Silloin äänet kuuluivat aivan
läheltä. Nuoren insinöörin seuralainen hiipi aivan hänen viereensä,

hänen kätensä tarttuivat hänen käsivarteensa; tyttö silmäili häntä
pelästynein, rukoilevin katsein. Veri Howlandin suonissa poltti kuin
tuli. Hän ymmärsi, että juuri ne, jotka kohta kulkisivat hänen
ohitseen, olivat hänen salaperäiset vihollisensa. Ehkä ne olivat samat
miehet, jotka Le Pas'ssa olivat hyökänneet hänen kimppuunsa.
Hänen lihaksensa jännittyivät, ja tyttö huomasi sen. Nuori insinööri
tarttui jälleen revolveriinsa ja astui askeleen eteenpäin; hänen
silmänsä salamoivat, ja hän suoristautui. Melkein nyyhkyttäen tyttö
heittäytyi häntä vasten ja piti häntä paikoillaan.
— Antakaa olla — antakaa olla — voi, antakaa olla! hän kuiskasi.
Howland voi kuulla, miten risut ratisivat lähenevien askeleista.
Äkkiä äänet vaikenivat noin kahdenkymmenen askeleen päässä
heistä.
Tyttö irrotti hänen käsivartensa ja kosketteli kädellään hänen
kasvojaan, hyväillen, rukoillen.
— Antakaa olla! hän kuiskasi jälleen, painautuen nuorta insinööriä
vasten. — Antakaa olla — jos — jos pidätte minusta.
Hiljaa Howland sulki hänet syliinsä, painoi hänen päänsä rintaansa
vasten, suuteli hänen hiuksiaan, hänen silmiään, suutaan.
— Minä rakastan sinua, hän toisti.
Askeleet kuuluivat jälleen, äänet häipyivät, ja hän päästi tytön
syleilystään. Tytön huulet hymyilivät hänelle, ja siinä hymyilyssä oli
hellää moitetta, suloista anteeksiantoa, ja Howland huomasi, että
hänen poskensa olivat punaiset ja silmänsä loistivat ja säteilivät.
— He ovat menneet, tyttö sanoi vapisten.

— Niin, he ovat menneet.
Howland seisoi vaiti ja katseli tytön hehkuvia silmiä. Viimein hän
sanoi:
— He ovat menneet. Ne olivat siis ne miehet, jotka aikoivat Prince
Albertissa murhata minut. Olen antanut heidän mennä — sinun
vuoksesi.
Haluatko sanoa nimesi?
— Kyllä — niin paljon voin sanoa — nyt. Minun nimeni on Meleese.
— Meleese!
Samassa Howland muisti, mitä Croisset oli sanonut hänelle.
Puoliverisen sanat, jotka olivat palanneet hänen mieleensä, olivat nyt
vähällä toistua hänen huuliltaan. "Ehkä ymmärrätte, kun sanon, että
tämän varoituksen on lähettänyt teille pikku Meleese". Mitä Croisset
oli tarkoittanut?
— Meleese, sanoi nuori insinööri vieläkin ja katseli ihaillen tytön
kasvoja.
— Niin, Meleese.
Tyttö vetäytyi poispäin, ja veri katosi jälleen hänen poskiltaan; ja
kun hän näki Howlandin katseen, päästi hän puoleksi pidätetyn
huudahduksen.
— Nyt — te ymmärrätte — nyt te ymmärrätte — miksi teidän tulee
palata etelään, hän sanoi melkein nyyhkien. — On, minä tein väärin,
kun sanoin teille nimeni. Mutta tehän lähdette täältä, eikö totta?
Tehän lähdette — minun tähteni —

— Sinun tähtesi olisin valmis menemään vaikka maailman ääriin,
Howland keskeytti hänet. — Mutta sinun täytyy sanoa minulle syy.
Minä en ymmärrä sinua. En käsitä, miksi he tahtoivat Prince
Albertissa surmata minut. En tiedä, miksi minun henkeni on täällä
vaarassa. Croisset sanoi minulle, että varoituksen lähetti eräs tyttö,
jonka nimi oli Meleese. Mutta minä en ymmärtänyt häntä. Mikäli
tiedän, ei minulla koskaan ole ollut vihollisia. Mitä hän tarkoitti? Mitä
sinä tarkoitat? Miksi tahdot, että minä lähtisin Wekuskosta? Kaikki
tämä tuntuu minusta tavattoman salaperäiseltä. Miksi olen vaarassa?
Velvollisuutesi on antaa minulle selitys. Minä olen ollut rehellinen
sinua kohtaan. Minä rakastan sinua. Minä tahdon, jos tarvitaan,
taistella sinun puolestasi — mutta sinun täytyy sanoa minulle —
sanoa minulle —
Tyttö kuunteli häntä, ja näytti siltä kuin nuoren insinöörin sanat
olisivat vieneet häneltä puhekyvyn.
— Etkö tahdo sanoa minulle sitä? Howland kuiskasi. — Meleese —
Tyttö ei tehnyt vastarintaa, kun hän nyt toisen kerran veti hänet
syliinsä suudellakseen.
— Meleese, etkö halua sanoa minulle?
Meleese kohotti päänsä ja katsoi häntä suoraan silmiin.
— Jos sanon sen teille, tyttö vastasi, — ja siten petän niitä, joita
rakastan, lupaatteko siinä tapauksessa, ettette tee pahaa
kenellekään heistä, vaan — vaan palaatte etelään?
— Ja jätän sinut?
— Niin — jätätte minut.

Meleesen ääni oli puolittain nyyhkytystä.
— Minä vannon tekeväni sen, mikä on parasta sinulle — ja
itselleni, Howland sanoi, hyväillen häntä. — Vannon, etten tee pahaa
kenellekään heistä, joita sinä tahdot suojella. Mutta en lupaa jättää
sinua.
Lempeällä liikkeellä Meleese irrottautui nuoren insinöörin
syleilystä, asettuen hänen eteensä.
— Ajattelen asiaa, hän kuiskasi nopeasti. — Sanon ehkä sen teille
huomenillalla — täällä — jos pidätte lupauksemme ja teette sen,
mikä on parasta itsellenne — ja minulle.
— Sen vannon!
— Minä tulen tapaamaan teitä tänne — samaan aikaan kuin nyt —
kun muut nukkuvat. Mutta — huomenna teidän täytyy olla
varovainen — varovainen. Olettehan?
— Minä lupaan!
Meleese katosi kuin varjo. Howland kuuli hänen nopeat askeleensa
ja näki hänen häipyvän metsän pimentoon. Hän seisoi vielä hetken
ja kuunteli. Sitten hän palasi reippain askelin majaansa.
Miina räjähtää
Uuden tunteensa vallassa Howland unohti häntä uhkaavan vaaran,
unohti huolensa ja entisen varovaisuutensa, unohti kaiken muun

paitsi Meleesen, ja oman suuren onnensa. Sillä hän oli onnellinen,
onnellisempi kuin koskaan ennen elämässään, onnellisempi kuin hän
koskaan olisi luullut saavansa olla. Hän ei huomannut onnessaan
mitään hullua, eikä hän pyrkinytkään sitä järjellä arvostelemaan. Hän
oli pitänyt Meleeseä käsivarsillaan, oli tunnustanut hänelle
rakkautensa, ja vaikkakaan tyttö ei ollut tähän mitään vastannut,
hänen silmänsä olivat puhuneet hänelle uskosta ja luottamuksesta ja
ehkä jotain vielä enemmänkin. Howlandin usko tyttöön oli suurempi
kuin avaruus hänen päänsä päällä. Hän oli tuntenut Meleesen vasta
muutamia tunteja, ja kuitenkin hänestä tuntui, että se aika oli ollut
pitempi kuin hänen tähänastinen elämänsä. Tyttö oli valehdellut
hänelle, oli paljastanut itsensä vain osaksi — ja kuitenkin Howland
tiesi, että hänellä oli siihen syynsä.
Huomenillalla hän näkisi tytön taas, ja silloin —
Mitä Meleese tulisikaan hänelle sanomaan? Olipa se mitä tahansa,
siitä tulisi kuitenkin hänen rakkautensa palkka. Sitä oli todistanut
Meleesen värähtelevä ääni, tukahdutetut nyyhkytykset ja hänen
silmiensä hellä ilme. Tulisikohan tyttö hänen omakseen? Ja sitten —
palaisikohan hän sitten etelään?
Hän nauroi — hiljaa, iloisesti.
Kyllä, hän palaisi etelään — hän lähtisi vaikka maapallon toiseen
päähän, jos Meleese vain seuraisi häntä. Mitä merkitsikään rautatien
rakentaminen sen toisen rinnalla, joka nyt oli ilmestynyt hänen
elämäänsä? Ensi kerran elämässään hän siirsi nyt velvollisuudet
toiseksi. Olihan muita, jotka myös osasivat rakentaa rautateitä;
menestyminen, rikastuminen, ahneus — jotka ennen olivat
kuuluneet hänen ominaisuuksiinsa — väistyivät nyt kokonaan hänen
sielustaan rakkauden tieltä.

Hän pysähtyi ja sytytti piippunsa. Tuoksuva, lämmin tupakka
selvitti hieman hänen kiihottuneita aivojaan. Hänen vanha
kunnianhimonsa heräsi uudelleen. Matkustaako etelään? Hän toisti
nuo sanat moneen kertaan, ja hänen äänekäs naurunsa kaikui
metsän hiljaisuudessa. Ei, hän rakentaisi sittenkin rautatien. Sillä
työllään hän voittaisi tytön, jos yleensä oli sallittu, että tämä tulisi
kuulumaan hänelle.
Kun hän mietti asiaa, hän tuli varovaiseksi. Hän asteli hitaasti kohti
majaansa, pysyi tiheiden varjojen suojassa ja pysähtyi silloin tällöin
kuuntelemaan. Päästyään metsän laidalle hän seisoi hetken aikaa
hiljaa. Gregsonin ja Thornen hylkäämän majan ympärillä ei
kuitenkaan näkynyt elon merkkejä. Luultavasti ne kaksi miestä olivat
palanneet leirille jotain toista tietä, mutta hän lähestyi majaa
kuitenkin hyvin varovasti, aukaisi oven ja meni sisään.
Siellä Jackpine istui lieden vieressä. Howlandin astuessa
kynnyksen yli Jackpine nousi seisomaan, ja hänen kasvojensa ilme
sai nuoren insinöörin katsomaan häneen kysyvästi.
— Jackpine, onko täällä käynyt joku?
Puhuteltu kohautti olkapäitään ja viittasi pöydälle, missä oli
huolellisesti kokoontaitettu kirje.
— Thorne, murahti hän.
Howland aukaisi kirjeen ja luki sen lampun valossa.
"Hyvä Howland!
Unohdin sanoa sinulle, että postireki lähtee Le Pas'han
huomenna päivällä, ja koska aion matkustaa siinä, pyydän

sinua tulemaan luokseni aamulla niin aikaisin kuin
mahdollista. Ehdit kyllä päästä selville kaikista asioista klo 8-
12 välillä.
Thorne."
Howland vihelsi kummastuneena.
— Missä sinä nukut yösi, Jackpine? hän kysyi äkkiä.
— Mökissä metsän laidalla, intiaani vastasi.
— Entä miten käy aamiaisen? Thorne ei ole vielä maininnut
minulle mitään ruokailusta.
— Thorne sanoi, että te syötte hänen luonaan huomenaamulla.
Tulen aikaisin herättämään teidät. Kun hän on matkustanut —
huomenna — syötte täällä.
— Sinun ei tarvitse herättää minua, Howland virkkoi, riisuen takin.
—
Minä olen varmasti Thornen luona ennen kuin hän on ehtinyt nousta.
Hyvää yötä!
Jackpine aukaisi oven puoliksi, ja silmänräpäyksen ajan nuori
insinööri huomasi hänen tummissa silmissään merkillisen
välähdyksen, hänen vielä kääntyessään, ikään kuin hän olisi tahtonut
sanoa jotain; mutta hän näyttikin samassa muuttavan mieltään, ja
Howlandista tuntui, kuin intiaanin suu olisi ollut remahtamaisillaan
nauruun.
Lukittuaan oven Howland sytytti pienen lampun, meni
makuuhuoneeseen ja alkoi valmistautua nukkumaan.

— Täytyyhän sitä sentään nukkua, olkootpa asiat miten tahansa,
hän mutisi itsekseen, kömpiessään peitteiden väliin.
Vaikka hän oli tottunut heräämään heti aamun sarastaessa,
Jackpine sai herättää hänet muutamia tunteja myöhemmin. Leirillä
oli tuskin vielä ketään liikkeellä, kun hän intiaanin seurassa asteli
Thornen asunnolle. Vanhempi insinööri oli jo pukeutunut.
— On ikävää, että minun pitää häiritä sinua näin aikaisin, mutta
minun on pakko matkustaa postireessä. Meidän kesken sanoen, en
minä juuri paljon luota leirin lääkäriin. Minun olkapääni ja käsivarteni
ovat tavattoman kipeät, ja siksi kiirehdin mahdollisimman pian
jonkun taitavan lääkärin pakeille.
— Tulihan Weston teidän mukananne tänne, sanoi Howland, joka
tiesi, ettei tämä ollut mikään kyvytön lääkäri.
— Tuli, Thorne sanoi katsoen tarkasti Howlandia kasvoihin. — En
tahdo sanoa, että hän olisi tietämätön, mutta minun sairauttani hän
ei näy ymmärtävän, hän oikaisi samassa. — Kuulehan — minä olen
tarkastanut palkkauslistan, mutta en ole tavannut Croisset-nimeä.
Noin tunnin ajan aamiaisen jälkeen istuivat molemmat insinöörit
paperien, karttojen ja piirrosten ääressä. Jo hyvinkin pian Howland
oli selvillä siitä, etteivät hänen edeltäjänsä lähteneet kotiin suinkaan
puutteellisten tietojensa vuoksi. Hän oli luullut töiden olevan aivan
epäjärjestyksessä ja viheliäisessä tilassa. Mutta niin ei ollut.
— Tämä on runsaan kuuden kuukauden työn tulos, Thorne sanoi,
kun he olivat lopettaneet. — Hyvä Jumala, saapuessamme tänne ei
täällä ollut kerrassaan mitään! Ja nyt — katso, mitä olemme saaneet

aikaan! Täällä on viisikymmentä rakennusta, neljä ruokalaa,
postikonttori, sairaala, kolme pajaa ja laivatelakka.
— Laivatelakka! huudahti Howland hämmästyneenä.
— Niinpä niin. Viidenkymmenen tonnin laiva on jo puolivalmis,
mutta nyt jäissä kiinni. Sinä saat sen valmiiksi kevääksi; voit olla
varma, että siitä on paljon hyötyä, kun kuljetetaan tavaroita
Wekuskosta. Nyt käytämme hevosia, jotka kulkevat jäitse. Oli suuri
vaiva saada tänne noita elukoita Le Pas'sta kokonaista
viisikymmentä. Kaiken tämän lisäksi meillä on valmista rautatietä
kuusi peninkulmaa etelään ja kolme pohjoiseen. Radan molemmissa
päissä on sivuleirit, mutta tähän saakka kuitenkin useimmat miehet
ovat tulleet yöksi kotiin. Thorne nousi vaivalloisesti ja hitaasti
kuultuaan ovelle koputettavan. — Se on Mac Donald, ylin
katsastusmiehemme, hän selitti. — Pyysin häntä tulemaan
kahdeksalta. Kerrassaan kelpo mies!
Huoneeseen astui pieni, laiha, punatukkainen mies. Huomatessaan
Howlandin hän kiirehti heti tämän luo hymyillen ja kumartaen.
— Howland kai! hän huudahti. — Hauska nähdä teidät. Olen
myöhästynyt viisi minuuttia — hyvin ikävää — mutta minulla on ollut
niin kovasti touhua sen miinan vuoksi, jonka räjäytämme nyt
aamulla.
Sitten hän kääntyi Thornen puoleen.
— Miten käsivartenne voi? Jos teissä asuu hitunenkin
armeliaisuutta, niin sanokaa, toiko Jackpine Le Pas'sta sikareja? Jos
hän unohti ne, niin kuin postintuoja viime kerralla, minä otan totta
totisesti hänet hengiltä!

— Hän toi sikarit, Thorne sanoi. — Mutta mikä miinaa vaivaa,
Mac?
Luulin sen olevan jo valmiina sytytettäväksi.
— Sitä se onkin — nyt. Eteläinen vuorenrinne räjäytetään
kymmeneltä. Pohjoinen vuori halkaistaan sitten illalla. Siitä koituu
ihana ilotulitus — satakaksikymmentäviisi tynnyriä ruutia ja neljä
kahden kilon laatikkoa dynamiittia. Teidän täytyy nähdä se, Thorne.
— Se olisi jotain Mac, mutta kyllä se nyt jää minulta näkemättä.
Minä lähden postireessä etelään. Juuri siksi kutsuin teidät tänne nyt
aamulla. Saatte nyt tutustuttaa Howlandin kaikkeen.
— Mainiota! ylikatsastusmies huudahti, hieroen hyvillään käsiään.
— Gregson ja Thorne ovat saaneet aikaan paljon. Silmänne
suurenevat, kunhan olette nähnyt täällä kaiken. Olemme rakentaneet
rautatien metsien, vuorten ja soiden läpi — ja kohta pääsemme
maailman loppupisteeseen. Mannermaan halkaisijarata ei ole mitään
tähän verrattuna.
— No, no, riittää, riittää! Thorne huudahti, ja Howland nauroi. Heti
alussa hän oli alkanut pitää ylikatsastusmiehen punaisista,
pisamaisista kasvoista.
— Siinä miehessä on sähköä, sanoi Thorne hiljaa Howlandille, kun
Mac Donald siirtyi hiukan syrjään. — Hän on aina samanlainen —
ylipäätään suruton kuin poikanulikka, josta kaikki pitävät, mutta
suuttuneena hän on itse paholainen. En käsitä, miten leiri tulisi
toimeen ilman häntä!
Samoin ajatteli Howlandkin monta kertaa seuraavan parin tunnin
kuluessa. Mac Donald näytti olevan koko leirin sielu. Leiripäälliköt ja

työnjohtajat osoittivat kyllä jotain kunnioitusta vanhempaa insinööriä
kohtaan, mutta pari tuon punatukkaisen ylikatsastusmiehen
lausumaa ystävällistä sanaa saivat heidän silmänsä äkkiä loistamaan.
Thorne ei ollut entisensä kaltainen, hän, joka suuren yhtiön
huomatuimpana miehenä oli saavuttanut paljon mainetta. Howland
oli huomannut, miten tavattoman hermostunut Thorne oli
työväkensä keskuudessa; hänen katseensa tähyili aina ympäri, ikään
kuin hän olisi etsinyt erityisiä kasvoja. Mac Donaldin tarkka silmä oli
havainnut Howlandin hämmästyksen, ja kerran kuiskasi hän tälle:
— Luulenpa, että Thornen on aika palata etelään. Hänen
hermonsa menevät täällä pilalle. Ja kuitenkin Weston sanoi minulle
eilen, ettei hänen terveytensä ole vaarassa. Minä en käsitä sitä.
Vähän ajan kuluttua he kääntyivät takaisin kotiin Thornen
seurassa.
— Minä tahdon, että Howland näkee eteläisen miinan
räjähtämisen, Mac Donald sanoi. — Thorne, tuletteko toimeen ilman
häntä? Me palaamme kahdeltatoista.
— Tulen. Tulkaa siis syömään päivällistä kahdeltatoista. Siihen
mennessä minä voin merkitä muistiin, mitä mahdollisesti olen
unohtanut.
Howland oli huomaavinaan vanhemman insinöörin äänensävystä,
että tämän mieli oli keventynyt; mutta hän ei kuitenkaan maininnut
siitä mitään ylikatsastusmiehelle, heidän astellessaan miinaa kohti.
Kun he saapuivat paikalle, miina oli jo valmiina sytytettäväksi. Se oli
porattu viisitoista metriä syvään tunneliin rinteessä, ja Mac Donald
osoitti seuralaiselleen sähkösytytyslankaa.

— Merkillistä, miksi ei Thorne tahtonut tulla katsomaan miinan
räjähtämistä, Mac Donald sanoi. — Olemme työskennelleet miinan
sijoittamiseksi kolme kuukautta. Tällaista tapausta ei näe kuin kerran
elämässään. Mikähän sitä Thornea oikeastaan vaivaa?
Vastausta odottamatta Mac Donald kiirehti oikealle. Vahdit olivat jo
paikoillaan ylhäällä, ja heidän huutonsa kuuluivat kauas: "Räjähtää
— räjähtää — räjähtää!" kaikui hiljaisessa erämaassa, missä tällä
hetkellä kaikki työt olivat pysähtyneet. Vuoren rinteelle oli
kerääntynyt satakunta työmiestä, ja kun Howland ja ylikatsastusmies
lähestyivät, he hajaantuivat suuren litteän kiven luona, jolle
sähköpatteri oli asetettu. Mac Donaldin silmät säihkyivät, kun hän
osoitti pientä nappia.
— Hyvä Jumala, minä en voi käsittää, miksi ei Thorne tahtonut
tulla katsomaan räjäyttämistä! hän toisti jälleen. — Ajatelkaa — noin
neljä tonnia ruutia ja noin sata kiloa dynamiittia. Ei muuta kuin
kerran painaa nappia, niin salama kiitää lankaa pitkin, ja miina
syttyy! Parin minuutin kuluttua ei koko vuorta ole olemassakaan.
Eikö se ole todellakin suurenmoista? Hän suoristautui ja otti lakin
päästään. — Herra Howland, tahdotteko painaa nappia?
Kummallisen tunteen valtaamana nuori insinööri kumartui silmäten
vuoriin, jotka tummina ja jylhinä nousivat puolen peninkulman
päässä ja ikään kuin uhmasivat ankaraa kohtaloaan. Vapisevin käsin
hän painoi pientä valkeaa nappia, ja kaikkialla vallitsi kuoleman
hiljaisuus. Kului minuutti — kaksi — kolme — viisi, kun kipinä kulki
pitkin sytytyslankaa. Kuului hiljainen paukaus, jonka jälkeen kohosi
ilmoille jotain, mikä näytti sakealta tomupilveltä, ja ennen kuin se
hälveni, korkeuteen syöksähti tulenliekki, jota samassa seurasi pari
sekuntia kestävänä räjähdys. Syntyi jyrinää ja pauketta, ikään kuin

maan perustukset olisivat järkkyneet; mustat savupilvet nousivat
taivasta kohti, niin kuin tuhansien laukaistujen kanuunoiden suusta.
Niin pitkälle kuin silmä kantoi näkyi säihkyviä tulenliekkejä, ja toinen
toisensa perästä kuului jysäyksiä, joista toiset jymisivät kauan, toiset
taas jyrähtivät terävinä, lyhyesti. Kallionlohkareita sinkoili sinne
tänne; tonninkin painoiset palaset lensivät satojen kyynäräin
päähän. Tätä hirmuista luhistumista kesti noin kolmen minuutin ajan.
Sen jälkeen tulipatsaat heikkenivät, ja savupilvet alkoivat hälvetä.
Howland tunsi käsivarteensa tartuttavan. Sanaakaan sanomatta
hän kääntyi ja näki ylikatsastusmiehen kalpeat tuijottavat kasvot.
Howlandin korvissa humisi ja jokainen säije hänen ruumiissaan oli
jännittynyt. Mac Donaldin ääni kuulosti hänestä niin kummalliselta ja
juhlalliselta.
— Mitä sanotte tästä kaikesta, Howland?
Molemmat miehet puristivat toisiaan kädestä, ja kun he taas
katsahtivat ympärilleen, he näkivät vain rikkinäisiä kiviä siellä, missä
vielä äsken oli kohonnut jättiläisvuori estämässä lahdelle
suuntautuvan rautatien rakentamista.
Paluumatkalla leirille Howland oli hyvin harvapuheinen. Näytelmä,
jonka hän oli äsken nähnyt, oli tehnyt häneen kummallisen
vaikutuksen; se herätti jälleen eloon hänen entisen intonsa ja
kunnianhimonsa, mutta kuitenkaan hän ei löytänyt sanoja niiden
tulkitsemiseen. Hän oli iloinen, kun päivällinen Thornen luona oli ohi,
ja kun postireki, jossa vanhempi insinööri matkusti, oli lähtenyt, tunsi
hän itsensä oikein riemastuneeksi. Nyt hän, Howland, oli kaiken
johtaja; tästä hetkestä alkaen oli rautatie hänen tiensä. Erotessaan
Mac Donaldista hän puristi tämän kättä tavalla, joka merkitsi
enemmän kuin sanat. Asunnossaan hän riisui takin, sytytti piippunsa

ja alkoi ajatella, mitä tämä kaikki hänelle vastaisuudessa merkitsi.
Hänelle oli uskottu maailman suurimman rautatien rakentaminen —
hänelle, Jack Howlandille, joka vain kaksikymmentä vuotta sitten oli
paljasjalkainen, puoliksi nälkiintynyt katupoika ja joka myi
sanomalehtiä kaupungissa, missä hän nyt oli kuuluisa mies. Mutta
mikä olikaan se musta aave, joka uskalsi estää hänen
menestymistään juuri nyt, kun hän oli saavuttamaisillaan suuren
voiton? Hän puristi nyrkkiin kätensä muistellessaan kaikkea sitä, mitä
jo oli tapahtunut — kurjaa hyökkäystä, varoituksia — ja hänen
verensä alkoi kuumeta. Tänä iltanahan hän tapaisi Meleesen —
saisiko hän tietää tältä mitään? Mutta sen hän tiesi, että ei anna
itseään Gregsonin ja Thornen tavoin pakottaa lähtemään pois.
Yö saapuu aikaisin keskitalvella ylhäällä pohjoisessa, ja nytkin alkoi
jo hämärtää, kun ulkoa kuului ääniä. Sitten äkkiä kolkutettiin kiivaasti
ovelle. Howland pyysi tulemaan sisään, ja ovella näyttäytyivät
miehen pää ja hartiat.
— Pohjoiselle miinalle on tapahtunut jotain, sir, ja Mac Donald
pyytää, että te tulisitte sinne niin kiireesti kuin mahdollista. Hän
lähetti minut reellä teitä noutamaan.
— Mac Donald sanoi minulle, että miina on jo valmis
sytytettäväksi, huomautti Howland pukiessaan ylleen. — Mitä nyt
sitten on tapahtunut?
— Vika lienee latauksessa, arvelen. Minä kuulin hänen mainitsevan
siitä. Hän toivoo, että heti tulisitte sinne.
Puoli tuntia tämän jälkeen reki pysähtyi sille paikalle, missä
Howland aikaisemmin päivällä oli nähnyt miesten sullovan tunneliin
ruuti- ja dynamiittisäkkejä. Kalliolla paloi puolikymmentä lyhtyä,

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Jurisprudence tutorial 1st Edition Galieva.

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Jurisprudence tutorial 1st Edition Galieva.

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd