Knowledge And Experience In The Writings Of St Isaac Of Nineveh Valentin Vesa

Knowledge And Experience In The Writings Of St
Isaac Of Nineveh Valentin Vesa download
https://ebookbell.com/product/knowledge-and-experience-in-the-
writings-of-st-isaac-of-nineveh-valentin-vesa-49450300
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Knowledge And Experience In The Philosophy Of F H Bradley T S Eliot
https://ebookbell.com/product/knowledge-and-experience-in-the-
philosophy-of-f-h-bradley-t-s-eliot-51907890
Knowledge And Experience In The Theology Of Gregory Palamas Studies In
Eastern Orthodoxy New James Blackstone
https://ebookbell.com/product/knowledge-and-experience-in-the-
theology-of-gregory-palamas-studies-in-eastern-orthodoxy-new-james-
blackstone-43474452
Experience And Infinite Task Knowledge Language And Messianism In The
Philosophy Of Walter Benjamin Tamara Tagliacozzo
https://ebookbell.com/product/experience-and-infinite-task-knowledge-
language-and-messianism-in-the-philosophy-of-walter-benjamin-tamara-
tagliacozzo-49439120
Knowing God By Experience The Spiritual Senses And The Knowledge Of
God In The Theology Of William Of Auxerre Boyd Taylor Coolman
https://ebookbell.com/product/knowing-god-by-experience-the-spiritual-
senses-and-the-knowledge-of-god-in-the-theology-of-william-of-auxerre-
boyd-taylor-coolman-2406736

Itineraries And Languages Of Madness In The Early Modern World Family
Experience Legal Practice And Medical Knowledge In Eighteenthcentury
Tuscany Mariana Labarca
https://ebookbell.com/product/itineraries-and-languages-of-madness-in-
the-early-modern-world-family-experience-legal-practice-and-medical-
knowledge-in-eighteenthcentury-tuscany-mariana-labarca-43840510
The Knowledge Of Experience Exploring Epistemic Diversity In Digital
Health Participatory Medicine And Environmental Research Dana Mahr
https://ebookbell.com/product/the-knowledge-of-experience-exploring-
epistemic-diversity-in-digital-health-participatory-medicine-and-
environmental-research-dana-mahr-34816412
Good Practices And Innovative Experiences In The South Volume 2 Social
Policies Indigenous Knowledge And Appropriate Technology Martin Khor
https://ebookbell.com/product/good-practices-and-innovative-
experiences-in-the-south-volume-2-social-policies-indigenous-
knowledge-and-appropriate-technology-martin-khor-1806734
Global South Scholars In The Western Academy Harnessing Unique
Experiences Knowledges And Positionality In The Third Space
9780367625825 1st Edition Staci B Martin Editor
https://ebookbell.com/product/global-south-scholars-in-the-western-
academy-harnessing-unique-experiences-knowledges-and-positionality-in-
the-third-space-9780367625825-1st-edition-staci-b-martin-
editor-35152408
A Sense Of Justice Legal Knowledge And Lived Experience In Latin
America Sandra Brunnegger Editor Karen Ann Faulk Editor
https://ebookbell.com/product/a-sense-of-justice-legal-knowledge-and-
lived-experience-in-latin-america-sandra-brunnegger-editor-karen-ann-
faulk-editor-51932926

Knowledge and Experience in the
Writings of St. Isaac of Nineveh

Gorgias Eastern Christian Studies
51
Series Editors
George Anton Kiraz
István Perczel
Lorenzo Perrone
Samuel Rubenson
Gorgias Eastern Christian Studies brings to the scholarly world the
underrepresented field of Eastern Christianity. This series consists
of monographs, edited collections, texts and translations of the
documents of Eastern Christianity, as well as studies of topics
relevant to the world of historic Orthodoxy and early Christianity.

Knowledge and Experience in the
Writings of St. Isaac of Nineveh
Valentin Vesa
gp
2018

Gorgias Press LLC, 954 River Road, Piscataway, NJ, 08854, USA
www.gorgiaspress.com
Copyright © by Gorgias Press LLC2018
All rights reserved under International and Pan-American Copyright
Conventions. No part of this publication may be reproduced, stored in a
retrieval system or transmitted in any form or by any means, electronic,
mechanical, photocopying, recording, scanning or otherwise without the
prior written permission of Gorgias Press LLC.
Printed in the United States of America
2018 ܓ
1
ISBN 978-1-4632-3905-3 ISSN 1539-1507
Library of Congress Cataloging-in-Publication
Data
A Cataloging-in-Publication Record is available
from the Library of Congress.

v
TABLE OF CONTENTS
Table of Contents ..................................................................................... v
Foreword .................................................................................................. ix
Introduction .............................................................................................. 1
1. Isaac of Nineveh: an ecumenical figure of the East Syriac
Church ............................................................................................. 11
1.1 Biography and bibliography .................................................. 11
1.2 The spreading of Isaac’s discourses ..................................... 18
1.3 The theological world of Isaac of Nineveh ........................ 20
1.4 Conclusion ............................................................................... 26
2. Isaac of Nineveh’s Christology and the internal disputes
within the East Syriac community between the 6
th to the
8
th centuries .................................................................................... 29
2.1 Isaac’s Christological phraseology ........................................ 30
2.2 The Christological disputes of Isaac’s time in the East
Syriac Church ........................................................................ 38
2.3 The process of the mystics (787–790) ................................. 60
2.4 Isaac of Nineveh and the theological disputes in the
East Syriac community ........................................................ 79
2.5 Conclusion ............................................................................... 86
3. The history of divine Economy from Creation to
Eschatological Time: Incarnation as foundational event
for divine knowledge .................................................................... 89
3.1 General aspects ........................................................................ 89
3.2 God’s revelation in creation and divine knowledge .......... 91
3.3 Man and his ability to know God. Elements of
anthropology ......................................................................... 97
3.4 The Incarnation of Christ – the inaugural event of
eschatological knowledge .................................................. 109
3.5 Conclusion ............................................................................. 122

vi K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
4. Isaac’s cognitive terminology ......................................................... 123
4.1 Three ascetical stages ............................................................ 123
4.2 The cognitive faculties .......................................................... 128
4.3 Secondary terms .................................................................... 142
4.4 Forms of knowledge ............................................................. 146
4.5 Conclusion ............................................................................. 160
5. The process of knowledge .............................................................. 161
5.1 General aspects ...................................................................... 162
5.2 Ascetical itinerary .................................................................. 166
5.3 Ascetical knowledge.............................................................. 181
5.3.1 Bodily asceticism .......................................................... 190
5.3.2 The noetic asceticism .................................................. 195
5.4 The Powers of the soul and the process of
knowledge ............................................................................ 204
5.5 The worldly and the spiritual knowledge .......................... 217
5.6 The knowledge out of creation, out of Scripture and
the spiritual knowledge ...................................................... 222
5.7 Knowledge and faith ............................................................ 235
5.8 Knowledge and un-knowledge ........................................... 242
5.9 Knowledge and vision .......................................................... 246
5.9.1 The concept of vision in the East Syriac
Mystics ............................................................................ 247
5.9.2 The concept of vision in Isaac’s theology ................ 256
5.10 Knowledge and spiritual prayer ........................................ 277
5.11 Conclusion ........................................................................... 285
6. The Dogmatic position on spiritual knowledge .......................... 287
6.1 The possibility of divine knowledge .................................. 287
6.2 The cause of spiritual knowledge ....................................... 289
6.3 The content and the forms of spiritual knowledge ......... 292
6.4 The scope of spiritual knowledge ....................................... 295
6.5 Conclusion ............................................................................. 307
Conclusion ............................................................................................. 309
Bibliography .......................................................................................... 315

vii
ACKNOWLEDGMENTS

To His Eminence Metropolitan Andrei of Cluj, for all his support
and his confidence in me;

To Professor Paolo Bettiolo, a great Syriac scholar and a noble
man, for his professional supervision during my studies at Padova;

To my friend Sabino Chialà, always open to my inquiries and ready
to encourage me in my research.

ix
FOREWORD
Modern studies concerning Isaac of Nineveh started emerging in
the last decade of the 19
th century. From that moment on, the pub-
lication of his writings and the secondary literature in his regard
have benefited from an ongoing development growing richer and
richer, thus making this solitary figure – whose particular reception
was already being attested by the manuscripts, the scarce infor-
mation and the ancient versions transmitted starting with the dec-
ades immediately after his death – one of the most relevant authors
of that which is nowadays commonly known as the great period of
Syriac mysticism.
Valentin Vesa’s work is placed in this relevant and articulate
study tradition by thoroughly examining one of its peculiar traits.
A brief introduction is needed in order to understand the
structure and the objectives. It has already been mentioned that
Isaac is placed in a particularly felicitous century from the point of
view of the development of the monastic literature within the East-
Syriac Church. Indeed, he belongs to that group of solitary people
who, in the first decades of the 7
th and of the 8
th century, would
strongly innovate the physiognomy and the role of monasticism
within their church, managing in the end, according to different
French, Anglo-Saxon, Italian and American authors, to formulate a
project of Christian presence during that century, an alternative
project to the one which was at that moment being elaborated by
the important exegetical and theological schools and by the majori-
ty of the contemporary Episcopal élite. It should be added that the
project was intervening with determination in the debates and the
pressing choices of the time taking place within the Persian Church
which was confronted with – in the span of a century – a radical
redefinition of the context it was meant to operate in. The outcome
of the dispute between Rome and Persia, which had started in 604
due to Chosroes’ wish to revenge Maurice’s death and which was

x K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
concluded in 630 with Heraclius’ victory and the defeat of the Per-
sian army, was to be quickly erased from the structure which it had
delineated by the rapid progression of the Arab conquests. The
entire political and religious framework of the region was thus
permanently redesigned: a “new” power, soon enough character-
ized by aggressive religious politics, was establishing itself and con-
solidating in areas which had been firmly Christianized over a long
period of time and which were acting as an integral part of the
Christian Empire; even in Persian settings, thus Zoroastrian, centu-
ries-old equilibriums were being broken and it was happening in an
age which was drawing attention to irreconcilable conflicts within
the Christian oikumene, conflicts whose solution had not been
found by the politics led by the Byzantine emperors over the span
of two centuries.
Mr. Vesa’s study is to be placed in this context, thoroughly
analyzing it in regard to the issues raised by the East-Syriac Church
which, starting with the second half of the 6
th century, was subject
to active propaganda by the Monophysite environments (following
their persecution and expulsion from the “Roman” Empire by
means of Justin and Justinian) and to powerful “neo-
Chalcedonian” suggestions which would have “intoxicated”, in the
opinion of many people, several important scholars – everything
based on a composite tradition which was not yet firmly defined
and which allowed for the emergence of a wide range of works,
pastoral practices and political choices. Within this framework,
Valentin Vesa is, in a very efficient way and using the best studies,
in the pursuit of a development that initially lacked coordination
but which further on became more aware of its own internal co-
herence, of an answer to the monastic crisis, a very articulated and
strong answer of the retrieval of a great literature prior to it, both
Syriac and Greek – monastic, of course, but not only. A very intel-
lectually informed answer capable, given its ascetic and spiritual
quality, of finding broad consensus within the Church as proven,
for example, by the long period of time preceding the conviction of
Sahdona/Martyrius in the early ‘50s of the 7
th century, a central
figure for the initial moments of this specific event the study focus-
es on. Seemingly, at the opposite temporal extremity, attention is
duly given to the conviction – completed in the ‘80s of the 8
th cen-
tury by a Synod presided by patriarch Timothy I – of the major
exponents of that “trend”, a doctrinal conviction which will not

F OREWORD xi
put an end to the reading and the reception of their writings, but
which will ratify – despite its revocation by Timothy’s immediate
successor – the “political” conclusion of that experience to which
of course certain multiple factors had contributed, many of them
being external to the dynamics of the East-Syriac Church (the Ab-
basid period, the insurmountable and mutual contrast of the differ-
ent Christian “confessions”), but even so convergent in “confirm-
ing” the priority given to a compressing of the church ad intra, even
if accompanied by a vigorous missionary expansion in the regions
of central Asia up to China.
This is therefore the overall framework in which Mr. Vesa
guides us to place Isaac’s doctrine regarding the different levels of
knowledge, their relationship with historia salutis, with Christology
and with the Kingdom, in other words the eschaton.
The book leads us towards tracing the sources, defining the
terms, grasping the singularity of this teaching which represents the
core issue of the conviction of the Syriac mystics by Timothy I, all
of the above being placed within the very framework of the “tradi-
tion” it is a part of.
The sources, first and foremost – are very different from one
another. There is the ancient Syriac tradition, first and foremost,
the one of the undivided Church preceding the fragmentation pro-
duced by the Christology of the 5
th century: firstly Ephrem, and
then especially John the Solitary or John of Apamea, an author still
just partly edited and insufficiently studied, but playing a crucial
role for the Syriac monks of the following generations, no matter
their position in the clash that took place.
There is also the Greek tradition, both “theological” and
strictly monastic: on the one hand, Theodore of Mopsuestia and
Evagrius, on the other hand; among the display of other less exam-
ined authors, the work duly favors the so called Dionysius the Are-
opagite and Pseudo-Macarius. There are also the great Syriac au-
thors, the actors of this conflict: Henana of Adiabene, Babai the
Great, Sahdona/Martyrius, John of Dalyatha, Simon of Taibuteh
and Joseph Hazzaya, to mention only the most important ones the
text focuses on.
The study of Isaac’s lexicon regarding knowledge is always
conducted at two different levels: the one of the explicit or implicit
sources it refers to and the one of its texts which provides us with a
clear doctrine but most definitely fluctuating in terms of the vo-

xii K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
cabulary it makes use of, on the one hand due to the attention giv-
en and will to harmonize the many voices of the erudite tradition
(the different choices are then preserved as an expression of differ-
ent stress or habits, not to be rejected within a speech which leads
to silence due to the impossibility of defining the Indefinable), or,
on the other hand, due to the central ongoing transcending move-
ment of every intellection and word, oriented by the transcending
of telos/ term which it moves, guarded in itself in an “in transcend-
ing agnosia/ un-knowledge”.
The study of the lexicon is there to be accompanied by the
study of the levels that articulate knowledge: the one of knowledge
which elaborates – with the aid of study and discipline – the data
provided by the senses, put in motion by the contrastive percep-
tions which force it to infinite search; the one of an intuitive power
which gives direction to the search but which finds its fulfillment
only “from on high”. The divine design is, in fact, the one which
configures the mundane issue in terms of a period of learning, a
period meant for each and everyone of us to grow, attention given
to God that only Him can fill to the brim and it does it by the ad-
vent of Christ, pledge of that second catastasis – in order to use a
crucial teaching of Theodore of Mopsuestia – in which the grace
shall found the Kingdom and fulfill knowledge. For Isaac the ten-
sion that moves the search and the act that generates it – in the
case of the first as well as the second creation – is charity: in terms
of the generation of the world and in the generation/ incarnation
of the Word. Charity, which wants and produces unity within the
creature and between the creature and the Creator.
Finally, Vesa’s work ends with cautious assessments duly em-
phasizing some fluctuations in the way Isaac is talking on the one
hand of knowing God in His own nature, on the other hand in
knowing His glory, His light. These oscillations obviously point out
the nature not strictly theological (at least in the way of scholastic
theology) of his doctrine, but which are, at the same time, the result
of a profound intelligence of the link that connects the two levels
of knowledge hereof inseparable: the one of the necessary creatural
search and the one of the grace which illustrates the creature stop-
ping on the threshold of his/her own being extraneous to himself
/ herself and to the world. As Isaac says, and Mr. Vesa repeats,
there is in nature something which is not nature.

F OREWORD xiii
The work, presented in a clear prose, thus results altogether
useful for the specialist to whom it offers valuable in-depth analy-
sis, as well as to the reader moved by the pure and simple wish of
coming into contact with the Christian past, able to interrogate and
open intelligent and alive perspectives to a generation as the con-
temporary one exposed in some ways to social and cultural trans-
formations not less demanding than those undergone by the Syriac
Church of those times.

Prof. Paolo Bettiolo
University of Padova

1
INTRODUCTION
Isaac of Nineveh, a Syriac author of the late 7
th century, who be-
longed to the Church of the East, is one of the most popular mo-
nastic authors with nearly universal appeal over the centuries. The
great importance of this author is evident in at least three aspects.
First, his writings are an excellent example of the ecumenical role
played by the East Syriac monastic literature; coming from a reli-
gious community which both Chalcedonians and non-
Chalcedonians have traditionally described as ‘Nestorian’, his writ-
ings were translated soon after his death throughout all the Chris-
tian world (in all three Christological traditions). Second, Isaac be-
longed to the so-called ‘third theological tradition’, the Syriac (Se-
mitic) school (next to the Byzantine and Latin), at a time of synthe-
sis with the Byzantine tradition, interest in this tradition has been
reawakened by scholars in recent times. Third, Isaac’s writings pro-
vide important information about the religious monastic ambience
in Persian territory at a time of turbulence caused by the arrival of
the Muslim powers, as well as by internal schisms and the proselyt-
ism of the Western Syriac community.
In this book we will focus on Isaac of Nineveh’s doctrine of
knowledge in its double dimension – worldly/philosophical and
theological (the former considered to be more discur-
sive/intellectual and the latter intuitive/ experiential) – and the
rapport established between these two expressed in the concept of
vision, as the highest form of knowledge, describing the inner mys-
tical life. ‘Knowledge’ is a fundamental reading key for Isaac’s writ-
ings which, in short, describe a detailed, but not entirely systematic,
gnoseological itinerary. In what follows we will give a contextual
reading of his gnoseological doctrine in reference to the fonts he
uses, paying attention to the language and structures he employs
with respect to the contemporary East Christian Syriac thinking. In
so doing, I aim to fill the lacuna of studies surrounding this author,

2 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
despite his importance and his popularity for both the history of
Eastern and Western Christian tradition.
Isaac’s doctrine of knowledge becomes increasingly interesting
when placed within the Christological developments of the East
Syriac theology in the Arab conquered territories of the 7–8
th cen-
turies and the Messalian controversies revealed in different accusa-
tions of the Church authorities and academic theologians directed
towards isolated monastic influential authors (such as John the Sol-
itary, Isaiah of Tahal, Henana, Sahdona, Joseph Hazzaya or John
Dalyatha). Different positions can be identified, and, on occasion,
three representative categories – Church leaders, academic theolo-
gians and charismatic monastics. Were there essentially two oppos-
ing positions: theologians and Church authorities, on the one hand,
and the charismatic monastics, on the other? And was there an op-
position between the official theology of the Church and the mo-
nastic theology? Or was the opposition between a scholastic and a
practical-mystical theology, professed occasionally by representa-
tives of the three aforementioned categories? The central topic ad-
dressed in this book is Isaac’s gnoseology and, consequently, his
mystical doctrine, in reference to the general theological debates of
his time, within the ecclesiastical community to which he belonged.
We will now give a short overview of the author’s bio-
bibliography so as to highlight the prominent place he occupies in
the history of monastic literature. He originated in Beth Qatraye,
the region of the modern Gulf States, still a strong Christian center
in the mid-7
th century. He was consecrated Bishop of Nineveh
(Mosul) by the Catholicos of the Church of the East, George, the
dates of whose office (661–680) constitute the sole chronological
anchor for his lifetime. After only five months, Isaac resigned. The
remainder of his life was spent as a hermit in the vicinity of the
Rabban Shabur monastery in the mountains of Western Iran. His
writings were transmitted in several ‘Parts’, of which the First Part
is the most important and well-known, since numerous chapters
from it were translated into Greek at the famous monastery of
Saint Saba, south of Jerusalem, in the late 8
th or early 9
th century.
The fortunate survival of a fragment of a Syriac manuscript of the
First Part of Isaac’s writings – written at the Monastery of Saint
Saba – shows that Isaac’s writings were already circulating in the 8
th
century in their original language in this citadel of Chalcedonian
Orthodoxy.

I NTRODUCTION 3
Various translations of the First Part were made from both
Syriac and Greek into Georgian, Arabic and Ethiopian in the late
9
th century. In the course of the Middle Ages, the Greek translation
served as source for translations into many other languages: Latin
in the 13
th century; Slavonic in the 14
th century; several vernacular
translations were made from Latin during the 14
th and 15
th centu-
ries; in the 19
th century the first Romanian translation was made
from the Greek; the Slavonic, occasionally, in combination with the
Greek, later served as a basis for various Russian translations. From
one of these Russian translations a Japanese translation was made
(1909). The 20
th century has also witnessed a revival of interest in
Isaac in Western Europe and America after the publishing of the
Syriac text of the First Part by Paul Bedjan,
1 followed by several
partial translations into various modern languages (English, Italian,
German, Russian), thus making Isaac’s discourses available for
readers in many different Church traditions, far more widely than
ever before. His large popularity can also be observed by the pres-
ence of fragments from his writings in different anthologies: the
Evergetinos, the Greek Philokalia, the Philokalia of Theophan the
Recluse, the Romanian Philokalia by Dumitru Staniloae, the an-
thologies of Sabino Chialà and that of the Anglican Contemplative
Sisters, both translated into Japanese, and the latter into several
languages including Persian and Malayalam.
In 1983, Sebastian Brock rediscovered the Second Part
2 of
Isaac’s writings. Subsequent to its publication, sections from it have
been translated into Italian, English, Russian, French, Romanian,
Arabic, Persian, and Malayalam – a clear indication of the continu-
ing presence and relevance of Isaac’s teachings in many different
Christian traditions today.
A Third Part
3 has also been discovered recently, and this is
available to the readers through an Italian, French, Romanian and

1
De perfectione religiosa, Paris-Leipzig, 1909.
2
The original Syriac: chapter 1–3 in manuscript, to be pub-
lished/Prof. P Bettiolo; The Second Part. Chapters IV–XLI, ed. Sebastian
Brock, CSCO 224, 1995 (English translation CSCO 225).
3
Terza collezione, ed. S Chialà, CSCO 246, 2011 (Italian translation
CSCO 247).

4 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
English translation.
4 There are surely other parts to be identified –
the Fourth,
5 Fifth
6 and, possibly, Sixth and Seventh.
7 Several other
manuscripts and texts also circulate under his name, whose authen-
ticity is yet to be verified. In this sense, there is space for future
research.
The translation of the First Part and especially of the Second
and Third Part sparked much interest on the part of scholars such
as Sebastian Brock, Paolo Bettiolo, Sabino Chialà, André Louf,
Hilarion Alfeyev, Andrew Lichter, Jacques Toraille, Gabriel Bunge,
Manel Nin, Waclaw Hryniewicz, Marcel Pirard, Patrick Hagman,
Nestor Kavvadas, and Mary Hansbury, on different unedited issues
regarding the religious life of his time: monastic practices, contem-
plation, purification of mind, justice and love, suffering, nature and
ecology. To date, a number of doctoral theses have tackled Isaac’s
theology: J. B. Chabot,
8 W. Thomson,
9 M. Hansbury,
10 L.
Valiaplackal,
11 Th. Manoj,
12 A. Gasperin,
13 S. Chialà,
14 P. Hag-

4
Due to Mary Hansbury, Isaac the Syrian’s Spiritul Works, Gorgias
Press, 2016 (Including Isaac V).
5
Grigory Kessel seems to have traces of ‘The Fourth Part’ of Isaac’s
writings. The preliminary conclusion is that this collection is a compilation
of the discourses already known from the other collections; according to
his paper presented at the IIIrd Symposium ‘Syro-Arabicum’, USEK,
Lebanon, February 2015 – The ‘Fourth Part’ of Isaac of Nineveh: Lost and
Found? (to be published).
6
According to the manuscript of Ephrem II Rahmani, 15
th
centu-
ry/2 homilies published by Sabino Chialà 2012: ‘Due discorsi della Quinta
Parte di Isacco di Ninive?’, in Orientalia Christiana Periodica, 79 (2013), pp.
61–112.
7
According to Abdisho of Nisibis’s biographical note. This text will
be discussed in the first chapter.
8
De S. Isaaci Ninivitae vita, scripta et doctrina, Paris, 1892.
9
Isaac of Nineveh. A Study in Syriac Mysticism, Harvard University,
1924.
10
Evidence of Jewish Influence in the Writings of Isaac of Nineveh: Translation
and Commentary, Temple University, 1987.
11
The Way to God According to Isaac of Ninive and St Bonaventure: A
Comparative Study, Pontifical Gregorian University, 1994.

I NTRODUCTION 5
man,
15 J. Scully,
16 M. Tang,
17 *3 XQRLX
18 and some others in pro-
gress.
19
This book is divided into six chapters. The first chapter offers
a short bio-bibliography of Isaac of Nineveh in the context of his
belonging to the East Syriac Christian tradition in a time of political
and religious turbulence and, paradoxically, a time of flourishing of
theological literature, marked by a Greek-Syriac synthesis in the
Arabic world. The second chapter is dedicated to the Christological
perspective of Isaac of Nineveh in correspondence with the official
theology of the East Syriac Church to which he belonged. The
analysis of the divine Economy, the frame of Isaac’s theological-
anthropological perspective, is the theme of the third chapter, di-
vided into three subject areas – creation, incarnation and eschatol-
ogy – with the corresponding levels of revelation and, in conse-
quence, the cognitive stages that pertain to each of these moments.
The fourth chapter will focus on the specific anthropological-
ascetical terminology, structured into four sections – terms con-
nected with the structure and succession of the ascetic life, then

12
Spiritual vision of Man. A Study based on the Complete Works of Isaac of
Nineveh, Oriental Pontifical Institute, 1999.
13
Le versioni greca, latina e italiana della prima parte degli scritti di Isacco di
Ninive. Saggio di comparazione, University of Padua, 2001.
14
L’opera di Isacco di Ninive nella tradizione monoscritta siriaca.
Presentazione delle fonti e della tradizione monoscritta, seguita dall’edizione critica e
della traduzione della Terza collezione, University of Louvain, 2007.
15
Understanding Asceticism. Body and Society in the Asceticism of Isaac of
Nineveh, Abo University, 2008.
16
Isaac of Nineveh’s contribution to Syriac Theology: An Eschatological Re-
working of Greek Anthropology, Marquette University, 2013.
17
6I¿QWXO,VDDF6LUXO$VFHWÿLPLVWLF (St Isaac the Syrian – Ascetic and mys-
tic), ‘Lucian Blaga’ University, Sibiu, 2014.
18
$VFH]DÿLîndumnezeirea omului în opera Sfântului Isaac Sirul (Asceticism
and deification in the work of Isaac the Syrian), University of Bucharest, 2015.
19
Valentina Duca (Oxford University), on the limitations of the cre-
ated condition; Boulas Matar (Oriental Institute, Rome), on the spiritual
struggle; and Fabrizio Marcello (Catholic University of Milano), on the
relationship between incarnation and humility.

6 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
terms and concepts concerning the manifestations of the cognitive
powers, different associated terms and, finally, terms and linguistic
constructions describing different forms of knowledge. In the fifth
chapter, we will deal specifically with the description of this pro-
cess, its objectives, the steps one can identify in its evolution and,
finally, the rapport established between its two dimensions (discur-
sive and intuitive). In this section, of great importance will be the
analysis of four patristic binoms: knowledge and faith, knowledge
and ignorance (un-knowledge), knowledge and prayer and
knowledge and vision. The last part of this chapter will be dedicat-
ed chiefly to the problem of vision, the highest form of knowledge,
in the context of the dyophysite theological tradition of the East
Syriac Church. Finally, the sixth chapter is dedicated to the dog-
matic position on spiritual knowledge – its possibility and cause,
the object and content, the forms it takes and its final scope. At
this point, the analysis of the primary sources Isaac uses in devel-
oping his own vision (mostly Evagrius, Theodore of Mopsuestia
and John the Solitary) and the possible connection between Isaac
and some contemporary monastic authors will be of great interest.
The main emphasis here points to the distance between a faithful
reading and/or the personal reinterpretation of the main sources.
The objectives of this book may therefore be divided into
three sections:
1. A reading of Isaac’s doctrine of knowledge following the critical-
historical and philological method and, in consequence, focusing
on his mystical vision in the frame of the theological heritage of his
Church tradition;
2. An original anthropological-theological system generated in the
Semitic tradition of the East Syriac Church by the meeting with the
Byzantine theological thinking: that is the synthesis between the
Syriac biblical tradition (in the lines of John the Solitary) and the
Byzantine philosophical-ascetical tradition. Consequently, we will
point to a second synthesis that Isaac carries out in his works be-
tween the two ‘opposite’ Byzantine theological-philosophical
schools in terms of exegetical methods (Alexandria and Antioch)
with their well-known representatives Evagrius Ponticus and The-
odore of Mopsuestia;

I NTRODUCTION 7
3. A highlighting of some important aspects of the monastic theol-
ogy and practice in the East Syriac Church of the 7–8
th centuries
(the connection between Isaac of Nineveh and other prominent
monastic authors), a particularly complex and interesting period for
the history of the Oriental Churches.
In regard to the method, this book represents a contextual reading
of Isaac’s vision on the process of knowledge by looking into the
original Syriac text, observing the philological method, in direct
connection with the authors’ writings to whom Isaac was indebted,
using a critical-comparative method. Of great help in this endeavor
will be the studies of the scholars we have mentioned above, deal-
ing with different aspects of Isaac’s thought
20 and personal com-
munications with some of the more contemporary scholars, in the
process of interpreting Isaac’s spiritual doctrine within the histori-
cal-theological framework of the 7–8
th century in the newly-
conquered Arab territories.
Concerning Isaac’s writings used throughout this book, as
briefly referred to above, three collections are known to date that
have been translated into modern languages and partially edited in
critical editions. The First Collection in the Syriac edition that was
used in this book is due to Paul Bedjan, published in Paris in
1909.
21 For the English text we will use Wensinck’s translation
22
(the only one that has been rendered in English so far), occasional-
ly, with my own modifications, so as to be consistent in dealing
with the gnoseological terminology. In reference to the Second
Collection, for the first section (chapters 1–3), we will use the Eng-

20
The bibliographical list: A bibliography of Syriac Ascetic and Mystical
Literature, by Grigory Kessel and Karl Pinggéra, Peeters, Leuven-Paris-
Walopole, 2011, on Isaac of Nineveh pp. 103–122.
21
Mar Isaacus Ninivita. De Perfectione Religiosa, Paris, 1909 (abbreviated
B). Sabino Chialà is presently working on a critical edition of the First
Collection using the numerous manuscripts known and, in parallel, on an
Italian translation.
22
Mystic Treatises by Isaac of Nineveh translated from Bedjan’s Syriac text
with the introduction and registers by A.J. Wensinck/(abbreviated I), Nieuwe
reeks, Deel XXIII, 1, Wiesbaden, 1969.

8 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
lish translation provided by Sebastian Brock (the first two chap-
ters)
23 and the Italian translation of Paolo Bettiolo (the third chap-
ter, the four ‘centuries’), published by Bose Monastery.
24 As no
critical edition of this section is available, the Syriac text we will
employ is a copy of a handwritten text, the basis for Professor Bet-
tiolo’s Italian translation, and a typed copy of Sabino Chialà, of the
same text. The Second section (chapters 4–41) will be somewhat
easier, as Professor Brock has published the Syriac critical edition
as well as an English translation.
25 The same situation applies for
the Third Collection, which was critically edited and recently trans-
lated into Italian by Sabino Chialà.
26 Next to the Italian translation
we will use the English translation of Mary Hansbury,
27 which is
soon to be published. The quotations are mostly in English, except
for the fragments from the ‘centuries’ (II, chapter 3) of the Second
Collection, as there is no English translation to date. Occasionally,
I have used other modern translations so as to establish a more
precise meaning than some terms and concepts signify in modern
English.
28

23
Sebastian Brock, ‘Two unpublished texts by St Isaac the Syrian’,
Sobornost/Eastern Churches Review, 19 (1997), pp. 7–33 (abbreviated II).
24
Isacco di Ninive, Discorsi spirituali: capitoli sulla conoscenza, preghiere,
contemplazione, sull’argomento della gehenna, altri oposcoli, Qiqajon, Comunità di
Bose, 1990 (abbreviated II).
25
The Second Part. Chapters IV–XLI, ed. by Sebastian Brock, CSCO
224–225, 1995 (abbreviated II).
26
Isacco di Ninive¸ Terza collezione, ed. by Sabino Chialà, CSCO 346–
347, 2011 (abbreviated III).
27
Isaac the Syrian’s Spiritul Works, Gorgias Press, 2016 (abbreviated
III).On this occasion I extend my gratitude to Mary Hansbury for offering
me the text prior to its publication.
28
For the First Collection: The Ascetical Homilies of Saint Isaac the Syri-
an, translated by the Holy Transfiguration Monastery, Boston, Massachu-
setts, 1984; Sfântul Isaac Sirul, &XYLQWHSHQWUXQHYRLQX , Alba Iulia, Reîntregi-
rea, 2010; Sfântul Isaac Sirul, Filocalia X %XFXUHÿWL +XPDQLWDs, 2008;
Isaac le Syrien, Œuvres spirituelles, trad. Jack Touraille, Paris, 1981; Isacco di
Ninive, Discorsi ascetici, trad. M. Gallo, P. Bettiolo, Roma, 1984; for the
Second Collection: Isaac le Syrien, Œuvres complètes. 41 Discours récemment

I NTRODUCTION 9
Of great help in my endeavor was Professor Paolo Bettiolo,
my tutor, who generously and openly manifested his support when
I had doubts, and who offered me his handwritten copy of the first
section of the Second Collection (chapter 3), and different materi-
als (articles, studies and books), which would have been otherwise
hard to procure. Special thanks are due also to Sabino Chialà and
Sebastian Brock who encouraged me in my research and shared
with me different bibliographical resources and information on the
new projects connected with my research. Finally, I would like to
extend my gratitude to the Doctoral School of Historical and His-
torical-Religious Studies of Padua for the good experiences it has
offered to me in abundance during the years of my doctoral stud-
ies.

découvertes, Spiritualité Orientale, 81, Abbaye de Bellefontaine, 2003; Sfân-
tul Isaac Sirul, &XYLQWHF WUHVLQJXUDWLFL, 3DUWHD,,UHFHQWGHVFRSHULW , trad. Ioan I.
,F MU 6LELX 'HLVLV IRU WKH 7KLUG &ROOHFWLRQ 6I¿QWXO,VDDF 6LUXO
&XYLQWH F WUH VLQJXUDWLFL, PDUWHD ,,, UHFHQW UHJ VLW , Sibiu, Deisis, 2005; André
Louf, Isaac le syrien. Oeuvres spirituelles d’après un manuscrit récemment découvertes,
Spiritualité Orientale, 88, éditions de Bellefontaine, 2009.

11
1. ISAAC OF NINEVEH:
AN ECUMENICAL FIGURE OF THE EAST
SYRIAC CHURCH
1.1 BIOGRAPHY AND BIBLIOGRAPHY
Reconstruction of the historical and spiritual legacy of Isaac of Ni-
neveh, one of the greatest Christian mystics, whose works have
now been almost universally distributed,
1 is complicated by the
relatively scarcity of data about his life and works. For more than a
millennium, his writings circulated without any significant
knowledge about his background. The readers – mostly monastics
– who read his homilies only knew about him from what was writ-
ten in the heading of the First Part of his work:
Of our father among the saints, Isaac the Syrian, ascetic and
hermit, who was bishop of the citadel loved by Christ Nine-
veh. Ascetic words he wrote in his language and translated into
Greek by our fathers Abba Patrikios and Abba Abramios, phi-
losophers and hesychasts, who lived in the Lavra of the Holy
Father among the saints, Mar Sabba.
2

Besides this information, his writings give us some extra infor-
mation about the author and his work. Isaac vaguely indicates the
time of his discourses – ‘when the devils had six thousand years’.
3

1
See Sebastian Brock, ‘From Qatar to Tokio, by way of Mar Saba:
the Translations of Isaac of Beth Qatraye (Isaac the Syrian)’, in Aram 11–
12 (1999–2000), p. 475.
2
Nicephoros Theotokis, Tou hosiou Patros hemon Isaac episkopou Ninevi
tou Syrou Ta eurethenta Asketika, Leipzig, 1770, p. 1.
3
I, 53, p. 257.

12 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
Much debate has focused on this item of information. If, in the
Byzantine territories, the Incarnation of Christ was considered to
have taken place in the year 5508 from Creation, based on the cal-
culation of the genealogies of the Old Testament, this meant that
the year 6000 from Creation pertained to 492 AD. But timing in
Persia was guided by another calculation – the early Seleucid dynas-
ty (312 BC) – which would make the year 1000 to be 688 AD. In
this frame, there have been several hypotheses: some thought that
the year 6000 refered to the Byzantine calendar, so the year 492
AD.
4 Isaac’s first ‘modern biographer’, Joseph Assemani, using this
calculation, alleging possible internal references to Jacob of Sarug
(† 521), places Isaac toward the end of the sixth century.
5 Nicepho-
rus Theotokis, in his preface to the translation of Isaac’s First Col-

4
Professor Dana Miller identifies several internal objections to this
method. Firstly, this biography is irreconcilable with dating the incarna-
tion approximately five thousand years after creation (I, 28, p. 137). Fur-
thermore, Isaac quotes Pseudo Dionysius in the Syriac translation of Ser-
gius of Resh’aina († 536), made by the year 530. Later, he mentions Simon
of Emessa, who died at the end of the 6
th
century (I, 6, p. 58). A fourth
objection relates to a common passage also found in Simon Taibuteh’s
writings (who died in the second half of the seventh century): it recounts
the words of an old man (identified with Rabban Shabur), who suffers
temptation for twenty years until receiving the divine grace (I, 53, p. 260).
For the age of six thousand years, Professor Miller suggests two possible
explanations: the first supports the possibility that Isaac to have been re-
ferring to the time of Pseudo Macarius (while quoting his writings), who
speaks about six thousand years, describing the age of demons (Discourse
26:9, PG XXXIV, 680); or Isaac might have been confused by the calcula-
tion of the world’s age as taught in Persia with the Persian civil calendar.
So, if he had written in 688 AD, it would have meant the civil year 1000,
and, as it was believed that the incarnation occurred about five thousand
years after creation, demons would have had six thousand years. For de-
tails see: Dana Miller, ‘Translator’s Introduction: A Historical Account of
the Life and Writings of the Saint Isaac the Syrian’, in Dana Miller
(transl.), The Ascetical Homilies of St Isaac the Syrian, Boston, Holy Transfig-
uration Monastery, 1984, pp. lxiii–lxiv) .
5
Bibliotheca Orientalis Clementino–Vaticana I, Roma, 1719, p. 446.

1. ISAAC OF NINEVEH 13
lection (Ascetic Discourses) in Greek, using the biography of Asse-
mani, in conjunction with Isaac’s letter to Abba Simeon in which
he identifies with Simeon of the Great Mountain († 592), places
him around 534 AD.
6 In doing so, Theotokis rejected two western
biographies of Isaac, known by the Latin selection of 25 of the 53
chapters of Ascetic discourses, translated from Greek, by the 11–12
th
century:
7 Isaac of Monteluca, a hermit in the neighborhood of
Spoleto and a correspondent with Pope Gregory the Dialogos in
his Dialogues
8 (presumably, Isaac had come to Italy [anonymously]
and would have changed his name sometime around 451, in the
early years of the domination of the Goths, and would have lived
up to 553. He would have created a real Thebaid in Western vari-
ant
9); and a particular elder, Isaac of Antioch, whose timing was
during Emperor Leo I (454–474).
10 The scholar J.B. Chabot, au-
thor of the first scientific study on Isaac in a doctoral thesis,
11 plac-
es Isaac at the end of the 5
th century and argues in favor of his
Chalcedonian confession of orthodoxy. But later on, after other

6
Here, St. Isaac is presented as a Syrian from the region of Nineveh,
who enters at a young age with his brother in the Monastery of Mar Mat-
tai (Monophysite) in the same region. After a while, he withdraws into the
wilderness, and his brother becomes abbot of the monastery. The latter is
always trying to bring him back to the monastery, but without success.
Through a revelation from above he is ordained Bishop of Nineveh. But
on the day of his ordination, he faces an altercation between a creditor
and his debtor. Trying unsuccessfully to resolve the dispute by recourse to
the Gospel, the bishop decides to leave the see, fearing to lose his inner
peace, because of his duties as bishop, and withdraws into the wilderness,
where he remained until his death, writing his spiritual discourses (‘Ier-
RPRQDKXO1LFKLIRU7KHRWRFKHF WUHFLWLWRUL1LFHSKRUXV7KHRWRNLVWRKLV
readers’, in Filocalia X, Bucharest, EIBMBOR, 1981, pp. 13–14).
7
Edited at Venice, 1506; Lyon, 1720, Bibliotheca Patrum XI and J.P.
Migne, PG LXXXVI/1, 811–888.
8
PL LXXVII, 244B–248D.
9
o,HURPRQDKXO1LFKLIRU7KHRWRFKHF WUHFLWLWRULp pp. 16–17.
10
o,HURPRQDKXO1LFKLIRU7KHRWRFKHF WUHFLWLWRULp p. 19.
11
De S. Isaaci Ninivitae vita, scripta et doctrina, Paris, 1892.

14 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
findings, his position changed. Thus, until the early 20
th century,
Isaac ‘enjoyed’ a number of biographies.
J.B. Chabot, who initially placed Isaac at the end of the 5
th
century, discovered the historical document and he definitively es-
tablished his identification with Isaac, Bishop of Nineveh in the 7
th
century. There are two short biographical notes – the first attribut-
ed to Metropolitan Isho’dnah of Basra, dated 860–870 AD, The
Book of Chastity (Liber castitatis)
12 – a brief history of monasticism in
Mesopotamia – 140 spiritual fathers, founders of the Church of the
East (Isaac note 124),
13 edited and translated in Latin by J.B.
Chabot in 1896, and the second edited and published in 1904 by
the West Syriac Patriarch united with Rome, Ignatius Ephrem II
Rahmani (1848–1929), scholar and orientalist liturgist, in his mon-
umental Studia Syriaca,
14 biographical information found in a manu-
script dated 1471–1472.
The biographical notes mention that Isaac was born in Beth
Qatraye,
15 on the Western shore of the Persian Gulf. He studied
the Holy Scriptures, became a monk and master of Christian teach-
ing. Giwargis (George), Catholicos of the Persian Church (661–
681), consecrated him bishop of Nineveh (Mosul).
16 Isaac led the
diocese for only 5 months. Because he did not feel at ease in this

12
fAt™„Œ*eh¦ƒ.
13
Jesudenah, évêque de Baçrah, Livre de la chasteté composé par Jésude-
nah, évêque de Basrah, publié et traduit par Jean Baptiste Chabot, Rome,
1896, pp. 63–64 (53–54).
14
Ephrem II Rahmani, Studia Syriaca, vol. I, Beirut, Deir el-Sharf,
1904, p.
m† (32–33).
15
The region was known as an intellectual centre of the Church of
the East in the early seventh century, producing a number of scholars and
writers. One of them is the exegete Gabriel of Qatar, mentioned in this
note, and known from other sources as well.
16
Since it is known that he travelled to Beth Qatraye in 676, suppos-
edly he took the monk Isaac with him on this occasion to the monastery
of Bet Abe (The localisation of this monastery is still disputed by the con-
temporary scholars. See Jean Maurice Fiey, Assyrie Chretienne I, Beyrouth
Dar El-Machreq, 1965–1968, pp. 236–248).

1. ISAAC OF NINEVEH 15
position, he asked the Patriarch to dismiss him.
17 We also learn the
name of his predecessor and his successor, Moses and Sabrisho
respectively (the latter also withdrew into the wilderness). After he
retired from the bishopric of Nineveh, Isaac returned to his former
solitary manner of life. Firstly, he spent some time with other her-
mits in the mountains of Huzistan, before retiring to the monastery
of Rabban Shabur (its founder lived earlier, also in the 7
th century).
It is noteworthy that two other great contemporary writers are as-
sociated with this monastery – Dadisho, who also came from Bet
Qatraye, and Simon, the author of the Book of Grace,
18 sometimes
erroneously attributed to Isaac. Dadisho is the author of two im-
portant commentaries dedicated to two monastic writings – The
Asketicon of Abba Isaiah and The Paradise of the Fathers (Egyptian),
compiled by Henanisho, as well as a Discourse on Silence. All three
men lived a hermitical life in the vicinity of the monastery, and
probably attended the All-Night Vigil and Liturgy held on Saturday
nights through Sunday mornings, following widespread practice
within the Eastern monastic tradition. He read a great deal – not
only the Holy Bible but also the works of famous teachers of the
Church such as Basil the Great, Evagrios, Pseudo Dionysius the
Areopagites, Theodore of Mopsuestia, Ephrem the Syrian, and Di-
odor of Tarsos. Both stories speak about his blindness in old age
and that he was buried in the monastery of Rabban Shabur. As-
suming he was elected bishop while he was still at the age of thirty
or forty, he would have been born about 630 AD lived around
eighty years. This brings us to the conclusion that his death would
have probably occurred in the second decade of the 8
th century.
With the publication of the two biographical items of infor-
mation, Chabot himself came to the conclusion that Isaac of Nine-

17
Isho’denah states that ‘only God knows the reason for his resigna-
tion’ just five months after his ordination, while the second story puts
‘acuteness of his intellect and his extraordinary zeal’ as the reason for his
withdrawal, suggesting Isaac’s strict standards for the administration of
the diocese.
18
fAti€y*eizƒ.

16 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
veh was undeniably a ‘Nestorian and Nestorian bishop’.
19 From
this point onwards, any information on Isaac’s life to come to light
complied with these two pieces of information, starting with The
History of Syriac literature,
20 in 1922, of the orientalist and liturgist
Anton Baumstark. The first comprehensive monograph on the
personality of Isaac of Nineveh would appear only in the 70s, and
it is due to the Maronite scholar Elie Khalifé-Hachem in the Dic-
tionnaire de Spiritualité, ascétique et mystique.
21
Abdisho of Nisibis in his ‘Catalogue of Church Writers’ gives
us additional information that does not appear in the two biograph-
ical notes on Isaac’s bibliography – the number of volumes: ‘Isaac
of Nineveh wrote seven volumes about the way of the spiritual
experience, divine mysteries, justice and welfare’.
22
Next to this information, we can add other internal testimo-
nies, probably autobiographical notes inserted in the text in the
third person. For example, in the First Collection, discourse 35,
Isaac talks about a brother who, when elected bishop, left his her-
mitage and, as a consequence, attributes the loss of grace precisely
to this change of lifestyle.
23 A second example may be found in the
18
th discourse of the same collection, where he speaks about a dili-
gent monastic who wanted to adopt a habit of false madness, but
his spiritual father discouraged him, arguing that the weaker breth-

19
Jean Baptiste Chabot, De S. Isaaci Ninivitae vita, scripta et doctrina, Pa-
ris, 1892, p. 26. The final confirmation comes across with the publication
of Isaac’s First Collection by Paul Bedjan: ‘Il est avéré qu’Isaac de Ninive
était nestorien: la tradition et le tonne même de ses écrits on témoignent
suffisamment’ (Mar Isaacus Ninivita, De perfectione religiosa, Paris–Leipzig,
1909, pp. IV–V).
20
Geschichte der syrischen Literatur, Bonn, 1922, pp. 233–235.
21
‘Isaac de Ninive’, in Dictionnaire de spiritualité VII, 50–51, 1971, col.
2041–2054.
22
Abdisho de Nisibe, Scriptorum Ecclesiasticorum Catalogus, in J.S.
Assemani, Bibliotheca Orientalis Clementino–Vaticana, III, Romae,
Propoganda Fidae, 1725, p. 104.
23
I, 35, p. 167. This monastic exegesis might very well reflect a
common situation described in the ‘Paradise of the Fathers’, while refer-
ing to the hermitic life.

1. ISAAC OF NINEVEH 17
ren in faith could be scandalized by such asceticism, because ‘no-
body knows thee in these regions, neither do people know what thy
fame is’.
24
Metropolitan Isho’denah adds in his short note an interesting
detail, that ‘three points were not accepted by many’ and Daniel bar
Tubanitha, Bishop of Bet Garmai, had been scandalized by these
propositions, and concludes by joining Isaac’s name to that of Jo-
seph Hazzaya, John Dalyatha and John of Apamea, while adding
the idea that the people from the interior manifested great envy
against him, as he had originated outside of their own region. This
association raises questions which we will address at length in the
coming pages. Abdisho of Nisibis advocates the existence of a re-
sponse of Bishop Daniel to Isaac’s challenging points – ‘Solutions
to the questions of the fifth volume of Isaac’s work’,
25 which today
is lost. We cannot know exactly what these teachings were about,
but the most plausible hypothesis refers to Isaac’s insistence on
God’s infinite mercy at the expense of justice and universalism of
salvation, based on His eternal and unchanging love, as we will see
later in this book. Hanun Ibn Yuhanna Ibn as-Salt,
26 an East Syriac
monk who lived in the 9
th century and translated some of Isaac’s
short sentences in Arabic, in three letters on ‘How to read and un-
derstand St. Isaac’, reveals a possibly insightful path. It records that
the spiritual fathers forbade the reading of Isaac to the younger
brothers so as ‘not to smooth the path of sin’. But this was not the
case for the more mature among the brethren. In addition, Ibn as-
Salt draws up a list of six theses attributed to Isaac, which are to
some extent at odds with classical traditional Orthodox theology.
27
In the same line, he adds a piece of valuable information – Catholi-

24
I, 18, p. 97.
25
Abdisho de Nisibe, Scriptorum Ecclesiasticorum Catalogus, p. 174.
26
His monastery at that time was Mar Jonah ad al–Anbar, founded
by a homonymous hermit in the 7
th
century (for details see J. M. Fiey,
Assyrie chrétienne III– Bét Garmaï Bet Aramayé et Maishan nestoriens, Dar El-
Machreq Éditeurs, Bayrouth, 1968, pp. 237–238).
27
See Traité religieux, philosophique et moraux, extraits des oeuvres d’Isaac de
Ninive (VIIe siècle) par Ibn as-Salt (IXe siècle), P. Sbath éd., Imp. ‘Al-Chark’,
Le Caire, 1934, pp. 16–19.

18 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
cos Yohanna II Ben Narsai (884–892), when asked by Abu al-
‘Abbas ‘Isa Ibn Zayd Ibn Abi Malik about Isaac’s writings and the
opinion of Bishop Daniel on them, asserts: ‘Mar Isaac speaks the
language of the beings in Heaven and Daniel speaks the language
of the beings of earth’,
28 again underlying the subtlety and profun-
dity of his theological vision.
1.2 THE SPREADING OF ISAAC’S DISCOURSES
In the second section of this introductory chapter we will deal with
Isaac’s writings and the way in which they spread out in different
confessional territories. In an attempt to reconstruct the original
Syriac, we will use the brief biographies that we have so far, and
additional information from later authors. In the first short biog-
raphy of East Syriac origin, published by Chabot, one can learn that
‘Isaac composed books on the way of life of solitaries’, without
mentioning their number. In the second source, dated to the 15
th
century, published by Rahmani, the unknown author gives more
information. He affirms that Isaac ‘composed five volumes, which
are still known today, full of good teaching’. The Catalogue of Ab-
disho of Nisibis speaks about ‘seven books on spiritual experience,
divine mysteries, justice and welfare’.
29 Out of these, we have now
140 discourses divided into three parts: 82 in the First Part, 41 in
the Second Part and 17 discourses in the Third Part.
30
The Syriac First Part, by the late eighth or early ninth century,
reached the Orthodox Monastery of Mar Sabba of Jerusalem,
where it was translated into Greek by two monks, Abramios and
Patrikios. This translation ensured that over the course of subse-

28
Traité religieux, philosophique et moraux, p. 109.
29
J.S. Assemani, Bibliotheca Orientalis III/1, p. 104.
30
See also the two homilies edited and translated by Sabino Chialà as
belonging to ‘The Fifth’ Isaac’s Collection, and yet there are some inter-
rogatives around its paternity – ‘Due discorsi ritrovati della Quinta parte di
Isacco di Ninive?’, Orientalia Christiana Periodica, 79 (2013) 1, pp. 61–112. A
survey of the manuscripts of Isaac’s writings has been undertaken recently
by Grigory Kessel, ‘The Manuscript Heritage of Isaac of Nineveh. A Sur-
vey of Syriac Manuscrips’, The Syriac Writers of Qatar in the Seventh Century,
Gorgias Press, 2014, pp. 71–92.

1. ISAAC OF NINEVEH 19
quent centuries Isaac has had a wide readership through his sec-
ondary translations into many different languages:
31 in the 9
th cen-
tury into Arabic; in the 10
th century into Georgian, followed in the
next century by a second Georgian and Arabic translation, from
which an Ethiopian translation was subsequently made, and from
which in turn, one in Amharic; a Slavonic translation by the disci-
ples of Saint Gregory of Sinai was made in the 14
th century; and it
was probably in the same century that a Latin translation of 25
Discourses was made. By the end of the 15
th century, the Latin text
had been translated into Catalan, French, Italian, Portuguese and
Spanish. The publication in 1770 of the Greek text by the Hyer-
omonk Nikephoros Theotokis gave rise, in the early nineteenth
century, to a second translation into Slavonic, by Paisiy Velichkov-
sky, 1812, and one into Romanian by two of Velichkovsky’s disci-
ples, in 1819. Russian and modern Greek translations followed lat-
er in the nineteenth century. The publication of the full Syriac text
of the First Part in 1909 opened the list of modern translations.
32
The Second and the Third Part manuscripts were rediscovered in

31
For an overview, see Sebastian Brock, ‘From Qatar to Tokyo, by
way of Mar Saba: the translations of Isaac of Beth Qatraye (Isaac the Syri-
an)’, in Aram 11–12 (1999–2000), pp. 475–484; Idem, ‘Syriac into Greek
at Mar Saba: the translation of Isaac the Syrian’, in J. Patrich (ed.), The
Sabaite Heritage in the Orthodox Church from the Fifth Century to the Present,
OLA 98, Louvain, 2001, pp. 201–208; Idem, ‘Aspects œcuméniques de
saint Isaac le Syrien’, in Patrimoine Syriaque VI. Le monachisme du VIIe siècle
jusqu’à nos jours, I, CERO, Antelias, 1999, pp. 121–127; Idem, ‘Crossing
the boundaries: an ecumenical role played by Syriac monastic literature’, in
M. Bielawski and D. Hombergen (eds), Il monachesimo tra ereditá e aperture,
Studia Anselmiana 140 (2004), pp. 221–238.
32
In Japanese (Fuku Horie, Tokyo 1909), Russian (1911, Holy Trini-
ty Lavra of Saint Sergius, by Sobolevsky), English (Dana Miller, Transfig-
uration Monastery, Boston 1984), Italian (M. Gallo and P. Bettiolo, Rome,
1984), a selection of ten sermons (Greek, by Photis Kontoglu, Athens
1)UHQFK-DFTXHV7RXUDLOOH3DULV5RPDQLDQ'XPLWUX6W Qi-
loae, Philokalia ;0D[LP) JHXDQCXYLQWHSHQWUXQHYRLQX , 2010), Ara-
bic (Atallah Ishaq, Beirut, 1983), Greek (Marcel Pirard, 2011).

20 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
the 1980s and, from that time on, many translations into modern
languages have been made.
33
1.3 THE THEOLOGICAL WORLD OF ISAAC OF NINEVEH
The last section of this chapter is dedicated to Isaac’s theological
sources.
34 One can easily identify the traces of several favorite au-
thors that had influenced him: Evagrius of Pontus, Theodore of
Mopsuestia, John the Solitary (of Apamea) and Pseudo Macarius.
The first one, Evagrius of Pontus (346–399),
35 is designated
by Isaac with appellatives like ‘holy’, ‘blessed’, ‘enlightener of
mind’, ‘sage among the saints’, and ‘prince of Gnostics’. Isaac ex-
plicitly cites him 14 times in the First Part of his writings and many
times implicitly. The same occurs in the Second (18 times) and
Third Collection (4 times). Evagrian terminology is found every-
where and is crucial to Isaac’s discourse. Although he was con-

33
The Second Part: Italian (partial, P. Bettiolo, 1990), English (par-
tial, S. Brock, 1995, 1997), Russian (partial, H. Alfeyev, 1998), French (A.
/RXI 5RPDQLDQ , ,F &DWDODQ 0 1LQ DQG 6 &KLDO½
2003), Greek (N. Kavvadas, 2006); The Third Part: Italian (S. Chialà,
2004), Romanian (, ,F -U )UHQFK $ /RXI (QJOLVK 0
Hansbury, 2016). For the complete bibliographical entries see the biblio-
graphical list below.
34
We will use mostly in this subchapter the synthesis made by Rob-
ert Beulay, La lumière sans forme. Introduction a l’étude de la mystique chrétienne
syro–orientale, Chevtogne, 1987; Elie Khalifé Hachem, ‘Isaac de Ninive’,
Dictionnaire de Spiritualité VII, col. 2041–2054; S. Chialà, Dall’ascesi eremitica
alla misericordia infinita. Ricerche su Isaaco di Ninive e la sua fortuna, Biblioteca
della rivista di storia e letteratura religiosa XIV, Firenze, Olschki, 2002,
pp. 85–119.
35
For details see Sebastian Brock, ‘Discerning the Evagrian in the
writings of Isaac of Nineveh: a preliminary investigation’, in Adamantius 15
(2009), pp. 60–72; Sabino Chialà, ‘Evagrio il Pontico negli scritti di Isacco
di Ninive’, in Adamantius, 15 (2009), pp. 73–84; Théofane Durel, ‘Sur la
doctryne mystique de Saint Isaac le Syrien’, in Contacts, Paris, 156 (1991),
pp. 246–261 (here 251–253); Antoine Guillaumont, ‘Le Kephalaia Gnostika
d’Évagre le Pontique et l’histoire de l’origenisme chez les Grecs et les
syriens’, in Patristica Soborniensia 5, Paris, 1962.

1. ISAAC OF NINEVEH 21
demned together with Origen, his mentor, at the Fifth Ecumenical
Council (553), and his works in Greek destroyed, they were pre-
served in Syriac, and the author was recognized as ranked among
the Church Fathers, but only as ‘an adapted Evagrius’.
36 Isaac does
not quote him as a speculative, but as an ascetic scholar who man-
aged to systematize in technical language the Christian spiritual
experience. To summarize, we will present a few specific Evagrian
themes – parts of the technical language used by Isaac to describe
his spiritual vision.
In the space of contemplation/theoria,
37 we will evoke the
contemplation of bodily beings,
38 divided into two types: by the
means of human reason enlightened by God, or following the di-
rect intuition of God’s light and intervention; contemplation of
incorporeal beings;
39 spiritual contemplation
40 – vision of the inef-
fable glory of God; contemplation of the Holy Trinity
41 – the king-
dom of God; the vision of their own rational nature during the
contemplation of the Holy Trinity and the spiritual world, the vi-
sion of the beauty of our own nature contemplated in the light
without form and in his creative and providential action.
Regarding the terminology related to prayer, Isaac assumes the
difference Evagrius makes between pure prayer,
42 followed by spir-
itual prayer,
43 and yet giving a personal reading. If for Evagrius
spiritual prayer remains within the boundaries of what is called
prayer, for Isaac, spiritual prayer, improperly so called, is stripped
of any representations and any movements, in a perfect state of
impassivity (see the role of the Holy Spirit). He technically calls it
non-prayer.
44

36
According to Sabino Chialà, Dall’ascesi eremitica, p. 102.
37
e?-%A.
38

ò
£tk*e?-%AeŠ .
39

ò
-,§*e?-%A§ .
40
f¦€v-?e?-%A.
41
f¦¤qŸfAt¦€†A*e?-%A.
42
f¦€ƒ*fAt†=.
43
f¦€v-?fAt†=.
44
See the dispute between Irinée Hausherr, ‘Par delá l’oraison pure
grâce á une coquille. A propos d’un texte d’Evagre’, in Hésychasme et prière,

22 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
The third major area in Isaac’s discourses where his influence
clearly manifests is Evagrius’ anthropological system, which, appar-
ently, speaks of a tripartite division – body, soul and mind, the
foundation of the spiritual ascent in three stages: practical
45 and
gnostical
46 with its two levels – physics
47 and theology.
48 Very im-
portant in this division is that Isaac takes over and keeps Evagrius’
distinction between these three elements, but eliminates the doc-
trine of the origin and makes an interesting synthesis between
Evagrius and John of Apamea, after the manner of Apostle Paul (I
Corinthians 15:46–47), as we will address later.
The second author to put his mark on the theology of Isaac of
Nineveh is Theodore of Mopsuestia (†428),
49 the ‘blessed inter-
preter’. His works are almost all lost in the original Greek because
of his posthumous damnatio memoriae at the Fifth Ecumenical Coun-
cil, together with the Antiochene School, whose representative he
was. According to Professor Paolo Bettiolo, the scheme on which
Isaac builds his theological discourse is influenced by the system of
Theodore of Mopsuestia, especially the chapter on protology and
eschatology. First, like Theodore, Isaac speaks of two catastases
50
and not three, as we are accustomed in classical theology – the
earthly life and the eschatological existence. The first one is peda-
gogical to the second one – it is assimilated to a school. With
Christ’s Incarnation we have a foretaste of the second world. In

Orientalia Christiana Analecta, 176, Roma, pp. 8–12 and Elie Khalifé-
Hachem, ‘La prière pure et la prière spirituelle selon Isaac de Ninive’, in
Mémorial Mgr Gabriel Khouri-Sarkis, Louvain, 1968, pp. 157–176.
45
É¸ÁÌÀÁb.
46
ÅÇÑÊÌÀÁb.
47
ÍÊÀÁb.
48
¼ÇÂÇºÀÁb.
49
See Arthur Vööbus, ‘Regarding the theological anthropology of
Theodore of Mopsuestia’, in Church History, 33 (1964) 2, pp. 115–124;
Sabino Chialá, Dall’ascesi eremitica, p. 102 et; Nestor Kavvadas, ‘Some ob-
servations on the theological anthropology of Isaac of Nineveh and its
sources’, in Scrinium IV (2008), pp. 147–157. Theodore is quoted more
than 45 times in Isaac’s discourses.
50

ò
-AeŸ.

1. ISAAC OF NINEVEH 23
this framework, Baptism represents its type and the Eucharist
makes the human being participate in this reality. In the same line
of thinking, Isaac claims that human mortality is not the result of
sin, as man is mortal by nature. Consequently, the Incarnation is,
besides the destruction of sin and overthrowing the power of the
devil, the revelation of God’s love for mankind – Christ is the pro-
totype of the new reconciled man. By emphasizing the love of God
as a permanent reality in the history of creation, protology, soteri-
ology, and, especially, eschatology, Isaac advocates the idea of
temporary punishment, specifically citing, next to Diodore of Tar-
sus, his master Theodore of Mopsuestia. As Sabino Chialà ob-
served, the two sources presented so far, both of them representa-
tive authors belonging to two opponent schools, Alexandrine and
Antiochian, are reconciled in Isaac’s original synthesis.
51
We will now focus our attention on the third author to have a
great resonance in Isaac’s theological discourse – John the Solitary
(Yohannan Ihidaya, of Apamea),
52 who probably lived in the fifth
century.
53 John the Solitary has particular relevance for East Syriac
spirituality – he is the first author to make an ascetical-mystical syn-
thesis in Syriac Christian territory. His writings theorized for the
first time the spiritual life within a baptismal and eschatological
frame.
We can identify at least three key themes in the theology of
Isaac of Nineveh that are undoubtedly borrowed from the author
in question; a threefold spiritual life: bodily,
54 of the soul
55 and spir-
itual.
56 The bodily stage is determined by corporality – bodily as-

51
Sabino Chialà, Dall’ascesi eremitica, p. 102.
52
For more details see: Bruce Bradley, ‘Jean le Solitaire (D’Apamée)’,
in Dictionnaire de Spiritualité, VIII, col. 764–772; Irinée Hausherr, ‘Aux ori-
gines de la mystique syrienne: Grégoire de Cypre ou Jean de Lycopolis?’,
in Hésychasme et prière, Roma, 1966, pp. 63–86; Idem, ‘Un grand auteur
spirituel retrouvé: Jean d’Apamée’, in Études de spiritualité orientale, Rome,
1969, pp. 181–216.
53
His timing is still disputed by scholars.
54
g¢h-**fAtŒ¢l˜/˜*g¢h-*lg¢.
55
g¢h-**fAt¤™Œ/e¤™Œ*g¢h-*.
56
f¦€v-?g¢h-*/ev-?*g¢h-*.

24 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
cetism, avoidance of sin, prayers and tears are caused by purely
human anxieties – it is the state of the servant. The second stage
assumes that the soul begins to awaken and achieve some
knowledge; to bodily asceticism is added the struggle against the
passions of the soul; prayer is neither clean nor continuous, but
foretastes them; it is an intermediate stage – of the mercenaries.
The spiritual stage requires the knowledge of the ‘mysteries of the
other world’, it represents a foretaste of the new world’s perfection;
this condition is accompanied by tears of joy, pure and uninter-
rupted prayer. It is God’s gift – the stage of the sons.
57
In this framework, secondly, the rightly-ordered man pertains
to the first two stages, and the perfect man to the latter. The
boundary between the second and the third stage is purity,
58 fol-
lowed by limpidity,
59 specific to the spiritual man, who already ex-
periences, in the earthly life, the post resurrection state.
The third specific element is the so-called ‘mystical hope’ or
‘the mystics of God’s expectation’, essential to spiritual life. In this
sense, baptism plays a crucial role – it is the image of this hope in
the next life, which gives the power to overcome sin. From this
perspective there are two resurrections: the first one is experienced
in baptism, while the second one will be at the end of the world.
Regarding the idea of three-fold spiritual life, it is important
and interesting to note that the Bishop of Nineveh makes a synthe-
sis between John of Apamea and Evagrius’ vision. Using the Apos-
tle Paul’s insights, John of Apamea proposes a ‘modal’ approach,
giving primacy to the principle that guides the spiritual life in every
specific stage, while Evagrius proposes a ‘philosophical-practical’
approach, depending on the support on which the ascetical labor
or the contemplation is performed. This means that when he
speaks about the bodily stage he refers to the fact that man is sub-
jected to lust, and a carnal lifestyle; then, in the conduct of the soul,
humans struggle against carnal or psychical passions; during spir-
itual conduct humans experience divine vision in the intellectual
part of the soul.

57
See the synthesis of Robert Beulay, La lumière sans forme, p. 118.
58
fAt€ƒ*.
59
fAt€™£.

1. ISAAC OF NINEVEH 25
Pseudo Macarius
60 is the fourth author in the development of
Isaac’s theological discourse. Regarding his identity, the bishop of
Nineveh does not have any doubt – he is St. Macarius of Egypt.
61
Although not explicitly cited, as well as John of Apamea, he is pre-
sent throughout his work along certain themes, especially in what
we call ‘the Macarian spirit’.
62 The first of these features is what in
technical terms we designate by ‘the mystics of the heart’,
63 ‘the
school of feeling or the supernatural conscious’.
64 This means the
heart
65 is the centre of spiritual life. It is the place of the nous,
66
wherein dwells the Holy Spirit and the divine likeness imprinted.
The second Macarian feature present in Isaac’s theological vi-
sion is his ‘spiritual sensitivity’. Macarius is part of a spiritual cur-
rent characterized by sensitivity and spiritual affection, more than
the experience of the supernatural by the means of intellectual
knowledge, at the rational level. Related to this feature we will em-
phasize two prominent aspects. Dominant in his work is ‘the expe-
rience of the work of the Holy Spirit’, often represented by the im-
age of the ‘divine fire’, that purifies the heart. The very title of his
work – Spiritual Homilies – indicates the importance he attributes to
the work of the Holy Spirit in ascetical life. The second important
element refers to ‘the feeling of the work of the Holy Spirit’, as abso-
lutely necessary to Christian perfection. The weakness of the senses

60
For his biography see the synthesis of Robert Waelkens, ‘Macaire
Magnes’, in Dictionnaire de Spiritualité X, col. 14–17.
61
For Sebastian Brock, Macarius, Pseudo–Macarius or Simeon of
Mesopotamia is somebody other than Macarius of Egypt. According to
his vision he lived at the end of 4
th
century in Mesopotamia (Sebastian
Brock, ‘Introduction’, in St. Isaac of Nineveh, On ascetical life, St. Vladi-
mir’s Seminary Press, New York, 1989, p. 17).
62
For details see Théofane Durel, ‘Sur la doctryne mystique’, pp.
254–256.
63
John Meyendorff, St Grégoire Palamas et la mistique orthodoxe, Paris,
1959, p. 22.
64
Irinée Hausherr, ‘Les grands courants de la spiritualité orientale’,
in Orientalia Christiana Periodica, 1 (1935), p. 26.
65
ei†.
66
eŒ-,.

26 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
cannot be cured if the soul has not reached an ecstatic state,
achieved by the ‘feeling’ of God. This occurs when the hermit lib-
erates his mind from the crowd of the thoughts and reaches unity
and simplicity, and, consequently, purity.
Isaac also quotes or mentions by name a number of other ear-
lier writings, many of which were translations of Greek authors,
such as Athanasius the Great, Basil the Great, Diodor of Tarsus,
Mark the Monk, Dionysius the Areopagite, the Asketikon of Abba
Isaiah, the Apophthegmata of the Egyptian Fathers, and various
biographies of saints. The only earlier Syriac writer whom Isaac
mentions by name is Ephrem, but, at least on one occasion, he
quotes the fifth-century poet Narsai, without specifically identifying
him.
1.4 CONCLUSION
Isaac of Nineveh is a very good example of the ecumenical role
played by monastic literature. Belonging to the East Syriac Church
(labelled ‘Nestorian’), he was translated and admired in the Syrian
Orthodox Church (Non-Chalcedonian), as well as in the Byzantine
Orthodox Church (of Antioch and Alexandria, Greek, Russian and
Slavic countries, and Romanian) and the Roman Catholic Church,
and has manifested an important influence even in the Islamic
world.
67 His name is written in the calendar of these Churches
68

67
See J. A. Wensinck, ‘Introduction’, in Mystic Treatises by Isaac of Ni-
neveh translated from Bedjan’s Syriac, p. LV; S. Chialà, Dall’ascesi eremitica, pp.
320–322.
68
13–14 Iyar (May) or 19 Shebat (February), for the Syrian Ortho-
dox Church, (F. Nau, Un martyrologe et douze ménologes syriaque, Turnhout,
Brepols, 1912/ PO 10, p. 78, 110, for the first date; F. Acharya, Prayer with
the harp of the Spirit, II/1, Vagamon, Kurisumala Ashram, 1982, p. 612,
622, for the second date; August 23, for the Maronite Church (M. Hayek,
Liturgie maronite. Histoire et textes eucharistiques, Paris: Mame, 1964, p. 124);
February 19, in the Syrian Catholic Fenqitho (Kurisumala Ashram, Prayer
with the Harp of the Spirit: The Crown of the Year (1982–6), Vagamon, Kerala,
II/1, pp. 612–622); January 28, for the Byzantine Church (Greek, Russian,
Romanian, Georgian, Serbian and Bulgarian; Le synaxaire. Vie des Saints de

1. ISAAC OF NINEVEH 27
and he is considered the protector of some monasteries and
churches.
69 Lastly, his work was the basis for many spiritual renew-
als and revivals,
70 reaching to the present day.

l’Eglise Orthodoxe. Tome Second: Décembre–Janvier, Thessalonique: To Parivoli-
tis Panaghias, 1988, pp. 539–541).
69
For instance: an Assyrian monastery in Mosul, patron of an Old
Calendarist skete in USA, an inter-Orthodox parish in Helsinki, an Angli-
can Hermitage in New Zealand, a Greek Orthodox Parish in Qatar, etc.
70
St. Symeon the New Theologian and Paul Everghetinos (11
th
cen-
tury), Giovanni di Peckham, Pietro di Giovanni Olivi, Angelo Clareno and
Domenico Cavalca ( 13–14
th
century), Gregory the Sinaitis (14
th
century),
Nil Sorskij (15
th
century), Nikephoros Theotokis and Paisij Velicikovskij
(18
th
century), Matta al Meskin and Vasileios Gondikakis (20
th
century),
etc.

29
2. ISAAC OF NINEVEH’S CHRISTOLOGY
AND THE INTERNAL DISPUTES WITHIN
THE
EAST SYRIAC COMMUNITY
BETWEEN THE
6
TH
TO THE 8
TH

CENTURIES

Before diving into the central focus of this book, we should first
address the Christological perspective of Isaac of Nineveh in the
context of the official theology of the East Syriac Church to which
he belonged. The great importance of this issue arises from the
very fact that Christology offers the theological foundation for the
process of knowledge – the principal theme of this research.
Isaac disliked doctrinal disputes and consequently he did not
really intervene in Christological discussions.
1 He was discreet and
even silent when it came to the polemics over doctrinal issues that
occurred in the Church life of his time. It is therefore difficult to
find salient points in Isaac’s works regarding this aspect. It is easy
to observe his attitude in the admonitions he gives to those who
dogmatize and support doctrinal discussions – noting that the right
way of acting is the practice of virtue. For example: ‘Confound crit-
ics by the power of thy virtues, not by word; and the imprudence
of those who will not be persuaded by the peacefulness of thy lips,

1
Michael Morony speaks about the mystical ecumenism professed
by Isaac of Nineveh. For details see M. Morony, Iraq after the Muslim Con-
quest, Gorgiass Press, 2005, p. 380.

30 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
not by sound’;
2 and ‘When thou becomes angry at anyone and
zealous for the sake of faith be cautious’.
3
The disputes around orthodoxy prove, in his opinion, that the
truth has not been yet achieved: ‘The one who seems to be zealous
towards men because of the truth, he has not yet learned what the
truth is’.
4 This argument can be supported by the absence in his
discourses of the problematic phraseology that generated conflicts
in matters of Christology in the community he belonged to and by
the historical information that we have. We will address both the
issues in the next few pages.
2.1 ISAAC’S CHRISTOLOGICAL PHRASEOLOGY
In expounding his Christological vision, the Bishop of Nineveh
uses the terminology specific to his East Syriac theological tradition
– in particular, inherited from Theodore of Mopsuestia, but with
caution and carefully interpreted. We will give some significant ex-
amples, divided into two important categories. First, a frequent
expression refers to the description of the body of Christ as ‘tem-
ple/tabernacle of the divinity’: the human nature,
5 borrowed by
Christ, became ‘a sanctuary’,
6 ‘a temple for His divinity’,
7 or ‘a glo-
rious Tabernacle of His eternal being’,
8 ‘a temple made of flesh’
9 or
an abode – ‘the Man whom Divinity took from us for his
abode…
10 the Man who completely became its temple’,
11 ‘the di-
vinity
12 chose to dwell in man… like in a temple’.
13 This imagery

2
I, 4, p. 33.
3
I, 5, p. 55.
4
II, 3.4,77.
5
e€ƒ.
6
e£q ‰¦€h.
7
A-s†%*e£*tŸˆ„,, .
8
fAt€‰-¦‰*ewht£Ž„¤‰ ; II, 5,1.
9
g¢h*¨„,; See John 2:19–21; II, 5,1. Narsai also uses this expres-
sion (A. Mingana, Narsai Doctoris Syri Homiliae et Carmina I–II, Mosul, 1905,
II, 3) of great importance for East Syriac theology.
10
ñs?tŠ–†.
11

Q
s‡„, ; II, 11,12.
12
fA-s.

2. ISAAC’S CHRISTOLOGY 31
has perfect correspondence in the New Testament. It is also true
that soon after the Christological conflicts it was dropped by the
Byzantine or West Syriac theology; nevertheless, in the earlier the-
ology it was used indiscriminately.
A second specific expression refers to the description of
Christ’s humanity as the ‘garment of divinity’,
14 or the idea of God
being ‘clothed’ in humanity – ‘the Creator is clothed in human be-
ing’.
15 Brock has studied in detail what one might call ‘the theology
of clothing’ in the Syriac tradition and showed that this expression
has a long story in the East Syriac theology, starting with the Bible
itself.
16 In short, one can say that Adam was ‘clothed’ in light and
glory (Genesis 3:21). After the fall, he was stripped of his robe.
Christ is the one who re-clothed mankind with the robe of glory.
There are three essential moments in this process: the Nativity, the
Baptism and the Descent/Resurrection and, correspondingly, three
wombs – of Virgin Mary, of Jordan
17 and of Sheol.
18 We will deal
more with this expression below, when we analyze the ‘robe of
glory’ in the context of the divine knowledge. For now, we will
only point to the use of this type of theology when speaking about
the Incarnation.
Christ is the One Who ‘put on’ Adam’s body. Speaking about
the Logos, in the Greek New Testament there is no expression of
this kind, but in the Syriac translation it can be found it in Hebrews
5:7 (‘being clothed in the flesh’
19) and 10:5 (‘you clothed me in a
body’,
20 quoting the prophecy of Psalm 40). Then, it appears in

13
¨„, ; II, 11,12; dwelling – II, 5,6.
14
fA-s†%*e£ti† ; II, 11,24; see also St Ephrem (Ephrem, H. de Fide
19:2, H. de Nativitate 3:20/ For details: Sebastian Brock, ‘Clothing Meta-
phors as a Means of Theological Expression in Syriac Tradition’, in Studies
in Syriac Christianity, Variorum, 1992, XI, pp. 11–38 (here 11–13).
15
e¤Œ¢ihe-¢h ; II, 11,28.
16
For the first time this expression was used by E. Peterson, ‘Theol-
ogie des Kleides’, Benediktinische Monatsschrift, 19 (1934), pp. 347–356.
17
The sacramental dimension of Syriac theology is easily identifiable.
18
S. Brock, Clothing Metaphors, pp. 11–13.
19
Greek: in the days of his flash.
20
Greek: you prepared a body for me.

32 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
almost all Syriac early writers (Acts of Thomas, Acts of John,
Aphrahat, Ephrem, Doctrina Addai
21), but in a generic sense. Alt-
hough some might believe that it is only in early Syriac tradition
that the description of incarnation as ‘putting on the body’ appears,
one can also find it in patristic authors like Melito of Sardis, Hip-
polytus and Tertullian.
22
The problem appears when this expression was ambiguously
understood as ‘put on man’ or ‘put on a man’. One can find this
situation for the first time in Theodore’s Syriac translation of the
Catechetical Homilies (III.11), where he asserts: ‘for our salvation he
put on (a) man and dwelt in him’. This phraseology became suspi-
cious and one can identify such an attitude in Philoxenos of
Mabbug’s, Commentary on the Prologue of John, where he tangen-
tially analyzes Hebrews 7:5 in Peshitta translation. He complains
that instead of translating Paul’s word, they preferred to give a Nes-
torian reading, in the sense of casting on the Word a body like a
garment on an ordinary body or as a purple on the emperor.
23 Two
authors belonging to the same Antiochene tradition used this type
of phraseology as well – Cyrus of Edessa (‘robe of humanity’) and
Narsai (‘robe of the body’). Brock argues that the origin of this ex-
pression should be sought in the popular widespread conceptions

21
For generic uses, see S. Brock, Clothing metaphors, pp. 23–24 (‘You
are the Son and you put on a body’ – Acts of Thomas, Ed. W. Wright, p.
217; ‘Jesus, because he put on a body and humbled himself, delivered the
Church and her children from death’ – Aphrahat’s Demonstrations. A Conver-
sation with the Jews in Mesopotamia, CSCO 642/129, XXI.20; ‘The Word of
the Most High came down and put on a weak body’ – Ephrem, HdVIRG
XXIX.1.1–2; ‘Even though he put on this body, he was still God with his
Father’ – Doctrina Addai, The Doctrine of Addai, the Apostle, ed. by G. Philips,
London, Truber and Co, 1876, p. 7. See also ‘put on’: our body, our hu-
manity, our form, our nature, etc).
22
For linguistically illustrative details, see S. Brock, Clothing Meta-
phors, p. 16, 23–26.
23
Commentaire du prologue johannique, syriaque et français, ed. by André de
Halleux, CSCO, 380–381 (165–166), Louvain, 1977, pp. 53–54.

2. ISAAC’S CHRISTOLOGY 33
(probably Orphic and Pythagorean) that the soul is clothed in the
body and that the latter one is the vestment of the former.
24
What is more important vis-à-vis this usage is the translation
of the Nicene Creed in the Synod of Seleucia, in 410. In the Syriac
early translations, kept by the West Syriac recension, the term
Ê¸ÉÁÑ¿|ÅÌ¸ was translated with phraseology involving the verb
¥i† (put on, clothing). At this point, it is at least strange that not
the West Syriac, but the East Syriac substituted
¥i† with ‹¤kA%
(was embodied) and
¥Œ¢hA% (inhominated): ‘who for the sake of us
human beings and for the sake of our salvation came down from
heaven and was embodied (
‹¤kA%) and inhominated (¥Œ¢hA%), and
he suffered’.
12 2 F
25 This usage could offer ambivalent interpretation – as
a generic or as a particular man. Interesting and useful to underline
is that one can hardly find this phrase in early Syriac writers. It ap-
pears first, as we have noted above, in Theodore of Mopsuestia’s
writings and in some other East Syriac writers. We can conclude
this digression asserting that, by using a specific phraseology that
involves both the idea of ‘temple’ and ‘clothing’ Isaac is faithful to
his own theological tradition. Brock argues that this phraseology is
archaic and it should be read not in isolation and in a restrictive
way, but ‘each image should be used in conjunction with a variety
of others as well, seeing that no single image can provide an ade-
quate analogy to the nature of the union of the two natures in
Christ’.
12 3 F
26
When dealing with the Incarnate Word, Isaac uses two of the
terms implied in the Christological disputes, omitting the exact one
that created problems (
e‰tŸ– hypostasis). In the frame of his
own theological tradition, he speaks about two natures (

ò
€ƒe) united
in one person (
e˜-=¢˜). This union makes the humanity of Christ

24
S. Brock, ‘Clothing metaphors’, pp. 17–18.
25
Synodicon Orientale ou Recueil de Synodes Nestoriens, ed. and transl. by
J.B. Chabot, Paris, 1902, [SO] 23/262 (for the English translation see S.
Brock, ‘The Christology of the Church of the East in the Synods of the
fifth to early seventh centuries. Preliminary considerations and materials’,
in S. Brock, Studies in Syriac Christianity. History, Literature and Theology, Vari-
orum 1992, p. 133).
26
S. Brock, ‘The Christology of the Church of the East’, p. 132.

34 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
able to be venerated together with His divinity. We will set forth
below the text that supports the coexistence of the two natures,
working in union:
We do not hesitate to call the humanity of our Lord – He be-
ing truly man – God and Creator and Lord; or to apply to Him
in divine fashion the statement that ‘By His hands the world
was established and everything was created’… He granted to
him that he should be worshipped with Him indistinguishably,
with a single act of worship for the Man who became Lord and
for the divinity equally, while the (two) natures
27
are preserved
with their properties, without being any difference in honor.
28

Brock argues that among the East Syriac councils only two address
the issue of properties. That would be the council under Catholicos
Joseph (554) and that of 612, during Babai the Great. It is worth
quoting a few lines from the definition given by the former, which
seem to echo the Chalcedonian definition: ‘We preserve the upright
confession of the two natures in Christ
29 that is His divinity
30 and
His humanity.
31 And we preserve the characteristics
32 of the na-
tures by which we get rid of confusion, alteration and change’ and
it adds an anathematization of those who speak about two Christs
and two Sons.
33
Having observed that Isaac stresses the existence of the two
natures in Christ, reflecting the definition of the councils, it is nec-
essary to make a step forward and attempt to identify the way they
connect themselves in the context of the Christological dyophysite
doctrine of his tradition. As one may have already grasped, Isaac is
faithful to the East Syriac Christology in using both the terms ‘na-
ture’ and ‘person’ and in his omission of the third problematic

27
ƒ
ò
€e.
28
II, 11,21
29

ò
€ƒŽ?AewZ¤ŠhŽ€.
30
,A-sNsA%.
31
,At¤Œ%.
32

ò
€Á*f¦.
33
SO 97–98.

2. ISAAC’S CHRISTOLOGY 35
term, qnoma, he seems to avoid any theological debate regarding the
Monophysites.
In the Second Collection there is one important fragment
where the Bishop of Nineveh presents a synthetic panorama of his
Christological vision. One can identify the two terms involved in
the theological discussions, but the crucial one (qnoma) is absent.
There he insists on the fact that, in the union, each nature keeps its
own properties, to avoid any confusion of natures. His definition is
clearly against the West Syriac Christology, when stressing that
Christ is not in one nature:
Il Cristo Signore è sia il primogenito,
34
sia l’unigenito.
35
Le due
cose infatti non sono in un’unica natura,
36
perché diviene
primogenito di molti fratelli, ma (é) unigenito per non eservi
altra generazione prima e dopo di lui. Le due cose si avverano
(rispettivamente) in Dio e nell’uomo,
37
che furono uniti in una
persona,
38
senza che si confondessero le (proprietà) della
natura per l’unione.
39
From all these examples one may identify that Isaac, describing the
unity of Divinity and humanity in Christ, underlines the distinction
of the two natures, so as to preserve the proprieties from becoming
confused. God willingly dwelt in Jesus and because of his sacrifice
he was lifted up to God the Word and he was gifted with the same
honor. This is the crucial point for his mystical theology, because
the way he expresses the union of natures in Christ conditions the
possibility of knowing God. Isaac asserts that: ‘All that applies to
(the Man) is raised up to (the Word) who accepts it for himself,
having willed to make Him share in this honor… so we have ac-
quired an accurate knowledge
40 of the Creator’.
41

34
g¢ƒth.
35
eq€›V.
36
e€ƒAt€Œqwh.
37
-q€–A%*e¤Œ¢h-fs†dh.
38
e˜-=¢˜qw†.
39
fAtqv ; II, 3.1,49.
40
fA¦¦vf¦•q.
41
II, 11,22.

36 K NOWLEDGE AND EXPERIENCE
The soteriological role of Incarnation is presented in the same
framework of the East Syriac tradition. When speaking about salva-
tion, in particular, the Alexandrine tradition uses the term ‘deifica-
tion’ (theosis), based on the union of human with the divine nature
and the ‘communicatio idiomatum’ in the person of Christ. Despite
the firm distinction of the natures in Christ, Isaac uses the same
term to describe the process of knowledge, as we will detail later, in
a different perspective and, yet, without contradiction. The sacri-
fice, the resurrection and the ascension of Christ opened up to
human nature the way of ascending to God. Using the words of
Hilarion Alfeyev, while interpreting Isaac’s theology, deification is
‘perceived dynamically, as an ascent of the human being, together
with the whole created world, to divine glory, holiness and light’.
42
We will quote below a paragraph where Isaac himself describes the
process of salvation inaugurated in Christ’s incarnation and poten-
tially achieved by the whole creation. Here, the author, underlying
the universal value of salvation in Christ, points to some expres-
sions strictly connected with the process of knowledge and the
theological controversies of his time, which we will analyze later on
(e.g. light and glory).
Amid ineffable splendor (the Father) raised Him to Himself to
heaven, to that place that no created being had trod, but
whither he had, through his own (action), invited all rational
beings, angels and human beings, to that Blessed entry in order
to delight in the divine light
43
in which was clothed the Man
who is filled with all that is holy, who is now with God in inef-

42
Hilarion Alfeyev, The Spiritual World of Isaac the Syrian, Kalamazoo,
Cistercian Publications, 2000, p. 57.
43
esg?,tŒ; This expression also occurs in Evagrius (‘Letters’, ed.
Frankenberg, Evagrius Ponticus, 554–634, Add. 14578 and 17167, 167v), as
well as some contemporary authors like Sahdona (A. de Halleux (ed.),
Martyrius/Sahdona. Oeuvres spirituelles,CSCO 200–201, 214–215, 252–255,
here IV, p. 21) and Dadisho (Commentaire du livre d’Abba Isaïe (logoi I–XV)
par Dadišo Qatraya, ed. by C. Draguet, CSCO 326–327, XIII, 12).

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

"Te voitte itse nähdä sen", toisteli hän suuresti kiihtyneenä.
"Summerlee, tahdotteko tulla tänne ja tarkastaa? Malone, olkaa niin
hyvä ja todistakaa oikeaksi, mitä sanon. Nuo pienet värttinän
tapaiset oliot keskellä ovat diatomeja, joista ei tarvitse välittää, koska
ne lienevät pikemmin kasveja kuin eläimiä. Mutta oikealla puolella
näette selvän limaeläimen, joka liikkuu hitaasti kentän poikki.
Yläruuvia vääntämällä voi sovittaa kohdalleen. Katsokaa itse sitä."
Summerlee teki niin ja myönsi ilmiön todeksi. Samoin tein minäkin
ja huomasin pienen olennon, ikäänkuin murskattua lasia, jäykästi
uiskentelevan valaistun kehän poikki. Lordi John oli valmis uskomaan
ilman muuta.
"Minä en vaivaa päätäni sillä, onko se elävä vai kuollut", sanoi hän.
"Me emme tunne toisiamme edes ulkonäöltä, miksi siis välittäisin
siitä?
Minä en luule, että se on huolissaan meidän voinnistamme."
Se nauratti minua, ja Challenger katsahti minuun päin
kylmimmällä ja ylpeimmällä tavallaan. Tämä oli mitä ällistyttävin
kokemus.
"Puolisivistyneen suulaus on tieteelle suuremmaksi haitaksi kuin
tietämättömän typeryys", sanoi hän. "Jos lordi John Roxton alentuisi
—"
"Rakas George, älä ole niin kiivas", sanoi hänen vaimonsa, silittäen
mustaa tukkaa, joka kumartui mikroskoopin yli. "Mitä väliä sillä on,
onko se itikka elossa vai ei?"
"Se on hyvinkin tärkeätä", sanoi Challenger jurosti.

"No, kertokaa sitten", sanoi lordi John suopeasti hymyillen. "Me
voimme yhtä hyvin puhua siitä kuin jostakin muusta. Jos luulette,
että olen ollut liian suorasukainen sitä oliota kohtaan tai loukannut
sen tunteita, niin pyydän anteeksi."
"Minä puolestani", huomautti Summerlee narisevalla,
riidanhaluisella äänellä, "en voi nähdä, miksi te pitäisitte niin
tärkeänä, että se on elossa. Se on samassa ilmapiirissä kuin mekin,
joten myrkky tietysti ei vaikuta siihen. Jos se olisi tämän huoneen
ulkopuolella, olisi se kuollut kuten kaikki muutkin eläinkuntaan
kuuluvat."
"Teidän huomautuksenne, hyvä Summerlee", sanoi Challenger
äärettömän alentuvaisesti (jospa voisin maalata nuo pöyhkeät,
ylimieliset kasvot, jotka näkyivät mikroskooppipeilin heijastamassa
kirkkaassa kehässä!) "osoittavat, että te käsitätte epätäydellisesti,
mitä tämä merkitsee. Tämä valmiste suljettiin eilen ilmanpitävästi.
Happemme ei voi sitä ollenkaan saavuttaa. Mutta eetteri on tietysti
tunkeutunut sen luokse kuten kaikkeen muuhunkin. Se on siis jäänyt
myrkystä huolimatta eloon. Siitä voimme päätellä, että jokainen
limaeläin tämän huoneen ulkopuolella on tosiaan jäänyt mullistuksen
jälkeen eloon eikä siis ole kuollut, kuten virheellisesti väititte."
"Mutta minä en sittenkään tunne halua hurrata sen takia", sanoi
lordi
John. "Mitä se vaikuttaa?"
"Se vaikuttaa vain sen, että maailma on elossa eikä ole kuollut. Jos
teillä olisi tieteellistä mielikuvitusta, voisitte tästä yhdestä tosiasiasta
tehdä päätelmiä ja käsittää, että muutamia miljoonia vuosia tämän
jälkeen — mikä on vain haihtuva hetki aikakausien äärettömässä
jonossa — maailma on taas täynnä eläin- ja ihmiselämää, joka saa

alkunsa tästä pienoisesta juuresta. Te olette nähnyt ruohoaavikon
tulipalon, jossa liekit ovat vieneet jokaisen ruohon tai taimen jäljen
maan pinnasta ja jättäneet ainoastaan mustunutta autiutta. Silloin
ehkä ajattelitte, että paikan täytyy ikuisesti jäädä autioksi. Mutta
kasvullisuuden juuret ovat jääneet maahan, ja kun käytte siellä pari
vuotta myöhemmin, ette enää voi sanoa, missä mustat täplät olivat.
Tässä pienoisessa olennossa ovat eläinmaailman kasvamisen juuret,
ja synnynnäisen laajenemis- ja kehittymiskykynsä nojalla se varmasti
aikanaan poistaa kaikki jäljet tästä ennenkuulumattomasta
hävityksestä, johon nyt olemme joutuneet."
"Hiton hauskaa!" sanoi lordi John kävellen laiskasti luoksemme ja
katsoen mikroskooppiin. "Hullunkurinen pikku vekkuli ripustettavaksi
numero yhtenä perhemuotokuvien joukkoon. Se on saanut niskaansa
aika komean paidannapin!"
"Musta pilkku on sen tuma", sanoi Challenger kuin lapsenhoitaja,
joka opettaa kirjaimia pikku lapselle.
"No, meidän ei tarvitse tuntea itseämme yksinäisiksi", sanoi lordi
John nauraen. "Paitsi meitä on maan päällä joku muukin elossa."
"Te näytätte pitävän selvänä, Challenger", sanoi Summerlee, "että
tämä maailma luotiin tuottamaan ja ylläpitämään inhimillistä
elämää".
"Niin juuri, mutta minkä tarkoituksen te luulette sillä olevan?" kysyi
Challenger, kuohahtaen vähimmästäkin vastaväitteestä.
"Joskus ajattelen, että vain ihmisen hirveä itserakkaus saa
ajattelemaan maailman olevan luodun näyttämöksi, jolla hänen sopii
rehennellä."

"Me emme voi olla siitä aivan varmoja, mutta ainakin voimme
ilman sitä ominaisuutta, jota uskalsitte sanoa hirveäksi
itserakkaudeksi, varmasti väittää, että me olemme korkeimpia
olentoja luonnossa."
"Korkeimpia niistä, joita tunnemme."
"Se on itsestään selvää."
"Ajatelkaahan kaikkia niitä miljoonia tai mahdollisesti biljoonia
vuosia, joina maapallo on pyörinyt tyhjänä avaruuden läpi — tai jollei
tyhjänä, niin ainakin osoittamatta merkkiä tai ajatusta ihmissuvusta.
Ajatelkaa, kuinka sade on sitä huuhdellut, aurinko polttanut ja tuuli
tuivertanut noina määrättöminä ajanjaksoina. Ihminen ilmestyi vasta
eilen, mikäli on puhe geologisesta ajanmitasta. Miksi siis tulisi pitää
selvänä, että kaikki tämä suurenmoinen valmistelu on tapahtunut
hänen hyväkseen?"
"Keitä tai mitä varten siis?"
Summerlee kohautti hartioitaan.
"Kuka sitä voisi sanoa? Jotakin varten, mikä on kokonaan
käsityskykymme ulkopuolella, — ja ihminen on ehkä ollut pelkästään
sattuma, sivutuote kehityksen mukana, samoin kuin vaahto
valtameren pinnalla voisi kuvitella, että meri on luotu sitä
tuottamaan ja ylläpitämään, tai kirkon hiiri, että rakennus on sen
oma, sille vartavasten määrätty asuinpaikka."
Olen häthätää pannut paperille heidän väitteensä sanasta sanaan,
mutta nyt niistä tulee pelkästään äänekästä kiistaa, jossa esiintyy
paljon monitavuisia tieteellisiä erikoissanoja kummallakin puolella.

Epäilemättä on mainio asia saada kuulla kaksien sellaisten aivojen
pohtivan korkeimpia kysymyksiä, mutta kun ne aina ovat
epäsovussa, niin tavalliset ihmiset, kuten lordi John ja minä, saamme
siitä vain vähän todellista hyötyä. He kumoavat toisensa, ja me
jäämme yhä tyhmiksi kuin ennenkin. Nyt meteli on loppunut,
Summerlee kyyröttää tuolillaan, ja Challenger, yhä hypistellen
mikroskooppinsa ruuveja, jatkaa yhtämittaista, syvää, epäselvää
murinaa ikäänkuin meri myrskyn jälkeen. Lordi John tulee minun
luokseni, ja me katselemme yhdessä yöhön.
Siellä näkyy kalpea uusikuu — viimeinen kuu, mitä ihmissilmät
milloinkaan näkevät — ja tähdet ovat kirkkaimmillaan. Etelä-
Amerikankaan ylätasankojen kirkkaassa ilmassa en ole nähnyt sen
loistavampia. Tällä eetterin muutoksella lienee jokin vaikutus valoon.
Brightonin hautajaisrovio leimuaa yhä, ja läntisellä taivaalla on hyvin
kaukainen tulipunainen täplä, joka saattaa merkitä häviötä
Arundelissa tai Chichesterissä, jopa mahdollisesti Portsmouthissakin.
Istun mietiskellen ja teen välistä jonkun muistiinpanon. Ilmassa on
suloista alakuloisuutta. Nuoruus, kauneus, ritarillisuus ja rakkaus —
tähänkö se kaikki loppuu? Tähtien valaisema tienoo näyttää vienon
rauhan unimaalta. Kuka kuvittelisi, että se on ikäänkuin kauhistava
Golgata, jolle on sirotettu ihmissuvun ruumiita? Äkkiä purskahdan
nauruun.
"Kuulkaapa, nuori mies!" sanoo lordi John tuijottaen minuun
ällistyneenä. "Leikinlasku olisi paikallaan näinä kovina aikoina. Mitä
te ajattelitte?"
"Ajattelin kaikkia suuria ratkaisemattomia kysymyksiä", vastaan
hänelle, "niitä, joihin olemme kuluttaneet niin paljon vaivaa ja
harkintaa. Ajatelkaahan esimerkiksi Englannin ja Saksan kilpailua —

tai Persian lahtea, josta vanha päällikköni oli niin innostunut. Kuka
olisi arvannut silloin, kun olimme niin kiihdyksissä näistä asioista,
kuinka ne lopullisesti ratkaistaisiin?"
Me vaivumme taas äänettömyyteen. Kuvittelen, että jokainen
meistä ajattelee ystäviä, jotka ovat menneet edeltäpäin. Rouva
Challenger nyyhkyttää rauhallisesti, ja hänen miehensä kuiskailee
hänelle. Ajatukseni kääntyy mitä erilaisimpiin ihmisiin, ja jokaisen
heistä näen makaavan valkeana ja jäykkänä, kuten Austin poloinen
viruu pihalla. Niinpä esimerkiksi Mc Ardle.
Tiedän tarkalleen, missä hän on, kasvot kirjoituspöydällä ja käsi
omalla puhelimellaan, niinkuin kuulin hänen kaatuvan. Ja myöskin
Beaumont, päätoimittaja, — otaksun, että hän makaa sinipunaisella
turkkilaisella matolla, joka koristi hänen pyhättöään. Ja toverit
uutistenhankkijain huoneessa — Macdonna, Murray ja Bond. He
olivat varmasti kuolleet ollessaan kovassa työssä, käsissään
muistikirjat täynnä eloisia vaikutelmia ja omituisia sattumuksia.
Saatoin hyvin kuvitella, että yksi oli ajettu haastattelemaan
lääkäreitä, toinen Westminsteriin ja vielä kolmas St. Pauliin. Mitä
mainioita otsakerivejä he varmaan ovat nähneet viimeisenä kauniina
näkynä, mutta niiden kohtalona oli ainiaan jäädä aineellistumatta
painomusteen avulla! Voin nähdä Macdonnan lääkärien joukossa —
"Hyvää Harley Streetiltä" — Mac suosi aina alkusointuja. "Haastattelu
herra Soley Wilsonin kanssa." — "Kuuluisa erikoistuntija sanoo: Ei
saa olla toivoton!" — "Erikoiskirjeenvaihtajamme tapasi mainion
tiedemiehen istumassa katolla, jonne hän oli peräytynyt välttääkseen
kauhistuneiden potilaiden laumaa, kun ne olivat vallanneet hänen
asuntonsa. Käyttäytyen tavalla, joka selvästi osoitti, että kuuluisa
lääkäri piti tätä tapahtumaa äärettömän tärkeänä, hän kieltäytyi

tunnustamasta, että kaikki toivo oli lopussa." Tällä tavoin Mac
aloittaisi.
Sitten oli nuori Bond, joka luultavasti kävisi St. Paulissa. Omasta
mielestään hänellä oli kirjallista aistia. Tästä hän saisikin hyvän
aiheen! "Seisoessani pienellä parvekkeella tuomiokirkon kuvun alla ja
katsellessani epätoivoista, yhteensulloutunutta ihmisjoukkoa, maassa
maaten rukoilemassa tällä viime hetkellä sitä valtaa, josta se oli niin
itsepäisesti ollut välittämättä, nousi aaltoilevasta ihmismerestä
korviin sellainen matala, rukousta ja kauhua ilmaiseva valitus,
sellainen värisyttävä Tuntemattoman puoleen kohoava avunhuuto,
että —" ja niin edelleen.
Niin, se olisi suuri loppu uutistenhankkijalle, vaikka hän samoin
kuin minäkin kuolisi käyttämättä aarteitaan. Mitä antaisikaan Bond,
poikaraukka, nähdäkseen kirjaimet "J.H.B." sellaisen palstan
lopussa?
Mutta mitä pötyä nyt kirjoitankaan! Se on vain yritys kuluttaa
väsyttävää aikaa. Rouva Challenger on mennyt sisempään
pukukammioon, ja professori sanoo, että hän nukkuu. Professori
tekee muistiinpanoja ja tutkii kirjojaan keskipöydän luona yhtä
rauhallisena kuin hänellä olisi edessään moniaita rauhallisia
työvuosia. Hänen kovaääninen sulkakynänsä tuntuu kirskuvan
ylenkatsettaan kaikille, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan.
Summerlee on vaipunut kokoon tuolillaan ja päästää aika ajoin
perin ärsyttävän kuorsauksen. Lordi John makaa taaksepäin
nojautuneena kädet taskussa ja silmät suljettuina. Kuinka ihmiset
saattavat nukkua tällaisissa oloissa, sitä en osaa kuvitella.

Klo 3.30 a.p. Olen juuri hätkähtäen herännyt. Kello oli viisi
minuuttia yli yhdentoista, kun tein viimeisen muistiinpanoni. Muistan,
että vedin kelloni ja panin ajan merkille. Olen siis tuhlannut noin viisi
tuntia siitä pienestä ajasta, joka meillä on vielä jäljellä. Kuka olisi
uskonut sitä mahdolliseksi? Mutta nyt olen paljon virkeämpi ja
kohtalooni valmistunut tai koetan uskotella itselleni, että olen. Ja
kuitenkin, mitä valmiimpi ihminen on ja mitä korkeammalla hänen
elämänsä virta juoksee, sitä enemmän hänen täytyy väistää
kuolemaa. Kuinka viisas ja armollinen onkaan luonnon huolenpito,
jonka ansiosta hänen maallinen ankkurinsa tavallisesti heltiää monin
pienin huomaamattomin nykäyksin, kunnes hänen tietoisuutensa on
ajautunut kestämättömästä maallisesta satamastaan toisella puolella
olevaan suureen mereen!
Rouva Challenger on yhä pukuhuoneessaan. Challenger on
nukahtanut tuolilleen. Mikä kuva! Hänen mahtava vartalonsa
nojautuu taaksepäin, suunnattomat, karvaiset kädet ovat ristissä
liivien yli ja pää niin vinossa, etten voi nähdä mitään hänen
kauluksensa yläpuolelta, lukuunottamatta rehevän parran sotkuista
harjaa. Hän vapisee oman kuorsauksensa täristyksestä. Summerlee
liittää silloin tällöin korkean tenorinsa Challengerin täyteläiseen
bassoon. Lordi John nukkuu myöskin, pitkä ruumis koukussa
syrjällään korituolissa. Sarastuksen ensimmäinen kylmä valo hiipii
juuri huoneeseen, ja kaikki on harmaata ja surullista.
Katselen ikkunasta auringon nousua — kohtalokasta
aamunkoittoa, joka valaisee asumatonta maailmaa. Ihmissuku on
mennyt, sammunut yhdessä päivässä, mutta kiertotähdet liikkuvat ja
vuorovesi nousee tai laskee, tuuli kuiskii ja koko luonto on
entisellään, mikäli näyttää, limaeläimeen asti, osoittamatta
merkkiäkään siitä, että ihminen, joka oli nimittänyt itseään

luomakunnan herraksi, olisi milloinkaan läsnäolollaan siunannut tai
kironnut maailmankaikkeutta. Pihalla makaa Austin raajat hajallaan
ja kasvot loistavan valkeina sarastuksessa, letkunpään pistäessä yhä
näkyviin hervottomasta kädestä. Koko ihmissuku esiintyy kuin
tyypillisesti tuossa puoleksi lystikkäässä, puoleksi liikuttavassa
hahmossa, joka makaa niin avutonna ennen hoitelemansa koneen
vieressä.
* * * * *
Tähän loppuvat silloiset muistiinpanoni. Sitten olivat tapaukset
liian nopeita ja vaikuttavia, jotta olisin ehtinyt mitään kirjoittaa,
mutta ne ovat niin selviksi hahmoittuneet muistiini, että mikään
sivuseikka ei jäänyt minulta huomaamatta.
Jokin tukehtumisen tunne kurkussani sai minut katsomaan
happilieriöitä, ja silloin hämmästyin. Elämämme hiekka oli valumassa
loppuun. Jonakin yön hetkenä Challenger oli muuttanut putken
kolmannesta lieriöstä neljänteen. Nyt oli selvää, että tämäkin oli jo
melkein tyhjä. Kauhea tukehtumisen tunne ahdisti minua yhä
pahemmin. Kiirehdin lieriön luo, irroitin hanan ja muutin sen
viimeiseen varastoomme. Omatuntoni soimasi minua siitä, sillä
tunsin, että jos olisin pidättänyt kättäni, he mahdollisesti kaikki
olisivat siirtyneet pois unessaan. Sen ajatuksen karkoitti kuitenkin
sisemmästä huoneesta kuuluva rouvan ääni, joka huusi:
"George, George, minä tukehdun!"
"Kaikki on kunnossa, rouva Challenger", vastasin samalla kun
muut hypähtivät pystyyn. "Minä olen juuri vääntänyt auki uuden
lieriön."

Sellaisellakaan hetkellä en voinut olla hymyilemättä Challengerille,
joka hieroen karvaisilla nyrkeillään kumpaakin silmäänsä oli kuin iso
parrakas vauva juuri herätessään. Summerlee värisi kuin
vilutautinen, sillä kun hän huomasi asemansa, voitti inhimillinen
pelko hetkeksi tiedemiehen tyyneyden. Lordi John oli kuitenkin yhtä
rauhallinen ja virkku kuin olisi juuri noussut metsästyspäivän
aamuna.
"Viidenneksi ja lopuksi", sanoi hän katsahtaen putkeen.
"Kuulkaahan, nuori mies, älkäähän vain sanoko, että olette
kirjoitellut vaikutelmianne tuolle polvellanne lojuvalle paperille."
"Vain muutamia muistiinpanoja ajankuluksi."
"No, enpä usko, että kukaan muu kuin irlantilainen olisi niin
tehnyt. Kaiketi teidän on odotettava, kunnes pikku veli limaeläin
kasvaa suureksi, jotta saatte lukijoita. Hän ei näytä juuri nyt
paljonkaan välittävän asioista. No, herra professori, minkälaiset ovat
mahdollisuutemme?"
Challenger katseli vahvaa aamusumua, joka leijaili maiseman yllä.
Siellä täällä nousivat metsäiset kukkulat kartiomaisten saarten tavoin
tästä villamerestä.
"Se voisi olla käärinliina", sanoi rouva Challenger, joka oli tullut
huoneeseen aamupuvussaan. "Siinä nyt on sinun laulusi, George:
'Loppukoon vanha, jotta uusi saa alkaa!' Niinhän sinä ennustit. Mutta
te värisette, rakkaat ystävä-parkani. Minä olen ollut lämpimässä
peitteen alla koko yön, ja te palelitte tuoleillanne. Mutta pian minä
saan teidät kuntoon."

Uljas pikku olento kiiruhti pois, ja kohta kuulimme kattilan sihinää.
Hän tuli sitten takaisin mukanaan viisi höyryävää kakaokuppia
tarjottimella.
"Juokaa nämä", sanoi hän. "Se virkistää."
Niin olikin asian laita. Summerlee kysyi, saiko hän sytyttää
piippunsa, ja meillä oli kaikilla savukkeita. Tupakanpoltto vahvisti
luullakseni hermojamme, mutta se oli huono temppu, sillä se pilasi
ilman tässä umpinaisessa huoneessa. Challengerin täytyi avata
tuulettaja.
"Kuinka kauan, Challenger?" kysyi lordi John.
"Mahdollisesti kolme tuntia", vastasi professori kohauttaen
hartioitaan.
"Ensin minua peloitti", sanoi hänen vaimonsa, "mutta mitä
lähemmäksi loppua tulemme, sitä helpommalta se näyttää. Etkö
luule, että meidän pitäisi rukoilla, George?"
"Sinä rukoilet, rakkaani, jos tahdot", vastasi iso mies hyvin
lempeästi. "Meillä on jokaisella oma tapamme rukoilla. Minun tapani
on täydellinen mukautuminen kaikkeen mitä kohtalo ehkä lähettää
minulle — iloinen mukautuminen. Korkein uskonto ja korkein tiede
näyttävät yhtyvän siinä."
"Minä en voi totuudenmukaisesti sanoa sieluntilaani
mukautumiseksi, saatikka iloiseksi", murahti Summerlee piippunsa
takaa. "Minä alistun, koska täytyy. Minä tunnustan, että olisin
mielelläni ottanut vielä yhden elinvuoden päättääkseni
liitukivettymien luokittelut."

"Teidän päättämätön työnne on pikku asia", sanoi Challenger
mahtipontisesti, "kun se pannaan sen tosiasian rinnalle, että oma
suurteokseni, 'Elämän portaat', on vielä alkuasteellaan. Aivoni,
opintoni, kokemukseni — itse asiassa koko ainoalaatuinen
valmisteluni — piti tiivistää tähän käänteentekevään kirjaan. Ja
kuitenkin, kuten sanon, minä mukaudun."
"Luultavasti meiltä kaikilta jää jotakin kesken", sanoi lordi John.
"Mitä teillä on tekeillä, nuori mies?"
"Aioin julkaista runoja", vastasin minä.
"No, maailma on päässyt ainakin niistä", sanoi lordi John. "Aina voi
jostakin iloita, kun vain penkoo."
"Kuinka on teidän laitanne?" kysyin.
"Jaha, sattuu juuri niin, että olin laittautunut matkakuntoon. Olin
luvannut Merivalille lähteä Tibetiin metsästämään keväällä
lumileopardeja. Mutta teidän on vaikea lähteä, rouva Challenger, kun
olette juuri saaneet valmiiksi tämän sievän kodin."
"Missä George on, siellä on minun kotini. Mutta kuinka paljon
antaisinkaan, jos saisimme vielä kerran yhdessä kävellä raikkaassa
aamuilmassa noilla kauniilla ylängöillä!"
Sydämissämme vastasi kaiku hänen sanoihinsa. Aurinko oli
päässyt esiin harsomaisista sumuista, ja kultainen hohde valaisi
laajaa maisemaa. Istuessamme hämärässä ja myrkyllisessä ilmassa
näytti ihana, puhdas, tuulen hivelemä seutu suorastaan kauneuden
unelmalta. Rouva Challenger piti kättään kaihoisasti ojennettuna sitä
kohti. Me siirsimme tuolit puoliympyrään ikkunan luo. Huoneessa oli

ilma jo hyvin ummehtunut. Minusta tuntui kuin varjot olisivat
kokoontuneet meitä tavoittamaan — rotumme viimeisiä. Näkymätön
verho oli sulkeutumassa joka puolelta.
"Tuo lieriö ei kestä kovin kauan", sanoi lordi John vetäen syvään
henkeänsä.
"Sen määrä vaihtelee", sanoi Challenger, "ja riippuu paineesta ja
siitä, kuinka huolellisesti happi on siihen pantu. Minäkin luulen, että
tämä lieriö on vaillinainen."
"Meiltä siis petkutetaan viimeinen elämämme tunti", huomautti
Summerlee katkerasti. "Mainio loppukuva siitä saastaisesta
aikakaudesta, jossa olemme eläneet. No, Challenger, nyt teidän
sopii, jos tahdotte, itsessänne tutkia aineellisen hajautumisen
ilmiöitä."
"Istu jakkaralle polveni viereen ja anna minulle kätesi", sanoi
Challenger vaimolleen. "Luulen, hyvät ystävät, että pitkäaikaisempaa
viivyttelyä tässä sietämättömässä ilmassa tuskin voi suositella. Sinä
et haluaisi sitä, rakkaani, vai kuinka?"
Hänen vaimonsa huokasi ja painoi kasvonsa miehensä polvea
vasten.
"Minä olen nähnyt ihmisten uivan talvella Serpentine-lammessa",
sanoi lordi John. "Kun muut ovat vedessä, näkee yhden tai parin
värisevän rannalla kadehtien toisia, jotka jo ovat uskaltaneet
sukeltaa. Viimeisillä on pahin paikka. Minä olen sitä mieltä, että pitää
sukeltaa heti — sittenhän siitä pääsee."
"Te siis avaisitte ikkunan ja uhmaisitte eetteriä?"

"Parempi saada myrkkyä kuin tukehtua."
Summerlee nyökkäsi vastahakoisen myöntyvästi ja ojensi laihan
kätensä
Challengeria kohti.
"Meillä on ollut riitamme aikanaan, mutta se kaikki on lopussa",
sanoi hän. "Me olimme hyviä ystäviä ja kunnioitimme
sydämessämme toisiamme. Hyvästi!"
"Hyvästi, nuori mies!" sanoi lordi John. "Ikkuna on tukittu. Te ette
voi sitä avata."
Challenger kumartui ja nosti vaimonsa seisaalle, painaen häntä
rintaansa vasten samalla kun rouva kietoi kätensä miehensä kaulaan.
"Antakaa minulle tuo kaukoputki, Malone", sanoi Challenger
vakavasti.
Minä annoin sen hänelle.
"Sen voiman käsiin, joka meidät loi, me annamme taas itsemme!"
huudahti hän ukkosäänellä ja viskasi kaukoputken ikkunan läpi.
Ennenkuin pirstaleiden viimeinen kilinä oli haihtunut, osui
hehkuviin kasvoihimme tuulen terveellinen henkäys, puhaltaen
vahvana ja suloisena.
En tiedä, kuinka kauan istuimme kummastuksesta ääneti. Sitten
kuulin taas ikäänkuin unessa Challengerin äänen.
"Me olemme uudelleen säännöllisissä oloissa", huudahti hän.
"Maailma on selvinnyt myrkkyvyöhykkeestä, mutta me yksin olemme

koko ihmissuvusta pelastuneet."
5
Kuollut maailma
Muistan, että me kaikki istuimme huohottaen tuoleillamme,
samalla kun suloinen, raikas lounaistuuli mereltä löyhytteli
musliiniverhoja ja viilensi hehkuvia kasvojamme. — Kuinkahan kauan
me istuimmekaan! Jälkeenpäin emme päässeet siitä
yksimielisyyteen. Me olimme kummastuneita, typertyneitä, vain
puoliksi tajuissamme. Me olimme kaikki koonneet rohkeutta
kuollaksemme, mutta tämä peloittava ja uusi tosiasia — että meidän
piti elää muun ihmissuvun jälkeen — iski meihin kuin ruumiiseemme
sattunut kauhea lyönti, niin että huumaannuimme.
Sitten alkoi käymästä pysähtynyt koneisto vähitellen taas toimia;
muistin sukkulat liikkuivat; ajatukset kutoutuivat yhteen
mielessämme. Me näimme armottoman kirkkaasti menneisyyden,
nykyisyyden ja tulevaisuuden väliset suhteet — elämän, jota olimme
viettäneet, ja sen, joka nyt oli edessämme. Me katselimme
hiljaisessa kauhussa tovereitamme ja tapasimme heissä saman
ilmeen. — Sensijaan, että olisimme iloinneet, kun olimme niin
täpärästi välttäneet uhkaavan kuoleman, vaivuimme synkimmän
masentumisen valtaan. Maan päällä oli kaikki se, mitä rakastimme,
huuhtoutunut suureen, äärettömään, tuntemattomaan valtamereen,
ja tässä me olimme jäljellä maailman autiolla saarella ilman muita
tovereita, toivottomina, haluttomina. Saisimme kuin shakaalit

hiiviskellä jonkun vuoden ihmissuvun hautojen keskellä, ja sitten
tulisi myöhästynyt ja yksinäinen loppumme.
"Se on kauheata, George, kauheata!" huudahti rouva nyyhkytysten
kouristuksissa. "Jospa olisimme menneet muiden mukana! Oi, miksi
sinä pelastit meidät? Minusta tuntuu kuin me olisimme kuolleet ja
kaikki muut eläisivät."
Challengerin painuneet kulmakarvat ilmaisivat hänen ajattelevan
tiukasti, iso ja karvainen koura sulkeutui hänen vaimonsa ojennetun
käden ympäri. Olin huomannut, että rouva huolissaan aina ojensi
kätensä miehelleen niinkuin lapsi äidilleen.
"Uskomatta sallimukseen niin ehdottomasti, etten lainkaan
vastustelisi", sanoi professori, "olen aina huomannut, että viisainta
on mukautua todellisuuteen". Hän puhui hitaasti, ja hänen
sointuvassa äänessään väreili tunnetta.
"Minä en mukaudu", sanoi Summerlee lujalla äänellä.
"Minä en käsitä, vaikuttaako se asiain menoon hiukkaakaan",
huomautti lordi John. "Teidän on otettava kaikki vastaan, joko
taistellen tai rauhallisesti, niin että mitä väliä sillä on, mukaudutteko
te vai ette? Minä en muista, että kukaan olisi kysynyt teidän
lupaanne, ennenkuin tämä alkoi, eikä kukaan sitä luultavasti kysy
nytkään. Mitä eroa siinä siis on, mitä me ehkä ajattelemme asiasta?"
"Se juuri tekee eron onnellisuuden ja kurjuuden välillä", sanoi
Challenger hajamielisen näköisenä, taputtaen yhä vaimonsa kättä.
"Ihminen voi uida vuoroveden mukana ja säilyttää rauhan
mielessään ja sielussaan, tai hän voi ponnistella sitä vastaan,

ruhjoutua ja uupua. Kun emme asialle mitään voi, ottakaamme se
vastaan sellaisena kuin se on älkäämmekä sanoko mitään muuta."
"Mutta mitä meidän pitää tehdä elämällämme?" kysyin vedoten
epätoivoissani siniseen, tyhjään taivaaseen. "Mitä pitää minun
esimerkiksi tehdä? Ei ole enää sanomalehtiä, joten toimeni on
lopussa."
"Eikä ole enää mitään ammuttavaa eikä sotimista, joten minun
työni on lopussa", sanoi lordi John.
"Eikä ole enää ylioppilaita, joten minultakin loppui työ", huudahti
Summerlee.
"Mutta minulla on mieheni ja talouteni, ja minä voin siis kiittää
taivasta, ettei minun työni ole lopussa", sanoi talon emäntä.
"Eikä minultakaan työ lopu", huomautti Challenger, "sillä tiede ei
ole kuollut, ja itse tämä mullistuskin tarjoaa meille monta vaikeaa
ongelmaa tutkittavaksi".
Hän oli nyt temmannut ikkunat auki, ja me tuijotimme
äänettömään ja liikkumattomaan maisemaan.
"Malttakaapas", jatkoi hän. "Kello oli kolme tai vähän enemmän
eilen iltapäivällä, kun maailma lopullisesti joutui
myrkkyvyöhykkeeseen ihan upoksiin asti. Nyt on kello yhdeksän.
Millä hetkellä me siis pääsimme vyöhykkeestä pois?"
"Ilma oli hyvin ummehtunut päivänkoitteessa", sanoin minä.
"Myöhemminkin kuin silloin", sanoi rouva Challenger. "Vielä kello
kahdeksan tunsin kurkussani samaa tukehtumista kuin alussa."

"Sitten voimme sanoa, että maapallo pääsi vyöhykkeestä pois juuri
kello kahdeksan jälkeen. Seitsemäntoista tuntia on uitu myrkyllisessä
eetterissä. Sillä aikaa on suuri puutarhuri tehnyt hedelmättömäksi
ihmishomeen, joka oli kasvanut hänen hedelmänsä pinnalle. Onko
mahdollista, että se työ on jäänyt keskeneräiseksi — että muitakin
on jäänyt eloon paitsi meitä?"
"Sitä minä juuri ajattelin", sanoi lordi John. "Miksi me olisimme
ainoita piikiviä rannalla?"
"Hullua on otaksua, että kukaan muu on voinut jäädä henkiin",
sanoi Summerlee jyrkästi. "Olihan myrkky niin vahvaa, että
sellainenkin mies, joka on vahva kuin härkä ja jolla ei ole yhtään
hermoa ruumiissaan, kuten tuo Malone, tuskin jaksoi nousta portaita
ylös, ennenkuin kaatui tiedotonna. Onko todennäköistä, että kukaan
on sitä kestänyt edes seitsemäntoista minuuttia, saatikka tuntia?"
"Paitsi jos joku on nähnyt sen tulevan ja ryhtynyt toimiin, kuten
vanha ystävämme Challenger teki."
"Sitä ei luullakseni tarvinne otaksua", sanoi Challenger työntäen
esiin partansa ja laskien silmäluomensa. "Se tarkkaamisen,
päättelemisen ja aavistavan mielikuvituksen kyky, joka sai minut
näkemään vaaran edeltäpäin, voinee tuskin esiintyä kahdesti
samassa sukupolvessa."
"Sitten lienee loppupäätöksenne se, että kaikki muut ovat varmasti
kuolleet?"
"Siitä tuskin on epäilystä. Meidän on kuitenkin muistettava, että
myrkky vaikutti alhaalta ylöspäin eikä kenties ollut niin voimakasta
ilmakehän ylemmissä kerroksissa. Tosin on ihmeellistä, jos asia niin

olisi, mutta siinä on yksi niitä piirteitä, jotka vastedes tarjoavat meille
mielenkiintoisen tutkimusalueen. Voisi siis kuvitella, että jos olisi
etsittävä eloonjääneitä, tapaisi niitä varmimmin jostakin
tibetiläiskylästä tai alppimajasta, joka on monta tuhatta jalkaa
merenpinnan yläpuolella."
"Mutta kun nyt ei voi enää käyttää rautateitä eikä höyrylaivoja,
saisitte yhtä hyvin hakea ihmisiä kuusta", sanoi lordi John. "Mutta
sensijaan haluaisin tietää, onko kaikki tosiaan lopussa vai onko tämä
vain väliaika."
Summerlee kurotti kaulaansa katsoakseen pitkin näköpiiriä.
"Ilma näyttää kirkkaalta ja kauniilta", sanoi hän hyvin epäilevällä
äänellä, "mutta niin oli eilenkin. En ole ollenkaan varma, että siitä jo
on päästy."
Challenger kohautti hartioitaan.
"Meidän täytyy taas uskoa sallimukseen", sanoi hän. "Jos maailma
on ennenkin kestänyt tällaisen koettelemuksen, mikä on hyvinkin
mahdollista, on siitä varmaan hyvin pitkä aika. Voimme siis hyvällä
syyllä toivoa, että kuluu hyvin pitkä aika, ennenkuin sellaista taas
sattuu!"
"Se on kyllä hyvä juttu", sanoi lordi John, "mutta jos saa kokea
maanjäristyksen, tulee toinen tärähdys jokseenkin varmasti heti sen
jälkeen. Eiköhän meidän siis olisi viisasta lähteä liikkeelle ja
hengittää hieman raitista ilmaa, kun siihen on tilaisuus? Koska
happemme on lopussa, voimme yhtä hyvin antaa yllättää itseämme
ulkona kuin sisälläkin."

Meidät oli omituisesti vallannut täydellinen puutumus
vastavaikutuksena viime vuorokauden kauhistavista
mielenliikutuksista. Se oli sekä sielullista että ruumiillista; meissä oli
se tunne, että kaikki oli yhdentekevää, väsyttävää ja hyödytöntä
ponnistelua. Challengerkin oli joutunut sen valtaan ja istui tuolillaan
suuri pää käsien nojassa ja ajatukset kaukana, kunnes lordi John ja
minä tarttuen hänen käsivarsiinsa nostimme hänet pystyyn, saaden
ainoastaan vihaisen verikoiran mulkoilua ja murinaa palkaksi
vaivastamme. Mutta kun olimme päässeet ahtaasta
hätäsatamastamme arkielämän laajempaan ilmapiiriin, saimme
vähitellen takaisin säännöllisen toimintakykymme.
Mutta mihin meidän oli ryhdyttävä tällä maailman hautausmaalla?
Oliko ihmisille milloinkaan sattunut tällaista pulmaa aikojen alusta
lähtien? Tosin meillä oli yllin kyllin kaikkea, mitä vastedes
tarvitsisimme ylläpidoksemme. Kaikki ruokavarastot, viinisadot,
taideaarteet saisimme ottaa haltuumme. Mutta mitä meidän oli
tehtävä? Joitakin pikku puuhia oli suoritettava heti, koska ne olivat
valmiina edessämme. Menimme keittiöön ja nostinme molemmat
palvelijat vuoteille. He näyttivät kuolleen ilman kärsimyksiä, toinen
tuolille tulen ääreen, toinen pesukomeron lattialle. Sitten toimme
Austinin pihalta sisään. Kuolema oli jäykistänyt hänen lihaksensa
koviksi kuin puu, ja jänteiden kiristyminen oli vetänyt hänen suunsa
ivalliseen hymyyn. Sama ilme oli nähtävänä kaikissa, jotka olivat
kuolleet myrkystä. Minne tahansa menimmekin, tapasimme irvistävät
kasvot, jotka näyttivät pilkkaavan kauhistavaa tilaamme, hymyillen
ääneti ja julmasti rotunsa kovaosaisille eloonjääneille.
"Kuulkaahan nyt", sanoi lordi John, joka oli astellut rauhattomasti
pitkin ruokasalia, sillä aikaa kun hieman söimme, "minä en tiedä,

miltä teistä tuntuu, toverit, mutta minä en yksinkertaisesti voi istua
tässä ja olla mitään tekemättä".
"Ehkä siis", vastasi Challenger, "ystävällisesti ehdottaisitte, mitä
pitäisi tehdä teidän mielestänne".
"Lähteä liikkeelle ja nähdä kaikki, mitä on tapahtunut."
"Sitä minä itsekin ehdottaisin."
"Mutta emme saa jäädä pieneen maalaiskylään. Näemmehän
ikkunasta kaikki, mitä tämä paikka voi meille opettaa."
"Minne siis pitäisi mennä?"
"Lontooseen!"
"Hyvä on", mutisi Summerlee. "Te jaksatte kai marssia
neljäkymmentä mailia, mutta en ole niin varma Challengerin
töppöjaloista, ja itse olen ihan varma, etten siihen pysty."
Challenger oli hyvin pahastunut.
"Jos osaisitte rajoittaa huomautuksenne omiin ruumiillisuuksiinne,
huomaisitte, että siinä on paljon selittelemistä", huudahti hän.
"Minulla ei ollut tarkoituksena loukata teitä, hyvä Challenger",
sanoi tahditon ystävämme. "Te ette ole vastuussa omasta
ruumiinrakenteestanne. Jos luonto on antanut teille lyhyen, raskaan
ruumiin, ette voi mitään sille, että teillä on töppöjalat."
Challenger oli liian raivostunut vastatakseen. Hän saattoi vain
murista ja yrmeästi väläytellä silmiään. Lordi John kiiruhti
välittämään, ennenkuin kiista kävisi rajummaksi.

"Te puhutte kävelemisestä. Miksi pitäisi kävellä?" kysyi hän.
"Ehdotatteko, että menisimme junalla?" tokaisi Challenger yhä
kuohuksissaan.
"Mikä sitten vaivaa autoa? Miksi emme menisi siinä?"
"Minä en ole asiantuntija", sanoi Challenger, kiskoen miettivästi
partaansa. "Te olette sittenkin oikeassa siinä, että ihmisälyn pitäisi
korkeammissa ilmaisumuodoissaan pystyä mihin tahansa. Tuo
aatteenne on mainio, lordi John. Minä itse kyyditsen teidät kaikki
Lontooseen."
"Sitä te ette tee", sanoi Summerlee päättävästi.
"Et tosiaankaan, George!" huudahti hänen vaimonsa. "Sinä koetit
kerran ennen ja muistat, että menit räiskyen autotallin oven puhki."
"Se oli satunnaista hajamielisyyttä", vastasi Challenger
hyvänsävyisesti. "Te voitte pitää asiaa päätettynä. Varmasti minä
vien teidät kaikki Lontooseen."
Lordi John pelasti tästä pulmasta.
"Millainen se auto on?" kysyi hän.
"Kahdenkymmenen hevosvoiman Humber."
"No, minähän olen ajanut sellaisella vuosikausia", sanoi hän.
"Enpä aavistanut, että saisin kuljettaa koko ihmissukua yhdellä
kertaa. Autossa on juuri tilaa viidelle, mikäli muistan. Pukekaa
päällenne, minä olen ovella valmiina kello kymmenen."

Ja auto tuli tosiaan määrätunnilla suristen ja rätisten pihalta lordi
Johnin ohjaamana. Minä istuuduin hänen viereensä, ja rouva,
hyödyllinen pieni puskurivaltio, puserrettiin taakse kahden vihaisen
miehen väliin. Sitten lordi John hellitti jarrun, veti nopeasti vaihteen
ensimmäisestä kohdasta kolmanteen, ja me syöksyimme
omituisimmalle ajomatkalle, mitä ihmisillä on ollut maailman alusta
saakka.
Kuviteltakoon luonnon suloisuutta tuona elokuun päivänä,
aamuilman raikkautta, kesäisen auringonpaisteen kultaista hohdetta,
pilvetöntä taivasta, Sussexin metsien rehevää vehreyttä ja
kanervaisten ylänköjen tummaa purppuranpunaa. Kun katseli
näyttämön moniväristä kauneutta, olisi valtava tuho unohtunut
mielestä, jollei olisi ollut yhtä synkkää merkkiä — juhlallista
hiljaisuutta kaikkialla. Elämän hiljainen humina, joka tunkee läpi
tiheästi asutun maan, on niin syvä ja pysyväinen, että sitä ei enää
huomaa, kuten meren äärellä asuva ei enää tajua aaltojen alituista
kohinaa. Lintujen viserrys, hyönteisten surina, äänten kaukainen
kaiku, karjan ammunta, koirien haukunta, junien jyminä ja rattaiden
ratina — kaikki se jatkuu yhtämittaisena matalana äänenä ja tulee
huomaamattomana korvaan. Myt sitä kaipasimme.
Tämä kuolemanhiljaisuus oli kauhistava. Se oli niin juhlallista, niin
vaikuttavaa, että automme surina ja rätinä tuntui tämän kunnioitusta
herättävän hiljaisuuden julkealta häiritsemiseltä ja halveksimiselta,
kun käärinliina oli levitetty ihmiskunnan raunioiden yli ja ympäri.
Tämä synkkä äänettömyys ja suuret savupilvet, jotka nousivat
kytevistä rakennuksista sieltä täältä maaseudulta, värisyttivät
sydämiämme, kun katselimme tasangon komeata näköalaa.

Ja sitten vainajat! Alussa nuo vääntyneiden ja irvistävien kasvojen
loputtomat joukot herättivät kauhua. Niin eloisa ja vihlova oli tämän
vaikutelma, että voin uudestaan elää ne hetket, jolloin
laskeuduimme hitaasti Station Hillin kukkulalta, kuljettiin lapsentytön
ja kahden pikkulapsen ohi, nähtiin vanha hevonen polvillaan aisojen
välissä, ajaja sykkyrässä istuimellaan ja nuori mies sisällä
pitelemässä avattua ovea, juuri aikeissa hypätä ulos. Alempana oli
kuusi elomiestä kaikki yhtenä rykelmänä, kädet ja jalat sikinsokin,
kuolleet, rävähtämättömät silmät tuijottamassa ylöspäin taivaan
hohteeseen. Nämä ilmiöt näen ikäänkuin valokuvassa. Mutta liiaksi
kiihoittuneet hermot turtuivat pian luonnon armollisen huolenpidon
vaikutuksesta. Tuhon valtavuus esti välittämästä yksilöistä. Nämä
sulautuivat ryhmiksi, ryhmät joukoiksi, joukot yleiseksi ilmiöksi, jota
pian piti jokaisen näyttämön välttämättömänä sivuseikkana. Vain
siellä täällä, missä jokin erikoisen pöyristyttävä tai eriskummainen
tapaus veti huomion puoleensa, tuli äkillisenä sysäyksenä mieleen
kaiken tämän persoonallinen ja inhimillinen merkitys.
Ennen kaikkea oli lasten kohtalo mielestämme sietämätöntä
vääryyttä. Me olisimme voineet itkeä — rouva Challenger itki tosiaan
— ajaessamme suuren kansakoulun ohi ja nähdessämme pitkän rivin
pieniä olentoja lojumassa maantiellä. Heidän kauhistuneet
opettajansa olivat päästäneet heidät koulusta, ja he olivat
kiiruhtamassa kotiinsa, kun myrkky sai heidät verkkoonsa. Paljon
ihmisiä näkyi talojen avonaisten ikkunoiden luona. Tunbridge
Wellsissa oli tuskin yhtäkään ikkunaa ilman tuijottavia, hymyileviä
kasvoja. Viimeisellä hetkellä oli ilman puute, sama hapen kaipuu,
jota me yksin olimme kyenneet tyydyttämään, ajanut heidät ikkunan
ääreen. Sivukäytävät olivat myöskin täynnä hatuttomia ja
päähineettömiä miehiä ja naisia, jotka olivat syöksyneet ulos taloista.
Monet heistä olivat kaatuneet keskelle tietä. Oli onni, että olimme

lordi Johnista saaneet taitavan ajajan, sillä ei ollut helppoa ajaa
ruumiiden ohi. Kylien tai kaupunkien läpi voimme ajaa vain hiljaa, ja
kerran muistaakseni meidän oli Tunbridgen koulua vastapäätä
pysähdyttävä joksikin aikaa, kunnes siirsimme sivulle ruumiit, jotka
tukkivat tiemme.
Muutamat pienet, selvät kuvat kohoavat muistiini pitkästä
kuoleman panoraamasta Sussexin ja Kentin väliltä. Siellä oli muun
mukana suuri välkkyvä auto Southboroughin kylässä ravintolan
edustalla. Luullakseni oli siinä jokin huviseurue palaamassa
Brightonista tai Eastbournesta, kolme loistavasti puettua naista,
kaikki nuoria ja kauniita, yhdellä heistä sylikoira, ja heidän
mukanaan elähtäneen näköinen vanhahko mies ja nuori ylimys,
monokkeli yhä silmässä ja savuke loppuun palaneena hansikoidun
käden sormien välissä. Kuolema oli varmasti kohdannut heidät
silmänräpäyksessä ja kiinnittänyt heidät siihen, missä istuivat.
Vanhahko mies oli viime hetkellä repinyt kauluksensa auki
yrittäessään hengittää, mutta toiset kaikki lienevät silloin nukkuneet.
Auton toisella puolella oli tarjoilija kyyristyneenä lähelle
astinlautaa, ja tarjottimen sivulla oli muutamia särkyneitä laseja.
Toisella puolen lojui kaksi rääsyistä maankiertäjää, mies ja nainen,
sillä kohtaa, johon olivat kaatuneet, miehellä pitkä, ohut käsivarsi
yhä ojennettuna, niinkuin hän oli eläessään pyytänyt almua. Yksi
silmänräpäys oli vienyt ylimyksen, tarjoilijan, maankulkijan ja koiran
elottoman ja hajautuvan alkuliman yhteiselle asteelle.
Muistan toisenkin omituisen kuvan, jonka näin parin mailin päässä
Sevenoaksista Lontooseen päin. Vasemmalla on suuri luostari, jonka
edessä on pitkä, vihreä rinne. Tälle rinteelle oli kokoontunut suuri
joukko koululapsia, kaikki polvistuneina rukoukseen. Heidän

edessään oli rivi nunnia ja korkeampana rinteellä heitä vastassa
yksinäinen hahmo, jonka otaksuimme luostarin johtajattareksi.
Päinvastoin kuin autossa ajavat huvittelijat näyttivät nämä ihmiset
saaneen varoituksen vaarastaan ja kuolleen kauniisti yhdessä,
opettajat ja opetettavat kokoontuneina viimeiselle yhteiselle
tunnilleen.
Mieleni on vielä huumaantunut tästä kauheasta kokemuksesta, ja
turhaan etsin ilmaisumuotoja esittääkseni mielialojamme. Ehkä on
parasta ja viisainta jättää yritykset ja mainita vain tosiasiat. Myöskin
Summerlee ja Challenger olivat musertuneita, emmekä kuulleet
takaamme muuta kuin joskus rouvan valitusta. Mitä tulee lordi
Johniin, niin hän oli liian kiintynyt pyöräänsä ja vaikeaan tehtävään
pujotella pitkin sellaisia teitä, jotta hänellä olisi ollut aikaa tai halua
keskusteluun. Yhtä lausetta hän toisti niin väsyttävän usein, että se
jäi muistiini ja lopuksi sai minutkin melkein nauramaan, koska se
tavallaan selitti tätä tuomiopäivää. "Perinpohjaista työtä, vai mitä?"
Tämä oli hänen huudahduksensa aina kun uusi, hirvittävä kuoleman
ja häviön ilmiö tuli silmiemme eteen. "Perinpohjaista työtä!"
huudahti hän, kun laskeuduimme Station Hiililtä Rotherfordin
kohdalla, ja samaa hän toisti, kun pujottelimme kuoleman erämaan
halki Lewishamin valtatiellä ja Old Kent Roadilla.
Täällä meitä säikähdytti äkillinen ja kummastuttava tapaus.
Matalan kulmatalon ikkunasta näkyi nenäliina pitkän, laihan
ihmiskäden liehuttamana. Ei milloinkaan ollut odottamattoman
kuoleman näkeminen saanut sydämiämme pysähtymään ja sitten
jyskyttämään niin rajusti kuin tämä kummastuttava elämän ilmaus.
Lordi John käänsi auton kadun viereen, ja me syöksyimme talon
avonaisen oven läpi ja portaita ylös toisen kerroksen etuhuoneeseen,
josta tuo merkki näkyi.

Hyvin vanha nainen istui avoimen ikkunan luona, ja hänen
vieressään oli toisella tuolilla poikittain happilieriö, pienempi, mutta
samanmuotoinen kuin ne, jotka olivat pelastaneet meidän
henkemme. Hän käänsi laihat, nääntyneet kasvonsa meitä kohti ja
tuijotti silmälasiensa takaa, kun tungeskelimme ovella.
"Pelkäsin, että minut olisi jätetty tänne iäksi", sanoi hän, "sillä
minä olen rampa enkä voi liikkua".
"Niin, rouva", vastasi Challenger, "mutta onneksi me osuimme
kulkemaan ohitse".
"Minulla on teille eräs hyvin tärkeä kysymys", sanoi nainen.
"Herrat, pyydän, että vastaatte suoraan. Kuinka nämä tapaukset
vaikuttavat Luoteisrautatien osakkeisiin?"
Me olisimme nauraneet, jollei hän olisi niin traagillisen hartaasti
odottanut vastaustamme.
Rouva Burston — se oli hänen nimensä — oli iäkäs leski, jonka
kaikki tulot riippuivat pienestä sijoituksesta mainittuihin osakkeihin.
Osingon nouseminen ja laskeminen oli määrännyt hänen elämänsä,
eikä hän käsittänyt toimeentuloansa muutoin kuin mikäli siihen
vaikutti hänen osakkeittensa arvo. Turhaan me selitimme hänelle,
että hän saisi nyt ottaa maailman kaikki rahat, mutta että niistä ei
olisi mitään hyötyä. Hänen vanha tajuntansa ei voinut mukautua
tähän uuteen ajatukseen, vaan hän itki ääneen hukattua
pääomaansa.
"Siinä oli kaikki omaisuuteni", valitti hän. "Jos se on mennyt, voin
minäkin mennä yhtä hyvin."

Sillä aikaa kun hän valitteli, selvisi meille, millä keinoin tämä
hauras vanha korsi oli elänyt siinä, missä koko suuri metsä oli
kaatunut. Hän oli kerrassaan rampa ja poti hengenahdistusta.
Hänelle oli tautiansa varten määrätty happea, ja yksi putki oli hänen
huoneessaan ratkaisun hetkellä. Hän oli tietysti hengittänyt sisäänsä
vähän happea ja saanut siitä huojennusta, kun eetterimyrkky alkoi
ahdistaa, ja säästeliäästi käyttäen varastoaan hän oli elänyt yön yli.
Lopuksi hän oli vaipunut uneen ja herännyt automme surinasta.
Koska oli mahdotonta viedä häntä mukaamme, toimitimme hänelle
kaikkea, mitä hän tarvitsi elääkseen, ja lupasimme käydä häntä
katsomassa viimeistään parin päivän päästä. Sitten me jätimme
hänet yhä itkeskelemään pääomansa menetystä.
Kun lähestyimme Thamesia, kävi ruuhka kaduilla vahvemmaksi, ja
me olimme yhä pahemmassa pulassa. Me pääsimme vain työläästi
London Bridgen poikki. Middlesexin puolelta olivat pääsytiet sinne
kauttaaltaan tukossa: jähmettynyt liikenne teki kaiken etenemisen
sillä suunnalla mahdottomaksi. Muuan laiva paloi telakalla lähellä
siltaa, ja ilma oli täynnä ajelehtivia nokihiutaleita ja raskasta,
pistävää katkua. Jossakin parlamentintalon lähellä oli sakea
savupilvi, mutta siitä, missä me olimme, oli mahdotonta nähdä, mikä
oli tulessa.
"En tiedä, miltä teistä tuntuu", huomautti lordi John pysähdyttäen
auton, "mutta minusta näyttää maaseutu iloisemmalta kuin
kaupunki. Kuollut Lontoo koskee hermoihini. Minä ehdotan, että
käännymme ja ajamme takaisin Rotherfieldiin."
"Minä tunnustan, etten käsitä, mitä voisimme täältä toivoa", sanoi
professori Summerlee.

"Samalla", sanoi Challenger, ja hänen valtava äänensä kumisi
omituisesti keskellä hiljaisuutta, "meidän on vaikea käsittää, että
seitsemästä miljoonasta ihmisestä vain yhden vanhan naisen on
onnistunut ruumiillisen vammansa tai satunnaisen askartelunsa
nojalla pelastua häviöstä."
"Jos olisi muita, kuinka voimme toivoa ne löytävämme, George?"
kysyi rouva. "Kuitenkin olen yhtä mieltä siinä, että me emme voi
mennä takaisin, ennenkuin olemme edes koettaneet löytää."
Astuimme maahan autosta, jätimme sen kadun reunalle ja
kävelimme hieman vaivalloisesti pitkin King William Streetin
väkirikasta käytävää. Sitten menimme suuren vakuutustoimiston
avonaisesta ovesta sisään. Se oli kulmatalo, ja me valitsimme sen,
koska siitä oli näköala joka suunnalle. Noustuamme portaita ylös
kuljimme erään salin läpi, jonka otaksun olleen johtokunnan
huoneen, sillä kahdeksan vanhahkoa miestä istui pitkän pöydän
ympärillä sen keskellä. Korkea ikkuna oli auki, ja me menimme kaikki
ulos parvekkeelle. Sieltä me voimme nähdä Cityn haarautuvia katuja,
joilla lojui tungokseen asti ihmisiä, ja heti alapuolellamme oli katu
kauttaaltaan mustana liikkumattomien taksa-autojen katoista. Kaikki
tai melkein kaikki autot olivat suunnattuina poispäin, osoittaen, että
pelästyneet liikemiehet olivat viime hetkellä turhaan yrittäneet lähteä
perheittensä luo esikaupunkeihin tai maalle. Siellä täällä
matalampien vuokravaunujen keskellä kohosi jonkin rikkaan pohatan
suuri messinkihelainen auto toivottomasti kiilautuneena
tukkeutuneen liikenteen rykelmään. Juuri allamme oli suurikokoinen
ja ylellisen näköinen auto; sen omistaja, vanha, lihava mies, kurotti
itseään esille, puolet hänen kömpelöstä ruumiistaan oli ikkunan
ulkopuolella, ja hänen turpea kätensä, joka loisti timanteista, oli

ojennettuna, kun hän kannusti ajajaansa viimeiseen ponnistukseen
ahdingon puhki.
Tusinan verta omnibusseja kohosi saarien tavoin tässä tulvassa;
matkustajat, jotka täyttivät katot, makasivat kaikki yhteen
sulloutuneina toistensa sylissä kuten leikkikalut lastenkamarissa.
Leveällä lyhtyjalustalla keskellä katua seisoi suurikokoinen poliisi
nojautuen pylvästä vasten niin luonnollisessa asennossa, että oli
vaikea uskoa häntä kuolleeksi, ja hänen jaloissaan oli rääsyinen
sanomalehtipoika, lehtipinkka vierellään maassa. Ilmoituslehtikärryt
olivat salpautuneet joukkoon, ja me saatoimme lukea tiedonannon,
joka oli suurin kirjaimin painettu mustalla keltaiselle: "Välikohtaus
ylähuoneessa. Piirikuntakilpailu keskeytetty." Tämä oli varmaan
aikaisin painos, sillä toisissa lehdissä oli luettavana: "Onko loppu
tulossa? Suuren tiedemiehen varoitus." Ja toinen: "Onko Challenger
oikeassa? Pahaenteisiä huhuja."
Challenger osoitti vaimolleen jälkimmäistä tiedonantoa, joka pisti
tungoksesta esiin kuin lippu. Saatoin nähdä hänen pullistavan
rintaansa ja sivelevän partaansa sitä katsellessaan. Hänen
monivivahteista älyään huvitti ja imarteli se ajatus, että Lontoo oli
kuollessaan muistellut hänen nimeään ja sanojaan. Hänen tunteensa
olivat niin ilmeiset, että hänen virkaveljensä ei voinut olla pilkallisesti
huomauttamatta:
"Oma itse esillä viimeiseen asti, Challenger."
"Siltä näyttää", vastasi toinen tyynesti. "Niin", lisäsi hän
katsellessaan pitkin äänettömiä, ruumiiden ja kuoleman täyttämiä
katuja, "minä en tosiaan käsitä, että voittaisimme mitään viipymällä
kauemmin Lontoossa. Ehdotan, että palaamme heti Rotherfieldiin, ja

sitten neuvottelemme, miten käytämme hyödyllisimmin ne vuodet,
jotka ovat edessämme."
Vain yhden kuvan esitän vielä niistä näyistä, jotka jäivät
muistiimme kuolleesta Citystä. Se on katsahdus St. Maryn vanhan
kirkon sisään, juuri siellä, missä automme odotti. Portailla virui
vainajia, joiden välitse pujotellen työnsimme kääntöoven auki ja
astuimme sisään. Edessämme oli ihmeellinen näky. Kirkko oli
täpötäynnä polvistuvia olentoja rukousta ja nöyrtymistä osoittavissa
asennoissa. Viimeisellä kauhistavalla hetkellä, jouduttuaan äkkiä
kasvoista kasvoihin elämän kauhean todellisuuden eteen, joka uhkaa
yläpuolellamme silloinkin, kun siirrymme varjojen maahan, olivat
kauhistuneet ihmiset syöksyneet Cityn vanhoihin kirkkoihin, joissa
moniin sukupolviin oli tuskin milloinkaan ollut jumalanpalvelusta.
Siellä he olivat sulloutuneina niin tiheään kuin mahtuivat
polvistumaan, monella kiihtymyksessään vielä hattu päässään, ja
heidän yläpuolellaan oli muuan maallikkopukuinen nuori mies
saarnatuolissa ilmeisesti puhunut heille, kun sama kohtalo oli
yllättänyt hänet ja heidät. Hän oli nyt kuten ilveilijä kojussaan, pää ja
kaksi velttoa käsivartta riippumassa saarnatuolin reunan yli. Kaikki
tuntui painajaiselta, harmaa, tomuinen kirkko, kuoleman kourissa
jähmettyneiden rivit, kaiken hämäryys ja hiljaisuus. Me kävelimme
siellä varpaisillamme, hiljaa kuiskaillen.
Ja sitten sain äkkiä erään aatteen. Kirkon nurkassa lähellä ovea oli
vanha kastemalja ja sen takana syvä komero, jossa riippuivat
kellonsoittajain köydet. Miksi emme lähettäisi Lontoon yli sanomaa,
joka toisi luoksemme mahdollisesti vielä eloon jääneet? Minä juoksin
sinne, kiskoin köyttä ja hämmästyin huomatessani, kuinka vaikeata
oli heiluttaa kelloa. Lordi John oli seurannut minua.

"Totta tosiaan, nuori mies!" sanoi hän riisuen takkinsa. "Te olette
saanut hiton hyvän aatteen. Kun minäkin tartun siihen, kyllä kello
soi."
Mutta kello oli niin raskas, että vasta silloin, kun Challenger ja
Summerlee olivat painollaan tulleet avuksemme, kuulimme
päittemme yläpuolelta kuminaa ja helinää, joka ilmaisi meille, että
suuri kellonkieli suoritti tehtäväänsä. Kauas yli kuolleen Lontoon
kaikui toverillinen ja toivoa antava viestimme niille lähimmäisille,
jotka vielä ehkä elivät. Se ilahdutti omaa sydäntämme, tämä
voimakas metallinen kutsu, ja me ahersimme sitä vakavammin,
kiskoutuen kaksi jalkaa maasta köyden heilahtaessa ylöspäin, mutta
ponnistaen kaikki yhdessä, alaspäin vedettäessä.
Challenger oli alinna, jännittäen koko valtavan voimansa
ponnahdellen ylös alas kuten eriskummainen härkäsammakko ja
kurnuttaen joka vetäisyllä. Tällä hetkellä olisi taiteilija saanut ottaa
kuvan neljästä seikkailijasta, jotka ennen olivat yhdessä kokeneet
monta omituista vaaraa ja jotka kohtalo nyt oli valinnut näin
merkilliseen tehtävään. Puoli tuntia me teimme työtä, hien valuessa
kasvoiltamme, käsivarret ja selkä kipeinä ponnistuksesta. Sitten
menimme kirkon pylväskäytävään ja tähystelimme innokkaasti pitkin
hiljaisia täyteen ahdettuja katuja. Ei yksikään ääni tai liike vastannut
kutsuumme.
"Se on hyödytöntä. Ei ketään ole jäljellä", huudahdin.
"Me emme voi tehdä mitään muuta", sanoi rouva Challenger.
"Jumalan tähden, George, menkäämme takaisin Rotherfieldiin. Vielä
yksi tunti täällä kauheassa, hiljaisessa Cityssä tekisi minut hulluksi."

Me nousimme autoon sen enempää puhumatta. Lordi John käänsi
ja suuntasi sen etelään päin. Meistä näytti kaikki päättyneeltä.
Vähänpä osasimme aavistaa sitä omituista uutta vaihetta, joka pian
seurasi.
6
Suuri herääminen
Ja nyt tulen loppuosaan tätä eriskummaista tapausta, joka oli niin
valtavan tärkeä sekä omassa yksityisessä elämässämme että
ihmissuvun yleisessä historiassa. Kuten sanoin tarinaa aloittaessani:
kun tätä historiaa kirjoitetaan, kohoaa loppukohtaus varmasti
kaikkien muiden tapausten keskellä kuin vuori kunnaiden seasta.
Sukupolvellemme on varattu erikoinen kohtalo, koska se on valittu
kokemaan näin ihmeellistä. Kuinka kauan sen vaikutus kestää, —
kuinka kauan ihmiskunta säilyttää sen nöyryyden ja kunnioituksen,
jota tämä suuri, tärisyttävä tapaus on sille opettanut, sen näyttää
vain tulevaisuus. Luulen voitavan turvallisesti sanoa, etteivät olot
milloinkaan palaa entiselleen.
Ihminen ei käsitä, kuinka voimaton ja tietämätön hän on ja kuinka
näkymätön käsi kannattaa häntä, ennenkuin tuo käsi on näyttänyt
hetkeksi puristuvan musertavaan iskuun. Kuolema on ollut ihan
lähellä. Me tiedämme, että se voi taas tulla millä hetkellä tahansa.
Sen uhka on kuin varjona elämässämme, mutta kuka voi väittää
valheeksi, että tässä varjossa velvollisuuden, vakavuuden ja vastuun
tunne, elämän tärkeyden ja tarkoitusten kunnioittaminen, vakava
kehittymisen ja parantumisen halu on kasvanut ja käynyt meissä

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Knowledge And Experience In The Writings Of St Isaac Of Nineveh Valentin Vesa

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Knowledge And Experience In The Writings Of St Isaac Of Nineveh Valentin Vesa

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81

Slide 82