Labor Relations Development Structure Process 12th Edition Fossum Solutions Manual

Labor Relations Development Structure Process 12th Edition Fossum Solutions Manual
Labor Relations Development Structure Process 12th Edition Fossum Solutions Manual
Labor Relations Development Structure Process 12th Edition Fossum Solutions Manual

1. Labor Relations Development Structure Process
12th Edition Fossum Solutions Manual download
https://testbankdeal.com/product/labor-relations-development-
structure-process-12th-edition-fossum-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.
Labor Relations Development Structure Process 12th Edition
Fossum Test Bank
https://testbankdeal.com/product/labor-relations-development-
structure-process-12th-edition-fossum-test-bank/
Labor Relations Development Structure Process 10th Edition
John Fossum Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/labor-relations-development-
structure-process-10th-edition-john-fossum-solutions-manual/
Labor Relations Development Structure Process 10th Edition
John Fossum Test Bank
https://testbankdeal.com/product/labor-relations-development-
structure-process-10th-edition-john-fossum-test-bank/
Absolute C++ 6th Edition Savitch Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/absolute-c-6th-edition-savitch-
solutions-manual/

3. Canadian Nursing Issues and Perspectives 5th Edition Ross
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/canadian-nursing-issues-and-
perspectives-5th-edition-ross-test-bank/
Development Economics 1st Edition Gerard Roland Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/development-economics-1st-edition-
gerard-roland-solutions-manual/
Canadian Personal Care Provider Canadian 1st Edition
Wolgin Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/canadian-personal-care-provider-
canadian-1st-edition-wolgin-solutions-manual/
Prealgebra and Introductory Algebra 4th Edition Elayn
Martin-Gay Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/prealgebra-and-introductory-
algebra-4th-edition-elayn-martin-gay-solutions-manual/
Abnormal Psychology in a Changing World 10th Edition Nevid
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/abnormal-psychology-in-a-changing-
world-10th-edition-nevid-test-bank/

4. Action Research Improving Schools and Empowering Educators
5th Edition Mertler Test Bank
https://testbankdeal.com/product/action-research-improving-schools-
and-empowering-educators-5th-edition-mertler-test-bank/

5. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-1
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
CHAPTER 9

WAGE AND BENEFIT ISSUES IN BARGAINING


MAJOR POINTS

1. Wages are always a major issue in bargaining.
2. Firms producing equivalent output with lower labor costs will have higher profits and be
better able to operate during downturns.
3. This chapter examines the components of union wage demands, bargaining on specific
aspects of the pay program, the effects unions have on pay levels in both union and
nonunion organizations, and the prevalence of wage and benefit issues in contracts.
4. The following questions have to be considered while studying this chapter.

a. What are the strongest current arguments unions and/or managements use in the
proposal or defense of present or future wages and benefits?
b. What effect do bargained wages and benefits have on the economic performance
of the employer and on nonunion employees of the same or other employers?
c. How does the form of wages influence employer and employee outcomes?
d. How does the system for allocating salary increases differ in union and nonunion
organizations?
e. How does the usual structuring of union wage and benefit demands alter the
structure of wage differentials in an organization over time?

KEY TERMS

Ability to pay
Standard of living
Cost-of-living adjustment (COLA)
Pay level
Pay structure
Pay form
Pay system
Job evaluation
Skill-based pay (SBP)
Two-tier pay plan
Defined benefit pension plan
Defined contribution pension plan
Salary reduction plan
Voluntary employee benefits association (VEBA)
Benefit status seniority
Scanlon plan
Production committee
Screening committee
Rucker plan

6. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-2
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
Impro-Share
Profit-sharing plan


CHAPTER OUTLINE

UNION AND EMPLOYER INTERESTS
• The union movement has always argued that wealth is ultimately created
by labor, in all its forms, and that the distribution of income is
excessively unequal.
• Unionization aims to increase the power of workers to increase their
share of the firm’s revenue.
• Private sector employers are ultimately interested in maximizing
shareholder value.
• They would also prefer the greatest possible flexibility in structuring their
operations, including the mobility of capital.

COMPONENTS OF WAGE DEMANDS

• In framing its wage demands, the union relies on three major criteria:
equity within and across employers, the company’s ability to pay, and its
members’ standards of living.

Equity

• With regard to equity, unions want wages for jobs they represent as
exceeding–or at least as being consistent with–those of equivalent
nonunion jobs in the firm.
• Unions attend to bargains forged in other industries, but, because of
global competition and deregulation, upward pattern bargaining across
industries has declined.
• Income inequality is also a component of the equity demand. Unequal
distributions exist where different workers in different jobs earn different
pay. From a union standpoint, excessive inequality would be related to
differences between production workers, professionals, and executives
that are larger than members can justify.
• For the union, inequality suggests there may be an opportunity to
redistribute income from higher to lower-level jobs.
• Income inequality has increased substantially since the 1980s. Reduced
union coverage is a major contributor to income inequality.

7. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-3
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
Ability to Pay
• While ability to pay takes two forms, the primary argument relates to a
firm’s profitability. When profits are increasing, unions expect to receive
pay increases.
• Some internal union critics have condemned concessions, arguing that
past labor leaders would not have accepted them.
• Ability to pay is also related to the proportion of labor costs in a
company’s total costs. Generally, unions believe that the lower a firm’s
labor intensity (i.e., the lower the share of costs going to labor), the
greater its ability to pay.

Note: Exhibit 9.1 [DOUGLAS FRASER RECALLS WALTER
REUTHER’S POSITION ON CONCESSIONS]
Table: 9.1 [Cost Comparisons for Labor- and Capital-Intensive Firms]

Standard of Living

• The standard-of-living component takes on two meanings. One relates to
the purchasing power of employees’ pay (real wages).
• Where negotiated, cost-of-living adjustments (COLA) is intended to
maintain parity between wages and prices over time.
• Canadian contracts with COLAs also had longer durations, had lower
base wage increases, and were more likely to include performance-based
pay provisions.
• Standard-of-living issues also arise with unions’ beliefs that their
members’ purchasing power needs improvement for them to enjoy higher
qualities of goods and services, such as owning a home rather than
renting.
• Equity is related to both internal and external comparisons, ability to pay
to profits and labor intensity, and standard of living to real wages and
absolute improvement.

Note: Fig 9.1 [Wage Demand Components]

PAY PROGRAMS

• Collective bargaining alters the status quo in pay administration by
substituting a contract for management’s unilaterally determined
practices.
• Pay level refers to how an employer’s average pay rates for jobs compare
with other employer’s rates.
• Pay structure consists of the sets of wage rates the employer applies to
different jobs and the ranges of wage rates possible within specific jobs
in the organization.

8. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-4
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
• Pay form is the method by which compensation is received; it includes
cash, insurance payments, deferred income, preferential discounts,
payments in kind, and recreational and entertainment programs.
• Pay system refers to the methods used to determine how much each
individual will earn within a job.

Pay Level
• The basic components associated with pay level changes were those
shown in Figure 9-1: ability to pay, equity, and standard of living.

Ability to Pay

• A variety of considerations influences ability to pay.
• The general level of business activity influences profits.
• Employers who have relatively capital-intensive production processes or
that bargain with several relatively small units do not have the incentive
to avoid large wage increases that labor-intensive firms have.
• Pay level comparisons become more difficult to make as pay form
becomes more complex.
• Employers are interested in reducing the fixed proportion of pay.
• Employees may also be interested in making pay flexible if it leads to
more job security.
• In attempting to reduce the rate of growth in employees’ base wage
levels, firms have offered lump-sum bonuses for agreeing on a contract.

Equity

• Achieving equity across employees in a given industry is important for
unions because it has the effect of taking wages out of competition.
• Some have argued that major national unions respond to the bargaining
success of their counterparts.
• Major settlements are presumed to be key-comparison or pattern-setting
agreements; however, wage imitation is likely to be decreased by:
o Differences between industries in which employers operate.
o Differences in the ability to pay within these industries.
o The time between pattern-setting and later settlements.

Standard of Living

• Inflation increases the importance unions place on maintaining a standard
of living.
• The inclusion of COLAs increased rapidly during the 1970s when
inflation was high and employers were interested in longer contracts.

9. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-5
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
• Where COLAs exist, pay levels within the contract period are tied to
changes in the consumer price index (CPI).(for e.g., Pg: 262)
• Unions prefer to include them in the base before the current contract
expires because, if inflation were high, an extremely large increase would
be needed to bring the base up to a real-income standard equivalent to
that earned at the end of the expiring contract.

Pay Structure
• Pay structure refers to the pattern of wage rates for jobs within the
organization. Within the bargaining unit, the union negotiates these with
management.
• Pay differentials may be negotiated on a job-by-job basis or result from
using a negotiated job evaluation system.
• Bargaining often results in across-the-board pay increases of equal
magnitude for all bargaining-unit jobs.
• While absolute wage differentials are maintained, relative differences
shrink, causing wage compression.

Job Evaluation

• Job evaluation determines the relative position of jobs within a pay
structure. The procedure has several steps and requires decision-making
rules that must be negotiated.
• In general, job evaluation includes the following steps.
o The jobs to be evaluated must be specified (usually jobs covered
by the contract).
o Jobs must be analyzed to determine the behaviors required and/or
the traits or skills necessary to perform the job.
o Of the behaviors or traits identified, those that vary across jobs
and are agreed to be of value to the employer are grouped into
compensable factors.
o For evaluation purposes, each factor is clearly defined, and
different degrees of involvement for each factor are determined.
o Point values are assigned to factors and degrees within a factor.
o Job evaluation manuals used to apply the method are written.
o All jobs are rated.
• Job evaluation involves either:
o Using a union-management committee to determine compensable
factors and the degree to which they are required in bargaining
unit jobs. (or)
o Negotiating the points to be applied to evaluations completed by
management.
• The primary disadvantage is the requirement for initial agreement
between the union and management on the identification, definition, and
point assignments associated with compensable factors.

10. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-6
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
Note: Table 9.2 [Points Assigned to Factors and Degrees]
Fig: 9.2 [Definition of Factor and Degrees within Factor]

Grade Structures

• Often organizations will divide jobs into several different grades to
reflect differences in the skill levels required and also to create a
promotional ladder that employees may climb during their careers with
the company.
• Grade structures have several characteristics that would need to be
negotiated.
o First, the parties would need to decide how many grades there
would be in the structure.
o Second, they would have to decide which jobs were to be
assigned to which grades.
o Third, they would have to determine how large a difference in pay
there would be between grades.
o Fourth, they would have to decide how large the difference would
be between the minimum and maximum pay rates an employee
could earn within a pay grade.

Note: Fig 9.3 [Examples of a Grade Structure]

Skill-Based Pay

• Most pay structures in unionized settings base pay differences on
employees’ grades and job classifications.
• Skill-based pay (SBP) ties pay to the skills employees have acquired.
• Relatively few job classifications exist, and employees can be moved
between assignments based on the employer’s needs.
• The practice supports team-based production, which blurs job boundaries
and, thus, is not found in many unionized plants.

Note: Fig 9.4 [Skill-Based Pay Plan Skill Blocks and Progression]

Lane-and-Step Plans

• In the unionized public sector, lane-and-step plans are often implemented
for jobs in which increased education and experience are assumed to be
related to productivity or performance differences.
• In a lane-and-step system, pay rates are based on the length of an
employee’s employment in the organization and on the highest amount of
education completed.

Note: Fig 9.5 [Example of Lane-and-Step Schedule]

11. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-7
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
Two-tier Pay Plans

• Two-tier pay plans lower wage costs through a decreased starting rate for
new hires.
• Two types of two-tier pay plans exist.
o One starts employees at a lower rate and requires more time than
for present employees to reach top rates.
o The other creates a permanent differential under which new hires
will never earn the current top rate.
• Successful implementation of these plans requires careful employee
communications and assurances that job security will be enhanced.
• Two-tier pay plans are more prevalent in unionized firms and have
usually been negotiated without significant management concessions.
• Airlines justified two-tier plans as aligning their pay rates more closely to
comparable jobs in the market for persons with equivalent skill levels.
• In the 2007 auto negotiations, the companies won the right to start new
employees in noncore jobs at lower pay rates than current employees
receive in return for limited job security.
• Given longer-run employee dissatisfaction with these plans and their
relatively low returns, it is no surprise that they have not been widely
adopted.
• Management may face problems, in that employees doing equal work
will receive unequal pay.
• Dissatisfaction may also occur if employees compare their outcomes
given effort unfavorably with others in the firm.

Pay Form

• Pay components not received in cash are received as either insurance or
deferred compensation. Insurance typically includes hospital and medical
coverage, life, disability, and dental benefits.
• Nonmonetary wage forms have advantages and disadvantages.
• For the employee, the benefit of the form depends partly on usage.
• When the company directly purchases medical insurance, the value is not
reported as income to the recipient.
• Employers are increasingly concerned about the form of pay for all
employees because contracts often specify the amounts of insurance
coverage rather than employer contributions.
• Health care, pensions, and retiree health care benefits have been the most
contentious items in contract negotiations since the beginning of the 2000
decade. There is substantially more complexity and uncertainty
surrounding benefits than there is for cash compensation.
• The rate at which wages and benefits grew between 2001 and 2012 is
showing a growth trend, especially for the government sector. During

12. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-8
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
this period union coverage in the private sector fell while increasing in
the public sector.

Note: Fig 9.6 [Benefit Cost Index (2001-12)]

Wage-and Pension-Tied Benefits

• The costs of some benefits (e.g., vacations and holidays) and statutory
payments (social security and Medicare payroll taxes) are essentially a
function of wages. The cost of these is directly proportional to the wage
each employee earns.
• Some other benefits such as health insurance are person-tied; that is, the
cost to the employers is linked to the number of employees, not the level
of their pay.
• Other benefits are tied to a combination of person and wage
characteristics such as disability, life insurance and pension plans.

Health Insurance

• Rising health care costs have been an increasing problem for employers;
employees; unions; members of the public; and federal, state, and local
governments.
• Between 1983 and 2011, the rate of increase in employer-provided health
care benefits rose 2.75 times the overall rate of inflation as measured by
the consumer price index (CPI).
• Even if health care inflation were to be contained, the aging of the baby
boom cohort will inexorably increase the footprint of the health care
sector over the next 20 to 30 years.

Note: Fig 9.7 [Average Annual Worker and Employer Contributions for
Family Coverage]

• From an employer standpoint, the increasing magnitude of health care
costs and the uncertainty surrounding their annual rate of change make it
difficult to control and predict future labor costs. Since health care
benefits are a person-based benefit, if health care costs increase faster
than wages, employers will become increasingly reluctant to hire
additional employees, all else being equal.
• Given employers’ desires for certainty or predictability in costs during
the term of a contract, they would prefer to include a specific amount of
premiums to be paid per employee in each year of the contract, shifting
the risk of possible premium increases beyond the negotiated amount to
the employees.
• In practice, most large employers that offer health care benefits to
employees do not purchase health insurance, but rather self insure, since
the cost of health care, like wages, is a usual cost of doing business.

13. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-9
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
• Insurers handle the paperwork involved in the plan and bill the company
for covered services. If billings exceed what the employer anticipated, it
will essentially experience a health care “insurance premium” increase as
a result.
• If an employer provides a specific package of health care benefits and if
the costs increase faster than wages, labor costs will escalate more
rapidly than expected during the term of a multiyear collective bargaining
agreement.
• Additional complexities are introduced by provisions in the PPACA that
require employers who provide health insurance to extend it to all
workers who are employed for 30 or more hours per week. Table 9.3
compares costs for workers with a 30 hour schedule to those working a
29 hour schedule. Under the PPACA requirements, an employer would
be expected to eliminate the 32-hour workers and replace them with 29-
hour workers and would increasingly substitute overtime work for full-
time workers if health care costs continue to inflate faster than wages.
• Because federal wage and hour laws require that certain employees
receive a 50 percent premium for working more than 40 hours per week,
an employer would generally reduce costs by hiring new employees
when more work is needed. However, if person-tied benefits such as
insurance and paid time off exceed 50 percent of base pay, an employer
would prefer overtime unless the contract requires a higher premium.
Thus, increasing person-tied benefits restricts new hiring.
• Health care cost containment has increased in importance for both
parties.

Note: Table 9.3 [Cost per Employee for Wage and Health Care Increases]

Patient Protection and Affordable Care Act of 2010 (PPACA-Obama Care)

• The PPACA was signed into law by President Obama on March 23,
2010. Some provisions of the law began to take effect six months later on
September 23, 2010. Additional provisions will become effective on
succeeding anniversaries through 2018.
• Going forward, the PPACA substantially changes the health care
environment and that latitude that management that labor have in crafting
worker health care coverage.
• Several of the provisions that took effect in 2010 resulted in immediate
cost increases for employers that offer health care plans and other
provisions that were to become effective in 2014 but were postponed to
2015 (after the midterm elections) may lead to additional employer borne
costs or could provide an incentive for employers to drop or negotiate to
drop health care coverage and pay the consequent penalties instead.

Note: Table 9.4 [Major Provisions of PPACA Affecting Employers]

14. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-10
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
• The PPACA permits current collectively bargained plans limited
“grandfathered” status, but certain provisions must be added, even to
grandfathered plans and it may become difficult for a plan to remain
grandfathered.
• Management in particular may need to negotiate provisions enabling the
health care benefit provisions in the contract to be reopened for further
negotiations as changes are mandated and regulations shift.
• Requirements for affordability that become effective in 2014 may
provide a floor from which unions can negotiate while the “Cadillac” tax
imposed in 2018 will create a benefit ceiling, especially if cost escalation
continues at its recent rate.
• The PPACA remains controversial and the effects of its implementation
are yet to be fully known.
o In the short run, the 30 hour part- full-time cutoff for eligibility
for coverage is likely to reduce employment for persons working
30-40 hours and increase overtime and part-time employment of
less than 30 hours.
o For health care workers, bargaining power will be reduced since
reimbursements for Medicare providers will be cut as the law is
increasingly implemented.
o In the longer run, entry into health care occupations may be
reduced given increasing government involvement as a
monopsonist in the pricing of health care purchases.
o Even strong union proponents of its passage have exhibited alarm
about the potential negative effects of the will have on them if
implemented as currently planned.

Note: Exhibit 9.2 [Unions Realize Side Effects of ObamaCare]

▪ Both Richard Trumka, head of the AFL-CIO, and Joe
Hansen, head of the Change-to-Win coalition are having
second thoughts about some of the provisions contained in
ObamaCare and the implementation glitches that are
postponing the employer mandate requirement until 2015.
▪ Besides having an impact on employers, ObamaCare will
affect the operation and costs of union-sponsored multi-
employer health care plans, covering members in a variety
of jobs employed across a relatively large number of
smaller employers. The employee contributions required
by these plans will likely seem “unaffordable” to low
wage employees who will not be eligible for insurance
subsidies insurance is not provided by their employers.
▪ Mr. Trumka also calls the one-year delay in implementing
the employer mandate a “significant handout to
employers”; and Mr. Hansen calls out the president’s
promise in 2009 that union employees would be able to

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-11
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
keep their insurance under the proposed law as “simply
not true for millions of workers.”
▪ Some unions are calling for a repeal of the law because of
concerns over rising costs.

Retirement Income Plans

• Employees may offer one or more of several types of retirement income
plans.
o Defined benefit plans specify rules used to determine future
pension benefits.
o Defined contribution plans specify what the employer will set
aside for the employee’s retirement each year.
o Salary reduction plans are tax-advantaged and may include a
matching contribution from the employer.

Note: Table 9.5 [Main Features and Types of Retirement Income Plans]

• Before the 1970s, most company-sponsored pensions were defined
benefit plans. Pension payments were made from their current revenues.
As the number of retirees relative to the number of active employees
increased, and as life expectancies were growing longer, expenses for
pensions increased much more rapidly than labor costs. Some companies
encountered financial difficulties and defaulted on promised pension
payments. As a result legislation to regulate private sector pension and
insurance benefit plans was developed, introduced and passed in 1974.
• Pension plans are regulated by the Employment Retirement Income
Security Act (ERISA) of 1974. The law does not require that an
employer offer a pension plan, but where one exists, the employer must
comply with several rules.
• ERISA requires employers with pension plans to allow all employees
aged 21 and over to participate.
• If the employer has a defined benefit plan, it must make an annual
actuarially based contribution that will cover the expected future
retirement costs.
• A company can choose to terminate a fully funded plan but if it does so,
it must provide a payment equal to the amount of pension that would be
provided at retirement if the employee were to have the current salary
and length of service at retirement. However, it is unlikely that a union
would agree, in negotiations, to allow an employer to terminate an
existing plan.
• Some employers offer a defined contribution plan. These plans contribute
a fixed percentage of pay or profits each year to each employee's account.
• Before ERISA, companies that had defined benefit plans almost never
funded them with an amount equivalent to future liabilities. The law
allowed employers 40 years (until 2014) to fully fund an underfunded

17. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-12
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
plan. For many large companies, this meant that the relative size of the
company’s retiree population could easily become larger than its active
population, and the amounts necessary to fully fund the plan would
become an increasing amount of compensation expenses.
• Companies with these plans also needed to reduce their workforces and
one of the typical methods was to offer earlier retirement to long-service
employees. This put even more pressure on retirement funding.
• Virtually no private sector employer has begun a traditional defined
benefit pension plan since ERISA was passed. Currently, employers
choose 401(k), 401(a), or 403(b) plans. None of these plans obligates the
employer to make any payment or to continue a payment at a particular
level, thus substantially reducing the risks associated with traditional
pension plans.
• There is also no guaranteed benefit with these plans; the employee bears
the investment risk.
• Pension reform legislation passed in 2006 increases incentives for
employers to offer 401(k) plans and to terminate defined benefit plans.

Public Sector Defined Benefit Plans

• In general, the pension plan options that are available in the public sector
are the same as in the private sector with one significant exception: In
virtually all states, there are at least some public sector employees who
are not included in the social security system because they are enrolled in
a state plan that provides benefits to meet or exceed what is available
from social security.
• Public sector employers are more likely to offer defined benefit than
contribution plans as their primary retirement plan.
• There is no ERISA requirement that public sector employers maintain
pension funding at levels necessary to cover expected future liabilities of
their defined benefit plan.
• During the recent financial crisis of 2008, it became apparent that many
public pension plans were severely underfunded and at some point the
legislatures and the taxpayers will either need to reallocate funds from
other purposes to pension payments or to increase taxes to meet the
obligations.
• Unlike in the private sector, where an employer that becomes insolvent
can declare bankruptcy and restructure debt, states do not have or need
that option because they have sovereign immunity from lawsuits.
• Many public sector employers also offer retiree health care benefits. The
underfunding in these plans is even more severe than for the pension
plans.

18. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-13
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
Voluntary Employee Benefits Associations

• Some private sector employers continue to provide health care for
retirees, particularly the period between their retirement (if below 65) and
when they reach eligibility for Medicare at age 65. The plans may also
continue to provide supplemental health insurance beyond Medicare after
that point.
• In situations where a company has a large group of retirees relative to the
size of the active workforce, the cost of health care benefits escalates
rapidly.
• This problem is what led U.S. automakers to negotiate the formation of a
voluntary employee benefits association (VEBA) with the UAW in
their 2007 contract. In return for a one-time payment to fund the VEBA,
the auto makers transferred their liability for providing and administering
medical care for retirees to the UAW, which has created an independent
trust fund to manage the benefits.

Other Benefits

• A large variety of benefits might be included in a CBA such as life and
disability insurance, vacations, holidays, sick leave, bereavement leave,
jury duty leave, and other paid and non-paid time off.
• Other types of benefits might include newborn care, family care, tax-free
dependent care reimbursement accounts, resources and referrals for
professional family care, adoption assistance and flexible hours.

Benefits and Demographics

• Many contracts increase benefits as seniority accrues. For example,
amounts of vacation are often linked to years of service.
• Health care costs are associated with age and gender.
• Under the contract and employment discrimination laws, if employers
provide benefits, they cannot differentiate entitlements based on age and
gender.
• Because negotiated contracts often link benefits and promotions to
seniority, turnover of more senior employees is reduced in unionized
firms, while at the same time, older applicants are less likely to look for a
union job because they would be unlikely to accrue enough seniority to
acquire the major benefits that seniority confers under the contract.

Note: Fig 9.8 [Average Health Care Spending Per Person, 2009]

Pay System

19. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-14
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
• The pay system refers to methods used to decide pay for each employee.
All methods for bargaining-unit employees will be specified in the
contract.
• We identify many of the negotiated arrangements for individual
employee pay changes.

Membership

• Contracts often provide some forms of compensation simply for
membership in the organization.
• Most employee-tied benefits are based on membership.
• Beyond a negotiated (or statutory) threshold, they are usually unrelated to
the number of hours worked in a given month, as long as the employee
was active during a designated period.

Seniority

• Several pay system features are related to seniority.
• Benefit status seniority refers to entitlements individuals accrue from
continued employment.
• If the pay structure includes steps based on length of service within a
given grade, then tenure influences an individual’s pay.
• Such methods are common in teacher contracts.
• Auto workers pioneered these benefits in the private sector; in the public
sector, they are most prevalent in the uniformed services.

Time Worked

• Most contracts base pay on the amount of time worked and when it is
worked. Wages are calculated on an hourly basis in these cases.

Merit

• Merit pay plans link pay increases to employers’ evaluations of employee
performance. Unions usually strongly resist them.
• An employer could insist, to impasse, on including a merit pay plan in a
contract, but it cannot unilaterally implement a plan after impasse unless
it provides the union an opportunity to consult on the criteria used to
determine timing and amount of the pay increases.

Productive Efficiency (Piece Rates)

• These incentive plans have a bargained base output level, above which
employees receive extra compensation.

20. Chapter 09 - Wage and Benefit Issues in Bargaining
9-15
Copyright © 2014 McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. Permission required for
reproduction or display.
• Depending on the plan, these additions are on a straight-line, increasing,
or decreasing basis as production increases.
• Circumstances beyond the employees’ control can intrude, reducing
chances to achieve high output (e.g., poorly fitting components on an
assembly job).

Gainsharing Plans

• Gainsharing plans pay bonuses to groups of employees whose
productivity exceeds an established standard.

The Scanlon Plan

• The Scanlon plan was born in the late 1930s in a struggling steel mill.
With no profits and employees demanding higher wages and better
working conditions, their union leader, Joseph Scanlon, saw that gaining
the demands would force the company’s closure.
• To meet the company’s profit goals and the union’s economic demands,
he proposed the parties work together to increase productivity, to which a
wage bonus would be linked.
• The participation system is based on recognition that abilities are widely
distributed in the organization and that change in the organization’s
environment is inevitable.
• Suggestions are evaluated and acted on by joint worker-management
committees who make recommendations up the line.
• A suggestion is evaluated by a work unit’s production committee. If a
suggestion has merit and can be implemented in the unit, the production
committee can implement it.
• If the suggestion is questionable or has wide impact, it is sent to a
screening committee (consisting of executives and employee
representatives) for evaluation and possible implementation.
• The screening committee is also responsible for determining the bonus to
be paid each month or quarter.
• Companywide and individual bonuses are calculated after the operating
results for the previous period are received by the screening committee.
• The plan’s major purposes are to reward both parties for productivity
gains, encourage participation, and tie pay to company performance.
• The behavior-outcome relationship is higher than for profit sharing.
Productivity gains are shared across work groups, encouraging solutions
that mutually benefit several departments.
• In one study of a Scanlon plan, over a nine-year period it failed to pay a
bonus only 13 times.
• In another organization, the focus of productivity suggestions has shifted
from material and in-house work improvements to improving work
processes and product design.

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

25. The Project Gutenberg eBook of Kuvaelmia
itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4:
Talvitoimet

26. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4: Talvitoimet
Author: Johannes Häyhä
Release date: December 3, 2017 [eBook #56114]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-
SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 4: TALVITOIMET ***

27. Produced by Tapio Riikonen
KUVAELMIA ITÄ-
SUOMALAISTEN VANHOISTA
TAVOISTA 4: TALVITOIMET
Kirj.
Johannes Häyhä

28. Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1893.

29. SISÄLLYS:
Syystoimet
Puhteet
Mustalaiset
Lääninmiehet
Pyhän vietto
Laskiaisen aika
Pääsiäisen aika
Kevättyöt
Syystoimet
Sisältö: Liinan loukuttaminen, harjaaminen ja häklääminen.
Härän teurastaminen. Harakan pyynti. Nikko. Lammasten ja
sikojen teurastaminen. Hamarakalat. Kuoleman ennustus
lumen tulosta. Tarvepuut.
Vanhan kekrin (pyhäinmiestenpäivän) perästä ottivat Niemelän
naiset liinaroivaat pellon aidalta ja ahtoivat ne riihen parsille. Ukko-
Lauri lämmitti riihen aamupuolella vienommasti, ettei äkkinäinen

30. varistuminen olisi liinoja polttanut, ja sitten iltapuolella vahvemmasti,
jotta liinat kuivivat seuraavaksi aamuksi loukutettaviksi. Naiset ja
nuoremmat miehet kantoivat jo illalla loukut ja lipsut romuhuoneesta
riiheen.
Aamulla sangen varhain kukon ensi kerran laulaessa pukivat
nuoremmat naiset ja miehet riihikot yllensä ja menivät riiheen liinoja
loukuttamaan. Riitta otti uunin päältä suuren joukon päreitä, joita
poltettiin riihen uunilla olevassa pihdissä. Talon emäntä, Mari-täti,
Helka-ämmä, ukko-Lauri ja Mauno-setä jäivät ainoastaan tupaan
toimittelemaan muita talon askareita.
Riiheen tultuaan miehet laskivat alas pari parrellista liinoja, jotka
naiset jakoivat pioille (pivoille), joita miehet alkoivat loukutella ensin
tyvi- ja sitten latvapuolelta. Sikäli kuin miehet saivat loukuttaneeksi
luut irti liinakuiduista, sikäli naiset lipsuivat pioihin jääneet päistäreet
ja panivat piot viisikolle: viisi pioa yhdelle punokselle. Kun
kymmenen viisikkoa oli saatu loukutetuksi ja lipsutuksi, ne pantiin
nipulle ja jokainen nippu sidottiin liinapiolla kiinni ja pantiin riihen
ovensuun nurkkaan. Kukon kolmannen kerran laulaessa, kun
päivänsalo alkoi tuntua, veivät emännät loukuttajille suuruspalaa.
Toisten suurustellessa keräilivät emännät loukkujen ja lipsujen alta
sinne pudonneet liinakuidut ja järjestelivät kuituja pioiksi. Suuruksen
perästä jatkettiin työtä siksi kunnes kaikki tuli tehdyksi. Sitten naiset
korjasivat liinaniput huoneeseen ja miehet kantoivat päistäreet
pellolle, jossa ne päivän tultua poltettiin. Päivällä korjattiin loukut ja
lipsut romuhuoneeseen.
Riihestä päästyään pesivät loukuttajat kätensä ja kasvonsa,
pukivat tavalliset arkivaatteet päällensä, söivät murkinan ja kävivät

31. makaamaan. Iltapuolella päivää he ryhtyivät muihin askareihin, ja
illalla lämmitettiin ja kylvettiin sauna.
Joulun välisinä arkipäivinä vietiin liinat uudestaan riiheen
häklättäviksi ja harjattaviksi. — Häklä oli noin 20 tuuman pituinen ja
6 tuuman levyinen lauta, jonka molemmat päät olivat pyöreät, vaan
keskikohta oli kapea. Pyöreissä päissä oli noin 4 tuuman pituiset
rautalankapiikit joiden päät olivat terävät. Toisessa päässä oli
piikkejä harvemmassa ja toisessa tiheämmästi. — Naiset sitoivat
harjoonuorat riihen ahinlauta-alaisiin orsiin riippumaan, ja nuoran
päässä olevaan silmukkaan sidottiin liinapio toisesta päästä kiinni.
Sitten alettiin rautapiisellä harjalla latvistella liinoja. Se on: harjattiin
pion latva ja siitä saadut lepeet käärittiin kuontaloksi. Kun toinen pää
liinapiosta oli latvisteltu, käännettiin nuorassa kiinni oleva pää
latvisteltavaksi. Latvistekuontaloista kehrättiin ja kudottiin säkki- ja
elohurstikangasta.
Kun kaikki liinat oli ensin latvisteltu, niin sitten ne ruohinnettiin.
Piot sidottiin uudestaan nuoraan ja harjattiin toistamiseen
harjallisista tehdyillä harjoilla, ensin toinen ja sitten toinen pää. Siitä
saadut lepeet tehtiin kuontalolle; sitä kutsuttiin ruohinkuontaloksi.
Ruohinkuontaloista kehrättiin ja kudottiin ruohtimista, so. rohtimia,
josta tehtiin housuja, torppasäkkejä, naisten paidanalaisia ym.
Jäljelle jääneitä kuituja liinapiossa kutsuttiin aivinaksi. Aivinapiot
suollettiin, so. otettiin kuidut erikseen, joka tapahtui siten, että
oikealla kädellä otettiin pion päästä kiinni ja vasemmalla kädellä
vedettiin piosta latvimmaisemmat kuidut suoltajan syliin. Kun pio oli
suollettu, käärittiin se kuontalolle, josta kehrättiin ja kudottiin
liinanaivinaa. Siitä tehtiin paitoja, ylisiä, hienompia hursteja ym.

32. Häklääminen kävi siten, että tupasesta otettiin vanha pöytärahi,
johon häklä naulattiin keskikohdalta kiinni. Latvisteleminen
toimitettiin häklän harvemmalla puolella siten, että ensin toinen ja
sitten toinen liinapion pää vedettiin häkläpiiden lävitse. Häklään
jääneet lepeet otettiin käsillä pois ja käärittiin kuontalolle. Samalla
tavalla liinat ruohinnettiin häklän tiheämmässä päässä. Sekä
harjatessa että häklätessä istuivat naiset riihi- eli saarajakuilla, jotka
oli tehty aatran vanhoista saarapuista, joihin oli pantu kolme
koivuista, liehkoa (kaarevaa) jalkaa.
Kun kaikki liinat oli saatu kuontalolle, korjattiin kuontalot
huoneisiin ja talvella kehrättiin ja kudottiin kankaiksi.
Eräänä aamuna meni Niemelän isäntä läävään emäntänsä kanssa
katsomaan, olisiko iso härkä jo kylliksi lihava ottaa tupaan eli
teurastaa. Tultuaan tupaan hän sanoi:
— Kun ilmat alkavat jo kylmetä, ettei lihojen pilaantumisesta ole
pelkoa, ja meidän härkä näyttää myös olevan kylliksi lihava, niin olen
minä tuumannut sen tänä päivänä ottaa tupaan. Siksi ajaksi
menkööt naiset ja lapset joko riiheen tahi toisiin taloihin, etteivät
pelästy. Ukko-Lauri, Yrjö, Mauno-setä ja Antti tulkoot minun
avukseni. Yrjö varustakoon tarpeelliset nuorat ja Antti hiokoon minun
suuren kirveeni teräväksi.
Sen kuultuaan läksivät naiset, lapset ja pojat ulos tuvasta ja
teurastajat varustivat tarpeelliset kapineet. Sitten he menivät
läävään (navettaan), jossa isäntä sitoi härälle nuoran päähän
tavallisin tempuin, päästi härän kytkyestä ja alkoi taluttaa sitä
tupaan; toiset miehet seurasivat perässä uhittaen härkää
menemään. Tuvan rappusia noustessa härkä teki vastarintaa, mutta
meni yhtäkaikki viimein, kun sitä vitsalla häristettiin. Tupaan päästyä

33. sidottiin nuora härän vasempaan takajalkaan, jonka jälkeen isäntä
otti kirveen tuvan ovenpielestä, antoi sarvinuoran Antille ja
jalkanuoran Yrjölle. Sitten isäntä iski härkää kirveen terällä niskaan
kaikesta voimastaan ja sanoi:
Itse isken härkäjäni, vanhan vaivani näköä.
Heti kirveellä lyötyä puhalsi veri härän niskasta. Samassa nykäisi
Yrjö jalkanuorasta ja härkä kaatua romahti tuvan lattialle. Heti härän
kaaduttua sitoi Mauno-setä härän turvan kiinni hienolla nuoralla ja
piti päätä pystyssä, jotta veri paremmin vuotaisi.
Heti kun härkä oli läävästä ulos talutettu, otti ukko-Lauri härän
koivuvitsasta tehdyn peräkkeen, vei sen kujalle, viskasi mennessään
metsään päin ja loitsi:
Kekri karjan suojelija, lauman kaiken kaitselija! Siunaos
sata sijahan, tuota tuhat sarvipäätä tämän peräkkeen
perästä, meidän läävän lämpimähän, josta yksi otettihin,
talutettihin tupahan eineheksi ihmisille, suuren joukon
suurukseksi.
Sen tehtyään ukko-Lauri juoksi tupaan, jossa hän otti siltaluukun
auki ja johdatti härästä juoksevan veren ensin pieneen puukuppiin,
jonka täyteen saatuaan antoi veren juosta vapaasti sillan alle, vei
verikupin tanhualle kasvavan kuusen luo, kaasi kupista veren kuusen
juurille ja rukoili:
Anna vastakin Jumala, anna karjan kaunistua näillä pienillä
pihoilla, tämän talon tanhuvilla. Kasvata karjasta ruoka, saata
pellosta samaten runsas kasvu kaikenlainen ihmisille

34. eineheksi. Anna onni, suo menestys pensovalle pellolleni,
kasvavalle karjalleni!
Penso pelto, kasva karja tämän kuusen kuuluvilla, tämän
hongan huojuvilla, tienoilla tämän närehen. Älköön kateen
kierosilmä, pahansuova, sortajainen saakoho sijoa tässä,
tämän talon tienohilla! Ken on katein katsoneepi, kierosilmin
keksineepi: päällensä pahat pakanat, ajatukset itsehensä.
Sitten ukko-Lauri vei kupin tupaseen ja meni itse tupaan, jossa
kävi härän vatsalle istumaan ja tuuditteli edestakaisin, että veri
paremmin vuotaisi.
Heti kun härkä havaittiin kuolleeksi, irroitettiin kaikki nuorat ja
alettiin nahkaa nylkeä. Isäntä ja Mauno-setä piirsivät terävällä
veitsellään takajalkojen kynnenranteiden ympäri ja siitä alaskäsin
siksi, kunnes koipia piisasi, aina haaroihin asti, niin että veitset
tulivat vastakkain, ja alkoivat sitten nahkaa kettää (nylkeä) pitkin
koipia. Antti ja Yrjö samaten nylkivät etukoivet. Kun koivet oli
nyljetty, leikattiin sorkat polven taivukkeesta poikki. Ne naksautettiin
vastakkain ennen kuin heitettiin sitä varten varustettuun koriin. Kun
koivet oli nyljetty, piirrettiin nahka pitkin vatsaa halki, ja alkoivat
isäntä oikealta ja Mauno-setä vasemmalta puolelta kettää nahkaa
härästä. Yrjö ja Antti menivät muille toimille ja ukko-Lauri varusteli
astioita rasvoille, sydämyksille ym., jotka varsinaisista lihoista
eroteltiin.
Kun nahka oli kumpaiseltakin puolelta vatsaa nyljetty selkärankaan
asti, aukaistiin vatsa, josta ensin otettiin vatsalaukku ja suolet, jotka
nostettiin olkien päälle. Vatsalaukusta irroitti Mauno-setä
mahapaidan ja pani sen sitä varten varustettuun astiaan. Sitten hän
alkoi kierrellä suolia ottaen niiden ympäriltä rasvan, joka

35. kynttilärasvaksi korjattiin toiseen astiaan. Kiertäminen kävi siten, että
pitkä suoli irroitettiin ensin ja sitten se erotettiin pitkäksi pötköksi.
Kun kaikki rasva oli suolista irroitettu, kävi Mauno-setä isännälle
avuksi.
Sillä aikaa kun Mauno-setä suolia kierretteli, otti isäntä
sydämyksien ympäriltä ja toisistakin paikoista rasvan, jonka hän pani
syöntärasvaksi siihen astiaan, johon mahapaita oli pantuna.
Kurkkutorvi, maksa, keuhkot ja sydänmunat pantiin eri astiaan ja ne
keitettiin ruuaksi jo samana päivänä.
Kun sisälmykset oli irroitettu, isäntä leikkasi ensin etu- ja sitten
takajalat, jotka hän heti leikattuaan lyödä läppäsi entiselle paikalle,
jotta muka vastakin olisi lihan ottoa. Sitten hän kaivoi rauhajaiset,
jotka viskasi suolien sekaan, pisti puukolla reiän polvinivusen
yläpuolelle ja heitti härän jalat suureen tiinuun, jossa oli vettä.
Kylkiluut hakattiin kirveellä selkärangasta irti ja pantiin vesitiinuun.
Selkäranka lyötiin kahdeksi kappaleeksi ja kaulapala leikattiin
erikseen. Ne myös pantiin vesitiinuun.
Kun kaikki lihaaminen oli lopetettu, nostettiin mahalaukku nahkan
sisään, joka solmittiin koivista yhteen ja kannettiin korennolla
pellolle. Siellä halaistiin mahalaukku, kolistettiin jätteet pellolle ja
satakerta vietiin kotaan, jossa naiset sen puhdistivat varilla vedellä.
Härän nahka ripustettiin tallin räystään alle kuivamaan. Pellolle
vietiin myöskin paksut suolet, vaan hienoista suolista tehtiin
makkaraa sitten kun ne ensin puhdistettiin visusti.
Kohta kun suolet ja muut ravinnoksi kelpaamattomat jätteet oli
viety pellolle, keräytyivät niitä syömään koirat, kissat, harakat,
varikset ja pienet kotolinnut sekä siat. Lapsista oli sangen hauskaa,
kun harakat leiskuivat sian selässä.

36. — Koetetaanpas pyytää joku varis tahi harakka, ehdotteli pieni
Antti.
Tämä tuuma oli toisista lapsista mieleinen. Eerikka, joka oli
vaurain heistä kaikista, otti suuren rikkakorin, asetti sen syrjälleen
kalikan nojaan, sitoi nuoran kalikan keskustaan, pani rasvantähteitä
korin alle ja kävi riihen kynnykselle vartioimaan pitäen nuoran
toisesta päästä kiinni. Kohta menikin pari harakkaa korin alle rasvoja
nuokkimaan. Sen huomattuaan Eerikka tempaisi nuorasta, kalikka
luiskahti korin reunasta, kori mennä lupsahti alassuin maata vasten
ja harakat jäivät korin sisään. Huomattuaan vapautensa loppuneen
nostivat harakat aika rähinän, mutta se ei auttanut, vankina heidän
vain täytyi olla. Pian olivat lapset korin ympärillä ja siinä pidettiin jos
jonkinmoista neuvoa, miten saada harakat korista elävinä pois. He
nostaa longottivat korin laitaa sen verran että Eerikan käsi mahtui
korin alle, mutta voi pahus, toinen harakka pujahti siitä ulos ja lensi
iloisena matkoihinsa pitäen aika rähäkkää mennessään. Ei siis
sopinut koria kohottaa, mutta mikä neuvo auttoi? Vihdoin tuli ukko-
Lauri lapsille avuksi. Hän leikkasi korin pohjaan reiän, pisti kätensä
koriin ja niin otti kun ottikin harakan korista ja antoi sen Eerikalle,
joka vei sen riiheen toisten lasten seuraamana. Riihen ovi suljettiin
kiinni ja harakka laskettiin irti. Se koetteli lentää ylös parsille, mutta
kun siellä oli savua, sen täytyi laskeutua alas. Vähän aikaa se
lennellä räpäköi pitkin lattiaa etsien ulospääsyä. Vihdoin se lentää
sujahti palavaan uuniin, jossa päästi kauhean hätähuudon. Siellä se
palaa kärvettyi kuoliaaksi. Paha haju täytti riihen, jota
haihduttaakseen lapset aukasivat riihen oven ja akkunan. Samaan
liittoon sattui Mauno-setä tulemaan. Kuultuaan miten harakalle kävi
hän torui lapsia aika lailla rääkkäyksestä. Hän selitti ettei ihmisillä ole
lupaa rääkätä minkäänlaista eläintä, olkoon se pieni tahi suuri eläin.

37. Tappaa ja syödä on lupa, vaan ei rääkätä. Tuo koski kovasti lasten
omilletunnoille, ja katuen pahaa tekoaan he menivät tupaan.
Heti kun härkä oli teurastettu, korjattiin oljet pellolle ja tuvan
verinen lattia pestiin kuumalla vedellä. Iltapuolella otettiin lihat
tiinusta, pantiin vartaille ja vietiin aittaan valumaan. Illansuussa, kun
lihat olivat kylliksi valuneet, isäntä suolasi ne suureen lihatortoon
(tiinuun). Sydämykset, so. keuhkon, maksan ja sydänmunat, pani
emäntä pataan, kiehutti ensin vähän aikaa, kaasi sitten
turvotusveden pois ja laski ne uudestaan puhtaasen veteen, jossa
keitti ne kypsiksi ja pani suolaa sekaan ja niin valmisti perheelle
illallisen. Ukko-Lauri otti härän rakon, pisti vanhan tuomisen
piipunvarren pään rakon sisään ja toisen pään pani suuhunsa, josta
puhalsi henkeä (ilmaa) rakkoon. Hän puhalsi niin kauan, että rakko
paisui suureksi ja tuli ohueksi. Sitten hän kääri rakon pään rihmalla
kiinni, halkaisi päreen pään, jonka väliin työnsi rakon pään, ja pani
sen uunin kohdalle lakeen kuivamaan.
Riihestä oli paha katku takertunut pienen Antin kurkkuun, ja häntä
alkoi kovin nikottaa, niin ettei poika raukka saanut suutansa
suljetuksi, yhä vain pani "ykn, ykn". Tämän huomattuaan käski
Helka-ämmä Antin lukemaan perässään yhdessä hengenvedossa
nikkoluvun. Antti luki Helka-ämmän perässä hyvin sukkelaan:
Nikko niineen, toinen tuomeen, kolmas koivuun, neljäs
niemeen, viides vitsakseen, kuudes kuusameen, seitsemäs
seipäänreikään, kahdeksas kannonpäähän, yhdeksäs yli
kynnyksen, kymmenes kynnykselle: ja nikon pää poikki.
— Olisit käskenyt pienen Antin olemaan hengittämättä, niin kauan
kuin suinkin olisi voinut, niin olisi nikko tauonnut loitsimatta, sanoi
suuri Antti, isännän vanhin poika, Helka-ämmälle.

38. — Ei tässä nyt sinun viisauttasi tarvita, vaan me teemme niin kuin
meidän esivanhempamme ovat meitä opettaneet, vastasi Helka-
ämmä vihaisesti ja luetti pienellä Antilla vielä kaksi kertaa
nikkoluvun, ja niin vähitellen häikkeni nikko pienestä Antista.
Seuraavana päivänä emäntä keitti sylttyä, johon otettiin
vatsalaukku, satakerta, härän turpa ja korvat, jotka ensin
turvotettiin, sitten kaadettiin turvotusvesi pois ja pantiin uudestaan
kiehumaan. Melkein koko päivän kesti syltynkeittoa, ennen kuin
kaikki liha-aineet olivat pehmeiksi kiehuneet. Vihdoin pani emäntä
suolaa ja hiukan maitoa sekaan ja niin oli syltty valmis. Se pantiin
astioihin jäähtymään ja syötiin harvinaisena herkkuna
sunnuntaiaamuna murkinaksi.
Sillä aikaa kun lampaita lihotettiin oraassa ja sikoja syötettiin
pahnassa, teurastettiin lehmä, joka toimi kävi samalla tavalla kuin
häränkin teurastaminen.
Vihdoin kun lampaat olivat kylliksi lihavat ja niiden villa oli
kasvanut riittävän pitkäksi, teurastettiin lampaat. Emäntä neuvotteli
toisten vanhempain naisten keralla, mitkä lampaat otetaan ja mitkä
jätetään elämään. Kun asia oli selvillä, käski emäntä eräänä aamuna
lammasten paimenien mennä läävään ja antaa hänen määräämänsä
lampaat teurastettaviksi. Isäntä ja Mauno-setä menivät surmaksi
(tappajaksi). Paimenet ottivat emännän nimittämät lampaat kiinni,
yhden kerrallaan, ja taluttivat läävän ovelle, jossa miehet ottivat
lampaan vastaan ja tappoivat läävän edessä olevassa kujassa
(katoksessa). Tappamiseen käytettiin terävää puukkoa, jolla leikattiin
puolen lampaan kaulaa. Ensi aamuna teurastettiin kymmenen
lammasta ja seuraavana aamuna saman verran.

39. Kun lampaat oli tapettu ja niistä veri kylliksensä vuotanut, ne
kannettiin tupaan, jossa ensiksi leikattiin päät poikki, sitten nyljettiin
sorkat ja leikattiin ne poikki. Sillä aikaa kun ukkomiehet tätä
toimittivat, varustivat nuoremmat miehet kynsipuut, jotka sitoivat
nuoralla orteen riippumaan. Kynsipuihin pistettiin lampaat
nivusistaan riippumaan. Olkia hajoitettiin kunkin teuraseläimen
kohdalle lattialle. Nahka ketettiin (nyljettiin) tuppinaisena, so.
halkaisematta, pantiin vartaalle, johon sorkkain kohdalle sovitettiin
pienet kapulat poikin puolin, ja vietiin tallin luhtiin kuivamaan. Kun
nahka oli nyljetty, aukaistiin lammasten vatsat, kierrettiin suolet ja
lihattiin samalla tavalla kuin raavaatkin. Viisi lammasta oli yhtä aikaa
tuvan orressa riippumassa, ja kun ne oli teurastettu, niin nostettiin
jälleen toiset viisi. Rasvat, jätteet ja lihat korjattiin pois ja siivottiin
tupa.
Myöhemmin syksyllä teurastettiin neljä sikaa. Mauno-setä ja isäntä
ynnä pari nuorempaa miestä menivät sikopahnan luokse ja ottivat
pahnasta yhden sian kerrallaan, jota löivät ensin kurikalla otsaan ja
sitten kun sika kaatui pyörryksissä maahan, pistivät veitsellä
kurkkuun. Yksi mies piti aina sian kärsää kiinni, kun toinen pisti
veitsellä kurkkuun. Sitten vedettiin siat kelkalla saunan luokse, jossa
niistä ensin nyhdettiin harjakset, sitten ajeltiin villat kuumalla vedellä
ja vihdoin sidottiin siat sorkistaan seipääseen, tehtiin tuli, johon
ripustettiin suoloja ja liinansiemeniä, joita ripsiessä Mauno-setä
lausui:
Tulonen Jumalan luoma, Panu poika aurinkoinen! Sulle
minä suolat syötän, liinan siemenet sirotan. Jos sä suostut
suoloihini, otat uhrini hyväkses, niin sä polta karvat kaikki
poies näistä porsahista, vaan älä liikuta lihoja, älä polta
porsahia. Jos sä suostut suoloihini ja teet mieleni mukahan,

40. niin mä sun hyvänä pidän, liinan jyvillä lihoitan, syötän
suolarakehilla.
Sitten otti isäntä toisesta ja Yrjö toisesta seipäästä kiinni ja he
nostivat sian tulelle, jossa sitä kääntelivät ja polttelivat
jäljellejääneitä karvoja. Mauno-setä hankasi sikäli varpaluudalla sian
pintaa, jotta karvat paremmin kärventyisivät. Kun kaikki karvat olivat
palaneet, nostettiin sika ulos sitä varten asetetulle laudalle, jossa
ukko-Lauri alkoi puukolla kaltata sian pintaa. Sillä aikaa toiset
korvensivat toisen sian, jota Matti kävi kalttaamaan. Tällä tavoin
tulivat sikain pinnat puhtaiksi, yksi toisensa perästä, ja ne sitten
kelkalla vedettiin tupaan, jossa asetettiin yksi sika kerrallaan tuvan
pöytärahille kykkysilleen, kintut ristiin.
— Taitaa käydä kovin hitaaksi, jos yksi sika kerrallaan lihataan,
sanoi isäntä. Noutakoon Yrjö tupasesta toisen rahin, jolle Mauno-
setä asettaa toisen sian ja lihaa sen. Sitten tulee työ joutuisammaksi,
kun kahden miehen tehdään.
Yrjö teki niinkuin isäntä käski: toi rahin, jolle asetettiin toinen sika
samalla tavalla kykkösilleen. Ensin leikattiin sikain päät poikki, sitten
erotettiin selkäranka, etu- ja takajalat, kyljet ja mara (vatsanalus).
Sisälmyksistä irroitettiin rasvat ja otettiin rakko, joka puhallettiin
suureksi ja pantiin kuivamaan. Suolet vietiin pellolle, josta harakat,
varikset ym. kotolinnut saivat hyvän aterian. Tällä tavalla lihattiin
kaikki siat ja lihat suolattiin aitassa olevaan suureen tortoon. Päät
hakattiin kolmeksi kappaleeksi ja sorkat suolattiin laskiaisrokassa
syötäväksi.
Syksyn korvassa, myöhemmällä, kun "Martti oli maalla, karttu
jäällä, paimenet kylän kululla", alkoivat järvet jäätyä. Niin pian kuin
jää kannatti ottivat Niemelän nuoret pojat kirveet kainaloonsa ja

41. menivät pyytämään hamarakaloja. Ne kalat jotka olivat tunkeutuneet
rantahietikolle, liikkuivat siellä aivan kömpelösti tahi olivat yhdessä
kohden. Kirkkaan jään läpi ne näkyivät aivan selvästi. Missä pojat
huomasivat joko mateen, hauin, ahvenen tahi muun kalan, siihen he
lyödä täryttivät kirveen hamaralla kalan pään kohdalle. Tiettävästi
tällaisesta täräyksestä kala kuoli tahi meni tainnoksiin. Sitten tekivät
pojat jäähän aukon, josta ottivat kalan jäälle. Tällä tavalla saivat
pojat kaloja koko joukon. Niitä kutsuttiin hamarakaloiksi, kun ne
olivat kirveshamaralla tapettuja.
* * * * *
— Tänä talvena näyttää olevan vanhain vuoro kuolla, koska lunta
kyettää näin iltapuolella ensi kerran tänä syksynä, sanoi Niemelän
isäntä eräänä marraskuun iltapäivänä tupaan tultuaan.
— Eipä taida jousta vetää nuortenkaan suonet, vastasi ukko-Lauri
vähän äreästi.
— Ukko-Lauria taitaa pelottaa kuolema, kun noin onkeensa otti
isännän sanat, virkkoi Mari-täti nauraen. Jo meidän pitää se tietää,
että voipihan nuorikin kuolla, mutta vanhalla on pakko.
— Ei tosiaan nuoren nahka haasialla kestä, vastasi ukko-Lauri.
Mutta teillä näyttävät olevan vanhat tiellä, ja siksi ne joutaisivat
kuolemaan.
— Tiellähän laiskat ovat riihessä, sanoi Mari-täti. Luulisi jo meidän
ikäisten ihmisten saaneen elämästä kyliänsä ja odottavan vain
kuolemaa niin kuin härkä hamaraa.

42. — "Eteenpäin elävän mieli, kuollut taakseen katsokoon", sanoo
vanha sananparsi. Minäkin olen jo viisikahdeksatta vuotta vanha ja
tuo minun ukkoni Lauri on seitsemän vuotta minua vanhempi, mutta
tämä maailma on hänestä vielä niin makea, ettei hän raskisi sitä
jättää, aina vain eläisi, vaikkei kunnolla enää kykene mitään
tekemään, virkkoi Helka-ämmä.
— Kyllähän sinä ämmäseni sanot olevasi valmis kuolemaan milloin
tahansa, mutta jos paraikaa kuolema tulisi sinua noutamaan, niin
taitaisi olla toiset kielet. Sinä työntäisit surmalle kenet tahansa, jos
vain itse saisit elää, sanoi ukko-Lauri lauhtuneena.
— En työntäisi enkä tarjoisi edestäni ketään, siitä saisit olla
huoletta, vaan menisin itse. Minusta nähden sinä saisit elää vielä
toisen mokoman vuosia lisää. Minä olen jo saanut tarpeikseni tästä
elämästä, vastasi Helka-ämmä.
Siihen päättyi se jupakka.
* * * * *
Seuraavana aamuna sanoi Mauno-setä:
— Kun nyt jo alkaa lunta tuikkailla, niin eiköhän olisi parasta käydä
hakemassa reen pajuja, kainalotuomia ynnä muita tarpeita kotiin.
— Niin minäkin arvelen, vastasi isäntä. Nyt on uusi kuu, ja lumen
härmä on sikseen jäällä, ettei enää niljota, jotta ranteilta sopii hakea
tuomia ja jokien varsilta pihlajoita ja pajuja. Antti ja Eerikka menkööt
Kuunjoen varsille ja Mauno-setä kävelköön Luorikon ranteilla.
Tämän kuultuaan pukeusi ukko-Lauri pian, otti kirveen tuvan
penkin alta ja alkoi sen kanssa kävellä Aitjärven rantaa kohden.

43. — Kah, mihinkäs isäsi menee noin kiivaasti? kysyi Helka-ämmä
pojaltaan Matilta katsoessaan ikkunasta ulos.
— En minä tiedä varmaan, vaan eikö tuo menne hakemaan reen
pajuja
Aitjärven ranteilta, vastasi Matti.
— Mene sinä Matti isäsi perästä ja hoida häntä; hän voipi langeta
ja särkeä vanhan päänsä, käski isäntä.
Matti teki niinkuin käskettiin ja palasi vähän ajan perästä isänsä
kanssa tuoden pihlajoita ja tuomia tullessaan. Isäntä vähän nuhteli
ukko-Lauria, kun niin vanha mies syyttä, pakotta lähtee yksinään
pitkin ranteita kävelemään, vaikka talossa on nuorempiakin miehiä.
— Minä kesällä kalastaissani näin niin erinomaisen hyvän tuomen
ja karttupuun; ne kävin nyt hakemassa, ennen kuin muut
ennättävät, vastasi ukko-Lauri.
Iltapuolella palasivat toisetkin miehet kantaen olallaan ison joukon
kaikenlaisia tarvepuita, jotka oli väännetyllä vitsalla nidottu nipulle ja
nyt vietiin vastaiseksi varaksi rekikatokseen.
Puhteet
Sisältö: Lammasnahkain valmistaminen. Raavasnahkain
parkitseminen ja jako. Reen teko. Vempeleiden ja jalaksien
painaminen. Tupakkatyllin valmistaminen. Korien teko. Verkon
kudonta. Tulen pito. Kehrääminen. Nuotanköysien teko.

44. Verkkorihmojen kertaaminen. Sadut, arvoitukset ja runot.
Riihen puiminen ja ruokalajit.
Tavallisesti varustettiin niin Niemelässä kuin muissakin taloissa jo
päiväiseen aikaan työaineet ja kapineet, joista aamu- ja iltapuhteilla
jotakin valmistettiin. Niinpä esim. ukkomiehet pirottelivat jo
päiväiseen aikaan pärehalot ulkona pihalla ja toivat ne tuvan
päreorsille sulamaan. Vitsat, joista puunuoraa punottiin, tuotiin jo
päivällä tupaan; samaten muutkin raaka-aineet varustettiin jo
päivällä, paitsi ne, jotka olivat tuvassa kuivamassa, niin kuin reen
jalakset, kaplaat, astialaudat ym. käsiteollisuuteen kuuluvat ainekset.
Kun lampaannahkat olivat tallin luhdissa kälvettyneet (puoleksi
kuivahtaneet), toi Mauno-setä ne vartaineen päivineen tuvan orsille
kuivamaan. Nahkain kyllin kuivuttua laitettiin hapatus. Mauno-setä
toi hapatustiinun tupaan, asetti sen pankonpäähän, pani sisään ensin
haaleaa vettä, sitten vähäsen ruis- ja vähän enemmän kaurajauhoja
sekä hitusen suoloja. Seoksen pari vuorokautta hapattua se oli
valmis käytettäväksi.
Samana päivänä kun hapatus tehtiin otti Mauno-setä puolet eli
kymmenen lammasnahkaa tuvan orsilta, irroitti ne vartaista, sitoi
yhteen kimppuun nuoralla ja pani kimpun kelkkaan, johon hän myös
sijoitti tuuran ja kirveen, sekä otti pitkän seipään. Nämä kaikki hän
veti jäälle, hakkasi avannon tuuralla, teroitti seipään, jonka iski
vaajaksi keskelle avantoa. Vaajaan hän sitoi lammasnahkain
ympärillä olevan nuoran pään ja laski nahkakimpun avantoon likoon.
Kelkan, tuuran ja kirveen hän vei mennessään kotiin.
Seuraavana päivänä Mauno-setä meni kelkan ja vartan kanssa
jäälle, jossa otti lammasnahkat avannosta, sotki niitä jäällä vartalla
ja huuhteli tarkoin joka nahkan erikseen avannossa siksi, kunnes ne

45. tulivat puhtaiksi. Sitten hän pani nahkat ja vartan kelkkaan, ja veti
ne riiheen valumaan. Nahkain kylliksi valuttua hän toi ne tupaan ja
latoi yksitellen hapatustiinuun. Nahkain päälle hän pani ristiin
päretikut, jotka hän kiinnitti pirkaleella ja painoi niin alas, ettei
nahkoja ja päreitä näkynyt yhtään. Sitten hän pani kannen tiinun
päälle.
Hapatustiinun kohdalle orteen sitoi Mauno-setä riippumaan
koivuisen nahkakoukun, jossa hän joka aamupuhteella pusersi
nahkoja. Hän otti ensin kannen tiinun päältä ja pani sen kolpitsalle,
kiukaan rinnan penkille. Sitten hän otti pirkaleen ja päreet tiinusta ja
asetti ne tiinun kannelle. Sen perästä hän otti yhden lammasnahkan
kerrallaan, ripusti sen keskosistaan koukkuun ja pusersi nahkasta
hapatuksen niin tarkkaan kuin voi ja laski nahkan tiinun kannelle.
Sitten hän levitti nahkat ja upotti tiinuun takaisin. Tällä tavoin tulivat
vuorostaan päällimmäiset nahkat alimmaisiksi ja alimmaiset
päällimmäisiksi. Päreillä ja pirkaleella painettiin nahkat hapatuksen
sisään ja tiinun kansi laitettiin paikoilleen. Joka kerralla nahkoja
pusertaessaan koetteli Mauno-setä kynnellään, lähtisikö ihve (kelme)
reiden hiertymästä (lautumasta). Heti kun hän huomasi ihveen
erkaantuvan, hän otti nahkat hapatuksesta, pani ne vartaille ja vei
ulos kelmettymään räystään alle. Parin päivän perästä tuotiin nahkat
tupaan kuivamaan.
Heti sen jälkeen kun nahkat oli otettu hapatuksesta, verestettiin
hapatus, so. hapatukseen lisättiin vähän haaleaa vettä, jauhoja ja
suolaa. Sitten pantiin siihen jäännöslammasnahkat, kun ne ensin oli
järvessä käytetty ja puhdistettu. Ne hoidettiin sitten edellä kerrotulla
tavalla.

46. Kun nahkat olivat kyllin kuivaneet, ne sidottiin nuoralla yhteen
kimppuun ja vietiin aittaan kostumaan. Eräänä iltapuhteena toi
Mauno-setä taas lammasnahkat tupaan. Hän sitoi nuoran tuvan
orteen, johon kiinnitti kalikalla yhden lampaannahkan kaulan
kohdalta. Sitten hän otti nahkahankuran, jonka jalustimeen hän pisti
oikean jalkansa; oikealla kädellään hän piti hankuran päästä kiinni ja
vasemmalla kädellään nahkasta ja niin hän alkoi vetää hankuraa
nahkaa pitkin ylhäältä alaspäin. Aikansa näin tehtyään kun hän tunsi
nahkan alapuolelta pehmenevän, hän sitoi alapuolen nuoraan kiinni
ja alkoi hangata yläpuolta samalla tavalla. Isäntä toi seinäraudan,
kiinnitti sen tuvan seinään ja siinä hankaili ensin koipi- ja sitten
muun nahkan, sikäli kuin Mauno-setä hänelle antoi omia
hankaamiansa.
Kun muutamia nahkoja oli näin pehmitetty, toi ukko-Lauri leveän
laudan ja asetti sen pöydän rahin päähän ikkunan kohdalle sillä
tavoin, että laudan toinen pää meni penkin alle seinään kiinni ja
toinen pää tuli rahin nenää vasten, joten lauta tuli vinoon asentoon.
Laudan yläpäähän sitoi ukko-Lauri monin kerroin vanhan vaipan,
jonka päälle asetti lammasnahkan, kun ensin oli sen vatsan kohdalta
halaissut ja venytellyt nahkan suoraksi. Sitten hän otti pitkän,
kaksipäisen nahkaveitsen, jolla alkoi ensin hamaralla ja sitten terällä
silitellä nahkan lihapuolta istuen itse rahilla. Kun nahka tällä tavalla
oli saatu suoraksi ja lihasirpaleet erotettu, hän alkoi liitupalasella
hangata nahkaa, josta nahka tuli valkoiseksi ja sileäpintaiseksi. Sitten
hän hankasi vielä pienemmällä terävällä puukolla siksi, kunnes nahka
tuli aivan sileäksi. Liitupalasella hän hankasi lopuksi. Koipinahkat
hangattiin viimeiseksi. Ja niin oli nahka valmis turkiksi.
Aamupuhteella jatkettiin samaa tointa.

47. — Näinköhän ukko-Lauri vielä jaksaa nahkoja hangata, kun niin
tanakasti työhön ryhtyy? kysyi isäntä. Apas jos antaisi olla koko
homman sikseen, kun tässä näkyy olevan nuoria voimia yllinkyllin?
— Minä en anna virkaani toiselle niin kauan kuin suinkin jaksan.
Jos en jaksa, niin sitten vasta saavat nuoremmat jatkaa minun
tointani, vastasi ukko-Lauri nahkaa hangatessaan.
Kun raavasnahkat (nautain vuodat) olivat viikon päivät olleet
räystään alla näivettymässä, vei Mauno-setä ne järveen ja laski
maltoon veteen likoamaan. Hän pujotti nuoran nahkain silmärei'istä,
iski vaajan virrattomaan (maltoon) veteen, sitoi nuoran vaajaan
kiinni ja jätti ne kuukauden ajaksi likoon, jotta karva lähtisi pois
luutuksetta (lipeättä). Sitten kun aika joutui toi Mauno-setä tupaan
suuren torron (tiinun), johon pani honakkaa (haaleaa) vettä torron
puolilleen ja siihen kesällä kiskottuja ja puituja parkkeja (pajun
kuoria) sekaan. Kun seos oli pari vuorokautta seisonut, niin ilmaantui
veden pinnalle kuplia.
Nyt nostettiin raavasnahkat järvestä ja tuotiin tupaan, jossa ensin
toinen, sitten toinen nahka asetettiin pyöreän puun päälle. Kahden
puolen nahkaa kävivät isäntä ja Mauno-setä irroittamaan karvoja
nahkasta. Heillä oli kädessä särmäiset, sileäksi vuollut pirkaleet
(pärehalkojen sydänpuut), joilla he hankasivat nahkaa. Kun yksi
kohta oli paljaaksi ajettuna, käännettiin toinen kohta puun päälle,
siksi kunnes koko nahka oli paljaana. Sitten levitettiin nahka lattialle,
pantiin hienoa kuivaa parkkia nahkan pintapuolelle, nahka käärittiin
kokoon neljältä kulmalta ja nostettiin tortoon, jonne Eerikka ja Matti
menivät nahkaa tallaamaan (sullomaan). He tepertelivät siellä niin
kauan, kunnes nahka painui pohjaan. Tällä tavalla tehtiin joka ilta, ja
sitä sanottiin muussaamiseksi. Sitten kun nahka parin viikon kuluttua

48. alkoi vetää kurttuja, näytti punaiselta ja tuntui kättä vastaan
lauhakalta, niin otettiin nahka parkista, pantiin vartaalle ja vietiin
ulos kuivamaan.
Kun härän nahka oli parkittu, otettiin lehmän nahka
rekikatoksesta, jonne se paljaaksi ajettuna oli viety kylmämään, ja
pantiin uudistettuun parkkiin. Sitä muussattiin samalla tavalla kuin
häränkin nahkaa ja kyllin kypsyneenä se vietiin niin ikään ulos
kuivamaan. Näiden perästä parkittiin vielä pari syksyllä teurastetun
vasikan nahkaa (sänkiäistä).
Eräänä päivänä, kun raavasnahkat olivat jo kylliksi kuivaneet, toi
isäntä ne tupaan ja leikkeli tarpeen mukaisesti kappaleiksi. Viidelle
kyntömiehelle hän leikkasi ensin kurppos (paulakenkä-) nahkat,
ukko-Laurille, Mauno-sedälle ja itselleen uilo- (lapikas-) nahkat, sekä
vielä nuorille miehille ja itselleen saapasneuvot, samaten naisille,
vanhemmille ruohin- ja nuoremmille ummiskenkä- ja tytöille
lipokasnahkat. Jokapäiväisten jalkineiden tekemisestä sai kukin itse
pitää huolen, ainoastaan kirkkokengät kävi suutari tekemässä, tahi
milloin tämä ei joutanut, niin isännän vanhin poika Antti kävi
suutariksi. Jokapäiväisinä jalkineina käyttivät naiset yksinomaan
tuohitohveleita, joskus, vaikka ani harvoin, nahkalaapottimia.
Kun lunta alkoi sataa ja talvi oli tulossa, otti Yrjö eräänä iltana
kaksi jalaskoivua, veisteli ja silitteli niitä. Sitten hän pani ne
rinnakkain rekihepoon, merkitsi kaplaiden reiät ja kaivoi napakairalla
kaksi reikää kunkin kaplaan kohdalle, joiden välisen hän taltalla
lohkoi pois, silitti reiät, sijoitti niihin kaplaat ja naulasi ne kovasti
kiinni. Sitten hän pani taas jalakset hepoon, asetti kaplaat
kohdakkain ja sitoi kaplaissa olevat koivunoksat toisiinsa kiinni
tuohella. Pajukimpun tupaan tuotuaan hän valitsi siitä viisi pajua

49. sekä kakarapajun ynnä kainalovitsat. Pajut hän mittasi reen
leveydellä, merkitsi kiskaistulla pajunkuorella kaplaan kaulan
paksuuden, jonka jälkeen hän teki puohteen pajuihin, niin pitkän
kuinka paksu kaplaan kaula oli. Puohteen valmiiksi saatuaan hän
voiteli sen tervalla ja pani tuvan uuniin hautumaan. Vähän ajan
perästä hän otti pajun uunista, väänteli puohdetta ja taivutteli ne
kaplasta myöten. Sitten hän hakkasi pajun päät viistoon ja pani
pajun paikallensa rekeen, sitoi pajun keskosistaan nuoralla ja rutisti
nuoran tiukasti kalikan avulla. Sitten hän halkaisi tuomisen vitsan,
vuoli sen notkeaksi, hautoi uunissa ja nitoi kahdesta kohden pajun
kiinni. Kainalotuomeksi hän otti paksumman tuomen, jonka
tyvipuoleen teki vään, jonka hän pisti etupajun väliin kaplaan luokse.
Väkä väännettiin kaplaan taitse yli maannousun, kierrettiin reen
sevän ympäri ja käännettiin kakarapajun mukaan, joka sitten
sidottiin tuomisella vitsalla kiinni. Näin kun oli laitettu kainalotuomet
kahden puolen jalasten maannousua, eivät jalakset päässeet
oikenemaan.
Kun reki oli saatu pajutetuksi, otti Yrjö näreiset puut, veisteli ne,
kaivoi reiät taltalla, vuoli sileäksi vuolimella ja asetti ne kaplaiden
päihin kaustaksi. Etupäät kaustoista hän nitoi tuomisella vitsalla
kainalotuomeen kiinni. Sitten hän irroitti hevon reestä, vei reen
porstuan seinää vasten pystyyn ja hevon hän vei romuhuoneeseen.
Sitten hän otti rautakiskon olallensa, käski Matin tuomaan sysisäkin,
ja niin sitä mentiin pajaan, jossa seppä valmisti kiskoista reenraudat,
kaivoi niihin reiät ja teki naulat. Sitten he kutsuivat sepän illalliselle.
Seuraavana päivänä Yrjö sijoitti ja naulasi reenraudat jalasten alle,
teki saverikot koivun vitsoista, kiersi saverikot koivuisen aisan tyyrin
ympäri ja niin oli reki valmis.

50. Sillä aikaa kun Yrjö rekeä valmisti, painoivat toiset miehet tuomisia
vempeleitä (luokkeja) riihessä. Vemmeltuomi haudottiin kuumassa
riihen uunissa ja pantiin vemmel painimeen. Pari miestä väänti
tuomea ja kolmas sitoi nuoralla, sikäli kuin tuomi painui, tuomen
painimeen kiinni, ettei se päässyt lyhmähtämään. Kun tuomi oli
taivutettu painimen mukaan ja nidottu nuoralla, nostettiin se
painimen kanssa riihen ahdinlaudalle kuivamaan.
Reenjalaskoivuiksi valitsivat hevosmiehet suorat, pieniä oksia
kasvavat terveet koivut ja toivat ne kotiin, jossa ukkomiehet
veistelivät ne tyvipuolelta kolmelta kulmalta, ja päähän jätettiin väkä.
Sitten haudottiin koivu riihen uunissa, pistettiin tyvipuoli
jalaspainimen reikään, pantiin naula vään kohdalle, sidottiin nuora
koivun latvapuolelle ja alettiin nuorasta vetää koivun latvaa alaspäin.
Näin taivutettiin koivu painumaan jalaspainimen mukaan. Jos koivu
oli rausakka (hauras) niin se kävi poikki taivuttaissa, tahi jos se oli
vetsakka (pehmyt) niin se lymähti, ja silloin siitä ei tullut kalua.
Hyvästi painunut jalaskoivu sidottiin painimeen nuoralla ja annettiin
ensin kuivaa riihessä useamman ahdoksen ajan. Sitten päästettiin
jalas painimesta irti ja tuotiin tuvan jalasorsille kuivamaan ja
kiinnitettiin niin, etteivät ne päässeet oikenemaan. — Orsia oli
tuvassa: sidehirsi, joka oli mattohirsien alla, poikinpuolin tupaa; kaksi
pilliortta, jotka olivat päistä sidotut uunin patsaasen, joista toinen
meni poikin ja toinen pitkin tupaa; nämä oli koristettu monenlaisilla
koukeroilla; kaksi päreortta ovensuussa ja kaksi jalasortta perällä
tupaa sekä nurkkaorret kaikissa muissa, vaan ei pöydänpään
nurkassa.
Eräänä päivänä Heikki toi kotiin paksun haapapölkyn, jonka hän
heti vei sepän pajaan. Iltapuolella hän meni pajaan, varisti
rautahangon pään ahjossa ja poltti kuumennetulla raudalla pitkin

51. pölkkyä, ensin keskelle yhden ja reunapuolille neljä reikää pitkin
puuta. Reikäin väliltä hän lohkoi pölkystä puuta terävällä tuuralla.
Kun hän pölkyn oli saanut komennoksi, hän kantoi sen kotiin, jossa
sitten koverteli pölkyn sisustaa haapatassilla ja taltalla. Ohuemmaksi
sen saatuaan hän silitteli sen vuolimella, teki toiseen päähän
uurresahalla uurteen ja pani pohjan, ja niin oli tupakkatylli valmis.
Siihen hän seuraavana syksynä tylläsi tupakkansa.
Heikin veli Jaakko toi eräänä päivänä ison kuorman silavia petäjiä
Sunikoin kankaalta. Ne hän sirotteli liistepaanuiksi ja toi paanut
tuvan peräorsille sulamaan. Seuraavana aamupuhteena hän kiskoi
paanut liisteiksi. Liisteistä teki Heikki reslarekeen liisteet ja
hienommista liisteistä teki Matti tötterökorin ja laakkiakorin.
Edellisessä pidettiin rikkoja, jotka riihessä saatiin, ja jälkimmäisellä
kannettiin ruumenia. Antti laittoi hienoista liisteistä lusikkakorin sekä
pari pellavakoria ja Jaakko teki potaatti- ja kalakoreja.
Mauno-setä kiersi koivuisia vitsoja, joista Yrjö punoi puunuoraa,
jolla puureki kiinni köytettiin. Isäntä kutoi potkuverkkoa, ukko-Lauri
kutoi nuottaverkkoa ja nuoremmat pojat kutoivat merran päällisiä.
Joka iltapuhteella ukko-Lauri ja Mauno-setä tavallisesti kiskoivat
päreitä, ja aamupuhteilla ukko-Lauri kutoi verkkoa ja Mauno-setä
teki milloin mitäkin.
Joka ilta niin pian kun ei enää tuvassa nähty, otettiin tuli, jonka
talon tyttäret vuoroin puhalsivat liedestä otetuista hiilistä, joita
pidettiin päretikkujen välissä. Jos tyttäriä ei sattunut olemaan
kotona, niin joku muu nainen sen silloin toimitti. Tulen puhaltamista
liedestä pidettiin laiskuuden merkkinä. "Laiska lietehen puhuvi, hidas
nainen hiilloksehen", oli sananlaskuna. Kun oli saatu tuli, sytytettiin
päre ja pantiin uunin patsaassa olevaan pärerautaan palamaan.

52. Toinen päre pantiin tuvan suurella pöydällä olevaan "renkiin", jonka
viereen tulen kohdalle asetettiin joko savivati tahi hiililauta, etteivät
nokiset hiilet päässeet pöytää nokeamaan. Kolmas päre pantiin
palamaan renkiin perämaalla olevalle naisten pöydälle ja neljäs
ovensuuhun. Jos joku erittäin tarvitsi tulta, niin lapset saivat pitää
palavaa pärettä. Talon suuret tytöt pitivät silmällä, jos uunin
patsaassa oleva päre paloi loppuun. Silloin he sytyttivät toisen
päreen. Pienemmät tytöt tahi pojat pitivät silmällä suurella pöydällä
palavaa tulta, ja jokainen tavallisesti hoiti sitä tulta, mitä hän itse
tarvitsi. Jos ei itse viitsinyt uunilta mennä pärettä ottamaan, niin
käski nuorempia. Tavallisesti kuivattiin päreet uunissa ja uunin
hölkissä, sitten ne pantiin uunin päälle, josta jokainen sai ottaa
tarpeisiinsa. Aamulla kukonlaulun aikana, noin kello yhden eli kahden
aikana, puhalsi emäntä tahi muu vanhempi nainen tulen, jos liedessä
sattui olemaan hiillosta. Muussa tapauksessa iski tulen joku
vanhemmista miehistä. Harvoin sentään liedestä hillos sammui, kun
se aina tuvan lämmittyä peitettiin tuhkalla.
Iltasilla tavallisesti ei hyvin kauan valvottu, mutta aamusilla oltiin
kukon kanssa kilpaa valvomassa. "Ilta virkku, aamu torkku, se tapa
talon hävittää", oli sananparsi, jota tarkoin noudatettiin. "Kaikkea
ihminen muuta katuu paitsi nuorta naimistansa ja varhain
nousemistansa." Joka ilta arkiseen aikaan, jos vain vähänkin oli
kylmempi ilma, suljettiin tuvan ikkunalunkut (luukut), jotka aamulla
päivän tultua avattiin auki. Tämän toimittivat vanhemmat miehet.
Juhla-aikoina ei luukkuja suljettu.
Pitkillä aamupuhteilla toimittiin jos jotakin. Tavallisesti vanhemmat
naiset paikkailivat rikkinäisiä vaatteita tahi kehräsivät värttinällä
kankaan kuteita. Kuontalo oli heillä keträpuun lavassa, itse he
istuivat keträpuun päällä penkillä. He lappoivat kuitusia kuontalosta,

53. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com