Landmarks In English Literature Philip Gaskell

Landmarks In English Literature Philip Gaskell
Landmarks In English Literature Philip Gaskell
Landmarks In English Literature Philip Gaskell

1. Landmarks In English Literature Philip Gaskell
download
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-english-literature-
philip-gaskell-51972544
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Presence Of Medieval English Literature Studies At The Interface
Of History Author And Text In A Selection Of Middle English Literary
Landmarks Alan J Fletcher
https://ebookbell.com/product/the-presence-of-medieval-english-
literature-studies-at-the-interface-of-history-author-and-text-in-a-
selection-of-middle-english-literary-landmarks-alan-j-
fletcher-11077580
Landmarks In Linguistic Thought Ii The Western Tradition In The
Twentieth Century John E Joseph
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-linguistic-thought-ii-the-
western-tradition-in-the-twentieth-century-john-e-joseph-46552160
Landmarks In European Literature Philip Gaskell
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-european-literature-philip-
gaskell-51970160
Landmarks In Classical Literature Philip Gaskell
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-classical-literature-
philip-gaskell-51972670

3. Landmarks In Earth Reinforcement Proceedings Of The International
Symposium On Earth Reinforcement Fukuoka Kyushu Japan 1416 November
2001 1 1st Edition Hidetoshi Ochiai
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-earth-reinforcement-
proceedings-of-the-international-symposium-on-earth-reinforcement-
fukuoka-kyushu-japan-1416-november-2001-1-1st-edition-hidetoshi-
ochiai-2499282
Landmarks In Organotransition Metal Chemistry A Personal View 1st
Edition Helmut Werner Auth
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-organotransition-metal-
chemistry-a-personal-view-1st-edition-helmut-werner-auth-4413104
Landmarks In British History And Culture A Monograph Of Selected
Issues Wojciech Liposki
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-british-history-and-
culture-a-monograph-of-selected-issues-wojciech-liposki-10547042
Landmarks In Humanities 4th Edition Gloria Fiero
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-humanities-4th-edition-
gloria-fiero-11658174
Landmarks In Humanities 5th Edition Gloria Fiero
https://ebookbell.com/product/landmarks-in-humanities-5th-edition-
gloria-fiero-11908410

5. landmarks in English literature

7. Landmarks in English Literature
Philip Gaskell
Edinburgh University Press

8. © Philip Gaskell, 1998
Transferred to Digital Print 2009
Edinburgh University Press
22 George Square, Edinburgh
Typeset in Ehrhardt and
Futura by
Norman Tilley Graphics, Northampton,
and printed and bound in Great Britain
by
CPI Antony Rowe, Chippenham and Eastbourne
A CIP record for this book is available
from the British Library
ISBN 0 7486 1060 X
The right of Philip Gaskell to be identified
as author of this work has been asserted in
accordance with the Copyright, Designs and
Patents Act
1988

9. Contents
Preface
Acknowledgements
A Note on Texts
1 The Literary Canon
General principles -Chronological charts -Cultural
evolution -Canonical authors -
The canon and modern
critical theory -
The instability of the canon - The canonical
list: medieval, renaissance, neoclassical, romantic, modernist
2
Fiction
The nature of fiction -Structure -Plot and suspense -
Author and narrator -Point
of view -Setting -Character -
Dialogue and monologue - Symbolism and allegory -
lntertextuality and metafiction -Seven novels
3
Poetry
The nature of poetry -Metre -Sound -Language -
Seven poems
4
Drama
The nature of drama-Techniques and constraints-
Origins and early development-Later development
Vll
Vlll
IX
31
70
104
Appendix: Creative Writing-Creative Reading 141
Creative writing and the study of literature-The writer's
materials -Planning and research for fiction -Revision -
Equipment for
writing-Publication-Copyright
Annotated Bibliography
154
Language -Literature -Creative writing
Index 165

10. Dedicated to the memory of
Ralph Fletcher Wright
1888-1961
with affection and gratitude
Someone said: "The dead writers are remote
from us because
we know so much more
than they
did." Precisely, and
they are that which
we know.
(T
S. Eliot, 1919)

11. Preface
This book aims to make English Literature' available to general readers and
students who want to find out more about the major authors and their work.
It attempts to enable people to appreciate and enjoy works of literature by
seeing them in context, both past and present, and by finding out how they
work technically.
It is in fact a sort of instruction book that sets out to help
people to see where the books they read belong in the history and develop­
ment
of literature, to place them in the context of their times, to under­
stand how they have been made by their authors; and in this
way to
appreciate them more effectively. Its aim
is not so much to tell people how
to respond aesthetically or what to think,
but to provide them with the
means to respond and think for themselves, with an approach that
is more
appreciative, historical and technical than theoretical or critical.
The book begins with an annotated
"canonical" list of those authors that
anyone wanting to place and understand a work
of literature has to be aware
of, together with notes on a supplementary list
of secondary but still im­
portant authors.
Then it describes and considers in turn the nature, history,
and techniques
of the three main literary modes, fiction, poetry, and drama,
with substantial examples. Lastly there
is an appendix on creative writing
as a method of learning about literature; and an annotated bibliography of
reference books and texts.
1 The term "English Literature" refers here not to the literature of England alone but to
that
of the British Isles, including Ireland; it does not include the whole of literature in
English.

12. Acknowledgements
I am very grateful for advice and assistance given to me by Mary Hocking,
John Hurst, Jackie Jones, Jo Pye, Dr Gillian Rogers, Alison Sproston, and
Dr Ella Westland.
The publisher wishes to thank the following for permission to use
material in copyright: Faber and Faber
Ltd for excerpts from: 'Tradition
and the Individual Talent', and
'The Love
Song of J. Alfred Prufrock' in
Collected Poems 1909-1962, by T. S. Eliot; '0 Where are you going?' from
Collected Poems by W. H. Auden; Letter to Harriet Monroe from Letters of
Ezra Pound; and Rosencrantz and Guildenstern are Dead by Tom Stoppard.
Kingsley Amis from
Memoirs, copyright© Kingsley Amis 1991, reprinted
by kind permission of Jonathan Clowes Ltd, London, on behalf of the
Literary Estate
of Kingsley Amis. From Don Quixote by Cervantes, trans­
lated
by J. M. Cohen
(Penguin Classics 1950), copyright© J. M. Cohen
1950; from The Canterbury Tales by Geoffrey Chaucer, translated by Nevill
Coghill (Penguin Classics 19 51, 4th edn 1977), copyright © 19 51 by Nevill
Coghill,
copyright© Nevill Coghill 1958, 1960, 1975, 1977; from Fairy
Tales
by Charles
Perrault, translated by Geoffrey Brereton (Penguin
Classics 1957), copyright© Geoffrey Brereton 1957, reproduced by per­
mission
of the Author's Estate. Extracts from
Ulysses by James Joyce, copy­
right © the Estate
of James Joyce. Extract from 'The Ruined Cottage',
reprinted from William Wordsworth,
The Ruined Cottage and the Pedlar,
edited by James A. Butler, copyright © 1978 by Cornell University, used
by permission of the publisher, Cornell University
Press. The Society of
Authors on behalf of the Bernard Shaw Estate for extracts from Androcles
and the Lion
and Saint Joan by Bernard
Shaw. From 'Oedipus the King'
from
The ban Plays by Sophocles, reproduced by kind permission of
W. W.
Norton & Company and Penguin. From the Shepherds' Play and from
Everyman, reproduced by kind permission of W. W. Norton & Company.
Every effort has been made to trace copyright holders;
if any have been in­
advertently overlooked, the publisher will be pleased to make the necessary
arrangement at the first opportunity.
viii

13. A Note on Texts
As far as possible, quotations from literary texts are taken from the first
editions, with modernisation
of spellings and so on. Recommended paper­
back texts are listed in the Annotated Bibliography at the end.
ix

15. Chapter 1
The Literary Canon
General Principles
The immediate need, when approaching an unfamiliar work of literature
with the aim
of understanding and appreciating it, is to see where it belongs
in the literary landscape. This means, first, having a general historical pic­
ture -political, economic, and
cultural-of as much of the past as possible
over the whole period
of English literature from the mid-fourteenth to the
mid-twentieth century; and secondly knowing something at first hand
about the relatively small number
of authors whose work has been central
to the development
of our literary culture, and whose influence has been
particularly strong on their successors.
The first requirement can best be met by a background of a broad edu­
cation and good general knowledge; though making a chronological chart
will help to organise the material and
fill in any gaps.
The second requirement will probably need some hard reading, but
provided we can be sensible about working on a list of
"canonical" authors
and their most important works, there should be no great difficulty here
either. I
say that good sense is needed at this point because lists of
"great
authors", "100 best books" and so on are liable to attract ribald comment
in professional academic circles (though it
is on just such lists that univer­
sity literature courses are in fact based). But, although any well-educated
person will certainly have heard
of all the names on my list of primary
canonical authors, it
is most unlikely that he or she will have had first-hand
experience
of reading all of them. If we are frank about it, this applies to
nearly everybody; even the graduate in English who has actually read a
substantial amount
of the writings of every one of the eighteen authors on
my list
1
-not just snippets, or books about them-is a rarity.
1 This does not even include all the twenty-six authors considered by Harold Bloom to
make up the Western Canon since Dante; or the thirty-six authors on my supplementary list.
For
all these lists, see pp. 8-9 below.

16. 2 Landmarks in English Literature
Chronological Charts
Putting authors into their historical contexts requires some sort of chrono­
logical scaffolding to which they can be attached.
The simplest form of
such scaffolding is a series of home-made charts, consisting of several
sheets for each century, which are written out with dates marked down the
margins, and
five or six factual columns across the page. The headings for
the columns might be: year; world history; British history; technology;
painting, music; literature;
year.
2
See specimen chronological chart on
pages
4-7.
Cultural Evolution
What we must do next is to identify the influential authors, and get a sense
of how literature has developed at their hands. Evolution is a familiar con­
cept.
We are aware that virtually everything around us develops over time,
from the lifeless rocks
of the lithosphere, through the living organisms of
the botanical and zoological kingdoms, to the incorporeal cultures of our
own species; all are continuously evolving into new and usually more
complex-though not necessarily
"better"-forms. Each of these changed
forms,
we see, is based on the development that immediately preceded it,
so that most of the characteristics of the predecessor are preserved and
reappear in the next version; thus the development before the last
is not
lost, merely changed slightly; likewise with the development before that,
and so on.
It follows that
"new" forms do not normally appear without
incorporating some "old" characteristics. (Eventually, of course, the form
of the final version may differ markedly from that of its original progeni­
tors, but with enough information the steps
of the development can be
traced.) So it is with the arts. In a picture gallery it is plain to see how successive
"schools" of painting derive from each other. Similarly with music, it is
equally plain that even the most remarkable innovators knew and were
influenced by the work
of their predecessors. Not surprisingly, the same
process may be traced in literature. Every novelist, every poet, every
dramatist -however great or small -writes to some extent under the in­
fluence
of all that his or her predecessors have written in the same modes.
This is not to say that he himself will have read everything that they have
written, or that he
is consciously copying his predecessors' work; but
simply that their work will have come to him as an unavoidable influence
through the medium
of whatever he has read.
2 Many encyclopaedias include chronological charts of this sort, which can be used for
starting to
fill in home-made ones.

17. The Literary Canon 3
Literary influences may be seen both in the general output of successive
cultures -for example, the Latin literature of Augustan Rome is obviously
derived from the Greek literature
of earlier periods
-and in the work of
particular major writers. Some literary influences are much stronger than
others.
It is hard to see how any eighteenth-, nineteenth-or
twentieth··
century writer -whether novelist, poet, or dramatist -in Europe or
America can have avoided being influenced to some degree by Shakespeare;
on the other hand the influence
of a minor poet writing in a little-known
language will have been very slight.
Canonical Authors
A way of reducing the manifold possibilities of literary achievement and
influence to a manageable form
is to attempt the construction of a literary
canon
-a list of generally acknowledged important authors -that recog­
nises not only the high quality and innovative power
of the writers included
in it, but also the strength
of their influence on those who followed them.
To do this in a thoroughgoing
way would mean trying to identify all
th<!
great writers from Homer onwards who have had a major influence on th<!
course of western literature, including many writing in languages othe1r
than English. Harold Bloom's The Western Canon ( 1994) attempted to do
this-but only from Dante onwards-with a list of twenty-six "cano·nical"
western writers: Dante, Chaucer, Montaigne, Shakespeare, Cervantes,
Milton, Moliere, Johnson, Goethe, Wordsworth, Jane Austen, Dickens,
Whitman, George Eliot, Tolstoy, Ibsen, Emily Dickinson, Freud, Proust,
Joyce, Virginia Woolf, Kafka, Pessoa, Borges, Neruda, and Beckett.
3
We shall be less ambitious here with a shorter list dealing only with
writers in English, and again looking for the best, the most innovative, and
the most influential authors (though
of course the
"best", the "most in-­
novative", and the "most influential" authors are commonly the same):
Chaucer, Spenser, Shakespeare, Donne, Milton, Dryden, Pope, Johnson,
Blake, Wordsworth, Jane Austen, Byron, Tennyson, Dickens, George
Eliot, Conrad, Joyce, and T S. Eliot. Both here and in subsequent chapters
we shall not be looking at writers later than the modernists of the early
1920s; the canon
is continuously developing, and we cannot yet identify
those mid-and late twentieth-century writers who will eventually be recog­
nised
as canonical.
3 Bloom's list is given here in chronological order according to dates of birth; he arranges
them slightly differently.
The names will be familiar, except perhaps for those of the
Portuguese poet Fernando Pessoa and the Chilean poet Pablo Neruda;
he does not includ,e
major classical influences on later western literature, such
as Virgil, Horace, and
Ovid.

18. 4 Landmarks in English Literature
1867
1868
1869
1870
1871
1872
1873
1874
1875
1876
1877
1878
1879
1880
1881
1882
1883
1884
Specimen
chronological chart, covering the last third of the
nineteenth century
World history British history Technology
N. German Confederation and 2nd Reform Bill dynamite
Austro-Hungorion Empire founded Faraday d.
1st TUC typewriter Gladstone PM
Suez Conal opened margarine
Gandhi b.
Franco-Prussian War (to 1871) Education Act
celluloid
Lenin b.
German Empire founded
secret ballot
Winston Churchill b.
Disroeli PM
telephone
us Reconstruction ends Queen Victoria frozen meat
Russo-Turkish War (to 1878) Empress of India
Stalin b. electric light
Trotsky b.
1st Boer War (to 1881)
Gladstone PM
Tsar Alexander II assassinated Disraeli d. anthrax vaccine
F. D. Roosevelt b. petrol engine
Karl Marx d. skyscraper
Mussolini b.
Maxim machine
gun; Linotype

19. The Literary Canon 5
Painting, music literature
Trollope, Last Chronicle of Barset; Ibsen, Peer Gynt; 1867
Marx,
Das Kapital I;
Baudelaire d.
Browning, The Ring and the Book 1868
Morris,
The Earthly
Paradise (to 1 879)
Trollope, Phineas Finn 1869
Gide
b.
D. G. Rossetti,
Poems 1870
Dickens d.
G. Eliot, Middlemarch; L. Carroll, Through the 1871
Looking Glass; Proust b.
Tennyson, 1st Collected Poems; Hardy, Under the 1872
Greenwood Tree; Butler, Erewhon
Rimbaud, Un Saison en Enfer 1873
Tolstoy, Anna Karenina (to 1876)
1st Impressionist Hardy, Far from the Madding Crowd; Trollope, 1874
Exhibition Phineas Redux; Thomson, The City of Dreadful
Night
Gilbert and Sullivan, Trial Trollope, The Way We Live Now 1875
by jury; Bizet, Carmen
Brahms, 1st Symphony; Trollope, The Prime Minister; James, Roderick 1876
Wagner, Ring cycle Hudson; G. Eliot, Daniel Deronda; Twain,
Tom Sawyer
Tchaikovsky, Swan Lake James, The American 1877
Ibsen, Pillars of Society
Hardy, The Return of the Native 1878
Maselield b.; Edward Thomas b.
James, The Europeans; Meredith, The Egoist; 1879
Ibsen, A Doll's House; E. M. Forster b.
Trollope, The Duke's Children; Dostoievsky, 1880
The Brother Karamazov; Ouida, Moths;
George Eliot d.; Flaubert d.
Picasso b. James, The Portrait of a Lady 1881
Bartok b. Ibsen, Ghosts; Dostoievsky d.
Monet, Bar at the Folies Stevenson, Treasure Island; Ibsen, Enemy of the 1882
Bergeres; Stravinsky b. People; D. G. Rossetti d.; Trollope d., Joyce b.;
Virginia Woolf b.
Wagner d. Trollope, Autobiography; Nietzsche, Also sprach 1883
Zarathustra; Turgenev d.
Ibsen, The Wild Duck; Twain, Huckleberry Finn; 1884
OED begins; RV of the Old Testament

20. 6 Landmarks in English Literature
1885
1886
1887
1888
1889
1890
1891
1892
1893
1894
1895
1896
1897
1898
1899
1900
Specimen chronological chart, covering the last third of the
nineteenth century
continued
World history British history Technology
Salisbury PM steam turbine
safety bicycle
1st Home Rule Bill
Gladstone PM
Salisbury PM
Oueen Victoria
Golden jubilee
Wilhelm
II
Kaiser Kodak box
camera
Hitler b. petrol-powered
Nehru b. cor; Eiffel Tower
Bismarck falls 1st English
power station
Trans-Siberian Railway (to 1904) Parnell d.
Gladstone
PM
thermos flask
diesel engine
Goering b. 2nd Home Rule Bill zip fastener
ILP founded
Dreyfus affair
(to
1906) Rosebery PM
Nicholas II Tsar
Kiel Conal opens Salisbury PM cine film
X-roys
Herzl founds Zionism; Nobel radioactivity of
prizes;
1st modern
Olympiad uranium
wireless messages
aspirin
Spanish-American
War
Gladstone d. submarine
Zolo, )'accuse radium
2nd Boer
War
(to
1902)
Labour Party zeppelin
founded quantum theory

21. The Literary Canon 7
Painting, music Literature
Haggard, King Solomon's Mines; Zola, Germinal; 1885
DNB begins; Pater, Marius the Epicurean;
D. H. Lawrence b.; Ezra Pound b.
Stevenson,
Dr Jekyll and Mr Hyde, Kidnapped;
18136
Hardy, The Mayor of Costerbridge; S. Sassoon b.
Borodin, Prince Igor Hardy, The Woodlanders; Dayle, A Study in 1887
Scarlet; R. Brooke b.
Kipling, Plain Tales from the Hills; 1888
Strindberg, Missjulie; T S. Eliot b.
Tolstoy, The Kreutzer Sonata; R. Browning d.; 18139
G. M. Hopkins d.
Mascagni,
Cava/feria E. Dickinson,
Poems; Wilde, The Picture of Dorian 1890
Rusticana; Van Gogh d. Gray; Frazer, The Golden Bough; Ibsen, Hedda
Gabler; Morris, News from Nowhere
Gissing, New Grub Street; Hardy, Tess of the 1891
d'Urbervilles; Rimbaud d.
Dvorak, New World Shaw, Widowers' Houses; Yeats, Countess 1892
Symphony Kathleen; Tennyson d.
Thompson,
The Hound of Heaven;
Kipling, 1893
Many Inventions; Maupassant d.
Toulouse-Lautrec, Moore, Esther Waters; Grossmith, Diary of a 1894
Moulin Rouge Nobody; Kipling, The jungle Book; Du Maurier,
Trilby; Stevenson d.
Yeats, Poems; Hardy, jude the Obscure; Conrad, 1895
A/mayer's Folly; Wilde, The Importance of Being
Earnest
Puccini, La Boheme Housman, A Shropshire Lad; Chekhov, The Seagull; 1896
W. Morris d.
Brahms d. Wells, The Invisible Man; Conrad, The Nigger of 1897
the "Narcissus"
James, The Turn of the Screw; Shaw, Plays Pleasant 1898
and Unpleasant; Wells, The War of the Worlds;
Hemingway b.; Fontane d.
Monet,
Water Lilies
Kipling, Stalky & Co.; Tolstoy, Resurrection; 1899
joplin, Maple Leaf Rag Freud, The Interpretation of Dreams
Puccini, Tasca Conrad, Lord jim; Shaw, Three Plays for Puritans; 1900
Chekhov, Uncle Vanyo; Wilde d.; Nietzsche d.

22. 8 Landmarks in English Literature
These are the eighteen central figures about whom we must make it our
business to learn something at first hand.
If a serious effort is made to read
the works proposed on this list, readers will find that they soon have a clear
idea
of their importance and position relative to each other, and that it will
be possible to fit any
other author or work that is to be read into its place
in the major pattern. To make this easier, brief notes on thirty-six other
important authors are intercalated with the primary canonical group
of
eighteen.
The whole list, in chronological order of date of birth, is as follows (the
eighteen major canonical authors are given in
bold type; authors who also
figure in Chapter 2 on Fiction are marked
F, in Chapter 3 on
Poetry P, and
in Chapter 4 on Drama D):
Medieval
William Langland, poet,
c.l330-c.1400
Geoffrey Chaucer, poet, c.l343-1400 P
John Skelton, poet, c.l460-1529
Renaissance
Sir Thomas Wyatt, poet, c.1503-1542
Henry Howard Earl of Surrey, poet, c.1517-1547
Edmund Spenser, poet, c.1552-1599
Christopher Marlowe, dramatist and poet, 1564-93 D
William Shakespeare, dramatist and poet, 1564-1616 D
Ben Jonson, dramatist and poet, 1573-1637 D
John Donne, poet, c.1572-1631
P
John Webster, dramatist, c.l580-c.l625 D
George Herbert, poet, 1593-1633
John Milton, poet,
1608-74 P
Andrew Marvell, poet, 1621-78
Neoclassical
John Dryden, poet and dramatist, 1631-1700 D
Daniel Defoe, journalist and novelist, c.1661-1731
Jonathan Swift, satirist and poet, 1667-1745
Alexander Pope, poet, 1688-1744 P
Samuel Richardson, novelist, 1689-1761 F
Henry Fielding, novelist, 1707-54
Samuel Johnson, critic and essayist, 1709-84
Laurence Sterne, novelist, 1713-68
Thomas Gray, poet, 1716-71
Oliver Goldsmith, poet, dramatist and novelist, c.l730-1774 D

23. Romantic
William Blake, poet, 1757-1827
Robert Burns, poet, 17 59-96
The Literary Canon 9
William Wordsworth, poet, 1770--1850 P
Sir Walter Scott, novelist and poet, 1771-1832
Samuel Taylor Coleridge, poet and critic, 1772-1834
Jane Austen, novelist, 1775-1817 F
George
Gordon, Lord Byron, poet, 1788-1824
Percy Bysshe Shelley, poet, 1792-1822
John Keats, poet, 1795-1821
Alfred,
Lord Tennyson, poet,
1809-92 P
Elizabeth Gaskell, novelist and biographer, 1810-65
William Makepeace Thackeray, novelist, 1811-63
Robert Browning, poet, 1812-89
Charles Dickens, novelist, 1812-70 F
Anthony Trollope, novelist, 1815-82
Emily Bronte, poet and novelist, 1818-48
George Eliot, novelist, 1819-80 F
Matthew Arnold, poet and critic, 1822-88
Thomas Hardy, novelist and poet, 1840--1928
Gerard Manley Hopkins, poet, 1844-89
Oscar Wilde, dramatist and poet, 1854-1900
Modernist
George Bernard Shaw, dramatist and critic, 1856--1950 D
Joseph Conrad, novelist, 1857-1924 F
Rudyard Kipling, short-story writer and poet, 1865-1936
William Butler Yeats, poet, 1865-1939
Edward Morgan Forster, novelist, 1879-1970
James Joyce, novelist, 1882-1941 F
Virginia Woolf, novelist, 1882-1941
David Herbert Lawrence, novelist, 1885-1930
Thomas Stearns Eliot, poet and dramatist, 1888-1965 P
The Canon and Modern Critical Theory
Some relatively recent schools of literary criticism have argued on theor­
etical grounds against the idea
of working from a list of generally acknowl­
edged important authors; but, since my approach to literature will be more
appreciative, historical, and technical than critical and theoretical, I do not
propose to enter these debates here.
There are good introductory accounts

24. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

25. "Taaskin nuo kaksi!" tiuskasi Corvinus vihan vimmassa. "Vielä
kerran on tuo hävytön nulikka tehnyt aikeeni tyhjäksi ja kumonnut
toiveeni. Mutta sen on hän saava kalliisti maksaa!"
Vähän aikaa levähdettyään lähti Corvinus jälleen liikkeelle,
päätettyään sitä ennen vahvasti, että vihattu opettaja saisi
kaksinkertaisesti tuta hänen vihaansa. Mutta mitä, jos hänen
pahahenkensä tässäkin kohden tekisi hänen aikeensa mitättömäksi!
Koston ajatuksia hautoen tuli hän Fundiin ja lähti heti vanhan
opettajansa asuntoon. Täällä hän tapasi opettajan uusien
oppilaittensa ympäröimänä. Kunnian-arvoisa vanhus tarjosi
ystävällisesti kätensä entiselle oppilaalleen, mutta tämä herjasi häntä
ja haukkui valtion-kavaltajaksi ja kunnottomaksi kristityksi, ja kehoitti
raakoja, pakanallisia poikia päästämään nurjamielisyytensä
valloilleen ankaraa, arvotonta opettajaansa kohtaan. Jumalaisen
keisari Maksimianuksen nimessä antoi hän heille luvan tehdä
vanhukselle mitä he tahtoivat.
Tuskin olivat nämä sanat lausutut, ennenkuin kirjoja,
kirjoitustauluja ja muita koulutarpeita alkoi kaikilta tahoilta sinkoilla
kunnianarvoisen ukon päälle, joka seisoi vastustajainsa edessä
ristissä käsin, kunnes hän verissään kaatui Corvinuksen jalkojen
juureen, joka riemulla katseli uhrinsa tuskia. — Mutta me jätämme
tämän verityön ja sen tekijät, jotka Corvinuksen yllyttäminä olivat
nuorten tiikerien tavoin hyökänneet uhrinsa päälle, ja sitten
riemuiten juosseet tiehensä, kehuakseen kotona tätä urotyötään.
Sittekun Corvinus perkeleellisellä mielihyvällä oli katsellut tätä
näytelmää, lähti hänkin pois välittämättä sen enempää kuolevasta
opettajasta. Muuan uskollinen palvelija nosti sitten Cassianuksen,
joka oli lähellä hengenheittoaan, varovasti vuoteelle, eikä hän

26. sopimusta myöten myöskään unhottanut lähettää sanaa
Pankratiukselle. Jättäen valmistukset paluumatkaa varten toverinsa
asiaksi, kiiruhti kutsuttu viipymättä kuolinvuoteen luo. Kirkastunein
kasvoin kuoleva ojensi kätensä rakastettua oppilasta kohti, ja parisen
tunnin kuluttua oli hän rauhallisesti nukkunut kuolon uneen. Parin
uskotun auttamana onnistui Pankratiuksen kuitenkin saada
toimitetuksi vainajalle hiljaiset, kristilliset hautajaiset.
Kun marttyrin maalliset jäännökset oli siunattu viimeiseen lepoon,
lähtivät Pankratius ja Qvadratus raskain mielin paluumatkalle. Ei ollut
ensinmainitun helppo saada hillityksi vihaansa tämän verityön
johdosta, joka ei ollut tapahtunut ainoastaan Corvinuksen toimesta,
vaan jota tämä ihmis-hirviö vielä säälittä ja tunnonvaivatta itse oli
katsellutkin.
Mitä tunnonvaivoihin tulee, niin hän kuitenkin erehtyi, sillä tuskin
oli Corvinus saanut kostonhalunsa tyydytetyksi, kuin hän jo tunsi,
miten häpeällisesti oli menetellyt. Sitäpaitsi pelkäsi hän mitä isänsä
siitä sanoisi, sillä tämä oli aina pitänyt Cassianusta suuressa arvossa.
Ja mitä sanovat noiden ilkikuristen viikarien vanhemmat siitä, että
heidän poikansa hänen johdollaan olivat tehneet itsensä syypääksi
rikokseen, joka oli miltei isänmurhan veroinen?
Tuskallisten omantunnon vaivojen kalvamana hän käski
vihoissaan, että kotimatkalle oli heti lähdettävä Fundista, mutta
silloin sai hän tietää, että se oli mahdotonta: hevoset tarvitsivat
muutaman tunnin levätä. Tämä teki hänet vielä alakuloisemmaksi, ja
häädyttääkseen itsesyytökset ja levottomuuden, turvautui hän
pikariin. Viimein lähti hän seuralaisineen liikkeelle, mutta pysähtyi
muutamien tuntien kuluttua uudelleen, ja vasta yön pimetessä
jatkettiin matkaa. Tien, joka kulki lehtokujannetta myöten pitkin sitä

27. suurta kanavaa, johon vesi Pontinin soista virtaa, oli pitkällinen sade
liottanut ja tehnyt niljakaksi.
Eipä Corvinuksen tila todentotta ollut kadehdittava. Kiukusta ja
ylenmääräisestä viininjuonnista tulistuneena, tuskitteli hän, kun ei
matka kylliksi nopeasti joutunut, ja koetti lakkaamatta
ruoskanläimäyksillä pakottaa uupuneita hevosia kiireemmin
kulkemaan. Viimein pillastuivat kiusatut elukat, vaunut paiskautuivat
tiepuolesta toiseen ilman että toverit kykenivät häntä seuraamaan tai
tulemaan johtajalleen avuksi. Corvinus huusi ja kiroili, mutta tästä oli
vain seurauksena, että vauhkot hevoset sitä hurjemmin laukkasivat,
kunnes vaunut särkyivät ja Corvinus suistui päistikkaa veteen.
Juuri tuona onnettomana hetkenä tuli kaksi meille tuttua
ratsastajaa nelistäen paikalle. He olivat jonkun matkan päässä
huomanneet tuon uhkaavan vaaran ja sen johdosta kannustaneet
ratsujaan ja saapuneet onnettomuuspaikalle, voimatta kuitenkaan
estää tapaturmaa. Tuossa tuokiossa hyppäsi Pankratius satulasta
alas ja tunsi nousevan kuun himmeässä valossa entisen
koulutoverinsa, joka turhaan koki kompuroida ylös liejuisesta
vedestä. Tässä kohdin ei ollut tosin syvä, mutta savinen ranta oli niin
liukas, että niin pian kuin hän koetti kiivetä ylös, luisui hän aina
takaisin ja pulahti etemmäksi veteen, missä tietysti oli syvempi. Ei
ihmettä siis, että hän lopulta kontistui ja uupui aivan kokonaan, kun
oli niin monta kertaa turhaan yrittänyt vastentahtoisesta kylvystään
nousta.
"Olisi aivan paraiksi hänelle, jos jättäisimme hänet oman onnensa
nojaan", mutisi tuima soturi.
"Hiljaa, hiljaa, Qvadratus, älä puhu siten! Pidä kiinni minua lujasti!
— Kas niin!" sanoi nuorukainen ja, pidellen kiinni jättiläismäisestä

28. ystävästään, kumartui hän penkereen yli ja tarttui vihollisen
käsivarteen, juuri samassa silmänräpäyksessä, kun tämä hellitti
kuivan oksan, josta oli pitänyt kiinni ja nyt voimatonna vaipui
takaisin veteen. Se olisi epäilemättä ollut hänen viimeinen
yrityksensä. Yhdistetyin voimin onnistui näiden kahden ystävän
saada vedetyksi hänet kuivalle maalle ja laskea hänet, surkeasti
ryvettyneenä, tielle. Kuinka olisivat kristityt nuorukaiset nyt voineet
heidän edessään voimatonna makaavalta viholliselta kieltää apuaan!
Päin vastoin he koettivat kaikin keinoin saada hänet virkoamaan
eloon, ja se heille onnistuikin.
Juuri samassa tuokiossa, kuin hän aukaisi silmänsä, saapuivat
hänen seuralaisensa. Pelastajat jättivät hänet puoleksi tiedottomana
heidän huostaansa ja uskoivat heidän käsiinsä myöskin kukkaron,
joka oli solahtanut hänen vyöstään. Mutta veitsen, jota Corvinus alati
kantoi myötään, sen kun tuli olla todistuksena hänen verivihollistaan
vastaan, joka oli repinyt alas ediktin, otti Pankratius itselleen; se oli
myöskin pudonnut pelastettavan tunikasta. Seuralaiset uskottelivat
jäljestäpäin, että he olivat pelastaneet johtajansa, mutta että hänen
kukkaronsa epäilemättä oli hukkunut syvään liejuun. He kantoivat
hänet lähellä olevaan tupaan, ja, hänen maatessaan, pitivät he lystiä
elämää varastetuilla rahoilla, jotka olivat joutuneet heidän
huostaansa.
Sinä päivänä oli kaksi, pakana ja kristitty, harjoittanut kostoa. — —
—
Jos uuden, lämpimiä kylpyjä varten aiotun talon rakentaminen oli
ollut pääasiallisesti kristittyjen tehtävänä jo ennen ediktin antamista,
niin ei ole ihmeteltävä, jos kristittyjen työmiesten lukua ja
kärsimyksiä yhtä mittaa lisättiin ediktin julkaisemisen ja siitä

29. aiheutuneen vainon jälkeen. Ja kun oli saatu tietää, että Diokletianus
itse ennen pitkää omassa personassaan saapuisi tätä
mielirakennustaan vihkimään, niin kristittyjä työmiehiä yht'äkkiä
lisättiin toinen verta. Joka päivä saapui läheltä ja kaukaa, Lunan
satamasta, Sardiniasta, jopa aina Krimistäkin saakka pitkät jonot
niitä, joita pidettiin mitä suurimpina rikoksentekijöinä, ja jotka nyt
saivat vaihtaa kovan työnsä vuorikaivoksissa ja kivilouhoksissa tähän
vielä raskaampaan rakennustyöhön. Kaikista raskaimmat, enimmin
rasittavat työt: rakennusaineitten kantaminen, kivien halkaiseminen
ja veistäminen, muurilaastin sotkeminen ja paikalle kuljettaminen,
muurien rakentaminen j.n.e., jätettiin muitta mutkitta kristittyjen
tehtäväksi. Palkaksi vaivaloisesta työstään eivät he saaneet enempää
kuin mitä työssä käytetyille juhdillekin, muuleille ja härjille, tuli
osaksi! Lepopaikka ei parempi tallia ja ravinnoksi ainoastaan mitä oli
välttämättömästi tarpeellista heidän hengissä pysyttämisekseen,
samaten verhoksikin vain kaikkein tarpeellisimmat — siinä kaikki,
mitä heillä oli odotettavina. Jalkaraudat, joiden tuli estää heitä
pakenemasta, lisäsivät nekin melkoisesti heidän kärsimyksiään;
sitäpaitsi oli heitä silmällä pitämään asetettu armottomia
päällysmiehiä, jotka noita turvattomia rääkkäsivät, ruoskimalla heitä
silloinkin, kun he kovassa työssä yhtämittaa ponnistelivat — tapahtui
tämä sitten esimiesten mielen nouteeksi tai omasta julmuuden
halusta.
Rooman kristityt koettivat parhaansa mukaan auttaa näitä kärsiviä
uskonveljiään. Vahtia lahjomalla onnistui monen rohkeamielisen
nuorukaisen toimittaa heille voimallisempaa ruokaa tai lämpimämpiä
vaatteita tai antaa heille rahaa, millä he saattoivat taivuttaa
vartijansa leppeämmiksi.

30. Valitettavasti oli tähän kristittyjen yhteenkasaamiseen toinenkin
syy. Sitenhän aina oli käsillä tarpeellinen varasto joukko-uhreja niitä
verisiä näytelmiä varten, joita useasti pantiin toimeen
juhlatilaisuuksissa.
Semmoinen oli nyt tulossa. Vaino ei ollut tähän asti ollut erinäisen
ankara: rikkaista ei ollut vielä kukaan joutunut sen uhriksi.
Ensimäisen päivän epäonnistuminen ei ollut vielä kokonaan
haihtunut mielistä; odotettiin yhtämittaa suurenmoista ja ankaraa
jälkinäytöstä, joukko-mestausta. Kansa vaati enemmän huveja ja
sillä oli suuria aiheita toivoa, että se saisi kylliksensä niitä keisarin
syntymäpäiväjuhlain aikana. Villit pedot, joiden kiljuntaa Sebastianus
ja Pankratius olivat kuulleet hiljaisena kuutamoyönä, kiljuivat vielä
sitä saalista, joka oikeutta myöten näytti olevan heille tuleva.
Eräänä päivänä joulukuun lopulla tapaamme Corvinuksen matkalla
termeihin, mukanansa telottajan apulainen, jolla oli yhtä tarkka silmä
valitessaan rotevia taistelijoita kilpatannerta varten, kuin konsanaan
karjakauppiaalla, joka valikoipi raavaita torille tuodusta karjasta.
"Rabirius", huusi prefektin poika vankien ylipäällysmiehelle, "minä
tulen keisarin käskystä valitsemaan jumalattomista kristityistäsi
muutamia, jotka saavat kunnian tulevana juhlana taistella
amfiteatterilla".
"Se on mahdotonta. Minulta ei liikene ainoatakaan", oli vastaus.
"Minun on saatava rakennus määräajalla valmiiksi; mutta se käy
minulle mahdottomaksi, jos minulta vielä riistetään työväkeä".
"Se ei ole minun asiani", vastasi Corvinus lyhyesti. "Kyllä kai niitä
tulee uusia, joilla aukot saadaan täytetyksi. Kuljeta sinä vaan minua
ja Catulusta ympäri, jotta saamme valita itsellemme sopivaa väkeä".

31. Ylipäällysmiehen täytyi, vaikka väkinäisestikin ja äristen, mukautua
pakon vaatimuksiin ja hän saattoi nuo vastenmieliset lähettiläät
väljemmälle paikalle. Joukko työmiehiä pystytti siinä paraillaan yhtä
niistä suurista graniittipylväistä, jotka olivat hakatut yhdestä ainoasta
kivestä ja määrätyt asetettavaksi suuren salin kulmiin. Catulus erotti
joukosta heti kaksi nuorta miestä, jotka olivat varreltansa muita
vahvemmat.
"Nuo kaksi täytyy minun saada, Rabirius", sanoi sitten tuo villien
eläinten nöyrä hankitsija. "Ne sopivat mainiosti. Epäilemättä ovat he
kristittyjä; sen näkee siitä iloisesta mielestä, jolla he tekevät työtä".
"Mutta juuri noita minä en voi mitenkään luovuttaa. Ne ovat
minulle yhtä arvokkaat kuin kuusi muuta tai kuin pari hevosia. Odota
kunnes raskaimmat työt saadaan tehdyksi, niin sitten joutavat he",
vastasi ylipäällysmies. "Molemmat, Largus sekä Smaragdus,
polveutuvat tosin arvokkaasta suvusta, mutta tekevät työtä kuin
plebeijit, eikä heidän olisi ensinkään vastenmielistä seuraamaan
sinua".
"No hyvä, sen kunnian he tulevat saamaan!" vastasi Corvinus
nauraen. "Minä kirjoitan heidät, mutta pidä huolta siitä, että ne
täysikelpoisessa kunnossa sitten jätetään minulle".
Ylipäällysmiehen täytyi vasten tahtoansakin katsella, kuinka tuo
ovela Catulus valikoitsi jommoisenkin joukon hänen paraimpia
työmiehiään, jotka Corvinus sitten otti haltuunsa. Lopulta saapuivat
he erään ryhmän luokse, jonka oli suotu hetken levähtää työstään.
Ryhmän keskellä istui kunnian-arvoinen ukko, jolla oli pitkä,
valkoinen, ryntäille ulottuva parta; hänen vieressään oli kaksi
nuorukaista, jotka olivat ottaneet tehtäväkseen oman työnsä ohessa
niin paljon kuin suinkin olla avullisina vanhukselle ja muille

32. vähäväkisille veljille. Marmorijärkäleellä ukon edessä istui muita
vankeja kuunnellen niin hartaasti niitä ukon puheita, että he
näyttivät kokonaan unhottaneen raskaat kärsimyksensä. Tämä isä
Kristuksessa teroitti heidän mieliinsä, "ettei tämän nykyisen ajan
vaivat ole sen kunnian verta, kuin meille ilmoitetaan"; hän muistutti
heille sitä, "että katoomaton, puhdas ja ikuinen perintö on taivaassa
tallella pantu niille, jotka Jumalan voimalla varjellaan uskon kautta
autuuteen". Näistä kalliista totuuksista lämmenneenä puhui hän
ihastuksella siitä ajasta, "jolloin he saavat iloita, jotka nyt vähän
aikaa — oi, niin peräti vähän, verraten pitkän iankaikkisuuden
rikkomattomaan iloon! — saavat murehtia monenlaisissa
koettelemuksissa".
Semmoisenkin miehen sydämessä kuin Corvinuksen näytti tämän
joukon näkeminen synnyttävän paremman, vaikka heti haihtuvan
tunteen. Valitettavasti haihtui se jo seuraavana silmänräpäyksenä, ja
hän kysäsi välinpitämättömästi, mikä äijä on nimeltään. "Hänet saat
kernaasti ottaa", vastasi Rabirius, "hänestä ei ole ruuankaan verosta
tekijää".
"Sinäpä olet aika vekkuli", vastasi Corvinus nauraen. "Kelpaisi sitä
arenalla katsella! Miltähän näyttäisi, jos katsojain eteen pantaisiin
taistelemaan ikäloppu ukon rahjus! Ei, nuoria niiden pitää olla, jotka
eivät hevillä suostu jalopeurain ja pantterien revittäviksi. Mutta kas,
tuollahan on yksi, jonka nimeä et ole meille vielä ilmoittanut, tuo,
joka seisoo kasvot poispäin käännettyinä, ilman kahleita ja
vanginpukua".
"Hänen nimeään en tiedä", vastasi puhuteltu. "Tiedän vain
hänestä, että hän on kunnon nuorukainen, joka uhraa täällä
pahantekijäin hyväksi melkoisen osan aikaansa, auttaa heitä ja

33. toimittaa monenlaisia töitä heidän sijastaan. Tästä oikeudesta hän
tietysti maksaa kelpo rahat, ja niinpä en ole tuosta tietävinänikään".
"Mutta sillä ei minusta vielä ole hyvä", huusi Corvinus pilkallisella
äänellä ja niin kovaa, että muukalainen kuuli sen ja ehdottomasti
käänsi kasvonsa puhujaan päin. Silloin karkasi Corvinus saaliinsa
niskaan kuin peto ja huusi riemuissaan: "Vangitkaa hänet heti
paikalla! Tällä kertaa et enää pääse käsistäni, Pankratius!"
Viidestoista Luku.
Taistelun kautta voittoon.
Yhdessä parinkymmenen muun uskolaisen kanssa vietiin
Pankratius vangittuna Rooman katuja pitkin Mamertinolaiseen
vankilaan. Vankiraukkojen avuttomina ja turvattomina käydä
raahustaessa päämääräänsä kohden, tyrkkivät ja kolhivat heitä
vartijat säälimättä, vieläpä mukana seuraava roistoväkikin haukkui
heitä pahanpäiväisesti, viskellen kiviä ja likaakin heidän päälleen.
Vankilassa tapasivat he muita, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja,
jotka samaten kuin hekin oli katsottu uhreiksi. Ennenkuin Pankratius
pantiin käsirautoihin, ennätti hän vain salaa pistää kukkaronsa erään
sotamiehen käteen ja pyytää, että tämä antaisi jalolle Lucinalle
tiedon hänen tilastaan.
Vankila vanhassa Roomassa oli todellakin kauhea olinpaikka, eikä
suinkaan, kuten meidän päivinämme usein nähdään esimerkkejä,
asunto, joka ei isostikaan pelota eräitä pahantekijöitä, koska heille

34. siellä on tarjona parempaa ruokaa ja hoitoa kuin heidän omissa
oloissaan.
Mamertinolaiseen vankilaan kuului kaksi maanalaista, päällekkäin
sijaitsevaa, neliskulmaista kamaria. Yhdestä ainoasta katossa
olevasta ympyriäisestä aukosta pääsi valo ja ilma tunkeumaan
huoneeseen. Samasta aukosta vangit itsekin sekä heidän ruokansa
ja mitä heille oli välttämätöntä laskettiin sinne alas. Mitä puutteita ja
vaivoja vanki parkojen tämän johdosta täytyi kärsiä, ei käy kielin
kertominen. Ei ihmettä, jos moni uhri, joka oli määrätty petojen
revittäväksi, jo täällä nääntyi tuskiinsa, olletikin kun tuo kamala,
ummehtunut vankila oli täysi.
Jotta Rooman laki ainakin muodollisesti tulisi noudatetuksi, vietiin
kristityt tuomarin eteen tavanmukaisesti kuulusteltaviksi.
Pankratiuskin ynnä hänen kristikumppaninsa vietiin hekin tätä
tarkoitusta varten tuomiosaliin. Kiiru oli sitä suurempi, kun
taisteluleikkien oli määrä alkaa kolmen päivän perästä.
Kuulusteltuansa useita kristittyjä, jotka kaikki pysyivät lujina —
paitsi yhtä, joka toisten suureksi suruksi uhkauksilla ja kauhean
kuoleman pelotuksilla saatiin luopumaan, — kääntyi tuomari
Pankratiuksen puoleen ja puhui hänelle seuraavasti: "Ja sinä,
rajupäinen nuorukainen, joka olet uskaltanut repiä alas jumalaisen
keisarin ediktin, sinäkin olet saava armon, jos suostut uhraamaan
jumalille. Osoita hetipaikalla, että olet säveä ja ymmärtäväinen!
Olethan tuskin vielä päässyt lapsenkenkiä kuluttamasta!"
"Olen Jeesuksen Kristuksen palvelija", vastasi Pankratius
levollisesti. "Häntä minä tunnustan suullani, hänessä riipun kiinni
sydämelläni, häntä ainoata minä palvelen. Tunnustan ainoan totisen

35. Jumalan; mutta sinun jumalasi ja niitten palvelijat ovat turmelukseen
tuomitut".
"Lyökää herjaajaa vasten suuta ja ruoskikaa häntä vitsoilla!" käski
sen jälkeen tuomari vihastuneena. "Kiitän sinua", vastasi jalo
nuorukainen nöyrästi, "että tuomitset minut samaan rangaistukseen,
kuin Herrani ja Vapahtajani on kärsinyt, minun edestäni".
Kohta sen jälkeen nousi tuomari ja julisti tavallisessa muodossa
kuolemantuomion: "Lucianus, Pankratius, Rustinus sekä heidän
toverinsa, ja samaten naiset Secunda ja Rusina, jotka kaikki ovat
tunnustaneet olevansa kristittyjä ja kieltäytyneet tottelemasta pyhää
keisaria ja rukoilemasta Rooman jumalia, ovat heitettävät petojen
eteen Flaviuksen amfiteatterilla".
Ilosta ja raivosta ulisten saattoi roistoväki uskolliset tunnustajat
takaisin vankilaan. Moni ei tosin voinut poistaa mielestään sitä
vaikutusta, minkä pilkattujen arvokas käytös sekä ilmeinen
tyytyväisyys ja iloisuus olivat tehneet, ja vetäytyi häpeissään pois.
Oi, jospa nämä olisivat voineet luoda silmäyksen kolkkoon,
tukehuttavaan vankilaan ja nähdä, mikä rauha ja ilo siellä loisti
noiden kuolemaan tuomittujen kasvoista! Jospa he olisivat kuulleet,
miten paksut, jykevät kiviseinät kaikuivat kiitosvirsistä, joita
Pankratius viritti, vieläpä miten vangitkin syvyydestä, alimmaisesta
vankilasta siihen yhtyivät, väkivaltainen kuolema silmäinsä edessä
veisaten psalmeja ja hengellisiä virsiä!
Kuten tavallisesti suotiin vangeille muutamia etuja teloituksen
edellisenä päivänä. Noista eduista herätti etenkin heissä iloa heidän
omaisilleen annettu lupa käydä heidän luonaan. Nämä käyttivät
ahkerasti hyväkseen tätä lupaa ja lähtivät vankilaan, lausuakseen
viimeiset jäähyväisensä. Illan tullen tuotiin vangit tyrmästä

36. kestitettäviksi niin kutsutulla vapaalla aterialla, jossa kaikkea oli niin
yltäkyllin, kuin jos olisi ollut juhla. Pöydän ympärillä oli joukko
pakanoita, jotka olivat uteliaina tunkeuneet sinne katselemaan
kuolemaan tuomituita. Ihmeekseen eivät katsojat huomanneet
merkkiäkään siitä kerskailevasta kuoleman halveksimisesta, siitä
katkeruudesta tai pelvon-alaisuudesta, jolla kuolemaan tuomitut
tahallisesti söivät kuolin-ateriaansa. Tyynellä iloisuudella ja hiljaisesti
keskustellen nauttivat kristityt tätä viimeistä yhteistä ateriataan
maan päällä, pitäen sitä todellisena rakkauden-ateriana. Pankratius
ei kuitenkaan voinut pitäytyä nuhtelemasta tungettelevia heidän
tunnottomuudestaan ja raaoista huomautuksistaan, jonka jälkeen
ainakin kunnollisemmat hiipivät pois.
Sebastianus kun oli tuttu vankilan päällysmielien kanssa, oli hän
vaikeuksitta päässyt joka päivä käymään vankien luona ja hankkinut
heille monenlaista lievitystä. Tänäänkin, päivistä viimeisenä, oli hän
tullut sanomaan hyvästit paraimmalle, hartaasti rakastetulle
ystävälleen, joka puolestaan ikävöiden oli odottanut isällistä
toveriaan. Molemmat vetäytyivät hieman syrjään, ja Pankratius
aloitti: "Muistatko, Sebastianus, kun me sinä iltana kuulimme petojen
kiljuntaa ja näimme ikkunasta amfiteatterin monilukuisien
holvikaarien ikäänkuin avautuvan kristittyjen riemusaatoille?"
"Kyllä, poikani; se ilta pysyy iäti mielessäni. Kaiketi oli sinulla jo
silloin aavistus siitä, mikä odottaa sinua siellä huomenna".
"Olet oikeassa", vakuutti nuorukainen. "Minä olin mielessäni varma
siitä, että minä olisin ensimäisiä uhreja, jotka inhimillinen julmuus oli
syöksevä niiden raadeltavaksi. Mutta oi, Sebastianus, mikä olen
minä, ollakseni mahdollinen saamaan sen armon, että jo huomenna
— ei, kuule! vartija Capitoliumissa ilmoittaa puoliyön hetkeä, — jo

37. tänään! saan nähdä Hänet kasvoista kasvoihin, Hänet, sieluni
rakastetun, ja saan vastaan-ottaa Hänen puhkaistusta kädestään
palmunoksan ja kruunun! Ja kuitenkin, Sebastianus", jatkoi hän,
tarttuen ystävän molempiin käsiin, "on se totta; se on totisesti niin!"
"Onnellinen Pankratius!" huudahti Sebastianus, kun ystävä suurella
ihastuksella oli puhunut taivaallisesta ihanuudesta, joka odotti häntä
tuon lyhyen kamppailun jälkeen. "Sinähän nautit jo ennakolta
taivaan iloa ja autuutta!"
Seisottuansa siinä kotvan aikaa ikäänkuin hurmaantuneena, tuli
nuorukainen äkkiä ajatelleeksi äitiään. Häntä ajatellessa kiertyi
kyyneliä tuon hellästi rakastavan pojan silmiin. "Rakkahin äitini!"
sanoi hän liikutettuna. "Mutta minä saan ennen taistelua vielä kerran
nähdä hänet, kuten sovittu on, vielä kerran kuulla hänen rakkaan
äänensä. Minä tiedän, että hän ei ole tekevä minua heikoksi. Ja nyt,
Sebastianus", jatkoi hän ja heittäytyi nyyhkien ystävän rinnoille,
"kiitos sinulle kaikesta uskollisesta rakkaudestasi! Mutta yhtä vielä
sinulta pyydän: pysy tänään, kunnes kaikki on loppu, minun
läheisyydessäni ja ota huostaasi viimeinen perutavarani, jonka annat
äidilleni!"
"Mielelläni sen teen, maksakoon se vaikka henkeni!" vakuutti
ystävä. "Eromme ei tule kestämään kauan, ystäväni, veljeni! Mene
nyt, syö ja juo" — ja hän osoitti ilta-ateriaa, jolla kristittyjen tuli
vahvistaa itseään viimeistä retkeään varten — "syö ja juo, sillä
sinulla on vaikea taival kuljettavana!"
Viileähkö, ihana aamu on koittanut. Loistavat auringonsäteet
näyttävät pukeneen templin kultakoristeet ja muut yleiset
rakennukset juhlapukuun. Kadut täyttyivät vähitellen ihmisistä
komeissa juhlapuvuissa pukeuneina. Kaikkien on matka Flaviuksen

38. amfiteatteriin, myöhemmin Colosseum-nimellä tunnettuun; jokainen
ohjaa askelensa sitä porttia kohden, minne hänen pääsykorttinsa
näyttää. Ennen pitkää täyttää epälukuinen joukko ihmisiä tuon
suunnattoman rakennuksen, kunnes kaikki rivit, jotka penkerittäin
kohouvat toinen toistaan ylempänä, yltympärinsä ovat täynnä
ihmiskasvoja, ja tuon mahtavan rakennuksen jykevät seinätkin
näyttävät liikkuvan aaltoilevan ihmisjoukon kera.
Hovikuntansa saattamana ja kaiken sen loiston ympäröimänä,
minkä tämä juhlapäivä vaati, saapui vihdoin keisari. Keisarillinen
syntymäpäivä —; lapsi ei ole vähemmin kärkäs näkemään veristä
näytelmää kuin kukaan hänen alamaisistaankaan. Hekumoiden
katsella kaatuneiden verta, se oli hirmuvaltijaasta nautintoa. Hänen
valta-istuimensa sijaitsi itäisellä puolella, jossa suuri, erittäin
komeasti koristeltu looshi pidettiin häntä ja hänen hoviaan varten
varalla.
Kuten tavallista ei katsojia erikoisemmin viehättänyt gladiaatorien
kevyempi ottelu toistensa kanssa, jolla juhla alotettiin; ei
haavoitettujen eikä surmattujenkaan gladiaatorien veri, joka peitti
hietaa, voinut tyydyttää tuhansia ja jälleen tuhansia. He halusivat
kristittyjen verta melkein yhtä kiihkeästi kuin julmat pedotkin.
"Kristittyjä! Jalopeuroja!" ulvoi kärsimätön roistoväki.
Varhain aamulla oli vangit viety erääseen vahvaan kammioon, niin
kutsuttuun Spoliarumiin. Kahleet oli päästelty heidän käsistään,
mutta kun yritettiin heitä pukea juhlaan pakanallisiksi papeiksi ja
papittariksi, vastustivat he tätä jalolla arvokkuudella ja
menestyksellä. Ensimäiset aamuhetket he viettivät rauhassa, vahtien
heitä häiritsemättä. Toinen vahvisti toistaan sydämellisellä puhelulla.
Lopuksi virittivät he yhteisesti kiitosvirren, joka ei tauonnut

39. sittekään, kun heidän äänensä hupeni yhä taajenevan ihmisjoukon
kamaliin huutoihin ja jalopeurain kuopista kaikuvaan kiljuntaan.
Samoihin aikoihin nähtiin Corvinuksen tulevan. — Kääntyen
voitonriemuisin katsein Pankratiuksen puoleen, huudahti hän:
"Jumalille olkoon kiitos! Vihdoin on koittanut päivä, jota kauan olen
halainnut. Pitkä, kova taistelu on riehunut välillämme; minä olen
viimeinkin voittanut!"
"Mitä sanotkaan, Corvinus? Milloin ja missä olen minä taistellut
kanssasi?" kysyi Pankratius ihmeissään.
"Lakkaamatta ja kaikkialla", kuului vastaus. "Sinä olet seuraillut
minua unissani, olet häälynyt virvatulena edessäni, ja turhaan olen
koettanut saada sinua kiinni. Jo vanhastaan olet ollut minun
kiusanhenkeni, minun hornanpeikkoni. Minä olen vihannut sinua,
olen vihkinyt sinut manalan jumalille, olen manannut ja sadatellut
sinua, nyt on kostonpäiväni tullut".
"Minusta", vastasi Pankratius hymyillen, "ei se mitään taistelua ole
ollut, kun sitä on käyty ainoastaan yhdeltä puolelta. Minä puolestani
en ole koskaan suostunut mihinkään riitaan sinun kanssasi".
"Mitä, tuotako minun pitäisi uskoa, kun lakkaamatta olet
paneutunut ikäänkuin käärme tielleni pistääksesi minua?"
"Missä niin?" kysyi Pankratius hämmästyneenä.
"Kuten sanottu, kaikkialla. Koulussa, jalon Agneen kodissa,
Forumilla, katakombeissa, oman isäni tuomioistuimen edessä,
Chromatiuksen huvilassa, niinkuin sanoin, joka paikassa".

40. "Ja kenties silloinkin, kun vaunusi pirstautuivat Appiuksen tiellä?"
huomautti Pankratius. "Mutta kuuntelehan tyynesti minua, Corvinus",
jatkoi hän. "Me seisomme tässä viimeisen kerran silmätysten. Kun
olin vanhalle opettajallemme Cassianukselle osoittanut viimeisen
palveluksen ja matkustin kumppalini seurassa takaisin Roomaan,
kuulin hurjasti kiitävien vaunujesi raminaa, kannustin ratsuani ja
ehdin parahiksi sinua pelastamaan. Tainnoksissa olit sinä, hänen
murhaajansa, hänen, joka oli minulle kallis ja rakas; sinä olit
vallassani ja minä kostin!"
"Millä tavalla?" kysyi Corvinus säpsähtäen, kuullessaan puhuttavan
vanhan opettajan kuolemasta.
"Siten että vedin sinut ylös vedestä, ystäväni avulla hieroin ja
lämmitin sinua, kunnes sydämesi jälleen rupesi tykyttämään, ja jätin
sinut sitten seuralaistesi huostaan, kuolemasta pelastettuna".
"Valehtelet!" huusi raaka nuorukainen. "Minut vetivät ylös
palvelijani etkä sinä! Sen ovat he kaikki todistaneet".
"Antoivatko he sinulle veitsenikin, joka putosi vyöstäsi yhdessä
leopardin-nahkaisen kukkarosi kera?"
"Kukkaro, erään afrikattaren lahja, oli kaikissa tapauksissa
sellainen kuin sinä sanot; mutta he väittivät sen hukkuneen
kanavaan".
"Minä annoin sen miehillesi", vastasi Pankratius, "käskien
jättämään sen sinulle; mutta veitsen, joka oli minun, otin itselleni.
Tässä se on. Katsele sitä tarkoin! Uskotko nyt minua! Uskotko
vieläkin, että lakkaamatta olen kiemurrellut käärmeenä tielläsi?"

41. Kun ei Corvinus ollut kyllin jalomielinen, tunnustaakseen olevansa
voitettu, ei hän voinut muuta kuin hävetä vanhan koulutoverinsa
edessä. Ja tuo häpeä tuntui polttavan aina hänen sielunsa
sisimpään. Hän oli vähällä vaipua rauenneena maahan, hoiperteli
pois ja katosi. Hän kirosi taisteluleikit, keisarin, äänekkään hälinän,
petojen kiljunnan, hevosensa ja vaununsa, isänsä ja itsensä, sanalla
sanoen kaikki — paitsi yhtä. Kirota Pankratiusta — sitä hän ei enää
olisi voinut, vaikka hänen henkeänsä olisi kysytty.
Juuri kun hän aikoi lähteä, asettui Pankratius hänen tielleen,
tarttui hänen käteensä ja sanoi lemmekkäällä, mutta totisella
äänellä: "Corvinus, minä olen antanut sinulle sydämestäni anteeksi.
Mutta tuolla ylhäällä on Jumala, joka ei anna anteeksi ilman
katumusta ja parannusta. Etsi häneltäkin syntein anteeksiantoa! Ellet
sitä tee, niin sanon sinulle jo edeltäkäsin, että sinä kerran olet
kuoleva samalla kuolemalla, kuin minun nyt on kärsittävä".
Hiiskumatta yhtään sanaakaan hiipi Corvinus ulos, eikä tullut enää
koko päivässä näkyviin. Se nautinto, jota hän kuukausmääriä oli
odottanut, ei hänelle enää kelvannut; hän pikemmin pelkäsi sitä
näkyä, jonka oli kuvaillut mielessään niin ihanaksi. Juhlapäivän iltana
tapasi hänen isänsä hänet ihan päihtyneenä. Onneton ei ymmärtänyt
paremmalla tavalla vaimentaa soimaavaa omaatuntoaan.
Tuskin oli Corvinus poistunut Spoliariumista, kun kristityt jo
käskettiin viimeiselle retkelleen. Ei muuta kuin sydämellinen syleily,
lyhyt jäähyväissana, suutelo tai kädenpuristus — ja saattue lähti
liikkeelle. Kun nuori sankarimme muiden; muassa kulki käytävätä,
joka johti arenalle, huomasi hän yhdellä puolella Sebastianuksen ja
hänen vieressään hunnulla verhotun naisen, kappa huolellisesti
käärittynä ympärilleen. Pankratius tunsi hänet ensi silmäyksessä,

42. lankesi polvilleen hänen eteensä, tarttui hänen käteensä, jota hän
hellästi suuteli, ja pyysi: "Siunaa minua, rakas äiti!"
"Katso ylöspäin, lapseni, sinne missä Kristus on valmistanut sinua
varten majan ja on pian tervehtivä sinua! Taistele uskon hyvä
kilvoitus, ole uskollinen kuolemaan saakka, niin hän on antava sinulle
elämän kruunun. Isäsi odottaa sinua jo ja minä olen pian tuleva
luoksesi".
"Mitä noista tuollaisista hullutuksista?" huusi päällikkö lähestyen,
ja antoi polvistuneelle kevyen iskun. Nuorukainen nousi, sankarillinen
äiti peräytyi muutaman askelen. Mutta Sebastianus puristi
pelvottoman nuorukaisen kättä ja kuiskasi hänen korvaansa:
"Rohkeutta, rakas ystävä! Jumala siunatkoon sinua! Minä seison
aivan keisarin vieressä, lähetä minulle viimeinen katseesi ja —
siunauksesi!"
"Ha, ha, ha!" Niin kuului ihan heidän takanansa. Oliko se hornan
hengen inhaa naurua? Katsahdettuaan taaksensa näki Sebastianus
pylvään taakse katoavan miehen levätin liikahtavan. Se ei ollut
kukaan muu kuin Fulvius, mutta sitä hän ei voinut aavistaa. Urkkija
oli tehnyt havainnon, joka oli arvaamaton. Nyt oli hänellä mitä selvin
todistus siitä, että Sebastianuskin oli kristitty.
Muutamien tuokioiden kuluttua seisoi Pankratius keskellä
taistelulavaa, viimeisenä uskollisesta marttyrijoukosta. Siinä toivossa,
että muitten kärsimysten näkeminen saattaisi hänet horjumaan, oli
hänen annettu jäädä viimeiseksi, mutta ei sittenkään. Kädet
rukoukseen kohotettuina odotti hän tyynesti petojen hyökkäystä.
Mutta katso niinkuin ei muinoin yksikään nälkäisistä pedoista
jalopeurain luolassa koskenut Danieliin, niin näytti tässäkin enkeli

43. pidättävän noita raivokkaita eläimiä — kaikki hiipivät pelokkaina
kauemmaksi hänestä.
Mutta kärsimättömän roistoväen mielenkuohu paisui tällä välin
äärettömiin. Kun toinen peto toisen jälkeen kiljuen asteli nuoren
marttyrin ympäri ja, sen sijaan että olisi syössyt hänen päällensä,
juoksi ulvoen pois, yltyi kansan vimma miltei mielettömyydeksi;
vertahimoovain ihmisten sorina kaikui järjettömäin, verta janoovain
eläinten kiljunaa äänekkäämmin.
Kun raivokas sonni, joka oli päästetty marttyrien kimppuun,
hurjasti puskettuaan eteenpäin vain tonkasi sarvillaan hietaan, niin
että pölypilvi lemahti ilmaan, huusi keisari: "Ärsytä häntä, sinä
pelkuri!"
Pankratius totteli kyllä käskyä, mutta kaikista hänen tempuistaan
huolimatta ei sonni häneen kajonnut. "Hän on noita! Hänellä on
kaulassa tenhokalu!" huusi muuan, ja kohta kaikui kaikilta haaroilta
huuto: "Noita! Tenhokalu!" Mutta keisari, jonka käskystä hälinä heti
oli asettunut, huusi nuorukaiselle: "Ota tenhokalu kaulastasi ja heitä
se pois luotasi, muuten temmataan se sinulta väkisten!"
"Herra", vastasi nuorukainen soinnukkaalla äänellään, "se mitä
minä kannan kaulassani, ei ole tenhokalu, vaan muisto isästäni, joka
tässä samassa paikassa iloisin mielin on tunnustanut sen, mitä minä
kaikessa nöyryydessä hänen jälkeensä toistan: 'Olen kristitty!'
Rakkaudesta Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ja ihmisten Poikaan,
annan ilomielin henkeni. Antakaa minun pitää isäni ainoa perintö-
osa, jonka tahtoisin jättää perinnöksi eräälle toiselle. Koettakaa vain
vielä yksi kerta! Se oli pantteri, joka auttoi isäni kruunun saantiin;
kenties pantteri auttaisi minuakin siihen!"

44. Äänetön hiljaisuus seurasi. Kansa näytti olevan syvän liikutuksen
vallassa. Uljaan nuorukaisen arvokas käytös, sulosointuinen ääni,
miellyttävä olento, pelkäämättömyys ja ääretön innostus asiaansa,
sanalla sanoen, kaikki oli yhtäkkiä aikaansaanut valtavan käänteen
katsojain tunteissa ja ajatuksissa. Sen huomasi Pankratius ja vapisi
enemmän heidän suosionsa kuin heidän raivokkuutensa tähden. Eikö
hän ollut toivonut jo tänään saada astua sisään taivaan kultaisesta
portista, ja nytkö tämä hänen toiveensa menisi hukkaan? Hänen
silmänsä täyttyivät kyynelillä, ja äänellä, joka uudelleen värähdytti
kuulijain sydämiä, rukoili hän ääneen: "Tänään, niin tänään, rakas
Herra, on tulemisesi päivä! Älä viivy enää! Kuten jo olet riittävästi
osoittanut voimasi minussa niille, jotka eivät usko sinuun, niin osoita
nyt myös armosi minussa, joka uskon sinuun!"
"Pantteri!" kuului ääni. "Pantteri!" kajahti tohina vastaan kuin
lumivyöryn jyminä, tuhatääninen kuoro niitten 150,000 ihmisen
suusta, jotka täyttivät amfiteatterin rivit. Kaikkien katseet olivat
tähdätyt yhteen ainoaan kohtaan. Erakon kammiossa ei olisi
saattanut olla hiljaisempaa. Kun villi pantteri oli hiipinyt lähemmä
uhriaan, loikkasi se mahtavalla hypyllä yht'äkkiä uhrinsa niskaan.
Pankratius seisoi pystyssä vielä hetkisen, vei oikean kätensä
huulilleen, katsahti hymyillen Sebastianukseen ja, lähetettyään
kevyellä kädenliikkeellä viimeiset jäähyväiset ystävälleen, kaatui hän
ja oli muutamain tuokioiden kuluttua onnellisesti voittanut. Nuoren
marttyrin maalliset jäännökset saivat leposijan Aurelianuksen tien
vierellä siinä osassa katakombeja, joka kohta sen jälkeen samoin
kuin sen läheinen porttikin sai periä hänen nimensä. Myöhemmin
rakennettiin basilika hänen hautansa kohdalle; tämä on vieläkin
säilynyt ja kantaa samaten hänen nimeään.

45. Kuudestoista Luku.
Sebastianus.
Keskellä ankarinta vainoaikaa liikkui Sebastianus taistelukentällä
kuin sotapäällikkö, joka verivirtojen vuotaessa vain ajattelee voittoa.
Mitä useamman ystävän hän menetti, sitä köyhemmäksi tosin tuli
hänelle maailma, mutta sitä rikkaammaksi taivas, ja hänkin oli valmis
uhraamaan henkensä, niinkuin tätä ennen kuolleet kristityt taistelijat
olivat tehneet. Usein ajatteli hän armasta Pankratius ystävää ja seisoi
mietteissään siinä paikassa, jossa aikaisin kehittynyt nuorukainen oli
puhunut siitä, mikä täytti hänen sydämensä. Mutta yksin jäänyt tunsi
kaikissa tapauksissa olevansa melkein yhtä lähellä suojattiaan kuin
silloin, kun lähetti hänet Campaniaan, ja iloitsi siitä
mahdollisuudesta, että hän pian saisi yhtyä hänen kanssaan
taivaassa iankaikkisesti. Hän oli tullut täyteen varmuuteen siitä, että
se aika oli lähellä. Sen vuoksi ryhtyi hän jo valmistuksiin, myi
tavaransa, jolla oli arvoa, ja jakoi siitä karttuneet tulot köyhille, joten
keisarin ja ilmiantajien osaksi ei paljoakaan jäänyt.
Fulviuksen saama osa kristittyjen jälkeenjääneestä omaisuudesta
ei tosin ollut vähäinen, mutta yleensä hän kuitenkin tunsi
pettyneensä toiveissaan. Vaikk'ei hän tänä aikana ollutkaan
pakotettu turvautumaan peljätyn keisarin rahoihin, ei hän kuitenkaan
ollut saanut mitään säästetyksi itselleen. Paitsi sitä oli hänen joka ilta
tehtävä tili kovalle Eurotaalle siitä mitä hän päivän kululla oli saanut
aikaan, ja kestettävä monta katkeraa soimausta, monta häijyä
muistutusta. Kuinka iloinen olikaan hän, voidessaan ilmoittaa
ankaralle herralleen ja valtijalleen, että hän nyt saattoi pyydystää
jalompia otuksia, että hän nyt tähtäsi keisarin suosikkiin, joka

46. epäilemättä keisarin palveluksessa oli koonnut itselleen melkoisen
omaisuuden.
Tilaisuus mainitun jalon otuksen kaatamiseen oli pian tarjoutuva
hänelle. Tammikuun 9 päivänä oli nimittäin suuri vastaan-otto
keisarillisessa palatsissa, ja siihen saapuivat ne henkilöt, joiden oli
joko jotakin armoa anottava tahi joilla oli syytä peljätä keisarin vihaa.
Fulviuskin, joka muutoin vain vastahakoisesti tuli keisarin näkyviin,
oli nyt saapunut. Tavallisuuden mukaan odotti häntä kylmä vastaan-
otto. Hän ei kumminkaan niin hevillä hämmentynyt, huolimatta niistä
kirouksista ja haukkumasanoista, joita sinkautettiin häntä vastaan,
vaan astui rohkeasti lähemmäksi, lankesi polvilleen tyrannin eteen ja
aloitti puheensa seuraavaan tapaan:
"Keisarillinen herra! Sinä, jumalainen, olet usein syyttänyt minua
siitä, että palvelukseni ovat olleet niin vähäiset, verrattuina armoosi
ja anteliaaseen käteesi. Mutta nyt on mitä hävyttömin salahanke ja
ilkein kiittämättömyys tullut tietooni. Molemmat ovat välittömässä
yhteydessä jumalaisen personasi kanssa".
"Konna, mitä tahdot sillä saada sanotuksi?" ärjäsi tyranni
kärsimättömästi. "Puhu verukkeitta, muuten käsken haalia sanat
kurkustasi rautakoukulla!"
Fulvius nousi ja vastasi kylmäverisellä tyyneydellä, osoittaen
samassa keisarillista tribunia: "Sebastianus on kristitty".
Vihan vimmassa karkasi Maksimianus ylös hallitus-istuimeltaan ja
huusi: "Sinä valehtelet, konna! Sinun on joko todistettava puheesi
oikeaksi tahi kuoltava niin tuskallisella, vitkallisella kuolemalla,
jollaista ei yksikään kristitty koira vielä ole saanut kärsiä!"

47. "Tästä löydät riittäviä todistuksia", vastasi ilmiantaja ja ojensi
polveaan notkistaen pergamenttikääryn vimmastuneelle hallitsijalle.
Itsevaltias oli juuri vastaamaisillansa närkästyneesti, kun Sebastianus
lähestyi häntä ja levollisella äänellä lausui: "Keisarillinen herrani,
minä tahdon päästää sinut tutkimisen vaivoista. Minä olen kristitty ja
olen ylpeä kristitystä nimestäni".
Keisari, joka tosin oli kelpo soturi, mutta sivistyksestä kokonaan
osattomaksi jäänyt, ja joka tyynenä ollessaankin oli kykenemätön
osapuilleenkaan kunnollista latinaa käyttämään, ei vihapäissään
saanut kuin katkonaisin lausein ilmaistuksi kiukkuista sisuaan.
Semmoinen oli hänen mielentilansa nyt. Ei ihmettä siis, että hän
Sebastianuksen silmille syyti koko herjausten tulvan, syytti häntä jos
joistakin rikoksista ja haukkui häntä hurjimmilla haukkumasanoilla,
joita hänellä oli koko runsas varasto. Äänekkäimmin ja kiivaimmin
soimasi hän kuitenkin Sebastianuksen kiittämättömyyttä ja
petollisuutta. Hän, keisari, oli elättänyt käärmettä, skorpioonia,
pahaa henkeä rinnoillaan ja ihmetteli vain, että hän vielä oli elossa.
Kristitty upseeri pysyi yhtä järkähtymättömänä ja tyynenä tämän
vihaisen puheen kestäessä kuin hän tappelutantereella odotti
vihollisen hyökkäystä. "Kuule minua, keisarillinen herrani!" alotti hän
arvokkaan ryhdikkäästi. "Se tapahtuu ehkä viimeisen kerran. Että
minä, kuten olen tunnustanut, olen kristitty, se on ollut paraimpana
vakuutena turvallisuudestasi. Jos niin muodoin haluat itsellesi
henkivartijoita, jotka vuodattaisivat viimeisen veripisaransa
puolestasi, niin valitse miehiä kristityistä, niistä, jotka vankiloissa
nääntyvät tai piinapenkillä tuskia kärsivät. Käske että heidät, vaikka
jo puoleksi silvottuinakin, kuitenkin temmataan tiikerin kynsistä;
anna näille uuvutetuille ja rääkätyille aseet käteen, usko itsesi heidän
huostaansa, ja minä sanon sinulle, he osaavat uskollisemmin ja

48. suuremmalla rakkaudella puolustaa sinua kuin kaikki dakialaiset ja
pannonialaiset legionasi. Puolet heidän verestään olet ryöstänyt
heiltä, ykskaikki, toisenkin puolen he kernaasti vuodattavat
edestäsi".
"Hulluutta! Mielettömyyttä!" huusi raivostunut pilkallisesti.
"Mieluummin valitseisin susia läheisimmiksi seuralaisikseni kuin noita
vihattuja kristittyjä! Petoksesi on kyllin riittävä tätä aiettani
vahvistamaan".
"Ja jos olisin ollutkin petturi, niin mikä olisi estänyt minua milloin
hyvänsä petturina menettelemästä?" vastasi tribuni. "Enkö minä aina
ole päässyt luoksesi öin sekä päivin, ja olenko koskaan käyttäynyt
petturin tavalla? En, kukaan ei ole ollut uskollisempi minua. Mutta
minä palvelen myös toista, korkeampaa Herraa, joka kerran on
tuomitseva meidät molemmat, sinut ja minut, ja jonka käskyt
merkitsevät minulle enemmän kuin sinun".
"Ja miksi olet sitten pelkurimaisen raukan tavoin niin tarkoin
salannut uskontosi minulta? Arvatenkin, koska olet peljännyt sitä
katkeraa kuolemaa, jonka olet ansainnut", ivasi tyranni.
"Etten ole pelkurimainen raukka enemmän kuin petturi, tiedät sinä
paraiten, keisarillinen herrani. Mutta niin kauan kuin luulin voivani
olla veljilleni avuksi, en ole uhkamielisesti pannut henkeäni kaupan.
Nyt on minusta heille hyötyä tuiki vähän, josko ollenkaan; kiitän
sentähden sydämestäni Fulviusta, että hän ilmiantonsa kautta on
tehnyt minulle tarpeettomaksi valinnan joko hakea kuolemaa tai
kestää elämää".
"Sen kysymyksen ratkaisen minä", vastasi keisari. "Kuolema!
kuuluu tuomiosi, ja on se oleva vitkallinen kuolema. Mutta", jupisi

49. hän itsekseen, "se ei saa tapahtua julkisesti, vaan on suoritettava
kaikessa hiljaisuudessa, muuten voisi pettuus levitä laajemmalle.
Tule tänne, Qvadratus", huusi hän kovasti, "vangitse kristitty
tribunisi. Etkö kuule, hölmö? Miksi et liikuta itseäsi?"
"Siksi, että minäkin olen kristitty."
Uusi vihanpurkaus, uusi sättimisten ja haukkumasanojen tulva oli
suoranaisena seurauksena tästä tunnustuksesta, jonka jälkeen
väkevä centurioni vietiin ulos paikalla mestattavaksi. Mutta
Sebastianuksen suhteen piti meneteltämän toisin.
"Kutsu tänne Hyfaks", huusi tyranni.
Hyfaks, kookas, puoli-alaston numidialainen, astui muutaman
silmänräpäyksen kuluttua sisään. Tavattoman iso jousi, kirjavaksi
maalattu viini täynnä nuolia, ne olivat afrikkalaisen jousimiehen
aseita sekä koristimia. Suorana ja ylväänä kuin kaunis pronssipatsas
seisoi hän, silmät loistavina, keisarin edessä.
"Hyfaks, minulla on työtä sinulle. Se on tehtävä huomen-aamulla
varhain, mutta tehtävä hyvin!" lausui Maksimianus hänelle.
"Kyllä", vastasi numidialainen irvistäen, niin että hänen valkoiset
hampaansa paljastuivat.
"Näetkö päällikköä Sebastianusta? On tullut ilmi, että hän on
kristitty".
Jos Hyfaks kotimaassaan olisi äkkiarvaamatta tallannut
kyykäärmeen päälle tai skorpioonin pesään, ei hän olisi enemmän
säikähtynyt kuin tämän uutisen kuultuaan. Hänessä, joka ei mitään

50. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com