Leader Ready Four Pathways To Prepare Aspiring School Leaders 1st Edition Tim Cusack

aziwemeaj 1 views 43 slides May 23, 2025
Slide 1
Slide 1 of 43
Slide 1
1
Slide 2
2
Slide 3
3
Slide 4
4
Slide 5
5
Slide 6
6
Slide 7
7
Slide 8
8
Slide 9
9
Slide 10
10
Slide 11
11
Slide 12
12
Slide 13
13
Slide 14
14
Slide 15
15
Slide 16
16
Slide 17
17
Slide 18
18
Slide 19
19
Slide 20
20
Slide 21
21
Slide 22
22
Slide 23
23
Slide 24
24
Slide 25
25
Slide 26
26
Slide 27
27
Slide 28
28
Slide 29
29
Slide 30
30
Slide 31
31
Slide 32
32
Slide 33
33
Slide 34
34
Slide 35
35
Slide 36
36
Slide 37
37
Slide 38
38
Slide 39
39
Slide 40
40
Slide 41
41
Slide 42
42
Slide 43
43

About This Presentation

Leader Ready Four Pathways To Prepare Aspiring School Leaders 1st Edition Tim Cusack
Leader Ready Four Pathways To Prepare Aspiring School Leaders 1st Edition Tim Cusack
Leader Ready Four Pathways To Prepare Aspiring School Leaders 1st Edition Tim Cusack


Slide Content

Leader Ready Four Pathways To Prepare Aspiring
School Leaders 1st Edition Tim Cusack download
https://ebookbell.com/product/leader-ready-four-pathways-to-
prepare-aspiring-school-leaders-1st-edition-tim-cusack-53448374
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Futureready Leader Accelerated Learning For Business Success Peter
Lorange
https://ebookbell.com/product/the-futureready-leader-accelerated-
learning-for-business-success-peter-lorange-56978154
Hbrs 10 Must Reads For Healthcare Leaders Collection Harvard Business
Review Thomas H Lee Daniel Goleman Peter F Drucker John P Kotter
https://ebookbell.com/product/hbrs-10-must-reads-for-healthcare-
leaders-collection-harvard-business-review-thomas-h-lee-daniel-
goleman-peter-f-drucker-john-p-kotter-36521536
Harvard Business Reviews Hbrs 10 Must Reads For Hr Leaders Collection
5 Books Harvard Business Review
https://ebookbell.com/product/harvard-business-reviews-hbrs-10-must-
reads-for-hr-leaders-collection-5-books-harvard-business-
review-36873016
Ready To Be A Thought Leader How To Increase Your Influence Impact And
Success 1st Edition Denise Brosseau
https://ebookbell.com/product/ready-to-be-a-thought-leader-how-to-
increase-your-influence-impact-and-success-1st-edition-denise-
brosseau-44890444

Ready To Lead Prepare To Think And Act Like A Successful Leader Enda M
Largin
https://ebookbell.com/product/ready-to-lead-prepare-to-think-and-act-
like-a-successful-leader-enda-m-largin-10887716
Riding With The Leader Of The Pack A Read Easyride Hard Story T J
Haynes
https://ebookbell.com/product/riding-with-the-leader-of-the-pack-a-
read-easyride-hard-story-t-j-haynes-48839898
Is Your Church Ready Motivating Leaders To Live An Apologetic Life
Ravi Zacharias
https://ebookbell.com/product/is-your-church-ready-motivating-leaders-
to-live-an-apologetic-life-ravi-zacharias-49199878
Hbrs 10 Must Reads On Emotional Intelligence With Featured Article
What Makes A Leader By Daniel Golemanhbrs 10 Must Reads Harvard
Business Review
https://ebookbell.com/product/hbrs-10-must-reads-on-emotional-
intelligence-with-featured-article-what-makes-a-leader-by-daniel-
golemanhbrs-10-must-reads-harvard-business-review-37386600
Hbrs 10 Must Reads On Emotional Intelligence With Featured Article
What Makes A Leader By Daniel Golemanhbrs 10 Must Reads Harvard
Business Review
https://ebookbell.com/product/hbrs-10-must-reads-on-emotional-
intelligence-with-featured-article-what-makes-a-leader-by-daniel-
golemanhbrs-10-must-reads-harvard-business-review-232081946

WHAT YOUR COLLEAGUES ARE SAYING …
Leader Readygets to the root of what is holding back aspiring leaders from
pursuing the role of principal and provides a blueprint for supporting our
future leaders. Cusack and Bustamante draw from their many years in
leadership to bring us this great advice.Leader Readyis a must for every
principal’s bookshelf!
Carmen Markowski
Assistant Principal, St. Joseph Catholic School
Spruce Grove, Alberta, Canada
We owe emerging school leaders the conditions, strategies, and opportunities
necessary to grow and succeed. Cusack and Bustamante’s work is a major
step forward in the right direction!
Wayne Davies
Vice Principal, Nelson McIntyre Collegiate Institute
East St. Paul, Manitoba, Canada
Leader Readyis a must-have resource for anyone supporting the development
of aspiring leaders. Cusack and Bustamante’s Universal Leadership Stan-
dards, leadership development model, and templates provide a road map for
building leadership capacity.
Kelli Leavell
Author, Consultant, and District Coordinator, Bremerton School District
Bremerton, Washington
Any leader at any stage in their career can gain something from this book.
Cusack and Bustamante’s Universal Leadership Standards provide a frame-
work that can be utilized by even the most seasoned educational leaders for
years to come!
Ryan Persaud
Educational Leader, The International School of Curitiba
Curitiba, Brazil
Cusack and Bustamante provide us with a vision for inspiring the most
opportune yet underserved school leaders: assistant principals. The authors’
focus on informed and strategic professional growth encourages aspiring
leaders to engage with the challenges of today’s school systems with confi-
dence and wisdom.
Sam Jordan
Grant Director, Alaska Council of School Administrators
Juneau, Alaska

This book will develop great principals who support assistant principals to
become great future principals. Cusack and Bustamante deliver a path to
connect potential and intention and move to dynamic implementation. Their
interactive approach is rooted in standards and supported by lived
experience.
Randy Hetherington
Associate Professor of Educational Leadership, University of Portland
Portland, Oregon
This book offers practical strategies and tools for developing leadership skills
in aspiring and novice school and district leaders. Cusack and Bustamante
synthesize the research and issues relevant to assistant principals differenti-
ated by level of experience, something rarely accomplished.
Andrea Kane
Professor of Practice in Educational Leadership
University of Pennsylvania Graduate School of Education
Philadelphia, Pennsylvania

LEADERREADY

LEADERREADY
Four Pathways to Prepare
Aspiring School Leaders
TIM CUSACK
VINCE BUSTAMANTE
FOREWORD BY PETER DEWITT
AFTERWORD BY JOHN HATTIE

For information:
Corwin
A SAGE Company
2455 Teller Road
Thousand Oaks, California 91320
(800) 233-9936
www.corwin.com
SAGE Publications Ltd.
1 Oliver’s Yard
55 City Road
London EC1Y 1SP
United Kingdom
SAGE Publications India Pvt. Ltd.
Unit No 323-333, Third Floor, F-Block
International Trade Tower Nehru Place
New Delhi 110 019
India
SAGE Publications Asia-PacificPte.Ltd.
18 Cross Street #10-10/11/12
China Square Central
Singapore 048423
Vice President and Editorial Director:
Monica Eckman
Senior Acquisitions Editor: Tanya Ghans
Content Development Manager:
Desir ´ee A. Bartlett
Senior Editorial Assistant: Nyle De Leon
Production Editor: Vijayakumar
Copy Editor: Christobel Colleen Hopman
Typesetter: TNQ Technologies
Proofreader: Benny Willy Stephen
Indexer: TNQ Technologies
Cover Designer: Scott Van Atta
Marketing Manager: Morgan Fox
Copyright © 2024 by Corwin Press, Inc.
All rights reserved. Except as permitted by U.S. copyright
law, no part of this work may be reproduced or distributed in
any form or by any means, or stored in a database or
retrieval system, without permission in writing from the
publisher.
When forms and sample documents appearing in this work
are intended for reproduction, they will be marked as such.
Reproduction of their use is authorized for educational use
by educators, local school sites, and/or noncommercial or
nonprofit entities that have purchased the book.
All third-party trademarks referenced or depicted herein are
included solely for the purpose of illustration and are the
property of their respective owners. Reference to these
trademarks in no way indicates any relationship with, or
endorsement by, the trademark owner.
Printed in the United States of America
ISBN 978-1-0719-1679-7
This book is printed on acid-free paper.
232425262710987654321
DISCLAIMER: This book may direct you to access third-party content via web links, QR codes, or
other scannable technologies, which are provided for your reference by the author(s). Corwin makes
no guarantee that such third-party content will be available for your use and encourages you to review
the terms and conditions of such third-party content. Corwin takes no responsibility and assumes no
liability for your use of any third-party content, nor does Corwin approve, sponsor, endorse, verify, or
certify such third-party content.

CONTENTS
Foreword by Peter DeWitt ix
Acknowledgments xi
Publisher’s Acknowledgments xiii
About the Authors xv
Your Guide to This Book xvii
1. An Answer to Leadership in Crisis 1
The Great Resignation 2
The Great Opt Out 3
Barriers to Leadership 4
Always Stuck in Second Gear 6
A New Metaphor for Growth and Development 7
Four Roots of School Leader Preparation 10
Predictive Inquiry 14
2. Raising the Bar on Leadership Standards 15
What Do Leadership Standards Do for Us? 17
Standards Around the World 20
Using Universal Leadership Standards to Inform Training 23
Implementation Points to Ponder 30
Predictive Inquiry 31
3. Creating a Culture for Implementation 33
What Is a Culture for Implementation? 35
Measuring Self-Efficacy 46
Unpacking Cusack’s (2020) Findings 47
The Culture for Implementation 49
Implementation Points to Ponder 50
Predictive Inquiry 52

4. Planning Guided Leadership Experiences 53
What Do We Know About Guided Experience? 54
Progressions of Experiences 55
Moving From Guided to Mastery Learning Experiences 58
Samples of Level of Experiences Aligned With Universal
Leadership Standards 62
Leadership Development and Trust 68
Guided Leadership Experiences 73
Implementation Points to Ponder 73
Predictive Inquiry 74
5. Attaining Mastery Experiences 75
What Mastery Means 76
What the Research Says About Mastery Experience 78
What Does Mastery at Level 3 Look Like? 87
Celebrating Mastery 95
Ways to Celebrate Mastery Milestones 96
Moving the Level 3 Assistant Principal Onto the Pathway 97
Implementation Points to Ponder 99
Predictive Inquiry 100
Conclusion: Implementing the Four Roots—Our Perspectives 101
Afterword by John Hattie 105
Appendices 109
Appendix 1: Research on the Self-Efficacy of Assistant
Principals 110
Appendix 2: Comparing Leadership Standards 112
Appendix 3: Universal Leadership Standard (ULS) Inventory 113
Appendix 4: Levels of Experience Template 123
Appendix 5: Feedback Template for Skill, Will, and Thrill 124
Appendix 6: Culminating Activity: Leadership Growth Plan
Template 125
References 133
Index 139
Visithttps://us.corwin.com/books/
leader-ready-281684
for downloadable resources.

FOREWORD
F
or eight years I was fortunate enough to be a principal of a school in
upstate, New York. I entered the principalship without any experience.
However, the panel of 17 people, which included teachers, parents, and
leaders, chose me based on potential and the fact that I had 11 years of
teaching experience in several high poverty city schools.
Over the years I was a principal, I had great support from the leaders in the
district office, my leadership colleagues from the other schools in our district,
but more importantly from the teachers, students, and community I served.
As I entered the world of leadership consulting, I quickly found that not all
leaders were fortunate enough to have the support that I did so long ago. In
fact, I remember running a series of workshops for the University of Okla-
homa for assistant principals. Our focus was on instructional leadership. As I
went through the different facets of my instructional leadership work, I could
tell that something was wrong. It was not the content. Instead, it was the
barriers they felt to do the work. In a survey of the 26 people in the room, the
number one barrier to practicing instructional leadership as an assistant
principal was their principal.
Since I was not an assistant principal and did not have one when I was a
principal, it never occurred to me that the principal, the person who was
supposed to be the mentor of the assistant principal, could be a barrier.
In all fairness, it was not always due to the principal not wanting to be a
mentor to show the assistant principal how to practice instructional leader-
ship. There were times when the principal didn’t know how to practice it
either, or it was due to the school needing all hands-on deck, so the assistant
principal spent their time doing discipline.
The issue is also due to out-of-date university preparatory programs that often
focus too much of their time and effort on management, and not enough on
instructional leadership, student and teacher engagement, and collaboration.
This cycle needs to end. The cycle I am referring to is when principals“train”
assistant principals the same way those principals were“trained”when they
were assistants. Too often I work with assistant principals who are frustrated
because they want to be a leader but too often must spend most of their time
patrolling hallways and disciplining students for offenses that are too many to
count due to our students’lives becoming more complicated as well.
ix

This all matters for very practical reasons. No matter where you are in the
world, if you are a leader you need to formally observe your teachers. If you
do not get into classrooms, talk with students and teachers about learning,
and learn along with your teachers, you will lack credibility in your role. And
that means that the feedback you try to offer teachers will fallflat because
they will most likely not see you or your feedback as credible.
However, there is something else which is just as important. Connection.
When adults in the school do not feel connected to their school, there is a
higher level of anxiety and depression. Without connecting as a school
community there will be a good chance our schools will lack an identity. We
become individuals who have forgotten why we entered education in thefirst
place.
This is where Tim Cusack and Vince Bustamante come into the picture. I met
Vince a few years ago, when I was speaking in Saskatoon, Canada, and we
quickly bonded. I met Tim a few months later when I was working in their
district. The two of them had an impactful partnership, and their focus on
growing leaders, especially those in the assistant principal role, was inspiring.
This book is a guide to help assistant principals see a world that they can help
create. Those that feel like victims of their own circumstances willfind some
light to focus on. As leaders and potential leaders reading this book, you will
find standards, stories, a framework, and strategies that you can grab onto
and try out. You will learn about the importance of implementation and hear
stories from thefield—from people who have been in your shoes and
understand what it’s like to be where you are.
However, this book is not just a guide but a connection. I know Tim and
Vince. Their words ring out and I can hear their voices as I read them. They
know how to develop connections, provide hope (and we all need hope), and
help youfind the strategies you need to use as you move forward.
Many years ago, when I was a teacher, my principal spoke to me about going
back to get my master’s degree in school administration. In the middle of our
hallway, I said no way. I would never be a principal. What changed my mind
was two retired teachers who I knew from my gym. They asked me,“What if
you could be the principal you want to be, and not the one you have to be?”
Don’t just read Tim and Vince’s guidance, research, and strategies through
the eyes of what is, but try to read them through the lens of what could be.
Find your entry point and move forward.
—Peter DeWitt, EdD
x LEADER READY

ACKNOWLEDGMENTS
From Tim Cusack:
The journey of a thousand miles begins with a single step.
–Lao Tzu
The journey alongLeader Readyhas been so incredibly humbling and
rewarding. It has been such a rich learning opportunity for me, one which
has empowered me to put research into action! Myfirst step that whisked me
into this adventure was to acknowledge the incredibly important role and
work of assistant principals. In many ways they are our unsung heroes, and
this book is dedicated to them with the true desire and hope to shine more
light on their pathway and to honor and celebrate their leadership. We need
them to be our next generation of principals and to enter the role with confi-
dence and courage.
In terms of thanks and appreciation, I begin with my dear colleague. Vince
has helped me understand better how aspiring leaders can be empowered to
take risks and reach new levels of professional learning when given authentic
and meaningful voice in the conversation. Writing this book leveraged his
previous experiences as an author and he, in so many ways, guided me along
this pathway. I also want to thank Ariel Curry and Peter DeWitt whose
encouragement to share the need to do more for our assistant principals
motivated me to step forward. They connected me with amazing Tanya
Ghans and wonderful Wendy Murray, both of whom have made this expe-
rience of writing such a dynamic and powerful experience. I have so many
great memories working with Vince and Wendy from the many different
places we worked from to get this book to fruition. Whether St. Pete Beach,
Edmonton, Calgary, Hawaii, Alaska, California, Antigua, Bahamas, New
Brunswick…, wherever we each happened to be, we persevered and what you
see before you is the fruit of that labor.
I extend deep thanks to my colleagues in Edmonton Catholic Schools for their
support of this important work. Also, a debt of gratitude is offered to all who
reviewed the book and lent their voice to the greater conversation of doing
more to support our assistant principals’professional growth and development.
xi

Finally, I thank my wife, Susan, and my family for their unwavering support
and encouragement as I walked along the pathway to see this book to fruition.
From Vince Bustamante:
I am so thankful to be able to coauthor this timely book with my dear friend,
colleague, and mentor, Dr. Tim Cusack. Thank you for the sage advice you
continue to impart on me every conversation we have. From the beginning
stages when you were my principal to collaborating on this project together, I
am so grateful to learn from you. I am very excited to see where we go next
along the pathway.
This book would not have been possible without the contributions of some of
the stellar leaders I have been lucky to meet and work alongside. Thank you,
Ryan, Toni, Wayne, and Nicole for adding your voice and perspectives to the
text. I am also so thankful to all of our peer reviewers for their perspectives
and suggestions.
Thank you to the brilliant editorial team at Corwin, Tanya Ghans and Wendy
Murray. This book would not have been possible without you, you are as
much a part of this as we are. A special thank you to Ariel Curry for sparking
this idea in us and helping us out in the planning stage. I have been extremely
fortunate to have Peter DeWitt as a mentor and sounding board throughout
this and many other projects. Thank you, Peter, for the facetime chats, advice,
and ideas as I navigated my way through this project.
Finally, and most importantly, I would like to thank my wife Leah for her
support as Ifinished book project #3. Throughout this process, we relocated
cities, changed career paths, and welcomed ourfirst child into the world, baby
Luca. To say it has been a whirlwind would be an understatement, and I am
so thankful for your partnership, support, and encouragement. Our growing
family is so lucky to have you.
xii LEADER READY

PUBLISHER’S
ACKNOWLEDGMENTS
C
orwin gratefully acknowledges the contributions of the following
reviewers:
Jennifer Allen, Principal
Highlands Junior High School
Edmonton, Canada
Ken Darvall, Principal
Tema International School
Tema, Ghana
Angela M. Molsey, Adjunct Professor
Brightpoint Community College
Chester, Virginia
Cathy Patterson, Retired Elementary Educator
Diamond Bar, California
Lena Marie Rockwood, Assistant Principal for Student Success
Revere High School
Revere, Massachusetts
Catherine Sosnowski, Adjunct Professor
Central Connecticut State University
New Britain, Connecticut
xiii

ABOUTTHEAUTHORS
Tim Cusack, EdD, is an educator with 30 years
of experience as a classroom teacher, depart-
ment head, assistant principal, principal,
assistant superintendent of learning services
(curriculum, assessment, professional develop-
ment), and currently serves as deputy superin-
tendent of Edmonton Catholic Schools
(Leadership Support Services). In his current
role, he directly supports the daily work of
school leadership teams and aspiring leaders
across almost 100 schools.
Tim is passionate about leadership develop-
ment, mentorship, and systems change and
improvement. His doctoral work through the
University of Portland centered upon the self-efficacy of assistant principals
and how to better prepare them for principalship.
Additionally, Tim has over 30 years of experience as a Naval Warfare Officer
with the Royal Canadian Navy (Reserve) including four years as executive
officer and three years as commanding officer of HMCS NONSUCH in
Edmonton. Tim has delivered many presentations and keynote addresses
across Canada and in the United States. This book is hisfirst with Corwin. He
can be found on Twitter: @CusackTim and at www.timothycusack.com.
Vince Bustamante, MEd, is an instructional
coach, curriculum content developer, and
author who resides in Calgary, Canada. He is
the coauthor of two bestselling books with Cor-
win:Great Teaching by DesignandThe Assess-
ment Playbook for Distance and Blended
Learning. Vince is passionate about imple-
mentation, assessment, and creating classroom
environments that foster deep learning experi-
ences where teachers understand and evaluate
their impact. He specializes in working with
teachers, leadership teams, schools, and school
districts as they seek to implement high-impact
strategies and systems for school improvement.
He can be found on Twitter: @Vincebusta and at
www.vincebustamante.com.
xv

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

Mutta jalo herra oli tehnyt pienen virheen laskuissaan; ankara
rouva oli taipumaton.
"Se on Jumalan lakia ja kirkkoa vastaan", sanoi hän; "minä en
koskaan suostu siihen."
"Mutta Kustaa kuningas?"
"Eikö arkkipiispa selittänyt, että hänen avioliittonsa ei ollut
Jumalalle otollinen, ja tokkohan nuorella leskellä on juuri iloisimmat
päivät?"
"Siinä oli niin suuri ikäerotus. Mutta voisikohan erottaa kahta
nuorta ihmistä, jotka ovat samassa yhteiskunnallisessa asemassa ja
rakastavat toisiaan."
"Meidän pitää ennen kaikkea totella Jumalan tahtoa."
"Minä puhun arkkipiispan kanssa."
"Mutta vastauksen pitää olla kirjallinen; minä kirjoitan itse
kysymyksen niin, ettei jää mitään epäilyksiä."
"Eerik tulee edelleenkin käymään perheessämme…"
"Enpä tiedä, onko…"
"Se on jo päätetty; minä olen luvannut sen hänelle", vastasi kreivi,
ja sillä oli asia ratkaistu.
"Sinä pikku naimavälittäjä", sanoi hän sitten suudellen Anna
rouvaa otsalle. "Sano Eerikille ja Magdaleenalle, että heidän asiansa
on minun huostassani, mutta että heillä pitää olla kärsivällisyyttä."

7.
ENSIMÄINEN YHTEENTÖRMÄYS.
Se pilvetön taivas, joka kirkkaana hymyili nuorelle herttuaparille
heti kun he olivat saapuneet Turkuun, vetäytyi pian pilveen. Rahvaan
ihastelu muuttuu helposti "ristiinnaulitsemiseksi"; kaikki riippuu
johtajista, jotka kyllä silloin olivat Juhanalle suosiolliset, mutta joiden
sijaan pian voi tulla Eerikin puoluelaisia, etenkin jos näillä oli
enemmän rahaa.
Kaikella on hintansa, eikä uskollisuus vallanpitäjiä kohtaan ole
koskaan ollut korkeassa arvossa. Jos etenkin kurjuus ja nälkä ovat
olleet vallitsemassa, on moni Esau myynyt vakaumuksensa halvasta
hernekeitosta.
Tähän aikaan oli Suomessa vielä enemmän kuin Ruotsissa ihmisen
olemassaolo niin kovasti sidottuna kaikenmoisiin puutteisiin, että
jokainen, joka kuului varsinaiseen rahvaaseen, oli miltei jalkoihin
poljetun ruohonkorren arvoinen. Nelijalkainen luontokappale oli
useinkin korkeammassa hinnassa kuin kaksijalkaiset, jotka kelpasivat
ainoastaan "kanuunan ruuaksi" tai joita käytettiin samalla tavoin kuin
koneita nykyaikaan.
Tylsänä ja välinpitämättömänä istui talonpoika takan ääressä
savustuneessa pirtissään, vaimon keittäessä lientä kaarnasta,
sammalista ja sienistä, onnellisena jos hänellä oli siihen lisätä
jokunen sipuli ja hyppysellinen suolaa, sekä suuren lapsijoukon
nälkäisenä ja ahnaana riidellessä vellistä. Kuinka paljon olisivatkaan
vanhemmat voittaneet, jos olisivat voineet vaihtaa lapsiparvensa
lampaaseen, porsaaseen tai vaikkapa kanaan. Älkää sanoko, että he

olivat kovasydämisiä tai että äidinrakkaus ei olisi sitä myöntänyt.
Kahdeksan kymmenestä näki sikiönsä kuolevan nälkään; jos olisi
löytynyt joku, joka olisi tahtonut ottaa lapsiraukat huolenpitonsa
alaisiksi, niin he eivät koskaan olisi voineet tulla huonompaan
hoivaan kuin kotona. Mutta voi, mihin he olivat joutuneet, siinä he
saivat olla, nähdä nälkää ja elää, jos se oli mahdollista, tai kuolla
nälkään, jos muu ei auttanut.
Kellä oli pahainen hevoskoni, hän valjasti sen auran eteen, kun
maa oli kynnettävä. Jos juhtaa ei ollut, saivat isä tai äiti itse käydä
valjaisiin, toinen tavallisesti työnsi jäljestä; mutta sodan aikana ei
kannattanut kyntää, ja milloin Suomessa ei ollut sotaa? Maa sai
sentähden enimmäkseen olla viljelemättä.
Kaupungeissa eivät asiat olleet paljon paremmin, mutta olivat ne
kuitenkin kermana tuossa sinervän happamessa maidossa.
Mutta kun herrat joutuivat riitaan, silloin rahvaskin merkitsi jotakin.
Arvottomallakin oli silloin hintansa; se, joka enimmän tarjosi, sai
ostaa hänet puolelleen.
Vielä oli Juhana herttua mahtavimpana. Se loisto ja komeus, joka
häntä ympäröitsi, oli ikäänkuin enteenä siitä, että täällä maailmassa
voidaan parempiakin päiviä nähdä. Sentähden se kimalteli kullalta
katsojain silmiin, siinä hurrattiin ja huudettiin.
Ruotsista saapuneet tiedot osoittivat, että vanha
lapsuudenaikainen viha nyt puhkesi ilmiliekkiin, ja Juhana tiesi, että
hän sai pelätä kuninkaallisen veljensä puolelta mitä tahansa. Oli siis
viisainta turvata asemansa, sitä parempi kuta pikemmin.

Myöskin hänen puolisonsa kehotti häntä tähän. Se vaikutus, jonka
Katariina heidän avioliittonsa alussa oli saavuttanut, säilyi hänellä
edelleenkin, ja Katariina Jagellotar oli ja pysyikin Juhanan ainoana
uskottuna. Mutta joskin Katariina seurasi miestänsä juonikkaan ja
verisen politiikan pimeihin eksytyssokkeloihin, täytyi tämän
puolestaan antaa hänelle vasta uhriksi lapsuutensa usko, se oppi,
jonka hänen isänsä äskettäin oli maahan tuonut.
Miehuullinen esiintyminen ja vetoaminen aatelistoon ja papistoon
pidettiin välttämättöminä, ja kesämarkkinoilla, jolloin maapäivät
kokoontuivat Turkuun, herttua piti laajan suomenkielisen puheen,
jossa hän arastelematta teki ankaria valheellisia syytöksiä kuningasta
vastaan. Hän muka oli muun ohessa kosinut Katariinaa ja saanut
rukkaset, josta hän nyt oli suutuksissaan sekä tälle että Juhana
herttualle. Lisäksi ei Eerikillä ollut mitään oikeuksia Liivinmaahan,
joka kuului Puolan kuninkaalle. Hän oli kiihottanut venäläisiä jotka
luultavasti ensi vuonna tekevät verisen hyökkäyksen Suomeen, ja
sentähden, jatkoi herttua, "olen koettanut, saada aikaan mahtavan
liiton Puolan kanssa voidakseni auttaa onnetonta isänmaatani.
Kuningas Eerik", lisäsi hän "halveksii kokeneita herroja ja pitää
ympäristössään ainoastaan räätäli- ja nokipoikia". Sentähden herttua
pyysi, että kunnon suomalaiset antaisivat hänelle voimakasta
apuansa kuningas Eerikin vääryyksiä ja väkivaltaa vastaan.
Suomalaisia ei yleensä helposti saada mielipidettään muuttamaan,
mutta Juhanan kaunis ja miehekäs ryhti sekä jalo ulkomuoto voitti
kaikki epäilykset, ja yksimielisesti suostuivat kaikki hänen
pyyntöönsä. Hänelle vannottiin uusi uskollisuudenvala ja tämä
vahvistettiin avonaisella kirjelmällä. Täten oli taisteluhansikas
heitetty.

Tarpeellisiin varokeinoihin ryhdyttiin heti.
Turun linnaa vahvistettiin, sotaväkeä ja elatustarpeita hankittiin,
Puolasta ja Preussista pyydettiin apua ja, kansaa kiihotettiin kaikin
tavoin Eerikkiä vastaan.
Juoniakaan ei kammottu.
Herttuan pienessä hovissa oli nuori hovijunkkari Eerik Sture eräs
Svante kreivin ja Märta rouvan nuorempia poikia.
Hän oli hyvin kasvatettu ja miellyttävänmuotoinen, jonkatähden
hän olikin herttuattaren ja hänen naistensa suuressa suosiossa. Ei
kukaan ollut niin taitava pallonheitossa ei kukaan osannut
tepasteluttaa hevostaan niin hyvin kuin ritarillinen herra Eerik Sture.
Hämärähetkinä takkavalkean ääressä, johon herttuatar tavallisesti
kokosi pienen hovinsa, hän kertoili heille Hörningsholmasta ja niistä
rikkaista muistoista, joita hänellä oli lapsuutensa ajoilta suuresta
siskopiiristään, ja mihin omat muistot eivät ulottuneet, siinä hän
kuvaili heille mitä oli isältään kuullut.
Sture-nimeen on liittynyt paljon rakkautta ja romanttisuutta;
isänmaan kunniakkaimmat muistot ovat kietoutuneet siihen, ja kun
tapauksia kerrottiin, niinkuin nyt, lämmöllä ja innolla, joka on
nuoruudelle ominaista ja erittäinkin sopii sille, joka itse on renkaana
tuossa kunniakkaassa ketjussa, on melkein itsestään selvää, että
kuulijapiiri nautti niistä ihastuksella ja mielihyvällä.
Matta ylpeän nimen ennen loistava tähti oli laskeumassa, ja
sentähden tuotti nyt surua ja alennusta se, mikä ennen oli tuottanut
onnea ja kohoamista.

Herttuattaren naisien joukossa oli nuori puolalainen nimeltään
Leszinska.
Päinvastoin kuin ympäristönsä oli hän tummaverinen, hänen
silmänsä olivat mustat ja säkenöivät, ja, hänen suustaan näkyi usein
kaksi valkeata helmiriviä, sillä kaunis Leszinska nauroi aina hyvin
tietäen, että se kaunisti häntä.
Eerik Sture rakastui häneen melkein kohta. Hänelle hän kertoili,
hänelle hän lauloi, mutta lemmestään hän ei uskaltanut puhua.
Mutta Eerik olikin vain 17-vuotias.
Nauraen kertoi herttuatar puolisolleen tuosta pienestä
lemmenjutusta, jota leikittiin hänen silmiensä edessä. "Poika on
rakastunut hupsu", sanoi hän, "mutta siitä on ehkä hyötyä meille."
"Millä tavalla?"
"Ei sitä edeltäpäin tiedä; pitää ottaa tilaisuudesta vaarin."
"Sinä olet viisas kaikissa asioissa, Katariina."
"Uskontoni vaikuttaa sen."
"Niinpä alan luulla."
"Sentähden tahtoisin, että sinäkin tunnustaisit sitä."
"Mutta ajatteleppa, isäni!"
"Hän on kyllä jo tullut toiseen mielipiteeseen."
"Jospa sen uskoisin."

"Siitä tulet kyllä vakuutetuksi, kuta enemmän opit uskomaan
minua."
"Minä tahtoisin olla vahva niinkuin sinä."
"Minun väkevyyteni on minun uskoni."
Ahkerasti tehtiin tähän aikaan työtä linnan vahvistamiseksi. Sota
oli puhkeamassa, ja nuori Eerik olisi heti matkustanut kotiin, jollei
tuollaista vahvaa magneettia olisi ollut häntä pidättämässä.
Eräänä päivänä tuli Leszinska hyvin kiihottuneena herttuattaren
luo.
"Ruotsista on tullut matkustaja tuoden kirjeen herra Eerik
Sturelle", sanoi hän.
"Tiedätkö keneltä?"
"Hänen isältään, sanoo kirjeen tuoja."
"Mitä hän pyytää?"
"Saada tavata Eerik herraa."
"Etkö voisi saada kirjettä käsiisi."
"En tiedä, tokko…"
"Käske kestitsemään kirjeen tuojaa hyvästi; sano, että Eerik herra
ei ole tavattavana, mutta että sinä pidät huolta siitä, että kirje tulee
hänen käsiinsä?"
"Mutta kun Eerik herra saa tietää…"

"Jätä se minun huolekseni."
Hetkisen kuluttua Leszinska toi kirjeen herttuattarelle ja sai
ankaran käskyn olla puhumatta siitä mitään ei herra Eerikille eikä
kenellekään muulle. Mitä palvelijaan tuli, niin hänestä kyllä
pidettäisiin huolta.
Kirje jätettiin herttualle, jota sen aukaiseminen ei ensinkään
arveluttanut.
Se oli niinkuin arveltiinkin Svante herralta, joka hellästi huolehtien
pyysi poikaansa heti palaamaan isänmaahansa. "Jäämällä sinne sinä
vain panet alttiiksi henkesi, joka on vanhemmillesi ja sisaruksillesi
hyvin rakas", kirjoitti hän. "Tule siis heti."
"Sture-nimellä on hyvä maine täällä Suomessa", sanoi herttua
hetkisen mietittyään.
"Tarkoitus pyhittää keinot", sanoi herttuatar. "Mitähän vaaraa olisi
tällä nuorella miehellä tänne-jäämisestään?"
"Ei mitään minun nähdäkseni."
"Kirjeen pistämme kai piiloon?"
"Niin, vastaiseksi."
"Mutta entäs palvelija?"
"Lähetetään rajan taakse."
"Taikka jossakin jahdissa Ruotsiin. Jos hänet saadaan hyvin laivaan
tukkihumalassa, niin hän saa kotiin tultuaan tekaista minkälaisen
kertomuksen haluaa."

"Mutta voiko Leszinskaan luottaa?"
"Jos sanon hänelle, että tahdotaan erottaa Eerik hänestä, pitää
hän kyllä itse huolen rakastajastaan."
"Onko poika sitäkin?"
"Ei, eikä tulekkaan."
Mutta tämän jälkeen Eerik sai monta ystävyyden osoitusta.
Leszinska loi häneen silmäyksiä, jotka saivat veren nousemaan
päähän; hän rakasti ensi kertaa, ajatukset kotimatkasta häipyivät
pois, ja isänsä kirjettä hän ei saanut.
Ruotsista tuli uhkaavia uutisia. Yrjö Pietarinpoika oli vanginnut ja
saattanut syytteeseen useita Juhanan palvelijoita. Kidutuskeinojakin
oli käytetty heitä kuulusteltaessa, ja lopulta oli yksi heistä
tunnustanut, että "Juhana herttuan tarkoituksena oli syöstä Eerik
valtaistuimelta", sen hän oli itse kuullut herttuan suusta.
Sitten saapui tieto, että säädyt olivat kutsutut kokoon ensi päiväksi
kesäkuuta.
"Saahan nähdä", huudahti Juhana, "eikö hän ole tehnyt tätä
syyttääkseen minua, veljeänsä, kavalluksesta!"
Niin olikin asianlaita. Juhana herttua tuomittiin "valtion kavaltajana
menettämään henkensä ja omaisuutensa, ellei kuningas Eerik
erityisestä suosiosta ja armosta tahtonut tässä suhteessa armahtaa
häntä".
Saman tuomion saivat myöskin hänen Ruotsissa oleskelevat
palvelijansa; nämä vietiin Södermalmille ja mestattiin.

Tämä synnytti suurta alakuloisuutta Turussa; tuntuipa melkein
kuin kuolemantuomio olisi uhkaavana väikkynyt kaupungin yllä, ja
tuskaisina odotettiin mitä seuraisi.
Kauan ei tarvinnutkaan odottaa.
Useita hyvinvarustettuja sotalaivoja saapui satamaan. Niitä seurasi
Hogenskild Bielke rauhanvälittäjänä. Antti Sigfridinpoika Rålamb ja
Jaakko Henrikinpoika Hästesko olivat sotavoiman päällikköinä.
Pyydettiin päästä keskusteluihin herttuan kanssa ja siihen
suostuttiin heti.
Juhana oli nähtävästi hätääntynyt, mutta hänen rinnallaan seisoi
Katariina ylevänä ja ylpeänä, katsoen kylmästi ja rohkeasti tulijoita
silmiin.
Kaninkaan nimessä lupasi herra Hogenskild, että herttua, jos hän
vastustamatta antautuu, saa pitää henkensä, mutta joutuu
elinkaudekseen vankeuteen.
Herttua kiitti tarjouksesta, mutta vastasi pitävänsä
puolustautumisen parempana.
Pitempiin keskusteluihin hän ei ryhtynyt, lyhyesti ja päättävästi
hän lähetti luotansa lähettiläät.
Mutta kun kaikki olivat poissa ja hän Katariinan kanssa kahden
suuressa linnansalissa, peitti hän kasvonsa käsillään ja puhkesi
epätoivoon.
"Nyt olemme pakotetut luottamaan omiin voimiimme; suretko
sitä?" kysyi Katariina melkein nuhdellen.

"Oi Katariina, minä en ole niin vahva kuin sinä, ja minusta näyttää
toivottomalta se taistelu, johon olemme antautuneet. Kuolema ja
perikato ovat tulossa."
"Parempi niinkin kuin pelkurimaisesti väistyä."
"Entä sinun ylpeät unelmasi?"
"Mitä ovat tähtienselittäjät ennustaneet sinulle?"
"Surua ja pilkkaa ja sitten kultainen kruunu."
"Eikö tämä ole juuri niin?"
"Voihan sen selittää kuolemaksikin ja…"
"Epäilijä!… Heitä pelkosi, se ei ole arvosi mukaista, sanon minä!"
"Sitten tahdon taistella, taistella epätoivon vimmalla viimeiseen
mieheen."
"Taistella viisaana päällikkönä, joka kerran saa suuremman
sotajoukon johdettavakseen. Mahdottomia sinun ei pidä tekemän, ei
paneman alttiiksi kenenkään henkeä, mutta osoittaman, että olet
taitava päällikkö, jota kannattaa palvella."
"Katariina, mistä sinä saat sanasi?"
"Sydämestäni."
"Niin pitää tapahtuman kuin sinä tahdot. Jos voitan, olet sinä koko
elämäni johtotähti, jos kaadun…"

"Ei, Juhana", huudahti Katariina pontevasti; "sinä et kaadu,
minäkin olen tutkinut tähtiä."
"Oletko? Milloin ja missä?"
"Sen saat tietää toisella kertaa! Rohkeutta! Mutta nyt he tulevat
saamaan käskyjäsi."
"Menetkö sinä pois?"
"Menen, jotta ei näyttäisi siltä, kuin minä olisin toimiesi määrääjä."
"Hän on oikeassa, tuhat kertaa oikeassa", jupisi Juhana katsoen
hänen jälkeensä, "mutta minä olen arka samoin kuin Eerik… meissä
on paljon yhtäläisyyttä. Hänkin voi olla urhoollinen, ja minä tahdon
näyttää, ettei hän ole minua miehuullisempi! Nyt toimeen, käyköön
syteen tai saveen!"
Piiritys alkoi kohta senjälkeen, ja Juhana johti itse puolustusta;
hän osoitti siinä suurta urhoollisuutta ja hänen onnistuikin kahdesti
pakottaa hyökkääjät vetäytymään takaisin, mutta kolmas rynnäkkö,
joka tehtiin kaksi kuukautta ensimäisen jälkeen, oli niin ankara ja
äkkiarvaamaton, että kaikki vastustus oli turhaa.
Apuväkeä oli toivottu, mutta sitä ei saapunut ennenkuin se jo oli
myöhäistä.
Kuultuaan, että vihollinen oli tunkeutunut linnaan, oli herttua kuin
kivettynyt. Hän oli nyt siis julman veljensä vallassa.
Samassa syöksyi Hogenskild Bielke usean herran seuraamana
vangitsemaan häntä; heidän joukossaan oli eräs Antti Niilonpoika
Sabelfana, joka vastikään oli tullut aateloiduksi. Paljastettu

väkipuukko kädessä hän juoksi antamaan herttualle kuoliniskua,
mutta Klaus Boye työnsi hänet takaisin pelastaen Juhanan, joka heti
antautui.
Tämä tapahtui elokuun 12 p:nä 1563.
Valmistukset Ruotsin-matkaa varten olivat jo tehdyt ja herttua
puolisoineen, palvelijoineen vietiin laivaan.
Ennen piiritystä oli Katariina jo lähettänyt pois etevimmät
naisensa; häntä liikutti hyvin vähän se, että hän täten erotti kaksi
lempivää sydäntä.
"Enkö koskaan enää saa nähdä häntä?" kysyi Eerik Sture syvästi
liikutettuna.
"Kyllä, jos voitamme."
Hänetkin vietiin vankina samaan laivaan, johon korkea
herrasväkikin.
Koko matkalla herttuatar pysyttäytyi puolisonsa likeisyydessä
koettaen rohkaista ja lohduttaa häntä. Mutta ensi kerran näytti siltä,
kuin hänen sanansa eivät olisi vaikuttaneet mitään herttuaan.
Äänettömänä ja toivottomana hän tuijotti eteensä; olipa kuin hän
olisi nähnyt pyövelin miekan riippuvan päänsä päällä.
Aivan lähellä Vaxholmaa näytettiin herttuattarelle erästä laivaa;
siinä oli Yrjö Pietarinpoika ja muutamia muita kuninkaan kätyreitä.
Herttuatar poistui heti kannelta mennen taakseen katsomatta
hyttiinsä.

Pian senjälkeen ankkuroitiin laiva, ja äsken mainitut nousivat
siihen.
Yrjö Pietarinpoika meni suoraa päätä herttuan luo ja rupesi häntä
herjaamaan; mutta tämä ei näyttänyt kuulevan eikä käsittävän
mitään, niin ankaran mielenliikutuksen vallassa hän oli. Vasta
vähitellen hän palasi tajuntaansa, mutta samalla heräsi hänessä
myös oman arvonsa tunteminen ja viha.
"Minua ja minun asioitani tuomitsevat keisarit, kuninkaat ja
ruhtinaat, mutta et sinä, senkin papinkakara!" huudahti herttua
suuttuneena.
"Te olette jo tuomittu", kirkui Yrjö, "ja olette nyt vankina
kuninkaan mielivallan alaisena. Kukaan ei voi teitä enää auttaa! Eikä
sitä kukaan koettanekkaan."
Juhana kysyi, mihin häntä vietiin.
"Gripsholmaan", kuului vastaus, "yhden ainoan palvelijan
seuraamana."
Senjälkeen käskettiin kaikkien siirtyä toiseen laivaan ja herttuaa
varten tuotiin kahleet.
Nähdessään ne hän purskahti itkuun. "Tämän ovat muut saaneet
aikaan! Sanokaa suoraan, oletteko tulleet surmaamaan minua nyt
heti vai viivytelläänkö siinä toistaiseksi?"
"Minä vain tottelen kuninkaani käskyjä ja pyydän hänen
puolestaan heti päästä ruhtinattaren puheille."

Juhana katsoi häneen terävästi. "Tule", sanoi hän ja meni edellä
herttuattaren hyttiin.
Yrjö kumarsi syvään ja selitti tulleensa kuninkaan valtuuttamana
esittämään hänelle kaksi ehtoa. Toinen oli se, että hän kaikkine
hovinaisineen saisi asianmukaisen ylläpidon jossakin kuninkaan
linnassa. Jos hän sitävastoin tahtoi seurata herttuata, sai hän
vankilaan ottaa mukaansa ainoastaan kaksi palvelijatarta.
Katariina tarkasti häntä terävästi hänen puhuessaan; kun hän oli
lopettanut, veti hän kihlasormuksen sormestaan ja piti sitä hänen
silmiensä edessä sanoen: "Lukekaa!"
"Ei muu kuin kuolema", luki Yrjö. "Se on minun päätökseni",
vastasi hän, mutta vaipui samassa tainnoksiin.
Herttua nosti hänet itkien ylös.
Aluksen viereen oli laskenut pursi; siihen täytyi ruhtinaallisen parin
siirtyä Yrjö Pietarinpojan anastaessa kaikki heidän kirstunsa
kalleuksineen, kirjeineen ja asiakirjoineen. Matka suunnattiin
Gripsholmaa kohden, mutta kun purren oli kuljettava Söderströmin
kautta, käskettiin herttuan istua kannella. Katariina seurasi häntä.
Lukemattomia ihmisjoukkoja näkyi rannalla kaikkialla; oli levinnyt
huhu, että herttua oli murhattu ja joku toinen pantu kahleisiin hänen
sijaansa.
Se seikka, että nyt nähtiin herttua todellakin ja hänen rinnallaan
kalpea ruhtinatar, joka elottomasti tuijotti eteensä, vaikutti yhtä
liikuttavasti. Mutta osanotto oli äänetön; olisipa ollut vaarallistakin
antaa sen puhjeta sanoiksi.

Vielä kerran täytyi purren laskea laivan viereen, ja koko
kansanjoukon silmien edessä pantiin uudelleen tarkastus toimeen;
tällä kertaa tarkastettiin ruokatavarat, tavattiinpa myös muutamia
arkkuja, joissa oli koristuksia. Senjälkeen annettiin käsky matkan
jatkamiseen.
Kun pursi sitten saapui Riddarholman selälle, näkyi Skinnarvikin
vuoren huipulla useita mestauslavoja ja pyöriä; onneton Juhana
Hästesko, herttuan uskollisin ystävä, ja hänen palvelijansa olivat
siellä naulittuina.
Kyyneleet virtailivat Juhanan silmistä. "Uskolliset ystäväni!"
huudahti hän kääntyen pois tuosta surullisen kauheasta näystä.
Matkaa jatkettiin senjälkeen yhtä menoa Gripsholmaan.
Vankihuone oli ajan tavan mukaan hyvin varustettu ja maalattu, ja
siitä oli näköala kauniille Gripsholman lahdelle, mutta lattia oli
paksuista lankuista ja ikkunoissa oli vankat rautaristikot.
Vangit saivat kirjoja, mustetta ja kyniä sekä yleensä kaikkea, mitä
tarvitsivat terveytensä säilyttämiseksi ja aikansa kuluttamiseksi.
Ruhtinatar sai luvan oleskella puutarhassa, kuitenkin valvonnan
alaisena, herttuan sitävastoin täytyi pysyä huoneessaan.
Heidän vastaisesta kohtalostaan ei annettu minkäänlaisia
selvityksiä. Kuningas oli maan eteläosassa käymässä sotaa
tanskalaisia vastaan, ja kaikki riippui hänestä.
Ensimäiseen kovaan iskuun näytti herttuatar menehtyneen, mutta
naissielussa on joustavuus, joka pitemmän vastoinkäymisen aikana

pikemmin vaikuttaa kiihottavasti kuin masentavasti, ja niin oli
Katariinankin laita.
Juhanaa sen sijaan vaivasi toisinaan epätoivo, toisinaan hän taas
heittäytyi tylsään välinpitämättömyyteen. Katariina teki kaiken
voitavansa palauttaakseen hänen rohkeutensa.
Vähitellen hän sai hänet kuuntelemaan sitä hengellistä lohdutusta,
jota hän antoi, ja lopulta ottamaan osaa hänen rukouksiinsakin. Sillä
välin täytyi Juhanan kertoa Katariinalle Eerikistä, vieläpä pienimpiin
yksityisseikkoihin saakka. Hän punnitsi kaikkia mahdollisia seikkoja,
jotka olivat heidän puolestaan ja heitä vastaan, ja etenkin halusi hän
tietää, mitä maailmassa tapahtui.
Hän sai kyllä kirjoittaa, mutta kukapa rohkenisi antaa hänelle
tietoja tapahtumista?
Se saattoi käydä laatuun ainoastaan käyttämällä juonia — ja
kultaa.
Onneksi olivat hänen kallisarvoisimmat koristeensa olleet hänellä
pukimissaan, eikä Yrjö Pietarinpoika ollut uskaltanut ryhtyä
persoonalliseen tarkastukseen; näitä saattoi hän nyt käyttää
avukseen.
Palvelijattaret olivat helposti lahjotut; kumpaisellakin oli veli ja
sulhanen sodassa, ja Katariina sanoi heille, että he päällystön kautta
voisivat saada tietoja heistä.
Itse hän kirjoitti kirjeet, joissa mainittiin, että he olivat onnettoman
herttuattaren palveluksessa Gripsholman linnassa. He eivät tienneet
mitä linnan ulkopuolella tapahtui, mutta he tahtoivat kernaasti tietää,

mitenkä heidän rakkaat omaisensa voivat; missä he itse oleskelivat,
se oli jo sanottu.
Ei ollut paljon toivoa saada vastausta tällaiseen kirjeeseen; kaikki
riippui siitä, minkälaisiin käsiin se joutui, ja oliko herttua Juhanalla,
niinkuin hän itse väitti, todellakin ystäviä ja puoluelaisia aatelistossa.
Katariina oli jo heittänyt melkein kaiken toivon vastauksen
saamisesta, kun kaksi kuukautta senjälkeen annettiin hänelle suuri
kakku, jonka sisästä sitä halkaistaessa löytyi useita tiheästi
kirjoitettuja papereita ilman osoitetta ja allekirjoitusta.
Katariina saattoi tuskin hillitä iloansa; hän sanoi palvelijattarille,
että hänen ensin täytyi yksin tavaella kirjeet, sitten hän vasta tekisi
heille selkoa niistä.
Kun hän tuli sisälle herttuan luo, hämmästyi tämä niin hänen
ulkomuodostaan, että kysyi: "Mitä on tapahtunut?"
Katariina laski paperit hänen käteensä, ja he lukivat.
Niissä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kertomus sodan
vaiheista, ilman liioittelua, mutta koko sen kauhistava todellisuus,
Sodan syynä oli, että Tanskan kuningas oli ottanut vaakunaansa
kolme kruunua, ja kun hän ei tahtonut luopua siitä, oli kuningas
Eerik panettanut sekä Tanskan että Norjan vaakunat sinettiinsä.
Lisäksi olivat Ruotsin lähettiläät, jotka olivat lähetetyt Eerikin
puolesta kosimaan Hesseniin, pidätetyt Kööpenhaminassa.
Uskoteltiin, että laivasto sitten oli varustettu morsianta
noutamaan, mutta se kohtasikin Tanskan laivaston Bornholman
luona. Riitaisuuksista tervehdyslaukauksien suhteen syntyi taistelu,

jossa amiraali Jaakko Bagge anasti Tanskan amiraalilaivan ja kaksi
muuta alusta. Tämän johdosta palkitsi kuningas Eerik häntä
juhlakulkueella, jossa tanskalaiset vangit kuninkaan hovinarrin
johtamina kulkivat sidottuina ja päät paljaiksi ajeltuina.
Vastaukseksi tähän tuli sodanjulistus Tanskasta ja Lyypekistä, jolta
Eerik oli kieltänyt kaupan Narvassa tahtoessaan siirtää Venäjän
kaupan Rääveliin.
Tanskalaiset olivat alottaneet sodan piirittämällä Elfsborgin, jonka
he pian valloittivatkin, kun sitä huonosti puolustettiin.
Kuningas Eerik oli senjälkeen hyökännyt Hallantiin ja piirittänyt
Halmstadia, mutta kuultuaan, että kuningas Fredrik II oli
lähestymässä, oli hän heti jättänyt leirin antamatta minkäänlaisia
määräyksiä, ja tanskalaiset olivat lyöneet Ruotsin joukot, jotka
peräytyessään olivat hajaantuneet.
Siitä huolimatta oli kuningas kansalle toimittamassaan kirjelmässä
ilmoituttanut, että "sen rykmentin urhoollisuuden tähden, jonka hän
itse oli opettanut ja harjoittanut, tämä peräytyminen oli päättynyt
voittoon".
Kirjeen kirjoittaja lisäsi: "Niin pian kuin jokin tappio kohtaa
kuninkaallisen majesteetin sotajoukkoa, on huhu siitä heti
tukahutettava, mutta vihollisista saavutettu voitto on heti saatettava
kaikkien tietoon."
"Kaikki on nyt poltettuna, hävitettynä ja tuhottuna Sölvesborgiin
asti, ja" — niin päättyi kertomus — "me olemme paluumatkallamme
lähettäneet muutamia huoviosastoja polttamaan ja hävittämään
molemmin puolin sitä tietä, jota kuljemme." Siihen kirje päättyi.

"Hän on mielipuoli!" virkkoi herttuatar kauhistuen.
"Jos hän unohtaa meidät, niin asia menee itsestään", mutisi
herttua toiveiden hänessä taas herätessä.
"Ja sitten, Juhana?"
"Kostoa!"
8.
KUNINGATARTA ETSITÄÄN.
Meidän on palaaminen useita kuukausia taaksepäin
kertomuksessamme.
Onnistumaton merimatka ei ollut säikähyttänyt Eerikkiä; nyt hän
aikoi
Tanskan, Saksan ja Alamaiden kautta matkustaa Englantiin.
Hänen ministerinsä saivat käskyn hankkia hänelle luvan siihen ja
keskustella panttivangeista hänen persoonansa turvaamiseksi, ja
valtakunnan aatelin piti saapuman Jönköpingiin seuratakseen häntä
rajalle.
Samaan aikaan hän kirjoitti Gyllenstjernalle, että tämä koettaisi
lahjoa englantilaisen neuvoston lupaamalla heille eläkkeitä, ja jos
joku voisi poistaa päiviltä kuningattaren rakastetun, Leicesterin
herttuan, niin kuningas ei paljoksuisi 10,000 taaleria.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com