Learning About Language Activities For The Primary Classroom John Foster

Learning About Language Activities For The Primary Classroom John Foster
Learning About Language Activities For The Primary Classroom John Foster
Learning About Language Activities For The Primary Classroom John Foster

1. Learning About Language Activities For The
Primary Classroom John Foster download
https://ebookbell.com/product/learning-about-language-activities-
for-the-primary-classroom-john-foster-51235830
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Analysing Sentences An Introduction To English Syntax Learning About
Language 5th Edition Noel Burtonroberts
https://ebookbell.com/product/analysing-sentences-an-introduction-to-
english-syntax-learning-about-language-5th-edition-noel-
burtonroberts-34928000
100 Facts About Artificial Intelligence Sciencebased Language Learning
Lab
https://ebookbell.com/product/100-facts-about-artificial-intelligence-
sciencebased-language-learning-lab-57375098
Learning About Livelihoods Insights From Southern Africa Papvhs Rick
De Satg
https://ebookbell.com/product/learning-about-livelihoods-insights-
from-southern-africa-papvhs-rick-de-satg-2229520
Learning About Particles 50 Privileged Years 1st Edition Dr Jack
Steinberger Auth
https://ebookbell.com/product/learning-about-particles-50-privileged-
years-1st-edition-dr-jack-steinberger-auth-4207732

3. Learning About Mental Health Practice Theo Stickley Thurstine Bassett
https://ebookbell.com/product/learning-about-mental-health-practice-
theo-stickley-thurstine-bassett-4307214
Learning About Living Things And Their Environments Jolene Kamstra
https://ebookbell.com/product/learning-about-living-things-and-their-
environments-jolene-kamstra-43512512
Learning About Learning Disabilities Bernice Yl Wong Deborah L Butler
https://ebookbell.com/product/learning-about-learning-disabilities-
bernice-yl-wong-deborah-l-butler-4409596
Learning About Human Nature And Analytic Technique From Mothers And
Babies Nara Amalia Caron
https://ebookbell.com/product/learning-about-human-nature-and-
analytic-technique-from-mothers-and-babies-nara-amalia-caron-5853334
Learning About The Digestive And Excretory Systems Susan Dudley Gold
https://ebookbell.com/product/learning-about-the-digestive-and-
excretory-systems-susan-dudley-gold-46313068

5. Learning
About
Language
Activities for the
Primary Classroom
A David Fulton Book
John Foster

6. Learning about Language
Bringing a fresh and lively approach to language study, Learning about Language
is an exciting collection of fun, creative activities and warm-up games that
explore the multifaceted nature of the English language. For use in any
primary classroom, this book will help develop the pupil’s knowledge of how
the English language works and will improve their ability to use language
eff ectively.
Throughout the book, the author explains key features of the English
language by arranging the volume alphabetically into sections, each of which
explores a diff erent linguistic feature. John Foster suggests enjoyable activities
that will enable students to consolidate their learning and improve their
communication skills through word play, and frequently uses rhyme to
illustrate and elaborate on points made.
Areas covered include:
■Spelling, punctuation and grammar;
■Origin, meaning, similarities and diff erences of words, including
homonyms, anagrams and synonyms;
■The explanation of particular uses of language for specifi c purposes;
■Humorous misuse of words, including malapropisms and spoonerisms;
■The inclusion of numerous opportunities for students to play with words
by participating in word games and through their own writing.
With its unique and accessible approach to language study, Learning about
Language provides teachers of English with a dynamic collection of resources
that will be welcomed by educators and students alike.
John Foster taught English for twenty years before becoming a full time
writer. He has written over 100 books for classroom use and is a highly
regarded children’s poet, anthologist and poetry performer.

7. Learning about
Language
Activities for the primary
classroom
John Foster

8. First published 2012
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
Simultaneously published in the USA and Canada
by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2012 John Foster
The right of John Foster to be identifi ed as author of this work has been asserted
by him in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and
Patents Act 1988.
All rights reserved. The purchase of this copyright material confers the right on
the purchasing institution to photocopy pages which bear the photocopy icon
and copyright line at the bottom of the page. No other parts of this book may be
reprinted or reproduced or utilised in any form or by any electronic, mechanical,
or other means, now known or hereafter invented, including photocopying and
recording, or in any information storage or retrieval system, without permission in
writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered
trademarks, and are used only for identifi cation and explanation without intent to
infringe.
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging in Publication Data
Foster, John, 1941 Oct. 12-
Learning about language : activities for the primary classroom / John Foster.
pages cm
Includes index.
ISBN 978-0-415-53680-6 (hbk.) -- ISBN 978-0-415-53681-3 (pbk.) --
ISBN 978-0-203-11116-1 (ebk.) 1. English language--Study and teaching
(Elementary)--Activity programs. I. Title.
LB1576.F645 2012
372.6’044--dc23
2012002381
ISBN: 978-0-415-53680-6 (hbk)
ISBN: 978-0-415-53681-3 (pbk)
ISBN: 978-0-203-11116-1 (ebk)
Typeset in Bembo
by Saxon Graphics Ltd, Derby

9. Contents
v
Introduction 1
A is for… Abbreviations 3
Acrostics 6
Alliteration 9
Alphabet 10
Anagrams 13
B is for… Borrowings 16
C is for… Clichés 19
Coined words 22
D is for… Dialect 24
Dictionary 26
E is for… Epitaphs 32
F is for… Formal language 35
G is for… Grammar 38
H is for… Homonyms 70
Homophones 72
I is for… Idioms 76
J is for… Jargon 80
K is for… Kennings 83
L is for… Limericks 86

10. vi
Contents
M is for… Malapropisms 90
Metaphors 92
N is for… Nonsense 97
O is for… Onomatopoeia 100
P is for… Palindromes 105
Personifi cation 107
Plurals 109
Pronunciation 113
Proverbs 115
Punctuation 118
Puns 135
Q is for… Questions 140
R is for… Rhymes 142
Riddles 145
S is for... Similes 150
Slang 152
Spelling 156
Spoonerisms 164
Syllables 166
Synonyms 171
T is for… Txtspk 173
Tongue-twisters 178
U is for… US English 180
V is for… Vowels 183
W is for… Words 185
Wordplay 192
X is for… Exclamations 196
Y is for… Y 197
Z is for… Zed 200
Afterword 204

11. Introduction
1
Learning about language – activities for the primary classroom
Learning about Language – Activities for the primary classroom provides a
comprehensive coverage of everything that the primary school pupil needs to
know about the English language. The book provides teachers of literacy with
clear explanations of the terms that pupils need to know, arranged alphabetically
for ease of reference, together with details of activities that can be used to
develop pupils’ understanding of the English language.
A particular feature of the book is that it contains a number of poems,
designed to present key information about features of language in a lively and
original manner. The aim is to foster an interest in words and how they fi t
together, to provide ways of playing with words and to make exploring the
English language fun.
Each section focuses on a diff erent feature of the English language. The
various sections
■examine subjects such as spelling, punctuation and grammar
■explore aspects of words such as their origin and meaning, their similarities
and diff erences, e.g. homonyms, anagrams and synonyms
■explain particular uses of language, for example in the sections on clichés,
idioms, metaphors and similes
■show how language is used humorously in jokes, puns and riddles and by
poets using wordplay in forms such as limericks; also with sections on the
humorous misuse of words – on malapropisms and spoonerisms
■include numerous opportunities for students to consolidate their learning
in a variety of activities, including word games.
The book aims to provide teachers with detailed practical suggestions of
activities that can be developed on the various language features. These ideas
are grouped in a section entitled, for example, Focus on nouns, which shows

12. 2
Introduction
how a lesson on nouns can be developed and provides ideas for activities
designed to enable pupils to practise what they have learned and to demonstrate
their understanding.The suggestions range from simple matching activities
and arranging words in alphabetical order to coining words, making a
dictionary of slang, writing acrostics and kennings, and solving riddles. Most
of the sections include at least one activity sheet per topic, which can be
photocopied or put on the whiteboard.
In addition to off ering suffi cient ideas for a whole lesson on a particular
language topic, there is, where appropriate, a section entitled Language
opportunities, containing suggestions as to how knowledge about language can
be introduced in topic work or when a particular type of writing is being
taught.
There are also suggestions for Extension activities for use with more able
pupils.
The book, therefore, provides teachers of English, both specialists and non-
specialists, with a lively bank of resources for learning about the English
language.

13. Abbreviations
3
A
is for…
An abbreviation is a shortened form of either a word or a phrase.
Focus on abbreviations
Explain what an abbreviation is and how abbreviations are used.
■Abbreviations are used to shorten long words, e.g. HQ for headquarters,
lab for laboratory, TV for television.
■They are used when writing a person’s title, such as Mr, Ms, Dr or Rev., or
a person’s rank in the forces, such as Capt. or Col.
■They are widely used in textspeak, e.g. bbs for be back soon, plz for please.
(See Txtspk, p. 173)
Language opportunities
When the class are learning about how to write invitations, explain that RSVP
is an abbreviation of ‘Répondez, s’il vous plaît’, which means ‘Reply, if you
please.’ It shows that a reply is expected.
In a lesson on letter-writing, point out that when they are writing a formal
letter, they should use people’s titles when addressing them. The titles are often
abbreviations, such as Mr for Mister, Dr for Doctor and Rev. for Reverend.
You can also explain what a postscript is and that most people write the
abbreviation PS when they add something at the bottom of a letter. This is
short for the Latin term ‘post scriptum’, which means ‘after writing’.
When discussing times of the day with the class, explain what a.m. and
p.m. stand for and how they are abbreviations of the Latin expressions ante
meridiem (before noon) and post meridiem (after noon).
Point out abbreviations that occur in information texts, such as e.g., i.e.
and etc. Explain that e.g. means ‘for example’ and is short for the Latin term

14. 4
A is for…
‘exempli gratia’, that i.e. means ‘that is’ and is short for the Latin term ‘id est’,
and that etc. is short for ‘et cetera’, a Latin term meaning ‘and the rest’.
When looking at a detailed map, during a topic on the environment, point
out the abbreviations that are used, for example PO for post offi ce and PH for
public house.
Extension activity
Activity sheet 1 – Abbreviations is an extension activity that can be used
as appropriate with more able groups.

15. Activity sheet 1 – Abbreviations
© 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Use a dictionary to help you to fi ll in the following table giving the meaning
of the abbreviation and the Latin phrase for which it is short.
Abbreviation Meaning Latin phrase
AD
a.m.
e.g.
etc.
i.e.
NB
p.m.
p.p.
PS
QED
RIP

16. Acrostics
6
An acrostic is a number of lines of writing in which certain letters of a word
in each line together form a word.
Focus on acrostics
Explain what an acrostic is and then play the acrostics game in which you pick
a subject, such as the weather. Make a list of words to do with the weather,
such as rain, sunshine, gale, thunder, lightning, hurricane, etc. and then
choose one of them, e.g hurricane. Write the word vertically down the side
of the whiteboard and go round the class, asking the children in turn to supply
a word or phrase beginning with the letters of the word ‘hurricane’, so that
you build up an acrostic. Anyone who cannot think of a word or phrase
simply says ‘pass’. After the class have produced the acrostic of hurricane, they
choose another word from the list of weather words.
Here’s an acrostic one class wrote:
Houses blown away,
Umbrellas torn.
Raging storm
Ripping tiles off roofs.
Incredible damage,
Cars washed away,
Anxious mothers searching,
Nothing left standing.
Everywhere destruction.
Use Activity sheet 2 – Acrostics. Focus on James’s acrostic. Ask what
impression James gives of himself and discuss how this is achieved. Remind
the class what adjectives are and explain that James has chosen a number of
positive adjectives to describe himself. Encourage them to use dictionaries to

17. 7
A is for…
fi nd the meaning of words such as jocular (good humoured) and mercurial
(lively), which are probably new to many of them.
Invite them to write an acrostic of their own either about their own name
or the name of a friend or relative, choosing adjectives which give a positive
impression of the person.
Focus on the acrostic ‘Pirates’. Discuss how this diff ers from the acrostics
which they have been looking at so far, because of the way each line begins
‘P is for...’, ‘I is for...’, and because the poet uses alliteration in each line. Ask
the children which line they like the best. What is the overall impression of
pirates that the poem gives?
Ask individuals to write their own acrostics about someone sinister such as
a ghost, a zombie, an alien, an ogre or a goblin. Encourage them to use
alliteration in their poems.
Extension activity
Ask individuals to look at the acrostic ‘Winter’. What impression does the
poem give of winter? Ask them to write down one or two adjectives which
sum up the writer’s view of winter. Discuss how this impression is given. Talk
about how the poet uses personifi cation – the giving of human characteristics
to inanimate objects. For example, winter ‘wraps cold arms’ about the earth,
the trees are described as ‘numb’, snow ‘smothers’ the fi elds. Focus on the
powerful verbs that are used in each line – wraps, grips, shiver, smother,
buried, glistening. Why are the icicles described as ‘ropes’? What does this
suggest?
Invite the pupils to write their own acrostics about another season or about
a month. Before they begin, ask them to decide what impression they want
to give of that particular season or month and to write down one or two
adjectives that sum up that impression. Encourage them to focus on using
powerful verbs and to use personifi cation in their poems.

18. © 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Activity sheet 2 – Acrostics
Jolly, jovial and jocular
Attractive, amiable and ambitious
Mercurial, mesmerising and magnifi cent
Energetic, elegant and eloquent
Strong, sensitive and spectacular.
James’s acrostic consists of a number of adjectives, which give a
favourable impression of him. Write a similar acrostic about your name.
Pirates
P is for pistols and plunder, for parrots and prisoners walking the plank.
I is for isolated islands where they’ve buried their gold.
R is for ruthless and rascal, for ruffi an and rum.
A is for Avast! Ahoy! and Abandon ship!
T is for terrorise, tattoo and treasure.
E is for emeralds, ear-rings and eye-patch.
S is for sinister, savage and skull.
The acrostic about pirates uses a lot of alliteration. Write an acrostic in
which you describe someone sinister such as an alien, a ghost, a vampire,
a goblin, an ogre or a zombie. Choose your words carefully and try to
include some alliteration.
Winter
Winter wraps the earth in its cold arms.
Icy frost grips the ground.
Numb trees shiver in the bitter wind.
Thick sheets of snow smother the fi elds.
Everything is buried beneath a white cloak.
Ropes of icicles hang from gutters, glistening.
Write an acrostic either about another season or about one of the months.
Before you begin, decide what impression you want your poem to give of
the particular season or month.

19. 9
Alliteration
Alliteration is the use of several words together that all begin with the same
letter or sound.
For example: ‘The whistling wind whipped up the waves.’
Language opportunities
There are opportunities to focus on alliteration when you are studying tongue-
twisters (see p. 178) and when studying the acrostic ‘Pirates’ (see p. 8).
Another opportunity to focus on alliteration is when you are studying
persuasive writing. Many advertisers use alliteration in order to make their slogans more memorable. For example, the Country Life butter advertisement: You’ll never put a better bit of butter on your knife.
You can also point to the use of alliteration in the names of characters in
the books they are reading, such as Helga Huffl epuff
in the Harry Potter
books and Winnie the Witch, and in the names of characters in comics and comic strips, such as Freddie Flintstone, Desperate Dan, Mickey Mouse, Daff y Duck and Bugs Bunny.
You can also focus on alliteration when you are looking at classic poetry,
which often contains examples of alliteration, such as Tennyson’s ‘The Eagle’.
He clasps the crag with crooked hands; Close to the sun in lonely lands, Ring’d with the azure world, he stands.
The wrinkled sea beneath him crawls;
He watches from his mountain walls,
And like a thunderbolt he falls.

20. 10
Alphabet
An alphabet is a writing system in which symbols are used to represent the
individual sounds made by the words in a language.
Focus on the alphabet
Talk about diff erent writing systems. Explain that the earliest writing systems
were based on pictures. English uses a system based on letters which are used
to represent the sounds made by words.
Remind them that the English alphabet has twenty-six letters. Twenty-
one are consonants b c d f g h j k l m n p q r s t v w x y z and the other fi ve are
vowels a e i o u. Explain that all English words have a vowel in them (or the
letter y acting as a vowel).
A problem with English is that there are more sounds than letters. So
letters have to be combined in order to spell certain sounds. This is particularly
the case with vowel sounds because there are twenty vowel sounds and only
fi ve vowel letters.
Explain how alphabetical order is used in indexes and dictionaries. Write
the following words on the board: know cows little prefer all mice I eat
however seeds brown grass. Explain that put in alphabetical order the words
will make a sentence. Can they unscramble the sentence? The answer is: ‘All
brown cows eat grass; however, I know little mice prefer seeds.’
Invite groups to play the Alphabet Game. The aim is to answer questions
using words that begin with a certain letter of the alphabet. The fi rst player
chooses a letter, for example S. The other players begin by asking a question
such as, ‘What are you going to do?’ The fi rst player has to reply by saying
three things beginning with s. For example, ‘I’m going to eat sausages, play
snooker and sing songs.’ Another player then asks, ‘Where are you going to
do them?’ The fi rst player has to answer using three words beginning with the
letter s. For example, ‘I’m going to eat sausages on the sofa, play snooker on
the sideboard and sing songs in Southend.’ Another player then asks, ‘Who

21. 11
A is for…
are you going to do them with?’ Again, the fi rst player has to answer using
three words beginning with s. For example, ‘I’m going eat sausages on the
sofa with Sonia, play snooker on the sideboard with Stan and sing songs in
Southend with Samir.’ If the other players can think of another follow-up
question, they ask it. For example, ‘When are you going to do these things?’
Again, the fi rst person has to answer with three words beginning with s. For
example, ‘On Sunday I’m going to eat sausages on the sofa with Sonia, etc.’
Questions continue until no one can think of anything further to ask or the
fi rst player cannot think of answers. Then it is someone else’s turn.
Explain the rules of Taboo and then ask groups to play. One of the players
chooses a letter and acts as questioner. In turn the questioner asks each of the
other players a diff erent question. The question can be about anything at all.
In their answer they have to avoid using the chosen letter. The answers have
to make sense and must be given immediately. At the start, each player has a
set number of points, e.g. 12. Every time a player makes a mistake, she loses
a point. The winner is the person who has the most points left at the end of
the game.
Invite more able pupils to write lipograms (see Extension activity).
You can end the focus on the alphabet by telling the class about some
interesting words.
There are a number of words which have their letters in alphabetical order,
including abhors, almost and begins.
The word spoonfeed has its letters in reverse alphabetical order.
Fickleheaded and fi ddledeedee are the longest words containing only letters
from the fi rst half of the alphabet.
Uncopyrightable is the only fi fteen-letter word which has fi fteen diff erent
letters in it.
Language opportunities
When teaching about the Egyptians and how they used hieroglyphics, you
can compare their writing system with other writing systems.

22. 12
A is for…
Extension activity – lipograms
Explain what a lipogram is: a piece of writing which omits a letter of the
alphabet. Read them the poem ‘I promise’, which is a lipogram in which the
poet has avoided the use of any words containing the letter a . Then invite
them to try to write a lipogram of their own, either a story or a poem.
I promise
I promise I’ll be good.
I’ll do the things I should.
I’ll pick my clothes up off the fl oor.
I’ll do every other chore.
I will do my homework too.
I will listen closely to you.
Why do you look with such surprise?
I need the pocket money rise.

23. 13
Anagrams
An anagram is a word or phrase consisting of letters which can be rearranged
to form another word.
Focus on anagrams
Explain what an anagram is and write the word pins on the board. Show how
the letters of pins can be rearranged to make the words spin, nips and snip.
Write snap on the board and ask them which words are anagrams of it (pans,
naps, span).
Put the two verses of the poem ‘A ragman’s puzzle’ on the board. Focus
on the fi rst verse and discuss the anagrams in each line.
Write the words mane, ramp, pier and limes on the board. Ask them to write
down any anagrams of each one. The answers are: name/mean/amen, pram, ripe
and smile/miles/slime.
Then focus on the second verse. Ask whether they can spot the diff erence
between the two verses? Draw out the answer that, in the second verse, the
word which is the anagram also spells the fi rst word if read backwards!
Put this list of words on the board: buns nuts deer pots trap tons tips taps keel
guns. Explain that each forms a new word when written backwards. Ask them
to write the words backwards to see what words they form.
A ragman’s puzzle
Why is a mate like a team?
Why is a spot like stop?
Why are capes like a space?
Why are hops like a shop?
Why are pets like a step?
Why is a loop like a pool?
Why is peels like sleep?
Why is loot like a tool?

24. 14
A is for…
Extension activity
Give each member of the group a copy of Activity sheet 3 and ask them to
work out the anagrams in each line of the poem ‘Anagram antics’.
The answers are: races scare, stone notes, tears stare, votes stove, loop pool,
bread beard, late tale, leap peal, reap pear, hose shoe.
Finish by asking them to see if they can fi nd the answers to ‘Work it out’.
The answers are: listen, the Morse Code, vocabulary, decimal point, Monday, twelve
plus one, slot machines, conversation.

25. © 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Activity sheet 3 – Anagram antics
The word in italics in each line of the poem ‘Anagram antics’ is an anagram
of another word. There is a clue in the rest of the line to help you to work
out what that word is. For example, the answer to ‘Mix up races to give
someone a fright’ is scare. Write down your answers.
Anagram antics
Mix up races to give someone a fright.
Make stone into messages you write.
Wipe away tears then give me a look.
Turn gape into what you will fi nd in a book.
Untie loop to fi nd a place to dive in.
Knead bread into hairs that grow on a chin.
Stir up late into a story to tell.
Shuffl e leap into the sound of a bell.
Spin reap into a fruit to eat.
Juggle hose into what to put on your feet.
Work it out
Use the clues in each pair of lines to work out what words are anagrams of
the words and phrases in italics.
Silent is an anagram of what you must do
When someone starts to talk to you.
Here come dots sends messages, it’s true.
It’s a way of sending a signal to you.
Rearrange a vocal ruby to show
All the words you already know.
I’m a dot in place is what you use when
You’re putting a fraction in a base of ten.
When it’s an anagram of dynamo you seek,
Just think of one of the days of the week.
I too make thirteen! What you must do
Is to rearrange eleven plus two.
Lost cash in me? You’ll fi nd me displayed
To tempt you in an amusement arcade.
Voices rant on appears to be
What we have when you talk to me.

26. Borrowings
16
B
is for…
Borrowings are words from other languages that have become part of the
English language.
Focus on borrowings
Prepare for the lesson by making cards with words on them together with
their origins (make an even number of cards with enough for each member of
the class to have one): egg Old Norse; sky Old Norse; restaurant French; river
French; cruise Dutch; skate Dutch; tea Chinese; ketchup Chinese; rucksack
German; spanner German; sugar Arabic; lemon Arabic; boomerang Aboriginal;
dingo Aboriginal; myth Greek; orchestra Greek; bungalow Hindi; dinghy Hindi;
piano Italian; solo Italian; karate Japanese; sudoku Japanese; circus Latin; maximum
Latin; mosquito Spanish; canyon Spanish; gymkhana Urdu; khaki Urdu; caravan
Persian; tiara Persian; bairn Scottish; glen Scottish.
You will also need a map of the world and some drawing pins.
Explain that the oldest words in English are Old English. This was the
language spoken by the Anglo-Saxons. Old English words include simple ones
such as the, to, a , be, from and with and common words such as thing, man, do,
say, get and have. As time passed, words were borrowed from other languages.
The Vikings brought Old Norse words, such as egg, law, leg and sk y. The
Normans brought Fr
ench words and many Latin words. Nowadays the English
language consists of words from many diff erent sources – from European
languages, such as French, Spanish, Italian and German, to other languages
from around the world, such as Hindi, Urdu, Arabic and Chinese.
Put up the map of the world. Give every child a card, then get each in turn
to read out the word on the card and its origin and then to come up and pin
the card onto the map to show where the diff erent countries are that have
given words to English.
Play the Memory Game. This is a game for two players using the cards
you prepared. It begins with all the cards spread out face down on the table.

27. 17
B is for…
The fi rst player turns over two cards. If the two cards show words that
originated from the same language, she picks up the pair and has another go.
If they do not match, she turns them back over and the second player has a
turn. The game continues till there are no cards left. The winner is the person
with the most cards.
Play Borrowings Snap. This is another game for two players using the
cards you prepared. The cards are shuffl ed and each player is dealt an equal
number of them. They take it in turns to put down a card, and when two cards
containing words that originated from the same language are put down they
have to shout Snap. The person who shouts Snap fi rst picks up all the cards.
The winner is the person with the most cards at the end of the game.
Ask the children to complete Activity sheet 4 – Borrowings.

28. Activity sheet 4 – Borrowings
© 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
The words in this list have all come into English from other languages: anorak bandit
cargo delicious envelope famine garage halt idiot judo kiosk lunar melody narrate
obstinate pyjamas quit robot sleigh typhoon uniform vanilla wigwam xylophone yodel
zombie.
Use a dictionary to help complete the chart, saying what type of word each one is,
what it means and what language it comes from.
Word Type Meaning Origin
anorak noun a warm waterproof jacket Inuit

29. Clichés
19
C
is for…
A cliché is a word or phrase that has been used so often that it has lost most of
its force and eff ectiveness, e.g. I’m thrilled to bits, I’m over the moon.
Focus on clichés
■Read the poem ‘Are you as quiet as a mouse?’ Explain what a cliché is and
discuss the clichés that are used in the poem.
Are you as quiet as a mouse?
Do you sleep like a log?
Are you as cunning as a fox?
Are you treated like a dog?
Can you swim like a fi sh?
Do you sometimes smell a rat?
Are you as greedy as a pig?
Are you as blind as a bat?
Explain that if we use clichés too much, our writing becomes dull. Make
copies of Activity sheet 5 – Clichés for the pupils to complete.
Make a list of clichés that are used to express feelings: happiness, e.g. I was over
the moon; disappointment, e.g. I was as sick as a parrot; fear, e.g. I was shaking
like a leaf; nervousness, e.g. I was a bag of nerves; sadness, e.g. I was down in the
dumps; delight, e.g. as pleased as punch; anxiety, e.g. like a cat on a hot tin roof.
Write the list of clichés on a large sheet of paper to put on the classroom
wall. Put up this notice beside the list to remind them to avoid using clichés
when they write:
Advice to Young Writers
Clichés should be avoided like the plague.

30. 20
C is for…
Discuss how sports commentators, football managers and players frequently
use clichés. Together with the class, make a list of football clichés and put it on
the board.
Examples of football clichés include: It’s a funny old game; it’s game of two
halves; to be under the cosh; at the end of the day; hit the woodwork; completely
gutted; over the moon; we were/they were robbed; be in with a shout; we/
they gave one hundered per cent; worked their socks off ; he won’t score a
better goal than that; it wasn’t to be; take it one game at a time; not get carried
away.
Then invite pairs to prepare to act out a post-match interview in which a
manager or a player talks about a game that has just ended. The aim is for them
to include as many of the clichés as possible in their interview. Invite some of
the pairs to act out their interviews to the class.
Extension activity
Invite more able groups to undertake the Cliché challenge. The other children
in the class could be given copies of the winning sentence (see below) and
asked to highlight the clichés in it.
Cliché challenge
This is a word game for any number of players. The aim of the game is to write
a sentence containing as many clichés as possible within a set time limit, e.g.
fi fteen minutes. At the end of the game, count how many clichés your sentence
contains. The person with the most clichés in a sentence is the winner.
Here’s an example of a winning sentence from a previous game:
‘I was boiling hot and I was sweating like a pig, but it was a race against
time, so I seized the opportunity with both hands, since it was now or
never, and with my heart in my mouth, hoping against hope that I’d live
to see another day, I took the plunge and waited with bated breath to
see if I’d hit the target.’

31. Activity sheet 5 – Clichés
© 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Each of these comparisons is a cliché. Think of an alternative, which is not
a cliché, and write it next to the cliché. The fi rst one has been done for
you.
1. As fast as greased lightning As fast as a speeding comet
2. As slow as a snail
3. As strong as an ox
4. As light as a feather
5. As hot as the sun
6. As tough as old boots
7. As slippery as an eel
8. As soft as silk
9. As hard as nails
10. As weak as a kitten
11. As red as a beetroot
12. As white as a sheet

32. 22
Coined words
A coined word or phrase is one that the writer made up.
Focus on coining
Make copies of Activity sheet 6 – Coined words. Explain what is meant by
a coined word and that Lewis Carroll’s poem ‘Jabberwocky’ contains many of
them, then read the poem to the pupils.
Point out that although it is full of nonsense words, it is still possible to
make some sense of the poem from the way the words fi t together to form
sentences and the way that Lewis Carroll has created words which echo sounds
and, therefore, suggest meanings. Explain that Lewis Carroll himself supplied
interpretations of some of the words. For example, he suggested that slithy
meant lithe and slimy and that mimsy meant fl imsy and miserable.
Remind them what a glossary is – a list of words and phrases connected to
a particular subject together with an explanation of their meanings, arranged
in alphabetical order. Ask the pupils to produce a glossary of the words Lewis
Carroll made up, together with their interpretations of their meanings.
Extension activity
Ask pupils in groups or pairs to suggest meanings for this A to Z of coined
words. Then invite them to coin some words of their own and produce a class
dictionary of coined words and their meanings. Remind them to say what part
of speech the word is.
arrowgent (n.) blinkmanship (n.) conpose (vb.) driggon (n.) elepant (vb.)
fl itterly (adv.) glumlin (n.) higgle (vb.) itter (vb.) jocal (adj.) klumpish
(adj.) murgle (vb.) namesnake (n.) orpishly (adv.) plotate (vb.) quandrous
(adj.) rumbluster (vb.) stewhif (n.) tintacular (adj.) uggle (vb.) vulturifl y
(vb.) X-rain (n.) yawdle (vb.) zaffi sh (adj.)

33. © 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Activity sheet 6 – Coined words
Jabberwocky
Lewis Carroll
’Twas brillig, and the slithy toves
Did gyre and gimble in the wabe;
All mimsy were the borogroves
And the mome raths outgrabe.
Beware the Jabberwock, my son!
The jaws that bite, the claws that catch!
Beware the Jubjub bird and shun
The frumious Bandersnatch!
He took his vorpal sword in hand:
Long time the manxome foe he sought –
So rested he by the Tumtum tree,
And stood awhile in thought.
And as in uffi sh thought he stood,
The Jabberwock with eyes of fl ame,
Came whiffl ing through the tulgey wood,
And burbled as it came!
One two! One two! and through and through
The vorpal blade went snicker-snack!
He left it dead, and with its head
He went galumphing back.
“And hast thou slain the Jabberwock!
Come to my arms, my beamish boy!
O frabjous day! Callooh! Callay!”
He chortled in his joy.
’Twas brillig, and the slithy toves
Did gyre and gimble in the wabe;
All mimsy were the borogroves
And the mome raths outgrabe.

34. Dialect
24
D
is for…
A dialect is a type of English that is spoken by a particular group of people.
Focus on dialect
Explain what a dialect is and how a dialect has its own words and expressions
and its own grammar rules. Most dialects are spoken by people in particular
areas of the country, so there is, for example, a Geordie dialect spoken in the
north-east of England, a Liverpool dialect and a Cornish dialect.
Explain that when we write in school we use Standard English and that
there are a number of grammar rules, which we must follow, that may be
diff erent from the grammar of any dialect we speak.
Put a copy of Standard English – some grammar rules on the board
and discuss the diff erences between the two accounts. Then go through the
various rules. Either give each pupil a copy for reference or keep one on the
classroom wall. You can then focus on a particular rule as the opportunity
arises. (
See Language opportunities below.)
Standard English – some grammar rules
Here are two versions of someone describing an incident in a football
match. One is in dialect. One is in Standard English.
‘We was watching the match and one of them big guys from their team
gets sent off. He start swearing and saying it ain’t fair and that he never
done nothing wrong.’
‘We were watching the match and one of those big guys from their
team got sent off.
He started swearing and saying it isn’t fair and that he didn’t do
anything wrong.’

35. 25
D is for…
Talk about the differences between the two versions and discuss the
grammar rules (below).
Standard English rules
1. In Standard English you cannot say ‘we was’ or ‘you was’. It must always be
‘we were’ or ‘you were’.
2. In Standard English you cannot say ‘them big guys’. It must be ‘those big
guys’.
3. In Standard English, when speaking or writing about the past, you must
use verbs with their proper past tense form or past tense ending. You cannot
say or write ‘he gets sent off ’, it must be ‘he got sent off ’. Similarly, it must
be ‘he started swearing’, not ‘he start swearing’.
4. In Standard English, you cannot use ‘ain’t’. It must always be ‘isn’t’.
5. In Standard English, you should not use an expression that has a double
negative in it. It is wrong to say ‘He never done nothing’. It should be ‘He
didn’t do anything’.
Language opportunities
You can use the opportunities that occur when pupils use dialect forms in
their written work to focus on one or more of the rules, as appropriate.

36. 26
Dictionary
A dictionary is a book of words in their alphabetical order, giving the meaning
of each word, its part of speech, pronunciation and derivation.
Focus on dictionaries
Explain that the words in a dictionary are arranged in alphabetical order.
Use Activity sheet 7 – Dictionary order to explain exactly how words
are ordered in a dictionary, and to help them understand what the order is, by
putting lists of words in order as they would appear in a dictionary. Make sure
they understand the importance of looking at the second and third letters of a
word, as well as the fi rst.
Put a copy of the poem on the board. Ask them to think about dictionary
order, to decide which of the words would come fi rst and to write Yes or No
in answer to each question. The answers are: 1 Yes, 2 No, 3 Yes, 4 No, 5 Yes,
6 Yes, 7 No, 8 No.
1. Does bake come before book?
2. Does crab come before cook?
3. Does water come before wet?
4. Does jingle come before jet?
5. Does bread come before butter?
6. Does murmur come before mutter?
7. Does plumber come before plane?
8. Does trouble come before train?
Use Activity sheet 8 – How to use a dictionary to teach the pupils about
the information which a dictionary gives about a word. Encourage them to
practise using a dictionary by playing the games Find the Word, Dictionary
Quiz, Beat the Teacher and Fact or Fiction.

37. 27
D is for…
Find the Word
In this game, you give the children a word and they have to race to fi nd what
page it is on in a dictionary. The winner then reads out what part of speech
the word is, its meaning and what its origin. You can link this in with topic
work by choosing words that they will encounter while studying that topic.
Dictionary Quiz
This is a game for two players. Each person has a dictionary. They take it in
turns to choose a word. The fi rst player tells the other person three things
about the word – what part of speech it is, what letter of the alphabet the word
begins with or ends with, and what its meaning is. If the person doesn’t guess
the word from this information then they are given further clues.
For example, the fi rst player might pick the word ‘bright’ and say ‘I’m
thinking of an adjective. It begins with b. It means “shining strongly”’. If the
other person doesn’t guess the word from this information, the questioner
might give other clues, such as, ‘The same word also means clever’, ‘It has six
letters’ or ‘It rhymes with fi ght.’
Beat the Teacher
Groups take it in turns to pick a word from the dictionary, to say what the
word means and to ask the teacher what the word is. Every time the teacher
gets the word wrong the group scores a point. The teacher can ask for further
information about the word: How many letters has it? What part of speech is
it? What is its origin? What does it rhyme with? Every time the teacher asks a
question another point is scored. The turn continues until the teacher gets the
right word or has to give up. If the teacher has to give up, the group scores an
extra fi ve points. The group with the most points at the end of the game is
the winner. Note: Although you may know the word that a group has chosen,
you may decide to act dumb in order to make them look more closely at what
information the dictionary gives about a particular word.
Fact or Fiction
This is a game for more able pupils to play in groups of three. One group
chooses a word from a dictionary which they think the other group won’t
know. Then they think of two other meanings for the word that sound
plausible. They tell another group the three meanings and the second group
has to say which one is fact and which two are fi ction.

38. 28
D is for…
For example, let’s say a group choose the word repel which means drive back.
They then have to think of two other defi nitions which sound plausible, such
repair or repeat.
Extension activity
Read about the origin of the word ‘clue’ and invite more able children to look up
the origins of the words in the list. See Activity sheet 8 – Using a dictionary.
Language opportunities
When studying a topic, encourage pupils to develop their dictionary skills by looking up new words they come across and to write the word and its meaning on a piece of paper and display it on the topic wordlist that you have pinned up on the noticeboard. Alternatively, they can type the word and its meaning onto the computer and add it to a topic wordlist that you print out and give to them at the conclusion of the topic.

39. © 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Activity sheet 7 – Dictionary order
The words in a dictionary are arranged in alphabetical order. To work out where to
fi nd a word in a dictionary, you often have to look at the fi rst two or three letters of a
word.
First letters
Put these words in the order in which you would fi nd them in a dictionary.
1. leg bone shoulder knee arm ................................................................................
2. ghost vampire tomb coffi n blood ........................................................................
3. guitar drum keyboard saxophone piano .............................................................
4. pea carrot turnip potato lettuce ...........................................................................
5. story myth legend tale fable ................................................................................
First and second letters
When words begin with the same letter, you have to look at the fi rst and second
letters to work out their dictionary order. Put these lists of words into their dictionary
order.
1. lock luck label letter little .....................................................................................
2. foe fi end frame fl ee famous .................................................................................
3. bottle broom bang berry butter ...........................................................................
4. trip towel thing table tickle ..................................................................................
5. sword smile stick slope snake .............................................................................
First, second and third letters
When the fi rst and second letters of words are the same, you have to look at the
third letters as well to work out their dictionary order. Put these lists of words into
their dictionary order.
1. grip grasp grunt ground gravel ............................................................................
2. break bridge brave breeze brook ........................................................................
3. sting study strap stagger steady .........................................................................
4. cling clatter clutch clever clock ...........................................................................
5. injection index inch invisible information .............................................................

40. © 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Activity sheet 8 – Using a dictionary
A dictionary tells you several things about a word:
• how the word is spelt
• what type of word it is, for example a noun or a verb
• the different forms of the word, for example ‘help’, ‘helped’ and
‘helping’
• what the word means and, if it has more than one meaning, what the
different meanings are
• how the word is used, for example if it is slang.
Here is the entry for the word ‘clot’ from the Collins School Dictionary:

41. © 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Activity sheet 8 – Using a dictionary (continued)
Word origins
Some dictionaries also explain the origins of words. Here is the entry for
the word ‘clue’ from such a dictionary:
The word clue is a modern spelling of the old word clew, ‘a ball of
thread’. The idea here is of string or thread being used to guide a
person out of a maze by tracing a path through it. The most
famous example is that of the Greek hero Theseus, who killed the
monstrous bull-headed Minotaur in its lair and then escaped from
the Labyrinth, an underground maze of tunnels. He was able to do
this because the princess Ariadne gave him a ball of string which
he unravelled as he went in and followed back to fi nd his way out
again.
Find out the origin of these words: siren salary steeplechase sideburns
slogan Thursday marathon grenade bonfi re.

42. Epitaphs
32
E
is for…
An epitaph is a piece of writing inscribed on a gravestone. Some epitaphs take
the form of a verse.
Focus on epitaphs
Explain what an epitaph is and how it can take the form of a short poem.
Put some examples on the whiteboard and show how an epitaph can be two,
four or fi ve lines long, e.g. John Brown (2 lines), Mr Lee (4 lines), Sandra
Slater (5 lines).
Talk about each one in turn. What makes the epitaph funny? Point out
how John Brown’s epitaph is based round a pun on the word ‘cavity’. What
makes the other epitaphs funny?
John Brown – A dentist
Stranger approach this spot with gravity:
John Brown is fi lling his last cavity.
Jonathan Pease
Under the sod and under the trees
Lies the body of Jonathan Pease.
He is not here. There’s only the pod.
Pease shelled out and went to God.
John Penny
Remember if cash thou art
In want of any
Dig 4 feet deep
And thou will fi nd a Penny.

43. 33
E is for…
Mr Lee
Here lies a teacher Mr Lee
Who said, ‘You’ll be the death of me!’
And sitting at his desk one day
He gave a sigh and passed away.
Sandra Slater
Here lies what’s left of Sandra Slater,
Who poked her pet – an alligator –
Forgetting that to tease or bait her
Might annoy an alligator.
Alas, the alligator ate her.
Use Activity sheet 9 – Epitaphs and ask the children to complete the
epitaphs in pairs and then to write epitaphs of their own. If they get stuck
because they cannot think of a rhyme, encourage them to use a rhyming
dictionary.
Language opportunities
When you are doing a topic on the local environment, talk about churches
and churchyards. Point out that gravestones have inscriptions on them and
that they may be epitaphs and that these may be either quotations or original
verses. Use the opportunity this provides for them to do research on the
computer to fi nd some unusual epitaphs such as Spike Milligan’s ‘I told you I
was ill’.

44. Activity sheet 9 – Epitaphs
© 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Work with a partner and complete the following epitaphs:
1. In memory of William White
Who did not stop at a red light...
2. Here lies the body of Marmaduke Hyde...
3. Here lies a careless girl called Kate...
4. In memory of a boy called Joe...
5. Beneath this stone Miss Ketchup lies...
Write an epitaph of your own your own. You could write about:
1. a person such as a teacher, a cook, an inventor, a weather forecaster
or a zookeeper
2. a person with an unusual surname, such as Tommy Hawk, Betty
Beetroot or Percy Pies
3. a nursery rhyme character, such as Old King Cole or a character from
a traditional tale, such as Cinderella
4. an imaginary creature, such as an ogre called Ollie the Ogre or a
dragon called Firesnorter.

45. Formal language
35
F
is for…
Formal language is used in schools and colleges and in business and government,
for both speech and writing. The formal language used by teachers, politicians,
television newsreaders and business people is known as Standard English.
Focus on formal and informal speech
Discuss how the way you speak varies according to the situation and to whom
you are speaking.
When you are in the playground or out with your friends in an informal
situation you will speak in a chatty, conversational way.
Read to the pupils how Dean told a friend about how Nasser broke a
classroom window:
‘We were playing footie and Naz gave the ball a right whack. It
smacked against the tree and crashed straight through the window of
Jacko’s classroom. We all scarpered ’cause we knew Jacko would do his
nut.’
Then read them how Dean told his teacher about the incident:
‘We were playing football and Nasser kicked the ball so hard that it
bounced off the tree and went through the window of Mr Jackson’s
classroom. We ran off because we knew Mr Jackson would be very
angry.’
Talk about the diff erences and how Dean uses playground slang terms such as
‘footie’ for ‘football’, ‘a right whack’ for ‘a hard kick’, ‘scarpered’ for ‘ran away’
and ‘do his nut’ for ‘be very angry’. Discuss how these slang terms are changed
when he speaks Standard English to his teacher.
Invite them in pairs to role play the following situations:

46. 36
F is for…
A girl talks to a friend about what she did at the weekend.
She tells a teacher about what she did at the weekend.
A boy tells to a police offi cer about an accident he witnessed.
He tells a friend about the same accident.
A girl tells a parent how she plans to spend £100 left to her by a great-aunt.
She tells a friend what she plans to do with the money.
Make copies of Activity sheet 10 – Informal speech for individuals or
pairs to complete. It presents a number of colloquial expressions and asks the
pupils to write what they mean.
Language opportunities
Reading a play or getting the children to write playscripts off ers a good
opportunity for focusing on formal and informal speech.
Teaching letter-writing provides an opportunity to focus on formal and
informal language. Point out that the informal conversational language used
in letters and e-mails to friends is very diff erent from the formal language you
would use when writing, for example, to make an enquiry or a complaint.
Similarly, when the children are drafting invitations and replies to
invitations, discuss how the invitations and replies are written in formal
language.

47. Activity sheet 10 – Informal speech
© 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Here are some expressions which are used in everyday informal
conversations. Write down what they mean. The fi rst one has been done
for you.
1. A close shave a narrow escape
2. At a loose end
3. Get your skates on
4. Give the thumbs up
5. Go ballistic
6. Go down like a lead balloon
7. Have forty winks
8. Lead up the garden path
9. Let the cat out of the bag
10. Lose your rag
11. In the nick of time
12. No worries
13. Not half
14. Pull your socks up
15. Turn a blind eye

48. Grammar
38
G
is for…
How the words in a language work together in speech and in writing is called
the structure of the language. This structure and the rules governing it are
called its grammar.
Focus on word order
Explain what the grammar of a language is and that it tells us how the words
of a language are joined together to make sentences. In English this is done by
word order and changing the form of words, e.g. by changing the tense of a
verb from ‘see’ to ‘saw’.
Put the verse ‘Yesterday saw Robin I’ on the board and talk about how
important word order is to meaning. Point out how the words in the sentences
in this verse are in the wrong order, so it doesn’t make sense. If you rearrange
them, it does!
Yesterday saw Robin I.
Robin to said ‘Hi!’ I.
Replied me Robin to,
‘Too nice see to you.’
Focus on sentences
Explain that there are four types of sentence.
Statement: We’re going to be late.
Question: Where are my shoes?
Command: Shut the front door after you.
Exclamation: How silly!
Statements, questions and commands are far more common than exclamations.

49. 39
G is for…
Play the game Take a Chance, which is about diff erent types of
sentences.
You have to prepare for the game by making twenty-four small cards.
Eight are statement cards with the following statements written on them:
Make a statement about the weather.
Make a statement about school.
Make a statement about food.
Make a statement about a TV programme.
Make a statement about a fi lm.
Make a statement about a book.
Make a statement about a full stop.
Make a statement about a comma.
Eight are question cards with the following questions written on them:
What did you do yesterday?
Why do we recycle things?
Where do you live?
When does it get dark?
What is your favourite colour?
Who are you sitting next to?
How old are you?
Have you any brothers or sisters?
Eight are command cards with the following commands written on them:
Recite a poem or rhyme.
Tell a joke.
Give an example of an abbreviation.
Say a sentence with a simile in it.
Name a play by William Shakespeare.
Perform a charade about a book title.
Explain how to boil an egg.
Give an example of alliteration.
How to play: Shuffl e each set of cards and lay them out in three piles. One
person throws a dice. If you get 1 or 2, take a statement card. If you get 3 or
4, take a question card. If you get a 5 or 6, take a command card. Do what
the card tells you, then put it back at the bottom of the pile.

50. 40
G is for…
Discuss how sentences can be divided into simple sentences and complex
sentences. Statements, questions and exclamations have a subject, which usually
tells you what the sentence is about.
Write this sentence on the board: ‘The boy caught a fi sh.’ Point out that
the subject of the sentence is the boy. Explain that sentences normally contain
a verb. Simple sentences have only one verb, in this case caught.
Explain that complex sentences have several verbs. Write this sentence on
the board: ‘When he was fi shing in the lake, the boy caught a fi sh, which was
the biggest he had ever caught, so he photographed it, before he threw it
back.’
Discuss how the sentence has fi ve separate sections in it, each section
having its own verb. These sections are known as clauses.
There is a main clause, which in this case is ‘the boy caught the fi sh’. All
the other clauses are subordinate clauses. They are joined to the main clause
either by conjunctions or by the relative pronouns which or who.
Parts of speech
Explain that words can be divided into word classes according to the way they
are used in sentences. There are eight main word classes in English: nouns,
verbs, adjectives, adverbs, pronouns, prepositions, conjunctions and articles.
These are also known as the parts of speech.
Nouns
A noun is a word which is the name of a person, place or thing.
What is a noun?
A noun is the name of anything,
like car or cat or coat or ring.
A noun is the name of a person too,
like Jason, Wasim, Jill or Sue.
A noun is also the name of a place –
Pakistan, Glasgow, Mars or Space.
A noun’s any kind of naming word –
bluebottle, Bill, Bolton, bird.
Put a copy of the poem ‘What is a noun?’ on the whiteboard and ask the
pupils what are the diff erences between the nouns listed in the second, fourth

51. 41
G is for…
and sixth lines. Draw out the point that the nouns listed in the second line are
known as common nouns because each one is a general label given to an
object, animal or thing.
As a class, make a list of common nouns which we use to label diff erent
forms of transport, e.g. ship boat yacht plane helicopter bus car bicycle lorry
van taxi.
Then ask individuals or groups to make a list of common nouns we use to
label diff erent fruit or vegetables or diff erent clothes.
The nouns in the second line are the names of people, and the nouns in
the third line are the names of places. Explain that the names we use for
particular people, places or animals are called proper nouns and that a proper
noun always begins with a capital letter. Ask: Which are the two proper
nouns in the last line of the poem?
Ask individuals or groups to invent some new proper nouns by imagining
they are manufacturers who are about to launch new products. Invite them to
suggest a catchy new name for a product such as a computer game in which
knights battle against monsters, a new kite, a skateboard with a new shape, a
remote controlled helicopter, a new scooter, a toy robot.
A noun alphabet book
Ask pairs to work together to produce a noun alphabet book about school,
like the ones young children have, consisting of a common noun for each
letter of the alphabet. For example, on the page for A you might put arithmetic,
art or assembly. For B you might put break, book or brainstorm and so on.
Learning opportunities
During a lesson in which you are discussing families or family trees, remind
the pupils that the names of people are proper nouns and that they should
always start with a capital letter.
Similarly, in a lesson on the local environment, in which you are drawing
attention to place names, remind the pupils that the names of places are proper
nouns and they always start with a capital letter.

52. 42
G is for…
Collective nouns
A collective noun is a word that describes a particular group of animals, people
or things.
Focus on collective nouns
Explain what a collective noun is and ask the children if they can give examples
of collective nouns for a group of animals (e.g. a herd of cows), of people (e.g.
a crowd of people) or of things (e.g. a bunch of keys).
Give out Activity sheet 11 – Collective nouns and ask the children to
complete it.

53. © 2012, Learning about Language: Activities for the Primary Classroom, John Foster, Routledge
Activity sheet 11 – Collective nouns
Match the animals to the collective noun that describes a group of them
by drawing a line to join the animals with the correct collective noun.
The fi rst one has been done for you.
fl ock lions
swarm fi sh
litter sheep
team puppies
pack snakes
gaggle gorillas
cast ants
herd bees
school geese
army horses
pride wolves
band cows

54. 44
G is for…
Extension activity
Here are some other collective nouns. What groups do they refer to? Write
sentences which include each of them. Use a dictionary to help you, if
necessary.
For example: ‘The ring of spectators clapped loudly.’
audience congregation horde bunch clump cluster squadron fl eet set ring
Activity sheet 12 – Choose your own collective nouns provides an
extension activity that can be given to more able pupils.
Introduce the group to the idea that you can make up collective nouns for
people who do diff erent jobs by showing them the poem ‘Workers’ collectives’.
Discuss how the invented nouns are appropriate to the jobs the people do.
Ask the children to suggest other collective nouns for the various groups, e.g.
a polish of cleaners, a fi lling of dentists, a recipe of chefs.
Workers’ collectives
A brush of cleaners
A drill of dentists
A suit of tailors
A meal of chefs
A forest of carpenters
A kneading of bakers
A shower of plumbers
A parcel of postal workers.
Then give the group a copy of the activity sheet for them to complete.

55. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

56. paljastaa, että ihminen on parhaassansakin jo muun luonnon tasalle
mennyt, on jo sitäkin alempi… Hän sääli Martvaa… Hän antoi
ainoastaan aavistuksen siitä, millä on äiti-onni ostettava. Hän selitti
ylevänä:
— "Kauneimmat kukat ovat aina liasta poimittavat… Ne kasvavat
ainoastaan höysteisessä, lantaisessa maassa… Jaloin kivi tarvitsee
ikikuumuuden muodostuaksensa jaloksi… Niin on myöskin korkea,
jalo äiti-onni aina liasta otettava… Siitäkin on se aina tuskan kautta
nostettava. Siksi se ehkä onkin onnista jaloin…"
Äiti läikkyi lemmenrunossa… Se läikkyi siinä tuutulauluinensa,
värisi siinä kipuinensa. Surullisena jatkoi enkeli selitystänsä:
— "Eevan lankeemisesta asti on äiti-onnenkin tie kasvanut
ohdaketta ja orjantappuraa. Vaan jos se suuri onni täytyykin sinun,
Martva, liasta ottaa, niin älä pelkää, vaan ota se siitä puhtain käsin ja
jaloin mielin. Silloin et tahraannu, sillä sielun puhtauteen ei lika tartu.
Silloin on sinulle myös lupaus varma: äidin alennus ja kärsimyksetkin
jalostavat sinut naisesta vaimoksi ja vaimosta vielä jalommaksi:
äidiksi… Äiti-onnen tiet nyt, Martva, tunnet, sekä tiedät myöskin
Luojan suuren käskyn…"
Neidon povi sepitteli jo edelleen suurta äiti-runoa… Luonto teki
opetustansa tajuttavaksi. Ihmeissään selitti Martva saattajalleen:
— "Kun sinä sanot sen, niin uskon tietäväni äitionnen salaisuuden.
Se on tämä: Luoja Itse tuopi pääskyn emolle sievän pojan pienen
siiven alle… Hän tuo sen sille niin kuin isä muinoin toi minulle kauniin
nuken kaupungista… Niin tuopi suuri Luoja äiti-onnen… Siis suotta
puhut, että se suuri onni olisi muka liasta otettava… Niin: miten
ihmeen puhdas on se tie!"

57. Niin lennähti neidon mieli suuren ihmishengen maille… Mutta lyhyt
oli vielä siiven kantomatka… Oitis palasi hän taas neidon lemmen
runomaille. Murheisena lopetti Gabriel selityksensä lausuen:
— "Hän näyttää oikean tien ajallansa, Hän, joka salaisuudet ilmi
tuopi… Se aavistus, jonka sait nyt lemmen mailta, on siemen, josta
kasvaa tietoisuus oikeasta tiestä… Siis laskeudu nyt jo nöyrin mielin
eteensä tänne lemmen alttarille, jossa Hänen tiensä sinulle
valkenevat verkalleen!…"
Aalloilla lauloivat silloin lempivät allit… Pikku rastas kiitti Luojaa
äiti-onnestansa… Kukka vaali hedelmätänsä, sotka aarrettansa…
Äidin ja neitosen lemmenrunot sointuivat samoiksi…
Luonto soitti suurta ja jaloa kanteletta: puhdasta ihmispovea.
Ja sen soiton kaikua etsiessänsä vaipui Martva lemmen alttarille:
Hän vaipui niihin lemmen maailmoihin, joissa puhdas tyttö elää
häittensä edellä, kun näkee unta sormuksista, häistä ja hääkukista…
Sulhasen ikävä alkoi… Alkoivat soida kauniit lemmen soitot… Luonto
laulatti lemmenlaulujansa… Alttarilla kukoisti lemmenkukka
entistänsä kauniimpana…
Mutta punaperho tarkasteli sitä kaunista kukkaa…
Käki kukahti… Se kukahti allin laulujen aameneksi…
Lemmenlammin sinivedestä lehahti kaunis, lumivalkea perhosparvi ja
laski rantavaaraan lehdikön koruksi… Koko vaara oli niistä valkeana…
Kuin morsian katseli runolehto kuvaistansa lammikosta… Lehdon
takaa kuului kaunis sulhon laulu, jota säesti etäinen kaiun hyminä…
Kirkon kello kumahti…

58. Se kumahti hääkellona… Se kutsui neitoa hääalttarille, ottamaan
sieltä suuren onnen…
Mutta tuntematon oli vielä ihmishengen onnentie… Tuntematon oli
vielä onnikin, jota se henki uneksi…
Outoja satamavaloja.
Kaunis Litvanselkä hymyili kuun ja päivän kuvastimena… Se levitti
laajoja vesiänsä ihmishengen purjehdittavaksi… Se levitteli niitä
onnenteiksi näytellen rauhansatamaa jokaisen tien päästä…
Mutta etsityksi onnentieksi tarjosi se yhdelle kirkkotietä, toiselle
jotakin tuntematonta…
Jo oli ulappa saanut aaltojensa kauneimman korun: purtensa… Jo
oli pursi saanut istujansa: ihmishengen… Yhdessä ne, ulappa, pursi
ja ihminen alkoivat laatia ihmishengen suurta runoa.
Purren perässä istui Oolavi, eläen ihmishengen mailla tarkastellen
purrelle tietä, tähystäen satamavaloa, mitä kohti ohjata elämän
pursi… Mutta tietön oli ulappa… Ei näkynyt sillä tienviehkaakaan…
Omin neuvoin oli etsittävä elämänpolku.
Mutta korkeudessa kohahtivat suuret voimat. Ne lähtivät
taistelemaan ihmishengestä, joka istui purressansa tiettömällä
ulapalla… Ne alkoivat taistelunsa siitä hengestä siinä hengessä
itsessänsä…

59. Yhä istui Oolavi… Yhä katseli hän elämänjärven selkävesiä…
Taivaasta laskeutui silloin enkeli… Se kantoi hänen korviinsa Litvan
kirkonkellon kumahduksen… Se kohotti lehdon keskeltä kaunista
ristiä… Ne olivat merkkejä, jotka ilmottivat, että sielläpäin on onnen
satama…
Taas kulki kohina korkeudessa… Loistavana, ylpeänä katseli
Perkele Litvan selälle, jossa näki Oolavin purressansa istumassa…
Hän katsoi tutkivammin ja näki Martvan lemmen mailla, elämässä
lemmenrunoa, puhtaana jumalaisena runona…
Hänen kädessänsä välähti silloin kirkas miekka… Hänen
voimanansa olivat ikuiset, suuret pahan voimat…
Miekka hohti jo tulisena. Ylpeänä laskeutui Perkele alemma ja
loihti uudet salamavalot Oolaville: Litvanjärven rantalehdot olivat nyt
täynnä ihanimpia elämänpuita… Jokainen puu hohti tuli-
omenaisena… Jokaisen latvassa kukkui kaunis lemmen käki…
Jokaisen oksalla keinui ihmeen kaunis neito…
Ja siellä satumetsiköissä kohisi kaikkialla kumma ja huumaava
koski, joka kutsui kuin kaikkein kaunein neidon laulu…
Ylpeänä katsoi Perkele valojansa… Yhä kumisi kirkonkello… Yhä
loisti risti… Mutta yhä kauniimpana hohti myös ihana tuntematon
metsäranta…
Ja Oolavi istui yhä purressansa… Ja ihmetteli ja mietti ja epäröi
jotakin.

60. Matka tytöstä morsiameksi.
1. Maassa.
— "Takimainen pari ulos!" — helähti Ranniston kartanolla, jossa
työväki ruokaleponsa lopussa juoksi leskeä, odotellen työkellon
kilahdusta. Pari syöksähti lesken ohi. Alkoi ahdistelu, pako ja yhteen
kierteleminen. Vanhemmat työmiehet lepäsivät ruohokossa katsellen
nuorempien leskenjuoksua ja neuvoen ja kehotellen. Koko pihamaa
helisi naurusta. Työn tuottama väsymys hälveni unena. Poika oli
reipas ja tyttö nauroi vallatonna.
"Takimainen pari ulos!" — ryöpähti taas kehotus. Martva ja Oolavi,
joka oli matkalla taloon poikennut ja leikkiin joutunut, syöksähtivät
juoksuun.
— "Martva!… Martva!… Martva!… Juokse kuusen ympäri, Martva!…
Juokse sinne, Martva!" — sekaantuivat kehotukset ja neuvot yhtenä
helinänä. Koko joukko oli Martvan puolella, kun leski häntä ahdisteli.
Eikä Martva nyt neuvoja tarvinnut. Hänestä tuntui, että hänen
täytyi pysyä Oolavin parina. Hänen rinnallansa oli hauska seistä,
parempi kuin kenenkään muun rinnalla. Hän juoksi henkensä edestä.
Mutta leski oli reipas, nuori mies. Se ahdisteli vuoroin Oolavia,
vuoroin Martvaa. Syntyi oikea taistelu, jota nauru, huudahdukset ja
neuvot säestivät. Koko kartano oli ilonhyrskeenä. Leski oli jo Martvan
kiini saamaisillansa, mutta silloin teki Martva jyrkän käänteen sivulle.
Soleva vartalo notkahti luontevasti, ja kauniina heilahduksena livahti
tyttö lesken edestä, tämän syöksyessä omaa vauhtiansa eteenpäin.

61. Syntyi uusi ahdistelu. Leski ajoi takaa Oolavia. Martva riensi
ahdistetulle avuksi, koettaen kiertää häntä vastaan. Hän hehkui ja
punotti. Hän oli ilona ja onnena kuin lapsi. Hän tahtoi nyt pitää
parinsa, Oolavin, vaikka olisi mikä. Koko väki katseli juoksua, mielet
jännitettyinä ja yhä innokkaammin neuvoja antaen.
Oolavi oli taas päässyt lesken käsistä, joka nyt alkoi uudestaan
Martvaa ahdistella. Mutta Martva oli nyt tyttö, joka vaistomaisesti
pakenee omansa syliin. Hän livahteli lintuna aina käsistä pois. Kaunis
vartalo notkahti käänteitä tehden milloin oikeaan, milloin
vasempaan. Käsi taittui heilahduksien lisäsulona. Tukka hajosi ja
häilähteli hartioilla, kun hän hyppeli polvia tehden, vallattoman puron
tavalla, avuksi rientävää Oolavia kohti. Puuttui enää viime
syöksähdys.
— "Oolavi!… Oolavi!" — huudahti hän, ojentaen kätensä Oolaville,
ja aivan syöksyi tämän syliin.
Ja kun he olivat yhteen päässeet, katsahti Martva Oolavia silmiin,
katse täynnä taivaallista iloa ja onnea. Poski oli yhtenä punana ja
mieli kiurun kauniina liverryksenä, joka valuu korkeasta kevätsinestä.
Päätänsä kiitokseksi nyökäytettyänsä sitoi hän tukan taas laitteeksi,
yhä Oolaviin katsoen ja jonkun kepeän sanan lausuen. Oli kuin olisi
hän nyt omansa saanut.
Hän oli viime päivinä, kiikkukohtauksen jälkeen, ujostellut Oolavia,
mutta nyt oli taas kaikki avointa. Kaikki oli puhtaan tytön iloa, tytön,
joka on äkkiä huomannut oman sulonsa ja siksi on varma
sulhostansa, odottaa vain sen tuloa, onnellisena, nauttien omasta
armaudestansa.

62. Reippaana asettui hän taas Oolavin kanssa riviin. Lemmen ensi
tulehdus oli hävinnyt ja se muuttui nyt terveeksi, puhtaaksi, jaloksi,
luonnon pakkosiveellisyyden jaloimmaksi, puhtaimmaksi kukaksi.
Mutta jo kilahti työkello. Väki lähti reippaana työhönsä ja
kartanolta haihtui ilo ja nauru, kuin kaiku aikansa helistyänsä.
Lemmenkukka avautui rohkeampana, sen värit iloisempina.
Martvasta tuntui kuin olisi hänen sieluunsa tulvinut jotain hyvin
kepeää ja iloista. Koko illan hän eli kuten se, joka on vilpoisesta
aallosta juuri uimasta noussut, pukeutunut köykäiseen pukuun ja
kävelee uimarannasta kotiin lehtevimmän metsän läpi kulkevaa
polkua myöten, tulisena hehkuvan auringon valon pujotellessa
oksien lomitse valoriekaleena, ainoastaan mauksi pehmeän varjon ja
lehtien miellyttävän tuoksun sekaan. Eikä hän tiennyt ilonsa syytä.
Se ilo oli tullut kutsumatta kuin kevät. Koko elämä oli auteretta, joka
tuskin jaksaa maassa pysyä. Kukka oli nyt värillisempi, päivänpaiste
kirkkaampi kuin ennen, ja huoneet helisivät äskeisen leskenjuoksun
muka jatkuvasta ilosta. Koko elämän taivas oli yhtä kiurun laulua.
Jo tuli karja kotiin, jo soi iltakello. Martvan elämä hyppeli yhä
kevätpurona. Hän seisoi kuvastimen edessä, ensikertaa kuten
nainen: Hän huomasi olevansa kaunis… Kuvastin näytti olevan aivan
tulvillaan suloa, kauneutta, iloa. Hän korjasi kiharansa, ihaili kätensä
armasta liikettä ja vartalonsa hentoutta ja kainouttansa ja sielunsa
puhtautta, joka tuoksui kuvaisestakin.
Hän oli onnellinen.
Samoin oli Oolavinkin laita. Kun hän kulki kotiinsa, tuntui polku
olevan laulua. Metsä tuntui olevan runoa tulvillansa. Hänen suonensa

63. pullistuivat voimasta. Hallanselkä näytti liian vähäiseltä hänen
työmaaksensa. Hän uskoi voivansa nostaa vuoret hartioillensa ja
kantaa ne pois maailmasta. Korvissa humisi yhä Martvan iloinen
huudahdus: "Oolavi… Oolavi… Oolavi!" ja silmissä heilahteli se terve,
puhdas puna, joka oli Martvan posket punannut, kun hän ojensi
kätensä hänelle, syöksyen hänen syliinsä. Maailmassa ei tuntunut
olevan orjantappuraa, ei ohdaketta. Se oli uusi paratiisi, Luojan
palkka ihmistyöstä. Se oli onnea täynnä ja sen keskellä hohti
elämänpuu, oksat notkuvina onnen ja rauhan antimien
hedelmäpainosta.
* * * * *
Oli kesän kypsin aika. Litvan paratiisissa korjasi väki maan
hedelmää.
Ranniston pellolle ilmaantuivat ensimäiset kuhilaat. Alottajaiskahvit
oli juotu ja väki leikkasi ruista kilpaa, vedon perästä, kullakin yhtä
leveä eteinen, ja onni vedoksi pantuna: Se, joka ensiksi
pientareeseen pääsi, oli saava siksi vuodeksi paraimman onnen.
Jo pääsi ensimäinen pientareeseen. Leikkisanat satelivat hänelle.
Iltarupeama oli leikattu levälleen. Kappaleen päähän, pientareeseen
päästyä ryhdyttiin sitelemään. Kuhilas nousi kuhilaan viereen. Sirpit
loistivat kiemuroina kuhilaan päässä. Kypsyneen rukiin ja sängen
miellyttävä haju täytti ilman, levontarve mielen, ja kotiin kulkevan
karjan kellot sointuivat seudun runollisuuteen yhtenä
helinäpaljoutena. Koko luonto soi, ikäänkuin korkeudesta tulvivana
enkelilauluna.
Tämä päivä oli Ranniston talon juhlapäivä: se oli Martvan
syntymäpäivä. Vanhan tavan mukaan alettiin talossa rukiinleikkuu

64. joka vuosi sinä päivänä, eikä koskaan oltu tarvittu siitä tavasta
poiketa. Joka vuosi oli ruis joutunut siksi päiväksi sirppiä vaille. Työ
alettiin sinä päivänä tavallista myöhempään, lopetettiin ennen ihan
tuloa ja väki leikkasi pyhävaatteissansa, juhli ennen työlle menoa,
teki työtä kuin huviksi, vanhan tavan vuoksi, ja lopetti päivän
juhlimalla.
"Kuhilas pellolle, päre tupaan", oli ollut vanha tapa Ranniston
talossa. Rukiin leikkuuta alkaessa alettiin joka vuosi puhdetta valvoa,
tehdä puhdetöitä. Vanhan tavan mukaan sytytettiin nytkin päre
pihtiin. Se oli Ranniston talon runoutta, hienoa, ja suurta
yksinkertaisuudessansa. Päre valaisi joka vuosi yhden illan ajan talon
vanhaa muinaisuutta, toi tuulahduksen niiltä ajoilta, jolloin tulukset
ja päre olivat talon valovaroina.
Ranniston talo oli yleensä vanhaa satua ja runoutta täynnä, kuten
vanha paratiisi ainakin.
Nyt olivat taas suuren tuvan lumivalkeat lattiapalkit havuilla
sirotellut. Ruislyhde koristi puhtaaksi pestyä peräseinää, tähkät
valkeaa lakea. Pitkillä pöydillä olivat valkeat kotikutoiset liinat,
punainen tervakukka sinne tänne liinalle siroteltuna. Ikkunoilla
tuoksusivat ruiskukat ja seinänraossa siellä täällä pieni pihlajan lehti.
Päre paloi kirkkaalla valolla ja lyhde levitti rukiin maukasta hajua
lattiahavujen tuoksun sekaan.
Väki oli jo koolla. Silloin saapui oman väen lisäksi Tuukkalan
isäntäväki. Muut vieraat olivat käyneet päivemmällä.
"Oolavi!… Terve tuloa!" — helähti Martvan iloinen ääni Oolavin
astuessa tupaan. Se huudahdus pääsi häneltä kuin naurahdus
hauskan sadun lomassa.

65. Oolavi ojensi Martvalle ruusukimpun, jonka ruusut hän oli omasta
puutarhasta poiminut.
— "Onneksi ja iloksi!" — lausui hän sitä ojentaessansa, kumartaen
sievästi.
— "Miten kaunis!" — huudahti Martva. Silmä loisti ilona ja huulelle
helähti armain hymy. Ja ojentaen huolettomasti siron kätensä
Oolaville, kiitokseksi ja tervehdykseksi samalla, lausui hän:
— "Kiitos, Oolavi!"
Ja oli kuin olisi käsi ollut käden lahjaksi jääpä. Koko Ranniston väki
katseli, kun hän seisoi pärevalossa ruusukimppuansakin
kauniimpana, käsi parhaan pojan kädessä, elämä yhtenä satuna
edessä, ja takana yhtenä kauniina runona, vartalo soleana, silmä
kirkkaana.
Hän kiitti vieläkin Oolavia kukista ja jatkoi:
— "Minä olenkin saanut nyt niin paljon lahjoja, että väsyisi
luetellessa: Siltä sen… ja siltä sen… ja sen… Ja entäs, sanonko
minä?"
Hän naurahti ja ikäänkuin odotti käskyä.
— "No, mitä sitten?" — naurahti Oolavi.
— "Minä sain isältä Harhaman kirjan 'Varotushuudon'", — lopetti
Martva ja nyökäytti päätänsä tavalla, jossa sulous ja pieni leikillisyys
sulivat yhdeksi kauneudeksi.
— "Sitten ei puutu muuta kuin yksi", — tarttui Oolavi.

66. Martva katsahti häneen kysyvästi. Oolavi katkaisi ruiskukan, ojensi
sen Martvalle ja vastasi hänen kysyvään katseeseensa:
— "Onnellinen kirjanmerkki."
Ja kun Martva kiitti häntä uudesta lahjasta, jatkoi hän:
— "Mutta se on onnellinen ainoastaan yhdellä ehdolla."
Martva naurahti ja katsoi häneen taas kysyvästi.
— "Sillä ehdolla, että luet minulle kirjastasi joskus ääneen", —
selitti Oolavi.
— "No pyytämättäkin toki", — myönsi Martva. Ja poistuen
kukkinensa lisäsi hän iloisesti:
— "Mutta kun ensi kerran luemme, emme sytytä lamppua, vaan
päreen.
Se on niin runollista… Eikö totta, Oolavi?"
Oolavi oli yhtenä onnena. Hänestä oli nyt kaikki totta ja runollista
ja kaunista. Koko väki huomasi, että Martvassa oli muutos
tapahtunut. Hänessä oli jotain kypsynyttä. Vartalon liike oli naisen
suloutta, katseessa oli kukkaansa puhjenneen sielunjalouden puhdas
ja armas, mutta tietoisin kainous. Hän tajusi — tunsi tiedottomasti jo
seisovansa miehen, eikä lapsuuden leikkitoverin edessä. Hän käytti
jo olemuksensa viehkeyttä, hymyänsä, puhtauttansa, kauneuttansa,
vartalonsa vielä puoli-lapsimaista suloutta, käytti sitä pakosta kuin
kukka, joka ei voi väriänsä salata, kun aika tulee ja luonto koskee.
Äidin silmä huomasi sen kaiken, Ja kun Martva lennähti
kukkinensa huoneeseensa, katseli äiti häntä iloisena kuin emä

67. linnunpoikaa, joka on juuri saanut pienen siiven ja katselee
pesänreunalta maailmaan. Sitten katsahti hän Oolaviin ja mieheensä.
Rannisto ymmärsi vaimonsa ajatukset ja vaimo hänen mietteensä.
Oolavi tuntui jo heidän omalta pojaltansa.
Sillä hetkellä tunsi Rannisto talonsa onnen olevan
täyttymäisillänsä. Jumalan suuruus ja armo valkeni hänelle korkeana
ja hän kiitti sydämessänsä:
— "Nyt Sinä, Herra, voit päästää minut jo Sinun suureen rauhaasi,
sillä minä olen saanut jo nähdä Sinun armosi ja Sinä olet suonut
minun lopettaa elämäni päivätyön, jonka minulle sääsit…"
* * * * *
Pääskynen on kevään, käki kesän ja ensimäinen pärevalo syksyn
hienoin runous. Niin oli nytkin Ranniston talossa. Yö muuttui
pehmeän-tummaksi, kun ei ollut silmä tottunut päreen valoon. Kuusi
oli salaperäinen, koivu ja pihlaja yön hämärän istuinpuita, ja
yölepakko, joka lenteli ilmassa, lisäsi syysrunoa lennollansa.
Se runollisuus tarttui juhlivaan väkeen, Martvaan ja Oolaviin
eniten. Tyttö suli ja poika oli hellä. Mielet lämpenivät. Vanhat
muistelivat nuoruuttansa ja katselivat nuorten iloa ja yhdessä oloa
kuin tyttöstä, joka tulee lapsuuden ja nuoruuden kevätmailta, kaikkia
vanhoja muistoja helman täysi. Se tyttönen käveli lattialla, kutrit
hajalla, mieli kukissa, joita sirotteli lattialla tuoksuvien
katajanhavujen sekaan, hyräili jotain sanatonta lapsen laulua, ei
itsellensä, ei kukille, mutta vain ilman aikojansa.
Hetkeksi poistuivat nuoret pihamaalle, yksi toisensa perästä. Yön
pehmeät hämärät heilahtelivat. Taivaanrannalta kohosi kuu

68. vaaleanpunertavana sirppinä.
Puutarhan käytävällä puheli Oolavi toisten keralla, kun Martva
lähestyi puhelijoita. Ja kun puhelu vaikeni ja yksi ja toinen alkoi
poistua, lähtivät Martva ja Oolavi yhdessä kävelemään kuin tehdystä
sopimuksesta tai asialle. Oli jo jotain, joka sanoi, että heillä on
yhteistä asiaa, josta heidän on puhuttava, ei tosin vielä sanoilla,
vaan sillä, joka jätetään sanomatta, tai sanotaan silmäyksellä,
kävelyllä, mielialalla, puheen aiheilla ja muilla. Martvasta oli Oolavin
kanssa käveleminen nyt huvi.
Kaunis puistokäytävä kierteli tuuheiden puiden alla kuin lehtiholviin
kaivettu tunneli, jonka holvausta paikoin kannattivat pylväinä
valkeatuohiset koivunrungot. Paikoin oli seinänäkin pehmeä ja
lehtevä pensasto. Käytävän päähän tultuansa pysähtyivät
molemmat. Heidän edessänsä avautui yön hämyihin uponnut,
saarilla kukitettu Litvanselkä. Saarien välivedet näyttivät
loppumattomalta salmisokkelolta, johon ajatus ja tuulikin eksyivät,
saati sitten pursi. Siellä salmien pohjukoissa, jonne ei kukaan osaa,
piti olla "Litvan laulun" kuuluisa kari. Martva seisoi puun pehmeässä
varjossa, Oolavi nojasi puunrunkoon ja ylhäällä puun latvassa, sen
näkymättömässä lehtipiilossa istui Perkele.
Ja molempien mieleen johtui "Litvan laulun" tarina, ikäänkuin
aavistus olisi heille sanonut, että he seisoivat suuren elämänsadun
edessä, joka heidän oli yhdessä elettävä — elettävä ja elämällä
maailmalle kerrottava. He aavistivat hyvän- ja pahantiedonpuun
olevan likellä, oksat täynnä tuli-omenoita. He seisoivat sen
kamppailun edessä, jota ihmishenki on taistellut maailman alusta,
toisessa olennossa rajummin, toisessa heikommin voimin. He elivät

69. niitä hetkiä, jolloin heidän piti vuorostansa ihmishenkinä astua hyvän
ja pahan väliseen ikuiseen taisteluun.
Kun Martva nyt ajatteli Litvan tarua, muuttui mieli yön hämäräksi
ja silmää sumensi kaiho. Hänen teki mieli koskea siihen taruun, eikä
tahtonut uskaltaa. Se arkailu oli vaistomainen, kuten aina suuren
salaisuuden edellä. Syntyi vaiti-olo. Elämä tuntui hämärältä,
metsikkö henkien lymylehdolta.
Viimein tohti Martva koskea tarua. Katkaisten lehden puusta ja sitä
sormin nyplien, lausui hän arkaillen:
— "Minä, Oolavi, en tiedä miksi olen viime aikoina usein ajatellut
Litvan tarua… sitä veden naista… Siinä on jotakin niin selittämätöntä
ja hämärää."
Niissä sanoissa ilmeni hänen henkensä suuruus: hän käsitti
elämän hämäryyden. Hän kykeni ajattelemaan, että ihmishengen
elämä ja historia on ongelma, suuri selittämätön kysymys. Hänen
suuret henkiset lahjansa, jotka uinuivat vielä kukkanupussansa,
kertoivat hänelle heräävänä tietoisuutena, aavistuksena, että ihmis-
elämä, kun ihmishenki kykenee nousemaan yläpuolelle aisti-elämää,
on korkein historia, ongelmien ongelma ja arvoitusten arvoitus. Nyt
alkoi hänen henkensä puhjeta kukkaansa: arvoitus alkoi muuttua
kyselyksi. Hän valmistui elämään suurta tarua.
Oolavi oli vaiti. Hänenkin sielussansa uinuivat ihmishengen suuret
aarteet. Hän oli lahjakas kuten Martva. Hänen, samoin kuin Martvan
lahjakkuus ilmeni jo siinä, että he molemmat kykenivät näkemään —
tai vasta aavistamaan — että elämässä on tutkimaton salaisuus,
ikuinen ongelma. Heidän henkensä olivat niitä suuria henkiä, jotka
eivät suurisiipisinä koreile maailman valona, markkinatavaraksi

70. koristettuna aurinkona, vaan kykenevät tunkeutumaan rahtujen
salaisuuksiin, näkevät tarujen hienojen ikirunojen kuidut, inhoavat
markkinalavoja ja kätkevät omaan elämäänsä kaikkeuden
suurimman aarteen: hyvän ja pahan välisen taistelun: ihmishengen
pyrkimisen jumaluuden yhteyteen.
Kun Oolavi yhä vaikeni ja mietti, jatkoi Martva:
— "Siinä tarussa on omituista ensiksikin se kuvaisensa
kaipaaminen ja ikävöiminen."
Oolavi oli joskus itse tutkinut tarun henkeä ja luullut löytäneensä
jonkun hämärän kohdan, nurinpäisen viittauksen ihmishengen
Jumala-kaipuusta, hyvään ja puhtauteen pyrkimisestä, josta hän oli
kuullut isänsä ja Ranniston usein puhuvan. Mietteissään lausui hän
Martvalle:
— "Siinä on samaa, mitä isäsi on puhunut. Ihminenhän kaipaa
aina jotain puhdasta ja jumalallista… Se on vain tässä nurin päin:
ihminen kaipaa kuvaansa, vaikka oikeastaan hän itse on se
kuvainen: Jumalan kuva…"
Viime aikoina oli Oolavi alkanut kohota Martvan silmissä
nuorukaisesta mieheksi. Häneen oli ilmaantunut entistä suurempaa
merkillisyyttä ja vakavuutta. Äänensävystä oli hävinnyt nuorukaisen
pehmeys, katseesta sen kepeys. Nyt kohosi hän taas suuren
askeleen. Hän nousi mieheksi, joka ymmärtää syviä asioita, on
ajatellut elämänkysymyksiä. Martva näki myös suuren vilahduksen
hänen sielunsa puhtaudesta. Itse hän silloin kutistui Oolavin edessä,
hänen turvaansa, kuten koskea laskiessa oli häneen luottaen
kyyristynyt veneen teljolle. Ajatuksissaan lausui hän:

71. — "Kyllähän minä sen kaipuun ymmärrän… tai miten sanoisin:
Minä tunnen, että on joskus semmoinen kaunis kaipuu, mutta…"
Hän pysähtyi, mietti ja lisäsi ajatuksissaan:
— "Tämäkin on kyllä samaa, mutta se on samalla aivan toista…"
Suuri elämänkysymys alkoi näille kahdelle kirkastua ongelmaksi,
viritä siksi tuleksi, jossa heidän piti kerran palaa. Ihmishenki alkoi
janota sitä hämärää, joka houkuttelevana valona tai pakkona johtaa
sille paikalle, jossa silmät avautuvat näkemään korkeimman valon ja
pimeyden, hyvän ja pahan erotuksen. Järvenselälle katsellen ja
miettien virkkoi Oolavi Martvan puheeseen:
— "Kyllähän siinä on toista…"
Mutta hetken perästä hän lisäsi:
— "Mutta kyllähän se voisi niinkin olla, sillä ovathan aina kuva ja
itse esine samanlaiset…"
Martvan vielä lapsekas henki ei jaksanut sitä käsittää. Kun hän oli
selityksen juuri saamaisillansa, hävisikin se, repesi salamannopeana
merenseläksi, jota hänen ajatuksensa ei ylettynyt käsittämään,
hämärtyi ja hävisi. Jälelle jäi ainoastaan tarun ydin: kaipuu, puhtaan
ja jalon ikävöiminen. Hän luuli, että Oolavi käsitti sen kaiken, ja yhä
korkeammalle nousi tämä sen johdosta Martvan silmissä miehenä.
Ja kumminkin oli ikuinen elämän ongelma Oolavillekin ainoastansa
kajastus, ihmishengen syntyperäinen aavistus. Molemmat he
seisoivat suuren pulman edessä. Martva mietti kuin lapsi, joka
arvoitusta arvailee. Mutta molemmista tuntui kuin olisi sen ongelman

72. ratkaisu heidän yhteinen tehtävänsä. Se tuntui heille yhteistä olevan,
kuten kaikki muukin elämässä.
Hetken ääneti seistyänsä, Martva vavahti kuin olisi vilun väre
kulkenut hänen hennon ruumiinsa läpi. Hän säpsähti jotain
näkymätöntä.
— "Mennään, Oolavi!" — pyysi hän nopeasti ja poistui Oolavin
mukana. Arkana katsahti hän taaksensa. Hän luuli siellä jonkun
aaveen hiiviskelevän puiden tummassa varjossa.
Tupa oli tuoksua tulvillansa, kun Martva palasi Oolavin keralla.
Päre paloi kirkkaana, pyhänä tulena aivan. Sen valossa hohtivat
puhtaat seinät ja valkeat, puhtaan hongan väriset lattiapalkit,
tavallista valkeampina, kun ei silmä ollut vielä tottunut pärevaloon.
Kukat tuoksusivat katajan havun seassa. Väki piti iloa. Mieli oli
juhlamieltä ja hilpeyttä.
— "Onnea!" — hoettiin Martvalle.
— "Päivänpaisteisia polkuja!" — toivottivat vanhat miehet.
— "Kuunvaloa, kesää ja pitkää ikää!"— toivotettiin toisaalta. Kaikki
äänet olivat ystävän ääniä. Jokainen sana oli rehellinen, jokainen
toivotus vilpitön. Kaikkialla paistoi pärevalon kirkkauden tavalla
rehellisestä sydämestä lähtenyt:
— "Onnea Martvalle!"
Ja Martva oli onnellinen. Hän säteili ihmis-onnena, suloisuutena ja
puhtautena. Tulevaisuus avautui kirkkaana kuunvalona, eletty elämä
jäi taakse käkien kukuntana. Isän suuret rikkaudet ympäröitsivät
häntä ja koti huokui hurskautta ja rakkautta. Hän ei tiennyt mitä oli

73. huoli, ei tuntenut vihaa, ja pahe ja väärä olivat hänelle tuiki-
tietämättömiä. Hän oli kukkaansa puhjennut kauneus, jota elämä
hellitteli morsiamenansa, puhtaus, jota enkelit vartioivat.
Mutta morsianta odottavat tuntemattomat huolet, tai onnet, tai
molemmat, ja Martva seisoi sinä morsiamena elämän kirkkaat kihlat
käsissä, tietämättä huoliko häntä odotti vai ilo.
Ja sitten pyöri piiri ja laulu helskyi ja parit pyörivät. Koko
Ranniston talon tulevaisuus ja nykyisyys oli pärevalon kirkkautta,
joka valaisi eloajan runoutta.
Vieraat olivat jo poistuneet, päre sammunut. Sen hiilessä ritisi
vielä heikko tulituike. Vanha Rannisto nukkui rauhallisena, varmana,
että enkeli vartioi hänen taloansa.
Martva istui taas yksin pehmeään sohvaan vaipuneena, Oolavin
kukat edessänsä. Elämä oli hänestä niin kaunista, ettei hän olisi
raaskinut siitä erota, yöksikään, kuten lapsi ei malta uudelta
lelultansa maata mennä. Hän aivan keinui onnen helinän sävel-
aalloissa, unohti itsensä ja kaiken.
Mutta yö kului syvemmälle ja kun katse koski Oolavin kukkiin,
värähti mieli. Hän alkoi muistella Oolavia ja huomasi taas, että hän
olikin jo mies. Hän laski:
— "Hän oli ennen kokonaan toinen… Kun esimerkiksi siellä ja siellä
olimme, niin hän oli aivan kuin poika…"
Hän istui ajatuksissansa ja muisteli edelleen ja laski:
— "Vielä silloinkin, kun olimme viimeksi kiikulla, hän oli aivan
toisenlainen: ihan kuin semmoinen vaan… ei ollenkaan niin

74. ajattelevan näköinen ja vakava."
Hän oudostui aivan muutosta, ihmetteli mistä se oli johtunut ja
jatkoi:
— "Nyt hän jo kumartaakin ihan toisella tavalla… ja puhuu niin
vakavasti ja omituisesti…"
Hän mietti ja vertaili nykyistä Oolavia entiseen, löysi yhä uusia
miehen piirteitä ja lopuksi huudahti hämmästyneenä:
— "Hyvä isä, että minä en ole sitä ennen huomannut!"
Ja sitä mukaa kohosi Oolavi hänen silmissänsä. Hän kohosi
mieheksi, jonka edessä Martva tunsi täytyvänsä ajatella jokaista
sanaansa, jokaista liikettänsä. Hän muisteli nyt ensi kertaa
seurusteluansa hänen kanssansa, etsi, eikö hän ehkä ollut
käyttäytynyt rumasti: niinkuin nainen ei saa käyttäytyä miehen
edessä. Hän muisteli äskeistä kohtausta puuholvissa, ajatteli miten
hän oli seissyt ja mietti olikohan se oikein, mitä hän oli puhunut.
Siitä johtuivat hänen ajatuksensa "Litvan laulun" taruun ja siihen,
mitä Oolavi oli siitä sanonut. Joku kaunis kaipuu täytti silloin mielen.
Hän koetti miettiä tarua ja selittää sitä. Hän etsi Oolavin selityksen
ajatusta, mutta ei jaksanut sitä löytää; käsitti sen, eikä käsittänyt.
Ajatukset hajosivat ja väsyivät. Sielun eteen levisi joku hämäryys,
jota ei ajatus jaksanut selittää. Raukeana irroitti hän valkean ruusun
kukkakimpusta, katseli sitä miettivänä, ja taas kiintyivät ajatukset
Oolaviin, mutta väsyneinä, kuin kauniiseen uneen nukkumaisillansa
ollen.

75. Mutta ikäänkuin joku pahan enne olisi lennellyt huoneessa, tunsi
hän taas olevansa levoton. Hän oudosteli mistä se johtui. Huonekalut
näyttivät vähän toisilta kuin tavallisesti: ne näyttivät salaperäisiltä ja
äänettömiltä. Martva aivan hätäytyi ja hengitti hätäisenä.
Ikäänkuin rauhottuakseen otti hän Harhaman kirjan ja aikoi avata
sen ja ryhtyä lukemaan. Jo tarttui käsi kansilehteen avataksensa sen.
Mutta samassa säpsähti Martva uudestaan, hätäytyi entistä
enemmän, eikä uskaltanut avata kirjaa. Hän pelkäsi sitä nyt kuin olisi
se ollut huone, jossa on kerrottu tonttuja asuvan, eikä sentähden
uskalla sen ovea avata, vaikka olisi huoneeseen asiaa. Vaaran edellä
heräävä vaisto varotti häntä Jumalan äänenä. Hän oli taas kuin
ennen aikojansa pesästä lentoon lähtenyt linnunpoikanen, joka
hätäytyy, huomattuansa siipensä heikkouden. Arat ajatukset
tarttuivat joskus "Litvan laulun" taruun kuin oksalle hätäytyneenä
istahtava lintunen. Väliin kiintyivät ne taas Oolaviin. Suurten
elämänkysymysten salaperäisyys alkoi häntä kietoa. Hän mietti niitä
kauvan, kunnes väsymys toi rauhan.
Rauhattomana nousi hän ylös, pani kirjan paikoillensa ja ajatteli:
— "Kun Oolavi tulee, niin sitten yhdessä alamme. Minähän jo
lupasinkin hänelle lukea."
Hänestä tuntui taas turvalliselta, kun oli Oolavi. Hänen kanssansa
hän uskaltaisi mennä kummitushuoneesen ja vaikka minne, sillä
Oolavi oli hänestä taas miehekäs ja luotettava ja jalo.
Hän luki rukouksensa, rauhottui siitä ja uinui uuden ikävuotensa
ensi yön valoisiin uniin.

76. Samana aikana istui Oolavi kotonansa yksin. Hänen ajatuksensa
olivat kiintyneet samoihin asioihin kuin Martvan ajatukset. Hän
ajatteli Martvaa, oudosteli, että tämä nyt näytti toiselta kuin ennen.
Hän muisteli Martvan jokaista sen-iltaista liikettä ja naurahdusta ja
kaikkea. Hän huomasi, että Martva ei enää ollut lapsi, ei tyttönen.
Jokaisessa liikkeessä oli jo naisen suloa ja arvokkaisuutta…
— "Tai on hän sillä rajalla… Hän on vielä osaksi lapsi", — tutki hän
itseksensä.
Sitten muisteli hän Martvan puhetta "Litvan laulun" tarusta. Sekin
osotti Oolaville, että Martva oli jo nainen, joka ajattelee
elämänkysymystä. Viimein tuli hänelle mieleen huoli hänen
elämästänsä. Ensikertaa elämässänsä ajatteli hän:
— "Mitenkä nyt Martva nukkuu? Onkohan turvassa…"
Hän tunsi jo olevansa velvollinen hänestä huolehtimaan. Pieni
mielenpainostus ja ikävä täytti hänen mielensä. Hän kaipasi Martvaa,
muisteli minkälaisena tämä oli seisonut puun alla puhuessansa
hänelle "Litvan laulusta". Ajatukset hajosivat. Hän tuli vakavaksi.
Ja "Litvan laulun" johdosta johtui hän lopuksi ajattelemaan
elämänkysymystä yleensä. Se ei ollut uusi ajatus. Hän oli paljon
lukenut ja tutkinut. Synnynnäinen nero oli hänelle avannut kirjoista
niiden ajatuksien ytimen ja monesti oli hän elämän-ongelmaa
ajatellut, vaikka vielä tosin nuorukaisen kepein mielin. Nyt se
ongelma avautui hänelle tavallista suurempana ja syvällisempänä.
Hän istui kauvan, ajatukset kiintyneinä siihen kysymykseen, joka
kirkastuessansakin himmeni.

77. Hän ajatteli ja sotkeutui ajatuksiinsa. Hän alkoi miettiä
arkipäiväisiä asioitansa, viikon töitä ja Hallanselän kuivausta,
elämänsä suurtyötä, isänmaansa suurta kulturitehtävää, jonka hän
oli päättänyt suorittaa, mutta aina vain hajosivat ajatukset. Ne
lensivät Hallanselästä Martvaan, tämän uniin ja olemukseen, siitä
"Litvan lauluun", elämän suurkysymyksiin ja taas uudestaan
Martvaan. Ne eivät olleet enää ainoastaan sen-iltaisia ajatuksia. Ne
olivat jo useana iltana häntä myöhään yöhön valveilla istuttaneet,
vaikka ne nyt tänä iltana olivat tavallista voimakkaampia.
Viimein unohtui Hallanselkä ja arkiasiat kokonaan. Hän eli
yksinomaan lemmen ja elämänkysymyksien mailla, sotkeutuen
niiden hämäriin entistä syvemmälle. Itäinen taivaan ranta vaaleni jo
aamuheleydeksi, kun hän painui lyhyt-aikaiseen uneensa.
* * * * *
Litvan kirkkopihalla hymyili koivu syyskesän tulolle, harsona
kaartansa joka päivä alentavan päivän kirkas valovaippa. Pihlaja
koreili siellä täällä koivujen lomissa, ruskeana raakaleista.
Kastikainen seisoi kallellapäin, sekin jotakin surren ja kaivaten. Kaikki
oli hiljaa. Kaikki pelkäsivät herättää surullisessa päivänpaisteessa
nukkuvaa tuulenhenkeä. Ainoastaan sininen kissankellokukka soitteli
äänetöntä säveltä pois aikovalle kesälle. Se soitteli surullisena,
kellonkupu kallellansa.
Kirkossa vihittiin nuorta paria. Lumivalkeassa puvussa seisoi
morsian alttarin edessä sulhonsa rinnalla. Hänestä oli elämä täynnä
onnea, kirkko tulvillansa pienten urkujen ääntä. Hän nautti elämänsä
suurimmasta onnesta: onnesta saada avautua kukkanupusta äidin
jaloille tehtäville, ihmis-elämän jalolle luonnontyölle, joka korkein
ruumiillinen onni on mieheltä ijäksi riistetty ja jätetty yksin naisen

78. osaksi. Siitä onnesta vaistomaisesti nauttiessansa unohti morsian sen
tienkin, jota myöten on sinne kuljettava elämän likojen kautta,
poiketen eläinmaailman poluille, joilla ei koskaan kulje se henki, joka
on jo täysin Jumalan henki.
Morsiustyttönä seisoi myös Martva, Oolavi parina. Eikä hääväki
tiennyt kummasta enemmän nauttia: morsiamen onnestako, vaiko
Martvan sulosta, Litvan ylpeyden kauneudesta. Lumivalkeaan pukuun
puettuna seisoi hän taas alttarin edessä, kuten ripille päästessänsä,
mutta ei enää ainoastaan tyttönä, vaan puhtaimpana naisena, jalona
nuppuna, joka tajuttomana odotti elämänsä suurta onnea.
Nuori pastori Aamusto toimitti vihkimisen. Hän puhui hehkuvan,
puhtaan sydämensä koko lämmöllä avioliiton jumalallisesta
runoudesta. Hänen puheensa oli avomielistä, kuten puhtaan
apostolin ja hurskaan munkin puhe. Hän selitti:
— "Avioliiton, ollakseen oikea, täytyy olla perustettu ihmishengen
suurelle runoudelle: sille tunnustukselle, että ihminen on Jumalasta
ja sen kautta korkeampi kaikkea muuta."
Martva tajusi papin puheet syvällisemmin kuin ennen. Mutta hän
tajusi ne, kuten viaton tyttö kauniin runon, josta hän löytää
ainoastaan aurinkoisia salamoita… korven tuoksua… kevättä…
ritareja ja puhtautta, joka kaikki peittää elämän todellisuuden: sen
väärän olemuksen. Vaistomaisesti katsahti hän Oolaviin ja heidän
katseensa kohtasivat silloin toisensa… huomasivat olevansa samoilla
runomatkoilla… arastuivat ja painuivat ujoina maahan. Pastori
Aamusto jatkoi:
— "Jos avioliitto on ainoastaan lempeä, on se väärä, alhainen ja
ruma. Sillä katsokaa karjaa: eikö sekin lemmi kedolla? Ja voiko

79. kukaan teistä siinä lemmessä runoa nähdä?"
Hän puhui hitaasti, pysähtyen ja antaen kuulijoiden miettiä. Nyt
hän taas jatkoi:
— "Maallinen lempi ei ole korkeimpaan ihmishenkeen oleellisesti
kuuluva, vaan on se syntiinlankeemuksen kautta siihen tullut
välttämättömyys. Se on lihan, eikä ihmishengen runoutta."
Martvan puhdas sielu tajusi puheesta sen puhtaan runohohteen, ja
värisi sille kuin kukan valkea väri valolle. Sen runouden huonoa
puolta hän ei vielä käsittänyt. Nuori pappi jatkoi:
— "Jos siis avioliitto ei ole kelle jumalallinen: ihmishengen korkea
runous, ei se voi silloin olla muuta kuin sitä, jolle puhdas sielu ja
korkea ihmishenki vaistomaisesti silmänsä sulkee. Jos se on
muuttunut maalliseksi lemmeksi, on se alentunut karjan rakkaudeksi.
Ja eikö se ole silloin vienyt ihmishenkeä niiden maailmaan, jotka
lempivät siellä, missä kukka ja kaikki muu luotu lempii orjana,
luonnon ruoskaa totellen?"
Yksinkertainen väkikin käsitti nuoren papin puhuvan oikein,
Martvan poskille nousi helein puna. Hän ajatteli nuorta morsianta —
yleensä vain morsianta — joka elää jumalallisen runouden kauneinta
hetkeä, urkujen soidessa, kukkien tuoksutessa ja ihmisten häntä
ihaillessa ja onnitellessa. Pappi lämpeni edelleen:
— "Hyvin monet tahtovat kumminkin alkaa avioliittorunonsa
luonnonrunona. Hyvin monet tahtovat astua liittoansa solmiamaan
sen pöydän ääreen, jonka edessä aina seisoo ihmisyyden häpeä:
Sillä eikö oikeuspöytä ole se alttari, jonka edessä seisovat varkaat,
murhapolttajat, portot ja muut pahantekijät? Eivätkö sen eteen

80. kokoonnu ne, jotka taistelevat maailman kullasta, perinnöistä,
vieraasta omaisuudesta ja muusta alhaisesta? Eikö sen pöydän
edusta ole herjaajien ja muiden rikollisten kokouspaikka?"
Väki hämmästyi. Papin puhe oli kuin uutta ja samalla vanhaa
viisautta. Se oli kodin kallis, unohdettu helmi, jonka nyt hurskas
pappi puhdisti kuin Jeesus temppelin. Pappi jatkoi vakuuttavasti:
— "Oikeudenpöytä ja vankilat ovat niitä mustia penkkejä, joilla
istuu näytteillä ihmiskunnan erehtynyt aines, ihmishengen alhaiso.
Ne ovat halpamaisuuden taistelukenttiä. Kuka teistä tahtoisi viedä
puhtaan morsiamensa sieltä siunausta hakemaan?"
Hän puhui auringon valon kirkastamana. Posken puna hehkui.
Sanat huokuivat lämpöä ja puhtautta. Väki oli ihastunut, Martva
ihmeissään. Pappi jatkoi:
— "Jumalan alttari on se paikka, jolla palaa pyhässä maljassa
ainainen ihmishengen korkein runotuli. Se tuli on puhdas ja
ijankaikkinen. Miten sen alttarin ulkonaiset muodot muuttunevatkin,
sen tuli ei sammu, runous ei sen maljasta lopu, sillä korkea
ihmishenki ei voi koskaan lakata pyrkimästä Jumalan yhteyteen.
Kummanko eteen te siis toisitte puhtaan morsiamenne: Jumalan
puhtaan alttarinko, ihmis-elämän pyhitetyimmän paikan, vaiko
oikeuspöydän eteen, josta varkaat ja portot, herjaajat ja muut
semmoiset myötäänsä lähtevät, toisten tullessa sijalle?"
Kaikkien henget aivan kuin ylenivät. Martva näki jo alttarin
pyhyyttä ja puhtautta säteilevänä. Siellä oli ikuinen rauha ja
hiljaisuus. Rippikalkissa paloi ikäänkuin näkyvä runotuli, jonka savu
nosti ihmishenkeä korkeuteen Jumalan luo. Pappi jatkoi:

81. — "Ne toiset sanovat, että pappi ei ole puhdas. Minä sanon: ei
tuomarikaan ole puhdas, sillä puhdas on ainoastaan yksi, Jumala.
Eikä se myös ole pappi, joka täällä vihkii, vaan sen tekee Jumala
ihmisen itsensä kautta. Minä sanon teille, että monet vihityt lähtevät
täältäkin vihkimättöminä pois. Sillä se korkein vihkiminen täällä on
siinä, että ihminen itse tunnustaa avioliittonsa jumalallisen runouden,
korottaa sen itsekin siten yläpuolelle eläimen lempeä ja sitoutuu sitä
pitämään jumalallisena, puhtaana runona. Kun hän on sen kerran
siksi runoudeksi tunnustanut, eikö hän silloin sitä vaali kuin alttarin
pyhyyttä? Ja jos avioliitto saa alttarin pyhyyden, eikö sitä suojele
sama Jumalan käsi, joka suojelee alttariakin, niin että se, joka sitä
häpäisee, katsotaan pyhyyden raiskaajaksi…"
Kirkko oli pyhyyttä tulvillansa. Monen silmissä kiilsivät kyyneleet
todellisina uhrivesinä. Papin lempeä, ylevä ääni liikutti väkisinkin
mielet ja nosti sielun korkeimman runouden maailmoihin. Pappi
jatkoi:
— "Täällä, Jumalan edessä, solmittu avioliitto ei — jos se on oikein
solmittu — ole rakennettu lemmen, vaan jumalallisen rakkauden ja
ihmishengen korkean taivaallisen runouden varaan. Lempi haihtuu
sumuna. Lihan runous on öistä usvaa, joka hehkuu, kun uutimet
ovat alhaalla. Mutta aamu sarastaa, ikkunan uutimet vedetään
syrjään ja kun auringon kirkas valo tulvaa huoneeseen ikkunan
täydeltä, haihtuu se, häpeillen päivän valoa, oman alhaisuutensa
siten tunnustaen. Ainoastaan se runous, joka on Jumalasta:
ihmishengen korkea pyrkimys Isään, on todellista ja pysyvää."
Martva kuvitteli, että morsiamen henki nousee jo alttarilta
kohoovan runosavun kantamana pilveä kohti, jossa enkeliparvi sitä

82. odottaa. Hän itse liiteli mukana. Hän olisi tahtonut olla morsian.
Pappi teki kysymyksen:
— "Kumpaa lapsista te ihailisitte tai kadehtisitte: sitäkö joka alkaa
päivänsä kauniilla lapsen rukouksella herttaiset kädet ristissä, vaiko
sitä, joka sen alkaa rivolaululla?"
Kaikkien äänetön vastaus oli valmis. Pappi jatkoi kysymystänsä:
— "Eikö se, joka alkaa avioliittonsa luonnonlempirunona, ole
verrattava jälkimäiseen lapsista?"
Jokaisesta oli vertaus sattuva.
— "Ja" — jatkoi pappi, — "eivätkö silloin ne, jotka alkavat
avioliittonsa Jumalassa, ole verrattavat lapseen, joka alkaa päivänsä
kuin kauniin virren, rukouksella ja kädet ristiin pantuina?"
Ja kun kaikki olivat saaneet aikaa ajatella ja äänettöminä myöntää
niin olevan, lopetti pappi:
— "Te, nuori pari! Älkää siis lähtekö täältä pois vihkimättöminä,
täyttäen ainoastaan ulkonaisen menon! Alkakaa suuri päivänne
ihmishengen korkeana runona, josta minä teille juuri puhuin! Silloin
varisee teistä kaikki lempikin, kaikki aistillisuus, ja sijalle jää puhdas
rakkaus, joka on Isästä ja joka kestää myrskyssä ja jalostaa ja
puhdistaa hengen silloinkin, kun sen täytyy alistua
välttämättömyyden pakottamana lihan tasalle. Teidän oma henkenne
kirkastuu ja jalostuu silloin ihmishengen kauneissa jumalallisissa
runotulissa siksi ihmishengeksi, joka aina pyrkii korkeuteen, pois
maan tomusta."

83. Pienet urut alkoivat taas soida, kuin olisivat pikkuiset enkelilapset
puhaltaneet pieniin pilleihinsä. Väki rukoili yhdessä vihityn parin
kanssa onnea sille ja uusi elämä alkoi kauniina lauluna ja runona.
Martvan posket punottivat. Hänessä alkoi herätä itsetiedoton käsitys
siitä, että rakkaus ja lempi eivät ole samaa. Hänelle alkoi kuvastua
selvyys siitä, miksi Oolavi oli hänestä näyttänyt toiselta kuin ennen.
Mutta se tajunta ilmestyi hänelle kauniina ja puhtaana kuin kirkas
päivänpaiste, joka puhkeaa pilvestä urkujen ihanan äänen samalla
aikaa helähtäessä. Hän huomasi rakastavansa, sillä hänen lempensä
oli puhdas kuin rakkaus. Siinä ei ollut aistillisuutta, ei tietoakaan siitä.
Hän uskoi vieläkin, että enkeli Gabriel tuo hänelle äiti-onnen kuten
isä nuken.
Hetken kuluttua helisi morsiamen koti hääilosta. Kukka jakoi
tuoksua, viulu säveltä ja häähuone tulvi väliin täynnä
onnentoivotusta.
Ilta kului syvemmälle. Neito heltyi, poika rohkaistui. Ihastuneet
silmäykset laskivat sateena morsiuspariin.
— "Onnea, onnea!" — säteili kaikkialta.
— "Onnea, onnea!" — vinkui viulunkieli.
Tanssi alkoi. Neito heltyi, poika lämpeni. Morsian unohti elämän ja
nautti onnestansa, ei muistanut, ei ajatellut huomis-aamuun asti.
Sulhanen eli hänkin avioelämänsä puhtainta hetkeä.
— "Onnea ja onnea!" — helisi ja häilähteli kaikkialla.
Martva tanssi muiden mukana. Mutta hänen ilonsa oli nyt toista
kun ennen: Hänestä oli niin onnellista saada tanssia Oolavin kanssa.

84. Hän aivan vaipui hänen kainaloonsa, antautui hänen käsivartensa
varaan kokonansa… Hoikka vartalo heilahteli kepeänä… Jalka tuskin
otti maahan… Katse oli arkana lattiaan luotu… Sydän sykki, poski
hehkui punana… Morsiankin unohti hetkeksi onnensa, kun katseli
Litvan kauneinta paria. Koko hääväki ajatteli silloin yhdessä:
— "He ovat toistensa omat."
* * * * *
Ilta pimeni. Yöviile peitti maita ja vesiä. Viulu väsyi. Tanssi herkesi
ja heikko tähtikylvö kasvoi taivaalla runsasta valosatoa.
Ulkona häätalon pihamaalla ja puistossa käveli nuori väki. Poika
kietoi tyttöä, tyttö kulki pyytäjänsä paulana sen edellä. Sanoin
puhuttiin vähän, silmäyksin paljon ja äänettömyydellä ilmoitettiin
hellimmät salat.
Muista vähän erillänsä käveli Martva Oolavin keralla. He kävelivät
ikäänkuin tien huviksi ilman määrää. Sanattomina, mutta mieli
täynnä sanottavaa, loittonivat he polkua myöten korkeaa joenrantaa
pitkin metsään. Ilma oli leuto. Syyskesän lämmin yö oli
lempeimmillänsä. Metsä oli hämärää täynnä ja tyyni ilma tulvillansa
kirkkainta syyskesän kuutamoa.
He tulivat polun päähän, marjaisimman pihlajan alle.
Vaaleanpunertava kuu nousi joen takaa ja hopeoi valollansa joen
vesikalvon. Sen kuvainen painautui sitä mukaa syvyyteen,
hopeavyönä valuvan joen pohjan alle. Joki välkkyi
hopeakuvastimena. Rantavaara kurkisti siitä tyttönä kuvaistansa ja
hopeanheleänä helisi kuiva kuunvalo, kuin olisi kuu soinut
kanteleena, riippuen taivaanlaessa.

85. Martva seisoi pihlajan alla kuutamon hopearepale hartioilla. Eikä
ollut helppo sanoa, kumpi häntä paremmin puki: varjoko, vaiko
kuutamovalo. Hän seisoi siinä kuin metsän tyttö linnansa ovella,
helyinä öisen taivaan kirkkaat hopeat, harsoina metsän tummat
varjot. Posken kukkana oli puna, jota kuun valovale kelmensi. Silmä
oli kirkas, katse ujo ja mieli oli tulvillansa hääiloa. Luonnon ja
lemmen runous kosiksivat toisiansa ja sielussa kuvastuivat vielä
hääalttarilla palavat jumalallisen runouden ikikauniit tulet.
Jo alkoivat soida hellimmät lemmenkielet. Yön kauneus välkytteli
herkkää mieltä kuin vesi kalvollensa satavaa valonvälkettä…
Hääviulun sävel puheli vielä korvan keralla… Morsiamen onni ja
unelmat häilähtivät kaikkialla… Syli kutsui, veri käski… Lempi puhkesi
nupusta kukaksi. Se puhkesi kauniina kuin ilo onnesta.
Molemmat katselivat kauvan yön kauneuden rikkauksia, katselivat
eivätkä nähneet niitä… Silmä harhaili vain niissä… Ajatus kulki muilla
mailla… Se kulki siellä missä unohtuu muu kaikki ja lempi on ainoa
näkyvä, ainoa, jolle ei silmä ole sokea… Molemmat arastelivat
katsahtaa toistensa silmiin… Siksi jäi silmä jouten… Siksi harhaili se
yön aarteissa: sen kuutamoissa ja varjoissa…
Kun Oolavi vihdoin tohti katsahtaa Martvaan, kohtasivat heidän
katseensa. Ja silloin helähti posken puna kirkkaammaksi, mieli
herkemmäksi, veri aremmaksi… Katse kääntyi katseen tieltä… antoi
muun puhua… arkaili… pakeni… odotti sitä, jota muka pakeni.
Ja sillä hetkellä oli Martva Oolavista kaunis ja hurmaava. Hän se oli
puhdas ja pyhä… Hän katsoi häneen uudestaan, eikä saanut enää
katse kylläänsä hänestä… Hän ei katsellut häntä kuten naista, vaan
puhtaasti kuin tyttöä, jota aikoo kosia. Hän unohti metsän varjot ja
taivaan valohopeat, hääviulut ja morsiamet… Hän kuunteli verensä

86. kaunista kertomusta… näki häntä onnen odottavan ainoastaan
suukon matkan päässä. Mutta hän ujosteli vielä, ei ollut kylliksi
varma ja rohkea…
Ja Martva aivan tunsi Oolavin ajatukset… Veri ymmärsi veren
äänen… Hän odotti ja arkaili, ujosteli ja toivoi… Lempi hymyili
hänelle sinä suurena runoutena, josta oli äsken pappi puhunut… Hän
näki ainoastaan sen runon kauneutta… luuli ettei lemmessä olekaan
muuta… ei tuntenut sen rumia teitä… Vaimon osa ja elämä oli
hänestä ainaista morsiamena oloa… puhdasta kukka-aikaa, ja äiti oli
hänelle vielä outo ja vieras käsite, yhtä vieras kuin oli vaimokin sitä.
Ja silloin hän suli kuin vaha ja raukesi ja olisi tahtonut Oolavin
syliin vaipua… Ja Oolavi lähestyi häntä ja lausui:
— "Martva!"
Ei hän muuta enää odottanut. Käsi kietoutui hänen vyötäisillensä.
Hän nojasi Oolavin rintaan avuttomana ja luottamuksella ja oli
kokonansa hänen.
Hän oli morsian… Hän oli antanut lupauksensa, jossa ei sanoja
tarvittu.
Oolavin oikea käsi oli yhä hänen vyötäisillensä kiedottuna. Vasen
tarttui hänen hienoon lumivalkeaan käteensä, nosti sen ylös ja kohta
tunsi hän kädessänsä Oolavin palavan suutelon.
Silloin putosi heidän hartioiltansa kokonansa pois se arkailu ja
kainostelu, joka oli heitä painanut ensin enemmän, sitten vähemmän
siitä lähtien, kun tyttö lauloi kiikulla "Mirjan laulua" ja lemmenkukka
alkoi nuppuunsa kehittyä. He olivat taas samat avomieliset läheiset

87. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com