Legionella Methods and Protocols 1st Edition Natalia A. Kozak

Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Legionella Methods and Protocols 1st Edition
Natalia A. Kozak
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/legionella-methods-and-
protocols-1st-edition-natalia-a-kozak/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Retinoids Methods and Protocols 1st Edition Maureen A.
Kane
https://ebookfinal.com/download/retinoids-methods-and-protocols-1st-
edition-maureen-a-kane/
Experiencing Hektor 1st Edition Lynn Kozak
https://ebookfinal.com/download/experiencing-hektor-1st-edition-lynn-
kozak/
Gene Expression Profiling Methods and Protocols 1st
Edition Richard A. Shimkets (Auth.)
https://ebookfinal.com/download/gene-expression-profiling-methods-and-
protocols-1st-edition-richard-a-shimkets-auth/
Affinity Chromatography Methods and Protocols 2nd Edition
Ana Cecília A. Roque
https://ebookfinal.com/download/affinity-chromatography-methods-and-
protocols-2nd-edition-ana-cecilia-a-roque/

Dengue Methods and Protocols 1st Edition Radhakrishnan
Padmanabhan
https://ebookfinal.com/download/dengue-methods-and-protocols-1st-
edition-radhakrishnan-padmanabhan/
Immunoproteomics Methods and Protocols 1st Edition Scott
Mccomb
https://ebookfinal.com/download/immunoproteomics-methods-and-
protocols-1st-edition-scott-mccomb/
Glycosyltransferases Methods and Protocols 1st Edition
Wenjie Peng
https://ebookfinal.com/download/glycosyltransferases-methods-and-
protocols-1st-edition-wenjie-peng/
Phytoplasma Methods and Protocols 1st Edition Matt
Dickinson
https://ebookfinal.com/download/phytoplasma-methods-and-protocols-1st-
edition-matt-dickinson/
Hypertension Methods and Protocols 1st Edition Delyth
Graham
https://ebookfinal.com/download/hypertension-methods-and-
protocols-1st-edition-delyth-graham/

Legionella Methods and Protocols 1st Edition Natalia A.
Kozak Digital Instant Download
Author(s): Natalia A. Kozak, Claressa E. Lucas, Jonas M. Winchell (auth.),
Carmen Buchrieser, Hubert Hilbi (eds.)
ISBN(s): 9781627031615, 1627031618
Edition: 1
File Details: PDF, 7.37 MB
Year: 2013
Language: english

For further volumes:
http://www.springer.com/series/7651
METHODS IN MOLECULAR BIOLOGY™
Series Editor
John M. Walker
School of Life Sciences
University of Hertfordshire
Hat ﬁ eld, Hertfordshire, AL10 9AB, UK

Legionella
Methods and Protocols
Edited by
Carmen Buchrieser
Biology of Intracellular Bacteria, Institut Pasteur, Paris, France
Hubert Hilbi
Max von Pettenkofer Institute, Ludwig-Maximilians-University, Munich, Germany

Editors
Carmen Buchrieser
Biology of Intracellular Bacteria
Institut Pasteur
Paris, France
Hubert Hilbi
Max von Pettenkofer Institute
Ludwig-Maximilians-University
Munich, Germany
ISSN 1064-3745 ISSN 1940-6029 (electronic)
ISBN 978-1-62703-160-8 ISBN 978-1-62703-161-5 (eBook)
DOI 10.1007/978-1-62703-161-5
Springer New York Heidelberg Dordrecht London
Library of Congress Control Number: 2012950591
© Springer Science+Business Media New York 2013
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the material is
concerned, speciﬁcally the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microﬁlms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation,
computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed. Exempted from this
legal reservation are brief excerpts in connection with reviews or scholarly analysis or material supplied speciﬁcally for
the purpose of being entered and executed on a computer system, for exclusive use by the purchaser of the work.
Duplication of this publication or parts thereof is permitted only under the provisions of the Copyright Law of the
Publisher’s location, in its current version, and permission for use must always be obtained from Springer. Permissions
for use may be obtained through RightsLink at the Copyright Clearance Center. Violations are liable to prosecution
under the respective Copyright Law.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does not
imply, even in the absence of a speciﬁc statement, that such names are exempt from the relevant protective laws and
regulations and therefore free for general use.
While the advice and information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication, neither
the authors nor the editors nor the publisher can accept any legal responsibility for any errors or omissions that may be
made. The publisher makes no warranty, express or implied, with respect to the material contained herein.
Cover photograph of cells of Dictyostelium infected with Legionella pneumophila (in red) by Mariella Lomma.
Printed on acid-free paper
Humana Press is a brand of Springer
Springer is part of Springer Science+Business Media (www.springer.com)

v
Legionella : A Versatile Model to Study Host–Pathogen
Interactions
Hubert Hilbi and Carmen Buchrieser

Legionnaires’ disease is a severe form of pneumonia that can occur
in epidemics of several hundred cases. The atypical pneumonia is
characterized by a high mortality rate and affects primarily elderly
and immunocompromised individuals. The causative agent of
Legionnaires’ disease, the amoebae-resistant environmental bacte-
rium Legionella pneumophila , was identi ﬁ ed 35 years ago in the
aftermath of an epidemic of pneumonia that spread during a con-
vent of the American Legion. Intense research on L. pneumophila
over the last two decades provided insights into the evolution,
ecology, epidemiology, and pathogenesis of this opportunistic
pathogenic, facultative intracellular bacterium. This book assem-
bles state-of-the-art protocols and methods to study L. pneumo-
phila and other clinically relevant Legionella species. Speci ﬁ cally,
the volume includes chapters on identi ﬁ cation and typing of
Legionella spp., bacterial physiology and genetics, cellular patho-
gen–host interactions, biochemical functions of effector proteins,
host response and immunology, as well as genomics and transcrip-
tomics. An in-depth understanding of the ecology and virulence of
Legionella spp. will contribute to an ef ﬁ cient and sustainable elimi-
nation of the bacteria from anthropogenic water systems and might
lead to the development of novel therapeutics.
2. Introduction
Legionella pneumophila was identi ﬁ ed 35 years ago in the aftermath of
an epidemic of pneumonia that spread during a convent of the American
Legion in Philadelphia, USA (1, 2). Accordingly, the severe and atypical
pneumonia with a high mortality rate of 15% was termed “Legionnaires’
disease.” Legionnaires’ pneumonia primarily affects elderly and immu-
nocompromised individuals (3), two demographic groups that are
steadily increasing in size, particularly in developed countries.
1. Summary

vi H. Hilbi and C. Buchrieser
Shortly after its identi ﬁ cation, L. pneumophila was character-
ized as a ubiquitous waterborne bacterium that parasitizes free-
living environmental protozoa (4). This seminal discovery paved
the way for the concept that the ecology and pathogenesis of
L. pneumophila are intimately linked. L. pneumophila is able to
grow intracellularly in a range of environmental protozoa, includ-
ing Acanthamoeba , Hartmanella, or Naegleria spp. (5), as well
as—at least under laboratory conditions—in the social soil amoeba
Dictyostelium discoideum (6, 7). It is believed that the evolutionary
adaptation of Legionella spp. to bactericidal amoebae did select for
virulence traits, which allow the bacteria to also infect and replicate
in mammalian cells, in particular alveolar lung macrophages (8–10).
Macrophage resistance is a prerequisite for the development of
Legionnaires’ disease.
Further highlighting the importance of bacterial ecology for
pathogenesis of Legionella spp., an infection occurs solely through
the inhalation of bacteria-laden aerosols, produced by air condi-
tioning systems, cooling towers, showers, or other technical
devices; person-to-person transmission has never been observed
(3, 11). More than 50 Legionella spp. have been identi ﬁ ed to date,
and approximately half of these species have been linked to clinical
manifestations of Legionnaires’ disease. However, with distinct
geographical incidence patterns, L. pneumophila (serogroup 1) or
L. longbeachae (serogroup 1) are responsible for the vast majority
of clinical cases in Europe and the USA, or in Australia and New
Zealand, respectively (3).
L. pneumophila is by far the best-studied Legionella species.
Intense research on L. pneumophila over the last two decades
focused on the evolution, ecology, epidemiology, and pathogenesis
of this opportunistic pathogen. This book covers protocols and
methods to address the identi ﬁ cation and typing of Legionella spp.,
bacterial physiology and genetics, cellular pathogen–host interac-
tions, biochemical functions of effector proteins, host response and
immunology, as well as genomics and transcriptomics.

Legionella spp. are ubiquitous, waterborne environmental bacteria
that only accidentally infect and sicken people. Legionella -
contaminated aerosols can spread over wide distances from the
contaminated source and infect people living in a diameter of sev-
eral kilometers (12). Thus, the isolation and identi ﬁ cation of
Legionella from the environment is crucial for outbreak investiga-
tions and epidemiological studies. Legionella spp. can be isolated
3. Identi ﬁ cation
and Typing of
Legionella in the
Environment and
During Disease

viiLegionella: A Versatile Model to Study Host–Pathogen Interactions
not only from technical and natural water sources but also from
plant material, compost, and potting soil (13–15).
Various culture-independent assays for the detection and typ-
ing of L. pneumophila and other Legionella spp. in environmental
and clinical samples have been developed, including urinary anti-
gen detection, monoclonal antibody subtyping, quantitative PCR
ampli ﬁ cation, ﬂ uorescent in situ hybridization (FISH), and geno-
typing (13, 16–19). Moreover, mass spectrometry is increasingly
used for the identi ﬁ cation of Legionella spp. (20). Finally, in culture-
negative samples amoebic coculture has been reported to recover
Legionella spp. (21).

Legionella spp. are fastidious organisms. The bacteria can be grown
in complex medium, buffered charcoal yeast extract (BCYE)
medium being the most commonly used (22), as well as in chemi-
cally de ﬁ ned medium (CDM) (23). CDM has been used to study
the production of the L. pneumophila siderophore legiobactin (24)
and the secreted brown pyomelanin pigment (25). Recently, the
metabolic pathways and ﬂ uxes employed by extra- or intracellular
L. pneumophila were analyzed by isotopologue pro ﬁ ling experi-
ments using
13
C-labeled compounds (26). The incorporation of
label into amino acids or other metabolites allows studying cata-
bolic pathways in detail.
Like many other bacteria, L. pneumophila is naturally compe-
tent, i.e. “naked” DNA is taken up. Natural competence of
L. pneumophila is dependent on type IV pili (27) and represents
an important mechanism of horizontal gene transfer and evolu-
tion of Legionella spp. (28). UV radiation and genotoxic
ﬂ uoroquinolone antibiotics induce competence of L. pneumo-
phila (29). Natural competence can be used in the laboratory to
transform Legionella spp. and construct mutants. Unmarked gene
deletions in the genome of L. pneumophila are generated by con-
structing a mutant allele in E. coli using λ -Red recombination,
integrating the allele into the chromosome by natural transfor-
mation, and ﬁ nally removing the selectable marker with the Flp
site-speci ﬁ c recombinase (30).
In addition to a planktonic life style, L. pneumophila also forms
and grows in bio ﬁ lms. The formation and colonization of bio ﬁ lms
can be analyzed with multi-species or mono-species bacterial aggre-
gates formed in complex AYE medium (31, 32) or in chemically
de ﬁ ned medium (33). To secrete cell envelope components into
the environment, L. pneumophila produces and releases outer
membrane vesicles (OMVs). These vesicles are enriched from the
4. Physiology
and Genetics
of Legionella

viii H. Hilbi and C. Buchrieser
supernatant of L. pneumophila liquid cultures by differential cen-
trifugation steps. Isolated OMVs can be analyzed for their molecu-
lar components by proteomics (34) and regarding their interactions
with bacterial or eukaryotic cells (35, 36).

Within environmental amoebae and mammalian phagocytes L.
pneumophila forms a distinct membrane-bound replicative niche,
the Legionella -containing vacuole (LCV). Formation of LCVs is a
complex and robust process that requires the Icm/Dot type IV
secretion system (T4SS) and involves more than 250 “effector”
proteins (37, 38). The effector proteins are translocated into host
cells, where they subvert signal transduction and vesicle traf ﬁ cking
pathways.
A plethora of techniques have been adopted to study on a cel-
lular level the interactions of Legionella spp. with protozoan and
metazoan phagocytes. Flow cytometry can be used to analyze
uptake, intracellular replication, and cytotoxicity of L. pneumophila
wild-type and de ﬁ ned mutant strains (39, 40). For the investiga-
tion of host cell factors involved in LCV formation, gene silencing
by RNA interference in Drosophila melanogaster phagocytic cells
has been instrumental (41 – 43). L. pneumophila strains producing
green or red ﬂ uorescent proteins are not impaired for virulence,
and therefore, are useful tools to analyze infected host cells by ﬂ ow
cytometry or ﬂ uorescence microscopy (44, 45). Antibodies against
host or bacterial factors, or ectopically produced proteins fused to
ﬂ uorescent proteins allow the spatiotemporal analysis of LCV for-
mation and intracellular replication of Legionella spp. (39, 46, 47).
Using life cell microscopy and GFP fusions of host proteins, the
dynamics of LCV formation can be studied in real time (48).
Finally, (immuno-gold) electron microscopy provides a superior
resolution to analyze the morphology and ultrastructure of
Legionella and Legionella -infected eukaryotic cells (49, 50).
Recently, intact LCVs were puri ﬁ ed using two different
approaches. One method exploits the fact that some Icm/Dot-
translocated effectors speci ﬁ cally decorate the LCV membrane (43,
51). Here, the LCVs are enriched in a ﬁ rst step by immuno-mag-
netic separation using an antibody against the effector localizing to
the LCV, followed by further puri ﬁ cation by density gradient cen-
trifugation. In another protocol LCVs were enriched by density
gradient centrifugation after selective removal of mitochondrial
and lysosomal contamination (52). The puri ﬁ ed LCVs can be char-
acterized by proteomics and other biochemical approaches.
5. Cellular
Microbiology of
Legionella

ixLegionella: A Versatile Model to Study Host–Pathogen Interactions
L. pneumophila strains lacking a functional Icm/Dot T4SS do
not form LCVs, are degraded in acidic phagolysosomes, and are
avirulent (53, 54). In 1998, the Icm/Dot T4SS was identi ﬁ ed as a
key L. pneumophila virulence factor. However, after that it still
took 4 years for the ﬁ rst Icm/Dot substrate to be discovered and
characterized as an effector protein (46). To date, 275 different
Icm/Dot substrates have been identi ﬁ ed by various approaches
and experimentally veri ﬁ ed as Icm/Dot-translocated proteins (55,
56). The subcellular localization of Icm/Dot-translocated proteins
in host cells provides insight into their function and is de ﬁ ned by
co-staining with host markers. To analyze their localization within
eukaryotic cells, Icm/Dot substrates can be ectopically expressed
as ﬂ uorescent fusion proteins in host cells or overexpressed in L.
pneumophila as epitope-tagged proteins that are translocated upon
infection (57, 58).

Only few of the more than 250 different Icm/Dot substrates have
been characterized biochemically, and the function of most of these
proteins is unknown. Similar to other intracellular bacteria, the
L. pneumophila effector proteins that have been studied mimic and/
or exploit eukaryotic proteins to manipulate or subvert host cell
signaling or traf ﬁ cking pathways (38). A number of L. pneumophila
effector proteins including LubX and AnkB show ubiquitin ligase
activity (59 – 62) or glycosyltransferase activity (63). Other L. pneu-
mophila effectors target the host small GTPases Arf1 or Rab1 (38).
These effectors act as guanine nucleotide exchange factors (GEFs),
GTPase activating proteins (GAPs), or they covalently modify the
small GTPases with adenosine monophosphate (AMPylation) or
phosphocholine (phosphocholination). De-AMPylation or de-
phosphocholination is catalyzed by distinct Icm/Dot substrates.
Type II-secreted or type IV-translocated L. pneumophila effec-
tors also target the host cell’s lipid metabolism. Several class A
phospholipases (PLA) are implicated in intracellular replication
and pathogenesis of L. pneumophila (64). A PLA termed PlaB is a
cell-associated hemolytic phospholipase with a catalytic serine-
aspartate-histidine triad (65). PlaB hydrolyzes the eukaryotic mem-
brane lipid phosphatidylcholine, indicating a role for the enzyme in
bacterial virulence. Moreover, L. pneumophila produces a number
of Icm/Dot substrates that selectively bind host phosphoinositide
(PI) lipids on the LCV membrane (66, 67). The effectors SidC
(39, 57) and SidM (42) bind phosphatidyl-4-phosphate
(PtdIns(4) P ) and promote the interaction of LCVs with the ER
and the secretory vesicle traf ﬁ cking pathway, respectively. L. pneu-
6. Biochemical
Assays to Study
Legionella
Effectors and
Enzymes

x H. Hilbi and C. Buchrieser
mophila PI-binding effectors can be characterized using PI-coupled
beads, protein–lipid overlay assays and ectopic production in
eukaryotic cells.
Finally, Legionella spp. produce a peculiar, nonin ﬂ ammatory
lipopolysaccharide (LPS), which is the molecular basis of serogroup
classi ﬁ cation (68). The lipid A moiety of L. pneumophila LPS is
very hydrophobic due to its acylation by long chain fatty acids, and
the O-antigen consists of homopolymeric legionaminic acid. L.
pneumophila LPS is an immuno-dominant antigen, and LPS phase
variation has been implicated in the bacterial life cycle and viru-
lence (69, 70).

Legionella spp. are versatile microorganisms that colonize a variety
of environmental niches, including predators such as protozoa and
nematodes that feed on bacteria. These nonmammalian hosts are
infected by L. pneumophila , and therefore, represent suitable mod-
els to investigate bacterial virulence traits and pathogenesis (7, 71).
Ciliates and amoeba of the genera Tetrahymena , Hartmanella, and
Acanthamoeba play an important role in the pathogenicity, ecol-
ogy, and evolution of Legionella spp. (72–75). These protozoa
contribute to the protection, ampli ﬁ cation, and spread of Legionella
(11), and they might represent an “evolutionary crib” for horizon-
tal gene transfer and the acquisition of virulence traits of Legionella
and other protozoa-resistant human pathogens (8, 9).
Even though presumably not a natural host of Legionella spp.,
the social soil amoeba Dictyostelium discoideum has emerged over
the past decade as a powerful model to analyze LCV formation and
L. pneumophila virulence (6, 76). D. discoideum amoeba are easily
cultivated axenically, and a high-quality genome sequence, as well
as excellent molecular genetic, biochemical, and cell biological
tools are available (39, 77, 78). Noteworthy, many de ﬁ ned dele-
tion mutants of this haploid amoeba have been produced, and the
production of ﬂ uorescence-tagged proteins allows investigating in
real time the dynamics of L. pneumophila uptake, LCV formation,
and intracellular replication (48).
Recently, the environmental nematode Caenorhabditis elegans
was established as an infection model for L. pneumophila . The bac-
teria colonize and grow in a noninvasive and Icm/Dot-independent
manner in the intestinal tract of C. elegans , leading to the death of
the host (79, 80). The susceptibility of nematodes to L. pneumo-
phila was found to be regulated by innate immune signaling path-
ways involving p38 mitogen-activated protein kinase and insulin/
insulin growth factor-1 receptor. Interestingly, L. pneumophila is
7. Immunity and
Host Response
Against Legionella

xiLegionella: A Versatile Model to Study Host–Pathogen Interactions
released from the nematodes in a cyst-like form resembling the
“mature intracellular form” (MIF) observed in nonphagocytic
mammalian cells. Therefore, the worms might serve as an environ-
mental reservoir for the dissemination of the pathogen.
L. pneumophila preferentially infects environmental and
immune phagocytic cells, yet upon (inef ﬁ cient) infection of
nonphagocytic mammalian cells, the invasion process and mor-
phological aspects of the bacterial developmental cycle can be
studied (81). At late infection stages, L. pneumophila differenti-
ates into a resilient, cyst-like and highly infectious form termed
MIF, which contains poly- β -hydroxybutyrate (PHB) storage
granules (82).
Macrophages play a pivotal role in initiating the host response
to Legionella infection, triggering in ﬂ ammation and promoting
pathogenesis. These leukocytes produce caspase-1, which by
processing the cytokines pro-IL-1 β and pro-IL-18 to their
mature form is a critical factor in the innate immune response to
L. pneumophila . Caspase-1 activation by L. pneumophila occurs
in an “in ﬂ ammasome” complex that contains as an adapter pro-
tein either Asc or the Nod-like pattern recognition receptor
(NLR) protein Ipaf (Nlrc4) (83, 84). Activation of the
in ﬂ ammasome restricts L. pneumophila replication (85, 86). The
assembly of the Ipaf in ﬂ ammasome is triggered by direct binding
of ﬂ agellin to Naip5 (also known as Birc1e) (87), an NLR pro-
tein that determines L pneumophila replication in mouse mac-
rophages (88–90).
Mouse models of Legionnaires’ disease faithfully mimic the
human pathology and acute in ﬂ ammation triggered by L. pneumo-
phila infection. The A/J mouse strain is permissive for L. pneumo-
phila infection, since it harbors a Naip5/Birc1e allele that does not
recognize ﬂ agellin. C57BL/6 mice and the many genetically
modi ﬁ ed strains generated in this genetic background can be used
to study infection with non- ﬂ agellated L. pneumophila strains.
Upon pulmonary infection, innate immune cells such as neutro-
phils quickly invade the lung and clear the infection within days
depending on IFN γ produced by natural killer cells (91).
The guinea pig intratracheal model was the ﬁ rst animal model
of Legionnaires’ disease to be established (92). This pneumonia
model provided evidence that L. pneumophila does not directly
spread among mammalian hosts (93), and it has been used to assess
the relative virulence of L. pneumophila mutant strains (94). Finally,
while human susceptibility to Legionnaires’ disease is largely deter-
mined by predisposing illness, life style, and age, genetic factors
may also play a role. Toll-like receptor (TLR) 4 and 5 are associ-
ated with susceptibility to Legionnaires’ disease (95, 96). However,
a comprehensive understanding of genetic susceptibility factors
remains an elusive and important goal.

xii H. Hilbi and C. Buchrieser

Genomics, comparative genomics, functional genomics, and related
technologies helped substantially to unravel the molecular basis of
evolution, pathogenesis, and phenotypic differences among differ-
ent Legionella species, L. pneumophila strains, and clones. The elu-
cidation and publication of the ﬁ rst complete genome sequences of
L. pneumophila and L. longbeachae isolates paved the way for major
breakthroughs in understanding the biology of these organisms
(97–100). The genome sequences uncovered potential virulence
genes and identi ﬁ ed eukaryotic-like proteins as a particular feature
of Legionella , witnessing the long coevolution of the bacteria with
protozoa (98). Work of many different groups around the world
has now shown that these eukaryotic-like proteins are major play-
ers in the process of host function subversion by L. pneumophila to
its advantage (10, 38, 101).
The availability of the genome sequences allowed constructing
whole genome mircoarrays to study L. pneumophila gene expres-
sion on the genome level. Such microarrays were used to analyze
the gene expression program of L. pneumophila at different time
points during intracellular growth in A. castellanii , showing dis-
tinct gene expression patterns during the replicative and transmis-
sive phase (102). Moreover, the gene expression of L. pneumophila
in human macrophages was analyzed with microarrays and an RNA
ampli ﬁ cation procedure called selective capture of transcribed
sequences, which detects small amounts of mRNA from low num-
bers of intracellular bacteria (103). This study showed that in mac-
rophages genes involved in catabolism of glycerol or amino acid
biosynthetic pathways leading to L-arginine, L-histidine, or
L-proline, as well as many amino acid and iron uptake systems were
induced.
Recently, the advent of next generation sequencing (NGS) has
signi ﬁ cantly changed biological research and has opened exciting
new possibilities allowing, for example, to (1) study entire bacterial
communities, (2) analyze the dynamics and evolution of bacterial
populations, (3) characterize the entire bacterial transcriptome
under different conditions, or (4) identify binding partners of
DNA- or RNA-binding proteins by sequencing (104, 105). In
genomics and comparative genomics, NGS has been applied to the
study of different L. pneumophila or L. longbeachae strains to iden-
tify genetic differences and horizontal gene transfer (28, 97, 106,
107). However, an analysis by NGS of L. pneumophila gene expres-
sion in A. castellanii has been reported only once to date (108).
Thus, many different conditions remain to be analyzed to get a
complete picture of the transcriptional changes allowing L. pneu-
mophila to adapt to diverse intra- and extracellular environments.
8. Genomics,
Transcriptomics,
and Bioinformatics
of Legionella

xiiiLegionella: A Versatile Model to Study Host–Pathogen Interactions
Furthermore, the targets of major L. pneumophila regulatory pro-
teins, such as the DNA-binding regulators LetA or RpoS, the
RNA-binding regulators Hfq or CsrA, or the response regulator
LqsR (40) also await an analysis by NGS on a genome-wide level.
Much of the power of the different genomics methods is based
on the development of high-performance bioinformatics tools.
The recent progress made in bioinformatics also led to the devel-
opment of improved predictive tools. One burning question in the
ﬁ eld of Legionella research is the identi ﬁ cation of secreted proteins
that promote intracellular bacterial replication and disease in
humans. The major secretion system delivering proteins to the
host cell is the Icm/Dot T4SS (109, 110). Machine learning algo-
rithms trained on features de ﬁ ned for known Icm/Dot substrates
identi ﬁ ed 40 new L. pneumophila effectors. These putative Icm/
Dot substrates were experimentally con ﬁ rmed, proving the power
of the bioinformatics approach (111). NGS applied to DNA and
RNA sequencing and to ChIPseq and RIPseq, together with novel
developments in bioinformatics, are revolutionizing our under-
standing of the complexity, plasticity, and regulation of Legionella
genomes.

During thousands of years of coevolution with aquatic protozoa,
the environmental bacteria L. pneumophila and L. longbeachae
have developed a vast array of secreted proteins, allowing them to
exploit a wide variety of host functions to replicate intracellularly.
Genetic diversity and plasticity has led to the adaptation to diverse
environments and conditions, and distinct regulatory mecha-
nisms, many of which likely uncharacterized, allow the spatiotem-
poral regulation of effector proteins and virulence factors.
Horizontal gene transfer among bacteria and from eukaryotes to
L. pneumophila , as well as recombination between strains, allowed
the evolution of predominant disease clones that might prevail
only within a relatively short period of time. Thus, exact typing
and constant surveillance is necessary to prevent and contain
human disease. The many different methods described in this
book are all speci ﬁ cally adapted and developed for the study of
distinct features of L. pneumophila , and have already led to excit-
ing discoveries. Most of these techniques can also be applied to
the study of other bacterial pathogens, in particular intracellular
pathogens like Shigella , Salmonella, Listeria , or Mycobacterium .
Thus, this book will be useful not only for research groups study-
ing Legionella but also for a broader scienti ﬁ c community study-
ing the epidemiology, typing, physiology, pathogenesis, immunity,
genetics, and evolution of other bacterial pathogens.
9. Conclusions
and Perspectives

xiv H. Hilbi and C. Buchrieser
Acknowledgments
Work in our laboratories was supported by the Max von Pettenkofer
Institute, Ludwig–Maximilians University Munich, the German
Research Foundation (DFG; HI 1511/1-1, HI 1511/2-1,
SPP1316, SPP1580, SFB914) and the “Bundesministerium für
Bildung und Forschung” (BMBF) “Medical Infection Genomics”
initiative (0315834C) to H.H.; and by the Institut Pasteur, the
Centre National de la Recherche Scienti ﬁ que (CNRS), the Institut
Carnot–Pasteur MI and the ANR-10-PATH-004 project, in the
context of ERA-Net PathoGenoMics, to C.B.
References
1. Fraser DW, Tsai TR, Orenstein W, Parkin WE,
Beecham HJ, Sharrar RG, Harris J, Mallison
GF, Martin SM, McDade JE, Shepard CC,
Brachman PS (1977) Legionnaires’ disease:
description of an epidemic of pneumonia. N
Engl J Med 297:1189–1197
2. McDade JE, Shepard CC, Fraser DW, Tsai
TR, Redus MA, Dowdle WR (1977)
Legionnaires’ disease: isolation of a bacterium
and demonstration of its role in other respira-
tory disease. N Engl J Med 297:1197–1203
3. Newton HJ, Ang DK, van Driel IR, Hartland
EL (2010) Molecular pathogenesis of infec-
tions caused by Legionella pneumophila . Clin
Microbiol Rev 23:274–298
4. Rowbotham TJ (1980) Preliminary report on
the pathogenicity of Legionella pneumophila
for freshwater and soil amoebae. J Clin Pathol
33:1179–1183
5. Fields BS (1996) The molecular ecology of
Legionellae . Trends Microbiol 4:286–290
6. Steinert M, Heuner K (2005) Dictyostelium
as host model for pathogenesis. Cell Microbiol
7:307–314
7. Hilbi H, Weber SS, Ragaz C, Nyfeler Y,
Urwyler S (2007) Environmental predators as
models for bacterial pathogenesis. Environ
Microbiol 9:563–575
8. Greub G, Raoult D (2004) Microorganisms
resistant to free-living amoebae. Clin
Microbiol Rev 17:413–433
9. Molmeret M, Horn M, Wagner M, Santic M,
Abu Kwaik Y (2005) Amoebae as training
grounds for intracellular bacterial pathogens.
Appl Environ Microbiol 71:20–28
10. Brüggemann H, Cazalet C, Buchrieser C
(2006) Adaptation of Legionella pneumophila
to the host environment: role of protein secre-
tion, effectors and eukaryotic-like proteins.
Curr Opin Microbiol 9:86–94
11. Hilbi H, Hoffmann C, Harrison CF (2011)
Legionella spp. outdoors: colonization, com-
munication and persistence. Environ
Microbiol Rep 3:286–296
12. Nguyen TM, Ilef D, Jarraud S, Rouil L,
Campese C, Che D, Haeghebaert S, Ganiayre
F, Marcel F, Etienne J, Desenclos JC (2006)
A community-wide outbreak of Legionnaires’
disease linked to industrial cooling towers –
how far can contaminated aerosols spread? J
Infect Dis 193:102–111
13. Fields BS, Benson RF, Besser RE (2002)
Legionella and Legionnaires’ disease: 25 years of
investigation. Clin Microbiol Rev 15:506–526
14. Steele TW, Lanser J, Sangster N (1990)
Isolation of
Legionella longbeachae serogroup
1 from potting mixes. Appl Environ Microbiol
56:49–53
15. Hughes MS, Steele TW (1994) Occurrence
and distribution of Legionella species in com-
posted plant materials. Appl Environ
Microbiol 60:2003–2005
16. Buchbinder S, Trebesius K, Heesemann J
(2002) Evaluation of detection of Legionella
spp. in water samples by ﬂ uorescence in situ
hybridization, PCR ampli ﬁ cation and bacterial
culture. Int J Med Microbiol 292:241–245
17. Helbig JH, Benson RF, Pelaz C, Jacobs E,
Luck PC (2007) Identi ﬁ cation and serotyp-
ing of atypical Legionella pneumophila strains
isolated from human and environmental
sources. J Appl Microbiol 102:100–105
18. Tronel H, Hartemann P (2009) Overview of
diagnostic and detection methods for legion-
ellosis and Legionella spp. Lett Appl Microbiol
48:653–656
19. Merault N, Rusniok C, Jarraud S, Gomez-
Valero L, Cazalet C, Marin M, Brachet E,
Aegerter P, Gaillard JL, Etienne J, Herrmann
JL, Lawrence C, Buchrieser C (2011) Speci ﬁ c

xvLegionella: A Versatile Model to Study Host–Pathogen Interactions
real-time PCR for simultaneous detection and
identi ﬁ cation of Legionella pneumophila sero-
group 1 in water and clinical samples. Appl
Environ Microbiol 77:1708–1717
20. Gaia V, Casati S, Tonolla M (2011) Rapid
identi ﬁ cation of Legionella spp. by MALDI-
TOF MS based protein mass ﬁ ngerprinting.
Syst Appl Microbiol 34:40–44
21. La Scola B, Mezi L, Weiller PJ, Raoult D
(2001) Isolation of Legionella anisa using an
amoebic coculture procedure. J Clin Microbiol
39:365–366
22. Feeley JC, Gibson RJ, Gorman GW, Langford
NC, Rasheed JK, Mackel DC, Baine WB
(1979) Charcoal–yeast extract agar: primary
isolation medium for Legionella pneumophila .
J Clin Microbiol 10:437–441
23. Ristroph JD, Hedlund KW, Gowda S (1981)
Chemically de ﬁ ned medium for Legionella
pneumophila growth. J Clin Microbiol 13:
115–119
24. Allard KA, Dao J, Sanjeevaiah P, McCoy-
Simandle K, Chat ﬁ eld CH, Crumrine DS,
Castignetti D, Cianciotto NP (2009)
Puri ﬁ cation of Legiobactin and importance
of this siderophore in lung infection by
Legionella pneumophila . Infect Immun 77:
2887–2895
25. Chat ﬁ eld CH, Cianciotto NP (2007) The
secreted pyomelanin pigment of Legionella
pneumophila confers ferric reductase activity.
Infect Immun 75:4062–4070
26. Eylert E, Herrmann V, Jules M, Gillmaier N,
Lautner M, Buchrieser C, Eisenreich W,
Heuner K (2010) Isotopologue pro ﬁ ling of
Legionella pneumophila : role of serine and
glucose as carbon substrates. J Biol Chem
285:22232–22243
27. Stone BJ, Kwaik YA (1999) Natural compe-
tence for DNA transformation by Legionella
pneumophila
and its association with expres-
sion of type IV pili. J Bacteriol 181:
1395–1402
28. Gomez-Valero L, Rusniok C, Jarraud S,
Vacherie B, Rouy Z, Barbe V, Medigue C,
Etienne J, Buchrieser C (2011) Extensive
recombination events and horizontal gene
transfer shaped the Legionella pneumophila
genomes. BMC Genomics 12: 536
29. Charpentier X, Kay E, Schneider D, Shuman
HA (2011) Antibiotics and UV radiation
induce competence for natural transformation
in Legionella pneumophila . J Bacteriol 193:
1114–1121
30. Bryan A, Harada K, Swanson MS (2011)
Ef ﬁ cient generation of unmarked deletions in
Legionella pneumophila . Appl Environ
Microbiol 77:2545–2548
31. Mampel J, Spirig T, Weber SS, Haagensen
JAJ, Molin S, Hilbi H (2006) Planktonic rep-
lication is essential for bio ﬁ lm formation by
Legionella pneumophila in a complex medium
under static and dynamic ﬂ ow conditions.
Appl Environ Microbiol 72:2885–2895
32. Hindre T, Brüggemann H, Buchrieser C,
Hechard Y (2008) Transcriptional pro ﬁ ling of
Legionella pneumophila bio ﬁ lm cells and the
in ﬂ uence of iron on bio ﬁ lm formation.
Microbiology 154:30–41
33. Pécastaings S, Berge M, Dubourg KM,
Roques C (2010) Sessile Legionella pneumo-
phila is able to grow on surfaces and generate
structured monospecies bio ﬁ lms. Biofouling
26:809–819
34. Galka F, Wai SN, Kusch H, Engelmann S,
Hecker M, Schmeck B, Hippenstiel S, Uhlin
BE, Steinert M (2008) Proteomic character-
ization of the whole secretome of Legionella
pneumophila and functional analysis of
outer membrane vesicles. Infect Immun 76:
1825–1836
35. Fernandez-Moreira E, Helbig JH, Swanson
MS (2006) Membrane vesicles shed by
Legionella pneumophila inhibit fusion of pha-
gosomes with lysosomes. Infect Immun
74:3285–3295

36. Seeger EM, Thuma M, Fernandez-Moreira
E, Jacobs E, Schmitz M, Helbig JH (2010)
Lipopolysaccharide of Legionella pneumophila
shed in a liquid culture as a nonvesicular frac-
tion arrests phagosome maturation in amoeba
and monocytic host cells. FEMS Microbiol
Lett 307:113–119
37. Isberg RR, O’Connor TJ, Heidtman M
(2009) The Legionella pneumophila replica-
tion vacuole: making a cosy niche inside host
cells. Nat Rev Microbiol 7:13–24
38. Hubber A, Roy CR (2010) Modulation of
host cell function by Legionella pneumophila
type IV effectors. Annu Rev Cell Dev Biol
26:261–283
39. Weber SS, Ragaz C, Reus K, Nyfeler Y, Hilbi
H (2006) Legionella pneumophila exploits
PI(4)P to anchor secreted effector proteins to
the replicative vacuole. PLoS Pathog 2:e46
40. Tiaden A, Spirig T, Weber SS, Brüggemann
H, Bosshard R, Buchrieser C, Hilbi H (2007)
The Legionella pneumophila response regula-
tor LqsR promotes host cell interactions as an
element of the virulence regulatory network
controlled by RpoS and LetA. Cell Microbiol
9:2903–2920
41. Dorer MS, Kirton D, Bader JS, Isberg RR
(2006) RNA interference analysis of Legionella
in Drosophila cells: exploitation of early secre-
tory apparatus dynamics. PLoS Pathog 2:e34

xvi H. Hilbi and C. Buchrieser
42. Brombacher E, Urwyler S, Ragaz C, Weber
SS, Kami K, Overduin M, Hilbi H (2009)
Rab1 guanine nucleotide exchange factor
SidM is a major phosphatidyl-inositol 4-phos-
phate-binding effector protein of Legionella
pneumophila . J Biol Chem 284:4846–4856
43. Urwyler S, Nyfeler Y, Ragaz C, Lee H,
Mueller LN, Aebersold R, Hilbi H (2009)
Proteome analysis of Legionella vacuoles
puri ﬁ ed by magnetic immuno-separation
reveals secretory and endosomal GTPases.
Traf ﬁ c 10:76–87
44. Coers J, Monahan C, Roy CR (1999)
Modulation of phagosome biogenesis by
Legionella pneumophila creates an organelle
permissive for intracellular growth. Nat Cell
Biol 1:451–453
45. Hilbi H, Segal G, Shuman HA (2001) Icm/
Dot-dependent upregulation of phagocytosis
by Legionella pneumophila . Mol Microbiol
42:603–617
46. Nagai H, Kagan JC, Zhu X, Kahn RA, Roy
CR (2002) A bacterial guanine nucleotide
exchange factor activates ARF on Legionella
phagosomes. Science 295:679–682
47. Weber SS, Ragaz C, Hilbi H (2009) The
inositol polyphosphate 5-phosphatase OCRL1
restricts intracellular growth of Legionella ,
localizes to the replicative vacuole and binds
to the bacterial effector LpnE. Cell Microbiol
11:442–460
48. Lu H, Clarke M (2005) Dynamic properties
of Legionella -containing phagosomes in
Dictyostelium amoebae. Cell Microbiol
7:995–1007
49. Faulkner G, Garduno RA (2002)
Ultrastructural analysis of differentiation in
Legionella pneumophila . J Bacteriol
184:7025–7041
50. Robinson CG, Roy CR (2006) Attachment
and fusion of endoplasmic reticulum with
vacuoles containing Legionella pneumophila .
Cell Microbiol 8:793–805
51. Urwyler S, Finsel I, Ragaz C, Hilbi H (2010)
Isolation of Legionella -containing vacuoles by
immuno-magnetic separation. Curr Protoc
Cell Biol: Chapter 3, Unit 3.34

52. Shevchuk O, Batzilla C, Hagele S, Kusch H,
Engelmann S, Hecker M, Haas A, Heuner K,
Glockner G, Steinert M (2009) Proteomic
analysis of Legionella -containing phagosomes
isolated from Dictyostelium . Int J Med
Microbiol 299:489–508
53. Segal G, Feldman M, Zusman T (2005) The
Icm/Dot type-IV secretion systems of
Legionella pneumophila and Coxiella burnetii .
FEMS Microbiol Rev 29:65–81
54. Nagai H, Kubori T (2011) Type IVB secre-
tion systems of Legionella and other Gram-
negative bacteria. Front Microbiol 2:136
55. Zhu W, Banga S, Tan Y, Zheng C, Stephenson
R, Gately J, Luo ZQ (2011) Comprehensive
identi ﬁ cation of protein substrates of the
Dot/Icm type IV transporter of Legionella
pneumophila . PLoS ONE 6:e17638
56. Gomez-Valero L, Rusniok C, Cazalet C,
Buchrieser C (2011) Comparative and func-
tional genomics of Legionella identi ﬁ ed
eukaryotic like proteins as key players in host-
pathogen interactions. Front Microbiol 2:208
57. Ragaz C, Pietsch H, Urwyler S, Tiaden A,
Weber SS, Hilbi H (2008) The Legionella
pneumophila phosphatidylinositol-4 phos-
phate-binding type IV substrate SidC recruits
endoplasmic reticulum vesicles to a replica-
tion-permissive vacuole. Cell Microbiol
10:2416–2433
58. Dolezal P, Aili M, Tong J, Jiang JH, Marobbio
CM, Lee SF, Schuelein R, Belluzzo S, Binova
E, Mousnier A, Frankel G, Giannuzzi G,
Palmieri F, Gabriel K, Naderer T, Hartland
EL, Lithgow T (2012) Legionella pneumo-
phila secretes a mitochondrial carrier protein
during infection. PLoS Pathog 8:e1002459
59. Kubori T, Hyakutake A, Nagai H (2008)
Legionella translocates an E3 ubiquitin ligase
that has multiple U-boxes with distinct func-
tions. Mol Microbiol 67:1307–1319
60. Kubori T, Shinzawa N, Kanuka H, Nagai H
(2010) Legionella metaeffector exploits host
proteasome to temporally regulate cognate
effector. PLoS Pathog 6:e1001216
61. Lomma M, Dervins-Ravault D, Rolando M,
Nora T, Newton HJ, Sansom FM, Sahr T,
Gomez-Valero L, Jules M, Hartland EL,
Buchrieser C (2010) The Legionella pneumo-
phila F-box protein Lpp2082 (AnkB) modu-
lates ubiquitination of the host protein parvin
B and promotes intracellular replication. Cell
Microbiol 12:1272–1291
62. Price CT, Al-Khodor S, Al-Quadan T, Santic
M, Habyarimana F, Kalia A, Kwaik YA (2009)
Molecular mimicry by an F-Box effector of
Legionella pneumophila hijacks a conserved
polyubiquitination machinery within mac-
rophages and protozoa. PLoS Pathog
5:e1000704
63. Belyi Y, Jank T, Aktories K (2011) Effector
glycosyltransferases in Legionella . Front
Microbiol 2:76
64. Lang C, Flieger A (2011) Characterisation of
Legionella pneumophila phospholipases and
their impact on host cells. Eur J Cell Biol 90:
903–912

xviiLegionella: A Versatile Model to Study Host–Pathogen Interactions
65. Bender J, Rydzewski K, Broich M, Schunder
E, Heuner K, Flieger A (2009) Phospholipase
PlaB of Legionella pneumophila represents a
novel lipase family: protein residues essential
for lipolytic activity, substrate speci ﬁ city, and
hemolysis. J Biol Chem 284: 27185–27194
66. Weber SS, Ragaz C, Hilbi H (2009) Pathogen
traf ﬁ cking pathways and host phospho-
inositide metabolism. Mol Microbiol 71:
1341–1352
67. Hilbi H, Weber S, Finsel I (2011) Anchors
for effectors: subversion of phosphoinositide
lipids by Legionella . Front Microbiol 2:91
68. Helbig JH, Kurtz JB, Pastoris MC, Pelaz C,
Luck PC (1997) Antigenic lipopolysaccharide
components of Legionella pneumophila recog-
nized by monoclonal antibodies: possibilities
and limitations for division of the species into
serogroups. J Clin Microbiol 35:2841–2845
69. Lüneberg E, Zähringer U, Knirel YA,
Steinmann D, Hartmann M, Steinmetz I,
Rohde M, Kohl J, Frosch M (1998) Phase-
variable expression of lipopolysaccharide con-
tributes to the virulence of Legionella
pneumophila . J Exp Med 188:49–60
70. Reichardt K, Jacobs E, Roske I, Helbig JH
(2010) Legionella pneumophila carrying the
virulence-associated lipopolysaccharide epitope
possesses two functionally different LPS com-
ponents. Microbiology 156:2953–2961
71. Cosson P, Soldati T (2008) Eat, kill or die:
when amoeba meets bacteria. Curr Opin
Microbiol 11:271–276
72. Abu Kwaik Y (1996) The phagosome con-
taining Legionella pneumophila within the
protozoan Hartmannella vermiformis is sur-
rounded by the rough endoplasmic reticulum.
Appl Environ Microbiol 62: 2022–2028
73. Bouyer S, Imbert C, Rodier MH, Héchard, Y
(2007) Long-term survival of Legionella
pneumophila associated with Acanthamoeba
castellanii vesicles. Environ Microbiol
9:1341–1344
74. Berk SG, Faulkner G, Garduno E, Joy MC,
Ortiz-Jimenez MA, Garduno RA (2008)
Packaging of live Legionella pneumophila into
pellets expelled by Tetrahymena spp. does not
require bacterial replication and depends on a
Dot/Icm-mediated survival mechanism. Appl
Environ Microbiol 74:2187–2199
75. Faulkner G, Berk SG, Garduno E, Ortiz-
Jimenez MA, Garduno RA (2008) Passage
through Tetrahymena tropicalis triggers a rapid
morphological differentiation in Legionella
pneumophila . J Bacteriol 190:7728–7738
76. Solomon JM, Isberg RR (2000) Growth of
Legionella pneumophila in Dictyostelium dis-
coideum : a novel system for genetic analysis of
host-pathogen interactions. Trends Microbiol
8:478–480
77. Peracino, B, Wagner C, Balest A, Balbo A,
Pergolizzi B, Noegel AA, Steinert M, Bozzaro
S (2006) Function and mechanism of action
of Dictyostelium Nramp1 (Slc11a1) in bacte-
rial infection. Traf ﬁ c 7:22–38
78. Tung SM, Unal C, Ley A, Pena C, Tunggal B,
Noegel AA, Krut O, Steinert M, Eichinger L.
(2010) Loss of Dictyostelium ATG9 results in
a pleiotropic phenotype affecting growth,
development, phagocytosis and clearance and
replication of Legionella pneumophila . Cell
Microbiol 12:765–780
79. Brassinga AK, Kinchen JM, Cupp ME, Day
SR, Hoffman PS, Sifri CD (2010)
Caenorhabditis is a metazoan host for
Legionella . Cell Microbiol 12:343–361
80. Komura T, Yasui C, Miyamoto H, Nishikawa
Y (2010) Caenorhabditis elegans as an alterna-
tive model host for Legionella pneumophila ,
and protective effects of Bi ﬁ dobacterium
infantis . Appl Environ Microbiol
76:4105–4108
81. Garduno, RA, Quinn FD, Hoffman PS
(1998) HeLa cells as a model to study the
invasiveness and biology of Legionella pneu-
mophila . Can J Microbiol 44:430–440
82. Garduno RA, Garduno E, Hiltz M, Hoffman
PS (2002) Intracellular growth of Legionella
pneumophila gives rise to a differentiated form
dissimilar to stationary-phase forms. Infect
Immun 70:6273–6283
83.
Case CL, Shin S, Roy CR (2009) Asc and Ipaf
In ﬂ ammasomes direct distinct pathways for
caspase-1 activation in response to Legionella
pneumophila . Infect Immun 77:1981–1991
84. Case CL, Roy CR (2011) Asc modulates the
function of NLRC4 in response to infection
of macrophages by Legionella pneumophila .
MBio 2:e00117
85. Silveira TN, Zamboni DS (2010) Pore forma-
tion triggered by Legionella spp. is an NLRC4
in ﬂ ammasome-dependent host cell response
that precedes pyroptosis. Infect Immun
78:1403–1413
86. Pereira MS, Morgantetti GF, Massis LM,
Horta CV, Hori JI, Zamboni DS (2011)
Activation of NLRC4 by ﬂ agellated bacteria
triggers caspase-1-dependent and -indepen-
dent responses to restrict Legionella pneumo-
phila replication in macrophages and in vivo.
J Immunol 187:6447–6455
87. Zhao Y, Yang J, Shi J, Gong YN, Lu Q, Xu H,
Liu L, Shao F (2011) The NLRC4
in ﬂ ammasome receptors for bacterial ﬂ agellin

xviii H. Hilbi and C. Buchrieser
and type III secretion apparatus. Nature 477:
596–600
88. Molofsky AB, Byrne BG, Whit ﬁ eld NN,
Madigan CA, Fuse ET, Tateda K, Swanson
MS (2006) Cytosolic recognition of ﬂ agellin
by mouse macrophages restricts Legionella
pneumophila infection. J Exp Med 203:
1093–1104
89. Ren T, Zamboni DS, Roy CR, Dietrich WF,
Vance RE (2006) Flagellin-de ﬁ cient Legionella
mutants evade caspase-1- and Naip5-mediated
macrophage immunity. PLoS Pathog 2:e18
90. Zamboni DS, Kobayashi KS, Kohlsdorf T,
Ogura Y, Long EM, Vance RE, Kuida K,
Mariathasan S, Dixit VM, Flavell RA, Dietrich
WF, Roy CR (2006) The Birc1e cytosolic
pattern-recognition receptor contributes to
the detection and control of Legionella pneu-
mophila infection. Nat Immunol 7:318-325
91. Spörri R, Joller N, Albers U, Hilbi H. Oxenius
A (2006) MyD88-dependent IFN- γ produc-
tion by NK cells is key for control of Legionella
pneumophila infection. J Immunol
176:6162–6171
92. Fraser DW, Wachsmuth I, Bopp C, Feeley JC,
and Tsai TF (1978) Antibiotic treatment of
guinea-pigs infected with agent of
Legionnaires’ disease. Lancet 1:175–178
93. Katz SM, Habib WA, Hammel JM, Nash P
(1982) Lack of airborne spread of infection
by Legionella pneumophila among guinea
pigs. Infect Immun 38:620–622
94. Edelstein PH, Hu B, Shinzato T, Edelstein
MA, Xu W, Bessman MJ (2005) Legionella
pneumophila NudA Is a Nudix hydrolase
and virulence factor. Infect Immun 73:
6567–6576
95. Hawn TR, Verbon A, Lettinga KD, Zhao LP,
Li SS, Laws RJ, Skerrett SJ, Beutler B,
Schroeder L, Nachman A, Ozinsky A, Smith
KD, Aderem A (2003) A common dominant
TLR5 stop codon polymorphism abolishes
ﬂ agellin signaling and is associated with sus-
ceptibility to Legionnaires’ disease. J Exp
Med 198:1563–1572
96. Hawn TR, Verbon A, Janer M, Zhao LP,
Beutler B, Aderem A (2005) Toll-like recep-
tor 4 polymorphisms are associated with resis-
tance to Legionnaires’ disease. Proc Natl Acad
Sci U S A 102:2487-2489
97. Cazalet C, Gomez-Valero L, Rusniok C,
Lomma M, Dervins-Ravault D, Newton HJ,
Sansom FM, Jarraud S, Zidane N, Ma L,
Bouchier C, Etienne J, Hartland EL,
Buchrieser C (2010) Analysis of the Legionella
longbeachae genome and transcriptome uncov-
ers unique strategies to cause Legionnaires’
disease. PLoS Genet 6:e1000851
98. Cazalet C, Rusniok C, Brüggemann H,
Zidane N, Magnier A, Ma L, Tichit M,
Jarraud S, Bouchier C, Vandenesch F, Kunst
F, Etienne J, Glaser P, Buchrieser C (2004)
Evidence in the Legionella pneumophila
genome for exploitation of host cell functions
and high genome plasticity. Nat Genet
36:1165-1173
99. Cazalet C, Jarraud S, Ghavi-Helm Y, Kunst F,
Glaser P, Etienne J, Buchrieser C (2008)
Multigenome analysis identi ﬁ es a worldwide
distributed epidemic Legionella pneumophila
clone that emerged within a highly diverse
species. Genome Res 18:431–441
100. Chien M, Morozova I, Shi S, Sheng H, Chen
J, Gomez SM, Asamani G, Hill K, Nuara J,
Feder M, Rineer J, Greenberg JJ, Steshenko
V, Park SH, Zhao B, Teplitskaya E, Edwards
JR, Pampou S, Georghiou A, Chou IC,
Iannuccilli W, Ulz ME, Kim DH, Geringer-
Sameth A, Goldsberry C, Morozov P, Fischer
SG, Segal G, Qu X, Rzhetsky A, Zhang P,
Cayanis E, De Jong PJ, Ju J, Kalachikov S,
Shuman HA, Russo JJ (2004) The genomic
sequence of the accidental pathogen Legionella
pneumophila . Science 305:1966–1968
101. Nora T, Lomma M, Gomez-Valero L,
Buchrieser C (2009) Molecular mimicry: an
important virulence strategy employed by
Legionella pneumophila to subvert host func-
tions. Future Microbiol 4:691–701
102. Brüggemann H, Hagman A, Jules M, Sismeiro
O, Dillies MA, Gouyette C, Kunst F, Steinert
M, Heuner K, Coppee JY, Buchrieser C
(2006) Virulence strategies for infecting
phagocytes deduced from the in vivo tran-
scriptional program of Legionella pneumo-
phila . Cell Microbiol 8:1228–1240
103. Faucher SP, Mueller CA, Shuman HA (2011)
Legionella pneumophila transcriptome during
intracellular multiplication in human mac-
rophages. Front Microbiol 2:60
104. Metzker ML (2010) Sequencing technolo-
gies – the next generation. Nat Rev Genet
11:31–46
105. Sorek R, Cossart P (2010) Prokaryotic tran-
scriptomics: a new view on regulation, physi-
ology and pathogenicity. Nat Rev Genet
11:9–16
106. Kozak NA, Buss M, Lucas CE, Frace M, Govil
D, Travis T, Olsen-Rasmussen M, Benson RF,
Fields BS (2010) Virulence factors encoded
by Legionella longbeachae identi ﬁ ed on the
basis of the genome sequence analysis of
clinical isolate D-4968. J Bacteriol 192:
1030–1044
107. Schroeder GN, Petty NK, Mousnier A,
Harding CR, Vogrin AJ, Wee B, Fry NK,

xixLegionella: A Versatile Model to Study Host–Pathogen Interactions
Harrison TG, Newton HJ, Thomson NR,
Beatson SA, Dougan G, Hartland EL, Frankel
G (2010) Legionella pneumophila strain 130b
possesses a unique combination of type IV
secretion systems and novel Dot/Icm secre-
tion system effector proteins. J Bacteriol
192:6001–6016
108. Weissenmayer BA, Prendergast JG, Lohan AJ,
Loftus BJ (2011) Sequencing illustrates the
transcriptional response of Legionella pneu-
mophila during infection and identi ﬁ es sev-
enty novel small noncoding RNAs. PLoS One
6:e17570
109. Berger KH, Isberg RR (1993) Two distinct
defects in intracellular growth complemented
by a single genetic locus in Legionella pneu-
mophila. Mol Microbiol 7:7–19
110. Marra A, Shuman HA (1989) Isolation of an
Legionella pneumophila restriction mutant with
increased ability to act as a recipient in heterospeci ﬁ c
matings. J Bacteriol 171:2238–2240
111. Burstein D, Zusman T, Degtyar E, Viner R,
Segal G, Pupko T (2009) Genome-scale
identi ﬁ cation of Legionella pneumophila effec-
tors using a machine learning approach. PLoS
Pathog 5:e1000508

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

kuin pässi ja ahnas kuin susi. Ei iitä eikä ässää kirjasta irti saa, ei
politiikkaa ymmärrä — senkö hiivatin lailla hän lie akankin saanut,
tylppäturpa? Vaan minkälaisen sai? — ei tuhannet miehiset miehet
sitä rääsyä olisi huolineet. Poijankin jo oli valmiiksi pyöräyttänyt
jollekkin alapuolen retkujätkälle — Amanta — ei saanut puhasta
piikaa Kusti ketku. Jaa Amanta! Siinä se sitten on oikea
Rämsänrannan riekko, ilkiä kuin ilves, suustaan rivo kuin itse
sarvipää saatana, valehtelija, tappelija ja varas. Ne on molemmat
varkauden syntiin syvälle vaipuneita sielunraatoja sekä Amanta että
Kusti, vaikka eihän se Kusti paljon kerkeä, kilpikonna, mutta Amanta
varastaa kuin kärppä missä vain silmä välttyy. Köyhältäkin kähveltää
se pääpelin narttu, jos lie mitä kähveltää, sen tiedän vissiin omasta
kokemuksesta. Mutta nytpä ei taas olekkaan vellijauhoa veturissa ja
reppu on rellullaan ja kukkaron saa kääntää vaikka nurin — ei tipu
muuta kuin täitä… Ja juuri siksi käännän kelkkani sitä mökkiä kohti
ja yötä olen niin että kuorsa kuuluu. Ryöstäköön Amanta nämä
viimeiset viluverhot päältä nukkuessani, jos ilkiää!» uhmailee
Ryysyrannan Jooseppi hiihdellessään talvi-illan pimeydessä tulen
kiilua kohti.
Nyt kun rahan nuusa miestä itseään kopristaa ja suolet soittelevat
ryntäillä, tekisi Jooseppi Kenkkusen mieli kuristaa Karihtaniemen
Amantaa kurkusta ja sanoa: »Annatko akka poikkeen minkä silloin
otit!»
— — —
Kuin eilisen päivän muisti Ryysy-Jooseppi, miten asia oli
tapahtunut. Hän oli palannut kirkonkylästä yksikseen reilulla tuulella,
sillä urkot olivat silloin rotsineet hyvin ja povi ollut vörskottia
pullollaan. Yöpynyt näinikään, vaikka toisaaltapäin, Karihtaniemeen.

Laskenut siinä pirtin pöydän ääressä rahansa kaiken väen nähden —
665 markkaa — pistänyt lompakkonsa povilakkariin ja takin repaleen
ripustanut vaarnaan akkunapieleen. Vielä maatapannessaan lattialle
ilvehtinyt näin sanoen: »Tuohon jää nyt rahani roikkumaan. Jolla lie
tarvis suurempi kuin minulla ja lie minua kurjempi — siitä ottakoon
osansa.» Ketään vierasta ei käynyt sen yön seutuna mökissä.
Aamusella oli hän tehnyt lähtöä ja kopaissut povilakkariaan:
lompakko oli poissa! Tulistunut ja hämmästynyt oli silloin
Ryysyrannan Jooseppi: lempoko lompakon puhalsi? Myllersi kaikki
paikat: mihinkä se muka illalla sai, mihin putosi? Koko talonväkikin
rupesi etsimään — ei ota löytyäkseen lompakkoa. Ryysyrannan
Jooseppi konttaamaan pitkin likaista lattiaa. Konttaa ja katsoo
tarkoin pöydän alukset — ei kopeu kouriin. Nousee ylös punaisena
kuin kukko ja heittää syrjäsilmäyksen Kustin akkaan. Amantan
naama on tuhkanharmaa. Jooseppi syöksähtää ulkoseen ja etsii
pihaltakin. Kuinkapas se sieltä löytyisi? Palaa takaisin pirttiin ja iskee
silmänsä lattiaan: totisesti — siinä on lompakko pöydän alla! Sillä
aikaa, kun ulkona pistäysi, on se siihen ilmestynyt. »Tuossahan tuo
on!» äännähtää oneasti Amanta ja samalla myrkyllisesti. Jooseppi
tempaa lompakkonsa ja laskee rahat. Viiden sadan seteli on tallella,
samoin satanen… 65 markkaa on poissa! Ryysyrannan Jooseppi
julistaa karihtaniemeläisille: »Tästä on, näkyy, vain mitätön summa,
65 markkaa poikessa! Kukahan niin vähän tarvitsi? Kun kerran
varasti, niin oisi ottanut koko höskän!» Nololta oli näyttänyt näiden
sanojen vaikutuksesta koko Karihtaniemen herskapi. Se tuo
Ryysyrannan Jooseppi osasi… Mutta Amanta akan
silmänvälähdyksestä poislähtiessään hän oli nähnyt, kuka ne
kuusikymmentäviisi markkaa haltuunsa korjasi… Sen pituinen se.
Jooseppi ähkäsi kirotulle muistolleen ja suuntasi suksensa
Karihtanientä kohden. »Hyväpä että vielä valvovat.» Hän nosti

suksensa seinää vasten, käänsi veturin kyljelleen ja rymisteli
porstuan läpi ripaa hapuillen. Kun sai oven auki, niin tuli oli jo
sammutettu. »Ilkeyksissään puhalsivat, kussa kuulivat vieraan
kolinan», arvioi tulija, kaiveli housuntaskustaan tulitikkulaatikon ja
raapasi.
Tulitikun valossa ehti Ryysyrannan Jooseppi nähdä ilkeät silmät ja
pörröisen akanpään, jonka ylitse laiha käsivarsi paraikaa veti
ryysypeittoa hupuksi, sekä Amantan paljaat sääret… Siinä makasi
Kustikin vieressä murmatellen seljällään. Seinäpenkillä kuorsasi
nenällään juhlallisesti torvea soittaen Kustin vanha isä, mukava
Jaakko ukko, mutta ukon akka, vanha Reeta, nukkui karsinapenkillä
erikseen. Ukon ja ämmän välillä virui viisi lasta läjässä lattialla,
pienin likinnä äitiään.
— Hyvät ystävät! alotti Jooseppi Kenkkunen muikeasti tulitikun
karren jo polttaessa peukaloa, jonka vuoksi taas tuli pimeys: —
Antakaa anteeksi Petkeleen peikolle, joka ristittyjä yösydännä
säikyttelee. Kenkku-Jooseppi tässä vain on. Saako panna tulen
tuijuun?
— Kirkolta päinkö se ketkale on kulussa? kuului Amantan
tyytymätön ääni lattialta.
— Ryysyrannalta, Ryysyrannalta, armas Amanta, minä reissaan!
naukui
Jooseppi, — ei ole keittoa kelkassa eikä setelitukkoa povitaskussa…
— Eipä sitten kanattaisi lamppuun tulta panna! sutkautti Amanta
salaviittauksen ymmärtäneenä, mutta Kusti murahti:
— Pistähhän käryämään, lie hänessä vielä siksi öljyä.

— Minkä polttanet, sen sijaan hankkinet! sähähti Amanta.
— Sepä nyt tietty, tiuskasi Kenkkunen. — Ryysyrannan Jooseppi
pitää öljyssä kaksi mökkiä. Ja joskus — rahassakin.
— Mitä turkkilaista sinä turiset! kähisee Amanta pimeässä, mutta
samalla Jooseppi raapasi tulen ja sytytti lampun.
— Tässä on vielä lasi ihan lämpymänä, huomautti hän tahallaan ja
sanoi sitten muikeasti: — Joko te kerkesitte ne rakkauven asiat
valkean aikana tolkata?
Mutta tätä viimemainittua viittausta Joosepin ei olisi pitänyt tehdä.
Amanta karkasi ylös lattiavuoteeltaan ja paljastaen häpynsä, sylkien
kuin kissa Jooseppia silmille, huusi:
— Tuossa sulle rakkauven asioita, hylyky! ja pinkasi samassa ulos
pirtin ovesta.
Ryysyrannan Jooseppia hävetti ja hätkäytti, ja hävetti aviomies
Kustiakin, joka kääntyi mahalleen ja omituisesti motkotti. Se oli
miehellä mielenliikutuksen merkki. Amanta törmäsi juoksujalkaa
takaisin pirttiin vilusta väristen ja, enää kehenkään katsomatta,
sukelsi ryysyvuoteeseensa niin Ioitos miehestään kuin tila
latuskaisella olkimökkänällä suinkin salli. Peittäen päänsä huppuun
hän ei enää päästänyt suustaan sanaakaan. Ryysyrannan Jooseppi,
riisuen hyntteitään ja ripustellen likomärkiä jalkineita ja syylinkejään
orrelle kuivamaan, puheli nyt hillitymmin Kustille, joka nenällään
maaten, mulkoillen päänaluspulIin takaa, harvakseen mörähteli ja
tapansa mukaan änkytti vastaillessaan sulavasuiselle Joosepille.

— Vai vörskottia sinä taas… tuotko kokonaisen säkin? Otatko
rapiastikin rahaa kunnasta?
— Ka minkä irti saanen, selitti Jooseppi.
Mahallaan makaava Kusti on kotvan ääneti ja änkyttää:
— Kehtaatko meille ottaa puojista pari kiloa nisujauhoja, kilon ja
vartin amerikanläskiä ja tokan mustaa karhua?
— Ka mikä etten ota, onko raha?
Kusti on tovin aikaa ääneti, kunnes motkottaa:
— Ky-kymppi on ja hi-hilikku, vaan jos tuota niinkuin pis-pistäisit
omistasi lisää, kun tässä niin ollaan ka-ka-kaverit. No-nousuviikolla
saat ma-maksun.
Nyt ei vuorostaan Jooseppi toviin aikaan vastaa mitään…
Mutta Amantapa onkin seurannut miesten keskustelua huppunsa
alta ja panee nyt liikkeelle koko naisellisen viehätysvoimansa osaksi
silittääkseen äskeistä raakuuttaan, osaksi pyydystääkseen hyötyä
itselleen. Hän hypähtää ripsakasti vuoteeltaan ja kapsahtaa
intohimoisesti kiinni kahvipannuun:
— Kahvia, pirsetti, minä kiehautan tälle Jooseppi rievulle, ikävä
sun on olla, kun niin pitkälti olet tuiskukelissä kelkkaillut!
Hämmästyivät yllätyksestä sekä Jooseppi että Kusti. Mutta vaikka
Jooseppi ei ollut niin tyhmä mies, ettei olisi vikonut vilppiä, niin
kahviajatus oli miekkoselle kovin mieluinen, se taannoinen Tyynelän
kahvinkatku avannolla oli kutkuttanut hajuhermoja.

— Ka ki-ki-kiehauta häntä! kakisteli ilahtuneena Kustikin.
— Virvoittaa se väsynyttä ihmisen raatoa, myönteli Jooseppikin
mesikielin. — Ja mukavapa on tarinata vestää mustakylkisen
ääressä…
Täydessä sovussa juoda hörppi siis Ryysyrannan Jooseppi
alushoususillaan ja avojaloin kukkuraisia kupillisia Amantan
pannusta, ja Kustinkin julmalle kotiparkki-naamalle levisi iltaruskon
tapainen sielunilme. Puolille öin siinä juttua riitti, ja Jooseppi totesi
itsekseen että oli tämä Karihtaniemi sentään melko metka
majailupaikka — siinä sai aina kupposen kuumaa: miten pirhanan
lailla niemeläisten lienee kannattanutkin ostaa ihan alvari kallista
kahvia ja sokuria.
— »Kolomasti vuorokauvessa» kehuivat keittävänsä, »vaikka risat
ne täälläi roikkui ja russakat ravasi», kuten Amanta sen toisen
puolen asiaa määritteli.
Siihen yökahvituksen humuun heräsi toki lopulta vanha Jaakko
ukkokin, kavahti istumaan tukka pöllöllään ja silmää sirkeästi iskien
virkahti:
— Ryysyrannan nuorta isäntää juuttaat juottaat — Ryysyrannan
vanhalle isännälle eivät meinaa antaa märkääkään!
Ukko puhui oikein — hän, Jaakko, näet tosiaan oli Ryysyrannan
asumuksen alkuunpannut, hänpä siellä miehuutensa iän oli jyskänyt
— kolmetoista vuotta vasta oli Kenkkunen mökkinsä mörskää
asuksinut.

— Ka heh, tule — ota kuppi! sähähti Amanta, jota appiukkonsa ei
suurestikaan kunnioittanut — halpasena akan ruippanana
puolikuntoiselle pojalleen piti tätä Amantaa ukkokin.
Ukko tuli lökättävin hurstihousuin, huulet ristissä ja alkoi kysellä
kuulumisia Joosepilta, ja kupillisen kulkkuunsa kaadettuaan otti
seuralta kaiken äänen:
— Joo, joo, paapatti hän, niinpä hyvinkin — kah, kah, — soo soo
— älä virka — heh heh — mitä sitä joutavia — eikösss p… tolokusti,
tolokusti ja ankarasti! niinpä hyvinkin! — rouhakka, rouhakka mies
se on tämä Kusti, vaikka vähän pöljän sekanen — vaan viisain se
minun poijistani silti on — ja onhan tuo reistannut — vaan sitä ei saa
akka ukkoansa haukkua — jopa vain, jopa vain — vai kirkolle sinä
hiihtelet — no joo, jopa vain — — sunko se on tuo koira kenkura —
asettelehhan Amanta sikiöitäsi — — ka nukkua, nukkua pitää yön
aikaan nukkumaan tästä lähemmä itekuhi…
— Eikös se ukko Reetansa viereen kömmikkään? naukasee Ryysy-
Jooseppi makuultaan sitten.
— Ka ei ole tarvis, tuhisee ukko Jaakko ja laskee sen tuhannen
lirkkiä: — Ei sitä enää minun iässäni… sai noita ennenvanhaan
vaimosia… kymmenen joka sormelle — sai, sai — heh, heh — niinpä
hyvinkin… ei niitä joka mies saanut, vaan sain minä — minä sain! —
piisaa jo mun kohalleni paratiisin lysti — rokulia, rokulia tässä jo
rakkaus joutaa pitää — jopa vain — niinpä hyvinkin, heh heh…
Vihdoin kaikki vaikenivat ja koko pirtti kohisi ja viuhui monen
ihmisen kuorsauksesta ja lasten kitinästä.

Mutta Ryysyrannan Jooseppi herää parin tunnin jälkeen lutikkain
purentaan, niitä ihan kihisee pitkin selkää ja sääriä, ja ihmisparka on
kuin tulisissa tappuroissa. Syyhyttää yhtäläistä, kynsittää kuin sikaa,
verille asti raavittaa, hiki helmeilee miehen kasvoilla. Tottuu
siihenkin, mutta hautoo unettomana omia ajatuksiaan. »Kyllä tämä
korpimökkyrin elämä on yhtä pyllyn pyyhkintää…!»
Jooseppi makaa seljällään, mutta niin sielullisesti tuskissaan että
mieli tekisi huutaa apua. Varsinkin oman vaimonsa siunattu tila siellä
kotona näin yösydännä kiusaa. Minkätähden järjellinen ihminen ei
saata olla ilman vaimonpuolta? Ranskanmaan talonpojilla ei kuulu
olevan näin paljon sikiöitä. Lemmon laillako hyö siellä…?
Yhtäkkiä makaava matkamies höristää korviaan pimeässä — siellä
tuntuu tapahtuvan jotakin tuolla lattian laidassa, siellä missä Kusti ja
Amanta nukkuvat — on kuin emäntä potkisi sähisten ja kiroillen… ja
mies tekisi väkivaltaa…
»Enkä anna, en en en!» kuuluu Amantan ääni.
»Elä niin isosti puhu — se kuuloo!» murisee Kusti.
»Ka kuulkoon, senkin räkäruntti!» Jooseppi huokaisee ääneen —
ja aviopari vaikenee.
»Semmoista se on», miettii Kenkkunen. »Aviosääty on itsensä
Jumalan asettama…»
»Joko sinä taas kopeloit, piru!» kajahtaa Amantan äitelä ääni
pimeässä.
Surkeata, surkeata tämä on, päättelee Jooseppi, kyhnytellen
kylkeään ja väkinäisesti rykäisten, josta aviopuolisot jälleen asettuvat

hiljaisiksi. Torkahtaa vihdoin kiusaantunut matkamieskin ennen
päivän kajoa ja herää vasta siihen että mökin lapset lankeilevat
hänen jalkoihinsa. Reeta ämmä jo istua töröttää karsinassa kartaten
villoja ja Jaakko ukko, huulet huipparassa, jännittää katajavanteita
tekemäänsä uuteen, kauniiseen saaviin. Kusti vielä makaa
tuprutellen viimeistä kopallista mustaa karhua, julmettuneen
näköisenä ja umpimielisenä. Amanta, myös piipunnysä suussa,
laahustaa rääsyisin alushamein makuuryysyjen keskessä — kalseat
silmänsä, joiden alustat ovat sinikuopalla, välttelevät visusti
Jooseppia…
Jooseppi nousee ylös ja tekee lähtöä.
7.
Oli jo herennyt lumia pöllyyttämästä, kun Kenkku-Jooseppi edellä
juoksevine koirineen laskeutui järvelle ja päivän kajasteessa läksi
sivakoimaan viittojen väliä, jotka ampuivat kohti korkeata
Kullanperän korpea. Työlästä oli yhä retuuttaa perässään veturia,
koska ei kukaan vielä ollut puhkaissut latua. Rotkossa lumentykki oli
painaltanut puut sujuksiin, valkoisten kaariporttien läpi siinä kaahlaili
mies, ja jos sauva sipasi koivuluokkiin, niin suoraan hiihtäjän niskaan
pudota möksähti lumimöhkäle. Pitkällä suolla vain iänikuiset
ruikulamännyn rastit osoittivat tien suuntia, mutta kolea korpiräme ei
vähintäkään antanut osviittaa lähestyvästä kirkonkylästä. Koppelo
kohahtaa kuusen kyljestä ja Vekku heittäytyy perään vinkuen ja
haukkuen… Vihdoin ilmestyy purettu veräjä, jonka takaa näkyy
matala, akkunoitaan myöten kinoksiin uponnut mökki, jolle

suruvoittoisen leiman antaa kaatumavikainen, mielipuoleksi
sairastunut poika rukka, sitten ilmestyy talo, joka ei ole oikein
talonpoikais- eikä herraskaan tyyliä — siinä asuu seurakunnan
lukkari.
Tämä ei ole vielä varsinaista kirkonkylää, sivu painelee siis
Ryysyrannan Jooseppi naapurina seisovasta kolmannestakin
asumuksesta, niinsanotusta »uurmaakarin mökistä» — se maakari
kun näet yhä kuuluu viipyvän Ruija-reissullaan, jonne taitaa
myötyriksi jäädäkkin — akka pahus senkin tolkkumiehen karkuun lie
ajanut, sellainen pahamaineisen retkunaisen tytär, jolla itsellään on
hullu tyttö — pitkäkyntiseksi toki tätäkin Ruskosen muijaa hokevat
ihmiset, vaikka ei suinkaan hään, Jooseppi, varmasti tiedä…
Järven jäälle taas painautuu Petkelkylän mies ja vasta siinäpä nyt
ilmestyy näköpiiriin Rämsänrannan kirkonkylä. Vasemmalla siintää
hautaussaari ja taampana suuri ristikirkko, jonka tornitottero ei jaksa
kiivetä yli metsän näköpiirin, mutta oikealla kuumottaa keskuskylän
talojen rykelmä… Liian huonosti viitoitettua tietä junnaa Ryysy-
Jooseppi poikki selän ja kaartaa niin mainittuun Harakan rantaan —
siinäpä itse »Harakka» Rämsänrannan ainoa matkustajalaiva
kekottaa kellellään valkamaansa jäätyneenä, talvilumiin
peittyneenä…
Kah, jo tulee vastaan ihminenkin — ensimäinen Ryysy-Joosepin
koko matkalla — on vähän ikävä että sattuu akkaihminen —
Jooseppi ei ole taikauskoinen, vaan kuitenkin — akkaihminen
ensimäisenä vastaantulijana tärkeällä matkalla on huono enne.
Ryysy-Jooseppi tunteekin akan, se on Mooseksen Maija,
haudankaivajan leski, sellainen lipeväleukainen muorin kutale,
jumalinen kuin piru…

— Hi-hi, juumalan terve, Kenkku-Jooseppihan se on — sanoo
hiihtävä akka ja pysähtyy, niistää nokkansa ja tuippaa luisevan
kätensä, — vieläkös-nä Maija rääppänää tuntenet?
— Ka tunnen, tunnen! laitattaa Jooseppi, ja, vaikka
harmistuneenakin enteestä, päättää hyötyä Maijasta, joka tavallisesti
tietää kylän kuulumiset. — Tietääkö Maija niitä kunnan miehiä, jotta
ovatko kotosalla?
— Niin niitä kunnan herrojako see Kenkku kyselöö! liplattaa
Mooseksen Maija. — Herroiksi, herroiksi niitä pitää tyhmän
karahteerata. Se olee Kinnu-Kallekin näet herrasmies, kun olee
avaraan virkaan päästetty. Ja Kasperi Lutikainenkin raji kaulassa
postissa pastieraa ja nästyykiin niistää. Ja kolmas herra on John
Juntunen — kahden lakanan välissä sekin tuhkaturpa nukkuu siitä
asti kun virkailijaksi nimittivät — ohho tätä maailmaa turmeluksen
merkeissä — Jeesuksen Ristuksen veri puhtistaa kaikista synneistä —
ei sitä Moose-vainaan aikaan ollut muita ylhäisiä kuin pappa krovasti
ja hauvankaivaja, ja olihan tuo Kanervavaarankin patruuna
melkoisessa viran empeetissä, kun ymppäsi ja räknäsi ja isoja
ristiäisiä, piti. Niin että ovatko kotosalla kunnan herrat. Kettee sinä
sihtaat?
Ryysyrannan Jooseppi selitti.
— Voi mies rukka, marisi Maija, pahaan aikaan taisit sattua. Mnää
olin illalla hiaromassa sitä Lutikaiskaa — rouvaksi taijan sanoa, koska
on miehensä herra — niin se tiesi, jotta kunnan kassa on tyhjä kuin
Hallavaaralaisen kontti ja puotiloista eivät anna enää pussin
pölähtävää niillä kunnan retiittilappusilla.
Jooseppi sylkäsi pitkän syljen ja erosi lipevästä Maija muijasta.

Nousi ylös loivaa mäkirinnettä kirkonkylään ja alkoi tunnustella
maaperää.
Suolet kurisi Joosepilla, kun hän siinä edestakaisin hölkytteli kylän
raittia pitkin etsien kunnan virkailijoita, kerran hän jo vilahdukselta
näki Kinnu-Kallen ja tahtoi pysähdyttää hänet, mutta Kinnu-Kalle
näytti pelkäävän Ryysy-Jooseppia kuin jänis rumpua ja pääsi
livistämään. Joosepilta jorahti ärräpää suusta ja suhaus jostakin
muusta paikasta, ja hän kiipesi kauppiaan tiskille istumaan ja pyysi
pikanellia —. Karihtaniemeläisten rahalla mies ensi hätään osti
purutupakkaa ja alkoi jalkojaan heilutellen tirskutella ympärilleen.
— Kah Ryysy-Jooseppikin on liikkeessä, iskee silmää Maakunnan
kaupanhoitaja häärien ostajain keskessä. — Mitäs miehelle kuuluu?
— Nälkää ja kissankinkkua mulle kuuluu! murisee Jooseppi, — ja
sitten on lempsatti, jos ei tänä päivänä kauppoja synny…
— Ka niin, osta vellijauhoja ja makkaraa ja punaista limonaatia,
niin loppuu nälkä! esittää leikillisesti kaupanhoitaja.
— Vai makkaraa! kimahtaa Jooseppi. — Milläs tämä herra sellaisia
sapuskoita ostaa? Saamisia kyllä oisi kunnasta, mutta otappa
Kinnusta kiinni koivesta! Ja missä maleksinee se Lutikainenkin,
Rämsänrannan rahaministeri?
— Tuolla justiin sinun rahaministerisi näkyy menevän… sanoo
samalla muuan hyvinpuettu isäntä, joka siinä sikaari suussa tekee
mahtavia kauppoja tukkiyhtiön asiamiehenä.
Ryysyrannan Joosepille tuli kiire maantielle, joka näkyi Maakunnan
akkunan läpi. Läähättäen hän tavoitti Lutikaisen, joka salkku

kainalossa käveli postitoimistosta kunnanhuonetta kohti. Jooseppi
teki hyvän päivän ja toimitti:
— Ne siellä mökillä jäivät kolmen leivän varaan. Annatko
vörskottia,
Kasperi?
— Vastahan tuota sait! huomautti Lutikainen muljauttaen
altakulmainsa tervanmustat silmänsä Jooseppiin ja tottuneesti
virnistäen kuten ainakin mies, joka päivittäin saa kuulla samaa
ruikutusta.
— Vanhoja velkasyntejä minä sillä viimeisellä ennakolla korjailin ja
sitten toisakseen olen vähin sairastellutkin, teeskenteli Jooseppi. —
Jos et anna rahapenniä, niin saattaa halkourakka jäähä kesken ja
minä lähen savottaan.
— Ka maksakoot takuumiehesi vahingon, arveli Lutikainen
murhaavasti. —
Mikäpäs siinä!
Ja hän yritti jo mennä, mutta Ryysyrannan Jooseppi tarttuen
toisen hihaan, nosti hirveän elämän:
— Se on tuota sillä tavalla, herra kirjuli ja kunnan varaesimies,
jotta jos en minä nyt saa vörskottia, niin akka tulee hulluksi ja sikiöt
joutaa lumikuoppaan!
Lutikainen katsahti vähän ilkiästi Jooseppiin ja sanoi juhlallisesti:
— Oo te Kenkkuset, te Pelketkylän iankaikkiset ryysykerjäläiset,
teistä on kovasti vastusta yhteiskunnassa!

Ja pistäen siinä Joosepin nokan edessä hienon Saima-savukkeen
palamaan, tarjoamatta toiselle, hän lisäsi: Tulehhan perässä, mies
riepu, niin katahetaan kunnantuvalla, sitä sunkin sottaasi,
Kenkkunen!
Lutikainen käveli edellä eheässä takissaan herrasmaisesti
sauhutellen, Jooseppi vääntelihen jäljessä roikkuvin risoin, pikanellia
imien ja ankarasti tirskutellen. Vekku vökälehti isäntänsä jaloissa,
häntä koipien välissä, sillä jokaisesta kylän portista hyökkäili
sekarotuisia koiria sitä nuuskimaan ja sille, köyhän koiralle,
kirkonkylän kunniaa kuuluttamaan.
Kunnarttuvassa seisoskeli tai istuskeli joukko muitakin asiamiehiä
ja akkoja, ja esimies Kalle Kinnunen, joka ei suinkaan ollut kateissa,
sankalasit nenällään, kuului paraikaa toimittavan Riepuniemen
Matille että:
— Elä sinä Matti vastusta esivaltaa, joka on Jumalasta. Minkä
helevetissä me sille mahetaan että kunnan kassassa ei ole ristuksen
killinkiä — ja teijän perukkalaisethan ne juuri ovat kassan pohjaan
asti rapanneet, ja herrat ei maksa verojaan…
Mutta Riepuniemen Matti ehätti vastaamaan:
— Enhän minä esivaltaa vastustakkaan, vaan tätä teijän kunnan
hoitoa värteeraan, jotta paremmin oli asiat sen Velliläisen aikana…
Ryysyrannan Jooseppi oikein mielihyvikseen kuunteli
ammattiveljensä
Matin vastaväittelyä. Uskalsipas Riepuniemeläinen!

Mutta Lutikainen tilikirjoja selailtuaan kääntyi Joosepin puoleen
sanoen:
— Liian paljon olet jo ennakkoa ottanut, Jooseppi Kenkkunen.
Emme voi antaa rahaa ennen pääsiäistä.
— Ka mitenkäpä sitä antaa, mitä ei ouk! vastasi kimeällä äänellään
Jooseppi, josta kaikki asiamiehet, niin synkkiä kuin olivatkin,
naurahtivat kuorossa. Kunnan virkailijat rapistelivat papereitaan ja
näyttivät nolatuilta. Jooseppi tirskutteli ympäri tupaa ja aikoi jo
lähteä pois, mutta silloin Lutikainen lausui lauhkeasti:
— Jauholapun sulle saatamme antaa, Kenkkunen. Huolitko?
— Ka anna häntä!
Jooseppi kyllä arvasi että Mooseksen Maijan ennustus kävisi
toteen, mutta epätoivoiselle oli pelkkä lupauskin valonsäde
pimeydessä.
Ja mies tuli ulos koiransa luo koprassaan puolilikainen paperilippu,
johon kirjoitettu oli:
Tämä lipu oike vuttaa Josepi Kenkusen saman 50 gilogram ruis
jauhoo Makunasta Rämsän rannan kunnan tilliin. Kale Kinunen.
Kasper Ludikain.
— Hieno paperi, hieno paperi! sanoi Maakunnan kaupanhoitaja
nähtyään Ryysyrannan Joosepin luottolipun, jonka tämä komeasti oli
paiskannut tiskille. — Mutta jos Kenkkunen tahtoo, niin myömme
tätä lajia paperia 50 kilon säkeissä tuhannella markalla Suomen
kansalle. — Et saa jauhoa, mies rukka!

Silloin vasta Ryysyrannan Joosepilta mölä pääsi.
Ensimäiseksi hän kirosi itsensä. Sitten koko ihmisen elämän. Ja
kolmanneksi koko Rämsänrannan kunnallishallituksen.
— No jo pitää olla hallitus pohjoisnavan alla! hän huuteli kimakasti
heiluessaan tiskin edessä liehahtelevin ryysyin. — Tämän
Rämsänrannan kunnan asiat ovat minun muistini aikaan
vuonnavuotuissaan olleet retuperällä, vaan tänä talvena ne näyttävät
vielä siitään pilauneen — sen lemmon pölkkypäitäkö hyö valinneet
ovat valtuuskuntaan. Eikö löyvy tästä moukkain pesästä älyniekkaa
sen mokomaa, jotta ei tarvitseisi köyhiä ihmisiä narrata niinkuin tuo
Lutikainen tekee! Vai hyysipaperia, vai hyysipaperia nyt on ruvennyt
levereeraamaan Rämsänrannan kunnallishallitus! Vaan sen minä
sanon että…
Ryysyrannan Joosepin puhe katkesi, kun Riepuniemen Matti löi
häntä takaapäin olalle ja, iskien silmää, kuiskasi: Tuuhhan
Kenkkunen vähän ulos — oisi pikkusen assieta.
Jooseppi oli ihmeissään, mutta meni. Matti kiersi Maakunnan
takapihalle, kaivoi povestansa pienoisen pullon ja käski Joosepin
kulauttaa. Kolmesti kulauttikin Jooseppi, jonka jälkeen Matti myös
kulautti kolmesti, painoi tulpan suulle ja sanoi:
— Elähän hätääsi kuole, Kenkkunen! Yhteiset on köyhän saatanan
asiat.
Eikös olekkin — mitääh?
— Niinpä taitaa olla, sanoi Ryysyrannan Jooseppikin, jonka
sisuksia niin mukavasti oli alkanut kiertää ja polttaa.

— Kuulehhan Kenkku!
— Joo?
— Että… että elähän hätääsi kuole!
— Tuota että mitä sinä meinaat? kysyi Jooseppi.
Riepuniemen Matti vilkuili ympärilleen salaperäisesti ja kumartui
sitten supattamaan, asian ihan Joosepin korvan sisään.
Jooseppi alkoi kynsiä niskaansa naama ilon irvistyksessä ääneensä
lausuen:
— Antaisikohan tuo, jos…
— Antaa se varmasti, vakuutti Matti. — Ja antaa, täällä koko
kirkonkylä… herrat ja työmiehet, kauppiaat ja maamiehet,
kommuunat ja porvalit, lukkarit ja pap…
— Antaako poliisi Pirhonenkin? kysyi jännittyneenä Jooseppi.
Riepuniemen Matti ei vastannut, vaan iski ovelasti silmää.
8.
Raskas jauhosäkki ja täysinäinen reppu törrötti Ryysyrannan
Joosepin veturikelkassa, koska mies hikipäin hiihtää hipsutteli pois
kirkonkylästä kumarassa lyöden sompiansa lumeen. Hänen
hengityksessään huokui hiukan väkijuoman tuoksu ja tuontuostaan
hän tyytyväisenä tirskautti syljen, sillä makea pikanelli pullotti

miehen poskessa. Vekku koira myös näytti virkeältä, kun pääsi pois
kylän hurttain kintuista — oi kuinka ihanaa oli koirallekin oman
mökin ikuinen rauha. Mutta Vekku vaistosi ettei hänkään saisi
leipäpalaa, ellei isäntänsä joskus tehnyt matkaa kirkonkylään — siksi
katseli koira kunnioittavasti veturin kuormaan ja oli valmis henkeen
ja vereen asti vartioimaan jauhosäkkiä ja reppua. Ja kuinka Vekku
rakastikaan Ryysy-Jooseppia, tuota erämaan yksikyttyräistä
kameelia, joka tuossa junnasi jälessä — yhtä asiaa vain koira
oudosteli — kameelissa oli jotakin uutta, uhmailevaa,
salariemukasta, peloittavaa — isännän äänikin oli toinen kuin tullessa
ja silmissä kumma kiilto…
Totta se olikin, mitä koira isännästään vaistosi!
Outo, peloittava, ennenkokematon elämänriemu ja uhmaileva usko
oli syttynyt tällä matkalla Ryysyrannan Joosepin latuskaiseen rintaan.
Hänelle oli kuiskuteltu korvaan, senjälkeen hänet oli ohjattu
jonnekkin… siellä taas supatettu suljettujen ovien takana… ja sitten
oli sujahutettu muutamia satalappusia ryysyisen miehen poveen —
hän oli tarttunut antajan käteen, pusertanut sitä ankarasti, katsonut
kiinteästi silmiin ja korottanut äänensä ylistykseen — Jooseppi oli
tullut haltioitumistilaan…
Ja nytpä hän tässä hiihteli illan jo pimettyä kallista kuormaa
vetäen pitkin järven ulappaa — takana tuikahtelivat kylän akkuna-
valot. Kirottu oli ollut köyhälle ennen tuo kirkonkylä — siunattu,
siunattu oli se nyt! Koko porvaristo, koko virkakunta— poliisi
Pirhonenkin — tuntui nyt niin kunnolliselta, veljellismieliseltä,
melkein kristillisrakkaalta — Joosepilla kihahtivat kyynelet silmiin,
kun muisti miten se, joka rahat oli antanut, oli sanonut… Miten
olikaan se sanonut?

Että: Kurjuudesta ei nousta rehellisin keinoin. Kierrä hiukan kieroa
lakia eläkä päästä pakkorikosta omalletunnollesi, niin elät iloksesi.
Ryysyrannan Jooseppi, terve!…
Jooseppi hihkasi hiihtäessään, kun nuo merkilliset sanat muisti —
se mies oli oivaltanut kansan kohtalon ja nykyajan hengen! Miksi
olivatkaan maan isät siinä »etuskunnassa» laatineet lain, jota oli
mahdoton täyttää? Ei ainakaan Ukko Jumala ollut sellaisen
armottoman asian puolella — olihan »Jumalan poikai ryypännynnä
viiniä» ja sellainen oli hokema että tasavallan resitenttikin karrasi
vastaan… Ei siis syvintä uomaa myöten haraten ollutkaan oikea
rikos, jos köyhyyden hädässä pikkurikkisen — kuusenjuurta tirautti.
Jooseppi hihkasi pimeässä jään ulapalla, ja jos ei olisi omaa
koiraansa hiukan ujostellut, olisi miekkonen lyykähtänyt polvilleen
lumeen, nostanut käsikämpyränsä Kalevan miekkaa kohden ja
ääneensä kiittänyt kaikkivaltiasta tämän talvipäivän tapahtuneesta
armosta… Nyt valkeni, nytpä ota ja iske, valkeni elämä! Ja jos ei vain
Pirhosta niin tässä pärjäisi elintarpeen puolesta pian kesään asti, ja
jos sitten halkolautan saisi viedyksi, niin lopputilissä sieppaisi vielä
tuhansien tulon kunnalta…
— Pentele kun oli hyvää se Riepuniemen Matin pontikka! julisti
Jooseppi ääneen, tuntien ylentävää huumausta päässään. — Mutta
annahhan, annahhan kun Ryysy-Jooseppikin tirauttaa…
Vekku koira oli kääntynyt ja laskenut kippuran häntänsä alas ja
näytti katsovan kovin kysyväisesti isäntäänsä, joka puheli ääneen ja
puhkui. Mikä ihme olikaan tullut rakkaalle Ryysy-Joosepille?
— Juokse, juokse! komensi Jooseppi painellen rivakasti eteenpäin.
Lukkarin rannoille päästyään hän ei poikennut mökkilöihin, vaan

painautui rämekorpeen. Ihan laulattamaan tuppasi Jooseppia
jängällä:
    Pupu-Jussi se metsässä
    nukkuu kuusen alla.
    Mökkikin oma on Juss…
Mitähän se liinatukka Liisa-Valappu ja Einari Jaakoppi nyt sanoo,
kun pappa repustaan kaivaa karamellia?… »Hyvä setä lähetti! Hyvä
setä lähetti!»
Jooseppi livutteli hyvää vauhtia alas möykkelikköä Kullanperän
rotkoa, niin että pitkän jutkon päässä hyppelehtivä veturi toisinaan
kapsahti puuhun, joka karisti kaiken lumensa miehen niskaan.
Tuossa jo kiilui Karihtaniemen akkunavalo salmen takana: »Ne on
kateellista väkeä nuo niemeläiset — niitä täytyy varoa, vaan tekisi
mieli taas vähän kiusata, kun näin hyvin luonnisti», tunnelmoi
Jooseppi.
Hän heitti kelkkansa ja suksensa saunan edustalle, ja kaivettuaan
repusta pienen mytyn, käveli pirtille.
— Heh, tuossa on tilaukset — kaksi kymppiä omistani panin, selitti
Jooseppi reilusti ja istahti penkille hiestä höyryten.
— Kyllä minä nousuviikolla maksan, änkytti Kusti ja lisäsi kaivellen
pakettia: — Pannaanhan täältä mustaa karhua.
— En minä huoli, torjui Jooseppi kopeasti, kaivellen poveaan; vaan
pannaanhan täältä oikeata Pietarsaaren rullaa. Heh, ukko —
hiivatissako se on Amanta, kun ei näy pirtissä?
— Mihin lie pistäynyt… navettaan, kai se meni…

Miten lienee Jooseppia niin hätkäyttänyt aavistus, hän tirkisti ulos
hajanaisesta lasiruudusta — samalla kuului Vekku, joka oli jäänyt
vahtimaan kelkkaa, kovasti urisevan. Jooseppi jokelsi:
— Saunalla taitaa Amanta Olla…
Ja sieltähän se emäntä rääsy tuli tyhjää piippua imien, silmät
pälyen:
— Kah, paluussako jo on Jooseppi. Jääthän yöksi, niin keitän
kahvit…
— En minä jää. Nyt on kiire kotiin!
Jooseppi hämmästytti Amantaa kaivamalla housuntaskustaan
pienoisen pullon:
— Siinä sinulle lamppuöljyä!
Amanta ei tietänyt mitä ajatella. Tuo Ryysyrannan Jooseppi oli
merkillinen miehen murrikka: hyvyyttäänkö lienee öljyn tuonut vai
piruuttaan?
Amanta koppasi intohimoisesti miehensä Kustin kourista
tupakkatokan ja tottuneesti täytti äkkivääränsä »mustalla karhulla».
— Taisit saada jauhosäkin?
— Sain!
— Saitko muuta mitä?
— Ainahan se köyhä saatana keinottelemalla suupalan sieppaa
rehellistä tienestiä vastaan, toimitti Jooseppi juhlallisesti, tirskutellen

lattialle, joka kuohui lastukkoa ja russakkaa.
Amanta ja Kusti imivät intohimoisesti piippujansa, varsinkin akka
veti sauhut syvälle keuhkoihinsa samalla kun hänen silmänsä
tutkivasti vilkahtelivat Jooseppiin, joka jo teki poislähtöä.
— Ka käyhhän vastai! sanoi Amanta yhtaikaa haikeasti ja
vihaisesti.
Jooseppi tuli suksilleen, veti reppunsa narulla kiinni, mutta
ihmetteli; noinko hän äskettäin oli heittänyt veturin, näytti aivankuin
kelkka olisi nykäisty kannaksilta saunaan päin…!
Hän hymähti ja läksi hiihtämään pitkin pimeää viittatietä, jota
taivaan tähdet heikosti valaisivat.
»Ei, parasta on vältellä taipalen varrella olevia mökkejä — jos ne
paholaiset tietäisivät, niin — —»
Ja Jooseppi sivuutti Tyynelän ja Kyyrylän, mutta Varisautiossa hän
pistäytyi, ronkki repustaan kahvit ja sokerit ja naurahti vaan, kun
Romppanen päivitteli ettei ollut rahaa millä maksaa ostokset —
eipähän senvertaisilla nyt ollut järin kiirettä. Hämmästytti toisia
köyhiä vielä viskaamalla karamellin kullekkin Romppasen eukon
lapsista — kalpean emännän silmiin sihahti kyynel. Jooseppi levähti
vasta Mullimäessä, paiskasi pöydälle viitosen käskien keittää kahvit
itselleen kuin herralle sekä intoutui suurella, kimeällä äänellään
kertomaan kirkonkylän kuulumiset:
— Että Hermanni Hulkon lehmä on menneellä viikolla poikinna
sarvipäisen vasikan. Että Uulea-yhtiö on Rommakon savotalla
löysännyt työstä sata miestä. Että Työväentalolle ensi pyhän seutuna

kuuluu tulevan oikein se pääpunanen Sarvikallo Kajjaanista roletaaria
rakuteeraamaan ja kommuunan katkismusta romulkeeraamaan. Että
ohrana on pistännä köysiin seppä Herraskaisen, jolle kuuluu tulleen
satoja tuhansia ryssänruplia rajan takaa — ka niitä epattia. Että
osuuskaupan pirtillä ovat suojeluskuntapojat toissa yönä vähän
löylyyttäneet lekioonalaisia — mauserilla pöksyille pärähyttäneet.
Että varavallesmanni kuuluu lähteneen akanottoon Ahvenanmaalta.
Ja siunatuksi lopuksi että atteikari Nuurplaati viikon päivät on
huippaillut hummerissa, niin ettei hänenkään, Joosepin, onnistunut
ostaa ämmälle rintaroppia…
Mutta siitä tärkeimmästä uutisesta Jooseppi supatteli korvaan vain
Mullimäen isännälle — menivätpä vielä ulos kujaankin yksissä
asioista sopimaan. Emäntä kuuli sieltä pimeästä Joosepin kimakan
hihkailun ja katkonaisia lauseita: »Tirautan, tirautan minnäi kerran!
Joutaako sulta muuri? Minä paan Aapelin hakemaan vielä tänä
yönä… Entä muut roskat… On mulla ihtelläi… Ka saan minä
Huhmarniemestä… Terve, terve. Ja tuuhhan sitten lauvantaina
viisaamaan… Ja suu poikki…»
Oli jo hameenheitto-aika, kun Jooseppi vetureineen saapui kotiinsa
Ryysyrantaan.
9.
Jooseppi Kenkkusen pahaisessa pirtissä syödään nyt selvää leipää,
keitetäänpä joka päivä kahviakin. Tosin ei emännälle vieläkään
räkkää omaa kylähametta eikä liioin paitaa — se on kai isännän
huolimattomuutta ja emännän kohtaloonsa orjistumista — tosin ovat

lapset puolialasti, lattia puhki ja russakat valloillaan, mutta ryhti ja
elämänusko on toinen kuin ennen. Joosepissa on jotakin repäisevää,
purskuvan miehekästä, tuosta yksikyttyräisestä kameelista on
karaistumassa erinomainen juhta. Ja repäisevä meininki tarttuu
muihinkin, kaikki ovat liikkeellä, pienimmät mukulatkin hommassa,
Kurli Kustaavankin lulluhuudossa luikkaa elämäniloa, Einari Jaakoppi
juosta hippoo isänsä vanhoissa saapaslötöissä äidin perässä
navetassa, Irmeli tyttö jyryyttää kätkyttä ja Leena-Kenoveeva ynnä
Liisa Valpuri pistävät keskellä päivää tanssiksi matkien isän
opettamaa laulua:
    Hei liri lii!
    Hei luri luu!
    Kuperinkeikkaa ja pyllylleen!
Isä Jooseppi ryskää päivät metsässä särkien ja sahaten halkoja
sylen syleltä, pinon pinolta ja saapuu iltahämärissä hiihtäen kotiin
nälkäisenä kuin susi ja hiestä höyryten, mutta mainiolla tuulella.
— Annahhan lisää velliä… Aapeli hoi, joko siellä on tuli muurin
alla?… Hei akka, kiehautappa kahvit…
Iltapuhde on pitkä — Joosepista se on pitempi kuin ennen — joka
puolen tunnin päästä hän tirkistää taskukelloa, joka tikuttaa mustalla
seinällä ympärillä kihisevien ruskeatakkisten peloittavana ihmeenä —
mistä kummasta lienee Kenkku mokoman tiksuttajan hankkinut?
mutta heti jauhosäkin tuonnin jälkeen aikataulu vain on ilmestynyt
pirttiin. Ja kun kellon puikko vihdoin osoittaa kahdeksikkoa, silloin
Jooseppi keinotekoisen äräkästi kivahtaa:
— Yö tulee. Penskat nukkumaan! — Mutta vanhinta lasta, Aapelia,
ei komenneta nukkumaan, poika huiskale kulkee pirtin ja kodan väliä

katsellen tarkkaavaisesti isäänsä. Ämmäkin on liikkeellä, viivähtääpä
toisinaan puolentuntia kodassa, josta tulenloimo vilkkuu navetan
kujaan, ja toimittaa jotakin hyvin asiantuntevasti Joosepille.
Kaisa-Reeta vain näyttää väsyneeltä ja alakuloiselta, mutta
Jooseppi koettaa ylläpitää vaimonsa rohkeutta eikä ota vastaan sitä
sielullista vaikutelmaa, mikä pyrkii johtumaan siitä että eukon vartalo
päivä päivältä pullistuu. »Juuri noin sen olla pitääkin!» ajattelee
Jooseppi uhmariemulla. Ja hänestä, aviomiehestä, se totta puhuen
näyttää sangen miellyttävältä. Uusi elämänusko on pannut hänet
näkemään lastenlisääntymisenkin toisessa valossa. »Mies syöpi, mies
saapi, miehelle antaapi Jumala.»
— Mene sinä Kaisa-Reeta vain nukkumaan, kyllä me ämmän ja
Aapelin kanssa pärjäämme.
— Pärjäätte! matkii vaimo maseasti itku kurkussa. — Pärjäätte te
siihen asti että kopsahtaa konstaapeli ja potkasee muuripadan
kumoon… särkee kaikki roskat.
— Vaimo! kimahtaa Ryysy-Jooseppi kirkkain siansilmin. — Tämä
on yhteinen asia yhteiskunnan painon alla. Sinä olet heikompi astia,
minun velvollisuuteni on sinua kärsiä ja — opettaa.
Ja Jooseppi rientää pahkakauha kourassa, pikanelli poskessa
tehtäviinsä, ensin ripustettuaan säkinkuoria pirtinakkunoihin, jotta ei
lampun tuli tuikuta ulos järven viittatielle.
Vielä kello 10 hän lähettää Aapeli pojan hiihtämään alas järvelle
kuulostamaan, onko viittatiellä kulkijoita, puolen tunnin kuluttua
poika palaa hehkuvin poskin, reuhka takaraivolla ja antaa raportin.

— Näkyi muuan mies reppuselkä hiihtää vouhottavan Petkelettä
kohti —
Konsta setäkö ollut lie.
— Se runtti se on ollut, sanoi Jooseppi, joka tunsi veljensä. —
Eipähän poikennut meille. Se on kärmeissään, kun on tietenkin
kuullut että olemme saaneet sata kiloa jauhoja… Hyväpä oli että sivu
pyyhkäsi.
Ja isä ja poika ryhtyivät salaperäisiin yöaskareisiin pahaisessa
kodassa, joka oli kuin vartavasten rakennettu piiloon navetan tunkion
kupeelle kujan taa. Kaahlasi sinne toki vanha ämmäkin. Lehmät
navetassa ynähtelivät äärimmäisen uteliaina, mitä kummaa talossa
puuhattiin nykyään näin öiseen aikaan? Omenan ja Äpylin sieraimiin
tunkeutui muikea haju, joka omituisesti kiihoitti… Teki mieli riuhtaista
kytkyensä poikki ja syöstä suinpäin sinne kotaan, josta ämmänkin
pälpätys kuului. Ei se ollut Iehmänhaudetta, jota siellä keitettiin,
paljon väkevämpää suurusta se oli…
Mutta Vekku koira, joka siitä saakka kun isäntänsä kanssa oli
saatellut jauhosäkin kotiin, oli tullut ikäänkuin syvämietteiseksi, oli
asianaavistavasti asettunut vahtiin rinteellä kallellaan kekottavaan
saunariiheen, jonka hatarain seinäin ja luukun kautta se tarkoin
saattoi silmälläpitää ja kuunnella mahdollisia yökulkijoita. Ei noita
kulkijoita liioin lipunut päivänaikaan, kuinka niitä siis olisi yltänyt
yöksikään tässä harvasti asutussa korvessa? Mutta virka
ennenkaikkea ja Ryysyrannan kunnia! Vekkua kotakeiton äitelä
tuoksu hiukan ärsytti, ellosti. Mutta se oli hyväin ihmisten asia —
hän, Vekku, oli vain halpa palvelija korkeammasta käskystä.
Keittäköön rakas Ryysy-Jooseppi vaikka kuusenjuurta, se oli hänen
yksityisasiansa!

Olipa, olipa tarkkaa hommaa tuo maaviinan keitto. Ei siinä saanut
riehua nokitonttuna, tervakoprana niinkuin tervahaudalla, vaan piti
oikein pestä kätensäkin lipeällä.
— Pese sinäkin kätesi, Aapeli! komensi isä poikaansa. — Ämmä,
annahhan riepu.
Ja honka paloi paukkuen ja muuripata porisi kodikkaasti ja
tulenloimo ilkamoi pitkin mustia seiniä — ja väkevä oli mäskin
löyhkä.
Siinä punertavassa lieskan hohteessa näytti Ryysyrannan Jooseppi
vuorenpeikolta, joka käärityin hihoin ikäänkuin uhmasi uhrata
kultasarvisen tunturipukin pimeän yön haltijoille.
Hän katseli asiantuntevasti, nykeröä nenäänsä nyrpistäen,
ympärilleen kaikkia vehkeitä, putkia, röörejä ja tisleeraustorvia,
hämmenteli pitkällä puikolla, haisteli ja kuunteli ja pisti joskus
sormensa erinäisiin astioihin. Hänen naamaansa oli pölähtänyt
valkoista ruisjauhoa. Joskus hän jo kahvikupilla Iipasi annoksen,
puhalteli tärkeän näköisenä kuin kemisti, jäähdytteli kodan ovella,
tarkasti väriä ja kirkkautta, ja vihdoin mäiskäsi suuhunsa.
— Tuloo miestä väkevämpää! hän tuumailee ylpeästi.
— Keitettiin tuota ennen Pyhälässäi viinaa, pälpättää ämmä.
— Lääkkeeksikö isä keittää? kysyy Aapeli.
— Lääkkeeksipä hyvinkin! kimahtaa Jooseppi merkitsevästi. —
Vaan muistakkin Aapeli, jotta et hiisku kellenkään kuolevaiselle. Et
toisillekaan lapsille.

— En minä sano! lupaa poika, jota jännittää asian salaperäisyys.
Jännitettynä häärii Jooseppi isäkin joka hetki kuin tulisilla hiilillä,
hän on yhtaikaa peloissaan ja tolkussaan, ja ajattelee että tällaista
se mahtaa olla sotasankarinkin sieluntila niissä maailman rintamain
juoksuhaudoissa — yöllä vahditaan lumikuopissa, tulet
Ieiskahtelevat; jos pistää päänsä näkyviin, niin pamahtaa vihollisen
pommi ja — pää pois, pää pois, miekkonen. Pää pois, jos poliisi
Pirhonenkin nyt yllättäisi itse teossa!
Se se vasta olisi shrapnelli…
Tunnit ne vierivät ja tehdas on käynnissä, se porisee ja
haiskahtaa, sihisee ja tislaa, ja milloin käy neste läpi kuuman, milloin
jääkylmän putken — koivunhiiliäkin tarvitaan — ja lopuksi tirisee
viimeistelty väkimehu suureen tiiviiseen astiaan, josta se
ammennetaan suppilon läpi pulloihin, joita seisoo rivissä toinen
toisensa takana kodan pimeimmässä sopessa.
— Saat sinä ämmä jo mennä levolle, lausuu mestari
anoppimuorilleen — nuo vanhan kansan vaimoihmiset ne aina
tietävät taikoja näissä hommissa ja siksi Jooseppi ämmää on
vaivannut. — Haluatko ryypyn, Retriika?
— Ka anna!
Aapeli poikaa naurattaa, kun ämmä kulahuttaa kulkkuunsa,
muikistelee suutaan ja sylkeekin, mutta pärskäytettyään
aivastuksensa kaappaa sisukas ämmä toisenkin kulauksen ja
kakisteltuaan kaulaansa sanoa kumauttaa:
— Maku on! Maku!

Mestari Jooseppi vastaa:
— Maku siinä juuttaassa kyllä oisi tavallinen, kun vain saisi
vinkkelin vihat poikkeen… piessan peukaloko hänessä pitelöö, kun
tuppaa juoksuttamaan harmaata sinukkaa sekaan? Kirkasta ja
väkövää se keittää käski!
— Kirkasta ja väkövää siitä lopulla laarautuukin, ennusti ämmä,
pyyhkäsi kämmenensä säkki-esiliinaan ja palasi pirttiin.
Isä Jooseppi ja poika Aapeli nyt kahteen pekkaan hoitelevat
maanalaista masinaa, tuli palaa lekottelee ja pata porisee.
Jäähdytyssaavi höyryää kuin koski pakkasessa. On jo sivu puolesta
yöstä…
Eivät monta sanaa toisilleen virka isä ja mökinpoika, ja hiukan
kaamealta alkaa tuntua koko huusholli, vähän unettaakin, mutta työ
on tehtävä loppuun asti, juuri tänä yönä kaikki on saatava valmiiksi,
monet yöt tässä jo on vapriikia valvateltukin, esitöitä ja
eksperimenttejä tehty…
Pul-pul-pul! pani pontikka, kun pulloihin putosi.
Puita padan alle ei enää lisätä, mutta valtavana hehkuu hiilos.
Hiljaisuus… sydänyön syvät tunnelmat. Pul-pul-pul! Mitä on ihmisen
elämä? Miksi sama aine, minkä yhteiskunta määrää saatavaksi
apteekista keskellä Jumalan kirkasta päivää, muuttuu kirotuksi, kun
sitä korven köyhä yön pimeydessä pienten lastensa pelastamiseksi
kuolemasta, oman kunniansa uhalla valmistaa? Pul-pul-pul! Tänäkin
yönä jossakin siellä pääkaupungin kivipalatsissa hännystakkiset
herrat ja silkissä sihisevät naiset kilistävät kirkkaita, väkeväsisältöisiä
kristallimaljojaan huudellen eläköötä isänmaalle ja köyhälle Suomelle

— eikä heidän iloaan kukaan häiritse, ei heidän päihdyttäviä
juomiaan maahan kaada eikä heitä itsiään putkaan vie, vaikka
monen jalat kaduilla horjuvat, mutta täällä kaukana korpiyön
pimeydessä tuo »köyhä Suomi» huokailee häpeän vaiheilla ja saa
joka hetki peljätä, milloin hänen kimppuunsa hyökätään. Missä silloin
on oikeus? Pul-pul-pul! pani pontikka putoillen erikokoisiin pulloihin,
joihin Aapeli poika pisteli vanhoja, mustuneita korkkeja.
He eivät puhuneet mitään. Yhtäkkiä he häpsähtivät ja kuulivat
koiran kiihkeätä haukuntaa, haukku tuli kovaa vauhtia suoraa kotaa
kohti niin että sekä isä että poika tyrmistyivät, mutta samassa
kaikkosi ääni kodan taitse pellolle ja kuului omituista räksytystä ja
kahinaa. Isä Jooseppi virkahti, kauha kourassa:
— Kylläpä säikäytti. Ihan veret seisautti. Minä jo ihan luulin…
— Mikä se oli, isä?
— Kettua Vekku ajoi…
— Saat sinä, Aapeli rukka, jo mennä nukkumaan. Tulen minä jo
toimeen yksinkin.
Kalpeaposkinen, solakka Aapeli läksi pirttiin, ensin kuitenkin
kuulostaen ketunajoa. Takaisin pinkasi metsästä Vekku läähättäen
kovasti ja nuolasi kuumalla kielellä Aapelin kättä sekä killisti kiiluvin
silmin poikaan. Käväsi haistamassa, vieläkö isäntä jäi kotaan, ja
surkeasti vinkuen juoksi taas vahtipaikalleen.
Ennen päivän kajoa puhkesi lumimyrsky. Tuuli ulvoi kodan
nurkissa, hiilihanko kaatui puuskasta kolahtaen ja särki pienen
täysinäisen pullon. Silloin Jooseppi heittäysi suulleen mustalle

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com

Legionella Methods and Protocols 1st Edition Natalia A. Kozak

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Legionella Methods and Protocols 1st Edition Natalia A. Kozak

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd