M and B 3 3rd Edition Dean Croushore Solutions Manual

M and B 3 3rd Edition Dean Croushore Solutions Manual
M and B 3 3rd Edition Dean Croushore Solutions Manual
M and B 3 3rd Edition Dean Croushore Solutions Manual

1. M and B 3 3rd Edition Dean Croushore Solutions
Manual install download
https://testbankfan.com/product/m-and-b-3-3rd-edition-dean-
croushore-solutions-manual/
Download more testbank from https://testbankfan.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!
M and B 3 Hybrid 3rd Edition Dean Croushore Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/m-and-b-3-hybrid-3rd-edition-
dean-croushore-solutions-manual/
M and B 3 3rd Edition Dean Croushore Test Bank
https://testbankfan.com/product/m-and-b-3-3rd-edition-dean-
croushore-test-bank/
ORGB 3 3rd Edition Nelson Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/orgb-3-3rd-edition-nelson-
solutions-manual/
HR 3 3rd Edition DeNisi Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/hr-3-3rd-edition-denisi-
solutions-manual/

3. CFIN 3 3rd Edition Besley Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/cfin-3-3rd-edition-besley-
solutions-manual/
M Management 3rd Edition Bateman Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/m-management-3rd-edition-bateman-
solutions-manual/
M Advertising 3rd Edition Schaefer Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/m-advertising-3rd-edition-
schaefer-solutions-manual/
M Marketing 3rd Edition Grewal Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/m-marketing-3rd-edition-grewal-
solutions-manual/
M Finance 3rd Edition Cornett Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/m-finance-3rd-edition-cornett-
solutions-manual/

4. © 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
CHAPTER 10

Economic Growth and Business Cycles

TEACHING OBJECTIVES

Goals of Part 3: Macroeconomics

A. Introduce the basic ideas behind economic growth and business cycles (Chapter 10), methods
of modeling the use of money (Chapter 11), the standard workhorse macroeconomic model of
aggregate demand and aggregate supply (Chapter 12), modern macroeconomic models
(Chapter 13), and the interdependence between economies of different countries (Chapter 14).
B. Why so much macroeconomics in a textbook on money and banking? Because to understand
monetary policy, students need to understand basic macroeconomic theory.

Goals of Chapter 10

A. Analyze both long-run and short-run movements of the economy’s output.
B. Look at trend output growth, focusing on productivity and increases in capital and labor as the
variables that contribute most to the economy’s overall growth.
C. Study the business cycle to analyze how the economy is deviating from its long-run path.
D. Show how the economy’s growth rate affects a worker’s future income.


TEACHING NOTES

A. Introduction
1. We split the economy into two parts:
a) Long-run trend growth of output
b) Fluctuations of output around its long-run trend; the business cycle
2. Long-run trend output growth originates in growth of productivity, capital, and labor
3. Short-run fluctuations in output include expansions and recessions (Figure 10.1)
B. Measuring Economic Growth
1. Introduction
a) What causes economic growth?
b) The trend in output has changed over time (Figure 10.2)
c) The key variables affecting output are resources (labor and capital) and productivity
d) Poor measures of capital lead us to investigate productivity it two ways: with good data
on labor productivity and with flawed data on overall productivity
2. A View of Economic Growth Based on Labor Data
a) The growth of labor in the economy can be measured by looking at the number of
workers and the number of hours they work
b) The supply of labor
(1) Labor force = employed people + unemployed people
(2) Labor-force participation rate = labor force ÷ working-age population (Figure
10.3)
c) The demand for labor determines employment

5. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 106
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
d) Population is split into working-age population and others (too young, in military, in
institutions); working-age population = labor force + not in labor force; labor force =
employed + unemployed (Figure 10.4); unemployment rate = unemployed ÷ labor
force (Figure 10.5)
e) Labor productivity = output ÷ number of hours worked (Figures 10.6 and 10.7)
f) Output growth = labor productivity growth + growth in hours worked
g) Economic Liftoff is the period from 1950 to 1970; Reorganization is the period from
1971 to 1982; Long Boom is the period from 1983 to 2007 (Table 10.1; Figure 10.8);
what will be the effect of the financial crisis of 2008? Use Data Bank: Why Is the
Economy More Stable in the Long Boom?
3. A View of Economic Growth Using Data on Both Labor and Capital
a) Economy’s production function: production mainly depends on capital and labor:
Y =F(K,L) (3)

b) A specific production function fits the data well:
Y =A × K
a
× L
1−a
(4)

(1) The term A is a measure of the economy’s total factor productivity, TFP
(2) The growth-rate form of equation (4) shows how TFP growth contributes to
output growth:

%ΔY = %ΔA + (a × %ΔK) + [(1 − a) × %ΔL]

Output growth = TFP growth + [a × growth rate of capital] (5)
+ [(1 – a) × growth rate of labor]

(3) TFP growth is calculated using equation (5):
%ΔA = %ΔY − [a × %ΔK] − [(1 – a) × %ΔL] (6)

(3) It is vital to remember that the data on capital are questionable, so calculations of
TFP may be far from accurate
c) Table 10.2 shows the breakdown of growth in the three periods (Economic Liftoff,
Reorganization, and Long Boom); TFP growth changes over those periods in a similar
way to growth in labor productivity
C. Data Bank: Why Is the Economy More Stable in the Long Boom?
1. Research by Stock and Watson suggests that the economy became more stable at the start
of the Long Boom (Figure 10.A)
2. Better monetary policy is responsible for just a fraction of the increased stability; the rest
may be just good luck
D. Business Cycles
1. What Is a Business Cycle?
a) A business cycle is the short-term movement of output and other key economic
variables (such as income and employment) around their long-term trends; use Figure
10.9 to illustrate a hypothetical business cycle
b) Define economic expansion and peak, recession and depression, and trough
c) The NBER’s business cycle dating committee determines when recessions and
expansions begin and end (Figure 10.9 and Table 10.3)
d) A business cycle has two main characteristics (Figure 10.10):

6. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 107
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
(1) Many economic variables move together
(2) Many economic variables deviate from their long-term growth trends for
substantial periods
2. The Causes of Business Cycles
a) Erratic growth of the money supply
(1) Monetarists make this argument
(2) In support of their argument: large declines in the money supply in the Great
Depression
(3) Other researchers disagree: money should affect prices and inflation more than real
variables, and statistical models do not confirm money’s role
b) Swings of optimism and pessimism that cause business investment in capital goods to
fluctuate
(1) Some Keynesian economists support this view as the main cause of business cycles
(2) But explaining the optimism or pessimism is difficult
(3) Keynesians argue that shifts in aggregate demand occur, causing the economy to
deviate from equilibrium, thanks to sticky wages and prices that do not restore
equilibrium immediately
(4) Skeptics argue that wage and price stickiness seem unlikely to be the main source of
recessions
c) Sudden changes in productivity growth
(1) TFP fluctuations lead to output fluctuations, according the real business cycle
(RBC) theory
(2) Skeptics argue that RBC theory does not account for the intensity with which firms
use their workers, so the RBC researchers measure TFP fluctuations badly
(3) Adherents of monetarism and RBC theories are called classical economists
d) Changes in the prices of key factors of production, such as oil
(1) Hamilton argues that nearly every recession was preceded by a significant rise in oil
prices
(2) But oil is not significant enough in the economy to cause such a dramatic effect
e) If none of these theories are completely valid, what causes business cycles?
(1) Perhaps all the theories together have some validity
(2) It may take several of the factors together to cause a recession
(3) Refer to Data Bank: The Anxious Index
E. Application to Everyday Life: How Does Economic Growth Affect Your Future Income?
1. A comparison of labor productivity and workers’ compensation shows a close
relationship in the Economic Liftoff period, but little relationship in the Long Boom; see
Table 10.4
2. However, the level of compensation per hour of work was much higher in the long boom
period, thanks to earlier growth
F. Data Bank: The Anxious Index
1. The anxious index is the probability of a decline in real GDP in the next quarter, as
measured by the Survey of Professional Forecasters.
2. The index tends to rise just before recessions begin, especially when the index exceeds 20
percent (Figure 10.B)

7. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 108
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
ADDITIONAL ISSUES FOR CLASSROOM DISCUSSION

1. Take a poll of your students’ expectations for major macroeconomic variables and the
probability of a decline in real GDP for the next quarter. Compare their results to the Survey of
Professional Forecasters (on the Internet at: http://www.phil.frb.org/econ/spf/index.html).

2. Over the last 10 years, the labor force participation rate has trended down significantly, as
Figure 10.3 shows. Discuss the difficulty of determining trends at the end of a sample of data,
when no one knows what will happen to the variable next. For example, note the slight
downward trend in the early 1960s, which was only temporary.

3. Discuss why we need a committee to determine when business cycles begin and end. Even
looking at just the data in this chapter, not all variables change direction at the official peaks
and troughs of the cycle. You can look at the NBER’s web site (www.nber.org) to see some of
the current discussion about the state of the business cycle by the business cycle dating
committee.


ANSWERS TO TEXTBOOK NUMERICAL
EXERCISES AND ANALYTICAL PROBLEMS

Numerical Exercises

11. a. Working-age population ÷ population = 83/127 = 0.654 = 65.4 percent
b. Labor force = working-age population − number of people not in labor force = 83 − 25 =
58
Labor-force participation rate = labor force ÷ working-age population = 58/83 = 0.699 =
69.9 percent
c. Number of unemployed = labor force − employed = 58 − 52 = 6
Unemployment rate = number unemployed/labor force = 6/58 = 0.103 = 10.3 percent

12. a. Growth of output between;
1959 and 1969 = 2900 1864
1864
− = 0.556 = 55.6%

1969 and 1979 = 4173 2900
2900
− = 0.439 = 43.9%

1979 and 1989 = 5710 4173
4173
− = 0.368 = 36.8%

1989 and 1999 = 8251 5710
5710
− = 0.445 = 44.5%

1999 and 2009 = 9563 8251
8251
− = 0.159 = 15.9%

8. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 109
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use

Growth of hours worked between;

1959 and 1969 = 58.88 49.15
49.15
− = 0.198 = 19.8%

1969 and 1979 = 70.16 58.88
58.88
− = 0.192 = 19.2%

1979 and 1989 = 83.14 70.16
70.16
− = 0.185 = 18.5%

1989 and 1999 = 97.63 83.14
83.14
− = 0.174 = 17.4%

1999 and 2009 = 88.36 97.63
97.63
− = ˗0.095 = ˗ 9.5%
b. %∆ output = %∆ labor productivity + %∆ hours worked
Therefore, %∆ labor productivity = %∆ output %∆ hours worked

Therefore, 1959 to 1969 = 55.6% ˗ 19.8% = 35.8%
1969 to 1979 = 43.9% ˗ 19.2% = 24.7%
1979 to 1989 = 36.8% ˗ 18.5% = 18.3%
1989 to 1999 = 44.5% ˗ 17.4% = 27.1%
1999 to 2009 = 15.9% ˗ (˗ 9.5%) = 25.4%
c. Fastest growth in output is recorded in the 1960s, and the slowest growth in output is
recorded in the 2000s. The growth in output per hour worked is fastest in the 1960s and
slowest in the 1980s. The slow growth in output in the 2000s can be attributed to the
financial crisis of 2008 and the Great Recession. The fastest growth in output, recorded in
the 1960s, can be attributed to the Economic Liftoff.

13. From equation (4): Y = A × K
a
× L
1−a
, so A = Y/( K
0.2
× L
0.8
)

For 2013: A = Y/(K
0.2
× L
0.8
) = 10,000/(450
0.2
× 5,000
0.8
) = 3.2373

For 2014: A = Y/(K
0.2
× L
0.8
) = 10,300/(480
0.2
× 5,050
0.8
) = 3.2655

%ΔA = (3.2655 – 3.2373)/3.2373 = 0.87%.

14. We use the equation %ΔA = %ΔY − (a × %ΔK) − [(1 − a) × %ΔL].
In Bigcap, a = 0.3, %ΔK = 10%, %ΔL = 1%, %ΔY = 5%, so

%ΔA = %ΔY − (a × %ΔK) − [(1 − a) × %ΔL]
= 5% − (0.3 × 10%) − [(1 − 0.3) × 1%]
= 5% − 3% − 0.7%

9. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 110
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
= 1.3%.

TFP is growing fast because of much capital growth.

In Smallcap, a = 0.1, %ΔK = 3%, %ΔL = 2%, %ΔY = 4%, so
%ΔA = %ΔY − (a × %ΔK) − [(1 − a) × %ΔL]
= 4% − (0.1 × 3%) − [(1 − 0.1) × 2%]
= 4% − 0.3% − 1.8%
= 1.9%.

This economy is growing slower than Bigcap’s because capital and labor are growing more
slowly, but fast TFP growth helps economic growth.

15. If you retire at age seventy, you will have worked for forty-nine years. If your salary increases 5
percent per year, you will earn $30,000 × 1.05
49
= $327,640. If your salary increases 3 percent
per year, you will earn $30,000 × 1.03
49
= $127,687. This is a huge difference, which shows that
growth rates matter!

Analytical Problems

16. Per-capita growth (growth rate of output per person) matters for well-being; per-capita growth
rate = output growth rate − growth rate of population.

Country A: per-capita growth rate = 6% − 4% = 2%

Country B: per-capita growth rate = 4% − 1% = 3%

Thus, people in country B are better off because their output per person is rising faster.

17. In economic expansions:
a. Output per hour rises because labor productivity rises.
b. Hours worked per worker rises because overtime work increases.
c. Employment as a fraction of the labor force increases because more people are employed.
d. The labor force as a fraction of the population increases because people re-enter the labor
force when wages increase and jobs are plentiful.
All four of these factors cause output to grow more rapidly in expansions.

ADDITIONAL TEACHING NOTES

What Causes Productivity to Change?

Changes in productivity growth cause changes in trend output growth, so investigating the forces
driving productivity growth will help us understand the sources of output growth. In the case of

10. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 111
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
labor productivity, we are interested in the amount of output produced by an hour of work. Thus,
anything that allows workers to produce more per hour, increases labor productivity. An increase
in capital is one reason workers could be more productive; if workers have more or better tools to
use they can produce more output per hour of work. Keep in mind that tools need not be physical.
Education and knowledge contribute to output as well. Smarter, better-trained, and more
experienced workers typically produce much more output in a given amount of time than novices
can. That is why, after all, people in a given job are usually paid more if they have more education
and experience. Economists call a person’s knowledge and experience human capital.

Finally, it is not just physical capital and human capital that increase labor productivity, but also
how work is organized. Producers, who can improve production methods, as Henry Ford did
when he manufactured cars using the assembly line, increase the productivity of their workers.
When other firms copy these techniques, the productivity of the entire economy increases.

In the mid-1990s, it appeared that productivity growth increased substantially in the U.S. economy.
Was there some revolutionary new invention, an increase in education, or an increase in capital that
caused this change? The answer is that all three were responsible for the observed productivity
growth, at least according to some economists who have studied the question. These economists
attribute the increase in productivity that began in the mid-1990s to the improved quality of capital
in the form of computers and software, combined with a more efficient means of employing
computers and software, along with training and experience of the workforce in using these new
tools.

We can conclude that changes in productivity drive changes in economic growth. The growth of
productivity has changed over the last fifty years, with more rapid growth in the economic liftoff
and the long boom than in the reorganization. But, is there any way to determine why productivity
growth changes over time? What economic forces lead to such changes? To answer those
questions, we need a model of economic growth, which we introduce next.

A Simple Model of Economic Growth

Economists have studied economic growth and its causes for many years. In 1958, Nobel laureate
Robert Solow proposed a simple way to identify some of the factors that cause the economy to
grow. His model has been modified and updated over the past forty-five years, but the basic idea of
the model remains clear and convincing. Output depends on the amount of capital and labor, and
businesses can only buy new capital if they can borrow from people who save.

Output in the Solow model is produced with capital and labor according to the production
function that we used earlier in equation

Yt = F(Kt, Lt), (7)

where we have added the subscripts t to indicate that the equation shows the relationship between
capital, labor, and output at a date t . The model is one that accounts for the movements of output,
capital, and labor over time, so the subscript is needed to keep track of the values of the variables
at different dates.

11. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 112
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
We make some assumptions that make the model easy to understand. We assume that the
production function is one for which an increase in both capital and labor in equal proportions
causes output to increase in the same proportion. This assumption allows us to simplify the model
by writing output and capital in terms of amounts per person. We can then rewrite the production
function as

yt = f(kt), (8)


and where f is the production function relating capital per person to output per person. We assume
that this production function has some standard properties, namely that as the ratio of capital to
labor (k) increases, the ratio of output to labor (y) also increases, but by decreasing amounts.

Our next task is to figure out what determines the amount of capital per person. To do this, we use
the assumption that businesses can only buy new capital if someone saves. For example, a small
business firm’s owners might save and buy new capital, a corporation could retain some of its
earnings, or a firm could borrow funds from a bank, which is transferring those funds from a
number of individual savers who have deposited their savings in the bank. So, if we make some
assumptions about the amount of savings in the economy, we can learn how much new capital
firms will purchase, which is investment. The amount of capital in the economy is its capital stock. The
capital stock changes over time for two reasons: firms invest and existing capital depreciates. We
assume that a certain percentage of the existing capital stock depreciates every period, an amount
equal to d × Kt ; for example, if capital depreciates 15 percent every year, then d = 0.15. We thus
represent the change of the capital stock over time with the equation

K t +1 = Kt − (d × K t ) + I t , (9)

where I represents investment.

If the amount of labor is growing at the rate g; that is, L t +1 = (1+ g)L t , then, in the steady state,
capital must grow at the same rate, so K t +1 = (1+ g)K t . Using this in equation (9), we can
perform some algebraic manipulations to find a relationship between investment per worker and
capital per worker in the steady state. Begin with equation (9):

K t +1 = Kt − (d × Kt ) + It .

Now substitute for K t +1 using the equation K t +1 = (1+ g)K t , and collect terms in K t :

K t +1 = K t − (d × K t ) + I t

(1+ g)K t = K t − (d × K t ) + I t

(1 + g) K t = ( 1 − d ) K t + I t

12. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 113
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
[( 1 + g ) − ( 1 − d )] K t = I t

( g + d ) K t = I t .

Now, if we switch around the two sides of the equation, then divide both sides by L t , and use the
definitions that y = Y/L and i = I/L, then we have

(10)

We make one more assumption, which is that in the long run the economy will reach a steady state,
a situation where capital, labor, and output are growing at the same rate. This means that many of
the variables that we have defined, namely those in lowercase letters that represent output per
worker, capital per worker, and investment per worker, will not change over time, so we can drop
the time subscripts in equations (8) and (10). The main equations of the model are now

y = f(k) (11)

and

i = (g + d )k . (12)

The last equation means that to keep the capital stock growing at the rate that would maintain a
constant ratio of capital to labor, investment per worker (i) must equal the growth rate of the
population plus the depreciation rate on capital times the amount of capital per worker. The first
amount (the population growth rate) reflects the investment needed to make the capital stock
increase at the same rate as population growth. The second amount (the depreciation rate)
represents the amount of investment needed to replace machinery and equipment that has worn
out.

For investment to occur, however, people must save. We will make the same assumption that
Solow did, namely, that savings per person (s) is a constant fraction (v) of output per person. That
is,

s = v × y. (13)

In this equation, v is the fraction of income that people save, and we assume it is constant over
time.

Now, if we set savings per person equal to investment per person, so s = i using equations (11) and
(12), we get

13. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 114
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
s = i

v × y = ( g + d )k .

Dividing through both sides of this equation by v gives
(14)

So, for savings to equal investment, output per person must equal a constant times the
amount of capital per person. Equations (11) and (14) now give us two equations relating y and k,
which we can use to solve for their values.

In this model, the equilibrium values of y and k depend on the growth rate of labor ( g ), the
depreciation rate ( d ), and the savings rate ( v ). A higher value of g or d, or a lower value of v ,
would mean that the right-hand side of equation (14) would be higher for any given value of k .

There is some good intuition for these results. Consider two economies that are identical in every
way, except that one has greater population growth than the other. With greater population
growth, it takes more savings to maintain a given ratio of capital to labor. Because savings is a fixed
proportion of output, an economy with greater population growth would have a lower ratio of
capital to labor, and hence a lower ratio of output to labor. Similarly, an economy in which capital
depreciates faster will also have lower k and y in equilibrium.

On the other hand, an economy that has a higher savings rate out of income will invest more, and
in equilibrium will have a higher ratio of capital to labor and output to labor.

Overall, then, the Solow model tells us how the economy responds to changes in the long run to
the savings rate, the depreciation rate, and the population growth rate. Thus, the model has
identified some of the important factors that affect growth and zeroes in on certain variables (such
as the savings rate and the depreciation rate) that might not have been obvious otherwise. But, the
Solow model is not very good at explaining the growth of total factor productivity—in fact, it
assumes there is no such growth. The model only explains the growth in labor productivity that
arises because of additional capital relative to labor.

Models with Total Factor Productivity Growth

A major shortcoming of the Solow model is that although the economy grows, it does so (in the
long run) at the rate of population growth, because in the steady state the ratio of output to labor is
constant. Are economies doomed to grow no faster or slower than their populations grow?

The answer is no, because of the possibility of total factor productivity growth. Remember that the
Solow model began with equation (7), Y = F(K, L) , where the production function ( F ) remained
the same over time. But technological progress suggests that we should model the production
function as changing over time, so that more output can be produced with the same inputs.

14. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 115
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
Economists have modeled total factor productivity growth in a variety of ways. One method, the
most popular, is to assume that total factor productivity growth occurs over time because of
improved technology. The ratios of capital to labor and output to labor would rise over time, so
total productivity rises over time. In this model, however, the rise in TFP is not explained within
the model. When a variable in a model is not explained within the model, that variable is exogenous,
so in this model, TFP is exogenous.

A variable that is determined within a model is endogenous. An alternative model, called an endogenous-
growth model, seeks to explain how total factor productivity grows, rather than simply assuming that
it does so exogenously. Productivity does not just materialize from nothing, but results from
investments that people and companies make in new technology, through research and
development. It results from knowledge and creative endeavors. It comes about because people,
firms, and governments spend resources exploring the unknown. Endogenous-growth models try
to explain some of the possible avenues through which productivity growth occurs. They also
examine the consequences for such growth on the economy.

One prediction of endogenous-growth models is that the world’s leader in technology may grow
faster than other countries. Economists have struggled to explain why countries with similar
characteristics (growth rate of labor, depreciation rate, and savings rate) grow at different rates. For
that reason, economists sometimes model how technology is adopted in different countries.
Countries that are better able to develop new technologies get an initial burst in their growth, while
those that follow are slower to grow. These models also explain why some countries continue to
grow faster than others do; whereas the Solow model suggests that countries with low incomes will
grow faster than countries with high incomes so that incomes in all countries will converge.

Because technological knowledge spreads across countries, many of the models that economists
have recently developed to study growth incorporate trade across countries. These models have
developed some interesting insights in terms of the tradeoff between different factors of
production. For example, rapid growth in Asian countries such as Singapore and Indonesia
occurred in the 1980s and 1990s in large part because they were better able to harness new
technologies and develop them for use in consumer and business products. In addition, they
invested a huge amount in physical capital. The result was economic growth that far exceeded the
growth rates of the major industrialized countries, enabling the Asian countries to catch up
substantially in terms of income.

The financial system plays a key role in aiding economic growth. As the Solow model assumed,
firms cannot invest (buy new capital) unless people save. The more efficient the financial system is,
the more funds will be available for investment, and the faster the economy will grow. So, not only
must a society save, but it must also have an efficient means of transferring those savings to
business firms so that they can purchase new capital. A society that does so will grow and prosper.


ADDITIONAL QUESTIONS

1. Suppose the labor force is growing at a rate of 2 percent (so λ = 0.02), capital depreciates at a
rate of 13 percent per year (δ = 0.13), and the savings rate is 10 percent (σ = 0.10). The
production function in terms of output per worker is y = 7.5 k − 0.5 k
2
. Calculate the steady-

15. Chapter 10: Economic Growth and Business Cycles 116
© 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in
a license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use
state values of capital per worker and output per worker. If the savings rate were only 5
percent, what would be the steady-state values of capital and output per worker?

2. According to the Solow model, which economy will grow faster in steady state, one with a high
savings rate or one with a low savings rate? Which economy will have a higher output per
worker in the steady state? Assume both economies have the same population growth rate of
workers and the same depreciation rate. Explain your answer using a diagram.


REFERENCES

Solow, Robert. “A Contribution to the Theory of Economic Growth,” Quarterly Journal of Economics,
February 1956, pp. 65-94.

Symposium on New Growth Theory, Journal of Economic Perspectives 8, (Winter 1994),
pp. 3-72.

16. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

17. XXIII.
LASSONHEITTÄJÄ.
Jättiläislaivassa vallitsi kuolonhiljaisuus. Molemmat matruusit
makasivat kannella kuin hengettöminä. Kuunvalo lankesi toisen
rehevän parran peittämille kalpeille kasvoille, joissa törrötti suu
puoleksi avoinna.
Toisella puolella valojuovaa olevat miehet eivät näyttäneet olevan
erikoisen halukkaat tulemaan toverinsa avuksi. He näyttivät
säikähtyneiltä ja epäröiviltä. Juova oli tullut jo useita metrejä
leveäksi.
Mutta hiljaisuutta kesti vain silmänräpäyksen. Kuului revolverin
laukaus. Ja tämä yksi ainoa laukaus oli alkuna kokonaiselle
tykkitulelle. Roistot vetivät esiin revolverinsa ja ampuivat sokeasti
lentokonetta kohti. Luodit vain vinkuivat metallia vasten, mutta
ampumisesta ei tuntunut olevan mitään tulosta. Toiselta sivulta meni
muuan lasiruutu rikki — siinä kaikki.
Ja kuitenkin olisi tuo samainen laukaus voinut tulla hyvin
kohtalokkaaksi nuorelle "The fifth avenuen" ladylle. Sillä muuan

18. lasisirpale sattui häntä olkapäähän, repäisi rikki leningin ja tunkeutui
ihon alle. Evy Westinghouse, joka istui pää alas painettuna roistojen
tulilinjassa, tunsi niin ankaraa kipua, että hänen oli pantava kaikki
voimansa liikkeelle, jotta ei menettäisi tajuaan. Hän käsitti, että nyt
hänen oli toimittava ja että paljon riippui siitä, pääsisikö hän pakoon
ja hankkimaan apua. Hän oli viimeiseen asti toivonut, että Fjeld tulisi
takaisin. Mutta nyt hän käsitti, että tohtorin pääsy hänen luokseen oli
katkaistu. Tohtorin sanat kaikuivat vielä hänen korvissaan. Hänellä ei
ollut muuta keinoa kuin toimia niitten mukaan. Veri tihkui
haavoittuneesta olkapäästä, hän tunsi lämpöisen, kostean veren
tippuvan vasemmalle käsivarrelleen.
Hitaasti hän kohotti päänsä suojaavan panssarin yli. Ampuminen
oli tauonnut. Joku luja tahto oli järjestänyt raivoavat miehet. Hän
näki heidän seisovan kuiskailemassa keskenään lentokoneen
varjossa. Laivan sisäosista tuli yhä useampia kannelle. He konttasivat
kuin apinat, jättäen pitkät kuutamon varjot jälkeensä.
Kannella vallitsi yhtäkkiä täydellinen hiljaisuus. Mutta tämä
hiljaisuus oli vielä paljon kauhistuttavampi kuin revolverien pauke.
Nyt hän näki miehen konttaavan ruumasta. Evy näki hänen
kasvonsa ne muutamat sekunnit, kun hän pisti päänsä ylös
valomerestä. Ne eivät olleet toisten kaltaiset. Hänen kasvonsa olivat
sileiksi ajellut ja tummat. Hänellä oli korvissa pitkät renkaat ja
kasvoissa syvät rokonarvet. Silmät olivat pienet, mutta hehkuivat
kuin kivihiilet. Vasemmalla käsivarrellaan oli hänellä pitkä vyyhdelle
keritty köysi.
Evy Westinghouse oli nähnyt tuommoisia miehiä ennenkin. Niitä
on joka paikassa Buenos Ayresissa ja Montevideon laitamilla. Ne
olivat gaucho'ja Etelä-Amerikan heinäaroilta, mistä ovat muuttaneet

19. suurkaupunkeihin harjoittamaan ammattiaan ihmisiä vastaan,
opittuaan ensin ottamaan sen avulla kiinni karjaa.
Nuori nainen kalpeni. Hän käsitti, että miehen käsivarrelta riippuva
köysi oli lasso ja että mikään ase ei voinut olla tehokkaampi
estämään hänen pakenemistaan. Samassa hän vasemmalla
kädellään painoi korkeuspotkurin kosketinta. Mutta se oli liian
myöhäistä.
Gaucho oli silmänräpäystäkään viivyttelemättä heittänyt lassonsa
lentokoneen torpeedomaisen kokan yli. Riemuhuuto toisella puolella
olevien roistojen kurkuista todisti hänen osanneen maaliinsa. Lasso
oli lujasti kiinni lentokoneen nokassa, eikä sen jälkeen ollut lainkaan
vaikeaa kaataa sitä kumoon taikka ainakin estää sitä lähtemästä.
Evy käsitti kauhistuen, että oli kadottanut mahdollisuuden päästä
pakoon. Hänellä ei ollut puukkoa, millä olisi leikannut poikki tukevan
hamppuköyden, joka nyt sitoi hänet kiinni kirottuun laivankanteen.
Korkeuspotkurista ei asiain näin ollen ollut mitään hyötyä, ja hän
sulki nopeasti koskettimen, jotta kone ei kaatuisi nurin. Hän odotti
joka silmänräpäys, että gaucho kiristäisi lassoa. Mutta etelä-
amerikalainen ei pitänyt kiirettä.
Taustalta tullut pieni mies, joka oli ottanut komennon, astui nyt
esiin. Kuu paistoi hänen ryppyisille kasvoilleen valaisten hänen
kapeat silmänsä ja suuren monokkelin, joka tuntui tekevän
ilmeettömät kasvot yhä enemmän värittömiksi ja näivettyneiksi.
"On kai parasta, että antaudutte meille", hän lausui
levottomuudesta kevyesti vapisevalla äänellä. "Me tunnemme teidät,
tohtori Fjeld. Koko maailmassa on vain yksi ainoa tämän mallinen
lentokone. Se ei ole häpeäksi keksijälleen. Ilmari Erkko tuntisi nyt

20. pahoinvointia, jos olisi elossa. Kun tulee vangituksi kuin tavallinen
härkä heinäarolla — se on kehno loppu lintulentäjälle. Eikö totta?"
Mies kumartui eteenpäin ikäänkuin vastausta odottaen. Mutta kun
ei saanut mitään vastausta, hän jatkoi:
"Ette tosiaankaan voi ajatella mitään vastarintaa, rakas tohtori",
hän sanoi lempeällä ja sovinnollisella äänellä. "Samassa hetkessä
kun jollakin tavoin yritätte näyttää hampaitanne, teidät ammutaan.
Kymmenen miestä vartioi revolvereillaan teidän pienintäkin
liikettänne."
Taas hän piti muutamien sekunttien paussin. Hänen kasvoilleen
tuli levottomuuden ilme ja hän katseli ympärilleen semmoisin elein,
jotka ovat ominaiset henkilöille, jotka koko ikänsä ovat taistelleet
synnynnäistä raukkamaisuutta vastaan.
"No", hän sanoi äkkiä ankarasti. "Mitä vastaatte? En ole aikonut
upottaa teitä rotan tavoin. Tässä ruumisarkussa on pari hauskaa
huonetta, joissa voimme kaikessa rauhassa keskustella asioistamme.
Siellä on m.m. joku pullo whiskyä, joka voi helpottaa
keskusteluamme."
Hän vaikeni jälleen. Hän ei saanut mitään vastausta. Toinen
lentokoneen miehistä astui hänen eteensä kärsimättömin elein.
"Nyt tämä neuvotteleminen saa olla lopussa", hän sanoi kiivaasti.
"Antakaa tohtorin mennä tuonelaan ennenkuin hän vapautuu
nykyisestä asemastaan. Nyt olemme tilaisuudessa pääsemään
hänestä kuitiksi. Hän vältti helvetinkoneen. Antakaamme hänen
tehdä tuttavuutta sillien kanssa. No, Sanchez", hän jatkoi
argentinalaiselle, "kaada hänet mereen!"

21. Ilkeästi nauraen gaucho keräsi lasson käsivarrelleen ja laittautui
kiristämään nuoraa. Silloin kuului keskeltä hiljaisuutta laukaus. Tuliko
se lentokoneesta? Kukaan ei sitä huomannut. Mutta etelä-
amerikalainen luhistui kannelle, lasso putosi hänen kädestään ja hän
syöksyi mereen.

22. XXIV.
MUUAN ELÄMÄNKOHTALO.
Paroni de Nozier oli niitä ihmisiä, jotka kasvavat menestyksestä ja
lannistuvat vastoinkäymisestä. Hänen kyynillinen mielenlaatunsa ei
koskaan ollut oppinut tietämään, mitä merkitsee miehekäs kohtaloon
alistuvaisuus, joka on suurempi kuin rohkeus.
Tämä oli heikkous hänen henkisessä koneistossaan. Harvat ihmiset
ovat suuremmalla rohkeudella tutkineet luonnon salaisimpia voimia.
Hän muistutti monessa suhteessa yleisneroa James Mortonia, joka
väkivaltaisessa ylimielisyydessä oli tehnyt yhden suurimmista
pahoista töistä, mitä rikosten historia tuntee. Mutta hänellä ei ollut
sitä tietoista filosofista tyyneyttä, joka oli lyönyt leimansa Josias
Saimlerin oppilaaseen.
Tämä omatekoinen paroni, joka oli omistanut elämänsä merien
tutkimukseen ja ottanut ensimäiset oppiaskeleensa tällä alalla
Monacon ruhtinaan johdolla, oli aivan sattumalta johtunut erääseen
ajatukseen, joka vei hänet epäkäytännöllisestä tieteestä paljon
aineellisempaan rikokseen. Hän oli tehnyt joukon pienempiä kokeita
ja keksinnöitä valtameritutkimuksen alalla, saavuttaen niillä nimen,

23. joka mainittiin norjalaisten professorien Nansenin ja Helland
Hansenin rinnalla. Mutta paroni ei ollut tyytynyt siihen.
Hän se oli rakentanut sen omituisen sukeltajakellon, jonka tohtori
Hjort oli esitellyt suuressa merentutkijain kokouksessa Bergenissä
1922. Ja tämä pikku belgialainen se oli samana vuonna julkaissut
pienen lentokirjasen erinäisistä ilmiöistä kalojen silmissä, herättäen
sillä suunnatonta huomiota. Paroni de Nozier'sta oli odotettu paljon
enemmän. Mutta yhtäkkiä hän oli keskeyttänyt tieteellisen
toimintansa ja vetäytynyt, kuten itse sanoi, omin päin jatkamaan
tutkimuksiaan. Ei ollut tuntematonta, että hän Spezzian telakalla oli
rakennuttanut itselleen jättiläislaivan, jonka rakenteesta ja
tarkoituksesta hän oli noudattanut mitä suurinta vaiteliaisuutta. Ja
siten lahjakas belgialainen paroni vetäytyi saman salaperäisen
hämäryyden varjoon, joka ennenkin oli peittänyt hänen nimensä.
Kuka hän oli, tuo kuihtunut mies, jolla oli niin ilmeettömät
elostelijankasvot ja hieman lapsellinen, mutta samalla röyhkeä
käytös? Ja kuinka tämä omituinen tuntematon, jonka mennyttä
elämää ei kukaan tuntenut ja jonka luonne oli salaperäinen arvoitus,
oli voinut luoda valoa asioihin, jotka ennen olivat olleet hämäryyden
peitossa? Kaikki, mihin hän ryhtyi, vaikutti nerokkaalta ja sai
osakseen ihailua. Varmaan hän oli suunnattoman rikas. Mutta mistä
hänen rikkautensa johtuivat? Hänen keksintönsä olivat tosin
suurenmoiset, mutta eivät olleet sen laatuiset, että olisivat
tuottaneet miljooneja. Paroni de Nozier jatkoi kuitenkin pelottomasti
alkamallaan uralla. Kukaan ei ollut voinut päästä häneen käsiksi.
Onni hymyili hänelle, niinkuin se usein hymyilee niille, jotka
askartelevat yhteiskunnan laitamilla. Hän esiintyi kuin Napoleon, joka
mobilisoi meren kaikki rikkaudet lippunsa alle.

24. Eikä häntä vastaan koskaan ollut noussut ainoakaan käsi —
ennenkuin nyt tällä hetkellä, kun outo lentokone laski hauraat
pyöränsä hänen laivansa teräskannelle.
Häntä ahdisti nyt tuo kirottu tohtori Fjeld. Hän tiesi ahdistajansa
olevan saman miehen, joka oli voittanut Saimlerin, Huysmannin ja
Delman — tuon pitkän, vaalean germaanin, joka nyt koetti murskata
hänet. Muutamia minuutteja hänellä oli ollut tuo peloton norjalainen
vallassaan, kun Sanchez'n varma lasso oli ollut kiinni lentokoneen
kokassa. Mutta nyt tilanne oli toinen. Argentiinalainen oli, pää
murskattuna, syöksynyt silliparveen. Lasso oli pudonnut hänen
kädestään ja nyt Erkon ylpeä lintu jo leijaili ylhäällä ilmassa.
Tuohon vihreänkeltaiseen koneeseen eivät pystyneet mitkään
kuulat. Lasso näkyi vielä riippumassa siitä. Mutta kenenkään Nozier'n
miehistä ei onnistunut saada kiinni köydestä. Muutamien sekunttien
kuluttua ilmalaiva oli kohonnut ylös ja oli matkalla rannikkoa kohti.
Paroni de Nozier hykersi käsiään raivosta ja hänen suunsa pursusi
vaahtoa.
"Olemme hukassa", hän huusi yhä uudestaan, tuijottaessaan
lentokoneen jälkeen, jonka vielä erotti pienenä, heikosti loistavana
tähtenä itäisellä taivaalla.
Courbier astui hänen luokseen. Ranskalainen katsoi halveksien
oppi-isäänsä.
"Teidän tulee olla varuillanne", hän sanoi hiljaa ja melkein
uhkaavalla äänellä. "Ei ole hyvä laivassa välttämättömän kurin vuoksi
näyttäytyä raukaksi. Huomenna nostamme ankkurin ja siirrymme
aluevesien ulkopuolelle. Ja sitten annamme hittoja norjalaiselle

25. risteilijälle. Mitä tuo tohtori Fjeld oikeastaan tietää? Hän on nähnyt
meidän sillinuottamme, mutta epäilen, tokko hän ymmärsi asioiden
todellista yhteyttä. Mehän harjoitamme merikalastusta, eikö totta? Ja
teidän nimennehän takaa, että harjoitamme sitä täysin tieteellisellä
tavalla. Ei kukaan Stavangerissa aavista, mistä syystä silli on tänä
vuonna jäänyt nousematta, yhtä vähän kuin Lofotein kalastajat
käsittävät, minkä tähden turska on etsinyt toisia paikkoja kuin
tavallisesti. Olemme saattaneet Norjan kalastuksen perikadon
partaalle. Mutta sen tietävät toistaiseksi vain ne miehet, jotka ovat
tässä uivassa ruumisarkussa verottamassa merta ja sen aarteita.
Miehemme ovat kyllin suuria roistoja, niin että heihin voimme
luottaa. Mutta silloin emme saa osottaa mitään heikkoutta.
Säiliöissämme on meillä nyt useita miljooneja. Olemme ryöstäneet
Skotlannin ja Norjan rannikot, olemmepa verottaneet
Doggermatalikkoakin. Mitä voimme pyytää enemmän? Palatkaamme
kotiin!"
Nozier oli tämän pitkän puheen aikana rauhoittunut.
"Unohdatte kapteeni Grönnelandin ja hänen miehensä", hän
virkkoi kuiskaten. "Se on seikka, joka vaikuttaa niin, että pää tuntuu
olevan heikossa hartioilla. Ja keltaiset ruusutkin tuottavat meille
ikävyyksiä. Tuo tohtori Fjeld toimittaa meidät jonakin päivänä
hirteen."
Courbier'n kalpeat kasvot näyttivät vieläkin kalpeammilta
kuunvalossa.
"Jättäkää hänet minun huostaani", hän sanoi tyynesti ja katseli
haaveksien merelle.
Syntyi hetken äänettömyys.

26. "Mitä ajattelette?" paroni kysyi.
Courbier katsoi häneen.
"Ajattelen Evy Westinghousea", hän sanoi puoleksi itsekseen. "Ja
sitä päivää, jona olen hänen kanssaan lentävä suureen seikkailuun."
Hän kääntyi äkillisellä liikkeellä ympäri.
"Mitä se oli?"
Nozier kohautti olkapäitään.
"En minä mitään kuullut", hän sanoi.
"Minusta tuntui kuin joku olisi nauranut", Courbier sanoi.

27. XXV.
ERÄS ETU.
Ei ole suinkaan helppo asia miehen, joka on kuusi jalkaa pitkä ja
suhteellisen leveä, olla piilosilla laivassa, jossa ei ole muita kuin
vihollisia.
Fjeld aikoi ensin päästä käsiksi Nozier'n lentokoneeseen. Jos
roistot olivat huomanneet, mistä eteläamerikalaisen surmannut luoti
tuli, olisi hän yrittänyt paeta belgialaisen isolla kaksitasolla. Mutta
mielikuvitus on usein voimakkaampi kuin kuulo, eikä yksikään
Nozier'n miehistä epäillyt hetkeäkään, että Sanchez oli kaatunut
vihollisen lentokoneesta ammutusta kuulasta.
Onneksi itse luonto tuli rohkean norjalaisen avuksi. Paksu pilvi
peitti kuun ja verhosi Nozier'n laivan hämärään, joka teki
piilottautumisen hänelle helpommaksi.
Hätiköimättä Fjeld konttasi pitkin laivan ulointa reunaa tikapuille,
jotka veivät kokassa olevalle alemmalle siltamalle. Siellä ei ollut
ainoatakaan ihmistä ja muuten niin hyvin piilotettu ovi laivan
sisustaan oli selällään.

28. Fjeld ei tarvinnut monta sekunttia päästäkseen tikapuille. Mutta
hän pysähtyi epäröiden kaitaisen rautaoven kynnykselle. Häntä
vastaan löi kova valonloiste siitä pitkästä käytävästä, joka tuntui
ulottuvan kautta koko laivan. Mikäli hän voi nähdä, ei tässä paljaassa
tunnelissa ollut ainoatakaan piilopaikkaa. Melkein sen keskipaikkeilla
hän huomasi aukon, joka luultavasti vei johonkin alaspäin.
Tarvittiin mitä suurinta rohkeutta mennä tähän valomereen, jossa
ensimäinen vastaan tuleva mies ilman muuta huomaisi hänet. Hän
riisui yltään lentopuvun, mutta sen alla oleva urheilupuku herättäisi
aivan varmaan pitkän matkan päähän huomiota.
Mutta tässä maailmassa on olemassa ilmiö, jota sanotaan hyväksi
onneksi. Pikkuporvarit eivät tahdo olla siitä tietävinään, he kun muka
eivät koskaan tahdo luottaa pelkkään sattumaan. Siihen luottavat
vain pelurit.
Ja kuitenkin on hyvä onni välttämätön öljytippa elämän
koneistossa. Mies tai nainen, joka ei kykene tuntemaan jännityksen
ihmeellistä nautintoa, on kuihtuva ja näivettyvä elämän
jokapäiväisyydestä. Suuret miehet ovat pelureita — joko sitten
pelataan rahoista, ihmiskohtaloista taikka ihmiselämästä.
Jonas Fjeldille oli hyvä onni kiihoittava elämänehto. Hän ei voinut
taipua tavan säännönmukaiseen lainalaisuuteen. Hänen elämässään
sattui hetkiä, joina hänen täytyi pelata "punasta ja mustaa" siitä,
minkä arkipäiväinen ihminen jostakin syystä pitää sangen korkeassa
arvossa — nimittäin elämästä.
Ei ollut suuria toiveita päästä ehjin nahoin tunkeutumisesta
vihollisen luolaan. Hän tiesi nyt, kenen kanssa oli tekemisissä — että
häntä vastassa oli häikäilemätön ja julma tahto, joka ei väistänyt

29. mitään ja joka käyttäisi valtaansa ja voittoisaa asemaansa
äärimmäisiin asti.
Varovainen ja ajatteleva mies, joka olisi pitänyt tärkeänä kuolla
omaan vuoteeseensa, olisi koettanut järjestää niin, että olisi päässyt
pois tästä valtaisesta uivasta ruumisarkusta, joka näytti luodun
tulemaan monen ihmisen naudaksi. Mutta Fjeldin viisaus ei koskaan
ulottunut niin pitkälle, että se olisi tukehuttanut hänen halunsa
tarttua tapahtumiin käsiksi suoraan. Hänen luontonsa mukaista ei
ollut viivytellä ja aprikoida — hän meni suoraan eteenpäin uljuudella,
joka usein on puolet voitosta.
Hän kumartui eteenpäin ja astui valaistuun käytävään. Laivan
sisältä ei kuulunut ääntäkään, ainoastaan sillipumppujen tasainen
jyrinä.
Äkkiä hän pysähtyi seinässä olevan lasiruudun eteen. Hän katsoi
suureen konehuoneeseen, missä sillivirta uiskenteli kuin kimalteleva
koski jättiläismäiseen sylinterin muotoiseen kattilaan. Keskellä
huonetta seisoi kolme miestä, jotka pyydystivät kuollutta
argentiinalaista juoksevasta massasta. He olivat saaneet ruumiin ylös
ja seisoivat nyt ihmettelemässä jotakin merkillistä, jota eivät
käsittäneet. Fjeld oli heti selvillä noitten kolmen miekkosen
mietteistä. Hän näki selvästi revolverinluodin jäljen miehen niskassa.
Eikä tarvittu mitään asiantuntemusta ymmärtääkseen, että luoti oli
kulkenut alhaalta päin takaraivoon ja mennyt ulos aivan vasemman
silmän yläpuolelta.
Yksi noista kolmesta miehestä päästi huudahduksen, joka antoi
eräälle miehelle aiheen tulla katsomaan heidän päittensä yläpuolella
olevasta valojuovasta.

30. Fjeld ei kuullut, mitä sanottiin, mutta hän näki paroni de Nozier'n
ryppyisten kasvojen pistävän esiin valosta. Ja heti sen jälkeen paroni
asteli verkalleen rautaportaita alas. Hän oli ensimäisessä
kiihtymyksessään pudottanut monokkelinsa, eikä hänen kasvoillaan
enää näkynyt tuota alituisen väsynyttä ja ivallista hymyä.
Fjeld riensi eteenpäin. Roistot olivat nähtävästi huomanneet, että
Sanchez oli ammuttu takaapäin eikä lentokoneesta. Teräslattia rupesi
hänen jalkainsa alla polttamaan.
Hän meni aukolle ja huomasi kierreportaat, jotka veivät laivan
pohjalle. Samassa hän kuuli askeleita ylhäältä päin.
Hänellä ei ollut muuta kuin yksi keino. Hän kouristi revolverin
vasempaan käteensä ja ryömi varovasti alaspäin kierreportaita, jotka
päättyivät erääseen oveen. Sen eteen hän pysähtyi kuuntelemaan.
Sisältä hän ei kuullut mitään ääntä. Mutta päänsä yläpuolelta hän
kuuli askeleita yhä selvemmin. Joku oli tullut siihen käytävään, josta
hän juuri äsken oli lähtenyt! Fjeld tunsi olevansa vakuutettu, että
häntä ei seurattu. Askeleet olivat siksi tyynet. Ne tuntuivat
huolettoman ihmisen kävelyltä.
Nyt ei Fjeldillä ollut enää mitään valitsemisen varaa. Paluutie oli
häneltä katkaistu ja hänen täytyi yrittää löytää joku piilopaikka
merkillisen laivan pohjalta. Arvelematta hän väänsi lukkoa ja avasi
rautaoven.
Fjeld pysähtyi hämmästyneenä kynnykselle. Hänen edessään oli
iso sali — jonkinlainen kirjasto. Pitkin seiniä oli isoja kaappeja täynnä
kirjoja ja keskellä lattiaa vihreällä liinalla peitetty raskas pöytä.
Pöydällä oli hujan hajan sanomalehtiä ja aikakauskirjoja.

31. Mutta eniten Fjeldiä ihmetytti, että aivan hänen edessään istui
suurikasvuinen, harmaapäinen vanha mies, joka poltteli piippua.
Hänen kasvonsa olivat valoon päin. Ja Fjeld näki hänen olevan
sokean.

32. XXVI.
PORTUGALILAINEN.
Fjeld sulki oven perästään. Sokea ei liikahtanut. Hän oli kuin joku
Rooman senaattoreista, jotka istuivat Forumilla pelottaen raakalaisia
jylhällä uhmallaan. Olisi voinut luulla miehen olevan vain kuolleena
täytetyn ruumiin, jos ei savu hänen piipustaan olisi säännöllisin
väliajoin noussut tummaa kattoa kohti.
Hänellä oli valtava ruumiinrakenne. Hänen karkeat, kulmikkaat
kasvonsa, joissa suuri parta oli aivan hoitamatta, olivat kuin puuhun
veistetyt. Leveä suu ja keltaiset hampaat, jotka pitelivät piippua kuin
ruuvipuristimessa, ilmaisivat raakuutta ja voimaa. Mutta silmät olivat
aivan palaneet, syrjät hyvin punakat ja silmämunat aivan
painuksissa.
Tuo sokea jättiläinen ei näkynyt välittävän siitä, kuka tuli sisään.
Hän tupakoi edelleen synnyttäen hiljaisen kurinan kuin tiikeri, joka
on löytänyt lepopaikan viidakon takana.
Fjeld katsahti nopeasti ympärilleen. Tämä kirjasto oli varmaan
joku keskushalli, josta päästiin eri hytteihin. Siinä oli ovia joka

33. puolella.
"Ken siellä?" sokea kysyi äkkiä englanninkielellä. Hänen äänensä
oli niin kova ja raaka, että se olisi voinut säikäyttää kenet tahansa.
Fjeld vastasi muutamin sanoin ranskaksi. Jättiläinen pudisti
kärsimättömästi päätään. Sitten hän jatkoi tupakoimistaan. Ilmeisesti
hän ei välittänyt muista kielistä kuin omastaan.
Fjeld käsitti heti, että tämä mies ei voisi panna hänelle mitään
esteitä. Hän pisti revolverin takataskuunsa ja astui eteenpäin. Hän oli
kuullut askeleet kierreportaitten yläpuolelta ja ymmärsi, että hänelle
tässä valoisassa huoneessa tulisi pian kuumat paikat.
Aivan arviokaupalta hän astui eräälle lyhemmällä seinämällä
olevalle ovelle. Se oli kiinni. Hän koetti seuraavaa, mutta sekin oli
lukossa. Silloin hän juoksi toiselle puolelle ja sai kiinni ovenrivasta
juuri samalla hetkellä, kun kuuli ihmisen astuntaa huoneen
ulkopuolelta. Ovi antoi myöten. Sen sisäpuolella oli pilkkosen pimeä.
Mutta Fjeldillä ei ollut muuta keinoa, mikäli ei tahtonut joutua ilmi.
Hän sulki nopeasti oven perästään, otti esiin revolverinsa ja odotti,
mitä tapahtuisi. Nyt hän huomasi, mitä ei ennen ollut nähnyt, että
nimittäin ovessa oli pieni, pyöreä lasiruutu. Kirjastohuoneesta tuleva
valo heitti hämärän loisteen siihen pieneen hyttiin, jossa hän nyt oli.
Se oli makuuhuone — leveä vuode täytti melkein puolet koko
huoneesta.
Muuten oli siinä vain pöytä, jolla oli muutamia paperirullia ja
vaatenaulakko, josta riippui muutamia pukuja ja öljyvaatteet.
Fjeld selvitteli mielessään tilannetta. Pienestä lasiruudusta hän
näki kirjastoon. Sokea mies istui yhä samassa asennossa, mutta ei

34. tupakoinut enää niin innokkaasti kuin aikaisemmin. Hän näytti olevan
jollakin tavoin jännityksessä. Hän oli kumartanut päänsä eteenpäin
ja hänen ulkonevat, karvaiset korvansa vainusivat jotakin ääntä.
Sokea oli ilmeisesti kuullut jotakin, mikä ei miellyttänyt häntä. Hän
istui kuin vanha, takkuinen susi, joka on kuullut lampaan
määkymistä kaukaa ja nyt hampaat irvessä uneksi nuoruutensa
aikuisesta ruokahalusta.
Fjeld näki hänen avaavan suunsa. Mutta hän ei kuullut, mitä mies
sanoi. Silloin tilanne yhtäkkiä muuttui. Muuan mies tunkeutui sisään
siitä ovesta, josta Fjeld oli tullut tuskin minuutti sitten. Hän oli pitkä
ja leveäharteinen mies, jolla oli punaiset, päivänpolttamat kasvot ja
voimakas häränniska. Hänellä oli leveälierinen hattu, jossa oli uhkea
kultanauha. Hänen piirteensä olivat raa'at ja kömpelöt, mutta hänen
pienistä silmistään loisti viekkaus ja kavaluus.
Tällä kertaa hän tuntui olevan aika lailla humalassa. Ja humalan
alkuperä pisti esiin hänen takataskustaan, josta näkyi aikamoinen
whiskypullo.
"Vai niin, sinäkö siinä olet, Jonson", tulija sanoi huonolla
englanninkielellä. Hänen äänensä oli ankara ja voimakas — hän
tuntui olevan oppinut komentamaan. "Siinä sinä istut ja haudot kuin
vanha kana, kun itse piru laumoineen raivoaa kannella. Paroni on
niin kiukuissaan, että hampaat suussa kalisevat… 'Olet humalassa,
Ribeira', se pikku vintiö sanoi, 'jos et heti mene nukkumaan ja
huuhtele itseäsi kylmässä vedessä, niin saat luodin koipiisi. Senkin
riivatun juopporatti…' hän sanoi. 'Well, Jonson… En tosiaankaan
lyönyt paronia, vaikka olenkin tämän haisevan ruumisarkun kapteeni.
Sillä olen sivistynyt mies, Jonson…'"

35. Hän vaikeni ja nojasi hoippuen pöytää vasten. Sokea oli noussut
seisomaan tuolistaan, mutta vaipui huokaisten takaisin.
"Kuulehan, Ribeira", hän sanoi terävästi, mutta jonkinlaisella
saarnaäänellä, "olet parantumaton syntinen. Kerran nuoruudessani
koetin käännyttää neekereitä virsillä ja nyrkiniskuilla. Se ei käynyt
päinsä, sillä neekeri on alhainen eläin. Hän ei ole, Jumala paratkoon,
paljon parempi kuin portugalilainen."
Ribeiran pienet silmät säihkyivät suuttumuksesta. Hän oli syntynyt
Coimbran likaisimmissa hökkeleissä eikä pitänyt siitä, että hänen
kansallisuudestaan puhuttiin liikoja.
Hän katsoi sokeaa pitkään. Jonsonin toinen käsi piteli piippua,
mutta toinen oli taskussa, ja hänessä oli jotakin, joka viittasi siihen,
että tuolla sokealla paholaisella oli taskussaan revolveri. Ja
portugalilainen tiesi kokemuksesta, että vanha lähetyssaarnaaja
ampui paremmin äänen ja vaiston mukaan kuin tavallinen ihminen,
jolla oli näkönsä tallella.
Viha ja whisky saivat portugalilaisen kapteenin suunniltaan. Sitten
hän kääntyi ympäri ja astui hoippuen sitä ovea kohti, josta Fjeld
äsken oli mennyt, potkasi sen auki kiroten, horjui kynnyksen yli
sisään ja heittäytyi muitta mutkitta vuoteeseen, johon hän nukkui
aivan heti.
Mutta sokea mies istui paikallaan tuolissaan ja kuunteli yhä.
Jotakin oli hullusti, sen hän tunsi teroittuneilla aisteillaan. Nyt oli
pidettävä silmät auki. Mutta se ei ole vallan helppoa ihmiselle, joka
on auttamattomasti sokea.

36. XXVII.
ULAPALLE.
"Se riivatun norjalainen", paroni de Nozier virkkoi, katsellen
ympärilleen epäröivin ilmein. "Nyt hän pilaa meiltä kaikki tyyni.
Meillä ei ole muuta tehtävää kuin panna höyry päälle ja lähteä
merelle.
Olemmehan pian imeneet kaikki kalat, mitä Norjan rannikoilla on."
Paroni asteli kärsimättömänä edestakaisin rakennuttamansa
Noakin arkin katolla. Hänen alapuolellaan oli tuo valtainen nuotta.
Paronin ajatukset kääntyivät yhtäkkiä toiseen suuntaan. Hän
nauroi ääneen ja katkerasti:
"Tuossa on kaikki, mitä Stavangerin säilyketehtaat ikävöivät", hän
sanoi hetken vaiettuaan. "Olemme saattaneet ne lakkautuspalkalle,
Jean Baptiste. Koko rannikon olemme raapineet puhtaaksi.
Muistatteko, kuinka sanomalehdet valittivat, että kevätkalastus oli
epäonnistunut? Kalat olivat tulleet hulluiksi ja unohtaneet vanhat
reittinsä. Turska oli kokonaan hylännyt Lofotein saaret. Storegrundilla
Aalesundin luona vallitsi nälkävuosi, ja nyt ovat myöskin anjovis ja

37. brislinki peruuttaneet tulonsa. Otaksun herrojen Lorientissä ja
Concarneaussa hykertävän käsiään tyytyväisyydestä, sillä tänä
vuonna ei norjalaisia sardiineja ole oleva liikoja. Olemme hankkineet
heille hyvitystä, Courbier, monien vuosien huolista ja siitä raivosta,
jonka norjalaisten tuotteiden tunkeutuminen maailmanmarkkinoille
oli synnyttänyt. Ja missä on syy? Tässä hirviössä. Se on meren herra
ja valtias. Sitä sanotaan ruumisarkuksi. Varsin hyvä. Se on Norjan
kalastuksen ruumisarkku. Sanokaahan, Jean Baptiste, muistatteko
tohtori Hjortin Bergenistä? Hän on hyvin etevä mies. Hän tietää yhtä
ja toista ja on selvillä semmoisestakin, jota ei tiedäkään. Tapasin
hänet Monacon ruhtinaan huvilaivassa. Hän sanoi minulle: Olemme
päässeet niin pitkälle, että erinäisistä ilmastosuhteista voimme
etukäteen nähdä, tuleeko hyvä tai huono kalavuosi. Professori
Helland Hansenin kaaviomaiset taulut ilmaisevat meille
kalastustoiveet hämmästyttävän selvästi ja yhtä varmasti kuin
ilmapuntari. Voin siis ennakolta sanoa, että tänä vuonna tulee
erinomainen kalansaalis. En voi erehtyä. Laskelmamme ovat yleensä
osottautuneet niin varmoiksi, että ne otetaan huomioon Bergenin
pörssissä. — Sittemmin nähtiin, että Bergenin herrat olivat oikeassa.
Mutta he olivat unohtaneet laskuistaan erään seikan."
"Minkä niin?" Courbier kysyi hajamielisesti, tuijottaen maalle päin,
missä Vidingsön majakka halkaisi pimeyttä.
"Inhimillisen neron", Nozier vastasi ylpeänä. "Sen voiman, joka on
tehnyt meidät meren herroiksi."
Courbier teki kädellään hermostuneen eleen.
"Unohdatte erään asian", hän vastasi kylmästi, "nimittäin sen, että
turvallisuutemme on uhattu. Meren eläimet ovat kyllä vallassamme,
mutta ihmiset eivät vielä ole jaloissamme. Miehet, jotka ovat

38. laivassamme, eivät ole Herramme parhaita lapsia. Heissä on tuskin
ainoatakaan, joka ei olisi ollut tekemisissä rikoslain kanssa. Kukaan
meistä ei kammoaisi tehdä murhaa. Ja nyt viimeksi on
omallatunnollamme kapteeni Grönnelandin hieman salaperäinen
katoaminen. Jos tuo vaaleatukkainen tohtori on niin etevä kuin
sanotte, niin hän voi saada luultavasti meidät kaikki hirsipuuhun.
Sillä tämä onnistunut, mutta luvaton kalastuksemme ei tietysti ole
mitään verrattuna niihin muihin synteihin, jotka ovat niskoillamme.
Sanon niin kuin asia on, de Nozier. Tämä ei sovi minulle enää.
Elämässä on muitakin puolia kuin silli, kalastus ja murhat. Haluaisin
antautua tuottavaan ja rehelliseen toimeen."
"Olette käynyt todella lapselliseksi viime aikoina", de Nozier sanoi
ivallisesti. "Ymmärrän kyllä, kuinka asiat ovat. Sitten kun Evy
Westinghouse loi teihin katseen kauniista silmistään, olette ruvennut
tulemaan lapseksi uudestaan."
"Erehdytte", Courbier sanoi äänellä, joka vapisi
kärsimättömyydestä. "Olen vain uudestaan muovannut elämäni
ohjelman. Ei kai olisi vahingoksi kenellekään meistä, jos minä tavalla
taikka toisella saisin käsiini nuo amerikalaisen neitosen miljoonat
asiamme hyväksi. Minä tunnen dollarineitoset. Olisin tosiaankin
iloinen, jos onnistuisin valtaamaan tuon kauniin kultalinnun, miss
Evyn."
De Nozier ei vastannut kotvaan.
"Naiset ovat meidän kirouksemme", hän murahti lopuksi itsekseen.
"Ne leikkaavat kuin Delila meidän hiuksemme. Ne kiemurtelevat
tahtomme ympäri kuin tahmaiset matelijat. Ne turmelevat
tarmomme. Piru vieköön ne kaikki tyyni… Ja lähtekäämme nyt
merelle… Oletteko nähnyt Ribeiraa?"

39. "Hän oli tietysti humalassa. En ymmärrä, minkätähden siedätte
tuota likaista portugalilaista. Hän pilaa kaikki kirotulla juomisellaan.
Lähetin hänet alas nukkumaan humalan päästään…"
"Suon teille anteeksi, mitä sanotte Ribeirasta. Hän on paras
kaikista, mitä meillä on laivassa. Nuo portugalilaiset ovat omituista
väkeä. Ne ovat jollakin tavoin eristäytyneet kaikesta, mikä tavalla tai
toisella on yhteydessä omantunnon kanssa. Ja ne ovat — tavallaan
syystä — ylpeitä paheistaan. Ribeira on erinomaisen arvokas
verikoira. Ja hän juo pian itsensä kuoliaaksi. Mutta hän on mainio
merimies ja tuntee tämän laivan paremmin kuin minä itse. Meidän
on kaadettava muutamia sangollisia vettä hänen päähänsä — hänen
täytyy auttaa pohjakoneiston käyntiinpanossa. Ja te voitte laittaa,
että ankkuri nostetaan ylös. Ja sitten lähdemme matkaan. Meillä ei
ole vara hukata aikaa. Vetäkää nuotta kokoon. Silliä ei ole
kuitenkaan enää paljon jälellä. Ja antakaa kaiken käydä niin nopeasti
kuin suinkin mahdollista. Saamme kyllä seuraa matkallemme —
suurta seuraa. Siitä Ribeira ja minä pidämme huolen. Ja muistakaa,
että meidän täytyy olla parissa tunnissa aluevesien ulkopuolella, sillä
muuten voimme saada norjalaisen torpeedon kupeeseemme.
Norjalaisten risteilijäin kanssa ei ole leikkimistä."
"Kyllä", Courbier vastasi, katsoen pitkään Vidingön valkeata loistoa
kohti. "Ja mihin otamme suunnan?"
Nozier'n kalpeat kasvot loistivat aavemaisina heikossa
kuunvalossa.
"Ja sitä vielä kysytte. Suuntamme on selvä. Olen aikonut
puhdistaa myöskin Dogger-matalikon, ennenkuin menemme
purkamaan Antverpeniin."

40. Courbier muuttui vakavaksi.
"En tahtoisi mielelläni antautua tekemisiin englantilaisten kanssa.
Ne ovat kovakouraisia."
Paroni katsoi ivallisesti hymyillen lähintä miestään ja uskottuaan.
"Nähtävästi ette ymmärrä hituistakaan tätä asiaa", hän virkkoi.
"Kukaan ei voi kieltää meitä kulkemasta Dogger-matalikon yli neljän
peninkulman vauhdilla. Me emme pysähdy, ennenkuin Vlissingenin
majakka rupeaa näkymään."
"Ja sitten?"
"No, silloin kampela ja turska ovat jättäneet isiensä matalikon
seuratakseen meidän mukanamme vaikkapa maailmanääriin."

41. XXVIII.
LÄHETYSSAARNAAJA.
Sokea mies istui kirjastossa kauan hiljaa ja kuunteli. Unohtipa hän
piippunsakin, joka sammui hänen käteensä. Karvaiset korvat, jotka
törröttivät nelikulmaisesta päästä kuin kaksi siipeä, liikkuivat
edestakaisin kuin tahdissa, seuraten jotakin kaukaista ja salaperäistä
ääntä.
Hän kumarsi päätään eteenpäin ja aukaisi suunsa, samalla kun
hänen sieramensa värähtelivät jännityksestä.
Mitä tuo sokea mies oli saanut korviinsa? Ei oikeastaan yhtään
mitään. Mutta verenvaisto hänen sielussaan ilmaisi hänelle, että joku
tuntematon vaara oli uhkaamassa.
Kerran Jonson itsekin oli ollut ajamassa takaa ihmisiä. Hän oli
alottanut lähetyssaarnaajana Afrikan rannikolla, minne eräs
Charlestonin seurakunta oli hänet lähettänyt. Hän saarnasi niin, että
Kongon neekerit kuolivat siitä, ja Herramme nimissä hän kiristi heiltä
kautshukkia ja norsunluuta. Belgian hallituksen oli lähetettävä
erityinen virkamies Kongoon, missä Jonson teki entisistä

42. ihmissyöjistä proselyyttejä, tutkimaan hänen harrastuksiaan.
Lähetetty nuori upseeri totesi pian, että lähetyssaarnaaja oli suuri
roisto, ja oli kyllin varomaton sanoakseen mielipiteensä asiasta
suoraan julki. Silloin Jonson yhtäkkiä unohti ne raamatun paikat,
jotka yleensä mainitaan viidennen käskyn yhteydessä. Hän iski
upseerin kuoliaaksi ja ajoi hänen seuralaisensa pakoon. Sitten hän
otti haltuunsa sen pienen siipilaivan, jolla upseeri oli tullut, lastasi
sen täyteen kautshukkia ja norsunluuta aina savupiippua myöten ja
onnistui monien yöllisten ja vaarallisten seikkailujen jälkeen
pääsemään pientä jokea myöten suurempaan vesistöön, kunnes tuli
viimein merelle.
Myöhemmin hän kokonaan luopui tavoistaan metodistina ja tuli
hyvin yksinkertaisesti pahantekijäksi. Nyt hän istui tässä
salaperäisessä laivassa harvinaisena kummallisuutena. Hän oli ainoa
elossa oleva siitä ryövärijoukosta, joka aikanaan oli ryöstänyt
amerikalaisen jättiläislaivan The Eaglen ja upottanut sen
miehistöineen päivineen. Mutta sen tapauksen jälkeen hänestä oli
tullut parantumattomasti sokea ja avuton. Aivankuin paholaisen
ihmeen kautta hän oli pelastunut ja eräät köyhät Bermudan
salakuljetusta harjoittavat kalastajat olivat pelastaneet ja auttaneet
hänet kuiville. He saivat hänet erääseen belgialaiseen höyrylaivaan ja
koska hänellä oli rahoja, onnistui hänen tavata vanha portugalilainen
ystävänsä Ribeira, joka isällisen hyväntahtoisesti korjasi hoitoonsa
hänet ja hänen hallussaan olleet pääomat.
Kaikkia näitä merkillisiä tapahtumia vanha kunnianarvoisa
murhaajapappi mietiskeli istuessaan kuuntelemassa vainuamaansa
vaaraa. Tultuaan sokeaksi oli tämä hänen mieluisimpia tehtäviään.

43. Hän olisi kernaasti huutanut Ribeiraa, mutta käsitti erinomaisen
ystävänsä olevan niin kovin juovuksissa, ettei tämä voisi tajuta
sokean miehen hienoa pedonvainua.
Jonson säpsähti. Äkkiä hän tuli ajatelleeksi miestä, joka oli tullut
huoneeseen ennen portugalilaista. Kukahan hän oli. Ne eivät olleet
Nozier'n laahustavat askeleet eikä myöskään Courbier'n notkeaa,
mutta melkein kissamaista hiipimistä. Hän ei ollut tuntenut
myöskään ranskalaisen hajuveden tuoksua eikä yleensä mitään
erikoista tuoksua siitä miehestä, joka niin levollisesti ja hiljaa oli
mennyt hänen ohitsensa.
Siinäköhän vaara piili? Jonson nousi puolittain tuoliltaan, mutta
vaipui heti takaisin huokaisten. Vielä kerran hän säpsähti, hänen
korviinsa oli tullut joku hiljainen ääni.
Mitähän se oli? Hänestä tuntui joku liikkuvan Ribeiran hytissä.
Kuului aivan siltä kuin raskas ruumis olisi pudonnut lattialle.
No — luultavasti juopunut unissaan putosi vuoteestaan. Mutta
samalla hän tunsi jotakin omituista, melkein imelää hajua…
Jonsonin mietiskelyt keskeytyivät siihen, että käytävästä kuului
askeleita, jotka lähestyivät. Tulossa oli Nozier, mutta hän ei vetänyt
jalkoja perästään niinkuin hänen tapansa oli. Hänen käyntinsä oli
levotonta ja nopeaa, mikä viittasi siihen, että belgialainen oli
kiihtyneessä mielentilassa.
Seuraavassa silmänräpäyksessä ovi avautui ja Nozier pysähtyi
kynnykselle. Jonson tunsi vaistomaisesti, että hän oli hyvin
hermostunut ja levoton.

44. "Onko Ribeira täällä?" hän kysyi levottomuudesta vapisevalla
äänellä.
"Hän on mennyt hyttiinsä", Jonson vastasi kiukkuisesti.
"Olemme pahassa pulassa, Jonson", paroni sanoi. "Soisin sinun
näkevän paremmin kuin mitä näet, sillä nyt tarvitsemme sinun
kaltaisiasi miehiä. Olemme saaneet pirun kimppuumme, eikä hänestä
ole helppo päästä irti. Hän oli meillä jo kiinni, mutta hän petti meidät
viekkaudellaan."
"Kenestä puhut?" Jonson kysyi.
"Miehestä, jonka kanssa sinullakin on selvittämättömiä asioita.
Hänestä, joka ajoi kaikki James Mortonin miehet kuolemaan —
tohtori
Jonas Fjeldistä."
Tuolissa istuva sokea kalpeni valkeaksi kuin ruumis, mutta tyhjien
silmäkuoppien ympärillä olevat reunat tulivat hehkuvan
veripunaisiksi.
"Ja sinä päästit hänet käsistäsi", Jonson sanoi äänellä, josta uhkui
hillitty viha ja raivo. "Luulisi teidän kaikkien olevan sokeita. Ettekö
vielä ole päässeet käsittämään, että tuon tohtorin kanssa ei ole
leikkimistä? Tappakaa hänet, sanon minä, milloin ja miten tahansa
saattekin hänet käsiinne. Älkää päästäkö häntä lukemaan
isämeitäänsä, sillä hän pääsee pakoon jo ennen kuin on päässyt
viidenteen rukoukseen. Minä tunnen hänet — hän sietää joutua
ihmissyöjien nakerrettavaksi pala palalta. Hänet pitäisi…"

45. Jonson hillitsi mielensä. Hytistä kuului synkkä, koriseva
kuorsaaminen.
"Senkin juopunut sika", hän murahti.
Nozier rypisti kulmakarvojaan, astui Ribeiran hytin ovelle, aukaisi
sen ja sytytti valon. Sängyssä makasi portugalilainen oikosenaan
leveälierinen hattu vedettynä syvälle silmien yli. Hän kuorsasi kuin
virtahevonen ja kasvojen alapuoli oli punainen ja pöhöttynyt.
"Ribeira!" belgialainen huusi ja tyrkkäsi häntä kylkeen. "Ylös siitä
auttamaan pohjakonetta käyntiin! Ja mitä hittoja sinä oikeastaan
imet sisääsi? Täällähän haisee kuin apteekissa."
Portugalilainen hypähti pystyyn päästäen maansa kielellä rehevän
kirouksen.
"Sinun ei pitäisi juoda niin paljon, Ribeira", belgialainen sanoi
pysytellen hänestä kunnioittavan matkan päässä. "Sinä paisut kuin
iilimato. Tuskin tunnen sinua. Mutta nouse nyt ylös."
Portugalilainen vastasi vain tyytymättömästi möristen. Sitten hän
veti hatun syvään kasvoilleen ja lähti epävakaisin askelin paronin
perästä.
Entinen lähetyssaarnaaja istui yhä paikallaan korvat hörössä,
raapien tukkaansa ja mietiskellen jonkun pulmallisen kysymyksen
ratkaisua.