ei se kuitenkaan ole ollut niin pitkä, että kyyneliin sulaen ikävöisin
seuraasi. Henkevyytesi on voittanut kauneutesi; olet imarrellut
äidillistä itserakkauttani, ja olet ollut hyvä ja rakastettava tytär. Sinä
hymyilet?… Voi, useinkin se hyvä väli, joka on vallinnut äidin ja
tyttären välillä, rikkoutuu heidän kohdatessaan toisensa naisina.
Tahdon nähdä sinut onnellisena. Kuule minua siis. Se rakkaus, jota
sinä tunnet, on vielä pikku-tytön rakkautta; se on yhteistä kaikille
naisille, jotka ovat luodut kiintymään mieheen; mutta, voi,
lapsukaiseni, meitä varten on maailmassa olemassa vain yksi ainoa
mies, kahta ei ole, ja se, jota me olemme luodut rakastamaan, ei
aina ole sama kuin se, jonka olemme valinneet puolisoksemme,
luullen häntä rakastavamme. Niin omituiselta kuin sanani sinusta
voivat tuntuakin, niin pidä ne mielessäsi. Jos emme rakasta sitä,
jonka olemme valinneet, on vika sekä meissä että hänessä, väliin
myös olosuhteissa, jotka eivät riipu meistä eivätkä hänestä; tämä
kaikki ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö mies, jonka perheemme
meille antaa, voisi olla samalla myös sydämemme valittu ja
rakastettu. Se muuri, joka myöhemmin on meidän ja hänen välillään,
syntyy useinkin riittämättömästä kestämiskyvystä ja harrastuksesta.
Tehdä miehestään rakastaja on yhtä vaikea ja arkaluontoinen
tehtävä kuin tehdä rakastajastaan aviomies, ja siitä olet sinä
erinomaisesti suoriutunut. No niin, toistan sinulle vielä: tahdon
nähdä sinut onnellisena. Muista siis tästä lähin, että sinä kolmen
ensimäisen avioliittokuukauden aikana voit tulla onnettomaksi, ellet
alistu avioliittoon samalla kuuliaisuudella, hellyydellä ja
henkevyydellä, kuin mitä olet osoittanut rakasteluaikanasi. Sillä
näetkö, pikku veitikkani, olet tällä aikaa kokonaan antautunut
salaisen rakkautesi viattomalle onnelle. Jos tuo onnellinen rakkaus
nyt aluksi tuottaisi sinulle pettymyksiä, epämiellyttäviä yllätyksiä ja
tuskiakin, no niin, tule silloin minun luokseni. Älä aluksi odota liikoja