[90] Juakko, merk. Joakko Auvista. — Einepuuksi, kuhutaan yksi
puu, jota pietään majassa. — Pekka, merk. Pekka Hyytiäistä, joka oli
Maijan ja Sohvin sisaren-poika; hään heittiin nukuksiin, mutta kuuli
saloapäin kaikki mitä hyö keskenään hoastelivat, jota hään kertoi
äitillensä.
[91] Tuutu t. kätkyt. Ukko tarjoi viha-päissänsä sian-kaukalota
vävyllensä, kätkyeksi.
[92] Ori juoksi joutuisasti. Hänellä oli hyvä Hevoinen kotoa, mutta
humala-päissänsä vaihto itellesek huonomman, Lampiselta, josta
hään joutui isäsäk kanssa toraan. — Pietar Lampinen oli Rusthollari.
[93] Akka vanha, oli hänen äitinsä, joka tarjoi hänelle rokkoo,
kotiin-tultuaan; mutta poika, joka silloin jo lie ollut riiassa, visko
rokan oven-suuhun. — Tuolta tuttuini tuloopi, sanoi ukko, kuin näki
Antti Heikkisen tulevan, avuksensa. — Otti tuiman. Heikkinen otti
silloin ja veihtellänsä ratkais nuorat. Milloin tässä puhutaan yhestä,
milloin toisesta, ilman nimittämätäk; joka usseen tapahtuu
Runoissamme, ja jota lukioihen tuloo tarkasti eroittoo. — Samaten
sevoitetaan myös ajankauet, niin kuin usseen tehän, liiaksikin
vanhoissa runoissa. — Potuksi, kuhutan sitä astiata, jossa nuuskua
survotaan. Runoja nimittää sitä nenä-kelloksi, koska sitä aina piettiin
nenän varaksi.
[94] Anttola, on yksi iso moisio Mikkelin pitäjässä, lähes Juvan
rajoa, joka niiten monen kylän suhteen, jotka ovat siihen kuulunet,
on tullut kuhutuksi Anttolan Liäniksi.
[95] Jyljänäisen akka. Se näyttää kuin hään oisi tullut jollon-kullon
leivän-varkaaksi, (jossa Poavo Suutarinen lie ollut hänen apuaissa)
sillä, että hään syyvessänsä otti leipä-palaisia muihenkin tarpeeksi.