Managing and Using Information Systems A Strategic Approach 6th Edition Pearlson Solutions Manual

Managing and Using Information Systems A Strategic Approach 6th Edition Pearlson Solutions Manual
Managing and Using Information Systems A Strategic Approach 6th Edition Pearlson Solutions Manual
Managing and Using Information Systems A Strategic Approach 6th Edition Pearlson Solutions Manual

1. Managing and Using Information Systems A
Strategic Approach 6th Edition Pearlson
Solutions Manual download
https://testbankfan.com/product/managing-and-using-information-
systems-a-strategic-approach-6th-edition-pearlson-solutions-
manual/
Explore and download more test bank or solution manual
at testbankfan.com

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!
Managing and Using Information Systems A Strategic
Approach 6th Edition Pearlson Test Bank
https://testbankfan.com/product/managing-and-using-information-
systems-a-strategic-approach-6th-edition-pearlson-test-bank/
Managing and Using Information System 5th Edition Pearlson
Test Bank
https://testbankfan.com/product/managing-and-using-information-
system-5th-edition-pearlson-test-bank/
Strategic Management of Information Systems international
student version 5th Edition Pearlson Test Bank
https://testbankfan.com/product/strategic-management-of-information-
systems-international-student-version-5th-edition-pearlson-test-bank/
Auditing and Assurance Services A Systematic Approach 9th
Edition Messier Test Bank
https://testbankfan.com/product/auditing-and-assurance-services-a-
systematic-approach-9th-edition-messier-test-bank/

3. Campbell Essential Biology with Physiology Global 5th
Edition Simon Test Bank
https://testbankfan.com/product/campbell-essential-biology-with-
physiology-global-5th-edition-simon-test-bank/
Mental Health Nursing 6th Edition Fontaine Test Bank
https://testbankfan.com/product/mental-health-nursing-6th-edition-
fontaine-test-bank/
Organic Chemistry 9th Edition Wade Test Bank
https://testbankfan.com/product/organic-chemistry-9th-edition-wade-
test-bank/
Human Anatomy and Physiology 9th Edition Marieb Solutions
Manual
https://testbankfan.com/product/human-anatomy-and-physiology-9th-
edition-marieb-solutions-manual/
Guide to SQL 9th Edition Pratt Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/guide-to-sql-9th-edition-pratt-
solutions-manual/

4. Elementary and Intermediate Algebra 4th Edition Carson
Test Bank
https://testbankfan.com/product/elementary-and-intermediate-
algebra-4th-edition-carson-test-bank/

5. Chapter 6: Architecture and Infrastructure

Overview

This chapter focuses on how organizations move from strategy (vision) to architecture (design)
to infrastructure (implementation of design). This is a good chapter in which to include
discussions of hardware, software, and network technologies that make up the infrastructure of
an organization. That includes the latest architectural trends (mainframe, client/server, peer-to-
peer, wireless, etc.), business communications trends (broadband, ISDN, DSL, etc.), and
information management trends (data warehousing, database management, web services such as
Web 2.0, etc). This should be supplemented appropriately based on the instructor's and the
student's interests and background. Consult the instructor’s community site for current
technologies and trends.

Discussion Opener: In the slides, questions are furnished about the Mohawk opening case, as
well as answers in the notes section of the first slide.

Alternate Discussion Opener: What are some of the challenges companies face when they
implement large, complex information systems, such as ERP systems? Summarize actions
managers can take to mitigate the effects of end user resistance.

Key Points in Chapter

Most students believe they need a thorough understanding of technologies to understand how
their businesses can prosper with information systems. They are both right and wrong. A basic,
fundamental understanding of technologies is necessary; but a detailed, technical understanding
of all technologies is not only unnecessary but a fruitless exercise. Any technology covered in a
course today will most likely be out of date by graduation time. Therefore it is the point of view
of this book, and this chapter in particular, to offer a very basic framework for understanding
technologies and for learning how to manage them. It is envisioned that students will use the
basic framework, but in any specific situation, they will need to deeply study the specific
technology they intend to use.

The beginning of this chapter describes Mohawk paper’s transformation of their business due to
opportunities presented by a major bankruptcy in the envelope industry. Mohawk was able to
make use of business partners to assist in their adaptation of particular product lines, on the road
to insourcing each product line.

This chapter focuses on architecture and infrastructure using comparisons to a structural
architecture approach. First, there is a vision of what should be built. This equates to the strategy.
Then, the architect develops plans based on the vision. The plans provide guidance and direction
for others involved in building the system (or building). The architecture is the blueprint which

6. translates the business strategy into a workable plan. The infrastructure includes the physical
components which, once assembled, execute the plan.

The large number of IT choices available, coupled with the fast pace of technology changes,
makes it nearly impossible to build the perfect architecture. But managers must, nevertheless,
make decisions in this environment. The first step is translating strategy into architecture, and the
second is to translate architecture into infrastructure. Strategy drives a number of business goals.
The goals, in turn, drive business requirements, which drive architectural requirements. The
architecture drives a number of functional specifications, which drive decisions about hardware,
software, networks, and data. Essentially, the process model begins with an abstract concept and
finishes with tangible elements that satisfy the original vision.

A simple framework is presented for use by managers who seek to understand both what a
current information system looks like, and what questions to ask in order to build a new one.
The framework is shown in the table below (this is a simplified version of the Figure 6.3 in the
textbook).

Component What Who Where
Hardware
Software
Network
Data

This framework is most useful when applied to both architectural and infrastructure decisions.

Figure 6.4 describes common architectures, and software-defined architecture is new to this
edition. This new concept is still emerging and new cases and examples are likely to be found in
the future.

The concept “Bring Your Own Device” is described. This topic can be used to engage students
in a friendly debate on the pros (e.g. transfer the cost of the device to the employee, familiarity
using a personal device, less training required) and cons (e.g. security, lack of standardization,
maintenance headaches for IT staff) of a BYOD corporate policy.

Consumerization of IT is also discussed. This involves creating mobile applications for
employee and customer convenience. The expectation is that you will provide an online “app”
for most software functionality that is web-enabled.

Enterprise Architecture includes four key components: core business processes, shared data
(e.g. centralized repository or data warehouse), linking and automation technologies, and
customer groups. Information from experts Ross, Weill and Robertson from their book
“Enterprise Architecture as a Strategy” (2006) is the main source of information for this section.
Enterprise Architecture is important to highlight as many companies have embraced enterprise
systems (SAP, Peoplesoft/Oracle, etc.). A good discussion point for this section may be to
discuss the challenges of implementing such a framework, particularly within a global
organization, or use the GiantCo.com case (later in the chapter).

7. Virtualization and cloud computing are two concepts that move computing requirements to
third party vendors, transferring the responsibilities and maintenance from the corporate IT
group to a separate entity. Core components that are typically offloaded to vendors are servers,
storage, backup, network, and disaster recovery.

Other managerial considerations when designing and implementing an appropriate information
system are explored. The first is to understand existing architecture, which allows the manager to
evaluate the requirements of an evolving business strategy in terms of current IT capacity and
capability. Second, there is the issue of strategic timeframe. By the time an IT decision is made,
the technology is often already out of date. The architecture must take into account technological
advances and have the capability to adapt as technologies evolve. Third, technical issues
including adaptability, scalability, standardization, maintainability, and security are
introduced. It is important to focus on the security portion of this discussion since that is a
tremendous risk for organizations and must be carefully and properly planned. Fourth, financial
justifications for IT investments are difficult, if not impossible, to calculate since they include
both tangible and intangible costs. Payback calculations in the form of increased productivity,
increased interoperability, improved service, and others are often considered "soft numbers."
(Financial issues are discussed in greater detail in Chapter 8: The Business of IT.)

This chapter takes students through a simple case, GiantCo.com, to illustrate how to go from
strategy to infrastructure, using the framework and questions posed in the chapter. Figure 6.7
provides an example of the managerial considerations using the GiantCo.com case.

Social Business Lens: Building Social-Mobile Applications – Given the ubiquitous usage of
mobile communications devices, social mobile applications are becoming an expectation by this
population. The widespread adoption of smartphones is changing digital communications in
general. Corporations must respond to this demand.

Illustrative Answers to Discussion Questions

1. Think about a company you know well. What would be an example of IT architecture at that
company? An example of the IT infrastructure?

Ans: This is an open-ended question, asking students to draw upon their personal experiences.
An answer would include a description of the architecture as distinct from the infrastructure, and
the advanced student might even start with a strategic business goal and show how it was
translated into both an architectural goal and an infrastructure. Others might use the matrix
framework from the chapter to describe the architecture or infrastructure. Architectural goals
might be used to build an information system that efficiently connects employees, customers,
and vendors, and supplies them with information they need at the time they need it. The
infrastructure that supports that architectural goal might be an intranet connecting personal
computers in every office, supporting software, and a centralized data warehouse with the data
available.

8. 2. What, in your opinion, is the difference between a decentralized architecture and a centralized
architecture? What is an example of a business decision that would be affected by the choice of
the architecture?

Ans: This is a more difficult question for a non-IT manager. Decentralized architecture
(previously referred to as client/server architecture) would be one where the personal computers
(e.g. laptops or desktops) and the network itself contain intelligence, store data, and perform
localized processing. In comparison, a centralized architecture (previously called mainframe
architecture) is one where the majority, if not all, of the data storage and processing functions are
performed by the server. In a centralized architecture, the local systems simply "connect" to the
server and the server does all the work. An example of a business decision that might be affected
is the decision to open up the company's systems to customers. If the architecture is centralized,
the customers need only connect to the server. If the system is decentralized, the customers need
to be added as separate and independent nodes on the network. Security concerns differ for both
architectures, based on where the data is stored and where the processing is performed. For
example, centralized architectures would need protection against problems that might bring
down the whole system. Decentralized architectures would need protection from corrupting the
data and software that might be stored on the local PCs.

3. From your personal experience, what is an example of software as a service? Of BYOD?

Ans: Students will offer a variety of answers from their personal experiences. Google Docs is a
useful starting point for classroom discussion. The software is maintained by the vendor, not
installed on the personal device. The local (or client) device uses the applications through an
Internet connection, making the software universally available and accessible, as long as the user
is online.

BYOD is a hot topic being discussed by managers, without a clear consensus on the outcome.
Students should critically assess the benefits and risks associated with a BYOD corporate policy.
For example, the benefits might include employee familiarity with the devices, transferring the
cost of the device to the employee, and less training required by the employer. Risks might
include network security, lack of standardization and compatibility across the network, and
maintenance headaches for IT staff trying to troubleshoot a large variety of device malfunctions.
Finally, a clear and comprehensive BYOD corporate policy would be required in order to protect
the company from liability with employees and customers.

4. Each of the following companies would benefit from software-defined architecture or
conventional, owned hardware and software. State which you would advise each of the following
fictitious firms (plus the IRS) to adopt and explain why.
a. StableCo is a firm that sells industrial paper shredders. Its business has remained steady
for two decades and it has a strong and diverse customer base.
Ans: Stableco could benefit from a conventional approach, as they do not suffer from
dynamic changes. They are also not dependent on one or two customers. If they intend to
move into new markets, however, they might need to adapt to a software-defined
architecture.

9. b. DynamicCo is a fast-growing six-year old firm that has relied on three to five key
wholesale customers for its entire existence. However, the list of key customers changes
every year, and during two of the years, sales declined sharply.
Ans: DynamicCo requires agility and could benefit from software-defined architecture.
Their needs change often, and they are dependent on a small number of customers that
change often as well.
c. Plastics3000 is an old, stable plastics manufacturing firm that has kept its sales steady in
the face of competitors as the result of an active research and development team that uses
advanced software to analyze large amounts of data to develop new compounds. Once or
twice a week, office personnel complain of the network becoming very slow.
Ans: Plastics3000 sometimes requires R&D to have more capacity and a software-
defined network would be very useful in allocating capacity when necessary.
d. A downtown Las Vegas casino monitors each slot machine continuously for early
detection of malfunctions such as winnings or losses trending beyond their threshold
limits.
Ans: The casino is likely to need only small amounts of data communication for
performing the monitoring. A small amount of telecommunications bandwidth would
likely be adequate, and there would be little gain from “borrowing” from it.
e. CallPerfect provides call center services to pharmacies. Phone calls are routed to the
company after hours and messages are delivered to the pharmacy manager the next
morning.
If the call center’s bandwidth needs are high during the day but needs are low overnight,
a software-defined architecture would make sense.
f. At the IRS, tax forms are available online for citizens to complete and file with the IRS
electronically by April 15. A call center routes calls to agents who answer taxpayers’
questions.
Because the website takes care of high-bandwidth needs (complex and graphical forms),
the greatest concern is the call center. Like CallPerfect in (e) above, if the call center’s
needs for bandwidth are high during the day, a software-defined architecture would be
quite appropriate.
g. At LittlePeople, Inc., a day care center, parents are called using software on the
administrator’s computer when there is a weather emergency. The school has averaged
120 families for many years.

Because the day care center has only intermittent needs to use a relatively small number
of regular telephone calls, a conventional architecture would save money and complexity
without missed opportunities.

10. Further Discussion Questions

1. The use of mobile technologies in the workplace has the potential to provide advantage to the
organization. When thinking of mobile computing and communication devices such as a
smartphone, how does this affect the complex interplay between choices of IT infrastructure,
architecture, and software?

2. To supplement this chapter in a classroom setting, students can be asked to research and report
on a current technology. The reporting can take place in a number of ways: students can prepare
a written report (I suggest making it 5 pages or less, since writing less is much more difficult
than writing more); students can prepare a 1-2 page briefing (which they can copy or post on a
web site for their classmates); students can deliver a presentation on the topic and distribute a
one-page “take away” summary; or students can be charged with teaching the topic to classmates
(which, in my class, meant anything but a PowerPoint-type presentation; it had to be fun,
entertaining, and teach something specific about their chosen topic).

4. Corporations are making the assumption that everyone uses a smartphone. For example, QR
(Quick Response) codes can be found in magazines, on posters, and on brochures for all sorts of
products. How does this perpetuate the negative outcomes created by the “Digital Divide”? What
can companies do to change this perception of alienating a sub-population of their customer
base?

Cases

Case Study 6-1: Enterprise Architecture at American Express

This case covers American Express’s use of enterprise architecture to provide a framework to
unite IT and business strategies. Individual units use a common set of road maps to develop and
build architecture and governance processes.

1. What are the key components of the architecture American Express has created?

Ans: The key components presented in the case focus on reference architectures and road maps.
Using a standardized language and initiatives, the company is able to create applications that
work on a common platform.

2. Why was it important to standardize so much of the architecture? What are the advantages
and disadvantages of a standard EA for American Express?
Ans: American Express was determined to maintain a common architecture to improve
efficiency. The advantages include easier maintenance for the IT staff, common language and
general understanding for American Express employees, and a consistent interface for
customers. The disadvantages will focus on the requirement for units to comply with the
standardized architecture. This might require significant changes and modifications, leading to

11. some initial confusion. There might be resistance from individuals less convinced of the
importance of developing a common architecture.

3. Describe how the new architecture supports the goals and strategy of American Express.

Ans: The corporate goals are to align IT and the business strategy. This includes a consistent
customer experience and the ability to evolve as the industry changes. The enterprise architecture
will facilitate the presentation of new products and services that come along. This structure will
permit the company to grow and change as necessary.

4. What types of future payment products and services should be anticipated and prepared for
by the EA group? What is your vision of how payments might work? If you were advising the
CIO of American Express, what would you suggest his group prepare for?

Ans: With the consumerization of applications, customers will expect to be able to make mobile
payments, check their accounts using their smartphones, and use American Express services at
any time. Smartphone apps will need to include scanner features to deposit checks. Customers
will expect to be able to reconcile problems with their accounts without having to interact with a
human service agent. Electronic signatures will be the norm, allowing for real-time processing of
transactions. American Express will have to continue to innovate. Maintaining a continuous
dialogue with customers and listening to their feedback will allow the company to respond
quickly to new demands. This feedback can also be obtained through social networking outlets.

Case Study 6-2: The Case of Extreme Scientists

This case discusses the use of cloud computing to analyze large, complex data sets. No longer
will individuals require expensive, proprietary technologies to perform intensive calculations.
These functions can be performed relatively cheaply, requiring users to only pay for the capacity
required.

Sample answers to discussion questions:

1. How would you describe the architecture Dr. Schadt uses to do his research?

Ans: The architecture used by Dr. Schadt is a service-oriented architecture (SOA). Amazon.com
is a web-enabled service that the scientist can access using an Internet connection.

2. What are the risks Dr. Schadt faces by using Amazon for his supercomputing? What are the
benefits?

Ans: The risks would include security, reliability, and scalability. Dr. Schadt must rely on the
third party vendor to ensure that any sensitive data is adequately and reasonably protected from
unauthorized access. Users are dependent on the vendor for 24/7 reliability as part of the
contractual agreement. Dr. Schadt is also counting on Amazon to ensure that the capacity is
available, even if his needs increase dramatically. In each case, the end-users must trust that the

12. vendor will meet their needs. The benefits are that Dr. Schadt can use an advanced analytical
system to process his data while not having to maintain that system himself. He pays a relatively
minimal cost for only the services he uses, without having the expense of hardware, software,
network, and IT staff to ensure the operation of the system. This meets the user’s needs while
shifting the burden of responsibility to the vendor.

3. If you were advising a company trying to make a decision about using cloud computing for
key business applications, what would you advise and why?

Ans: My advice would be to research carefully before signing any contracts. The company needs
to be confident that the vendor is reliable and that the data will be secure. A mutually acceptable
fee structure would be negotiated, as well as intentions for the vendor to maintain current
technologies. It would be unacceptable for the vendor to allow the technologies to lapse, ignoring
any relevant innovations that enter the market. I would consult other clients to determine their
satisfaction with the vendor, and assess the stability of the firm. I would also prefer a vendor that
is somewhat familiar with the needs of companies in our industry.

Supplemental Readings:

Other Cases:

Saab mini-case (now available at
https://books.google.com/books?id=gQkAAAAAMBAJ&pg=PA34&lpg=PA34&dq=cio+magaz
ine+saab&source=bl&ots=aCcIDYW8i8&sig=Lh4rITasF1IHNSGS5bM6JURA2Bs&hl=en&sa=
X&ved=0ahUKEwjQloyggbLJAhXMND4KHbdwA3UQ6AEIOTAG#v=onepage&q=cio%20m
agazine%20saab&f=false). The case is described in more detail at the source. It shows how
Saab’s vision is embodied in its infrastructure. They were able to facilitate dealer access to
corporate information to improve the timeliness of the information and to consolidate the
information about vehicles, customers, warranties, sales, and service that is accurate to the xxx%
level. These requirements were then translated into infrastructure: this IRIS system is written in
Java using IBM DB2 running on the IBM AS/400. Lotus Domino is the middleware that
mediates between the legacy system and the front-end Web interface.

Cisco Systems Architecture: ERP and Web-Enabled IT by Nolan, R.L., Harvard Business
School, 301099, 23 pages, 2005 (setting: California)

This case discusses Cisco’s replacement of legacy back-office systems with its strategic I-Net.
This includes the ERP implementation and connecting with customers over the Internet. Students
will gain an appreciation of the complexity of implementing an ERP system.

Mercedes-Benz India by Chandrasekhar, R., Haggerty, N., and Venkatagiri, S., Richard Ivey
School of Business, W11084, 13 pages, (setting: India)

While relocating a manufacturing facility to India, the company’s CIO must decide on the
appropriate architecture, IT infrastructure, and IT skills necessary to support the new plant.

13. Students will be required to consider various tradeoffs as they make managerial decisions. The
international setting will also help students to appreciate the added complexity of global
operations.

Offshoring at EDC by H.W. Lane & D.T.A. Wesley; Richard Ivey School of Business

Education Development Center (EDC), a non-governmental organization, is an example of
offshoring best practice and will help identify factors for successful implementation of an
outsourcing project.

Up In Smoke: Rebuilding After an IT Disaster by S. C. Ross, C. K. Tyran, D. J. Auer Idea
Group Publishing, 2005 (18 pages)

This case discusses the issues faced by the college as they resumed operations and planned for
rebuilding their information technology operations. The almost-total destruction of the college's
server assets offered a unique opportunity to rethink the IT architecture for the college.

End-User System Development: Lessons from a Case Study of IT Usage, by M. E. Jennex;
Idea Group Publishing; 2005; (14 pages)

This case looks at a study of end-user computing within the engineering organizations of an
electric utility undergoing deregulation. The case was initiated when management perceived that
too much engineering time was spent doing IS functions.

Power Conflict, Commitment & the Development of Sales & Marketing IS/IT
Infrastructures at Digital Devices, Inc., T. Butler; Idea Group Publishing. 2005; (18 pages)

The case reports on the web of individual, group and institutional commitments and influences
on the IS development and implementation processes in an organizational culture that promoted
and supported user-led development.

Prudential Chamberlain Stiehl: The Evolution of an IT Architecture for a Residential Real
Estate Firm, A. Borchers and B. Mills, Idea Publishing Group, 16 pages, IT5622, (setting: U.S.)

This case describes the evolution of an IT architecture for Prudential Chamberlain Stiehl
Realtors (PCSR), a 14 office, 250 sales agent real estate firm located in Southeast Michigan.

Information Systems Development and Business Fit in Dynamic Environments, P. Kanellis,
P. Papadopoulou, and D. Martakos, Idea Publishing Group, 12 pages, IT5669

This case describes the effects of privatization on a large industrial organization and sets the
context for illustrating the vulnerability of information systems in turbulent environments. The
case presents a detailed chronology of the events that lead to an increased awareness of the
importance of information systems flexibility. The case examines the difficulties faced by an
organization when its information systems were incapable of dealing with frantic changes in
environmental contingencies.

14. Nation-Wide ICT Infrastructure Introduction and Its Leverage for Overall Development,
P. Pale and J. Gojsi, Idea Publishing Group, 24 pages, IT5690

This case describes a ten-year effort of creating an information and communications technology
infrastructure in Croatia. Although initially an independent agency, five years after it began
operation, the Croatian Academic and Research Network – CARNet—had been transformed into
a government agency. The case explores the question of whether or not CARNet has truly been
successful and seeks to answer the question of whether the initial goals have been realistic and
achievements sufficient, considering the low penetration of ICT into the Croatian society.

Outrigger Hotels and Resorts: A Case Study, Gabe Piccoli, 2005, Communications of AIS,
Volume 15, Article 5

This case describes the history, strategy, and current information systems infrastructure of a mid-
size, privately owned hospitality firm. The case is designed to provide the substantial
background information needed to engage successfully in setting a direction for IS resources and
their use at Outrigger Hotels and Resorts headquartered in Hawaii.

Supplemental Readings/Articles

Stamas, Paul J., Michelle L. Kaarst-Brown, and Scott A. Bernard. "The Business
Transformation Payoffs of Cloud Services at Mohawk." MIS Quarterly Executive 13.4
(2014).

Grisot, Miria, Ole Hanseth, and Anne Asmyr Thorseng. "Innovation of, in, on
infrastructures: articulating the role of architecture in information infrastructure
evolution." Journal of the Association for Information Systems 15.4 (2014): 197-219.

McAfee, A. “What Every CEO Needs to Know About the Cloud,” Harvard Business Review
R1111J, November, 2011.

This article provides a general discussion of the anticipated benefits of cloud computing. It also
includes a discussion of the challenges associated with the conversion to cloud computing, and
the resources necessary to facilitate a smooth transition.

Apgar, M. & Keane, J.M. “New Business with the New Military,” Harvard Business
Review. 82(2). 2004.

Virtually all aspects of the military are changing to ensure that it can fight unpredictable threats
while sustaining the infrastructure needed to support and train forces. The military is turning to
nontraditional business partners to meet a wide range of needs, from health care to housing to
information technology.

15. Visit https://testbankbell.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Kane, K. “Leveraging the New IT Infrastructure for Strategic Agility,” Balanced Scorecard
Report. Harvard Business School Publishing, 2003 (5 pages).

In most companies, IT infrastructure is built in an ad hoc, piecemeal manner, with heavy
investments made on a project or operational basis--and little forethought given to how it must
support the enterprise's evolving strategy. IT infrastructure along with thoughtful, deliberate
decision-making made jointly by business and IT leaders delivers the strategic agility
organizations need in a rapidly changing world.

Managing Your 'Ecosystem', William M. Ulrich, Computerworld, (January 22, 2001)

Component-based frameworks for E-commerce, Peter Fingar, Communications of the ACM
Volume 43, No. 10 (Oct. 2000). Pages 61 - 67.

Personalized communication networks, Doug Riecken, Communications of the ACM
Volume 43, No. 8 (Aug. 2000). Pages 41 - 42.

Capturing human intelligence in the net, Paul B. Kantor, Endre Boros, Benjamin Melamed,
Vladimir Meñkov, Bracha Shapira and David J. Neu. Communications of the ACM
Volume 43, No. 8 (Aug. 2000). Pages 112 - 115.

New I/O architecture draws strong backers, Nancy Weil, Computerworld, (January 08, 1999).
See also the companion article on this architecture at: I/O Rivals Declare Truce, Plan New
Architecture, Stacy Collett, Computerworld, (September 06, 1999).

Schwab simplifies Web trade architecture, Carol Sliwa, Computerworld, (February 22, 1999).

Architecture's promise of better performance will take a while, April Jacobs,
Computerworld, (April 27, 1998).

Books

NOTE: There are many books written about IT architecture and infrastructures, ranging from
very technical to highly managerial. Interested faculty and students should visit local bookstores
and/or online bookstores for the most current titles. Below is just a sampling.

McGovern, J. The Practical Guide to Enterprise Architecture. NY: Prentice Hall, 2003.

Wiell, P. and Marianne Broadbent Leveraging the New Infrastructure: How Market Leaders
Capitalize on Information Technology. MA: HBS Publishing, 1998.

Cook, M. Building Enterprise Information Architecture: Reengineering Information Systems.
Prentice Hall, 1996.

17. Fitzgerald, Jerry, and Alan Dennis. Business Data Communications and Networking. John
Wiley, 1996.

Keen, Peter G.W. & Cummins, J. Michael. Networks in Action: Business Choices and
Telecommunications Decisions. Belmont, CA; Wadsworth, 1994.

Rowe, Stanford H., Telecommunications for Managers. 3rd. ed., Prentice Hall, 1995.

Stallings, William, & Van Slyke, Richard. Business Data Communications. 2nd. ed.,
Macmillan, New York, 1994.

Stallings, William. Data and Computer Communication. MacMillan, 1993.

Websites

www.techweb.com/encyclopedia

TechWeb's TechEncyclopedia offers definitions and links for more than 20000 information
technology terms.

A dictionary of more than 1,000 terms is available at http://www.consp.com/it-information-
technology-terminology-dictionary

A glossary of thousands of technology definitions can be found at http://whatis.techtarget.com/

News
Sept 25, 2015: Fortune says there is mounting evidence that we have a "multi-cloud" world.
Have students read the article at http://fortune.com/2015/09/25/multi-cloud-management/ and
ask them the following: (1) Why would a firm use multiple clouds? (2) Are many vendors
supporting multi-cloud environments? (3) What are "bare metal" implementations? What is an
advantage and a disadvantage of "bare metal" applications?
January 29, 2015: Microsoft has released Office for Tablets, which can have powerful
implications on infrastructure decisions. Have students read the article
at http://www.informationweek.com/mobile/mobile-applications/microsoft-office-arrives-on-
android-tablets-/d/d-id/1318861?itc=edit_in_body_cro and ask them to think of a situation in
which a firm would provide Android tablets to managers who travel quite a bit. Ask them the
following: (1) Would the absence or presence of Office on tablet platform affect the decision?
(2) Given the roll-out, how would a tablet now be more attractive than a thin laptop for the
travelers? (3) Would the pricing model have an impact on the screen size that you would choose
to provide to the travelers? (4) What infrastructure decision would you make in the area of soft

18. keyboards versus keyboard cases with real keys? Would keyboard size enter into your decision-
making?

19. Other documents randomly have
different content

20. Huudettiin eläköötä ja riemuittiin, tyhjennettiin maljat, ja
ylenmääräisessä innostuksessansa paiskasi majuri tyhjän lasin
lattiaan. "Vaelluksemme on Jumalan huomassa", sanoi hän ja teki
ristinmerkin, hänen silmänsä olivat kyynelten kostuttamat.
"Ja nyt", sanoi eversti, "nyt on aika, että tyttäremme tulee kotiin.
Me emme tiedä, millä hetkellä rykmentti kutsutaan sotanäyttämölle,
sitä ennen tahdon minä nähdä lapseni. Anna Paulovna, ole hyvä ja
sähköitä Lausanneen, että pieni tyttömme heti lähetetään kotiin".
Etsittyään silmillään Karl Aleksanderia, meni hän huoneeseensa
kirjoittamaan sähkösanomaa.
Mutta Karl Aleksander oli mennyt mieli kuohuksissa ulos, hänen
mielensä kuohui sentähden, ettei hän nyt, jolloin kaikki muut olivat
innostuksissa, voinut innostua kuin he. Hän kysyi itseltään, "mitä
minussa on, joka tekee minut niin jääkylmäksi? Minkätähden minä
en voi kuulla venäläisen sydämen lyöntiä, tuntea sen suonien
tykytystä, tuntea sen kuuman veren kuohua suonissani? Olenko
minä muukalainen kummassakin maassa?" Hän ei ollut tottunut
sellaisiin mielenliikutuksiin, hän tunsi sentähden ensimäisen kerran
moneen vuoteen olevansa hyvin onneton, tunsi alentuneensa omissa
silmissään. Yksin lähti hän kaupungin puistoon, istui penkille, jolla
hän usein oli istunut, katseli kevään, varhaisen kevään ensimäisiä
vaikutuksia aavalla tasangolla ja vaipui synkkiin mietteisiin.
Ja sitten alkoi ajatus vapautua, halu lähteä sotaan herätä hänessä.
Kaartit eivät olleet vielä määrätyt lähtemään, hänellä ei siis vielä
siellä ollut monta ystävistään, entisestä seurustelupiiristään, mutta
Dodo Davidovitsch, hänen vierustoverinsa ja ainoa varsinainen
ystävänsä, oli siellä. Kun hän oli tehnyt päätöksensä, meni hän
kotiinsa ja kirjoitti kirjeen Dodolle, jossa hän pyysi häntä tekemään

21. kaikki, mitä voi, saadakseen hänelle, Karl Aleksanderille, paikan
sotajoukossa. Kirjoittaessa heräsi hänessä sellainen epäselvä ajatus,
jota pidetään salassa, jota ei itsekään oikein ymmärretä, ennenkuin
se sisäisen levottomuuden ja itsekoettelemuksen hetkinä vedetään
esille, ja hän teki sen nyt. Hänen täytyi myöntää, ettei se ollut
innostus bulgaarein pyhään asiaan, ei myötätuntoisuus tätä uutta
ristiretkeä kohtaan, ei edes tavallinen nuorukaisen seikkailuhalu, joka
sai hänet lähtemään, hän tahtoi yksinkertaisesti vaan paeta, paeta
Anna Paulovnaa, päästä vapaaksi hänen itsensä uhraavasta, mutta
väsyttävästä rakkaudestaan. Hän oli väsynyt elämään luotolla, sillä
henkisessäkin suhteessa voi elää toisten luotolla. Hän tiesi että se
hitunen lämpöä, joka hänessä oli, pysyi vireillä ainoastaan Anna
Paulovnan tulen avulla. Ja tästä askeleesta ei hän maininnut
sanaakaan kenellekään, ei edes Anna Paulovnalle.

22. IX.
Se, joka eli Venäjällä keväällä vuonna 1877, ei unohda koskaan sitä
aikaa. Koko kansan oli vallannut tuskallinen levottomuus. Venäjä
sairasti kuumetta, sen veret olivat kuohuksissa. Huhtikuussa olivat
sotajoukot menneet rajan yli Rumäniaan, ja kesäkuussa ei vielä edes
oltu saavuttu vihollisen maahan. Oli ponnistettu voimia musertavan
iskun lyömiseen, ja lyötiinkin ilmaan; innostus, suuri kiihko oli
laimentumaisillaan ja kummastuneena kysyi kukin itseltään: mitä
tämä merkitsee? Levottomuuden tunne, salainen kauhu valtasi kaikki
kansalliset itserakkaat, kaikki ne, jotka olivat luottaneet taruun
sotaväen huvikävelystä, ja sellaisia oli paljon.
Tuossa pienessä yhteiskunnassa, Volgan varrella olevassa
pikkukaupungissa, ja erittäinkin sen sotilaspiireissä, jotka
muodostivat koko sen elämän ja luonteen, oli sellaista levottomuutta
monella tavalla ilmestynyt. Valtiolliset ja sotaliikkeitä koskevat
keskustelut upseeriklubissa ja everstin luona olivat yhtä vilkkaita kuin
pitkiäkin. Pelipöydällä oli erityiskarttoja Tonavan maista,
erityisteoksia Diebitsch Sabalkanskin retkestä Balkanin yli, Moltken
teoksia Turkista ja ylipäänsä kaikkea, joka voi jossain suhteessa
valaista asemaa. Tuon yleisen levottomuuden vallitessa häipyi se
sydämen tuska, joka siihen aikaan vaivasi Anna Paulovnaa. Koko

23. hänen ympäristöstään huomasi sen ainoastaan vanha neiti von
Hübner.
Karl Aleksander ei ollut saapunut kohtaukseen: siitä ajasta alkoi
hän rohjeta katsoa asiaa sellaisena, kuin se oli, Karl Aleksanderista
oli rakkaus ajanhauskuutusta, hänestä nuorta, uutta elämää. Hän ei
voinut kieltää, että Karl Aleksander ei välittänyt hänestä, että hän
tahtoi päästä vapaaksi. Hän oli huomannut, että rakkaus oli Karl
Aleksanderille vieraskielinen kirja, jota hän luki, sillä hän tunsi
kirjaimet, hän itse taas tunsi hengen, syvän, sisäisen elämän ja
sisällön siinä kirjassa. Tuo herätti hänessä syvää surua, surua, joka
toisinaan teki hänelle mahdottomaksi esiintymisen maailmassa. Mitä
se hyödytti, kysyi hän itseltään, että oli kesänsä lopulla voittanut
sydämen, jos se sydän oli niin häipyvä, että se jo, kun tuskin vielä oli
vuotta kulunut, sulkeusi häneltä. Sillä hän tunsi, että hän oli
kadottanut Sesam-sanan, joka sen aukaisi hänelle. Mutta ei siinä
vielä kylliksi, kauneus, jota hän oli niin hellästi hoitanut, jonka hän
piti niin suuriarvoisena, se ei kestänyt nyt syysmyrskyjen aikana. Hän
luuli näkevänsä, miten se suli, juoksi pois niiden kyynelten mukana,
joita hän vuodatti sen himmenevän loiston tähden. Vanheneminen
oli tullut hänelle päähän pistäneeksi ajatukseksi, ja sellaisilla päähän
pistäneillä ajatuksilla on sama vaikutus sieluun kuin
paranemattomalla, pitkällisellä hivuttavalla taudilla ruumiiseen. Se
ajatus myrkytti hänen päivänsä, hävitti kaiken mehun, mitä elämä
tarjosi. Kaiken tuon sielun vaivan lisäksi tuli vielä pelko tyttären
kotiintulosta. Sen, että se toisi mukanaan uusia kärsimyksiä, uusia
suruja, uutta mielipahan aihetta aavisti hän teroittuneella naisen
aistillaan, joka ohjasi häntä oikeaan, kun oli kysymys sydämen
asioista, yhtä varmasti kuin kompassi osottaa magneetillisen navan.

24. Kevät oli tänä vuonna tullut tavattoman aikaiseen. Jo toukokuun
alussa olivat Volgan rannat hohtavan vehreät, kirsikat ja tuomet
täydessä kukassa. Anna Paulovnalle, joka kärsimättömyydellä oli
odottanut kevättä, oli ollut paljon vaivaa saada nerokkaisuudellaan ja
naisellisella viekkaudellaan kohdata Karl Aleksanderia penkereellä.
Hän tahtoi välttämättömästi tavata häntä vielä kerran, ennenkuin
tytär tulisi kotiin, jota nyt odotettiin joka päivä. Kohtaus oli
kumminkin sattuneiden esteiden takia siirtynyt päivä päivältä, tänä
iltana se kumminkin tapahtuisi. Äkkiä, kuten pilvistä pudonneena
ilmausi silloin pieneen kaupunkiin tarkastusmatkoilla oleva kenraali,
joka tuli asumaan rykmentin päällikön luo, eikä Anna Paulovna
huomannut mitään keinoa päästä useihin päiviin vapaaksi
kutsumattomasta vieraastaan.
* * * * *
Karl Aleksander istui kumminkin määrätyllä ajalla penkereellä. Hän
istui kaidepuun päällä, katseli, näkemättä maisemaa ja odotti
kärsivällisesti. Hänelle olivat nämät kohtaukset muuttuneet raskaaksi
kuormaksi, jota hän kesti ainoastaan tuskallisella, sellaisissa
ihmisissä tavattavalla uhkamielisyydellä, jotka eivät voi vapautua
kuormastaan, ja joiden sen lisäksi täytyy salata itse
uhkamielisyyttään. Hän odotti kärsivällisesti, hän tiesi tarkalleen,
kuinka hän laskeutuisi portaita alas arkaillen, tekisi romantillisen
liikkeen, ikäänkuin kuunnellen jotain, samalla tavalla kuin se kohta
aina esitetään "Nivan" palstoilla, hyppäisi alas hiukan lapsimaisella
tavalla ja koettaisi sitten kiihoittaa häntä loruillaan. Nuo lorut ne
olivat kaikista kauheimmat, ne muistuttivat samalla kertaa
lapsikamarikeskusteluja ja lainakirjaston tavallisimpia
rakkauslörpötyksiä. Karl Aleksander ei ollut vielä oppinut, ei
huomannut sitä, että tyhjänpäiväiset rakkauslorut ovat aivan

25. samanlaisia, kaikuivatpa mistä päin tahansa, se on ainoastaan ääni,
joka ne tekee toisellaiseksi, ainoastaan suut, jotka lausuvat noita
tavallisia sanoja, ovat toisellaisia. Sitten oli hän huomaavinaan hänen
silmissään samallaisia nuhteita, joita hän teki itselleen. Hän näki, hän
tunsi, että Anna Paulovna oli oppinut tuntemaan hänet, huomannut
hänen jo aikaa kyllästyneen tähän romaaniin. Hän odotti joka päivä
purkausta, jolloin hän sanoisi, että hän oli petollinen ja uskoton, ja
kaikkea muutakin, jota oli lainakirjastoromaaneissa, sitäkin. Hetkisen
ajatteli hän jouduttaa ratkaisevaa iskua, vallankumousta, ja sen
jälkeen päästä vapaaksi; mutta mitä se hyödyttäisi? Pianhan tulisi
tieto Dodo Davidovitschilta, parempi on erota riidatta. Ja jos häntä ei
muutettaisikaan sotajoukkoon ja rikkoisi välinsä tykkänään hänen
kanssaan, mitä tekisi hän sitten tässä kurjassa pesässä, miten hänen
elämänsä sitten kuluisi? Hänkin ehkä kostaisi, saattaisi hänet neiti
von Hübnerin, ehkäpä suuriherttuattarenkin epäsuosioon. Ei, hän oli
nyt kahleissa, jotka hän itse oli itselleen takonut, ja joita hänen oli
kärsiminen, vaikka ne tulivat päivä päivältä raskaammiksi.
Mutta sepä ihmettä, missä hän viipyy tänään, hän, joka tavallisesti
on niin sietämättömän täsmällinen? Mitähän jos minä lähtisin pois!
Mutta Karl Aleksander ei uskaltanut lähteä. Hän odotti, kuljeskeli
edestakaisin penkereellä, katseli, miten päivän vaaleat liekit
sammuivat, katseli, kuinka korkealla taivaan sinessä kiiti eräs
pyyntimatkoilleen myöhästynyt tornihaukka nuolen nopeudella
kohden kotoaan, kuunteli pääskysten liverryksiä, kun ne, kuten
taitamattomat lapset, jotka ovat laitetut makaamaan, nukkumisen
sijaan huvittivat itseään naurulla ja pakinalla. "Ah, jos minä saisin
lähteä kotiin, kuten tornihaukka, ah, jos minä saisin seurata
pääskysiä," huokasi hän itsekseen.

26. Kevätilta levitti hienon vaalean vaippansa puutarhan ja sen
kukkivien omenapuiden yli. Oli niin äänetöntä ja hiljaista, että voi
kuulla yhden ja toisen valvovan hyönteisen surisemisen, kun se
kukkaistuoksun hurmaamana lenteli puiden oksien välissä.
Harhailevassa lennossaan sattui tuo pieni yökulkijain pahki kukkien
terälehtiin, jotka putoilivat maahan hitaasti ja ladellen kuni perhoset.
Silloin tällöin puhalsi virralta tuulen henkäys, tunkeusi kukista
vaaleana olevien oksien väliin, puisti niistä alas joukottain valkeita
lehtiä ja siemenpölyä ja heti tyyntyi pensaisiin. Suloisia höyryjä
kohosi kuohkeasta maasta ja liiteli kepeänä usvana kukkien päällä.
Oli kevätkesän pyhä, ihana aika, jolloin elämä jälleen virkoaa, jolloin
tunteet nuortuvat ja väsyneet sydämet riemastuvat. Ei edes Karl
Aleksander, niin synkkämielisenä kuin olikin, voinut olla
hurmaantumatta. Äkkiä heräsi hän unelmistaan siitä, että joku käveli
etempänä käytävällä. Siellä hän on, ajatteli hän, niin hän se on, ja
raskas huokaus nousi hänen rinnastaan. Nyt lähenee hän, hänellä on
uusi puku, niin hienon värinen, vaalean sinipunerva ja keltainen; nyt
seisahtuu hän, katselee ympärilleen, mutta miten suloisesti, nyt
hyppää hän alas korkealta portaalta niin viehättävän kauniisti, ei, se
ei ole hän, vaan ovathan ne hänen silmänsä, hänen punainen suunsa
ja … mutta kaikki kauniimpana, nuorena, hienompana ja
sielukkaampana. Onko se hän tahi eikö? kysyy hän itseltään, onko
hän nukuksissa, uneksiiko hän? Nyt hymyilee hän hänelle, "no,
mutta tehkäähän nyt kunniaa, Karluscha," sanoo hän äkkiä ja nauraa
hiukan ilkamoiden, hiukan hämillään, hiukan tuttavallisesti, hyvin
ystävällisesti ja suloisesti.
"Vera, Vera Nikolajevna, oletteko te todella — Te? Milloin te tulitte,
kuinka voitte tuntea minut?" Ja Vera nauroi, nauroi aivan kuin Anna
Paulovna paraimmalla tuulellaan. "Minä tulin tänään kenraalin
kanssa. En minä tuntenut teitä, mutta minä olen eläissäni ollut tuttu

27. ainoastaan yhden Karl Aleksandrovitschin kanssa, ainoastaan yhden
kanssa, jolla on ollut saksalainen nimi Karl, ja kun äiti kirjeissään
kuvasi teidät ja puhui Karl Aleksandrovitschistä joka sivulla, muistin
minä häntä, ja sitten uskoin aina, että se olisitte juuri te, te ja ei
kukaan muu."
"Vera", — ja hän ojensi molemmat kätensä häntä kohden — Vera
epäili hetken ja sitten tarttui niihin. Ja siinä tuli sellainen
"muistatteko te sitä ja sitä, muistatteko te häntä", että pääskyset
heräsivät pesissään, ja satakieli, joka juuri oli aloittanut
liverryksensä, vaikeni. Anna Paulovna, jota tänne asti olivat
viivyttäneet vieraat ja emännän velvollisuudet, ja joka nyt
pelokkaana ja sipsutellen tuli kohtauspaikalle, kuuli jo kaukaa tuon:
"muistatteko sitä ja sitä". Kuulusti ikäänkuin siellä olisi ollut kaksi
visertelevää "inseparables", noita viehättäviä lintuja, jotka istuvat
toisiinsa painautuneina ja kuolevat, jos heidät eroitetaan. Anna
Paulovna ensin tyrmistyi, sitten hämmästyi hän edessänsä olevan
ryhmän kauneudesta. Lopuksi tuli hän surulliseksi, toivottomaksi
hänen äänensä soinnun tähden, äänen, jota hän rakasti niin
suuresti, ja jonka pienimmänkin väreen hän luuli tuntevansa niin
hyvin, vaan jossa nyt ilmeni hänelle uusia väreitä, joita hän ei ollut
koskaan kuullut ennen. Surun valtaamana pakeni hän äänettömästi
huoneeseensa, ja ikäänkuin peläten, että joku seuraisi häntä, lukitsi
hän oven.
Ulkona penkereellä oli puhelu todella päässyt irralleen.
"Kuinka te tunsitte minut?" kysyi Vera.
"Minä en tuntenut teitä, mutta teidän sananne, 'tehkää kunniaa'
muistutti minulle yksinäisten lapsivuosieni suloisimpia hetkiä".

28. Äkkiä kysyi Vera: "Mitä teette te täällä, minkätähden ette tulleet
sisälle luoksemme?" Karl Aleksanderin tuli vastata. Ensi kerran
elämässään joutui hän siinä suhteessa ahdinkoon.
"Ei, mutta kuulkaahan, te hän näytätte ikäänkuin teidät olisi pahan
teosta tavattu, myöntäkää. että te — —".
Mutta nyt oli Karl Aleksander ehtinyt tointua. "Minä tulin
harjoituksista, olin väsynyt ja tahdoin levätä tänä suloisena yönä
teidän penkereellänne, vanhempanne ovat antaneet minulle luvan,
vieläpä kutsuneet minua tänne. Kauneus on houkutellut minut tänne
ja vanginnut," lisäsi hän liehakoivasti, "pitemmäksi aikaa kuin olisi
saanut". Hän nousi ylös sanoakseen jäähyväiset ja lähteäkseen,
"mutta mitä tietä", kysyi hän itseltään. Uusi hämmennys. He kulkivat
käytävää pitkin rakennuksen etusivulle päin. "Hyvää yötä", sanoo
Vera ja ojentaa hänelle kätensä, "ajatelkaa, kuinka äiti hämmästyy
tästä kohtauksesta".
"Niin, kyllä kai", vastaa hän hermostuneesti, ja menee pitkin
vasempaan päin johtavaa käytävää.
"No, ei sinne, tännepäin, kuinka te olette hajamielinen", huutaa
Vera, "porttihan on toisella puolella".
"Kah, se on totta", hän tekee kokokäännöksen ja käy eteenpäin,
hän ei ole koskaan kulkenut tätä tietä eikä tiedä, missä portti on.
Suuri kartanokoira alkaa haukkua vimmatusti, ovella seisova
sotamies tekee kunniaa, portinvahti ja kyökkipiika tervehtävät ja
katselevat häntä hyvin kummissaan. — "Sepäs oli saakelia, minä
luulen, että koko talo on liikkeessä", tuumaa Karl Aleksander; hän
huokaa helpotuksesta päästyään kadulle ja kiiruhtaa kotiinsa.

29. Kun Anna Paulovna tuli huoneeseensa, oli hän vallan
mielettömänä. Oliko mahdollista, että se oli totta, mitä hän oli
nähnyt? Hänen oma tyttärensä ja tuo kauhea Karl Aleksander, jonka
onnettomuus itse oli tuonut hänen tielleen, yhdessä! Muistatteko te
sitä ja sitä, olivat he sanoneet, missä olivat he sitten kohdanneet
toisensa, miksi oli Vera sen salannut? Kun hänellä itsellään oli
salattavaa, epäili hän kaikkea ja kaikkia. Jos hän menisi Veran luo ja
kysyisi? Mutta ei, nykyisessä mielentilassa, oli se mahdotonta, hän
ilmaisisi itsensä. Minne tahansa hän katsoi, kohtasi hän vaikeuksia
joka taholla, lisäksi tulivat nyt vielä mustasukkaisuuden tuskat. Niin,
se vielä puuttuisi, että hän alkaisi … hän oli huutaa tuskasta sitä
ajatellessaan, hän veti syvään henkeään, hän luuli tukehtuvansa,
meni ikkunan luo ja avasi sen hiljaa. Pehmyt, suloinen yöilma teki
hänelle hyvää. Istuissaan siinä näki hän hänet ja tyttärensä tulevan
käytävää ylös, kuuli hänen sanovan, "kyllä kai", luuli niissä sanoissa
olevan jonkun sivumerkityksen, ja katkeruudesta sekä häpeästä
mielettömänä purskahti kiihkeään itkuun. Silloin koputettiin hänen
ovelleen. "Äiti kulta, saanko minä tulla sisään. Äiti kulta, se on sinun
Verotschasi, päästä minua sisään!" Hän koetti tointua, ponnistaen
kaikki henkiset ja ruumiilliset voimansa sanoi hän tyynesti, "Mene
huoneeseesi pikku Vera, ja pane maata, minä tulen kyllä sanomaan
sinulle hyvää yötä hiukan myöhemmin, juuri nyt en voi oikein hyvin".
"Kyllä teen sen, äiti kuita, mutta tule kaikin mokomin, minulla on
jotain hauskaa kerrottavaa sinulle, Ja eihän meillä vielä ole ollut
ollenkaan aikaa puhella toistemme kanssa".
Ääni, jolla nuo sanat lausuttiin, tuntui vapisevan ilosta ja lämmöstä
ja vaikutti kuin neulan pisto Anna Paulovnaan. Hän riisuutui
kamarineidin avutta ja kiiruhti sänkyynsä.

30. Silloin vasta muisti hän, ettei hän ollut sanonut jäähyväisiä
kenraalille. Hän tiesi, että miehensä, vaikka olikin muutoin
välinpitämätön ja huolimaton, tuskin antaisi anteeksi sitä, mutta
koska suurien surujen siunauksena on, että ne saavat pienet
unohduksiin, niin hän tuskin ajattelikaan tuota muutoin niin tärkeää
asiaa. Hän makasi valveilla aamupuoleen yötä, ja vaipui vihdoin
raskaaseen horrostilaan.
Seuraavana päivänä oli Anna Paulovna kipeä, hänessä oli kuume.
Hän kutsutti Veran luokseen, hänen täytyi päästä selvyyteen.
Ennenkuin Vera ehti tulla, tuli hänen miehensä huoneeseen. Hän
kysyi hänen vointiaan, lähetti hakemaan lääkäriä, mutta teki kaiken
tuon konemaisesti, niin kuin sellaisen jota tulee ja pitää tehdä,
osoittamatta huolenpidossaan vähintään lämpöä tai tunnetta. Anna
Paulovna, joka pitemmästä kuin kahdenkymmenen vuoden
tottumuksesta tunsi hänet, huomasi, että hänen ajatuksensa olivat
kiintyneet johonkin asiaan. Ollen säikähdyksissään ja peloissaan
noista odottamattomista tapauksista, vaivasi se häntä suuresti.
Tulkoon, mitä tuleekin, hänen täytyi saada tietää se.
"No, Nikolai Nikolajevitsch, mitä sinä ajattelet?" sanoi hän, kun
näki hänen aikovan lähteä uskomatta hänelle mitään.
Eversti katsoi häneen. "Vai niin, sinä olet huomannut sen minusta,
no niin, minä ajattelen tänään paraatin jälkeen nimittää Karl
Aleksandrovitschin ajutantikseni".
"Minkätähden?" sanoi hän ja tunsi henkeänsä ahdistavan.
"Minkätähden … niin, oikeastaan minun olisi pitänyt se tehdä jo
aikaa sitten, hän on kelpo upseeri, kenraali piti hänestä paljon eilen,
hänellä on kyllä tulevaisuutta. Ja sitten hän … hän … on suoraan

31. sanoen tässä kaupungissa ainoa sulhaseksi kelpaava Veralle, joka jo
on yli kahdenkymmenen. Ajutanttina tulee hän päivittäin
oleskelemaan talossa", ja niin selvitti hän laajaperäisesti
suunnitelmiaan. "Mutta sinä et sano mitään? Mitä arvelet sinä
asiasta?"
Anna Paulovnalle tuotti miehen puhe tuskaa, joka kasvoi joka
minuutti ja uhkasi lopuksi tukahduttaa hänet. Vihdoin kohosi hän
vaivaloisesti ylös vuoteeltaan, katsoi häneen kuumeesta hehkuvilla
silmillään, ja niissä näkyi kovuuden ja vihan ilmettä, kun hän äänellä,
jota hän ei voinut kauemmin hillitä, huudahti: "Se ei saa koskaan
tapahtua, kuuletko sinä, ei koskaan!" Hän vaipui jälleen alas
vuoteelleen. Nikolai Nikolajevitsch sekä hämmästyi että suuttui
hänelle niin harvinaisesta purkauksesta.
Hetkisen oli hän tietämättään totuutta lähellä, kun hän pilkallisesti
hymyillen sanoi: "Ethän sinä vaan ole mustasukkainen?" ja jatkoi
sitten syittensä ja todistuksiensa luettelemista.
Hänen vaimonsa ei sanonut mitään, mutta hän tunsi, että hänessä
oli jotain järkähtämätöntä, taipumatonta, jotain naisten
itsepäisyydestä, jota mikään ei voi taivuttaa, tuskin murtaakaan.
Lopuksi lähti hän suuttuneena pois, sanoen: "Tässä olen minä, se
joka toimin niin, kuin edullisimmaksi luulen", ja paiskasi oven lujasti
kiinni. Hänen käyntinsä, kasvonsa juonteet, kiihtynyt mielentila eivät
ennustaneet mitään hyvää tämän päivän paraatista. "Itsepäisyys,
niin, siinä on naisten voima", jupisi hän itsekseen.
Anna Paulovna makasi melkein tainnuksissa iskusta, joka uhkasi
häntä, niin ettei hän huomannut Veran sisään tuloa, ennenkuin tämä
hyvin hiljaa istui hänen vuoteensa viereen.

32. Kun äiti vihdoin huomasi hänet, kysyi hän äkkiä ja tylysti:
"Mitä teit sinä eilen puutarhassa?" Vera katsoi kummastuneena
häneen.
"Minäkö, en mitään", vastasi hän tyynesti, "uudistin vaan
tuttavuuden
Karl Aleksanderin kanssa".
"Milloin tutustuit sinä häneen?" kysyi Anna Paulovna, hilliten
ääntänsä.
"Muistatko sinä, että minä kahdeksan vuotiaana, jolloin me olimme
Pietarissa, tutustuin erääseen paassiin, jota minä kutsuin
sulhasekseni, muistatko, että vanha kotiopettajattareni vielä
vuosikausia jälkeenpäin meillä käydessään kysyi, oliko sulhaseni
Karluscha kirjoittanut minulle? No, niin, Karluscha on juuri Karl
Aleksandrovitsch. Senjälkeen en minä ole nähnyt häntä ennenkuin
nyt, hän on suuressa määrin säilyttänyt lapsuutensa ajan ulkonäön".
Vihdoinkin rauhoittava sana. Anna Paulovna miettii, mitä hän
sanoisi.
"Minä en pidä Karl Aleksandrovitschista, hän on…"
"No, mutta kirjeistäsihän saa aivan vastakkaisen käsityksen…"
Silloin menetti Anna Paulovna itsehillitsemiskykynsä. "Kirjeeni,
kirjeeni … mutta minä kiellän sinua…" Etemmäksi hän ei ehtinyt, sillä
vaikea hermokohtaus teki hänet kyvyttömäksi enempää puhumaan
ja säikäytti Veran, joka ennen ei ollut mitään sellaista nähnyt. Koko
talo tuli liikkeelle, lääkäri saapui ja selitti, että tapaus oli hyvin
arveluttava.

33. Vera oli hyvin levoton. "Neuvokaa minulle tohtori, mitä minun
pitää tehdä, isä on pyytänyt minua suurilla vaunuilla menemään
Natalia Feodorovnaa, neiti von Hübneriä, noutamaan paraatia
katsomaan".
"Minä olen ruiskuttanut äitiinne morfiinia, niin että te voitte huoleti
olla poissa muutamia tunteja".
Vera rauhottui lääkärin sanoista ja lähti neiti von Hübnerin luo.
Hän ja vanha neiti olivat hyviä ystäviä. Vera ihaili hänessä
maailmannaista, sitä hovi-ilman sädekehää, joka häntä ympäröi, ja
hänen sydämellistä, kaikki-ymmärtävää, kaikki-anteeksiantavaa
olentoaan. Neiti von Hübner rakasti Veraa yksinkertaisesti
sentähden, että tämä oli nuori, kaunis ja hyvinkasvatettu, ja
sentähden, että hänen sydämensä ylipäänsä oli taipuisa
rakastamaan. Vanha neiti ihastui hyvin Nikolai Nikolajevitschin
huomaavaisuudesta. Lämmin auringonpaisteinen kevätilma,
komeoissa vaunuissa ajeleminen, kaikki sai hänet hyvälle tuulelle,
niin että hän alussa ei erittäin pannut huomiota Anna Paulovnan
sairaudelle. Molemmat naiset ajoivat harjoituskentälle, joka oli
muutamia kilomeetterejä kaupungin ulkopuolella, lähellä uutta
rakennettavana olevaa kasarmia.
Kentällä kohtasivat he Karl Aleksanderin, joka ratsasti kauniilla
mustalla venäläisrotuisella hevosella heitä vastaan. Hän näytti
kauniilta uudessa kiiltävässä asussaan, hän tervehti samalla sekä
tuttavallisesti että lämpimällä äänellä, joka heti herätti neiti von
Hübnerin huomion. Vera Nikolajevnakin näytti hyvin ihastuneen
näköiseltä. "Onko asian, laita niin", tuumi vanha kokenut nainen
itsekseen.

34. "Nikolai Nikolajevitsch, isänne, pyytää teitä ajamaan ylös
kummulle halavan alle, sieltä näette te paraiten juhlamarssin ja
kuulette soiton. Sanokaa minulle, Vera Nikolajevna", ja hän kääntyi
tenhoavasti, levottomasti ja ihastuneena hymyillen hänen puoleensa,
"mitä teillä on tapahtunut? Isänne on, luvallanne sanoen, aivan
vimmassa, häntä ei tunne entiseksi".
Vera ei osannut vastata muuta kuin että äiti oli kipeä.
"Minä en uskalla viipyä kauemmin", sanoi Karl Aleksander, "au
revoir". Hän laukkuutti pois, niin että näki, miten kiiltäväksi kuluneet
kengät hänen hevosensa jaloissa välkkyivät pölyn seasta. Vaunut
ajettiin kummulle, johon oli kokoontunut suuri joukko kaupunkilaisia
ja maakansaa katsomaan kevätparaatia. Vera hämmästytti koko
joukkoa aukaisemalla suuren, punaisen päivänvarjostimen, sillä
sellaista ei oltu ennen nähty näillä seuduilla. Päivänvarjostimen ja
halavan harvojen oksien alla istuivat molemmat naiset odottaen
paraatin alkua. Neiti von Hübner katseli tutkivasti nuorta ystäväänsä,
jonka nuorille kasvoille päivänvarjostimen punainen valo loi sellaista
loistoa ja terveyttä, että hän näytti huikaisevan kauniilta. "Sinä olet
yhdennäköinen äitisi kanssa, tuollaiselta hän lienee näyttänyt
ykdeksäntoista, kahdenkymmenen seuduilla", ja vertaillessa sekä
arvostellessa yhtäläisyyksiä kuluivat tunnit sotilasnäytelmää
odottaessa.
Oli kirjava elämä peninkulmia laajalla tasangolla. Sotamiehet
seisoivat komppanijoittain, upseerit ryhmissä rintaman edessä,
korkeampi päällystö, osa esikuntaupseereja ja ajutantteja oli ratsuin
selässä keskellä tasankoa. Silloin tällöin ratsasti joku ajutanteista
täyttä laukkaa milloin yhden, milloin toisen pataljoonan luo, vieden
käskyjä ja määräyksiä. Joka taholla ja kaikilla ilmansuunnilla loisti ja

35. kimalteli, punankellervä tomu nousi ylös pilven tapaisena ja osaltaan
koroitti suuren ja liikkuvan kuvan kauneutta.
Silloin lähti Nikolai Nikolajevitsch esikuntansa seuraamana
liikkeelle tasangon yli, rummut rämisivät ja torvet räikyivat,
sotamiehet tervehtivät päällikköään tavallisen kaavan mukaan:
ahkeruus on ilomme ja Jumala varjelkoon herra everstiä, aseet
loistivat ja välkkyivät kevätauringon paisteessa, kaikki ennusti hyvää,
odotettiin paraatia iloisella luottamuksella. Hyvälaatuisen everstin
suhteen ei voitu muuta luullakkaan. Ja kumminkin kävi kaikki alusta
alkaen päinvastoin. Eversti oli pahalla tuulella, ei mikään ollut hänen
mieleistään. Rivit eivät koskaan olleet kyllin suoria. Yhtäkkiä kysyy
hän: "Missä on kapteeni Baronin?" — "Kapteeni Baronin", huudetaan
joka taholla, mutta kapteenia ei kuulu, "Kapteeni Baronin", vastataan
esikunnasta, "on tasangon toisella puolella olevassa viitakossa".
"Mitä pirua hän siellä tekee", kirkui eversti, "täällä hänen
paikkansa on nyt. No, voi tuota sotamiestä, tuota tuolla toisessa
rivissä, mitä herran nimessä kapteeni ajattelee, onko tuo nyt
paraatipuku? Mitä! Repaleita nuo ovat!"
Kapteeni katseli kummissaan everstiään, sellaisena ei hän ollut
häntä koskaan nähnyt. Hän painoi sormet lakkinsa reunukseen ja
vastasi ajattelemattomasti kyllä:
"Herra eversti on sallinut, on itse…"
Mutta silloin suuttui Nikolai Nikolajevitsch todella. "Minä, minä
sallisin mitään sellaista, minä en salli mitään muuta, kuin mitä
säännöt määräävät. Kuuletteko sen, kapteeni!" Ja hän mellasti kuin
entisaikuiset katsastusherrat.

36. Sotilaat olivat pelästyneitä, vääpelit pyörivät kuin ampijaiset
paperipussissa. Luutnantit arvelivat, että piru oli riivannut heidän
everstinsä. Oli tulla jo häpeäjuttu, kun hän kaikkien läsnäollessa
haukkui ajutanttiaan erään laiminlyömisen takia, josta hän
tavallisissa oloissa olisi saanut ainoastaan pienen muistutuksen.
Ainoa, jota onnisti "suuressa kevätpesussa", kuten sotamiehet
kutsuivat surullista paraatia, oli Kari Aleksander. Hän seisoi hyvin
kalpeana ja kylmäverisenä, odottaen pahinta, hänellä oli syynsä
luulla, että eversti hänen tähtensä oli sellaisella tuulella. Hän
sentähden hyvin kummastui, kun eversti hänen komppanijaa
tarkastaessa lauhtui, niin, vieläpä esitti hänen, kuten sanat kuuluivat
"saksalaista säännöllisyyttään" muillekin seurattavaksi esimerkiksi.
Turhaan ponnisti Karl Aleksander terävänäköisyyttään,
päästäkseen selville, mitä se merkitsisi.
Niin kumminkin päästiin tarkastuksesta sivu, ja paraatia jatkettiin.
Nikolai Nikolajevitsch ratsasti täyttä juoksua kummulle, tervehti
totisena, melkein synkkänä tytärtään ja neiti von Hübneriä, sekä
asettausi mahtavimpaan sotapäällikköasentoonsa; käsi lanteille,
ruumis taaksepäin nojollaan, ohjakset lujalla; kannukset kutkuttivat
silloin tällöin oriin kupeita, joka silloin polki maata ja raapi pölyä
hyvin muodostuneilla etujaloillaan. Rykmentin soittokunta oli häntä
vastapäätä niin etäällä, että komppania mahtui väliin. Pieni
juutalainen kapellimestari seisoi tahtipuikko kohotettuna ja silmät
puoleksi päästä ulkona katsoen vihastunutta ylipäällikköään, valmiina
tämän silmäniskusta aloittamaan tyrttaiolaisen soittonsa.
Silloin annettiin merkki ja rykmentin juhlamarssin raikuessa — se
oli alkuaan huonosti valittu, irstas operetti, mutta sittemmin pyhitetty
veristen taistelu-muistojen kautta Puolassa ja Turkestanissa —

37. marssivat sotilaat komppanijoittain, pataljoonittain, viimeksi
rykmenttinä tarkastusherran ohi käyden, juosten ja juhlamarssissa.
Eversti ei tuhlannut kiitoksiaan, Karl Aleksanderin komppania sai
enimmät niistä osakseen, joka kerta vastasivat sotilaat lyhyellä
hurraahuudolla.
Vera Nikolajevna istui vaunuissa hyvin ihastuneena näytelmään.
"Isä kiittää Karl Aleksandrovitschin komppanijaa", lausuu hän
iloisena ja lyö sotilassoiton tahtia. "Mitään näin kaunista emme me
koskaan saaneet nähdä Sveitsissä. Täällä tasangolla voi hengittää.
Sveitsissä näki ainoastaan pieniä ahtaita laaksoja, joissa vuori oli
aivan nenän edessä. Joskus minä pelkäsin, että joku paha jättiläinen
tulisi ja kallion lohkareella peittäisi koko laakson. Kun satoi ja pilvet
laskeusivat alas aina pienten kirkontornien ukkosenjohdattimiin
saakka, tuntui alhaalla laaksojen pohjilla hyvin tukalalta. Ei, täällä
avaralla Venäjällä, täällä voi hengittää", ja hän hengitti mielihyvällä
punervan keltaisen tomun ja venäläisen nahan hajun sekaista ilmaa.
Vanha neiti von Hübner istui vaunuissa ja alkoi asetella B:tä A:n
jälkeen. Vera tuli kotiin eilen. Eversti on entisestään kokonaan
erilainen. Anna Paulovna on kipeä. Karl Aleksandrovitsch ja Vera
näyttävät hyvin ihastuneilta toisiinsa. He tuntevat toisensa jo
ennestään. Tässä on joku vika. "Vera parka", ajatteli hän itsekseen,
"sinä kärsit kyllä enin sen asian suhteen, mutta jotta tappiot tulisivat
niin huokeiksi kuin mahdollista, on jotain tehtävä, ennenkuin se on
myöhäistä."
Onneton paraati oli vihdoin lopussa. Eversti kiitti joukkoja
vajanaisilla sanoilla ja ratsasti rykmentin etupäässä takaisin
kaupunkiin.

38. Vaunut ajettiin kiivasta juoksua samaa tietä suoraan everstin
asunnolle, neiti von Hübner tahtoi puhella Anna Paulovnan kanssa.
Hämärässä, lämpymässä huoneessa makasi Anna Paulovna,
levottomasti käännellen itseään vuoteellaan. Neiti von Hübner astui
sisään, tervehti lämpymästi ja ystävällisesti, suuteli häntä poskille ja
kuiskasi hiljaa hänen korvaansa.
"Anna Paulovna parkani, nyt tarvitaan rohkeutta ja järkeä, olihan
se, mitä nyt on tapahtunut, kyllä ennemmin tai myöhemmin tuleva".
Anna Paulovna katseli häneen silmänräpäyksen, ainoastaan
silmänräpäyksen, peitti sitten kasvonsa patjoihin ja itki, itki siten,
ettei hän moniin vuosiin ollut niin itkenyt. Neiti von Hübner antoi
hänen itkeä tarpeeksi. Sittenkuin hän oli jossain määrin tyyntynyt,
kysyi vanha neiti:
"Mitä te aijotte nyt tehdä, Anna Paulovna?"
"Voi, minä en tiedä, kaikki on tapahtunut niin äkkiä, minä olen
kokonaan pyörällä, neuvokaa minua, auttakaa minua, elkää hyljätkö
minua. Minä tahdon ripittää itseni teille. Olkaa armelijas, elkää
jättäkö minua yksin, muutoin" — ja hän tuijotti synkkänä eteensä —
"en minä tiedä, mitä teen".
"No niin, Anna Paulovna parka, minä en tahdo tietää mitään, en
tarvitse teidän tunnustustanne, sen perusteella, mitä minä luulen
ymmärtäväni, annan minä teille neuvon — ja teidän pitää sitä
seurata. Karl Aleksanderin tulee jättää kaupunki, minä olen nähnyt
tänään kylläksi ymmärtääkseni, että jollei hän matkusta pois, rakas
Veramme tulee yhtä onnettomaksi, vaikka ei yhtä rikolliseksi kuin te,
ystäväparkani. Häntä täytyy säästää."

39. "Voi, te olette oikeassa, te olette oikeassa, mutta kuka saa Karl
Aleksanderin siihen?"
"Antakaa sen jäädä minun huolekseni. Teidän tulee pitää huolta
ainoastaan itsestänne. Olkaa ankara, olkaa oikeudenmukainen,
myöntäkää, että olette huomanneet käytöksenne vääräksi.
Tunnustakaa se paha, jota olette tehneet. Alistukaa nöyryydellä sen
ansaitsemanne rangaistuksen alaiseksi, ja olkaa varma, että suurin
katkeruus on se, että kenties toinen saa kärsiä teidän tähtenne. Se
on nykyään kaikki, mitä me voimme tehdä. Kääntykää sen puoleen,
joka voi auttaa ja tukea teitä. Te tiedätte kyllä, ketä tarkoitan. Elkäät
kaunistelko, voittakaa itsenne, ja te pääsette siitä vapaaksi, mikä
teidän asemassa olevalle naiselle on enempi kuin erehdys —
häpeästä. Muistakaa, että tyttärenne tähden on uhrattava kaikki,
mitä tehdä voi, hänet täytyy pelastaa pienimmästäkin surusta,
tuskasta ja levottomuudesta."
Maailmaa kokeneena ja lämminsydämisenä, moittimatta ja
rangaistuksella peloittamatta puheli hän Anna Paulovnalle. Hänen
mielestään oli eroitus hyvän ja pahan välillä ihmisessä vähemmän
siinä, mitä he tuntevat, kuin siinä, mitä he tekevät, vähemmän
omassatunnossa kuin teoissa. Muoto oli hänestä pää-asia. Hän oli
kyllin ankara paheksuakseen ja moittiakseen vikaa mutta myöskin
kyllin hyvin tunsi ihmisluonnon heikkoudet, heittääkseen sen
nuhtelematta. Arkana korkeampien luokkien arvosta, hoviaikanaan
tottuneena ottamaan vaarin itsestään, oli hän paras neuvonantaja
Anna Paulovnalle. Kauan puheli hän hänen kanssaan, itki, lohdutti ja
hoiti häntä, kunnes hän oli jokseenkin levollinen ja rauhoittunut.
Silloin koputti joku ovelle, se oli lääkäri. Hän kummastui
nähdessään sairaansa niin paljon tointuneen. Lääkärin ja neiti von

40. Hübnerin istuessa sairaan luona, tulee sinne Nikolai Nikolajevitsch,
kiihkoisena ja sähkösanoma kädessä.
"Tämä on kaunista, tämä," sanoo hän. Sairas kavahtaa
säikähdyksestä.
"Mikä?" kysyy hän ja painaa kätensä sydämelleen.
"Juuri kuin olen nimittänyt Karl Aleksanderin ajutantikseni, saan
minä näin kuuluvan sähkösanoman: Kapteeni Segerberg käsketään
sotanäyttämölle, kenraali Krüdenerin esikuntaan. Hänen on
matkustettava kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa".
"Jumalan kiitos", sanoo Anna Paulovna.
"Jumalan kiitos, sanot sinä! Piru ymmärtäköön naisia," huudahtaa
eversti vihaisena. "Päivät päästään on täällä kaikunut: oiva mies tuo
Karl Aleksandrovitsch, ja nyt, kun hänet määrätään sotaan —
ainoastaan sotaan — niin, silloin sanotaan Jumalan kiitos. Pahinta
kaikista on, että sähkösanoma", ja hän käänteli sitä käsissään, "on
ainakin kahdenkymmenenneljän tunnin vanha. Karl
Aleksandrovitschin on matkustettava iltajunassa".
Anna Paulovna makasi kasvot tyynyssä, hänen ruumistaan tärisytti
silloin tällöin nyyhkytykset. Neiti von Hübner kumartui hänen
ylitsensä ja kuiskasi ranskaksi: "Nyt vaaditaan rohkeutta, lääkäri
katselee teitä. Säilyttäkää salaisuutenne".
Anna Paulovna hillitsi itsensä. "Jättäkäät minut yksin, rakkaat
ystävät", sanoi hän tyynesti.
Kaikki menevät ulos, ja Anna Paulovna saa vihdoinkin laskea
surunsa ja kyyneleensä valloilleen, hän ei enää koskaan näkisi Karl

41. Aleksanderia.
Salissa oli Karl Aleksander, hän oli tullut sanomaan jäähyväisiä.
Hän suutelee Vera Nikolajevnan kättä. "Antakaa minulle muistoksi
lapsuuden ystävältäni tuo pieni muistoraha, joka teillä on kaulassa",
sanoo hän.
Vera punastuu ja epäilee: "Oletteko nähneet kirjoituksen, joka
siinä on?" kysyy hän.
"Olen".
Hitaasti avaa hän vitjat. Se oli ainoastaan pieni, mitätön
hopearaha, vaikka kirjoitus siinä oli sisältörikas; "Je sais attendre".
Samassa tulee neiti von Hübner sisään, eikä yksikään espanjalainen
duenna ole ankarammin vartioinut nuorta sennoraansa, kuin
muutoin niin hyvä neiti von Hübner nyt vartioitsi Vera Nikolajevnaa.
Hän seuraa häntä eteiseen. Silloin tulevat eversti ja lääkäri sekä
talon palvelijat sanomaan jäähyväisiä, sillä tieto kapteeni
Segerbergin sotaan lähdöstä oli levinnyt kuin kulovalkea.
Karl Aleksander kumartaa, pyytää tervehtimään Anna Paulovnaa.
Eversti syleilee ja rauhoittaa häntä. Jumala olkoon kanssanne, onnea
vaan, kurittakaa turkkilaisia, kuuluu silloin. Kaikki seuraavat häntä
ulos. Portailla painaa Vera Nikolajevna muitten huomaamatta
muistorahan hänen käteensä. Jälleen toistetaan: Jumala olkoon
kanssanne, hankkikaa kunniaa rykmentillemme, hyvästi, palatkaa
kenraalina. Vera ei sano sanaakaan, hän seisoo suuren portin
takana, itkee katkerasti ja kuiskaa itsekseen: "Je sais attendre".
"No niin, tyttöseni, nyt mennään Anna Paulovnan luo", sanoo neiti
von

42. Hübner ja viettää Veralla itsensä sisälle.
Karl Aleksander huokaa helpotuksesta; "Jumalan kiitos, minä olen
vapaa taas". Hän rientää asuntoonsa, laittaa vähät tavaransa kokoon
matkaa varten. Asemalle on upseerikunta kokoontunut sanomaan
jäähyväisiä hänelle, rykmentin marssin raikuessa lähtee hän taas
maailmalle, uusia kohtaloita kohden.

43. X.
Niin pääsi Karl Aleksander onnellisen sattuman avulla ikävästä
asemastaan. Jäähyväisittä, huomiota herättämättä, sähkösanoman
nojalla ehdottomine sanoineen: "matkustettava
kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa", oli hän vapaa kaikista
velvollisuuksista. Toverien voimakkaiden eläköönhuutojen kaikuessa
nousee hän ensimäiseen, paraaseen vaunuun, joka on täynnä
rakuunaupseereja ja intedenttitoimistojen virkamiehiä, ja niin kiiti
hän läpi yön uusiin toimiin, uusia tarkoitusperiä kohden. Hän oli
viime aikoina niin rasittunut, hänen mielessään olivat niin monellaiset
tunteet temmeltäneet, että hän väsyneenä ja henkisesti
runneltuneena nukkui, huolensa unohtaen ja nukkuikin hyvin kovalla
tilallaan.
Aamun koitteessa kulki hän Brailan, rumaanialaisen rajakaupungin
ohi. Puolipäivän aikaan kiiti juna läpi Bukarestin, juhlivan Bukarestin,
jonne sodan pauhu kuului vaan kaukaisena, jossa tanssittiin, rulettia
pelattiin, jossa viheriät pöydät olivat kultaa tulvillaan, jossa elämä
kuohui mahtavin aalloin.
Bukarestiin voi sovittaa slaavilaisen laulajan Jan Nerudanin
rohkean vertauksen: "ihminen syntyy rakastamaan ja taistelemaan,

44. Herra itse on asettanut maan Venuksen ja Marsin väliin".
Äkkiä pysähtyi juna lähellä Fratescia, keskellä rataa, etäällä
asemahuoneesta. Rata oli tukossa, mahdotonta oli päästä eteenpäin.
Karl Aleksander ja rakuuna-upseerit lähtivät vaunusta,
huomatessaan, ettei ollut muuta neuvoa, kuin jalkaisin tai
ratsastamalla päästä Simnitzaan. Hänen täytyi siis hankkia hevonen,
jonka hän saikin erään rakuunaupseerin avulla muutamalta
juutalaiselta, ja oli puoli tuntia myöhemmin jo matkalla.
Oli kuljettava ratapengertä, mutta se oli helpommin sanottu kuin
tehty. Ajokalujoukkoja, suuria kuormastovaunuja, isompia ja
pienempiä tykkejä, ampumatarvevaunuja kulki yhtenä jonona, niin
pitkältä kuin silmä eroitti, ratapengertä ja syöpynyttä, pölyistä tietä
myöten. Kaikkien noitten ajoneuvojen seassa ajoivat meluavat
rumaanialaiset paimenet suurta teuraseläinkarjaa sotatantereelle.
Eräs iso tykki oli joutunut epäkuntoon ja sulkenut koko tien.
Aurinko paistoi polttavan kuumasti ja ilma oli täynnä pölyä.
Auringon valossa sinipunervilta näyttävien tomupilvien keskeltä
kuului sekaisin eläinten tuskan mylvinää, paimenten huutoja ja
kirkumisia, raakoja kiroussanoja kaikilla itämaan kielillä, hevosten
hirnuntaa, ajajien kiihoitushuutoja, kanuunatelojen kitinää ja
ruoskan läimähdyksiä. Jos ahdingossa sattui särkymään silat,
hevonen kompastumaan, tai nuori härkä irti pääsemään, tuli meteli
vielä hurjemmaksi. Sotamiehet juoksivat auttamaan, upseerit
huusivat ja jakelivat määräyksiään, melu ja kiroukset kiihtyivät kuin
myrskytuuli. Tuntui melkein, että kiroussanat halkaisisivat huutajien
kurkut. Ja ikäänkuin jättiläisen tahdinlyöntinä kuului säännöllisesti
silloin tällöin kanuunain jyskettä kaukaisesta Simnitzasta ja
Sistovasta.

45. Karl Aleksander koetti päästä ratapenkereeltä eteläänpäin, mutta
siellä oli hänellä vastuksena Tonavan rämeikkörannat. Pohjoispuolella
tietä oli alituiset markkinat, siellä myytiin teetä, paloviinaa ja
hedelmiä, vähän etempänä sotamiehet keittivät ruokaansa
avonaisissa kattiloissa, tai tattarit nylkivät kaatuneita,
vahingoittuneita ja tapettuja hevosia, ja niiden takana taas oli aitoja,
liejumaata ja vesilammikkoja. Vaikka oli vasta kesäkuu käsissä,
paistoi aurinko sietämättömän kuumasti. Kaikki kevätkesän
kasvullisuus, jota ei vielä oltu poljettu lokaan, oli kuivettunutta ja
pölyn peittämää.
Matka tuntui ratsastajistamme äärettömän pitkältä. Pölypilvien
keskellä näkivät he tunnittain edessään Simnitzan tornien kohoavan
kuparinvärisinä taivasta kohden, mutta vasta sitten kuin taivaan
kansi oli himmentynyt ja tähdet alkaneet vilkkua, lähestyivät he
kaupunkia, ja oli jo keski-yö, kun he ratsastivat linnoituksen portista
sisään.
Simnitza, jonka sanottiin olevan sorakasana, on Tonavan varrella.
Hävitettyine rakennuksineen ja puistoineen, tyhjine katuineen oli se
ikäänkuin pahasti haavoittunut ja kuumetta sairastava. Siellä täällä
sen kaduilla ja seinissä oli veritahroja. Rikkiammutuista, kehnoista
sairaaloista ja haavain sitomispaikoilta kuului milloin hiljaista
valitusta, milloin kovaäänistä voivottelemista. Ainoastaan
sairashoitoon kuuluvia sotilaita, kantajia, laupeudensisaria ja pappeja
näkyi suloisena kesäyönä liikkuvan kaduilla. Joka paikassa tuntui
tulikiven ja karbolin hajua.
Tuskin oli Karl Aleksander ehtinyt nukkua kurjalla vuoteellaan, kun
hän päivän koitossa heräsi jälleen kanuunain paukkeesta.

46. Turkkilaisten pattereista alituisesti kuuluva jumina, tulikiven
hajuiset, tupruavat savupilvet, alasputoovat luodit, jotka milloin
särkivät kirkon, yksityisrakennuksen, moskeen, milloin tappoivat
valjakkoparin tai joukon ihmisiä, merkkisoitot, jotka aamuvarhaisella
kuuluivat kukon kiekuraiselta, kaikki ilmoitti hänelle, että hän oli
suuren sodan taistelutantereella.
Ihmeellistä, hänkin, joka oli asettunut niin epäilevälle kannalle
tuon vapautustyön suhteen, hän, joka ei vihannut turkkilaisia, eikä
millään tavalla voinut tuntea innostusta bulgaarialaisia kohtaan,
hänkin tunsi joutuneensa hermostuneeseen kiihkotilaan, tunsi jotain
selittämättömästä, kuumeenomaisesta nautinnosta, jota olo elämän
ja kuoleman vaiheella, taistelu, tuottaa, josta hänen vanhemmat
toverinsa olivat niin usein puhuneet. Sellaisessa mielentilassa sai
vaara hänet uhkarohkeaksi, veti häntä puoleensa, kuten koski, kuten
syvänne imee vettä.
Hän lähti valleille, jossa suuret kanuunat paukkuivat, nousi
vallinharjalle ja unohtui sinne, luonnon suuremmoisuuden ja aamun
kauneuden hurmaamana. Tonava kimalteli nousevan auringon
valossa vehreiden halavien takaa, rumaanialaisen rannan puolella
huikaisevan valkeana, veripunaisena ja sinisenä, kuni suuri
venäläinen lippu. Sinisessä ja punaisessa, veripunaisessa ja
vaaleassa värissä väikkyi erilaisia vivahduksia ja sai virran kiiltävään
pintaan hohtavan keltaisia värijuovia. Silloin tällöin putosi alas
sähisevä pommi, rikkoen virran pinnan ja räiskyttäen liejua, vettä ja
vaahtoa ylös pilviä kohden.
Vastapäinen ranta oli vielä sumuverhon peitossa, jonka läpi ei
näkynyt muuta kuin uljas muoto ja selvät piirteet taivasta vasten
kuvastuvasta linnoituksesta, mutta äkkiä, ikäänkuin kanuunan

47. ammunnan karkoittamana, alkoi sumuverho liidellä alas virtaa
keveinä savumaisina höytäleinä, ja silloin alkoi Karl Aleksander
eroittaa vastapäistä rantaa. Se tuli vähitellen yhä selvemmäksi. Se
näytti auringon puolelta kellanpunaiselta, varjossa siniseltä. Hän näki
erään sotaväenosaston laskeutuvan alas kukkulalta ja tuntikausiksi
katoavan näkyvistä maan epätasaisuuden ja yksinäisten puiden
tähden. Hänen seisoessaan siinä ja ihmetellessään näköalan
kauneutta, alkoi vieressä oleva suuri kanuuna hankkiutua
keskusteluun. Sotamiehet kantoivat uutterasti ampumatarpeita.
Hyvin nuori luutnantti, punaposkinen kahdeksantoista vuotias
nuorukainen, jolla oli pehmeitä, vaaleita haituvia leuassa ja poskilla,
komensi miehistöä vakavuudella, joka samalla oli liikuttavaa ja
naurettavaa. Karl Aleksander astui alas vallinharjalta ja kysyi, tiesikö
hän, missä 18:nen divisioonan 1:nen prikaatti oli.
Luutnantti punastui ja vastasi: "en, mutta kapteeni, joka on tuolla
vallimajassa, tietää sen kyllä". Karl Aleksander meni kapteenin luo,
tervehti häntä, esitti itsensä ja sai hätäisen, melkein äreän
vastauksen kysymykseensä; kapteeni oli kovassa puuhassa
raporttiensa kanssa. Kahdeksastoista divisioona oli noin neljä virstaa
itäänpäin virran rannalla, luuli hän, mutta ei ollut varma siitä.
Äärettömän paljon joukkoja oli kokoontunut pitkin Tonavan rantoja,
toivossa, että kaikki olisi valmiina ylimenoa varten, ja nyt oltiin täällä
läjässä kuin kalat parvessa, pääsemättä eteen tai taaksepäin. Jos
hän tahtoisi jatkaa matkaansa, olisi parasta ratsastaa Fratesciin ja
sieltä sitten edelleen eteläänpäin, oli sellainen sekasorto ja
epäjärjestys, että — — ja hiukan kumartaen katosi kapteeni jälleen
vallimajaan.
Ratsastaa Fratesciin, tehdä kahdeksan kilomeetrin mutka, ei,
ennen vaikka miten muuten. Hän mietiskeli itsekseen ja teki vihdoin

48. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankfan.com