Managing Human Resources Canadian 8th Edition Belcourt Solutions Manual

Managing Human Resources Canadian 8th Edition Belcourt Solutions Manual
Managing Human Resources Canadian 8th Edition Belcourt Solutions Manual
Managing Human Resources Canadian 8th Edition Belcourt Solutions Manual

1. Managing Human Resources Canadian 8th Edition
Belcourt Solutions Manual download
https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-
canadian-8th-edition-belcourt-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankfan.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!
Managing Human Resources Canadian 8th Edition Belcourt
Test Bank
https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-canadian-8th-
edition-belcourt-test-bank/
Managing Human Resources canadian 7th Edition Belcourt
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-canadian-7th-
edition-belcourt-solutions-manual/
Managing Human Resources canadian 7th Edition Belcourt
Test Bank
https://testbankfan.com/product/managing-human-resources-canadian-7th-
edition-belcourt-test-bank/
Fundamentals of Financial Accounting Canadian 3rd Edition
Phillips Test Bank
https://testbankfan.com/product/fundamentals-of-financial-accounting-
canadian-3rd-edition-phillips-test-bank/

3. College Algebra 5th Edition Beecher Test Bank
https://testbankfan.com/product/college-algebra-5th-edition-beecher-
test-bank/
New Perspectives Microsoft Office 365 and Access 2016
Intermediate 1st Edition Shellman Test Bank
https://testbankfan.com/product/new-perspectives-microsoft-
office-365-and-access-2016-intermediate-1st-edition-shellman-test-
bank/
Elements of Ecology 9th Edition Smith Test Bank
https://testbankfan.com/product/elements-of-ecology-9th-edition-smith-
test-bank/
Mechanics Of Fluids 4th Edition Potter Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/mechanics-of-fluids-4th-edition-
potter-solutions-manual/
Physics for Scientists and Engineers A Strategic Approach
with Modern Physics 4th Edition Knight Test Bank
https://testbankfan.com/product/physics-for-scientists-and-engineers-
a-strategic-approach-with-modern-physics-4th-edition-knight-test-bank/

4. Nutrition and Diet Therapy 6th Edition Lutz Test Bank
https://testbankfan.com/product/nutrition-and-diet-therapy-6th-
edition-lutz-test-bank/

5. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-1
Chapter 8: Performance Management
If nothing else, my students should learn that…
 Although performance evaluations are a task that many managers dislike, if done
properly, they can serve to motivate employees and improve performance.
 In order to conduct a useful performance evaluations, managers must link the
employees’ work with the organizational goals, provide developmental feedback, and
show employees how they can improve—all on a regular basis.
Learning objectives
1. Explain what performance management is and how the establishment of goals,
ongoing performance feedback, and the evaluation process are part of it.
2. Describe the different sources of performance management information.
3. Explain the various methods used to evaluate the performance of employees.
4. Outline the characteristics of effective performance evaluation meetings and feedback
sessions and ways in which the performance of employees can be improved.
Why is this chapter important?
A properly planned and effectively utilized performance evaluation program should
contribute to improved employee performance. Performance evaluation is one of the
functions that most concerns managers and about which they often have many questions. In
this chapter, we attempt to bring out the issues about which questions are frequently raised. It
is important for students to realize that training employees will not eliminate many of the
differences found among employees at the time they are hired. For this reason, performance
evaluation should be viewed as one of the important HR functions that can contribute to the
continuing development of the individual employee. The need for standards of satisfactory
job performance should be emphasized, particularly in this era of downsizing and
restructuring.
What can I do in this class?
This section includes ideas for how to start and finish the class. It also contains information
from the textbook that can be used as a basis for a lecture. Moreover, it contains numerous
suggestions for student engagement. Depending on your class size, the nature of the students,
and your desire for classroom participation, choose from these activities to enliven the
classroom.

Getting started
 Use Discussion Question 1 on page 321 as a basis for a discussion about the difficulties in
performance management: Eighty percent of Canadian organizations have performance
evaluation systems. List some reasons that 20 percent would not choose to implement
one. See the recommended responses in the Answers to End-of-Chapter Discussion
Questions.

6. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-2
 Ask students whether they think that university professors provide “performance
evaluations” to students. Ask how their performance is evaluated. How often is it
evaluated? Who does it? What are some of the challenges, and how can they be
overcome?
 Provide students with a copy of Case Study 2: Wow Productions on page 323. Generate
some ideas on the board with students in responding to the discussion questions. As the
lecture progresses, ask students to stop you when they think that they have learned
something that relates to the case. Add it to the board. You may need to do the first one
yourself, or guide students a little at first. Later on, it becomes fun as students keep
interrupting your lecture by insisting that more information be put on the board! See the
recommended responses in the Notes for End-of-Chapter Case Studies.
 YouTube Clip: Show students this video, which shows a snippet from the TV show
Scrubs: http://www.youtube.com/watch?v=09bp__4Muh8&feature=related and ask them
to generate the problems with the performance evaluation, and how it might be better.
The textbook provides key characteristics of effective feedback on pages 313‒316.
Ensure that those are included in your take-up of the exercise.

Performance Management Systems
 Performance management is the process of creating a work environment in which people
can perform to the best of their abilities to meet a company’s goals.
 Performance evaluations are the result of an annual or biannual process in which a
manager evaluates an employee’s performance relative to the requirements of his or her
job and uses the information to show where improvements are needed and why.
 Connectivity Question: You might compare a performance evaluation to taking a test in
college. Do tests motivate you? Do they make you want to truly excel, or do you just
want to get through them? Now compare your test-taking experience with an experience
in which your instructor talked to you about your career plans, complimented you on your
performance, and offered you suggestions for improving it. That probably had a greater
motivating effect on you.
 Use Figure 8.1: Steps in the Performance Management Process on page 286 to illustrate
the steps.

The Purposes of Performance Evaluations
 Remind students of the mantra “what gets measured gets done.” Tell them about research,
which shows that organizations with strong performance management systems are 40 to
50 percent more likely to outperform their competitors, and good feedback leads to higher
levels of employee engagement.
 Use Figure 8.2: Purposes of Performance Evaluations on page 287 to review the two
purposes of performance evaluations—developmental and administrative.


Why Evaluation Programs Sometimes Fail
Share some of the facts:
 Only 30 percent of employees believe that their company’s performance management
process improves employee performance.
 Only one in five employees believes it helps poorly performing employees do better.
 Some believe that they discourage teamwork.

7. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-3
 Some believe that evaluations are useful only at the extremes—for very high or very
low performers.
 Some believe that they focus on short-term achievements, rather than long-term goals
and learning.


 Use Figure 8.3: Let Me Count the Ways on page 289 to outline some of the main
reasons why performance evaluation systems often fail.

Developing an Effective Performance Management System

(a) What are the Performance Standards?
Use Figure 8.4: Establishing Performance Standards on page 290 to show that there are four
basic considerations in establishing performance standards:
 Strategic Relevance refers to the extent to which the standards of an evaluation relate
to the strategic objectives of the organization in which they are applied.
 Criterion deficiency refers to the extent to which the standards capture the entire
range of an employee’s responsibilities.
 Criterion contamination refers to the extent to which the standards are factors
outside an employee’s control.
 Reliability refers to the stability or consistency of a standard, or to the extent to which
individuals tend to maintain a certain level of performance over time. Interrater
reliability is also important here if there are more than two people rating an
employee’s performance.

 Mini Field Trip: Use Discussion Question 2 on page 321 regarding rating fast-food
service at places such as Tim Hortons as the basis for a mini field trip, or ask students
to complete this exercise after class and post their thoughts on the online discussion
board, or take it up in the following class.


(b) Fairness and Acceptability
One of the main concerns employees have about performance management systems relates to
fairness.
 Call-Out Question: What influence does “politics” play in the performance
evaluation process?

(c) Legal Issues
The textbook provides seven recommendations that are based on court rulings (e.g.,
performance ratings must be job related; employees must be given a written copy of their job
standards in advance of evaluations; supervisors must be trained; an appeals process should
be in place).

(d) Who Should Appraise an Employee’s Performance?
Use Figure 8.5: Alternative Sources of Evaluation on page 293 to review the alternative
sources of evaluation: manager and/or supervisor, self, subordinate, peer, team, and customer.

8. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-4
 Think-Pair-Share: Put students into groups and assign each group one source of
evaluation. Ask students to generate at least two advantages and two disadvantages to
their assigned focus. Ask students to write them on the board and review their work to
make sure it is complete.

(e) Putting It All Together: 360‐Degree Evaluation
Use Figure 8.6: Pros and Cons of 360-Degree Evaluation on page 296 to discuss the
pluses and minuses of 360-degree evaluation.

 Making Explicit Real-World Links: See Reality Check: Canadian Tire 360-Degree
Matrix on page 297 to examine the actual form used by Canadian Tire’s evaluation
system for its executives.

Training Appraisers

(a) Establishing an Evaluation Plan
This systematic process covers (1) the objectives of the performance evaluation system, (2) the
purpose for which the evaluation is used, and (3) the mechanics of the rating system (including
frequency of evaluations, who will conduct the evaluations, and the standards of
performance).

(b) Eliminating Rater Error
Distributional Errors
 An error of central tendency is a performance rating error in which all employees are
rated about average.
 Leniency or strictness error is a performance rating error in which the appraiser tends to
give employees either unusually high or unusually low ratings.
 Forced distribution is a technique that some organizations use to eliminate these types of
errors. However, the result may be a distribution that is more distorted than the original.
 A variation of this is peer ranking, which is a system whereby employees in a work group
are ranked against one another from best to worst.
 Behavioural anchors may be a more effective approach to minimizing distributional errors.
 Making Explicit Real-World Links: Refer to The Business Case: Rank and Yank on
page 300 to show students that ranking systems can lead to legal problems, and should
be avoided.

Temporal Errors
 Recency error is a performance rating error in which the evaluation is based largely on
the employee’s most recent behaviour rather than throughout the evaluation period.
 Contrast error is a performance rating error in which an employee’s evaluation is biased
either upward or downward because of comparison to another employee’s performance,
evaluated just previously.
 Similar-to-me error is a performance rating error in which an appraiser inflates the
evaluation of an employee because of a mutual personal connection.
 Discuss how various stereotypes held toward visible minorities, the disabled, Aboriginal
people, and women may affect their performance review.

9. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-5
 Use Highlights in HRM 8.1: Supervisor’s Checklist for the Performance Evaluation
Meeting on page 301 to show how supervisors can be assisted in preparing for evaluation
interviews.

 YouTube video clip: In this 2-minute video clip, the actor demonstrates how not to
run an effective performance evaluation. There are at least 20 different errors that are
made—tell the students this, and ask them: How many errors can you spot? The video
clip is here: https://www.youtube.com/watch?v=Jln-liAnN8Y

Performance Evaluation Methods
 Call- Out question: As an employee would you rather be evaluated on your
personality traits, your on-the-job behaviours, or the results that you get?


A. Trait Methods
1. Graphic Rating Scales
 Use Highlights in HRM 8.2: Graphic Rating Scale with Provision for Comments on
page 303 to show an example of the graphic rating scale method.

2. Mixed-Standard Scales
 See an example of the mixed-standard scale method in Highlights in HRM 8.3:
Example of a Mixed-Standard Scale on page 304.

3. Forced-Choice Method
 Forced-choice pairs might include the following:
1. a) Works hard b) Works quickly
2. a) Shows initiative b) Is responsive to customers
3. a) Work is reliable
b) Performance is good

4. Essay Method

B. Behavioural Methods
1. Critical Incident Method
 Connectivity Activity: Ask students to generate a list of favourable and unfavourable
critical incidents of students’ behaviour in their various classes (without names).
Explain that those incidents could be collated into one list, and then the rater (or
professor) could rate the frequency with which each student behaved in those ways to
inform the evaluation of performance.

2. Behavioural Checklist Method

3. Behaviourally Anchored Rating Scale (BARS)

4. Behaviour Observation Scales (BOS)

10. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-6
 Highlights in HRM 8.4: BARS and BOS Examples on page 307 provides an example
of a behaviourally anchored rating scale for firefighters.

 Think-Pair-Share: Use Discussion Questions 3 and 4 on page 321: 3. Develop a 10-
item checklist to be used to rate student behaviour (e.g., Always submits assignments
on time.) Rate your own behaviour against this list. Then ask friends and family
members to rate your behaviour. Are there differences? If so, how would you explain
them? 4. Take two of the items from Question 3 and develop a BARS for each of these
items. Then rate yourself and ask others to rate you using the BARS. Did the ratings
change? If so, why? See the recommended responses in the Answers to End-of-
Chapter Discussion Questions.

C. Results Methods
1. Productivity Measures
 Call-Out question: Refer students to the four criteria that are used to generate
performance standards (Figure 8.4, page 290). Ask them whether productivity measures
satisfy all of those criteria. There are a number of potential problems with output
measures, for example, criteria contamination and criteria deficiency, which fosters
the attitude that “what gets measured gets done.”

2. Management by Objectives
 Figure 8.7: Performance Appraisal under an MBO Program on page 308 illustrates how
performance evaluation functions with an MBO program.

 Small Group Discussion: Ask the class if anyone has worked or is currently working
under an MBO system. Have students explain the MBO process at their organizations.
Refer students to goal-setting theory, which is the basis for MBO, and then generate
the factors that make MBO successful (e.g., managers and employees must be
willing to establish goals and objectives together; the objectives should be
quantifiable and measurable for the long and short terms; the results that are
expected must be under the employee’s control; the goals and objectives must be
consistent for each employee level; managers and employees must establish specific
times when the goals are to be reviewed and evaluated).


3. The Balanced Scorecard
 The balanced scorecard (BSC) has four evaluation categories: (1) financial,
(2) customer, (3) processes, and (4) learning. Use Highlights in HRM 8.5: Personal
Scorecard on page 310 to show an example of how a BSC translates to a personal
scorecard for an employee.
 Connectivity Individual Assignment: Ask students to develop their own Personal
Scorecard for the rest of their time at college/university.

Which Performance Evaluation Method to Use?
 Think-Pair-Share: Ask students to get into groups and generate the advantages and
disadvantages of the trait, behavioural, and results methods. Use Figure 8.8: Summary
of Various Evaluation Methods on page 311 to take it up.

11. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-7
Performance Evaluation Meetings and Feedback Sessions

A. Four Types of Evaluation Interviews
1. Tell-and-Sell Interview—The supervisor uses persuasion; this may require the
development of new behaviours on the part of the employee and skilful use of
motivational incentives on the part of the appraiser.

2. Tell-and-Listen Interview—The interviewer communicates the strong and weak points
of an employee’s job performance. During the second half of the interview, the
employee’s feelings about the interview are thoroughly explored while the employee is
encouraged to speak freely and to listen closely to what the appraiser has to say.

3. Problem-Solving Interview—The supervisor employs skills in listening, accepting, and
responding to feelings. The supervisor seeks to stimulate growth and development in the
employee by discussing the problems, needs, innovations, satisfactions, and
dissatisfactions the employee has encountered on the job since the last evaluation.

4. Feedforward: Use Highlights in HRM 8.6: The Feed Forward Performance Evaluation
Interview on page 312 to explain the feedforward performance evaluation interview
technique.
 Role-Play: Use Discussion Question 5 on page 321 as the basis of a role-play: Think
of a friend or a family member whose behaviour you wish to change (e.g., your friend
is usually late for events that you have organized). Using the problem-solving
interview and the suggestions for conducting an effective evaluation interview,
provide evaluation feedback to your friend. See the recommended responses in the
Answers to End-of-Chapter Discussion Questions.
 Think-Pair-Share: Ask the students to get into pairs and answer the following
questions: (a) What different skills are required for each type of evaluation interview?
What reactions can one expect from using these different skills? (b) How can one
develop the skills needed for the problem-solving type of interview? (c) Which method
do you feel is the least desirable? Why? (a) The tell-and-sell method requires the
ability to persuade an individual to change in the prescribed manner. The tell-and-
listen method requires the ability to communicate the strong and weak points of a
subordinate’s performance, and to explore the subordinate’s feelings about the
evaluation. The problem-solving method requires the ability to stimulate growth and
development through discussion. Several reactions can be expected from using the
different methods. Tell-and-sell: defensive behaviour is suppressed and attempts are
made to cover hostility. Tell-and-listen: defensive behaviour is expressed and the
employee feels accepted. Problem solving: problem-solving behaviour. (b) The skills
for the problem-solving type of interview can be developed by first adopting the
attitude that through discussion, new ideas and mutual interests may be developed.
Training and practice in listening and reflecting feelings, reflecting ideas, using
exploratory questions, and summarizing are essential. (c) Probably most students will
agree that the tell-and-sell method is the least desirable because it leads to suppressed
defensive behaviour and feelings of hostility.
 Individual Assignment: Require students to read and summarize an article published
in Human Resource Management by Budworth et al. (2015) on feedforward. Ask the
students to summarize, in their own words, the theory, methods, results, and practical
implications in the article. See the Recommended Reading section for a full reference.

12. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-8

B. Conducting the Evaluation Interview
Good practice performance evaluations should include the following:
 Ask for a Self-Assessment—This gets employees thinking about their performance
and assures that they know the standards against which they will be evaluated; it
leads to greater employee satisfaction since he or she can observe the procedural
justice.
 Invite Participation—Participation helps bring out some of the root causes of
performance problems and may increase an employee’s satisfaction with the process.
 Express Appreciation—Praise is a powerful motivator, particularly in an evaluation
interview where the employee is seeking positive feedback. It is beneficial to start the
evaluation interview by expressing appreciation for what the employee has done well.
 Minimize Criticism—Criticism leads to defensiveness, and this may hurt the chances
of solving the problem. Some tips for using constructive criticism include the
following:
 Change the behaviour, not the person.
 Focus on solving problems.
 Be supportive.
 Establish goals.
 Follow up day to day.
 Establish Goals: Focus on the future

 Small Group Discussion: Ask students whether setting goals can be detrimental to
performance. Use Ethics in HRM: Stretch Goals on page 315 to form the basis of a
discussion on the political games in establishing goals.

C. Improving Performance
Identifying Sources of Ineffective Performance
 Use Figure 8.9: Factors That Influence Performance on page 316 to talk about the
major causes of ineffective job performance, broken into three categories: (1)
ability, (2) motivation, and (3) environment.
Performance Diagnosis
 See Figure 8.10: Performance Diagnosis on page 317.
 Connectivity Activity: Ask students to imagine that a member of your study team
usually misses the deadline for submitting his part of the assignment. Ask students to
think about reasons why. Use Figure 8.10 to take it up.
Managing Ineffective Performance
 Think-Pair-Share: Use HRM Experience: Performance Diagnosis on page 321 to
discuss potential causes and solutions for poor performance. See the sample solutions
in the HRM Experience section.
FINISHING CLASS
 Use Case Study 2: Wow Productions on page 323 for a good review of major content
areas of the chapter. See the suggested responses in the Notes for End-of-Chapter Case
Studies.
 Review the learning objectives.

13. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-9
 Create a multiple-choice style quiz based on the lecture material to check learning. Use
clickers if they are available.
 Provide students with a “one-minute” paper and ask them to respond to the following
questions: (1) What is the most important thing I learned today? (2) What question do I
have that is left unanswered? Collect the one-minute papers and take up any unresolved
issues in the following class.
 Use the Small Business Application: Does a Small Business Need to Formally Evaluate
its Employees on page 319 to bring some of the topics covered in the lecture together.
 In-class Exercise: Draw from Paglis’s (2008) article to help students understand how
managers’ perceptions shape judgments they make about why employees perform poorly
and how those judgments affect managers’ responses. It is a two-part exercise that tends
to focus a bit on organizational behaviour theories, such as attribution theory and
confirmation bias. See the Recommended Reading section for a full reference to this
article.
Additional Teaching Resources

Recommended Reading
 Paglis, L.L. (2008). The “It’s Not My Fault!” exercise: Exploring the causes and
consequences of managers’ explanations for poor performance. Journal of Management
Education, 32(5), 613–628.
 Budworth, M. H., Latham, G.P. & Manroop, L. (2015). Looking forward to performance
improvement: a field test of the feedforward interview for performance management.
Human Resources Management, 54(1), 45‒54.
Answers to End‐of‐Chapter Discussion Questions
1. Eighty percent of Canadian organizations have performance evaluation systems. List
some reasons why 20 percent would not choose to implement one. Organizations that do
not have evaluation systems might believe some of these reasons to be preventing them
from doing so: (a) lack of resources (time, human power, budget); (b) they do not see the
relevance of evaluation as a means of improving performance; (c) they communicate well
with employees and give regular, informal reviews, so an evaluation system would be
duplicating this effort; (d) they lack the training to do an evaluation review; (e) the
organizational structure is based on teams and, therefore, the team members will self-
evaluate; (f) employees are empowered and, therefore, they will set their own
performance goals; (g) the organization is too small.

2. Develop a list of the characteristics of effective service for fast-food servers at places
such as Tim Hortons. Over your next five visits, rate the servers against the criteria that
you have developed. Did your criteria meet the performance standards of relevant and
reliable, or were they subject to criterion deficiency or contamination? Students should
visit a Tim Hortons and observe what the fast-food servers’ job functions are. Based on
observation, students should develop a list of characteristics of effective service
(approximately 8 criteria). Discussion should take place in groups of three to four in class.

3. Develop a 10-item checklist to be used to rate student behaviour (e.g., Always submits
assignments on time). Rate your own behaviour against this list. Then ask friends and

14. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-10
family members to rate your behaviour. Are there differences? If so, how would you
explain them? Students should develop a 10-item checklist in groups of three or four.
Then students individually should ask friends/family members to rate their behaviour.
Discussion of responses can be done in class.

4. Take two of the items from question 3 and develop a BARS for each of these items. Then
rate yourself and ask others to rate you using the BARS. Did the ratings change? If so,
why? Research examples of different behaviourally anchored rating scales for further
discussion in class.

5. Think of a friend or a family member whose behaviour you wish to change (e.g., your
friend is usually late for events that you have organized). Using the problem-solving
interview and the suggestions for conducting an effective evaluation interview, provide
evaluation feedback to your friend. Demonstrate this question through a role-play in class.
Some additional benign examples that can be used are nail-biting, sleeping in, lack of
exercise, and so on. Students will see how difficult it is to change behaviours that lead to
potentially improved performance.
HRM Experience: Performance Diagnosis
1. Noting that Carl works very hard on the gopher problem, this may offer a clue that his
problem is not motivation or external issues, but that he lacks the skills to address the
situation. A potential solution would be to offer training courses on how to deal with the
problem.

2. Clark may be having external problems at home (e.g., it appears that he may be facing
financial difficulties since he is counting on the bonus to put a down payment on a home).
Although we cannot be sure of the problems Clark is facing, finding out why he feels so
dejected about the bonus may offer clues to his poor performance. If the problems are
external, maybe offering some training in personal finances may help, so that he can
accomplish his goals both at home and at work. Alternatively, it may be a time
management issue at play. Clark may need training on how to manage his time better, or
he could sit with this manager one-on-one to discuss how to manage the project so that
deadlines are met. It may also behoove his manager to show how the completion of the
project will lead to success for the business, aligning Clark’s goals with those of the
company. Although the bonus is clearly a valued personal reward for Clark, he should
also be motivated to perform for the purpose of the organization.

3. It appears that there are two different issues at play for Tommy. First, he needs to
improve his confidence and focus. This requires training—both on and off the job.
Tommy should be mentored, receive personalized feedback on his performance, and be
trained, perhaps using a simulation in sales, in order to improve his sales technique. This
takes time and lots of encouragement and support. The second issue is external—
customers are reluctant to purchase the brake pads because of the limited warranty. The
organization should listen to its customers and extend the warranty in order to meet their
needs and to increase sales.

15. Copyright © 2017 by Nelson Education Ltd.| C8-11
Notes for End‐of‐Chapter Case Studies

Case Study 1: “Project Oxygen” Resuscitates Google’s Poor‐Performing
Bosses
1. Why isn’t having the greatest amount of technical expertise the key to being a good
supervisor at Google? Being a “manager” requires a very different set of
competencies than being a technical expert in an organization such as Google. In this
recent blog on Harvard Business Review (https://hbr.org/2014/07/the-skills-leaders-
need-at-every-level), the authors compiled a dataset in which they asked 332,860
bosses, peers, and subordinates what skills have the greatest impact on a leader’s
success in the position the respondents currently hold. They found similar results to
the case. But they extend it in an important way by showing that the competencies
that are needed differ depending on the hierarchical level. At middle management
positions, problem solving is very important, whereas at senior positions,
communication is relatively more important. Highlight to students that technical
experts are often promoted because they have the recognized KSAs in their field,
however a potential problem arises because they don’t necessarily have management
skills, and many organizations offer little support to new managers. That’s why
organizations need to engage in training and development for their future talent. This
is a great segue way to the next lesson on training and development.

2. Does Google’s research on the performance of its managers surprise you? Why or
why not? Depending on the maturity/experience of the students, it may or may not
surprise them. Perhaps an extension question here is how students can prepare
themselves now to become both a technical expert and an effective manager.

Case Study 2: Wow Productions
You are the HR manager and you decide to prepare a report for the president, setting out an
overview of the situation and proposing recommendations.

1. Identify four probable causes for the lack of uniformity in the application of performance
management practices. (a) tremendous growth in the last three years; HR cannot keep up
with growth; (b) dispersed across Canada; (c) no corporate oversight from the president;
(d) directors have different philosophies as to the purpose of the performance
management system.

2. What are your top three recommendations to ensure effective management of
performance within the organization? Justify your answers. Answers will vary, but will
likely include the following: (a) Have a formal evaluation program for all employees with
stated objectives that are reliable, strategically relevant, and are free from criterion
deficiency or criterion contamination. (b) Appraisers need to be trained, feedback must be
given, and an appeals process must be established—training is necessary as the degree to
which a performance evaluation system benefits an organization is directly related to the
quality of the evaluation interview. (c) Allow for self- and peer ratings to give a more
comprehensive picture of employee performance. (d) Allow for employee participation in
goal setting—research shows this leads to higher satisfaction and improved performance.

16. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

17. Hetkiseksi unohtaen verisen tehtävänsä salli Korak keihästä
pitelevien sormiensa hiukan heltyä pelottavan aseen varresta. Se
luisui, melkein putosi; mutta siitä Tappaja havahtui. Hän muisti
tarkoituksensa hiipiessään salavihkaa ääntä kohti, joka oli
kiinnittänyt hänen kostonhimoisen huomionsa. Hän vilkaisi
keihääseen, sen kuluneeseen kädensijaan ja julmaan, väkäiseen
kärkeen. Sitten hän jälleen loi silmänsä; edessään olevaan siroon
olentoon. Mielikuvituksessaan hän näki raskaan aseen viuhahtavan
alaspäin. Hän näki sen lävistävän pehmeän lihan, tunkeutuvan
syvälle nuorteaan ruumiiseen. Hän näki naurettavan nuken putoavan
omistajattarensa sylistä ja viruvan hajasäärin ja surkeana tyttösen
vavahtelevan ruumiin vieressä. Tappajaa puistatti, hän muljautti
vihaisen katseen keihään elottomaan rautaan ja puuhun, ikäänkuin
ne olisivat olleet osana tajullisesta häijymielisestä olennosta.
Korak tuumi, mitä tyttö tekisikään, jos hän äkkiä pudottautuisi
oksalta hänen viereensä. Kaiketikin se juoksisi parkuen tiehensä.
Sitten tulisivat kylän miehet keihäineen ja pyssyineen ja hyökkäisivät
hänen kimppuunsa. Ne joko tappaisivat hänet tai ajaisivat pois. Pala
nousi pojan kurkkuun. Hän ikävöi oman lajinsa seuraa; vaikka tuskin
aavisti kuinka suuresti. Hän olisi mielellään livahtanut alas tyttösen
viereen ja puhutellut häntä, vaikka kuulemistansa sanoista käsittikin,
että hän puhui outoa kieltä. Olisivathan he voineet haastaa
merkeillä. Se olisi ollut parempi kuin ei mitään. Ja tytön kasvotkin
hän olisi halunnut nähdä. Ja noista vähäisistä vilahduksista arvasi
Jack hänet kauniiksi. Mutta voimakkaammin vaikutti häneen tytön
hellä luonne, joka ilmeni tämän niin äidillisesti vaaliessa
nukenkuvatustansa.
Vihdoin hän keksi keinon. Hän kiinnittäisi tytön huomion ja
rauhoittaisi hänet hymyilevällä tervehdyksellä pitemmän välimatkan

18. päästä. Ääneti pujottelihe hän takaisin etäämmälle puuhun. Hänen
aikomuksensa oli huutaa tytölle vaajavarustuksen takaa, suoden
hänelle sen turvallisuuden tunteen, jonka hän arvelisi tukevan
väliaidan tuottavan.
Hän oli tuskin lähtenyt paikaltaan puusta, kun hänen huomiotaan
herätti äänekäs melu kylän toisella laidalla. Hiukan siirryttyään hän
saattoi nähdä portin pääkujan äärimmäisessä päässä. Joukko miehiä,
naisia ja lapsia oli juoksemassa sitä kohti. Se lensi auki ja
vastakkaiselta sivulta tuli näkyviin karavaanin alkupää. Portista sisälle
tulvi kirjava jono — mustia orjia ja pohjoisten erämaiden
tummaihoisia arabialaisia, noituvia kameelinajajia, jotka hoputtivat
oikuttelevia juhtiansa, liiaksi kuormitettuja aaseja, jotka, korvat
surkeasti lotkossa, stoalaisen kärsivällisesti alistuivat isäntiensä
julmaan kohteluun, vuohia, lampaita ja hevosia. Kylään ne kaikki
saapuivat kookkaan, juron vanhuksen perästä, joka ratsasti, tieltään
kaikkoavia tervehtimättä, suoraan ison vuohennahkaisen kylän
keskustassa sijaitsevan teltan eteen. Siellä hän puhutteli ryppyistä
ämmää.
Mukavalta tähystyspaikaltaan näki Korak sen kaiken. Hän havaitsi
vanhan miehen tekevän kysymyksiä neekeriakalle, ja sitten hän näki
viimemainitun osoittavan kylän syrjäiseen nurkkaan sen puun
suuntaan, jonka alla tyttönen leikki. Paikan kätkivät pääraitilla
seisovilta välillä olevat arabialaisten teltat ja alkuasukkaiden hökkelit.
Mies oli varmaan tytön isä, ajatteli Korak. Ukko oli ollut poissa ja
kotiin palattuaan ajatteli hän ensimmäiseksi pientä tytärtään. Kuinka
iloiseksi tyttönen tulisikaan hänet nähdessään! Kuinka se
juoksisikaan heittäytymään isän syliin, joka puristaisi lapsen
rintaansa vasten ja peittäisi suudelmilla. Korak huokasi. Hän ajatteli
omaa isäänsä ja äitiänsä, jotka olivat kaukana Lontoossa.

19. Hän palasi paikalleen puuhun tytön yläpuolelle. Jollei hänelle
itselleen ollutkaan tarjolla tämänlaatuista onnea, tahtoi hän toki
nauttia muiden onnesta. Kenties hän tutustuttamalla vanhuksen
itseensä saisi luvan silloin tällöin saapua ystävänä kylään. Maksaisi
vaivan sitä yrittää. Hän tahtoi odottaa kunnes vanha arabialainen oli
tervehtinyt tytärtään, jolloin hän rauhanmerkillä ilmaisisi läsnäolonsa.
Arabialainen asteli hiljaa tyttöä kohti. Tuossa tuokiossa hän olisi
tyttärensä vieressä, ja kuinka tämä siitä hämmästyisi ja
riemastuisikaan. Korakin silmät säteilivät odotuksesta — ja siinä jo
seisoikin vanha mies pienen tytön takana. Hänen ankarat vanhat
kasvonsa olivat yhä jäykkinä. Lapsi ei vielä ollut huomannut hänen
saapumistansa. Se leperteli vain äänettömälle Gikalle. Vanha mies
yskäisi. Säpsähtäen vilkaisi tyttö nopeasti olkansa yli. Korak näki nyt
täydellisesti hänen kasvonsa. Ne olivat hyvin kauniit suloisessa ja
viattomassa lapsellisuudessaan — kaikki piirteet pehmeitä ja
herttaisia. Poika näki hänen isot, tummat silmänsä. Hän odotti
onnellista rakkaudenvälähdystä, jonka jälleennäkeminen virittäisi;
mutta sitä ei niihin tullut. Sensijaan kuvastui silmissä, suun ilmeessä
ja ruumiin jännittyneessä, lyyhistyvässä asennossa kauhua, mykkää
jähmetyttävä kauhua. Synkkä hymy värähti arabialaisen ohuilla,
tylyillä huulilla. Tyttö yritti hiipiä pois; mutta ennenkuin hän ehti
vanhuksen ulottuvilta, potkaisi tämä häntä raa'asti, niin että lapsi
lensi suin päin ruohikkoon. Sitten mies astui luo tarttuakseen häneen
ja piestäkseen häntä tapansa mukaan.
Puussa väijyi peto heidän yläpuolellaan, missä hetkistä
aikaisemmin oli ollut poika, — peto, jonka sieraimet avartuivat ja
hampaat paljastuivat, — raivosta vapiseva peto.

20. Sheikin kumartuessa tavoittamaan tyttöä pudottausi Tappaja
maahan hänen viereensä. Keihäs oli vielä hänellä vasemmassa
kädessään, mutta hän oli sen unohtanut. Sensijaan oli oikea käsi
puristettu nyrkkiin, ja kun sheikki astahti taaksepäin, aivan kuin
ilmasta tiivistyneen ilmestyksen ihmetyttämänä, jymähti raskas
nyrkki suoraan hänen suutansa vasten tavattoman rotevan
nuorukaisen koko painolla ja hänen enemmän kuin inhimillisten
lihastensa voimalla.
Verta vuotaen ja tajutonna vaipui sheikki maahan. Korak katsahti
lapseen. Tämä oli päässyt jaloilleen ja seisoi silmät suurina ja
kauhistuneena, vilkaisten ensin pojan kasvoihin ja sitten sheikin
kellistyneeseen ruumiiseen. Vaistomaisin suojeluksen elein laski
Tappaja käsivartensa tytön hartioille ja seisoi odottaen arabialaisen
tointumista. Heidän seisottuaan siten tuokion puhui tyttö.
"Kun se palaa tajuihinsa, tappaa se minut", sanoi hän
arabiankielellä.
Korak ei ymmärtänyt häntä. Poika pudisti päätänsä ja puhutteli
häntä ensin englanniksi ja sitten isojen apinain kielellä; mutta
molemmat olivat tytölle käsittämättömiä. Hän kumartui eteenpäin ja
kosketti arabialaisen vyössä riippuvan pitkän puukon kahvaa. Sitte
hän kohotti kämmenensä päänsä yli ja työnsi kuvitellun säilän
rintaansa sydämen yläpuolelle. Korak ymmärsi. Vanha mies tappaisi
tytön. Tämä tuli jälleen hänen viereensä ja seisoi siinä vavisten.
Lapsi ei pelännyt poikaa. Miksikä hän olisikaan? Nuorukainenhan oli
pelastanut hänet sheikin hirveältä pieksemiseltä. Hän ei muistanut
kenenkään muun osoittaneen hänelle sellaista ystävyyttä. Hän katsoi
muukalaisen kasvoihin. Ne olivat poikamaiset, sirot ja
pähkinänruskeat kuten hänen omansakin. Hän ihaili täplikästä

21. leopardintaljaa, joka kiersi pojan notkeaa ruumista toiselta
olkapäältä polviin. Nuorukaista koristavat metalliset nilkka- ja
rannerenkaat herättivät hänessä kateutta. Aina oli hän halunnut
jotakin senlaatuista; mutta koskaan ei sheikki ollut suonut hänelle
muuta kuin yhden ainoan puuvillahamosen, joka töintuskin peitti
hänen alastomuutensa. Turkiksia, silkkiä tai jalokiviä ei pieni Miriam
ollut milloinkaan saanut.
Ja Korak katseli tyttöä. Hän oli aina tuntenut tyttöjä kohtaan
jonkinlaista halveksumista. Pojat, jotka lyöttäytyivät niiden pariin,
olivat hänen mielestään lellikkejä. Hän aprikoi, mitä hänen tulisi
tehdä. Saattoiko hän jättää tytön tänne häijyn arabialaisen
kiusattavaksi, ehkä murhattavaksi? Mutta saattoiko hän ottaa hänet
mukaansa viidakkoonkaan? Mihin hän kykenisi, kun hänellä olisi
taakkanaan heikko, säikähtynyt tyttö? Se voisi pelästyä omaa
varjoansa ja parkaista, kun kuu nousisi viidakon yön yli ja isot pedot
samoilisivat ulisten ja karjuen tiheikköjen hämärässä.
Hän oli tovin mietteisiinsä vaipuneena. Tyttö tarkkasi hänen
kasvojansa, koettaen arvata, mitä pojan mielessä liikkui. Hänkin
ajatteli tulevaisuutta. Häntä peloitti jäädä kärsimään sheikin kostoa.
Ei ollut ketään muuta maailmassa, jonka turviin hän voisi paeta, kuin
tuo puolialaston muukalainen, joka niin ihmeellisesti oli pudonnut
pilvistä, pelastaakseen hänet sheikin tavanmukaiselta kuritukselta.
Aikoiko hänen uusi ystävänsä nyt jättää hänet? Kaihoten tuijotti hän
tämän ajatusponnistusta ilmaiseviin kasvoihin. Hän siirtyi vähän
lähemmäksi poikaa, laskien hennon ruskean käden hänen
käsivarrelleen. Kosketus havahdutti Tappajan mietteistään. Hän
vilkaisi tyttöön, ja sitten hänen kätensä sujahti toistamiseen hänen
kaulaansa, sillä hän näki kyyneliä hänen silmäripsissään.

22. "Tule", sanoi hän. "Viidakko on ystävällisempi kuin ihmiset. Sinä
saat asua siellä; ja Korak ja Akut suojelevat sinua."
Tyttö ei ymmärtänyt hänen sanojaan, mutta pojan käsivarren
puristus, kun tämä veti häntä poispäin maassa viruvasta
arabialaisesta ja teltoista, oli täysin tajuttavissa. Pieni käsivarsi
kietoutui hänen vyötäisilleen, ja yhdessä he kävelivät
vaajavarustusta kohti. Ison puun alla, jossa Korak oli piillyt tytön
leikkiä katsellessaan, hän otti tämän syliinsä ja heittäen hänet
keveästi olalleen hyppäsi ketterästi alemmille oksille. Tytön käsivarret
olivat hänen kaulassaan ja toisesta pienestä kätösestä riippui Gika
pojan suoralla, nuorella selällä.
He olivat ehtineet vain lyhyen matkan päähän kylästä, kun tyttö
äkkäsi valtavan Akutin. Puolittain tukahdetuin parahduksin puristi
hän tiukemmin Korakia ja osoitti pelokkaasti apinaa.
Arvellen Tappajan palaavan vanki mukanaan, tuli Akut heitä
vastaan, — pieni tyttö ei herättänyt elukan sydämessä enempää
myötätuntoa kuin täysikasvuinen apinauros olisi herättänyt. Se oli
muukalainen ja siis surmattava. Akut paljasti keltaiset hampaansa
heitä lähestyessään ja kummastuksekseen näki hän Tappajankin
paljastavan omansa; mutta hän paljasti ne Akutille ja murisi
uhkaavasti.
— Ai, — ajatteli Akut. — Tappaja on ottanut elämänkumppanin, —
ja niin se totellen heimonsa perinnäislakeja jätti heidät rauhaan ja
kiinnitti äkkiä huomionsa hääräilevään toukkaan, joka näytti
erikoisen mehevältä. Sen ahmaistuaan apina vilkaisi salavihkaa
Korakiin. Nuorukainen oli laskenut taakkansa isolle oksalle, josta
tyttö epätoivoisesti piteli kiinni, peläten putoavansa.

23. "Hän liittyy seuraamme", sanoi Korak Akutille nykäyttäen
peukaloaan tyttöä kohden. "Älä tee hänelle pahaa, meidän on
suojattava häntä."
Akut kohautti niskojansa. Sille ei ollut mieluista saada
ihmisenpenikoita rasituksekseen. Se saattoi nähdä tyttösen
ilmeisestä hätäännyksestä hänen oksalla istuessaan ja hänen Akutiin
luomistansa säikähtyneistä katseista, että hän oli toivottoman
kykenemätön. Akutin opitun ja perityn siveysopin mukaan olivat
kykenemättömät raivattavat pois tieltä; mutta jos Tappaja halusi
pitää tämän naaraksen, niin ei ollut muuta neuvoa kuin sitä sietää.
Akut ei suinkaan mokomaa halunnut — siitä hän oli aivan varma.
Tuon ihmissikiön iho oli liian sileä ja karvaton, ihan kuin
käärmeennahkaa, ja kasvot olivat kaikkea viehätystä vailla. Se ei
ollenkaan muistuttanut muuatta ihastuttavaa naarasta, jonka Akut oli
erikoisesti pannut merkille apinain joukossa amfiteatterissa
edellisenä yönä. Ah, sillä vasta oli tosinaisellista kauneutta! Iso
lempeä suu, ihastuttavat, keltaiset hampaat ja mitä siroimmat,
pehmeimmät turpajouhet. Akutilta pääsi huokaus. Sitten se nousi,
pullisti ison rintansa laajaksi ja astella tepsutti edestakaisin vankalla
oksalla, sillä saattoihan sellainenkin hintelä olento kuin tämä Korakin
naaras ihailla hänen hienoa turkkiansa ja soreaa ryhtiänsä. Mutta
pieni Miriam-rukka vain lyyhistyi lähemmäksi Korakia ja melkein
toivoi olevansa jälleen sheikin kylässä, jossa elämän kauhut olivat
inhimillistä alkuperää ja siis enemmän tai vähemmän tutunomaisia.
Kamala apina pelotti häntä. Se oli niin iso ja hurjan näköinen. Sen
liikkeet saattoi tyttö tulkita vain uhkailuksi, sillä kuinka saattoi hän
arvata, että se pöyhisteli herättääkseen ihailua? Eikä hän aavistanut
ison elukan ja hänet sheikin käsistä pelastaneen jumalaisen
nuorukaisen välillä vallitsevaa toveruussuhdetta.

24. Miriam vietti illan ja yön lieventymättömässä kauhussa. Korak ja
Akut kuljettivat häntä huimaavia teitä pitkin, ruokaa etsiessänsä.
Kerran ne kätkivät hänet puunoksille, kun vaanivat lähelle tullutta
kaurista. Hänen luontainen pelkonsa tulla jätetyksi yksikseen
kammottavaan viidakkoon vaihtui vielä suuremmaksi kauhuksi, kun
hän näki ihmisen ja petoeläimen hyökkäävän yhtä haavaa saaliin
kimppuun ja raastavan sen maahan, — kun näki suojelijansa kasvot
vääntyneinä eläimelliseen irvistykseen, valkoisten hampaiden
uppoavan kaadetun saaliin pehmeään lihaan.
Pojan palatessa Miriamin luo olivat hänen kasvonsa, kätensä ja
rintansa verellä tahratut; ja tyttöä hirvitti, kun hän tarjosi ison
kimpaleen lämmintä raakaa lihaa. Poika näkyi nolostuvan kovin, kun
Miriam kieltäytyi syömästä, ja kun hän hetkistä myöhemmin loikki
pois metsään palatakseen tytölle hedelmiä tuoden, täytyi tämän vielä
kerran muuttaa mielipiteensä hänestä. Tällä kertaa ei Miriam
väistänyt ja epäröinyt, vaan tunnusti kiitollisuutensa hymyllä, joka,
jos hän olisi sen vain tiennyt, oli hellyyttä ikävöivälle pojalle
enemmän kuin riittävä palkkio.
Nukkumiskysymys tuotti Korakille päänvaivaa. Hän tiesi, ettei
tyttönen nukkuessaan voinut pysytellä tasapainossa
oksanhaarukassa; ja yhtä vähän turvallista oli sallia hänen nukkua
tanterella kaikkien rosvoilevien petoeläinten hyökkäyksille alttiina. Oli
vain yksi mahdollinen ratkaisu — Korakin täytyi pidellä häntä
sylissään kaiken yötä. Ja niin hän tekikin. Akut lepäsi tytön toisella
puolella ja Korak toisella, niin että molempain ruumiit lämmittivät
häntä.
Miriam ei nukkunut paljoa ennenkuin yö oli puoliväliin kulunut;
mutta vihdoin luonto voitti alhaalla ammottavan mustan kuilun ja

25. toisella sivulla lepäävän villieläimen karvaisen ruumiin herättämän
pelon, ja hän vaipui syvään uneen, jota kesti vielä päivännousun
jälkeenkin. Kun hän avasi silmänsä, oli aurinko jo korkealla taivaalla.
Aluksi hän ei voinut uskoa asemaansa todeksi. Hänen päänsä oli
kierähtänyt Korakin olkapäältä, niin että silmät osuivat apinan
karvaiseen selkään. Sen nähdessään hän säpsähti. Sitten hän
huomasi, että joku piteli häntä, ja kääntäessään päätänsä hän
havaitsi pojan katselevan häntä hymyilevillä silmillään. Hänen
hymyillessään ei tyttönen voinut häntä pelätä, ja nyt hän lyöttäysi
lähemmäksi poikaa, tuntien luonnollista inhoa vieressään toisella
puolen lepäävää pörröturkkista eläintä kohtaan.
Korak haastoi hänelle apinain kieltä; mutta tyttö ravisti päätänsä ja
puhui vuorostaan arabialaisten kieltä, joka oli yhtä käsittämätöntä
pojalle kuin apinain kieli hänelle itselleen. Akut istui katsellen heitä.
Hän kykeni ymmärtämään mitä Korak sanoi; mutta tyttö päästeli
suustansa ainoastaan hupsuja ääniä, jotka olivat aivan
käsittämättömiä ja naurettavia. Akut ei voinut ymmärtää, mitä
viehätystä Korak tuossa lapsukaisessa näki. Se katseli tyttöä kauan
ja kiinteästi, arvosteli häntä huolellisesti ja raapaisi sitten päätänsä,
nousi ja ravisti itseänsä.
Se liikahdus sai tyttösen säikähtämään, — hän oli hetkiseksi
unohtanut Akutin. Jälleen häntä pöyristytti. Eläin näki, että tyttö
pelkäsi sitä, ja elukkana se nautti eläimellisyytensä herättämästä
kammosta. Kyyristyen ojensi se ison kätensä salavihkaa tyttöä kohti
ikäänkuin tarttuakseen häneen. Tämä väistyi vielä kauemmaksi.
Akutin vilkkuvat silmät nauttivat kovin tilanteen lystillisyydestä — se
ei havainnut pojan siihen tähdättyjä kapenevia silmiä eikä lyhenevää
kaulaa leveiden olkapäiden kohotessa hyökkäysasentoon. Juuri kun
apinan sormet olivat tarttumaisillaan tytön käsivarteen, nousi

26. nuorukainen äkkiä, vihaisesti murahtaen. Nyrkkiin puristettu käsi
vilahti Miriamin silmien ohitse mäiskäyttämään nasevan nenäpiuvin
ällistyneen Akutin kuonoon. Päästäen ölisevän mylvähdyksen
tuupertui ihmisenmuotoinen taaksepäin ja kierähti puusta.
Korak seisoi tuijottaen alas häneen, kun samassa äkillinen
sujahdus läheisissä pensaissa kiinnitti hänen huomionsa. Tyttökin
katsoi alaspäin, mutta hän ei nähnyt muuta kuin vihaisen apinan
kompuroimassa jaloilleen. Sitten välähti kuin jousesta ammuttu
vasama vanuke täplikästä keltaista turkkia suoraan Akutin selkää
kohti. Se oli Sheeta, leopardi.

27. KYMMENES LUKU
Vaarallisia vieraita
Leopardin loikatessa isoa apinaa kohti huohotti Miriam
hämmästyksestä ja kauhusta — ei Akutia uhkaavan vaaran tähden,
vaan tuon nuorukaisen menettelyn vuoksi, joka vastikään oli
vihaisesti iskenyt omituista toveriansa. Sillä tuskin oli peto tullut
näkyviin, kun poika paljastettu veitsi kädessä hyppäsi kauas aivan
sen päälle, niin että juuri kun Sheeta oli iskemäisillään hampaansa ja
kyntensä Akutin leveään selkään, putosi Tappaja leopardin hartioille.
Kissaeläin pysähtyi ilmassa, sivuutti apinan vain hitusen verran ja
kierähti kamalasti kiljuen selälleen. Reuhtoen ja kynsien ponnisteli se
tavoittaakseen ja ravistaakseen kimpustansa vihollisen, joka
hampaillaan raateli sen niskaa ja veitsellään viilteli sen kylkeä.
Hämärää vaistoa totellen ponnahti Akut, heti kun oli kuullut
takaansa tuon äkillisen ryntäyksen, puuhun tytön viereen niin
ketterästi, että se moisessa raskaassa eläimessä oli miltei
ihmeteltävää. Mutta kääntyessään ja nähdessään mitä alhaalla
tapahtui riensi se yhtä nopeasti jälleen maahan. Yksityiset riidat
unohtuivat pian vaaran uhatessa sen inhimillistä toveria, eikä se ollut

28. rahtuakaan vähemmän kerkeä panemaan omaa turvallisuuttaan
alttiiksi ystävänsä puolesta, kuin Korak oli ollut sitä auttaakseen.
Tuloksena oli, että Sheeta pian näki kimpussaan kaksi raivokasta
olentoa repimässä sitä riekaleiksi. Ulvoen, kiljuen ja möristen
kierähtelivät kaikki kolme sinne tänne vesakossa, tämän
ruhtinaallisen kamppailun ainoan, tuijottavan katselijan vavisten
kyyröttäessä puussa heidän yläpuolellaan ja vimmatusti puristaessa
Gikaa rintaansa vasten.
Pojan puukko taistelun lopullisesti ratkaisi, ja kun hurja
kissansukuinen vavahti henkitoreissaan ja kellahti toiselle kyljelleen,
nousivat nuorukainen ja apina ja katsoivat toisiinsa maassa viruvan
raadon yli. Korak nytkäytti päätänsä puuhun päin tyttöstä kohti.
"Jätä hänet rauhaan; hän on minun", sanoi nuorukainen. Akut
murahti, vilkutti veristyneillä silmillään ja kääntyi Sheetan ruumiiseen
päin. Seisoen sen päällä hän pullisti laajan rintansa, kohotti
katseensa taivasta kohti ja kajahdutti niin kauhean parkaisun, että
pientä tyttöä taaskin puistatti. Se oli urosapinan voitonhuuto, kun se
on kaatanut vihollisen. Poika vain katseli hetkisen äänetönnä; sitten
hän hyppäsi jälleen puuhun tytön viereen. Pian saapui myöskin Akut
heidän luokseen. Muutaman minuutin puuhaili hän haavojensa
nuoleskelemisessa ja lähti sitten pyydystämään itselleen aamiaista.
Monet kuukaudet jatkui tämä elämä kolmisin, mitään erikoisempaa
tapahtumatta. Ainakaan ei tapahtunut sellaista, mikä nuorukaisen tai
apinan mielestä olisi ollut tavallisuudesta poikkeavaa; mutta pienelle
tytölle oli tämä elämä päivä- ja viikkokausia kuin alituista kauhulla
täytettyä painajaisunta, kunnes hänkin tottui katselemaan kuoleman
terättömiin silmäkuoppiin ja karaistui ohuen mekkonsa läpi purevaa
viimaa vastaan. Hitaasti hän oppi sen ainoan yhteisen

29. ajatustenvaihdon välineen alkeet, joka hänen tovereillaan oli, — hän
oppi käyttämään isojen apinain kieltä. Nopeammin hän saavutti
mestaruutta viidakon viisaudessa, niin että pian tuli aika, jolloin hän
oli tärkeä tekijä metsästyksessä, vartioiden toisten nukkuessa tai
auttaen heitä keksimään otuksen jäljet, mitä milloinkin ajoivat. Akut
seurusteli hänen kanssaan yhdenvertaisuutta lähentelevään tapaan,
milloin heidän oli välttämätöntä tulla läheisiin kosketuksiin; mutta
enimmäkseen hän karttoi tyttöä. Poika oli hänelle aina ystävällinen,
ja vaikka hän monissa tilaisuuksissa tunsi holhokkinsa hoivailun
rasittavaksi taakaksi, kätki hän sen tytöltä.
Huomatessaan, että yön kosteus ja kylmyys tuottivat tälle
epämukavuutta ja kärsimystäkin, rakensi Korak tiiviin pienen
suojuksen korkealle jättiläispuun huojuville oksille. Siellä pieni Miriam
nukkui verraten lämpimästi ja turvallisesti, sillaikaa kun Tappaja ja
apina valitsivat yöpuukseen läheisiä oksia, edellinen aina korkealla
riippuvan majan aukon edessä, mistä paraiten voi varjella sen
asukasta puissa asustavilta vihollisilta. He olivat liian korkealla, jotta
heidän juuri olisi tarvinnut pelätä Sheetaa; mutta kaikkiallahan hiipi
Histah, käärme, herättäen kauhua mielissä, ja lähellä asustivat isot
paviaaniapinat, jotka eivät tosin koskaan hyökänneet kimppuun,
mutta aina hampaat irvissä haukkuivat, milloin vain joku kolmikosta
ohimennen sattui niin lähelle.
Suojuksen rakentamisen jälkeen paikallistui kolmen
metsäläisemme toiminta. He samoilivat vähemmin laajalti, kun oli
pakko aina yöksi palata kotipuulle. Puro juoksi siinä lähellä.
Metsänriistaa ja hedelmiä oli yllin kyllin, samoin kuin kalaakin. Elämä
oli kiteytynyt villi-ihmisen yksitoikkoiseksi jokapäiväisyydeksi —
ruuan etsinnäksi ja täysin vatsoin nukkumiseksi. He eivät ajatelleet
päivää pitemmälle, eivät huolehtineet huomisesta. Jos nuorukainen

30. joskus miettikin menneisyyttä ja muisteli niitä, jotka häntä etäisessä
maailmankaupungissa kaipailivat, tapahtui se hajanaisesti ja tuskin
omakohtaisesti, ikäänkuin tuo toinen elämä olisi ollut jonkun muun
henkilön elämää. Hän oli hylännyt toivon palata sivistyneeseen
yhteiskuntaan, sillä niin useasti koettuaan tylyyttä niiden puolelta,
joilta oli ystävyyttä odottanut, oli hän samoillut niin kauas
sisämaahan, että käsitti olevansa iäksi eksynyt aarniometsän
sokkeloihin.
Sitäpaitsi oli hän Miriamin tulon jälkeen saanut tytöstä sen, mitä
villissä viidakkoelämässään siihen asti oli enimmin kaivannut —
inhimillisen toverin. Hänen suhteessansa tyttöön ei ollut havaittavissa
mitään tietoista sukupuolitunnetta. He olivat ystävyksiä — toveruksia
— siinä kaikki. Molemmat olisivat saattaneet olla poikia, paitsi että
Korakin sävyssä esiintyi puolihellä ja aina isännöivä, suojeleva vaisto.
Tyttönen jumaloi häntä, kuten olisi saattanut jumaloida hellää,
hemmottelevaa veljeä, jos hänellä olisi sellainen ollut. Lempi oli
kummallekin tuntematon käsite; mutta täytyihän sen tunteen
välttämättömästi herätä pojan lähestyessä miehuutta, kuten se
herää jokaisessa villissä viidakon uroksessa. Liikkumisalueellaan
viidakossa he olivat tutunomaista väkeä. Pienet apinat tunsivat
heidät hyvin ja tulivat usein lähelle, rupattelemaan ja ilakoimaan
heidän ympärillään. Kun Akut oli saapuvilla, pysyttelivät nuo
pikkueläimet loitommalla, mutta Korakia ne kaihtoivat vähemmän; ja
kun molemmat urospuoliset olivat poissa, tulivat ne ihan Miriamin luo
nykien hänen koristuksiaan tai leikkien Gikan kanssa, joka oli niille
ehtymättömänä rattoisuuden lähteenä. Tyttö leikitteli niiden kanssa
ja ruokki niitä, ja hänen ollessaan yksikseen ne tuottivat hänelle
ajanviettoa pitkinä hetkinä, kunnes Korak palasi.

31. Gikan asussa oli tapahtunut muutos siitä ajasta, jolloin sen pieni
äiti poistui sheikin kylästä. Sen puku oli nyt pienoiskuva Miriamin
omasta. Pieni tilkkunen leopardintaljaa peitti sen rotannahkavartaloa
olkapäältä puusta vuoltuun polveen asti. Ruohoista punottu side
kulmilla kiinnitti otsaan muutamia heleitä pienen papukaijan sulkia,
kun taas toisista ruohonpätkistä oli mukailtu metallirenkaita
muistuttavia koristeita käsivarsiin ja sääriin. Gika oli ilmetty pieni
villitär; mutta sielultaan se oli sama kuin ennenkin, sama
kaikkiahmiva kuuntelija. Oivallinen piirre Gikassa oli, että se ei
koskaan keskeyttänyt puhetta, haastellakseen itsestänsä.
Tänäänkään se ei tehnyt poikkeusta. Puun runkoa vasten tuettuna
se oli tuntikauden tarkkaavaisesti kuunnellut Miriamin lavertelua,
sillävälin kun sen notkea nuori emäntä loikoi kissamaisen mukavasti
sen edessä huojuvalla oksalla.
"Pikku Gika", sanoi Miriam, "meidän Korak viipyy tänään kauan
poissa. Me kaipaamme häntä, pikku Gika, kaipaammehan me. On
ikävää ja yksinäistä isossa viidakossa, kun meidän Korak on poissa.
Mitähän Korak meille tällä kertaa tuo? Uuden kiiltävän
metallirenkaanko Miriamin nilkkaan! Vai pehmeän kauriinnahkaisen
nivusvaatteen mustan naarasihmisen lanteilta? Hän sanoo, että on
vaikeampi riistää naarasten omaisuutta; sillä hän ei huoli tappaa
niitä, kuten tappaa urokset, ja ne taistelevat vimmatusti, kun hän
hyökkää niiden kimppuun, anastaakseen niiden koristukset. Sitten
tulevat urokset keihäineen ja jousineen ja Korak pakenee puihin.
Joskus hän ottaa naaraan mukaansa ja siellä korkealla oksien seassa
riistää siltä ne kapineet, jotka haluaa tuoda kotiin Miriamille. Hän
sanoo, että mustat pelkäävät häntä nyt ja että naiset ja lapset jo
ensi näkemältä rientävät parkuen hökkeleihinsä; mutta hän seuraa
niitä sinne; eikä hän usein palaa tuomatta nuolia itselleen ja lahjaa

32. Miriamille. Korak on mahtava viidakkolaisten joukossa, se meidän
Korak — ei, minun Korakini!"
Miriamin haastelun keskeytti pieni kiihtynyt apina, joka hypähti
naapuripuusta hänen hartioilleen.
"Kiipeä!" huusi se. "Kiipeä! Manganit tulevat."
Miriam vilkaisi kiihtyneeseen rauhanhäiritsijäänsä velttona olkansa
yli.
"Kiipeä itse, pikku Manu", virkkoi hän. "Ainoat manganit
viidakossamme ovat meidän Korak ja Akut. Niiden sinä olet nähnyt
palaavan metsästykseltä. Jonakuna päivänä sinä näet oman varjosi,
pikku Manu, ja silloin säikähdyt kuoliaaksi."
Mutta apina vain kirkui varoitustaan entistä kimakammin,
ennenkuin riensi turvallista korkeata tasannetta kohti, jonne
mangani, iso apina, ei voinut seurata. Nyt kuuli Miriam jo puiden
välitse heilahtelevien ruumiiden lähenemistä. Hän kuunteli
tarkkaavaisesti. Niitä oli kaksi, ja ne olivat isoja apinoita — Korak ja
Akut. Hänestä oli Korak apina — mangani, — sillä nimellä he kolme
aina itseänsä mainitsivat. Ihminen oli vihollinen, eivätkä he siis enää
lukeutuneet samaan lajiin. "Tarmangani" eli ison valkoihoisen nimitys
heidän kielellään ei soveltunut heihin kaikkiin. "Gomangani" — iso
musta apina, neekeri — ei ollut kuvaava nimitys kellekään heistä, ja
niinpä he sanoivat itseänsä pelkiksi manganeiksi. Miriam päätti olla
nukkuvinaan, kiusoitellakseen Korakia. Senvuoksi hän pysytteli aivan
hiljaa, silmät tiukasti suljettuina. Hän kuuli noiden kahden tulevan
yhä lähemmäksi. Ne olivat nyt naapuripuussa ja varmaankin olivat
hänet huomanneet, koskapa olivat pysähtyneet. Mutta miksi ne
olivat niin hiljaa? Miksei Korak huutanut hänelle tavallista

33. tervehdystänsä? Tuo äänettömyys tuntui pahaaennustavalta. Mutta
nyt kuuluikin jo hyvin salavihkainen rasahdus, — toinen niistä hiipi
häntä kohti. Suunnitteliko Korak kepposta omasta puolestaan? No,
kyllä hän nuorukaisen nolaisi! Varovaisesti raotti hän hitusen verran
silmiään, ja silloin hänen sydämensä jähmettyi. Hiljaa hiipimässä
häntä kohti oli iso urosapina, jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.
Sen takana oli toinen samanlainen.
Vikkelästi kuin orava nousi Miriam seisomaan, ja samassa hetkessä
ryntäsi uros häntä kohti. Hyppien oksalta oksalle pakeni tyttö
viidakon läpi noiden kahden ihmisapinan seuratessa hänen
kintereillään. Niiden yläpuolella kirmasi parvi kirkuvia, rupattelevia
marakatteja, jotka ilkkuen sinkauttelivat hämäyksiä manganeille ja
koettivat rohkaista ja neuvoa tyttöä.
Puusta puuhun sujahteli Miriam ponnistellen yhä ylöspäin,
hennommille oksille, jotka eivät kannattaisi hänen vainoojiansa. Yhä
nopeammin ja nopeammin tulivat urosapinat hänen perässään.
Etumaisen käyristyvät sormet olivat tuon tuostakin hänet tavoittaa,
mutta tyttö vältti ne äkkinäisillä vauhdinponnistuksilla ja huimilla
loikkauksilla, heitellessään itseänsä vaarallisen pitkien välimatkojen
poikki pyörryttävän korkealla ilmassa.
Verkalleen lähestyi tyttö ylempiä oksia, missä turvallisuus odotti,
kunnes hän uhkarohkean hyppäyksen jälkeen joutui notkuvan oksan
varaan, joka taipui syvälle hänen painostansa eikä ponnahtanutkaan
takaisin ylös, niinkuin sen olisi pitänyt. Jo ennenkuin kuului
risahdustakaan, tiesi hän, että oli väärin arvioinut oksan
kestävyyden. Se myötäsi ensin verkalleen. Sitten se ryskähti,
ikäänkuin olisi eronnut rungosta. Irroittaen kätensä pudottausi
Miriam alemmaksi lehvistöön tavoitellen uutta tukea. Hän löysi

34. sellaisen toistakymmentä jalkaa murtuneen oksan alapuolella. Siten
hän oli pudottautunut monta kertaa ennen eikä putoaminen häntä
erikoisesti säikyttänyt. Viivästyminen häntä enimmin kauhistutti ja
syystä, sillä tuskin oli hän kiivennyt turvapaikkaan, kun apinan raskas
ruho mätkähti hänen viereensä ja iso karvainen käsivarsi kietoutui
hänen vyötäisilleen.
Melkein heti ehti toinen apina toverinsa viereen. Se hyökkäsi
Miriamia kohti; mutta tytön kaappaaja heilautti tämän sivummalle,
paljasti irvistäen isot hampaansa ja murisi pahaaennustavasti.
Miriam ponnisteli vapautuakseen. Hän iski karvaista rintaa ja
parrakasta poskea. Hän puri vahvat valkoiset hampaansa
pörrökarvaiseen kyynärvarteen. Apina sivalsi tyttöä nyrkillään häijysti
kasvoihin, mutta sitten sen täytyi kiinnittää huomionsa toveriin, joka
ilmeisesti halusi saalista omakseen.
Kaappaaja ei voinut edukseen taistella notkuvalla oksalla, kun se
oli kuormitettu kiemurtelevalla ja sätkyttelevällä vangilla, minkä
vuoksi se nopeasti pudottausi alas maahan. Toinen seurasi sitä ja
sitten ne kamppailivat silloin tällöin luopuen rynnistelystään,
tavoittaakseen uudestaan tytön, joka käytti hyväkseen ahdistajainsa
taisteluhommia riuhtautuakseen niiden käsistä ja yrittääkseen
pakoon; mutta aina ne hänet tavoittivat, ja ensiksi omisti hänet
toinen ja sitten toinen noista kilpailevista eläimistä, jotka koettivat
repiä toisensa palasiksi.
Monesti sai tyttö iskuja, jotka olivat aiotut karvapeitteiselle
vastustajalle, ja kerran hänet kaadettiin ja hän makasi tajutonna,
jolla välin apinat vapautuneina tyttöä väkisin pidättämästä
hyökkäsivät hurjina ja pelottavina toistensa kimppuun.

35. Niiden yläpuolella parkuivat pikkuapinat kirmaten sinne tänne
puolihulluina kiihtymyksestä ja raivosta. Edestakaisin taistelukentän
yläpuolella lenteli lukemattomia loistavasulkaisia lintuja, kirkuen
käheitä vimman- ja uhmanhuutojaan. Etäällä karjui leijona.
Isompi uros repi vastustajaansa vähitellen kappaleiksi. Ne kierivät
maassa pureskellen ja huitoen toisiaan. Taas ne olivat pystyssä
takajaloillaan, raastoivat ja reuhtoivat kuin inhimilliset painijat; mutta
molemmat taistelijat ja maa niiden ympärillä punoitti hurmeesta.
Kaiken aikaa virui Miriam yhä tajutonna maassa. Vihdoin sai toinen
apinoista ratkaisevasti isketyksi hampaansa toisen niskasuoneen, ja
niin ne painuivat tantereelle viimeisen kerran. Muutaman minuutin
ne makasivat siinä melkein potkiskelematta. Vain isompi uros
yksinään nousi tästä viimeisestä syleilystä. Se ravisti itseänsä. Syvä
murahdus vyöryi sen karvaisesta kurkusta. Se hoippui edestakaisin
tytön ja voitetun vihollisensa ruumiin välillä. Sitten se nousi
viimemainitun päälle ja karjaisi kauhean voitonhuutonsa. Pienet
apinat hajaantuivat kirkuen kaikille haaroille, kun tuo pelottava
ulvahdus kajahti niiden korviin. Komeasulkaiset linnut lehahtivat
lentoon ja pakenivat. Taas kuului leijonan karjunta, tällä kertaa
kauempaa.
Iso apina vaappui vielä kerran tytön viereen. Se käänsi hänet
selälleen ja kumartui nuuskimaan kasvoja ja rintaa ja kuuntelemaan
hänen hengitystään. Tyttö eli. Marakatit palasivat. Niitä tuli parvittain
ja ne syytivät ylhäältä herjauksia voittajalle.
Ihmisapina osoitti suuttumustaan paljastamalla hampaansa ja
mörisemällä niille. Sitten se kumartui ja nostaen tytön hartioilleen
hoippui pois viidakkoon. Sen perässä seurasi äkäinen mölyjoukko.

36. YHDESTOISTA LUKU
Neidonryöstö
Metsästämästä palatessaan kuuli Korak kiihtyneiden marakattien
pärpätyksen. Hän tiesi siitä, että jotakin varsin vakavaa oli
tapahtunut. Varmaankin oli Histah, käärme, kiertänyt niljakat
kiemuransa jonkun varomattoman manun ruumiin ympäri.
Nuorukainen kiirehti eteenpäin. Pienet apinat olivat Miriamin ystäviä.
Korak auttaisi niitä, jos voisi. Hän samosi joutuisasti keskitasanteen
lehvätietä pitkin. Puuhun, jossa Miriamin suojus sijaitsi, laski hän
riistansa ja kutsui ääneensä tyttöä. Ei kuulunut mitään vastausta.
Hän pudottausi nopeasti alemmalle lehvätasanteelle. Kenties tyttö
piileili häneltä.
Isolla oksalla, jolla Miriam usein keinui huolettoman mukavasti,
näki hän Gikan tuettuna puun paksua runkoa vasten. Mitähän se
merkitsi? Miriam ei koskaan ennen ollut jättänyt Gikaa noin
yksikseen. Korak otti nuken ja työnsi sen vyöhönsä. Hän kutsui
uudestaan ja äänekkäämmin; mutta Miriam ei vastannut hänen
huhuntaansa. Etäällä kävi kiihtyneiden manujen mölinä vähemmän
selväksi.

37. Oliko niiden kiihtymyksellä ehkä jotakin yhteyttä Miriamin
katoamisen kanssa? Pelkkä ajatuskin oli kylliksi. Odottamatta Akutia,
joka tuli verkalleen jonkun matkan päässä hänen takanaan, riensi
Korak nopeasti mölyjoukkoa kohti. Muutamassa minuutissa hän
ehtikin takimmaisten luo. Hänet nähdessään ne alkoivat kirkua ja
osoitella eteensä alaspäin, ja hetkistä myöhemmin saapui Korak
paikalle ja näki, mikä niiden raivon aiheutti.
Nuorukaisen sydän jähmettyi kauhusta hänen nähdessään tytön
ruumiin riippuvan ison apinan hartioilla. Että Miriam oli kuollut, sitä
hän ei epäillytkään, ja sillä hetkellä heräsi hänessä jotakin, mitä hän
ei yrittänyt itselleen selvittää eikä olisi voinut selvittää, vaikka olisi
yrittänytkin. Mutta yhtäkkiä tuntui koko maailma keskittyneen
tuohon pehmeään, siroon ruumiiseen, tuohon hentoon, pieneen
ruumiiseen, joka niin surkean velttona ja avuttomana riippui
luontokappaleen vankoilta olkapäiltä.
Nyt hän tiesi, että pikku Miriam oli hänen maailmansa — hänen
aurinkonsa, kuunsa ja tuikkivat tähtensä. Tytön menetyksessä oli
häneltä sammunut kaikki valo, kylmennyt kaikki lämpö, kadonnut
kaikki onni. Voihkaus pääsi hänen huuliltaan ja senjälkeen sarja
kamalia karjahduksia, petojen karjuntaa petomaisempina, kun hän
mittausluodin lailla laskeusi vimmatusti alas ja riensi tämän
inhoittavan rikoksen tekijää kohti. Urosapina käännähti uuden ja
uhkaavan äänen kuullessaan, ja sen kääntyessä leimahti uutta liekkiä
Tappajan raivoon ja vihaan, sillä hän näki, että eläin hänen edessään
ei ollut kukaan muu kuin kuningasapina, joka oli ajanut hänet pois
isojen ihmisenmuotoisten yhteiskunnasta, hänen sieltä etsiessään
ystävyyttä ja turvapaikkaa.

38. Heittäen tytön maahan kääntyi apinauros jälleen taistelemaan
kalliin saaliinsa omistuksesta; mutta tällä kertaa se odotti helppoa
voittoa. Sekin puolestaan tunsi Korakin. Eikö se ollut karkoittanut
häntä apinaleiristä hampaan iskemättä tai käpälän koskematta? Pää
kumarassa ja kaartuvin hartioin se vyöryi sileäihoista olentoa
vastaan, joka rohkeni vastustaa sen oikeutta saaliiseen.
He kohtasivat toisensa kallo kalloa vasten, kuin kaksi hyökkäävää
härkää, tuupertuakseen tantereelle huitoen ja repien toisiansa. Korak
unohti veitsensä. Sellaista raivoa ja verenhimoa, jonka vallassa hän
oli, saattoi tyydyttää vain lämpöisen lihan tuntu raatelevissa
hampaissa, tuoreen sydänveren pirskoittuminen hänen paljaalle
iholleen; sillä sitä itse tietämättänsä taisteli Korak, Tappaja,
suuremmasta kannustuksesta kuin vihan ja koston — hän taisteli
väkevänä urospuolena toista urosta vastaan omaan lajiinsa kuuluvan
naaraan omistamisesta.
Niin raju oli apinaihmisen hyökkäys, että hän pääsi kiinni
vastustajaansa, ennenkuin tämä ehti ehkäistä, ja iski vahvat
leukansa pullistuneeseen kaulasuoneen; ja siinä hän riippui,
ummessa silmin, samalla kun sormet hapuilivat kiinni karvaisesta
kurkusta.
Silloin Miriam raotti silmänsä, jotka tämä näky sai avartumaan.
"Korak!" huudahti hän. "Korak! Minun Korakini! Tiesinhän minä,
että sinä tulisit. Tapa se, Korak! Tapa se!" Ja salamoivin silmin ja
kohoavin povin nousi tyttö jaloilleen ja riensi Korakin viereen häntä
rohkaisemaan. Tappajan keihäs oli siinä lähellä, mihin hän oli sen
paiskannut hyökätessään apinaa vastaan. Tyttö näki sen ja sieppasi
käteensä. Hän ei tuntenut mitään huimaavaa heikkoutta tätä
jalkojensa juuressa taisteltua alkuaikojen kamppailua katsellessaan.

39. Hän ei tuntenut mitään hysteeristä jälkivaikutusta
hermojännityksestä, jonka hänen oma seikkailunsa uroksen kanssa
oli aiheuttanut. Hän oli kiihtynyt, mutta tyyni ja aivan peloton. Hänen
Korakinsa taisteli toisen manganin kanssa, joka oli mielinyt ryöstää
hänet; mutta hän ei etsinyt turvaa riippuvalta oksalta, sieltä matkan
päästä tarkatakseen ottelua, kuten joku manganinaaras olisi tehnyt.
Sen sijaan hän suuntasi Korakin keihään terävän kärjen urosapinan
kylkeen ja työnsi sen syvälle pedon sydämeen. Korak ei olisi
tarvinnut hänen apuansa, sillä iso uros oli jo henkitoreissaan ja veri
pulppusi sen revitystä kaulasuonesta; mutta Korak nousi hymyillen ja
lausui tunnustuksen auttajalleen.
Kuinka solakka ja siro tuo tyttö olikaan! Oliko hän äkkiä muuttunut
muutaman tunnin kuluessa nuorukaisen poissa ollessa vai oliko
taistelu apinan kanssa vaikuttanut hänen näköhermoihinsa? Hän
katseli Miriamia ikäänkuin uusilla silmillä, sillä niin monta
hämmästyttävää ja ihmeellistä yllätystä ilmeni hänen katseelleen.
Kuinka kauan oli kulunut siitä, kun hän oli tavannut hänet isänsä
kylästä pienenä arabialaistyttönä, sitä hän ei tiennyt, sillä aika ei
viidakossa merkitse mitään eikä hän siis ollut päiviä laskenut. Mutta
katsellessaan häntä nyt hän tajusi, että Miriam ei enää ollut sama
pikku tyttö, jonka hän oli nähnyt leikkimässä Gikan kanssa suuren
puun alla juuri vaajavarustuksen sisäpuolella. Muutoksen oli täytynyt
olla hyvin verkallinen, koska se tähän asti oli jäänyt häneltä
huomaamatta. Ja miksi hän sen nyt näin äkkiä oli tullut todenneeksi?
Hänen katseensa siirtyi tytöstä kuolleen apinauroksen ruumiiseen.
Ensi kertaa välähti hänen mielikuvitukseensa syy, miksi tyttöä oli
yritetty ryöstää. Korakin silmät lensivät suuriksi, ja sitten ne
kapenivat raivoa osoittaviksi raoiksi, kun hän kiiluvin katsein tarkkasi
jalkainsa juuressa viruvaa peikkomaista otusta. Kun hänen katseensa
sitten kohosi Miriamin kasvoihin, nousi hänen omilleen hillitty puna.

40. Nyt hän tosiaan katseli häntä toisilla silmillä —- neitoa tähystävän
miehen silmillä.
Akut oli saapunut juuri kun Miriam oli keihästänyt Korakin
vastustajan. Vanhan apinan riemastus oli raju. Se asteli
kankeakoipisena ja hirveän näköisenä kaatuneen vihollisen ympärillä.
Se murisi ja kohotti ylöspäin pitkän, liikkuvan huulensa. Sen
niskakarvat nousivat pystyyn. Se ei kiinnittänyt mitään huomiota
Korakiin ja Miriamiin. Etäällä sen pienien aivojen sisimmissä
sopukoissa liikkui jotakin — jotakin, minkä ison uroksen haju oli
herättänyt. Tämän itävän ajatuksen ulkonainen ilmaus oli eläimellistä
raivoa; mutta sisempi tunne oli mitä mieluisin. Ison uroksen haju ja
sen kookkaan, karvaisen ruhon näkeminen oli herättänyt Akutin
sydämessä omaan lajiinsa kuuluvan toverin kaipausta. Niinpä ei
Korak yksinään ollut muuttumassa.
Entä Miriam? Hän oli nainen. Naisen jumalaisena oikeutena on
rakastaa. Ja hän oli aina rakastanut Korakia. Korak oli hänen iso
veljensä. Ainoastaan Miriamissa ei siis tapahtunut muutosta. Hän oli
yhä onnellinen Korakinsa toverina. Hän rakasti yhä Korakia —
niinkuin sisar rakastaa hellää veljeä — ja oli hänestä hyvin, hyvin
ylpeä. Koko viidakossa ei ollut toista niin voimakasta, niin komeata
tai niin uljasta.
Korak tuli hänen lähelleen. Katsahtaessaan pojan silmiin näki tyttö
niissä uuden valon; mutta hän ei ymmärtänyt sitä. Hän ei käsittänyt,
kuinka lähellä kypsymystä he olivat, eikä mitään kaikesta siitä
muutoksesta heidän elämässään, mitä Korakin ilme saattoi merkitä.
"Miriam", kuiskasi nuorukainen, ja hänen äänensä kuulosti
käheältä, kun hän laski ruskean käden tytön paljaalle olalle.
"Miriam!" Äkkiä hän puristi tytön rintaansa vasten. Tämä vilkaisi

41. nauraen hänen kasvoihinsa, ja sitten nuorukainen kumartui
suutelemaan häntä suoraan huulille. Vielä silloinkaan ei tyttö
käsittänyt. Hän ei voinut muistaa, että häntä koskaan ennen oli
suudeltu. Se oli hyvin suloista. Miriam piti siitä. Hän ajatteli, että
Korak sillä tavoin tahtoi osoittaa, kuinka iloissaan oli siitä, että ison
apinan ei ollut onnistunut raahata häntä pois. Hänkin oli iloissaan. Ja
siksi hän kietoi käsivartensa Tappajan kaulaan ja suuteli häntä yhä
uudelleen. Sitte hän huomatessaan nuken nuorukaisen vyössä siirsi
sen omaan haltuunsa, suudellen sitä, niinkuin oli suudellut Korakia.
Korak mieli sanoa jotakin. Hän halusi sanoa tytölle, kuinka suuresti
hän häntä rakasti; mutta hänen rakkautensa kuohunta tukehdutti
häntä, ja manganien kielen sanasto oli rajoitettu.
Tapahtui äkillinen keskeytys. Kuului matalaa mörinää — Akut
mörisi, ei äänekkäämmin kuin äsken, kun se teikaroi kuolleen
uroksen ruumiilla, ei tosiaan puoleksikaan niin äänekkäästi; mutta
sävel tehosi Korakissa uinuvan viidakkopedon huomiokykyyn. Se oli
varoitus. Korak nosti nopeasti katseensa häntä niin lähellä olevista
säteilevistä kasvoista. Nyt heräsivät hänen muut aistinsa. Hänen
korvansa, hänen sieraimensa herkistyivät. Jotakin oli tulossa!
Tappaja siirtyi Akutin viereen. Miriam oli ihan heidän takanaan.
Nuo kolme olivat kuin veistettyjä kuvapatsaita, jotka tuijottivat
viidakon lehväiseen sotkuiseen tiheikköön. Melu, joka oli herättänyt
heidän huomionsa, paisui, ja samassa ryntäsi esille iso apina
vesakosta muutaman askeleen päästä heidän seisomapaikaltaan.
Eläin pysähtyi heidät nähdessään. Se mörähti varoittavasti hartiainsa
yli, ja hetkistä myöhemmin tuli toinen apina arastellen esille. Sitten
seurasi muita — uroksia ja naaraksia pentuineen, kunnes
parikymmentä karvaista hirviötä seisoi näihin kolmeen tuijottamassa.

42. Siinä oli kaatuneen apinakuninkaan heimo. Akut puhui
ensimmäiseksi. Se osoitti kuolleen uroksen ruumista.
"Korak, mahtava taistelija, on tappanut kuninkaanne", mörisi hän.
"Viidakossa ei ole suurempaa kuin Korak, Tarzanin poika. Nyt Korak
on kuningas. Kuka uros on Korakia mahtavampi?"
Se oli taisteluhaaste jokaiselle urokselle, joka mielisi vastustaa
Korakin oikeutta kuninkuuteen. Apinat supattivat möristen keskenään
jonkun aikaa. Vihdoin asteli verkalleen esille nuori uros hoippuen
lyhyillä koivillaan, harjakset pystyssä ja kauheasti muristen.
Eläin oli tavattoman kookas ja parhaissa voimissaan. Se kuului
siihen melkein sukupuuttoon kuolleeseen lajiin, jota valkoiset miehet
ovat alkuasukasten tiedonantojen mukaan, kauan etsineet
viidakkojen vaikeimmista, läpitunkemattomista sopukoista. Harvoin
tapaavat alkuasukkaatkaan näitä isoja, karvaisia "alkuaikojen
ihmisiä."
Korak astui hirviötä vastaan. Hänkin mörisi. Mielessään hän hautoi
suunnitelmaa. Antautua rynnistelyyn tuon väkevän eläimen kanssa,
joka ei ollut väsyttänyt voimiansa, kun hän itse sitävastoin juuri oli
suoriutunut kauheasta ottelusta toisen samanlaisen kanssa, olisi ollut
tappion tavoittelua. Hänen oli keksittävä helpompi keino voittoon.
Kyyristyen hän valmistausi ottamaan vastaan hyökkäyksen, jonka
tiesi pian tapahtuvan, eikä hänen tarvinnutkaan pitkälti odottaa.
Hänen vastustajansa pysähtyi vain sikäli, että ehti kuulijainsa
valistukseksi ja Korakin hämmentämiseksi mölytä lyhyen
yhteenvedon entisistä voitoistaan, uljuudestaan ja siitä, mitä tekisi
mokomalle hintelälle tarmanganille. Sitten se hyökkäsi. Sormet
käyrinä ja kita ammollaan se ryntäsi odottavaa Korakia kohti
pikajunan vauhdilla. Korak ei liikahtanut ennenkuin isot käsivarret

43. ojentuivat häntä syleilemään, jolloin hän kumartui niiden alitse, antoi
oikealla nyrkillään kamalan survaisun pedon leukaan, sivuuttaessaan
sen maahan romahtavan ruhon, ja kiepahtaen nopeasti ympäri
kumartui taisteluvalmiina tuon tanterella hajasäärin sätkyttelevän
apinan yli.
Perin ällistyneenä koetti ihmisenmuotoinen kompuroida pystyyn.
Vaahto valui sen inhoittavilta huulilta. Sen pienet silmät punottivat.
Verta hyydyttävää mylvinää kuului sen syvästä rinnasta. Mutta se ei
päässyt jaloilleen. Tappaja odotti sen yläpuolella, ja heti kun
karvainen leuka kohosi uuden, härkäänkin tehoavan iskun ulottuville,
paiskattiin apina nurin taaksepäin.
Yhä uudelleen ja uudelleen yritti apina pystyyn, mutta joka kerralla
oli mahtava tarmangani odottamassa, nyrkki ojossa, navakalla iskulla
kellistääkseen sen jälleen. Yhä heikommiksi kävivät uroksen
ponnistukset. Veri tahrasi sen kasvot ja rinnan. Punainen juova
virtasi nenästä ja suusta. Joukko, joka kirkunallaan oli sitä
kiihoittanut taisteluun sen ensimmäiset hurjat karjahdukset
kuullessaan, ivaili sitä nyt, — hyväksymishuudot kohdistuivat
nyttemmin tarmanganiin. "Ka-go-da?" kysyi Korak nujertaessaan
uroksen vieläkin kerran.
Taas yritti itsepintainen elukka kömpiä jaloilleen. Taas antoi
Tappaja sille kauhean iskun. Ja taas kysyi hän ka-go-da — joko
riittää?
Hetkisen virui uros liikkumatonna. Sitten se mörähti kolhittujen
huultensa välitse: "Ka-go-da!"
"Nouse sitten ja mene takaisin kansasi luo", käski Korak. "Minä en
halua olla kuninkaana teillä, jotka kerran ajoitte minut pois. Pitäkää

44. omat tapanne, ja me pidämme omamme. Olkaamme ystäviä,
toisemme kohdatessamme, mutta yhdessä me emme elä."
Eräs vanha uros astui verkalleen Tappajaa kohti. "Olet tappanut
kuninkaamme", sanoi hän. "Olet lyönyt hänet, joka pyrki
kuninkaaksemme. Olisit voinut hänet tappaakin, jos olisit tahtonut.
Mistä me saamme kuninkaan?" Korak kääntyi Akutiin. "Tuossa on
kuninkaanne", lausui hän.
Mutta Akut ei tahtonut erota Korakista, vaikka se oli kylläkin
halukas jäämään oman rotunsa luo. Hän tahtoi, että myös Korak olisi
jäänyt. Ja niin hän sanoikin.
Nuorukainen ajatteli Miriamia — mikä olisi tytölle parasta ja
turvallisinta. Jos Akut lähtisi apinain mukaan, olisi vain yksi Miriamia
vartioimassa ja suojelemassa. Mutta jos he taas liittyisivät heimoon,
niin hän ei koskaan voisi turvallisesti jättää Miriamia leiriin, kun itse
lähtisi metsästämään, sillä apinakansan halut eivät ole helposti
hillittyjä. Jossakussa naaraksessakin saattaisi herätä hentoa valkoista
tyttöä kohtaan sairaloista vihaa, joka ärsyttäisi sen surmaamaan
hänet Korakin poissaollessa.
"Me elelemme teidän lähettyvillänne", sanoi hän vihdoin. "Kun te
vaihdatte pyydystysaluettanne, siirrymme mekin. Miriam ja minä,
pysyäksemme aina lähellänne; mutta me emme tule asumaan teidän
keskuuteenne."
Akut vastusteli tätä suunnitelmaa. Hän ei tahtonut erota Korakista.
Ensiksi hän kieltäytyi jättämästä inhimillistä ystäväänsä oman
rotunsa seuran vuoksi; mutta kun hän näki lauman viimeiset
vaeltamassa takaisin viidakkoon ja hänen katseensa osui kuningas-
vainajan nuoren vaimon notkeaan vartaloon tämän luodessa ihailevia

45. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankfan.com