Manuel de psychiatrie Julien-Daniel Guelfi

Visit ebookmass.com to download the full version and
explore more ebook or textbook
Manuel de psychiatrie Julien-Daniel Guelfi
_____ Click the link below to download _____
https://ebookmass.com/product/manuel-de-psychiatrie-julien-
daniel-guelfi/
Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Outils de la Réhabilitation en Psychiatrie. Pratiques en
Faveur du Rétablissement Franck
https://ebookmass.com/product/outils-de-la-rehabilitation-en-
psychiatrie-pratiques-en-faveur-du-retablissement-franck/
El dios de los helechos Daniel Galera
https://ebookmass.com/product/el-dios-de-los-helechos-daniel-galera/
FAQ Psychiatrie und Psychotherapie Jan Reuter
https://ebookmass.com/product/faq-psychiatrie-und-psychotherapie-jan-
reuter/
Manuel pratique d'algologie - Prise en charge de la
douleur chronique Christophe Perruchoud
https://ebookmass.com/product/manuel-pratique-dalgologie-prise-en-
charge-de-la-douleur-chronique-christophe-perruchoud/

Maladie de Lyme et co-infections Daniel Christmann
[Christmann
https://ebookmass.com/product/maladie-de-lyme-et-co-infections-daniel-
christmann-christmann/
Petit manuel de survie en médecine intensive-réanimation :
80 procédures en poche Nicolas Lerolle
https://ebookmass.com/product/petit-manuel-de-survie-en-medecine-
intensive-reanimation-80-procedures-en-poche-nicolas-lerolle/
Zoocosis Manuel Llorens
https://ebookmass.com/product/zoocosis-manuel-llorens/
The Innovation Ecosystem as a Source of Value Creation: A
Value Creation Lever for Open Innovation Odile De Saint
Julien
https://ebookmass.com/product/the-innovation-ecosystem-as-a-source-of-
value-creation-a-value-creation-lever-for-open-innovation-odile-de-
saint-julien/
Humanización del hospital pediátrico (Spanish Edition) Ana
María Ullán De La Fuente & Manuel Hernández Belver [Fuente
https://ebookmass.com/product/humanizacion-del-hospital-pediatrico-
spanish-edition-ana-maria-ullan-de-la-fuente-manuel-hernandez-belver-
fuente/

Manuel de psychiatrie
4
e
édition

Chez le même éditeur
DSM-5 Manuel diagnostique et statistique des troubles mentaux, par l'American Psychiatric
Association, traduction française coordonnée par M.-A. Crocq et J.D. Guelfi, dirigée par P. Boyer,
M.-A. Crocq, J.D. Guelfi, C. Pull et M.-C. Pull-Erpeling, 2015, 1 176 pages.
Mini-DSM-5 Critères diagnostiques, par M.-A. Crocq et J.D. Guelfi, dirigée par P. Boyer, M.-A. Crocq,
J.D. Guelfi, C. Pull et M.-C. Pull-Erpeling, 2015, 146 pages.
Traité de réhabilitation psychosociale, par N. Franck, 2018, 912 pages.
Manuel de psychologie et de psychopathologie clinique générale, 3
e
édition, par R. Roussillon, 2018,
544 pages.
Médecine et santé de l'adolescent, par P. Gerardin, B. Boudailliez et P. Duverger, 2019, 504 pages.
Prescrire les psychotropes, 3
e
édition, par B. Millet et J.-M. Vanelle, 2020, 560 pages.
Neuropsychopharmacologie, par R. Bordet, L. Carton, J. Deguil et T. Dondaine, 2019, 304 pages.
Traité de psychopharmacologie clinique, par A.F. Schatzberg et C. DeBattista, traduction française par
J. Benyaya, 2018, 496 pages.

Manuel de
psychiatrie
Sous la direction de
Julien Daniel Guelfi
Professeur émérite de l'université Paris Descartes,
ancien chef de service, clinique des maladies mentales et de l'encéphale,
centre hospitalier Sainte-Anne, Paris
Frédéric Rouillon
Professeur des universités, université Paris Descartes,
clinique des maladies mentales et de l'encéphale,
centre hospitalier Sainte-Anne, Paris
Luc Mallet
Professeur des universités, Université Paris-Est Créteil,
département médical-universitaire de psychiatrie et d'addictologie,
hôpitaux universitaires Henri Mondor – Albert Chenevier – Créteil
4
e
édition

Elsevier Masson SAS, 65, rue Camille-Desmoulins, 92442 Issy-les-Moulineaux cedex, France
Manuel de psychiatrie, 4
e
édition, de Julien Daniel Guelfi, Frédéric Rouillon et Luc Mallet.
© 2021, Elsevier Masson SAS
ISBN : 978-2-294-76473-8
e-ISBN : 978-2-294-76610-7
Tous droits réservés.
Les praticiens et chercheurs doivent toujours se baser sur leur propre expérience et connaissances pour évaluer
et utiliser toute information, méthodes, composés ou expériences décrits ici. Du fait de l'avancement rapide des
sciences médicales, en particulier, une vérification indépendante des diagnostics et dosages des médicaments doit
être effectuée. Dans toute la mesure permise par la loi, Elsevier, les auteurs, collaborateurs ou autres contributeurs
déclinent toute responsabilité pour ce qui concerne la traduction ou pour tout préjudice et/ou dommages aux per-
sonnes ou aux biens, que cela résulte de la responsabilité du fait des produits, d'une négligence ou autre, ou de
l'utilisation ou de l'application de toutes les méthodes, les produits, les instructions ou les idées contenus dans la
présente publication.
Tous droits de traduction, d'adaptation et de reproduction par tous procédés, réservés pour tous pays. Toute repro-
duction ou représentation intégrale ou partielle, par quelque procédé que ce soit, des pages publiées dans le présent
ouvrage, faite sans l'autorisation de l'éditeur est illicite et constitue une contrefaçon. Seules sont autorisées, d'une
part, les reproductions strictement réservées à l'usage privé du copiste et non destinées à une utilisation collective
et, d'autre part, les courtes citations justifiées par le caractère scientifique ou d'information de l'œuvre dans laquelle
elles sont incorporées (art. L. 122-4, L. 122-5 et L. 335-2 du Code de la propriété intellectuelle).
Copyright
Ce logo a pour objet d'alerter le lecteur sur la menace que représente pour l'avenir de l'écrit, tout particu-
lièrement dans le domaine universitaire, le développement massif du « photo-copillage ». Cette pratique
qui s'est généralisée, notamment dans les établissements d'enseignement, provoque une baisse brutale des
achats de livres, au point que la possibilité même pour les auteurs de créer des œuvres nouvelles et de les
faire éditer correctement est aujourd'hui menacée. Nous rappelons donc que la reproduction et la vente
sans autorisation, ainsi que le recel, sont passibles de poursuites. Les demandes d'autorisation de photo-
copier doivent être adressées à l'éditeur ou au Centre français d'exploitation du droit de copie : 20, rue des
Grands-Augustins, 75006 Paris. Tél. 01 44 07 47 70.

Table des mati?res XI
Phobies spécifiques (642), Trouble de l'adaptation
(644), Conclusion (644)
25.6 Traitements biologiques du trouble
stress post-traumatique (Émilie Veerapa,
Arnaud Leroy) 645
Antidépresseurs (645), Anxiolytiques (646),
Antipsychotiques (647), Anticonvulsivants (647),
Agents antiadrénergiques (647), Autres molécules
étudiées (648), Recommandations des principaux
organismes (649), Conclusion (650)
25.7 Traitements biologiques des troubles
obsessionnels compulsifs (Thomas Péréon,
Dominique Drapier) 652
Inhibiteurs sélectifs de la recapture de la sérotonine
(652), Inhibiteurs de la recapture de la sérotonine
et de la noradrénaline (653), Potentialisation par
antagonistes des récepteurs dopaminergiques D2,
sérotoninergiques 5-HT2, noradrénergique α2 (654),
Pistes de recherche : glutamatergiques/modulateurs du
NMDA (655), Conclusion (656)
25.8 Traitements biologiques des troubles
des conduites alimentaires (Jules Védrine,
Sébastien Guillaume) 658
Prises en charge médicamenteuses (658),
Neurostimulation (661), Conclusion (662)
25.9 Traitements biologiques des conduites
suicidaires (Émilie Olié, Bénédicte Nobile) 663
Inhibiteurs sélectifs de la recapture de la sérotonine
(664), Modulateur d'enzyme : lithium (665),
Antagoniste de la dopamine, de la sérotonine
et de la noradrénaline : clozapine (666), Nouvelles
thérapeutiques (666), Conclusion (666)
25.10 Traitements biologiques des addictions
avec substances (Benjamin Rolland,
Mikaïl Nourredine) 668
Addiction au tabac (668), Addiction à l'alcool (671),
Addiction aux opiacés (675), Conclusions (677)
25.11 Traitements biologiques des addictions
sans substance (Sophia Achab,
Eugénie Khatcherian) 678
Addiction aux jeux de hasard et d'argent (678),
Addiction aux jeux vidéo (680), Discussion et
conclusion (682)
25.12 Traitements biologiques des troubles
du sommeil (Julia Maruani, Pierre Alexis Geoffroy) 683
Insomnie (683), Hypersomnolence (687), Troubles
des rythmes circadiens (689)
25.13 Particularités du traitement biologique
des maladies psychiatriques chez le sujet âgé
(Pierre Vandel, Caroline Masse) 691
Pharmacologie des psychotropes (691),
Antidépresseurs (693), Benzodiazépines et molécules
apparentées (695), Antipsychotiques (697),
Thymorégulateurs (698), Autres traitements
biologiques (698), Conclusion (701)
25.14 Particularités du traitement biologique
des maladies psychiatriques chez la femme
enceinte et dans le post-partum (Florence Gressier,
Anne-Laure Sutter-Dallay) 702
Antidépresseurs (703), Thymorégulateurs (704),
Antipsychotiques (705), Anxiolytiques (706) ,
Conclusion (706)
Chapitre 26
Thérapeutiques psychologiques
(Coordonné par Christine Mirabel-Sarron) 709
26.1 Introduction (Christine Mirabel-Sarron) 709
26.2 Thérapies psychanalytiques 711
Description (Yves Sarfati) 711
Les terra incognita de l'inconscient (711), La
psychanalyse, en pratique et en théorie et en théorie
(712), Fondements théoriques (712), Conditions de
l'exercice (714), En pratique (716)
Indications (Vassilis Kapsambelis) 716
La problématique des indications chez S. Freud (717),
Indications selon le diagnostic clinique (718),
Indications et contre-indications à partir de critères
psychanalytiques (719)
Évaluation des psychothérapies complexes
et causalité des processus de changement
(Jean-Michel Thurin) 720
Quelques étapes de l'évaluation des psychothérapies
(720), Dix ans d'élaboration d'une seconde génération
de recherches répondant aux critères de scientificité
(722), Comment réaliser ce programme ? (724), Une
représentation graphique du processus de changement
au cours de la psychothérapie (726), Pour conclure (727)
26.3 Thérapies comportementales
et cognitives 729
Introduction (Christine Mirabel-Sarron,
Martin D. Provencher) 729
Caractéristiques (729), Les premières
conceptualisations : un peu d'histoire (730), Grands
principes théoriques (730), Comment se déroule une
thérapie comportementale et cognitive aujourd'hui ? (732),
Quelles indications cliniques ? (733), Conclusion (734)
Bilans d'efficacité et indications thérapeutiques
(Aurélie Docteur, Christine Mirabel-Sarron) 734
Rapport d'expertise de l'Inserm (734), Synthèses les
plus récentes (735), Approches actuelles (735),
Conclusion (736)
Psychothérapie interpersonnelle (Charles Pull)736
Traitement de l'épisode dépressif caractérisé unipolaire
(737), Adaptations de la TIP à d'autres troubles (739)
26.4 Relaxation thérapeutique (Charly Cungi) 742
Principes (742), La recherche : état des lieux (743),
Les différentes méthodes (745), Indications et contre-
indications thérapeutiques (748), Conclusion (749)
26.5 Thérapies familiales (Pierre Angel,
Sylvie Angel) 750
Principales théories (751), Les différentes approches
(752), Constructivisme et constructionnisme (753),

Table des mati?res XII
Nouvelles épistémologies et nouvelles perspectives (754),
Cadre thérapeutique (755), Techniques thérapeutiques
(755), Indications (756), Évaluations (756)
26.6 Psychothérapies à médiation artistique
(Anne-Marie Dubois) 757
Évolution des psychothérapies (757), Médiations
artistiques (758), Indications (760), Évaluations (761),
En conclusion (763)
26.7 EMDR : Eye Movement Desensitization
Reprocessing (Anna Maestre) 764
Le trauma (764), Retraitement du matériel traumatique
(764), Déroulement de la thérapie (765), Contre-
indications (767)
26.8 Thérapies psychologiques d'hier,
d'aujourd'hui et de demain (Alain Gérard,
Aurélie Docteur) 768
État actuel des thérapies psychologiques (768),
Innovations actuelles (769), Quel avenir dans 30 ans ?
(770), Des évolutions, oui… mais qui seront
les bons répondeurs demain ? (772)
Chapitre 27
De la réhabilitation psychosociale
au rétablissement, empowerment
et citoyenneté (Coordonné par
Jean-Luc Roelandt) 775
27.1 Introduction (Jean-Luc Roelandt,
Déborah Sebbane) 775
27.2 Rétablissement 779
La question du rétablissement et du patient
partenaire (Luigi Flora, Marie Koenig) 779
Quel rétablissement pour les personnes atteintes
de troubles psychiques ? (780), Divergences entre
les perspectives expérientielle et médicale du
rétablissement (781), Tentative de mise en œuvre
d'une complémentarité des savoirs au-delà des
divergences conceptuelles (781), Conclusion (782)
Pair-aidance et médiateurs de santé pairs
(Wendy Hude, Patrick Le Cardinal) 782
Cheminement historique (782) , Émergence de la
pairaidance professionnelle en France dans les années
2010 (783)
27.3 Préconisations européennes en faveur
de l'empowerment des usagers et des aidants
en santé mentale (Simon Vasseur-Bacle,
Jean-Luc Roelandt) 786
Comprendre et parler d'empowerment (786), Vers des
recommandations internationales (788), Conclusion
(789)
27.4 Réhabilitation psychosociale,
des pratiques en faveur du rétablissement
(Nicolas Franck, Olivier Canceil) 790
27.5 Aide aux exclus : dispositif d'appartements
de coordination thérapeutique « Un chez-soi
d'abord » (Pascale Estecahandy) 792
Une réponse adaptée à un public spécifique (793), Un
modèle de suivi intensif dans la communauté (795), Des
pratiques d'accompagnement orientées rétablissement
et visant le développement du pouvoir d'agir des locataires
(795), Déploiement, perspectives et limites (796)
27.6 Le numérique : un soutien
au processus d'empowerment en santé
mentale ? (Déborah Sebbane, Margot Morgiève) 797
E-santé mentale : définition et enjeux (797),
Empowerment et e-santé : un cercle vertueux ? (798),
Empowerment et e-santé mentale (799), Conclusion
(799)
27.7 Conclusion (Jean-Luc Roelandt) 801
Chapitre 28
Organisation de l'offre de soins
(Coordonné par Denis Leguay) 803
28.1 Introduction (Denis Leguay) 803
28.2 Évaluation du besoin de soin en psychiatrie
(Viviane Kovess-Masfety, Christine Chan-Chee) 806
Mesure des besoins dans la population (806),
Indicateurs sociaux (809), Applications françaises (809),
Conclusions (813)
28.3 Le secteur de psychiatrie (Jean-Charles Pascal,
Magali Coldefy) 814
La longue marche (814), La naissance du secteur (815),
Conclusion – Un secteur de psychiatrie pour demain :
le projet territorial de santé mentale (816)
28.4 Organisation de l'urgence psychiatrique
(Antoine Pelissolo, Jean-François Allilaire) 818
Spécificités de l'urgence psychiatrique (818), Missions
de la psychiatrie d'urgence (819), Structures d'urgence
(819), Urgences psychiatriques des hôpitaux généraux
(819), Urgences des services de secteur (820),
Perspectives (820)
28.5 La psychiatrie libérale (Alain Gérard,
Maurice Bensoussan) 821
Démographie (821), Champ de la spécialité (823),
Évaluation et formation (823), Mode d'exercice (824),
Dossier médical personnalisé (DMP), (824), Revenu
(825), Conclusion (825)
28.6 Évolution de l'offre de prise
en charge en addictologie (Michel Reynaud
†
,
Amine Benyamina) 825
Évolution historique de l'offre
de soins (826), Les trois pôles d'un réseau de soins
addictologiques (828), Bilan de la situation
de l'addictologie hospitalière (831), Offre de soin
et prévention (831), Conclusion (831)
28.7 La psychiatrie de liaison (Cédric Lemogne) 832
Définition et besoins (832), Modèles organisationnels
(833), Dotation minimale théorique en moyens (833),
De la nécessaire coordination pluriprofessionnelle

Table des mati?res XIII
de l'offre de soins (834), L'activité de consultation
externe (835), Évaluation des interventions (836),
Formation (837)
Chapitre 29
La place des usagers en psychiatrie :
évolutions et perspectives (Aude Caria)839
Nouvelles normes de santé : rôle des savoirs profanes
(839), Naissance de la démocratie sanitaire (840),
Évolution de la place des associations d'usagers
et de proches en psychiatrie (841), Principales
revendications des associations d'usagers et de famille
(842), Le rôle essentiel du Contrôleur général des lieux
de privation de liberté (CGLPL), (843), Perspectives :
vers l'empowerment des usagers et le développement
de la pair-aidance (843), Conclusion (846)
Chapitre 30
Aspects médicolégaux (Coordonné par
Marie-Noëlle Vacheron) 849
30.1 Introduction (Marie-Noëlle Vacheron,
François Caroli) 849
30.2 Droit et psychiatrie (Jean-Louis Senon,
Carol Jonas
†
) 850
Droit des patients (851), Secret professionnel (852),
Protection des patients vulnérables (853), Soins sans
consentement (854), Soins pénalement ordonnés (856),
Principes de responsabilité (857)
30.3 Les expertises en psychiatrie (Carol Jonas
†
,
Jean-Louis Senon) 859
Expertises judiciaires (860), Expertises extrajudiciaires
(863), Conclusion (865)
30.4 Soins pénalement ordonnés dans le cadre
des violences sexuelles (Mathieu Lacambre) 866
Soins pénalement ordonnés en milieu ouvert (866),
Soins pénalement ordonnés en milieu fermé (869),
Abords éthique, clinique et juridique (870), Conclusion
(872)
30.5 L'urgence médicopsychologique
(François Ducrocq, Louis Jehel) 873
Cellules d'urgence médicopsychologique (873),
Conclusion (878)
30.6 Psychiatrie en milieu pénitentiaire
(Thomas Fovet, Pierre Thomas) 879
Caractéristiques de la population carcérale (879),
Organisation actuelle des soins psychiatriques
en milieu carcéral en France (880), Principes généraux
de la pratique psychiatrique en milieu pénitentiaire
(881), Sémiologie psychiatrique en milieu carcéral
(883), Nécessité de liens étroits entre psychiatrie
en milieu carcéral et psychiatrie générale (883),
Conclusion (884)
Chapitre 31
L'avenir de la psychiatrie (Julien Daniel Guelfi,
Frédéric Rouillon, Luc Mallet) 887
Paradigmes successifs de la psychiatrie (888),
Psychiatrie, dualisme cartésien et psychobiologie (889),
Perspectives d'évolution (890), Conclusion (891)
Section B
Conduites à tenir (Coordination Pierre
Alexis Geoffroy)
I. Introduction (Pierre Alexis Geoffroy) 897
II. Épisode dépressif unipolaire
(Antoine Yrondi, Wissam El-Hage) 897
III. Épisode dépressif bipolaire
(Pierre Alexis Geoffroy, Chantal Henry) 899
IV. Épisode maniaque (Bruno Étain) 902
V. Épisode psychotique (Baptiste Pignon,
Franck Schürhoff) 904
VI. Comportements suicidaires (Guillaume
Pineau, Isabelle Roy) 911
VII. Attaques de panique, trouble panique,
trouble anxieux généralisé
(Antoine Pelissolo) 914
VIII. Phobies (Antoine Pelissolo) 916
IX. Trouble obsessionnel compulsif
(Hugues Lamothe, Philippe Domenech) 918
X. Trouble lié à des traumatismes psychiques
(Raphael Allali, Pierre Alexis Geoffroy) 920
XI. Troubles des conduites alimentaires
et de l'ingestion d'aliments (Corinne Blanchet,
Sébastien Guillaume) 923
XII. Troubles addictifs avec substances
(Benjamin Rolland) 928
XIII. Troubles addictifs liés à un
comportement (Bénédicte Barbotin,
Michel Lejoyeux) 933
XIV. Troubles du sommeil (Julia Maruani,
Pierre Alexis Geoffroy) 936
XV. Troubles de la personnalité (Julien Daniel
Guelfi, Nader Perroud) 941
XVI. Syndrome catatonique (Maeva Magnat,
Ali Amad) 945
XVII. Agitation (Alexandra Pham-Scottez,
Vincent Laprévote) 948

Table des mati?res XIV
XVIII. Troubles somatiques fonctionnels
(Cédric Lemogne) 952
XIX. Troubles psychiatriques dans le
contexte du péripartum (Sarah Tebeka,
Caroline Dubertret) 954
XX. Soins psychiatriques aux personnes
âgées (Cécile Hanon, Anne-Sophie Seigneurie) 959
XXI. Soins psychiatriques aux enfants et
adolescents (Hugo Peyre, Carmen Schröder) 961
XXII. Soins psychiatriques aux personnes
détenues (Thomas Fovet, Pierre Thomas) 963
XXIII. Troubles paraphiliques
(Florence Thibaut) 965
Index des mots clés 969
Index des auteurs 1005

Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!

Achab Sophia, médecin adjointe – agrégée, en
charge de la consultation pour addictions sans
substance, service d’addictologie, département de
psychiatrie, hôpitaux universitaires de Genève.
Al Anbar Nebal, docteure en psychologie, Paris.
Allali Raphaël, psychiatre, praticien hospitalier
contractuel, département de psychiatrie et d’ad-
dictologie, hôpital Bichat, Paris.
Allilaire Jean-François, psychiatre, secrétaire
perpétuel de l’Académie nationale de médecine.
Amad Ali, psychiatre, maître de conférences des
universités, praticien hospitalier, pôle de psychiatrie,
CHRU de Lille, Université de Lille, Inserm, U1172 –
LilNCog (Lille Neuroscience & Cognition).
Amado Isabelle, psychiatre, praticienne hospi-
talière, coresponsable du centre de ressources
national en remédiation cognitive et réhabilita-
tion psychosociale d’Île-de-France – C3RP, ser-
vice hospitalo-universitaire de santé mentale et
thérapeutique, GHU Paris psychiatrie et neuros-
ciences, Paris.
Amiel Philippe, chercheur associé associé à
l’UMR 1123 « ECEVE » (santé publique) Inserm,
Université de Paris, membre du comité d’éthique
de la recherche de l’Inserm (CEEI), avocat.
André Christophe, psychiatre, ancien praticien
attaché, service hospitalo-universitaire, centre
hospitalier Sainte-Anne, Paris.
Angel Pierre, psychiatre, professeur des universi-
tés, Pluralis, Paris.
Angel Sylvie, psychiatre, directrice médicale,
Pluralis, Paris.
Aouizerate Bruno, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, centre de réfé-
rence régional des pathologies anxieuses et de la
dépression, centre hospitalier Charles Perrens,
laboratoire nutrition et neurobiologie intégrée
(UMR INRAE 1286), Université de Bordeaux.
Barbotin Bénédicte, psychiatre, cheffe de cli-
nique des universités – assistante des hôpitaux,
service de psychiatrie et d’addictologie, hôpital
Bichat, Paris.
Belzeaux, Raoul, psychiatre, praticien hospitalier,
pôle de psychiatrie, pédopsychiatrie et addictolo-
gie, hôpital Sainte-Marguerite, hôpitaux universi-
taires de Marseille.
Bénézech Michel, légiste, juriste, psychiatre, pro-
fesseur associé des universités, chef de service
honoraire en psychiatrie, expert judiciaire hono-
raire, Bordeaux.
Bennabi Djamila, psychiatre, maître de confé-
rences des universités, praticienne hospitalière,
service de psychiatrie de l’adulte, CHRU de
Besançon, EA481 laboratoire de neurosciences
intégratives et cliniques, centre expert dépression
résistante FondaMental, Besançon.
Benoit Michel, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, service de psychia-
trie et de psychologie médicale, CHU Pasteur,
Nice, Laboratoire CoBTek – Cognition Behavior
Technology, FIRS – Fédération recherche inter-
ventions en santé, UCA – Université Côte d'Azur.
Bensoussan Maurice, psychiatre, Colomiers.
Benyamina Amine, psychiatre addictologue, pro-
fesseur des universités, praticien hospitalier, chef de
service de psychiatrie et addictologie, hôpital univer-
sitaire Paul Brousse, Villejuif, Université Paris Saclay.
Berrouiguet Sofian, psychiatre, maître de confé-
rences des universités, praticien hospitalier, ser-
vice hospitalo-universitaire de psychiatrie, CHRU
de Brest.
Birmes Philippe, professeur de psychiatrie, psy-
chiatre des hôpitaux, coordonnateur médical du
centre régional psychotraumatisme Occitanie,
UMR 1214 – Inserm/Université Paul Sabatier –
ToNIC/Toulouse NeuroImaging Center, chef du
service de psychiatrie, psychothérapies et art-thé-
rapie, CHU de Toulouse.
Blanchet Corinne, endocrinologue-nutrition-
niste, Maison des adolescents, Maison de Solenn,
XV
Liste des auteurs

Université Paris-Saclay, UVSQ, Inserm, CESP,
Team DevPsy.
Bonnin Maxime, psychiatre, ancien chef de cli-
nique des universités – assistant des hôpitaux,
CHRU de Tours, Université de Tours.
Bordet Régis, pharmacologue médical, neuro-
logue, professeur des universités, praticien hos-
pitalier, département de pharmacologie médicale,
faculté de médecine, CHRU de Lille.
Boulenger Jean-Philippe, professeur émérite de
psychiatrie d’adultes à la Faculté de médecine
Montpellier-Nîmes, Université de Montpellier.
Bouvard Martine, professeure de psychologie
clinique, psychologue, psychothérapeute, labora-
toire de psychologie et neurocognition (LPNC),
Université Savoie Mont Blanc, Chambéry.
Braconnier Alain, psychiatre des hôpitaux, chef
de service de la consultation pour adolescents,
centre Philippe Paumelle, Paris.
Brunelle Julie, psychiatre, service de psychiatrie
de l’enfant et de l’adolescent, GH Pitié-Salpêtrière,
université Pierre-et-Marie-Curie, Paris.
Burguière Éric, docteur en sciences cognitives et
neurosciences, chargé de recherche au CNRS, res-
ponsable de l'équipe Neurophysiology of Repetitive
Behaviors à l'institut du cerveau (ICM), Sorbonne
Université, Paris.
Calvet Benjamin, psychiatre, praticien hospi-
talier, Inserm UMR1094 -Institut d’épidémio-
logie neurologique et de neurologie tropicale,
Fédération universitaire de consultations, d’ensei-
gnement, de recherche et d’innovation (FUCERI),
service universitaire de psychiatrie de l’adulte et
de la personne âgée, CMRR du Limousin, CH
Esquirol, Limoges.
Canceil Olivier, psychiatre des hôpitaux, chef du
pôle Paris 12 (psychiatrie générale), hôpitaux de
Saint-Maurice.
Caria Aude, psychologue, directrice de Psycom,
Paris.
Caroli François, psychiatre, praticien hospitalier,
centre hospitalier Sainte-Anne, GHU Paris psy-
chiatrie et neurosciences, Paris.
Carton Louise, pharmacologue médicale, psy-
chiatre et addictologue, praticienne hospitalo-
universitaire, département de pharmacologie
médicale, faculté de médecine, CHRU de Lille.
Chan-Chee Christine, docteure en médecine,
direction des maladies non transmissibles et
des traumatismes, Santé publique, France,
Saint-Maurice.
Chaste Pauline, psychiatre, professeure des uni-
versités, praticienne hospitalière, service de pédo-
psychiatrie, hôpital Necker – Enfants malades,
Paris.
Chevance Astrid, psychiatre, Université de Paris,
CRESS-Inserm-INRA, Hôtel Dieu, Paris.
Clair Anne-Hélène, psychologue, docteure en
neurosciences, Institut du cerveau et de la moelle
épinière (ICM), hôpital de la Pitié-Salpêtrière,
Paris.
Clément Jean-Pierre, psychiatre, professeur
des universités, praticien hospitalier, Inserm
UMR1094 -Institut d’épidémiologie neurolo-
gique et de neurologie tropicale, Fédération
universitaire de consultations, d’enseignement,
de recherche et d’innovation (FUCERI), service
universitaire de psychiatrie de l’adulte et de la
personne âgée, CMRR du Limousin, CH Esquirol,
Limoges.
Clergue-Duval Virgile, chef de clinique des uni-
versités – assistant des hôpitaux, département de
psychiatrie et de médecine addictologique, hôpi-
tal Fernand Widal, Paris, Inserm UMRS 1144
Optimisation thérapeutique en neuropsycho-
pharmacologie, Université de Paris.
Cohen David, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, chef du service de
psychiatrie de l'enfant et de l'adolescent, hôpital
Pitié-Salpêtrière, Paris, Sorbonne Université, Paris.
Coldefy Magali, maître de recherche, docteur en
géographie, Institut de recherche et documenta-
tion en économie de la santé (Irdes), Paris.
Consoli Angèle, psychiatre, professeure des
universités, praticienne hospitalière, service de
psychiatrie de l’enfant et de l’adolescent, hôpital
Pitié-Salpêtrière, Paris, Sorbonne Université,
Paris.
Consoli Silla M., ancien professeur de psychiatrie à
l’Université de Paris, ancien responsable de l’unité
de psychologie et psychiatrie de liaison et d’ur-
gence, hôpital européen Georges-Pompidou, Paris.
Cordier Bernard, psychiatre, ancien chef de ser-
vice de psychiatrie, expert honoraire auprès des
tribunaux, hôpital Foch, Suresnes.
XVI
Liste des auteurs

Corruble Emmanuelle, psychiatre, professeure
des universités, praticienne hospitalière, cheffe
du service hospitalo-universitaire de psychiatrie,
Inserm CESP MOODS, hôpital Bicêtre, GH Paris
Saclay, Le Kremlin-Bicêtre.
Courtet Philippe, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, coordonnateur du
département d’urgence et post-urgence psychia-
trique, CHU de Montpellier, PSNREC, Université
de Montpellier, Inserm, Fondation FondaMental.
Crocq Marc-Antoine, psychiatre, praticien hos-
pitalier, CH Rouffach, Maison des adolescents
du Haut-Rhin, CAMUHA, Université de Haute-
Alsace, Mulhouse.
Cungi Charly, psychiatre, psychothérapeute,
centre de consultation des enfants, adolescents
familles, Genève.
Dardennes Roland, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, clinique des
maladies mentales et de l’encéphale, CH Sainte-
Anne, Université Paris Descartes, Paris.
Demily Caroline, psychiatre, professeure des uni-
versités, praticienne hospitalière, cheffe du pôle
hospitalo-universitaire ADIS, centre de référence
maladies rares GénoPsy, CH Le Vinatier et Centre
de neuroscience cognitive, UMR 5229 (CNRS et
Université Claude Bernard Lyon 1), Lyon.
Dereux Alexandra, psychiatre addictologue, pra-
ticien hospitalier, département de psychiatrie et
de médecine addictologique, GHU Lariboisière –
Fernand Widal - Saint-Louis, Paris, Inserm UMR_S
1144, Université Paris Diderot.
Dervaux Alain, psychiatre, professeur des univer-
sités, praticien hospitalier, service de psychiatrie et
d’addictologie de liaison, hôpital Sud, CHU Amiens
Picardie, unité Inserm 1247 Groupe de recherche
sur l'alcool et les pharmacodépendances (GRAP),
Amiens, Inserm, laboratoire de physio pathologie
des maladies psychiatriques, UMR S1266, Institut
de psychiatrie et neuro sciences de Paris, Institut de
psychiatrie (CNRS GDR 3557), Paris.
Docteur Aurélie, psychologue, docteure en psy-
chologie, Paris.
Domenech Philippe, psychiatre, praticien hospi-
talo-univesitaire, département médical-univer-
sitaire de psychiatrie et d’addictologie, hôpitaux
universitaires Henri Mondor - Albert Chenevier,
Université Paris-Est – Créteil, Créteil, Team
Neurophysiology of Repetitive Behaviors, Institut
du cerveau et de la moelle épinière, Paris.
Drapier Dominique, psychiatre, professeur
des universités, praticien hospitalier, pôle hos-
pitalo-universitaire de psychiatrie adulte, CH
Guillaume Régnier, Rennes, équipe d’accueil EA
4712 « Comportement et noyaux gris centraux »,
Université Rennes 1.
Dubertret Caroline, psychiatre, professeure des
universités, praticienne hospitalière, cheffe du
service de psychiatrie, hôpital Louis-Mourier,
Colombes, Inserm U1266, Université de Paris.
Dubois Anne-Marie, psychiatre, praticienne
hospitalière, clinique des maladies mentales et de
l’encéphale, responsable de l’unité des thérapies
à médiation artistique, centre hospitalier Sainte-
Anne, Paris.
Duclos Jeanne, psychologue, maître de conférences
des universités, SCALaB Sciences cognitives et
sciences affectives UMR 9193, Université de Lille.
Ducrocq François, psychiatre, praticien hospita-
lier, responsable du service des urgences psychia-
triques, CHRU de Lille.
Dumas Guillaume, directeur du laboratoire de
psychiatrie de précision et de physiologie sociale,
centre de recherche, CHU Ste-Justine, Montréal,
professeur adjoint en psychiatrie computation-
nelle, Université de Montréal.
Edel Yves, psychiatre, praticien hospitalier, unité
d’addictologie, hôpital Pitié-Salpêtrière, Paris.
El-Hage Wissam, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, U1253, iBrain,
CIC1415, Inserm, CHRU de Tours, Université de
Tours.
Epelbaum Stéphane, neurologue, praticien hos-
pitalier, Institut du cerveau et de la moelle épi-
nière (ICM), Inserm U 1127, CNRS UMR 7225,
Sorbonne Université, Inria, aramis project-team,
Inria-APHP collaboration, hôpital de la Pitié
Salpêtrière, Institute of Memory and alzheimer’s
Disease (IM2A), Centre of excellence of neuro-
degenerative disease (CoEN), National reference
centre for rare and early dementias, Department
of Neurology, Paris.
Estecahandy Pascale, médecin, coordinatrice
nationale du dispositif « Un chez-soi d’abord »,
Délégation interministérielle à l’hébergement et à
l’accès au logement (Dihal), La Défense.
XVII
Liste des auteurs

Étain Bruno, psychiatre, professeur des univer-
sités, praticien hospitalier, département de psy-
chiatrie et de médecine addictologique, GHU
Lariboisière – Saint-Louis – Fernand Widal,
DMU neurosciences, Université de Paris, Inserm
UMRS1144, Optimisation thérapeutique en neu-
ropsychopharmacologie, Paris.
Ettore Éric, chef de clinique des universités –
assistant des hôpitaux, service de psychiatrie et de
psychologie médicale, CHU Pasteur, Nice.
Falissard Bruno, pédopsychiatre et biostatisti-
cien, professeur des universités, praticien hospita-
lier, unité Inserm U1178, maison des adolescents,
Université Paris IX, Paris.
Ferreri Florian, psychiatre, professeur des univer-
sités, praticien hospitalier, service de psychiatrie,
hôpital Saint-Antoine, Paris, Université Pierre et
Marie Curie, Paris VI.
Flora Luigi, docteur en sciences de l’éducation,
patient chercheur, codirecteur patient, centre
d’innovation du partenariat avec les patients et
le public (CI3P), faculté de médecine, chercheur
associé du laboratoire RETINES, Université Côte
d’Azur, coordinateur du partenariat avec les
personnes à l’épreuve de psychotraumatismes,
Centre national ressources et résilience, Lille.
Foulon Christine, psychiatre, Paris.
Fovet Thomas, psychiatre, unité d’hospitalisa-
tion spécialement aménagée (UHSA) Lille-Seclin,
CHRU de Lille.
Franck Nicolas, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, chef du pôle Centre
rive gauche et responsable du centre ressource
de réhabilitation psychosociale et de remédia-
tion cognitive, CH Le Vinatier, Bron, université
Claude Bernard Lyon 1.
Galera Cédric, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, pôle universitaire
de psychiatrie de l'enfant et de l'adolescent,
CH Charles Perrens, Bordeaux, Université de
Bordeaux.
Geoffroy Pierre Alexis, psychiatre, maître de
conférences des universités, praticien hospi-
talier, département de psychiatrie et d’addic-
tologie, hôpital Bichat, DMU neurosciences,
NeuroDiderot, Université de Paris, Inserm U1141,
équipe NeoPhen, Paris.
Gérard Alain, psychiatre, Paris.
Giustiniani Julie, psychiatre, cheffe de clinique
des universités – assistante des hôpitaux, service
de psychiatrie de l’adulte, CHRU de Besançon,
EA481 laboratoire de neurosciences intégratives
et cliniques, Besançon.
Godart Nathalie, psychiatre, professeure des uni-
versités, praticienne hospitalière, service hospitalo-
universitaire de santé mentale pour adolescente et
jeune adulte, UFR des sciences de la santé Simone
Veil (UVSQ), Fondation santé des étudiants de
France, Paris.
Gorwood Philip, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, Université de
Paris, Institut de psychiatrie et neuroscience de
Paris (IPNP), Inserm U1266, clinique des mala-
dies mentales et de l’encéphale, CH Sainte-Anne,
GHU Paris psychiatrie et neurosciences, Paris.
Goudemand Michel, professeur émérite de psy-
chiatrie, Université de Lille.
Gressier Florence, psychiatre, praticienne hos-
pitalière, service de psychiatrie, hôpital Bicêtre,
hôpitaux universitaires Paris Sud, CESP, Inserm
UMR1178, Université Paris-Saclay, faculté de
médecine Paris Sud.
Grillault-Laroche Diane, psychiatre, praticienne
hospitalière, département de psychiatrie et de
médecine addictologique, GHU Lariboisière –
Saint-Louis – Fernand Widal, DMU neurosciences,
Inserm UMRS1144, Optimisation thérapeutique
en neuropsychopharmacologie, Paris.
Guelfi Julien Daniel, professeur émérite de l’uni-
versité Paris Descartes, ancien chef de service,
clinique des maladies mentales et de l’encéphale,
CH Sainte-Anne, Paris, expert honoraire près la
cour d'appel de Paris.
Guillaume Sébastien, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, département
d’urgences et post-urgences psychiatriques, hôpi-
tal Lapeyronie, CHU de Montpellier, Université
de Montpellier.
Haffen Emmanuel, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, chef du service
de psychiatrie de l’adulte, CHRU de Besançon,
laboratoire de recherches intégratives en neuros-
ciences et psychologie cognitive, Université de
Franche-Comté, Fondation FondaMental.
XVIII
Liste des auteurs

Hanon Cécile, psychiatre, praticienne hospita-
lière, centre ressource régional de psychiatrie
du sujet âgé, hôpital Corentin Celton, Issy-Les-
Moulineaux, Université de Paris.
Hardy-Baylé Marie-Christine, professeure des
universités, praticienne hospitalière, CH André
Mignot, Versailles.
Henry Chantal, psychiatre, professeure des uni-
versités, praticienne hospitalière, GHU Paris
psychiatrie et neurosciences, unité perception
et mémoire, institut Pasteur, UMR3571, CNRS,
Paris, Université de Paris.
Hoertel Nicolas, psychiatre, maître de conférences
des universités, praticien hospitalier, DMU psy-
chiatrie et addictologie, hôpital Corentin Celton,
Issy-Les-Moulineaux, Université Paris Centre.
Houenou Josselin, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, DMU IMPACT
de psychiatrie et d’addictologie, hôpital Henri
Mondor, Créteil, Université Paris Est Créteil,
Inserm U955, équipe 15 « Neuropsychiatrie trans-
lationnelle », Fondation FondaMental, Créteil,
plate-forme d’imagerie NeuroSpin, labora-
toire UNIACT, équipe psychiatrie, CEA Saclay,
Gif-sur-Yvette.
Hude Wendy, ancienne médiatrice de santé-paire,
chargée de mission au CCOMS (Centre collabora-
teur de l’OMS) pour la recherche et la formation
en santé mentale, Lille.
Icick Romain, psychiatre, praticien hospitalier,
département de psychiatrie et de médecine addic-
tologique, hôpital Fernand Widal, Paris, Inserm
UMRS 1144 Optimisation thérapeutique en
neuropsychopharmacologie, Université de Paris,
laboratoire de neurobiologie intégrative des sys-
tèmes cholinergiques, CNRS UMR 3571, Institut
Pasteur, Paris.
Jeammet Philippe, pédopsychiatre, professeur
des universités, université Paris Descartes.
Jehel Louis, professeur des universités, prati-
cien hospitalier, chef du service de psychiatrie
et addictologie, hôpital de La Meynard, CHU
de Fort-de-France, La Martinique, président de
l ’AFORCUMP-SFP.
Jollant Fabrice, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, CH Sainte-Anne,
Université de Paris, GHU Paris psychiatrie et
neurosciences, Paris.
Jonas Carol
†
, docteur en droit, médecin légiste,
psychiatre des hôpitaux, service de psychiatrie A,
CHU de Tours.
Jousselme Catherine, psychiatre, professeure
des universités, praticienne hospitalière, cheffe
du service de psychiatrie de l’enfant et de l’ado-
lescent, fondation Vallée, Gentilly, cheffe du pôle
enseignement – recherche, Université Paris Sud.
Kapsambelis Vassilis, psychiatre, praticien hos-
pitalier, directeur du centre de psychanalyse de
l’ASM 13, psychanalyste, membre de la Société
psychanalytique de Paris.
Khatcherian Eugénie, médecin assistante, service
d’addictologie, département de psychiatrie, hôpi-
taux universitaires de Genève.
Koenig Marie, docteure en psychologie clinique,
psychothérapeute, maître de conférences, labora-
toire de psychopathologie et de neuropsychologie
(LPN EA2027), Université Paris 8.
Kovess-Masfety Viviane, psychiatre et épidémio-
logiste, professeur, EA 4057 laboratoire psychopa-
thologie et processus de santé (LPPS), université
Paris Descartes, Paris.
Lacambre Mathieu, psychiatre, praticien hospi-
talier, section psychiatrie légale AFPBN, filière
de psychiatrie légale, pôle urgence, hôpital
Lapeyronie, CHU, Montpellier.
Lamothe Hugues, psychiatre, praticien hos-
pitalier, département médical-universitaire
de psychiatrie et d’addictologie, hôpitaux uni-
versitaires Henri Mondor - Albert Chenevier,
Université Paris-Est – Créteil, Créteil, Team
Neurophysiology of Repetitive Behaviors, Institut
du cerveau et de la moelle épinière, Paris.
Laprévote Vincent, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, responsable du
département d'hospitalisation, pôle hospitalo-
universitaire de psychiatrie d'adultes et d'addicto-
logie du Grand Nancy, CLIP (Centre de liaison et
d'intervention précoce), CHRU de Nancy, Inserm
U 1114 neuropsychologie cognitive et physio-
pathologie de la schizophrénie, Université de
Lorraine.
Laqueille Xavier, psychiatre des hôpitaux, chef
du service d’addictologie, CH Sainte-Anne, GHU
Paris psychiatrie et neurosciences, Paris, respon-
sable d’enseignement, Université de Paris.
XIX
Liste des auteurs

Le Bihan Patrick, psychiatre, praticien hospi-
talier, chef du pôle de psychiatrie médicolégale,
chargé d’enseignement de criminologie clinique
à l’Université de Bordeaux, centre hospitalier,
Cadillac-sur-Garonne.
Le Cardinal Patrick, psychiatre, psychothéra-
peute, CHS de la Savoie, Chambéry.
Le Strat Yann, psychiatre, professeur des univer-
sités, praticien hospitalier, responsable médical
des structures d’addictologie, service de psychia-
trie, hôpital Louis Mourier, Colombes, Université
de Paris.
Léger Damien, neurophysiologiste, professeur
des universités, praticien hospitalier, chef de ser-
vice, centre du sommeil et de la vigilance, centre
de référence narcolepsies et hypersomnies rares,
service de pathologies professionnelles et envi-
ronnementales, Hôtel-Dieu, Paris, co-directeur
EA 7330 VIFASOM (Vigilance fatigue sommeil et
santé publique), Université de Paris.
Leguay Denis, psychiatre des hôpitaux, médecin-
coordinateur du centre ressources handicap psy-
chique des Pays de la Loire, centre de santé mentale
angevin CESAME, Sainte-Gemmes-sur-Loire.
Lejoyeux Michel, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, chef du service de
psychiatrie et d’addictologie, hôpital Bichat, Paris.
Lemogne Cédric, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, chef du service
de psychiatrie de l'adulte, hôpital Hôtel-Dieu,
Inserm, Institut de psychiatrie et neurosciences
de Paris, Université de Paris.
Leroy Arnaud, psychiatre, chef de clinique des
universités – assistant des hôpitaux, service
Deniker, hôpital Fontan, CHRU de Lille.
Limosin Frédéric, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, chef du service
de psychiatrie et d’addictologie de l’adulte et
du sujet âgé, hôpital Corentin Celton, Issy-Les-
Moulineaux, directeur médical du DMU psychia-
trie et addictologie, Université Paris Centre.
Llorca Pierre-Michel, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, chef du service
de psychiatrie B, CHU de Clermont-Ferrand, EA
7280, Université Clermont Auvergne, Fondation
FondaMental.
Loas Gwenolé, psychiatre, professeur, directeur
du service de psychiatrie de l’hôpital Erasme,
directeur du laboratoire de recherches psy-
chiatriques (unité 266) de l’Université libre de
Bruxelles.
Loisel Yoann, pédopsychiatre, psychanalyste,
département de psychiatrie de l’adolescent et du
jeune adulte, Institut mutualiste Montsouris, Paris.
Maestre Anna, psychologue psychothérapeute,
Paris.
Magnat Maeva, assistant spécialiste en psy-
chiatrie, pôle de psychiatrie, CHRU de Lille,
Université de Lille, Inserm, U1172 – LilNCog
(Lille Neuroscience & Cognition).
Mallet Luc, psychiatre, professeur des universi-
tés, praticien hospitalier, département médical-
universitaire de psychiatrie et d’addictologie,
hôpitaux universitaires Henri Mondor – Albert
Chenevier, Université Paris-Est – Créteil.
Marcelli Daniel, pédopsychiatre, professeur émé-
rite de psychiatrie de l’enfant et de l’adolescent,
service universitaire de psychiatrie de l’enfant et
de l’adolescent, CHS Henri Laborit, Poitiers.
Marotte Chloé, neuropsychologue, CH Simone
Veil, Cannes.
Martinez Gilles, psychiatre, chef de pôle, secteur
75G25, unité d'hospitalisation Lasalle, GHU Paris
psychiatrie et neurosciences, Paris.
Maruani Julia, psychiatre, praticienne hospita-
lière, département de psychiatrie et d’addictolo-
gie, hôpital Bichat, Paris.
Masse Caroline, psychiatre, praticienne hospita-
lière, service de psychiatrie de l’adulte, CHU de
Besançon, laboratoire de neurosciences, UFC,
UBFC, Besançon.
Melchior Maria, épidémiologiste et directrice de
recherche Inserm, Institut Pierre Louis d’épidé-
miologie et de santé publique (IPLESP), équipe de
recherche en épidémiologie sociale, UMRS 1136,
Inserm/Sorbonne Université, Paris.
Micoulaud-Franchi Jean-Arthur, psychiatre,
maître de conférences des universités, praticien
hospitalier, service universitaire de médecine
du sommeil (SUMS), USR CNRS 3413 SANPSY,
CHU de Bordeaux, Université de Bordeaux.
Millet Bruno, psychiatre, professeur des univer-
sités, praticien hospitalier, service de psychia-
trie adulte, groupe hospitalier Pitié-Salpêtrière,
Université Pierre et Marie Curie, Paris.
XX
Liste des auteursListe des auteursListe des auteurs

Mirabel-Sarron Christine, psychiatre, prati-
cienne hospitalière, docteure en psychologie
clinique et pathologique, unité fonctionnelle de
psychothérapies, GHU-Paris psychiatrie et neu-
rosciences, site Sainte Anne-CMME, Université
Paris V – René Descartes, Paris.
Morgiève Margot, chercheuse en sciences sociales
de la santé mentale, Université de Paris, centre de
recherche médecine, sciences, santé, santé men-
tale et société (Cermes3), EHESS, CNRS, Inserm,
Paris.
Moro Marie Rose, psychiatre, professeure des
universités, praticienne hospitalière, cheffe de
service de la Maison des adolescents, Maison de
Solenn, Université de Paris, Présidente du Collège
national des universitaires de psychiatrie (CNUP),
présidente de l'AIEP (Association internationale
d’éthnopsychanalyse) et du Centre Babel, Paris.
Mouchabac Stéphane, psychiatre, praticien hos-
pitalier, département de psychiatrie, hôpital
Saint-Antoine, Paris, Sorbonne Université, ICRIN
(infractucture of Clinical Research in Neurosciences)
psychiatrie, Institut du cerveau et de la moelle, Paris.
Naudet Florian, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, service de psychia-
trie, hôpital Pontchaillou, CHU de Rennes, CIC/
Inserm 1414, Université de Rennes .1
Nguyen-Khac Apolline, professeure agrégée en
sciences économiques et sociales.
Nobile Bénédicte, docteure en pharmacie, assis-
tante spécialiste, département d’urgence et post-
urgence psychiatrique, CHU de Montpellier,
PSNREC, Université de Montpellier, Inserm,
Fondation FondaMental.
Nourredine Mikaïl, assistant hospitalo-univer-
sitaire en pharmacologie, service universitaire
d'addictologie de Lyon (SUAL), CH Le Vinatier,
Bron, service de recherche et épidémiologie cli-
nique, hospices civils de Lyon, faculté de méde-
cine Lyon-Est, Université de Lyon.
Olié Émilie, psychiatre, professeure des uni-
versités, praticienne hospitalière, département
d’urgences et post-urgences psychiatriques, hôpi-
tal Lapeyronie, CHU de Montpellier, PSNREC,
Inserm, Université de Montpellier, Fondation
FondaMental.
Pascal Jean-Charles, psychiatre des hôpitaux,
centre Jean Wier, Suresnes.
Pelissolo Antoine, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, chef du service
de psychiatrie sectorisée, CHU AP-HP Henri-
Mondor, site Albert-Chenevier, Université Paris-
Est, Créteil.
Péneau Élie, psychiatre, praticien hospitalier,
CMP du pôle centre, centre de réhabilitation
et de remédiation cognitive, unité de thérapie
systémique Métaphore, CH Drôme Vivarais,
Montléger.
Péréon Thomas, psychiatre, praticien hospitalier
contractuel, pôle hospitalo-universitaire de psy-
chiatrie adulte, CH Guillaume Régnier, Rennes,
équipe d’accueil EA 4712 « Comportement et
noyaux gris centraux », Université Rennes 1.
Perroud Nader, psychiatre, unité troubles de la
régulation émotionnelle, service des spéciali-
tés psychiatriques, département de psychiatrie,
hôpitaux universitaires de Genève, Université de
Genève.
Petitjean François, psychiatre, EPS Barthélemy
Durand, Étampes.
Peyre Hugo, psychiatre, professeur des universi-
tés, praticien hospitalier, service de psychiatrie de
l’enfant et de l’adolescent, hôpital Robert Debré,
Paris.
Pham-Scottez Alexandra, psychiatre, praticienne
hospitalière, professeure associée de la faculté de
Médecine Paris Descartes, CPOA – Centre psy-
chiatrique d’orientation et d’accueil, GHU Paris
psychiatrie et neurosciences, site Cabanis, cellule
universitarisation – recherche et enseignement,
Paris.
Pignon Baptiste, psychiatre, praticien hospitalier,
DMU IMPACT, service de psychiatrie, hôpitaux
universitaires Henri-Mondor, Créteil, Inserm
U955, team 15, Créteil, fondation FondaMental,
Université Paris-Est, faculté de médecine, Créteil.
Pineau Guillaume, psychiatre, chef de clinique
des universités – assistant des hôpitaux, cli-
nique des maladies mentales et de l'encéphale,
hôpital Sainte-Anne, GHU, Paris psychiatrie et
neurosciences.
Poirier Marie-France, psychiatre, ancienne
directrice de recherche Inserm U 796, service
hospitalo-universitaire, GHU Paris psychiatrie et
neurosciences.
XXI
Liste des auteursListe des auteursListe des auteurs

Postel Jacques, président honoraire d’histoire de
la psychiatrie et de la psychanalyse, ancien chef de
service au CH Sainte-Anne, Paris.
Provencher Martin D., professeur titulaire, École
de psychologie, Université Laval, Québec.
Pull Charles, psychiatre, psychothérapeute, pro-
fesseur associé à l’université du Luxembourg,
Luxembourg.
Purper-Ouakil Diane, psychiatre, professeure des
universités, praticienne hospitalière, responsable
de l’équipe médicale médecine psychologique pour
enfants et adolescents, hôpital Saint-Éloi, CHU de
Montpellier, centre de recherche en épidémiologie
et santé des populations (CESP), équipe psychia-
trie développement et trajectoires, Université de
Montpellier.
Radjack Rahmeth, pédopsychiatre, praticien hospita-
lier, Maison des adolescents, Maison de Solenn, Paris.
Radon Leslie, psychologue clinicienne, dépar-
tement de psychiatrie et d’addictologie, unité de
traitement des troubles de conduites alimentaires,
hôpital universitaire Paul Brousse, Villejuif.
Ramoz Nicolas, chargé de recherche, Inserm
UMR1266, équipe « Vulnérabilité aux troubles
psychiatriques et addictifs », centre de psychiatrie
et neurosciences, Paris.
Reynaud Michel
†
, professeur des universités,
université Paris-Sud, président du Fonds actions
addictions.
Robert Philippe-Henri, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, centre mémoire
de ressources et de recherche, laboratoire CoBTeK,
CHU de Nice, Université Côte d’Azur.
Robin Marion, psychiatre, psychanalyste, dépar-
tement de psychiatrie de l’adolescent et du jeune
adulte, Institut mutualiste Montsouris, Paris.
Rocchesani Raphaël, psychiatre, chef de clinique
des universités – assistant des hôpitaux, service
universitaire de psychiatrie de l’enfant et de l’ado-
lescent, CHS Henri Laborit, Poitiers.
Roelandt Jean-Luc, psychiatre, directeur adjoint
du CCOMS (Centre collaborateur de l’OMS) pour
la recherche et la formation en santé mentale,
EPSM, Lille, Métropole.
Rogan Christina, psychologue spécialisée en
neuropsychologie, service NML (neurologie de la
mémoire et du langage), CH Sainte-Anne, GHU
Paris psychiatrie et neurosciences, Paris.
Rolland Benjamin, psychiatre, maître de confé-
rences des universités, praticien hospitalier, ser-
vice universitaire d'addictologie de Lyon (SUAL),
CH Le Vinatier, Bron, service de recherche et
épidémiologie clinique, hospices civils de Lyon,
faculté de médecine et de maïeutique Lyon-Sud,
UCBL, Université de Lyon.
Rolland Jean-Pierre, docteur en psychologie,
professeur émérite des universités, Université
Paris – Nanterre.
Romo Lucia, psychologue, enseignante-cher-
cheuse, CMME, CH Sainte Anne, Paris,
Université Paris Nanterre EA 4430 CLIPSYD,
GHU Paris psychiatrie et neurosciences.
Rouillon Frédéric, psychiatre, professeur de psy-
chiatrie, praticien hospitalier à temps partiel, cli-
nique des maladies mentales et de l’encéphale, CH
Sainte-Anne, Paris.
Roy Isabelle, psychiatre, praticien hospitalier
temps partiel, clinique des maladies mentales et
de l'encéphale, hôpital Sainte-Anne, GHU Paris
psychiatrie et neurosciences.
Saravane Djéa, médecin des hôpitaux, établisse-
ment public de santé mentale George Daumézon,
Fleury-Les-Aubray, directeur de l'enseignement
faculté de Médecine Paris Saclay.
Sarfati Yves, docteur en médecine, agrégé de
psychiatrie, docteur en neurosciences, ancien
professeur des universités – praticien hospitalier,
psychanalyste, Paris.
Samalin Ludovic, psychiatre, pôle de psychiatrie,
CHU de Clermont-Ferrand.
Schmitt Laurent, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, chef du service uni-
versitaire de psychiatrie et psychologie médicale,
hôpital de psychiatrie Purpan, CHU de Toulouse.
Schürhoff Franck, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, DMU IMPACT,
service de psychiatrie, hôpitaux universitaires
Henri-Mondor, Créteil, Inserm U955, team 15,
Créteil, fondation FondaMental, Université Paris-
Est, faculté de médecine, Créteil.
Schröder Carmen, psychiatre, professeure des
universités, praticienne hospitalière, cheffe du
service de psychiatrie infanto-juvénile, nouvel
hôpital civil, CHRU de Strasbourg.
Sebbane Déborah, psychiatre, directrice du
CCOMS (Centre collaborateur de l’OMS) pour la
XXII
Liste des auteurs

recherche et la formation en santé mentale, EPSM
Lille Métropole, Inserm ECEVE UMR 1123.
Seigneurie Anne-Sophie, psychiatre, praticienne
hospitalière, responsable de l'unité fonctionnelle
de psychiatrie du sujet âgé, service de psychia-
trie et d'addictologie de l'adulte et du sujet âgé,
hôpital Corentin Celton, Issy-Les-Moulineaux,
Université de Paris.
Senon Jean Louis, psychiatre des hôpitaux, pro-
fesseur des universités, université de Poitiers.
Servant Dominique, psychiatre, psychothé-
rapeute, praticien hospitalier, responsable de
l'unité spécialisée sur le stress et l'anxiété, hôpital
Fontan, CHRU de Lille.
Speranza Mario, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, service uni-
versitaire de psychiatrie de l'enfant et de l'ado-
lescent, CH de Versailles, Inserm « Psychiatrie
du développement », centre de recherche en épi-
démiologie et santé des populations, UMR 1018,
Université Paris-Saclay, Université – Versailles
St-Quentin-en-Yvelines.
Sutter-Dallay Anne-Laure, psychiatre et pédo-
psychiatre en périnatalité, praticienne hospi-
talière, service de psychiatrie de l’enfant et de
l’adolescent, CH Charles-Perrens, Bordeaux,
Inserm, BPH, U1219, réseau de psychiatrie péri-
natale, Université de Bordeaux.
Taïb Simon, psychiatre, chef de clinique des
universités– assistant des hôpitaux, service uni-
versitaire de psychiatrie et psychologie médicale,
hôpital de psychiatrie Purpan, CHU de Toulouse,
UMR 1214 – ToNIC (Toulouse NeuroImaging
Center).
Tebeka Sarah, psychiatre, praticienne hospi-
talo-universitaire, service de psychiatrie, hôpi-
tal Louis-Mourier, Colombes, Inserm U1266,
Université de Paris.
Terra Jean-Louis, psychiatre, professeur émé-
rite à l’université Claude Bernard, Lyon, labora-
toire P2S : parcours, santé, systémique EA 4129,
PsyPro, Lyon, membre de l’Observatoire national
du suicide.
Thibaut Florence, psychiatre, professeure de psy-
chiatrie, praticienne hospitalière, unité psychia-
trie adultes – pavillon Tarnier, hôpital Cochin,
Paris, Inserm U1266, Institut de psychiatrie et
neurosciences de Paris.
Thomas Pierre, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, pôle de psychiatrie,
hôpital Fontan, CHRU de Lille, Université Lille
Nord de, France.
Thurin Jean-Michel, psychiatre-psychanalyste,
docteur en sciences cognitives, CESP, Inserm
U 1178, Université Paris-Descartes, coordinateur
du réseau de recherches fondées sur les pratiques
psychothérapiques.
Vacheron Marie-Noëlle, psychiatre, cheffe de
pôle, centre hospitalier Sainte-Anne, GHU Paris
psychiatrie et neurosciences, Paris.
Vaiva Guillaume, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, pôle de psychiatrie,
médecine légale et médecine en milieu péniten-
tiaire, Université de Lille et CHRU de Lille.
Vandel Pierre, psychiatre, professeur des univer-
sités, praticien hospitalier, service de psychiatrie
de l’adulte, CHU de Besançon, laboratoire de neu-
rosciences, UFC, UBFC, Besançon.
Vanelle Jean-Marie, psychiatre, professeur des
universités, praticien hospitalier, SHU de psychia-
trie et de psychologie médicale, hôpital psychia-
trique Saint-Jacques, CHU de Nantes.
Vansteene Clément, psychiatre, chef de clinique
assistant en addictologie et suicidologie, clinique
des maladies mentales et de l’encéphale, hôpital
Sainte-Anne, GHU Paris psychiatrie et neuros-
ciences, Paris, Université Paris 5 – Sorbonne.
Vasseur-Bacle Simon, psychologue clinicien,
responsable des affaires internationales CCOMS
(Centre collaborateur de l’OMS) pour la recherche
et la formation en santé mentale, EPSM, Lille
Métropole.
Védrine Jules, interne en psychiatrie, départe-
ment d’urgences et post-urgences psychiatriques,
hôpital Lapeyronie, CHU de Montpellier.
Veerapa Émilie, psychiatre, cheffe de clinique des
universités – assistante des hôpitaux, service De
Clérambault, hôpital Fontan, CHRU de Lille.
Verdoux Hélène, psychiatre, professeure des
universités, praticienne hospitalière, centre de
recherche Inserm 1219 Bordeaux Population
Health, Université de Bordeaux, chef du pôle
universitaire de psychiatrie adulte, CH Charles
Perrens, Bordeaux.
Walter Michel, psychiatre, professeur des uni-
versités, praticien hospitalier, chef du pôle
XXIII
Liste des auteurs

psychiatrie, service hospitalo-universitaire de
psychiatrie, CHRU de Brest.
Xavier Jean, psychiatre, professeur des universi-
tés, praticien hospitalier, pôle universitaire de psy-
chiatrie de l'enfant et de l'adolescent, CHS Henri
Laborit, Poitiers, CNRS UMR 7295 « Centre de
recherches sur la cognition et l'apprentissage »,
Université de Poitiers.
Yrondi Antoine, maître de conférences des uni-
versités, praticien hospitalier, service de psychia-
trie et de psychologie médicale, centre expert
dépression résistante, fondation FondaMental,
CHU de Toulouse-Purpan, ToNIC (Toulouse
NeuroImaging Center), Université de Toulouse
Inserm, UPS, Toulouse.
XXIV
Liste des auteurs

Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!

Other documents randomly have
different content

silmänsä osuivat keittoastiaan ja siinä olevaan puoliksi syötyyn
lihapalaan. Silloin hän muisti kaikki ja nousten nopeasti tilaltaan alkoi
kuunnella outoja ääniä. Sinertyneiltä huulilta pääsi kirous. Keripukin
vaivaamat jalat horjuivat hänen allaan, ja hän voihkasi
tukahdutetusta tuskasta. Hieman rauhoituttuaan hän alkoi vetää
jalkoihinsa mokkasiineja ja lähti sitten ulos teltasta.
Läheltä hirvenlihojen säilytyspaikkaa kuului epäselvää lousketta ja
murinaa. Välistä kajahti lyhyt, terävä haukahdus. Huolimatta
ankarasta kivusta Morganson joudutti askeleitaan ja huusi kaukaa
äänekkäästi ja uhkaavasti. Hän oli saanut näkyviinsä susilauman,
joka juoksenteli hajallaan hangella, ja maahan kaadetun puisen
lavan. Nähtävästi olivat sudet syöneet kyllikseen ja juoksivat nyt
tiehensä odottamatta lisää uhkauksia.
Hän älysi, kuinka onnettomuuden oli täytynyt tapahtua. Sudet
olivat vainunneet saaliin. Yksi niistä oli loikannut lavalle
hongantyveltä — sen osoittivat selvästi jäljet. Hän ei ollut
unissaankaan luullut suden pystyvän sellaiseen hyppyyn.
Ensimmäistä oli seurannut toinen, sitten kolmas ja neljäs, jolloin
teline oli luhistunut maahan!
Hänen silmissään oli ankara ja kostonhaluinen ilme jonkun aikaa;
sitten ne saivat tavallisen sävynsä, kasvot kuvastivat päättäväisyyttä,
ja Morganson kokosi huolellisesti kaikki luupalaset, sekä enemmän
että vähemmän puhtaaksi syödyt. Niissä oli ydintä, sen hän tiesi.
Koko aamu kului hirvenjätteiden kuljetukseen teltalle. Siellä täällä
lumessa oli vielä syömättömiä lihapaloja; sitäpaitsi oli hänellä jäljellä
kymmenkunta naulaa siitä palasta, jonka hän oli edellisenä päivänä
vienyt telttaan.

"Muutamaksi viikoksi se riittää", mietti hän katsellen lihakasaa.
Pohjola oli opettanut hänet näkemään nälkää ja elämään sentään.
Hän puhdisti pyssynsä ja laski jäljelläolevat panokset. Seitsemän
kappaletta! Hän latasi pyssyn ja laahusti rannalle vartiopaikalleen,
minne jäi koko päiväksi. Hän vakoili tietä koko viikon, mutta mikään
ei häirinnyt vallitsevaa hiljaisuutta. Vaikka keripukki kävi yhä
tuskallisemmaksi ja tuntuvammaksi, oli hänen tilansa hyvän ravinnon
vuoksi oivallinen. Hän eli pääasiassa hirvenluista keittämällään
liemellä. Liemi kävi yhä miedommaksi, sitä mukaa kuin hän
hakattuaan luut rikki keitti niitä yhä uudelleen. Mutta kiehuvaan
veteen sekoitettu lihaliemi oli hänestä oivallista ravintoa, ja hän tunsi
itsensä voimakkaammaksi kuin ennen hirven tappoa.
Seuraavalla viikolla Morgansonin ajatukset saivat uuden ja varsin
odottamattoman suunnan. Hän olisi yht'äkkiä halunnut tietää, mikä
viikon ja kuukauden päivä oli. Tuo halu muuttui vähitellen
jonkinlaiseksi päähänpistoksi. Hän laski ja mietti asiaa kaikin tavoin,
mutta sai joka kerta erilaisen tuloksen. Istuessaan väijyksissä
aamusta iltaan hän ajatteli vain sitä. Eikä siinä kyllin, vaan hän pohti
samaa herätessään ja levolle mennessäänkin. Useamman kerran hän
heräsi keskellä yötä ja makasi tuntikausia valveilla miettien tuota
arvoitusta. Oikeastaan ei koko ajantieto merkinnyt hänelle mitään,
mutta siitä huolimatta hänen uteliaisuutensa kasvoi yhä
voimakkaammaksi, kunnes se oli yhtä kiihkeä kuin nälkä tai
elämisenhalu. Viimein se sai hänestä voiton ja pakotti hänet
lähtemään Mintoon — ottamaan asiasta selvää.
Oli jo pimeä hänen saapuessaan kaupunkiin, mutta se oli vain
mieleen hänelle. Kukaan ei häntä huomannut. Sitäpaitsi hän tiesi
saavansa paluumatkalle kuutamon. Hän nousi ylös rantatörmää ja

kolkutti ravintolan oveen. Valo häikäisi häntä, vaikka sen
alkulähteenä oli ainoastaan pari kituvaa kynttilää, — mutta hänhän
olikin pitkät ajat elänyt aivan pilkkopimeässä teltassa. Totuttuaan
valoon hän huomasi kolme henkilöä istumassa uunin luona. Ne olivat
matkustavaisia, päätteli hän heti. "Ja kosk'eivät he vielä ole
kulkeneet ohitseni, täytyy heidän tehdä se tänään tai huomenna."
Ravintoloitsija vihelsi pitkään ja ihmettelevästi.
"Ja minä kun luulin, että te olitte jo kuollut", sanoi hän.
"Kuinka niin?" kysyi Morganson värähtelevin äänin.
Hän oli unohtanut keskustelutaidon eikä tuntenut omaa ääntänsä,
joka kuulosti hänestä liian käheältä ja vieraalta.
"Kolmatta kuukautta olen jo pitänyt teitä kuolleena", lausui
ravintoloitsija. "Tehän läksitte etelää kohti, mutta Selkirkissä ette ole
käynyt. Missä olette ollut?"
"Puunhakkuussa olin, laivayhtiön metsässä", valehteli Morganson
änkkäillen.
Hän ei vieläkään ollut tottunut omaan ääneensä. Hän hoiperteli
tarjoilupöydän luo ja nojasi siihen. Hän älysi hyvin, että hänen nyt
täytyi valehdella yhtä päättävästi kuin oli alkanutkin. Veri kiersi villisti
ja epätasaisesti hänen suonissaan; koettaen kaikin tavoin säilyttää
huolettoman välinpitämättömän ilmeen kasvoillaan, hän ei
kumminkaan voinut olla katselematta kolmea matkustavaista tulisijan
luona. Niillä oli hallussaan elämä — hänen elämänsä.
"Mutta minne hävisitte, perhanassa, näin pitkäksi aikaa?" kysyi
ravintoloitsija.

"Elelin rannalla", vastasi Morganson. "Tein mahdottoman määrän
halkoja."
Ravintoloitsija nyökäytti päätään.
"Niinkö on laita? Kuulinhan minä kyllä jonkun kerran hakkuuta. Te
siellä siis mäikyttelittekin. No, juodaanpas sitten hiukan sen asian
harjakaisia!"
Morganson tarttui lujasti tarjoilupöytään. Juodako? Hän olisi ollut
valmis syleilemään tuon ihmisen polvia ja suutelemaan hänen
jalanjälkiään. Hän koetti turhaan ilmaista myöntymystään, mutta
ravintoloitsija ei odottanut vastausta, vaan oli jo tuonut pöydälle
pullon.
"Millä te elätitte itsenne siellä?" kysyi ravintoloitsija. "Olette koko
lailla huonon näköinen. Oikein huonon näköinen. Kummallista,
ettette paleltunut puita hakatessanne."
Morganson joi ahnaasti viskyä.
"Tein työtä niin kauan kuin voimia riitti", virkkoi hän. "Tuo
keripukin vietävä vain oli minut tappaa. Luojan kiitos, että satuin
viimein hirven jäljille — ammuin sen ja elin herroiksi. Tuo keripukki
vain…" — Hän täytti lasinsa uudelleen ja lisäsi: "Luulen sentään, että
petäjänkuoriteellä saan sen lähtemään."
"Juokaa vielä", kehoitti ravintoloitsija.
Kaksi lasillista viskyä osoitti piankin vaikutuksensa Morgansonin
tyhjään vatsaan ja heikontuneeseen elimistöön. Äkkiä hän huomasi
istuvansa laatikolla uunin luona. Vuosisatoja tuntui vierähtäneen.
Kookas, leveähartiainen ja mustapartainen mies maksoi kaikki. Aivan

kuin unessa hän näki, kuinka mies veti paksusta paperitukusta
vihreän setelin. Ja Morgansonin harhailevissa silmissä välähti äkkiä.
Sadan dollarin paperi! Elämä! Hänen elämänsä! Hän tunsi yht'äkkiä
villiä, mieletöntä halua siepata rahat ja paeta.
Mustapartainen ja toinen tämän tovereista nousivat.
"No, pystyyn, Olsson", lausui edellinen vaaleatukkaiselle,
punaposkiselle jättiläiselle.
Olsson nousi haukotellen ja venytellen seisaalleen.
"Miksi menette niin varhain levolle?" kysyi pahoitellen
ravintoloitsija. "Vielähän on aikaista!"
"Aamulla lähdemme Selkirkiin", vastasi mustapartainen.
"Ensimmäisenä joulupäivänäkö?" huudahti ravintoloitsija.
"Mitä jalompi päivä, sitä parempi asia", vastasi toinen hymyillen.
Matkustavaisten käydessä ovelle valkeni Morgansonin mielessä
tietoisuus siitä, että nyt oli jouluaatto. Sellainen päivä siis oli! Sekö
olikin tuonut hänet Mintoon? Mutta tuon ajatuksen hämmensi heti
noiden kolmen miehen ja paksun sadandollarinsetelitukun kuva.
Ovi sulkeutui.
"Se oli John Thompson", lausui ravintoloitsija. "Kietaisi,
miekkonen, kaksi miljoonaa taskuunsa, ja saman verran saa vielä.
No, minäkin lähden maata. Juokaa vielä lasillinen."
Morganson epäröi.

"No, juokaa pois vain", kehoitti toinen itsepäisesti. "Selvitämme
välit sitten, kun olette myynyt halkonne."
Morganson joi, hyvästeli ja läksi. Taivaalla kumotti kuu, ja hän
hoiperteli eteenpäin kirkkaan, hopeanhohtoisen hiljaisuuden
ympäröimänä ja näki koko ajan edessään houkuttelevana elämän, —
elämän sadandollarinsetelitukun hahmossa.
Hän heräsi. Oli pimeä. Hän oli nukkunut mokkasiineissaan,
kintaissaan ja lakinkorvalliset alaskäännettyinä. Hän nousi niin
joutuin kuin sairaudeltaan kykeni. Hän sytytti tulen ja kiehautti
veden; keittäessään petäjänoksia hän huomasi aamusarastuksen
ensimmäiset säteet. Silloin hän tarttui pyssyynsä ja kompuroi
kauhistuneena rannalle. Istuttuaan kauan aikaa kyykkysillään hän
äkkiä muisti, että petäjänkuoritee oli jäänyt juomatta.
Aamuhämärä muuttui päiväksi. Ilma oli kylmä ja kirkas.
Kuusikymmentä astetta nollan alapuolella — niin määritteli
Morganson. Mikään ei häirinnyt tätä napaseudun rauhaa, ja siten
kului muutamia tunteja.
Äkkiä Morganson nousi tuskin kyeten tukahduttamaan kipeää
voihkaisua. Hän oli kuullut etäältä miesten ääniä ja heikkoa
koiranhaukuntaa. Hän alkoi huitoa käsiään sivuilleen. Eihän ollut
leikin asia pidellä pyssyn lukkoa yli kuudenkymmenen asteen
pakkasessa! Sitä varten oli välttämätöntä kehittää kaikki se lämpö,
minkä ruumis vielä kykeni suomaan.
Miehet tulivat näkyviin puiden saartaman niemekkeen takaa.
Etumaisena kulki vaaleahiuksinen jättiläinen, jonka nimeä Morganson
ei saanut tietää. Hänen jäljessään veti kahdeksan koiraa John

Thompsonin ohjaamaa rekeä. Viimeisenä kulkueessa oli ruotsalainen
Olsson.
"Pulska mies", arvosteli häntä Morganson. Valkeaa lumimaisemaa
vastaan piirtyivät ihmiset ja koirat tarkkoina, selvinä varjokuvina; ne
näyttivät liikkuvan aivan koneellisesti, niinkuin pahvikuviot, joilla on
vain kaksi ulottuvaisuutta. Morganson painoi pyssyn oikeaa
olkapäätänsä vasten, tunsi äkkiä sormiensa jäykistyvän ja huomasi,
että hänen vasen kätensä oli paljaana. Nähtävästi hän oli
huomaamattaan ottanut kintaan kädestään, — nyt hän kiireesti veti
sen takaisin käteensä. Ihmiset ja koirat lähestyivät yhä, ja hän näki
selvästi niiden hengityksestä muodostuneen huurun hajoavan
kylmään ilmaan. Kun kulkueen etumainen mies oli viidenkymmenen
yardin päässä, otti Morganson kintaan oikeasta kädestään, vei
etusormensa liipaisimelle ja tähtäsi. Tuskin oli laukaus kajahtanut,
kun etumainen mies kiepahti ympäri ja kaatui samassa lumeen.
Hämmentyneenä Morganson ampui John Thompsonia liian alas,
sillä Thompson vain horjahti ja putosi istualleen. Morganson tähtäsi
ylemmäksi ja laukaisi uudelleen. John Thompson kaatui selälleen
kuormansa päälle.
Nyt Morganson kohdisti koko huomionsa Olssoniin. Tämä oli
lähtenyt pötkimään pakoon Mintoon päin, ja koirat, saavuttuaan
paikalle, missä etumaisen kaatuneen ruumis sulki tien, pysähtyivät.
Morganson laukaisi pakenevaa ruotsalaista kohti, mutta ei osannut.
Olsson tuupertui istualleen lumeen. Morganson ampui vielä kaksi
laukausta, mutta samalla tuloksella; hän pysähtyi aikoessaan juuri
ampua kolmannen kerran. Oli vain yksi laukaus jäljellä, ja siitä
laukauksesta riippui Morgansonin elämä ja kuolema.

Epätoivoisena hän seurasi Olssonin liikkeitä. Jättiläinen pyörähti
hullunkurisesti, koukisti koko ruumiinsa ja lähti kuvaamattoman
nopeasti juoksemaan jälkiä pitkin. Morganson kohotti taas pyssynsä
ja tähtäsi. Hänen sormensa olivat jäykät ja hän löysi vaivoin
liipaisimen.
"Herra, auta!" huusi hän ääneensä ja laukaisi.
Olsson kaatui selälleen, kääntyi äkkiä kasvot maata kohti ja alkoi
heittää kuperkeikkaa. Vihdoin hän liikautti viimeisen kerran kättään
ja jäi hievahtamattomaksi.
Morganson heitti pyssyn luotaan ja kiiruhti alas rannalle. Nyt ei
ollut enää syytä piileksiä.
Hänet pysähdytti koirien kiukkuinen murina. Johtaja, tavattoman
iso koira — puoleksi newfoundlantilainen, puoleksi hudsonilainen —
seisoi vaaleatukkaisen jättiläisen pään luona ja seurasi pörhistetyin
karvoin ja hampaitaan näyttäen jokaista Morgansonin liikettä.
Muutkin seitsemän koiraa pörhistivät karvojaan ja murisivat.
Morganson astui kokeiksi vielä askelen eteenpäin, mutta samassa
koko lauma koetti syöksyä hänen kimppuunsa.
Silloin hän pysähtyi ja alkoi milloin uhkaavasti milloin leikillisesti
puhutella eläimiä. Hänen tätä tehdessään kiintyi hänen huomionsa
ensimmäiseen vainajaan, ja häntä hämmästytti kalpeus, minkä
kuolema ja pakkanen olivat levittäneet tämän kasvoille. John
Thompson makasi selällään reessä kuorman päällä; hänen päänsä oli
vajonnut kahden säkin väliin jääneeseen aukkoon leuka ylöspäin,
niin että Morganson näki ainoastaan mustan parran.

Nähdessään olevansa aivan voimaton hillitsemään koiria
Morganson poikkesi tallatulta tieltä ja alkoi syvässä lumessa kahloen
ja muodostaen suuren kaaren pyrkiä rekien taakse. Johtajansa
esimerkkiä seuraten koko koiralauma kääntyi sinnepäin. Morganson
liikkui hyvin hitaasti; hän näki selvään, kuinka eläimet kääntyivät
häntä kohti, ja koetti peräytyä. Se oli vähällä onnistuakin hänelle,
kun äkkiä johtaja villisti ulvoen ryntäsi eteenpäin ja upotti
hampaansa hänen sääreensä. Epätoivoisin ponnistuksin Morganson
riistäytyi irti.
Hän alkoi huutaa koirille, mutta hänen vihainen äänensä ei
tehonnut niihin vähääkään. Ne pörhistivät karvojaan, painoivat
jalkansa lujasti lumeen ja murisivat kiukkuisesti. Silloin Morganson
muisti Olssonin, käänsi koirille selkänsä ja lähti kulkemaan jälkien
suuntaan. Hän ei kiinnittänyt huomiota haavoittuneeseen jalkaansa,
josta vuoti runsaasti verta. Valtimo oli vahingoittunut hänen sitä
tietämättään.
Kaikkein enimmän ihmetytti häntä ruotsalaisen kasvojen tavaton
kalpeus, tämän saman ruotsalaisen, jonka hän vast'ikään oli nähnyt
niin punaposkisena ja terveyttä uhkuvana. Nyt hänen kasvonsa olivat
kuin marmoria. Vaaleine hiuksineen ja silmäripsineen hän enemmän
muistutti marmoriin hakattua kuvaa kuin ihmistä, joka vielä eli
joitakuita minuutteja sitten.
Morganson otti kintaat kädestään ja alkoi tutkia vainajan taskuja.
Ihmeekseen hän ei löytänyt kukkaroa eikä kultahiekkapussiakaan.
Povitaskusta hän löysi pienen lompakon ja jäykistynein sormin hän
kiireesti tarkasti sen sisällystä. Siellä oli kirjeitä ulkomaalaisin
merkein ja leimoin, muutamia kuitteja, laskuja ja maksuosoituksia
800 dollarin arvosta. Siinä kaikki. Rahaa ei ollut.

Hän liikahti palatakseen rekien luo, mutta tunsi äkkiä jalkansa kuin
maahan naulituiksi. Hän loi katseensa alas ja huomasi seisovansa
hyytyneen veren keskellä. Repeytyneet housut ja mokkasiinit olivat
punaisen jääkuoren peitossa.
Nopealla kiskaisulla hän irroitti jalkansa ja kompuroi rekiä kohti.
Hänet nähdessään johtajakoira ja sen jäljestä koko lauma alkoi taas
murista.
Morganson itki hiljaa ja alkoi huojutella itseään voimattomasti
edestakaisin. Sitten hän irroitti silmäripsistään niihin tarttuneet
jäätyneet kyynelet.
Tämä oli pilaa. Viekas kohtalo kujeili hänen kanssaan. Taivasta
kohti viipottavine partoineen nauroi kuollut John Thompson hänelle.
Ymmärryksensä menettäen hän alkoi harhailla rekien ympäri
milloin sekavasti ja voimattomasti kiroillen koiria, milloin rukoillen
raukeasti niiltä elämäänsä, elämäänsä, joka oli noihin rekiin
kuormattuna. Äkkiä hän rauhoittui. Miksi hän tässä näyttelee narrin
osaa? Selvintä on hakea teltasta kirves ja palattuaan murskata sillä
koirain kallot! Hän niille näyttää!
Mutta päästäkseen teltalle oli hänen kierrettävä koirat ja reet. Hän
poikkesi ladulta ja kahloi pehmeässä lumessa. Äkkiä hän tuskallista
pyörrytystä tuntien pysähtyi. Kaatumisen uhallakaan ei hän mennyt
eteenpäin. Kauan hän seisoi hievahtamatta paikallaan, horjuen
raadelluilla, kuolettavasta heikkoudesta vapisevilla jaloillaan. Hän
katsahti alas ja näki taas jalkojensa ympärille hyytyneen veriläiskän.
Verta tulvi aivan niinkuin äskenkin. Hän ei ollut luullut haavaa niin
vakavaksi. Hän teki ponnistuksen kumartuakseen tarkastamaan
jalkaansa. Silloin hänestä yht'äkkiä tuntui, kuin lumi olisi pyrkinyt

ylöspäin, ja hän liikahti kuin väistääkseen iskua. Hänet valtasi hirveä
pelko, ja hän ojentautui vaivoin. Häntä peloitti lumi, joka pyrki
ylöspäin häntä kohti…
Sitten lumen valkea kimallus muuttui mustaksi, ja seuraavassa
silmänräpäyksessä Morganson ymmärsi makaavansa lumessa. Häntä
ei pyörryttänyt enää. Hänen päänsä yläpuolella riippuva
hämähäkinverkko oli kadonnut, mutta vieläkään ei hän voinut
nousta. Ei ollut voimia, ja koko ruumis tuntui oudolta ja puisevalta.
Epätoivoisin ponnistuksin hänen onnistui kääntyä kyljelleen ja saada
näkyviinsä reet ja Thompsonin taivasta kohti törröttävä musta parta.
Hän näki johtajakoirankin, joka nuoli tiellä poikittain makaavan
miehen kasvoja.
Morganson alkoi katsella sitä hänelle oudon uteliaisuuden
valtaamana. Koira oli kiihtynyt ja kärsimätön. Aika-ajoin se päästi
lyhyen haukahduksen, aivan kuin herättääkseen herransa, ja piti tätä
tarkoin silmällä teroittaen korvansa häneen päin ja heiluttaen
häntäänsä. Viimein se istui takajaloilleen, käänsi kuononsa taivasta
kohti ja alkoi valittavasti ulvoa. Koko lauma alkoi samassa ulvoa.
Nyt maatessaan lumessa ei Morganson enää tuntenut pelkoa. Hän
uneksui. Hän näki itsensä kuolleena, kangistuneena, lumen
peittämänä, ja tuntien syvää sääliä itseään kohtaan hän itki hetkisen.
Mutta ei hän pelännyt. Sisäinen taistelu oli lakannut. Koettaessaan
avata silmänsä hän huomasi, että kyynelet olivat jäätyneet niihin
paksuksi kerrokseksi. Hän ei sitä koettanut edes särkeä. Hänestä oli
kaikki yhdentekevää. Hän ei ollut koskaan unissaankaan luullut
kuolemaa niin helpoksi, ja hän pahoitteli, että oli niin paljon kärsinyt
ja taistellut turhaan näiden viikkojen kuluessa. Häntä samoinkuin
kaikkia muitakin oli kuolemanpelko tuskastuttanut, mutta nyt hän oli

saanut kokea, ettei kuolema tuota kärsimyksiä, vaan että kaikki
hänen kärsimyksensä oli aiheuttanut — elämä. Elämä oli panetellut
kuolemaa. Se oli arvotonta ja loukkaavaa.
Mutta hänen oli mahdoton vihastua ja loukkaantua. Elämän valhe
ja petos eivät merkinneet enää mitään, kun hän jo lähestyi sitä
rajaa, jonka yli jokaisen ihmisen on käytävä.
Häntä alkoi nukuttaa, ja hän tunsi vaipuvansa suloiseen, hellään
unohdukseen, joka lupasi runsasta helpotusta ja lepoa. Hän kuuli
vielä heikosti koirien ulvonnan, ja hänen aivoissaan vilahti viimeinen,
silmänräpäyksellinen ajatus, että hänen ruumiinsa alistumisen vuoksi
pakkanen nyt ei enää häntä kiusaa… Mutta sitten, päivän
sammuessa, lakkasi hänen ajatuksensakin työskentelemästä ja
valaisemasta, ja syvään huokaisten Morganson vaipui uneen.

VERIKOSTO
Fortune la Perle juoksi lumessa nyyhkyttäen, ponnistaen viimeiset
voimansa, kiroten kohtaloaan, Alaskaa, Nomea, kortteja ja ihmistä,
jonka oli lävistänyt veitsensä terällä.
Lämmintä verta oli hyytynyt hänen käsiinsä, ja äsken eletty
näytelmä oli kirkkaana hänen mielessään, — mies käsin
pöydänreunaan tarttuu, hitaasti lattialle vaipuu, korttipakka hajoaa,
rahat kierivät ympäri, kaikki läsnäolijat värähtävät. Äänettömyys…
huudot lakkaavat yht'äkkiä, pelinoppain kolina taukoaa, kiihtyneitä,
säikähtyneitä kasvoja kaikkialla; hetkellinen kuolemanhiljaisuus
tuntuu kestävän iankaikkisuuden ratketen sitten huumaavaksi
meluksi ja kostonääniksi, jotka karkoittavat hänet päätäpahkaa
hänen takanaan mielettömänä riehuvasta kylästä.
"Onpa kuin kaikki hornanhenget olisivat päässeet irti", mutisi hän
halveksuvasti kääntyen pimeään ja suunnaten pakonsa merenrantaa
kohti. Tulet loistivat avatuista ovista. Kaikkialta, teltoista, hökkeleistä
ja tanssisaleista riensi väkeä häntä takaa ajamaan. Ihmisten huudot
ja koirien haukunta lumpeuttivat hänen korvansa ja jouduttivat
hänen askeleitaan. Ja hän juoksi juoksemistaan. Mutta sitten alkoi
melu vähitellen hiljetä. Takaa-ajo päättyi voimattoman kiukun

purkauksiin ja tuloksettomaan etsintään. Jokin varjo vain seurasi
itsepintaisesti hänen jälkiään. Vilkaistessaan taakseen hän huomasi,
kuinka sen epämääräinen haamu milloin näkyi avointa lumilakeutta
vasten, milloin häipyi pimeään, valaisemattomain hökkeleiden ja
rannalle kumottujen veneiden väliin.
Fortune la Perle kiroili heikolla, väsymyksestä naisen itkua
muistuttavalla äänellä jatkaen pakoaan röykkiöiksi kasaantuneen
jään ja lukemattomien kuoppien ja telttojen lomitse. Väliin hänestä
tuntui, että vaara oli välttynyt; silloin hän huohottaen väsymyksestä,
hurjasti tykyttävin ohimoin vaipui maahan; mutta samassa
pimeydestä sukeltava varjo saattoi hänet jatkamaan epätoivoista
pakoaan. Äkkiä hänen mieleensä vilahti ajatus, joka sai hänet kylmiin
väreisiin. Varjon itsepintaisuus alkoi hänestä, taikauskoisesta
pelaajasta, tuntua yliluonnolliselta. Sanattomana, säälimättömänä,
väistymättömänä se muistutti hänestä sallimusta, kohtaloa, joka
odotti viimeistä pelisiirtoa saadakseen käteismaksun ja laskeakseen
lopullisen voiton tai tappion. Fortune la Perle uskoi mahdollisiksi
tuollaiset harvinaiset, hetkelliset tilanteet, jolloin ruumiiton henki,
sielu, vapautuneena ajan ja paikan käsitteistä, tunkeutuu iäisyyden
todellisuuteen ja lukee vapaasti elämän lait kohtalon avatusta
kirjasta. Hän ei epäillyt elävänsä nyt jotakin sellaista hetkeä ja
kääntyessään takaisin kylää kohti ja pyrkiessään yli lumenpeittämän
jäkäläkankaan hän ei vähääkään ihmetellyt, kun varjo lähestyi häntä
saaden selvemmän ja määrätymmän muodon. Epätoivoisena omasta
voimattomuudestaan hän pysähtyi keskelle lumilakeutta ja käännähti
ympäri. Hänen oikea kätensä hellitti nopeasti kintaan, ja tähtien
heikossa kajastuksessa välkähti kohotettu revolveri.
"Älkää ampuko. Olen aseeton."

Varjo sai määrätyn muodon. Ihmisäänen kuultuaan Fortune la
Perle vavahti helpotuksen tunteen tulvehtiessa hänen rintaansa.
Jos Ury Bramilla olisi ollut ase tuona iltana, jolloin hän Eldoradon
penkillä istuessaan oli nähnyt murhan tapahtuvan, olisi kaikki varsin
luultavasti saanut toisen käänteen eikä hän olisi lähtenyt juoksemaan
pitkin Long Trulea tuon miehen jäljestä, joka oli niin toisenlainen
kuin hän. Mutta kuinka tahansa, hän toisti vielä kerran:
"Älkää ampuko. Näettehän, että olen aseeton."
"Mitä hittoa sitten juoksette jäljessäni?" kysyi peluri laskien alas
revolverin.
Ury Bram kohautti olkapäitään.
"Se ei mitään merkitse. Menkäämme nyt yhdessä minun luokseni."
"Minne?"
"Majaani. Se on tuolla kylän rajalla."
Ury Bramin mieletön ehdotus hämmästytti niin Fortune la Perleä,
että hän polki ihmetyksestä jalkaansa lumeen käyttäen kaikki
tuntemansa kiroukset.
"Kuka te olette", sanoi hän viimein, "ja keneksi luulette minua, kun
kuvittelette, että tuollaisen ehdotuksen kuultuani pistän pääni
valmiiseen silmukkaan?"
"Olen Ury Bram", vastasi toinen koruttomasti, "majani on kylän
laidassa. En tunne teitä, mutta olette tappanut ihmisen, hihassanne

on hänen vertansa. Nyt olette kuin Kain kaikkien vainooma. Teillä ei
ole mihin kallistatte päänne. Mutta minun luonani on tilaa…"
"Kaiken pyhän nimessä, olkaa vaiti!" keskeytti hänet Fortune la
Perle, — "taikka teen teistä toisen Abelin. Jos tahdotte auttaa minua,
niin auttakaa oikealla tavalla. Mitä hyötyä minulla on majasta, kun
tuhat ihmistä juoksee jäljessäni etsien minua kaikkialta? Paeta minun
täytyy täältä, pois, pois, niin kauas kuin mahdollista! Voi noita
kirottuja elukoita! Palan halusta kääntyä takaisin ja lopettaa vielä
muutamia… Millaisia sikoja! Yksi ainoa kirkas, ihana tappelu olisi
koko tämän kirotun asian loppu. Elämä on vain peliä. Ja minua se
niin kylläännyttää." — Hän pysähtyi järkkyneenä, masentuneena,
epätoivon partaalla. Ury Bram käyttäen hyväkseen syntynyttä
äänettömyyttä alkoi puhua. Hän oli kaunopuheinen. Se oli pisin ja
sanarikkain lausunto hänen elämässään lukuunottamatta erästä,
jonka hän saneli toisessa paikassa paljoa myöhemmin.
"Huomatkaa siis, minkä tähden esitän teille majaani. Siellä voin
teidät kätkeä niin, ettei teitä kukaan löydä. Ruokatarpeita minulla on
myöskin riittävästi. Minnekään muuanne ette voi mennä. Teillä ei ole
koiria, ei rekeä eikä ylipäänsä mitään, mikä on matkalla tarpeen.
Meri on jäässä. St. Michael on lähin paikka. Mutta joka taholle
lähetetyt takaa-ajajat ovat siellä ennen teitä. Samoin on laita
Anwickin taipaleen. Lyhyesti sanoen olette umpikierroksessa. Teillä
on ainoa mahdollisuus piileksiä minun luonani, kunnes kaikki on ohi.
Kuukauden, ehkäpä vähemmänkin ajan kuluttua teidät unohdetaan
ja voitte aivan noiden ihmisten nenän editse kulkea saman matkan
ihan ilman pelkoa ja levottomuutta. Minulla on omat ajatukseni
oikeudesta. Juostessani jäljestänne Eldoradosta rantalakeaa pitkin en
ajatellutkaan ottaa kiinni tai ilmiantaa teitä. Katson asioita toiselta
kannalta, eikä se soveltunut käsitykseeni niistä…"

Hän ei ollut ennättänyt lopettaa, kun murhaaja otti taskustaan
rukouskirjan ja antoi Ury Bramin vannoa sanansa tosiksi.
Revontulten keltainen kimallus valaisi heikosti näiden kahden miehen
pakkasessa paljastettuja päitä heidän lujasti pidellessään avokäsin
pyhää kirjaa, sillä aikaa kuin Ury lausui valansa.
Sitä valaa hän ei ajatellutkaan rikkoa eikä koskaan rikkonutkaan.
Majan ovella peluri epäillen hetkeksi pysähtyi ihmetellen tuon niin
odottamatta hänen avukseen tulleen miehen kummaa käytöstä.
Viimein hän voitti vastahakoisuutensa ja astui majaan. Himmeässä
kynttilänvalossa hän näki varsin kodikkaan asunnon, missä ei ollut
merkkiäkään syrjäisistä. Isännän puuhaillessa kahvin valmistuksessa
alkoi hän nopeasti kiertää itselleen paperossia. Hänen kohmettuneet
jäsenensä alkoivat vähitellen lämpimässä palautua entiselleen.
Istahtaen puolittain halveksivan huolimattomasti penkille hän alkoi
puhaltamainsa savupilvien läpi tarkkaavasti tutkia Uryn kasvoja. Ne
olivat voimakaspiirteiset, miehekkäät, niissä oli syviä uurteita, jotka
näyttivät pikemmin arvilta, eikä niitä lieventänyt pieninkään hymyn
tai huumorin häive. Tiheiden, riippuvien kulmakarvojen alta
tähystivät kylmät, harmaat silmät. Ulkonevat, voimakkaat poskiluut
päättyivät syvään kuoppaan, alaleuka ja leukapielet todistivat
horjumatonta tarkoitusperiin pyrkimistä, päämääriin, joiden täytyi
matalasta otsasta päättäen olla varsin suoria ja tarpeen vaatiessa
säälimättömiä. Kaikki hänessä, nenä, huulet, ääni, poimut suun
ympärillä, oli karkeaa. Ihminen, jolla on sellaiset kasvonpiirteet, elää
omaa yksilöllistä elämäänsä olematta tottunut kysymään neuvoa
muilta; hän voi taistella yökauden itse pääenkeleitä vastaan, mutta
kohtaa teidät aamulla yhtä läpitunkemattomana ja suljettuna kuin ei
mitään erikoista olisi tapahtunut… Ury oli luonteeltaan ahdas, mutta
syvä, ja Fortune la Perle leveine, kevytmielisine luonteineen ei häntä

ollenkaan ymmärtänyt. Jos Ury olisi lauleskellut ollessaan iloisella
päällä tai huokaillut suruisina hetkinään, niin Fortune olisi käsittänyt
häntä; mutta hän ei kyennyt arvioimaan sielua, joka kätkeytyi noiden
läpitunkemattomain, jäykkien piirteiden taa.
"Auttakaa nyt minua, herra", lausui Ury, kun kupit oli tyhjennetty.
"Meidän on valmistauduttava sen tapauksen varalta, että joku
vilkaisisi tänne."
Fortune mutisi nimensä ja ryhtyi uutterasti auttamaan Urya. Majan
yhdellä seinällä oli päittäin nurkkaan tuettuna penkki. Varsin
karkeatekoinen laite muuten, alustalleen riviin asetetuista hirsistä,
jotka päältäpäin oli katettu sammalilla. Eripitkät hirret muodostivat
epätasaisen katoksen. Ury poisti sammalen seinänpuolelta;
kohotettuaan pois pari kolme hirttä hän sahasi poikki pääpuolessa
törröttävät tukipuut; sitten hän asetti hirret jälleen paikoilleen, joten
epätasainen katos jäi entiselleen. Lattian alta kaivamansa
kauramatot hän asetti penkkiin muodostuneeseen aukkoon;
päällimmäiseksi hän vielä levitti säkkejä, sammalia ja peitteen. Pitkin
penkkiä asetettujen peitteiden kätkemänä Fortune saattoi
rauhallisena maata tilallaan kenenkään mieleen juolahtamatta, että
siellä oli joku.
Ensi viikkoina Nomessa tapahtuneen murhan jälkeen toimitettiin
sarja tutkimuksia, joista ei päässyt vapaaksi ainoakaan maja tai
teltta. Mutta Fortune loikoili koko ajan turvallisessa piilopaikassaan.
Todellisuudessa Ury Bramin majasta ei pidetty paljoakaan lukua,
koska siellä vähemmän kuin missään muualla maailmassa luultiin
John Randolphin murhaajan piilevän. Mutta sen jälkeen kuin Urynkin
majaa oli käyty katsastamassa, ryömi Fortune loukostaan ja alkoi
rauhallisesti kävellä päiväkaudet majassa pelaten korttia tai polttaen

loppumattoman määrän savukkeita. Vaikka hän kevytmielisine
luonteineen rakastikin iloisuutta, sukkeluuksia ja naurua, niin hän
kumminkin pian mukautui Uryn vaiteliaisuuteen. He puhelivat vähän
ja silloinkin vain takaa-ajajain toimista ja suunnitelmista, tien
laadusta ja koiranhinnoista; ja nuokin kysymykset heräsivät kuin
sivumennen ja ani harvoin. Fortune mietti tähän aikaan jotakin uutta
korttipeliä ja istui tuntikausia, jopa kokonaisia päiviäkin yhä sotkien
ja jakaen kortteja. Järjestäen kortit pitkiin riveihin hän tarkasteli
huolellisesti siten muodostuneita yhtymiä. Ja sotki ja jakoi taas
kortit, kunnes tämä puuha lopulta alkoi häntä väsyttää, jolloin hän
pöydän yli kumartuneena loihti mielikuvitukseensa Nomen iloiset
pelihuoneet, joissa pelaajat ja katsojat viettävät ruletin lakkaamatta
paukahtelevan pallon ääressä päivänsä ja yönsä. Sellaisina hetkinä
hän tunsi niin painostavasti yksinäisyytensä ja pääsemättömän
tilansa, että istuskeli tuntikaudet asentoaan muuttamatta. Joskus
sattui, että tuo kauan pidätetty katkeruus johti intohimoisiin
mielenpurkauksiin; mutta vaikka hän oli elämänsä turmellut, ei hän
sitä tunnustanut.
"Elämä on kehnoa peliä", vatkasi hän alinomaa valittaen
kohtalonsa muuttelevaisuutta. "Minua ei ole vedellyt koskaan. Paha
sallimus on merkinnyt minut jo syntyessäni. Äitini maidossa olen
imenyt huonon onnen. Kun äitini minua kantoi, heitettiin hänelle
väärät pelinopat, ja minä synnyin vain todistamaan hänen häviötään.
Mutta ei hänellä olisi ollut oikeutta moittia minua siitä ja katsella
minua kuin elotonta korttipakkaa. Ja sentään hän teki niin, ja kuinka
usein vielä! Miks'ei hän lahjoittanut minulle rikkautta? Miks'ei sitä
tehnyt yhteiskunta? Miksi jäin Seattleen ilman penniäkään? Miksi
saavuin Nomeen elääkseni siellä kuin sika? Miksi poikkesin
Eldoradoon? Olinhan aikonut mennä Big Pittin luo, ja Eldoradoon
juoksin vain hetkeksi, tikkuja lainaamaan. Miksi minulta loppuivat

tikut? Miksi mieleni teki tupakoida? Näettehän, että kaikki vei
yhtäänne, kaikki pikkuseikat ja vähäpätöisyydetkin. Koko elämäni on
edeltäpäin määrätty jo ennen syntymääni. Siksi on kaikki niin
käynytkin. Siksi tapasin John Randolphin pelinoppineen! Olkoon hän
kirottu! Hän sai, mitä hänelle kuuluu! Miks'ei hän hillinnyt kieltään?
Miks'ei hän luovuttanut minulle häviötäni takaisin? Näkihän hän, että
olin perikadon partaalla. Miks'ei hän hillinnyt itseään? Oi miksi?
Miksi? Miksi?" — Ja Fortune la Perle alkoi harhailla ympäri huonetta
turhaan hakien vastausta kysymyksiinsä.
Näiden kohtausten aikana Ury oli tavallisesti äänettä, pysyen aivan
tyynenä. Ainoastaan hänen harmaiden silmiensä katse kävi aivan
kuin himmeämmäksi ja raskasilmeisemmäksi. Näytti kuin ei asia olisi
herättänyt laisinkaan hänen mielenkiintoaan. Mitään yhteistä ei näillä
kahdella ihmisellä todellisuudessa ollutkaan. Ja tuo tosiasia se juuri
ihmetyttikin Fortunea, sillä hän ei voinut käsittää, mikä oli saattanut
Uryn häntä auttamaan.
Mutta odotusaika alkoi loppua. Verenjanon täytyi kylässä väistyä
kullanjanon tieltä. John Randolphin murha siirtyi vähitellen
muistotietojen joukkoon. Ja asia päättyi siihen. Jos murhaaja olisi
äkkiä ilmestynyt Nomen väestön keskuuteen, ei se tietystikään olisi
rauhoittunut, ennenkuin tämä olisi saanut ansaitsemansa palkan.
Mutta nyt ei kysymystä Fortune la Perlen olinpaikasta pidetty minään
elinkysymyksenä. Vuoristopurojen uomissa ja niiden kaltevilla
kivikkorannoilla oli paljon kultaa. Kun meri vapautui jäistä, siirtyivät
kullanetsijät avarine pusseineen sinne, missä elämän hyvä oli
saatavissa niin suunnattoman halvalla.
Eräänä yönä Ury Bram Fortunen auttamana valjasti koirat ja
varusti reet, ja molemmat lähtivät jäätä myöten etelään. Mutta sitä

suuntaa he eivät noudattaneet koko aikaa. St. Michaelin luota he
kääntyivät länttä kohti edeten vähitellen merenrannalta sisämaahan
päin. Sitten matkustettuaan ylängön poikki he saapuivat Yukonille
muutaman sadan mailin päähän sen suusta. Kulkien edelleen koillista
kohti he kaarsivat Koyakukin, Tananan ja Minukin. Vasta
sivuutettuaan Ison Mutkan Fort-Yukonin luona he Flotzin kautta
jälleen lähtivät etelään päin.
Matka oli sangen vaivalloinen. Ury saattoi koko ajan Fortunea. Se
ei viimeksimainittua ollenkaan kummastuttanut, olihan Ury ennen
lähtöä sanonut, että hänellä oli Eaglessa liikeyrityksiä ja työmiehiä
palveluksessaan. Eagle oli aivan matkan loppupäässä. Jo muutamia
maileja lähempänä, Fort-Kudahissa, liehui Britannian lippu. Pian he
sivuuttivat Dawsonin, Pellyn, Five-Fingerin, Windy Armin, Cariboo-
Crossingin, Lindermanin, Chilcootin ja Dyean. Lähelle Eaglea, joka jäi
heidän taakseen, he asettuivat yöksi. Se oli heidän viimeinen
pysähdyspaikkansa. Siellä heidän piti erota. Seuraavana päivänä he
nousivat varhain. Fortune tunsi mielensä keventyneen. Ympärillä
tuntui kevään tulo. Aurinko oli taas näyttäytynyt. Päivät pitenivät.
Kanadan alue oli jo aivan lähellä. Ja siellä odotti täydellinen vapaus.
Päivä päivältä hän lähestymistään lähestyi suurta, vapaata
maailmaa, joka oli niin houkuttelevan kaunis. Kuvaillen
taivaankaaren värein tulevaa elämäänsä Fortune vihelteli erilaisia
leikillisiä säveleitä. Ury valjasti koirat ja latoi tavarat rekiin. Kun kaikki
oli valmiina ja Fortune kärsimättömänä odotteli lopullista
lähtöhetkeä, heitti Ury äkkiä vielä muutamia pölkkyjä tuleen ja istahti
uudelleen loimahtavien liekkien valoon.
"Oletteko kuullut koskaan Kuolleen Hevosen taipaleesta?" kysyi
hän ja katsoi miettivästi Fortuneen, joka pudisti kieltäen päätään.

Hän alkoi itsekseen tuntea harmia tämän odottamattoman
viivytyksen johdosta.
"Joskus sattuu kohtaamaan olosuhteissa, jotka eivät sitten
koskaan lähde mielestä", jatkoi Ury hiljaa ja hitaasti. "Kuolleen
Hevosen taipaleella tapahtui minulle sellaista. Valkean Harjanteen yli
kulku 97-luvulla oli omansa saattamaan jokaisen epätoivoon. Ei tämä
tie ole turhaan saanut sellaista nimeä. Hevoset kuolivat kuin
kärpäset ensi pakkasella. Pitkin matkaa Skagwaysta Bennetiin oli
kasoittain hevosenraatoja. Hevoset kaatuilivat jyrkissä ahteissa,
kuolivat korkeiden ylänköjen ruohon myrkyttäminä ja nääntyivät
nälkään järvien selällä. Loput tuhoutuivat pitkällä matkalla; ne
upposivat jokiin raskaine kuormineen tai ruhjoutuivat kiviä vasten;
ne taittoivat jalkansa vuorten rotkoissa, katkaisivat selkärankansa
pudotessaan varustuksineen rinnettä alas nurinniskoin; ne vajosivat
hetteisiin, tukehtuivat liejuun, puhkoivat vatsansa soilla oksaisiin
kantoihin. Pakottaen ne työhön äärimmäiseen uupumukseen asti
ihmiset sitten ampuivat ne ja palasivat meren rannalle hankkimaan
uusia. Kuolleen Hevosen taipaleella ihmisten sydämet joko särkyivät
tai kovettuivat ja muuttuivat kiviksi. Tällä matkalla kohtasin ihmisen,
joka oli kärsivällinen ja lempeä kuin Kristus. Hän oli kunnon ihminen.
Pitäessään puolipäivälepoa hän päästeli hevosiltaan kuormat
antaakseen niiden levätä. Hän maksoi viisikymmentä shillinkiä ja
enemmänkin heinäsentneristä. Omilla peitteillään hän peitti hevosten
satulan hiertämät selät. Toisilla nuo haavat kehittyivät hirvittäviksi;
toiset antoivat hevosten pudotettuaan kenkänsä käydä kavionsa
verestäville haavoille. Mutta hän käytti viimeisen dollarinsa
kengännauloihin. Minä tiedän sen hyvin, sillä me nukuimme samalla
tilalla, söimme samasta kattilasta ja olimme kuin läheiset veljet
seuduilla, joilla muut kadottivat kaiken ihmishahmonsa ja kuolivat
kirous huulillaan. Olipa hän kuinka väsynyt tahansa, oli hän aina

valmis nousemaan ja korjaamaan satulavyötä tai helpottamaan liian
kireää hihnaa. Useinkin ympärillämme tapahtuvat kauhunäytelmät
saivat hänen silmänsä vettymään. Kallioiden yli kiivettäessä, jolloin
eläinparkojen piti nousta takajaloilleen ja ojentaa etujalkansa
eteenpäin, niinkuin kissat tekevät kynsiessään seinää, oli koko tie
täynnä alas luisuneiden hevosten ruumiita. Ja tuossa löyhkäävässä
hajussa, aina lempeänä ja säälivänä, auttaen vetoeläimiä
vaikeimmissa kohdin, viipyi hän viimeiseen hetkeen saakka, kunnes
koko seurue oli päässyt turvalliseen paikkaan. Ja kun joku eläinparka
tarttui liejuun, pysäytti hän koko kulkueen, kunnes se oli saatu ylös.
Sellaisina hetkinä häntä ei ollut hyvä häiritä. Perille tultuamme tahtoi
eräs henkilö, joka oli jo tuhonnut viisikymmentä hevosta, ostaa
hevosemme. Olimme siihen aikaan aivan pennittömät. Ja hän tarjosi
meille viittätuhatta dollaria. Katsahdimme henkilöön, joka teki meille
sellaisen tarjouksen, ja Oregonin itäosista tuotuihin hevosiimme, ja
olimme jo vähällä suostua; mutta muistaen vuorenhuippujen
myrkylliset ruohot ja kallioiden yli kiipeämisen ei mies, josta oli tullut
veljeni, lausunut sanaakaan, vaan jakoi hevoset kahteen ryhmään —
toiseen omansa, toiseen minun — ja katsahti minuun. Ymmärsimme
toisemme. Minä ajoin hevoseni toiselle taholle, hän toiselle. Tarttuen
pyssyihimme ammuimme ne ensimmäisestä viimeiseen, tuon
ihmisen, joka oli tuhonnut puolen sataa hevosta, kiroillessa meitä
täyttä kurkkua. Ja se mies, josta oli tullut veljeni Kuolleen Hevosen
taipaleella…"
"Oli John Randolph", täydensi Fortune halveksuvasti.
Ury nyökäytti päätään ja sanoi: "Olen iloinen, että käsitätte
minua."

"Olen valmis", vastasi Fortune, ja hänen kasvoilleen tuli entisen
väsyneen huolestumisen ilme. "Mutta joutukaa vain."
Ury nousi.
"Olen koko ikäni uskonut Jumalaan. Uskon, että hän on
oikeamielinen. Uskon, että hän katsellessaan meitä valitsee meistä
jotkut tarkoituksiaan täyttämään. Ja uskon hänen haluavan, että
minun käteni panee täytäntöön hänen tahtonsa. Uskon sen niin
syvästi, että suostun taistelemaan kanssanne aivan samanlaisissa
olosuhteissa, jotta hänen tuomionsa täyttyisi."
Fortunen sydän alkoi valtavasti sykähdellä hänen kuullessaan nuo
sanat. Hänellä oli hyvin hämärä käsitys Uryn Jumalasta, mutta hän
uskoi onneen, ja se ei ollut hänestä luopunut siitä yöstä alkaen,
jolloin hän pakeni lumikenttää myöten merelle päin.
"Mutta meillähän on vain yksi revolveri", huomautti hän.
"Ammumme vuorotellen", lausui Ury tarkastaen asetta
huolellisesti.
"Kortit ratkaiskoot, kuka alkaa; seitsemän korttia kummallekin."
Ury nyökkäsi hyväksyvästi. Fortune veti taskustaan korttipakan.
Pelaajan vaistot heräsivät hänessä hänen nähdessään kortit. Tietysti
ei onni nytkään pettäisi. Ja haaveksien palaavasta päivästä hän otti
korttinsa ja vavahti ilosta huomatessaan, että hänen oli jaettava
kortit.
Hän sotki ja jakoi; pata oli valttina. Kun he katsoivat kortteja, ei
Urylla ollut ainoatakaan valttia, mutta Fortunella sitävastoin ässä ja

kymppi. Vapaus tuntui hänestä aivan läheiseltä. He pysähtyivät
viidenkymmenen askelen päähän toisistaan.
"Jos on Jumalan tahto, että surmaatte minut, ovat koirat kaikkine
valjaineen teidän. Taskustani löydätte valmiin kauppakirjan", selitti
Ury asettaen leveän rintansa häntä kohti suunnatun revolverin
maalitauluksi. Koettaen irroittaa ajatuksensa auringonsäteissä
kimaltelevasta valtameren ulapasta tähtäsi Fortune huolellisesti.
Kaksi kertaa hän laski revolverin, sillä kevättuuli huojutteli yhä
männynlatvoja. Vihdoin hän asettui toisen polvensa varaan ja
puristaen lujasti molemmin käsin revolveria ampui laukauksen. Ury
horjahti, levitti kätensä ja tehtyään mielettömän kokeen astua
eteenpäin kaatui lumeen. Fortune älysi, ettei ollut osannut suoraan
rintaan, koska hänen vastustajansa oli horjahtanut.
Kun Ury kooten viimeiset voimansa itseään hallitakseen ojensi
kätensä ottaakseen revolverin, vilahti Fortunen mieleen ajatus
ampua vielä kerta. Mutta hän luopui siitä heti. Onni oli suosinut
häntä koko ajan. Hän tunsi, että jos hän nyt tekee rikoksen, saa hän
sen jäljestäpäin maksaa. Ei, hän toimii loppuun asti rehellisesti. Ja
sitäpaitsi oli Ury niin pahoin haavoittunut, että hän tuskin jaksoi
pidellä kädessään raskasta Colt-revolveria.
"Missä on nyt Jumalanne?" kysyi Fortune la Perle pilkallisesti
antaen haavoittuneelle aseen.
"Hän ei ole puhunut vielä", vastasi Ury. "Valmistautukaa hänen
päätöksensä varalta."
Fortune katsahti häneen asettuen sentään syrjittään suodakseen
mahdollisimman pienen tähtäysalan. Ury, horjuen kuin juopunut,
odotti kuitenkin, kunnes vastustaja olisi asettunut rauhalliseen

asentoon. Revolveri oli hyvin raskas, ja hän epäili itse niinkuin
Fortunekin, voisiko hän kannattaa asetta. Mutta hän kohotti sen ja
kohotettuaan kätensä päänsä yli laski revolverin hitaasti alas.
Samalla hetkellä kuin hän näki Fortunen vasemman kyljen tähtäimen
tasalla, hän laukaisi. Fortune kaatui nurinniskoin.
Iloisen San Franciscon kuva himmeni ja kalpeni, ja kirkkaiden
säteiden valaisema lumi kävi yhä tummemmaksi. Fortune kirosi
viimeisen kerran petollista kohtaloansa.

"ÄPÄRÄ"
"Äpärä" oli oikea paholainen. Se tunnettiin kautta koko Pohjolan.
Monet nimittivät sitä "Lemmon sikiöksi", mutta sen isäntä, Musta
Leclair, oli keksinyt sille häpeällisen pilkkanimen "Äpärä".
Paholainenhan se oli Musta Leclairkin, ja he yhdessä muodostivat
parin. On sananlasku, että kun kaksi pirua kohtaa toisensa, on siitä
tuloksena pieni helvetti. Sitä saattoi odottaakin, niin pian kuin
"Äpärä" joutui Mustan Leclairin holhottavaksi. Kun he ensi kerran
kohtasivat toisensa, oli "Äpärä" vielä penikka, laiha, nälkäinen,
ilkeäsilmäinen; sen tervehdyksenä olivat: yritys purra, murina ja
äkäiset katseet. Leclairin tapana taas oli kohottaa suden tavoin
ylähuultaan, jolloin valkeat, julmat hampaat paljastuivat. Aivan siten
hän irvisti välähyttäen silmiään viekkaasti ja tavoittaen kädellään
"Äpärää" ja veti sen luokseen vinkuvasta penikkaparvesta.
Epäilemättä he olivat selvillä toisistaan, sillä "Äpärän" pikku hampaat
painuivat heti Leclairin käteen ja Leclair puristi kylmäverisesti
peukalonsa ja etusormensa pennun kurkkuun, ollen vähällä
tukehduttaa sen.
"Sacre dame!" kirosi ranskalainen hiljaa pyyhkien verta
haavoittuneesta kädestään ja katsellen maahan, missä penikka
haukkoi henkeään kieritellen lumessa.

Leclair kääntyi John Hamliniin, joka oli Sixty Milen kauppa-aseman
johtaja, ja sanoi: "Siinä on sisua! Mitä tahdotte siitä, monsieur? Häh?
Mitä tahdotte? Minä ostan sen. Ostan paikalla!"
Juuri siksi, että tunsi penikkaa kohtaan sammumatonta vihaa,
Leclair osti sen ja antoi sille häpeällisen nimen. Viisi vuotta he
samoilivat yhdessä Pohjolaa, St. Michaelin ja Yukonin suun seuduilta
Pellyn lähteille, vieläpä Peace-joelle, Athabascaan ja Isolle
Orjajärvelle saakka. Ja he tulivat niin kuuluisiksi taipumattomasta
ilkeydestään, että sellainen maine ei ole koskaan tullut koiran ja
ihmisen osaksi.
"Äpärä" ei tuntenut isäänsä — siitä sen nimi — mutta John Hamlin
tiesi, että sen isä oli ollut iso harmaa susi. Emä taas, jonka penikka
hämärästi muisti, oli muriseva, pureksiva, likainen narttu,
vankkaotsainen, leveärintainen, ilkeäsilmäinen, sitkeähenkinen kuin
kissa, ja sillä oli ihmeelliset varastelun ja kaikenlaisen pahanteon
lahjat. Uskoa sitä, luottaa siihen ei ollut ajateltavissakaan. Varma
saattoi olla vain sen kavaluudesta; sen rakkausseikkailut metsässä
olivat epäämättömänä todistuksena sen kurittomuudesta. Paljon
pahaa ja paljon voimaa oli "Äpärän" vanhemmissa, ja kaiken sen peri
penikka, liha heidän lihastaan ja luu heidän luustaan. Ja sitten
ilmaantui Musta Leclair, otti armottomaan hoitoonsa penikan, joka
juuri oli saanut elämän, ja muokkasi, masensi ja kiusasi sitä, kunnes
se oli muuttunut kookkaaksi, vihaiseksi pedoksi, joka osasi juonitella
ja aivan puhisi vihasta, — pedoksi, joka synkkänä ja kavalana
muistutti paholaista. Kelpo isännän luona olisi "Äpärästä" kasvanut
tavallinen työhön pystyvä vetokoira. Mutta sitä kohtasi kova onni.
Leclair vain kehitti sen luontaisia pahoja vaistoja. "Äpärän" ja
Leclairin tarina on kertomus sodasta, viisivuotisesta, ankarasta ja
säälimättömästä sodasta, jota heidän ensimmäinen kohtaamisensa

jo saattoi odottamaan. Alusta alkaen oli syy Leclairin, sillä hän vihasi
tietoisesti ja ymmärryksellä, kun taas tuo pitkäkoipinen, kömpelö
penikka vihasi sokeasti, vaistomaisesti ja umpimähkään. Alussa ei
kohtelussa ollut tuota äärimmäistä, pirullista julmuutta — se tuli
käytäntöön vasta myöhemmin — ainoastaan lyönnit ja petomainen
raakuus. Sellaisen kohtelun seurauksia oli "Äpärän" revitty toinen
korva. Vahingoittuneet lihakset eivät koskaan kasvaneet entiselleen,
vaan korva riippui senjälkeen kuin riepu muistuttaen koiralle sen
rääkkääjää. Eikä se muutenkaan unohtanut… Kun se vielä oli
keskenkasvuinen, kapinoi se typerästi ja aina onnistumatta; mutta se
kumminkin yhä pureskeli, koska se kuului sen luontoon. Vaikka se
vinkui tuskasta piiskan- tai nuijaniskujen sadellessa, se kumminkin
lopulta päätyi murinaan, joka ilmaisi uhkaa, kostonhalua ja koko sen
sielussa piilevää katkeruutta, ja sai siitä joka kerta palkakseen lisätyn
määrän potkuja ja lyöntejä. Mutta se oli elinvoimainen niinkuin
äitinsäkin. Hengiltä ei sitä saanut millään. Se viihtyi kurjuudessaan,
vahvistui nälissään ja kehitti tuossa kauheassa olemassaolon
taistelussa itselleen erinomaisen ymmärryksen. Siinä yhtyi äidin
kavaluus ja viha isän villiin rohkeuteen.
Kenties isältään se oli perinyt senkin tavan, ettei se koskaan
valittanut. Se lakkasi vinkumasta sitä mukaa kuin sen jalat varttuivat;
se kasvoi synkäksi ja vaiteliaaksi, nopeaksi ja äkilliseksi
hyökkäyksissään. Solvauksiin se vastasi murinalla, lyönteihin
puraisulla, ja välillä se irvisteli kuvaamattoman vihaisesti. Mutta
milloinkaan, minkäänlaisilla kidutuksilla ei Leclair enää saanut sitä
ulvomaan tuskasta tai pelosta. Sellainen itsepäisyys vain yllytti
Leclairin kiukkua ja saattoi hänet turvautumaan häijyimpään
julmuuteensa.

Kun Leclair antoi joka koiralle kalan kullekin, mutta "Äpärälle" vain
puolet, ryösti se toisilta koirilta niiden ruoan. Se anasti
ruokatavaroita varastopaikoista ja teki itsensä syypääksi tuhansiin
varkaankepposiin, kunnes siitä tuli kaikkien koirien ja
koiranomistajaan kauhu. Kun Leclair löi "Äpärää" ja silitteli Babettea,
joka veti puolta huonommin, kaatoi "Äpärä" sen lumeen ja raateli
niin sen takajalan, että Leclairin täytyi lopettaa eläinparka. Verisissä
otteluissa toisten vetokoirain kanssa "Äpärä" voitti aina ja pakotti
toiset kuuliaisuuteen asettuen niiden lainlaatijaksi kaikissa elämän
kohdissa ja valvoen tarkkaan, että sen säätämiä lakeja noudatettiin.
Viiteen vuoteen se vain kerran kuuli ystävällisen sanan ja tunsi
lempeän kädensilityksen, ja siksi se ei tätäkään ymmärtänyt. Se teki
villin hyppäyksen ja puraisi. Lempeästi puhutellut ja silittänyt oli sitä
Sunrisen lähetyssaarnaaja, joka vastatulleena ei tuntenut seudun
tapoja; mutta senjälkeen ei hän puoleen vuoteen voinut kirjoittaa
kirjeitä Valtoihin omaisilleen, ja Mc Questionin haavuri oli noudettava
jäitse kahdensadan mailin päästä pelastamaan häntä
verenmyrkytykseltä.
Sekä ihmiset että koirat katsoivat karsaasti "Äpärään", kun se osui
heidän tielleen leiripaikoissa tai kauppa-asemilla. Ihmiset
tervehdykseksi kohottivat jalkansa potkuun, koirat pörhistivät
karvojaan ja näyttivät hampaitaan. Kerran joku potkaisi sitä jalallaan,
mutta silloin "Äpärä" nopealla sudenotteella sulki leukapielensä kuin
rautapuristimen kurittajansa pohkeen ympäri ja puri luuhun asti.
Mies olisi tappanut koiran, jollei Musta Leclair olisi astunut väliin
pahaenteisesti välähdyttäen silmiään ja paljastaen
metsästyspuukkonsa. Tappaako "Äpärän?"… Sacre dame! Sen huvin
Leclair tahtoi säästää itselleen. Joskus tuonnempana hän tekisi sen

itse, tai sitten… No, ken tietää mitä tapahtuu. Joka tapauksessa se
asia tulee kerran ratkaistuksi…
Isännästä ja koirasta oli tullut arvoitus toinen toiselleen.
Jommankumman hengähdyskin oli uhka ja taisteluhaaste toiselle.
Viha sitoi heidät lähemmin yhteen kuin rakkaus konsanaan olisi
voinut. Leclair odotti päivää, jolloin hän saa "Äpärän" lopulta
lannistumaan ja se vinkuen ryömii hänen jalkoihinsa. Ja "Äpärä"…
Leclair tiesi, mitä koiralla oli mielessä ja oli sen usein lukenut tämän
katseesta. Niin selvästi lukenut, että kun "Äpärä" sattui olemaan
hänen selkänsä takana, hän tuontuostakin kääntyi katsomaan.
Toiset miehet kummastelivat, kun Leclair kieltäytyi ottamasta
vastaan suuria summia, joita hänelle tarjottiin koirasta.
"Joka tapauksessahan te sen kerran otatte hengiltä ja jäätte silloin
rahoitta ja koiratta", huomautti hänelle John Hamlin kerran, kun
"Äpärä" Leclairin potkun jälkeen haukkoi ilmaa lumessa eikä kukaan
voinut sanoa, olivatko sen kylkiluut vielä eheät, mutta ei myöskään
tohtinut mennä lähemmäksi katsomaan.
"Se on minun asiani", vastasi Leclair kuivasti.
Ihmiset olivat ymmällä siitäkin, ettei "Äpärä" karannut. He eivät
voineet käsittää sitä. Mutta Leclair ymmärsi. Hän oli elänyt kauan
vapaudessa oman mielensä mukaan ja oppinut tajuamaan tuulen ja
myrskyn ääniä, yön huokauksia, aamuruskon kuisketta ja päivän
voimakkaita säveliä. Hän ikäänkuin kuuli ruohon kasvavan, mehun
nousevan puihin ja silmikoiden aukeilevan. Hän tajusi elävien
olentojen sanatonta puhetta: ansaan joutuneen kaniinin, synkän
korpin, joka viuhtoi ilmaa siivillään, pöllön, joka kömpelösti lensi
kuunvalossa, suden, joka hiipi harmaana varjona hämärän ja pimeän

rajamailla. Hänelle "Äpärä" puhui täysin ymmärrettävää ja selvää
kieltä. Hän käsitti hyvin, miks'ei "Äpärä" juossut tiehensä, ja se sai
hänet tuontuostakin katsahtamaan yli olkansa.
"Äpärä" oli kamala nähdä, kun se raivostui, ja useamman kerran
se oli hyökännyt Leclairin kimppuun tavoittaen häntä kurkusta, mutta
aina se oli väristen kaatunut lumeen koirapiiskan varresta saamansa
iskun huumaamana. Siitä se oppi odottamaan aikaansa. Kun se oli
saavuttanut nuoruutensa täyden voiman ja kukoistuksen, tuntui siitä,
että sen aika oli tullut. Sen rinta oli leveä, lihakset voimakkaat, kasvu
tavallista kookkaampi, ja karvat kaulassa päästä lapaan asti olivat
aina pystyssä: se oli puhdasverisen suden näköinen. Leclair nukkui
peitteisiinsä kietoutuneena, kun "Äpärä" arveli sopivan ajan tulleen.
Se hiipi hiljaa lähemmäksi, pää painettuna maahan ja eheä korva
koholla, astuen äänettömästi kuin kissa. Se hengitti hiljaa, hyvin
hiljaa ja kohottamatta päätään, kunnes se oli aivan isäntänsä
vieressä. Siinä se pysähtyi ja katsahti paljaaseen häränkaulaan, joka
oli päivettynyt ja kyhmyinen ja jossa tuntui nukkuvan tasainen ja
syvä hengitys.
Tuo näky sai kuolan valumaan sen suusta: sillä hetkellä se muisti
viallisen korvansa, lukemattomat lyönnit ja kärsimänsä kamalat
vääryydet ja hyökkäsi ääntä päästämättä nukkuvan kimppuun.
Leclair heräsi tuntien kipua kurkussaan, johon koira oli iskenyt
hampaansa, ja aivan kuin peto hän itsekin silmänräpäyksessä
ymmärsi ja tajusi kaikki. Molemmin käsin hän tarttui "Apärän"
kurkkuun ja kierittelihe peitteittensä alta vapaaksi heittäytyen koko
painollaan koiran päälle. Mutta "Apärän" tuhannet
esivanhemmatkaan eivät turhaan olleet riippuneet lukemattomien
peurojen ja hirvien kurkussa ja kaataneet niitä maahan; näiden

esivanhempain viisaus oli periytynyt sille. Kun Leclair koko ruumiinsa
painolla heittäytyi sen päälle, kohotti se takajalkansa ja alkoi kynsiä
vastustajansa rintaa ja vatsaa repien ja raastaen nahkaa ja lihaa. Ja
kun se tunsi, että sen päällä lepäävän ruumis vavahti ja kohoutui,
alkoi se nykiä ja raadella miehen kurkkua. Sen vetokumppanit
ympäröivät heidät muristen, ja läähättävä, heikkenevä koira tunsi,
että ne odottivat vain tilaisuutta saada repiä vihatun kumppaninsa.
Mutta niistä ei nyt ollut kysymys, vaan miehestä, tuosta miehestä,
joka puristi sitä, ja se potki ja kiemurteli niin kauan kuin sillä riitti
voimia. Mutta Leclair likisti sitä molemmin käsin kurkusta, niin että
sen hengitys salpautui, silmät pullistuivat ulos kuopistaan ja kävivät
lasimaisiksi leukaperäin vähitellen hellittäessä otettaan, ja mustunut,
turvonnut kieli tunkeutui sen suusta.
"Äh! Kas noin, senkin saatana", mutisi Leclair, kurkusta pursuavan
veren tukkiessa hänen suunsa ja kitalakensa, ja heitti tajuttoman
koiran luotaan.
Sitten Leclair kiroillen karkoitti toiset koirat, jotka aikoivat karata
"Äpärän" kimppuun. Koirat hieman levittivät piiriään, mutta
ajattelemattakaan asettua makuulle ne virkkuina istuivat
takajaloillaan nuoleskellen suupieliään pörhössä karvoin.
"Äpärä" tointui pian isäntänsä äänen kuultuaan ja yritti nousta
pystyyn heikoille, horjuville jaloilleen.
"Ähä, sinä lemmon sikiö", syljeskeli Leclair. "Vielä minä sinut
opetan!
Nujerran sinut, pirulaisen!"
Ilma, joka yht'äkkiä tulvahti "Äpärän" keuhkoihin, vaikutti siihen
kuin viini, ja se syöksähti äkkiarvaamatta kohti isäntänsä kasvoja,

mutta osui harhaan, ja sen hampaat louskahtivat yhteen
metallimaisesti. Molemmat kierittelivät lumessa Leclairin vimmatusti
takoessa nyrkillään. Sitten he hellittivät otteensa ja jouduttuaan
täten vastatusten ahdistivat toisiaan milloin edeten milloin
peräytyen. Leclair olisi voinut turvautua veitseen. Pyssy oli aivan
hänen jalkojensa luona. Mutta hänessä oli herännyt raivoava peto.
Hän tahtoi tavoittaa vihollisensa käsin — tai hampain. "Äpärä" yritti
hypätä syrjään, mutta Leclair kaatoi sen nyrkiniskulla ja puri
hampaansa luuhun saakka koiran lapaan.
Se oli alkuaikojen näytelmä alkuaikaisessa ympäristössä, sellainen,
jommoisia saattoi tarjoutua nähtäväksi maailman ollessa vielä nuori
ja kesytön. Aukio synkässä korvessa, rengas irvisteleviä susikoiria
ympärillä ja keskellä kaksi petoa villissä tappelussa, muristen ja
purren, vihan vimmassa, läähättäen, puhisten, singoten kirouksia
jännittäen voimansa mielettöminä vihasta ja tappamisen halusta,
repien, tempoen ja raastaen luonnonvoimien hillittömyydellä.
Mutta Leclairin onnistui iskeä nyrkillään "Äpärää" korvanjuureen,
jolloin koira kaatui ja menetti hetkeksi tajuntansa. Silloin mies
hyppäsi molemmin jaloin sen päälle ja alkoi tallata sitä kaikin voimin
aivan kuin survoakseen sen maan sisään. Mutta katkaistuaan sen
molemmat takajalat Leclair taukosi hengähtääkseen.
"Aaa! Aaa!" kiljui hän kykenemättä puhumaan inhimillisiä sanoja ja
puiden nyrkkiään, kun kurkusta ei enää lähtenyt ääntä.
Mutta "Äpärä" ei antautunut. Se virui avuttomana ja
voimattomana maassa, mutta sen ylähuuli kohousi heikosti kuin
murinaan, jota ei se kumminkaan saanut kuuluviin. Leclair potkaisi
sitä, ja koiran heikot leukaperät pureutuivat hänen jalkaansa, mutta
hampaat eivät voineet tunkeutua läpi nahan.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookmass.com

Manuel de psychiatrie Julien-Daniel Guelfi

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Manuel de psychiatrie Julien-Daniel Guelfi

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd