Measurement in Economics A Handbook 1st Edition Marcel Boumans

Measurement in Economics A Handbook 1st Edition Marcel Boumans
Measurement in Economics A Handbook 1st Edition Marcel Boumans
Measurement in Economics A Handbook 1st Edition Marcel Boumans

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Measurement in Economics A Handbook 1st Edition
Marcel Boumans
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/measurement-in-economics-a-
handbook-1st-edition-marcel-boumans/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Science Outside the Laboratory Measurement in Field
Science and Economics 1st Edition Marcel Boumans
https://ebookfinal.com/download/science-outside-the-laboratory-
measurement-in-field-science-and-economics-1st-edition-marcel-boumans/
How Economists Model the World into Numbers Routledge Inem
Advances in Economic Methodology 1st Edition Marcel
Boumans
https://ebookfinal.com/download/how-economists-model-the-world-into-
numbers-routledge-inem-advances-in-economic-methodology-1st-edition-
marcel-boumans/
Marcel Mauss A Biography Marcel Fournier
https://ebookfinal.com/download/marcel-mauss-a-biography-marcel-
fournier/
Handbook of Temperament 1st Edition Marcel Zentner
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-temperament-1st-edition-
marcel-zentner/

3. A handbook of cultural economics Second Edition Towse
https://ebookfinal.com/download/a-handbook-of-cultural-economics-
second-edition-towse/
Handbook of Dimensional Measurement 5th Edition Mark
Curtis
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-dimensional-
measurement-5th-edition-mark-curtis/
Handbook of Agricultural Economics Volume 1A Agricultural
Production Handbooks in Economics 18 1st Edition Bruce L.
Gardner
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-agricultural-economics-
volume-1a-agricultural-production-handbooks-in-economics-18-1st-
edition-bruce-l-gardner/
Handbook of the Economics of Innovation Volume 1 Volume 1
Handbooks in Economics 1st Edition Bronwyn H. Hall
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-the-economics-of-
innovation-volume-1-volume-1-handbooks-in-economics-1st-edition-
bronwyn-h-hall/
Handbook of the Economics of Education Volume 1 1st
Edition Erik A. Hanushek
https://ebookfinal.com/download/handbook-of-the-economics-of-
education-volume-1-1st-edition-erik-a-hanushek/

5. Measurement in Economics A Handbook 1st Edition
Marcel Boumans Digital Instant Download
Author(s): Marcel Boumans
ISBN(s): 9780123704894, 0123704898
Edition: 1
File Details: PDF, 4.09 MB
Year: 2007
Language: english

7. MEASUREMENT IN ECONOMICS
A HANDBOOK

8. This page intentionally left blank

9. MEASUREMENT IN ECONOMICS
A HANDBOOK
Edited by
Marcel Boumans
University of Amsterdam, The Netherlands
AMSTERDAM•BOSTON•HEIDELBERG•LONDON
NEWYORK•OXFORDPARIS•SANDIEGO
SANFRANCISCO•SINGAPORE•SYDNEY•TOKYO
Academic Press is an imprint of Elsevier

10. Academic Press is an imprint of Elsevier
84 Theobald’s Road, London WC1X 8RR, UK
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, The Netherlands
30 Corporate Drive, Suite 400, Burlington, MA 01803, USA
525 B Street, Suite 1900, San Diego, CA 92101-4495, USA
First edition 2007
Copyright © 2007 Elsevier Inc. All rights reserved
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any
form or by any means electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise without the
prior written permission of the publisher
Permissions may be sought directly from Elsevier’s Science & Technology Rights Department in
Oxford, UK: phone (+44
elsevier.com. Alternatively you can submit your request online by visiting the Elsevier web site
at http://elsevier.com/locate/permissions, and selecting
Obtaining permission to use Elsevier material
Notice
No responsibility is assumed by the publisher for any injury and/or damage to persons or property as
a matter of products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions or ideas contained in the material herein. Because of rapid advances in the
medical sciences, in particular, independent verification of diagnoses and drug dosages should be
made
ISBN: 978-0-12-370489-4
For information on all Academic Press publications
visit our website at books.elsevier.com
Printed and bound in USA
0708091011 10987654321

11. Preface
This volume owes its existence to a brave initiative of J. Scott Bentley, Exec-
utive Editor of Elsevier Inc. Based upon my article ‘Economics, Strategies in
Social Sciences’ in theEncyclopedia of Social Measurement(Elsevier 2004),
Bentley expressed in August 2004 his interest in publishing a handbook on mea-
surement in economics, and asked me whether I would be interested to serve
as the editor-in-chief. I did not need much time to think about this challeng-
ing invitation. The Amsterdam Research Group in History and Methodology
of Economics had just concluded a project on Measurement in Economics, di-
rected by Mary Morgan. Morgan had successfully linked this Amsterdam project
to a project ‘Measurement in Physics and Economics’, at the Centre for Philos-
ophy of Natural and Social Science of the London School of Economics and
Political Science, which ran from 1996 to 2001, and was co-directed by Nancy
Cartwright, Hasok Chang, and Carl Hoefer. Another event that had an impor-
tant influence on the ultimate structure of this book was the 10th IMEKO TC7
International Symposium on Advances of Measurement Science, held in St. Pe-
tersburg, Russia, June 30–July 2, 2004. There, a number of different perspectives
on measurement employed in sciences other than engineering were examined.
For that reason, Joel Michell was invited to give his account on measurement
in psychology, Luca Mari to discuss the logical and philosophical aspects of
measurement in measurement science, and I was invited to give my account on
measurement in economics. Together with Ludwik Finkelstein and Roman Z.
Morawski, this multi-disciplinary exchange was very fruitful for developing the
framework that has shaped this volume.
A volume on Measurement in Economics with contributions from all the peo-
ple I had met when developing my own ideas about Measurement Outside the
Laboratory would be a perfect way to conclude this research project. In fact,
this volume is a very nice representation of the achievements of the many peo-
ple that were involved. From the beginning we attached importance to the aim of
having contributions from a broad range of backgrounds. We welcomed contri-
butions from practitioners as well as scholars, from various disciplines ranging
from economics, econometrics, history of science, metrology, and philosophy of
science, with the expectation that an intensive exchange among these different
backgrounds would in the end provide a deeper understanding of measurement
in economics. Thanks to all contributors I do think we attained this goal.
An important step towards the completion of this volume was an Author
Review Workshop that took place in April 2006, in Amsterdam, through the
generous financial support of Netherlands Organisation for Scientific Research
(NWO), Tinbergen Institute and Elsevier. At this workshop, the contributors pre-
sented their work to each other, which, together with the subsequent profound
discussions, improved the coherence of the volume considerably.

12. vi Preface
There are many scholars who made a significant contribution to the project
but whose work is not represented in the volume: Bert M. Balk, Hasok Chang,
Francesco Guala, Michael Heidelberger, Kevin D. Hoover, Harro Maas, and Pe-
ter Rodenburg.
I would also thank the Elsevier’s anonymous referees who helped me improve
the structure of the volume and the editors at Elsevier: J. Scott Bentley (Ex-
ecutive Editor), Kristi Anderson (Editorial Coordinator), Valerie Teng-Broug
(Publishing Editor), Mark Newson and Shamus O’Reilly (Development Edi-
tors), and Betsy Lightfoot (Production Editor), and Tomas Martišius of VTEX
who saw the book through production.
Marcel Boumans
May 2007, Amsterdam

13. List of Contributors
Numbers in parentheses indicate the pages where the authors’ contributions can
be found.
Roger E. Backhouse(135
Economics, UK. E-mail: [email protected].
Marcel Boumans(3, 231) Department of Economics, University of Amster-
dam, Roetersstraat 11, Amsterdam 1018 WB, The Netherlands. E-mail:
[email protected].
Hsiang-Ke Chao(271
versity, 101, Section 2, Kuang Fu Road, Hsinchu 300, Taiwan. E-mail:
[email protected].
Frank A.G. den Butter(189
De Boelelaan 1105, NL-1081 HV Amsterdam, The Netherlands. E-mail:
[email protected].
Dennis Fixler(413
ington, DC 20230, USA. E-mail: dennis.fi[email protected].
Christopher L. Gilbert(251
di Trento, Italy. E-mail: [email protected].
Glenn W. Harrison(79
ministration, University of Central Florida, Orlando FL 32816-1400, USA.
E-mail: [email protected].
Eric Johnson(79
44242, USA. E-mail: [email protected].
Alessandra Luati(377
E-mail: [email protected].
Jan R. Magnus(295
Tilburg University, The Netherlands. E-mail: [email protected].
Luca Mari(41
Thomas Mayer(321
[email protected].
Melayne M. McInnes(79
ness University of South Carolina, USA. E-mail: [email protected].
Joel Michell(19
2006, Australia. E-mail: [email protected].

14. viii List of Contributors
Peter G. Moffatt(357
wich NR4 7TJ, United Kingdom. E-mail: [email protected].
Mary S. Morgan(105
versity of Amsterdam, The Netherlands. E-mail: [email protected].
Marshall B. Reinsdorf(153
[email protected].
E. Elisabet Rutström(79
ministration, University of Central Florida, USA. E-mail: erutstrom@bus.
ucf.edu.
Theodore M. Porter(343
USA. E-mail: [email protected].
Tommaso Proietti(377
Italy. E-mail: [email protected].
Duo Qin(251
UK. E-mail: [email protected].

15. Contents
Preface v
List of Contributors vii
Part I: General 1
Chapter 1. Introduction 3
Marcel Boumans
Chapter 2. Representational Theory of Measurement 19
Joel Michell
Chapter 3. Measurability 41
Luca Mari
Chapter 4. Measurement With Experimental Controls 79
Glenn W. Harrison, Eric Johnson, Melayne M. McInnes and
E. Elisabet Rutström
Chapter 5. An Analytical History of Measuring Practices: The Case of
Velocities of Money 105
Mary S. Morgan
Part II: Representation in Economics 133
Chapter 6. Representation in Economics 135
Roger E. Backhouse
Chapter 7. Axiomatic Price Index Theory 153
Marshall B. Reinsdorf
Chapter 8. National Accounts and Indicators 189
Frank A.G. den Butter
Chapter 9. Invariance and Calibration 231
Marcel Boumans
Part III: Representation in Econometrics 249
Chapter 10. Representation in Econometrics: A Historical Perspective251
Christopher L. Gilbert and Duo Qin
Chapter 11. Structure 271
Hsiang-Ke Chao

16. x Contents
Chapter 12. Local Sensitivity in Econometrics 295
Jan R. Magnus
Chapter 13. The Empirical Significance of Econometric Models 321
Thomas Mayer
Part IV: Precision 341
Chapter 14. Precision 343
Theodore M. Porter
Chapter 15. Optimal Experimental Design in Models of Decision and Choice357
Peter G. Moffatt
Chapter 16. Least Squares Regression: Graduation and Filters 377
Tommaso Proietti and Alessandra Luati
Chapter 17. Timeliness and Accuracy 413
Dennis Fixler
Author Index 429
Subject Index 439

17. PART I
General

18. This page intentionally left blank

19. CHAPTER 1
Introduction
Marcel Boumans
Department of Economics, University of Amsterdam, Amsterdam, The Netherlands
E-mail address: [email protected]
Abstract
Measurement in Economics: a Handbookaims to serve as a source, reference,
and teaching supplement for quantitative empirical economics, inside and out-
side the laboratory. Covering an extensive range of fields in economics: econo-
metrics, actuarial science, experimental economics, and economic forecasting,
it is the first book that takes measurement in economics as its central focus. It
shows how different and sometimes distinct fields share the same kind of mea-
surement problems and so how the treatment of these problems in one field can
function as a guidance in other fields. This volume provides comprehensive and
up-to-date surveys of recent developments in economic measurement, written at
a level intended for professional use by economists, econometricians, statisti-
cians and social scientists.
The organization of this Handbook follows the framework that is given in this
introductory chapter. It consists of four major parts: General, Representation in
Economics, Representation in Econometrics, and Precision.
1.1. Introduction
Measurement in economics is the assignment of numerals to a property of ob-
jects or events – ‘measurand’ – according to a rule with the aim of generating
reliable information about these objects or events. The central measurement
problem is the design of rules so that the information is as reliable as possi-
ble. To arrive at reliable numbers for events or objects, the rules have to meet
specific requirements. The nature of these requirements depends on the nature
of the event or object to be measured and on the circumstances in which the
measurements will be made.
Measurement in economics is not a unified field of research, but fragmented
in various separate fields with their own methodology and history, for instance
econometrics, index theory, and national accounts. This volume will discuss
these various fields of studies, which have developed their own specific re-
quirements for measurement, often independently of each other. Despite this
fragmentation it appears that these separate fields share similar problems and
Measurement in Economics: A Handbook © 2007 Elsevier Inc.
Marcel Boumans (Editor) All rights reserved

20. 4 M. Boumans
have developed similar methods of solution to these problems. This volume is a
first attempt to bring these approaches together within one framework to facili-
tate exchange of methods and strategies.
To make comparisons of these – at first sight, quite different – strategies
possible and transparent, the scope of the strategies is strongly simplified to
a common aim of finding a ‘true’ value of a system variable, denoted byx.
1
The reliability of measurement results can so be characterized by three features:
‘invariance’, ‘accuracy’ and ‘precision’. ‘Invariance’ refers to the stability of
the relationship between measurand, measuring system and environment. ‘Ac-
curacy’ is defined as the “closeness of the agreement between the result of a
measurement and a true value of the measurand” (VIM, 1993, p. 24), and ‘preci-
sion’ is defined as “closeness of agreement between quantity values obtained by
replicate measurements of a quantity, under specified conditions” (VIM, 2004,
p. 23). The difference between invariance, accuracy and precision can be illus-
trated by an analogy of measurement with rifle shooting, where the bull’s eye
represents the true valuex. A group of shots is precise when the shots lie close
together. A group of shots is accurate when it has its mean in the bull’s eye.
When during the shooting the target remains stable this is a matter of invariance.
To explore these three requirements and to show how different strategies deal
with them, a more formal, though simplified, framework will be developed. For
all strategies, it is assumed thatxis not directly measurable. In general, the
value ofxis inferred from a set of available observationsy
i(i=1,...,n),
which inevitably involve noiseε
i:
y
i=F(x)+ε i. (1.1)
This equation will be referred to as the observation equation.
To clarify the requirement of invariance, and of accuracy and precision when
control is possible, it is useful to rewrite Eq. (1.1) as a relationship between the
observationsy, the system variablex, and background conditionsB:
y=f(x,B)=f(x,0)+ε. (1.2)
The observed quantityycan only provide information about the system variable,
x, when this variable does influence the behavior ofy. In general, however, it
will be the case that not onlyxwill influencey, but also there will be many
other influences,B, too. To express more explicitly howxand other possible
1
‘True value’ is an idealized concept, and is unknowable. Even according to the Classical Ap-
proach, as expressed in VIM (1993
(p. 16). In current evaluations of measurement results this term is avoided. The in metrology influ-
entialGuide to the Expression of Uncertainty in Measurement(GUM, 1993) recommends to express
the quality of measurement results in terms of ‘uncertainty’, see section Precision below and Mari
in this volume.

21. Introduction 5
factors (B) influence the behavior of the observed quantities, the relationship is
transformed into the following equation:
y=f (x , B )=
∂f
∂x
x+
∂f
∂B
B (1.3)
where∂f /∂ xand∂f /∂ Bdenote how muchywill change proportionally due to
changes inxandB, respectively.
To achieve reliable measurement results, the following problems have to be
dealt with:
1. Invariance problem:∂f /∂ xis the element of Eq. (1.3) that expresses the re-
lation between the observed quantityyand the measurandx. This element
should be, as much as possible, invariant – that is to say, it has to remain
stable or unchanged for, and to be independent of, two kinds of changes:
variations over a wide range of the system variable,x, and variations over
a wide range of background conditions,B.
2. Noise reduction: Taking care that the observations are as informative as pos-
sible, or in other words, are as accurate and precise as possible, we have to
reduce the influences of the other factorsB. In a laboratory, where we can
control the environment, this can be achieved by imposingceteris paribus
conditions:B=0. For example, by designing experiments as optimally as
possible (discussed by Moffatt in Chapter 15) one can gain precision.
3. Outside the laboratory, where we cannot control the environment, accuracy
and precision have to be obtained by modeling in a specific way. To mea-
surex, a model, denoted byM, has to be specified, for which the observations
y
ifunction as input andˆx, the estimation ofx, functions as output:
ˆx=M[y
i;α] (1.4)
whereαdenotes the parameters of the model. The term ‘model’ is used here
in a very general sense; it includes econometric models, filters, and index
numbers (see also Chapter 6 in which Backhouse discusses other representa-
tions than those usually understood to be useful as models in economics).
Substitution of the observation equation (1.1) into modelM(Eq. (1.4
what should be modeled (assuming thatMis a linear operator):
ˆx=M
ε
f(x)+ε
i;α

=M x[x;α]+M ε[ε;α]. (1.5)
A necessary condition forˆxto be a measurement ofxis that modelMmust be a
representation of the observation equation (1.1), in the sense that it must specify
how the observations are related to the measurand. Therefore we first need a
representation of the measurand,M
x. This specification should be completed
with a specification of the error term, that is, a representation of the environment

22. 6 M. Boumans
of the measurand,M ε. As a result, accuracy and precision will be dealt with in
different ways. To see this, we split the measurement errorˆεin two parts:
ˆε=ˆx−x=M
ε[ε, α]+
∂
M x[x,α]−x
α
. (1.6)
To explore how this measurement error is dealt with, it may be helpful to com-
pare this with the ‘mean-squared error’ of an estimator as defined in statistics:
E
ε
ˆε
2

=E
ε
(ˆx−x)
2

=Varˆε+(x−Eˆx)
2
. (1.7)
The first term of the right-hand side of Eq. (1.7) is a measure of precision and the
second term is called the bias of the estimator (see also Proietti and Luati’s Sec-
tion 5.1 in this volume). Comparing expression (1.6
can see that the error termM
ε[ε, α]is reduced, as much as possible, by reducing
the spread of the errors, that is by aiming at precision. The second error term
(M
x[x,α]−x) is reduced by finding an as accurate as possible representation
ofx.
This splitting of the error term into two and the strategies developed to deal
with each part explains the partitioning of this volume. After a General Part
in which general and introductory issues with respect to measurement in eco-
nomics are discussed, there will be two parts in which the problem of obtaining
accurate representations in economics and in econometrics are looked at in turn.
The division between economics and econometrics is made because of the differ-
ences between strategies for obtaining accuracy developed in the two disciplines.
While there is an obviously stronger influence from economic theory in eco-
nomics, one can see that econometrics is more deeply influenced by statistical
theories. The last part of this volume deals with the first error term, namely Pre-
cision.
1.2. General
The dominant measurement theory of today is the Representational Theory of
Measurement. The core of this theory is that measurement is a process of assign-
ing numbers to attributes or characteristics of entities or events in such a way that
the relevant qualitative empirical relations among these attributes or character-
istics are represented by these numbers as well as by important properties of the
number system.
This characterization of contemporary measurement theory is heavily in-
fluenced by the formalist, representationalist approach presented in Krantz
et al. (1971, 1989, 1990). This formalist approach defines measurement set-
theoretically as: Given a set of empirical relationsR={R
1,...,Rm}on a set of
extra-mathematical entitiesXand a set of numerical relationsP={P
1,...,Pm}
on the set of numbersN, a functionφfromXintoNtakes eachR
iintoP i,
i=1,...,m, provided that the elementsx,y,...inXstand in relationR
iif and
only if the corresponding numbersφ(x),φ(y),...stand in relationP
i. In other

23. Introduction 7
words, measurement is conceived of as establishing homomorphisms from em-
pirical relational structuresεX, Rinto numerical relational structuresεN,P
(Finkelstein, 1975). Typically for this formalist approach is the requirement of
axioms characterizing the empirical relational structure. Then a ‘representation
theorem’ asserts that “if a given relational structure satisfies certain axioms,
then a homomorphism into a certain numerical relational structure can be con-
structed” (Krantz et al., 1971, p. 9).
In Chapter 2, Michell gives the historical background from which this ap-
proach arose. The development of the Representational Theory of Measurement
can be best understood in respect of developments in the philosophy of science
in the 20th century, in particular Patrick Suppes own specific view on theories,
the so-called Semantic View.
2
According to the logical positivist (or empiricist)
account of theories, also referred to as the Syntactic View or Received View,
the proper characterization of a scientific theory consists of an axiomatization in
first-order logic. The axioms are formulations of laws that specify relationships
between theoretical terms. The language of the theory is divided into two parts,
the observation terms that describe observable objects or processes and theoret-
ical terms whose meaning is given in terms of their observational consequences.
Any theoretical term for which there are no corresponding observational con-
sequences is considered meaningless. The theoretical terms are identified with
their observational counterparts by means of correspondence rules, rules that
specify admissible experimental procedures for applying theories to phenom-
ena.
A difficulty with this method is that one can usually specify more that one
procedure or operation for attributing meaning to a theoretical term. Moreover,
in some cases the meanings cannot be fully captured by correspondence rules;
hence the rules are considered only partial interpretations for these terms. The
Semantic View solution to these problems is to provide a semantics for a theory
by specifying a model for the theory, that is, an interpretation on which all the
axioms of the theory are true. To characterize a theory, instead of formalizing
the theory in first-order logic, one defines the intended class of models for a par-
ticular theory. This view still requires axiomatization, but the difference is that it
is the models (rather than correspondence rules) that provide the interpretation
for the axioms (or theory). In short, a theory is in the Semantic View a family of
a finite number of axioms. A model is an interpretation of the undefined terms
of a theory that renders all the axioms of the theory simultaneously true.
Both the Semantic View and its related Representational Theory of Measure-
ment made one believe that modeling and measurement are only possible in
those fields that allow for axiomatization. At the same time, however, in vari-
ous fields in economics all kinds of numerical representations, sometimes also
called models, were developed with the aim of measurement without any onset
2
See also Chao in this volume. For surveys of model accounts, see Morgan (1998) and Morrison
and Morgan (1999).

24. 8 M. Boumans
of axiomatization.
3
Particularly, the practice of modeling in econometrics was
an answer to the question of how to find laws outside the laboratory (Morgan,
1990). Schlimm (2005) distinguishes between relation-rich and object-rich do-
mains. He observes that relation-rich domains, that are domains with few objects
and a rich relational structure, do not lend themselves to axiomatization, but for
object-rich domains, domains with many elements but with only few relevant
relations between them, axiomatization seems to be most appropriate. Some
structures simply do not lend themselves to axiomatization while this doesn’t
mean that modeling and measurement are impossible.
Michell (Chapter 2) shows that the development of the Representational The-
ory of Measurement was in particular a response to doubts about the possibilities
of measurement in psychology, which were induced by the above epistemolog-
ical discussions. Independent of these discussions, a science of measurement,
called metrology, arose. Contributions to this field come mainly from engi-
neers and deal with measurement in relation to instrumentation. Key concepts of
this engineering approach to measurement are explicated by Mari (Chapter 3).
According to this approach a formal characterization of measurement is not
complete, and therefore should be completed with a description of the structure
of the measurement process. A measurement process is a mutual measurand-
related interaction of three components: the object or event under measurement,
a measuring system and an environment. This approach emphasizes that mea-
surement as a homomorphic evaluation results from an experimental comparison
to a reference. In other words to characterize measurement the Representa-
tional Theory of Measurement is not sufficient and should be completed with
information about the measuring system and environment, usually obtained by
calibration. The result of this approach is a shift from a truth-based view, which
only reports directly about the state of the measurand, to a model-based view,
where a model includes the available relevant knowledge on the measurand, the
measuring system and the environment, see also Boumans in this volume.
To explore the various possible strategies to achieve accuracy and precision,
one should notice that there is a whole spectrum over which we have to discuss
this issue of reliability. At one end of this spectrum we are in the position of
full control of the measuring system and environment – the ideal laboratory
experiment – and at the opposite end, where we lack any possibility of control,
accuracy is obtained by careful modeling the measurand, measuring system and
environment.
4
An ideal laboratory experiment assumes full control of background conditions
and full control of the ‘stressor’,x. Full control of background conditions is
usually understood as arranging a ‘sterile’, ‘clean’ or ‘pristine’ environment:
B=0(ceteris paribusconditions) orB=0(ceteris absentibusconditions),
3
See for examples Morgan’s history of the measurement of the velocity of money in Chapter 5,
Backhouse’s chapter on Representation in Economics, and den Butter’s chapter on national accounts
and indicators.
4
See Boumans and Morgan (2001

25. Introduction 9
cf. Eq. (1.3
about the relationship betweenxandy(whether it is invariant and significant)
by varying systematically the stressorx:
∂f
∂x
=
y
x
. (1.8)
At the opposite end of this spectrum of experiments are the so-called ‘natural
experiments’, where one has no control at all, and one is fully dependent on
observations only passively obtained:
y=
∂f
∂x
x+
∂f
∂z1
z1+
∂f
∂z2
z2+
∂f
∂z3
z3+··· (1.9)
where thez
i’s represent all kinds of known, inexactly known and even unknown
influencing factors.
To discuss these latter kinds of experiment and to chart the kind of knowledge
gained from them, it is helpful to use a distinction between ‘potential influences’
and ‘factual influences’, introduced by Haavelmo in his important 1944 paper
‘The probability approach in econometrics’. A factorzhas potential influence
when∂f /∂ zis significantly
5
different from zero. Factorzhas factual influence
when∂f /∂ z·zis significantly different from zero. In practice, most of all
possible factors will have no or only negligible potential influence:∂f /∂ z
i≈0,
fori>n. So change ofyis determined by a finite number (n)of non-negligible
potential influencing factors which are not all known yet:
y=
∂f
∂x
x+
∂f
∂z1
z1+
∂f
∂z2
z2+···+
∂f
∂zn
zn. (1.10)
To find out which factors have potential influence, when one can only passively
observe the economic system, we depend on their revealed factual influence.
Whether they display factual influence (∂f /∂ z·z), however, depends not only
on their potential influence (∂f /∂ z) but also on whether they have varied suf-
ficiently for the data set at hand (z). When a factor hasn’t varied enough
(z≈0), it will not reveal its potential influence. This is the so-called problem
of passive observation. This problem is tackled by taking as many as possible
different data sets into account, or by modeling as many as possible factors as
suggested by theory.
Generally, to obtain empirical knowledge about which factor has potential
influence without being able to control, econometric techniques (e.g. regression
analysis) are applied to find information about their variations:
z
j=gxx+g yy+g 1z1+···+g nzn(j=1,...,n).(1.11)
5
Whenever this term is used in this chapter, it refers to passing a statistical test of significance.
Which statistical test is applied depends on the case under consideration.

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

29. The Project Gutenberg eBook of Sissisotien
ajoilta

30. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Sissisotien ajoilta
Author: O. Relander
Release date: April 16, 2024 [eBook #73405]
Language: Finnish
Original publication: Helsinki: Otava, 1907
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SISSISOTIEN
AJOILTA ***

31. SISSISOTIEN AJOILTA
Kirj.
O. Relander
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1907.

32. SISÄLLYS:
 1. Uusia asuma-aloja etsimään.
 2. Maja ja nuotio.
 3. Kotia varustetaan.
 4. Uusia tulokkaita.
 5. Koti salon sydämmessä.
 6. Antti suolan haussa.
 7. Liisa.
 8. Karhu käy karjassa.
 9. Istuimme ilokivelle.
10. Salo kaikuu.
11. Karhun pyynti.
12. Ilveksen ajo.
13. Jaakon viljanhaku-retki.
14. Kaskenpoltto.
15. Siemenen haussa.
16. Ruis lainehtii.

33. ENSIMÄINEN LUKU.
Uusia asuma-aloja etsimään.
Poltetun talon raunioilla istuivat Antti ja Olli surullisina ja
masentuneina. Vielä muutamia kuukausia sitten olivat he eläneet
omassa kodissaan lapsellisen huoletonta elämää, vaikka levottomat
ajat olivatkin heitä aikaisin kehittäneet. Nyt oli isä kuollut ja äiti oli
surujen ja huolien masentamana seurannut kohta perästä. Ennen
vauras kotitalo oli ryöstetty ja poltettu. Jäljellä ei pojilla ollut
kodistaan muuta kuin hiiltyneet rauniot, muutamia aseita, joita
vihollinen ei ollut arvannut hakea piilopaikasta, ison kuusen latvasta,
ja uskollinen Hermi koira.
Neuvottomina pojat katselivat toisiaan. He eivät käsittäneet, mistä
alkaa elämää.
"Voi, jos isä olisi elossa," huokaili Antti.
"Ja äiti", jatkoi Olli. "Minne lie Yrjökin, isän vanha ystävä
kadonnut. Hänen puoleenhan isä neuvoi kääntymään. Liekö
vihollinen hänetkin surmannut, vaiko vangikseen vienyt!"

34. "Eipä taida muu auttaa kuin mierontielle lähteminen", sanoi Antti.
Mutta tuo ajatus pakotti Ollin taas itkuun purskahtamaan. Hän oli
veljeksistä nuorempi, äidin hellässä hoidossa kasvanut, äsken vielä
kodin päivänpaiste, kaikkien suosima. Hänkö nyt saisi lähteä
tuntematonta taivalta kulkemaan, maantietä kotinaan pitämään,
kalliota kartanonaan.
"Mutta, mikä Hermillä on, kas kun se päätään nostaa, häntäänsä
heiluttaa. Kenen tulosta, sinä noin iloitset Hermi parka. Ei meillä
enää ystäviä ole. Ne on surma vienyt, vihollinen tappanut", näin
puhui Antti koiralleen tähystellen ympärilleen.
"Eivät ole vielä kaikki ystävät kuolleet," kuului ikäänkuin
vastaukseksi Antin puheille. Ja kuusikosta vaaralta päin tulevaa
polkua lähestyi polkua pienenpuoleinen, noin viisikymmenvuotinen
mies. Hänellä oli omituisen kevyt käynti, vaikka ruumis olikin jo
vähän kokoonkuivunut, niinkuin monet vaivat nähneellä, vanhalla
miehellä ainakin. Sinisistä silmistä tämän ruskea-, tuuheatukkaisen,
parrakkaan miehen loisti herttainen ystävällisyys poikia kohtaan, kun
hän laskeutui alas entiselle pihamaalle. Mies oli poikien isän ainainen
toveri Yrjö Vornanen, partiomies, metsän kulkija, karhujen kiertäjä,
lintujen pyytäjä. Ollin silmät kirkastuivat, kun hän Yrjön näki.
Oikealla kädellä antoi hän kättä ja vasemmalla tarttui Yrjön
käsivarresta kiinni, eikä irti päästänytkään vain jäi siihen riippumaan.
Ja jo alkoi kiihtyneessä mielessä tuntua paljon turvallisemmalta.
Tervehdittyään poikia, istuutui Yrjö puoleksi palaneelle hirrelle,
hyväili Hermiä ja alkoi kysellä poikien tuumia.
"Miten, poika parat, olette nyt tuumineet järjestää elämänne? Vai
oletteko osanneet tuumia ollenkaan?"

35. "Mikäs tässä muukaan auttaa kuin kerjuulle lähteminen", sanoi
Antti omituisella vanhan ihmisen soinnulla lapsellisessa äänessään.
"Antti vainaan lapsetko kerjuulle", huudahti Yrjö, "ei ikinä, Karjalan
sissien päällikön, vanhain tietäjäin, loitsijain ja metsästäjäin
jälkeläisen Roivaan, ei ikinä, ei ainakaan niin kauan kuin minä elän."
"Multa mitäs me voimme tehdä, talo on ryöstetty ja poltettu, eikä
tiedä minä hetkenä vihollinen tulee uudestaan. Julma Supi aina vain
himoitsee kostoa sissipäällikön jälkeläisille. Jos tässä jotain
saisimmekin pystyyn, niin se pian taas poltettaisiin, ja millä sen
saisimmekaan."
"Ette tähän jäädä voi", sanoi Yrjökin. "Kyllähän Antti vainaan
pojille vielä tuvan saisimme nousemaan, kun talkoisiin kutsuisimme
kaikki talon vanhat ystävät. Mutta saisimmeko rauhassa rakentaa ja
säilyisikö talo? Ei, poika rukat. Nämä seudut ovat ainakin toistaiseksi
jätettävät!" —
"Mutta mikäpä meillä sitten on edessä muu kuin mierontie", ehätti
Antti sanomaan. "Koko maakunta on ryöstetty ja hävitetty, ihmiset
surmattu ja karkotettu — — —."
"Mutta salo, suuri, tietön, sininen salo", sanoi Yrjö ja hänen
silmiinsä tuli omituinen loisto. "Vielä on kaloja joissa ja järvissä,
metsän riistaa erämaissa, ei mies, joka salon haltiat tuntee, koskaan
mierontielle lähde. Katsokaa pojat pohjoiseen. Tuolla kaukana siintää
toisten takaa mäkien mäki, vaarojen vaara, Ahmavaara. Sinne
lähdemme. Se on kyllä asumatonta saloa, siellä päin ei ole
ainoatakaan ihmisasuntoa. Suuret, loppumattomat suot ympäröivät
sitä. Se on kuin suuri vääräsääri äärettömässä suomeressä. Mutta
sinne ei myöskään vihollisen jalka löydä."

36. Pojat yhtyivät Yrjön tuumiin, olivat iloisia, kun olivat päässeet
tämän kokeneen, vanhan ystävän turviin. He olivatkin vielä kovin
lapsia. Antti vasta neljätoista vuotta ja Olli kaksitoista, vaikka kova
kohtalo, surulliset kokemukset olivatkin varsinkin vanhempaa, Anttia
aikaisin kehittäneet.
Kauan istuivat sitten ystävykset yhdessä Olli, puolittain polvillaan
maassa, kyynäspäillään nojaten Yrjön polviin katsoen häntä silmiin,
Antti istuen Yrjön vieressä käsi Yrjön käsivarrella. Yrjö kuvaili heille
elämää erämaissa ja suunnitteli, miten nyt olemaan ja elämään
lähtisivät. Eivätkä pojat olisi voineet parempaa ja kokeneempaa
ystävää saada. Yrjö oli yksinäinen mies, hänen omaisensa olivat
kuolleet, hänen kotinsa oli kauan sitten hävitetty. Hän ei ollut enää
nuori, mutta oli vielä kevyt jalaltaan ja ketterä liikkeiltään. Tuskin oli
toista miestä, joka niin tarkoin tunsi Pohjois-Karjalan salot, sen
vaarat, suot, joet, kosket. Metsämiehenä oli hän nuoruudessaan
liikkunut laajalti, ja sissinä, kuuluisan sissipäällikön Roivaan
lähimpänä miehenä kuljeksinut vieläkin laajemmalti. Lukemattomissa
vaaroissa ja seikkailuissa oli hän kehittynyt pelottomaksi ja
neuvokkaaksi, joka osasi jokaiseen pulmaan keinon keksiä.
Siinä neuvotellessa ja keskustellessa selvisi Yrjölle ja pojille
seuraava tuuma. He päättivät lähteä kauas Ahmavaaran suurelle
suosaarekkeelle, sinne jäädä asumaan, rakentaa maja ja asettua
taloksi, kalastaa ja metsästää. Ja sittenkun olot vakaantuisivat
kasketa ja ruveta maata viljelemään. Vanhan asuinpaikkansa
päättivät kokonaan hyljätä. Se oli nyt hävitetty ja ryöstetty. Ja se oli
aivan valtatien varrella jotenkin likellä rajaa, joka jakoi nykyisen
Karjalan kahtia. Näille seuduin rajantakaiset joka tapauksessa
ensimäiseksi kulkunsa suuntaisivat.

37. Matkalle päätettiin lähteä niin pian kuin mahdollista, jo senkin
vuoksi, ettei tiedetty milloin vihollisia partiojoukkoja tänne ilmestyisi,
vaikka Roivaan talon poltettuaan olivatkin etelään päin kulkeneet.
Vanhan kodin raunioilta läksivät pojat ystävänsä kanssa tämän
majalle. Ei se mikään oikea asumus ollut, olipahan pieni maasauna
vaaran juurella, tiheän kuusikon suojassa. Siellä ruvettiin
tuumimaan, mitä tavaraa oli mukaan otettava. Paljoa ei ollut
otettavaa, eikä sitäkään voitu kaikkea ottaa, sillä kaikki vietävät
olivat selässä kannettavat. Suuren kontin varusti Yrjö itselleen. Siihen
pantiin ruutia ja lyijyä, mikä saatavissa oli, ja kaikenlaista pientä
välttämätöntä tavaraa, kontin päälle sidottiin kiinni pieni pata. Antti
sai kannettavakseen kontillisen jauhoja ja Olli suoloja. Sitä paitsi oli
Yrjöllä ja Antilla piilukkoiset pyssyt tarpeineen, Ollilla jousi ynnä viini;
kaikilla oli puukot ja kirveet. Vielä oli kullakin kannettavana vähän
vaatteita ja vaippa.
Jäihän jäljelle vielä kaikenlaista rihkamaa, mutta se katkettiin
kuoppaan, majan nurkkaan kivien ja lautojen alle. Majan katto
ruhjottiin, jotta maja näyttäisi vihollisen hävittämättä, jos joku
sattuisi sen huomaamaan. Poikien isällä oli ollut jonkun verran rahaa,
niitä ei ollut vihollinen huomannut, vaan ne olivat aivan kuin ihmeen
kautta säilyneet kätköpaikassaan. Niitä ei voitu mukaan ottaa, sillä
ne olivat ploottuja, suuria, raskaita vaskilaattoja, neljän taalarin
arvoisia kukin. Niitä oli 21 kappaletta, sen ajan katsantokannan
mukaan koko suuri summa. Kuljettamaan niitä olisi tarvittu hevonen.
Rahat kannettiin metsään, kaivettiin maahan, ja kätköpaikka katettiin
huolellisesti sammalturpeilla. Paikasta otettiin tarkat merkit, sen
etäisyys laskettiin läheisistä kallionlohkareista ja puista.

38. Näissä valmistuspuuhissa oli ilta tullut. Viimeinen yö levättiin
vanhoilla kotipaikoilla, sillä aamulla oli päätetty lähteä liikkeelle.
* * * * *
Karjalassa elettiin raskaita aikoja. Oli jo kulunut muutamia
kymmeniä vuosia siitä, kun ison vihan jälkeen rauha nimellisesti oli
maahan palannut, mutta Karjalan poloisilla mailla ei se kuitenkaan
päässyt vakaantumaan. Stolbovan rauhan jälkeen oli koko nykyinen
Suomen Karjala vuosisadan kuulunut Ruotsille, koko nykyisen
Karjalan kansa ollut yhtä kansaa. Ison vihan jälkeen oli se taas jaettu
kahtia. Raja kulki siitä, missä nyt on Viipurin ja Kuopion läänien
välinen raja. Vuonna 1741 alkoi uusi sota Ruotsin ja Venäjän välillä,
jota historiassa nimitetään "pikku vihaksi." Sodan liekki leimahti
ilmituleen. Kauheasti ryöstäen ja hävittäen kulki sekä venäläistä
sotaväkeä, kasakoita ja kalmukkeja, että karjalaista kansaa
eteläpuolelta rajaa hävittäen, polttaen ja ryöstäen Ruotsin
puoleiseen Karjalaan. Se vähäinen määrä säännöllistä sotaväkeä
varsinaisten upseerien johdolla, joka Ruotsilta riitti Karjalan
puolustukseksi, ei kyennyt vastustamaan vihollista. Sen täytyi
vetäytyä pois. Samoin tekivät virkamiehet, vieläpä papitkin, jättäen
Karjalan kansan oman onnensa nojaan.
Mutta puolustamatta, vastustamatta ei Karjalan kansa suinkaan
näihin kärsimyksiin antautunut. Se puolusti itse maitaan ase
kädessä. Kansan miehet kokoontuivat joukkoihin, omien
päällikköjensä johdolla taistellakseen vihollista vastaan. Tämä
itsepuolustus oli oikein virallisesti järjestetty. Kansa oli hallituksen
puolesta asestettu ja silloin tällöin oli sitä kutsuttu aseharjoituksiin.
Mutta sen kautta että sotaa ei käynyt säännöllinen sotaväki, sai se
paljoa julmemman luonteen. Loppumattomia partioretkiä tehtiin

39. molemmin puolin rajaa. Ja niitä aina käytiin kostamassa. Usein retket
muodostuivat kauhean julmiksi, koko kyläkuntia hävitettiin, talot
poltettiin, ihmiset surmattiin. Henkiin jääneet saivat paeta metsiin ja
siellä piillä vihollisia, kunnes taas uskalsivat entisille asuma-aloille
palata, elleivät siirtyneet aivan muihin osiin maata, siellä
rauhallisempia asumapaikkoja itselleen hankkiakseen. Metsistäkin
asukkaat usein haettiin, sinnekin vainolainen kulki ryöstämään ja
tuhoamaan taivaalle kohoavan savupatsaan opastamana tai suksen
latua seuraten. Laajat alat Karjalaa jäivät siten autioiksi. Kaikki
säännöllinen elämä loppui. Kauppa seisahtui. Kirkot suljettiin.
Ihmisten oli elämän tavoissaan turvauduttava alkuperäisimpiin
elämän muotoihin. Mutta tuhkan alta nousi sittenkin aina uusi oras.
Kansan keskuudesta lähti useita oivallisia johtajia, jotka
neuvokkaina, kestävinä ja rohkeina taistelivat ensimäisinä
kotiseutunsa puolustukseksi. Retkillään he kokivat lukemattomia
seikkailuja, joista muisto on säilynyt kansan keskuudessa myöhäisiin
aikoihin.
Tämmöinen neuvokas, urhoollinen sissipäällikkö oli ollut Antti
Roivas, kertomuksessamme mainittujen poikien Antin ja Ollin isä.
Hänen kotinsa oli ollut Sortavalasta pohjoiseen päin Pielisjoen suulle
vievän valtatien varrella muutamia peninkulmia silloiselta rajalta. Hän
oli tunnettu kaukana eteläpuolella rajaa ja sen vuoksi vaino
kohdistuikin häneen. Kun rajantakaiset kerran taas tekivät
odottamattoman retken Suomen puolelle, surmasivat he kahakassa
Antti Roivaan ja polttivat hänen talonsa. Hänen vaimonsa seurasi
surun murtamana miestään. Hänen orvoksi jääneet kodittomat
lapsensa Antti ja Olli olivat nyt aikeissa Yrjö Vornasen, Roivaan
vanhan ystävän ja toverin kanssa lähteä hakemaan uutta kodin
paikkaa.

40. * * * * *
"Ylös poikaset; päivä jo on korkeella" herätteli Yrjö poikia. Pojat
alkoivatkin heti laittautua liikkeelle ja matkan varustuksissa ja
monenlaisissa pikkuhommissa ei mielikään päässyt kovin surulliseksi
painumaan.
Kontit selkään, pyssyt olalle, kirveet vyölle ja niin sitä lähdettiin,
Yrjö edellä, pojat perästä ja Hermi iloisesti hyppien ympärillä.
Pohjoiseen päin suunnattiin kulku. Suurelta tieltä poikettiin kohta
alussa metsäpoluille. Aluksi vielä liikuttiin asutuilla seuduilla, vaikka
ne kyllä nyt olivat melkein asumattomia, sillä vihollinen oli tuhoten
tästä kulkenut.
"Minne niin miehissä mennään," kuului äkkiä puhe ladon ovelta,
jonka sivu juuri kuljettin.
Yrjö säpsähti, mutta tunsi samassa vanhan tutun, entisen toverin
partioretkiltä.
"Mitäs rajalle kuuluu", sanoi Yrjö, sillä mies oli aivan valtakuntien
välisen rajan kohdalta.
"Huonoja kuuluu", yhä on vainolainen liikkeellä, monin kymmenin
miehin siellä rajantakaisia kuljeksii. Honkalan, Mäntyvaaran,
Koivuvaaran talot ovat ilmi tulessa, Honkanen itse surmattu.
Pohjoiseen päin kuuluvat taas samoilevan.
Yrjön vanha seikkailijaluonne kuohahti hänen kuullessaan viestejä
vihollisen tuhotöistä, jo alkoi mieli palaa, mutta katsellessaan poikia
talttui hän ja päätti noudattaa alkuperäistä aikomustaan.

41. "Vai on vainolainen taas liikkeellä, hyväänpä aikaan läksimmekin",
sanoi Yrjö.
Hetken aikaa puheltuaan erosivat tuttavukset toisistaan ja Yrjö
lähti poikien kanssa taas eteenpäin.
Oli tultu mäkiselle seudulle, vaara kohosi toisensa takaa, kunnes
taimpana, korkeimpana Honkavaara nosti kaarevan selkänsä yli
muiden. Kun sen huipulle olivat tulleet, pysähtyivät matkamiehet
lepäämään. Siinä oli metsä harvaa, joten siitä hyvästi saattoi nähdä
joka suunnalle.
Etelässä kantoi silmä rajalle saakka. Maisema oli enimmäkseen
aaltoilevaa, vaaroja ja laaksoja ja niiden välillä pienempiä
kangasmaita. Siellä täällä näkyi vaarojen huipuilla taloja ja kyliä;
enin osa maisemaa oli kuitenkin tännekin päin katsoessa metsän
peittämää.
"Mitä savua tuolla on niin paljon", huudahti äkkiä toinen pojista.
"Siellä palaa Honkalan talo, vihollisen tuhotöitä ne ovat."
Pohjoisessa oli näköala toisenlainen. Suota, loppumatonta suota
näkyi silmänkantamalta, siellä täällä kangasmaasta pistävä niemeke
tai korkeampaa metsää kasvava suosaareke keskeytti yksitoikkoisen
maiseman. Kaukana laajan suomaiseman takaa, järvien, jokien takaa
siinti ryhmäke vaaroja.
"Tuolla on meidän matkamme maali, tuolla siintää Ahmavaara.
Sinne on meidän pyrittävä", sanoi Yrjö.
"Sinnekö saakka", huokasi Olli totisena.

42. Yrjö rupesi selittämään Ollille, miten heidän oli mentävä: ensin
vähän kovempaa kangasta, sitten suoseudun poikki tuonne kauas
joen kulmaukseen, siitä tuota suosaarta kohti, jossa korkeat hongat
kohosivat mahtavina taivasta kohden. "Sinne pyrimme yöksi, aamulla
jatkamme eteenpäin."
Heidän siinä puhellessaan oli Antti vähän taempana koonnut risuja
ja kuivia lehtiä pienen kasan, ottanut taskustaan tulukset, iskenyt
teräksellä piitä, saanut kipinän taulaan tarttumaan, pannut taulan
kuivien havunneulasten väliin ja puhaltamalla saanut ne palamaan.
Kaunis liekki jo kohosi ilmoille ja rätisten alkoivat kuivat oksat palaa.
Palavien oksien rätinä herätti Yrjön huomion, hän käännähti ja
nähtyään liekin hypähti siihen, alkoi maasta kiskomillaan kallion
karppeina tukahduttaa tulta ja saikin sen muutamassa hetkessä
kokonaan näkymättömiin sammumaan.
"Mitä sinä poika parka teet", sanoi hän Antille, joka ihmeissään
katseli vanhan ystävänsä menettelyä, eikä ymmärtänyt, mikä hänelle
oli tullut. "Merkkitultako sinä rupeat viholliselle laittamaan, vai mitä
sinä? Etkö sinä kuullut, että vihollinen on tulossa tänne päin ja
näethän sinä tuolla heidän savunsa. Jos me nyt teemme suuren
loimottavan tulen, näkevät he, että tänne päin on pakolaisia kulkenut
ja lähtevät meidän jälkiämme seuraamaan".
"Turhahan tämä tuli olikin", sanoi Antti häpeissään, "mutta
emmehän me saata tulettakaan elää."
"Tulta on meidän hyvin varovaisesti pidettävä, vain hämärissä,
sadesäällä käytettävä, niin kauan kuin tiedämme vihollisen näillä
mailla liikkuvan."

43. Aikansa levättyään läksivät matkalaiset taas liikkeelle.
Ruskeata, punakukkaista kanervakangasta kulkiessa alkoi Hermi
koira nuuskia ja häntäänsä heilutella. Kanervikosta kuului samassa
mukavaa kaakotusta, ruskea metsäkana katosi silmistä
samanväriseen ruskeaan hiekkaan.
"Se on kuin pois loihdittu," sanoi Olli, "aivan selvään minä sen näin
ja tuohon paikkaan se katosi. Kas Hermiä! — Joko sait? — Tuossa on
toinen. — Ahaa. — Katso Yrjö, kaksi riekkoa!" riemuitsi Olli. Hermin
avulla oli heillä piankin molemmat riekot hengettöminä käsissä.
"Näistä saamme oivan illallisen", sanoi Yrjö, Hermistä tulee meille
vielä paljon hyötyä. —
Eteenpäin kulkiessa pehmeni maa vähitellen suoksi, mutta vielä
siitä pääsi kulkemaan. Suohon oli tien suuntaan asetettu puita, ne
olivat puoliksi lahonneet, kovat oksat vain törröttivät punaiseksi
lahonneesta, murenevasta puusta. Monin paikoin olivat puut
painuneet kokonaan veteen. Mutta maa koveni taas ja eteenpäin yhä
kuljettiin, kunnes lähestyttiin hitaasti suon läpi kiemurtelevaa
Korpijokea.
Siinä näytti tie äkkiä kokonaan loppuvan. Oli kuin ranta edessä, ei
kuitenkaan järven, vaan pehmeän, puuttoman, aavan rimpisuon.
Alkumatkasta oli suolla toki kasvanut harvaa karahkamäntyä, mutta
umpisuolia ei ollut enää niitäkään, siellä täällä vain joku matala
pajukko. Omituisen kolkolta laaja suo näytti, ja vieläkin kolkommalta
se olisi tuntunut, elleivät viklat, kuovit ja muut kaalaajat olisi sitä
elävämmäksi tehneet.

44. "Tässäpä taisikin tie pystyyn nousta" sanoi Antti. "Ei tuo suo
ihmistä kannata, eikä tässä näy portaiden jälkiäkään. Ei ole tainnut
ihminen tästä koskaan kulkea."
"Maltahan poikaseni", sanoi Yrjö, "vielä se neuvo keksitään paljon
pahempaankin paikkaan."
Suon rannassa, vähän syrjempänä oli tiheä vesaikko. Sen huomasi
Yrjö ja alkoi polvillaan ollen sieltä jotain penkoa. — "Täälläpähän
on", sanoi hän ja veti viidakosta suksen ja toisen, kaikkiaan kolme
paria.
"Mitä ihmettä", sanoivat pojat, "suksillako…"
"Suksillapa niinkin, suksilla tuon pehmeän suon yli hyvästi pääsee
kulkemaan, vaikkei siitä jalkamies muuten mitenkään pääsisi. Kontit
selkään, sauvat käteen ja pojat hiihtämään."
Ja niin sitä lähdettiin, Yrjö edellä ja pojat perästä. Hitaasti
hiihdettiin pehmeää suota, sillä kulku oli raskasta, raskaampaa kuin
märässä lumessa hiihtäminen. Mutta pitkä suksi vaikutti sen, ettei
raskasta Yrjöäkään upottanut, vielä vähemmin poikia, semmoisilla
pehmeillä hetteillä, joista ei muuten mitenkään olisi päässyt
kulkemaan. Monta kertaa oikein arvelutti vetiselle hetteelle
yrittäminen. Kun hyvän aikaa oli hiihdetty, tultiin joenrantaan.
"Mitä nyt tehdään", sanoi Olli, "venettä ei näy missään ja yli olisi
mentävä."
"Aina se keino keksitään", tuumi Yrjö. "Pahimmassa tapauksessa
saamme uida yli. — Kyllä tämä on vanhastaan ylimenopaikka ja oli
tässä vähän apuneuvojakin. Kunhan katsotaan…"

45. Yrjö hiihti läheiseen pajupensaikkoon. Siitä hän viimein sai
uloslykätyksi, melkein vedessä rämmittyään, lautantapaisen, jonka
hän suksisauvallaan ohjasi ulos pensaikosta paikkaan, joka oli tehty
kovempipohjaiseksi puita suohon upottamalla. Lautta oli
pahanpäiväinen, pieni, halotuista kuusista kuusenjuurivitsaksilla
yhteen nivottu. Se oli niin kauan vedessä ollut, että oli melkolailla
vettynyt. Sillä sitten yli mentiin. Kaikkia ei pieni, raskas lautta
yhtaikaa kannattanut, ensinnä menivät pojat ja lykkäsivät lautan
takaisin joen yli, sitten tuli Yrjö, kun oli ensin kätkenyt sukset
pajupensaaseen.
Toisella puolella jokea ulottui kangasmaa likelle vettä, vähän
matkaa ylimenopaikasta aivan joen reunaankin. Joen ja kankaan
välinen suomaa ei ollut hetettä, vaan mätästävää korpimaata, jossa
monenlaiset suokasvit, suopursut, sarat, vihvilät ja muut rehoittivat.
Eräässä kohdassa paistoi suo keltaisenaan muuramia. Siitä pojat
ihastuivat ja riensivät niitä kilvan syömään. Yrjön neuvosta niitä
myös poimittiin ropeisiin, jotka valmistettiin läheisestä koivusta
kiskotusta tuohesta.
"Meidän on jo aika levätä ja syödäkin, eikö liene parasta tähän
yöpyäkin. Ilma on sateinen ja raskas, taivas pilvinen. Jos tuonne
suurten kuusien taa teemme tulen, niin savu tuskin nyt kauemmas
näkyy. Kun nyt syömme ensimäisen ateriamme yhdessä, niin
syömme oikein juhla-aterian, sen saatte nähdä."
Riekot otettiin esille. Yrjön neuvon mukaan pojat alkoivat niistä
nokkia höyheniä, jalat, siivet ja kaula leikattiin pois ja sisus
puhdistettiin. Sillä aikaa Yrjö kulki pitkin joen rantaa. Hän etsi savea.
Puhdasta savea ei näillä mailla ollut, mutta savensekaista lietettä hän
kantoi aika kimpaleen majapaikalle, johon hän jo aikaisemmin oli

46. tehnyt tulen hiekkakuoppaan. Pojat olivat ihmeissään eivätkä voineet
käsittää, mitä Yrjö savella tekisi. Mutta Yrjö lupasi näyttää heille,
kuinka metsämies osasi omilla neuvoillaan valmistaa itselleen oikein
oivallisen aterian.
Kun riekot olivat kynityt ja puhdistetut, pantiin sisään suolaa, ne
sidottiin kokoon nauhalla ja verhottiin yltyleensä savella. Kaikkea tätä
puuhatessa oli tulta ylläpidetty. Kuoppaan oli muodostunut
melkoinen joukko kuumia hiiliä ja hiekka kuopan pohjalla oli
kuumennut. Tähän kuumaan hiillokseen pantiin savikimpaleet. Hiiltä
kasattiin yhä savikimpaleiden päälle ja uusia poltettiin. Kuumassa
mujussa kävivät savikimpaleet vähitellen kuiviksi ja viimein tulivat
punaisiksi. Silloin otti Yrjö ne tulesta ja koputti rikki kovan
savikuoren. Miellyttävä paistin haju tuoksahti sieltä uteliaina
odottaville pojille vastaan. Riekot olivat paistuneet kypsiksi. Yrjö
palotteli linnut ja niin söivät siirtolaiset ensimäisen ateriansa
retkellään, oivallisen aterian: linnun lihaa, hyvästi paistettua ja
viileitä, maukkaita muuramia tuokkosesta.
Aterioitua olisi voitu lähteä vielä ajaksi eteenpäin kulkemaan,
mutta Yrjö tahtoi säästää poikien voimia ja paikka oli sovelias
yöpaikaksi. Sade oli asettunut, ilma oli lämmin ja oltiin jo siksi
kaukana vainolaisten kulkuteiltä, ettei ensi hätään tarvinnut
yllätystäkään peljätä. Lisäksi oltiin joen toisella puolella. Ja vaikka
joki ei ollut kovin leveä, ei siitä vihollinen aivan huomaamattakaan yli
pääsisi.
"Emme jouda majaa tekemään, aamulla lähdemme aikaisin
liikkeelle, jo ennen kylmintä aikaa yöstä, saatte tässä kuivalla
hiekalla koetella levätä. Ottakaa Hermi väliinne lämmittäjäksi", sanoi
Yrjö.

47. Niin tekivätkin pojat. Siihen asettuivat kangasmaan
hiekkapenkereelle. Vieretysten viruivat kiinni toisissaan, Hermi
jaloissa. Yrjö istui ääneti vähän kauempana. Siinä viettivät yötään
pakolaiset, ainaisten sotien karkoittamina vanhoilta asumasijoiltaan.
Kukin ajatteli omia ajatuksiaan. Yrjö suunnitteli tulevaisuutta
mielessään. Hän oli niin monella retkellä ollut, niin monessa
seikkailussa. Kauan sitten oli hänen kotinsa hävinnyt sodan
liekkeihin, vaimo, lapsi kuolleet puutteeseen. Harvoin hän niitä
muisteli. Ainaiset partioretket olivat hänen ajatuksensa täyttäneet.
Hän oli ollut toiminnan mies, antautunut kokonaan kunkin hetken
tehtäviin. Joskus vain oli kajastus oman kodin onnesta hänen
sieluunsa häämöittänyt ja surumielinen kaiho mieleen välähtänyt,
mutta ne hän oli kohta karkottanut pois. Mutta nyt kuvat muinaisista
ajoista heräsivät mieleen voimakkaampina kuin pitkiin aikoihin. Kaiho
heräsi taas, mutta se ei tehnyt niin surulliseksi kuin muulloin. Hän oli
toiminnan mies, tottunut tunteensa suuntamaan todellisen elämän
tehtäviin. Sen vuoksi ajatukset nytkin suuntautuivat eteenpäin.
Mielessä kytevä kaiho määräsi niille suunnan ja antoi semmoisen
voiman, että mitä hän tänä yönä ajatteli, tuli pitkiksi ajoiksi,
melkeinpä voi sanoa, koko hänen loppu-iäkseen suuntaamaan hänen
toimensa ja menettelynsä. Siitä kasvoi luja päätös, sukeusi varma
elämän tehtävä, josta hän ei koskaan luopunut, ja joka tuotti hänelle
sisäistä mielenrauhaa, ja osaltaan vaikutti, että niistä, jotka hänen
kanssaan olivat, tuntui koko Yrjön olemus niin turvalliselta.
Hän katseli poikia, isättömiä, äidittömiä poikia. Hän päätti ruveta
heille isäksi. Hän päätti perustaa taas kodin, jättää ainiaaksi
partioretket, unohtaa koston. Hän päätti käyttää kaiken
kokemuksensa, kaiken virkeän toimintansa uusien rauhaisain
asumusten rakentamiseksi tuonne kauas soiden taa suurten soiden

48. suuren saaren harjanteille, jossa tähän saakka vain kontiot ja hyypiöt
olivat majailleet. Hän päätti sinne koota paraimpien toveriensa lapset
ja lesket, siten kostaa heidän kuolemansa, poltetut talonsa,
kärsimyksensä, että hän rakentaisi heille kodit, viljelisi heille pellot,
auttaisi ja suojelisi heitä.
Ja hän näki sielunsa silmien edessä kaukaisen Ahmavaaran
muuttuvan. Hän näki talojen, pirttien, kotien kohoavan, näki suurten
kaskien savun hulmuavan taivaalle, näki orpojen lasten kasvavan
voimakkaiksi miehiksi, toimeliaiksi naisiksi. Hän näki työn ja rauhan
hedelmäin kukoistavan, tuottaen ihmisille onnea ja turvallisuutta.
Niin voimakkaasti hän ajatteli, niin elävästi hän näki kaikki edessään,
ettei hän koko yössä nukahtanut, vaan istui liikkumatta kauan sitten
mustuneen hiilloksen vieressä kankaan penkereellä.
Vanhempi pojista tarkkasi luontoa. Vain vähitellen uni hänet
helmoihinsa kietoi, tai oikeammin luonto taikakeinoillaan viihdytti
lepoon. Hän oli nähnyt niin paljon outoa. Edellisten päiväin huolet
olivat haihtuneet. Yrjön ystävällisyys oli mielen viihdyttänyt, hänen
neuvokkaisuutensa oli suuressa määrässä herättänyt ihailua ja
kunnioitusta, rohkea turvallisuus ja rauhallisuus täyttivät hänen
mielensä entisen tuskan ja pelon jälkeen. Hän oli isältään, Karjalan
sissien etevimmältä päälliköltä perinyt hyvin tarkan huomiokyvyn.
Senpä vuoksi kun hän kesäisenä yönä lepäsi kankaan penkereellä, ei
yön salaperäisestä elämästä mitään jäänyt häneltä huomaamatta.
Edessä levisi suomaisema hälveten kesän vienossa hämärässä
melkein silmän kantamattomiin. Äänettömänä kiemurteli joki melkein
jalkain alla. Lumpeen valkoset kukat ja suuret pyöreät lehdet
reunustivat joen pintaa. Vaikkapa vesi oli aivan äänetöntä, virtasi se
kuitenkin eteenpäin ja sai milloin minkin lumpeen kukan taivutetuksi

49. ja hetkeksi kastautumaan veden kalvon sisään. Lehti siellä, toinen
täällä käännähti ja kuplahti omituisesti. Tuon huomasi Antti ja hän
tunsi, että yön hiljaisuuden takana sykki ainainen salaperäinen
elämä. Joen toisella puolella levisi kolkko rimpisuo. Karahkamännyt
seista törröttivät harvassa, toisilla aloilla kokonaan kuolleina,
neulattomina, kuorettomina, mutta sitkeinä ja kovina, toisilla aloilla
lyheinä, haavoittuneina, harvaneulaisina. Mutta kankaan ja joen
väliseltä kaistaleelta tulvi melkein huumaava tuoksu. Siinä oli
kasvillisuus rehevää ja vaihtelevaa. Suopursut ja muut suokasvit
levittivät voimakasta hajuaan, joka, sitä myöten kun ilma kosteni ja
joesta levisi hieno sumu täyttäen ilman kosteudella, kävi melkein
pyörryttäväksi. Hänen takanaan levisi kangas, kanervikkokangas,
harvan hongikon peittämä. Ja suopursujen väkevään tuoksuun
sekaantui kankaan omituinen haju. Hermostoa huumaavaan yön
tuoksuun liittyi yön soitto, salaperäisten äänien taukoamaton
helketys. Toiselta puolen oli niin hiljaa, että kuuli verensä virtaavan
ja toiselta puolen kuului koko ajan ääniä, milloin vihellystä, milloin
suhinaa, milloin sirkutusta. Jokin kutsui toista, jokin vastasi, jokin
iloitsi, jokin suri. Oliko se vikla, joka tuolla suolla äännähteli, pyykö
se kankaalla vihelsi, oliko se jokin pikku lintu joka visersi, kirvinenkö
se sirkutti, vai olivatko kaikki nämä äänet haltiain kuisketta yön
hiljaisuudessa.
Mutta Antti oli lapsi vielä. Hän vain kuunteli, ei tutkinut. Luonnon
salaperäinen elämä hänet kiehtoi, huumasi ja uuvutti. Ja hän vaipui
keveään uneen aistimien koko ajan ottaessa vastaan ja toimiessa.
Olli oli illalla muistellut kadonnutta kotiaan, kuollutta äitiään. Hän
kuuli äitinsä laulavan:

50.     Tuuin, tuuin poikoani,
    Vaapotan vakaistani,
    Tuekseni tuulisäällä.
    Varakseni vastasäällä.
    Kyntäjätä, kylväjätä,
    Siemenen sirottajata,
    Uuen tuvan tekijätä,
    Unen saunan saattajata.
Kyynel vierähti silmään ja hän vaipui rauhaisaan, syvään uneen.
* * * * *
Aamu alkoi sarastaa. Sitä myöten kuin taivaanranta luoteisessa oli
himmennyt, oli se koillisessa vaalennut. Kaukaisen vaaran takaa kävi
taivas yhä kirkkaammaksi, kunnes ensimäiset säteet kohoavasta
auringosta singahtivat ylitse uinuvan suomaiseman. Kohta tuli niitä
kimputtain, kunnes punainen valotulva kirkasti koko maiseman.
Ueeh! Ueeh! Ueeh! Kuului läheisen lammikon toisesta reunasta.
Pitkäkaulainen kuikka ui esille kaislikosta. — Ueeh, ueeh, se oikaisi
kaulansa suoraksi ja sen jokainen liike näkyi selvästi häikäisevän
kirkkaassa auringon valossa. Ja kuikka lähti uimaan eteenpäin tyyntä
veden pintaa, ja siihen muodostui kaksi etenevää viivaa. — Ueeh!
Ueeh! kuului päinvastaisesta reunasta lammikkoa ja rannikosta ui
ulos toinen kuikka. Se oli naaraskuikka, joka vastasi ystävänsä
kutsuun. — Ueeh! Ueeh! ja se ui pitkin tyyntä pintaa kirkkaassa
auringon valossa. Ja kaksi etenevää viivaa syntyi toiseenkin puoleen
lammen pintaa.
Ueeh! huusi koiras, ueeh, vastasi naaras, ja niin yhä vuorotellen.
Ja etenevät viivat molemmilta puolin lampea lähenivät, kunnes ne

51. yhtyivät. Ueueue! — Ueueue! ne puhelivat keskenään, tervehtivät
toisiaan, pärisyttelivät nokkiaan, suutelivat. Sitten ne uivat hiljalleen
aivan vieretysten eteenpäin kirkasta lammen pintaa. Hiljalleen ne
äännähtivät uidessaan ja lammen pinnalla näkyi vain yksi pari
eteneviä viivoja.
Kuikka on omituinen, rohkea, itsenäinen lintu. Toisina kesinä ne
viettävät aikansa laajoilla selkävesillä yhdessä joukossa, pulikoivat,
kalastelevat ja nauttivat vapaudestaan. Mutta joskus eroaa
pariskunta muista, he hakevat kaukaisen lammen, pesivät siellä, ja
elävät ihanan kesän kahden kesken ikäänkuin nauttien pohjoisen
luonnon hienoimmista antimista, sen salaperäisimmästä
kauneudesta, jota vain harvan silmät on avattu näkemään. Kuikka on
meidän vesiemme itsenäisin, rohkein ja enimmin vapautta rakastava
lintu.
Kuikan huuto herätti Yrjön haaveista. Hän pudisteli torkan
ruumistaan, oikoi jäseniään. Yön mietteet olivat vakaantuneet
varmoiksi päätöksiksi. Selvä maali sarasti toimintahaluisen ja
toimintakykyisen miehen edessä.
Yrjö meni poikien luo, pudisti heitä varovaisesti hartioista ja sanoi:
"Ylös pojat! Päivä koittaa. Lähdetään liikkeelle nyt, kulkemaan kuivaa
kangasta. Kylmin osa yötä on käsissä. Saatte sitten levätä, kun
aurinko alkaa lämmittää."
Aamukylmästä värähdellen, unisina yrittelivät pojat ylös. Hermi
oikaisi etujalkansa suoriksi pitkin maata, nosti häntänsä pystyyn,
ulvahteli ja venytteli ruumistaan. — Kukin otti taakkansa ja niin
läksivät matkalaiset taas liikkeelle, äänettöminä kulkien kuivaa
kangasta.

52. Päivän ja vielä osan toistakin saivat he niin kulkea, milloin
kangasta, milloin korpea, milloin pehmeätä suota. Kankaalla oli kulku
kepeintä, rauhallisesti sai kulkea suoraan eteenpäin, silloin tällöin
vain oli kierrettävä joku kuiva, kaatunut ikihonka, joka maassa lahoi,
niin mahtavana, ettei sen yli päässyt suuremmatta vaivatta
kulkemaan. Korpimailla oli metsä kasvanut tiheäksi ja välistä oli
varsin hankalaa tunkeutua tiheän kuusirikeikön läpi. Suolla oli käynti
raskasta. Missä oli suon poikki asetettu riukuja, sujui matka hyvin.
Yrjö kulki riu'un selkää kuin tasaista lattiaa, ei ainoatakaan kertaa
hänen jalkansa hairahtunut pehmeään suohon. Pojille se joskus
sattui, etenkin jos väsymys alkoi askelia raskauttaa tai jos jokin lintu
tai muu sattui huomiota tavallista enemmän sitomaan. Raskainta oli
kulku pehmeällä suolla, jossa ei portaita ollut, siinä upposi jalka joka
askeleella syvään, saipa välistä hypätä mättäältä mättäälle, ja jos
siinä harhaan polki, voi henki vaaraan joutua.
Matkansa kolmantena päivänä keskipäivän aikaan saapuivat
retkeläisemme vihdoinkin määränsä päähän, Ahmavaaran juurelle.
Siihen eivät asettuneet, vaan nousivat ensimäisen vaaran yli
matalaan laaksoon korkeamman vaaran rinteelle, lähelle sievää
salojärveä. Siihen asettuivat toistaiseksi. Yrjö arveli että varsinainen
asuinpaikka oli huolellisesti valittava, ja sen saattoivat he tehdä vasta
tarkoin seutuja tutkittuaan. Mutta toistaiseksi oli tässä varsin hyvä
olla.

53. TOINEN LUKU.
Maja ja nuotio.
Majapaikaksi valittiin loivasti viettävä hiekkapohjainen, suurien
kuusien suojaama aukeama vähän matkaa lammen rannasta.
Alempaa, kosteammasta paikasta kaadettiin useita näreitä ja pari
isompaa kuusta. Niistä valmistettiin maja. Se tehtiin seuraavalla
tavalla.
Pystytettiin viiden metrin päähän toisistaan kaksi kahden metrin
korkuista solakkaa pylvästä, joiden yläpää päättyi haarukkaan.
Tukien kautta nämä pylväät vielä vahvistettiin, sillä niiden tuli
kannattaa koko majaa. Pylväiden päälle haarukkain varaan asetettiin
pitkä riuku. Tämä riuku tuli majan kurkihirreksi. Sen varaan asetettiin
viiden metrin pituisia näreriukuja. Toinen terotettu pää iskettiin
hiekkamaahan, toinen asetettiin selkäriu'un varaan. Näitä riukuja
ladottiin vieretysten kiinni toisiinsa koko selkäriu'un mitta. Molempiin
päihin muodostuneet kolmikulmaiset aukot täytettiin yhteen
punotuilla kuusen oksilla, ja niiden ulkopuolelle asetettiin vielä
pystyyn rivi kuusiriukuja. Nyt oli majan kehys valmis. Sillä oli kaksi

54. lyhyttä kolmikulmaista päätyseinää, ja maahan asti ulottuva, viisto
katto. Edestä oli se pitkin pituuttaan avonainen.
Sitten tehtiin katto veden pitäväksi. Isoista kuusista kiskottiin kuori
irti isoina laattoina. Näillä "kuusenkoskueilla" peitettiin kattoriu'ut,
ensin pantiin yksi kerros selkäriu'un suuntaan ja sitten toinen
poikittain ja limittäin. Majan pohja katettiin yltyleensä kuusenoksilla,
sananjaloilla ja kuivilla sammalilla, jotta saatiin oikein pehmeä
vuodepeite koko majan lattialle. Selkäriukuun oli jätetty muutamia
vaaksan pituisia oksantynkiä. Niitä käytettiin vaarnoina, joihin kontit
ja pyssyt ripustettiin.
"Nyt on maja valmis, eikä sen valmistamiseen ole tarvittu yhtä
ainoatakaan rautanaulaa. Ja hyvä siitä tulikin", sanoi Yrjö
tyytyväisenä, vaikka vähän veitikkamaisesti hymyillen.
Pojat katsoivat vähän oudosti toisiaan. "Mutta mitenkäs tässä
eletään, kun ei ole tällä puolella seinää? Eikä ole tulensijaa!"
"Odottakaahan, kyllä tähän keino keksitään. Kesän aikana
tämmöisessä majassa tullaan mainiosti toimeen ja voisi tässä elää
talvellakin. Kuusenkoskueet estävät sateen sisään tunkemasta. Kun
ilmat käyvät sateisiksi, vahvistamme vielä kattoa niillä,
verhoammepa sivuseinätkin koskueilla ja selkäriu'usta annamme
niiden riippua jalan verran alas, ettei tuulellakaan sade pääse
majaan. Tämän avonaisen puolen eteen rakennamme oivan nuotion,
joka meitä tasaisesti lämmittää. Siten ei meitä sade haittaa, ei
meihin kylmä pysty, mutta aina saamme hengittää raitista ilmaa ja
nähdä sinisen taivaan ja armaan salon edessämme. Talveksi
laitamme paremman asumuksen. Mutta nyt on meidän ryhdyttävä
nuotion rakentamiseen."

55. Kirveet kädessä läksivät kaikki kolme, Yrjö etumaisena kankaalle.
Siellä Yrjö valitsi kaksi vankkaa kelohonkaa, joista oli jokainen pala
kaarnaa kauan sitten pois varissut, mutta jotka yhä lujina seisoivat
paikoillaan. Niihin käsiksi käytiin. Kummankin juureen tehtiin tuli ja
annettiin sen auttaa honkain kaatamisessa. Kun puoli päivää oli tulta
poltettu, ryhdyttiin kirveillä kaatamaan. Kova oli työpaikka, mutta
katkesivathan ne puut kuitenkin ajallaan, romahtaen kaatuivat
maahan. Sitten leikattiin niistä kaksi noin kahden sylen mittaista
kappaletta, oksatonta suoraa, lujaa kappaletta.
"Näistä keloista saamme tarpeet vielä moneen nuotioon. Nyt vain
pölkyt majalle."
Se oli kuitenkin sangen vaikea tehtävä, sillä pölkyt olivat kovin
raskaita. Hyvän aikaa saivat kaikki kolme hiessä päin puuhata,
ennenkuin ne olivat majan edessä. Sitten ryhdyttiin nuotiota
rakentamaan.
Maa majan edestä puhdistettiin laajalti aivan puhtaalle hiekalle,
kaikki oksat, sammaleet, kanervat, varvut poistettiin, sitten asetettiin
toinen pölkyistä majan aukon eteen, sen suuntaan, aivan
vaakasuoraan asentoon tuoreesta puusta veistettyjen kiilojen varaan.
Kumpaankin päähän pölkkyä pystytettiin kaksi tuoretta leppäkeppiä
yksi kummallekin puolelle. Pölkyn harja veistettiin karkealle lastulle.
Toinen kelopölkky asetettiin sen päälle leppäkeppien varaan. Siitä oli
alasyrjä veistetty pykälille. Pölkkyjen väliin asetettiin tuoreesta
puusta veistetyt parin tuuman paksuiset kiilat, niin että siihen väliin
muodostui kapea rako, jonka molemmin puolin pölkyt olivat pykälille
veistetyt. Tähän rakoon tungettiin kuivia, hienoja oksia ja ne sytettiin
palamaan. Jonkun ajan perästä alkoivat kelot palaa. Tasainen liekki
nuoleskeli ylempää keloa molemmilta puolin. Liekki ei kohonnut

56. korkealle, mutta paloi hoitamatta tasaisesti toistakin vuorokautta, jos
antoi pölkkyjen palaa loppuun. Mutta sitä ei Yrjö antanut, yöksi
sytettiin aina nuotio palamaan ja aamulla aikaiseen se sammutettiin,
joten yhdestä pölkkyparista riitti useammaksi yöksi.
Yöllä maattiin majassa pehmeällä sammalvuoteella, joka nuotion
vaikutuksesta oli käynyt miellyttävän kuivaksi, jalat tuleen päin. Sillä
kun jalat ovat lämpimät, on koko ruumis lämmin, oli Yrjöllä tapana
sanoa. Jaloista levisi suloinen lämmin muuhun ruumiiseen, mutta ei
kuitenkaan koskaan tullut polttavan tai pyörryttävän kuuma, niinkuin
olisi tullut, jos olisi maattu pää tuleen päin.
"Tämmöisessä majassa saattaa asua talvellakin", selitti Yrjö pojille,
"etenkin jos rakentaa kaksi majaa vastatusten ja asettaa nuotion
niiden väliin. Kerran, vainovuonna asuimme kymmenisen miestä
sellaisessa majassa sydäntalvella toista kuukautta, ja hyvästi
toimeen tulimme."
"Kertokaa meille siitä", sanoi Antti.
"Kyllä kerrotaan, kunhan tulee sopiva aika", sanoi Yrjö, "nyt on
meillä niin paljon puuhaa. Täytyy ruveta muonavarastoa
kartuttamaan."
"Sitä minä olen paljon itsekseni ajatellut, että millä me täällä
oikeastaan rupeamme elämään. Ei hän meillä ole peltoa eikä karjaa."
"Metsän antimilla, poikaseni, siksi kun ajallaan ehdimme huuhdan
laittaa, kasketa, kylvää ja korjata. Siihen saakka ovat metsän linnut,
järvien kalat karjanamme, marjikkomäet peltonamme. Lehmää
emme myöskään voi vielä hankkia itsellemme, jos sen miten kuten
saisimmekin, ei ole sille navettaa talveksi eikä, mikä pahempi on,

57. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com